Metsäyhtiö UPM on saanut tehtyä jo noin puolet suunnitelluista hakkuista Oulujärven Ärjänsaaressa. Yhtiöllä ei ole omistamassaan saaressa kuutiometrimääräistä hakkuutavoitetta, vaan tarkoitus on saada tehtyä metsänhoitotöitä kaikilla käsiteltäväksi suunnitelluilla alueilla.

– Saaren sisäosissa käsitellään noin yksi neljäsosa, korkeintaan yksi kolmasosa koko saaren pinta-alasta. Se tarkoittaa, että noin 3/4 saaresta jää kokonaan käsittelemättä, sanoo puunhankinnasta ja metsätaloudesta vastaava johtaja Sauli Brander UPM:stä.

Saaresta on myös alettu ajaa puukuormia mantereen puolelle. Jäätie ei ole vielä aivan tavoitevahvuudessaan, joten puuta on ajettu vajailla rekkakuormilla.

Hakkuut keskeytetty mielenosoittajien vuoksi

UPM:n hakkuutyömaalle Ärjänsaareen ilmestyi maanantaina mielenosoittajia, jotka Sauli Branderin mukaan esittäytyivät yksityishenkilöiksi. UPM:llä on ohje, että kaiki työt keskeytetään, jos koneiden suojavyöhykkeelle eli 90 metriä lähemmäksi tulee henkilöitä.

– Henkilöt eivät suostuneet lähtemään, joten meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää hakkuut.

Brander ei vielä osaa sanoa, hankkiiko UPM Ärjänsaareen apua ulkopuolisten pois suostutteluun.

– Aion ensiksi hankkia keskusteluyhteyden mielenosoittajiin, sanoo Brander.

UPM:llä on Ärjänsaaressa keskiviikkona 10.2. klo 13 tiedotustilaisuus, johon yleisöllä on vapaa pääsy. Brander toivoo saareen mahdollisimman paljon yleisöä, jotta UPM saa kerrottua ja näytettyä kaikelle kansalle, mistä hakkuissa on kysymys ja minkälaista jälkeä saareen syntyy.

Tutkittua tietoja vedenkorkeudesta, aaltoilusta, tuulista sekä ilmastonmuutoksesta tarvitaan, jotta rantarakentamiselle voidaan määritellä turvalliset korkeudet. Tarkoituksena on estää tulvatuhot ja säästää kallista tonttimaata, ettei rannoille jää myöskään turhia varoalueita.

Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilaamassa ja Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden toteuttamassa nelivuotisessa tutkimuksessa yhdistettiin ensimmäistä kertaa laajasti aallon ja vedenkorkeudet sekä tuulet matemaattisiin malleihin.

Aaltopoijut mittasivat aaltojen korkeuksia vuosina 2012–2014 muun muassa Hernesaaren, Östersundomin ja Kruunuvuorenrannan edessä.

Jokaiselle mittauspaikalle määriteltiin mahdollisten aallon- ja vedenkorkeuksien skaala ja eri korkeuksien esiintymistodennäköisyydet. Tiedot yleistettiin Helsingin muille rannoille käyttämällä laskentamalleja. Näin saatiin entistä tarkempi turvallisten rakentamiskorkeuksien kartta, joka on Suomessa ensimmäinen laatuaan.

Karttaan voi tutustua täältä. Vuosiluvut (nykytilanne, 2050 ja 2100) saa vaihtumaan vasemmalta alhaalta.

Meri on aina kallellaan jonnekin

Helsinkiläiset tietävät Hernesaaren kärjen tuuliseksi paikaksi ja nyt vahvistui, että siellä syntyy Helsingin rannikon rajuin aallokko. Merivesi voi  nousta parhaillaan kaavoitettavalla alueella 3,97 metriä nykyisestä vuoteen 2100 mennessä. Uudesta tutkimuksesta onkin heti apua alueen kaavoittajille.

Mittaukset myös vahvistivat sen, että meri on aina kallellaan johonkin suuntaan, jopa kilometrin säteellä. Esimerkiksi Hernesaaren vieressä, Jätkäsaaren suppilomaisessa satama-altaassa myrsky voi nostattaa veden pinnan 4,53 metriin vuonna 2100. Meren liikkeisiin vaikuttaa aaltojen ja tuulen lisäksi myös muun muassa meren pohja ja rannan jyrkkyys.

– Helsingin niemellä suurin merkitsevä aaltokorkeus on noin metri, mutta sitten kun se aalto iskee jyrkkään rantaan, se heijastuu eli kaksinkertaistuu, eli Helsingin niemellä maksimiaallonkorkeus voi olla kaksi metriä, osastopäällikkö Ilkka Vähäaho kiinteistövirastosta kertoo.

Tammikuun 2007 myrskyssä vesi nousi esimerkiksi Presidentinlinnan edessä lähemmäs kahta metriä. Uuden tutkimuksen mukaan vesi nousee siellä vuoden 2100 myrskyssä peräti 3,4 metriä. Saman verran vesi nousee myös Merihaassa, jonne on suunniteltu uuden Kruunuvuorenselän ylittävän sillan toista päätä.

Kruunuvuorensillan raitiovaunuliikennettä tulee käyttämään arviolta 37 000 ihmistä päivittäin. Jos se jouduttaisiin sulkemaan meriveden noustua esimerkiksi Merihaassa, uuden Kruunuvuorenrannan asuinalueen ja Laajasalon asukkaat olisivat aikamoisessa motissa.

Jo nyt metron suuaukot vaarassa

– Tällä hetkellä rakennusten korkotaso Merihaassa on vähän päälle plus kaksi metriä. Kaikessa rakentamisessa pitää varautua vuonna 2100 siihen, että korkotaso onkin plus 3,4, Vähäaho muistuttaa.

Tämä ei koske ainoastaan uutta siltaa, vaan esimerkiksi mahdollista Pisara-rataa ja muuta uutta rakentamista.

– Tällä hetkellä nykyisen metron suuaukot ovat liian matalalla näihin vuoden 2100 lukuihin ajatellen, Vähäaho muistuttaa.

Päättäjillä ja pelastusviranomaisilla onkin edessään pohdittavaa, miten yhä kohoaviin vedenpintoihin ja tulviin varaudutaan. Esimerkiksi Kaitalahdessa Itä-Helsingissä on jouduttu korottamaan tulvapatoja, koska merivesi on noussut jo nyt yli rakennusten korkotason.

Siihen, pitäisikö esimerkiksi Kauppatorille rakentaa tulvavallit, virkamies ei ota kantaa.

– Säkitys on hyvä apu hetkellisiin tilanteisiin. Yleensä vedennousuun voidaan varautua, koska se on tiedossa vuorokauden etukäteen.

