Tammikuussa UK-puistossa hiihtovaeltaja löytyi kuolleena ja toinen kylmettyneenä aivan heidän etsimänsä autiotuvan vierestä.

Lapin Kansan tekstiviesti-palstalla ehdotettiin erätupien katoille salkoa ja viiriä helpottamaan mökin löytämistä eksymistapauksissa. Metsähallituksen luontopalveluiden aluepäällikkö Jyrki Tolonen pitää ideaa harkintakelpoisena.

– Otamme mielellämme vastaan erilaisia ideoita, jotka helpottavat retkeilijöitä ja parantavat turvallisuutta. Tämäkin pitää käytännössä harkita siellä missä tuvat ovat, Tolonen sanoo.

Hän epäilee, että viiri ei ehkä näkyisi lumipyryssä sen paremmin kuin kämppäkään.

– Monestihan kämpät ovat selkeästi metsän keskellä, niin voi olla että se olisi siellä puiden latvustojen seassa ainakin osassa paikoista, Tolonen pohtii.

Koskaan ei sataprosenttista varmuutta

Autiotupia ei voi varustaa pimeässä ja lumimyrskyssä näkyvillä valomastoilla, koska niissä ei ole sähköjä.

Jyrki Tolosen mukaan retkeilijän tärkein varuste on yhä kartta ja kompassi tai satelliittipohjainen gps-laite.

– Vaeltaessa ja retkeillessä peruslähtökohta on se, että osaa suunnistaa kartan ja kompassin kanssa.

Sataprosenttista varmuutta kartalla pysymisestä ei saa edes gps-laitteen kanssa.

– Tässäkin valitettavassa tapauksessa UK-puistossa taisi vain olla yksinkertaisesti niin pahat olosuhteet, että kokeneetkin retkeilijät joutuivat hankaluuksiin, Tolonen sanoo.

Oman käsityksensä asiasta kirjoitti  nimimerkki Kekomuurahainen, joka ennakoi keskustelun saldon jo alkuvaiheessa:

Hyvin lähti heti syyttelyyn sekä kärjistyksiin ja suoranaisen tuomitsemiseen heti ensimmäisessä kommentissa 7:46. Kuvastaa hyvin nettifoorumeilla käytävää keskustelua, jossa ei ole päätä eikä häntää silloin, kun metsästäjät ja luonnonsuojelijat asettuvat sanalle. Vastakkainasettelu on absoluuttinen ja joustoa ei löydy eikä monesti edes halua pyrkiä järkevään keskusteluun.

Tiedän kokemuksesta, kun itse olen sekä vannoutunut luonnonsuojelija että metsästäjä - poikkeustapaus, jota vieroksutaan kumpaisessakin kuppikunnassa. Keskustelun virittely on melko toivoton tehtävä, kun puolin ja toisin muuten aivan järkevästi käyttäytyvillä ihmisillä jotenkin sumenee ja nitkahtaa nupissa, kun läsnä on vastakkaisen kuppikunnan edustaja.

Perusjyrä

Susikeskustelussa on vain yksi ääripää, metsästäjäliitto joka tietoisesti kärjistää tilannetta. Taajamasusi ry:tä ei voi laskea susikeskusteluihin mukaan, sitä voi pitää lähinnä huumorina.

Metsästäjäliiton aktiivinen tapa tehdä Lukesta epäluotettava ja kiistää kaikki susitutkimus ja kanta-arviot on häpeällistä. Aktiivisten riistalaskentoihin metsästäjien työtä ei voi pahemmin häpäistä kuin liitto Kontron johdolla tekee.

Toiseksi metsästäjäliitto vaatii aina enemmän lupia kuin annetaan ja jatkaa vaatimuksiaan vielä lupamäärän julkistamisen jälkeen. Yhtään kaatolupaa ei koskaan ole jätetty anomatta, kertaakaan liitto ei ole riistakeskuksen tapaan selittänyt ettei kaikkia lupia tarvitse käyttää. Kaikki tosiaan käytetään eikä valvontaa ole.

Salametsästys kiistetään vaikka susia löytyy tavan takaa hauleilla maustettuna. Lähes jokainen poliiisin luvalla tapettu susi on täynnä hauleja ja kertoo salametsästyksestä.

Vihreä

Susi ongelmaa vähätellään Luontoliiton ja suojelujärjestöjen toimesta. Ovat jopa kehoittaneet että havainnoista ei ilmoiteta että oikea määrä ei paljastu.

Jokain joka vähänkin kykenee ajattelemaan ymmärtää että 250 sutta ei voi saana sellaista tuhoa aikaiseksi koti- ja tuotantoeläimille sekä koiran tappamisia ympäri Suomea, joka pihoita ja tarhoista vievät koiria ja lampaita. Tuollainen määrä ei voi olla joka puolella yhtäaikaa.

Suden suojelu on mennyt liiallisuuksiin ja on vaaraksi oikeasti uhanalaisille eläimille kuten metsäpeura, naali tai saimaan norppa. ilmettelen miksi ei luonnonsuojeluliitot ja vihervasemmistoa huomio näitä ollenkaan ?

Keksityt uhkatekijät

Susi on uhanalainen eläin Suomessa. Siksi sitä ei tule metsästää. Suomalainen on vieraantunut luonnosta. Hän luo itselleen uhkatekijöitä. Niitä on helppo löytää vieraasta luonnosta. Susien tekemät vahingot johtuvat ihmisen välinpitämättömyydestä kotieläimiään kohtaan. Esim. Metsästäjät ei osta koirilleen susiturvaliivejä. Ihmiset jättävät kotieläimet laitumille ilman valvontaa. He eivät osta laumoja vartioivia koiria, eikä hae elukoitaan pois laitumilta yöksi kotiympäristöön. Ihmiset eivät huolehdi riittävästi lapsistaan. Talvella "susiriskiaikana" . He ei esim. saata lastaan kouluun vaan jättävät hänet yksin. Sitten valitetaan kunnalle että pitäisi saada susitaksi ym. Minusta susitaksien tulisi olla maksullisia. Asun syrjäseudulla. Eläinten jäljillä tai äänillä ei ole juuri merkitystä. Mutta jokainen ihmisen saappaan jälki tai vieraat autonrenkaiden urat pistää miettimään. Nykyään ulko-ovia on pidettävä lukossa.

Ääripäät

Ei metsästäjät ole toinen ääripää. Metsästäjistä on tullut paikallisten susiahdingossa asuvien äänitorvi. Tavalliset ihmiset eivät uskalla avata suutaan, pelkäävät susisuojelijoiden vastatoimia.

Ei- vihreä

Ongelma on metsästäjäliitto ja metsästäjien edustajat jotka vähät välittävät tutkimustiedosta. Ihan saavat itseään syyttää siitä että keskustelu on mitä on.

