Eläinten luokitteluun eli taksonomian alan arvostettuun Zootaxa -tiedejulkaisuun ilmestyi joulukuussa kuvaus Suomessa löydetystä uudesta, kymmenen millimetrin suuruisesta loiskärpäsestä.

– Tieteelle uusien tämän kokoluokan otusten löytyminen on todella harvinaista. Loiskärpäset ovat hyvin tunnettu ryhmä Euroopassa, ja vaikka maallikosta tuntuu ehkä erikoiselta, niin on tämä poikkeuksellista kyllä, sanoo tutkija Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitokselta.

Sinällään laji löytyi jo vuonna 2001, sen isäntäperhonen on lapinsiilikäs. Suomessa ei lajin löytyessä kuitenkaan pystytty tekemään lajin kuvaamista, ja nytkin tärkeän työn tekeminen oli kiinni tutkijoiden vapaaehtoistyöstä.

– Olen viisitoista vuotta harrastanut näitä otuksia, ja päätin, että nyt opettelen tämän ryhmän. Nyt sitten pääsin sellaiseen tilanteeseen, että oli itseluottamusta kuvata tämä laji ja tehdä oikein tiedettä sen puolesta. Olen itse tutkija, mutta tämä ei liity omiin tutkimusalueisiin, kuvailee tutkija Jaakko Pohjoismäki.

Lajin kuvauksessa mukana oli myös Antti Haarto Turun ammattikorkeakoulusta. Itse loiskärpäsen löysi Oulun yliopiston nyt jo eläkeellä oleva professori Juhani Itämies.

Tutkijalle lajin kuvaus on yksi tapa päätyä niin sanotusti kuolemattomaksi, sillä laji tunnetaan kirjoissa ja kansissa sen kuvanneiden ihmisten mukaan.

– Yksittäisen harrastajan kannalta tämä on mukava henkilökohtainen suoritus, naurahtaa Jaakko Pohjoismäki.

Nyt kuvattu uusi loiskärpänen, Linnaemya bergstroemi on saanut nimensä ruotsalaisen loiskärpäsasiantuntijan Christer Bergströmin mukaan. Suomesta tunnetaan yli kolmesataa loiskärpästä.

Ilmatieteen laitos varoittaa meriveden laskevan keskiviikon ja torstain aikana erityisen matalalle Perämeren pohjoisosissa. Varoitus ulottuu Merenkurkusta Perämeren pohjukkaan.

Vesi voi ennusteen mukaan olla alimmillaan torstai-iltana jopa toista metriä nollatason alapuolella.

Ilmatieteen laitoksen mittaushistorian alin tulos on Oulusta tammikuulta 1929. Viime vuosina vesi on laskenut alimmillaan 116 senttiä nollatason alle Haminassa kolmisen vuotta sitten.

Pohjaveden korkeus on tällä hetkellä poikkeuksellisen korkealla. Marras-joulukuun aikaisten sateiden imeytyminen sulana olleeseen maaperään ovat nostaneet pohjaveden korkeutta.

Varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa pohjaveden pinta on noin 60 senttiä ajankohdan normaalilukemia korkeammella. Myös Lapissa vettä on ollut tavallista enemmän, mutta siellä pohjavesien korkeus on kääntynyt laskuun.

Runsas pohjavesi yhdessä järvien korkealla olevien vedenpintojen kanssa on vaikuttanut myös siihen, että jokien virtaamat ovat poikkeuksellisen runsaita.

Pohjaveden korkeutta mitataan noin 80 asemalla eri puolilla Suomea. Pohjaveden korkeutta on Suomessa seurattu järjestelmällisesti 1970 -luvulta lähtien.

Maan eteläosissa pohjavettä on mittausten mukaan ajankohtaan nähden tavallista hieman vähemmän.

Lapin yliopiston tutkimuksen perusteella lohenkalastusoikeuden tulisi kuulua Tornionjoella vesialueen omistajille.

Valtion niinsanottua regaalioikeutta tutkinut Juha Joona toteaa tutkimuksessaan, että historiasta ei löydy juridista perustetta sille, että kalastusoikeus kuuluisi vesialueen omistajien asemesta kruunulle eli valtiolle.

Joona on tutkinut erityisesti Tornion-, Kemi-, Simo-, Ii- ja Oulujoen lohenkalastusoikeutta. Kalastusoikeus kuuluu nykyisin pääsääntöisesti vesialueen omistajalle, mutta Pohjanlahteen laskevat suuret lohijoet ovat tästä poikkeus.

Instagramista #polarnightmagic – tunnisteen alta löytyy toinen toistaan komeampia pakkaskuvia Suomen Lapista. Polar Night Magic on Visit Finlandin ja Finnairin yhteistyössä järjestämä talviseikkailu, joka alkoi joulukuussa ja jatkuu maaliskuuhun saakka. Paristatuhannesta hakijasta Lappiin valittiin viisi aktiivista somettajaa, jotka tuovat seuraajiensa kautta mainosta Suomelle ja Lapin matkailulle.

Maiseman puolesta Lappi onkin tarjonnut parastaan. Ainoastaan paukkupakkasessa valokuvaaminen on tuottanut talveen tottumattomille vieraille hieman harmia.

