Kuuluisuuteen pongahtanut kattohaikara Joppe on löytynyt kuolleena Pihtiputaalla.

Lintuharrastajien tietoon kerrottiin suru-uutinen sunnuntaina, että bongareita satojen kilometrien päästä houkutellut Joppe on löytynyt kuolleena sähkölinjojen alta.

– Joppe on yleensä seitsemän maissa tullut pihamaalle aamupalaa katselemaa, mutta tänään kun sitä ei vielä puoli kahdeksan aikaan näkynyt lähdin joenvarresta jo katselemaan, mutta emäntä sen sitten löysi pihamaalta voimalinjojen luota pötköllään, lintua ruokkinut Pentti Hytönen suree.

– Lintu kannettiin pesuhuoneeseen ja koska se oli vielä lämmin, yritimme sitä elvyttää, mutta ei siihen elomerkkiä saatu. Hautajaisia tässä täytyy ryhtyä suunnittelemaan, Hytönen pahoittelee.

Hytönen pohtii pitäisikö ennen hautaamista vielä selvittää linnun sukupuoli ja ikä, jotka eivät ole olleet tiedossa.

Pihtiputaalla Hytösten pihapiiriin talvehtimaan jäänyt – Jopeksi nimetty – kattohaikara todennäköisesti erehtyi jäämään Suomeen vahingossa. Hytönen arveli Jopen tulleen alueelle joutsenparven mukana. Suurin osa kattohaikaroista viettää talvensa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Joppe pärjäsi pakkassäästä huolimatta hyvin ja nautiskeli pihtiputaalaisten tarjoamista herkuista, kuten mätimuikuista ja hirven lihasta, kunnes traaginen kohtalo paljastui sunnuntaina.

Kissat tarvitsevat virikkeitä siinä missä muut eläimet. Virikkeet kehittävät kissojen oppimista, kuntoa, mielialaa sekä käyttäytymistä.

Tylsistyminen ja tekemisen puute näkyy kissoissa epätoivottuna käyttäytymisenä.

– Kissa on stressiherkkä eläin ja stressistä voi tulla oireita. Tämä näkyy esimerkiksi aggressiivisuutena omistajia tai muita eläimiä kohtaan. Se voi näkyä myös häiriökäytöksenä, esimerkiksi siten, että kissa vetää yöllä rallia asunnossa. Stressi voi näkyä myös passivoitumisena, klinikkaeläinhoitaja Kaisa-Inkeri Silonsaari kertoo.

Rakenna kotiympäristöstäsi savanni

Liikunnan tarve on etenkin kastroitujen ja steriloitujen sisäkissojen kohdalla tärkeää, koska leikatut kissat lihovat helposti ja ylipaino aiheuttaa sairauksia.

– Vaatii omistajan panostusta, että leluja ja ruokaa voi heitellä. Kissa tykkää saalistaa kuivaruokaansa ja ruokaa voi piilottaa asuntoon. Näin kissalla voi mennä montakin tuntia ruoan hakuun, kun vertaa siihen, että se olisi kipossa ja kissa syö sen muutamassa minuutissa.

Kissa liikkuu ympäristössään monilla tavoin ja etsii korkeita paikkoja, joista pystyy tarkkailemaan tilanteita. Pienilläkin muutoksilla kodissa kissan elinympäristöä saa parannettua.

– Itse olen tehnyt hyllyjä oviaukkojen yläpuolelle, joihin pääsee hyppäämään hyllyn tai kiipeilytelineen päältä. Niistä syntyy polkuja seiniä pitkin.

Monet kissat pitävät esimerkiksi lasitetuista parvekkeista. Esimerkiksi verhoja avaamalla kissa saa tarkkailtavaa.

– Jos on kerrostaloasunto, jossa kissaa ei voi päästää ulos, on lasitettu parveke myös hirmu kiva. Äänet ovat kissalle tärkeä juttu kanssa. Myös ikkunan avaaminen voi olla kissalle hurjan mukavaa, jos on muuten vain kodin äänien ympäröimänä.

Opeta kissallesi temppuja

Temppujen opettaminen on kissalle aivojumppaa. Kissoille on hyvä antaa mieluinen palkinto, esimerkiksi herkku tai kehuja temppujen onnistuessa.

Temput lähentävät myös omistajan ja kissan välisiä suhteita. Kun kissa on tottunut omistajaan ja omistajan kosketukseen, se myös helpottaa kanssakäymistä sellaisissa tilanteissa, joissa kissaa pitää auttaa.

– Koulutuksen avulla kissat sietävät enemmän sitä, että ollaan omistajan kanssa tekemisissä. Minulla on esimerkiksi neljä kissaa ja olen valmentanut niitä askel askeleelta herkkupaloilla tilanteeseen jossa kissalle on annettava tabletti. Tempuilla ja leikeillä pystyy selvittämään kissan sietorajat askel askeleelta.

Leiki kissasi kanssa

Kissoille on valmistettu paljon leluja. Hyvät lelut ovat sellaisia, joihin kissa saa purettua raivoaan ja energiaansa. Useat kissat kiinnostuvat esimerkiksi huiskaleluista ja herkkuesineistä, jonka sisälle on piilotettu herkkuja.

– On paljon leluja, mitkä vaativat kissan ja omistajan yhteistyötä. Sitten on myös kissan aktivointileluja, jotka kannustavat kissaa itsenäisesti aktiivisempaan eloon, Silonsaari kertoo.

Osa kissa löytää leikkikumppanin kanssatovereistaan.

– Moni kissa tykkää leikkiä lajitoverinsa kanssa. Siinäkin on huomioitava, että jos on aikuinen kissa ja tulee uusi kissa taloon, niin kemiat eivät välttämättä kohtaa. Kissat tykkäävät erilaisista leikeistä ja kanssakäyminen voi olla erilaista. Kissa pitää totuttaa ja omistajan kannattaa puntaroida sitä, mitä kissa haluaa ja mitä ei halua tehdä.

Silonsaari muistuttaa, että riippuu kuitenkin kissasta haluaako se oppia uusia asioita. Tärkeintä on, että sekä kouluttajalla että kissalla on hauskaa. Kissalle pitää antaa oikeus poistua, kun leikkiminen ei enää kiinnosta.

Kissaa kannattaa totutella ympäristöön

Kissojen ulkoiluttaminen edellyttää, että eläimet on kytkettyinä ja valvottuja taajamassa. Valjaat voivat saada kissan hölmistymään. Onneksi ulkoiluttamista voi harjoitella.

– Kissan kanssa pystyy lenkkeilemään ja osa nauttii siitä suunnattomasti, mutta ulkoilutusta pitää opetella kissan tahtiin.

