Vaikka loppukesän lämmin sää on vauhdittanut sadon kypsymistä, kasvukausi on edelleen parisen viikkoa tavanomaisesta jäljessä. Kotipuutarhurin kannattaa olla sadonkorjuun kanssa tarkkana.

Puutarhuri, yrittäjä Sven Barkholt ja Pirkanmaan Marttojen puutarhaneuvoja Heidi Ovaska vastasivat Yle Tampreen verkkokeskustelussa kotipuutarhaan ja syksyn satoon liittyviin kysymyksiin torstaina 3.9.2015 kello 10-11.30.

Keskustelun toimittivat Kirsi Matson-Mäkelä ja Elina Nieminen.

Vaikka keskustelu on jo päättynyt, voit lukea kysymykset ja vastaukset alla olevilta palstoilta.

Pertti Sevola ja Martti Kujanpää ovat läheltä seuranneet Kyrönjoen rakentamisen vaiheita vuosikymmenien ajan. Välillä jäät ovat ryskyneet kunnolla, välillä vesi on virrannut uomassaan rauhallisesti. Kumpikaan ei kaipaa 80-luvun riitaisia aikoja.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesistöpäällikön tehtävistä eläkkeelle jo jäänyt Martti Kujanpää on kantanut vastuuta Kyrönjoen tulvasuojelutöiden toteuttamisesta.

– Tavoite oli asetettu, että tulvasuojelu hoidetaan. 80-luku oli voimakasta eipäsjuupas-keskustelua Ylistaron koskien takia. Silloin oli töiden etenemisessä hidas vaihe, muistelee Kujanpää.

Kujanpään mukaan tulvasuojelutöiden valmistuminen viivästyi 20 vuotta ja siinä riitelyllä oli merkittävä osansa.

Länsi-Suomen ympäristökeskuksen johtajana toiminut Pertti Sevola sanoo, että käytännön kokemukset yhteistyöstä ovat olleet niin hyviä, että tuskin kukaan haluaa palata riitelyn aikaan.

– Tutkimuksessakin on todettu, että riitely viivästyttää hankkeita ja vie kaikkien osapuolten voimavaroja.

Kyrönjoelle tarvittiin oma laki

Kyrönjoen käyttö on menneinä vuosikymmeninä ollut useiden maakunnallisten ja valtakunnallistenkin ristiriitojen kohteena. On riidelty varsinkin koskien suojelusta, vesistörakentamisesta ja pohjaveden käytöstä. Tunnetuin riita oli 1980-luvulla käyty Kyrönjoen koskisota. Riita päättyi Kyrönjoen erityissuojelulakiin. Laissa määriteltiin vesistötöiden loppuunsaattamisen periaatteet ja kiellettiin uusien vesivoimalaitosten rakentaminen Hanhikosken alapuolelle.

Lex Kyrönjoki antoi pohjan Kyrönjoen yhteistyön aloittamiselle ja Kyrönjoen neuvottelukunnan perustamiselle vuonna 1995. Vuosien riitely opetti eri osapuolille sen, että joen käytön suunnitelussa ei päästä eteenpäin ilman avointa keskustelua. Kyrönjoen neuvottelukunnassa ovat mukana alueen kunnat, keskeiset alueelliset viranomaiset ja järjestöt sekä kalastusalueet.

Pertti Sevolan mukaan neuvottelukunta on ainut foorumi, jossa on koko jokilaakso ja sen erilaiset intressit mukana kalataloudesta voimatalouteen, vedenhankinnasta luonnonsuojeluun ja maatalouden kysymyksiin. Neuvottelukunnan tärkeä tehtävä on ollut sovittaa yhteen Kyrönjoen käyttöön liittyviä erilaisia näkemyksiä.

Kynnyskysymyksiäkin yhteistyö sujumiselle on ollut.

– Ratkaisevaa on ollut se, että saatiin tulvasuojelu hoidettua, kalan kulku turvattua, veden laatu parannettua sekä maisematekijöitä ja viihtyisyyttä parannettua, luettelee Sevola.

Rahasto vauhdittaa hankkeita

Kyrönjoen neuvottelukunnan 20-vuotisjuhlaseminaarissa puhuneet Pertti Sevola ja Martti Kujanpää näkevät pohjalaisille tärkeän joen tulevaisuuden hyvänä.

– Uskon, että Kyrönjoki elää ja voi hyvin. Takuuna tälle on se, että Lex Kyrönjoessa säädettiin valtion ylläpitovelvollisuus vesistörakenteista. Sellaista ei ole muissa vesistöissä, toteaa Kujanpää.

Pertti Sevolan mukaan joen tulevaisuuttakin ajatellen merkittävä virstanpylväs on ollut Kyrönjoki-rahaston perustaminen. Se syntyi neuvottelukunnan aloitteesta ja rahoittaa neuvottelukunnan tavoitteita edistäviä hankkeita. Rahasto on myöntänyt vuosien aikana jo yli 350 000 euroa mm. vesistöjen kunnostamiseen, maisemanhoidon ja virkistyskäytön edistämiseen sekä ympäristötiedotukseen.

