Pirkanmaan linnustoa esittelevää kirjaa on suunniteltu jo 1980-luvulta. Kirjan tekijöillä on kuitenkin aina ollut niin paljon muuta tehtävää, että projekti on siirtynyt. Nyt on vihdoin tullut valmista.

Yksi kirjan toimittajista, Lasse Kosonen, pitää tavallaan onnenpotkuna sitä, että julkaisu on siirtynyt. Materiaalia on kehittyneiden havainnointitekniikoiden ja keruumenetelmien takia nyt huimasti enemmän. Myös valokuvat ovat toista luokkaa, kuin olisivat olleet vielä 80-luvulla.

– Kuvauksessa ollaan etulyöntiasemassa muihin maakuntalintukirjoihin verrattuna. Koska tehtiin vasta nyt, voidaan nauttia digikuvauksen eduista. Kuvaus on nopeampaa ja helpompaa ja kuvia on paljon.

Pirkanmaalla näkyvät samat muutokset linnustossa kuin muuallakin Suomessa.

– Isot linnut kuten joutsen kurki ovat menestyneet aika hyvin. Monet pikkulinnut kuten keltavästäräkki, kiuru ja peltosirkku taas huonosti. Peltosirkkukin on nykyään harvinaisuus. Nyt se elää lähinnä eteläisellä Pirkanmaalla.

Pirkanmaan linnusto -kirja julkaistiin tiistaina 8. maaliskuuta.

Monet Puruveden hiekkarannat ovat rehevöityneet ravinnekuormituksen vuoksi. Ensi vuonna alkaa ravinnevalumia ja eroosiota ehkäisevien kosteikkojen, patojen ja uomien rakentaminen. Aloitteellinen hankkeessa on ollut Pro Puruvesi-yhdistys ja sitä koordinoi Metsähallitus. Mukana ovat ELY-keskukset, Suomen Ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus ja Suomen Metsäkeskus.

– Kun olen haastatellut paikallisia ihmisiä, niin monet vanhemmat kertovat, että 1950-luvulla oli hiekkarantoja sillä, missä nyt on rehevöityneitä lahtia. Kyllä tämä tilanne on siellä huolestuttanut paikallisia. Jotain pitää ruveta tekemään ja tähän on saatu hyvä rahoitus. Freshabit Life -hankkeen koko on kaksikymmentä miljoona euroa ja Puruvedelle ohjataan siitä kaksi miljoona, kertoo hanketta vetävä metsänhoitaja Seppo Ollikainen Suomen Metsäkeskuksesta.

Suunnittelua, toteutusta ja odotusta

Tämä vuosi kuluu vielä suojelutoimien suunnittelussa. Etsitään vaikuttavimmat ja merkittävimmät paikat ja parhaat menetelmät. Rakentamaan päästään ensi vuonna. Ravinteiden valumista ehkäistään monilla keinoilla.

– Valuma-alueille rakennetaan luontaisiin paikkoihin pari hehtaarin kokoisia kosteikkoja ravinteiden imeytyskentiksi. Joitain uomia padotaan ja syöpyviin uomiin tehdään eroosiota ehkäiseviä rakenteita. Kaikki tehdään maanomistajien kansa yhteistyössä vapaaehtoisuuden pohjalta, Seppo Ollikainen kertoo.

Puruveden suojelussa tehdään myös tiedettä. Arvioidaan miten kuormitukset syntyvät, kuormituksia seurataan ja mallinnetaan. Arvioidaan miten paljon kuormitusta syntyy, kuinka paljon sitä kertyy miltäkin alueelta ja mistäkin maankäyttömuodosta.

– Tutkimukset ulottuvat aivan tuonne pohjasedimentteihin asti ja kaukokartoitusmenetelmiin ja tämän tyylisiin asioihin. Toiminta tulee olemaan hyvin monipuolista, Seppo Ollikainen sanoo.

Hanke kestää kuusi vuotta. Kun toimenpiteet on tehty, kestää vielä vuosia, ennen kuin niiden vaikutukset näkyvät.

Puruvesi on Saimaaseen kuuluva järvi, joka sijaitsee Savonlinnan ja Kiteen alueella Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan rajalla.

Suomi ja Ruotsi neuvottelevat Tornionjoen ensi kesän lohenkalastuksesta. Keskiviikkona käytävä neuvottelu on kevään ensimmäinen.

Lähtökohtana tapaamiselle on, että kalastuksensäätely jatkuisi Tornion-Muonionjoella lähes viimevuotiseen tapaan. Se tarkoittaisi, että esimerkiksi meritaimenen täysrauhoitus olisi voimassa myös ensi kesänä.

Neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste maa- ja metsätalousministeriöstä ennakoi, että ruotsalaisten kanssa keskusteluissa nousevat esiin esimerkiksi viime kesän kalakuolemat.

Lausunnoissa otettiin kantaa kulku- ja kulleverkkoihin

Lapin ELY-keskus on ollut maa- ja metsätalousministeriölle antamassaan lausunnossaan sitä mieltä, että maiden pitäisi säätää aiempaa tarkemmin esimerkiksi kulku- ja kulleverkkokalastuksesta Tornion-Muonionjoella.

Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio katsoo puolestaan, että lohen kalastusmahdollisuuksia ei tulisi lisätä nykyisestä, kun Tornionjoen ja sen sivujokien alueella ilmenneiden kalakuolemien perussyy on edelleen epäselvä.

Tornio-Muoniojokiseura vaatii kalastuksen rajoittamista lohikuolemien vuoksi. Seura vetoaa Rion biodiversiteettisopimukseen, jonka mukaan vaaran uhatessa tieteellisen näytön puuttumista ei tule käyttää verukkeena riskien ottamiseen.

– Valtiolla ei ole valinnanvapautta olla noudattamatta sopimusta. Varovaisuusperiaate edellyttää tässä tilanteessa riskitekijöiden tunnistamista ja pyyntiponnistuksen vähentämistä, kirjoitetaan seuran tiedotteessa.

