Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Jyväskylän talvisorsat selviävät ihmisen ruokkimina

0
0

Marja Ojanperä Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksestä on tuonut Jyväskylän Jyväsjärven rantaan kymmeniä kiloja kauraa. Säännöllisesti toimitettava kauralasti on tarkoitettu Jyväskylässä talvehtiville sorsille.

– Kaupunki lakkasi huolehtimasta näistä vuosia sitten, sen jälkeen me olemme ruokkineet niitä, Ojanperä sanoo.

Tammikuun kylmissä sorsa ei ruokaa juuri omasta takaa löydä, ja ne tarvitsevat runsaasti ravintoa jo pelkkään lämpimänä pysymiseen.

– Ilman ihmisen apua nämä kaikki noin 750 sorsaa todennäköisesti kuolisivat nälkään, arvioi Ojanperä.

Sanotaan, että sorsia ei pitäisi opettaa talviruokinnalle, koska ne eivät sitten enää pärjää omillaan. Jyväskylässä vahinko on kuitenkin tapahtunut jo aikoja sitten.

– Sorsien kaupungistuminen on alkanut jo 40-50-luvuilla, eli miellä on kymmeniä sukupolvia sorsia, jotka eivät ole ymmärtäneet muuttaa, toteaa Ojanperä.

Enimmillään Jyväskylässä on talvehtinut 900 sorsaa, nykyinen 750 on lintujen normaali määrä.

– Me pyrimme varmistamaan, että muuttoalttiit sorsat eivät ainakaan ruoan perässä tänne jäisi. Siksi aloitamme ruokinnan aina mahdollisimman myöhään, silloin kun lämpötila putoaa pakkasen puolelle, Ojanperä kertoo.

Sorsien kaupungistumisen taustalla ei ole talvi- vaan kesäruokinta. Koska ruokaa tulee helposti, miksi muuttaa?

– Mutta ei ruokinta ainoa syy ole, vaan monilla muillakin lajeilla esiintyy kaupungistumista.

 


Katso, ketkä riemuitsevat kovasta pakkasesta – norpalle muodostuu kantava jää ja lapsiperhe saa tuhottua täit

0
0

Kodin kohentaja

Pakastimen sulattaminen on kätevää, kun pakkasta on reippaasti. Sulatuksella ei ole kiirettä, kun ruuat pysyvät jäässä ulkona. Muutaman tunnin ajan jäiset pakasteet kestävät ulkona pienemmälläkin pakkasella.

Tuuletus pakkasella raikastaa ja tekee hyvää villavaatteille. Lapsiperheet voivat hyödyntää pakkaspäiviä pölyisten pehmolelujen putsaamiseen.

Täiden häätäjä

Lapsiperheille pakkaset ovat ilonaihe myös siksi, että monia perheitä piinaavat täit eivät kestä kovaa pakkasta. Peitot, tyynyt, vaatteet ja hiuslenksut voi viedä yöksi ulos. Pakkasen pitää olla pakastimen lukemissa. Pienemmällä pakkasella tuhoamiseen tarvitaan pari päivää.

Matkailija

Reissusta palatessa matkalaukun voi jättää ulos tuulettumaan. Jos epäilee saaneensa ikäviä matkaseuralaisia, lutikoita, ne kuolevat matkalaukusta kovassa pakkasessa parissa päivässä. Laukku kannattaa pakata esimerkiksi muoviin niin, ettei sinne pääse kosteutta.

Kotipuutarhuri

Paukkupakkaset saattavat pienentää joidenkin vieraslajien kantaa. Esimerkiksi espanjansiruetanoille ja lehtokotiloille kovat pakkaset ovat tiukka paikka.

Metsätyökoneen kuljettaja

Myös monessa ammatissa kovat pakkaset tuovat lisää töitä. Esimerkiksi metsäkoneen kuljettajalle riittää hommia, kun maasto kantaa työkoneita lauhaa keliä paremmin.

Mylläri

Ankarasta pakkasesta on hyötyä myös myllyissä. Eri kokoisissa myllyissä ympäri Suomea onkin parhaillaan käynnissä pari päivää kestävä pakastaminen. Se pitää viljoissa esiintyvät tuholaiset kurissa. Samalla säästetään energiaa, kun puhdistus hoituu luonnollisen pakkasen voimin.

Maanviljelijä

Maanviljelijän näkökulmasta pakkanen tekee nyt hyvää, sillä se kuohkeuttaa maata. Myös talvehtivat kasvit saavat tässä vaiheessa pakkasen myötä hyvän talvilevon. Lumipeite tekisi kuitenkin hyvää.

Taksinkuljettaja

Kovat pakkaset tuovat taksinkuljettajille jonkin verran lisää töitä. Taksiin turvaudutaan, kun oma auto hyytyy pakkaseen. Myös julkisen liikenteen takkuilu lisää taksikuskien töitä. Toisaalta osa asiakkasta jättää menojaan kokonaan väliin.

Jäänmurtajan kapteeni

Mitä kovemmat pakkaset, sitä enemmän jäänmurtajia tarvitaan. Murretutkin väylät jäätyvät paukkupakkasilla nopeasti uudelleen. Torstain ja perjantain välisenä yönä jäänmurtaja Otso lähti Helsingin Katajanokalta kohti Perämerta Kontion seuraksi. Saimaalla on töissä kolme pienempää jäänmurtajaa.

Saimaannorppa

Myös Suomen luonnosta löytyy eläimiä, jotka pitävät kunnon talvesta. Norpalle se on elinehto. Kovalla pakkasella jää vahvistuu nopeasti, ja äärimmäisen uhanalaisen saimaannorpan pesimiselle kantava jää on hyvä alku. Suur-Saimaan laajat selät jäätyivät loppiaisen tienoilla. Vielä tarvittaisiin kuitenkin lunta, joka suojaisi kuutteja kylmältä ja pedoilta.

Jutussa haastatellut asiantuntijat: kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä Marttaliitosta, hyönteistutkija Lena Hulden Helsingin yliopistosta,vilja-asiamies Max Schulman MTK:sta, tekninen asiantuntija Ville Jaakola Taksiliitosta, talvimerenkulkuyksikön päällikkö Jarkko Toivola Liikennevirastosta ja saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen Suomen Luonnonsuojeluliitosta.

Kova pakkanen tuhoisa punkeille – ensi kesästä ennustetaan vähäpunkkista

0
0

Koko Suomea viime päivinä puraisseet ankarat pakkaset ovat olleet kova paikka myös punkeille. Etenkin lumettomassa maassa pakkanen on punkeille helposti kuolemantuomio. 

Ruotsalaistutkijat totesivat kaksi vuotta sitten, että pitkään jatkuva vähäluminen talvi on joukkokuolemaksi. Mitä kylmempää ja mitä vähemmän lunta, sitä syvemmälle maahan punkin on kaivauduttava, kertoi Örebron yliopiston tutkimus.  

Punkkien piileskely päättyy, kun ilma lämpenee muutamaan asteen plussan puolelle.

Kansalaisten osallistumisinto yllätti

Turun yliopistosta on odotettavissa lisätietoa punkeista, kun kansalaisten lähettämiin punkkinäytteisiin perustuva kartoitus valmistuu. Tutkijat haluavat selvittää, miten yleinen Suomen toinen haitallinen punkkilaji, taigapunkki, maassamme on.

Kansalaiset osallistuivat touko–syyskuun punkinkeräyskehotukseen odottamattoman innokkaasti: kirjeissä lähtettiin yli 20 000 punkkia. Tähän mennessä on jo selvinnyt, että taigapunkki eli Siperian puutiainen on levinnyt odottamattoman laajalle, etenkin Pohjanlahden rannikolla.

Turun yliopiston tutkijat ennustavat ensi kesästä huomattavasti vähäpunkkisempaa kuin viime kesästä, mutta varmaksi sitä ei voi vielä sanoa.

Tältä näyttää juoksu vapauteen – jäätyvästä purosta pelastettu Tapsa-joutsen pääsi takaisin virtaavaan veteen

0
0

Kuopion Tahkogolfin kenttämestari Risto Honka ajoi uudenvuodenpäivän iltana golf-kentän halki, kun hän huomasi kentän läpi virtaavassa, pienessä purossa joutsenen. Joutsen ei lentänyt mihinkään, vaan värjötteli paikoillaan. Pakkanen oli kiristymässä, joten Honka alkoi suunnitella, miten eläin saataisiin turvaan ennen kuin puro jäätyisi.

Joutsen värjötteli paikoillaan vielä seuraavina päivinä aina siihen asti, kun se otettiin kiinni 3. tammikuuta. Heti seuraavana yönä puro oli jo jäätynyt umpeen.