Vähäaho mainitsee esimerkkinä uudesta rakentamisesta Hampurin Hafencityn, jossa vesi nousee usein rakennusten alempiin kerroksiin. Niissä ei ole kuitenkaan asuntoja, vaan esimerkiksi parkki- ja muita yleisiä tiloja.

– Voihan se vesi nousta ja voi katsoa sitä vaikka ikkunasta, jos rakennus on vain vesitiiviisti rakennettu.

Mallia muille rannikkokunnille

– Tietoa Helsingin aaltotutkimuksesta voisi hyödyntää muuallakin rannikko- ja sisävesikunnissa, Suomen ympäristökeskuksen kehitysinsinööri Antti Parjanne vinkkaa muille kunnille.

Tällaisia kuntia ovat muun muassa Espoo, Loviisa ja Turku.

Suomen ympäristökeskus kerää parhaillaan Ely-keskuksista tietoja rakentamiskorkeuksista Suomen eri kunnissa. Tiedot on tarkoitus julkaista netin karttapalvelussa.

Veneilijät saavat uuden hälytysjärjestelmän

Helsingin tavoitteena on myös aaltopoijujärjestelmä, jolla varoitetaan vesibusseja ja veneilijöitä korkeasta aallokosta. Poijut on jo tilattu.

– Niihin on tarkoitus kytkeä järjestelmä, joka kertoisi, milloin on turvallista veneillä ja ajella vesibusseilla Isosaaren pohjoispuolella eli mantereen puolella ja milloin on turvallista jatkaa eteläpuolelle.

Hanke on sekä jatkoa aaltotutkimukselle että yksi osa Helsingin kaupunginvaltuuston määrittelemää strategiaohjelmaa vuosille 2013-2016. Strategiaohjelman mukaan Meri-Helsinki tarjoaa sekä vapaa-ajan mahdollisuuksia rannoilla ja saaristossa että kehittää vesiliikennettä.

Helsingissä ja Espoossa on valmistunut myös tulvariskien hallintasuunnitelma, kuten EU:n tulvadirektiivi vaatii. Siinä painotetaan myös yksityisten kiinteistön omistajien omatoimista varautumista tulviin ja luetellaan tulvaherkkiä kohtia muun muassa Helsingin Tammisalossa ja Espoossa Nuottaniemessä ja Otaniementiellä.

Tästä Uudenmaan ely-keskuksen kokoamasta hallintasuunnitelmasta voi poimia myös sen havainnon, että viranomaiset pitävät lakkoa suurempana uhkana satamien lastaustoiminnalle kuin hetkellisiä myrskyjä.  

Helsingin kaupunginsuunnittelulautakunta käsittelee tulvariskejä huomisessa kokouksessaan.

Uuden aalto- ja tuulitutkimuksen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Itämeren herkkä ekosysteemi ei kaipaa ylimääräisiä ongelmia, kuten suuria öljyvuotoja. Perämerellä onkin tutkittu uudella tavalla sitä, miten onnettomuuden sattuessa öljy saataisiin tehokkaasti siivottua jään ja veden seasta. Viime viikolla tehdyt kokeet ovat maailmalla ainutlaatuisia. Niissä seurattiin kuinka öljy liikkuu jään alla.

– Merkkiainetta käyttämällä ja mittauksia tekemällä pystytään tavallaan näkemään, miten alusta on ajettava, jotta saamme öljyn kulkeutumaan keräyslaitteelle ja sitä kautta ylös, sanoo Arctia Oy:n kehityspäällikkö Hanna Suutarla.

Perämeri tarjoaa tutkijoille hyvät olosuhteet

Alle tunnin matkan päässä Tornion Röyttän satamasta löytyvät tutkijoille ihanteelliset olosuhteet. Koskemattomalle jääkannelle kairataan reikiä, joihin upotetaan merkkiainetta ja joista seurataan veden virtaamia.

– Täyden jäänpeitteen olosuhteissa tehtäviä testejä ei ole tehty missään muualla. Tämä on kyllä erityistä, Suutarla iloitsee.

Kokeet jatkuvat keväällä

Tulosten analysoinnissa menee muutamia viikkoja ja kokeet jatkuvat kevätjäillä. Tuolloin Perämerelle saapuu vieraita Atlantin toiselta puolelta saakka.

– Seuraavat testit ovat huhtikuussa ja niihin osallistuu väkeä Kanadasta ja USA:sta, sanoo Lamorin operatiivinen johtaja Rune Högström.

– Tästähän tulee oikeastaan toiminnallinen käsikirja eli miten voidaan kerätä öljyä jääkentissä. Kukaan muu maailmalla ei ole tätä tehnyt, Högström jatkaa.

Öljyntorjuntaa Perämerellä ovat kehittämässä jäänmurtamiseen erikoistunut varustamo Arctia Oy, öljyntorjuntaan perehtynyt Lamor sekä Lapin pelastuslaitos.

Pilkkijöillä on tänä talvena ollut vaihtelevat olosuhteet Pohjois-Karjalassa. Alkutalvi mentiin poikkeuksellisen lauhoissa säissä, joten jäille päästiin monin paikoin selvästi aikaisempia vuosia myöhemmin. Nyt jäätä saa kairata jo yli puolikin metriä, ennen kuin vesi tulee vastaan.

Tammikuu toi muutoksen jääpeitteen kehittymiseen. Tammikuu oli tänä vuonna koko maassa tavanomaista kylmempi. Ilmatieteen laitoksen mukaan Pohjois-Karjalassa keskilämpötila vaihteli noin 15 ja 17 pakkasasteen välillä. Normaalisti tammikuussa on maakunnassa noin 5 – 7 astetta  lämpimämpää.

Tammikuun pakkasten vaikutuksesta jääpeite on Pohjois-Karjalassa nyt keskimääräistä paksumpi. Jäänpaksuus vaihtelee Pohjois-Karjalassa reilusta 40 cm:stä yli puoleen metriin. Pyhäselän Roukalahdella jäänpaksuus oli tammikuun 30. päivä 46 cm ja Pielisellä Nurmeksen satamassa 52 cm.

Pyhäselän jää oli tammikuun lopussa 6 cm (1992-2015) ja Pielisen 7 cm (1963-2015) tavanomaista paksumpaa.

Orimattilassa tehtiin ensimmäisiä havaintoja villisioista runsas vuosi sitten. Liikkeellä oli yksittäisiä kulkijoita, jotka etsivät elintilaa. Eläinten liikkuminen oli satunnaista, eikä esimerkiksi vuoden 2015 kevään maalaskennoissa kirjattu yhtään havaintoa villisioista.