MasaE

Minäkin vierastan kovasti ajatusta metsästäjistä vastakkaisena ääripäänä luonnonsuojelijoihin nähden. Useimmat tuntemani metsästäjät ovat erittäin voimakkaasti luonnonsuojelijoita. Heidän harrastuksensa ja elämäntapansa riippuu hyvästä ja tuottoisasta luonnosta. Se, ettei ole jokaisessa asiassa täydellisesti "näpit irti koskemattomasta luonnosta" -kannalla, ei tarkoita etteikö voisi olla luonnonsuojelija. Suomen luonnosta koskematonta on olematon osanen, miltei kaikki on käytännössä jollain lailla ihmisen muokkaamaa. Yksi näistä muokkauksista voi olla petotiheys.

Metsästäjä

Arvelen että metsästäjiltä löytyy tähänkin asiaan parisataatuhatta erilaista mielipidettä. Metsästäjät ovat ainakin jossain määrin luonnonsuojelijoita. Valtaosa haluaa metsästää muutoin kuin ampumalla riikinkukkoja aitauksessa. Luonto on siis välttämätön osa harrastetta.

Oma mielipiteeni on että susi kuuluu Suomen luontoon. Kannan oikeasta suuruudesta minulla ei ole mielipidettä tai asiantuntemusta. Sudet tekevät hyvin vähän vahinkoa ihmisille. Käsittääkseni sudet verottavat muita riistaeläimiä esim. hirviä tai kauriita vain marginaalisesti. Totta kai harmittaa jos ja kun susi tappaa koiran tai muun kotieläimen. Mutta niin harmittaa myös jos tytär menehtyy liikenneonnettomuudessa, silti olemme valmiita tekemään vain kovin pieniä uhrauksia liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

En toisaalta ymmärrä näkemystä että kaatolupia pitäisi jättää käyttämättä. Miksi metsästäjien pitäisi rajoittaa susikantaa vähemmän kuin jossain määrin demokraattinen järjestelmämme päättää?

Metsä, suden suojelija

Ylisuojelulla on aiheutettu se pahin, minkä susikanta voi kohdata!

Poliisien ja viranomaisten keskinäinen vitkuttelu, viivyttely ja vastuun väistely häirikkösusien asiassa on saanut aikaan runsaasti suden salametsästystä. Suurin vahinko on tapahtunut siinä, että salametsästys ei ole kohdistunut kotien ja taajamien läheisyydessä viihtyviin onnettomiin susilta vaikuttaviin olentoihin, joista monet jo ovat suden ja koiran sekasikiöitä. Nämä rodullisesti pilatut sudet eivät kelpaa aitoihin metsäsusilaumoihin ja pärjäävät vain taajamien läheisyydessä olevan pienriistan avulla. Salametsästys on suoritettu metsissä ja korvissa, jossa todellinen metsäsusi asustaa ja hankkii ravintonsa luonnosta. Nyt jäljelle jäänyt susikanta on suurelta osin geneettisesti koirilla pilattua koirasutta. Nyt viimeistään on aika puuttua kovalla kädellä myös häirikkösusiongelmaan, jotta ei pilattaisi ihan koko susikantaa.

ps. Pihasudet kaatoon, ettei lapsesta tuu raatoo

Kommentit ovat peräisin tammikuussa julkaistusta keskusteluartikkelista "Löytyykö susikeskusteluun yhteistä säveltä?"  Koko keskustelun voit lukea täältä.

Paras madepilkkiaika on alkamassa Pohjois-Karjalan korkeuksilla, mutta tämän talven jäillä pitää hylätä tutut ja hyväksi havaitut pyyntivälineet, mikäli ei halua lainsuojattomaksi.

Tammikuun alussa voimaan tullut uusi kalastuslaki muuttuu lihaksi esimerkiksi Oriveden perinteisessä madepilkkicupissa, jonka ensimmäinen osakilpailu käydään torstai-iltana (4.2.) Liperissä ja toinen viikon kuluttua (11.2.) Rääkkylässä. Keskitalven pilkkitempauksella on ikää noin 20 vuotta.

Liperin Urheilukalastajien puheenjohtaja Juha Kosonen on käynyt jo viikonpäivät joka ilta matikkapilkillä. Viime aikoina hän on saanut kymmeniä puheluja epätietoisilta kalamiehiltä, jotka ovat ihmetelleet, millaisilla pyyntivälineillä kutumatikoita saa nykyisin pyytää.

– Tällä hetkellä meidän pitää tehdä itse uudet vehkeet. Siellä on varmasti monenlaisia viritelmiä. Epäilen että hyvin monet ovat jigikoukkuja ja siinä sitten joitain ottikoukkuja eli syöttikoukkuja, Kosonen tuumaa.

Rokastaminen jää historiaan

Madeharalla eli ryöstäjällä tai ryöstöpilkillä mateen pilkintää on kutsuttu kansan suussa rokastamiseksi ja juksaamiseksi. Uuden kalastuslain mukaan rokastus on nyt laitonta puuhaa. Pykälä 46 muun muassa kieltää koukun tahallisen tartuttamisen kalaan ulkopuolelta.

Toinen lainsuojattomista pyyntivälineistä on ryöstöpilkki, jota Juha Kosonen kutsuu läpsyttimeksi. Se on pitkänomainen viehe, jossa on pari koukkua.

– Sillä vaan pohjaa kitkuteltiin nimenomaan kutuaikaan. Lemmenleikkeihinhän se liittyy. Madetta sillä valeheltiin. Ja sitten kun kala tuli päälle, se repäistiin ylös.

– Ryöstäjässä (madehara) on viime aikoina käytetty hyvin paljon syöttiä. Itekin olen syötillä saanut valtaosan kaloista viime vuosina, Juha Kosonen kertoo.

Kalamies Kosonen ymmärtää uuden lain hengen, koska esimerkiksi ryöstöpilkillä tuli joskus ikävää jälkeä.

– Kyllä se kieltämättä on niin varsinkin läpsyttimellä. Muistan itekin parikymmentä vuotta sitten, että muutamia kaloja jäi, kun ne tuli keskeltä kiinni, niin ne eivät mahtuneet avannosta ylös.

Mutta toisaalta asiahan on myös niin että...

– Made on niin hyvä ja arvokas kala, että kaikki jotka repeytyvät, on haittaa. Mutta toisaalta on vähän niin kuin huumorilla heitetty, että kaikki vehkeet joissa on koukkuja, niin joskus valitettavasti kala tarttuu niihin myös ulkoa päin kiinni. Näin käy ihan tavankin pilkillä, Juha Kosonen tietää. 