Seura vaatii myös muutosta valikoivaan kalastukseen.

– Lohikuolemien syiden selvittämiseksi tulee suunnata tehokkaat ponnistukset ensi kesänä. Kalatauti on uhka luonnonlohikannalle. Eviran alustavat arviot vuodelta 2014 viittaavat mahdollisesti valikoivan kalastuksen vahingollisuuteen.

Lohikuolemat johtuvat valikoivasta kalastuksesta?

Jokiseura siis epäilee lohikuolemien johtuvan suurelta osin valikoivasta kalastuksesta. Puheenjohtaja Kalervo Aska kertoo, että Eviran tutkija on kertonut lohista, joilla on renkaan muotoinen ihovaurio pään ympärillä.

– Ruotsalaisilla on kiintiö luonnonlohelle, mutta he voivat kalastaa kiintiön täytyttyä viljeltyä kalaa. Kiintiön täytyttyä luonnonlohet on vapautettava. Lohi voi vaurioitua myös siinä vaiheessa, kun se pudotetaan pois rysästä. Lohi voi itsekin rimpuilla itsensä irti verkosta, Aska avaa.

Seuran mielestä kalastuksessa tulisi välttyä kalojen turhalta käsittelyltä ja vahingoittamiselta.

Lisäksi jokiseura vastustaa suunnitelmia rajoittaa säästösyistä Tornionjoen smolttilaskentaa vain joka toiselle vuodelle.

Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt Hämeenlinnan Pannujärveä koskevan valituksen. Pannujärven suojeluyhdistys halusi valituksessaan kumota aluehallintoviraston päätöksen, jossa virasto hylkäsi hallintopakkokeinot UPM Kymmene yhtiöitä kohtaan.

Suojeluyhdistys oli alunperin vaatinut, että UPM-Kymmeneä vaaditaan lopettamaan metsänhoito- ja ojitustoimet alueella. Yhdistys perusteli vaatimustaan Pannujärven veden pilaantumisella.

Aluehallintovirasto katsoi, että UPM:n toimet eivät pilanneet vesiä. Vaasan hallinto-oikeus oli samaa mieltä aluehallintoviranomaisen kanssa.

Vuonna 2007 koettiin isohko sopulivaellus Itä-Finnmarkissa Norjassa ja Nuorgamin seudulla Suomessa. Sen jälkeen vuonna 2011 koettiin Lapissa ns. keskisuuri sopulivaellus linjan Muonio–Sodankylä pohjoispuolella. Sen jälkeen on eletty sopulien kannalta taantuman aikaa.

Luonnonvarakeskuksen sopuli- ja myyrätutkija professori Heikki Henttonen uskoo merkkien viittaavan siihen, että kulunut talvi ja kevät näyttävät sopulien kannanvaihtelun tilanteen.

– Syksyllä tavattiin sopuleita jonkun verran ja olen saanut viestejä, että Kilpisjärvellä on nähty nyt hangilla yksittäisiä eläviä ja myös kuolleita sopuleita. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että kanta on hiipumassa, mutta koskaan ei voi olla varma, sanoo professori Heikki Henttonen.

Myös Lapin myyräkanta on kannanvaihtelujakson pohjalla. Sopuli- ja myyräkannan lopullinen tilanne selviää huhtikuun lopussa.

– Jos jyrsijöitä ei nähdä silloin Lapin hangilla, on odotettu romahdus toteutunut, sanoo professori Heikki Henttonen.

Denverin eläintarhassa Yhdysvalloissa syntyi helmikuun lopulla gorillavauva, joka on saanut nimekseen Whimsie Adepa.

Gorillaneitokainen on ensimmäinen Denverin eläintarhassa syntynyt lajinsa edustaja 11 vuoteen. Whimsie Adepan äiti on nimeltään Tinga ja isä Jim.

Whimsie Adepa on nyt tuotu yleisön nähtäville eläintarhan isojen apinoiden aitaukseen.

Eläintarhan hoitajien mukaan Tinga on huolehtivainen emo. Se on aina pienokaisensa luona, ääntelee sille ja taputtelee.

Myös Jimin sanotaan olevan hyvä isä, suojeleva ja lempeä, kertoo Denver Post -lehti.

Whimsie Adepa kuuluu läntisten tasankomaagorilloihin (Gorilla gorilla gorilla), joka on runsaslukuisin gorillojen alalajeista. Niitä arvioidaan olevan noin 100 000.

Läntiset tasankomaagorillat elävät Afrikan keskiosien sademetsissä ja soilla. Niiden määrä on nopeassa laskussa ja alalajia pidetään suojelutoimista huolimatta äärimmäisen uhanalaisena.

Eläimen suurimmat uhat liittyvät ihmisen toimintaan. Gorilloja metsästetään ruuaksi ja lemmikkieläimiksi, ja niiden elinalueet vähenevät jatkuvasti metsien hakkuiden takia. Lisäksi verenvuototauti ebola on verottanut gorillapopulaatiotakin rajusti, kertoo luonnonsuojelujärjestö WWF.

Intialaiset ympäristönsuojelijat ovat pöyristyneet suuresta festivaalista, joka on määrä järjestää perjantaista sunnuntaihin pääkaupungin Delhin halkaisevan Yamunajoen suistossa.

Kulttuuriguru Shankarin järjestämä maailmankulttuurifestivaalille odotetaan 35 000:ta soittajaa ja tanssijaa ja neljättä miljoonaa kävijää. Alueella viimeistellään parhaillaan esiintymislavaa, joka järjestäjien mukaan on yksi maailman kaikkien aikojen suurimmista.

Festivaalirakennelmien pystyttäjät ja teiden rakentajat ovat jo aiheuttaneet suurta tuhoa Yamunan herkälle ekosysteemille vahingoittamalla jokirantaa ja haittaamalla veden virtausta, arvostelevat ympäristöjärjestöt. Ne vaativat viranomaisia perumaan festivaalin lisävahinkojen välttämiseksi.