– Joutsen oli helppo saada kiinni, koska se ei pystynyt lentämään pitkiä matkoja. Jalat sillä kyllä oli tosi hyvät, aikuinen mieskään ei meinannut perässä pysyä, Honka muistelee nauraen.

Joutsen nimettiin Tapsaksi Kulkuri ja joutsen -elokuvan mukaan, vaikka eläimen sukupuolesta ei ollut tietoa. Myöhemmin Tapsa osoittautui nimensä mukaisesti urokseksi.

Ruuaksi puuroa ja leipää

Purossa värjöttelevää joutsenta oli ottamassa kiinni yhteensä viisi miestä. Samasta paikasta pelastettiin vuosi sitten Repeksi nimetty sorsa, mutta joutsenen pelastaminen osoittautui huomattavasti vaativammaksi tehtäväksi.

Kun Tapsaa yritettiin pelastaa, se juoksi kovaa vauhtia purosta Tahkovuoren suuntaan. Eläin saatiin pian verkkoon, mutta Tapsa rikkoi vanhat verkot nopeasti ja pääsi irti. Kiinniotto kesti kaikkiaan kaksi tuntia.

– Sitten pudotettiin verkko Tapsan päälle ja se meinasi sotkeutua siihen. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä itse perässä puroon ja ottaa joutsen kainaloon. Siihen se rauhoittui, ja pojat veti meidät molemmat ylös.

Kiinnioton jälkeen joutsen kannettiin pakettiauton peräkonttiin ja kuljetettiin huoltohallin naisten vessaan odottelemaan pakkasten lauhtumista. Risto Honka huolehti, että joutsen saa luonnollista purovettä avannosta kolme kertaa päivässä. Hanavesi ei sovellu joutsenille muun muassa sen kalkkipitoisuuden vuoksi.

– Ruuaksi keksin tehdä sille puuroa. Ostin kaupasta luomukaurahiutaleita ja liottelin sitä kuumassa vedessä. Tein siitä lähes velliä, koska pelkäsin, että joutsen tukehtuu kiinteään puuroon. Laitoin mukaan vähän leipäpalasia. Tapsa heittäytyi ruuan kimppuun välittömästi.

"Antoi matkalla yhden poskipusun"

Tapsa lämmitteli naisten vessassa neljä päivää, kunnes se viimein perjantaina päästettiin takaisin luontoon entistä terveempänä. Eläin kuljetettiin Rautalammille auton takapenkillä. Reijo Soininen piti huolta, että lintu pysyy rauhallisena.

– Kyllä se matkalla antoi yhden kovan poskipusun ja muutaman kerran otti hihasta kiinni. Muuten oli hyvin rauhallinen, mutta jos rekka meni ohi, niin sitä se kavahti, Soininen kertoo.

Joutsen lennähti onnellisena takaisin virtaavaan Tyyrinvirtaan. Tyyrinvirta valikoitui paikaksi, koska se pysyy aina avonaisena.

– Tapsalla oli lähtenyt runsaasti sulkia jostain syystä, mutta nyt siivet on jo ehyet ja Tapsa lentää jo parikymmentä metriä. Uskotaan vahvasti, että Tapsa kuntoutuu ja vielä lentää kunnolla, Risto Honka hymyilee.

Pohjois-Savon pelastuslaitos vapautti samaan paikkaan myöhemmin päivällä toisen joutsenen, joka pelastettiin Iisveden jäältä.

Tutkijat: Metsästysmatkailusta Afrikkaan on enemmän hyötyä kuin haittaa

0
0

Joka vuosi Suomestakin tehdään lukuisia metsästysmatkoja Afrikkaan ja muualle ulkomaille. Järjestäjät tarjoavat esimerkiksi eteläisessä Afrikassa mahdollisuuden ampua Big 5 eli norsu, leijona, puhveli, sarvikuono ja leopardi. Yleensä metsästyksen kohteena ovat pienemmät lajit, kuten eri antiloopit.

Kolmen tutkijan mukaan metsästysturismi saattaa edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä Afrikassa. Sitä tulisi kuitenkin säädellä tiukasti, jolloin lupamaksuilla voitaisiin tukea paikallista luonnonsuojelua, toteaa joukko kansainvälisiä tutkijoita. Kyseessä olisi tällöin sellaisten lajien metsästys, joista tuodaan muistoksi trofeita eli esimerkiksi täytettyjä saaliseläinten päitä.

Suojelubiologi Enrico Di Minin Helsingin yliopistosta, professori Corey Bradshaw Adelaiden yliopistosta ja professori Nigel Leader-Williams Cambridgen yliopistosta ovat sitä mieltä tiedelehden artikkelissaan, että metsästysmatkailun ja metsästysmuistojen viennin kieltäminen tuottaisi enemmän haittaa kuin hyötyä.  Jos nämä matkailutulot vähenevät, niin rahaa ei riitä erityisesti Afrikan maiden tärkeimpiinkään luonnonsuojeluhankkeisiin.

Rahat osoitettava paikallisille toimijoille

Enrico Di Minin toteaa, että metsästysmatkailu tuo merkittävästi rahaa paikallisille toimijoille ja saattaa horjuttaa luonnon tasapainoa jopa vähemmän kuin muu luontoon liittyvä matkailu.

– Luonnonsuojelu vaatii yleensä taloudellisia resursseja, ja rahoituksen turvaamiseksi monenlaiset keinot ovat tarpeen. Erityisesti kehittyvissä maissa tarvitaan rinnakkain sekä valokuvaussafarien että metsästysmatkailun tuomia tuloja. Ilman näistä saatavaa rahaa monet luonnonympäristöt muutetaan nopeasti maatalous- tai laidunmaaksi, Di Minin toteaa Helsingin ylioipiston tiedotteessa.

Metsästysmatkailu rasittaa luontoa vähemmän ja tuottaa enemmän. Di Mininin mukaan metsästyksellä voi olla myös pienempi hiilijalanjälki kuin muulla safarimatkailulla, ja siitä saadaan suuremmat tuotot vähemmillä vierailijamäärillä.

Metsästys ei saa uhata lajien säilymistä

Professori Corey Bradshawn mielestä keskustelussa pitäisi keskittyä enemmän luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen käytännössä kuin metsästyksen oikeutukseen yleensä.

– Yhdysvaltalaisen hammaslääkärin heinäkuussa 2015 ampuman Cecil-leijonan tarina järkytti ihmisiä ympäri maailman, ja käynnisti jälleen keskustelun metsästysmatkailun oikeutuksesta, sanoo Bradshaw.

– On ymmärrettävää, että monet vastustavat huvin ja muistojen vuoksi tapahtuvaa metsästystä, ja uskovat sen olevan osasyynä lajien sukupuuton uhkaan. Metsästysmatkailuun käytetään Afrikassa kuitenkin vuosittain 217 miljoonaa dollaria. Jos tämä tulonlähde otetaan pois, tilanne voi lajien säilymisen kannalta huonontua lajien tuoman taloudellisen hyödyn vähentyessä, professori Corey Bradshaw tähdentää.

Professori Nigel Leader-Williams painottaa, että metsästysmatkailua on pystyttävä säätelemään paremmin.

– Yksi suurimmista ongelmista on, että toiminnan tuotot menevät nykyisellään usein yksityissektorille, ja ne hyödyttävät harvoin suojelualueiden hoitoa ja paikallisia yhteisöjä. Jos metsästystuloja ohjattaisiin paremmin, kipeästi kaivattuja varoja saataisiin kohdennettua luonnonsuojeluun.

Tutkijoiden ehdotukset Afrikan metsästysmatkailuun

Di Minin, Bradshaw ja Leader-Williams ehdottavat seuraavia toimia, joilla metsästysmatkailun merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä voitaisiin parantaa ja metsästysmuistojen keräilystä saataisiin enemmän hyötyä luonnonsuojelulle:

  1. Valtioiden tulisi säätää safarien järjestäjille pakollinen maksu, joka ohjataan suoraan luonnonsuojelurahastoihin.
  2. Metsästysmuistoille voitaisiin myöntää ekosertifikaatti, jos ne tulevat alueilta, jotka pitävät parhaiten huolta luonnon monimuotoisuudesta ja kunnioittavat eläinten hyvinvointia.
  3. Populaation eli eläinkannan elinkyvyn arvioinnista tulisi tehdä pakollista, jottei nettopopulaatioita pienennettäisi metsästämällä.
  4. Eläinten osien myyminen metsästyksen jälkeen tulisi kieltää laittoman kaupan estämiseksi.
  5. Paikallisten yhteisöjen johtamien tai pitkäaikaisesti hoitamien metsästysmatkailuyritysten tulisi olla rahoituksessa etusijalla.