Kunnes tänä syksynä sikahavaintoja alkoi kertyä. Varmoja havaintoja on tehty kahdesta parikymmenpäisestä laumasta. Vahva epäilys on, että paikkakunnalla elelee kolmaskin lauma.

– Kyllähän se meidät yllätti. Olimme tottuneet siihen, että on vain yksi tai kaksi villisikaa, ja nyt yhtäkkiä tuli kahdesta kolmeen parinkymmenen villisian laumaa, sanoo Orimattilan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Reino Kiviniemi.

Muuttovirta kohti länttä

Orimattila kuuluu Suomen riistakeskuksen Uudenmaan alueeseen. Riistasuunnittelija Antti Piironen riistakeskuksesta on hieman yllättynyt Orimattilan sikalaumoista.

Mahdottomana hän ei kuitenkaan arvoita pidä. Villisika levittäytyy usein uusille elinalueille joko yksinäisten eläinten tai pienten laumojen voimin, jolloin niitä on vaikea havaita. Eläin kun on piiloutumisen mestari.

– Viime kevään maalaskennoissa Itä-Uudellamaalla arvoitiin olevan noin 300 villisikaa. Fakta on, että villisikakanta on kasvussa, Piironen sanoo.

Tautivaara huolettaa

Vuoden aikana villisika on ollut tapetilla afrikkalaisen sikaruton vuoksi. Rutto on levinnyt Itä-Euroopan kautta jo Viroon asti. Sikarutto saattaa tarttua kesyihin sikoihin, mikä on iso riski maataloudelle.

Maa- ja metsätalousministeriö onkin linjannut, että villisikakanta tulisi pitää mahdollisimman pienenä, ettei tauti pääsisi leviämään.

Nyt sikoja arvoidaan olevan vajaat 1 500. Kannan rajoittamisessa kuvaan astuvat metsästäjät.

Suomalaiset ovat tehneet vuosia metsästysmatkoja villisian houkuttamana esimerkiksi Viroon ja Puolaan. Se on siis himoittua riistaa herkullisen lihansa ja vaikean metsästettävyytensä puolesta. Kotimaassakaan metsästäjiä on tuskin vaikea saada innostumaan sikajahdista.

Riistanhoito ja metsästys lääkkeeksi

Esimerkiksi Orimattilassa maanomistajia ja metsästäjiä patistellaan perustamaan sikoja varten ruokintapaikkoja. Niiltä eläimet on helpompi kaataa, kun ne ovat paikallaan syömässä. Jo tällä metsästyskaudella sikoja on kaadettu paikkakunnalla parikymmentä.

Ruokinnalla metsästettäessä saadaan aikaan varmoja riistalaukauksia, ja pystytään tarkemmin kohdistamaan metsästys haluttuihin yksilöihin.

– Ei ole muita vaihtoehtoja, kuin seurata tilannetta, ja aina sen mukaan me joudumme tekemään töitä metsästyksen kanssa. Lisäämme ruokintapaikkoja, jotta siat pysyvät pois viljelyksiltä ja talojen pihoista. Samalla pyrimme pitämään villisikakannan kurissa, sanoo Orimattilan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Reino Kiviniemi.

Pysäyttämätön eläin?

Orimattilan sijainti on otollinen villisian levittäytymiselle. Itäiseltä Uudeltamaalta ja Kymenlaaksosta, joissa niiden kannat ovat vahvoja, eläimet kulkevat kohti länttä.

Orimattilan länsipuolella tulee vastaan eräänlainen raja sikojen levittäytymiselle, nimittäin Lahden ja Helsingin välinen moottoritie riista-aitoineen. Sen länsipuolella on Päijät-Häme ja riistakeskuksen Etelä-Hämeen alue.

Etelä-Hämeessä villisikoja on selkeästi vähemmän kuin itäisellä Uudellamaalla. Riistapäällikkö Jyri Rauhala arvioi eläimiä olevan Päijät- ja Kanta-Hämeen maakunnissa muutamia kymmeniä, pääasiassa alueen itälaidalla.

– Pari vuotta sitten meilläkin oli vain muutamia yksittäisiä villisikoja, ja muutos voi olla nopeaa. Siksi seuraamme kannan kehittymistä tarkkaan, Rauhala sanoo.

– On vielä epävarmaa, kuinka paljon moottoritie rajoittaa sikojen liikkeitä, koska havaintoja ei juuri ole, sanoo puolestaan riistasuunnittelija Piiroinen riistakeskuksen Uudenmaan aluetoimistolta.

Metsästäjä, villisikahavaintosi kiinnostavat

Metsästäjiltä kaivataankin havaintoja sikojen liikkeistä. Yleistyneet riistakamerat ovat korvaamaton apu eläinten liikkeiden seuraamisessa.

Sikojen muuttoliike länteen tuntuu vääjäämättömältä. Orimattilassa tiedetään, etteivät moottoritie ja sen riista-aidat villisikaa pidättele.

– Meiltä lähti viime perjantaina liikkeelle kaksi villisikaa, jotka tonkivat reittinsä riista-aidan ali ja ne jatkoivat matkaansa tien länsipuolelle Hollolaan, jossa ne oli havaittu peurojen ruokintapaikalla, riistanhoitoyhdistyksen nokkamies Kiviniemi kertoo.

Metsäyhtiö UPM ilmoitti tiistaina hieman yllättäen lopettaneensa hakkuut Oulujärven Ärjänsaaressa. Hakkuut ovat aiheuttaneet huolta sekä kiistaa yhtiön ja luonnonsuojelijoiden välillä.

Tilanne kärjistyi maanantaina 8.2., kun Greenpeacen aktivistit menivät hakkuukoneiden tielle, ja UPM joutui lopettamaan työt. Tiistaina UPM kertoi pörssitiedotteessaan, että hakkuut onkin yhtäkkiä saatu päätökseen.

– Olemme sopeuttaneet hakkuusuunnitelmaamme, ja leutojen säiden vallitessa haluamme varmistaa, että työt voidaan saattaa loppuun turvallisesti. Puunkorjuu on lopetettu, kalusto siirretään mantereelle ja puu toimitetaan jalostettavaksi, kertoo UPM:n metsäjohtaja Sauli Brander.

UPM järjesti viime viikolla Kajaanissa keskustelutilaisuuden, jossa yleisö oli huolissaan erityisesti Ärjänsaaren virkistysarvojen kärsimisestä ja tuulisen järvenselän reunalla olevan metsän altistumisesta tuulituhoille, kun metsää harvennetaan.

– Palautteen perusteella olemme nyt luopuneet joidenkin suunniteltujen kuvioiden käsittelemisestä. Muun muassa Porokirkon luona emme käsittele metsää lainkaan, kertoo Brander.

Luonnonsuojelijoille suorat sanat

Metsäjohtaja Sauli Brander on harmissaan luonnonsuojelijoiden toiminnasta Ärjänsaaren hakkuissa.