Osa kissoista saattaa olla arkoja vieraita eläimiä ja ihmisiä kohtaan. Valjaisiin voi totutella esimerkiksi harjoittelemalla sellaisissa ympäristöissä, joissa ei ole häiriötekijöitä. Harjoittelua kannattaa tehdä esimerkiksi kotona ennen kuin vie kissan ulkoympäristöön.

– Koiranpennuille on pentukerhoja, joissa koiranpentuja totutellaan uusiin asioihin. Kissanpennuille tämänlainen olisi teoriassa tosi hyvä juttu kanssa. Etenkin vanhoille kissoille uudet kissat voivat olla järkytys. Jos on pentuaikana tavannut paljon muita kissoja, niin kissa sulattaa tämän helpommin kuin aikuisiällä.

Vuoden viimeisen kuukauden sääkuvissa vesisade on vähitellen jäätymässä talviseksi jääksi. Vuoden pimeimpänä aikana auringonpaiste ikuistui vain harvoihin kuviin. Joulukuun kuvissa pakkasaamut sinertävät ja jää jähmettää jo pohjalaisen luonnon.

Lähetä sääkuva

Alueellisissa tv-uutisissa käytetään katsojien lähettämiä sääaiheisia kuvia. Sääkuvista ei makseta korvausta. Lähetä kuva osoitteeseen: pohjanmaa@yle.fi.

Millaisen kuvan voimme julkaista?

Kuvan lähettäjä vakuuttaa, että hänellä on kaikki tarvittavat tekijän- ja muut oikeudet lähettämäänsä materiaaliin. Samalla lähettäjä vakuuttaa, että hänellä on oikeus luovuttaa materiaali Yle Uutisille.

Jos kuvaa käytetään uutistarkoituksessa, ei julkisella paikalla kuvaamiseen tarvita lupaa. Tässä tapauksessa ei myöskään tarvita julkistamislupaa kuvassa esiintyviltä henkilöiltä.

Muissa tapauksissa, kuten sääkuvissa, lähettäjällä tulee olla suostumus kaikilta kuvassa esiintyviltä henkilöiltä siihen, että Yle voi hyödyntää ja käsitellä materiaalia parhaaksi katsomallaan tavalla. Suosittelemmekin, että sääaiheisissa kuvissa ei esiintyisi tunnistettavia ihmisiä.

Villiruoan intohimoinen puolestapuhuja Maria Planting hakeutuu Kuusamon lomillaan ravintoloihin, mistä löytyy lähellä tuotettua ruokaa – villiruokaa.

– Tilaan kuusamolaisissa ravintoloissa vain paikallisesti tuotettua ruokaa. Aina, Plantig sanoo ponnekkaasti.

Kuusamolaista tapaa tuotteistaa villiruokaa Maria Planting kehuu suomalaisessa ruokakulttuurissa esimerkilliseksi. Kuusamossa on jo vuosia panostettu muun muassa erilaisin kaupungin tukemin hankkein paikallisen villiruoan tuotteistamiseen aina matkailuvaltiksi saakka.

– Se ammattitaito ja määrätietoisuus, millä Kuusamossa villiruokaa tällä hetkellä tuotteistetaan, tulee olemaan tulevaisuudessa huikeasti nykyistä suurempi matkailuvaltti Kuusamossa. Ja toivottavasti koko Suomessa. Kuusamolaisesta tavasta panostaa villiruokaan saisivat monet muut paikkakunnat ottaa oppia, Planting toteaa.

Puhtautta arvostetaan maailmalla

Vuoden ulkokuusamolaiseksi tänä vuonna valittu helsinkiläinen Planting muistuttaa, että harvassa maailmankolkassa Suomen lisäksi löytyy yhtä puhdasta luontoa kuin esimerkiksi Kuusamosta.

– Tätähän meidän kannattaa viedä maailmalle.

Ravintola- ja kattaustarvikeyritys E. Ahlström Oy:n hallituksen puheenjohtaja Maria Planting näkee suomalaisesta luonnosta tuotetussa ruoassa vakavasti otettavan bisneksen mahdollisuuden.

– Villiruokainnostus ei ole mitään näpertelyä. Se on ihan oikeasti bisnestä. Se luo työpaikkoja ja kehittää aluetta.

Nuoret innostuvat vähitellen

Maria Plantingin uskoa villiruoan tulevaisuuteen vahvistaa nuorten kasvava innostus villiruokaan.

– Kaikista hienoimpia juttuja on esimerkiksi nähdä kuinka nuoret innostuvat opiskelemaan villiruokaa. Kuusamossa villiyrttikurssit ovat niin täynnä, että kursseille ei mahdu kaikki halukkaat mukaan.

Planting kehottaa villiruokaan panostavia yrittäjiä, esimerkiksi ravintoloitsijoita, opettelemaan paikallisen ruoan tekemisen kunnolla.

– Kuusamostakin löytyy ”kurmeen” lisäksi ”karmeeta.”

– Mutta sekin pitää muistaa, että kaikki mikä kasvaa täällä pohjoisen valoisassa yössä, on myös terveellistä, Planting sanoo.

Lintukuvausta harrastava janakkalalainen Riku Onttonen pääsi sunnuntaina valokuvausetäisyydelle Janakkalan Turengissa Hiidenjoelle ilmestyneestä ja siellä toistaiseksi viihtyvästä jalohaikarasta.

Haikara vaikutti Onttosen mukaan hyvävoimaiselta. Se kalasteli ja lennähteli pieniä siirtymiä ja kalasteli jälleen. Sunnuntaina Hiidenjoella sateli lunta.

– Kuviin tuli oma tunnelmansa, Riku Onttonen sanoo Ylelle antamassaan haastattelussa ja viittaa lumisateeseen.

– Kyllähän tämä harvinainen kaveri on, ensimmäisen kerran näin jalohaikaran. Olipa siellä aika monta muutakin yrittäjää, liikennettä tuntui olevan seuraamassa linnun liikkeitä. 

Onttonen kertoo, että jalohaikara onnistui saamaan joesta myös saalista. Paikalla näkyi muitakin lintuja.

– Siinä näkyi myös harmaahaikaroita. Tähän vuodenaikaan näiden kavereiden, ainakaan jalohaikaran, ei pitäisi olla täällä meidän kylmässä pakkasessa.

Riku Onttonen toivoo, että haikara pärjäisi ja saisi ravintoa niin kauan kuin vedet pysyvät sulana.

Onttonen muistuttaa, että lintua ei pidä mennä häiritsemään liikaa, vaan antaa sen rauhassa keskittyä ravinnon hakuun.

