Argentiinan eteläosassa, Patagoniassa, romahti eilen torstaina kuuluisa jääsillta.

El Calafaten kaupungin lähellä sijaitseva Perito Morenon jäätikkö on Argentiinan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Jääsillan romahdusta oli läheisellä näköalatasanteella tarkkailemassa paikallisten tiedotusvälineiden mukaan noin 4 000 ihmistä.

Jääsillan romahtaminen alkoi jo helmikuussa ja tiistaista lähtien siitä alkoi putoilla isoja lohkareita. 

Jäätiköiltä lohkeilee silloin tällöin isoja kappaleita. Viimeksi näin kävi vuonna 2012.

Sukeltajat vastustavat Kiteen Valkiajärven rantojen kaavoitusta. Metsäyhtiö UPM suunnittelee omistamilleen alueelle ranta-asemakaavaa.

Kaavaselostuksen mukaan tunnetun sukelluskohteen rannoille voisi tulla kesämökkitontteja. Valkiajärvi on pieni lähdepohjainen järvi. Se on tunnettu myös kaikkien aikojen suosituimmasta dokumenttielokuvasta Järven tarina.

– Useiden asiantuntijoiden näkemys on se, että Valkiajärvi ei kerta kaikkiaan kestä enempää rantarakentamista, Erno Olkkonen Keski-Karjalan Sukeltajista kertoo.

Kaavaluonnoksessa Valkiajärven osalta on mainittu, että alue on rakennettavuudeltaan erittäin hyvä eikä siihen kohdistu erityisiä luonto- tai maisema-arvoja.

Tunnettu ja kiistelty kohde

Valkiajärvi on kirkasvetisyyden ja runsaan lajistonsa vuoksi yksi Suomen parhaimpia sukelluskohteita. Lajin harrastajat tulevat Kiteelle jopa ulkomaita myöten.

– Sukellusseurat ja -yritykset tulevat viettämään viikonloppuja ja loma-aikoja Valkiajärvelle, Olkkonen sanoo.

Sukeltajat aikovat tehdä kannanoton asiasta, jotta Kiteen kaupunki ei hyväksyisi kaavoitussuunnitelmia.

Valkiajärven rantarakentamisesta on kiistelty aiemminkin. Pyhäjärven rantaosayleiskaavasta väännettiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valtuuston hyväksymä kaava kumottiin ja rantarakentamissuunnitelmat keskeytyivät. Syynä oli liian suuri tonttimäärä.

Nyt saman alueen kaavoitusta tehdään uudelleen.

Tällä kertaa UPM vastaa itse omien alueidensa kaavoitussuunnitelmista ja Kiteen kaupunki tekee omaa rantayleiskaavaa Pyhäjärven alueelle. Nyt pienet järvet ja lammet on jätetty kaupunki kaavojen ulkopuolelle. Lisäksi rantarakentamista vähennettiin 40 prosenttia alkuperäisistä suunnitelmista.

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan. Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan suoraan verkkosivujen kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

Geologian tutkimuskeskus pääsi Naantalin Velkuan esiintymän jäljille lähes kymmenen vuotta sitten valtakunnallisen kartoituksen yhteydessä. Geologi Niilo Kärkkäinen Geologian tutkimuslaitoksesta pitää löytöä ainutlaatuisena.

– Mielenkiintoisinta tässä lienee se, että löydös tehtiin juuri Velkualla. Turun saaristo on ollut valkoinen läiskä Suomen kartalla. Läiskä, jolta löydöksiä ei ole tehty, sanoo Kärkkäinen.

Löytö tehtiin kymmenisen vuotta sitten ja siitä lähtien geologit ovat tutkineet 40 hehtaarin suuruista aluetta Teersalon saaressa.

Kärkkäinen kertoo, että loppuraportti valmistuu vielä tämän vuoden aikana.

– Sen jälkeen GTK:n työ on tehty ja kaivosyhtiöt saavat päättää, mitä Velkualla tulee tapahtumaan. Tai tuleeko mitään, sanoo Kärkkäinen.

Kuusi vuotta sitten arvioitiin, että mahdollisuus kaivostoiminnan aloittamiseen olisi häviävän pieni.

Aiheesta ruotsiksi Yle Åbolandin sivulla.

Erilaiset luonteet takaavat talitiaisten säilymisen muuttuvissa oloissa, päättelevät Max Planck -instituutin ja Groningenin yliopiston tutkijat.

Ornitologit tarkkailivat 600 pöntössä asustavien talitiaisten elämää neljän vuoden ajan. He havaitsivat, että kilpailun lisääntyessä populaation kasvun myötä arat yksilöt pärjäsivät rohkeita paremmin.

Uteliaat ja rohkeat talitiaiset ottavat muita suurempia riskejä kohotakseen lintujen sosiaalisessa hierarkiassa. Voisi kuvitella, että nämä yksilöt menestyisivät kovenevassa kilpailussa rajallisista resursseista, mutta tämä ei pidä paikkaansa.

Kun populaatio kasvoi, aggressiivisten tutkijatyyppien kuolleisuus nousi. Samalla arkojen, pienellä alueella liikkuvien talitiaisten eloonjäämisen mahdollisuudet paranivat vastaavasti.

– Yksilötiheyden vaikutus eri persoonallisuustyyppeihin oli hämmästyttävän vahva, sanoo tutkimusta johtanut Niels Dingemanse.

