Asekorjaamoissa riittää kiirettä vesilinnustuskauden kynnyksellä. Myös karhujahdin aloitus näkyy, kun metsästyskivääreitä huollatetaan kuntoon.

Suonenjokelainen aseseppä Markku Tiihonen sanoo, että aseen huolto jää monilla metsästäjillä viime tippaan ja jahtikauden kynnyksellä töitä riittää. Tiihosen mukaan metsästäjät huolehtivat aseistaan yleisesti entistä paremmin. Syyskuussa asekorjaamoiden sesonkia jatkaa valmistautuminen hirvijahtiin.

Kuopiossa asekorjaamoa pyörittävä Tapio Suihko arvioi, että aseita tuodaan huoltoon ympäri vuoden takavuosia paremmin, mutta silti sorsastuksen alkaessa on melkoinen ruuhka. Suihkon mukaan etenkin rata-ampujat muistavat huollattaa aseitaan myös talvikaudella Suihko kaipaisi lisää asekorjaajia Kuopioon, sillä aiemmin tekijöitä oli neljä nyt vain yksi. 

Molemmilla asekorjaajilla on asiakkaita ympäri Suomea.

Yle Savo on mukana sorsajahdin avauksessa netissä, radiossa ja televisiossa.

EU sallisi merimetsojen kannan harventamisen. Europarlamentaarikko Nils Torvalds (r.) kertoo varmistaneensa EU-komissiolta, että EU:n lintudirektiivi ei estä merimetsojen metsästystä.

Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) vaati alkuviikosta Suomen hallitusta toimimaan EU:n lintudirektiivin muuttamiseksi. Europarlamentaarikko Torvaldsin mukaan Suomessa on direktiivistä väärinkäsityksiä, joita ympäristöviranomaiset ruokkivat.

– Suomalaiset viranomaiset ovat vähän pimittäneet tietoa. Merimetso on siirretty pois lintudirektiivin ensimmäisestä lisäpöytäkirjasta jo vuonna 1997. Tämä tarkoittaa, että Suomen viranomaisilla on täysi oikeus ryhtyä yleisten sääntöjen mukaisiin toimenpiteisiin merimetsokannan rajoittamiseksi, Torvalds sanoo.

Kanta kasvanut voimakkaasti

Europarlamentaarikko Nils Torvalds katsoo, että Suomessa pitäisi tehdä nopeasti ratkaisuja, joilla räjähdysmäisesti kasvanutta merimetsokantaa saataisiin rajoitettua.

Elokuun alussa julkaistujen tietojen mukaan Suomessa oli tänä kesänä noin 24 000 merimetson pesää. Merimetsoja pesii eniten Selkämerellä, ja suurimmat merimetsoyhdyskunnat sijaitsevat Merikarvialla, Luvialla ja Uudessakaupungissa.

-  Olen keskustellut ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen kanssa ja luotan, että lähiaikoina selvitetään, millaisilla menetelmillä kantaa voitaisiin rajoittaa.

Kantaa rajoitettu muualla

Torvalds sanoo, että esimerkiksi Ahvenanmaalla, Ruotsissa ja useissa muissa EU-maissa merimetsokantaa on pystytty rajoittamaan.

- Suomessa hallinnon sisällä on ristiriitoja, jotka johtuvat luonnonsuojelupiirien yhdistämisestä elinkeinopiireihin ely-keskuksiksi. Siitä on syntynyt ristiriita ja kissanhännänvetoa. Ely-keskuksista ei ole saatu tämän takia järkeviä päätöksiä, Torvalds arvioi.

Missä EU, ei aina ongelmaa

Turun saaristossa parhaillaan lomaa viettävä europarlamentaarikko Nils Torvalds sanoo olevansa tottunut siihen, että ongelmista syytetään EU:ta ilman varsinaista syytä.

- Kun viranomaiset joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä, sanotaan herkästi, että syynä päätöksiin on EU. Tämä on ollut yleisenä tapana jo pitkään. Totta kai myös EU pystyy tekemään tyhmiä päätöksiä. Pelkurimainen piilottautuminen toisten selän taakse on kuitenkin vastenmielistä, Torvalds sanoo.

Karhunmetsästys käynnistyy torstaina 20. elokuuta. Suomen riistakeskus on myöntänyt yhteensä 81 poikkeuslupaa karhun kannanhoidolliseen metsästykseen.