– Niin kuin kaikki tietää, kun metallirunkoisella järkkärillä tuolla kuvailee kolmenkympin pakkasessa, niin siinä on sormet aika viileät silloin, ryhmän opas Pasi Ikonen kertoo tammikuun pakkaspäivien haasteista.

Oppaana toimiva Ikonen on tottuneena luonnossa liikkujana, entisenä rajamiehenä ja seikkailu-urheilijana neuvonut vieraita pukeutumaan oikein ja lämpimästi. Kukaan ei ole ainakaan vielä pyytänyt paluulippua kotiin.

– Siinä mielessä on ihan hyvin pärjätty. Kylmähän heillä on ollut, kun kolmenkympin pakkasessa liikutaan. Koitetaan pysyä pienessä liikkeessä, että pysyy lämpö yllä ja sitten, kun pysähdytään, pannaan vähän lämpimämpää takkia päälle ja tehdään tulet, Ikonen kertoilee Enontekiön Hetasta, jossa hänellä on safari- ja koiravaljakkoyritys brittiläisen vaimonsa kanssa.

Kolme kuukautta kestävän seikkailun aikana japanilainen valokuvaaja Yoichi Yokota, kiinalainen taiteilija Zhuoyin He, korealainen valokuvaaja K. Chae, saksalainen suunnittelija-valokuvaaja Mathias Huber ja englantilainen graafikko Sophie Nolan pääsevät esimerkiksi valokuvaamaan kotkia, ajamaan läskipyörillä ja vaeltamaan koiravaljakoilla sekä tutustumaan lappilaisen porotilan töihin.

Rakkaalla lumella on monta nimeä. Esimerkiksi kevyt pakkaslumi on merkinnyt entisajan suomalaisten talvioloissa paljon, joten sille on kehittynyt satakunta murrenimitystä.  Pohjois-Pohjanmaalla on puhuttu höhölumesta, Kainuussa on lapioitu iisakinsiitettä.

Kun paljolti unohtuneet murresanat lasketaan mukaan, lumen eri muotoja voi kutsua vähintään sadoilla tavoilla. Lunta on kutsuttu sen ulkomuotoa kuvailevilla nimillä, sen ääntä jäljittelevillä nimityksillä ja sanoilla, jotka kuvaavat eläväksi olennoksi mielletyn pakkasen mielentiloja: lumenkauna, pakkasenvihoitus.

Vähempikin sanalista tekee selväksi, että lumi, eli ilman vesihöyrystä pakkasessa suoraan tiivistyneet jääkiteet, kaipaa selitystä. Pitäähän kuulijalle selvitä, onko lumi kuivaa, kosteaa vai vetistä. Ja onko lumi satavaa vai jo maassa.

Loska tekee selväksi, että lumi on vetistä sohjoa ja jo maassa. Se on hyvinkin satanut maahan räntänä, jonka suurimpia hiutaleita tavataan nykyään kutsua esimerkiksi jalkarätin kokoisiksi. Aikanaan on ikkunasta katseltu samalla säällä myös karvakintahia ja luutturiepuja.

Murteet elävät, mutta talvikelejä suomalaiset kuvailevat kapeammalla sanastolla kuin menneillä vuosisadoilla. Enää ei taipaleita taiteta suksilla tai reellä, joten hankalien lumiolojen herättämää sapetusta ei tarvitse niin kirjavasti ilmaista.

lähde Ulla Takala: Lumellakin on monta nimeä (Kotiseutu-lehti 2/1982)

Suomessa metsästysoikeus perustuu maanomistukseen: Omalla maalla on oikeus metsästää. Maanomistajat tosin usein sopivat metsästysseurojen kanssa, että sen jäsenet saavat kaataa riistaa sovitulla alueella.

Valtion mailla metsästämiseen tarvitaan lupa. Tosin Lapissa, Kainuussa ja Koillismaalla (Taivalkoski, Pudasjärvi, Kuusamo) asuvilla on oikeus metsästää Metsähallituksen alueilla kotikunnan perusteella. Tämä vapaa metsästysoikeus tarkoittaa sitä, että jos metsästyslupa on kunnossa ja on tietyn riistan metsästysaika, voi jahtiin lähteä.

Metsähallitus ei ole myöntänyt metsäkanalintujen kausilupia näille poikkeusalueille ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen. Nyt myös etelämpää tuleville halutaan taata mahdollisuus kanalintujahtiin.

Kausilupia haluttaisiin kohdentaa nimenomaan niille, joilla ei ole metsästysoikeutta muualla.

– Metsähallitus vie kausiluvan laajentamisesityksen maakuntakierrokselle ja päätöksiä pitäisi tehdä maaliskuun puoliväliin mennessä, sanoo eräsuunnittelija Pasi Kamula Metsähallituksesta.

Kamulan mukaan maakuntakierros tarkoittaa keskustelua pohjoisten riistanhoitoyhdistysten kanssa mahdollisesta uudistuksesta.

Kausilupien myöntäminen ensi syksyksi alkaisi huhtikuussa. Kausiluvan ulkopuolelle jäisivät kuitenkin Inari, Utsjoki ja Enotekiö.