– Olemme tehneet Ärjänsaaren hakkuiden valmistelussa valtavasti töitä. Olemme kartoittaneet saaren tiedot historiasta lähtien ja käyneet keskustelijoita asiantuntijoiden kanssa. Valmistelun prosessi on ollut todella laaja ja osallistava, ja suunnitelmia on esitelty avoimesti muun muassa kesällä 2014 yleisötilaisuudessa Ärjänsaaressa paikan päällä.

Branderia harmittaa, että vaikka kaiken piti olla kunnossa, jouduttiin hakkuut lopulta keskeyttämään.

– Me haluamme nyt aloittaa keskustelun siitä, miten tällaisessa kohteessa toimitaan. Kahden vuoden avoimesta prosessista huolimatta aktivistit tulivat työmaa-alueelle, eikä meillä ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää hakkuut. Ihmiset eivät vain suostuneet poistumaan koneiden tieltä.

Kritiikkiin yhtyy UPM:n pörssitiedotteessa yhtiön biojalostusliiketoiminnan johtaja Heikki Vappula.

– Ärjänsaaren valmistelu oli mielestämme poikkeuksellisen huolellinen osallistamisprosessi. Kuitenkin kävi niin, että sidosryhmät alkoivat tuoda huolenaiheita esille vasta, kun suunnitelma oli jo hyväksytty ja toiminta käynnistynyt. Tämä on kestämätön tapa toimia, ja joudumme kysymään, voiko suomalaisessa metsäympäristössä toimia ennakoitavasti, sanoo Vappula.

Kajaanin kaupunginvaltuustolle on jätetty aloite käynnistää neuvottelut Ärjänsaaren omistusjärjestelyistä. Aloite jätettiin tiistaina 8.2. pidetyssä kokouksessa.

Aloitteen ideoivat Silja Keränen (vihr.) ja Markku Heikkinen (sd.). Heidän lisäkseen aloitteen ovat allekirjoittaneet Sanni Väisänen (vihr.), Miikka Kortelainen (vas.), Veli-Pekka Leivo (vas.), Helena Ohtonen (sd.), Pertti Varimo (sd.), Ella Kiljunen (sd.) ja Markku Oikarinen (sd.).

– Aloitehan ei ota kantaa hakkuisiin, vaan omistusjärjestelyihin. Siihen kaupunki voi vaikuttaa, kertoo Keränen.

Valtuustoaloitteessa ei eritellä tai oteta kantaa siihen, kuka saaren voisi mahdollisesti ostaa.

Vaikka Ärjänsaaren omistajuudesta on Keräsen mukaan keskusteltu aiemminkin useaan otteeseen, Keränen toivoo, että aloitteen myötä neuvottelut käynnistetään vielä kerran.

– Ajattelisin, että varmasti neuvotella kannattaa. Ei se ole keltään pois. Se, mihin se johtaa on eri asia, Keränen toteaa.

Keskiviikkona saatujen tietojen mukaan UPM on lopettanut hakkuut Ärjänsaaressa ja luopunut samalla osasta hakkuista. Keränen toivoo silti aloitteen etenevän.

– Ei se muuta mielipidettäni. Omistusjärjestelystä kannattaa käydä neuvotteluja, ja kannattaa ajatella, mikä siinä on hyvä ratkaisu.

Muuttolinnut estävät usean tuulivoimalan rakentamisen Kymenlaakson ranta-alueille. Korkein hallinto-oikeus on kumonnut maakunnan energiavaihekaavan yhdeksän tuulivoimalan osalta. Kahdeksan tuulivoimalaa sen sijaan jää kaavaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden perusteena on tuulivoimaloiden aiheuttama haitta muuttolinnuille. KHO katsoi, että ympäristövaikutusten arviointi merkittävällä muuttolintujen reitillä oli puutteellinen. Kymenlaakson rannikkoalue on Suomen tärkein arktisten suurikokoisten lintulajien ja suurikokoisten petolintujen muuttoreittien keskittymäalue.

Maakuntakaavassa ei esimerkiksi ollut aluekohtaisesti määrätty, kuinka monta voimalaa kullekin alueelle oli mahdollista sijoittaa. Maakuntavaltuuston kaavapäätös oli siten valituksessa tarkoitettujen tuulivoimaloiden osalta lainvastainen.

Yhdeksän toteutumatta jäävää tuulivoimalaa olisivat nousseet Virolahden, Haminan, Kotkan ja Pyhtään alueille. Ne ovat Harvajanniemen pohjoisosan, Oravikorpi-Vahterikon, Kyynänmäki-Alhonmäen, Korkeuskallioiden, Mäyränmäen, Pirtnuoran, Strukan, Purolan ja Valkiajärvensuon tuulipuistot.

Vaihekaavasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittivat BirdLife Suomi ja Kymenlaakson Lintutieteellinen yhdistys sekä joukko alueiden asukkaita. Asukkaiden valitukset KHO hylkäsi.

Sääolosuhteet ovat heikentäneet JVP-Euran puhdistustulosta. Se tarkoittaa lähinnä kiintoaineen, fosforin ja bakteerimäärien lisääntymistä vedessä.

Lisäksi Eurassa on aloitettu Vähävahen jätevesipumppaamon ohittamisen tänään iltapäivällä. Ohitusvedet lasketaan suoraan Eurajokeen. Ohitusvirtaus on noin 700 kuutiometriä päivässä. Yhdyskuntajäteveden osuus on siitä yhtiön mukaan korkeintaan 100 kuutiometriä. Loput ohitusvedestä on sateesta ja sulamisesta johtuvia ohitusvesiä.

Eurassa on ollut ongelmia vedenpuhdistuksen kanssa useasti aiemminkin.

Täsmennys kello 16:18. Euran kunnan vesihuoltolaitos on aloittanut jätevesipumppaamon ohitukset. Puhdistustulos on puolestaan heikentynyt JVP-Euran laitoksella.

Luonnonsuojelujärjestö Greenpeace ottaa itselleen kunnian hakkuiden keskeyttämisestä Oulujärven Ärjänsaaressa. Järjestön aktivistit menivät maanantaina 8.2. hakkuutyömaalle, ja UPM:n oli pakko keskeyttää hakkuut. Tiistaina UPM ilmoitti yllättäen, että hakkuita ei enää jatketa, koska ulkopuoliset eivät suostu poistumaan työmaalta.

UPM kritisoi luontojärjestöjä siitä, että ne eivät vaikuttaneet hakkuusuunnitelmiin ajoissa, vaan turvautuivat voimakeinoihin vasta kun työt olivat jo käynnissä. Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen perää UPM:ltä rehellistä puhetta.