Valoa kansalle joka pimeydessä pilkkii?

Juha Kosonen kertoo, että mateen pilkintä on loppujen lopuksi melko harmiton "hullunoloinen" harrastus.

– Ihan ylivoimaisesti eniten matikkaa nousee verkoilla ja katiskoilla, ja sitten jonkin verran rysäpyynnissä. Pilkkiminen tapahtuu tässä parin kolmen tai neljän viikon aikana. Sillä saadaan kyllä enemmän ehkä kokemuksia kuin niitä kaloja kilomääräisesti. 

Joka miehellä ja naisella on jäällä mukana 6–8-tuumainen kaira.

– Se on aika hyvä liikunnan laji, kun tulee illassa kymmeniä reikiä tehtyä.

Kososen mukaan matikkapilkillä tapaa ihmisiä joka lähtöön. Oriveden cupissakin on ollut parhaimmillaan kilpailijoita Intiasta asti. 

– Se kiinnostaa kaikkia. Onhan se toisaalta niin hullunoloinen laji, kun pimeässä lähetään tuonne reikiä tekemään.

Esimerkiksi Liperin kisa alkaa kello 18 ja päättyy kello 21. Juha Kosonen sanoo, että kovat pilkkijät eivät käytä juuri ollenkaan valoja. Aloittelijoilla valot ovat päällä melkein koko illan. Ero näkyy saaliissa.

– Jolla on valoa paljon, niin yleensä ei ole kaloja paljon. 

Juha Kososen mukaan Oriveden apajilla saaliskalan keskipaino jää madepilkillä yleensä alle kilon. Kiloinen kala on jo hyvä.

– Kun saa yli kahden kilon kalan, voi olla hyvin onnellinen, Liperin Urheilukalastajien puheenjohtaja Juha Kosonen kertoo kokemuksesta.

Kansallispuistojen ja -vesien asema Metsähallitusta koskevan lain uudistuksessa on herättänyt huolta muun muassa luonnonsuojelujärjestöissä ja Suomen ladussa. Uudistuksessa ympäristöministeriön ohjausvaltaa vähennettäisiin ja liiketoiminnasta vastaavan johdon roolia vahvistettaisiin.

– Lain valmistelu ei ole ollut niin avointa, kuin mitä olisi ollut toivottavaa. Julkisuudessa ei ole otettu esiin sellaisia tärkeitä muutoksia, mitä laissa on tehty, kuten esimerkiksi luontopalveluiden asema ja ohjaus, asiantuntija Anne Rautiainen Suomen ladusta harmitteli Ylen aamu-tv:ssä käydyssä keskustelussa.

Metsähallituslaki sai lausuntokierroksella hyvinkin kriittisen vastaanoton, ja sitä rukattiin sen jälkeen uuteen uskoon. Uudistuksille ei löydy varauksetonta tukea myöskään Metsähallituksen luontopalveluissa.

– Meidän kannaltamme tuntuu, että johtamisjärjestelmä entisestään monimutkaistuu. Olemme koko ajan toivoneet, että ohjaus tulisi selkeästi eduskunnalta ja ohjaavilta ministereiltä, mutta tässä haetaan nyt sellaista balanssia, jossa myöskin meidän liiketoimintapuolen konsernin johto osallistuisi entistä aktiivisemmin tähän ohjaukseen, luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen tuskailee.

Syynä kiire valmistelussa?

Epäselvyydet lain muotoiluissa ovat herättäneet kysymyksiä siitä, mihin lakiuudistus johtaa ja millaisia tavoitteita sen taustalla on.

– Laki on ollut valmistelussa jo kahdeksan vuotta, ja siinä on monenlaisia vaiheita. Viime vaiheessa on tullut ehkä sitten vähän epäselvyyttä, että mitä nämä uudistukset ja erilaiset lainkirjaukset tarkoittavat, Väisänen summaa.

Luontopalvelujohtaja on kuitenkin tyytyväinen, että epäselvyydet on nostettu keskusteluun.

– Siinä vaiheessa kun lainsäätäjät vihdoin äänestävät tästä, on hyvä tietää, mistä lopulta päätetään. Nyt tällä hetkellä jotkut sanamuodot antavat kyllä mahdollisuuksia monenlaisiin tulkintoihin, vaikka luulen kyllä, että ne johtuvat enemmän kiireestä ja lapsuksista kuin jostakin salaliitoista, Väisänen arvelee.

Väisäsen mukaan lakiuudistuksen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut taata yksityisten toimijoiden toimintamahdollisuudet niin, ettei valtiolle synny epäreilua kilpailuasemaa. Metsähallituksen vastuulla on myös muun muassa valtion metsien hoito ja metsätalous, eli puun myynti ja markkinointi metsäteollisuudelle, sekä lomatontteihin ja metsätiloihin liittyvä kiinteistökauppa.

Luontopalveluiden tehtävänä puolestaan on hoitaa luonnonsuojeluun ja retkeilyyn varattuja valtion maita, kuten kansallispuistoja. Se vastaa myös useiden merkittävien uhanalaisten lajien, kuten saimaannorpan ja maakotkan suojelusta.

Poikkeuksellinen, täytettyjen ja rauhoitettujen eläinten myyntijuttu etenee Pohjois-Savon käräjäoikeuteen. Itä-Suomen syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Heikki Ylisirniö kertoo, että syyte on nostettu yhtä henkilöä vastaan.

Tapaus sai alkunsa, kun poliisi sai ilmoituksen, että netissä kaupitellaan täytettyjä lintuja ja nisäkkäitä. Valtaosa eläimistä on Suomessa rauhoitettuja. Tutkinnassa poliisi takavarikoi 44 täytettyä eläintä.

Tutkinnassa poliisi on kuullut kahta henkilöä, joista toinen joutuu syytteeseen. Ylisirniön mukaan kyse on luonnonsuojelurikkomuksesta ja metsästyslain säännösten rikkomisesta, joista voidaan tuomita sakkorangaistukseen. Kaupitellut eläimet ovat olleet aiemmin Kaavilla koulukäytössä.

Ylisirniön mukaan kyse on harvinaislaatuisesta tapauksesta.

– Aika harvakseltaan tulee vastaan raja-asemilla tai lentokentän tullissa suojeltuja eläimiä tai niiden osia. En muista aikaisempia tällaisia tapauksia, että olisi ollut kaupan kotoperäisiä, suojeltuja eläimiä.

Tapauksen etenemisestä syytteeseen kertoi ensimmäisenä Koillis-Savo-lehti.

Viime vuosina suurta huomiota on saanut tapaus, jossa mies oli kerännyt tuhansia linnunmunia. Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi närpiöläismiehen vuoden ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan 250 000 euron korvaukset. Tuomio tuli muun muassa luonnonsuojelurikoksesta.