Korkeasaaren eläintarhassa on nyt uudenlaista säpinää, kun nelikuinen amurinleopardin pentu on aloittanut kiipeilyharjoitukset.

Yleisön nähtäville uskaltautunut pentu ulkoilee mieluiten aamuisin ja iltaisin. Kookkaan kotikissa kokoinen eläinvauva näyttää söpöltä, mutta se on jo oppinut kissapetojen elkeet. Ihmisille sähiseminen ja hampaiden näyttely käyvät siltä aivan luonnostaan.

Pentu nauttii puuhun kiipeämistä, mutta oman emon häntä on sille vielä mieluisampi leikki.

Maailman harvinaisin kissapeto yritetään pelastaa tarhaeläinten avulla

Amurinleopardi on maailman harvinaisin kissapeto. Luonnonvaraisena niitä elää vain kuusikymmentä yksilöä Venäjän Kaukoidässä. Niiden sukupuuttoon kuoleminen yritetään estää tarhakannan avulla, johon kuuluu 180 yksilöä. Eläinten luontoonpalautusprojekti alkaa kahden vuoden sisällä.

Korkeasaari kerää varoja amurinleopardien ja amurintiikereiden pelastamiseksi. Kissojen yö -suojelutempaukset järjestetään perjantai-iltoina 4.9. ja 11.9.2015.

Tänä vuonna tuotot käytetään salametsästyksen vähentämiseen suojelualueilla.

Sinileväkukinnat olivat avomerialueilla loppukesästä viime vuotta suuremmat, Suomen ympäristökeskus eli Syke kertoo valtakunnallisessa leväyhteenvedossaan.

Tutkija Sirpa Lehtinen sanoo Sykkeen tiedotteessa, että sinileviä oli runsaasti veteen sekoittuneena heinäkuun puolivälistä asti, mutta tuulinen alkukesä viivästytti pintalauttojen muodostumista.

Kaikkiaan sinilevien pintaesiintymät merialueilla olivat kuitenkin viimevuotista laajemmat. Laajoja pintalauttoja muodostui vasta elokuun puolivälissä, kun sääjakso oli tyyni, Lehtinen toteaa.

Sykkeen mukaan alkukesän sinilevätilanne olikin rauhallinen viileän sään ansiosta.

Myös Sykkeen seurantajärvillä sinilevät alkoivat runsastua elokuussa. Erikoistutkija Marko Järvinen kertoo tiedotteessa, että elokuun puolivälin jälkeen sinilevää on havaittu seurantapaikoilla tyypillistä enemmän.

– Kesän suurimmat sinilevämäärät on havaittu poikkeuksellisesti vasta elo-syyskuun taitteessa, Järvinen sanoo. Runsaita tai erittäin runsaita sinileväkukintoja on havaittu yksittäisillä järvillä, Syke toteaa.

Marjoja, sieniä ja tatteja myyvät keräilijät ovat tänä vuonna saaneet käydä metsässä ahkeraan, jotta myytävää riittäisi. Varsinkin tattisatoa vielä odotellaan, sillä se on selvästi normaalia myöhemmässä. Kantarellia ja haaparouskuja saatiin myytäväksi asti jo heinä- ja elokuussa.

– Elokuun alussahan nousi herkkutattia pari viikkoa, mutta sitten tuli kuivaa se pysäytti tatin kasvun.

– Meillä on keruuaikaa koko syyskuu edessä ja vielä lokakuu, jos säät vain sallivat. Kyllä herkkutattia ja sieniä nousee vielä. Ensi viikko voi jo olla parempi, kertoo Loreno Dalla Valle.

Dalla Valle uskoo, että viime päivien sateet taas kiihdyttävät tattien kasvua.

Puolukkaa on metsässä vaihtelevasti

Puolukkasato on kypsynyt Pohjois-Karjalassa ja sitä riittää jälleen myyntiinkin asti.  Yksi kerääjistä on Helvi Mourujärvi, joka on kerännyt puolukoita Liperissä.

– En ollut montaakaan tuntia metsässä ja marjaa tuli kahdeksan sangollista.

– Paikka paikoin vielä pientä ja vähän raakaakin, koska joillain paikoilla on edelleen kuivaa, kertoo Mourujärvi.

Helvi Mourujärvi kertoo, että metsässä ei käydä vain marjojen ja siitä saatavan rahallisen korvauksenvuoksi, vaan myös oman terveyden ja kunnon kohentamiseksi.

Sieniä, tatteja ja marjoja ostavalla Dalla Vallella on Pohjois-Karjalassa 32 ostopaikkaa ja koko Suomessa 70. Sieniä yritys ottaa vuosittain vastaan 400 000 – 1 100 000 kiloa. Dalla Valle on tullut tunnetuksi siitä, että hän vie herkkutatteja varsikin Italiaan.

Pihlajanmarjakoin syömät omenat ovat monelle tänä syksynä todellinen riesa. Koi on kaivertanut omenan täyteen ruskeita reikiä ja kaiken kukkuraksi omenan sisällä köllöttelee edelleen pulleita toukkia. Moni on rahdannut omenoitaan laatikkokaupalla kompostiin, mutta niitä ei ole pakko heittää menemään.