Poikkeuslupien lisäksi poronhoitoalueella voidaan kaataa alueellisen kiintiön nojalla 52 karhua, joista 15 läntisellä ja 37 itäisellä poronhoitoalueella.

Kannanhoidollisen metsästyksen keskeinen tavoite on ylläpitää karhukannassa ihmispelkoa ja ihmistoimintoja väistävää käyttäytymistä. Tätä tavoitetta palvelee Suomen riistakeskuksen mukaan se, että pääsääntöisesti karhunmetsästys tapahtuu pysäyttävien koirien avulla seuruemetsästyksenä.

Haaskaa ei saa käyttää

Hajuun tai ravintoon liittyvän haaskan tai muun ihmisen perustaman houkuttimen käyttö karhun houkuttelussa ja metsästyksessä on nyt lailla kielletty. Viime vuosina valvontaviranomaiset ovat löytäneet enenevässä määrin viitteitä tällaisten keinojen käytöstä karhunmetsästyksessä.

Lainmuutos astui voimaan elokuussa. Nyt kiellettyjen pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttäminen arvioidaan metsästysrikoksena tai metsästysrikkomuksena.

Ankarammaksi muuttunut tekonimike antaa poliisille mahdollisuuden aiempaa laajempien esitutkintakeinojen käyttämiseen.

Suomen Metsästäjäliitto suosittelee noutavan koiran käyttöä metsästäjän apuna sorsastuksen käynnistyessä. Suositukseen yhtyy myös Birdlife Suomi.

– Ilman koiraa on mahdollisen haavoittuneen sorsan löytäminen se hankala paikka. Sorsan löytäminen ilman koiraa on työlästä ja tietyissä olosuhteissa jopa mahdotonta, sanoo koulutuspäällikkö Ere Grenfors Suomen Metsästäjäliitosta.

– Kyllä koira sorsastukseen on niin ehdottoman hyvä apuri, ettei sitä voi kuin suositella.

Jahdin onnistumisen kannalta koira on tärkeä, mutta tärkeätä on jahtiin osallistuminen riistaviettiselle koirallekin.

– Aktiiviselle metsästyskoiralle on tärkeää, että se pääsee toteuttamaan viettejään ja vaistojaan siinä tehtävässä, mihin se on jalostettu. Se palvelee myös kaikkia siinä, että koiran energia ei pääse patoutumaan, vaan koira pääsee oikeaan toimintaan eikä pura sitä esimerkiksi ylimääräiseen haukkumiseen tai sohvan järsimiseen kotona, Grenfors sanoo.

Kaikki koirat eivät pääse metsälle

Suomessa on metsästyskortin lunastaneita henkilöitä yli 300 000. Metsästyskoirien määrää Metsästäjäliiton Ere Grenfors ei osaa äkkiseltään arvioida. Osa riistaviettisistä koirista asunee kuitenkin kaupunkioloissa ja osalla riistaviettisistä ihmisistä ei ole mahdollisuutta pitää samanhenkistä koiraa.

Juuri tähän ja omakohtaisesti koettuun toteamukseen havahtui myös nurmolainen Antti Mukari ja perusti metsästyskoiria välittävän yrityksen. Nyt Mukari pyrkii yritystoiminnallaan yhdistämään sellaiset koiranomistajat, jotka eivät itse pääse koiransa kanssa metsälle, ja sellaiset tahot, jotka lähtisivät jahtiin, mutta eivät omista metsästyskoiraa.

Mukarin välittämät koirat lähtevät jahtiin pääsääntöisesti omistajansa tai ohjaajansa kanssa.

– Näin siksi, ettei tule vahinkoja, ja koira tottelee parhaiten omistajaansa. Ihmiseltä tämä toiminta vaatii sosiaalisia taitoja myös, sillä tämä on sosiaalista kanssakäymistä. Ei siinä oikein önkköö voi olla, Antti Mukari sanoo.

Sorsastuskeli huonoimmasta päästä

Torstaina alkava sorsastus saa liikkeelle myös harvemmin metsästävät. Mukarin mukaan sesonkeihinkin riittää silti koiria välitettäväksi asti. Itsekin hän aikoo sorsastamaan, kunhan töiltä ennättää.