Vuosi sitten Tampereella, nyt Janakkalassa

Jos jalohaikara on Suomessa harvinainen näky, vielä harvinaisempi se on talvella. Tosin vuosi sitten Tampereen Iidesjärvellä talvehti myös jalohaikara, joka nimettiin Jalluksi.

Jallusta tehtiin ensimmäinen havainto kolmas tammikuuta 2015 ja viimeinen saman vuoden maaliskuussa, yhdeksäntenä päivänä. Huhtikuussa tehtiin havainto jalohaikarasta vielä huhtikuussa, mutta siitä ei ole varmuutta, oliko kyseessä Jallu.

Nyt vuodenvaihteen tienoilla uutisoitiin puolestaan kattohaikara Joppesta, joka vietti talvea Pihtiputaalla. Joppe valitettavasti löytyi kuolleena uudenvuoden jälkeen, kun se oli lentänyt päin voimalinjoja.

Humppilalainen luontoaktiivi Jouko Alhainen sanoo Ylelle, että jos ravintoa on riittävästi, eikä stressi nouse korkealle, silloin Janakkalan jalohaikarallakin on edellytykset selvitä.

– Varsinkin isommilla linnuilla, joilla oma massa on vähän isompi verrattuna punarintaan. Joutsenia on vielä tuhansia Suomessa sisämaassa. Niiden oma massa on niin suuri, että niiden lämpötalous pelaa erinomaisesti, kun ne saavat vain ruokaa, Alhainen antaa esimerkin.

Hiidenjoella viihtyvä jalohaikara havaittiin vuoden ensimmäisenä päivänä perinteisen pinnarallin eli lintujen havainnointikisan yhteydessä. Mediassa asiasta kertoi ensimmäisenä Hämeen Sanomat.

Pihtiputaalla huomiota ja ihastusta herättäneen kattohaikara Jopen ruokinta oli onnistunutta. Ilmeisesti voimalinjaan menehtynyt Joppe painoi noin viisi kiloa, ja linnun siipien kärkiväli oli yli kaksi metriä. Saman kokoiset urokset painavat yleensä noin neljä kiloa.

– Ruokinnalla oli saatu linnun paino nousemaan, eli rasvakerrosta oli syntynyt. Pakkaset eivät olleet sille mikään ongelma, kertoo haikaraa ruokkinut pihtiputaalainen Pentti Hytönen.

Joppe löytyi kuolleena voimalinjan alta sunnuntaina.

– Rupesimme ihmettelemään, kun Joppea ei normaaliin aikaan näkynyt eikä kuulunut. Lintu oli lämmin vielä kun sen linjan alta löysimme. Kovin ehdin kiintyä siihen tänä aikana, Hytönen sanoo.

Kattohaikarat talvehtivat yleensä Afrikassa ja Lähi-idässä. Joppe jäikin Suomeen todennäköisesti vahingossa.

Alkuaineiden jaksollisen järjestelmän seitsemäs rivi on nyt valmis. Venäläis-yhdysvaltalainen tutkijaryhmä löysi numerot 115, 117 ja 118. Kunnian alkuaineen 113 löytämisestä sai puolestaan japanilainen tutkijaryhmä. Tutkimustulokset vahvisti kemian kansainvälinen kattojärjestö IUPAC.

Löydetyt alkuaineet ovat raskaita, radioaktiivisia, keinotekoisia ja lyhytikäisiä. Minkäänlaista käyttökohdetta niille ei ole vielä keksitty. Aiemmin radioaktiivisia aineita on käytetty muun muassa energiantuotantoon. Nyt löydettyjen aineiden haasteena on niiden lyhytikäisyys.

Kemian tekniikan korkeakoulun professori Tanja Kallion mukaan löydökset osoittavat, että ihminen kykenee tekemään puuttuvia alkuaineita. Merkittävää on, että niiden ominaisuudet vastaavat odotuksia.

– Jaksollisessa järjestelmässä ominaisuudet muuttuvat systemaattisesti ja järjestelmällisesti. Löydetyt alkuaineet sopivat vallalla oleviin teorioihin, Kallio kertoo.

Taulukko jatkanee laajentumistaan

Uudet alkuaineet saivat ensialkuun väliaikaiset nimet. Tällä hetkellä ne tunnetaan nimillä ununtrium (Uut 113), ununpentium (Uup 115), ununseptium (Uus 117) ja ununoctium (Uuo 118). Tutkijaryhmiin kuuluvat tiedemiehet saavat kuitenkin keksiä niille uudet nimet, yhteisesti sovittujen perinteiden mukaan.

Nimet voivat liittyä esimerkiksi siihen maahan tai alueeseen, jossa ne löydettiin. Nimi voi kuvata myös aineen ominaisuuksia tai saada nimensä tieteentekijän mukaan. Kun kattojärjestö IUPAC on hyväksynyt ehdotukset, päivitetään ne järjestelmään.

Vaikka jaksollinen järjestelmä näyttää nyt valmiilta, uskotaan sen vielä olevan kesken. Toistaiseksi puuttuvan kahdeksannen rivin oletetaan sisältävän entistä raskaampia aineita.

– Löytyisikö sieltä pysyviä alkuaineyhdistelmiä? Niillä olisi suurempaa käytännön merkitystä, professori Kallio pohtii.

Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen uudenvuoden pinnarallissa koettiin melkoinen yllätys, kun Turengista löytyi harvinainen jalohaikara. Tämä kokovalkoinen haikaralaji on havaittu Kanta-Hämeessä aiemmin alle kymmenen kertaa ja nyt ensimmäistä kertaa talvella.

Jalohaikara oli houkutellut Hiidenjoelle lintuharrastajia maanantaina. Ismo Saarinen Hämeenlinnasta oli tullut paikalle aamupäivällä.

– Olen sen ennenkin nähnyt, mutta onhan se hieno lintu ja alkuvuoden kohokohta tietysti, kun näkee näin hienon linnun. On se aina upeeta.

Jarmo Pihlainen Turengista vinkkasi havainnosta kavereillekin.

– Onhan se näin talvella vähän erikoista, keväällä ja kesällä niitä näkee. Kymmenkunta kertaa olen sen aiemmin havainnut. En ole bongari, harrastan ulkona liikkumista, elämyksiä ja lintuja. Havainnon uskottavuus lisääntyi, kun joku muukin näki sen, naurahtaa Pihlainen.

Teemu Tretjakov Hämeenlinnasta oli jalohaikarahavainnosta innoissaan.

– Kyllähän se on uskomaton asia, että näin lähellä kotia pääsee jalohaikaraa näkemään ja kuvaamaan. En ole muutenkaan lintuja paljon kuvannut ja tämä on ehdottomasti harvinaisin laji, jota olen päässyt kuvaamaan.