– Koinsyömät omenat voi mehustaa. Vaikka ne eivät näytä kauniilta, niin kyllä niistä mehua lähtee. Nyt varsinkin kun tulee vielä vähän vettä ja omenat saavat kokoa, niistä irtoaa hyvin mehua. Maahan tippuneet ja tummuneet omenat pitää heittää tottakai kompostiin, mutta jos omena on koin reikiä lukuunottamatta ehjä, niin siitä voi hyvin laittaa mehua, kangasniemeläisen Vavesaaren mehuaseman yrittäjä Taina Laitinen sanoo.

Mehustamossa omenat menevät tiukan puristusprässin ja liinojen läpi, ja lopuksi mehu vielä pastöroidaan, jolloin se kuumennetaan 82-asteiseksi.

– Mehussa ei aivan varmasti sen jälkeen ui yksikään toukka. Kuumennuksessa kaikki pöpöt kuolevat ja se takaa juotavuuden mehulle, Laitinen sanoo.

Toukat puristuvat mehuun, mutta se ei haittaa

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran elintarvikehygieniayksikön ylitarkastaja Annika Pihlajasaari vahvistaa, että kuumennettua mehua on turvallista juoda.

– Kuumennuksen jälkeen siinä ei ole mikrobiologisia ongelmia. Jokainen voi sitten miettiä etooko itseä se, että mehussa on mukana toukkia vai ei, Pihlajasaari toteaa.

Laitinen myöntää, että mehuasemallakin toukat puristuvat mehun sekaan, mutta hän ei pidä sitä ongelmana.

– Samalla tavalla viinimarjamehuja tehdessä sekaan menee lehtiä ja oksan rankoja ja aivan varmasti myös toukkia. Kaikki jää liinoihin ja menee siivilöitten läpi, eikä mehuun jää mitään erikoista. Ja se maistuu ihan normaalille mehulle.

Kotonakin mehustaminen onnistuu

Mehuasemia on Suomessa tänä päivänä harvassa, ja voi olla, että oman omenapuun juurelta voi joutua kuskaamaan satoa mehustettavaksi helposti sata kilometriä. Esimerkiksi Kangasniemelle omenoita tuodaan ympäri maakuntaa. Mehustaminen onnistuu onneksi myös kotona, joskin se voi olla työlästä, jos omenoita on kymmeniä kiloja. Aina voi kuitenkin mehustaa omenoista vain osan.

– Käytännössä kotona mehustamiseen on kaksi tapaa. Ensimmäinen on tehdä mehua tuoremehulingolla. Lingon mukana tulee käyttöohjeet. Tuoremehulingossa ongelmana on se, että omenassa on paljon kuorta, joten sakkaa tulee paljon ja lingon sihtiä pitää tyhjentää usein. Tuoremehulingolla voi tehdä pieniä määriä mehua, Pohjois-Savon maa- ja kotitalousnaisten asiantuntija Marja Niskanen sanoo.

– Toinen tapa on tehdä mehua mehumaijalla samalla tavalla kuin viinimarjoista. Mehusaanto on kuitenkin pieni.

Kaupoissa on myös mehupuristimia. Omenat pilkotaan ja niistä puristetaan mehu pois. Olipa tapa mikä hyvänsä, on tärkeää pastöroida mehu ennen käyttöä.

– Mehu käytetään 80-asteessa eli mehu on hyvää kun se höyryää, mutta ei kiehu. Mehun voi pullottaa lasipulloon ja laittaa siihen tiiviin kumikorkin, jolloin mehu säilyy seuraavaan satokauteen saakka. Muussa tapauksessa mehu pitää pakastaa. Kun mehun ottaa käyttöön, se ei ei säily kauan vaan alkaa nopeasti käydä, Niskanen neuvoo.

Karhu on rikkonut yksityishenkilön mehiläispesän Kalajoen Kärppä-Haka -nimisellä alueella. Poliisi ja alueen riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö kävivät toteamassa vahingot tapahtumapaikalla, josta löytyi karhun tassunjälki ja merkkejä, että  karhu oli maannut siellä.

Karhu oli rikkonut mehiläispesän rakenteita noin kahden aarin alueelle ja rakenteista löytyi karhun hampaanjälkiä.

Mehiläispesä oli tehty hunajan saantia varten. Karhun oli vieraillut pesällä 25.08.-01.09.2015 välisenä aikana.

Tapahtumapaikan läheisyydessä ei ole asutusta.

Viime vuoden syksyllä kiivasta keskustelua herättänyt soidensuojeluohjelma puhuttaa taas. Metsähallitus on jättänyt soidensuojelua pohtivalle työryhmälle esityksensä siitä, miten valtion soita sen mielestä tulisi suojella.

Elokuun lopussa jätetyn esityksen mukaan lailla suojeltavia alueita olisi 6 000 hehtaaria ja Metsähallituksen omalla, lievemmällä, päätöksellä suojeltaisiin 19 000 hehtaaria. Metsähallituksen esitys koskee vain valtion maita.

Lailla suojeltavia valtion soita olisi siten yhteensä 11 000 hehtaaria, kun mukaan lasketaan jo viime keväänä suojeltavaksi päätetyt 5 000 hehtaaria.

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä Metsähallitus on esityksellään "romuttamassa soiden suojelun".