– Alueen ekosysteemin ja luonnon monimuotoisuuden korjaaminen voi viedä kymmeniä vuosia, ja saattaa olla, ettei se onnistu koskaan, sanoo Anand Arya, yksi vetoomuksen allekirjoittaneista ympäristönsuojelijoista. 

Pääministeri saattaa perua tulonsa

Yhdeksi isoksi ongelmaksi festivaalialueella ennustetaan käymälöiden vähyyttä. 3,5 miljoonaksi arvioidulle väkimäärälle on varattu vain 650 käymälää.

Yamunajoki on ennestään yksi Intian saastuneimmista ja kärsii entisestään, jos miljoonat festivaalikävijät tekevät siihen tarpeensa, ympäristöväki varoittaa.

Pääministeri Narenda Modi, joka on Ravi Shankarin tavoin innokas joogaaja, on aikonut vierailla festivaalin avajaisissa. Hän saattaa kuitenkin perua käyntinsä tilaisuuden herättämien vastalauseiden lisäksi.

Shankar: Yhtään puuta ei ole kaadettu

Kritiikkiä ovat esittäneet luonnonsuojelijoiden lisäksi elinkeinonsa vaarantumisesta suuttuneet paikalliset maanviljelijät ja Delhin poliisi. Sen mukaan luvat eivät ole kunnossa ja festivaalien turvallisuusjärjestelyt ovat niin puutteelliset, että odotettavissa on täysi kaaos. 

Shankar on kiistänyt kritiikin. Tapahtuman järjestämisestä saastuneen virran varrella pitäisi suorastaan kiittää, hän sanoo.

– Me haluamme, että Yamunasta tulee puhdas. Haluamme, että kaikki yhdistävät voimansa sen eteen. Emme saastuta ympäristöä. Korostan: emme ole kaataneet yhtäkään puuta, Shankar sanoo.

Hänen säätiöitään edustavan lakimiehen mukaan luvat ovat kunnossa ja festivaalialue puretaan kolmessa päivässä tapahtuman loputtua. Ympäristöoikeuden ratkaistavana on, peritäänkö säätiöltä 1,2 miljardia rupiaa eli noin 16,5 miljoonaa euroa alueen kunnostamiseksi.

Nuuksion kansallispuistossa, Espoossa, avattiin keväällä 2013 luontotalo Haltia.

Luontotalo otettiin alusta lähtien hyvin vastaan ja kävijämäärät ovat lisääntyneet vuosi vuodelta.

– Luontotalossa kävijämärä oli viime vuonna lähes 130 000 ja kyllä pyrimme rikkomaan sen tänä vuonna ainakin kymmenellä tuhannella. Kasvu aikaan saadaan siten, että meillä on hyviä tapahtumia, jotka vetävät porukkaa tänne. Meidän näyttelytarjontamme myös koko ajan uusiutuu, sanoo Haltian johtaja Tom Selänniemi.

Lapset erikoiskohderyhmä

Haltian yksi painopistealue on ollut lasten tutustuttaminen luontoon muun muassa retkillä.

Retkiopas Metti Metsänhaltija ottaa joukon innokkaita lapsia vanhempineen mukaan Nuuksion luontoon aarreretkelle. Metsässä vietetyn puolentoista tunnin jälkeen lapset saapuvat takaisin luontotalolle, pienimmät jo hieman uuvuksissa.

– Me löydettiin aarre, kertoo Vivian Suonpää innoissaan.

Tarkempi kysely osoittaa aarteen olleen lento-oravan.

Pikkusisko Valeria myöntää retken käyneen hieman kunnolle.

– Joo-oh, oli hieman rankkaa, tuumii Valeria.

Kysymys näkikö tyttö metsäretkellä eläimiä, saa hänet vähäksi aikaa mietteliääksi.

– En eläimiä, paitti leluliito-oravan, sanoo Valeria lopuksi painokkaasti.

Haltian kävijöistä kymmenys on ulkomaalaisia

Haltian kävijöistä noin kymmenen prosenttia on ulkomaalaisia. Eniten heitä tulee Keski-Euroopasta, mutta kovimmassa nousussa ovat aasialaiset turistit, etenkin kiinalaiset ja japanilaiset, jotka pitävät suomalaista luontoa villinä.

Tokiosta, Japanista, saapunut kolmen nuoren miehen seurue on lähdössä lumikenkävaellukselle.

– Metsään meno pelottaa hieman, myöntää Keniksi esittäytyvä kolmikon puhemies.

Kysyttäessä uskovatko he kohtaavansa karhun tai suden metsässä, kolmikko säpsähtää ensin, mutta innostuu sitten.

– Onko se todella mahdollista, onko, kysyy Ken.

Lisää majoitustilaa

Nuuksion kansallispuiston ja Haltian luontotalon lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu majoitustilan lisääminen ja monipuolistaminen. Lisäksi halutaan monipuolistaa retki- ja elämystarjontaa.

– Me haluamme olla osa maailman luontopääkaupunkia tulevaisuudessa. Mielestäni Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun pitäisi profiloitua luontomatkailukohteeksi ja ruveta markkinoimaan aluetta maailman luontopääkaupunkina, visioi Haltan johtaja Tom Selänniemi.

Helsingissä osoitettiin alkuillasta mieltä metsähallituslakia vastaan. Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannosen mukaan paikalla olleet halusivat puolustaa metsiä ja suomalaista luontoa.

– Kritisoimme sitä, että entistä enemmän alueita siirtyy kovan talouskäytön piiriin ja samalla retkeilymahdollisuudet heikkenevät, Hannonen kertoo.

Mielenosoittajat kokoontuivat Kansalaistorille ja kulkivat sen jälkeen kulkueessa Pikkuparlamentin ympäri. Osallistujat olivat pukeutuneet retkeilyteeman mukaisesti.

Mielenosoituksessa olivat mukana luonnonsuojeluliiton lisäksi Suomen Latu, Luonto-Liitto, Greenpeace, Natur och miljö, Birdlife Suomi ja Valtakunnallinen seikkailukasvatusverkosto.