Metsästysmaittomien oikeudet halutaan varmistaa

Metsäkanalintuluvat pohjoiseen ovat usein hyvin haluttuja.

Metsähallitus on myynyt jo usean vuoden ajan metsästyslupia verkossa. Internet-palvelu on kuitenkin metsästäjien kokemuksen mukaan ollut paikoitellen takkuinen. Pohjoisen kanalintuluvat ovat menneet kaupaksi nopeasti ja useat luvanhakijat ovat jääneet nuolemaan näppejään yhteyksien tökkiessä.

Tällä hetkellä kanalintujen metsästykseen voi ostaa vain vuorokausilupia, viikkoluvista luovuttiin tämän vuoden alussa tulleessa uudistuksessa. Vuorokausilupia haettaessa kaikki hakijat ovat samalla viivalla, niitä ei ole mitenkään kohdennettu.

Metsähallituksella on kuitenkin velvollisuus asettaa lupia myöntäessään etusijalla ne, joilla ei ole muutoin kohtuullista metsästymahdollisuutta. Näin on präntätty metsästyslakiin.

– Nyt on äärimmäisen hankalaa ottaa huomioon se, että metsästyslupia suunnattaisiin niille kansalaisille, joilla muuta mahdollisuutta metsästämiseen ei ole, Kamula sanoo.

Tämä epäkohta haluttaisiin siis paikata kohdentamalla kausilupia juuri etelämpää tuleville.

Hedelmien ja marjojen syöminen on osa terveellistä ja monipuolista ruokavaliota, eikä sen tarpeellisuus eroa vuodenaikojen välillä.

– Fysiologinen tarve saada vitamiineja on sama kesä talvet, ravitsemustieteen dosentti Anne-Maria Pajari sanoo.

Ylen aamu-tv:ssä vieraillut ravitsemustietäjä arvelee, että vanha käsitys on peräisin sadan vuoden takaa keskitalven puutostiloista, joita ilmeni suomalaisille tärkeiden perunoiden C-vitamiinipitoisuuden pudottua. Hedelmiä ei ollut talvella saatavilla vitamiinin lähteeksi.

Mitkä hedelmät ovat terveellisimpiä?

Yksittäisen elintarvikkeen kohdalla on Pajarin mielestä turha puhua liikaa terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä: kukaan ei elä pelkästään omenalla sen paremmin kuin majoneesillakaan. Niinpä ei kannata asettaa kilpailuasemaan omenaa ja banaaniakaan.

– Omenassa on kohtuullisesti ravintokuitua. Banaanissa ei ole mitään kovin runsaasti, mutta se on hyvä energiavälipala, ravitsemustietäjä kuvailee.

Anne-Maria Pajarin mukaan appelsiini ja kiivi ovat hyviä C-vitamiinin lähteitä. Granaattiomenassa vitamiineja on kohtuullisen paljon. Sen sijaan persimonista saa paljon karotenoideja mutta varsin vähän C-vitamiineja tai mitään muuta.

Entä jos hedelmät vain kuplivat vatsassa?

Ihminen pärjää mainiosti kasviksilla, jos hedelmät aiheuttavat oireita.

– Vihreät kasvikset, avokado ja tomaatit ovat niin turvallisia, että niitä voi syödä niin paljon kuin jaksaa.

Pajarin mielestä hedelmien korvaamista puoltaa sekin, että vihannesten ja marjojen sisältämä energiamäärä on pienempi.

Marjat ovat erinomainen vitamiinien ja kuidun lähde. Ne kannattaa sulattaa mikrossa ja syödä vuorokauden kuluessa. Pakastemarjoista vapautuu jääkaapissa sulattaessa entsyymejä, jotka nopeuttavat ravintoaineiden häviämistä.

Kalastaja Tarmo Tolvanen sai tiistaina iltapäivällä erikoisen puhelinsoiton. Mökkiläinen soitti, ja kertoi nähneensä jäällä jälkiä, joiden päätteli olevan saimaannorpan raahautumisjälkiä. Tolvanen hyppäsi moottorikelkan selkään ja lähti tutkimaan tilannetta vaimonsa kanssa. Jäällä he näkivät jo kaukaa Heposelällä köllöttelevän aikuisen norpan.

– Siellähän se norppa keskellä selkää olla kellotteli jään väärällä puolella ja katseli, mistä löytyisi sulaa vettä. Se oli kulkenut jäällä pari kilometriä ja oli varmasti ollut siellä jo pari päivää. Norpan vauhtihan jään päällä ei ole päätä huimaavaa ja se oli jo monta kertaa maannut siinä välillä, kertoo Tolvanen.

Välttyi varmalta kuolemalta

Moottorisaha kuuluu verkkokalastajan vakiovarusteisiin ja Tolvanen nappasi sahan moottorikelkan kyydistä ja rupesi sahaamaan avantoa. Tolvasen sahatessa norppa lyllersi lähemmäksi tarkkailemaan tilannetta.