– 27 vuotta olen metsästänyt, enkä kertaakaan ole jättänyt väliin. Jos ei muuta niin iltalennolle yritetään, Mukari toteaa.

Sorsastuskeli on tosin pohjalaisapajilla tänä vuonna "huonoimmasta päästä".

– Kun on kirkas ja pilvetön taivas, sorsat lentää korkealla ja lymyää tiiviisti pusikoissa.

Pohjois-Karjalassa on kello seitsemään mennessä torstaina kaadettu kuusi karhua. Karhujahdin ensimmäisenä päivänä lupakiintiö täytettiin heti yhdellä alueella eli Tuupovaarassa, jossa kaadettiin kaksi karhua.

Ilomantsissa aamun tunteina ammuttiin kaksi otsoa, ja Lieksassa ja Keski-Karjalan alueella yksi karhu.

Torstaina odotetaan vielä lisää kaatoja, sillä kirkas ja kylmä aamusää suosii jahtia.

Pohjois-Karjalaan on myönnetty 30 karhunkaatolupaa, mikä on viisi vähemmän kuin viime vuonna. Koko maahan on myönnetty poikkeusluvat 133 karhun metsästämiseen.

Kuntalaisaloitteessa vaaditaan glyfosaatin käytön kieltämistä lasten leikkipuistoissa. Glyfosaatti on esimerkiksi Roundupissa oleva tehoaine. Tutkijat ovat erimielisiä sen vaarallisuudesta. Glyfosaattia sisältävien aineiden jatkomyyntilupa on parhaillaan arvioitavana Euroopan elintarviketurvavirastossa. Nykyisen luvan puitteissa sitä saa myydä EU:n alueella tämän vuoden loppuun. Hollannissa sen käyttö kotipuutarhoissa on kielletty.

Aloitteen tekijä on aiemmin kysynyt Kokkolan kaupungin kysymystorilla, millaiset käytännöt Kokkolan kaupungilla on torjunta-aineiden käytössä ja torjunnasta tiedottamisessa.

Nimettömänä pysyttelevä aloitteentekijä sanoo käyvänsä lastensa kanssa säännöllisesti leikkipuistoissa. Hän on törmännyt pensaiden ja leikkipuistojen reunustojen kuolleisiin kasvustoihin ja huolestunut siitä, ettei ole nähnyt varoituslappuja torjunnasta aikana, jolloin arvelee sen tapahtuneen.

– Meidän lapset ovat pieniä, hiekkaa menee suuhun ja kädet saattavat mennä suuhun, hän kirjoittaa Ylelle.

Kaupungin nettisivuilla hän muistuttaa: Myös varoaika pitäisi huomioida, koska myrkkyhän ei poistu tai imeydy kasviin samana päivänä kuin se on ruiskutettu.

Äiti sanoo myös, ettei varoituskaan ehkä tavoita kaikkia puistossa leikkiviä:

– Lisäksi puistossa käy monesti pienempiä lapsia ilman vanhempiaan. Osaavatko he lukea tämän varoituslapun?

Vaihtoehtoisia torjuntatapoja testataan

Puistojen ja liikuntapaikkojen työpäällikkö Terho Lindberg kertoo, että Kokkolassa käytetään Roundupia muutaman kerran kesässä. Määriä hän ei osaa arvioida. Ainetta käytetään puistoissa, sora-alueilla, laatoituksilla, mukulakivialueilla ja muissa vastaavissa, jotka on hankala perkata.

Torjunnan hoitaa puolenkymmentä kurssinkäynyttä työntekijää, jotka ovat suojautuneet käsineillä, maskeilla ja haalareilla. Torjunta tehdään pääasiassa aikaisin aamulla.

Hän muistuttaa, että aine on ovat Suomessa sallittuja. Lindberg myöntää kuitenkin, ettei Roundupin käyttö leikkipuistojen lähellä ole ehkä järkevää. Hänen mukaansa torjunnasta kerrotaan kylteillä, jotka poistetaan, kun kasvustot ovat kuivuneet.

– Glyfosaatti aineessa aiheuttaa jonkin verran keskustelua, myöntää Lindberg.

Nykyäänkin Kokkolassa käytetään myös etikkapohjaisia, biohajoavia aineita.

– Jos löydämme hyviä aineita, jotka ovat täysin myrkyttömiä, niin ainahan se on parempi. Siihen me pyrimme ilman muuta.