Syyksi ornitologit ehdottavat sitä, että rohkeat talitiaiset ovat arkoja huonompia reagoimaan sosiaalisessa ympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

Liikkumiseen liittyvä käytös on periytyvä ominaisuus läntisen Euroopan talitiaispopulaatioissa. Luonnonvalinta ei suosi sen enempää rohkeita kuin arkojakaan yksilöitä, koska kummatkin pärjäävät eri tavoin riippuen populaation koosta ja ympäristön resursseista.

Psykologit arvelevat, että myös ihmisten joukossa kilpailun kiristyminen suosii arkoja, rauhallisia ja ystävällisiä.

– Kysymys on tärkeä niin yhteiskunta- kuin luonnontieteidenkin kannalta, toteaa Dingemanse.

Luonnonvarakeskuksen työntekijät käyvät joka vuosi laskemassa noin 3 000 koivun norkot. Norkkojen määrä arvioidaan puita kiikaroimalla. Tänä keväänä etelärannikolta Lappiin saakka ulottuneen laskennan tulos on allergikoille iloista kuultavaa, kertoo tutkija Tatu Hokkanen Luonnonvarakeskuksesta.

– Koivun norkkoja esiintyy seurantametsiköissä tänä vuonna keskimääräistä vähemmän. Varsinkin Pohjois-Suomessa norkkoja esiintyy hyvin vähän.

Koivun siitepölylle herkistyneet selviävät tänä keväänä todennäköisesti koko maassa tavallista vähemmällä niiskutuksella, kutinalla ja aivastelulla.

Joka viidennellä suomalaisella on siitepölyallergia. Kaikkein yleisimmin oireita aiheuttaa juuri koivu.

– Voi olla, että joku ei tarvitse tänä keväänä ollenkaan lääkkeitä. Sitten on niitä, jotka ovat hyvin herkkiä ja saavat pienistäkin määristä oireita, allergianeuvoja Anne Vuorenmaa Allergia- ja astmaliitosta toteaa.

Koivuallergikoille kaksi helppoa kevättä peräjälkeen

Koivun norkkojen määrään vaikuttaa edellisen alkukesän sää.

– Jos silloin on ollut kylmää ja viileää, kukka-aiheita kehittyy vähemmän. Viime kesänähän ainakin kesäkuu oli hyvin viileä, tutkija Tatu Hokkanen Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Myös viime keväänä koivun siitepölyä oli ilmassa hyvin vähän. Sen sijaan toissavuonna pärskittiin selvästi tavallista enemmän. Hyvin runsasta kukintaa tulee harvoin kahtena vuonna peräkkäin. Nyt koivuallergikot näyttävät saavan kaksi helppoa kevättä peräjälkeen.

Yksittäistenkin puiden välillä on kuitenkin eroja.

– Joukossa saattaa olla yksittäinen puu, jossa voi olla paljonkin norkkoja. Koivikoissa tai tiheissä metsiköissä niitä on keskimäärin vähemmän kuin vaikkapa pihapiirissä avoimilla paikoilla kasvavissa ja paljon valoa saavissa koivuissa, Tatu Hokkanen kertoo.

Siitepölykausi alkamassa lähiviikkoina

Koivu on allergisten riesana loppukeväällä. Siitepölykauden aloittavat leppä ja pähkinäpensas, joiden kukinnan odotetaan alkavan Suomessa maaliskuun kuluessa. Niistä koivun kaltaista laskentaa ei tehdä. Juhannuksen jälkeen oireita aiheuttavat heinät, elokuussa puolestaan pujo.

– Täytyy muistaa, että myös ilmavirtausten mukana Suomeen voi tulla kaukokulkeumina paljon siitepölyä sopivilla ilmavirtauksilla esimerkiksi eteläisistä ilmansuunnista, Tatu Hokkanen sanoo.

Tällä hetkellä Suomeen on jo kulkeutunut hyvin pieniä määriä siitepölyä. Siitepölytilanteesta tiedottaa Turun yliopiston aerobiologian yksikkö.

Siedätyshoitoarvioon silloin kun oireet ovat pahimmillaan

Herkimmät saavat oireita jo ensimmäisistä kaukokulkeumista. Valtaosa oireilee yleensä pahiten vapun tienoilla. Suurin osa saa allergianeuvoja Anne Vuorenmaan mukaan oireet kuriin normaalilla lääkityksellä.

– Ensin voi kokeilla antihistamiinitabletteja. Jos tuntuu, ettei niillä pärjää, lääkitykseen voi lisätä myös nenäsumutteet ja silmätipat sen mukaan, millaisia oireita on.

– Hyvänä lääkkeettömänä apuna on nenähuuhtelukannu, jolla saa tukkoista oloa helpotettua, Anne Vuorenmaa neuvoo.

Jos tarvitsee nenäsuihkeita ja silmätippoja, niiden käytön voi aloittaa jo ennen kuin nenä vuotaa ja silmät kutisevat. Sen sijaan antihistamiinia ei Vuorenmaan mukaan tarvitse syödä ennen kuin oireita tulee.

– Antihistamiinitabletit ovat nykypäivänä niin nopeasti tehoavia, että ne auttavat melkein saman tien.

Jos tavanomaiset lääkkeet eivät riitä ja oireet ovat pahoja, apu voi löytyä siedätyshoidosta. Siedätyshoitoa ei aloiteta siitepölykaudella, mutta Vuorenmaa neuvoo käymään lääkärin vastaanotolla silloin, kun oireet ovat päällä.

– Kannattaa jo hakeutua siedätyshoitoarvioon, jolloin lääkäri näkee millaisia oireet voivat pahimmillaan olla, Vuorenmaa kehottaa.