– Kyllä sykähdytti! Eilen (sunnuntaina) kuulin siitä, kun oli jo myöhäistä ja pimeää, ja päätin sitten heti, että tänään (maanantaina) tulen katsomaan. Mahtava päivä! Tretjakov ihastelee.

Loppuvuoden korkealla ollut merivesi on laskenut vuoden vaihtumisen jälkeen reilusti, paikoin yli puoli metriä. Pohjanmaan rannikolla ollaan nyt lähellä nollalukemia.

Vedenpinnan lasku on varsinkin rannoilla romahduttanut jäät ja aiheuttanut halkeamia jäähän kauempana rannoista. Halkeamat puolestaan heikentävät jään kestävyyttä. Jääasiantuntija Jouni Vainio Ilmatieteen laitokselta varoittaa jään kestävyydestä, vaikka senttejä olisikin riittävästi.

– Se että jää halkeilee veden laskiessa, heikentää jään kestävyyttä huomattavasti, vaikka halkeamat eivät menisi jään läpi. Jos sanotaan, että viisi senttiä jäätä kestää ihmisen painon kävellä, niin viisi senttiä romahtanutta jäätä ei kestä ihmistä. Siinä suhteessa pitää jäälläliikkujan olla varovainen.

– Jäät toki seuraavat veden pintaa, eli sinne jään alle ei jää tyhjää tilaa veden laskiessa. Pohjanmaan rannikolla on pitkiä ja matalia rantoja ja veden laskiessa jään alle ei jää kuin meren pohjaa, Vainio sanoo.

Jäät vahvistuvat vauhdilla

Kylmä ja vähäluminen sää kasvattaa kuitenkin jään paksuutta nopeasti kauempana rannoilta.

– Jään muodostumienen on nyt todella nopeata. Jos lämpötila pysyy reilusti pakkasen puolella ja varsinkin jos jäälle ei sada kovin paljoa lunta, muodostuu hyvää, kestävää teräsjäätä. Jos taas jäälle sataa lunta ja painaa jäätä niin, että jään päälle tulee vettä ja jäätyy lumen kanssa kohvajääksi, silloin jäät jäävät heikommaksi, Jouni Vainio sanoo.

Sellainen ajattelutapa, että eihän meillä ole täällä mitään kiinnostavaa ja nähtävää, ja välimatkakin ovat niin pitkiä, joutavat Humanpolis Oy:n toimitusjohtaja Ritva Okkosen mielestä romukoppaan.

– Kun asioita katsoo maailmalta, ne näyttävät vähän toisenlaisilta. Esimerkiksi välimatkat eivät ole kansainvälisille matkailijoille mitään. Kiinalaiset saattavat viettää puoli päivää Rokualla ja lähteä sieltä ajamaan vielä illaksi Rovaniemelle, kertoo Okkonen kokemuksistaan.

Se mikä meille on tavallista, on ulkomaalaisille eksoottista. Valtit pitää vain paketoida ja markkinoida oikealla tavalla.

– Suomalainen perusruoka, jopa makkaranpaisto nuotiolla on monille elämys. Eteläranskalainen oli ihmeissään, kun hän tuli paikalle viinilasin ja pikkusikarin kanssa ja löin hänelle makkaran tikunnokaan ja sanoin, että paista tuossa. Hän sanoi vain että fantastic, oli siinä tuntikausia, juttu luisti ja makkara maistui.

Myös suomalainen sää voi olla vetonaula

Sateet, viileys ja kylmyyskään eivät turisteja haittaa.

– Täällä käydessään saudiarabialaiset nauttivat kovasti sateesta. Ja viileässä säässä on oma viehätyksensä, kun pystyy liikkumaan ulkona eikä tule kuuma.

Joskus me emme edes näe sitä, mikä on lähellä. Sitten tulee vieras kaukaa, ja kertoo sen meille.

– Miksi te ette tuotteista tätä puhdasta ilmaa, kysyivät kiinalaiset vieraamme, Okkonen hämmästelee.

Maailma valloitetaan yhdessä

Oulun seudun matkailutoimijat havittelevat vahvalla yhteistyöllä lisää kansainvälisiä matkailijoita alueelle. Kolme vuotta kestävän hankkeen aikana alueen vetovoimaiset matkailutuotteet yhdistetään yhteiseksi palvelupaketiksi.

– Yksin me emme pysty valloittamaan maailmaa, vaan sinne on mentävä yhdessä. Nyt on sen aika, sanoo Humanpolis Oy:n toimitusjohtaja Ritva Okkonen.

Homma on alkanut vauhdikkaasti, sillä ensimmäiset ulkomaiset matkanjärjestäjät ovat jo käyneet tutustumassa Oulun alueen tarjontaan.

– Oulun alueen vahvuus on monipuolisuus ja palvelut jokaisena vuodenaikana. Luontoelementit ovat niitä, jotka houkuttelevat kansainvälisiä matkailijoita, ja niitä meillä on tarjota: hiekkarannat, kalastusmahdollisuudet, tunturit, kansallispuistot, luontokeskukset ja muut.

Lisää matkailjoita, rahaa ja palveluita alueelle

Viime syksynä alkanut hanke ei jää paperille, vaan aluetta markkinoidaan matkanjärjestäjille, tuotetaan yhteistä markkkinointimateriaalia ja käydään esiintymässä messuilla. Kukin toimija tekee myös omilla tahoillaan ristiinmarkkinointia sekä esimerkiksi tuotekehitystä ja nettisivujen uusimista.

– Esimerkiksi Rokua Geopark on jo aikaisemmin alkanut tehdä yhteistyötä kahden kiinalaisen Geoparkin kanssa.Tajusimme, ettei Rokua Geopar yksin pysty tuottamaan tarvittavia matkailupalveluita kiinalaisille. Kun meitä katsoo Kiinasta asti, niin kyllä me ollaan yhtä aluetta koko Suomi ja ehkä Pohjois-Suomi, Okkonen kertoo yhteistyön tarpeesta.

Attractive Oulu Region 2018 -hankkeessa ovat Humanpolis Oy, Rokua Geopark, BusinessOulu, Kalajoen ja Syötteen matkailuyhdistykset sekä Metsähallituksen luontopalvelut. Näiden lisäksi sitä rahoittavat Pohjois-Pohjanmaan liitto, Euroopan aluekehitysrahasto, Oulun Matkailu Oy.

Kun hanke elokuussa 2018 päättyy, tavoitteena on nähdä tulokset matkailijamäärien ja matkailutulojen kasvussa ja lisääntyneinä matkailupalveluina.

– Tekemistä on tosi paljon omien yrittäjien, tuottajien ja palveluiden kanssa, että palvelut täyttävät kansainväliset mittapuut. Palveluita tarvitaan myös lisää. Sitä mukaan kun matkanjärjestäjien kanssa käydään keskusteluita ja saadaan palautetta, siihen tartutaan heti ja tuotteita kehitetään.