Lain uudistusta vastustavan Pysäytetään metsähallituslaki -adressin on allekirjoittanut tähän mennessä yli 121 000 ihmistä. Allekirjoitukset luovutetaan eduskuskunnalle ennen ratkaisevaa äänestystä.

Tuulivoimapuistoista valituksen kohteina olivat ympäristöministeriön jo vahvistama Vekkulan tuulivoimapuisto Jämsässä sekä ympäristöministeriön vahvistamatta jättämät tuulipuistot Jämsänniemessä Jämsässä, Pihlajakoskella Kuhmoisissa, Soidinmäellä Saarijärvellä ja Vestonmäellä Toivakassa.

Yksityiset kansalaiset halusivat Vekkulan tuulivoimapuiston pois kaavasta. Keski-Suomen Liitto puolestaan halusi Jämsänniemen, Pihlajakosken, Soidinmäen ja Vestonmäen tuulivoimapuistot takaisin kaavaan.

KHO piti voimassa ympäristöministeriön päätökset ja kumosi sekä yksityisten että maakuntaliiton valitukset. Vekkulan tuulivoimapuisto Jämsässä säilyy vaihekaavassa ja neljä muuta jäävät sen ulkopuolelle.

39 turvatuotantoaluetta ulos kaavasta

Turvetuotantoon soveltuvista soista valitus koski ympäristöministeriön vahvistamatta jättämiä 39 suota. Ne sijaitsevat pääosin Keuruun ja Petäjäveden sekä Kivijärven alueilla. Maakuntaliitto halusi suoalueet liitettäväksi vaihekaavaan.

KHO piti suovalituksissakin voimassa ympäristöministeriön päätökset. Tämä tarkoittaa sitä, että 39 valituksen kohteena ollutta turvetuotantoon soveltuvaa suoaluetta jää pois kolmannesta vaihekaavasta.

KHOn päätösten jälkeen Keski-Suomen kolmas vaihekaava on nyt lainvoimainen.

Tuulivoimaa ja turvetuotantoa jäi valitusten jälkeenkin vaihekaavaan. Suunnittelujohtaja Olli Ristaniemi Keski-Suomen liitosta kertoo, että vaihekaavaan sisältyy 113 turvatuotantoon soveltuvaa suoaluetta sekä viisi tuulivoimala-aluetta. Yhteen tuulivoimapuistoon voi rakentaa joko kymmenen tai useampia tuulivoimaloita.

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta kertoo torstaina, millaisen kannan se on ottanut metsähallituksen yhtiöittämiseen liittyvään lakiesitykseen. Lakihanke on herättänyt runsaasti huomiota. Metsähallitus aiotaan jakaa kahtia: puukauppaa hoitaisi yhtiö, luonnonsuojelu- ja retkeilyalueista huolehtisi Luontopalvelut-yksikkö, joka saisi rahoituksensa valtion budjetista.

Lakimuutosta vastustavan adressiin on allekirjoittanut lyhyessä ajassa yli 120 000 ihmistä.

A-studiossa keskustan kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan varajäsen Mikko Kärnä (kesk.) kiisti adressin väitteen, että Suomen luontoa oltaisiin yhtiöittämässä. Hän myös kritisoi voimakkaasti Suomen luonnosuojeluliittoa:

– Valitettavasti on Suomen luonnonsuojeluliitto lähtenyt ottamaan sellaisen kannan, että on lähdetty esittämään täysin tuulesta temmattuja ja perättömiä väitteitä. Olen hivenen surullinen siitä, että tällainen arvostettu organisaatio on lähtenyt tälle tielle. Tuntuu, että tällainen tavara tulee vihreiden puoluetoimistolta.

Maininnallaan hän viittasi liitossa työskentelevään henkilöön, joka on työskennellyt aiemmin Vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön erityisavustajana tämän ympäristöministeriaikana.

"Ei virheellisiä väitteitä"

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava kiisti esittäneensä virheellisiä väitteitä. Hän sanoo vastustavansa lakimuutosta, koska Suomen luonnon talouskäyttöä ajetaan virkistyskäytön ohi metsähallituksen sisäisillä muutoksilla.

–Tämä muuttaa metsien käsittelyä entistä kovemmaksi. Tuo sinne lisää hakkuita, lisää rantatonttien myyntiä ja aiheuttaa erilaisia ongelmia.

Kärnä: luontoa suojellaan

Mikko Kärnä perustelee lakihanketta eu-vaatimuksilla ja kiiistää, että se tehtäiisiin luonnon talouskäytön tehostamiseksi. Hän myös vakuuttaa metsähallituksen olevan jatkossakin organisaatio, joka hoitaa ja suojelee valtion maa- ja vesiomaisuutta.

Luonnonsuojeluliiton Sulkava puolestaan arvioi metsähallituksen toimintatapaa muutettavan tarkoituksella sellaiseksi, että luonnon virkistyskäyttömahdollisuuksia pienennetään. Hän arvioi myös, että kyse on valtapolitiikasta: maa- ja metsätalousministeriön valtaa halutaan lisätä ympäristöministeriön kustannuksella.

Metsähallitus omistaa noin kolmanneksen Suomen rannoista, vesistä ja maa-aineksesta. Metsähallituslain on tarkoitus on olla valmis 18. huhtikuuta.

Kolin kansallispuisto täyttää huhtikuussa 25 vuotta. Laki Kolin kansallispuistosta astui voimaan 10.4.1991. Syntymäpäivänä luontokeskus Ukossa on avoimet ovet, ja juhlinnassa kaikuvat muusikko Anttu Koistisen sähkökanteleen sävelet.

Kansallispuisto perustettiin suojelemaan pohjoiskarjalaista vaaraluontoa ja kaskitalouden muokkaamia maisemia ja lajeja. Kaskeamista tehdään yhä vuosittain ja arvokkaita niittyjä niitetään noin kahdentoista hehtaarin alueelta.