Vaikka kissojen hylkäämistä vastaan on kampanjoitu vuosia, Suomessa hylätään tai lopetetaan Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton mukaan noin 20 000 kissaa vuodessa. Se tarkoittaa keskimäärin kymmeniä kissoja joka päivä. Osa hylätyistä kissoista löytää uuden kodin, osa joudutaan lopettamaan, mutta osa oppii elämään omillaan. Ja ne tekevät sitä mitä eläimet luonnossa tekevät: lisääntyvät.

– Ongelma alkaa olla iso. Villiintyneitä kissoja alkaa esiintyä, ja jopa kaupunkien keskustoista on raportoitu poikivista villikissoista, sanoo eläinlääkäri Suvi Heinola.

Heinola arvioi, että suurimmat ongelmat tulevat leikkaamattomista kissoista maaseudulla.

– Ne voivat lisääntyä aika holtittomasti, eikä omistaja pysty enää hoitamaan asiaa. Sen jälkeen kissat lähtevät villiintymään, ja populaatio kasvaa nopesti, hän sanoo.

Ongelman ratkaiseminen on hankalaa, sillä vaikka kissoja vietäisiin pois, muttama leikkaamaton kissa riittää aloittamaan kierteen uudelleen.

– Ratkaisu hallitsemattomasti lisääntyviin eläinpopulaatioihin onkin sterilointi, Heinola sanoo.

Kissan kastrointi tai sterilointi voidaan tehdä milloin vain. Käytännössä anestesian riskit ovat kuitenkin suuremmat alle neljän kuukauden ikäisillä kissoilla.

Eläinlääkärit leikkasivat Jyväskylässä viikonvaihteessa talkoilla sata kissaa. Tulijoita olisi ollut selvästi enemmänkin.

Suvi Heinolaa haastatteli Marika Paaso.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on muodostanut Itä-Vantaalla havaitulle aasianrunkojäärien esiintymisalueelle kahden kilometrin suojavyöhykkeen.

Alueelta saa kuljettaa lehtipuuta pois vain esimerkiksi hakkeena, koska puutavarassa tai niiden oksissa voi piillä eläviä aasinrunkojääriä.

Kovakuoriaisia löydettiin viime syksynä Kolohongan teollisuusalueelta. Talven aikana on kaadettu ja tutkittu esiintymäalueen läheisyydestä kaikki lehtipuut. Jäärää todettiin kaikkiaan 12 puusta.

Puuta saa käyttää alueen sisällä

Nyt rajatulla alueella sijaitsee muun muassa Honkanummen hautausmaa ja se ulottuu Sipoonkorven kansallispuiston reunaosiin.

Rajatulta alueelta ei tarvitse kaataa lehtipuita aasianrunkojäärän vuoksi. Jos puita joudutaan muista syistä kaatamaan, puutavaran saa käyttää alueen sisäpuolella ilman rajoituksia.

– Jos puutavaraa halutaan siirtää alueen ulkopuolelle, on se käsiteltävä mahdollisen jäärän tuhoamiseksi. Haketuksen lisäksi puutavara voidaan käsitellä esimerkiksi kuorimalla ja kuumentamalla, sanoo ylitarkastaja Atro Virtanen Evirasta.

Ulkopuolelle vienti vaatii luvan

Eviran sivuilla on tietoa yrittäjistä, jotka kaatavat ja keräävät alueen puutavaraa haketusta varten. Sivuilla myös ilmoitetaan, jos alueelle jatkossa perustetaan yleisiä kaikille asukkaille tarkoitettuja puutavaran keruupaikkoja.

– Rajoitus koskee yleisimpiä lehtipuita mutta ei useimpia hedelmä- ja koristekasveja eikä havupuita, koska niissä jäärä ei lisäänny, sanoo Virtanen.

Vain poikkeustapauksissa puutavaraa voidaan kuljettaa alueen ulkopuolelle, esimerkiksi sahalle. Tähän tarvitaan Eviran lupa.

Evira lähettää viikolla 11 alueella sijaitseville noin 20 000 taloudelle ja yritykselle kirjeen aluetta koskevista rajoituksista.

Tarkastuksia jatketaan Etelä-Suomessa

Aasianrunkojäärä on vaikeasti hävitettävä lehtipuiden kovakuoriainen.

Kevään ja kesän aikana aasianrunkojääriä etsitään Vantaan rajatun alueen lisäksi myös muualla Etelä-Suomessa.

Tarkastettavia riskikohteita ovat Kiinasta suuria määriä tavaraa tuovien yritysten varastojen lähiympäristöt.

Näätämöjoesta kalastettiin viime kalastuskaudella 6 140 kiloa lohta. Lohisaaliista kalastettiin Suomen puolelta 2,1 tonnia ja Norjan puolelta 4,0 tonnia.

Suomen puolen lohisaaliin pääosan eli 1,7 tonnia pyydystivät paikkakuntalaiset kalastajat, enimmäkseen lohiverkoilla. Kalastusmatkailijoiden lohisaalis Suomen puolen vesialueilla oli 400 kiloa.

Norjan puolella kalastusmatkailijat ja Sör-Varangerin kunnan paikkakuntalaiset vapakalastajat pyydystivät lohta 3,2 tonnia. Kalastusmatkailijoista suurin osa oli edellisvuosien tapaan suomalaisia. Paikkakuntalaiset kalastajat pyydystivät lohta lisäksi perinteisellä käpäläverkolla eli heittonuotalla. Saaliiksi otettujen lohien lisäksi Norjan puolella vapautettiin lähes 170 lohta, yhteispainoltaan 780 kiloa.

