Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Haluatko kesäksi rantakuntoon? Metsähallitus tarjoaa treeniviikon suolla – talkoilemalla

0
0

Metsähallitus uusii 800 metriä pitkospuita Simossa ja Keminmaassa sijaitsevalla Martimoaavan soidensuojelualueella toukokuun aikana. Nyt urakkaan haetaan innokkaita tekijöitä.

Metsähallitus markkinoi urakkaa talkootreeninä, joka paitsi toimii tehokkaana arjen crossfittinä, myös edistää retkeilyä ja on konkreettinen teko soidensuojelun hyväksi.

Talkoolaisille tarjotaan ilmainen majoitus ja ruoka sekä kuljetus majapaikasta Martimoaavalle. Alku- ja loppuverryttelynä joutuu tosin kävelemään tai maastopyöräilemään 5-6 kilometriä työkohteeseen.

Työ on vanhojen pitkospuiden purkamista ja uusien rakentamista. Metsähallitus tarjoaa myös tarvittavat työvaatteet ja -varusteet.

Urakka tehdään kahden viikon aikana, 16. – 20. toukokuuta ja 23. – 27. toukokuuta 2016. Kummallekin viikolle haetaan neljästä viiteen vapaaehtoista.

Martimoaapa on yksi Pohjois-Suomen tärkeimpiä suoluonnon suojelukohteita.

Metsähallituksen julkaiseman ilmoituksen löydät tästä.


Ulkomaalaiset metsästäjät kiertävät Suomen

0
0

Eräänä esteenä metsästysturismille on yksityinen maanomistus Etelä-Suomessa. Toinen on perisuomalainen kateus, naurahtaa apulaisjohtaja Jari Pigg Suomen Riistakeskuksesta.

– Jos metsästysseuralla on maksavia ulkomaisia asiakkaita, niin siinä aletaan nopeasti katsoa, että mikä on oikeudenmukainen tulonjako. Mitä saa maanomistaja, mitä metsästysseura ja mitä muut mahdolliset toimijat. Meillä ei ole oikein totuttu sellaiseen, että metsästyksellä joku tienaa rahaa, arvioi Jari Pigg.

Suomessa on houkuttelevaa riistaa turisteillekin

– Meillä on Suomessa hyvät riistakannat. Meillä on myös sellaisia riistaeläinryhmiä, jota kiinnostavat ulkomaalaisia, esimerkiksi metsäkanalinnut ja valkohäntäpeura, esittelee Jari Pigg.

– Näitä riistaeläimiä ei Keski-Euroopassa juuri ole ja monet metsästäjät ovat hyvinkin kiinnostuneita mahdollisuudesta päästä niitä metsästämään, uskoo apulaisjohtaja Jari Pigg.

Lisätuloa maaseudulle

Metsästysturismista tuskin tulee suurta liiketoimintaa Suomeen.

– Se voisi olla pienimuotoista yritystoimintaa, jossa metsästyksen järjestämisen lisäksi voisi olla mökkivuokrausta ja ravintolapalveluja.

– Pitää muistaa, että Suomessa metsästys on eränkäyntiä, jossa ollaan luonnossa ja viihdytään tulien äärellä ja nautitaan luonnossa olemisesta. Se on sellainen elementti, joka ulkomaalaisia voi kiinnostaa.

– Metsästysturismista voisi tulla hyvä lisätulonlähde maaseutukunnissa, arvioi Jari Pigg.

Erälehti: Kalastuskunnat valittivat Suomen kalastuslaista Euroopan komissioon

0
0

Kaksi eteläkarjalaista kalastuskuntaa ovat valittaneet Euroopan komissioon vuoden alussa voimaan tulleesta kalastuslaista. Asiasta kertoi ensimmäisenä Erälehti.

Suur-Saimaalla Taipalsaaren kunnassa toimivat Pönniälän ja Solkein osakaskunnat vaativat kantelussaan, että Suomen valtion tulee muuttaa vuoden alussa voimaan tullutta kalastuslakia.

Vuoden alusta voimaan tulleen lain mukaan ely-keskukset saavat päättää osakaskuntien alueen käytöstä ja hoidosta. Aikaisemmin osakaskunnat itse päättivät kalastusalueensa asioista. 

– Sehän on perustuslain vastaista, että joku muu taho alkaa myydä lupia meidän alueelle. Ei ely-keskus voi päättää miten meidän kalavesiä käytetään, sanoo Solkein osakaskunnan puheenjohtaja Jarkko Sihvo.

Laista valittaneiden osakaskuntien kalastajat pelkäävät, että kaupallinen kalastaminen alueella lisääntyy niin, että vesialueen omistajille ei jää mahdollisuutta harrastukseen.

– Se on ihan selvä, että jos ely-keskus myöntää luvat, niin sinne alkaa tulla kalastajia muualta niin kauan kuin kalaa riittää, sanoo Sihvo.

Clean tech -yritykset iskevät Talvivaaran jätevesien kimppuun

0
0

Talvivaaran kaivosta Sotkamossa pyörittävä Terrafame alkoi etsiä uusia puhdistusratkaisuja jo viime vuoden puolella.

Tammikuun lopun määräaikaan mennessä kertyi yli sata vaihtoehtoa, jotka nyt on karsittu kahdeksaan.

Kaivosyhtiön projektijohtaja Jani Kiuru osasi odottaa kovaa kiinnostusta puhdistuspilottiin, jossa keskitytään etenkin vesien sulfaattipitoisuuksien pienentämiseen.

– Hakemusten määrä ei sinällään yllättänyt, mutta kyllähän tämä kertoo suomalaisesta clean tech -kiinnostuksesta ja -osaamisesta.

Kaikkien kahdeksan mukana olevan yrityksen nimet on tarkoitus julkistaa lähiviikkoina.

Jatkopäätöksiä tehdään jo kesällä

Kahdeksan mukaan valitun menetelmän kehittäminen on alkanut maaliskuun aikana. Seuraava vaihe uusien hankkeiden kehittämisessä on kesällä, kertoo projektijohtaja Jani Kiuru.

– Tavoitteena on, että jo juhannuksena pystyisimme poimimaan parhaalta vaikuttavat menetelmät jatkokehitykseen. Jos kaikki osoittavat toimivuutensa, niin voimme jatkaa kehitystyötä kaikkien kahdeksankin kanssa.

Kiurun mukaan myös uusia ratkaisuja voidaan vielä ottaa mukaan. Käytössä olevasta kahden miljoonan euron rahoituksesta on vielä käyttämättä suurin osa.

Uusien menetelmien toivotaan tuovan helpotusta vesien sulfaattikäsittelyyn jo 2-3 vuoden kuluessa.

Puhdistusosaamista Oulusta ja Paltamosta

Mukaan valittujen kahdeksan yrityksen nimet on tarkoitus julkistaa lähiviikkoina. Toistaiseksi tiedossa ovat Oulu Water Alliance ja paltamolainen Aquaminerals, jotka ovat jo aiemminkin tehneet yhteistyötä kaivosyhtiöiden kanssa.