Pihtiputaalla puuhataan hautajaisia kattohaikara Jopelle. Lintu jäi jostain syystä jälkeen kun lajitoverit suuntasivat talvehtimaan Afrikkaan. Joppea ruokittiin Hytösten pihapiirissä, missä lintu oli jo kehittänyt omat rutiininsa.

Lintua ruokkinut Pentti Hytönen sanoo ehtineensä kiintyä lintuun kovin, ennen kuin se tapasi kohtalonsa ilmeisesti törmätessään voimalinjaan.

Myös Joppea kuvannut Matias Pasanen sanoo, että luonnon eläimiin muodostuu tunneside.

– Monenlaisia ajatuksia ja tunteita siinä liikkuu, kyllä niitä ajattelee ihan lämpimästi, Pasanen kuvailee.

Ihminen kiintyy eläimeen

Mutta miksi ihminen kiintyy eläimeen? Pihan orava tai siili voi muodostua yhtä rakkaaksi kuin kesyt kotieläimet.

– Haikaran kohdalla on vielä se, että se on suuri ja näyttävä eläin, ja Suomessa harvinaisuus. Lisäksi se tässä vielä hakeutui ihmisten keskelle apua hakemaan, pohtii eläintieteilijä, tietokirjailija Jussi Viitala.

Ihminen on sosiaalinen eläin, ja kaikilla sosiaalisilla eläimillä on hoivaamistarvetta. Myös muilla lajeilla kuin ihmisellä hoivavietti voi joskus kohdistua myös muuhun kuin omaan lajiin.

Eläimelläkin on tunteensa

Ihmisellä on tunteita eläimiä kohtaan – mutta niin on myös eläimillä ihmisiin päin.

– Koira ja isäntä, kyllä kai siinä kiintymys on molemminpuolinen. Kiinteä sosiaalinen vuorovaikutus ja sosiaalinen suhde perustuu kiintymykseen, olipa kyse eläimistä tai ihmisistä, sanoo Viitala.

Joppe-haikaran Viitala arvelee olleen kiinnostunut lähinnä ruoasta. Muuttojoukoista jälkeen jääneenä Suomen talvessa sen mahdollisuudet omaan ravinnonhankintaan olivat huonot.

– Joppe oppi myös, että ihmiset ovat vaarattomia. En kuitenkaan jaksa uskoa, että Jopen puolelta on kiintymyksestä ollut kyse. Ei se mahdotonta ole, mutta en pidä todennäköisenä, Viitala sanoo.

Kuka kesyttikään kenet?

Ihminen tulkitsee helposti eläimen kesyyntymisen merkit kiintymykseksi.

Ainakin ihminen tulkitsee niin, että hän on kesyttänyt eläimen. Asia voi kuitenkin olla päinvastoin. On esitetty esimerkiksi, että koira ei olisikaan syntynyt ihmisen kesyttäessä suden, vaan suden kesyttäessä ihmisen.

– Susi tuli siihen tunkiota tonkimaan, ja totutti vähitellen ihmisen itseensä. Se oli merkittävä askel ihmisen ihmistymisen tiellä, Viitala sanoo.

Ihminen tulkitsee eläintä

Ihminen on kuitenkin kova sijoittamaan tunteita ja ajatuksia eläimiin. Niiden käyttäytymistä perustellaan samoin kuin ihmisen käyttäytymistä perusteltaisiin.

– Täytyy varoa eläimen ymmärtämistä ihmisen kautta, jokainen laji toimii omalla tavallaan. Arkihavaintojen tulkinnat menevät helposti pieleen, kuten menevät lemmikkien omistajien tulkinnat lemmikkiensä motiiveista, Viitala linjaa.

Kissat tai koirat eivät esimerkiksi kosta omistajalleen vaikkapa sitä, että ne on jätetty päiväksi yksin.

– Nykyinen käsitys on, että se on selvä väärintulkinta. Toimintaan on kyllä syy, mutta se on jokin muu kuin kosto, Viitala sanoo.

Kostaminen onkin eläimelle yksinkertaisesti liian monimutkaista.

– Eläimillä on perustunteet, ilo suru, kipu, nälkä, mielihyvä, stressi, mutta esimerkiksi häpeä on pieneläinten kapasiteetin ulottumattomissa. Ne eivät vain kykene siihen. Simpanssit saattavat kyetä, sanoo Viitala.

Viitalan mukaan jos eläimiin projisoidaan ihmisen motiiveja ja ominaisuuksia, tehdään helposti vääryyttä lajille.

– Saatetaan vaatia eläimeltä asioita, joihin se ei kerta kaikkiaan pysty. Esimerkiksi koiran maailma hahmottuu hajuista, ja linnut näkevät värit eri tavalla kuin ihmiset, hän sanoo.

Eläin ystävystyy

Sosiaaliset eläimet, kuten koirat, kissat tai gorillat kykenevät kuitenkin esimerkiksi myötatuntoon ja ystävyyteen.

– Jo sellaisilla lajeilla kuin myyrillä yksilöllinen tunnistaminen näyttää olevan joskus tärkeämpää kuin lajin tunnistaminen, Viitala sanoo.

Viitalan tutkimuksessa kahden myyrälajin yksilöt ystävystyivät, jos ne viettivät poikasina talven yhdessä.

– Silloin yksilö on tärkeämpi kuin laji, Viitala linjaa.

Haastattelut teki Heli Kaski

Pohjois-Pohjanmaalla joissa virtaamat ovat selkeästi suuremmat kuin tähän aikaan vuodesta keskimäärin.

Virtaamat pysyvät jatkossakin keskimääräistä suurempina, koska niin luonnontilaisten kuin säännösteltyjenkin järvien vedenpinnat ovat huomattavan korkealla.

Pakastuminen muodostaa kaikkiin maakuntamme jokiin tavanomaista selkeästi suuremman hyydepatoriskin.

– Hyydepato syntyy, kun joki on vielä jäätön ja veden lämpötila laskee alle nollan. Syntyvät suppojääkiteet alkavat jäädä kiinni pohjakiviin tai jääkanteen. Tulva syntyy, kun joki menee umpeen, selvittää ympäristöinsinööri Kaisa Kettunen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.

Jopa kevättulvia pahempi

Hyydepato voi nostaa vedenpinnan paikallisesti selkeästi normaalia kevättulvakorkeutta ylemmäs.

Viime vuosina rakennuksille vaaraa aiheuttaneita hyydepatoja on muodostunut mm. Pyhäjoelle, Kiiminkijoelle ja Sanginjoelle.