– UPM on saanut meiltä suunnitelmistaan palautetta moneen otteeseen sekä kirjallisesti että suullisesti. Heillä on ollut hyvin tiedossa, että Ärjänsaari on arka paikka. UPM ei voi teeskennellä niin tietämätöntä. Ei ole toista samanlaista saarta, jossa vastaavat arvot kohtaavat, Liimatainen sanoo. 

Greenpeacen mielestä Ärjänsaareen ei olisi pitänyt mennä hakkaamaan ollenkaan.

– UPM:lle ei voinut tulla yllätyksenä, että luonnon ystävät älähtävät, jos mennään hakkaamaan sekä arvokkaaseen että osittain suojeltuun kohteeseen. Hälytyskellojen olisi pitänyt yhtiössä soida jo suunnitteluvaiheessa.

Liimatainen pohtii, että UPM on iso yhtiö, jossa kysymys ei voi olla tietotaidon puutteesta.

– Jostakin kumman syystä ei haluttu alun alkaenkaan välittää riskeistä. Tulee mieleen, että haluttiinko vain kokeilla, mitä tapahtuu, jos hakataan?

Greenpeacen metsävastaava arvioi, että Ärjänsaaren hakkuukiista lisää metsäyhtiöiden herkkyyttä miettiä, minkälaisiin arvometsiin kannattaa hakkuita ylipäätään suunnitella.

Suomen ja Norjan yhteisistä lohijoista Tenojoen lohen tila arvioidaan hyvin huonoksi. Näätämöjoen lohen tila sen sijaan arvioidaan raportissa hyväksi.

Tenon kutukalojen määrä ja tuotantopotentiaali jäävät kauaksi Norjassa asetetuista laatutavoitteista. Hyvää Tenossa on se, etteivät kasvatuslohikarkulaiset ole muuttaneet villilohen perimää.     

Raportissa on tarkasteltu villilohen tilaa kutukalojen määrän, kantojen tuotantokyvyn ja geneettisen eheyden kannalta.   Peräti 50 prosenttia raportin arvioimien jokien villilohikannoista ei täyttänyt Norjan monimuotoisuuslain pohjalta luotua villilohen laatuvaatimusta.

Tutkijaraportin suurin uutinen on, että Norjan villilohikantojen perimää muuttaa voimakkaasti jalostettujen kasvatuslohien risteytyminen villilohien kanssa. Reilusti yli puolessa tutkituista joista kasvatuslohien vaikutus näkyy.

Jalostetut lohet muuttavat villilohen perimää

Norjan ympäristöhallinnon tiedotteen mukaan kasvatuslohien geenien sekoittuminen villilohiin on ensimmäistä kertaa geneettisesti dokumentoitu näin laajasti ja asiasta on tutkijoiden yksimielisyys.

Esimerkiksi Altajoen villilohien geneettinen eheys arvioitiin huonoksi. Altavuonon lohenkasvatuskasseista karanneita jalostettuja lohia on noussut runsaasti Altajokeen viime vuosina.  

Lohikasvattamoilta karkaa vuosittain suuria määriä jalostettuja kasvatuslohia, jotka nousevat jokiin ja kutevat villilohien kanssa. Yhteensä kassikarkureita on ollut viime vuosina miljoonia.   

Norjan ympäristöhallituksen nimittämän tutkijaneuvoston raportti villilohen tilasta on ensimmäinen, joka on tehty pari vuotta sitten säädetyn luonnon monimuotoisuutta turvaavan lain johdosta. Tavoitteena on turvata villilohikantojen elinkelpoisuus ja monimuotoisuus.  

Suomi ja Norja pääsivät äskettäin vuosien väännön jälkeen sopuun uusista lohenpyyntirajoituksista Tenojoella. Vuonna 2017 voimaan tulevien uusien rajoitusten toivotaan pelastavan ja vahvistavan vuosikymmeniä pienentyneitä Tenojoen ja sen sivujokien monimuotoisia lohikantoja. 

Lähde: http://www.miljodirektoratet.no/no/Nyheter/Nyheter/2016/Februar-2016/Mange-laksebestander-har-for-darlig-kvalitet/

Eurajokeen ei virtaa enää jätevettä ohi kunnan Vähävahen jätevesipumppaamon.

Euran vesihuoltolaitoksen käyttöpäällikkö Kalevi Tuominiemi kertoo, että ohijuoksutus johtui sääolosuhteista ja pumppaamohäiriöstä.

Tilanne normalisoitui aamuyöllä noin klo 2:n aikaan.

Pumppaamohäiriö alkoi eilen iltapäivällä. Jätevettä jouduttiin päästämään Eurajokeen noin yhdentoista ja puolen tunnin ajan.

Ohijuoksutetun veden määrä oli noin 400 kuutiota, josta yhdyskuntajätevesien osuus oli noin 50 kuutiota.

klo 11.55 Korjattu käyttöpäällikön nimessä ollut kirjoitusvirhe

Merivesi lainehtii rannoilla, luistinradat ja jääkiekkokaukaloiden jäät ovat sulahtaneet.  Hiihtoladuista ovat jäljellä muistot. Parin viikon takaisen pakkaskauden jälkeen sää osoittaa jälleen oikkunsa.

Miltä sinun talvesi näyttää? Lähetä meillle kuvasi, keräämme niistä kokoelman nettisivullemme.

Ylen kuvajoukkoistusten pelisäännöt

Pohjanmaan villieläinhoitolan Markku Harju aloittaa ja lopettaa työpäivänsä tällä hetkellä hoidossaan olevan merikotkan rokottamisella. Kyseessä on Suomessa ainutlaatuinen kokeilu, jolla toivotaan olevan pitkäkestoisia vaikutuksia koko merikotkakannalle.

Rokotteella, jota Harju on pistänyt lintuun nyt neljän päivän ajan, ja pienen paussin jälkeen pistää jälleen neljänä päivänä, on tarkoitus saada linnun elimistön lyijypitoisuus pienemmäksi. Hoidossa oleva merikotka sairastaa lyijymyrkytystä.

– Jos katsoo käsiäni, niin ei se ihan yhteistyössä suju, vaan kyllä se pientä taistelua aina on. Merikotka on kuitenkin melko kookas lintu ja kun sitä osaa käsitellä kunnolla ei todennäköisesti kovin isoja vahinkoja pääse syntymään. Mutta aina niitä pieniä haavoja syntyy. Kun saan linnun syliin ja pidän jaloista kiinni, se pyrkii nokallaan napsimaan pieniä paloja sormistani, Harju sanoo.

Rinnastettavissa takavuosien myrkkyihin

Lyijymyrkytys on suurimpia syitä merikotkien kuolemaan. Se aiheuttaa arviolta 25-30 prosenttia merikotkien kuolemista.