Oululaismenetelmä perustuu prosessiveden haihduttamiseen ja epäpuhtauksien tiivistämiseen. Tavoitteena on, että jäljelle jäänyt sulfaatti-metalli-konsentraatti voitaisiin vielä hyödyntää muussa teollisuudessa, kertoo vesiallianssin toimitusjohtaja Jaakko Pellinen.

– Siitä on tarkoitus kiteyttää metallisuoloja, joita pystyttäisiin käyttämään esimerkiksi lannoitteina tai saostuskemikaaleina.

Paltamolainen Aquaminerals puolestaan pyrkii poistamaan veteen liuenneita metalleja ja näin tehostamaan kaivoksen puhdistuslaitoksen toimintaa, kertoo myyntijohtaja Tuomo Pikkarainen.

– Jos saamme liukoisia metalleja pois vedestä jo ennen käänteisosmoosipuhdistusta, niin sen teho kasvaa entisestään.  

Aquaminerals on kehittänyt jauhemaisessa muodossa olevia sitoja-aineita, jotka poistavat veteen liuenneita metalleja.

Jos yhtiöt menestyvät Talvivaaran vesien kanssa, niin niillä on hyvät mahdollisuudet laajentua myös muualle.

– Meillä on mukana muutama iso yhteistyökumppani ja luonnollisesti iso asiakas.  Tämä on suuri mahdollisuus, joka avaa tärkeän näyteikkunan kaivosalalle ja tietenkin myös muille teollisuuden aloille, arvioi Oulu Water Alliancen toimitusjohtaja Jaakko Pellinen.

Oulujoen lohet kuskataan autokyydillä kutemaan

0
0

Fortum sekä Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnat ovat sopineet Suomen nykyaikaisimman kalojen ylisiirtolaitteen rakentamisesta Fortumin Montan vesivoimalaitoksen yhteyteen.

Vaelluskalojen palauttaminen on nimetty yhdeksi Suomen hallituksen kärkihankkeista. Montan ylisiirtolaitteen rakentaminen on yksi hankkeen pilottikohteista.

Lohen nousu Oulujokeen käynnistyy perinteisesti elokuussa, joten laitteen merkittävämpi käyttö alkanee käytännössä syksyllä 2017. Laite on suuri kiinteä kalanpyydys Muhoksen Montan voimalaitoksen alapuolella.

Pyydetyt kalat siirretään säiliöautoilla usean padon ohi yläpuolella sijaitseville lisääntymisalueille Utos- ja Kutujokiin sekä emokaloiksi kalanviljelylaitoksille.

Montan voimalaitoksen yhteyteen rakennettava kalojen ylisiirtolaite vastaa kalatien alaosaa. Sen avulla voidaan laitteeseen sisään uivat lisääntymiskokoiset lohikalat ottaa kiinni ihmiskäden koskematta ja kuljettaa kalankuljetusautolla Oulujoen sivujokiin.

Utos- ja Kutujokeen on ELY-keskusten, Fortumin ja paikallisten kuntien yhteistyöhankkeena kunnostettu lohille sopivia lisääntymisalueita.

Ylisiirtolaitteeseen uivista lohikaloista voidaan ottaa myös mätitäydennystä Montan kalanviljelylaitoksen kasvatuskäyttöön. Laitteen avulla päästään lisäksi tutkimaan kalojen käyttäytymistä rakennetussa joessa. Tieto auttaa vaelluskalojen nousua helpottavien toimenpiteiden suunnittelua muihin rakennettuihin jokiin.

Hevijuuseri, talipalloilija, fiilistelijä, totaalikieltäytyjä – oletko lintujen ruokkijana hyvis vai pahis?

0
0

– 1980-luvulla omakotialueella saattoi olla 100 ruokintapaikkaa, nyt 10–20. Uusilla alueilla tontilla, parilla voi killua yksittäinen talipallo. Ei viitsitä tai ei kiinnosta, sanoo itse 40 vuotta lintuja ruokkinut Marko Pohjoismäki.

Hankekoordinaattori Timo Metsänen Birdlife Suomesta uskoo kaupunkilaisten ruokintainnon törmäävän usein tiukkaan sääntöviidakkoon. Taloyhtiöissä voidaan käydä asiasta kovaa vääntöä tai kaupunki on kieltänyt kokonaan lintujen ruokinnan. Muutaman vuoden takainen lintuinfluenssa-pelko saattaa Metsäsen mukaan vaikuttaa vieläkin.

Jos säännöt eivät estä, millainen talviruokkijat olet?

Talviruokkijoita on moneen lähtöön. Marko Pohjoismäki mietiskeli Ylen kanssa verkkokansan iloksi/hermostukseksi 4 talviruokkijan perustyyppiä. Mikä sinä olet?

Hevijuuseri

+ 50-vuotias, useammin mies kuin nainen. Oppinut lintujen ruokintaan jo lapsesta. Pihapiirissä on vähintään kaksi, yleensä kolme tai neljä ruokintapaikkaa. Tarjolla on auringonkukkaa, pähkinöitä, talia ja kauraa. Tuntee linnut ja luonnon. Hevijuuserilla riittää sinniä ruokkia siivekkäitä syksystä kesään. Siemeniä ja pähkinöitä voi kulua kevyesti 200–300 kiloa. Myös rahaa palaa satoja euroja, mutta ainahan harrastus maksaa.

Talipalloilija

Taparuokkija, joka tykkää linnuista, mutta ei pysty/jaksa/halua satsata talviruokintaan niin massiivisesti kuin hevijuuseri. Panostaa mielellään verkkopusseissa oleviin talipalloihin, koska ne on helppo ripustaa puun tai pensaan oksalle. Tykkää myös siitä, että pallot kestävät melko kauan, eikä niistä tule ruokintapaikalle sotkua. Voi tulla ruokintataukoja, koska saattaa unohtaa välillä käydä katsomassa, joko pallot on syöty. Pihan ruokatarjonta on yksipuolista, joten talipalloilija joutuu tyytymään vähäisempään lajimäärään kuin hevijuuseri.

Fiilistelijä

Tunnelmaruokkija. Talviruokinnan pahis. Ostaa jouluna lyhteen, koska se on niin idyllinen talvisella pihalla, ja tottahan jouluna pitää lintuja muistaa. Ottaa someen tunnelmallisia otoksia. Kuvaussession jälkeen unohtaa lyhteen ja linnut. Siivekkäille riittää ehkä syötävää pariksi päiväksi. Onhan sekin tyhjää parempi.

Totaalikieltäytyjä

Siisteys ennen kaikkea -tyyppi. Talviruokinta sotkee: linnut ruikkivat joka puolelle ja levittävät tauteja. Maahan putoilevat siemenet houkuttelevat rotatkin pihapiiriin. Linnut mieluiten korkealla taivaan kannella tai kuvina netissä, ei livenä omalla pihalla. Eikä naapurissakaan. 