– Metsähallituksen esitys valtiomaiden suojelupaketiksi tuhoaisi sen osuuden suojeluohjelmasta, joka olisi valtion tiukassa taloustilanteessa vielä mahdollinen, SLL sanoo tiedotteessaan.

Grahn-Laasonen jäädytti suojeluohjelman viime syksynä

Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteisen soidensuojelutyöryhmän puheenjohtaja, ympäristöministeriön ympäristöneuvos Aulikki Alanen korostaa, että kyseessä on vasta Metsähallituksen esitys.

– Soidensuojelutyöryhmä käsittelee asiaa seuraavassa kokouksessaan. Mitään päätöksiä ei ole vielä tehty, Alanen sanoo.

Alasen mukaan vuosia sitten alulle pannun soidensuojeluohjelman piti alun perin kattaa 100 000 hehtaaria soita, joista noin 36 000 olisi ollut valtion soita.

Vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön jälkeen ympäristöministeriksi noussut kokoomuslainen Sanni Grahn-Laasonen päätti kuitenkin viime vuoden lokakuussa jäädyttää soidensuojeluohjelman jatkoselvityksiä varten.

Soidensuojelun täydennysohjelmaa valmisteleva työryhmä sai tehtäväkseen selvittää, onnistuisiko soiden suojelu vapaaehtoiselta pohjalta.

Työryhmän on määrä jättää loppuraporttinsa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) syyskuun lopussa.

Posion Maaninkavaarassa on kaatunut keskiviikkona peräti kolme karhua kerralla, kaksi naarasta ja yksi uroskarhu.

Kaikki kolme karhua kaatoi Posiolla asuva Sami Mursu, kertoo Koillissanomat. Mursu ei vielä vielä ennen keskiviikkoa ollut karhunmetsästyksen konkari, vaan hän on ampunut karhukorttinsakin vasta tänä syksynä.

– Kyllähän siinä ennen kaikkea hyvillä koirilla oli iso rooli, karhunkaataja toteaa Koillissanomille.

Aikuinen naaraskarhu oli ylivuotisten pentujensa kanssa makaamassa harjanteella, kun metsästyskoirat löysivät ne.

– Ammuin ensiksi isoimman. Ja heti perään sen ylivuotiset pennut, noin 15 metrin ja 30 metrin päähän emästä, Sami Mursu kertaa lehdelle.

Lapin riistakeskuksen erikoissuunnittelija Harri Norberg ei muista vastaavaa tapausta poronhoitoalueelta. Norberg veikkaakin, ettei poronhoitoalueella ole ikinä kaadettu kolmea kontiota samalla kertaa.

Lapissa on kaadettu tähän mennessä kaikkiaan kahdeksan karhua ja koko poronhoitoalueella on kaadettu kiintiöiden puitteissa yhdeksäntoista karhua.

Vesijärven Enonselällä on havaittu tänä kesänä kuoretta poikkeuksellisen suuria määriä. Havainto oli yllättävä.

– En muista, koska viimeksi näin paljon kuoretta on Vesijärvessä nähty. Nyt täytyy selvittää, mikä vaikutus sillä on Vesijärven kuntoon, sanoo Vesijärvisäätiön ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen.

Kuore syö eläinplanktonia, joka puolestaan syö levää. Vesijärvellä on ollut hyvien kesien jälkeen taas hankala sinileväkesä. Vielä ei tiedä mikä yhteys kuoreella on järven tämänhetkiseen tilaan.

– Se ei ole hyvä asia, jos jotakin on poikkeuksellinen määrä.

Ongelma hoituu itsekseen, jos Vesijärvessä on riittävästi petokaloja, jotka käyttävät kuoretta ravintonaan.

– Kuhalla on ollut ainakin syötävää.

Säätiö ja tutkijat pohtivat nyt aletaanko kuoretta poistaa. Kuoreen poistaminen on liiketaloudellisesti kannattavaa, sillä sitä voidaan myydä jalostettavaksi. Kuoretta voidaan käyttää elintarvikkeissa.

Ensimmäinen keräys tehdään kahdeksalla alueella, joilla on tunnettuja susireviirejä. Paikkakuntia ovat Perho, Kärsämäki, Alavus, Tohmajärvi, Juupajoki, Heinola, Tenhola ja niiden lähikuntien alueet sekä Lounais-Suomen Pyhäjärven seutu.

Keräysalueet on valittu siten, että alkuvaiheessa saatava tieto kartuttaa kokemuksia menetelmästä ja tukee samalla kannanarviointia. Keräyksiä kohdennetaan erityisesti alueille, joilla tarve tiedolle on suurin. Keräystä ei ole mahdollista tehdä kaikilla susireviireillä joka vuosi.

Toiminta alkoi syyskuun alussa ja päättyy marraskuun alkupäivinä.  Ajankohdan valintaan ovat vaikuttaneet sekä susilaumojen liikkumiseen liittyvät tekijät että kannanhoidolliset tarpeet. Lisäksi syksy on aktiivista metsässä liikkumisen aikaa.