– Lyijy on yksi vaarallisimmista aineista. Näyttää, että sitä voi jo alkaa rinnastaa PCP- ja DDT-johdannaisiin, joita oli 1960- ja 70-luvuilla. Sitä kerääntyy petoeläimiin, jotka saalistaa pikkueläimiä ravinnokseen, Markku Harju sanoo.

Pohjanmaan villieläinhoitolassa on viimeisen noin vuoden aikana ollut hoidettavana viisi merikotkaa, joilla on todettu lyijymyrkytys. Linnut ovat menehtyneet myrkytykseen – paitsi nyt hoidossa oleva lintu, johon rokotetta kokeillaan.

Harju muistuttaa, että Merenkurkun merikotkapopulaatiosta viiden linnun otos on melko suuri – etenkin, kun on lintuja, jotka kuolevat luonnossa ja joita ei niin ollen tutkita tai rekisteröidä tilastoihin.

– Lyijymyrkytys vaikuttaa pikkuhiljaa niin, että lintu menettää lentokyvyn, heikkenee ja kuolee, Harju sanoo.

Toivotaan, että vaikuttaa

Tieto nyt kokeiltavana olevasta lääkkeestä saatiin Norjasta, eikä Suomessa Markku Harjun mukaan ole sitä aiemmin kokeiltu. Harjun työparina asiassa on eläinlääkäri Assaf Wydra vaasalaiselta Saaren eläinklinikalta.

– Hoitoa ei Suomessa ole tehty varmasti ollenkaan, ainakin siitä päätellen, että lääkkeitä ei ole Suomessa saatavilla. Saimme norjalaisilta lääkettä hieman ja nyt, kun sitä tarvitaan lisää, sitä ei löydy Suomesta. Saadaan ehkä lisää Israelista tällä viikolla, Harju toteaa.

Markku Harjun mukaan hintalappu yhdelle rokotteelle on useita satoja euroja. Tällä hetkellä kokeiluun ei saada ulkopuolista tukea. Rokotusjakson jälkeen, jos ja kun rokotetta nyt saadaan lisää, hoidettavan merikotkan verikoe on tarkoitus tutkia ja katsoa, oliko hoidolla vaikutuksia.

– Toivotaan, että kun saadaan tämä lääke ja nähdään, mitä se auttaa tai auttaako, niin sitä kautta saisimme myös jonkun lääketehtaan miettimään ja kehittämään asiaa. Tämä on laaja ongelma ympäri maailmaa ja siihen pitäisi pystyä paneutumaan, Harju sanoo.

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta on pääosin hyväksynyt viikko sitten julkaistun esityksen tuulivoimaloiden suunnitteluperiaatteista. Niiden mukaan teollisen kokoluokan voimaloita voisi suunnitella Vuosaareen sekä Isosaaren ympärille ja eteläpuolelle. Pienempiä voimaloita voisi selvittää lähemmäksikin kapunkia.

Merkittävin huomautus poliitikoilta tuli Isosaaresta, joka on muuttumassa puolustusvoimien saaresta virkistysalueeksi. Lautakunnan mielestä “jatkosuunnittelussa on varmistauduttava siitä, että tuulivoimalat eivät haittaa Isosaaren kehittämistä merellisen virkistyksen ja matkailupalveluiden alueena”.

Tuulivoimayhtiöiden näkökulmasta Isosaaren ympäristö on houkutteleva, koska vesi on matalalla ja rakentaminen syvempiä vesiä halvempaa.

Yleiskaavasunnittelijan mielestä virkistyskäyttö ei välttämättä sulje Isosaaren ympäristöä tuulivoimayhtiöiden ulottumattomiin.

– Tietenkin se, mikä on määräysten mukaan mahdollista on eri asia kuin se, että joku ei pidä tuulivoimasta ja virkistyskokemus häiriintyy. Maailmalla on esimerkkejä siitä, että ihmiset voivat virkistäytyä hiekkarannoilla, vaikka välittömässä läheisyydessä on myös tuulivoimaloita. Meluasia ei mielestäni sulje virkistyskäyttöä pois, mutta majoituskäytön suhteen se voi olla kriittisempi tekijä, arvioi yleiskaavasuunnittelija Alpo Tani Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta.

Pietarsaaressa Aspegrenin puutarhasäätiö on vakavissa talousvaikeuksissa. Ahdingon taustalla on aikanaan odotettua kalliimmaksi tullut Rosenlundin pappilan peruskorjaus. Säätiön asiamies Carina Wikman kertoo, että remontin budjetti oli noin 1,3 miljoona euroa, mutta se maksoikin 1,6 miljoonaa euroa.

Tilannetta yritettiin korjata kaupungilta pari vuotta sitten saadulla 471 000 euron lyhytaikaisella lainalla, jota ei ole saatu lyhennettyä odotetusti. Tähän mennessä sitä on maksettu takaisin 173 000 euroa.

Asiasta keskusteltiin maanantaina kaupunginhallituksen kokouksessa. Sen puheenjohtaja Peter Boström kertoo, että kaupunki kaipaa selkeää ja uskottavaa suunnitelmaa lainan takaisin maksamisesta.

– Kokouksessa todettiin, että keskusteluja säätiön kanssa jatketaan, Boström sanoo.

Säätiö riippuvainen kaupungin tuesta

Kaupunki ei antanut säätiölle viime vuonna vuosittaista 50 000 euron toimintatukea, ja tukipäätös on myös tältä vuodelta tekemättä. Asiamies Carina Wikman kertoo, että säätiö on hyvin riippuvainen kaupungin tuesta.

– Me olemme saaneet kaupungilta tukea monen vuoden ajan, ja se on ollut aina hyvin ratkaiseva tuki, hän toteaa.

Säätiö on yrittänyt helpottaa tilannettaan etsimällä ulkopuolista rahoitusta, mutta sitä ei ole saatu kasaan riittävästi.

– Kyllä tilanne on aika paha. Jos rahoitusta ei löydy, en tiedä, miten pystymme jatkamaan, Wikman harmittelee.

Saimaalla halutaan kokeilla äänikarkottimia norppien pitämiseksi pois ammattikalastajien pyydyksiltä. Saimaan Safarit Oy on jättänyt hakemuksen Etelä-Savon ely-keskukseen, jossa pyydetään karkottimien testausmahdollisuutta saimaannorpan elinalueella.

Hakemus ely-keskukseen on jätetty osana Saimaannorppa Life-hanketta, jossa tavoitteena on estää norppia syömästä kalastajien saalista. Hankkeessa on kehitetty esimerkiksi sellaisia rysiä, joihin on estetty nielunestolaitteita norppien varalta. Äänikarkotin olisi yksi vaihtoehto useiden kokeilujen rinnalla.