Kolin kansallismaisemien matkailun ja suojelun historia juontaa yli sadan vuoden taakse, 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen. Metsähallitus kertoo, että selvitysten mukaan Koli oli laskettelurinteineen ja retkeilyreitteineen Suomen suosituin matkailukohde 1930-luvulla. Keskeiset maisemankatselupaikat, Ukko-, Paha- ja Akka-Kolin huiput kuuluivat jo tuolloin suojelun piiriin.

Matkailun vilkastuminen herätti huolen alueen luonnosta, ja tämä synnytti päätöksen Kansallispuiston perustamisesta alueelle. Suomen ensimmäiset kansallispuistot on perustettu vuonna 1956, joten Koli on tässä joukossa nuorukainen.

Viime vuonna Kolilla vieraili 167 000 kävijää, mikä tekee siitä Suomen viidenneksi suosituimman kansallispuiston. Paikallistalouteen kansallispuisto tuotti rahaa 17,7 miljoonaa euroa. Kansallispuistoa hoitavat Metsähallituksen luontopalvelut.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen oli ympäristöministerinä vuosina 1991-1995, jolloin luontoalueiden (kansallispuistot) hoitaminen siirtyi metsähallitukselle. Kansallispuistoja oli järkevämpi huolehtia yhdestä hoitoyksiköstä.

– Silloin ajatelltiin kuitenkin, että ne pysyvät ympäristöministeriön ohjauksessa – paljonko rahaa käytetään esimerkiksi pitkospuihin ja kunnostukseen. Metsähallituksella ei ole ollut metsätaloudellista tehtävää vaan huolehtimis- ja vaalimistehtävä. Nyt ollaan siirtymässä liikeyrityksen päätöksentekoon, joka on ristiriitaista vanhaan periaatteeseen verrattuna: metsähallitus hakkaa vähemmän ja suojelee enemmän, jolloin paineet yksityiseen suojeluun vähenevät.

Kansalaiskeräyksellä on saatu kasaan 120 000 nimeä listaan. Kansalaisten huoli ei ole Pietikäisen näkökulmasta turha.

–  Nimien määrä osoittaa kansalaisten ymmärrystä tästä asiasta. Olen ollut huolissani siitä jääräpäisyydestä, millä tätä on viety eteenpäin. Ajoissa olisi pitänyt aloittaa julkinen keskustelu siitä, mikä on metsäomaisuuden arvo ja miten sitä haluttaisiin hoitaa. Jos tätä olisi kysytty kansalaisilta ja eri järjestöiltä, uskon, että suunta olisi ihan toinen.

Alkuperäiskansojen eli saamelaistenkin näkökulmasta pohjoisella alueella valtion metsien tehtävä on ollut toisenlainen. Heillä on ollut oikeus metsähallituksen alueiden käyttöön. Tuleva liikelaitos ei olisi eduskunnan kontrollissa.

– Tuskin kukaan olisi heti hakkaamassa, mutta tämä uusi laki avaisi tien sille, että yksikkö voi toimia ihan toisella voitontavoiteperiaatteella eli metsätalouspainotteisesti.

Ei tule mieleen kiintokuutiot vaan eräkämpät

Jos metsähallitukselle pitää tehdä jotain, niin suunta olisi Pietikäisen mielestä aivan toinen. Hän ottaa esimerkiksi Karttakeskuksen, joka tuottaa ihmisille alustaltaan erilaisia karttoja. Myös metsähallitus voisi toimia luontopääomansa alustana.

– Se voisi tarjota ihmisten vapaa-ajan käyttöön palveluja; marjastukseen, metsästykseen. Metsällä on suomalaisille erityinen merkitys. Juuri julkisiin metsiin liittyy käsityksemme jokamiehenoikeudesta, alkuperäiskansojen elinkeinosta. Ei metsähallituksesta tule ensimmäisenä mieleen kiintokuutiot vaan eräkämpät, pitkospuut, matkailuyrittäjien vaelluspalvelut. Olen niin syvästi syvästi surullinen, jos tehdään näin pysyvästi nakertavaa.

Suomella olisi toisenlainenkin paine metsiin. Pietikäinen luettelee: panostus puurakentamiseen, biopohjaiset myrkyttömät pakkaukset, uudelleen kuidutettavat vaatteet, kantasolujen kasvualustat nanoselluloosasta, tietyt lääkeaineet ja kemikaalien korvaavuudet.

– Nyt näen vain vanhanaikaista bioenergian tuottamista. Silloin pahimmillaan voi olla tilanne, että paine juuri valtion metsiin kasvaa tosi kovaksi eli puun käyttöön ja hakkaamiseen. Syntyy ns. palmuöljyongelma. Pistetään sananmukaisesti taivaan tuuliin Suomen metsät ja vielä pohjoisen alueelta, jossa uusiutuminen on ilmastonmuutoksen takia hidasta.

Hänen mielestään ilmastonmuutoksessa myös metsillä on erityinen arvo.

– Nyt kaikki puhuisi julkisen metsäomaisuuden säilyttämisen ja fiksujen käyttöjen puolesta. Ettei rynnätä ensimmäisen tilaisuuden perään ja hukata peruuttamattomasti. Kyllä kiintokuutiot tulevat muualta kuin näistä metsistä.

Lumikinokset ympäröivät polkua riistakameralle, joka on asetettu ojarumpuun. Sen toivotaan tallentavan tietoa saukon liikkeistä malminetsintäyhtiö Mawsonia varten. Saukko on yksi niistä eläimistä, jonka liikkeet voivat vaikuttaa yhtiön tuleviin kairauksiin Ylitorniolla.

Tämän talven aikana malminetsintäyhtiö seuraa tutkimusalueella eläinten liikkumista ja pesintäpuuhia. Malminetsintä päättyy kevään tullen lintujen pesintäkauteen.

– Viime viikkoina olemme hiihtäneet pöllöjen perässä ja kartoittaneet niitä. Myöhemmin keväällä aloitamme saukon synnytyspesän seurannan, sen jälkeen tulee viitasammakkoinventoinnit. Muiden lintujen vuoro on kesäkuussa, luettelee Mawsonin ympäristöpäällikkö Noora Raasakka.