– Muutama vuosi sitten Kiiminkijoella vesi nousi paikoitellen jopa muutaman metrin ja sitten se jäätyi. Silloin syntyi aika pahojakin ongelmia.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus kehottaa kaikkia jokivarsien mökinomistajia tarkastamaan kesämökkiensä tilanteen ja suojaamaan irtaimistoaan tulvilta, kunnes pysyvä jääkansi on jokeen muodostunut.

– Kunpa saataisiin oikea talvi. Toivottavasti seuraavat pakkaset tuovat jääkannet kaikkiin jokiin, Kettunen huokaisee. 

Kylmä pakkauskausi ilman merkittävää lumipeitettä voi pidetessään olla haitaksi metsäkanalinnuille. Vaikka esimerkiksi metso onkin sopeutunut kylmiin talviolosuhteisiin, tarvitsee se siitä huolimatta paikan, jossa voi viettää yönsä suojassa pakkaselta.

Metsäkanalinnuilla on tapana kaivautua syvällekin lumeen, jossa energiankulutus on huomattavasti pienempää ulkoilmaan verrattuna.

– Metsäkanalinnuille olisi parempi, jos niillä olisi niiden levätessä ympärillään eristävä lumikerros. Siellä olisi ulkoilmaa lämpimämpää.

– Kylmä vaikuttaa lintujen energiatalouteen ja sitä kautta ravitsemustilaan, sanoo erikoistutkija Pekka Helle Luonnonvarakeskuksesta.

Lumettomuudesta voi olla myös muuta haittaa. Mikäli metsäkanalintu joutuu viettämään yönsä tai muun lepohetkensä vaikkapa kuusen katveessa, saattaa se olla alttiina petojen hyökkäyksille.

Pekka Helteen mukaan on vaikeaa sanoa, kuoleeko riistalintuja lumen puutteen vuoksi kylmään, sillä luonto hävittää menehtyneen eläimen nopeasti.

Kainuuseen perustetaan kehitysyhtiö suunnittelemaan uutta biotuotetehdasta. Kainuun liitto ja oululainen NC Capital Partners perustavat yhtiön, jonka tehtävä on saada Kainuun metsien ylimääräinen kasvu jalostettua.

Yhtiön suunnitelmat perustuvat 2,5 miljoonan kuution puunkäyttöön. Kehitysyhtiön hallituksen varapuheenjohtajaksi valittu Hannu Heikkinen sanoo, että suunnitelma perustuu Kainuun maakunnasta saatavaan puun hakkuusäästöjen ja muun puupohjaisen materiaalin käyttöön.

– Muiden metsäteollisuushankkeiden kanssa ei lähdetä kilpailemaan puunhankinnasta. Mitään ei lasketa venäläisen puun varaan, vaikka mahdollisuuksia tuontiin olisikin. Lisäksi osa puunkäytöstä perustuu sahateollisuudelta saatavaan hakkeeseen.

Kainuun liitto rahoittaa yhtiötä alkuun 200 000 eurolla. Myöhemmin panos on tarkoitus kaksinkertaistaa. Rahoitus on osakaslainaa, eli rahat on myöhemmin mahdollisuus saada takaisin, jos yhtiön tarina osoittautuu menestykseksi. NC Capital Partners on oululaisyhtiö NISClusterin joulukuussa perustettu tytäryhtiö, joka tuo kehitysyhtiöön pitkäaikaista metsäteollisuusosaamista ja asiantuntemusta.

Kehitysyhtiöllä on jo nimiehdotelma, mutta sitä ei vielä julkisteta. Heikkisen mukaan nimi ja kotipaikka julkistetaan, kun yhtiön rekisteröintimuodollisuudet on saatu tehtyä.

– Odotetaan sen verran, että patentti- ja rekisterihallitus katsoo, että nimi- ja muut asiat ovat kunnossa.

400 000 euroa ei riitä alkua pidemmälle

Suurteollisuushankkeen alkupääomaksi 400 000 euroa kuulostaa pieneltä ja onkin sitä, sanoo Kainuun maakuntahallituksen puheenjohtaja Timo Korhonen.

– Erilaisiin selvityksiin menee yhteensä useita miljoonia euroa. Rahaa kuluu sijoituspaikkaselvityksiin, mahdolliseen YVA-selvitykseen, rahoitusselvityksiin ja sijoittajien hakemiseen. Nyt perustetun yhtiön tehtävä on hakea näihin selvityksiin lisärahoitusta.

Kehitysyhtiö selvittää kainuulaisten metsäteollisuustoimijoiden mielenkiinnon hankkeen edistämiseksi. Rahoitustakin haetaan metsäketjun eri osapuolilta, sanoo Korhonen.

– Sahoilta ja muilta yrityksiltä, mukaan lukien metsänomistajat.

Mitä valmistetaan?

Biotuotetehtaan lopputuotteet ovat vielä suunnittelun alla. Kainuussa tehtiin syksyllä esiselvitys eri tuotekonsepteista ja niistä löydettiin Korhosen mukaan useampiakin todennäköisesti kannattavia yhdistelmiä. Selvityksen kaikki lopputulokset eivät ole vielä julkisia, eikä Korhonenkaan niitä juuri enempää aukaise.

– Siinä mentäisiin jo yrityssalaisuuksien puolelle. Sanotaan näin, että tuotekonsepti voi olla sellainen, että siinä useampi taho hyötyy toisistaan.

Syksyllä julkistetussa esiselvityksessä jatkoon selvisi kaksi vaihtoehtoa. Valkaisematonta selluloosaa valmistavan tehtaan jatkotuotteita olisivat muun muassa kartonki ja komposiitit, sulfaattiselluloosatehtaan jatkotuotteina nähtiin muun muassa tekstiilikuidut.

Mahdollisia sijoituspaikkoja tehtaalle esiselvitys löysi Kajaanin Parkinniemestä, Suomussalmen Pesiöltä ja Paltamosta Autioniemestä sekä Ensilä-Pynnölänlahdelta.

Perustettavan yhtiön hallitukseen tulee neljä paikkaa, joista kahden mandaatti on Kainuun liitolla. Tulevan yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Eero Suutari ja varapuheenjohtajaksi Kainuun liiton suunnittelujohtaja Hannu Heikkinen.

Korjaus 5.1.2016 klo 13.06: Korjattu Hannu Heikkisen ensimmäisestä sitaatista, että osa puunkäytöstä perustuu sahateollisuudelta saatavaan hakkeeseen. Aiemmin jutussa sanottiin, että osa puunkäytöstä perustuu sahanpuruun, mikä ei pidä paikkaansa.