– Tavoite on kokonaisuudessa se, että rakennetaan pyydyksiä, jotka ovat norppaturvallisia. Tavoitteena on saada sellainen pyydys, jolla voidaan turvallisesti kalastaa norppa-alueella, Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela kertoo.

Nyt vireillä on alustava lupahakemus, johon on pyydetty kaksi lausuntoa. Itä-Suomen yliopisto on lausunnossaan jyrkempi ja vastustaa laitteiden testaamista. Metsähallitus suhtautuu kokeiluun varovaisen myönteisesti huolimatta siitä, että karkottimen äänen voimakkuus on satayhdeksänkymmentä desibeliä ja se saattaa aiheuttaa norpalle kipua ja kuulovaurioita.

Saimaannorpalle kuulolla on erityinen merkitys ympäristön havainnoinnissa ja vaarojen havaitsemisessa. Norpan ääntelyllä on myös merkitystä kumppanin etsimisessä ja jälkeläisistä huolehdittaessa.

Metsähallituksen mukaan koeasetelman suunnittelun jälkeen on kuitenkin selvitettävä, tarvitaanko laitteiston testaamiseen eläinkoelupa. Koelupa tarvitaan jo tapauksissa, jossa aiheutuu kohteelle neulanpiston tasoinen kipu.

Metsähallituksesta korostetaan myös, että toistaiseksi on auki miten voimakkailla karkottimilla mahdollinen koe toteutettaisiin.

Itä-Suomen yliopisto kritisoi hakemusta ylimalkaisuudesta, jonka vuoksi kokeen vaikutuksia on hankala arvioida. Myös Metsähallituksesta myönnetään, että yksityiskohdissa on parantamisen varaa.

– Hakemuksessa koejärjestelyjä ei kuvailla kokeilua riittävällä tarkkuudella. Jäin kaipaamaan esimerkiksi sitä, miten usein äänikarkotin antaa signaalin. Jos karkotin antaa riittävän usein äänen, niin norppa ei saavu liian lähelle rysää vaan älyää karttaa sitä. Jos signaali tulee vain kerran tunnissa, niin norppa saattaa tulla liian lähelle rysää, Koskela kertoo.

Uhanalaisten norppien kannaksi on arvioitu noin 320 norppaa.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Ruotsi aikoo tiukentaa tavoitteitaan ilmastopäästöjen vähentämiseksi, kertoo Svenska Dagbladet -lehti.

Lehden tietojen mukaan Ruotsin ympäristöpolitiikkaa suunnitteleva puolueiden yhteistyöryhmä Miljömålsberedningen on lähiaikoina julkistamassa linjauksensa, jossa maan ilmastotavoitteita rukataan entistä kunnianhimoisemmiksi.

Tällä hetkellä Ruotsin tavoite on, että sen ilmastopäästöt kutistuisivat nollaan vuoteen 2050 mennessä.

Työryhmä haluaa tiukentaa tavoitetta siten, että nollapäästöihin päästäisiin jo vuonna 2045. Tämän jälkeen ilmastopäästöjä vähennettäisiin edelleen, eli päästövähennys ylittäisi sata prosenttia.

Näin suuriin päästövähennyksiin ei suinkaan voida päästä Ruotsin rajojen sisällä. Työryhmän arvion mukaan 85 prosenttia toteutettaisiin Ruotsissa, loput kerättisiin maan rajojen ulkopuolella tehdyillä hankkeilla.

Työryhmässä ovat edustettuina kaikki puolueet ruotsidemokraatteja lukuunottamatta, joten työryhmän yksimieliset esitykset myös hyväksytään valtiopäivillä.

Niissä seitsemässä puolueessa, jotka ovat työryhmässä edustettuina, vallitsee yksimielisyys, että Ruotsin tulee olla maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan kärjessä.

Viherrakentaminen lisää viihtyvyyden ohella myös kiinteistöjen ja asuinalueiden arvoa. Huonokuntoisia lähiöitä ja teollisuusalueita on nostettu uuteen arvoon peruskorjauksella ja viherryttämisellä mm. Sveitsissä, itäisessä Berliinissä, teollisuuskaupunki Manchesterissa ja New Yorkissa, jossa entinen rata-alue uudistettiin suosituksi viherväyläksi. Onnistuneet vihreät hankkeet todistavat, että hyvinvointiarvo voidaan liittää taloudellisiin arvoihin.

– Viherrakentaminen vaatii enemmän järkeä, kuin rahaa. Se voi olla isoa, kuten Jyväskylän Kankaan alueella, jossa vihreys otetaan mukaan jo kaavoituksessa, mutta se voi olla myös tosi pientä. Olen nähnyt kivoja viherkattoisia bussikatoksia, joissa myös seinät on viherseiniä. Onhan siinä ihan toisenlainen fiilis odotella paikallisbussia, havainnollistaa Pietikäinen.

Viherrakentamisen puolesta puhuvat kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset. Pietikäisen mukaan nyt olisi aika ryhtyä tutkimuksista tekoihin myös Suomessa.

– Kun ei ole paljon tehty, niin mietitään vaan kustannuksia ja ei uskalleta rakentaa esimerkiksi kerrostaloja viherseinillä ja –katoilla sekä suljetuilla vesikierroilla. Eikä meillä ei ole uutta puutarhakaupunki Tapiolaa. Toivonkin, että Jyväskylän Kankaan vanhasta teollisuusalueesta voisi tulla uusi Tapiola, kansainvälinen huippukohde ja upea viherperiaatteella rakennettu asuinalue. Siellä on paljon historiaa ja mahdollisuuksia, varsinkin kun Tourujoen ennallistaminen on saatu päätettyä, sanoo Pietikäinen.

Viherkattoinnostusta odotellessa

Viherkattoja on Suomessa edelleenkin harvassa. Pietikäisen mukaan nyt ollaan hitaassa lähtövaiheessa, vaikka Suomessa tehdäänkin upeaa viherkattotutkimusta.

– Meillä on vähän pelätty talvea ja lumikuormaa, mutta tutkimusten mukaan viherkatto kestää talvet oikein hyvin. Viherkaton etu on, että se sitoo hiilidioksidia ja pienhiukkasia sekä tuottaa happea eli parantaa kaupunki-ilmanlaatua. Se sitoo myös hulevesiä, jolloin lumikuormaa ei tule eikä se valu niin äkkiä. Viherkatto toimii myös luonnon lämpöeristeenä sekä kuumaa että kylmää vastaan. Ja ihmisen näkökulmasta on tärkeintä, että sehän on tosi kiva. Hissillä pääsevät niin pienet kuin ikääntyneemmätkin helposti katolle nauttimaan viherympäristöstä ja sehän on ihan toisenlainen kuin betonikatto, maalailee Pietikäinen.