– Eihän norppa pelkää ihmistä. Mehän ollaan pärjätty niiden kanssa aina. Ei siinä ole ongelmaa. Norppa on hyvin utelias eläin ja tietysti, kun se huomasi, että sitä yritetään auttaa, se tuli heti siihen avannolle odottelemaan, että pääsee järveen. Kyllä sillä varmaan jano oli, koska avannon reunalle päästyään se otti oikein pitkät ryypyt vettä. Sillä oli vissiin tullut vähän hiki taivaltaessa, Tolvanen naurahtaa.

Tolvanen ei ruvennut tarkemmin norpan sukupuolta selvittelemään, koska tärkeintä oli, että norppa pääsee mahdollisimman nopeasti jään alle. 

– Aikuinen norppa se oli ja ihan reipas kaveri. Sillähän olisi ollut varma kuolema edessä, jos se olisi jäänyt jään päälle. Mikään virtapaikka ei ole sulana tällä hetkellä, toteaa Tolvanen.

Yhteiseloa norpan kanssa

Ammattikalastajana Tarmo Tolvanen näkee vaimonsa Tarja Lötjösen kanssa norppia päivittäin. Tähän aikaan vuodesta jäällä oleva norppa on kuitenkin harvinaisempi näky. Saimaannorppa on sympaattinen eläin, mutta ammattikalastajan vinkkelistä se ruokailee samassa pöydässä.

– Se siinä on se hankaluus. Ammattikalastajia parjataan usein norppien verkkokuolemista, mutta me ei olla vielä yhtään norppaa verkolla saatu, vaikka yli kaksikymmentä vuotta on näillä vesillä verkoiilla kalastettu. Parhaimpina talvina järvessä on ollut neljä sataa verkkoa.

– Apuakin norpasta on. Se pitää käytännössä meidän kaikki verkkoavannot auki, joten meidän ei tarvitse huolehtia avantojen teosta. Ja näinhän se yhteiselon pitäisi toimiakin. Kyllä me pärjätään norpan kanssa, mutta joku suojeluporukka ei pärjää. Tähän pitäisi vaan saada yhteiset pelisäännöt, että homma pelittäisi, kuittaa Tolvanen.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Warkauden lehti.

Talvi tuo tullessaan tuttuja ääniä: askelten narskuntaa, luistimien sivalluksia, lumilapion kolinaa. Lumen mukana saapuu myös hiljaisuus. Nastarenkaiden ratina pehmenee, ja lumikinokset teiden varsilla käyvät meluvalleista.

Uudenmaan ELY-keskuksen ylitarkastajan Larri Liikosen mukaan lumi voi vaimentaa ympäristömelua parhaimmillaan useita desibelejä. Se on merkittävää, sillä jo kolmen desibelin muutos vastaa äänekkyyden puolittumista tai tuplaantumista.

Haitallisena pidettävälle yli 55 desibelin liikennemelulle altistuu jo lähes miljoona suomalaista. Haitat terveydelle ovat konkreettisia: melu aiheuttaa unettomuutta ja stressiä, joka voi lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä.

– Tietysti lumi vaikuttaa myös maasta ja muusta ympäristöstä tuleviin heijastuksiin. Mitä paksumpi lumikerros, niin sitä paremmin se vaimentaa ääntä. Korvakin sen kuulee, Liikonen sanoo.

Hän huomauttaa, että joskus lumi saattaa toimia myös äänenvahvistimena.

– Jos tulee suojakeli ja sitten taas pakkasta, niin lumi jäätyy. Silloin saattaa käydä niin, että ääni kantautuukin pidemmälle kuin kesällä, jolloin on sula maa ja puissa lehdet.

Viime päivinä sosiaalisessa mediassa suurta huomiota on kerännyt hellyttävä video, jossa rantasalmelainen kalastaja pelastaa saimaannorpan varmalta kuolemalta. Norppa oli jäänyt kovilla pakkasilla jään päälle vangiksi, kun sen käyttämä avanto oli jäätynyt hetkessä umpeen norpan köllötellessä jäällä. Tapaus ei ole ainoa laatuaan. Saimaannorppaa vuosia tutkinut ja nyt Metsähallituksen suojelubiologina työskentelevä Miina Auttila on itsekin ollut kerran pelastamassa norppaa vastaavassa tilanteessa.

– Ei ole mitenkään tavatonta, että norpalle käy näin. Kovalla pakkasella avanto jäätyy nopeasti ja tiedän muutaman vuoden sisältä parikin tapausta, joissa norppa on pelastettu tekemällä sille avanto.

Rantasalmella jäälle jäänyt norppa olisi periaatteessa voinut pelastautua itsekin, jos se olisi osannut lähteä oikeaan suuntaan kohti auki olevaa syväväylää tai jotakin vielä avoinna olevaa virtapaikkaa. Norpan eteneminen jäällä on kuitenkin kömpelöä.

– Tapaus, jossa itse olin mukana päästämässä veteen Haukivedellä yhtä norppaa, niin silloin seurasimme norpan jäälle jättämiä jälkiä ja ne kulkivat noin kilometrin matkan. Eli vaikka norpan liikkuminen hetkessä näyttää hitaalta, niin kyllä se ajan kanssa yllättävän pitkällekin pääsee. Mutta kyllä se koville ottaa ja ennen kaikkea silloin kun on kylmä keli, niin norppa kaipaa kovasti takaisin jään alle veteen, Auttila sanoo.