Lisäksi tutkijat ehdottavat perustettavaksi säätiöitä, jotka kanavoisivat hyötä paikallisille yhteisöille. Saaliseläimistä pitäisi myös kerätä tarkat, julkiset tedot ja näytteet tieteellistä tutkimuksta varten.

Metsästyssafareille tehtäisiin myös yllätystarkastuksia ja metsästysmuistot ja luvat peruttettaisiin, jos rikkomuksia havaitaan.

Kaikissa metsästystilanteissa varalla tulisi olla ammattilaisampujia ja -jäljittäjiä, jotta eläimet voidaan lopettaa nopeasti ja asianmukaisesti.

Metsästysmatkojen järjestäjä tukee ajatusta

Suomen Jahtimatkat järjestää joka vuosi metsästysmatkoja eri puolille maapalloa. Unkarista tavoitettu yhtiön toimitusjohtaja Tero Kantelo katsoo vuosien kokemuksella kaupallisen metsästyksen olleen eduksi Afrikan eläinkannoille. Matkanjärjestäjillä on tarve säilyttää elinvoimaiset riistakannat, jotta toiminnalla olisi jatkuvuutta.

– Perusmatka Etelä-Afrikkaan safarille maksaa noin pari tonnia ja lennot. Tämä sisältää kaatolupamaksut, kertoo Tero Kantelo.

Yleensä suomalaisten metsästäjien tähtäimessä on pari kolme antilooppia, joita metsästetään matkanjärjestäjän omilla mailla.

Kantelon mukaan esimerkiksi eteläisen Afrikan eläinkannat ovat moninkertaistuneet kaupallisen metsästyksen alettua. Metsästyssafareilla ammutaan vuosittain vain sen verran eläimiä kuin kulloinenkin kanta kestää.

Eniten eläimiä uhkaa laiton salametsästys, jossa himoitaan esimerkiksi norsujen syöksyhampaita.

Kiinanharjakoira Osku katosi pakkasiin – ja löytyi somen avustuksella

0
0

Kemiläisen Olga Faarisen huoli on alkuvuodesta ollut suuri. Vuoden alku täyttyi itkusta, epätoivosta ja väsymyksestä kun perheen kiinanharjakoira Osku lähti karkuteille.

– Koira ei ole koskaan aiemmin edes yrittänyt karata, Faarinen sanoo.

Arkaa koiraa etsittiin monen henkilön voimin ja etsintöjen avuksi perustettiin myös ryhmä sosiaaliseen mediaan. Huoli pienestä koirasta levisi ja ihmiset etsivät koiraa jalkaisin ja autoillen eri puolilla Kemiä. Facebook-ryhmä keräsi yli 500 seuraajaa lyhyessä ajassa.

Yle oli myös etsinnöissä mukana kuuluttamalla Oskua radiossa Hukkaputki-ohjelmassaan.

Vapaaehtoiset perustivat reilun kymmenen hengen etsintätiimin ja mukana oli myös jälkikoira.

– Jälkikoirasta oli iso apu. Ihmisiltä tuli myös hyvin paljon puheluita minulle ja Olgalle. Itsekin olin mukana etsimässä enimmillään 36 tuntia putkeen, kertoo etsinnöissä aktiivisesti mukana ollut Virpi Tervonen.

Olga Faarisen apuna oli  iso joukko hänelle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä.

– Olen niin kiitollinen ihmisten avusta. Virpi auttoi minua paljon jaksamaan myös henkisesti, Faarinen kertoo.

"Mieheni oli vain viiden metrin päässä Oskusta"

Pakkanen kiristyi, mutta koiraa ei löytynyt. Huoli kasvoi. Sitten neljä päivää katoamisen jälkeen saatiin näköhavainto pienestä mustasta koirasta ja Faarinen meni vapaaehtoisten etsijöiden kanssa paikalle.

Paikalla oli kuitenkin liian iso joukko ihmisiä ja koira pelkäsi.

– Koira meni paniikkiin. Se ei tunnistanut meitä, omistajiaan. Mieheni oli vain viiden metrin päässä Oskusta, mutta koira livahti taas karkuun, Faarinen kertoo viime päivien tapahtumista.

Koira juoksi Perämeren jäällä

Koira oli ehtinyt jo hyvin kauas kotoaan. Vaikka koira oli palellut pakkasessa jo useamman vuorokauden ja mittari näytti -28 astetta, pienellä koiralla tuntui olevan voimia.

Koska koira oli koko ajan liikkeellä, oli sen kiinnisaaminen erittäin haasteellista.

– Se nähtiin muun muassa juoksemassa pitkin Perämeren jäätä. Ei uskottu, että se oli oikeasti niin kaukana kotoa. Osku vaihtoi koko ajan paikkaa ja oli koko ajan liikkeellä, Faarinen sanoo.

Osku oli ollut torstaina karkumatkalla jo viikon kun etsintätiimin jäsen löysi koiran ja hälytti omistajat paikalle.

– Menimme paikalle nopeasti. Olin saanut vinkin, että omistajan hätä ja itku voivat houkutella koiran luoksesi. Makasin maassa ja esitin hätäistä, mutta Osku ei tullut luokseni.

Faarisen miehen rauhallinen puhe sai kuitenkin koiran rauhoittumaan ja Osku tuli viimein omistajiensa luo itse ja nuoli heidän kasvojaan.

– Kotona Osku tutki joka nurkan ja oli ilmiselvästi iloinen, että kotiin on nyt päästy, Faarinen iloitsee.

Etsinnöissä mukana olevista ihmisistä oli Faarisen mukaan korvaamaton apu.

– Olimme yllättyneitä, että ihmisiä oli etsinnöissä mukana niin paljon. Olemme niin kiitollisia kaikille. Oskua ei olisi välttämättä koskaan löytynyt ilman näiden ihmisten apua. Nyt vihdoin pääsemme jatkamaan arkea ja tavallista elämää kotona.

Näillä vinkeillä saat karkurin kotiin

Etsijäkoiraliitto kertoo omilla nettisivuillaan, miten karkuun lähtenyttä koiraa voi etsiä ja etsijöiden työtä helpottaa.

1. Älä etsi karkuria suurella porukalla. Se voi pelottaa karkuria.

2. Joku perheenjäsen voi jäädä karkaamispaikalle tai katoamispaikalle voi jättää koiralle tutun vaatteen ja herkkupaloja. Jonkun on syytä olla kotona, sillä koira löytää usein kotiin. Kotiin palaamista voi helpottaa tekemällä sinne hajujälkeä.

3. Koiraa voi yrittää houkutella katoamispaikalle grillaamalla esimerkiksi kertakäyttögrillillä. Grilli levittää ruoan tuoksun ja rauhoittaa koiraa.

4. Ilmoita koirasta mahdollisimman laajasti. Koiran nimeä ei välttämättä kannata laittaa ilmoitukseen, sillä nimellä huutelu voi pelottaa stressaantunutta koiraa.

5. Jos näet karkurin toimi mahdollisimman rauhallisesti. Houkuttele koira luoksesi äänellä, leikkimällä tai herkkuruoalla. Älä juokse koiran perään, vaan pyri saamaan se tulemaan luoksesi.

6. Karkulaisen havainneiden ihmisten ei yleensä kannata yrittää ottaa sitä kiinni. Havainnoista kannattaa mieluummin ilmoittaa koiraa etsiville.

Etsijäkoiraliitosta muistutetaan, että etsintää ei kannata lopettaa liian varhain: karkulaisia on saatu kotiin pitkältäkin tuntuvan ajan päästä, kuten Osku-koirankin tarina osoittaa.

Ympäristöluotsi voi lähteä keväällä seuraksi kaloja narraamaan

0
0

Kulttuuri- ja liikuntaluotseista on Tampereella hyvät kokemukset. Muutaman vuoden aikana toimineet luotsit ovat lähteneet täysi-ikäisten henkilöiden seuraksi ja tueksi esimerkiksi museoihin, kirjastoihin tai liikuntaharrastuksiin.

– Kyseessä ovat täysi-ikäiset ihmiset, jotka lähtevät toisten täysi-ikäisten kanssa kertaluontoisesti kävelemään tai kaupungin kuntosaleille, museoihin, elokuviin tai konsertteihin, vapaaehtoistoiminnan museolehtori Pilvi Tuomainen luettelee.

Taidealan tuntemusta ei kulttuuriluotseilta edellytetä. Pilvi Tuomaisen mukaan kyse ei ole museo-oppaana toimimisesta, sen sijaan on hyvä tietää minne jätetään takit, mistä löytyvät hissit ja vessat ja keskustella vaikkapa näyttelyn tai konsertin herättämistä ajatuksista.