Ihmiset ovat höristäneet korviaan lähipäivinä, kun ulkona on kuulunut linnunlaulua. Vuoden ensimmäisiä konserttejaan ovat esittäneet ainakin talitiaiset ja mustarastaat.

– Varsinkin citytalitiaiset ovat laulaneet kaksitavuista tiity-tiity-tiity-lauluaan. Ja vähän yli viikko sitten kuulin ensimmäisen mustarastaan, joka varovasti huiluäänisesti aloitteli lauluaan hämärässä, kertoo Suomen Luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin aluepäällikkö Hannu Klemola.

Talitiaiset ovat perinteisesti olleet aikaisia laulajia. Klemola kertoo, että ne laulavat usein jopa näin lopputalvesta ja hämärässä.

– Niitä innostavat ilmeisesti kaupungin valot, ja alkaa jo olla kevättä rinnassa, Klemola sanoo.

Ensimmäiset muuttolinnut voivat saapua pian

Varhain alkanut linnunlaulu ei vielä kerro pesinnän alkamisesta. Valmistautumista pesintään se kuitenkin on. Linnut kertovat laulullaan, mikä on niiden reviiri.

– Varsinaista kevätlaulua saa kuitenkin jonkin aikaa odottaa. Vähän myöhemmin alkavat laulaa viherpeipot ja sinitiaiset ja kaupungeissa alkaa hieman sen jälkeen harmaalokkien kaakatus, kertoo Hannu Klemola.

Lauhan syksyn vuoksi monet linnut eivät ole ehtineet muuttomatkallaan kovin kauas Suomesta. Osa linnuista ei muuttanut lainkaan. Osa linnuista alkaa jo palata.

– Jos lähipäivinä saadaan lauhoja lounaistuulia, saattavat ensimmäiset laulujoutsenet, mustavarikset – ja kuka tietää, ehkä jopa kiurut ja töyhtöhyypätkin tulla takaisin.

Varsinainen kevätmuutto alkaa maaliskuussa. Muutto jatkuu kesäkuun alkuun saakka. Kevätmuuttoa odotellessa ihmiset voivat kuitenkin iloita jo laulunsa aloittaneista linnuista.

– Ensimmäinen mustarastaan tai talitiaisen laulunlurahdus saa kevään odotuksen päälle. Päivän piteneminen alkaa näkyä työmatkoilla ja jos sitä linnunlaulu vielä säestää, niin jaksaminen ja mieliala itse kullakin paranee, Klemola sanoo.

Ärjänsaaren hakkuita vastustavat vetosivat Kainuun ELY-keskukselle tekemässään keskeyttämisvaatimuksessa muun muassa hatarin perustein tehtyihin hakkuusuunnitelmiin ja merikotkan esiintymiseen Oulujärvellä.

Kainuun ELY-keskus kuitenkin päätti torstaina, että hakkuiden keskeyttämiselle ei ole perusteita. ELYn mukaan viranomaisella on hakkuusuunnitelman hyväksyessään ollut riittävät tiedot Natura-alueen suojeluperusteena olevista luontotyypeistä. Erillistä linnustoselvitystä ei ole vaadittu, koska linnusto ei ole kyseisen Natura-alueen suojeluperusteena.

Jos merikotkan todettaisiin pesivän saaressa, sen turvaamiseksi olisi käytettävissä ELYn mukaan muita luonnonsuojelulain mukaisia keinoja. Kainuun ELY-keskuksen mukaan käsillä ei ole sellaisia luonnonsuojelulain mukaisia perusteita, joiden vuoksi Ärjänsaaren hakkuut tulisi keskeyttää tai kieltää.

ELY-keskus on jo aiemmin todennut lausunnossaan, että hakkuut eivät vaaranna Natura 2000 -alueen suojeluperusteita. Harjumetsät ovat olleet keskeinen suojeluperuste. Kainuun ELY-keskus on esittänyt harjumetsien ominaispiirteiden turvaamiseksi haitallisten vaikutusten lieventämiskeinoja, jotka hakkuita suoritettaessa otetaan huomioon. Lisäksi luonnonmetsät, lehdot ja puustoiset suot jäävät hakkuiden ulkopuolelle.

Verkkokalastuksen vapaaehtoinen kieltoalue on laajenemassa tänä keväänä Saimaalla lähes neljänneksellä. Syynä on norppien elinalueiden laajentuminen.

Kieltoalueiden laajentaminen, melko suureksi joillain alueilla, on aiheuttanut närää vesialueiden osakaskunnissa. Suurimmat kieltoalueen laajennukset tapahtuvat Etelä-Saimaalla ja Pohjois-Karjalassa. 

Yksi eniten laajennettavista kieltoalueista sijaitsee Pien-Saimaalla Savitaipaleen Kuivasen vesialueella. Alueelle ei paljon kalastusaluetta ole jäämässä, sillä koko 5140 hehtaarin alueesta 3732 hehtaaria on tulossa verkkokalastuskiellon piiriin. Tällä hetkellä osakaskunnan alueesta on verkkokalastuskiellossa 1431 hehtaaria.

– Reilusti yli puolet koko osakaskunnan kalastusalueesta on tulossa verkkokalastuskiellon piiriin, niin onhan se aika paljon, Kuivasen vesialueen osakaskunnan puheenjohtaja Seppo Ukkonen.

"Sinne pitäisi mahtua norpat ja kalastajat"

Alueella kalastavat Ukkosen mukaan paljon lähiasukkaat, mutta ennen kaikkea kesämökkiläiset. Nyt omasta rannasta on tulossa monella pitkä matka verkkoapajille.

– Jos verkoilla meinaa kalastaa, niin aika kauas pitää lähteä, sanoo Ukkonen.

Kalastajilta riittää ymmärrystä norpalle ja sen suojelulle. Kun ollaan sulkemassa suuri osa koko alueesta, ei ymmärrys meinaa enää riittää.

– Eivät kalastajat norpan vihaajia ole, mutta sellainen käsitys on, että sinne pitäisi mahtua norpat ja kalastajat.

– Näreissään ovat kalastajat, koska kyllä tämä aika paljon heidän harrastukseensa vaikuttaa. Sen verran on tullut yhteydenottoja, että ei tässä riemusta kiljahdella, lisää Ukkonen.

Yhdysvalloissa biologit ovat nimenneet uuden lintuhämähäkkilajin countrylegenda Johnny Cashin mukaan.

Aphonopelma johnnycashi on väriltään enimmäkseen musta, samaan tapaan kuten Cash usein pukeutui mustiin esittäessään kappaleita kuten "Man in Black" ja "Folsom Prison Blues".