Ryhdy norkkotarkkailijaksi – yliopiston siitepölytiedotteet tarkentuvat vapaaehtoisten avulla

0
0

Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö kaipaa lisää norkkotarkkailijoita. Vapaaehtoisten havainnoilla pyritään tarkentamaan yliopiston julkaisemia siitepölytiedotuksia.

Aerobiologian yksikön johtaja Annika Saarto kertoo, että tarkoituksena on seurata koivun, lepän ja pähkinäpensaan kukintoja.

– Ideana on valita oman lähiympäristönsä puita, jotka kasvavat mahdollisimman lämpimällä kasvupaikalla. Kustakin puusta valitaan muutama norkko.

Tarkkailijat saavat tarkat ohjeet siitä, miten norkkojen kehitystä tulee seurata.

– Katsotaan, minkä näköinen  norkko on ensimmäisen kukinnan vaiheessa. Sitten norkko etenee täyteen kukintaan, jolloin sen suomut ovat auki ja siitä irtoaa siitepölyä. Kun kukinta on ohi, norkko on harsoontunut ja siitepölyä ei enää irtoa, Saarto kuvailee.

Kansalaistieteen suosio kasvussa

Turun yliopiston Aerobiologian yksikkö on seurannut siitepölypitoisuuksia Suomessa jo yli 40 vuoden ajan. Vapaaehtoisten norkkotarkkailijoiden havaintoja on kerätty noin kolmen vuoden ajan. Tietoja kaivataan kaikkialta Suomesta, Annika Saarto huomauttaa.

– Samaa norkkoa tarkkaillaan vähintään kaksi kertaa viikossa. Näin kukinnan alkaminen huomataan mahdollisimman pian. Haluamme tarkkailijoita koko Suomesta, emme vain Varsinais-Suomesta.

Maaliskuun puoliväliin mennessä vapaaehtoistarkkailijoita on kertynyt parisenkymmentä. Virallista norkkolaskentaa tekee Luonnonvarakeskus, mutta myös kansalaisten havainnot ovat tärkeitä.

– Suomalaiset liikkuvat paljon luonnossa. Kansalaisillehan on olemassa omat palvelunsa sinilevän ja järviveden lämpötilan seurantaan, joihin ihmiset raportoivat tuloksiaan.

Saarto sanoo, että kansalaistiede (citizen science) on yhä suositumpaa. Hän nostaa esimerkiksi ruotsalaisen Naturens kalender -verkkosivun.

– Sivustolla tarkkaillaan muutakin kuin allergiakasveja. Sieltä voi nähdä, missä vaiheessa luonnon kukinta menee.

Vapaaehtoisesta norkkotarkkailusta kiinnostuneet voivat ilmoittautua Turun yliopiston Aerobiologiselle laitokselle sähköpostitse osoitteeseen aerobiologit@utu.fi. Lisätietoja löytyy myös osoitteesta www.norkko.fi.

Kuvagalleria: Jääpuikkoon takertunut tintti ja varis lihapullan kimpussa

0
0

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan. Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.


Linnunpönttö syntyy kätevästi myös moottorisahalla

0
0

Linnunpöntön rakentamisen ei tarvita nauloja. Tarvitaan vain hyväteräinen moottorisaha, kirves ja pätkä narua.

Kuusamossa Yleisradion Miljoonan linnunpöntön talkoisiin osallistuva Asko Karjalainen sipaisee linnunpöntön moottorisahalla tarvittaessa kahdessa minuutissa.

– Kuulin kerran radiosta haastattelun, jossa muuan mies kertoi tekevänsä linnunpönttöjä moottorisahalla. Siitä sain kipinän.

– Tänä keväänä pönttöjä valmistuu moottorisahalla useita satoja, Asko Karjalainen toteaa.

Karjalaisen tekniikalla linnunpönttö syntyy kahdesta osasta. Ensiksi puun rangasta lohkaistaan pöntön takaseinä ja katto pois.

Rankaan jäävään osaan kaiverretaan sahalla pöntön olohuone ja oviaukko. Tässä kohtaa tarvitaan myös kirvestä työn jouduttamiseksi.

Lopuksi kaksi osaa liitetään yhteen kiristämällä naru niiden ympärille siinä vaiheessa, kun pönttö ripustetaan puuhun.

Asko Karjalainen vakuuttaa, että moottorisahalla rakennetut pöntöt kelpaavat lintujen kodeiksi.

– Toissa kesänä tein tietylle alueelle 30 pönttöä ja ainakin niihin linnut pesivät lähes poikkeuksetta, Karjalainen kertoo.

Yleisradion Miljoonan linnunpöntön talkoissa on rakennettu tällä hetkellä yli 300 000 linnunpönttöä. Kampanajan tavoitteena on rakentaa miljoona pönttöä kuluvan vuoden maaliskuun alusta vuoden 2017 kesäkuuhun mennessä.

Espanjan poliisi pidätti ryöstökalastajia – tuhansia tonneja suojeltua kalaa

0
0

Espanjan poliisi on pidättänyt kuusi henkilöä epäiltyinä laittomasta kalastuksesta Etelämantereen vesillä, kertoo maan hallitus.

Espanjan poliisin, sisäministeriön ja Interpolin yhteisoperaatiossa tutkitaan lisäksi 16 muun epäillyn tekemisiä.

Poliisi uskoo, että joukko luoteisessa Galician maakunnassa toimivia laivanomistajia on säännönmukaisesti rikkonut kalastusmääräyksiä.

Tutkimuksesa tehdyn arvion mukaan kalastajat ovat saaneet saaliikseen yli 3 500 tonnia uhanalaiseksi luokiteltua tummahammaskalaa (Dissostichus mawsoni).

Tummahammaskala on jääahveniin kuuluva kalalaji, joka elää eteläisen pallonpuoliskon kylmissä vesissä. Liikakalastuksen takia laji on muuttunut yhä harvinaisemmaksi. Kalaa saa pyytää vain kiintiöiden perusteella.

Tummahammaskalan liha on valkoista ja lohkeilevaa, mikä tekee siitä hyvin suositun ruoka-aineen Japanissa ja Yhdysvalloissa.

Tummahammaskalasta maksetaan jopa 50 euroa kilolta. Poliisi arvioikin ryöstökalastajien saaneen rikoshyötynä yli kymmenen miljoonaa euroa kalastuskaudessa.

Talitintti Joensuun tropiikissa – brittiperhoset maistuvat ja papukaijat oppivat titityyn

0
0

Joensuun kasvitieteelliseen puutarhaan Botaniaan tupsahti syksyllä yllätysasukas katon tuuletusluukkujen kautta. Koiraspuolinen talitiainen on nyt elänyt talven leppeän lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa trooppisella osastolla.

Keväisen heleä titityy alkoi kajahdella palmujen katveessa jo tammikuun lopussa ja on hämmästyttänyt asiakkaita.