Mawsonin malminetsintäluvasta on valitettu

Kanadalainen malminetsintäyhtiö etsii kultaa osassa Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-aluetta, joka on kokonaisuudessaan yli 6000 hehtaarin laajuinen suojelualue. Yhtiön tämän hetkinen tutkimusalue on 250 hehtaaria.

Käytännössä malminetsintäyhtiö kairaa suojelualueella ilman malminetsintälupaa, sillä Mawson tekee töitä kaivosviranomaisen eli Tukesin myöntämän toimeenpanomääräyksen turvin.

Lapin luonnonsuojelupiiri valitti viime syksynä yhtiön malminetsintäluvasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta päätöstä odotetaan aikaisintaan keväällä.

Lapin ELY-keskus: Malminetsintäyhtiö on ryhdistäytynyt

Oikeus tuomitsi kaksi yhtiön johtoon kuuluvaa henkilöä luonnonsuojelurikoksesta päiväsakkoihin vuonna 2014. Käräjäoikeuden mukaan Mawsonin näytteidenotto ja tutkimukset johtivat muun muassa yksittäisten luonnonalueiden hävittämiseen ja turmeltumiseen.

Lapin ELY-keskuksessa kanadalaisen yhtiön toimia seurataan nykyään tyytyväisenä. Yhtiön ryhtiliike on pantu merkille.

– Yhtiö toimii asianmukaisesti, ja tällä hetkellä kaikki asiat ovat kunnossa. Suhtaudumme yhtiöön ja sen johtoon aivan samalla tavalla kuin muihinkin asiakkaisiin, painottaa luonnonsuojelupäällikkö Päivi Lundvall Lapin ELY-keskuksesta.

Hänen mukaansa malminetsintäyhtiö tekee käytännössä luontotyyppi- ja eläinkartoituksia osittain laajemmin kuin mitä viranomaiset edellyttävät. Toisaalta kartoituksia on tarve vielä kevään ja kesän aikana täydentää.

– Yhtiön ympäristöasiat ovat huomattavasti paremmin hallinnassa kuin sen toiminnan alkuvaiheessa, jolloin tapahtui luvatonta malminetsintää. Yhtiön hallussa on melko laajat malminetsintäalueet, joten tarkat luontoinventoinnit ovat tarpeen, ettei vahinkoja tapahdu, luonnehtii Lundvall.

Mainetta varjellaan tietoisesti

Päivi Lundvallin mukaan jotkut piirit saattavat pitää Mawsonin johdon saamia rikostuomioita tahrana yhtiön maineelle ja seuraavat tästä syystä sen toimia muita malminetsijöitä tarkemmin.

Tämä tiedostetaan myös Mawsonissa, joka palkkasi ympäristöpäällikön oikeudenkäynnin aikoihin.

– Meillä on otettu vakavasti nämä asiat, muutoksia on tehty ja muun muassa minut on palkattu hoitamaan ympäristöasioita. Sen luulisi olevan positiivinen merkki myös ulospäin, toteaa Mawsonin ympäristöpäällikkö Noora Raasakka.

Lapin Ely-keskus pyrkii nykyään kertomaan kaikille malminetsintäyhtiöille etukäteen, millaisille alueille he ovat menossa ja mitä rajoitteita liittyy näillä alueilla toimimiseen esimerkiksi erilaisten suojeluohjelmien vuoksi.

Talvesta ei ole selvitty ilman hankaluuksia

Kuluva talvi on ollut hankala malminetsintähtiölle, sillä se pääsi kairaamaan vasta myöhään joulukuussa, kun lunta ja jäätä oli riittävästi suojelualueella liikkumista varten. Tammikuussa tuli puolestaan pitkä pakkasjakso, joka pysäytti työt kokonaan.

– Jos emme olisi saaneet poikkeuslupaa kairauksiin alueella olevan kotkanpesän vuoksi, olisivat työt keskeytyneet jälleen helmikuun puolivälissä eli käytännössä emme olisi voineet tutkia aluetta juuri ollenkaan tänä talvena, kertoo Noora Raasakka.

Suojelualueella malminetsintä on keskeytyksissä lintujen ja muiden eläinten pesimäpuuhien ajan huhtikuun lopulta aina heinä-elokuuhun saakka.

Metsänomistaja ja metsäneuvojana toimiva Pekka Pylvänäinen on nähnyt vuosien mittaan oman osansa hirvituhoista. Mies käyttää muun muassa lampaan rasvaa karkottimena, jotta taimet välttyisivät hirvien ruokailulta. Esimerkkikohteena oleva puolen hehtaarin taimikko on kuin tarjottimella hirville.

– Tuota lumihankea vasten jokainen yksittäinen taimi on kuin tapetilla siinä. Sen kun ottaa, Pylvänäinen sanoo.

Taimikko on vaatinut työtä istutuksen, heinäyksen ja vesakon torjunnan verran. Mielellään rahanarvoista tavaraa ei hirville syöttäisi.

– Jos tästä joka vuosi 10 prosenttia taimista häviäisi, niin olisikohan 10 vuoden jälkeen mitään jäljellä.

Korvaussummat kutistuneet

Hirvikantaa on pienennetty metsästyksen avulla ja vahinkojen määrä on sitä myöten laskenut. Toisaalta hirvivahingoista maksettavien korvausten määrä on laskenut suhteessa sitäkin enemmän viimeisen viidentoista vuoden aikana.

Esimerkiksi Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa hirvien aiheuttamista tuhoista on maksettu huippuvuosina metsänomistajille lähes puoli miljoonaa euroa. Etelä-Savossa lukema oli 400 000 euron hujakoilla. Vuonna 2015 Pohjois- ja Etelä-Savon korvaukset ylittivät juuri 10 000 euroa ja Pohjois-Karjalan luku oli 55 000 euroa.

Myönnettyjen korvausten määrä on laskenut muun muassa lakimuutoksien takia. Suunta ei ole kaikkien mieleen.