Musta hämähäkki on yksi 14:stä uudesta lintuhämähäkkilajista, jotka biologit löysivät Yhdysvaltain lounaisosasta vuosikymmenen kestäneen tutkimuksensa aikana.

Tutkijaryhmään kuuluva Chris Hamilton sanoo olevansa Johnny Cashin suuri fani, mutta hän kiistää varta vasten etsineensä lajia, jonka voisi nimetä lempimuusikkonsa mukaan.

Hamiltonin mukaan hämähäkkilaji esiintyy Sierra Nevadan vuoriston länsipuolella. Siellä sijaitsee myös Folsomin vankila, jossa Johnny Cash esiintyi vangeille vuonna 1968.

Uusi tutkimus mullistaa käsityksen Aphonopelma-suvun lintuhämähäkeistä. Yhdysvalloissa oli aiemmin ajateltu elävän yli 50 Aphonopelma-suvun lajia, mutta osa niistä oli virheellisesti tunnistettu eri lajeiksi, vaikka ne todellisuudessa olivat samoja.

Nyt Hamilton ja hänen kollegansa sanovat, että Yhdysvalloissa on 29 Aphonopelma-suvun lintuhämähäkkilajia, joista 14 on tieteelle uusia.

Biologien tutkimusartikkeli julkaistiin ZooKeys-tiedelehdessä.

Tamperelainen luonnonsuojeluyhdistys Villi vyöhyke on adoptoinut Sastamalassa sijaitsevan Pentin linnavuoren. Yhdistys aikoo palauttaa linnavuoren ympäristön sellaiseksi kuin se on todennäköisesti ollut rautakaudella. Adoptointi on osa Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -hanketta.

Luonnonsuojeluyhdistys löysi linnavuoren maakuntamuseon adoptointilistalta.

– Olemme tosi innoissamme. Tämä oli erittäin kiinnostava kohde, jossa on todella paljon mahdollisuuksia, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Jere Nieminen.

Linnavuoren adoptointia alettiin valmistella syksyllä 2014. Puolitoista vuotta kestäneen prosessin aikana yhdistys on tehnyt alueesta hoitosuunnitelman, jota aletaan nyt toteuttaa. Museoviraston hyväksymä hoitosuunnitelma kattaa adoptoitavaa muinaisjäännösaluetta laajemman alueen ja se toteutetaan yhdessä maanomistajan kanssa.

– Yksi tavoite on tuoda linnavuori paremmin näkyviin. Tämä ei onnistuisi, jos maanomistaja ei olisi täysillä mukana, Nieminen iloitsee.

Suomenlampaita rinteille laiduntamaan

Kuloveden Koljonselän itärannalla oleva linnavuori on ollut 1200-luvulla niin sanottu pakolinna ja silloin sen ympäristö oli avointa. Nyt metsää avarretaan niin, että linnavuori pääsee paremmin esiin maisemassa. Niemisen mukaan rinnettä tullaan todennäköisesti myöhemmin kaskeamaan ja siellä saattaa tulevaisuudessa laiduntaa suomenlampaita.

Pahoin kuusittunut lehtoalue halutaan myös tuoda paremmin esille.

– Nykyistä metsäaluetta raivataan ja sinne istutetaan tyypillisiä 1200-luvun kasveja, esimerkiksi lehmusta, saarnia ja marjakuusta, Jere Nieminen suunnittelee.

Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -hoidon piirissä on jo yhteensä 18 pirkanmaalaista kulttuuriperintökohdetta. Ennen linnavuorta on adoptoitu esimerkiksi lainaviljamakasiini, puhelinkoju ja kalkkikivikaivos.

Adoptoitavat monumentit ovat arkeologisia kohteita tai rakennuksia. Adoptoiva yhdistys tai yhteisö lupaa huolehtia kohteesta ja raportoida vuosittain Pirkanmaan maakuntamuseolle. Maakuntamuseon mukaan Adoptoi monumentti -ryhmät ovat saaneet Pirkanmaalla paljon hyvää aikaan tekemällä kulttuuriperintöä näkyväksi ja tunnetuksi.

Albania on kieltänyt puiden kaatamisen kaupallisiin ja teollisiin tarpeisiin. Kielto on voimassa kymmenen vuotta.

Maan 140-paikkainen parlamentti hyväksyi lain lähes yksimielisesti. Lain mukaan hakkuukiellon rikkomisesta voisi saada jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen.

– Albaniaa uhkaa ekologinen katastrofi ja meidän on pakko ottaa käyttöön rajut keinot, ettei metsiä hyödynnettäisi teollisuuden ja vientikaupan tarpeisiin, sanoi ympäristöministeri Lefter Koka.

Albania luopui kommunistijärjestelmästä 1990-luvun alussa. Tuolloin maan pinta-alasta 51 prosenttia oli metsien peitossa.

Nyt metsäala on pudonnut 25 prosenttiin. Albanian metsiä hakataan rajusti, mutta 90 prosenttia hakkuista on laittomia.

Luontoasiantuntijat ovat erityisen huolissaan jokien rannoilla tapahtuvista hakkuista, jotka uhkaavat pahentaa tulvariskiä.

Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ja Kainuun lintutieteellinen yhdistys valittivat tänään perjantaina Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen Kainuun ELY-keskuksen päätöksestä Ärjän hakkuissa. Kainuun ELY-keskus on aiemmin päättänyt, että hakkuiden keskeyttämiselle ei ole perusteita.

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan hakkuiden arvioinnissa ei ole tunnistettu olennaisimpia metsänkäsittelyn haittoja Natura-alueen suojeluperusteisiin.

– Nyt on otettu huomioon vain se, mitä dyynimetsissä tapahtuu. Samaan aikaan samat metsät voivat olla myös boreaalisia luonnonmetsiä, joka on toinen Natura-luontotyyppi, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Kainuun lintutieteellinen yhdistys katsoo valituksessa, että merikotkien pesintää ei ole tutkittu alueella riittävästi. Yhdistyksen puheenjohtaja Vesa Hyyryläinen kertoo tarkastaneensa viime kesänä Oulujärvellä onnistuneen merikotkan pesinnän.

– Lintuihmiset ovat havainneet Ärjänselällä viime kesinä lisääntyvässä määrin aikuisia merikotkia linnun pesintäaikana, mikä viittaa vahvasti siihen, että pesä joko on jo siellä tai on tulossa, Hyyryläinen sanoo.

Hyyryläinen kertoo, että Kainuun lintutieteellinen yhdistys ei ole vielä keskustellut asian viemisestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen tarvittaessa, mutta se on mahdollista.

– Varmaan käydään loppuun asti tämä prosessi. Se on loogista ja linkajasta meiltä, toteaa Hyyryläinen.