Valtakunnallinen Vihervuosi polkaistiin käyntiin Jyväskylän Paviljongissa keskiviikkona. Vihervuosi on ympäristöministeriön nimeämä teemavuosi, jota koordinoi Viherympäristöliitto. Tavoitteena on herättää yksittäiset ihmiset, yhteisöt, järjestöt ja yritykset toimimaan paremman ja viihtyisämmän elinympäristön puolesta.

Betoniseinäkin on maisema

Viidennen Vihervuoden pääteemana on kestävä suomalainen maisema ja alateemoja ovat mm. kaupunkiviljely ja lähiruoka.

– Meillä jokaisella on maisema. Kun katsoo ikkunasta ulos ja näkee vain harmaata ja betoniseiniä, niin sekin on maisema. Parhaimmillaan ikkunasta näkyy ainakin taivasta ja jotakin vihreää.

– On tutkittu, että ihmiset paranevat sairaaloissa nopeammin, jos he näkevät luontoympäristöä ikkunoista. Jokaisella on oikeus terveyteen ja hyvään maisemaan. Ja sehän tarkoittaa hyvää viherympäristöä: puistoja, teiden varsia, viherkattoja ja –seiniä, liikkumisalueita, viherrytettyjä kevyen liikenteen väyliä ja vehreitä tontteja niin omakotitalo kuin kerrostalo–alueillakin, kiteyttää Viherympäristöliiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen.

Teemavuosi on kaikille avoin. Vuotta voi viettää monella eri tavalla, kuten järjestämällä talkoita, istutustapahtumia, pop-up -puistoja, kaupunkiviljelmiä tai puistokävelyitä. Kaikki Vihervuoden tapahtumat kootaan yhteiseen tapahtumakalenteriin .

Kahdeksalle Vihervuoden mitali

Vihervuoden avajaisissa jaettiin kahdeksan mitalia viheralan hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä. Mitalin saivat Kimmo Tiilikainen, vantaalainen Destamatic Oy, jyväskyläläinen Päivi Halinen, Kuopion kaupungin viher- ja virkistysaluesuunnittelutiimi, tamperelainen Annukka Larsen, kauhajokelainen Marketta Nummijärvi, Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikkö ja jyväskyläläinen Mervi Vallinkoski.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sai mitalin edistettyään Vihervuoden teemaa Kestävä suomalainen maisema. Tiilikainen perusti Suomen neljännen maisemanhoitoalueen Simoon.

Vantaalainen Destamatic Oy on kehittänyt rakennusjätteiden jalostamista kierrätykseen soveltuviksi ja uusiotuotteiden raaka-aineiksi. Puukiven raaka-ainesosina käytetään luonnon kiviainesta, sementtiä, vettä ja puukuitua, joka on työstetty rakennustyömaiden rakennusjätteestä.

Luonnonsuojelupäällikkö Päivi Halinen Keski-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta on ollut luomassa maakunnan kulttuuriympäristöyhteistyötä, joka on valtakunnallisesti esimerkillistä. Halinen on vaikuttanut siihen, että Keski-Suomen maisema-alueet ja perinnebiotoopit ovat tulleet perusteellisesti selvitetyiksi.

Kuopion kaupungin viher- ja virkistysaluesuunnittelutiimi on useita vuosia vaalinut vihreiden arvojen toteutumista kaupunkisuunnittelussa Kuopiossa.

Tamperelainen valaistussuunnittelija Annukka Larsén on suunnitellut useita Jyväskylän valaistuskohteita, muun muassa Rantaraitin, Satamapaviljongin julkisivuvalaistuksen sekä puistoja ja katualueita. Valon kaupunki-hankkeessa Larsén varmistaa kaupunkiin rakennettavan ulkovalaistuksen korkeatasoisuus.

Maisema-arkkitehti Marketta Nummijärvi on ansioitunut Kauhajoen Hyypänjokilaakson maisemanhoitoalueen perustamisessa ja hoidossa. Nummijärvi on Kauhajoen kaavoittajana ansiokkaasti toteuttanut teemaa Kestävä suomalainen maisema.

Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikkö on Tuija-Liisa Soinisen johdolla toiminut aktiivisesti kulttuuriympäristön suojelemisen puolesta. Pirkanmaan alueen seurakuntien kanssa yksikön tutkijat tekevät hyvää yhteistyötä ja kannustavat aktiivisesti hautausmaainventointien tekemiseen.

Maisema-arkkitehti Mervi Vallinkoskella on ollut merkittävä rooli laadittaessa Jyväskylän kaupungin viherpolitiikkaa. Vallinkoski on mukana yleiskaavan laadinnassa vastuualueina erityisesti virkistys, maisema, kulttuuriympäristö ja ekologiset verkostot. Uusista hankkeista hän on mukana Kankaan kehittämisessä erityiskohteena Tourujoen ennallistaminen.

Joensuun Perhokalastajien ruokavihkonen tarjoaa erilaisia näkemyksiä kalan maustamiseen. Jussi Kettusen mielestä harjuksen makua on turha peitää muilla mausteilla kuin suolalla ja pippurilla. Teemu Venejärven lohi-ohjeessa puolestaan kalaa maustetaan muun muassa valkosipulilla, sokerilla, basilikalla, tomaatilla ja parmesaanilla.

Reseptien ideana on, että kalan voi nauttia kalapaikalla, paikan päällä.

– Kun on saanut kalan omatekoisella perholla ja valmistanut ruuan virtaavilla vesillä, niistä syntyy valtavan hienoja tarinoita, kertoo vihkosen ideoija, kuvaaja ja taittaja Maarit Ignatius.

Joensuun Perhokalastajien perustamisvuodesta 1984 alkaen on jäsenistön keskuudessa ollut suuri kiinnostus klassisten lohiperhojen sidontaan. Vuosien edetessä ja kokemuksen lisääntyessä on jäsenistössä kehittynyt mestaritason sitojia ja taitavia kalastajia sekä ruuanlaittajia.

Ignatius on kokeillut kaikkia reseptejä.

– Kaikki ovat tosi hyviä. On helppoja ja hieman vaativampia. Oma suosikkini on reissumiehen lohikukko, koska se on yksinkertaisuudessaan valtavan hyvä.

Reissumiehen lohikukkoon tulee ruisleivän lisäksi kirjolohifileetä, pekonia, voita ja suolaa.

Yhtenä ruokavihkosen neuvona on, että ne kalat, joita ei syödä, kannattaa vapauttaa takaisin elementtiinsä. Vihkosen tuotot Joensuun Perhokalastajat käyttää nuorisotoimintansa hyväksi.