– Metsänomistajana voisin sanoa, että eihän se ole. Tällaisia taimikoita pitäisi saada aikaiseksi kuitenkin, metsäneuvoja Pekka Pylvänäinen sanoo.

Kuusi valtaa alaa

Hirvien ruokahalu koivun ja männyn perään on saanut monen metsänomistajan suosimaan kuusta. Jopa liikaa, sillä kuusen taimia on laitettu kasvamaan paikoille, joissa puu ei menesty.

– Alkuvaiheessa saattaa kasvaakin, mutta sitten jo pinotavaravaiheessa kuusen kasvu pienentyy huomattavasti, metsäneuvoja Pekka Pylvänäinen tietää.

Pylvänäinen luottaa siihen, että oma mäntytaimikko näkee aikuisiän.

– Uskoa ei pidä menettää, kyllä näissä puissa kuitenkin se tulevaisuus on.

Tutkimuksessa etsittiin myrkkyjä 136 näytteestä, jotka oli kerätty kuolleista nisäkkäistä ja linnuista pääosin vuoden 2014 aikana. Pitoisuudet määriteltiin petoeläinten maksanäytteistä. Niistä 119 sisälsi yhtä tai useampaa jyrsijöiden myrkytykseen käytettävää ainetta. Eläimet oli löydetty kuolleina, tai ne oli pyydystetty muuta tarkoitusta varten.

Huomattavaa oli, että myrkkyjä löytyi suomalaisista eläimistä enemmän kuin vastaavissa tutkimuksissa Keski-Euroopassa. Esimerkiksi Saksassa kolme viidestä tutkitusta ketusta oli altistunut myrkyille. Suomessa myrkkyjä löydettiin kaikista kahdestatoista ketusta.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ylitarkastajan Sanna Koiviston mukaan on selvää, että myrkkyjä päätyy muihin eläimiin niin kauan kuin myrkkyjä ylipäätään käytetään. Hän kuitenkin pohtii, onko myrkkyjä liiankin helppo hankkia.

– Jyrsijämyrkkyjen yleinen löytyminen petoeläimissä ja haaskansyöjissä herättää epäilyksen, noudatetaanko jyrsijämyrkyille asetettuja rajoituksia tai ovatko nykyiset rajoitukset riittäviä, Koivisto sanoo Tukesin tiedotteessa.

Myrkyistä suoraa haittaa osalle pedoista

Yleisin eläimistä löytynyt myrkky oli bromadioloni. Kyseinen aine on myös eniten jyrsijämyrkyissä käytetty tehoaine. Eläimistä löytyi kuitenkin myös sellaisia aineita, joiden käyttö on sallittu vain ammattimaisille tuholaistorjujille sisätiloissa. Tutkijat muistuttavat, että myrkkyä syöneet jyrsijät kuolevat hitaasti ja eläimet saattavat liikkua vielä viikonkin jälkeen altistumisesta. Tällöin ne saattavat kulkeutua kauaksikin rakennuksista.

Myrkkyjä löydettiin kettujen lisäksi huuhkajista, lehtopöllöistä, supikoirista ja näätäeläimistä. 12,5 prosenttia näytteistä sisälsi niin paljon myrkkyä, että niiden arvioitiin vaikuttaneen haitallisesti jyrsijöitä syöneisiin eläimiin.

Myrkkyjen riskejä arvioidaan parhaillaan EU:ssa. Tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen keinoista, joilla kertymistä koti- ja villieläimiin voidaan vähentää.

Suomessa tutkimuksen toteuttivat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Turun yliopisto, Elintarviketurvallisuusvirasto ja Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Tykkylumi muodostuu kun alijäähtynyttä vettä tarttuu puuhun, pakkaspäivä huurruttaa jään ja lumi sataa päälle. Esimerkiksi Levitunturilla tykkylumi on tehnyt puista muodottomia möhkäleitä, jotka muistuttavat lähinnä muhkuraisia kiviröykkiöitä.

Tunturien huipuilta löytyy tykkylumen painamia kuusia, mutta muuten Kittilässä tykkytuhoja ei odoteta.

– Säikähdyksellä on päästy, talouskäytössä olevissa metsissä puut ovat pääasiassa jo tiputtaneet lumensa. Korkealla tunturissa on kuulemma joitakin hiihtoreittejä jouduttu sulkemaan, koska puita on kaatunut reitille, kertoo toiminnanjohtaja Pasi Seppälä Kittilän Metsänhoitoyhdistyksestä.

Viime vuonna tykkylumi tuhosi sekä Kittilän että Sodankylän seudulla tuhansia kuutioita puuta parin-kolmensadan metrin korkeudessa. Repeillyttä puuta ei voi myydä sahoille eikä kuitupuuksi vaan se päättyy polttopuuksi. Jos vahingoittuneet puut ovat hajallaan siellä täällä, korjuu voi tulla kalliimmaksi kuin puusta saatavat tulot.

Yksikin lämmin päivä voi pelastaa tykkytuhoilta

Metsänomistajat ovatkin tyytyväisiä, kun viime päivien leuto sää on sulattanut ja tuuli puhaltanyt tykkylumet puiden oksilta. Sodankylän Metsänhoitoyhdistyksen aluevastaava Pekka Kasurinen uskaltaa jo huokaista.

– Valistunut arvaus on, että tuhot ovat tässä, Kasurinen sanoo. Se tarkoittaa yksittäisiä katkeilleita runkoja Sodankylän pohjoisissa metsissä. Monet katkeinneista puista vahingoittuivat jo viime talvena, jolloin tykkytuhot olivat Sodankylässä pahimmat miesmuistiin.

– Ne olivat pahimmat tuhot sen 30 vuoden aikana, jonka minä olen täällä ollut.

Myöskään Meri-Lapin alueella ei tuhoja ole tiedossa, kertoo Länsi-Pohjan Metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja Jukka Vähä.