Yle Jyväskylä julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että nettisivuillaan. Sääkuvien lähettämistapa on muuttunut ja kuvat lähetetään sähköpostin sijaan nykyään suoraan verkkosivun kautta.

Ethän lähetä uusia kuvia enää tämän artikkelin lähetä-painikkeella, vaan laita ne tulemaan täältä.

15-vuotias Patrik Åberg asettaa kahdeksan laatikollista perhoskokoelmia Kuopion luonnontieteellisen museon pöydälle. Laatikoissa on kaikkiaan yli 300 perhosta, mutta Patrik pystyy tunnistamaan niistä lähes kaikki. Hän luettelee lajien nimet suomeksi ja latinaksi ulkomuististaan.

– Suurin osa näistä menee ilman ylimääräistä tietoa tai kirjallisuutta. Latinankieliset nimet on helppoja niissä lajeissa, joita tavataan Savossa, mutta vaikeampia ovat esimerkiksi Etelä-Suomen lajit, kun niitä ei ole pystynyt itse luonnossa havainnoimaan, Patrik kertoo.

Patrik on ollut Kuopion luonnontieteellisen museon eläintieteen yksikössä TET-harjoittelussa kahden viikon ajan. Harjoittelussa hän on päässyt tekemään hieman tavanomaisesta harjoittelusta poikkeavia tehtäviä; yksi työnkuva on perhoslajien määrittely ja niiden lisääminen museon tietokantaan. Tunnistukseen Patrik harvoin tarvitsee apuvälineitä kuten kirjallisuutta.

– Joissain lajeissa on haastavia lajipareja, eli on toinen samannäköinen laji. Silloin on pitänyt katsoa lähempää ja vertailla niitä esimerkiksi alapuolelta. Havainnolla ei ole tieteellistä arvoa, jos ei ole tietoa, mistä ja milloin perhonen on saatu.

Tällä hetkellä Patrik arvioi pystyvänsä tunnistamaan kaiken kaikkiaan jopa 1 300 perhoslajia ja nimeämään suurimman osan myös latinaksi. Suomessa on tunnistettu noin 2 700 erilaista lajia.

Kuopion luonnontieteellisen museon intendentin Jukka Kettusen mukaan yleensä TET-harjoittelijat eivät pääse tekemään yhtä vastuullisia tehtäviä.

– Kyllä Patrikilla on hurjasti tietoa ja hänestä on ollut suuri apu meillä.

Tunnisti sienilajit ennen kuin osasi kunnolla lukea

Patrik innostui perhoslajien tutkimisesta pari vuotta sitten. Hän on ollut pienestä asti kiinnostunut luonnosta ja jo 4-vuotiaana hän alkoi tunnistamaan sienilajeja metsässä isänsä kanssa.

– 7-vuotiaana en juuri osannut lukea, mutta sieninäyttelyssä tunnistin suurimman osan lajeista. Ehkä olen luonteeltani aina ollut sellainen luonnonläheinen ja viihtynyt luonnossa. Ensin kiinnostuin sienistä ja kaloista ja vasta myöhemmin tällainen luonnon monimuotoisuus kuten hyönteisten tunnistus on tullut tutuksi.

Patrik on itse valokuvannut jopa 600–700 erilaista perhoslajia. Hän valokuvaa perhosia pääasiassa mökillä. Yöperhosia varten hän on hankkinut erityisiä varusteita, joilla muuten vaikeasti löydettävät lajit saadaan houkuteltua helposti esille.

– Siihen tarvitaan UV-valo, joka laitetaan valkoisen lakanan eteen ja lakana laitetaan johonkin roikkumaan. Lakanan tarkoitus on heijastaa UV-valoa. Yöperhoset pyörivät yleensä siinä vähän aikaa ja sitten rauhoittuvat lepoasentoon. Siinä niitä on helppo kuvata. Lisäksi käytän perhosten houkutteluun itsevalmistamiani olutpohjaisia syöttinesteitä.

Patrik sanoo, että kuvaaminen tapahtuu pääasiassa kevät-, kesä- ja syysaikaan ja talvet menevät kuvien järjestelyssä.

Tällä hetkellä hänellä on 50 000–60 000 valokuvaa erilaisista lajeista tietokoneellaan, ei pelkästään hyönteisistä ja perhosista. Kuvia hän laittaa näytille kotisivuilleen tai esimerkiksi Facebookiin. TET-harjoittelu on antanut hänelle paljon mielenkiintoista tekemistä myös talvelle.

– Jos puolet edellisen vuoden kuvista on järjestelty seuraavaan kesään mennessä, se on jo hyvä asia, Patrik nauraa.

"Kaikki luonto on yhtä arvokasta"

Vaikka perhoset ovat Patrikille tällä hetkellä kaikkein tärkein tutkimisen aihe, ei hän osaa nimetä asiaa, joka luonnossa kiinnostaisi eniten. Patrik valokuvaa ylipäätään kaikkea mikä liikkuu, sienistä ja hyönteisistä aina nisäkkäisiin, lintuihin ja muihin luontokappaleisiin. Myös taivaanilmiöt kiinnostavat häntä.

– Haluan havannoida kaikkea, mihin vain aika riittää. En halua valita esimerkiksi sellaista lajia, joka näyttää kauniilta, minulle kaikki luonto on yhtä arvokasta. Ihmettelen usein sitä, miten luonnonsuojelu on monille sitä, että kauniita asioita halutaan suojella ja ne, mitkä on pelottavia, rumia tai tylsiä, niillä ei ole mitään merkitystä.

Vaikka voisi toisin luulla, ei luonnontiede ole Patrikin suosikkioppiaine koulussa.

– En voi sanoa, että se olisi lempiaine, koska kun omaa tietoa on tullut niin paljon, koulun luonnontiede tuntuu välillä alkeelliselta, kun se lähtee juurta jaksain alusta. Vaikka onhan se silti tosi mukavaa. Maantiedossa on tullut enemmän mielenkiintoisia aiheita näin yläasteella ja olen osallistunut muun muassa EU:n tukemaan erasmus-hankkeeseen valokuvieni kautta.

Totinen ammatti vai mukava harrastus?

Patrik on pohtinut luonnontiedeharrastuksen muuttamista jossain vaiheessa ammatiksi. Hän pelkää kuitenkin, että ammatti veisi harrastukselta suurimman intohimon.

– Luonto säilyy kyllä, mutta haluaako siitä tehdä totisen ammatin vai pitää sen mukavana harrastuksena, sitä en ole vielä päättänyt. Museotyö tai ympäristökartoitus voisivat kyllä olla mukavia ammatteja, mutta suoranaisesti sellaista ammattia ei ole, missä pääsisi tätä harrastusta tällaisenaan tekemään.