Suomen puolella lohta pyytää verkoilla noin 30 paikkakuntalaista ruokakuntaa. Määrä on pysynyt ennallaan kymmenen viime vuotta. Kalastusmatkailijoita vieraili Suomen puolella noin 230 henkilöä, ja he lunastivat reilut 1 200 kalastusvuorokautta. Kalastusmatkailijoiden ja -vuorokausien määrä on vähentynyt merkittävästi vuodesta 2014 alkaen, jolloin Metsähallitus asetti luvanmyyntiin 1 500 kalastusvuorokauden kiintiön.

Näätämöjoen Suomen puolen saalistilastot perustuvat Luonnonvarakeskuksen kalastuskauden jälkeen tekemiin postitiedusteluihin sekä puhelinhaastatteluihin. Paikkakuntalaisten kalastajien lohisaalisarvioinnissa hyödynnettiin lisäksi kalastuksen valvonnasta saatua tietoa verkkopyydysten käytöstä. Saalistiedusteluihin vastasi noin 70 prosenttia paikkakuntalaisista ja 60 prosenttia kalastusmatkailijoista. Norjassa sekä paikkakuntalaisilla että kalastusmatkailijoilla on velvollisuus ilmoittaa saaliinsa saalisseurantajärjestelmään.

Saalistilastointi on ollut tärkeä osa Näätämöjoen lohikantojen tilan arviointia jo 1970-luvulta lähtien. Luonnonvarakeskuksen mukaan tarkempi tieto jokeen nousevista lohimääristä tarvittaisiin Näätämöjoen lohikantojen hoidon kehittämiseksi. Ensin aiotaan aloittaa Näätämöjoen alajuoksulla sijaitsevan Kolttakönkään kalatien vuosittainen kalamäärien laskenta suomalais-norjalaisena yhteistyönä. Lisäksi tavoitteena on selvittää mahdollisuuksia koko joen nousulohimäärien laskemiseksi nykyaikaisia kaikuluotaintekniikoita hyödyntäen.

Valkoinen paimenkoira nuuskii pitkin pihaa ja käy välillä tönimässä ohjaajaansa. Kaksi vuotta etsijäkoiran tehtävissä toiminut Diesel odottaa malttamattomana lähtöä töihin Porin Lyttylässä.

– Lähdemme hakemaan sellaista dobermannin näköistä uroskoiraa, joka on ollut jo viikon kadoksissa, sanoo etsijäkoiran ohjaaja Mari Tonteri, joka lähtee etsintäkeikoille Uudestakaupungista.

Lemmikkien määrän kasvaessa hurjaa vauhtia Suomessa myös karkulaisia tulee lisää. Etsijäkoiralle riittää hommia lähes päivittäin. Esimerkiksi Lounais-Suomessa toimii tällä hetkellä vain yksi etsijäkoirayksikkö, jonka tehtävänä on hakea karanneita lemmikkejä ja maatalouseläimiä.

– Olemme hakeneet hevosista kilpikonniin, kissoihin ja koiriin. Eilen olimme etsimässä papukaijaa. Se oli Turussa lähtenyt lentoon ovesta, Tonteri kertoo.

Peuran potkaisusta karkuteille

Tyypillisin tapaus etsijäkoiran työssä on omille teilleen lähtenyt tai pelästynyt lemmikkikoira. Mari Tonterin mukaan varsinkin uudenvuoden raketit saavat koiran karkaamaan. Myös peuran potkaisu saattaa saada koiran suunniltaan.

– Uusille etsijäkoirille olisi todella kova tarve. Meitä ohjaajia on Suomessa vain 17. Pohjoinen on vielä täysin vailla etsijäkoiria. Onneksi Poriin ja Raumalle valmistuu lähiaikoina lisävoimia.

Viime perjantaina paalinajossa ollut urakoitsija Jukka Rimpiläinen sai kuvattua mielenkiintoisen näyn: useampi hirvi oli syömässä heinää pyöröpaaleista Sotkamon Pohjavaaralla. Kainuussa näky on harvinainen, mutta ei tavaton.

– Aika satunnaisesti tulee yhteydenottoja, että hirvet olisivat syöneet pyöröpaaleista. Lähinnä silloin tätä tapahtuu, kun on hirvien kannalta huonompi vuosi, eli on esimerkiksi paljon lunta tai hanki on sellainen, että hirvien on huono liikkua. Silloin ne katselevat helpompia ruokapaikkoja, toteaa MTK Pohjois-Suomen kenttäpäällikkö Markku Karjalainen.

Rimpiläisen kuvaama video julkaistiin Yle Kajaanin Facebook-sivuilla, ja se saavutti runsaasti huomiota ja kommentteja.

Kajaani–Sotkamo–Kuhmo-akselilla toimiva maaseutupäällikkö Jari Korhonen puolestaan kertoo, että edellisen kerran hirvien aiheuttamista vahingoista on tehty korvaushakemus vuonna 2009.

– Mutta metsäpeurojen takia teimme tarkistuksia vuosi sitten kevättalvella. Vuosien varrella on myös tullut muutama hakemus rauhoitettujen lintujen aiheuttamista vahingoista rehuvarastolla eli rehuaumassa, Korhonen mainitsee.

Markku Karjalaisen mukaan esimerkiksi hirvien aiheuttamista vahingoista pyöröpaaleille ei käytännössä saa korvauksia mistään ellei kyseessä ole iso vahinko.

Pihapiiriin suojaan

Varmin tapa estää metsäneläinten käyminen "seisovassa pöydässä" on viedä paalit tilan pihapiiriin suojaan. Pelloilla olevien paalikasojen ympärille voi toki laittaa väreileviä suojanauhoja, jotka jonkin verran estävät lintuja ja hirviä syömästä paaleja, mutta jäniksille niistä ei ole pelotteeksi.