Ilmatieteen laitoksen Sodankylän Vuotson havaintoasemalla mitattiin tiistaina aamuyhdeksän jälkeen -31,4 asteen lukema.

Aiempi talven pakkasennätys oli -31,3 astetta Utsjoen Kevojärveltä joulukuun puolivälistä.

Pakkasennätyksen rikkoutumisesta kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Upea haloilmiö on ihastuttanut tiistaina Etelä-Suomessa. Kymmenet ihmiset ovat jakaneet Lahdessa ja lähikunnissa ottamiaan kuvia sosiaalisessa mediassa.

Tiina Koistinen kuvasi valoilmiön Lahden Kujalassa.

– Ilmiö näkyi tarkkana ja kirkkaana niin kauan kuin viihdyin sitä katselemassa. Noin täydellistä ja isoa haloa en ole omin silmin ikinä ennen nähnyt. Kerrankin osuin oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan puhelimeni kanssa, hän sanoo.

Myös lahtelainen Riku Pasanen otti kuvan halosta omalta parvekkeeltaan Lahden keskustan tuntumasta. Hänelle haloilmiön bongaaminen ei ole mitenkään arkipäivää. Hän on viimeksi nähnyt vastaavan valoilmiön taivaalla lapsena.

Yle Luontoillan tuottaja Asko Hauta-aho ihaili haloa Villähteellä.

– Halo on näkynyt toista tuntia. Se vaihtelee hieman sen mukaan, miten pilvet kulkevat. Vartissa samalle paikalle pysähtyi viisi tai kuusi kuvaajaa, hän kertoo.

– Halo on poikkeuksellisen voimakas. En ole ikinä ennen nähnyt näin voimakasta, vaikka olen kuvannut haloja ennenkin.

"Yleisempiä kuin sateenkaaret, mutta vähemmän tunnettuja"

Tähtitieteellisen yhdistyksen Lahden Ursan tiedottaja Marko Kämäräinen ihasteli ilmiötä Lahden kauppatorilla.

– Ei se ihan tyypillisin halo ole.

Haloja on tunnistettu useita kymmeniä erilaisia. Nyt nähdyssä haloilmiössä oli aurigonpilari keskellä ylöspäin ja valokaaret vasemmalla sekä oikealla laidalla.

Tyypillinen halo on 22 asteen kaari. Halot syntyvät, kun yläilmakehässä on viileää ja auringon tai kuun valo taittuu jääkiteisiin.

– Halot ovat yleisempiä kuin sateenkaaret, mutta vähemmän tunnettuja. Viime vuosina ihmiset ovat oppineet tunnistamaan haloja, koska niistä jaetaan paljon kuvia verkossa.

Kämäräinen kannustaa ehdottomasti kuvaamaan valoilmiöitä, sillä toimimalla näin voi saada mainetta ja kunniaa: jos Suomessa bongataan ennen näkemätön halo, se nimetään löytäjänsä mukaan.

– Kaikista himmeimmät halot, jotka eivät ehkä edes näy kunnolla eivätkä ole mitenkään hienoja, ne voivat olla uusia haloja.

Varo katsomasta aurinkoon

Haloja näkyy ympäri vuoden. Tähtiharrastaja Kämäräinen on kuvannut niitä myös kesällä. Ihanteellinen ilma bongata ja kuvata haloja on kuitenkin selkeä pakkassää.

– Mutta muista, ettei kannata tuijotella aurinkoon kauhean kauaa. Eikä kameraa saa suunnata suoraan aurinkoon, koska kenno voi vaurioitua.

Halojen näkyminen on Kämäräisen mukaan melko paikallista. Esimerkiksi nyt Etelä-Suomessa nähtyä haloa tuskin nähtiin Lapissa.

Jos bongaat ja kuvaat halon, jonka arvioisit olevan mahdollisesti harvinainen, Kämäräinen kannustaa lähettämään kuvan arvioitavaksi Ursalle. Tähtitieteellinen yhdistys auttaa tunnistamaan, onko kyseessä poikkeuksellinen valo-ilmiö vai jo tunnistettu.

Lähetä meille kuva

Voit lähettää meille halokuvasi allaolevalla lomakkeella tai sähköpostilla yle.uutiset@yle.fi. Keräämme myös sosiaalisessa mediassa tunnisteella #ylehalo jaettuja kuvia.

Lähettämällä kuvan Ylelle annat oikeuden käyttää, jakaa ja tarvittaessa muokata kuvaa kaikissa Ylen palveluissa joukkoistuksen yhteydessä. Lue tarkemmat kuvajoukkoistusten pelisäännöt.

Ennen joulukuusen hävittämistä, muista poistaa kaikki kuusenkoristeet ja laita ne talteen. Mahdollisesti rikkoutuneet koristeet ovat liki poikkeuksetta sekajätettä.

Pilko

Ulos siirtämistä ennen kuusi kannattaa karsia sen kokoiseksi, ettei se törmäile ovenpieliin ja karista neulasiaan ylenpalttisesti.

Katkaise kuusen oksat oksasaksilla. Pane oksat suureen säkkiin tai pahvilaatikkoon tai kääri ne vanhaan lakanaan. Näin neulaset karisevat vain leikkauspaikalle.

Kanna ranka ja oksat ulos.

Vie pois

Tarkista, kuljettaako jätehuoltosi keräysauto joulukuusia pois tammikuussa. Jos kuljettaa, vie kuusi roskiksen luo.

Poista mahdollinen muovisäkki, ettei kuusi tai sen osat päädy kaatopaikalle sekajätteenä. Bioastiaan kuusta ei saa laittaa edes pilkottuna.

Voit myös viedä kuusen alueesi jäteasemalle saakka – useimmat niistä ottavat kuusia vastaan veloituksetta ainakin loppiaisen tienoolla.

Oikein kierrätetty joulukuusi päätyy hakkeeksi, jota käytetään biojätteen kompostoinnissa, tai jätevoimalaan poltettavaksi.

Hyötykäytä

Kun olet saanut kuusen ulos, voit ottaa siitä lopunkin ilon irti aivan itse.

Aseta irrotetut oksat pihaistutusten talvipeitteeksi, jos lumitilanne vielä sallii. Tai työnnä oksat hakettimeen ja käytä ne myöhemmin esimerkiksi puutarhakatteena tai kompostin seosaineena.

Kuivata kuusen ranka, ja pilko se polttopuiksi.

Velssin maa-aineisten ottoalue on kooltaan runsaat kolme hehtaaria. Alue sijaitsee Hämeenlinnan kantakaupungin itäpuolella Mäskälän kylässä. Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys oli hankkeen alusta lähtien epäilevä maa-ainestenoton suhteen. Yhdistys valitti maa- ja kallioainesluvasta kahteen otteeseen, ensin Vaasan hallinto-oikeuteen ja sen jälkeen vielä uudelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Luonnonsuojeluyhdistys epäili valituksissaan muun muassa, että kallion louhiminen ja räjäyttäminen sekä kuorma-autojen liikkuminen aiheuttaisivat alueelle huomattavaa melu- ja liikennehaittaa.