Sahan ääni saattoi olla norpalle jo tuttu

Rantasalmella norppa seurasi sille moottorisahalla avantoa tekevää kalastajaa aivan lähietäisyydeltä ja jopa liikkui lähemmäs miestä ja sahaa täysin ihmistä pelkäämättömän oloisena. Yleensä norppa kuitenkin väistää ihmistä, kuten mikä tahansa villieläin.

– Tyypillisesti norppa pelkää ihmistä etenkin ollessaan jään päällä tai kivellä. Vedessä ollessaan se saattaa toisaalta uida hyvinkin lähelle venettä ja tulla uteliaana katsomaan ihmisiä. Voi olla, että tässä tapauksessa norppa oli ollut jo niin kauan jään päällä, että se ymmärsi, ettei sillä ole pakomahdollisuutta. Se oli ehkä jo hyvin väsynyt.

Koska kalastaja Tarmo Tolvanen liikkuu norpan elinalueella päivittäin ja sahaa avantoja jäähän, voi olla, että moottorisahan ääni oli norpalle jo tuttu, eikä se siksi kavahtanut sitä.

– Silloin kun olin itse pelastamassa norppaa samassa tilanteessa, käytimme jäähakkuja ja kyllä norppa selvästi meitä hieman väisti.

Kalastajan mukaan norppa vaikutti siltä, että se ymmärsi tilanteen ja ymmärsi, että sitä autetaan. Norppa ei ole tyhmä eläin.

– Norpan älykkyyttä on verrattu koiran älykkyyteen. Mutta kuten ihmisten älykkyystestienkin kanssa, niin etenkin eläinten älykkyyden määrittely on vaikeaa. Mutta kyllä se tosiaan videolla siltä vaikutti, että se tajusi tilanteen. Olisiko sillä ruvennut vesi tuoksumaan nenään ja lupailemaan jonkinlaista ratkaisua jäällä olon loppumiseen, Auttila sanoo.

Miltä alueelta olen velvollinen luomaan lumet?

Kiinteistön omistajan vastuulle kuuluu oma tontti. Lumitöistä huolehtivat joko asukkaat tai tehtävään palkattu huoltoyhtiö tai talonmies.

Entä tienvarsi?

Toisinaan kiinteistö vastaa myös sen edustalla kulkevasta yleisestä jalkakäytävästä. Tuolloin pitää poistaa myös lumivalli, joka syntyy kunnan aura-autojen puskiessa ajoradalla.

Mihin saan työntää lumet?

Paikka pitää löytyä omalta tontilta, vaikka alue olisi pienikin. Lumikasan paikkaa pohtiessa tulee huomioida, ettei lumi keväällä sulaessaan aiheuta vesivahinkoa läheiselle rakennukselle.

Mikäli tilaa ei ole, lumi kannattaa viedä kunnan lumenkaatopaikalle, vaikka niissä maksu peritäänkin.

Lunta ei saa kasata oman tontin rajalle kunnan puolelle tai naapurin tontille.

Entä lehtipuhaltimet ja lumilingot?

Lumen puhaltamista oman tontin rajoissa ei ole kielletty. Koneiden kanssa tulee toimia huolellisesti, ettei ihmisille tai esimerkiksi autoille aiheudu vahinkoja.

Mitä siitä seuraa, jos laiminlyön lumitöiden pelisäännöt?

Talkoovetoisissa taloyhtiöissä se aiheuttaa riitoja. Tuolloin kannattaa harkita huoltoyhtiöön turvautumista.

Naapureissa heidän alueidensa käyttö voi aiheuttaa mielipahaa. Riitatilanteissa kannattaa neuvotella eikä kannella. Neuvoa voi kysyä esimerkiksi Kiinteistöliitosta tai Omakotiliitosta.

Kunnat ovat tarkkoja kiinteistöjen velvollisuuksista varsinkin kaupunkien keskusta-alueilla.

Jos yleisillä alueilla on isoja lumikasoja, joita velvollinen kiinteistön omistaja ei huolehdi pois, omistaja voi saada kaupungilta huomautuksen. Mikäli kasa aiheuttaa vaaratilanteita, kaupunki voi kääntyä poliisin puoleen.

Merivesi kävi viime yönä ennätyksellisen matalalla Kemissä. Se laski 127 senttimetriä vedenkorkeuden pitkäaikaisesta keskiarvosta.

Edellinen ennätys oli vuodelta 1923, jolloin vedenkorkeudeksi mitattiin -125 senttimetriä. Ilmiö johtuu pohjoisen puoleisista tuulista, jotka ovat painaneet vettä pois Perämeren pohjukasta.

Myös Oulussa ja Raahessa meriveden korkeus on käynyt torstaiyönä toista metriä miinuksella ja oli torstaina puolilta päivinkin lähes samoissa lukemissa.

Vaikka merivesi on alhaalla, ovat vaikutukset laivaliikenteeseen jääneet vähäisiksi. Esimerkiksi Kemin satamaan ei ole tulossa niin suuria laivoja, että alusten syväyksen kanssa tulisi ongelmia.

