Kevättalvi ja kevät ovat metsänomistajan kannalta parasta aikaa puuston tarkastukselle. Taimikko näkyy hyvin, kun lehtipuiden lehdet ja heinä eivät peitä näkyvyyttä, eivätkä hirvikärpäset ole riesana kuten syyskesällä.
Ja kun maassa on lunta, taimikkoa pääsee katsomaan korkeammalta kuin sulan maan aikana.
– Viidestä kahdeksaan vuoden päästä metsänhoidosta kannattaa käydä katsomassa, mitä muutoksia on tullut, eli mitä rahalla ja tehdyllä työllä on saatu aikaan, sanoo metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Seppo Moilanen Metsäkeskuksesta.
Moilasen mukaan myös hieman vanhempaa taimikkoa kannattaa käydä katsomassa.
– Vuoden 2000 ja 2005 välillä oli metsäverotuksessa paljon muutoksia, jolloin uutta metsää perustettiin paljon. Nyt kannattaisi käydä katsomassa, mitä sille kuuluu.
Metsäpalstallaan kannattaisi käydä vähintään viiden vuoden välein.
Tarkkailu tuottaa tulosta
Metsänsä tarkkailu kannattaa taloudellisesti pitkällä sekä lyhyellä tähtäimellä.
– Hirvivahinkoja kannattaisi käydä tarkastamassa metristä neljään metrin puustosta. Ne jäävät monesti katsomatta, ja niissä korvaushakemukset pitää tehdä aika nopeasti.
Hirvivahinkokorvaus haetaan valtiolta vuoden loppuun mennessä. Taimikoidensa tilanne kannattaa tarkistaa vuosittain lumien sulettua. Korvauksia aletaan maksaa, kun vahinkojen yhteenlaskettu määrä ylittää 170 euroa.
Pitemmälläkin tähtäimellä metsän tarkkailu tuottaa taloudellista voittoa. Metsä tuottaa sitä enemmän, mitä enemmän sitä oikeaan aikaan hoidetaan. Rahan lisäksi metsä tuottaa pehmeämpiä, muun muassa virkistysarvoja.
Älykännykät ja nettivideot avuksi metsänhoitoon
Moilanen kehottaa hoitamaan metsiään itse, mahdollisuuksien mukaan.
– Nuorten metsien hoito, jonka voi tehdä raivaussahalla, tai heinän torjunta kuusen taimikossa. Ne ovat sellaisia, jotka kannattaa, ja jotka osaa tehdä itse, sanoo metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Seppo Moilanen Metsäkeskuksesta.
Taimikon tarkastusreissulla metsänomistaja esimerkiksi arvioi, joko metsässä olisi harvennuksen tarvetta. Taimikosta kannattaa ottaa valokuvia jatkotoimia varten.
– Kun älykännyköissä on hyvät kamerat, niin on hyvä tapa etsiä taimikosta keskivertopaikka, tökätä suksisauva maahan mittatikuksi ja ottaa siitä kuva. Sitten voi metsäalan ammattilaiselle näyttää kuvasta, että minulla on tämmöinen metsä, ja sen pohjalta voi tehdä hoitosuunnitelman.
Omatoimiseen metsänhoitoon Moilanen kehottaa hakemaan oppia metsänomistajan kurssilta tai netistä.
– YouTubessa on esimerkiksi sarja Metsänhoidon abc. Sieltä voi katsoa vaikka taimikon hoidon tai raivaussahan käytön.
Apua, meneekö metsäni pilalle
Seppo Moilasen työtä on neuvoa metsänhoidollisissa asioissa uusia ja vanhoja metsänomistajia. Molemmilla ryhmillä on omat murheensa.
– Uusi metsänomistaja voi olla niin, että apua nyt olen metsänomistaja! Mitä nyt tekisin, että en munaisi ja hävittäisi tätä sukuperintöä, Moilanen kertoo.
Metsää ei hänen mukaansa voi kovin helposti pilata.
– Ainakaan harventamisessa ei voi tehdä sellaista, että metsä voisi mennä pilalle. Yleensä harvennetaan liiankin varovasti. Ja harvemmin sitä parhaimpia puita osaakaan kaataa, koska kyllä suomalaisilla on mielessä, millainen nätin näköinen puu on.
Käsipelillä metsää ei siis saa piloille, mutta rajulla koneen käytöllä se voi tapahtua.
– Jos tehdään raju hakkuu, niin että elävään puustoon aiheutetaan ronskilla työllä vaurioita. Eli koneilla on tehty semmoista jälkeä, että siellä ei ole enää tarpeeksi puustoa ja korjuuvauriot ovat pahoja, Moilanen kertoo.
Kun ei itse enää pysty
Vanhemmilla metsänomistajilla murheet ovat toisenlaiset.
– Kun ei enää pysty itse menemään metsään, ja työt pitäisi teettää vieraalla, eikä siihen ole tottunut. Niinpä vanhemmalla sukupolvella alkaa olla luopumisen olo.
Moilanen muistuttaa, että myös omistajan tekemät päätökset ovat metsänhoitoa.
– Sitä on oman metsänsä toimitusjohtaja tai manageri. Sekin on metsän omistamista, vaikka se onkin vähän erilaista kuin kuusi-, seitsemänkymmentä luvulla, kun siellä itse touhusi sahan kanssa.