Pelastuslaitokselle puoliltapäivin tulleessa ilmoituksessa toedettiin, että veden pinta on öljyn peitossa Keskisuomalaisen toimitalon rannassa ja linnut öljyssä. Öljyä oli ilmoituksen mukaan rantaviivalla noin 50 metriä leveälti.

Pelastuslaitoksen saavuttua paikalle havaittiin, etteivät linnut olleet tahriintuneet öljyyn. Veden pinnalla näkyi sateenkaaren väreissä ohut öljykalvo noin 100 metrin levyisellä alueella.

Palomestari  Pentti Partasen mukaan vuotopaikka on pelastuslaitokselle ennestään hyvin tuttu öljyhavainnoista runsaiden sadekuurojen jälkeen, etenkin syksyisin ja keväisin. Öljyä tulee alueelle laskevasta sadevesiviemärin purkautumisputkesta pääosin Seppälästä ja Seppälänkankaalta.

Palomestari Tomi Jousmäen mukaan öljyn alkuperää on pyritty selvittämään eri viranomaisten yhteistyöllä. Jousmäen mukaan vaikuttaa siltä, että öljy valuu saastuneesta maaperästä ja sitä on vaikea paikantaa.

–Ainut kestävämpi ratkaisu, sitten kun saadaan paikennettua päästön lähteet, on maamassojen vaihto, arvioi Jousmäki.

Imeytymispuomi uusitaan säännöllisesti

Pelastuslaitos on asentanut viemärin suulle imeytyspuomituksen, jota on pidetty alueella jo useamman vuoden ajan. Muutaman kerran vuodessa imeytyspuomi vaihdetaan uuteen ja vahvasti öljylle haiseva vanha puomi toimitetaan Mustankorkealle öljyisten jätteiden keräyspisteeseen.

– Näin tehtiin nytkin ja imeytyspuomi vaihdettiin uuteen. Herää kysymys onko tämä pysyvä olotila ja käytäntö myös tulevina vuosina. On ikävää että kaunis rantaraittimme on saanut tällaisen puomirumiluksen ja alueella on ajoittain melko voimakas öljynkatku, pohtii palopäällikkö Partanen tiedotteessaan.

Pahimillaan ölynkatkua esiintyy runsaampien sadekuurojen jälkeen lämpimällä säällä. Pelastuslaitoksen mukaan öljypuomitus on hyvin epävarma torjuntakeino, koska vähänkin voimakkaampi aallokko saa öljykalvon karkaamaan puomituksen ohi.

Raivotaudin ehkäisemiseen tarkoitettuja rokotteita aletaan levittää itärajalle tänään 9. syyskuuta alkaen. Rokotteita levitetään noin 40 kilometrin levyiselle vyöhykkeelle Ilomantsista Virolahdelle.

Lisäksi rokotteita tulee noin 20 kilometrin levyiselle vyöhykkeelle itärajalta Pyhtäälle. Lentoja tehdään päivittäin kello 7–21 seuraavan viiden viikon aikana. Levitys alkaa Ilomatsista ja jatkuu etelää kohti.

Syöttirokotteet ovat noin 5 x 4,5 x 1,5 senttimetrin kokoisia ja noin 30 gramman painoisia, voimakkaasti kalauutteelta haisevia ruskeita paloja. Heikennettyjä raivotautiviruksia sisältävät rokotteet ovat nesteenä foliokapselissa syöttien sisällä.

Rokotteita tiputetaan lentokoneesta

Syöttejä tiputetaan lentokoneesta maastoon 60–70 metrin välein. Niitä ei pudoteta pihoille, asutuskeskuksiin eikä vesistöihin. Tarvittaessa syötin voi siirtää suojakäsineitä käyttäen metsän reunaan tai muuhun suojaisaan paikkaan.

Raivotautirokotteita tiputetaan mastoon 180 000 kappaletta. Ne on tarkoitettu pienpedoille, ja niiden tarkoitus estää luonnonvaraisilla eläimillä esiintyvän metsäraivotaudin leviäminen Suomeen.

Koirat kannattaa pitää erossa rokotteista, sillä rokotekapselien syöminen on aiheuttanut joillekin koirille oksentelua ja huonovointisuutta. Marjoja ja sieniä rokotealueilta voi kerätä, kertoo elintarviketutkimusvirasto Evita tiedotteessaan. 

Jos rokotetta saa suun, nenän tai silmien limakalvoille, tulee kohtia huuhdella heti runsaalla vedellä 15 minuutin ajan. Jos rokotetta saa avohaavoihin tai rikkinäiselle iholle, tulee haavoja pestä runsaalla vedellä ja saippualla 15 minuutin ajan ja puhdistaa ne 70 prosentin alkoholilla. Tämän jälkeen tulee ottaa yhteyttä terveyskeskukseen.

Suomessa ei ole esiintynyt raivotautia yli kahteenkymmeneen vuoteen.

Ylä-Lapin riekkokannat ovat kasvaneet jo neljä vuotta peräkkäin.

Viimeisen vuoden aikana kanta on kasvanut erityisesti Utsjoella. Utsjoella havaittiin viime vuonna 15 riekkoa neliökilometrilla, mutta tänä vuonna riekkoja havaittiin liki kaksinkertainen määrä, eli noin 29 neliökilometriä kohden.

Myös Inarin ja Enontekiön riekkokanta on kasvussa, joskin kasvu on hitaampaa. Inarissa havaittiin tuoreimmissa laskennoissa noin 16 riekkoa neliökilometriä kohden, kun alueella viime vuonna laskettiin noin 12 riekkoa neliökilometriä kohden. Enontekiöllä laskettiuin viime vuonna 10 riekkoa neliökilometriä kohden, tänä vuonna laskenta-alueella oli lintuja jo noin 19.

Kantojen kasvua selittävät Luonnonvarakeskuksen mukaan erinomainen poikastuotto sekä kohtuullisen runsas viimevuotinen riekkokanta.

Ennätyspaljon parvia

Ylä-Lapin tunturialueiden riekkolinjat lasketaan kanakoirien avulla Utsjoen, Inarin ja Enontekiön tunturi- ja suoalueilla. Metsästäjät toteuttavat Metsähallituksen koordinoimat laskennat.

Elokuussa laskentoja tehtiijn noin 600 kilometrin matkalla, ja lasketnalinjat kattoivat tasaisesti koko Ylä-Lapin. Riekkoparvia havaittiin tällä kertaa ennätyksellisen paljon, eli peräti 261. Lasketuissa parvissa oli keskimäärin kuusi riekkoa kussakin.

Halsualla Meriläisen kylässä havahduttiin lietesäiliöstä tulevaan ääneen viime viikolla päiväsaikaan. Ahma oli päässyt tyhjillään olevaan säiliöön, vaikka se oli suojattu pellillä.

– Jotenkin se oli peltien välistä tukkinut itsensä säiliöön. Se oli löydettäessä hyväkuntoinen ja terve, mutta ei päässyt sieltä omin voimin pois, kertoo paikalle soitettu petoyhdyshenkilö Erkki Mastokangas.

Mastokangas arvioi ulosteiden perusteella, että ahma ehti olla kiipelissä pari päivää. Se oli selvinnyt pohjalla olevan vesilätäkön ja ilmeisesti sammakoiden ansiosta. Auttajiinsa se ei suhtautunut kovin suopeasti.

– Siellä se sähisi ja kähisi pohjalla.

Lankun avulla vapauteen

Mastokangas keskusteli tapauksesta välittömästi myös Pohjanmaan riistapäällikön kanssa. Hyväkuntoiselta ja terveeltä vaikuttava ahma päätettiin auttaa takaisin luontoon.