Jääkuorma pahimmillaan yli 3000 kiloa

Lapissa tykyn kertymiseen vaikuttaa kasvupaikan korkeus ja etäisyys Perämereen, josta vapautuva kosteus noustessaan jäähtyy ja jäätyy puuhun kiinni. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen on selvittänyt kuusten kantamien tykkylumikuormien painoja kaatamalla puita ja punnitsemalla kaiken jään ja lumen.

– Yhdessä 300 metrin korkeudella kasvaneessa, 20 metrin korkuisessa puussa jään määrä oli 3200 kiloa. Todennäköisesti puu olisi kestänyt senkin, ellemme me olisi sahanneet sitä poikki.

Kuusi painaa oksansa runkoa vasten ja tykkylumi muodostaa kuusesta kartion, jossa lumi lepää osittain maan päällä. Kuusen latva voi tykkylumen sulaessa katketa, mutta kuusi kasvattaa uuden. Jalkasen mukaan vaaran laella kasvava kuusi voi toipua tuhoista kymmenenkin kertaa. Mänty sen sijaan napsahtaa poikki vihreän latvuksen alapuolelta, kasvu loppuu siihen ja tuholaiset hoitavat lopun.

Jalkasen tietoon on tullut vain yksittäisiä katkenneita puita, mitään viime talveen verrattavaa ei ole. Kiitos kuuluu muutamille leudoille talvipäiville, jotka ovat siivonneet puut pariin kertaan puhtaaksi talven aikana.

– Tykyn kertyminen vaatii aikaa ja joulukuussa oli yksi päivä, joka purki kaikki alueet puhtaaksi. Helmikuun alussa oli toinen viikko, jolloin oli niin lämmintä että lumi putosi puista pois.

Maaliskuun alussa auringon säteily sulattaa viimeisetkin tykkylumet. Tuhot olivat tässä, erikoistutkija Jalkanen vahvistaa.

Hämeenlinnan kaupunki, Linnan Kehitys Oy ja Suomen Partiolaiset ovat allekirjoittaneet monivuotisen sopimuksen Evon leirialueen parantamisesta. Kumppanuuden tavoitteena on edistää Metsähallituksen omistaman Evon leirialueen käyttöä ja elinvoimaisuutta.

Aluetta kehitetään palvelemaan entistä paremmin erikokoisten tapahtumien järjestämistä ja erilaisten käyttäjien tarpeita. Yhteistyön toivotaan hyödyttävän myös paikallista elinkeinoelämää.

– Hämeenlinnan kaupunki on ilahduttavasti nähnyt sekä Evon alueen merkityksellisyyden että partion tekemän tärkeän työn, kertoo Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Anna Munsterhjelm. Uskon, että yhteistyömme hyödyttää monia eri tahoja laajalla rintamalla.

Myös Hämeenlinnan apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo on tyytyväinen torstaina solmitusta yhteistyösopimuksesta.

– Hämeenlinna arvostaa luonnon moninaisuutta, nuorison osaamista, aktiivisuutta ja kansainvälistä yhteisöllisyyttä eli asioita, jotka ovat myös partiotoiminnan kulmakiviä, sanoo Juha Isosuo.

Heinäkuussa Evolla järjestetään Suomen kaikkien aikojen suurin partioleiri, kun Roihu-leirille osallistuu 17 000 partiolaista. Sekä Munsterhjelm että Isosuo muistuttavat, että Evon leirialue on tarkoitettu myös muiden kuin partiolaiset leiripaikaksi.

Näsijärven säännöstely-yhtiö on saanut tänä keväänä poikkeusluvan olla alentamatta järven pintaa. Kyseessä on poikkeuksellinen tapaus, sillä toimitusjohtaja Jukka Joronen ei muista vastaavaa tapahtuneen aiemmin.

– Laki vaatii veden pinnan laskemista ja siitä poikkeamiseen pitää hakea lupa aluehallintovirastolta, hän kertoo.

– Jo viime vuonna lunta oli niin vähän, että lupaa olisi voinut hakea. Mutta myöhästyimme. Tänä vuonna olimme ajoissa liikkeellä, kun jo helmikuussa näytti siltä, että lumi sulaa pois.

Normaalisti Näsijärven pinta lasketaan keväisin alas, jotta sulamisvedet mahtuisivat järveen. Tänä talvena vesistöalueella on niukasti lunta ja sen vesiarvokin on alhainen.

– Tilanne on ollut nyt muutaman vuoden sellainen, että lunta on niukasti. Aika näyttää, muuttuuvatko keväät tällaisiksi. Kun lupaprosessi on nyt käyty läpi, tulevina vuosina poikkeuslupaa on helpompi hakea.

Kasvit ja eläimet hyötyvät

Näsijärven vedenkorkeutta on säännöstelty 1800-luvulta lähtien ja nykyinen säännöstelylupa on vahvistettu vuonna 1980. Säännöstelystä poikkeamiseen tarvitaan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston lupa ja sitä varten on pyydettävä lausunnot neljältä Ely-keskukselta.

– Lumisista maisemista huolimatta tyypillisiin kevään vedenkorkeuksiin ei näillä näkymin päästä, elleivät sääolosuhteet muutu sateisemmiksi, sanotaan Pirkanmaan Ely-keskuksen tiedotteessa Näsijärven poikkeusluvasta.

– Nykyisissä lumiolosuhteissa sulamisvesien määrät jäänevät melko vähäisiksi. Lumen vesiarvot vaihtelevat tällä hetkellä 25-35 millimetrin välillä, kun pitkän ajan keskiarvot asettuvat 50-80 millimetrin välille.

Tasaisempi järven pinnan vaihtelu on eduksi paitsi Näsijärven ranta-asukkaille, myös rantakasveille ja pohjaeläimille sekä syyskutuisille kaloille. Suuri pinnankorkeuden muutos olisi myös voinut aiheuttaa vahinkoa lähellä rantaa oleville linnunpesille.

Näsijärven vedenpinnan odotetaan olevan tänä keväänä noin 30 senttiä korkeammalla kuin yleensä maalis-huhtikuussa. Pinnan korkeutta voi seurata Tampereen Sähkölaitoksen nettisivulta.