DNA analysoidaan susien ulostenäytteistä, joita kerätään erikseen sovituilla alueilla. Lisäksi DNA määritetään metsästetyistä susista, poliisin luvilla ammutuista, kuolleena löydetyistä sekä pannoitetuista susista

Keräyksen järjestävät Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen Riistakeskus. Käytännön toimista vastaa riistakeskus, joka perustaa ja kouluttaa vapaaehtoisista metsästäjistä ja luonnossa liikkujista koostuvan verkoston.

Yksilötiedot avoimeen palveluun

Luke julkaisee avoimessa karttapohjaisessa verkkopalvelussa DNA-analyyseista saatuja tietoja. Aluksi palvelussa julkaistaan Lounais-Suomessa vuosina 2013–2015 kerättyjen näytteiden tulokset. Verkkopalvelu on tarkoitus saada käyttöön loppuvuonna 2015.

DNA-analyysi on tärkeä lisä susikannan arviointiin, joka perustuu pitkälti susihavaintoihin ja pantaseurantoihin. Mikäli näytteitä on riittävästi, DNA-tiedolla saadaan tarkentuva kuva tietyn alueen susireviireistä, laumojen määrästä ja niissä olevien yksilöiden vähimmäismäärästä. Menetelmän antaman tiedon luotettavuuteen vaikuttaa näytteiden keruun kattavuus.

Hankkeen rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö ja DNA-analyysit tuottaa Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskus.

Ranuan eläinpuisto sai kesäkuussa kuuden suden lauman dholeja. Susista neljä on kaksivuotiaita, yksi kahdeksanvuotias ja yksi viisivuotias.

Ehdotukset luettuaan raati antoi susille nimet, jotka kuvaavat niitä yksilöinä. Nuorin nelikko sai nimet Jekku, Velmu, Raiku ja Kuje. Vanhin, 8-vuotias, sai nimen Lymy, koska se oleilee mieluiten erillään laumasta.

Lauman 5-vuotias nimettiin Viuhuksi, koska se on aina ensimmäisenä tutustumassa uusiin asioihin.

Sibelius tai Siltsu

Vuorisudet tunnetaan laulavasta ääntelystään. Suosituin nimi eläinpuiston saamissa ehdotuksissa olikin Joiku (89 esitystä). Seuraavaksi suosituimmat nimiehdotukset olivat Sulo (67 esitystä) ja Vili (66 esitystä).

Yli 40 ehdotti susien nimiksi Topia, Sepeä, Ruskaa ja Sointua. Myös musiikkimaailmasta oli haettu vaikutteita, ja nimiksi ehdotettiin muun muassa Sibeliusta, Siltsua, Dannya ja Pavarottia.

Eläinpuisto kiittää nimiehdotuksista. Koska joitakin valittuja nimiä ehdotti useampi henkilö, arvottiin palkintojen saajat heidän keskuudestaan. Palkintona on ikuinen vapaalippu eläinpuistoon. Muut voittajanimiä ehdottaneet saavat yhdet vapaaliput puistoon.

Sievin Jyringissä toistakymmentä lammasta elokuun lopussa raadellut susi tai sudet ovat poikkeuksellisen rohkeita, sanoo riistakeskuksen riistapäällikkö Keijo Kapiainen.

– Susi tai sudet ovat olleet todella pelottomia, kun ovat käyneet useita kertoja samalla tilalla, Kapiainen toteaa.

Susia tutkiva riistakeskuksen tutkija Samuli Heikkinen arvelee, että kyseessä saattaa olla nuori susilauma.

– Nuoret laumat ovat usein hanakoita aiheuttamaan vahinkoja. Sievin tapauksessa tällaisesta on viitteitä, Heikkinen sanoo.

Kaatolupia myönnetään yleensä yksi kerrallaan

Sievin alueelle riistakeskus on jo myöntänyt poikkeusluvan yhden suden kaatoon.

Myös Kärsämäen riistanhoitoyhdistys on hakemassa parhaillaan lupia susien kaatoon. Syyskuun alussa sudet tappoivat kärsämäkisellä tilalla kolme vasikkaa ja ajoivat kymmenpäisen karjan karkuteille.

– Harkinnassa on, että haemmeko lupaa peräti kahden suden kaatoon, sanoo Kärsämäen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Juha Ruotsalainen.

Riistapäällikkö Keijo Kapiainen sanoo, että poikkeuslupa myönnetään ensisijaisesti yhden suden kaatoon.

– Jo yhden suden ampumisella voi olla vaikutus lauman käyttäytymiseen niin, että sen ihmisarkuus lisääntyy.

– Vahinkoperusteisia kaatolupia emme ole toistaiseksi antaneet isommalle määrälle susia. Yhdellä luvalla lähdetään liikkeelle, mutta se ei estä sitä, ettemmekö voisi myöntää myös lisää lupia, jos lauman ihmisarkuus ei lisäänny, sanoo Kapiainen.

Jahti vaikeaa kesäkeleissä

Kapiaisen mukaan suden kaataminen on kesäaikaan erittäin vaikeaa. Sulan maan aikaan luvista jää hänen mukaansa käyttämättä 99 prosenttia.

– Tosin Sievi-Kalajoki-alueella niin sanottu kyttäyspyynti saattaa onnistua, koska rohkeat sudet ovat käyneet kahdella tilalla pariinkin otteeseen.