– Laitoimme poikani kanssa lankun viistoon säiliön pohjalta ylälaidalle.

Auttajat olivat varuillaan, mikäli ahma olisi rynnännyt vapauteen vauhdilla. Se antoi kuitenkin odottaa aikansa ja oli kadonnut vasta yön aikana.

– Ilmeisesti se oli köpötellyt metsään, Mastokangas toteaa.

Hirvikärpänen on tuttu kiusanhenki metsässä liikkuville elokuun alusta lokakuulle asti. Kymenlaaksossa Metsänhoitoyhdistyksessä työskentelevä Markku Saarekas kohtaa niitä vuosittain suuret määrät,  mutta hän ei niistä paljon perusta.

– Ei se mitenkään inhottava ole. Tosin pureehan se tuonne niskaan ja sitä saa raapia pitkän aikaa. Ja patti tulee, mutta kyllä se sieltä häipyy pois parissa viikossa, toteaa hän rauhallisesti.

– Jos metsän ötökät iljettäisivät minua, niin minun olisi pitänyt 35 vuotta sitten mennä metsäopiston sijaan kauppaopistoon.

Tänä vuonna hieman myöhässä

Markku Saarekas on ammatiltaan metsäasiantuntija eli hän liikkuu metsässä usein metsänomistajien kanssa. Hän myöntää, että aika moni kavahtaa hirvikärpäsiä.

– Monet pelkäävät niitä niin paljon, etteivät suostu lähtemään metsään tiettyinä aikoina. Toisilla taas on harso päällä. Niitähän on kaikenlaisia takkeja ja muita. Ihan fiksun näköisiä ja toimivia, mutta en minä niitä ole pitänyt.

Haastattelun aikana Saarekkaan niskaan lentää ryömimään hirvikärpänen. Mies nappaa sen sormiinsa ja antaa kävellä kämmenellä.

– Tuolta niskasta ne yleensä löytyvät, hiusrajasta. Luulevat vissiin hirven karvaksi.

Saarekas pitää luontopäiväkirjaa, johon hän kirjoittaa myös muun muassa vuosittaiset ensihavainnot hirvikärpäsistä.

– Monelta vuodelta ensimmäinen merkintä löytyy elokuun ensimmäiseltä viikolta, mutta tänä vuonna ne ilmestyivät vasta kuun puoli välissä. Syynä ilmeisesti viileä kesä.

Eniten hirvikärpäsiä liikkuu hänen mukaansa aurinkoisina päivänä, poutasäällä, soiden reunamilla ja suometsissä.

– Joskus niitä on niin älyttömästi, ettei niitä ehdi nyppiä pois sitä vauhtia, kun niitä surahtaa kiinni.  Esimerkiksi viime viikolla olin metsässä tuntikausia ja niitä sai nyppiä jatkuvasti pois. Vielä kotona hirvikärpäsiä ilmestyi esiin vaatteista ja illalla suihkussakin esiin mönki muutama.

Ötökät kuuluvat ammattiin

Hirvikärpästen lisäksi Markku Saarekas tapaa metsässä muun muassa ampiaisia.

– Niitä joutuu kyllä varomaan. Astuin kerran maa-ampiaisten pesään. Ensin kuului hirveä pörinä ja sitten alkoivat piikit tuikkia. Ja eräänä keväänä vedin nauhaa leimikon puunoksalle, niin nenän edessä oli jalkapallon kokoinen pesä. Onneksi en tönäissyt sitä vahingossa.

– Täällä sitä ollaan hyttysten syötävänä, ampiaisten pistettävänä ja käärmeitten purtavana, mutta tämä on ammatinvalintakysymys, nauraa Saarekas.

Kevätviljojen puinnit ovat venyneet poikkeuksellisen myöhään, selviää Pro Agrian tuoreesta kasvutilannekatsauksesta. Kylmä kesä ja syyskuun alun sateet ovat hidastaneet puintien etenemistä.

Elokuun poutasäät kirittivät viljelykasvien kasvua, mutta kasvustot ovat silti valmistuneet puintikuntoon hitaasti. Viljelijät toivovat nyt lämmintä syksyä ja poutasäitä, jotta sato pelastuisi.

Pro Agrian arvion mukaan puinnit saadaan päätökseen syys–lokakuun vaihteessa edellyttäen, että sää poutaantuu. Jos puinnit venyvät pitkälle syksyyn, kasvaa riski sadon laadun heikkenemiselle.

Saimaannorpan suojelusta ja kalastusrajoituksista kuullaan alueen väestöä ja toimijoita. Kyselyyn voi vastata osoitteessa www.esavo.fi/norppa Vastausaikaa on lokakuun 18. päivään saakka.

Kyselyssä pyydetään näkemyksiä nykyisten rajoitusten toimivuudesta ja siitä, pitäisikö suojelutoimenpiteet pitää ennallaan, tiukentaa tai pitäisikö niitä jopa höllentää. Myös esimerkiksi verkkokalastuksen rajoitusalueesta voi antaa palautetta.

Kysely liittyy saimaannorpan suojeluun ja kalastukseen keskittyvän seurantaryhmän työhön. Seurantaryhmä arvioi esimerkiksi kalastusrajoitusten vaikutusta suojelutavoitteiden toteutumisessa ja pyrkii sovittamaan yhteen norpansuojelun ja kalastuksen. Työryhmä tekee esityksen tulevista toimenpiteistä marraskuussa.

Lisäksi Etelä-Savossa järjestetään kaksi yleisötilaisuutta, 13.10.2015 kello 17 Puumalan kunnantalolla sekä 14.10.2015 kello 17 Savonlinnan Paviljongissa. Yleisötilaisuuksissa on mahdollisuus myös täyttää kyselykaavake paperisena.

Verkkokalastusta on säädelty saimaannorpan lisääntymisalueilla sekä asetuksella, että vapaaehtoisilla sopimuksilla. Verkkokalastus on kielletty 15.4-30.6  valtioneuvoston asetuksella 1850 neliökilometrin alueella. Sopimusalueen pinta-ala on 1974 neliökilometriä. Sopimusten ja asetuksen yhteisvaikutuksesta verkkokalastus on kielletty 15.4-30.6 yhteensä 2036 neliökilometrin suuruisella alueella.

Eteläiseltä Atlantilta lämmintä vettä tuova Golf-virta on eniten Suomen ilmastoon vaikuttava luonnonilmiö. Kaksi hiljattain julkaistua tutkimusta antavat ymmärtää, että meneillään oleva ilmaston lämpeneminen saattaa sekoittaa Golf-virran. Tapahtumalla voi olla odottamaton seuraus, sillä Pohjois-Euroopan ilmaston voi viilentyä.

Tutkimuksista kertoo The Washington Post -lehti.

Golf-virta on osa valtamerten ns. termohaliinista kiertoa. Siinä lämmin, suolainen vesi liikkuu pintakerroksissa kohti pohjoista. Virran saavuttaessa Grönlannin-Islannin -tasan, vesi kylmenee, jolloin vähemmän suolainen vesi painuu pohjaan ja alkaa liikkua takaisin kohti päiväntasaajaa.

Saksalainen Alfred Wegener -instituutti on tutkinut Grönlannin jäätiköiden sulamisen vaikutusta Atlantin kiertoliikkeeseen. Ilmaston lämpenemisen myötä Grönlannin sulaminen näyttää kiihtyvän nopeasti. Tutkimus on julkaistu Geophysical Research Letters -tiedelehdessä.

Instituutti on tietokonemallinnuksessa onnistunut selvittämään aiempaa tarkemmin Grönlannista tulevan sulaveden määrää ja sen vaikutusta veden kiertoon.