– Pitää vain tehdä iso paalikasa, että jos huonosti käy, niin eläimet pääsevät syömään vain reunoilta, Markku Karjalainen huomauttaa.

Metsäneläimen syömän pyöröpaalin voi vielä käyttää nautaeläinten rehuksi, mikäli paali menee heti syöttöön. Kun paalin muovi menee rikki, se heikentää heti rehun laatua.

– Jos paali on auki viikon tai jopa kuukausia, niin silloin rehu tahtoo mennä pilalle. Etenkin jos syksyllä tai kelien lämmettyä keväällä paali pilaantuu nopeammin. Jos on pakkaskelit, se kestää vähän pidempään, Karjalainen mainitsee.

Pohjois-Karjala on vahva biotalouden maakunta. Tämän tiimoilta Joensuussa järjestettiin lähes 400 osallistujaa kerännyt biotalousseminaari.

Yksi seminaarikeskustelujen keskiöissä olleista teemoista oli Pohjois-Karjalan vieminen öljyvapaaksi maakunnaksi. Töitä tämän eteen on tehty muun muassa Stora Enson Enocellin sellutehtaalla Joensuun Uimaharjussa.

Sellutehtaan viime vuoden suurin investointi oli sahanpurunpolttolaitos, joka hyödyntää samalla tontilla olevaa sahaa.

– Sahanpurut toimitetaan sahalta sellutehtaan puolelle, jossa ne kuivataan murskaksi ja poltetaan energiaksi. Koko sellutehdas on näin ollen hiilineutraali. Vain hätätilanteissa poltamme raskasta polttoöljyä, Enocellin tekninen asiakaspalvelupäällikkö Sirpa Välimaa kertoo.

Uimaharjun tehdas on myös esimerkki siitä, että taloudellista tulosta voi tehdä samaan aikaan, kun ottaa vihreät arvot huomioon.

– Enocell kuuluu Stora Ensossa biomateriaalien liiketoiminta-alueeseen ja tämä alue toi yhden kolmasosan koko yrityksen liikevaihdosta viime vuonna, Välimaa selvittää.

Maakunnallista sitoutumista perätään

Uimaharjun pohjoispuolella Lieksassa puolestaan edistyy biojalostusyhtiö Green Fuel Nordicin jalostamohanke. Tammikuussa se sai ympäristöluvan, jonka myötä yhtiön edustajat pääsevät nyt neuvottelemaan sijoittajien kanssa rahasta.

Yhtiön toimitusjohtaja Timo Saarelaisen mukaan edessä on jalostamon kriittisin vaihe, kun rahoitusta pitäisi saada hankittua.

Joensuun biotalousseminaarissa puhuneen Saarelaisen mukaan varojen hankinta on alalla erittäin haasteellista.

– Nyt uusi yritys investoi teolliseen investointiin Suomessa, mikä tarkoittaa sitä että pääosa rahoituksesta tulee Suomen ulkopuolelta. Jotta Suomen ulkopuolella päästään hyvään vauhtiin, pitää pystyä näyttämään maakunnallinen sitoutuminen asiaan, Saarelainen sanoo.

– Pitäisi mennä 60-70-luvulle, jolloin maakunnallisia sijoittajia löytyi. Toivon, että pohjoiskarjalaisista löytyy nyt samanlaista henkeä, Saarelainen jatkaa.

Puutarhurit ovat aloittaneet työnsä Hatanpään Arboretumissa Tampereella. Ensimmäisenä katsastetaan talven vauriot. Pian päästään leikkaamaan puita ja pensaita.

Hatanpään Arboretumin talvi alkaa taittua kohti kevättä, sillä puutarhurit ovat palanneet puistoon. Maanantaina ensimmäistä kertaa puistossa pitkästä aikaa käynyt Anni Toikkanen kertoo, että puistoon on mukava palata pitkän talven jälkeen.

– Toisaalta tuntuu, ettei pois ole ollutkaan, mutta toisaalta takana on pitkä ja pimeä talvi. Tosi kiva, kun on näin valoisaa ja puisto ottaa vastaan auringonpaisteella.

Hän pani merkille myös puistossa risteilevät polut.

– Puisto pitää varmasti talvellakin hyvin pintansa lenkkeilijöiden osalta. Tämä on mukava paikka käyskennellä talvellakin, vaikka kaikkia teitä ei ole aurattu niin tietyt polut ovat aina tallattuja.

Itse ruusutarhasta ei onneksi löytynyt jälkiä, koska sitä suojelemaan on pystytetty korkea aita.

– Näille kävisi hassusti, jos ei laittaisi aitoja. Jänikset söisivät ruusut makeina paloina, ja jo alkusyksystä ensimmäiset jänikset ehtivät käydä napsimassa täällä ennen verkkojen pystyttämistä, Toikkanen kertoo.

Ruusujen leikkaaminen alkaa toukokuun alkupuolella.

– Sitten taas odotellaan sormet ristissä, että mitä sieltä nousee, nauraa Anni Toikkanen.

Leikkaamista ja auringolta suojaamista

Ruusujen hyvinvoinnista vastaavan Anni Toikkasen silmät tekevät tarkastusta talven jäljeltä myös muualla puistossa. 

– Ensimmäisenä katsotaan, onko painavan lumen jäljiltä oksia revennyt puista tai pensaista, ja samalla kartoitetaan leikkaustarpeita.

Vaikka moni on jo odottanut kevätaurinkoa, niin puutarhassa toivotaan maltillista lämpötilojen nousua.

– Kyllähän se vähän jännittää, ettei kasvukausi lähtisi käyntiin liian aikaisin. Vielä on kovin aikaista, ja tulossa voi olla kylmiäkin kausia.