Pilvi Tuomainen koordinoi kaupungin kulttuuri- ja liikuntaluotsitoimintaa. Siihen sisältyy myös kävelyretkiä, joihin osallistuu useita luotseja yhtä aikaa. Retkiä tehdään eri puolilla kaupunkia eikä niihin tarvitse etukäteen ilmoittautua.

Ympäristö kuntoon

Keväällä luotsitoiminta laajenee. Metsään tai puistoon haluava voi saada seurakseen ympäristöluotsin, joka on luonnosta kiinnostunut vapaaehtoistyöntekijä.

– Heidän ei tarvitse olla luontoasiantuntijoita, mutta ei perehtyneisyys aiheeseen mikään este ole, Pilvi Tuomainen toteaa.

Vapaaehtoiset voivat osallistua toimintaan kahdella eri tavalla. He voivat toimia samaan tapaan kuin kulttuurikohteissa tai liikunnan parissa eli heitä pyydetään kaveriksi luontoon.

– Luotsi voi lähteä seuraksi sienestämään, marjastamaan, miksei vaikka kalaankin, jos se tuntuu itselle sopivalta, Pilvi Tuomainen määrittelee.

Toinen vaihtoehto on osallistua viheralueiden kunnossapitoon, joka alkaa Tesomalta. Tämä tapahtuu Pilvi Tuomaisen mukaan toisten vapaaehtoisten ja ammattilaisten kanssa. Tulevaisuudessa toiminta laajenee eri puolille Tamperetta.

Lapissa ei vakituisia susilaumoja – hukkien tarkka määrä mysteeri

0
0

Viime marraskuussa poronhoitoalueella kaadettiin yhdeksän sutta vahinkoperusteisilla luvilla. Muualle maahan on myönnetty 46 susien kannanhoidollista kaatolupaa tammikuun loppupuolelta lähtien. Tämä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna.

Poronhoitoalueella on ollut havaintoja yksittäisistä susista, kun muualla Suomessa puhutaan lähes neljästäkymmenestä laumasta.

– Lapissa puhutaan normaalisti talvella 10–15 yksilöstä. Onko sitten niin monta enää, en osaa ihan tarkkaan sanoa, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ilpo Kojola sanoo viitaten lopputalven sudenpyyntiin.

– Ei ole merkkejä laumasta, varsinaisesta lisääntymisestä. Sillä lailla tilanne on erilainen verrattuna muutaman vuoden takaiseen, jolloin oli Savukoskella selvästi tällainen perhelauma, jossa oli syntynyt pentuja.

Aiempina vuosina poronhoitoalueen laumasta on havaintoja myös Kuusamossa ja Ylä-Kainuussa. Tälläkin hetkellä kahden tai kolmen suden havaintoja on ollut näillä main ollut, Kojola sanoo.

Lapissa saa kaatoluvan vahinkojen perusteella

Suden tekemisiin liittyvä keskustelu on viime vuosina siirtynytkin etelämmäs Suomeen, pohjoisessa sitä ei enää juurikaan käydä.

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtajan Anne Ollilan mukaan tilanne on nyt ollut poronhoidolle hyvä, kun suden kaatoon saa vahinkoperusteisia lupia ilman kiintiötä.

– Taustalla on se, että sudet aiheuttavat poronhoidolle ihan eri mittaluokan vahinkoja kuin muulla kotieläintaloudelle. On arvioitu, että susi, joka elää poronhoitoalueella, tulee maksamaan valtiolle viisikymmentä kertaa enemmän kuin susi, joka elää poronhoitoalueen ulkopuolella, Ilpo Kojola sanoo ja myöntää myös keskustelun nyt rauhoittuneen.

Anne Ollila kertoo, että susien aiheuttamissa porovahingoissa on suuria vaihteluja vuosittain, riippuen Suomeen Venäjältä vaeltavista yksilöistä.

Kannan elinvoimaisuus voi huolettaa

Mutta aivan unholaan susien keskustelu susien määrästä ei ole pohjoisessakaan päässyt vaipumaan.

– Ehkä eniten framilla on se, jos Pohjois-Suomessa ei ole lainkaan susia, niin Suomen susikannalla ei ole välttämättä yhteyttä länteen, Skandinavian susikantaan.

Näin pohjoisten kantojen suvunjatkokyky saattaa kärsiä.

– Jonkin verran on yksilövaihtoa näitten kantojen välillä, koska sudet pystyvät kesäaikana kulkemaan alueitten halki, Ilpo Kojola kuitenkin muistuttaa.

– Skandinaviassakin lisääntyvä susikanta keskittyy siellä poronhoitoalueen eteläpuolelle. Susikannan kontrollointi on Skandinavian poronhoitoalueella Ruotsissa ja Norjassakin erittäin voimaperäistä, Kojola sanoo.

Luonnonvarakeskus arvio vuosi sitten, että susia on Suomessa 220–245 yksilöä. Uusi arvio tehtään helmikuussa.

Eniten porovahinkoja aiheuttaa tällä hetkellä uhanalainen ahma. Anne Ollila kertoo, että ahmakannan hoitosuunnitelma saatiin Suomessa valmiiksi viime vuonna. Ahman kaatolupia ei kuitenkaan vielä ole myönnetty. Siihen tarvitaan erillinen maa- ja metsätalousministeriön asetus, Ollila sanoo.


Voiko luonto selviytyä? Luontoarvoja uhkaa muukin kuin ilmastonmuutos

0
0

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutila pitää ilmastonmuutosta suurena ympäristöuhkana.

– Se on laaja-alainen tekijä ja on vaikuttanut jo pitkään. Se vaikuttaa meidän eliölajistoon, luontotyyppeihin ja sitä kautta kaikkeen. Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa siihen elintapavalintojensa kautta, miten me lämmitämme, miten me kuljemme ja mitä me syömme. Myös valtion ja kuntien pitää ottaa ilmastonmuutos huomioon päätöksenteossaan.

Hämeenlinnan tämän vuoden teemavuosi kiinnittää huomiota luontoon ja veteen. Teemavuonna kaupunkilaiset halutaan saada mukaan luomaan parempaa ympäristöä ja nauttimaan luonnosta.

Luontoarvojen ohella esille nostetaan myös luontoa uhkaavia tekijöitä.

Jokainen voi vaikuttaa

Ilmaston lämpenemisen myötä tänne on levittäytynyt haitallisia vieraslajeja, kuten jättiputki ja jättipalsami. Ne vievät tilaa Suomen luonnonvaraisilta kasveilta.

– Tänne saattaa levitä myös muita lajeja, joista emme edes vielä tiedä, varoittaa ympäristöasiantuntija Heli Jutila.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi työtä on tehtävä kansainvälisesti, mutta siihen voi vaikuttaa myös paikallisesti.

– Vieraslajien leviämisen estäminen ja raivaaminen on yksi selkeä asia, mitä tavallinen ihminen voi tehdä. Hämeenlinnassa on jo olemassa aktiivinen ryhmä, joka on kiinnostunut vieraslajien torjunnasta.

Toimintaa omilla keinoilla

Heli Jutila muistuttaa, että Hämeenlinnan seudulla luonnonmuistomerkkejä on suojeltu jo 1960-luvulta lähtien. Hän innostaakin ihmisiä hakemaan uusia, suojeltavaksi sopivia kohteita.

– Moni ihminen toimii jo omilla keinoillaan. Meillä on esimerkiksi useita vesiensuojeluyhdistyksiä ja sellaisia luonnonsuojelijoita, jotka omilla maillaan suojelevat luontoarvoja ilman, että kukaan on vaatinut niitä suojeltaviksi.

– Ihmisten pitäisi pitää enemmän ääntä näistä asioista ja sitä, miten he arvostavat luontosuhdetta.

Luontoarvot jäävät talouskasvun jalkoihin

Paikallisesti luontoarvojen uhkana ovat muun muassa maa-ainesten otto ja bioenergian tuotanto.

– Kun talous lähtee nousuun, rakentaminen lisääntyy ja kiviainesta louhitaan enemmän. Pääkaupunkiseudulla kiviainesvarat alkavat olla vähissä ja siksi niitä haetaan yhä kauempaa, kuten täältä Hämeestä. Rakentaminen voi olla uhka myös paikallisille luontokohteille.

– Bioenergian tuotanto on nykyisellään jo merkittävää ja puuta halutaan metsistä yhä enemmän. Sekin vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen. Täällä Hämeessä suojelualueet ovat pääosin pieniä ja riippuvaisia ympäröivän metsän ja luonnon tilasta.