Mia Heikkilä katseli taivasta hämmentyneenä. Hän tiesi, että ilmassa olevat jääkiteet voivat yhdessä auringon kanssa muodostaa taivaalle upeita valoilmiöitä. Tällaista hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt.

– Näky oli erikoinen. Ajattelin, että kyseessä voisivat olla revontulet. Otin esiin järjestelmäkamerani ja kuvaan tarkentui pisteitä ja viivoja, jonkalaisia en ole koskaan ennen nähnyt.

Katuvalot heijastuivat taivaalle

Ursan Taivaanvahti -havaintopalvelu kertoo yleensä melko nopeasti taivaalla nähdyistä erikoisista ilmiöistä. Tästä havainnosta siellä ei ollut mitään tietoa. Mia Heikkilä lähetti omat kuvansa palveluun ja toivoi saavansa sieltä tunnistusapua.

– Sieltä tuli pian arvio, että kyseessä voisi olla kartta. Ja kun kuvia katsoi tarkemmin, heijastuivat kaikki katuvalot sinne. Taivaalla näkyi selkeästi nimettävissä olevia teitä.

Avaruus.fi -palvelun mukaan näin täydellinen tieverkon heijastus taivaanlaelle on ensimmäinen lajissaan tunnettu. Heikkilän mukaan kartta näkyi Euran taivaalla ainakin puolen tunnin ajan.

Vuonna 2017 Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlallisuuksien yhteydessä perustettava uusi kansallispuisto tulee Suomussalmen Hossaan. Hossan kanssa puistosta kilpaili Kirkkonummen Porkkala.

Valtion alueille tulevan kansallispuiston pinta-ala on noin 11 000 hehtaaria. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Kansallispuiston ydin on noin 9 000 hehtaarin laajuinen Hossan retkeilyalue.

Uuden kansallispuiston kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat Kuusamon puolella sijaitseva Julma-Ölkyn kanjonijärvi ja Värikallion kivikautiset kalliomaalaukset. 

Hossan valintaan vaikutti luontoarvojen lisäksi muun muassa se, että kansallispuiston perustaminen edistää alueen ennestään runsasta virkistys- ja retkeilykäyttöä ja siihen perustuvaa yritystoimintaa, millä on suuri merkitys alueen taloudelle ja työllisyydelle.

Puiston sijaintipaikka on ollut myös merkittävä Suomen itsenäistymisprosessin ja itsenäisyyden säilyttämisen näkökulmasta. Suomussalmella käytiin talvisodan taisteluita ja pidettiin vuonna 1917 suuri kansalaiskokous, joka vaati Suomen itsenäisyyttä.

Metsähallitus kertoo omassa tiedotteessaan aloittavansa ripeästi muutos- ja parannustöiden suunnittelun.

– Panemme niin sanotusti hösseliksi, jotta Hossa on kansallispuistokunnossa vuoden päästä kesäkuussa. Teemme tämän innolla kumppaniemme kanssa, luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen Metsähallituksesta sanoo.

Porkkalaan perustetaan luonnonsuojelualue

Kansallispuistokisan hävinneeseen Porkkalaan perustetaan valtion omistamille alueille luonnonsuojelualue. Se käsittää Kirkkonummen ja Inkoon saariston maa- ja vesialueiden lisäksi myös avomeren yleisten vesien matalikoita.

Aluetta kehitetään parantamalla opastusta ja palveluvarustusta. Lisäksi laaditaan selvitys Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon rannikko-, saaristo- ja merialueiden suojelusta ja kehittämisestä sekä virkistyspalvelujen tuottamisesta.

Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Poutanen on pettynyt siitä, että Porkkala ei saa kansallispuistoa. Myönteisenä hän pitää sitä, että Porkkala ei jäänyt kokonaan vaille kehittämistä.

– Tietysti tässä on iloittava siitä, että hallitus on valmis käyttämään rahaa Porkkalan alueen luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kehittämiseen, sanoo Poutanen.

Porkkalan kansallispuisto voi toteutua myöhemmin

Poutanen huomauttaa, että metsähallituksen perusteellisissa selvityksissä todettiin, että Porkkala olisi sopinut uudeksi kansallispuistoksi. Hän pitää mahdollisena, että kansallispuisto toteutuu myöhemmin.

– Itämeri on muutenkin ympäristöpolitiikassa keskeisessä osassa lähivuosina ja kyllä toiveita on ymmärtääkseni siitä, että joskus lähivuosina Porkkalan kansallispuisto voi toteutua.

– Tilannehan Porkkalassa on sellainen, että käyttäjien määrä lisääntyy koko ajan ja luonto kuluu paljon. Kansallispuisto olisi antanut mahdollisuuden ohjata liikkumista puiston alueella hyvinkin tehokkaasti, ja nyt sitä ohjausmahdollisuutta ei samalla tavalla synny.

Hallitus on valmistellut kansallispuiston perustamista Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi yhtenä kärkihankkeistaan. Itsenäisyyden juhlavuoden kansallispuistohankkeelle on varattu 3 miljoonaa euroa, josta noin 2,5 miljoonaa käytetään Hossan kansallispuistoon ja noin puoli miljoonaa Porkkalan suojelualueeseen.

Luonnonsuojelujärjestö WWF kiirehti kiittelemään molempia päätöksiä.