Valtamerissä kylmä vesi yleensä painuu pohjaan, mutta jäätiköltä tuleva makea, kylmä sulamisvesi on kevyempää kuin suolavesi. Siksi se pysyy lähellä pintaa ja sekoittaa normaalin kierron. Instituutin tutkijat uskovat, että aiemmissa tutkimuksissa tätä vaikutusta on aliarvioitu.

Alfred Wegener -instituutti arvioi, että Grönlannista tuleva sulavesi vähentää alueen suolapitoisuutta noin seitsemän prosenttia. Tämä muuttaa veden kiertoa siten, että vähemmän lämpöä kulkeutuu korkeimmille leveysasteille. Tällä on vaikutusta sekä Pohjois-Amerikan että Euroopan säihin ja ilmastoon, instituutti toteaa.

Koska ilmasto reagoi muuttuviin ympäristötekijöihin hitaasti, muutos vie aikaa vuosikymmeniä.

Dryas-kaudella myös voimakas sulaminen

The Washington Post kertoo myös Texasissa toimivan tutkijaryhmän tutkimuksesta, jossa on selvitetty maapallon ilmaston reagoimista jääkauden jälkeiseen lämpenemiseen.

Nuoremmalla Dryas-kaudella noin 12 000 vuotta sitten ilmasto lämpeni ja jääkauden jäätiköt sulivat. Meriin tuli valtava määrä makeaa vettä.

Tutkijoiden mukaan tuolloinkin sulaveden takia termohaliininen kierto häiriintyi ja maapallon pohjoiset alueet muuttuivat hyvin kylmiksi. Esimerkiksi Grönlannissa keskilämpötila putosi lähes kahdeksan celsiusastetta alle vuosikymmenessä. Samaan aikaan eräillä muilla alueilla koettiin ankaraa kuivuutta.

Dryas-kauden olosuhteet vallitsivat runsaat tuhat vuotta.

Texasilaisten tutkijoiden raportti on julkaistu Nature Climate -tiedelehdessä.

Tohmajärveläinen Männistön tila haluaa kulkea vastavirtaan tehomaatalouden aikana. Erosen pariskunnalla on hoidettavanaan kolmesataapäinen eläinkatras.

– Meidän tilallamme on kävijöille melkoisesti katseltavaa. Alkuperäiskarja on minun juttuni, kyytöt ja lapinlehmät kauniine kasvoineen ovat kerrassaan oivia työkavereita, emäntä Anneli Eronen kertoo laitumella märehtivää karjaansa katsellessaan.

Kyyttöjen takana omalla laitumellaan vieraita tarkkailee lammaskatras, alkuperäislajiketta nekin. Pihapiirissä käy aika ajoin melkoinen kaakatus, kun eri lajien kanat, ankat ja viiriäiset kertovat asioitaan.

Pihavahtina häärivä terrieri koettaa komentaa isoa emälammasta sen karsinassa, mutta vanha, kokenut lammasemo laittaa asiat nopeasti oikeaan järjestykseen.

– Olen maalle syntynyt ja ikäni eläinten kanssa toiminut. Paljon tästä työstä tulee tehtyä aivan intuitiolla. Useita vasikoita ja karitsoita olen saanut pelastettua, kun tunnen emät niin tarkkaan, että ne kertovat minulle voinnistaan. Esimerkiksi kyyttö osaa hakea apua, jos se on hoitajansa kanssa väleissä. Olen käännellyt poikittain olevia vasikoita, kun emot ovat tulleet yhkyttämään, että nyt on hätä eikä kaikki ole kohdallaan, Eronen kertoo.

300 eläintä - ei tehotuotantoa

Eroset ovat valinneet tilalleen monenlaisia eläimiä, joita hoidetaan yhä paljon puhutulla maalaisjärjellä. Nykyajan vaatima byrokratia hoidetaan, mutta tehotuotantoon Eroset eivät ole halunneet lähteä.

– Meidän emokyytöt saavat elää niin kauan, kuin terveinä suinkin mielekästä elämää jaksavat elää. Samoin emolampaissa on useita aika iäkkäitäkin jo joukossa. Ne saavat olla ja elää vaikkei nyt joka vuosi sitä karitsaa enää tulisikaan. Tämä on tällaista pienimuotoisempaa, vaikka tilan kaikki eläimet mukaan laskettuna pääluku menee hieman yli kolmensadan, Anneli Eronen kertoo.

Erosten tila elää muun muassa lampaan ja kyytön lihan suoramyynnistä. Asiakkaista iso osa on mökkiläisiä, jotka hakevat lihapaketit mökillä käydessään.

Toiveena maaseutu, joka vetää köyttä yhteen suuntaan

– Olen huolissani seurannut, mitä meidän maaseudullemme tapahtuu, kun EU pakottaa tilat yksipuolistumaan ja kasvattaa yksikkökoot jättimäisiksi. Asia mietityttää monellakin tavalla: mitä se tarkoittaa tuotannon laadulle, entä eläimille ja ihmisille? Miten hyvin kuluttajat ovat enää perillä siitä, miten kotimaisella maaseudulla voidaan, pohtii Männistön tilan emäntä.

– Käytännössä tämä on mennyt siihen, että maaseudulta elantoa etsivät nuoret oikeastaan pakotetaan suurten yksiköiden suuntaan. Pankki ei hyvällä tällaista pienimuotoista tuotantoa katso, vaan navetan pitäisi olla satojen eläinten yksikkö. Sama juttu lampaiden, tai minkä lajin kohdalla tahansa. Tämä taas tarkoittaa nuorille ihmisille todella rankkaa velkaantumista, ja nostaa kynnystä maalle jäämisestä pelottavan ylös, Anneli Eronen pahoittelee.

Männistön tilan emäntä toivoo, että tuottajat lajiin ja kokoon katsomatta pitäisivat kuitenkin yhtä.

– Minä en todellakaan halua arvostella ketään esimerkiksi suurpihattojen rakennuttajia, tai ylipäätään isojen yksiköiden kautta elantoaan etsiviä. Kyllä heillä on kovat haasteet vastassaan. Sen sijaan toivoisin, että maaseudulla elävät ja täältä elantoaan etsivät jaksaisivat vetää köyttä samaan suuntaan, olipa tilan tuotantomuoto mikä tahansa. Meillä on kuitenkin yhteinen asia hoidettavana, tämä elävä suomalainen maaseutu, Anneli Eronen kannustaa.

– Suomalainen maaseutu on vielä kaunis, puhdas ja rauhallinen paikka. Tästä pitäisi puhua paljon enemmän. Maaseudun muuttuessa näin rajusti, kuin nyt tapahtuu, joudutaan helposti eri leireihin. Jakaantuminen vie voimia, kun taas yhteisöllisyys toisi niitä lisää, Anneli Eronen pohtii.

Savukoskella toimiva marjanpuhdistamo Korvatunturin Marja Oy turvaa nyt toimintansa etelän marjoilla. Yhtiön vuotuinen tavoite on kaksi miljoonaa kiloa. Paikallisjohtaja Jari Huttusen mukaan pakastamot ovat täynnä parin viikon kuluttua.

– Vielä kesällä metsämarjasato näytti hyvältä. Meillä oli kaikkien aikojen paras kukinta, mutta kylmä ja märkyys pilasi kaiken. Kasvien pölyttäjät kaikkosivat ja sade pilasi luonnollisenkin pölyyntymisen, Huttunen pohtii ja harmittelee.

Ulkomaalaisten poimijoiden kannalta on kuitenkin onnekasta, että Etelä-Suomessa on parempi, jopa hyvä sato mustikkaa ja puolukkaa. Monet ovat laittaneen omaisuutensa peliin ja tulleet Suomeen tienaamaan – ja nimenomaan Lappiin. Korvatunturin Marjalla on täällä lähes 500 poimijaa, pääosin Thaimaasta.