Etikkapohjaiset torjunta-aineet eivät Lindbergin mukaan kuitenkaan ole yhtä tehokkaita kuin Roundup. Kokkolassa on kokeiltu myös liekittämistä ja haraamista. Liekitin oli kuitenkin vielä kehitysasteella, ja sen teho kesti vain pari viikkoa.

Silti kaupunki voi tulevaisuudessa luopua glyfosaattia sisältävästä aineesta, Lindberg uskoo.

Petäjävedellä on tänä syksynä aloittanut kunnan ensimmäinen metsäeskari. Toiminta on saanut innostuneen vastaanoton. Mukana on 15 lasta, joita vanhemmat halusivat tutustuttaa luontoon.

Metsäeskarilaiset toteuttavat samaa opetussuunnitelmaa kuin muutkin esikoululaiset, mutta opetuksessa ja leikeissä hyödynnetään luontoa. Lapset käyvät esikoulua ulkona läpi vuoden, vain yhtenä päivänä viikossa tehdään tehtäviä sisällä. Metsään mennään siis myös silloin, kun tuulee ja tuiskuaa.

Ryhmän tukikohta on laavu, jossa luetaan satuja ja käydään läpi päivän eskaritehtävät. Tällä kertaa luonnosta etsittiin tabletin kanssa apiloita kuvattavaksi ja käpyjä A-kirjainta varten.

Eskarilainen Juho Ketola laski, että yhteen kävyistä muodostettuun A-kirjaimeen tarvitaan 15 männynkäpyä. Toimittaja kysyi, millainen käpytehtävä Ketolan mielestä oli.

– Liian helppo!

Leirielämä ei lopu touhukkaaseen aamupäivään luonnossa. Metsäeskarilaiset myös ottavat aamupäivän jälkeen torkut sisällä – makuupusseissa.

Suomessa ryhdyttiin kehittämään jätehuoltoa toden teolla 1990-luvun puolivälissä, kun maamme liittyi ETA:n eli Euroopan talousalueen jäseneksi. Siihen saakka jätehuolto oli monin paikoin sitä, että jätteet kerättiin valtaviksi tunkioiksi kaatopaikoille.

Esimeriksi Joensuun kokoisessa kaupungissa jäteaseman "penkassa", maan alla on 1,7 miljoonaa kuutiota sekäjätettä. Jätteessä on nimensä mukaisesti sekaisin kaikki mahdollinen, muun muassa paljon erilaisia metalleja. Lisäksi mukana on paljon muovia - siis öljyä.

Näitä maanalaisia raaka-ainelähteitä on mahdollista myös hyödyntää - maailmalla näin jo tehdäänkin.

Jätelaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Markku Salon mukaan raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat sanelevat tässäkin kehityksen kulun.

– Kaatopaikkojahan on Suomessakin siirretty. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa ja vaikkapa Pasilassa. Tässä on kuitenkin ollut kyse siitä, että maata tarvitaan muuhun käyttöön. Pasilassa esimerkiksi ratapihaksi, sellaistahan ei voi rakentaa kaatopaikan päälle.

Kultakaivos vai miinakenttä?

Maailmalla landfill mining -nimellä tunnettua kaatopaikkojen hyödyntämistä on jo tehty, ja sitä tutkitaan ahkerasti.

Samalla keskustellaan muun muassa siitä, miten uusia ympäristöuhkia voitaisiin vähentää. Teknologiaa on kehitetty, mutta yksi suuri kysymys on edelleen se, miten louhia vahoja kaatopaikka ilman, että myrkkyjä pääsee takaisin kiertoon.

– Tähän taloustilanteeseen en näe realistisena ajatusta kaatopaikkojen louhinnasta. Mutta jos talous pyörähtää kunnolla käyntiin ja raaka-aineiden hinnat nousevat riittävästi, voi vanhojen kaatopaikkojen louhiminen alkaa kiinnostamaan teollisuutta. Sitä ennen pitää tietysti ratkaista tämän tyyppisen louhinnan ympäristökysymykset, summaa Jätelaitosyhdistyksen Markku Salo.

– Tietääkseni Japanissa on tehty tällaisia kokeiluja. Samoin Kuopiossa jätelaitosyhdistyksen ja Ramboll Oy:n yhteistyöhankkeessa tutkittiin jätepenkan eri aineiden pitoisuuksia nimenomaan niiden hyödyntäminen mielessä.