Hossan nimeäminen kansallispuistoksi tuo Kainuulle kauan kaivattua näkyvyyttä.

– Minä menin ihan sekaisin! Oli muuten hieno uutinen, voi jestas!, iloitsee Hossan Poropuiston yrittäjä Raili Karvonen kuultuaan Hossan kansallispuistostatuksen varmistumisesta.

Tärkeintä yrittäjän mielestä kansallispuistopäätöksessä on, että Hossan luonto säästyy. Aikaisemmat Metsähallituksen hakkuuaikeet ovat aiheuttaneet suurta huolta Hossassa.

– Asiakasmäärä tulee tuplaantumaan, ainakin muualla on tapahtunut niin. Poropuistolle on tärkeintä pitää tuotteensa hyvänä. Kansallispuiston statuksen saaminen merkitsee paljon ulkomaalaisten asiakkaiden hankinnassa.

Vaikutusta koko alueen talouteen

Lomalta tavoitettu Suomussalmen kunnanjohtaja Asta Tolonen sanoo, että kansallispuistostatuksella on suuri merkitys sekä Suomussalmelle että koko Kainuulle.

– Erityisen iloisia olemme siitä, että Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi perustettava kansallispuisto on Hossa. Kansallispuiston merkitys Kainuun aluetaloudelle ja kansainvälisen luontomatkailun kehittämiselle sekä paikalliselle yritystoiminnalle on erittäin tärkeä.

Tolonen kiittelee kaikkia, jotka ovat olleet vaikuttamassa Hossan valintaan.

Metsästäjien asianajaja on pyrkinyt todistamaan niin käräjä- kuin hovioikeudessa, että ammutut sudet olivat suden ja koiran risteymiä, ei susia.

– Metsästäjillä on oikeus tasapuoliseen oikeudenkäyntiin. Tulkinta siitä, miten susi määritellään, on edelleen epäselvä, sanoo metsästäjien asianajaja Hannu Lukkarila.

– Tämä olisi tärkeä ennakkopäätös, hän jatkaa.

Kaksitoista jahtiin osallistunutta miestä tuomittiin kolmen suden salakaadosta 1 vuoden ja 2 kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Lisäksi heidät tuomittiin metsästyskieltoon 15.1.2019 saakka. Tuomio ei muuttunut Vaasan hovioikeudessa marraskuussa.

Prosessi voi viedä aikaa

Asianajaja Hannu Lukkarila toteaa, että hakemusten käsittelyajat ovat pitkiä.

– Voi viedä vuodenkin verran ennen kuin tiedetään, ottaako Korkein oikeus ylipäätään asiaa käsiteltäväkseen, Lukkarila arvioi. Asiasta kertoi ensimmäisenä Yle Österbotten.

Eteläisellä Saimaalla laitetaan todennäköisesti kolat heilumaan tammikuun lopulla. Vapaaehtoiset voivat jo odottaa kutsua apukinostalkoisiin.

Torstaina kahdella norpan vakituisella pesäpaikalla käyneen Harri Ekholmin mukaan lunta ei ole riittävästi luonnonmukaisia pesiä varten.

– Toisessa oli jonkin verran kinosta ja toisessa ei yhtään, Ekholm summaa.

Metsähallituksen päättää ensi keskiviikkona, aloitetaanko Saimaalla apukinosten kolaaminen.

Saimaalle tehtiin kaksi vuotta sitten norpille 240 apukinosta, joista norpat hyväksyivät suurimman osan.

Kuutit maailmaan helmikuun lopulla

Norpat synnyttävät kuuttinsa helmikuun lopulla paksuun kinokseen kaivamaansa luolaan. Syntyneiden kuuttien määrä selviää toukokuun alkuun mennessä, kun vapaaehtoiset laskijat ovat kiertäneet pesäpaikoilla ja koonneet havaintonsa yhteen.

– Menemme pesille huhtikuun ensimmäisellä tai toisella viikolla eli silloin, kun aurinko on lämmittänyt niin paljon, että pesien katot ovat romahtaneet, pitkään vapaaehtoista laskentaa tehnyt Ekholm selventää.

Laskijat tarkastavat, löytyykö lumen keskeltä valkoista kuuttikarvaa.

– Niistä tiedetään, että pesään on syntynyt kuutti.

Stora Enson Imatran tehtaalla kompostoidaan jätevesien puhdistuksesta kerättyä sekalietettä. Parissa kuukaudessa liete kelpaa pelloille levitettäväksi ravinnekuituna.

– Tämä sisältää erittäin runsaasti typpeä ja fosforia, jotka ovat tärkeitä ravinteita kasveille, sanoo ympäristöpäällikkö Teemu Klemetti Stora Enson Imatran tehtaalta.

Ravinnekuidun ohella Stora Enson ja UPM:n tehtailta saadaan sivutuotteena syntyvää niukkaravinteista nollakuitua, jota käytetään eloperäisen aineen lisäämiseen maaperässä.

Ravinnekuitu ajetaan kompostoinnin jälkeen lähialueen pelloille odottamaan kevättä ja levitystä.