Yksittäiset marjasaaliit 400 kiloa päivässä!

Kyllä siellä etelän marjamailla on vastinettakin saatu. Huttusen mukaan suurimmat yksittäiset päiväsaaliit ovat olleet noin 400 kiloa.

– Ihan ennätyssaanteja. Muistelen, että tätä ennen ennätys on liikkunut 280 kilon vaiheilla.

Jari Huttusen mukaan poimintakesä on ollut vaikea, mutta on kuitenkin onnistuttu. Savukosken marjanpuhdistamo saa tarvitsemansa materiaalin ja se riittää.

– Onneksi tällaisia marjastuskausia arvioidaan olevan vain kerran 20-30 vuodessa, hän sanoo.

Kesän sää on viivästyttänyt marjasatoja, esimerkiksi puolukan kypsyminen on noin puolitoista viikkoa myöhässä. Myös mustikka on kärsinyt kesän sateista. Vaikka sato on runsas, mukana on jopa puolet niin sanottuja savipuolia eli marjan alapuolella oleva vesipisara keskeyttää kypsymisen kehittymisen ja marja jää kitkeräksi.

Epätasaisuus sadossa yhdessä myöhästymisen kanssa vaikuttaa poimijoiden sijoitteluun, sanoo suomussalmelaisen Kiantaman toimitusjohtaja Vernu Vasunta.

– Pohjoisesta saadaan marjaa selvästi vähemmän, mutta kyllä Suomessa tänäkin vuonna marjaa on, se on vain etelämmässä. Yksikään meille poimivista ei ole ollut moneen viikkoon pohjoisessa. Puolukan poiminta on alkanut etelässä viime viikon lopulla täysillä. Uskon kyllä, että marjaa saadaan riittävästi.

Myös sotkamolaisen Arctic Internationalin poimijat ovat etelässä. Itse asiassa he ovat olleet melkein koko kesän, sanoo toimitusjohtaja Janne Naapanki.

– Ei juuri pohjoisessa olla oltu. Kokonaisuutena marjasato näyttää kohtuulliselta. Poimijoiden ansiot ovat varmaan suurin piirtein normaalivuoden tasolla, tosin puolukan poiminta on vasta alkanut ja sillä puolella näyttää hyvältä. Eli vielä on hiukan liian aikaista arvioida ansioiden määrää, sanoo Naapanki.

Lentojen varaukset rajoittavat

Poimijoiden turistiviisumilla voisi poimia periaatteessa kolmen kuukauden ajan, mutta lentojen varaukset rajoittavat poiminta-aikaa. Poiminta-aika arvioidaan edellisten vuosien perusteella. Käytännössä poimijat lähtevät syyskuun lopussa ja lokakuun alussa.

– Vaikka sato on myöhässä, ainakin meidän yritykselle poiminta-aika on ollut riittävä, sanoo Vasunta.

– Kieltämättä tänä vuonna ei olisi haitannut, vaikka poimijat olisivat lähteneet hiukan myöhemminkin. Onneksi tässä poimintapäiviä vielä jäljellä, kertoo puolestaan Naapanki.

Paikallisten suhtautuminen etelässä kitkerämpää

Paikallisten kanssa kinaamisesta on takavuosista päästy eteenpäin, sanoo Vernu Vasunta.

– Aina on ihmisiä, joille ei vain käy, että marjastajia on Suomessa ylipäänsä. Mutta en näe siinä isoa ongelmaa.

– Onneksi ihmiset ovat yhteydessä myös aiheesta, jos poimijat tulevat liian lähelle taloa ja tai käyvät pihassa, vaikka niin ei saisi tehdä. Niistä on minun mielestäni ihmisten oltavakin yhteydessä, koska jos me emme saa palautetta, niin emme myöskään pysty toimintaa parantamaan.

Suomessa on Janne Naapangin mukaan alueellisia eroja suhtautumisessa poimijoihin, vaikka tilanne paranee vuosi vuodelta.

– Sanotaan näin, että Kainuussa ja Lapissa on jo totuttu enemmän poimijoihin kuin Etelä-Suomessa, he vähän niin kuin kuuluvat kesään. Totuttautuminen etelässä on vielä vähän kesken.

Arctic Internationalilla ja Kiantamalla on yhteensä reilu tuhat thaimaalaista poimijaa. Molemmat yritykset jalostavat hankkimiaan marjoja Kainuussa.

Yle Keski-Pohjanmaa kertoi tiistaina ahmasta, joka oli joutunut pariksi päiväksi kiipeliin käyttämättömään lietesäiliöön. Petoyhdyshenkilö Erkki Mastokangas avustajineen sai pelastettua ahman takaisin luontoon.

Kokeneen petoyhdyshenkilön mukaan tapaus oli poikkeuksellinen. Samantapaisesti tilannetta kommentoi myös Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksen paloesimies Mats Åstrand.

Vastaavasta tapauksesta ei ole esimerkiksi merkintää pelastuslaitoksen tämän vuoden tilastoissa, eikä Åstrand ole 20-vuotisen uransa aikana törmännyt lietesäiliössä olevaan ahmaan kertaakaan.

Åstrand kertoo, että yleisimmin pelastusviranomaiset nostavat lietesäiliöistä lehmiä.

– Tällaisia tapauksia on maaseudulla useita kesässä. Näitä sattuu silloin, kun lehmät ovat päässeet laitumelta karkuun.

Joskus hirvi on pelastettava heikoilta jäiltä

Yleisin eläinten pelastustehtävä on Åstrandin alueella puussa oleva kissa. Usein kissa tulee alas, kun siihen ei kiinnitetä huomiota – joskus tarvitaan muita keinoja.

– Siinä käytetään paikasta ja tilanteesta riippuen tikkaita tai nostolavaa, Åstrand sanoo.

Eläinten pelastustehtävien kirjo on laaja: lintuja haetaan ostoskeskuksista ja koiria pelastetaan veden varasta. Yhtenä erikoisena tapauksena Åstrandin mieleen on jäänyt hirvi, jonka alta joen heikot jäät olivat pettäneet.

– Sidoimme sarvien ympärille köyden ja sahasimme jäähän kuilun, jota pitkin hirvi saatiin rannalle. Kyllä nämä tapaukset vaativat monesti aikamoista soveltamista, hän sanoo.

Veli Heinonen suuntaa Padasjoen kalasatamasta Etelä-Päijänteelle vetämään troolia. Hän on yksi kymmenestä kokoaikatoimisesti pyytävästä ammattikalastajasta Päijänteellä. Veneen kokka kääntyy tutuille kalavesille viiden vuosikymmenen kokemuksella. Konkarikalastaja on eläkeiässä, mutta veri vetää edelleen apajille.

Heinonen on saanut kalatukkurilta tilauksen viidestä sadasta kilosta muikkua. Se on menossa Lahden ja Kouvolan seutujen ruokakauppoihin. Muutaman tunnin troolin jälkeen saalis alkaa olla kasassa. Veden viljaa tulee tilattu määrä, kun trooli nostetaan illan jo pimetessä. Seuraavana aamuna saalis on kaupoissa.

– Tuoreen kalan saantia kauppoihin on kehitetty valtavasti. Ajatuksena on, että illan kala on aamulla kaupassa, silloin se on mahdollisimman tuoretta. Se lisää kaupankäyntiä ja kuluttajat ovat tyytyväisiä, Heinonen kertoo.