Kaikki kasvit eivät myöskään pidä suorasta auringon valosta.

– Esimerkiksi rodot eli alppiruusut kannattaa peittää varjostuskankailla kovimmalta auringolta. Kasvit alkavat auringossa haihduttaa vettä, mutta jäisestä maasta ei vielä ole saatavilla uutta, jolloin kasvi voi kuivua ja palaa liiassa auringossa.

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi 15.01.2015 jahtiin osallistuneet miehet törkeästä metsästysrikoksesta vuoden ja kahden kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin susien salakaadosta. Heidät tuomittiin metsästyskieltoon 15.1.2019 saakka ja heidän aseensa määrättiin valtiolle.

Alun perin syytettynä oli 15 miestä, mutta kolmen syytteet hylättiin.

Vaasan hovioikeus jatkoi päätöksessään käräjäoikeuden linjalla: eläimet olivat rikoslain tarkoittamia susia, joiden metsästämiseen olisi tarvittu viranomaisen lupa.

Käräjä- ja hovioikeudessa kiisteltiin siitä, olivatko ammutut kolme eläintä susia vai koirasusia.

Hovioikeuden tuomion mukaan tapetut eläimet eivät olennaisin tavoin poikenneet perimältään Suomessa elävästä susikannasta. Suojelu- ja rangaistussäännökset eivät hovioikeuden mukaan koske ainoastaan täysin lajipuhdasta sutta.

Tämä tulkinta saa nyt siis lainvoiman, koska tuomitut eivät saaneet valituslupaa korkeimpaan oikeuteen.

Metsästäjien asianajaja Hannu Lukkarila oli luonnollisesti pettynyt Korkeimman oikeuden ratkaisuun.

– Jobin postia tuli. Olisi ollut tärkeää saada suden määritelmä Korkeimmalta oikeudelta. Metsästyslaki suojelee nyt sekä sutta että hybridiä, kommentoi Lukkarila.

Hannu Lukkarila näkee oikeusprosessissa myös hyvät puolensa.

– Tämä toi esille ihmisten huolen susikannan kasvusta ja tuli esimerkiksi kokeilu suden kannanhoidollisesta metsästyksestä. Susiasiat ovat nyt paremmassa hoidossa kuin ennen.

Ilmatieteen laitoksen mukaan tiistaille Lappiin luvatut lämpötilat eivät ole maaliskuulle harvinaisia. Vastaavia, kymmentä astetta hipovia lämpötiloja on mitattu Lapissa myös aiemmin maaliskuussa.

Esimerkiksi vuosi sitten Tornion Torpissa mitattiin liki 10 asteen lämpötila. Meteorologi Pauli Jokisen mukaan 1–2 lämmintä päivää maaliskuussa on normaalia Lapissa. Nytkin sää lähtee pakastumaan heti tiistain jälkeen.

Vuodet vaihtelevat kuitenkin suuresti. Esimerkiksi vuonna 2013 maaliskuu oli tavallista kylmempi.

Sorsille tehtävä pesä on noin metrin mittainen heinästä ja verkkoaidasta rakennettu tunnelipesä. Pesä suojaa sorsia sekä ilmasta että maasta tulevilta vihollisilta.

Pesän pituus on vähintään 90 senttiä ja sisähalkaisija 30 senttiä. Pesään laitetaan kahden verkon väliin viiden sentin levyinen heinäeriste. Lisäksi heiniä laitetaan pesän pohjalle.

– Se on kuumalla sopivan viileä ja kylmällä eristää sorsan pesän ja piilottaa sorsan munat niin, että vihollinen ei näe niitä, kosteikkoasiamies Antti Happonen Lappeenrannanseudun ympäristötoimesta kertoo.

Pesän päällä olevan rautaverkon alle laitetaan lisäksi aluskate.

– Jos pesä jää huoltamatta eli ottamatta talveksi pois, niin heinä ei lahoa heti ensimmäisenä kesänä, Happonen kertoo katteen hyödyistä.

Pesän sijoittelu on ensiarvoisen tärkeää. Pesä sijoitetaan 50 sentin tai jopa metrin korkeuteen, mikäli järvellä on isot laineet.

– Silloin minkki ei tule alakautta ja kun pesä on pitkä, niin eivät lokki, korppi tai muut yletä reunalta nokkia munia, vaan ne ovat turvassa.

Happosen mukaan munien kuoriutumisprosentti on näin rakennetuissa pesissä noin 90 prosenttia, kun maassa se on 10-20 prosenttia.

Telkälle rakennetaan perinteikkäämpi puupönttö

Happonen opastaa, että telkän pönttöön on tärkeää tehdä pohjaan tippureuna, jotta pohja ei lahoa.

– Suuaukko pitää olla alle 12 senttiä halkaisijaltaan, jotta isokoskelo ei valtaa telkältä kotia ja katto pitää olla vähän vino, ettei vesi jää seisomaan.

Lisäksi pöntön alareunaan tehdään peltireunus, jotta minkki ei nouse pönttöön. Myös telkän pöntön oikea sijoittaminen on tärkeää.

– Telkän pönttö laitetaan aina niin, että telkän poikaset saavat hypätä kuivalle maalle, mieluiten tasaiselle, pari metriä vedestä, Happonen opastaa.

Videon telkän pöntön rakentamisesta voit katsoa tästä linkistä.