Riistakeskuksen susikannan ensimmäinen väliaika-arvio valmistuu lokakuun puolivälissä.

Susitutkija Samuli Heikkinen sanoo, että tuolloin määritellään se, missä susilaumat liikkuvat.

– Toinen väliaika-arvio valmistuu vuoden lopussa, jolloin pitäisi olla selvillä susien yksilömäärä. Lopullisen kannan arvioinnin saamme valmiiksi ensi vuoden helmikuussa, Heikkinen sanoo.

Norjan valtaisa lohenkasvatusteollisuus kamppailee tarttuvien kalatautien kanssa. Yksi taudeista on lohen anemiatauti ISA.

Norjalainen lohiteollisuusyhtiö Norway Royal Salmon ASA kertoo eilisessä pörssitiedotteessaan, että se hävittää ISA-tartunnan vuoksi Tromssan läänissä olevan laitoksen puoli miljoonaa kasvatuksen alkuvaiheessa olevaa lohta.

Yhtiön mukaan myös sen toisella kasvatuslaitoksella naapuriläänin Finnmarkin puolella epäillään samaa ISA-tautia. Mikäli epäilys varmentuu, yhtiön mukaan toiselta laitokselta hävitetään 1,2 miljoonaa vajaan puolen kilon painoista lohta. Yhtiön mukaan tappiot voivat nousta lähes 3 miljoonaan euroon.   

Nyt Tromssassa todettu tarttuva lohen anemiatauti ISA syö Suomen Elintarviketurvallisuusviraston Eviran nettisivujen mukaan kalalta voimat ja se vajoaa pohjalle. Kuolleisuus on Eviran mukaan jopa 80 prosenttia. Suomesta tautia ei ole tavattu.

Myös lohitäit riesana

Tuhoisin ja suurimpia rahallisia tappioita on aiheuttanut PD-virustauti. Elintarviketurvallisuusviraston Eviran mukaan PD aiheuttaa Atlantin lohella vaurioita lihaksissa ja sydämessä sekä kuolioita haimakudoksessa. Kalan ruokahalu laskee, kalasta tulee apaattinen eikä se pysy oikeassa uintiasennossa. Kuolleisuus on 10–50 prosenttia.

Taudit ovat vaivanneet etenkin Norjan etelärannikolla. Pohjoisimmat tautitapaukset ovat Finnmarkista Altan korkeudelta. Norjan viranomaisten mukaan pohjoisessa taudit ovat vaivanneet ajoittain eivätkä ne  ole jääneet pysyväksi vitsaukseksi.

Myös suolaisessa merivedessä elävä lohitäi on kasvava ongelma Norjan lohiteollisuudessa. Loista pyritään torjumaan kemikaaleilla. Täit tulevat ajan mittaan vastustuskykyisiksi käytetyille torjunta-aineille ja teollisuus kehittää uusia.

Norjalainen kasvatuslohi on suosittu elintarvike myös Suomessa. Norjan ja Suomen viranomaisten mukaan taudeista tai niiden torjuntaan käytettävistä lääkkeistä ja kemikaaleista ei ole haittaa ihmiselle.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan. Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Maapallon puut on laskettu. Satelliittikuvien ja tarkentavien tiheysmittausten perusteella puita on 3 040 000 000 000 kappaletta. Uutissivusto USA Today huomauttaa, että Maassa olisi täten enemmän puita kuin Linnunradalla tähtiä tai ihmisaivoissa soluja.

– Ei ole hyvä eikä huono uutinen, että olemme päätyneet tähän lukuun, kertoo Yalen yliopiston tutkija Thomas Crowther Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle.

– Kuvaamme vain maailmanlaajuisen metsätilanteen numeroina, jotta ihmiset ymmärtäisivät sen ja tutkijat, ympäristöalan ammattilaiset ja päättäjät voisivat käyttää tietoa hyväkseen.

Tutkimus julkaistiin tiedelehti Naturessa, ja siitä kerrotaan myös Yalen yliopiston verkkosivuilla.

Kaikkein tiheimmät metsät sijaitsevat pohjoisessa. Tiheintä metsää valtiotasolla onkin Suomi, missä on 72 000 puuta neliökilometriä kohden. Perässä vihertävät Slovenia, Ruotsi ja Taiwan.

Kun maailmassa olisi jokaiselle asukkaalle tasan jaettuna 420 puuta, kullekin suomalaiselle piisaisi metsistämme miltei 4 500.

Maapallon puut on jo kertaalleen hakattu

Toki lukumääräisesti puisin maa on Venäjä, eivätkä pohjoisen tiheät havumetsät pärjää kappalemäärissä trooppisille alueille muutenkaan. Joka neljäs puu kasvaa pohjoisilla alueilla ja jopa 43 prosenttia rungoista on tropiikissa.

Tutkimusta on tuoreeltaan arvosteltu siitä, että satelliittikuvia tarkempaa aineistoa on kerätty etusijassa Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta eikä niinkään Kiinasta, Australiasta, Intiasta tai Kongon sademetsistä.