TET-harjoittelu perhoslajittelun parissa on antanut kuitenkin paljon ajateltavaa tulevaisuutta varten.

– Täältä on saanut sellaista työniloa ja nähnyt miten ilon kautta voi tehdä työtä. Vaikka tämä on työharjoittelu, se ei tunnu niin raskaalta, kun on se oma mielenkiinto mukana. Täällä on saanut levätä kouluun verrattuna, Patrik hymyilee.

Pantasusi Teri kaadettiin lauantaina Lieksan ja Nurmeksen rajalla. Luonnonvarakeskuksen pannoittama naarassusi liikkui toistuvasti talojen pihoilla.

Itä-Suomen poliisi päätti suden kaatamisesta. Suurriistavirka-avun ihmiset yrittivät viikkojen ajan karkottaa sutta alueelta. Hukkaa yritettiin hätistellä ajamalla sitä miehillä takaa ja ampumalla ilmaan eläimen lähellä. Karkotusta yritettiin myös ajamalla sutta koirilla.

– Tässä karkotusyrityksessä tammikuun puolella, susi tappoi venäjän ajokoiran. Koska ensisijaiset keinot eivät tehonneet ja eläin jatkoi pihavierailuja, poliisi päätyi viimesijaiseen keinoon - eläimen poistamiseen, Itä-Suomen poliisi tiedottaa.

Eläimen metsästykseen osallistui lauantaina noin 50 metsästäjää.

Terin paino oli noin 35–40 kiloa.

– Eläimen ravitsemustila oli hyvä ja se näytti päällisin puolin hyväkuntoiselta, poliisi tiedottaa.

Eläin lähetetään tutkittavaksi Eviralle Ouluun.

Jos nykyinen tahti jatkuu, merissämme on vuonna 2050 enemmän muovia kuin kalaa, ennusti Davosin talousfoorumissa julkaistu Ellen MacArthur Foundationin raportti. Säätiön mukaan meriin kulkeutuu vuosittain ainakin kahdeksan miljoonaa tonnia muovijätettä. Määrää voi verrata siihen, jos aaltoihin kipattaisiin jäteautollinen muovia vuorokauden jokainen minuutti vuoden ympäri.

Ympäristö, talous ja terveys käsi kädessä

Miljoona merilintua ja 100 000 merinisäkästä kuolee joka vuosi muovijätteiden takia. Muoviroska aiheuttaa 13 miljardin US-dollarin vahingot joka vuosi kalastukselle, merenkululle ja turismille.

Muoviroska sitoo myös myrkyllisiä kemikaaleja, kuten PCB:tä ja DDT:tä. Muovista liukenee myös muovin pehmentimiä ja palonestoaineita merivesiin. Pieneksi silpuksi merissä jauhautuva muovi eli mikromuovi päätyy lopulta ravintoketjuun, jossa se rikastuu ja voi päätyä kalojen kautta ihmiseen.

– Tällä hetkellä ei voida sanoa riittävällä tieteellisellä varmuudella, että ihmiselle aiheutuu ongelmia, mutta on vahvoja tieteellisiä viitteitä, että tiettyjä toksisia, hyvin vaarallisia kemikaaleja sitoutuu mikromuoveihin, sanoo ympäristöministeriön ylitarkastaja Niko Urho.

Aasiasta valtaosa globaalista roskasta

Suurimpia merten roskaajia ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa. Näistä viidestä maasta tulee 60 prosenttia merten muoviroskasta. Suurimpia syypäitä merten muovittumiseen ovat kaatopaikat merten ja jokien läheisyydessä, teollisuus, jätevedet ja turistit. Paljon saataisiin aikaan jo sillä, jos rannikkovaltioiden jätehuolto pantaisiin kuntoon.

Pääasiassa maa-alueilta peräisin oleva muovijäte kulkeutuu merivirtojen mukana pois rannoilta jopa mannerten kokoisiin jätepyörteisiin, joita on maapallolla jo viisi. Niistä suurin on Tyynenmeren jätepyörre.

Jätepyörteet kattavat yhdessä jopa 40 prosenttia maapallon merien pinta-alasta. Valtaosa pyörteiden roskasta on juuri muovia.

Kansainvälisiä sopimuksia tarvitaan

Koska merivirrat kuljettavat jätteet ympäriinsä valtamerissä, ongelma on globaali. Myös ratkaisujen pitäisi olla kaikkia maita koskettavia. Siksi tarvittaisiin kansainvälisiä sopimuksia, kuten ilmastonmuutoksen tai otsonikadon torjunnassakin.

YK:lla on ollut jo vuodesta 1982 lähtien merioikeuksia käsittelevä sopimus, jonka yhtenä osana on meriä koskevan jätteen ongelma. Moniulotteisen sopimuksen toimeenpanossa on ollut ongelmia. YK:n tehtäviä tukeva ja esille tuova Suomen YK-lliitto on lobannut erillisen muovijätesopimuksen aikaansaamiseksi.

– Meidän mielestä olisi tärkeää, että saataisiin aikaan tätä problematiikkaa esiin nostava sopimus, kun se on nyt valtaviin mittasuhteisiin laajentunut, sanoo Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko.

Pioneerit yrittävät pelastaa meret

Ongelma on sen suuruinen, että se houkuttelee myös yrityksiä merten pelastustalkoisiin. Kansainvälisen sopimisen hitaita liikkeitä odotellessa moni yrittäjä onkin ryhtynyt tuumasta toimeen. Niin myös yhdysvaltalaisen talouslehti Forbesin merkittäväksi alle 30-vuotiaaksi nimeämä Boyan Slat.

– Joka viikko kahden Empire State Buildingin verran muovia päätyy meriin, jossa se vahingoittaa ekosysteemiä, taloutta ja päätyy lopulta ravintoketjuumme, ja sitä kautta mahdollisesti vahingoittaa meitä, sanoi Ocean Cleanup -yrityksen toimitusjohtaja Boyan Slat elokuussa palattuaan Tyyneltämereltä kartoittamasta tilannetta.

Slat on parikymppinen hollantilainen, joka on keksinyt kenties pisimmällä olevan ja lupaavimman menetelmän, jolla valtameret saataisiin siivottua kelluvasta muovijätteestä. Keksintö perustuu valtamerten pyörteisiin, jotka sysäävät roskat puomien muodostamaan ansaan.

Kesällä 2016 Slatin Ocean Cleanup -yritys laskee kahden kilometrin pituisen koeversion puhdistuslaitoksesta Japanin merivesiin. Vuonna 2020 se on tarkoitus laajentaa 100 kilometrin pituiseen roskapuomiin Tyynellämerellä. Puomin avulla roskat ohjataan siiloon, joka kerää ne talteen ja uudelleenkäytettäväksi.