– Talitiainen kävi kesällä syömässä Englannin Stratfordista tuotuja perhosiamme ja tuli sitten uudestaan syksyllä. Sitten säät kylmenivät niin paljon, ettemme voineet enää avata luukkuja, ja tiainen jäi tänne, kertoo toiminnanjohtaja Vilma Lehtovaara.

Perhosten syöminen on saatu kuriin rajaamalla tiaisen elinympäristö kauemmas perhoshuoneesta. Botanian työntekijät ovat ruokkineet tyytyväisen oloista lintua siemenillä.

Mahdollisuus ulkoelämään, jos enää kelpaa

Talitiainen pääsee ulkoilmaan taas säiden lämmettyä, kun tuuletusluukut avataan. Mahdollista kuitenkin on, että lintu palaa jälleen puutarhaan, koska on sen kodikseen ottanut.

Titityy on kaikunut niin ahkeraan kasvihuoneessa, että kolme papukaijaa on jo oppinut matkimaan tiaista. Kultatöyhtökakadu Juuso on ehtinyt hämmästyttää v-alkuisilla sanoillaan muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön, joten uutta ihmeteltävää tuonee titityy karkean kiroilun lomassa.

Alkuviikon auringonpaiste ei vesittänyt pilkkikisoja – maaottelu sai hyvän suosion itärajalla

0
0

Pitkä autojono lipuu kuoppaista, pöllyävää ja kapeaa hiekkatietä kohti rannikkoa. Heijastinliiveihin puetut järjestyshenkilöt pysäyttävät autot yksi kerrallaan ja ohjaavat parkkipaikalle. Väkeä on sadoittain. Normaalisti Klamilan satama Virolahdella uinuisi nyt talviunta, mutta tasa-arvon päivänä alue on täyttynyt pilkkihaalareihin pukeutuneista ihmisistä.

Satamabaarin ulkopuolella kuhisee markkina-alue. On makkaraa, metrilakua, käsitöitä, baklavaa ja niin edelleen. Jotkut jonottavat vielä sisätiloihin, mutta innokkaimmat käyvät ottamassa ensituntumaa Klamilanlahden jäähän. Satamasta kantautuu iloinen puheensorina. On vaikea erottaa, puhutaanko enemmän suomea vai venäjää.

Uiden pilkittyjä ei hyväksytä

Neljäntoista kilometrin päässä Venäjän rajasta järjestetään Suomen ja Venäjän välinen pilkkikilpailu. Alun perin kilpailu piti järjestää jo viime vuonna, mutta kisajärjestelyt sulivat vesisateiden myötä. Vaikka alkuviikko oli suhteellisen lämmin, ei tällä kertaa ollut perumisen uhkaa. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, pakkasta on muutaman asteen verran, eikä tuulikaan puhaltele häiritsevän viileästi - mitä mainioin sää viettää nelisen tuntia meren jäällä.

Avaustervehdyksen tapahtumalle lausuu Virolahden kunnanhallituksen puheenjohtaja Jukka Lappi. Venäläisille osallistujille sanat kääntää Snezana Leibinen. Kilpailualue rajautuu järjestäjän mukaan niin kauas kuin merellä riittää jäätä. Uiden pilkittyjä ahvenia ei kuulemma hyväksytä punnitukseen, kisajärjestäjän lausahdus saa aikaan naurunremakan.

Innokkaimmat eivät malta odottaa edes lähtölupaa, vaan kirmaavat Klamilanlahden jäälle kuin nuoret orivarsat Suur-Miehikkälän kevätlaitumelle konsanaan. Kokkolasta Virolahdelle saapunut pilkkimies jää rannan tuntumaan. Tuntia myöhemmin mies on pilkkinyt jo viisi ahventa – juuri ahventen suuruudella kilpaillaan.

Lauantaivalssit merenjäällä

Suomen ja Venäjän liput aaltoilevat pohjoistuulen mukana. Klamilan satama-alueella raikuvat entisaikojen tutut hitit niin suomeksi kuin venäjäksikin – melkoinen jukeboksi. Mies ja nainen intoutuvat musiikin vietäviksi ja keinahtelevat valssin tahtiin, kenties lämmittelynä illan pilkkitansseja varten.

Järjestäjän mukaan pilkkikisaan osallistujat tulevat noin kolmensadan kilometrin säteeltä Klamilasta. Venäläiset ovat pääsääntöisesti Pietarista ja Petroskoista, suomalaisista valtaosa on tullut pilkkimään lähikunnista Virolahdelta, Miehikkälästä, Haminasta, Kouvolasta ja Kotkasta.

Pilkkiaikaa on vielä kolme tuntia jäljellä, kun lahtelainen kaveriporukka saapuu paikalle. Puutarhajakkaroiden ja vaatetuksen perusteella miehet eivät liiemmälti ole pilkkikisoihin osallistuneet. ”Pääasia, että on hauskaa”, toteaa reikää kairaava mies. ”Ja voittaa venäläiset”, täydentää toinen. Miehet purskahtavat nauruun. Kaikilla vaikuttaa olevan hauskaa. Ei sillä voittajalla taida lopulta niin väliä ollakaan…

"Yhtäkkiä pieni pöllö tuijotti kuusen suojasta"– kolme tarinaa luontokuvien takaa

0
0

Pieni helmipöllö tapitti oksalta

Jani Ylikangas oli kuullut kevättalvisena yönä pöllöperheen isän soidinpuputusta vanhassa kokkolalaisessa kuusimetsässä. Siitä hän tiesi, että helmipöllö yrittäisi pesintää alueella. Toukokuussa auringonlaskun aikaan hän meni katsomaan, joko pöllöpoikue oli lähtenyt maastoon.

– Tällä kertaa kävi hämmästyttävä tuuri. Kun kävelin polkua pitkin, yhtäkkiä tällainen pieni pöllönpoikanen, pikkumenninkäinen, tuijotti suuren kuusen suojasta. Hetkessä oli juuri sitä jännitettä, mikä luontokokemuksista tekee niin ainutlaatuisia ja unohtumattomia.

Ylikangas jutteli pöllölle hetken rauhoittavasti ja perääntyi hieman. Hän päätyi ottamaan pystykuvan. Siten hän sai haluamansa sommittelun, jossa pöllön pienuus ja kuusen suojaa antavat oksat antoivat kuvalle kehykset.

– Otin niin monta ruutua, että pöllöltä tuli katse, jossa oli tilanteeseen sopivaa intensiivisyyttä. Poistuin paikalta aika nopeasti. Se oli sellainen harvinainen tilanne, jossa kuva tuli aika helpolla. Yleensä pitää tehdä paljon paljon enemmän taustatyötä yksittäisen luontokuvan eteen, toteaa noin 2,5 vuotta harrastuksena kuvannut Ylikangas.

Ylikangas kertoo toukokuussa 2015 otetun kuvan edustavan sitä, mitä hän hakee. Kuvassa on kolmiulotteisuutta, illan hämärän tarjoamaa maalauksellisuutta, rauhallista valoa, vanhan metsän elementtejä ja kohteella on puhutteleva katse.