Tukipolitiikka voi puolestaan vaikuttaa siihen, miten maanviljelyksen muututtua perinnemaisemia pystytään hoitamaan.

Oriveden kultakaivoksen sulkemisesta ristivetoa – Ely vaatii hallittua alasajoa

0
0

Pirkanmaan Ely-keskuksen mielestä Dragon Mining Oy:lle pitää myöntää määräaikainen ympäristölupa Oriveden kaivoksen alasajamiseksi. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi joulukuussa 2015 kaivosyhtiön ympäristölupahakemuksen. Ely-keskus puolestaan valittaa aluehallintoviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen.

Ely-keskus arvostelee Avin joulukuista päätöstä siitä, ettei siinä asetettu riittäviä ehtoja kaivostoiminnan hallitulle lopettamiselle. Uudessa määräaikaisessa luvassa pitää asettaa tarkat velvoitteet ympäristöriskien minimoimiseksi, sanoo ylitarkastaja Vesa Hyvärinen.

– Oriveden kaivoksen sulkeminen ja ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii tarkan suunnitelman. Toimenpiteet pitää aloittaa jo kaivoksen toiminnan aikana.

– Ongelmat eivät ratkea pelkällä lopettamispäätöksellä.

Kaivoksen alapuoliset järvet pitää kunnostaa

Valvontaviranomaisena Ely on huolissaan etenkin alapuolisten järvien kuormittumisesta.  Määräaikaisessa luvassa pitäisi olla tarkat määräykset kuivatus- ja hulevesien käsittelystä.

– Lisäksi  kaivosyhtiön pitää kunnostaa Ala-Jalkajärvi ja Peräjärvi, sanoo Hyvärinen.

Kaivosyhtiö pitää myös velvoittaa tarkkailemaan alapuolisen vesistön tilaa toiminnan lopettamisen jälkeen. Ely vaatii myös vakuutta jätealueen jälkihoidon turvaamiseksi.

Kaivosyhtiökin valittaa  aluehallintoviraston päätöksestä

Myös Dragon Mining Oy on ilmoittanut valittavansa aluehallintoviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen ja tarvittaessa myös Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Luonnonsuojelijat vaativat heti aluehallintoviraston päätöksen jälkeen kultakaivoksen toiminnan välitöntä keskeyttämistä.

Merikotka törmäsi sähkölinjaan – palokunta apuun

0
0

Satakunnan Merikarvialla palokunta on joutunut auttamaan sähkölinjaan törmännyttä merikotkaa.

Pelastuslaitoksen mukaan merikotka oli törmännyt Palosaarentiellä sähkölinjaan. Lintu oli vammautunut eikä kyennyt lentämään.

Palokunta otti merikotkan kiinni ja vei sen paloasemalle lämmittelemään. Paloasemalta lintu toimitetaan eteenpäin hoidettavaksi.

Merikotka on vaarantunut laji, jonka pesimäkanta Suomessa on tällä hetkellä noin 350 paria. Lintu on kuitenkin pelastunut Suomessa katoamisen partaalta, joten nykyään lajin tulevaisuus näyttää maassamme suostuisalta.

Tuholaistorjuja siirtyi myrkyistä herkkuihin

0
0

Sinisiin kumihanskoihin ja vaaleaan suojahuppuun pukeutunut mies kulkee Ylen pukuvarastossa ja asettelee tottuneesti parikymmensenttisiä muovipönttöjä loputtomiin jatkuville hattuhyllyille. Purkit ovat koiperhosille tarkoitettuja feromoniansoja ja niiden asettaja tuholaistorjuja Kaarlo Satimus.

Tampereen Tohlopissa sijaitseva valtava pukuvarasto on tuttu paikka niin ötököille kuin niiden metsästäjälle. Erityisesti turkiskoi viihtyy tiloissa, ja Satimus kutsutaankin paikalle säännöllisin väliajoin keksimään keinoja sen päänmenoksi.

– Tämä on ötökän taivas. Nahat, turkikset ja villavaatteet houkuttelevat tuholaisia. Tavarat kiertävät kuvauksissa ja niitä keräillään vanhoista varastoista, eikä yksi torjuntakerta siksi pidä tuholaisia kauaa poissa.

Vaikka työkeikka tuholaistorjujalle kelpaakin, Kaarlo Satimus myöntää, että saman kohteen läpikäyminen kerta toisensa jälkeen on joskus hieman turhauttavaakin.

– Jos minä saisin määrätä, niin nämä herkemmät tavarat laitettaisiin pysyvästi säilöön alle 5-asteiseen huoneeseen, jossa ilmankosteus olisi sopiva. Sillä katkaistaisiin monen hyönteisen lisääntyminen. Pakkanen tappaa tuholaiset, mutta jo alhainen lämpötila riittää näännyttämään ne lisääntymästä.

Myrkyttäjästä pyydystäjäksi

Kaarlo Satimus päätyi tuholaistorjujaksi maatalousopintojensa myötä. Ura alkoi torjuntatöistä pellolla ja puutarhassa, ja jatko-opinnot pätevöittivät miehen varasto- ja sisätuholaisten torjujaksi.

Ennen maanviljelijäksi ryhtymistään Satimus ehti työskennellä ötököiden kimpussa täysipäiväisesti parikymmentä vuotta. Sinä aikana koko tuholaistorjunnan käsite muuttui, kun myrkyttämisestä siirryttiin pehmeämpiin keinoihin ja nimityksiin.

– 1960-luvulla kemikaalit olivat kovia, ja oli sitä hienompaa mitä enemmän myrkytettiin. Ja jos aineessa oli vielä hajua, niin sen parempi, Satimus hymähtää.

Sittemmin havaittiin esimerkiksi DDT:n haittavaikutukset. Pikkuhiljaa on siirrytty kevyempiin aineisiin, ja nykyään ötököitä pyydystetään myös ruoka- ja feromonisyöteillä.

– Myrkyttäminen oli hieno sana 60-70-luvuilla, mutta nykyään tehdään tuholaistorjuntaa. Se vaatii omanlaistaan osaamista; kun käytetään pehmeitä keinoja, pitää tuntea hyönteisen biologiaa osatakseen tehdä sille jotakin.

Erikoinen vihollinen kruunaa työkeikan

Ajat ovat muuttuneet ihmisten kotioloissakin. Puulaatikoiden ja harvojen talonrakenteiden aikaan kukoistanut russakkakanta on lähes mennyttä, ja koiperhosetkin käyneet aiempaa harvinaisemmiksi.

– Vaate- ja turkiskoita löytyy nykyään enimmäkseen varastoista ja museoista. Kotien vaatevarastot ovat hyvin pieniä, lämpöisiä ja siistejä. Koi tarvitsisi vaihtolämpöä ja vähän kosteuttakin.

Torjuntakeikkoja riittää silti eläkeläisellekin. Satimus pakkaa ansansa ja ruiskunsa yhä säännöllisesti ja lähtee matkaan. Asiakkaan intresseissä on vain ötökätön tila, mutta torjuja toivoo työpäivältään muutakin kuin hengettömiä hyönteisiä.

– Mitä erikoisempi ötökkä tulee vastaan, sitä mielenkiintoisempi työ on. Parasta on kun saa selätettyä jonkun erikoisemman tuholaisen.

Vaikka työnä on tuhoaminen, ei Satimus osaa nimetä yhtään ötökkää arkkivihollisekseen. Pari inhokkia luomumaatilaa viljelevälle miehelle tulee kuitenkin mieleen.

– Ystäviähän tässä melkein ollaan, kun on vuosia puuhattu rinnatusten. Mutta viljateollisuuden puolella jyväkärsäkäs ja hinkalokuoriainen ovat kyllä sitkeitä otuksia, joita tulee maailmalta aina vaan lisää, mies manaa maanviljelijän ominaisuudessa.

Pakkanen patoaa jokia Kainuussakin – "Veden pinta on ylempänä kuin piha"

0
0

Sateinen loppuvuosi ja sen jälkeen alkavat kovat pakkaset ovat huono yhdistelmä. Tammikuuksi virtaamat ovat nyt joissa suuria, yhdessä kovan pakkasen kanssa se aiheuttaa hyydepatoja. Viikonlopun lumisade pahensi tilannetta entisestään.

– Kaksi vuotta sitten oli vastaava tilanne. Hyydepadot tulevat yleensä samoihin jokiin, sanoo Kainuun ELY-keskuksen vesihuoltoinsinööri Jari Pesonen.

Pahin tilanne on Sotkamon Tipasjoella, mutta Kainuun ELY-keskukselle on ilmoitettu hyydepadoista myös Sotkamon Tuhkajoelta, Ristijärven Torvenkoskelta ja Kajaanin Mainuanjoelta.