Jos uuden tutkimuksen puumäärää vertaa arvioihin viime jääkaudesta, ihmiset ovat hakanneet tieltään melkein kolme tuhatta miljardia runkoa – siis lähes yhtä paljon kuin maailmassa nyt laskettaisiin olevan.

– Eurooppa oli ennen lähes kokonaan yhden jättimäisen metsän peitossa, ja nyt se on lähes kokonaan peltoa ja ruohikkoa. Ihmiset eittämättä hallitsevat puuston tiheyttä, tutkija Thomas Crowther sanoo BBC:lle.

Korjattu kello 23.20: Suomessa on tutkimuksen mukaan 72 000 puuta neliökilometriä kohden.

Suurten nisäkäslajien voimakas painottuminen Afrikkaan on seurausta ihmisten toiminnasta, sanovat tutkijat. Ellei nykyihmistä olisi, suurimmassa osassa Pohjois-Eurooppaa eläisi nyt paitsi runsaasti susia, hirviä ja karhuja, niin myös muun muassa norsuja ja sarvikuonoja.

Tähän tulokseen ovat tulleet tanskalaisen Aarhusin yliopiston tutkijat. He olivat jo aiemmin osoittaneet, että suurten nisäkkäiden sukupuutot viimeisen jääkauden aikana ja jälkeen johtuivat pääasiassa ihmisasutuksen leviämisestä.  Nyt valmistuneessa jatkotutkimuksessa he selvittivät sitä, miltä nykyinen nisäkäskartta näyttäisi ilman ihmisen vaikutusta.

Pohjois-Euroopassa ja monella muullakin maapallon kolkalla ihmiset ovat vähentäneet suuresti nisäkäskannan monimuotoisuutta, tutkimuksessa todetaan. Pienintä ihmisen vaikutus on ollut Afrikassa.

Afrikka onkin nykyisin käytännössä ainoa maanosa, jossa suuria nisäkkäitä on edelleen iso kirjo, sanoo tutkimusta johtanut Søren Faurby. Hänen mukaansa muualla, etenkin Pohjois- ja Latinalaisessa Amerikassa, kuuluisi kuitenkin luontaisesti olla jopa enemmän suuria eläimiä kuin Afrikassa.

Pohjois-Amerikassa olisi enemmän isoja eläimiä kuin Afrikassa

Mukana laskelmassa oli yli 5 700 nisäkäslajia, joita maapallolla on elänyt 130 000 viime vuoden aikana. Pohjana käytettiin muun muassa tietoja, joita on säilynyt Pohjois-Amerikan eläinkannoista ennen eurooppalaisten tuloa.

Myös fossiilit antoivat lähtökohdan laskelmille näyttäessään, mitkä eläinlajit aikoinaan asuttivat samoja alueita. Jos esimerkiksi norsujen ja kymmenen muun lajin fossiileja löytyi samasta paikasta ja jos vähintään viisi noista kymmenestä lajista elää siellä edelleen, tutkijat pitivät erittäin todennäköisenä, että norsukin kykenisi yhä tulemaan siellä toimeen.

Laskenta osoitti, että 5 700 lajista tuhannen edustajia on huomattavasti pienemmällä alueella kuin pelkästään ilmaston ja muiden luonnonolojen mukaan pitäisi olla. Selvästi eniten ovat vähentyneet suuret nisäkkäät. Monet ovat suorastaan kuolleet sukupuuttoon.

Euroopan karhut ovat vetäytyneet vuoristoon

Tutkimus kumoaa sen vakiintuneen käsityksen, että Afrikan ilmasto on muuta maailmaa suotuisampi isoille eläimille. Samalla kaatuu olettamus, että vuoristojen suuret nisäkäskannat olisivat seurausta luonnonvalinnasta, jonka takia vuorilla ja laaksoissa on kehittynyt eri lajeja. Tukijoiden mukaan sellainen kehitys on todellisuudessa ollut paljon oletettua heikompaa.

Faurbyn mukaan syy eriytymiseen on pääasiassa se, että vuorilla eläimet ovat olleet turvassa metsästäjiltä ja ihmisten aiheuttamalta asuinympäristönsä tuhoutumiselta. Nyky-Euroopasta hän mainitsee esimerkkinä karhut, joita harvassa maassa on muualla kuin vuoristossa.

Tutkimus on julkaistu Diversity and Distributions –tiedelehdessä, ja siitä kertovat myös Aarhusin yliopiston verkkosivu ja tanskalainen tiedeuutissivusto Videnskab. Yliopisto otsikoi oman artikkelinsa paljonpuhuvasti: ”Lähes koko maailma voisi olla Serengeti”. 

Lohien ylisiirrot Kemijoelta Ounasjoelle ovat onnistuneet hyvin kuluneena kesänä.

Kemijokisuulta on pyydetty yli 1000 lohta, jotka on siirretty Raattaman ja Rovaniemen väliselle alueelle, pääosin Kittilän kohdalle.

Jukka Viitala Lohijokitiimistä kertoo, että yli 100 siirtolohta on valtakunnallisestikin poikkeuksellisen suuri määrä.

Viitala arvioi jo aiemmin kesällä, että runsas siirtolohien pyynti verottaa kalatiehen päässeiden lohien määrää.