– Tavoittelen tällaisia aitoja luontohetkiä.

Hirvi lampsi yllättäen suon yli

Oli varhainen kevätaamu huhtikuussa 1974. 14-vuotias Jyrki Portin oli ystävänsä Hannun kanssa lopettelemassa teerien soidinmenojen kuvaamista lapualaisella suolla. He tulivat ulos piilokojusta ja huomasivat liikettä noin sadan metrin päässä suon reunassa.

Portin muistelee, kuinka komeasti hirvi lähti lampsimaan vaikeuksitta märän ja vaikeakulkuisen suon yli.

– Se oli valtavan hieno hetki, koska se oli ensimmäinen kohtaaminen ja kuvaustilanteeni hirven kanssa. Kyllä ne parhaimmat kuvat tulivat tuolloin heti ensimmäisellä kerralla, hirvistä valokuvanäyttelynkin koonnut Portin toteaa.

Pojat olivat hiljaa kyykyllään kojun edessä. Todennäköisesti tuuli peitti ääntä eikä hirvi erottanut heitä kojun edestä. Tilanne oli ohi noin minuutissa.

– Muistan sen hetken hyvin, koska se tapahtui valokuvataitelijaurani alussa. Kuvaan edelleen samanlaisella kalustolla ja filmille.

Tilanteen ja muiston voimakkuus sai Portinin valitsemaan juuri kyseisen kuvan.

– Siinä konkretisoituu luonnon käsittämättömyys. Arvostan vanhaa suomalaista metsäsuhdetta ja ajastusmaailmaa. Hirvi edustaa kalevalaista voimaeläintä, joka on itsessään käsittämätön ja selittämätön.

Maakotka lensi kohti kameraa

Valokuvaaja Juha Sahlgren on kuvannut maakotkia talvisin jo lähes 20 vuotta, mutta yksi kuva on noussut ylitse muiden. Se on otettu noin 3 vuotta sitten Perhossa suon reunassa vanerikojusta.

Oli sydäntalvi, pakkasta yli 20 astetta ja maastossa paljon tykkylunta, Sahlgren kertoo.

– Olin odottanut 6–8 tuntia ennen kuin kotka saapui paikalle. Se lähti laskeutumaan 300 metrin päästä ja lensi maanpintaa pitkin suoraan kohti kameraa. Siinä oli ihan muutama sekunti aikaa rajata ja tarkentaa, Sahlgren kertoo.

Valo ja tunnelma olivat kohdillaan, ja Sahlgren tunsi jo kuvanottohetkellä, että nyt onnistui.

– Näitä hetkiä tulee luonnossa harvoin. En varmaan koskaan tule saamaan yhtä hyvää kuvaa. Ihan senkin takia, että näillä korkeuksilla on harvoin tykkylunta.

Sahlgren valitsi kuvan suosikikseen sen arktisuuden vuoksi. Siinä näkyy talven ankaruus ja kauneus.

– Pidän kovasti Suomen talven ankarimmasta ajanjaksosta eli tammi-helmikuusta. Kuvassa on sydäntalven valot ja ankaruus. Näkee ihan selvästi, kuinka kotkan päässä on aika kovastikin hengityshuurua – näkee, että kylmissä olosuhteissa ollaan.

Aurinko sulattaa maisemaa – Katso kuinka kevät hiipii lähemmäs

0
0

Kalenterin mukaan kevät alkaa maaliskuun ensimmäinen päivän. Vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kevät alkaa kevätpäiväntasauksesta. Terminen kevät taas riippuu lämpötilasta ja alkaa vuorokauden keskilämpötilan noustessa yli nollaan. Kuvista voi päätellä kuinka keväistä Pirkanmaalla on viime aikoina ollut.

Lähetä meille ottamasi valokuva, joka kertoo säästä. Julkaisemme yleisön lähettämiä valokuvia Pirkanmaan tv-uutisissa. Kaikki kuvat eivät mahdu televisiolähetykseen, joten julkaisemme kuvia laajemmin internet -sivuillamme.

Sääkuvista emme maksa korvausta. Kuvat tulee lähettää osoitteeseen: tampere@yle.fi. Liitä kuvaan mukaan tiedot siitä, missä kuva on otettu ja kuvaajan nimi. Jos kuvaan liittyy tarina, kerro sekin.

Koiraharrastus saa naisen tarttumaan aseeseen – "Naismetsästysseuroja on noussut kuin sieniä sateella"

0
0

Vaikka naiset muodostavat yhä alle kymmenesosan Suomen metsästäjistä, on heidän määränsä lisääntynyt huimasti 2000-luvun aikana. Naisten osuus riistanhoitomaksun maksaneista metsästäjistä on vuosien 2005–2015 aikana kasvanut yli 60 prosentilla. Viime vuonna metsästyskortin lunasti 21 706 naista.

– Naismetsästäjien määrä on sen verran vahvassa kasvussa, että se pitää metsästäjämäärän korkealla, vaikka suuria ikäluokkia miehissä alkaa tippua pois metsästyksen parista, Suomen riistakeskuksen julkaiseman Metsästäjä-lehden viestintäpäällikkö Klaus Ekman kertoo.

Siihen, miksi metsissä liikkuu vuosi vuodelta enemmän naisia ase olalla, on monia syitä. Ekmanin mukaan moni nainen on aloittanut metsästyksen koiraharrastuksen kautta. Merkityksensä on myös sillä, että metsästys ymmärretään Suomessa luontoharrastukseksi.

– Suomalainen metsästys perustuu eränkäyntiin ja luonnosta voiman ammentamiseen. Se varmasti vetää naisia puoleensa.

Naismetsästäjien määrän lisääntyminen on tarkoittanut myös sitä, että luonnossa liikkuu entistä enemmän pariskuntia, jotka harrastavat metsästystä yhdessä.

– Moni nainen on saanut kimmokkeen siitä, että on haluttu ymmärtää, miksi miehellä on niin kova polte metsälle, ja sitten on huomattu, että tämä onkin itse asiassa hieno juttu, Ekman toteaa.

Naiset aloittavat metsästyksen keskimäärin huomattavasti vanhempina kuin miehet. Miehet hankkivat metsästyskortin usein jo 14–16-vuotiaina, naiset taas usein vähintään kymmenen vuotta myöhemmin.

– Se varmasti johtuu siitä, että pojat lähtevät muiden perheenjäsenten imussa jo nuorena harrastuksen pariin. Naismetsästyksellä ei ole vielä vanhaa perinnettä, joka imisi mukaan. Naiset huomaavat harrastuksen vasta, kun heillä alkaa olla elämä uomissaan, Ekman pohtii.

Siitä, ovatko naiset kiinnostuneita enemmän pien- vai suurriistasta, ei ole olemassa tutkimustuloksia.

"Naismetsästysseuroja on noussut kuin sieniä sateella"

Ekmanin mukaan naismetsästäjien järjestäytyminen poikkeaa merkittävästi miesten vastaavasta. Miehet ovat perinteisesti järjestäytyneet kylä- ja paikkakuntakohtaisiin metsästysseuroihin, joihin likipitäen kaikki paikalliset miesmetsästäjät liittyvät.