– Tätä ajatustahan on pyöritelty eri yhetyksissä. Meidän pitää vain kehittää sellainen puimakone joka alkaa kaluta penkan kulmaa ja eri linjoilta se sitten suoltaa uutta, kierrätettyä raaka-ainetta, naurahtaa Salo.

– Ehkä se puimakone vielä kehitetään ja nähdään. Ei vielä, mutta kuka tietää 5 - 10 vuoden kuluttua?

Jätteestä raaka-aineeksi

Jätehuollossa on jälleen tapahtumassa suuri siirtymä, kun jätteen poltto sähköksi tai lämmöksi on päätetty sallia. Eri puolille maata nousee parhaillaan polttolaitoksia, joihin haalitaan sekajätettä poltettavaksi laajaltakin alueelta.

Esimerkiksi Joensuusta jätteet matkaavat ensi vuonna Varkauden kupeessa käynnistyvälle Riikinnevan laitokselle. Tämän vuoksi jätteen eli polttolaitoksen raaka-aineen laatuun kiinnitetään nyt huomiota.

Ensi vuodesta alkaen jätelainsäädäntö kieltää sellaisen jätteen viemisen kaatopaikalle, josta yli 10 prosenttia on eloperäistä eli orgaanista. Mitään, mikä maatuu tai palaa, ei siis saisi viedä kaatopaikalle.

Jätteenpoltto ei ole ympäristöjärjestöjen suosiossa, ne moittivat polttamista siitä, että se ei kannusta vähentämään jätettä. Kierrätys ja ehkäisy ensiksi, polttaminen vasta viimeksi, kuuluu ympäristöjärjestöjen viesti.

Hupeliahon Tiuku on Jorma Hekkasen parhaita koiria. Hyvä koira ei karhujahdissa hauku hirveä eikä se ole liian rohkea, sillä mesikämmenen tassun isku on nopea ja kohtalokas.

– Koiran pitää haukkua lähellä mutta ei liian lähellä.

Tiuku saa haukkua kaikkia karhuja, mutta ampua saa Pohjois-Hämeen alueella vain kolme, niistä yksi  Oriveden-Ruoveden alueella.

Karhukanta on kasvanut Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan viimeisen vuoden aikana Pohjois-Hämeessä. Karhuja on puolisen sataa.

Vain varma havainto saa porukan liikkeelle

Ruovesi-Orivesi-alueella kaatoluvan haltijana on Jorma Hekkanen. Alueella toimii 50 seuraa, joissa on parisataa miestä.

– Liikkeelle lähdetään lauantaina. Jotta varsinainen jahti alkaisi pitää karhuhavainto olla varma, sillä karhu on nopea liikkeissään. Siinä tilanteessa porukka kootaan tekstiviestien avulla samaan paikkaan ja metsästys voi  alkaa.

Metsästäjiä tarvitaan kun hätä tulee

Syksyn jahtikaudella on kolme tavoitetta: yhteispelin harjoittelu, viranomaisavun varmistaminen ja karhujen arkiinnuttaminen, mikä tarkoittaa liian kesyjen karhujen häätämistä kauemmas asutuksesta.

Ilman koirien kuonojen herkkyttä jäljille on vaikea päästä. Koirien liikkeitä voidaan seurata nykytekniikan avulla.

– Jos kenttää ei ole, niin on osattava toimia kuten ennen nykyisiä apuvälineitä. Siksi harjoittelu on tärkeää.

Autoliikenne paisuu maanteillä, joten vahingoilta ei vältytä. Törmäyksessä haavoittunut eläin on vaarallinen paetessaan esimerkiksi taajamaan. Myös roskiksista ruokaa etsivä citykarhu on vaarallinen. Silloin tarvitaan metsämiesten taitoja.

– Jahtikaudella harjaantuu myös tämä tärkeä kyky antaa viranomaisapua.

Karhu on ovela piiloutuja.

– Vaikka minäkin olen tiettävästi ollut satojen ellei jopa kymmenien metrien päässä karhusta, en sitä kuitenkaan ole koskaan metsässä nähnyt, sanoo Hekkanen kunnioitusta äänessään.