– Kuitu lisää maan eloperäisen aineksen pitoisuutta, joka taas lisää vedenpidätyskykyä ja lisää pieneliötoimintaa. Ravinnekuidussa tulee merkittävästi orgaanisia ravinteita, sanoo agronomi Juuso Joona Tyynelän maanparannuksesta.

Yritys käsittelee Kaakkois-Suomessa ravinnekuiduilla toista tuhatta hehtaaria peltoja. Toiminta on laajenemassa Keski-Suomeen ja Savoon.

Pelloista uusia hiilinieluja

Eloperäinen kompostiaines sitoo hiilidioksidia maaperään ja kuohkeuttaa maata. Moni ravinneköyhä maa onkin käsittelyn jälkeen alkanut tuottaa kunnon satoa.

– Eloperäisen aineksen vähyys on jo monin paikoin satoa rajoittava tekijä ja tätä ei ole pystytty korjaamaan keinolannoitteilla tai yksipuolisella viljelyllä. Näillä orgaanisilla sivutuotteilla voidaan vastaa siihen ja lisätä eloperäistä ainetta, sanoo Juuso Joona.

Helsingin yliopisto ja Luonnonvarakeskus Jokioisilla tutkivat parhaillaan, kuinka paljon eloperäiset maanparannusaineet parantavat sadon tuottoa ja vähentävät tuotannon päästöjä. Keinolannoitteiden korvaaminen kompostoidulla eloperäisellä ravinteella tekee peltomaasta tehokkaan hiilinielun.

– Tähän asti kasvinviljelyssä ei ole saatu peltoon takaisin orgaanista ainesta ja hiiltä. Sitä saadaan puukuiduilla, nämä ovat tehokkaita hiilen lisääjiä maaperään, jatkaa agronomi Juuso Joona.

– Puuperäinen orgaaninen aines hajoaa hitaasti ja voimme tallentaa hiiltä maaperään merkittävästi, mikä hidastaa ilmastonmuutosta.

Paperi- ja sellutehtailta vähemmän jätettä kaatopaikalle

Paperi- ja selluteollisuuden sivutuotteiden käyttöä maanparannuksessa vauhdittaa myös se, että tämän vuoden alusta orgaanisten aineiden kierrättämisestä on alettu maksaa viljelijälle ympäristötukea.

Kaatopaikalle päätyvän jätteen määrä on vähentynyt esimerkiksi Stora Enson Imatran tehtaalla murto-osaan aiemmasta. Lietteen päätyessä pelloille, sitä ei myöskään päädy poltettavaksi yhtä paljon kuin aiemmin.

– Liete palaa huonosti ja sen lämpöarvo on huono. Nyt voimme polttaa kuorikattilassa enemmän puun kuorta ja saada biopolttoaineella tuotettua höyryä tehtaan käyttöön , sanoo ympäristöpäällikkö Teemu Klemetti.

Aito luontokokemus syntyy parhaiten ja vahvimmin itse kokemalla, mutta lähelle voi päästä myös kirjojan tarinoita ja kuvia selatessa. Kajaanissa Sini Kirkelä vetää luonto- ja ympäristökirjallisuuden piiriä.

– Jos ihminen on täysin kaupungistunut ja luontokokemusta ei ole, niin silloin kirja auttaa. Kaikilla ei ole mahdollista edes lähteä kauemmas. Se on harmi, koska olen sitä mieltä, että ihmisen pitää kasvaa luontokokemukseen.

– Sen takiahan ihmiset käyvät lukupiireissä, kun mielipiteiden kirjo on niin laaja ja jaetaan ajatuksia. Näissä on se todella hauska piirre, että koemme luetut ja nähdyt asiat hyvin monella tavalla.

Maakotkan lentoon lähteminen pitää katsoa kirjoista

Kokemus voi olla kirjankin kautta syvempi, jos on nähnyt esimerkiksi jonkun eläimen aidosti luonnossa.

– Tai olet joko käynyt jossain tai nähnyt jonkin kasviston, niin kirjat voivat olla myös väylä tilanteeseen, jossa halutaan lähteä tutustumaan ympäristöön, joka on tuttu kirjojen kuvissa, sanoo Kirkelä.

Luontoon voi Kirkelän mukaan siirtyä kotisohvalta kirjan avulla.

– Itselläni on esimerkiksi sellainen kirja kuin Ilpo Aallon Pakopaikkoja. Se on kuvattu Etelä-Savossa, mutta maisemat ovat hyvin Kainuun kaltaisia. Sitä kun selaa, niin kyllä sinne maisemaan pystyy menemään ajatuksissaan sisään, summaa Kiekelä.

Kirjojen kuvia selatessa katselija voi päästä seuraamaan luonnon ihmeitä, joita ei muuten näkisi.

– Vaikka olen itsekin Suomussalmella, niin kyllä esimerkiksi maakotkan lentoon lähteminen pitää katsoa kirjoista. Eikä luontokokemuksen tarvitse edes olla mikään erityinen, riittää kun pääsee metsään. Äänet ja tuoksut riittävät ja lisäksi kuvia voi katsoa moneen kertaan.

– Karhua on turvallisempia katsoa kuvista. Ei olisi niin kiva törmätä susilaumaankaan, naurahtaa Kirkelä.