Naismetsästäjät järjestäytyvät usein naismetsästysseuroiksi, jotka eivät ole aikaan ja paikkaan sidottuja.

– Naismetsästysseuroja on noussut kuin sieniä sateella. Heillä ei välttämättä ole omia metsästysalueita lainkaan, vaan he järjestäytyvät yhdistyksiksi ja alkavat sitten porukassa pohtia mahdollisuuksia päästä jonnekin metsästämään. Eli toiminta lähtee sosiaalisesta puolesta liikkeelle, kun taas miehinen metsästys lähtee liikkeelle metsästysmahdollisuuspohjalta, Ekman sanoo.

Naismetsästäjien verkostoituminen on Ekmanin mukaan omiaan vetämään uusia naisia metsästyksen pariin.

Naiset muuttaneet metsästyksen luonnetta

Monet naisjäsenet ovat jäseninä myös paikallisissa metsästysseuroissa. Nykyisin heidät myös otetaan ilolla vastaan perinteisesti miehisinä pidettyihin seuroihin.

– Tilanne oli varmasti 10–15 vuotta sitten vielä erilainen, kun naismetsästäjät olivat harvinaisuus. Niin sanotut perinteiset metsästäjät saattoivat katsella nenän vartta pitkin, mutta kyllä tänä päivänä asenteet ovat täysin muuttuneet, Ekman toteaa.

Ekmanin mukaan naiset ovat tuoneet muassaan metsästykseen pehmeämpiä arvoja ja uudenlaisia ulottuvuuksia.

– Naisten metsästäminen poikkeaa monesti terveellä tavalla perinteisestä, varsin konservatiivisesta miehisestä näkökulmasta. Tutkimusten perusteella naismetsästäjät eivät ole niin saaliskeskeisiä. Heillä on myös ehkä selkeämmin sosiaalinen tarve löytää samanhenkistä porukkaa.

Naisten osuudessa suuria alueellisia eroja

Naisten osuudessa metsästäjien kokonaismäärästä on merkittäviä maantieteellisiä eroja. Vuonna 2015 lunastettujen metsästyskorttien lukumäärän perusteella naisten osuus on suurin Lapissa, missä heitä on noin 11 prosenttia metsästäjistä. Perässä tulevat Etelä-Häme ja Uusimaa, missä naisten osuus on 7,6 prosenttia. Alueellisten erojen syitä ei ole tutkittu.

– Pohjoisen Suomen osalta ei ole kaukaa haettu se näkemys, että muita harrastusmahdollisuuksia on aika vähän. Aktiivinen harrastaminen on myös helpointa, kun metsästysmaat ovat lähellä. Toisaalta Uusimaa ja muu Etelä-Suomi ovat aika tyypillisesti voimakkaan koiraharrastuksen aluetta. Näille alueille myös muuttaa muualta paljon ihmisiä, ja he sitten tuovat mukanaan metsästysharrastuksen esimerkiksi pohjoisemmilta alueilta.

Naisia on suhteessa vähiten metsästyskortin omistajista länsirannikolla. Pohjanmaalla naisten osuus jää viiteen prosenttiin ja Satakunnassa 5,6 prosenttiin.

– En sitten tiedä, liittyykö se joihinkin syvempiin arvoihin vai muihin juttuihin, että länsirannikolla naisten prosentuaalinen osuus on pienempi, Ekman pohtii.

Juttua täydennetty 21.3.2016 kello 9:48. Metsästäjä-lehden julkaisijaksi merkitty Suomen riistakeskus.


Hangella hengaileva siili kannattaa pelastaa sisätiloihin

0
0

Siilillä on aina joku syy jättää horrokset kesken ja tulla ulos talvipesästään. On erittäin harvinaista, että siilli vain haluaisi käydä haistelemassa raitista ilmaa.

– Talvipesä saattaa olla kastunut tai romahtanut, sanoo siilien elämää vuosikymmeniä seurannut oululainen Seppo Pörhö.

Horroksen aikana siili on toimintakyvytön, eikä pysty reagoimaan häiriötiloihin. Se hukkuu tai jäätyy talvipesään valuvaan sulamisveteen. Horroksesta herääminen kestää 2–5 tuntia ja kuluttaa runsaasti energiaa.

Mikäli edelleen on lunta ja muutenkin kylmää, siili tarvitse ruokaa ja juomaa selvitäkseen.

Lemmikkien kosteat ruuat maistuvat siileille

Jos hangella harhaileva siili ei löydä takaisin talvipesäänsä, Pörhö kehottaa ottamaan sen kiinni ja viemään suojaan, esimerkiksi kellariin. Lisäksi siilille voi laittaa pienen pesän vaikkapa kenkälaatikosta.

Sisällä siili harvoin vaipuu uudelleen horrokseen. Sille on tarjottava ruokaa, että se selviää siihen asti, kunnes se päästetään takaisin luontoon.

– Siilille kelpaavat kissan tai koiran märkämuonat. Kuivat nappulat käyvät myös, mutta ne on ensin liotettava, Pörhö neuvoo.

– Maitoa siilille ei saa antaa. Siilit ovat laktoosi-intolerantteja, joten maito pistää niiden mahan sekaisin, ja on niille suorastaan hengenvaarallista, sanoo Pörhö.

Urossiilit heräävät huhtikuun puolivälissä, naaraat pari viikkoa myöhemmin. Siinä vaiheessa pihalta löytyy jo siilin herkkuja – hyönteisiä ja toukkia.

Metsän tuotoissa hurjat erot – Rahoissa näkyy useiden sukupolvien työ

0
0

Luonnonvarakeskus on tutkinut metsänomistajien arvoja ja tavoitteita. Suomalaisten metsänhoitajien kirjo on laaja.

– Joukossa on paljon monitavoitteisia ihmisiä, joille eurot ovat tärkeitä kuten myös metsänhoito. Yksi tärkeä tekijä on myös suvun historian jatkaminen ja tunnepuoli. Myös luonnon monimuotoisuuden tukeminen nousee esille, kertoo Metsäkeskuksen metsänomistajapalvelujen asiantuntija Kaisa Laitinen.

– Luontoarvojen vaaliminen ja taloudellinen tuotto eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.

Metsänhoidosta on muutakin hyötyä kuin taloudellinen puoli, sillä fyysisestä metsänhoitotyöstä saa virkistyshyötyäkin. Joidenkin osalta metsänomistaminen onkin harrastus.

Hintaero tulee puuston määrästä

Hyvä metsähoidon tuoma taloudellinen tuotto vaatii vähän laskemista, summasta Laitinen antaa karkean arvion.

– Jos ajatellaan uudistushakkuuta, joka on tavallaan metsän suurin sadonkorjuu ja tehdään 80–100-vuotiaassa metsässä. Voisin sanoa, että Kainuussa päätehakkuissa yhden hehtaarin tuotto on 8 000–9 000 euroa. Keski-Suomessa luku voi olla tuplat.