Karhu kävelee karttaviivojen yli

Mesikämmen kävelee maastossa karttaan piirreltyjen rajojen ja riistanhoitosuunnitelmien yli, mikä hankaloittaa metsästämistä.

– Meitä metsämiehiä ärsyttää se, että kaukana metsän siimeksestä tehdyt kannanhoitosuunnitelmat ja niitten perusteella karttaan vedetyt viivat tekevät karhun kaatamisen hankalaksi. Vain tietty määrä karhuja saadaan kaataa. Kun karhu liikkuu karttaviivoista piittaamatta, ei aina saada kaadetuksi juuri sitä karhua, jota tavoiteltiin. 

– Täältä karhut liikkuvat Keski-Suomen puolelle ja toisin päin. Jos ajetun karhun ampuu väärässä paikassa, se on poliisiasia, huokaa Hekkanen.

Metsästysaika jatkuu lokakuun loppuun. Koko maassa on lupa kaataa 81 karhua, minkä lisäksi poronhoitoalueella on omat kiintiöt.

Simonkylä ja Simoniemi on noteerattu valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuurimaisemien joukkoon. Vireillä on myös näiden kylien saaminen valtakunnallisesti tärkeiden, mutta toistaiseksi harvalukuisten maisemanhoitoalueiden joukkoon.

Simossa arvokkaiden kulttuurimaisemien eteen on tehty työtä vuosia ja tuhansia talkootyötunteja, sillä muuten esimerkiksi rantaniityt, tien vierustat ja perinteiset pihapiirit kasvavat umpeen.

Tunnustukset ovat palkinto ahkerasta työstä, mutta talkooväen joukkoon kaivataan lisää käsipareja.

– Kovasti on mietitty, miten saataisiin nuorta porukkaa mukaan toimintaan niin, että kaikkien ei tarvitsisi ensin tulla viisi- tai kuusikymppisiksi ennen kuin he ymmärtävät tämän maiseman arvon, naurahtaa Simonkylän kyläpäällikkö Seppo Junes.

Virkamiehet niittotalkoissa

Simolaiset esittelivät arvomaisemiaan torstaina virkamiehille, jotka järjestivät Simossa kulttuurimaiseman hoidon valtakunnalliset neuvottelupäivät. 16 vuoden ajan käydyt neuvottelupäivät pidettiin Lapissa toista kertaa.

Torstaiaamuksi Kuokkasen pajan pihapiiriin oli tuotu viikatteita, haravia ja muita työvälineitä paitsi virkamieskunnalle, myös paikallisia varten.

Ensimmäistä kertaa maisemanhoitotöissä ympäristöministeriön, ympäristökeskuksen, ELY-keskuksen ja  luonnonsuojelupuolen väki ei kuitenkaan ollut; sen verran ripeästi saatiin nurin isokokoista nokkosta kasvanut niitty.

Vieraiden ja kyläläisten voimin tehtiin niitystä edustuskelpoinen ja poistettiin maakerrosta vanhojen rakennusten seinustoilta, mutta myös ihasteltiin museotien varren maisemia.

– Viime syksynä raivasimme melkein koko tienvarren talkoilla. Lapin ELY-keskus oli mukana talkoissa aluksi, mutta sitten jatkoimme vielä omin päin, kertoo Junes.

Talkoissa on myös nelijalkaisia

Paikalliset ovat valjastaneet maisemanhoitotöihin myös nelijalkaisia, jotta talkooporukan urakka ei kävisi liian suureksi.

Museotien varressa maisemanhoitotöissä on monessa kohdassa lampaita ja aivan jokirannassa laiduntaa ylämaankarjaa.

– Meillä on täällä tavoitteena pitää peltomaisema avoimena. Ei rakenneta ihan kaikkialle ja raivataan pusikoita pois, jotta näkymät säilyvät avarina, kertoo Junes.

Vesilinnustus alkoi torstaina täydellä höyryllä. Kuopion Vaajasalossa Alahovin kosteikolla tunnelma tiivistyi jo ennen puolta päivää. Kuuden miehen porukka hioi rauhassa suunnitelmat kuntoon.

Niko Hiltunen ja Mika Innilä menivät kolmen koiran kanssa kosteikon toiseen päähän ja lähtivät sieltä liikkeelle. Muut metsästäjät etsivät sopivan passipaikan itselleen.