Sotkamon Tipasjoella hyydepadot ovat nousseet jo Markku Tuikan kalankasvattamon altaiden päälle. Kannellisissa altaissa kasvaa kirjolohta ja siikaa.

– Sohjo patoaa itse itselleen patoa. Veden pinta on ylempänä kuin piha. Jäätä ja jääsohjoa on altaiden päällä. Jos tämä jatkuu, niin sitten tulee ongelmia. Tänne asti on sinnitelty, mutta nyt tarvitaan järeämpiä konsteja, sanoo Markku Tuikka.

Tiistaina ELY-keskus lähettää urakoitsijan Tipasjoelle avuksi. Sääennusteen mukaan pakkanen on lauhtumassa, joten lauhtuminenkin vähentää hyyteen muodostumista.

– Rakennus on jo osin jääsohjon ympäröimänä. Siinä on sellainen ilmiö, että se sohjokin pidättelee vettä. Sohjoa on pihalla jo metrin verran, sanoo Tuikka.

Sympaattisesta saukosta tuli kuvaajien suosikki – kellii lumessa, esittelee kalasaalistaan

0
0

Lahden Vesijärven rantamaisemissa on viime päivinä kuhissut luontokuvaajia eri puolilta maata. Kaikki ovat halunneet saada oman kuvansa sulaan poukamaan ilmestyneestä saukosta.

Paikka sijaitsee noin kilometrin päässä Lahden keskustasta, ja vieressä on teollisuustoimintaa, asutusta ja venesatama. Kaupunkilaissaukosta on jaettu parissa päivässä kymmeniä, jollei satoja, kuvia sosiaalisessa mediassa.

Lahtelainen Sanna Mäkinen bongasi saukkokuvat Facebookin kaupunkiryhmästä, ja päätti, että haluaa nähdä somehitiksi nousseen eläimen omin silmin.

Mäkinen vietti saukkoapajilla kahtena päivänä monta tuntia. Hän ei ole aiemmin nähnyt saukkoa luonnossa.

– Saukko sukelteli ja kalasteli. Muutamassa kuvassa näkyy kalakin saukon suussa. Ihan kuin olisi saalistaan tullut oikein esittelemään. Saukkoa oli upeaa katsella, kun yleensä taitavat olla aika arkoja. Tämä yksilö vaikuttaa olevan linssilude.

Saukko ja samalla sulalla viihtyvä minkki kiinnostivat myös keravalaista Arto Ketolaa. Hän päivysti Lahdessa kamera valmiudessa viisi tuntia höyryävän sulan vieressä ja sai kuvan saukosta makoilemassa hangessa.

– Kuvassa saukko kieriskelee lumessa innoissaan. Se oli asennossa hetken, jolloin siitä sai loistavan tilannekuvan. Kovasta pakkasesta aiheutuva vesihöyry vaikeutti kuvaamista vastarannalle.

Kuvaaja neuvoo: Sula koski on paras bongauspaikka

Ketola luonnehtii saukkoa mielenkiintoiseksi vesieläimeksi.

– Se on peto ja samalla kovin sympaattinen eläin, hän sanoo.

Ketola on aiemmin kuvannut saukkoja Nukarinkoskella Nurmijärvellä, mutta siellä saukkoja ei ole hänen mukaansa tänä talvena näkynyt.

– Talvella on rajoitetusti valoa, joten kovin pitkälle ei voi päiväressuja tehdä saukkojen perässä.

Ketolan mukaan sulat kosket ovat parhaita paikkoja tavata saukko.

– Monesti niiden näkeminen vaatii kärsivällisyyttä ja odottelua koskien reunoilla. Viime talvena näin Kuusamossa Käylän koskella saukon, joka kiusasi koskikaraa.

Ketola kuitenkin muistuttaa, etteivät kuvaajat menisi liian lähelle Lahdessa suuren suosion saavuttanutta saukkoa, ettei eläin häiriintyisi.

– Siellä oli viikonvaihteessakin moni metrin päässä kuvaamassa. Toisaalta, itse kuvailin saukkoa vastarannalta 500 mm optiikalla, kun saukko sukelsi ja tuli viereeni alle metrin päähän mussuttamaan ahventa. En sitten tiedä, häiritsevätkö sitä ihmiset.

Ilmakuplista näkee, missä saukko sukeltaa

Säännöllisesti Lahden rantamaisemia kuvaava Päivi Leinonen on hänkin käynyt seurailemassa saukon touhuja. Kuvaamista on rajoittanut ainoastaan pakkanen, joka on kovimmillaan laskenut pariinkymmeneen asteeseen.

Leinonen kertoo saukon pyörineen vedessä pitkään.

– Saukko oli kiven kolossa, varmaan metrin päässä minusta. Ei arastellut yhtään. Moni sanoi, että ihmeen kesy se on, kun päästä niin lähelle. En ole koskaan aiemmin kohdannut saukkoa.

Leinonen kertoo, että saukko kierteli rantoja, kurkki jään raoista ja sukelteli.

– Ilmakuplista näki, missä se meni. Kannatti päivystää, vaikka olin umpijäässä.

Saukko kiinnosti myös Juha Nikulaa. Hän kertoo saukon kalastelleen ja syöneen saaliitaan rannalla.

– Ei se pahemmin ihmisistä välittänyt. Saukko on leikkisä ja touhukas otus.

Saukko reissaa ruuan perässä

Eläintieteen tohtori Heidi Kinnunen sanoo, ettei ole mitenkään tavatonta bongata saukkoa läheltä asutusta tai vaikka kaupungin keskustaa. Saukot liikkuvat ruuan perässä pitkiäkin matkoja. 

– Ne menevät kalaan jään alle. Tuntoviikset auttavat seuraamaan pimeässä kalojen liikkeitä.

Saukko kelpuuttaa ravinnokseen kalan lisäksi esimerkiksi sammakot ja äyriäiset. Lihaakin se voi syödä, jos tarjolla on.

Jos saukon reviirille tulee ihmisiä, eläin voi käyttäytyä hyvinkin tuttavallisesti.

– Saukot ovat mainioita vesseleitä. Kesällä niitä näkee harvoin, joten talvi on erityistä aikaa bongaamiseen. Ihmisten mielestä saukot ovat usein leikkisiä ja hauskoja otuksia, jotka eivät ehkä ehdoin tahdoin hakeudu ihmisen seuraan, mutta eivät välttämättä pelkääkään. Jos saukko on kohdannut ihmisiä, se voi olla hyvinkin tottunut.

Inarijärven voi äänestää vuoden retkikohteeksi

0
0

Vuoden Retkikohde -kilpailussa on mukana luontoretkeilyyn sopivia vesistöjä, joissa on tarjolla retkeilypalveluja ympärivuotisesti. Palveluja ovat esimerkiksi reitit, rantautumis- ja nuotiopaikat, kanoottien, SUP-lautojen, retkiluistimien ja potkukelkkojen vuokraus, alkeiskurssit, ohjatut melonta- ja kalastusretket sekä varustekuljetukset, majoitus ja ruokailut.

Inarijärvi on Suomen erämaisin suurjärvi melottavaksi, soudettavaksi ja talvella hiidettäväksi tai kelkkailtavaksi. Kilpailun esittelyssä kerrotaan, että Juutuanjoki tarjoaa koskenlaskuunkin haasteita ja että talvella Inarijärvellä on merkityt moottorikelkkaurat sekä taukopaikkoja urien varrella. Kesän veneilykautta helpottavat rakennetut rantautumispaikat ja laiturit, lukuisat autiotuvat ja tulistelukodat. Yrittäjät eri puolilla järveä vuokraavat kanootteja ja kuljettavat kalastajia.

Voittorahat Ukonkiven esittelyyn

Tittelistä ja 5000 euron palkinnosta kilpailee yhteensä kymmenen kohdetta. Inarijärven lisäksi finaaliin valittiin Etelä-Saimaa, Kalajoki, Koloveden kansallispuisto, Lentua, Linnansaaren kansallispuisto, Päijänteen kansallispuisto, Raahen saaristo, Saaristomeren kansallispuisto ja Tuusulanjärvi. Inarijärvi käyttäisi voittorahat suositun käyntikohteen, Ukonkiven kohdeoppaan laatimiseen.

– Tällä stipendillä saisimme sen paikalleen kertomaan Ukonkiven ainutlaatuisesta historiasta saamelaisten pyhänä paikkana, kilpailukuvauksessa vedotaan.