– Tukkurin kanssa olemme sopineet niin, että kalat myydään järveen uimaan, eli kalastetaan vain se määrä, joka on käynyt kaupaksi, hän jatkaa.

Hinta ohjaa kulutusta

Kalan kulutus on kasvanut Suomessa tasaisesti vuosia. Valtaosa ruokapöytiin päätyvästä kalasta on kuitenkin viljeltyä ja ulkomailla tuotettua lohta. Samalla kotimaisen, ja etenkin sisävesissä kasvaneen luonnonkalan osuus kalatiskien tarjonnasta on pudonnut.

Luonnonvarakeskuksen saalistilastoista ilmenee, että kotimaisen, luonnossa kasvaneen järvikalan osuus myynnistä on pari prosenttia. Yksi selitys on hinta, sillä kasvatettua lohta saa jopa halvemmalla kuin makkaraa.

– Kotimaisen kalan osuus myynnistä on pudonnut niin alas, että se hävettää. Rannikkokalastus mukaan luettuna osuus on noin viidestä kuuteen prosenttia, eli alas ollaan menty. Kotimainen kala on kuitenkin puhdas luonnontuote, Heinonen tuskailee.

Myös kauppojen välillä kalatarjonnassa on isoja eroja. Suurimmilla kauppaketjuilla kauppiaat päättävät itsenäisesti, millainen kalavalikoima kulloinkin on tarjolla.

– Lohi on ylivoimaisesti kysytyintä. Kiintiöiden puitteissa saadaan kesällä kotimaista merilohta, mutta suurin osa on tuotua ja kasvatettua. Meillä järvikalakin on tärkeä myyntiartikkeli. Kahdenkymmenen myydyimmän kalatuotteen joukossa on useita järvikaloja. Kuha on niistä ylivoimasesti suosituin, selittää Lahden Karistossa toimivan Citymarketin kauppias Kimmo Sivonen.

Siiasta ja kuhasta jatkuva pula

Kalamarkkinoiden kiemuraisuus on pitkän linja ammattikalastaja Heinoselle tuttua. Hän toimi pitkään sisävesiammattikalastajien puheenjohtajana.

Heinonen muistuttaa, että kotimaisenkaan järvikalan kohdalla ei aina voida puhua lähiruuasta. Ongelma on se, että kalastajia on yhä vähemmän ja kuluttaja tahtoo kalaa, jota on vaikea saada. Kuhasta on tullut viime vuosina ehdoton hittituote, vaikka sen saaminen on paljon vaikeampaa, kuin vaikkapa muikun.

– Kotimainen järvikala on kuluttajien keskuudessa hyvässä huudossa. Siiasta ja kuhasta on koko ajan pulaa markkinoilla. Kuha on valtavan suosittua ja niitä jopa tuodaan ulkomailta. Kuluttajat jopa hieman valittavat, että kaupoista ei saa näitä kaloja. Muikkua puolestaan on tarjolla yllin kyllin, kertoo kalastaja Heinonen.

– Järvikalan kohdalla hinta heittelee saatavuuden mukaan todella paljon, välillä järvikalan hinta käy hyvinkin korkealla, jolloin kysyntäkin on pienempää. Olisi tietenkin kauppiaan näkökulmasta kiva, jos saisimme sisävesikalastusta lisättyä, jolloin kotimaisen järvikalankin hinta laskisi ja kysyntä kasvaisi, kauppias Sivonen painottaa.

Milloin kala on vielä tuoretta?

Kalatarjontaa pyritään tasaamaan kalatukkujen kautta. Ne jakelevat esimerkiksi kuhaa maan joka kolkkaan. Kun Päijänne ei anna kuhaa riittävästi, toimitetaan sitä nälkäisille päijäthämäläisille esimerkiksi Oulujärveltä.

Seuraavaksi aamuksi kala ei välttämättä kauppaan ehdi. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö kala olisi tuoretta. Parantuneiden kylmäketjujen vuoksi suomalaiset saavat jopa tuoreempaa kalaa kuin vaikka parikymmentä vuotta sitten.

– Tuoreeksi kalaksi lasketaan käsittelemätön, jalostamaton ja kypsentämätön kala, joka on laadultaan moitteetonta. Mikäli kylmäketju ei pääse katkeamaan, kala säilyy jopa muutaman päivän, kertoo toiminnanjohtaja Katariina Partanen Pro Kala ry:stä.

– Meillä tänään myytävä kuha on pyydetty eilen aamulla, eli aika nopeaksi olemme ketjun saaneet Oulujärveltä, sanoo kauppias Sivonen.

– Etenkin tukun kautta kulkevaan kalaan tulee aina pieni viive, menee vuorokausi, kaksi, ennen kuin kala on kaupan tiskissä, kertoo ammattikalastaja Heinonen.

Ennen syksyn rauhoituskauden alkua perhokalastajat vetävät Siikakoskella viimeisiä kireitä siimoja.

– Lähtökohtaisesti kalakanta on täällä hyvä. Kyllä se vika on ehkä siellä siiman toisessa päässä, jos ei kalaa tule, hymyilee perhokalastaja ja Konneveden vapaa-aikasihteeri Vesa Jämsen.

Paikallisilla kalastajilla ei parhaille kalapaikoille ollut aiemmin pääsyä – siis luvallisesti – kunnes Konneveden koskien hallinta siirtyi Myllykosken Voimalta kunnalle.

Uusia puitteita koskiretkeilyyn

Koskialue on Kellankosken Voiman hallussa, jonka suurin omistaja on nyt Konneveden kunta. Kalastus koskilla ohjautuu yhtiön kautta.

– Meiltä ruvettiin hirveästi kyselemään, että pääseekö sinne Siikakoskelle ja muille koskille kalaan, kertoo Kellankosken Voima Oy:n toimitusjohtaja Tuula Lampinen.

– Eihän meillä ollut täällä mitään valmista, ja sitten äkkiä tuli tarve saada tulistelu- ja wc-paikkoja. Väsäsimme sitten pikaisesti semmoisen suunnitelman, että päästiin hakemaan hankerahaa.

Rakentamisessa mentiin niin sanotusti pyrstö edellä puuhun, ilman kunnon suunnitelmaa. Koskien rantamille on rakennettu muun muassa laavuja, opasteita ja pitkospuita.

– Nyt rupeamme suunnittelemaan vähän kokonaisvaltaisemmin tätä koskien käyttöä, kansallispuiston hyödyntämistä ja koko alueen kehittämistä, että saataisiin nämä kosket kunnolla hyödynnettyä, kertoo Tuula Lampinen.

– Haaveenamme on, että Siikakosken ylittävälle sillalle saataisiin tulevaisuudessa kevyen liikenteen väylä. Jollekin koskelle haluaisimme rakentaa esteettömän kalastusmahdollisuuden. Lisäksi haluaisimme huomioda muitakin retkeilijöitä kuin vain kalastajia. Tästä voisi tulla koko perheen luontoelämys, ja luontopolkujakin ja riippusiltojakin haluaisimme rakentaa, visioi Lampinen.

Salakalastuksesta luvalliseen kalastukseen

Alueella aiemmin rehottanut salakalastus on saatu kuriin. Luvaton kalastaminen parhailla koskipaikoilla oli Konnevedellä "yleistä kansanhuvia", kunnes asiaan alettiin kiinnittää huomiota muutama vuosi sitten. Käytännössä koskilla saivat kalastaa vain silloisen omistajan, Myllykoski Oy:n vieraat.

– Ensinnäkin alueella liikutaan enemmän kuin ennen, eli valvonta on lisääntynyt. Lisäksi paikalliset ovat itse ottaneet asiakseen, että sääntöjä noudatetaan, Vesa Jämsen antaa tunnustusta.