Ensimmäiset laukaukset kajahtivat 12.02 ja saalista tuli. Pauketta säikähtäneet vesilinnut pakenivat nopeasti kosteikosta korkeuksiin ja aseet hiljenivät äkkiä.

Metsästyskoirat Hermi, Safir ja Nero hoitivat tehtävänsä kosteikossa ja linnut saatiin talteen.

Aurinkoinen ja kirkas keli suosi nyt lintuja. Metsästäjät pääsivät evästauolle ja jälkipeli metsästyksen aloituksesta pyörähti nopeasti vauhtiin. Kaikilla riitti kerrottavaa omasta osuudestaan.

Porukka veti vähän henkeä ja samalla ajatukset kääntyivät jo lintujen iltalennolle. Silloin on taas mahdollisuus saada lisää saalista.

Luonnonsuojelijat hämmästelevät europarlamentaarikko Nils Torvaldsin keskiviikkoisia puheita merimetsojen metsästyksestä. Torvalds kertoi varmistaneensa EU:n komissiolta, että Euroopan unioni ei estä Suomea harventamasta merimetsokantaa.

Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola ei näe merimetsoja isona ongelmana eikä niiden määrää pitäisi hänen mukaansa ryhtyä vähentämään metsästämällä.

– Monet ajattelevat, että merimetsot syövät paljon kalaa. Oikeastaan se on niin, että jos on paljon kalaa, merimetsojakin on runsaasti.

Iso ja näyttävä merimetso herättää huomiota. Veistola muistuttaa, että yhdyskuntia on kuitenkin vähän suhteutettuna saarien ja luotojen määrään.

–Yhdyskuntia on alle sata ja Suomessa on kuitenkin satojatuhansia luotoja ja saaria.

"Pesiltä karkottaminen tehokas tapa"

EU:n lintudirektiivi sallii poikkeuslupien myöntämisen merimetsojen ampumiseen, mutta syiden pitää olla perusteltuja.

– Monet hakemukset ovat rauenneet näytön puutteeseen. Suomeen poikkeuslupia on myönnetty tänäkin vuonna.

Veistolan mielestä merimetsojen pesiltä karkottaminen on tehokkain tapa puuttua merimetsojen aiheuttamiin ongelmiin.

Merimetsokanta on kasvanut erityisesti Selkämerellä. Suomen suurimmat merimetsoyhdyskunnat sijaitsevat Merikarvialla, Luvialla ja Uudessakaupungissa. Koko Suomessa oli tänä kesänä noin 24 000 merimetson pesää.

– Ristiriitoja kannattaa selvittää järjestämällä keskustelutilaisuuksia eri osapuolille. Usein on niin, että uusi laji koetaan uhkana, mutta melko nopeasti huomataankin, ettei se oikeastaan aiheuta mitään mullistavia muutoksia tai hankaluuksia.

Puutarhan kastelu täytyy muistaa myös loppukesästä, muistuttaa emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi. Kasveja on kohdekasteltava yötä vasten, jos haluaa kukkien jatkavan kukintaansa ja hyötykasvien tekevän satonsa loppuun.

– Kannullinen vettä tyvialueelle tai vettä suoraan letkulla. Ja mielellään kosteutta pidättävä kate, jonka saa turpeesta tai kompostimaasta. Näin kastelu ei mene hukkaan, Arno Kasvi ohjeistaa.

Etenkin hedelmäpuille kastelu on tärkeää. Muuten raakileet voivat putoilla, ja hedelmät jäävät pieniksi. Pienikin kastelumäärä auttaa siihen, että hedelmistä tulee täysikokoisia.

– Ja jos vielä voi, niin omenapuista nuoria versoja pois, jotta suuri haihduttava pinta-ala häviää. Koska alkukesä oli kylmä ja sateinen, niin kasvit kasvoivat valtavan rehevästi ja nyt se kostautuu, kun koko päivän on aurinkoista.

Yöviileys on pelkästään hyvästä

Myös merivesi kelpaa kasteluun, jos vedestä on tiukkaa, Kasvi muistuttaa.

– Ei muuta kuin ukko tai akka iltaisin töihin! Se, että yöt ovat viileitä, on ainoastaan hyvä. Tämä on se, joka kasvattaa viljan ja sadon: yöllä viileää, päivällä aurinkoista, Kasvi sanoo.