Kilpailun ensimmäisessä vaiheessa kaikki retkeilystä ja luonnossa liikkumisesta innostuneet saivat lähettää ehdotuksia Vuoden Retkikohteeksi. Ehdotuksia tuli yli 100 henkilöltä, ja ehdotettuja kohteita oli lähes 50. Retkeilyalan ammattilaisista koostuva raati valitsi ehdotuksista kymmenen finalistia. Vuoden Retkikohde valitaan yleisöäänestyksellä. Äänestys päättyy 16.helmikuuta.


Merikarvialla sähkölinjoihin lentänyt lintu osoittautuikin maakotkaksi

0
0

Pelastuslaitoksen Merikarvialla huostaanottama merikotkaksi luultu lintu onkin osoittautunut maakotkaksi. Palokunta poimi aiemmin päivällä sähkölinjoihin törmänneen kiukkuisen maakotkan hoteisiinsa.

Maakotka on vammautunut eikä kykyne lentämään. Porin kaupungin eläinlääkintäyksikön päällikkö Pilvi Vaajakari kertoo, että havaintojen mukaan lintu oli käyttäytynyt oudosti jo ennen sähkölinjoihin törmäämistä.

– Lintu on kuulemma suhteellisen pienikokoinen ja lentänyt matalalla koko päivän.

Maakotka tulee Vaajakarin vastaanotolle huomenna, mikäli se on vielä hengissä.

– Lintu on voinut kärsiä nälkiintymisestä tai nestehukasta. Jos sillä ei ole mitään isompia ulkoisia ruhjeita tai siivet eivät ole murtuneet poikki, voidaan aloittaa nesteyttäminen, ruokkiminen ja mahdollisesti antibioottikiputerapia.

Kodin tuholaiset saa karkotettua ilman myrkkyjäkin

0
0

Nykyasuntojen tiiviit rakenteet ja lämpimät vaatesäilöt ovat tehneet lopun monen tuholaishyönteisen menestyksestä. Koit, russakat ja luteet pärjäävät nykyaikaisissa tiloissa aiempaa huonommin, mutta kyllä kiusanhenkiä löytyy, tietää tuholaistorjuja Kaarlo Satimus.

– Yleisin haittaeläin on varmaankin muurahainen. Se tykkää betonipohjaisista rivi- ja omakotitaloista, joiden styroksit lämmittävät mukavasti ja joista täytehiekkaa on kiva kantaa ulos.

Jos muurahaisista haluaa lopullisesti eroon, kannattaa tarmo suunnata sisätilojen sijasta puutarhaan.

– Sisällä talossa on vain satelliittipesiä. Isot pesät ovat ulkona istutusten lähellä, siellä muurahaiset hyödyntävät kirvoja. Ulkopesät pitää tuhota jollakin hyväksytyllä myrkyllä kesän aikana, Kaarlo Satimus neuvoo.

Vähemmän myrkyllisenä konstina voi hankkia ansan, joka asetellaan muurahaisten kulkureitille.

– Ansaan laitetaan pieni makea tai proteiinipitoinen syötti, johon annostellaan pieni määrä torjunta-ainetta. Sillä muurahaiset sitten omatoimisesti myrkyttävät itse itsensä.

Sokeritoukka muuttaa pahvilaatikossa

Toinen yleinen kiusa on sokeritoukka, joka leviää koteihin teollisuuden ja kaupan puolelta pahvitavaran mukana.

– Sokeritoukan reitti on vaikea katkaista, koska se saattaa lisääntyä piilossa vuoden-pari ja tulla esiin vasta sitten.

Sokeritoukat viihtyvät keittiön kaappien alaosissa, kylpyhuoneissa ja saunoissa. Noin sentin mittainen hyönteinen etsii ruokaa pimeässä ja vipeltää karkuun kun valo sytytetään.

Kaarlo Satimus neuvoo asettelemaan toukkien suosikkipaikoille liima-ansoja, joilla saadaan suurin osa kiikkiin.

Kuoriaiset kerätään liima-ansaan

Kotitaloissa tuttu vitsaus ovat myös turkis- ja ihrakuoriaiset, joka viihtyvät talon täytteissä hyvin ja kestävät kylmyyttäkin.

– Talojen vinteille saattaa kertyä kärpäsiä, jotka kuoltuaan ovat yhdessä siitepölyn kanssa hyvää ravintoa turkis- ja ihrakuoriaiselle.

Jos kuoriaiset levittäytyvät asuintiloihin, neuvoo Satimus rakentamaan niille tahmean ansan.

– Puutarhaliikkeistä saa liima-ansoja. Ansa suojataan paperikolmiolla ja siihen asetetaan vaikka kissanruokaa syötiksi. Kun kuoriaiset jäävät kiinni liimaan, ne alkavat kuolleena houkuttaa toisiaan. Silloin saadaan kerralla siivottua suuri joukko hyönteisiä pois ja saatetaan välttyä kemialliselta torjunnalta.

Menestyksekkään metsästysrupeaman jälkeen kutsumattomia vieraita voi joskus joutua kiittelemäänkin.

– Joissakin tapauksissa sokeritoukkien tai esimerkiksi viemärikärpästen suuri määrä voi paljastaa vesivahingon tai viemärivian. Ötökät toimivat indikaattoreina, Kaarlo Satimus sanoo.

Pääkaupunkiseudulla hirveä hinku luonnonjäille – turvallisia ponttoonitraktoreita vasta yksi

0
0

Tuusulanjärvellä oli tänä aamuna hyytävä tuuli, kun Järvenpään kaupungin liikuntatoimen työntekijät ajoivat jäälle kahdella mönkijällä ja alkoivat kairata mittausreikiä. Koska jään paksuus vaihteli 21 - 24 sentin välillä, liikuntapaikkamestari antoi luvan aurata luistelubaanaa mönkijöillä.

– Tuo vahvuus riittää mönkijälle, mutta kovin hyvää rataa sillä ei vielä saa. Kevyt pakkaslumi liikkuu juuri ja juuri, mutta ensi yön myräkän jälkeen voi olla vaikeuksia. Koneen työleveys on lisäksi kapea, liikuntapaikkamestari Ari Kuisma kertoo.

Järvenpään päähän järveä aurattiin noin viiden kilometrin retkiluistelurata. Tuusulan puolella järveä odotellaan vielä jään vahvistumista, sillä kunnalla ei ole auroin varustettuja mönkijöitä.

Viikonloppuna avoimessa Tuusula-Facebook-ryhmässä iloittiin siitä, että joku oli jo aurannut kilometrien pituisen suoran reitin Tuusulasta kirkon rannasta Järvenpään Tervanokan uimarannalle. Kuisma kiroaa tuon auraajan.

– Ainakaan se auraaja ei ollut Järvenpään tai Tuusulan liikuntapalveluista, vaan ääliöpalveluista. Eilenkin Järvenpäässä kaislikossa joku putosi jäihin. Tuollaiset ääliöt aiheuttavat paineita Järvenpään ja Tuusulan työntekijöille, että tehkää nyt jo se rata. Minä en ajata työmiehiä tuonne järvelle traktorilla, jossa on oikea kuolemanriski. Hytistä ei pääse nopeasti pois, koska kattoluukkujakaan ei enää ole.

Liikennevakuutus ei ole voimassa baanalla

Virkamies Kuisma muistuttaakin vakavasti jäällä liikkumiseen liittyvistä riskeistä, esimerkiksi railoista. Halkeamat heikentävät aina jään kantavuutta. Esimerkiksi railojen risteyskohdassa jään kantavuus on enää 25 prosenttia ehjän jään kantavuudesta.

Samoilla varovaisilla linjoilla on Espoon kaupungin aluetyöjohtaja Petri Forsman.

– Espoon kaupunki ei auraa ratoja luonnonjäille. Esimerkiksi Oittaalle aurattu rata ei ole kaupungin. Kun joku loukkaantuu, ihmiset hakevat herkästi korvauksia kaupungilta ja kaupunki ja virkamies ovat vastuussa tapahtuneesta, Forsman muistuttaa.

Auraustraktoreiden tai muiden työkoneiden liikenne- tai muut ajoneuvovakuutukset eivät ole voimassa jäällä kuin viranomaisten hyväksymällä ja hoitamalla virallisella jäätiellä.

Sekä Tuusula, Järvenpää että Espoo auraavat luonnonjäille latuja vasta silloin kun teräsjäätä on yli 35 senttiä ja luntakin riittävästi.

Jyväskylästä löytyy ponttoonitraktori

Kunnat ovat miettineet yhdessä VTT:n kanssa aurauskalustoon kellukkeita, jotka pitäisivät koneen ja ennen kaikkea työmiehen pinnalla, jos jää pettääkin. Työ on vielä kesken.