– Hintaero tulee siitä, että Kainuussa puuta on 200 kuutiometriä hehtaarilla, joka on neljä rekkakuormallista puuta. Etelä-Suomessa puuston määrä voi olla 350–400 kuutiometriä per hehtaari.

Hoito ohjataan arvokkaisiin puihin

Jotta metsästä saa rahaa, on sitä pitänyt hoitaa. Metsänhoidolla ohjataan maantuottokyky ja kasvu parhaisiin puuyksilöihin. Tämä on vaatinut töitä useilta sukupolvilta.

– Eli pyritään kasvattamaan isoja puita, joista saataisiin tukkeja sahalla. Tukki on sitä arvokasta puuta. Lisäksi minimoidaan vähempiarvoisen puun määrää. Metsän tuotto on pitkän historian tulos, sitä kautta ei saa pikavoittoja. Kukin sukupolvi vuorollaan irrottaa sieltä pääomaa.

Metsä kasvaa vähemmälläkin hoidolla, mutta silloin kasvua ei voi ohjata taloudellisesti arvokkaisiin puihin, sanoo metsänomistajapalvelujen asiantuntija Kaisa Laitinen.

– Metsäorganisaatiot kertovat monesti, että metsänhoitoa on rästissä. Se on kyllä valitettavan totta. Kyllä sen näkee, kun tuolla kulkee, että metsissä on kaikenlaista pusikkoa ja vesakoita. Eli raivaussahalle olisi paljon käyttöä, varsinkin taimikoissa ja nuorissa metsissä.

– Hoitamattomassa metsässä korjuukustannukset nousevat, puulle voi olla hankala löytää ostajaa. Suomessahan ei ole metsänhoitopakkoa, ja onhan sekin valinta, että jättää metsänsä hoitamatta. Me Metsäkeskuksessa toivomme, että se päätöksen tekeminen on tietoista sen metsänhoidon suhteen, Laitinen jatkaa.

Taimikko kasvaa vauhdilla – metsäpalstalla kannattaa käydä säännöllisesti

0
0

Kevättalvi ja kevät ovat metsänomistajan kannalta parasta aikaa puuston tarkastukselle. Taimikko näkyy hyvin, kun lehtipuiden lehdet ja heinä eivät peitä näkyvyyttä, eivätkä hirvikärpäset ole riesana kuten syyskesällä.

Ja kun maassa on lunta, taimikkoa pääsee katsomaan korkeammalta kuin sulan maan aikana.

– Viidestä kahdeksaan vuoden päästä metsänhoidosta kannattaa käydä katsomassa, mitä muutoksia on tullut, eli mitä rahalla ja tehdyllä työllä on saatu aikaan, sanoo metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Seppo Moilanen Metsäkeskuksesta.

Moilasen mukaan myös hieman vanhempaa taimikkoa kannattaa käydä katsomassa.

– Vuoden 2000 ja 2005 välillä oli metsäverotuksessa paljon muutoksia, jolloin uutta metsää perustettiin paljon. Nyt kannattaisi käydä katsomassa, mitä sille kuuluu.

Metsäpalstallaan kannattaisi käydä vähintään viiden vuoden välein.

Tarkkailu tuottaa tulosta

Metsänsä tarkkailu kannattaa taloudellisesti pitkällä sekä lyhyellä tähtäimellä.

– Hirvivahinkoja kannattaisi käydä tarkastamassa metristä neljään metrin puustosta. Ne jäävät monesti katsomatta, ja niissä korvaushakemukset pitää tehdä aika nopeasti.

Hirvivahinkokorvaus haetaan valtiolta vuoden loppuun mennessä. Taimikoidensa tilanne kannattaa tarkistaa vuosittain lumien sulettua. Korvauksia aletaan maksaa, kun vahinkojen yhteenlaskettu määrä ylittää 170 euroa.

Pitemmälläkin tähtäimellä metsän tarkkailu tuottaa taloudellista voittoa. Metsä tuottaa sitä enemmän, mitä enemmän sitä oikeaan aikaan hoidetaan. Rahan lisäksi metsä tuottaa pehmeämpiä, muun muassa virkistysarvoja.

Älykännykät ja nettivideot avuksi metsänhoitoon

Moilanen kehottaa hoitamaan metsiään itse, mahdollisuuksien mukaan.

– Nuorten metsien hoito, jonka voi tehdä raivaussahalla, tai heinän torjunta kuusen taimikossa. Ne ovat sellaisia, jotka kannattaa, ja jotka osaa tehdä itse, sanoo metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Seppo Moilanen Metsäkeskuksesta.

Taimikon tarkastusreissulla metsänomistaja esimerkiksi arvioi, joko metsässä olisi harvennuksen tarvetta. Taimikosta kannattaa ottaa valokuvia jatkotoimia varten.

– Kun älykännyköissä on hyvät kamerat, niin on hyvä tapa etsiä taimikosta keskivertopaikka, tökätä suksisauva maahan mittatikuksi ja ottaa siitä kuva. Sitten voi metsäalan ammattilaiselle näyttää kuvasta, että minulla on tämmöinen metsä, ja sen pohjalta voi tehdä hoitosuunnitelman.

Omatoimiseen metsänhoitoon Moilanen kehottaa hakemaan oppia metsänomistajan kurssilta tai netistä.

– YouTubessa on esimerkiksi sarja Metsänhoidon abc. Sieltä voi katsoa vaikka taimikon hoidon tai raivaussahan käytön.

Apua, meneekö metsäni pilalle

Seppo Moilasen työtä on neuvoa metsänhoidollisissa asioissa uusia ja vanhoja metsänomistajia. Molemmilla ryhmillä on omat murheensa.

– Uusi metsänomistaja voi olla niin, että apua nyt olen metsänomistaja! Mitä nyt tekisin, että en munaisi ja hävittäisi tätä sukuperintöä, Moilanen kertoo.

Metsää ei hänen mukaansa voi kovin helposti pilata.

– Ainakaan harventamisessa ei voi tehdä sellaista, että metsä voisi mennä pilalle. Yleensä harvennetaan liiankin varovasti. Ja harvemmin sitä parhaimpia puita osaakaan kaataa, koska kyllä suomalaisilla on mielessä, millainen nätin näköinen puu on.

Käsipelillä metsää ei siis saa piloille, mutta rajulla koneen käytöllä se voi tapahtua.

– Jos tehdään raju hakkuu, niin että elävään puustoon aiheutetaan ronskilla työllä vaurioita. Eli koneilla on tehty semmoista jälkeä, että siellä ei ole enää tarpeeksi puustoa ja korjuuvauriot ovat pahoja, Moilanen kertoo.

Kun ei itse enää pysty

Vanhemmilla metsänomistajilla murheet ovat toisenlaiset.

– Kun ei enää pysty itse menemään metsään, ja työt pitäisi teettää vieraalla, eikä siihen ole tottunut. Niinpä vanhemmalla sukupolvella alkaa olla luopumisen olo.