Ensimmäiset yksittäiset muuttolinnut havaittiin Etelä-Savossa jo helmikuussa olleiden lämpimien päivien aikana.  Myös käynnissä oleva lyhyt lämmin jakso voi vaikuttaa tilapäisesti: Esimerkiksi töyhtöhyyppiä saattaa jo havaita, mutta loppuviikosta tulevat pakkaset ajavat todennäköisesti linnut takaisin etelämmäksi.

– Etelä-Savossa kevätmuutto on hieman keskimääräistä aikaisemmassa, mutta havaittuja lajeja on toistaiseksi vielä melko vähän, kertoo Etelä-Savon lintuharrastajista Orioluksesta Harri Okkonen.

Lyhyt lämmin jakso ei vielä tee kevättä

Toistaiseksi muuttolintuja on voinut havaita lähinnä etelän rannikkoseuduilla. Pohjoisemmassa sisämaassa yksittäiset muuttolinnut ovat sulapaikoille saapuneita laulujoutsenia, telkkiä ja isokoskeloita sekä harmaalokkeja.

– Kahlaajalinnut ovat kestäviä lentäjiä ja saattavat palata pitkiä matkoja jopa Suomen eteläpuolelle asti, kertoo Harri Okkonen.

Mahdollisesta lämpimästä säästä huolimatta talviruokintaa ei pidä vielä lopettaa. Lintujen ruokintaa on syytä jatkaa kunnes maa on paljas ja lumelta sula.

– Keväällä on mahdollista nähdä lintulaudalla myös muuttolintuja, tosin esimerkiksi osa peipposista tai mustarastaista saattaa viettää koko talven Suomessa, selvittää Etelä-Savon lintuharrastajista Orioluksesta Harri Okkonen.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä on annettu jäteveden vanadiini-, kupari- ja kiintoainepitoisuuksille raja-arvot sekä vanadiinille ja kuparille vuosikuormitusraja-arvot. Myös typpipäästöille on asetettu enimmäispäästöarvot. 

Kaivoksen on maksettava 6 000 euron vuotuinen kalatalousmaksu kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Kaivosalueelta johdettaisiin käsiteltyjä jätevesiä Iijoen vesistöön reittiä Lavotjoki-Sirniönjoki-Unijoki-Kynsijärvi-Kynsijoki-Kostonjärvi.

Myönnetty vesitalouslupa koskee veden ottamista Sirniönlammesta, vesien keräämistä raakavesialtaaseen sekä avolouhoksen kuivana pitämistä.Vedenotto on määrätty minimoitavaksi sisäistä kierrätystä lisäämällä. Päätös sisältää myös poikkeuksen eräiden vesiluontotyyppien suojelusta yhden lähteen, noron ja pienen lammen luonnontilan osalta.

Lupa määrää malmin murskauksen ja käsittelyn pölypäästöt kerättäväksi ja puhdistettavaksi. Melupäästöjä on rajoitettu määräyksin siten, että toiminnasta ei saa aiheutua yöaikana 50 dB:n ylittävää ympäristömelua lähimmillä asutuilla kiinteistöillä. Kaivoksen tulee rakentaa meluvalleja melun leviämisen estämiseksi.

Mustavaaran kaivoksen vuotuinen kokonaislouhintamäärä on enintään 12,25 Mt, josta noin 3,25 Mt on malmia ja 5-9 Mt sivukiveä. Kaivoksen toiminnan on arvioitu kestävän 15 vuotta.

Vaaraa aiheuttava kaivannaisjätealue

Luokittelun perusteena on ollut teoreettisen patosortuman seuraukset, jossa rikastushiekkaa leviäisi laajalle alueelle ympäristöön. Rikastushiekka-aluetta ja kaivoksen toimintaa laajemmaltikin on rajattu alueella olevan maakotkan pesäpuun vuoksi.

Malmi on määrä rikastaa magneettierotuksella vanadiini- ja rautapitoiseksi magnetiittirikasteeksi, joka kuljetettaisiin rekoilla jatkojalostukseen muualla toimivaan sulattoon. Muodostuva rikastushiekka sijoitetaan aiemmasta toiminnasta jääneelle rikastushiekka-alueelle, jonka pinta-ala on 1,82 km2.  Aluetta korotetaan useita metrejä. Sivukivet läjitetään uusille sivukivialueille, joiden pinta-ala on yhteensä noin 160 hehtaaria.

Luvan saajan maksettavaksi on määrätty toiminnan aloittamisvuodesta lähtien 6 000 euron vuotuinen kalatalousmaksu toiminnasta yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvien kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.

Päätöksessä on määrätty asetettavaksi ennen kaivostoiminnan alkamista kaivannaisjätealueita koskeva yhteensä 3 757 200 euron vakuus, joka kasvaa käyttöönotettavien jätealueiden pinta-alan laajentuessa. Vakuudella varmistetaan jätealueiden asianmukainen jälkihoito ja vesien käsittelyn järjestelyjen ylläpito toiminnan loppumisen jälkeenkin.

Kaivos oli toiminnassa Rautaruukin omistuksessa vuosina 1975-86. Se oli silloin Euroopan suurin vanadiinin tuottaja.

Päätös on nähtävänä 16.3. - 15.4.2016 Taivalkosken ja Posion kunnanvirastoissa. Päätös on myös luettavissa nettisivuilla. Päätöksestä voi valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakuaika päättyy 15.4.2016.

Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa oli helmikuun lopulla 200–235 sutta. Luke otti arviossaan huomioon kannanhoidollisessa metsästyksessä kaadetut, sekä muutoin kuolleet sudet.

Pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella liikkuvia laumoja on arvion mukaan 26–27. Näiden lisäksi Suomen rajojen sisällä liikkuu 14 susiparia. Yksin liikkuvia susia on noin 15 prosenttia kannasta.