Myönnettyjen lupien perusteella alueella saa louhia kalliokiveä ja murskata sitä enintään 300 000 tonnia vuodessa, kuitenkin siten, että otettavan maa-aineksen (kallio) kokonaismäärä on 955 000 kuutiometriä. 

Tuleva maa- ja kallioainesten ottoalue sijaitsee vajaan kilometrin etäisyydellä asuinalueista. Lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat noin 650 metrin etäisyydellä ottoalueesta.

Tulevat Siiri II ja Siiri III -asuinalueet tulevat sijaitsemaan noin 750 metrin etäisyydellä ottoalueesta, karttatarkastelun perusteella ottoalueen länsipuolella.

Hämeenlinnalaisen maanomistajan ja luonnonsuojeluyhdistyksen oikeuskiista alueelle sopivan maa- ja kiviainesoton toteutuksesta on kestänyt pian nelisen vuotta. Hämeenlinnan kantakaupungin itäpuolella on prosessin aikana tehty hyvin suurehkoja kallio- ja luolatöitä muun muassa Katuman asuinalueen tuntumassa. 

Nyt ympäristöluvan saanut Velssin alue ei ole asemakaava-aluetta Hämeenlinnassa. Se luokitellaan maa -ja metsätalousalueeksi. Selvitysten mukaan kahdella tulevalla kallioaineksen ottoalueella ei ole sellaisia luontoarvoja, joiden perusteella alueita olisi pitänyt rauhoittaa tai erikseen suojella.

Tuoreen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan kalayksilön luonne ratkaisee sen, miten hyvät edellytykset kalalla on selvitä hengissä. Nuorena auttaa ärhäkkyys, tutkimus osoittaa. Vanhemmiten sen sijaan valttia ehkä onkin rauhallinen luonne.

Göteborgin yliopiston biologin Joacim Näslundin tutkimuksessa koekaloina oli nuoria meritaimenia. Aluksi niitä pidettiin vesialtaissa. Tutkijat seurasivat, miten rivakka kukin yksilö oli liikkumaan ja miten kiivaasti se kävi oman kuvajaisensa kimppuun, kun altaaseen laskettiin peili.

Sitten merkityt taimenet vapautettiin takaisin Länsi-Ruotsissa sijaitseviin kotijokiinsa ja seurattiin, millaiset yksilöt selvisivät parhaiten luonnonoloissa.

Aiemmin on oletettu, että parhaiten pärjäävät ne kalat, jotka pitävät matalaa profiilia ja uiskentelevat mahdollisimman vähän petojen näkyvillä. Ruotsalaistutkimus osoittaa nuorten taimenten osalta aivan toista.

Aktiivinen kala nappaa reviirin

Näslund korostaa, että ihmisten ja monien muiden eläinten lailla kaloilla on havaittu yksilöllisiä luonteenpiirteitä. Niiden merkitystä kalan elämänkululle on kuitenkin tutkittu vasta aivan viime vuosina.

Näslundin ja hänen kollegojensa havainto oli, että aktiivisimmin uivat kalat olivat myös aggressiivisimpia. He arvelevat, että tällaisen luonteen saaneella taimenella voi olla etulyöntiasema kilpailuissa parhaista reviireistä. Hyvä reviiiri puolestaan tarjoaa parhaan suojan.

Vanhojakaan tutkimustuloksia ei pidä hylätä, sanoo Näslund. Hän arvelee, että erilaiset luonteenpiirteet ovat parhaita eri elämävaiheissa.

Tohtorinväitöskirjana julkaistulla tutkimuksella voi olla merkitystä myös käytännön kalanhoidolle. Näslund sanoo päätelmässään Göteborgin yliopiston sivulla, että joet kannattaa pitää mahdollisimman monimuotoisina, jotta kaikki kalat pääsevät hyötymään omasta luonteestaan.

Joensuulaisen retkeilijän vaatteet syttyivät Patvinsuon kansallispuistossa yöpymispaikan laavulla tuleen ja mies poltti itsensä pahoin joulukuun lopulla. Hänen vammansa vaativat teho-osastohoitoa. Jalkoihin ja alavartaloon tulleita vakavia palovammoja hoidetaan nyt Töölön sairaalassa.

Näin ikäviä retkiyllätyksiä tapahtuu onneksi harvoin. Luonnonkuidut ja tekokuidut palavat yhtälailla joutuessaan liian lähelle tulta. Kalliin retkivarusteen tärkein turvatekijä on aina tuotteen käyttäjä.

Kaikki tekstiilit syttyvät ja palavat

Palamisnopeuksissa on eroja, VTT Expert Services Oy:n tuotepäällikkö Tiia Ryynänen muistuttaa.

– Jotkut materiaalit syttyvät jonkin verran helpommin kuin toiset. Pääsääntönä on, että kaikki tekstiilit kuitenkin syttyvät ja palavat. Mitä ohuempi kangas, jos se sisältää selluloosakuitua, sitä nopeammin se syttyy ja palaa.

Talven riskit retkeilijälle ovat omaa luokkaansa.

– Mitä kylmempi on, sitä enemmän retkeilijällä on tietysti vaatteita. Talvella voidaan mennä epähuomiossa liian lähelle tulta, kun lämpö säteilee iholle vasta usean vaatekerroksen jälkeen eikä varoita lämmittelijää, Ryynänen huomioi.

Päälle puettaville tekstiileille ei voida tehdä paloturvallista pintakäsittelyä muun muassa käyttäjien allergioiden vuoksi. Käsittely vähentäisi myös asusteen ympäristöystävällisyyttä.

Paloturvallisia kuituja toki on ja niitä käytetään joissakin erikoistapauksissa.

– Esimerkiksi palomiesten varusteet tai vaikka rallikuskien asut valmistetaan todellinen tulipalon vaara huomioiden. Henkilöt, jotka työkseen ovat tulipalovaarassa tarvitsevat tilanteen mukaisen suojan.

– Harvempi varmaan haluaisi palomiehen asussa retkeilemään vain siksi, että laavun tai nuotion ääressä tuntuisi turvallisemmalta, tai olisi myöskään valmis maksamaan sellaista hintaa, jonka erikoisasusteista joutuu maksamaan. Samalla aina menetetään jotain asusteen keveydestä ja notkeudesta, kun sitä muunnetaan turva-asusteeksi, tuotepäällikkö Tiia Ryynänen pohtii.