Jyväskylässä tällainen ponttoonein varustettu auraustraktori on ollut käytössä jo vuosia. Sen on ideoinut ja rakentanut paikallinen urakoitsija, joka aurasi esimerkiksi viime lauantaina Jyväsjärveen retkiluistelureitin.

– Olemme tehneet kahteen kiinteistönhuoltotraktoriin ponttoonit muoviputkista. Kantavuus on vielä kerrottu puolellatoista putkien valmistajan ilmoittamasta kantavuudesta. Se on ihan laskennallinen juttu, kun tietää pikkutraktorin painavan puolitoista tonnia, urakoitsija Jukka Häkkinen paljastaa.

Suunnitelmissa on kokeilla ensi talveksi vielä kevyempää materiaalia: alumiinia.

Ponttoonit ovat normaalissa auraustilanteessa jäänpinnan yläpuolella, mutta jos traktori alkaa vajota jäihin, ponttoonit lasketaan hydrauliikalla alas ja ponttoonit nostavat traktorin kellumaan pinnan yläpuolelle. Tästä traktori voidaan hinata maihin.

– Vakuutushan ei korvaa mitään, myö ollaan tällaisia pellepelottomia. Kyllä ne on kauheasti kyselleet sieltä etelästäkin, että miten me on ne ponttoonit tehty, mutta en minä nyt sitä niin tarkasti kerro, etten joudu vastuuseen, jos joku muu pudottaa traktorinsa jäihin, Häkkinen naurahtaa.

 

Joulun yksin viettänyt julkkisjoutsen sai seuraa – kaksi laulujoutsenta lyöttäytyi kaveriksi

0
0

Omissa oloissaan viihtynyt kyhmyjoutsen sai vuoden vaihteen jälkeen seurakseen kaksi laulujoutsenta. Metsästä joulukuun lopulla löytynyt laulujoutsen toipui Raahen löytöeläinkodissa ja uudenvuodenpäivänä lintu lipui Oulujokeen viralliselle lintujen ruokintapaikalle. Viikkoa myöhemmin laulujoutsen oli hakeutunut kyhmyjoutsenen luo.

– Siinä ne nukkuivat jäällä vierekkäin hyvin sopuisasti, ihan kuin olisivat olleet aina kavereita keskenään, kertoo Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Ari-Pekka Auvinen.

Toinen, viikkoa myöhemmin ruokintapaikalle tuotu laulujoutsen pelastettiin vuodenvaihteen jälkeen Sanginjoen Nivakoskesta paikallisen pariskunnan toimesta. Lintu oli uinut pienenevässä sulassa, kunnes kireä pakkanen teki tehtävänsä.

– Linnun pyrstö oli ihan jäässä. Jääkimpaleet painoivat ainakin kolme kiloa, siinä meni kaksi vuorokautta ennekuin ne sulivat, Auvinen muistelee.

Myöhemmin joutsen vapautettiin muiden tavoin sulana pysyvälle ruokintapaikalle.

– Mutta jo muutaman tunnin jälkeen tulokas huuteli innokkaasti muille joutsenille ja ui niiden joukkoon, Ari-Pekka Auvinen naurahtaa.

Molemmat laulujoutsenet ovat aikuisia yksilöitä, mutta tällä hetkellä ne eivät kykene lentämään. Niiden sulat ovat rispaantuneet, sulkien kehittyminen on häiriintynyt jostakin syystä. Seuraava sulkasato tuo kuitenkin uudet sulat ja samalla palauttaa myös niiden lentokyvyn. Siihen, miten kolmikon käy kesän koittaessa, on Auvisella oma arvauksensa.

– Veikkaan, että lentokykyisinä laulujoutsenet lähtevät omille teilleen. Luulen, että kyhmyjoutsen ei kykene lentämään muiden mukana. Se on myös helposti kesyyntyvä ja paikkauskollinen lintu.

Uusien joutsenten tulo on kiinnostanut oululaisia. Omaan rauhaan tottuneet avantouimarit saivat sunnuntaina seurakseen monikymmenpäisen yleisön, kun ihmiset saapuivat ihailemaan kolmen joutsenen seuruetta.

– Suuri osa uimareista on ollut mielissään uusista tulokkaista, mutta eivät kaikki. Jotkut pelkäävät lintujen levittävän tauteja, mikä on aika epätodennäköistä.

– Koska linnut eivät viihdy ylempänä olevalla virallisella ruokintapaikalla, niin tarkoituksena on saada kaupungilta lupa lintujen ruokkimiseen alavirran puolelta heti uimarannan jälkeen, väläyttää Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Ari-Pekka Auvinen.

Eurooppalaisnuoret uskovat yhteistyöhön ympäristöasioissa – ”Me olemme viimeinen sukupolvi, joka voi vielä jotakin tehdä”

0
0

Lahdessa viikonloppuna pidetty Euroopan nuorten parlamentin kansallinen istunto kokosi yhteen liki 200 nuorta. Päällimmäisenä puhuttivat ympäristöasiat ja kestävä kehitys.

Neljän päivän aikana kymmenessä komiteassa kootut näkemykset yhdistettiin päätöslauselmaksi. Sen avulla nuorten ääni pyritään saamaan kuuluviin Suomen rajojen ulkopuolellakin. 

Vantaalla lukiota käyvä Minna Heikkinen näkee, että nyt on viimeinen hetki toimia.

– Esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä on puhuttu jo kauan. Meidän sukupolvemme on viimeinen, joka voi vaikuttaa jotenkin siihen, millainen tilanne tulevilla sukupolvilla tulee olemaan. Jos nyt emme tee jotakin, sitä [ilmaston muutosta] ei voi pysättää, näkee Heikkinen. 

Lahden kansallinen istunto pyrki mallintamaan ”oikeaa” EU-parlamentin istuntoa.

– Juu, kyllä täällä tulee ehkä mokia enemmän, mutta yritetään mennä samoilla linjoilla, Miina Heikkinen nauraa.

Miina Heikkinen osallistui komiteaan, jossa käsiteltiin energiamarkkinoita. 

– Kiistoja tuli esimerkiksi siitä, mitä on mahdollista tehdä, minkälaisessa aikataulussa ja millaisten alueellisten rajojen sisällä. Kulttuurierot näkyivät kyllä mielipiteissä, mutta ihan yhtä lailla suomalaisten välillä oli näkemyseroja.

Heikkisen mukaan fossiilisista polttoaineista käytiin kiivastakin väittelyä.

– Me haluamme leikata niiden käyttöä ja jotkut haluavat kokonaan puhdasta energiaa. Se ei käy noin vain, kun fossiilisia polttoaineita käytetään niin paljon.

"Euroopan kansalainen ennen muuta"

Euroopan pakolaisvyöryä sivuttiin, mutta se ei ollut nuorten mukaan pääagendalla.

– Se oli varsin vähän tässä kokouksessa esillä, mutta aiemmissa istunnoissa se on ollut esillä kyllä, Miina Heikkinen kertoo.

Kataloniassa, lähellä Barcelonaa asuva Blue Noah Pfaff kertoo, etteivät turvapaikanhakijat hänen ympäristössään juurikaan näy.

16-vuotias tuntee olevansa enemmän eurooppalainen kuin jonkun maan kansalainen.

– Minulla on Saksan passi, olen syntynyt ja asun Espanjassa, ja isäni suku on Belgiasta. Näen, että olen Euroopan kansalainen ennen muuta.

Espanjalaisten nuorten tilanne talouskriisin keskellä kuitenkin huolestuttaa nuorta miestä.

– Noin puolella nuorista ei ole töitä tai asemaa [yhteiskunnassa]. Moni myös lopettaa koulun siinä kuudentoista vuoden iässä.

Pfaffin mukaan vastikään käydyt vaalit toivat mukanaan raikkaan tuulahduksen Espanjan poliittiseen ilmapiiriin. Katalonian tilanteeseen hän ei usko löytyvän helppoa ratkaisua lähiaikoina.

Pfaffi uskoo, että Espanjassa saatetaan käydä pian uudet vaalit, koska ”sen enempää vasemmalla kuin oikeallakaan ei ole tarpeeksi valtaa tehdä sitä, mitä halutaan.”

Nuori eurooppalainen näkee, että yhteistyöllä Euroopan sisällä voitaisiin saada jotakin hyvää aikaiseksi monella ongelma-alueella.

– Olen melko tyytyväinen Euroopan Unioniin, hän toteaa.

Yksi ihmetyksen aihe etelästä pohjoiseen matkanneelle on ollut Suomen sää. Pfaff myös iloitsi lumesta.

– Täällä on kylmää, mutta kaunista. Lunta näen nyt kolmatta kertaa elämässäni ja ihan vain leikin sillä, Blue Noah Pfaff kertoo.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live