Kalastuksenvalvojia on nyt seitsemän. Yksi heistä on Ari Korhonen, joka vahvistaa Jämsenin näkemyksen.

– Kyllä [salakalastus] on saatu kuriin. Varmaan suurena syynä on, että valvontaa on lisätty huomattavasti, ja ilmeisesti myös kalastajien asenne on muuttunut salakalastusta kohtaan, niin että tilanne on tätä nykyä hyvin hallinnassa.

Konneveden koskilla himotuin saalis on Rautalammen reitin taimen, jonka kanta on pysynyt hyvänä.

– Sitä pyritään nyt ylläpitämään, mikä on tietyllä tavalla luonnonsuojelutoimintaa, oikein suuressakin määrin. Kun on tämä "pyydä ja päästä"- systeemi, niin kyllä se kanta täällä pysyy hyvänä jatkossakin, Vesa Jämsen sanoo.

Vesa Jämseniä ja Tuula Lampista haastatteli Tenho Tornberg.

Edit klo 8:42 - lisätty Ari Korhosen kommentti.

Edit klo 14:45 - lisätty video.

Paraisten kaupungin Keskuspuiston laakeat viherkentät näyttävät kaukaa katsoen houkuttelevilta. Lähempää tarkasteltuna paljastuu, että virkistysalue on ollut varsinaisten sottapyttyjen temmellyskenttänä. Ihmisten lisäksi paikan ovat havainneet mukavaksi ajanviettopaikaksi myös valkoposkihanhet.

Puistotyönjohtaja Sonja Österholm sanoo, että kaupungin viheryksikössä mietitään nyt, mitä vuosi vuodelta kasvavan ongelman kanssa pitäisi tehdä. Hanhet ovat viihtyneet keskustassa koko kesän.

– Ongelma on lähinnä tuo kakka, jota on ihan joka paikassa. Täällä ei ole todellakaan kiva liikkua, ei ihmisten tai vaikka koirien, sanoo puistotyönjohtaja Sonja Österholm.

Hanhien jätöksiä näkyy nurmikoilla ja poluilla. Puiston rantalentopallokenttäkään ei ole säästynyt lakritsipötköjä muistuttavilta ulosteilta. Puiston epäsiisteys ei Österholmin mukaan ole vain esteettinen kysymys.

– On ihan fakta, että nämä linnut kantavat salmonellaa. Ei tiedä, mitä siitä sitten seuraa, kun esimerkiksi koirat syövät näitä jätöksiä.

Koirat avuksi hätyyttelypuuhaan?

Valkoposkihanhia on ollut Paraisten keskusta-alueella jo vuosia joka kesä. Österholm sanoo, että nyt asiasta on kuitenkin kasvanut niin iso ongelma, että asiaan pitäisi puuttua. Keinot ovat kuitenkin vielä hakusessa.

Österholm itse on kysellyt paikallisilta koiraharrastajilta, josko näillä olisi intoa osallistua jonkinlaisiin 'hallittuihin häirintäoperaatioihin'. Se on herättänyt vilkasta keskustelua esimerkiksi Facebookissa.

– Muistamme toki kaikessa, että linnut ovat rauhoitettuja. Mutta nyt kyllä pitää miettiä talven aikana, että mitä tässä pitäisi tulevaisuudessa tehdä, hän sanoo.

Österholm kertoo, että muissa kaupungeissa hanhia on koitettu häätää paukuilla ja näkymättömillä langoilla. Nämä konstit eivät Österholmin mielestä välttämättä kuitenkaan sovi käytettäväksi Paraisten Keskuspuistossa.

– Alue on niin laaja, että tänne olisi aika vaikea ryhtyä lankoja virittelemään. Luulen kyllä, että häirinnässä tärkeintä olisi toisto, Österholm arvelee.

Jyväsjärveä jopa kymmenen vuotta vaivanneesta öljypäästöstä on valmistunut konsultin laatima loppuraportti. Öljyvuodon alkupää on paikallistettu Vasarakadulle, mutta alkuperäinen öljyn lähde on yhä epäselvä.

– Kyllä, epäilykset ovat johtaneet Vasarakadulle. Siellä on yksi kadun salaojaputki, mistä tulee selvästi pilaantunutta vettä aika ajoin. Nyt alamme selvittämään tarkemmin, mistä öljy pääsee salaojaan, kertoo ylläpidon rakennuttaja Jukka Piispanen Jyväskylän kaupungilta.

Kyseisen salaojaputken löytyminen on ollut onnenkantamoinen, sillä Jyväsjärveen johtava, öljyä sylkevä hulevesiviemäri kerää vesiä 5–10 neliökilometrin alueelta.

– Viime vuonna Jyväskylän Energia teki hulevesilinjan saneerausta Vasarakadulla, ja he huomaisvat siellä öljystä pilaantuneita maita, ja niitä on sitten viime syksyn ja tämän kesän aikana tutkittu, Piispanen kertoo.

Tutkimukset ovat kaikkineen olleet massiivisia.

– Viemäreitä on huuhdeltu ja kuvattu, tutkittu viemäreihin johtavia liittymiä, kairattu katualueelta näytepisteitä, ja otettu niistä maaperänäytteitä. Lisäksi on tehty haastatteluja ja selvitelty maaperän historiaa, luettelee Piispanen.

Hintaa tutkimuksille ei ole vielä laskettu.

– Kyllä tämä kokonaisuudessaan on kymmenien tuhansien eurojen arvoinen vahinko, Jukka Piispanen sanoo.

Öljyvuoto Jyväsjärveen saadaan loppumaan

Jyväskylän kaupunki vastaa öljyvahinkojen jälkitorjunnasta. Välitön toimenpide on öljynerotuskaivon asentaminen saastuttavaan salaojaan. Öljynerotuskaivo estää öljyn pääsemisen Jyväsjärveen.

– Sen jälkeen rupeamme Ely-keskuksen ja alueella olevien kiinteistöjen edustajien kanssa selvittämään kiinteistöjen rakennetta, että löytyykö sieltä jotain vanhoja öljysäiliötä tai muuta syytä, joka selittäisi öljyn alkuperän.

Alkuperälle on siis kaksi vaihtoehtoa: joko öljy vuotaa jostain öljysäiliöstä, tai sitten öljy tihkuu saastuneesta maaperästä. Piispanen kallistuu öljysäiliön puoleen.

– Jos siellä tämmöinen pilaantunut alue on, sen pitäisi olla aika laaja, koska öljyä on tullut järveen niin pitkän aikaa. Me olemme kairanneet salaojan molemmin puolin koepisteitä ja otettu maaperänäytteitä, ja niistä ei ole vielä kartoitettu tällaista saastunutta aluetta.

Onko öljy saastuttanut Aholaidan seudun maaperää laajemmin?

– Pohjavedestä on otettu näytteitä, eikä sieltä ole löydetty mitään hälyttävää. Myöskään maaperästä ei ole löytynyt merkittävää saastumista. Tulevat tutkimukset näyttävät, miten laajaa vahinkoa on joskus päässyt käymään, Piispanen vastaa.

Pieniä öljyvahinkoja sattuu Jyväskylässä aika ajoin, mutta tämä tapaus on sitkeydessään omaa laatuaan.

– Minun työhistoriani aikana en ole näin haasteellista tapausta kohdannut, toteaa Jukka Piispanen.

Työt alkoivat elokuussa, kun sateiden nostamat joen virtaamat olivat laskeneet riittävästi. Tähän mennessä on kunnostettu kolme koskea, nyt työn alla on Niskakoski Himangalla. Työt alkoivat viime vuonna, jolloin kaikkiaan 9 koskea saatiin valmiiksi.