Kun huomioon otetaan myös itärajan takana liikkuvat eläimet, nousee määrä yhteensä 37–39 laumaan ja 16 pariin.

Vuosi sitten tammikuussa susien määräksi arvioitiin 220–245 eläintä. Luken tutkijan Samuli Heikkisen mukaan viime vuoden luku ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen tämän vuoden lukuun, koska sudet laskettiin nyt ensimmäistä kertaa kannanhoidollisen metsästyksen jälkeen.

– Susikannan koossa tai laumojen määrässä ei kuitenkaan näyttäisi tapahtuneen merkittävää muutosta tarkasteluvuosien välillä, Heikkinen toteaa keskuksen tiedotteessa.

DNA-näytteissä ei todisteita koirasusista

Kaikkiaan talven aikana tiedetään kuolleen 75 sutta. Kannanhoidollisessa metsästyksessä niistä kaadettiin 43. Eläimistä 25 oli uroksia ja 18 naaraita. Vahinkoperusteisia lupia käytettiin 12, joista 10 poronhoitoalueella. Poliisin määräyksestä susia ammuttiin 14 ja lisäksi neljä sutta kuoli liikenteessä. Muutaman suden kuolinsyy jäi selvittämättä. Heikkisen mukaan ne olivat kuolleina löydettyjä ja Eviraan toimitettuja eläimiä.

Mahdolliseen salametsästykseen Luonnonvarakeskus ei halunnut ottaa kantaa.

Alfanaaraita ammuttiin kaikkiaan 11. Niistä kahdeksan ammuttiin kannanhoidollisessa metsästyksessä ja loput kolme vahinkoperusteisella luvalla tai poliisin määräyksellä. Alfauroksia tiedetään ammutun vain yhden, mutta tutkimuksen ovat edelleen kesken usean eläimen osalta. Alfaurosten määrä varmistuu loppusyksyllä, jolloin kaadetuista eläimistä otetut hammasnäytteet valmistuvat.

Kannanarviossa käytettiin viime syksynä ensimmäistä kertaa ulosteista kerättäviä DNA-näytteitä. Ulostenäytteestä voidaan selvittää, onko kyseessä susi, koirasusi vai koira. Samalla voidaan verrata, kuuluvatko eri paikoista löydetyt näytteet samalle yksilölle.

Näytteitä on tähän mennessä tutkittu 239. Ulosteista selvisi, että niitä oli tehnyt 49 eri sutta ja kolme koiraa. Yksikään näyte ei kuulunut niin sanotulle koirasudelle. Luonnonvarakeskus keräsi näytteet yhdessä Riistakeskuksen kanssa ja ne analysoitiin Turun yliopistossa.

Kevätaurinko houkuttelee ihmisiä sankoin joukoin yleisille laavuille ja nuotiopaikoille. Etenkin ruuhka-aikaan kävijöiden on syytä muistaa myös muut laavun käyttäjät.

Kuopion kaupunginmetsänhoitaja Seppo Jauhiainen muistuttaa, ettei kenenkään tule esimerkiksi varata laavua yksin itselleen. 

– Muiden huomioiminen tarkoittaa muun muassa sitä, että jos nuotion äärellä on kova tungos, niin kukin paistaa makkaransa omalla vuorollaan ja siirtyy sitten syrjemmäksi syömään. Näin muutkin pääsevät paistamaan eväitään.

Isommissa porukoissa liikkuvien on syytä huomioida myös, ettei meno villiinny liian kovaksi. Alkoholin käyttöön täytyy myös kiinnittää huomiota.

– Sanotaan näin, että jos on kalja tai kaksi tai vaikka skumppapullo, niin sehän on ihan jees. Se ei kuitenkaan kuulu hyvään käyttäytymiseen, että laavulle tullaan juopottelemaan. Se ei ole suotavaa, pohtii Jauhiainen.

Koirat tervetulleita – kiinni kytkettyinä

Esimerkiksi Kuopion kaupungilla on kaikkiaan noin 100 laavupaikkaa mantereella ja saaristossa. Jauhiainen korostaa, että paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön.

– Aina, kun tilaa on, niin laavulle saa mennä. Minusta yksi tällaisten paikkojen parhaita puolia on, että ne lisäävät yhteisöllisyyttä, toteaa Jauhiainen.

Perheen karvaisia kavereitakaan ei tarvitse neljän seinän sisälle jättää, vaan ne saa ottaa laavuille mukaan. Koirat on kuitenkin syytä pitää kytkettyinä ja omistajien on huolehdittava, etteivät ne häiritse muita paikallaolijoita.

Roskien suhteen perussääntö on ”tuo tullessas, vie mennessäs” eli kaupungin tarjoamaa roskahuoltoa laavupaikoilla ei pääosin ole.

Ilkivaltaa aiempaa vähemmän

Yli 15 vuotta Kuopion kaupungilla työskennellyt Jauhiainen kiittelee suomalaisia hyvin toisia huomioiviksi, kun puhutaan laavujen kaltaisista yhteisistä paikoista.

– Suomalaiset kyllä pääosin tiedostavat pelisäännöt. Koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan ja ongelmia on nykyisin vähemmän kuin ennen, vertaa Jauhiainen.

Ilkivallalta ei kuitenkaan laavuilla täysin vältytä, vaan sitä tapahtuu jonkin verran. Jauhiaisen mukaan sitä tapahtuu kuitenkin esimerkiksi Kuopion seudulla suhteellisen vähän, jos otetaan huomioon laavupaikkojen runsas määrä.

– Kyllä sen kanssa pärjätään, luonnehtii Jauhiainen.