Ocean Cleanup laskee, että kymmenen vuoden kuluttua 40 prosenttia isoimmasta Tyynenmeren jätepyörteestä olisi siivottu, jos menetelmä saadaan toimimaan.

Katso videolta, miten Ocean Cleanupin keksintöä testataan ja miten se puhdistaisi valtamerten jätepyörteitä.

Uusi tutkimustulos horjuttaa käsitystä, että puiden istuttaminen hidastaisi ilmaston lämpenemistä automaattisesti. Science-tiedelehdessä julkaistu tutkimus ilmentää, että Euroopassa teollistumisen aikana istutetut metsät ovat itse asiassa lämmittäneet ilmastoa.

Laajassa tutkimuksessa selvitettiin Euroopan metsäpeitteen muuttumista kuluneiden 250 vuoden aikana.

Vuosien 1750 - 1850 aikana Euroopan metsät hupenivat nopeasti, kun kasvava väkimäärä käytti puuta lämmitykseen. Suunnilleen vuoden 1850 tienoilla metsäala alkoi taas kasvaa, kun hiili korvasi puun lämmitysenergiana ja metsiä alettiin istuttaa teollisuutta varten. Euroopassa on nyt metsiä lähes 400 000 neliökilometriä enemmän kuin ennen teollistumisen aikaa, tutkijat sanovat.

Euroopan metsissä on kuitenkin tapahtunut dramaattinen muutos. Kun 150 vuotta sitten lähes kaikki metsät olivat luonnontilassa, nyt 85 prosenttia metsistä on hoidettuja talousmetsiä.

Vääriä puita

Talousmetsissä on suosittu nopeasti kasvavia, teollisuudelle tuottoisia havupuita, kuten kuusta ja mäntyä. Ne sitovat kasvaessaan paljon hiilidioksidia, mutta tutkijoiden mukaan tämä hyöty jää sananmukaisesti haittojen varjoon.

Havupuut ovat tummempia kuin lehtipuut ja siksi ne sitovat itseensä enemmän lämpöä. Tummasävyisten metsien albedo on vaalealehtisiä pienempi, toisin sanoen havumetsistä heijastuu vähemmän auringon lämpösäteilyä takaisin avaruuteen.

BBC:n tiedelähetyksessä vieraillut ranskalainen metsätutkija Kim Naudts sanoi, että lehtipuiden korvaaminen havupuilla selittää kuusi prosenttia maapallon tähänastisesta lämpenemisestä, eli keskimäärin 0,12 astetta.

Metsän värin lisäksi ongelmana on talousmetsissä tapahtuva koneellinen puunkorjuu, joka tutkijoiden mukaan lisää voimakkaasti hiilidioksidipäästöjä.

Tutkijat painottavatkin, että viranomaisten on kiinnitettävä huomiota siihen, mitä puulajeja käytetään metsien istutuksissa ja miten metsiä hoidetaan. Tutkijat suosittelevat, että sitä mukaa kun havumetsiä hakataan, tilalle istutettaisiin lehtipuita.

Mielenosoittajat ovat pysäyttäneet kiistellyt Ärjänsaaren hakkuut, kertoo Greenpeace-järjestö. Sen mukaan mielenosoittajat ovat paikalla UPM:n hakkuualueella, koska metsäyhtiö ei ole ottanut vakavasti kansalaisten ja ympäristöjärjestöjen vetoomuksia.

Järjestön mukaan kolmen vuorokauden aikana jo 8 000 ihmistä on allekirjoittanut verkossa vetoomuksen hakkuiden lopettamiseksi. Vetoomus luovutetaan UPM:lle tällä viikolla.

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Kainuun lintutieteellinen yhdistys jättivät perjantaina Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen valituksen ympäristöviranomaisen päätöksestä sallia hakkuiden jatkuminen Natura-suojeluverkostoon kuuluvalla Ärjänsaarella. Järjestöjen mielestä hakkuut on sallittu puutteellisin tiedoin eikä ympäristövaikutuksia ole arvioitu asiallisesti.

Tokoinrannassa Helsingissä on voinut viime aikoina bongata tavallista kalpeamman sinisorsan. Värivirheen vuoksi sorsa on täysin valkoinen.

– Kyseessä on värivikainen lintu, jolla on mutaatioiden kautta syntynyt vaalea väritys. Perintötekijöiden vuoksi kyseiseltä sinisorsalta puuttuvat siis kaikki tummat pigmentit, valistaa hankekoordinaattori Timo Metsänen Birdlife Suomesta.

Metsäsen mukaan Töölönlahdella talvehtivan albiinosorsan vanhemmat ovat todennäköisesti olleet väritykseltään aivan tavallisia sinisorsia.

– Korkeintaan toinen vanhemmista on ollut samanlainen, valkoinen, yksilö. Mutta tuskin molemmat.

Kuvan perusteella Metsänen arvioi, että kyseessä on koiras, sillä niiden pyrstösulat ovat hieman kiertyneet.

Metsäsen mukaan kyseessä ei ole välttämättä täydellinen albiinoyksilö. Sellaisella on valkoisen värin lisäksi myös punaiset silmät.

Valkoinen väri siunaus talvella

Vitivalkoinen sorsa voi pärjätä talvella jopa lajitovereitaan paremmin, sillä suojaväri antaa hyvät mahdollisuudet selviytymiselle. Tosin kesällä tilanne on päinvastainen. Tällöin maastosta helposti erottuva lintu on altis kanahaukoille, ketuille ja supikoirille.

Syntymälahjaksi luonnon lumipuvun saanut lintu ei joutune sorsituksi, vaikka poikkeaakin radikaalisti lajitovereistaan.

– Tuskin on tätä hyljeksimisen vaaraa, sillä tietojeni mukaan albiinosorsat ovat myös lisääntyneet. Eli väri ei vaikuta nokkimisjärjestykseen. Ja valkoinen väritys ei edes välttämättä näytä linnun silmin niin erilaiselta.

Albiinosorsat ovat jokseenkin harvinainen ilmiö luonnossa. Vastaavia erikoisyksilöitä ilmaantuu kuitenkin säännöllisesti.

– Niitä esiintyy tavallisesti suuremmissa kaupungeissa. Myös esimerkiksi Lahdessa ja Oulussa on tavattu albiinosorsia, Metsänen sanoo.

– Tokoinrannassa talvehtii useita satoja sinisorsia ja yksi on tämmöinen. Se antanee osviittaa ilmiön yleisyydestä.

Erikoisen linnun voinee jatkossakin bongata Tokoinrannan tuntumasta, sillä sorsat pysyttelevät tavallisesti samalla talvehtimispaikalla.