Työt liittyvät Lestijoen alaosan kalataloudelliseen kunnostukseen. Siinä korjataan kaikkiaan 22 koskea Kannuksessa ja Himangalla. Joen uittosäännön kumoamiseen liittyvästä kunnostuksesta vastaa Etelä-Pohjanmaan ELY- keskus. Töiden ja siihen liittyvän seurannan kokonaiskustannukset ovat 320 000 euroa.

Erikoissuunnittelija Tommi Seppälän mukaan kunnostuksella halutaan taata nykyistä paremmat edellytykset Lestijoen omalle meritaimenelle.  -

– Joki on sillä tavalla tärkeä, että se on yksi harvoista oman meritaimenkannan omaavista vesistä.

Lestijokeen nousevat jossain määrin myös harjus ja vaellussiika.

Työt jatkuvat niin kauan, kuin joen virtaama pysyy riittävän alhaisena. Tavoitteena on saada kunnostus valmiiksi viimeistään vuonna ensi vuonna.

Otsikkoa muutettu ja juttua täydennetty kommentilla 12:50

Eilinen oli tämän syksyn karhujahdin tuottoisin päivä poronhoitoalueella, saldo oli kuusi kaatoa.

Sallassa metsästäjä sai saaliiksi neljä karhua kerralla, kun koiran haukkuun jäi emokarhu kolmen erauspojan  kanssa. Kyseessä on jo toinen saaliksi jäänyt karhuperhe lyhyen ajan sisällä, viime viikon keskiviikkona nuori metsästäjä sai Posiolla ammuttua kolme karhua yksiltä jalansijoilta.

Jo kolmen karhun kaataminen kerralla on hyvin harvinaista, saati sitten neljän.

– Minulla ei tule mieleen viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta että olisi samoin tein saatu näin monta karhua nurin. Posion tapaus sivusi lähes parinkymmenen vuoden takaista ennätystä: Nurmeksessa kaadettiin myös naaras, jolla oli seurassaan kaksi yksivuotiasta eli tällaista erauspentua, tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Valokuvan perusteella Sallan kaadossa lienee kyse samanlaisesta perheestä – tosin vähän isommasta.

– Siinä on todennäköisesti tällainen perheryhmä eli aikuinen naaras jälkeläisineen. On vaikea arvioida onko nämä yksivuotiaita vai kaksivuotiaita, mutta yleensä ne on näitä erauksia, jotka saattaa seurata emoa vielä kiinteästi.

Karhuemolla nähty jopa viisi pentua

Karhukannasta kahden suurperheen ampuminen ei vielä kerro paljonkaan. Parhaassa iässä oleva naaras pyöräyttää talvipesään helpostikin useita pentuja.

– Tällainen kolme pentua on suhteellisen yleinen pentujen lukumäärä. Neljä pentua on sitten jo semmoinen, että puhutaan parista kolmesta vuotuisesta tapauksesta Suomessa, petotutkija Ilpo Kojola sanoo.

– On mahdollista, että kolme vuotta sitten on syntynyt yksi viiden pennun pentue. Mutta se ei ole ihan varmaa, koska on myöskin olemassa pienen pieni mahdollisuus jos on todella monta pentua, että siellä on joku sukulaisnaaraalta adoptoitu pentu.

Karhuilla hyvä viime vuosi?

Moniotsoisten nalleperheiden jääminen saaliiksi kertoo kuitenkin sen, että naarat ovat olleet talvilevolle laskiessaan hyväkuntoisia eli viime kesä on ollut ainakin pohjoisen karhuille otollinen.

– Se kertoo sen, että ainakin tämä kyseinen naaras on hyvä pentujen tuottaja, varmaankin parhaassa iässä. Ja voisi ajatella, että kun marjasato on ainakin tänä vuonna ollut vielä erittäin hyvä niin ensi vuonnakin on hyvä karhuvuosi..

– Kun karhujen kunto on hyvä kun ne menee talviunille, se vaikuttaa siihen mikä tilanne on tulevaisuudessa, petotutkija tutkimusprofessori Ilpo Kojola sanoo.

Laaja Jänesaapa voi jäädä Suomen suurimman kaivosjätealtaan alle, jos Soklin kaivos toteutuu. Kaivosyhtiö Yara haluaa läjittää sinne Soklin fosforikaivoksen rikastejätteen. Laajuudeltaan allas on kymmenen neliökilometriä eli lähes kaksi Kauniaista.

Aapasuo on haastava jätealtaan paikka, koska siellä on paljon lähteitä. Katselmuksessa paljastui myös, että yhtiön lupahakemuksissa anonyyminä mainittu ”uhanalainen petolintu” on muuttohaukka. Muuttohaukkaparilla on ollut pitkään pesä keskellä Jänesaapaa.

Eilen tiistaina Jänesaavan yhden kristallinkirkkaan lähteen äärellä piti katselmusta kaivoksen ympäristöluvasta päättävä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lupajaosto puheenjohtajansa Sami Koivulan vetämänä. Katselmusta seuraavan toimittajan mieleen muistuu säe ”Sua lähde kaunis katselen.”

Lupaviranomainen kuulee kaivosyhtiön yksityisten ja viranomaisten parannusvaatimuksia kaivosyhtiön esityksiin. Osan mielestä kaivosta ei pitäisi tehdä ollenkaan.

Tarkempia suunnitelmia yhtiöltä vaaditaan

Soklin suunniteltu kaivos ja sen jäteallas sijaitsevat Jäämereen laskevan Nuorttijoen valuma-alueella aivan Itämereen laskevan Kemijoen vedenjakajan tuntumassa. Nuorttijoki latvahaaroineen on luonnonvaraisen taimenen ja harjuksen vesistö.

Ylitarkastaja Juhani Itkonen Lapin ELY-keskuksesta katsoo, että Yaran on tehtävä tarkempi suunnitelma jätevesien hallitsemiseksi.

-Täällä on lähteikköalue, että miten ne lähteiköt ja pohjavesipurkaumat otetaan huomioon ja samaan asiaan liittyen niin täällä on myös hyvin vettä johtavia kerroksia. Miten hakija ottaa ne huomioon ja toivottasi tässä vaiheessa hakijan näkemystä siitä että miten se teknisesti hoidetaan, että olisi yleissuunnitelmaa yksityiskohtaisempi suunnitelma, sanoo Lapin ELY-keskuksen ylitarkastaja Itkonen.

Kaivoksen vaikutukset yhtiön mukaan vähäisiä

Kaivosyhtiö Yaran mukaan jätealtaan alle jäävät lähteet voidaan hallita kaivoilla, purkuputkilla, turpeella ja soralla. Yhtiön lupahakemuksessa todetaan päästöjen haitat ja riskit ylipäätään vähäisiksi. Eniten muuttuu maisema.

Kaivosyhtiön lupahakemuksessa vakuutellaan useaan otteeseen, ettei kolmeosaisen ja vaiheittain täytettävän rikastushiekkajätealtaan pohjaan tarvita suojaksi esimerkiksi bentoniittimattoa.

Vertailun vuoksi Sodankylässä toimiva kaivosyhtiö FQM Kevitsan nikkelikaivos tappeli vuosia oikeudessa välttyäkseen 10 miljoonaa euroa maksavasta bentoniittimatosta oman suuren jätealtaansa pohjalle. Korkein hallinto-oikeus velvoitti lopulta yhtiön asentamaan maton.

Yaran logistiikkapäällikkö Eero Hemming kiistää toimittajan epäilyn, että myös Yara pyrkisi kustannussäästöjen vuoksi välttymään kalliilta pohjasuojauksilta.