Kalatien kautta on koko kesän aikana noussut vain noin sata lohta. Vilkkaimpana päivänä kalatien läpäisi noin 30 lohta.

Kalamäärä Isohaaran alapuolella on Viitalan mukaan ollut edellisvuosien tasolla.

7.9. klo 13:12 Korjattu lohien siirtopaikka Kittiläksi.

Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa tehdyissä inventoinneissa on havaittu 56 tunturipöllön pesintää tai pesinnän yritystä.  Ruotsissa ja Norjassa kummassakin todettiin niistä 23.

Suomessa pesintöjä tai pesinnän yrityksiä havaittiin kymmenen. Niistä onnistui varmuudella kaksi ja lisäksi todennäköisesti yksi. Kymmenen parin lisäksi Suomessa havaittiin joitain yksittäisiä kierteleviä tunturipöllöjä.

Osassa seuranta-aluetta myyrien ja sopulien määrä romahti kesän aikana, mikä aiheutti pesintöjen keskeytymisiä. Pikkujyrsijät ovat välttämättömiä tunturipöllön pesinnän onnistumiselle.

Tunturipöllö on on äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu lintu. Edellisen kerran pöllöt pesivät Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vuosina 2007 ja 2011, jotka olivat myös hyviä sopuli- ja myyrävuosia. Suomessa tunturipöllökartoituksia teki Metsähallituksen luontopalvelut.

Suomessa tunturipöllön levinneisyysalue rajoittuu Enontekiön ja Utsjoen tuntureille. Yksittäisiä tunturipöllöjä havaitaan vuosittain etelärannikkoa myöten. Suomen lisäksi pöllöjä pesii Ruotsin ja Norjan korkeimmilla tunturialueilla sekä Venäjän, Alaskan, Kanadan ja Grönlannin tundra-alueilla.

Kuolan niemimaa on pohjoismaisten tunturipöllöjen tärkeä talvehtimisalue.

Suomen ja Venäjän koiraharrastajien mukaan suomenpystykorvien suosio on Venäjällä kasvussa. Kainuun kennelpiirin aktiivi Pekka Tiainen arvelee, että syynä on keskikokoisen metsäkoiran sopiminen kaupunkiin. Metsätyskohteet laikoilla ja suomenpystykorvilla ovat aikalailla samat.

– Venäjällä kaupunkiasuminen on yleistä. Venäjän oman metsästyskoiran, isomman laikan, pitäminen kaupungissa on vaikeampaa, Tiainen uskoo.

Tiaisen näkemys perustuu keskusteluihin venäläisten koiraharrastajien kanssa. Hänen mukaansa suomenpystykorvaa käytetään itärajan takana metsästykseen jopa monipuolisemmin kuin Suomessa.

– Rotua arvostetaan linnun ja riistan metsästyskoirana, ja sitä käytetään myös pienen turkisriistan ja villisian metsästykseen.

Venäjällä tiedot rotukoirien rekisteröinneistä ovat hajallaan, joten varmoja lukuja on vaikea selvittää. Iso osa koirista jää rekisterien ulkopuolelle. Venäläisiltä harrastajilta kantauneiden tietojen mukaan suomenpystykorvien syntyvyys on ollut viime vuodet nousussa. Tämä vuonna pentuja syntyy ainakin saman verran kuin Suomessa, ellei enemmänkin.

– Harrastajien arvio on 500–600 pentua, pidän sitä melko paikkaansapitävänä.

Suomessa suomenpystykorvapentujen määrä on ollut selvässä laskussa jo vuosikymmenet. Vielä 1990-luvulla pentuja rekisteröitiin noin 1700, mutta viime vuonna määrä jäi alle kuudensadan.

Kuhmossa on kuvattu muutaman päivän ajan Koiraplaneetta-ohjelmaa, joka esittelee puolituntisissa jaksoissa eri koirarotuja niiden kotimaissa. Nyt tehdään puolen tunnin jakso suomenpystykorvasta.

Kiinnostus ulottuu kauas historiaan

Koiraharrastaja Heidi Lahtinen kertoo, ettei kyseessä ole uusi ilmiö. Venäjällä suomenpystykorvasta on oltu kiinnostuneita jo pitkään.

– Rotua vietiin sotasaaliina Suomesta Venäjälle ja toisin päin, Lahtinen toteaa.

Lahtisella on itselläänkin Venäjältä tuotuja suomenpystykorvia. Vuonna 2006 maiden kennelliitot sopivat, että toistensa kaltaiset rodut, suomenpystykorva ja karjalais-suomalainen laika voidaan lukea samaksi roduksi.

– Rekisteröintitodistuksessa voi lukea molemmatkin nimet. Ne ovat käytännössä siis sama rotu, Lahtinen täsmentää.

Venäläiseen pystykorvapankkiin ei kannata turvautua, mutta koiraharrastajan mukaan on hyvä, että rotua viedään maailmalle.

– Maan alkuperäisiä yksilöitä käytetään paljon jalostukseen, ja siksi Venäjälle pitäisi viedä parhaita koiria. Ei pidä ajatella, että Venäjälle nyt kelpaa vähän huonompisukuinenkin yksilö. Molemmat maat voivat hyötyä toistensa koirakannoista.