Moilanen muistuttaa, että myös omistajan tekemät päätökset ovat metsänhoitoa.

– Sitä on oman metsänsä toimitusjohtaja tai manageri. Sekin on metsän omistamista, vaikka se onkin vähän erilaista kuin kuusi-, seitsemänkymmentä luvulla, kun siellä itse touhusi sahan kanssa.

Perussuomalaisten Pentti Oinonen haluaa Suomeen vähintään 100 suden kaatokiintiön

0
0

Savo-Karjalan vaalipiirin perussuomalaisen kansanedustajan Pentti Oinosen mielestä Suomessa pitäisi kaataa enemmän susia.

Helmikuun loppupuolella päättyneeseen kannanhoidolliseen sudenmetsästykseen myönnettiin lupa koko Suomeen 46 suden kaatamiseen. Luvista 43 käytettiin. Yhteensä susia on kuollut viime elokuusta lähtien lähes 80, kun mukaan lasketaan esimerkiksi vahinkoperustein tai poliisin määräyksestä ammutut eläimet.

Oinonen ehdottaa Suomeen kaatokiintiötä, joka nostaisi kuolleiden hukkien määrää entisestään.

– Minä toivon, että koko maassa kannanhoidolliseen suden metsästykseen saadaan vähintään sadan suden kaatokiintiö. Susikanta pysyy silloin kohtuullisena ja elinvoimaisina eikä niistä ole vaaraa ihmisille, Oinonen linjaa.

Näkemykset susien määrästä vaihtelevat

Luonto-Liitto ja Oikeutta eläimille -järjestöt ovat jättäneet EU-komissioon vetoomuksen susien kannanhoidollisen metsästyskokeilun lopettamiseksi. Kansanedustaja Oinonen kirjelmöi perään EU-komissiolle ja pyytää, että luonnonsuojelujärjestöjen susivetoomus jätetään perusteettomana huomioimatta.

– Luonnonsuojelujärjestöt viittasivat, että kannanhoidollinen metsästys olisi lähes laitonta ja me tappaisimme sudet lähes sukupuuttoon. Eihän se niin mene, meille jolkottelee lähes päivittäin susia rajan yli, Oinonen maalailee.

Luonnonsuojelujärjestöjen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) viimeisimpien laskelmien mukaan Suomessa on 200–235 sutta. Oinosella on kuitenkin toisenlaista tietoa.

– Luke on aina antanut minimitietoja ja sellaisia tietoja, joihin minä en voi yhtyä. Minulla on paljon metsästyskavereita ja tunnen läpi Suomen metsästysseuroja. Sieltä saatujen tietojen perusteella väitän, että pelkästään Itä-Suomessa on 200 sutta, Oinonen sanoo.

Kansanedustajan laskelmien mukaan 200 saattaa olla myös ensi kesän susimäärä pelkästään hänen kotimaakunnassaan.

– On sanottu, että Pohjois-Karjalassa on 19 laumaa. Laumassa on useampia pariskuntia ja jos pariskunnat tekevät viidestä seitsemään pentua niin johan sen sokea räätälikin tajuaa, että niitä tulee yhteensä jo 200, Pentti Oinonen laskee.

Kansallispuistoksi vai hakkuisiin? Suomalaista metsää vedetään moneen suuntaan

0
0

Suomen metsien tilasta on monenlaisia mielipiteitä. Sotkamolainen metsänomistaja Antti Kela näkee metsät hyvinkin monipuolisina ja hyvin hoidettuina, kun taas Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkavan mukaan metsät ovat yksipuolistuneet. Hänen mielestään Suomessa on vuoroin vihattu koivua tai haapaa ja istutettu tilalle mäntyä tai kuusta.

Kelan suurin huolenaihe on se, että suunta on kohti suurempaa teollisuutta, jossa tuotteet ovat yksipuolisia.

– Miten käy laita-alueiden metsille, miten niitä hyödynnetään? Metsästä pitäisi saada entistä monipuolisempia tuotteita, Kela toteaa.

Vaikka Sulkavaa puolestaan huolestuttaa eniten metsäluonnon tila ja sen heikkeneminen, hän yhtyy Kelan huoleen yksipuolisista tuotteista.

– Pitäisi lähteä erilaisiin jatkuvan kasvatuksen ja muihin malleihin, joista saadaan monipuolisempaa metsäluontoa. Sitä kautta tuloksena on vaikkapa tiheäsyistä puuta esimerkiksi puusepänteollisuuteen, johon ei avohakkuualoilta tulla kelvollista raaka-ainetta edes saamaan, Sulkava sanoo.

Sulkava nostaa esille yksipuolistamisen haittapuolena esimerkiksi kanalintujen ja marjamaiden häviämisen. Kela sen sijaan ei näe, että kanalintukanta olisi pienentynyt, ja hänen mielestään esimerkiksi metso on sopeutunut ja palannut takaisin. Kela arvelee, että metsästäjiä on nyt aiempaa enemmän.

Metsän monenlainen arvo

Miten suomalaisen metsän arvo sitten mitataan? Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkala sanoo, että metsä tuottaa ihmisen tarvitsemaa suojaa, ruokaa ja happea. Tuotto voi olla euromääräistä tuottoa, jota tarvitaan perustarpeiden jälkeen.

Metsänomistaja Antti Kela nostaa esille myös virkistysarvot, jotka tulevat hänen mielestään korostumaan tulevaisuudessa, vaikka ne eivät vielä välttämättä vielä ihmisiä elätäkään.

– Euroissa metsäteollisuus on noussut taas ykköseksi. Kyllä meiltä löytyy kestävä kehitys ja erilaisia muotoja – ei vain hakata ja tehdä hankintakauppaa, Kela sanoo.

Hän nostaa esiin metsän kiertoiän, joka on 80 vuotta. Metsäyrittäjän arki ei ole aina ruusuista.

– On nipin napin, elätkö tuhannella hehtaarilla metsäyrittäjänä. Elät, jos olet saanut sen velattomana. Mutta jos on käytetty velkapääomaa, jota täytyy lyhentää, niin täytyy olla enemmän metsää, Kela toteaa.

Risto Sulkala sanoo, että tutkimusten mukaan kansallispuistoon sijoitettu yksi euro tuottaa kymmenen euroa tuloa aluetalouteen.

– Siinä mennään ohi siitä tulosta, joka puuta kaatamalla siltä alueelta saataisiin. Tuhat hehtaaria kansallispuistossa tuottaa alueelle enemmän tuloa kuin hakattuna, Sulkala toteaa.

Hän uskoo, että metsänhoidon menetelmien uusiutuminen ja suojelupuolen tärkeys nousevat esille tulevaisuudessa.

Metsäomistaja Antti Kela haluaisi opettaa lapsille ja nuorille sen, että metsää tulee rakastaa kuin itseään. Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava painottaa, että metsäluonto tulee säilyttää mahdollisimman monipuolisesti.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live