Yaran mukaan Soklissa ei ole mitään vaaraa happoisista metallipäästöistä. Lannoitteiden raaka-aineeksi rikastettavasta fosforista päästöt korkeintaan rehevöittävät jokivesiä, vakuuttaa Yaran logistiikkapäällikkö Eero Hemming. Turve on yhtiön mukaan tutkitusti hyvin päästöjä estävä pohjasuojaus moreenisoralla tiivistettynä.

– Nuorttijokeen päästetään puhtaita vesiä, ja Kemijoen vesistöön menee prosessista ylijäämävesiä ja kuivatusvesiä. Poistuvissa vesissä on fosforia ja fluoria. Pientä rehevöitymistä tapahtuu Kemijoessa, mutta se on pientä, sanoo Yaran logistiikkapäällikkö Hemming.

Kalastajien huoli Nuortin luonnonvaraisista ja Ylä-Kemijoen elpyvistä lohikaloista

Kaivoksen käsiteltyjen jätevesien 24 kilometriä pitkä putki tulee kaivokselta Ylä-Kemijokeen Lauttunan kohdalle, jossa vedet puretaan virtaan. Yaran mukaan mahdolliset vähäiset rehevöittävät vaikutukset Yli-Kemijoessa laimenevat olemattomiksi viimeistään Martin kylän vaiheilla 60 kilomeriä alajuoksun suuntaan.

Ylä-Kemijokea on kunnostettu metsätalouden uittoperkausten jälkeen, jotta istutuksilla ylläpidetyt taimen ja harjus palautuisivat ja alkaisivat lisääntyä myös luontaisesti joessa. Koskia, nivoja on rakenneltu pohjakivillä ja kutusoraikkoja kunnosteltu.

Lohijoen restaurointiin kuuluvat myös Itämeren kutulohien istutukset Kemijoen alaosan voimaloiden yli. Kokeella testataan, alkaako lohi kutea Yli-Kemijoessa 70 vuoden tauon jälkeeen.

Alueen kalastusosakaskuntien mielestä kaivossaasteet vaarantavat elpymisen ja kalastusmatkailun. Osakaskuntien mielestä Yara on ylimielinen ja vähättelee kalataloudelle aiheutuvia vahinkoja ja riskejä kaivoksesta. 

Kaivosyhtiö on konsultin suosituksesta katsonut riittäväksi kalatalousmaksuksi istutuksiin Yli-Kemille 6 000 euroa vuodessa. Osakaskuntien vaatimus on 80 000. Lapin ELY-keskus arvioi sopivaksi summaksi 20 000 euroa.

Myös Yli-Kemijoen törmillä pysyvästi tai vapaa-aikanaan asuvat ihmiset ilmaisivat katselmuksessa huolensa puhtaiden vesien pilaantumisesta.

Tiistain katselmuksessa ei ollut paikalla Lapin ELY-keskuksen kalastusviranomaista eikä Luonnonvarakeskuksen edustajaa.

Soklin radioaktiiviset arvoaineet hirvittävät poronhoitajia

Kaivos jakaa paikallisten mielipiteet Savukoskella. Toisten mielestä Sokli toisi työtä ja vaurautta. Toisten mukaan kaivos tuhoaa puhtaan erämaan, vedet, kalat, luontomatkailun ja merkittävän elinkeinon poronhoidon.

Kaivos tulisi Suomen suurimman poronhoitoalueen Kemin-Sompion paliskunnan reheville laidunmaille.

Paliskunnalla on 160 poronhoitajaa ja 12 000 poroa, jotka ovat sopeutuneet elämään erämaassa, jossa on vähän liikennettä eikä lainkaan teollisuuslaitoksia. Kaivoksen raskas liikenne tappaisi paliskunnan mukaan poroja. 

Poroisäntä Mika Kavakan mielestä kaivokselle ei pidä antaa ympäristö- eikä vesitalouslupaa eikä yhtiön vaatimaa aloituslupaa valitusprosessien ajaksi. Poronhoitajien mukaan kaivos pilaisi porojen laitumia ja rikkoisi laidunkierron.

– Kokonaisuutena se haitta on niin huomattava, että se on kestämätön hanke poronhoidon näkökulmasta, sanoo Kemin-Sompion paliskunnan poroisäntä Kavakka.

Poronhoitajat ovat huolissaan myös alueen radioaktiivisista aineista uraanista ja toriumista.

Poroisäntä Kavakka arveli katselmustilaisuudessa, että vaikka Yara on rajannut nämä säteilevät niobimalmit pois tämänhetkisestä hyödyntämissuunnitelmasta, että yhtiöllä on paketti valmiina radioaktiivisten aineiden hyödyntämiseen tulevaisuudessa.  Pelkona on, että jos säteilypäästöjä tulee, niin poronlihan maine menee. 

Yaran lupahakemusasiakirjoissa uraanin ja toriumin hyödyntämistä koskevista väitteistä todetaan, että nyt yhtiö hakee lupaa vain fosforin, rautamineraalien, kiillemineraalien ja mangaanirikkaiden esiintymien hyödyntämiselle.

Katselmuksessa ei ollut paikalla Säteilyturvakeskuksen STUKin edustajaa.

Lupapäätös saattaa mennä ensi vuoteen

Yaran ympäristö- ja vesitalousluvasta ensimmäisenä asteena päättävän Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristöneuvoksen Sami Koivulan mukaan Yaralta pyydetään vielä tarkempia suunnitelmia mm. jätevesien hallinnasta. Päätös luvan myöntämisestä tai epäämisestä ehdittäneen tehdä ensi vuoden puolella.

Kaivosyhtiö on ilmoittanut päättävänsä alustavan investointipäätöksen kohtalosta tämän syyskuun aikana. Yhtiöllä on toinen kilpaileva hanke Kanadassa, ja yhtiön edustajat Oslosta ovat aiemmin arvioineet, että investointipäätöksessä todennäköisesti valitaan Sokli tai Kanada. 

Kuusamon Nature Photon kuvaesitykset vievät yleisön tänä vuonna Saharan aavikoilta lumen valtakuntaan, lintujen ja nisäkkäiden elämästä luovaan tulkintaan luonnosta ja luontokokemuksista.

Torstaina 10. syyskuuta avattavan juhlavuoden päänäyttely Kuusamotalolla on veljesten Pentti ja Pekka Sammallahden "Luontoja" yhteisnäyttely.

Pentti Sammallahti on kansainvälisesti arvostettu valokuvaaja. Hänen veljensä Pekka on toiminut saamen kielen ja saamelaiskulttuurin professorina Oulun yliopistossa ja samalla valokuvannut aktiivisesti pohjoisen maisemaa ja elämää kotipaikkakuntansa Utsjoen seuduilla.

Syksyn Nature Photossa ulkomaalaisista kuvaajista mukana ovat muiden muassa espanjalainen Diego López, makrovalokuvakseen erikoistunut John Hallmén Ruotsista ja dosentti-valokuvaaja Knut Krzywinski Norjasta.

Kansainvälinen luontokuvafestivaali Kuusamo Nature Photo on houkutellut 20-vuotistapahtumaansa ennätysmäärän kuvakilpailuun osallistujia: 1006 kuvaa 250 kuvaajalta koti- ja ulkomailta.

Niin sanottuun luomu-sarjaan lähetettiin 627 kuvaa ja luovaan sarjaan 137. Lasten ja nuorten sarjan kiinnostus kasvaa. Kuvakilpailuun saapui 137 kuvaa.

Luontokuvakilpailun aikuisten sarjojen voittajat julkaistaan perjantai-iltana.

Luontokuvatapahtuma jatkuu Kuusamotalossa sunnuntaihin 13. syyskuuta saakka.