Lannoitetta kannattaa käyttää säästeliäästi, jos lainkaan. Kasvin mukaan pelkällä vedellä pärjää mainiosti. Etenkään marjakasveja, joihin sato on jo kehittynyt, ei kannata turhaan lannoittaa.

Koivujen hyönteistuhot lisääntyvät ilmaston lämmetessä, selviää Itä-Suomen yliopistossa tehdystä tuoreesta väitöstutkimuksesta.

Siirtoistutuskokeessa suomalaisia rauduskoivuja otettiin kuudelta eri paikkakunnalta Lopen ja Kittilän välillä ja istutettiin alkuperäistä kasvualuetta etelämmäksi.

Eteläisempi kasvupaikka pyrkii kuvaamaan tulevaisuuden ympäristöolosuhteita eli kasvavaa lämpötilaa ja hyönteismäärää.

Tutkimuskentät olivat Tuusulassa, Joensuussa ja Kolarissa.

Tulosten mukaan pohjoisen koivut ovat alttimpia hyönteistuhoille kuin eteläiset, joten koivumetsät altistuvat yhä suuremmille hyönteistuhoille tulevaisuudessa.

Ilmaston lämpeneminen lisää kasvinsyöjähyönteisten määrää ja tuholaisten levinnäisyysalueet siirtyvät yhä pohjoisemmaksi.

Koivu on tärkeä puulaji sekä taloudellisesti että ekologisesti. Sen osuuden odotetaan kasvavan metsissä ilmaston lämpenemisen myötä. Kasvavat hyönteistuhot voivat kuitenkin hidastaa puiden kasvua ja vaikuttaa koivujen elinkykyyn.

Väittelijä Kaisa Heimosen mukaan muutos on otettava huomioon tulevaisuuden metsien rakennetta ja tuottavuutta ennustettaessa.

Heimonen väittelee biologian alaan kuuluvasta aiheestaan tänään Itä-Suomen yliopistossa, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa.

Itä-Suomen yliopiston tutkijan Kaisa Heimosen väitöstutkimuksessa selvitettiin, kuinka rauduskoivu selviää tulevaisuudessa uusista hyönteistuholaisista.

Kaisa Heimonen kertoo, että ilmaston lämpenemisen myötä hyönteisten määrä luultavasti lisääntyy ja monien hyönteislajien levinneisyysalueet siirtyvät etelästä kohti pohjoista.

– Tutkimuksessa monistettiin ympäri Suomea olevia koivuja ja ne istutettiin Tuusulaan, Joensuuhun ja Kolariin , kertoo Heimonen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä tapahtuu hyönteissyönnin kannalta, jos pohjoinen rauduskoivu istutetaan etelään eli siis tulevaisuuden olosuhteisiin kuten lämpimämpään ilmastoon.

Samalla tutkittiin sitä, mille samalla paikalla kasvaville eri alkuperistä oleville koivuille hyönteiset siirtyvät eli iskeytyvät.

Etelämmäksi siirretyillä koivuilla enemmän hyönteissyöntiä

Tutkija Kaisa Heimosen mukaan mikään koivuista ei ollut erityisen vastustuskykyinen hyönteisiä vastaan. Tutkimuksesta kuitenkin selvisi, että etelämmäksi siirretyillä pohjoisilla koivuilla esiintyi enemmän hyönteissyöntiä kuin etelästä pohjoiseen siirretyillä rauduskoivuilla.

Heimonen kertoo, että syitä voi olla monia.

– Koivujen kasvurytmi voi olla yhtenä tekijänä, miettii Heimonen.

Pohjoisen koivut nimittäin puhkaisevat silmunsa myöhemmin ja lopettavat kasvunsa aiemmin kuin eteläiset koivut.

Koivun kasvu saattaa lisääntyä

Tutkija Kaisa Heimonen kertoo, että tulevaisuuden metsissä koivujen osuuden ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämpenemisen takia.

Toisaalta myös koivuja syövien hyönteisten määrä lisääntyy. Heimonen korostaa, että hyönteissyönnin vaikutusta koivun kasvuun ja menestymiseen tulevaisuudessa ei voida vielä tarkasti ennustaa.

– Usein ei tule edes ajatelleeksi, miten paljon vähäinenkin hyönteissyönti saattaa vaikuttaa kasvien kasvuun ja menestymiseen, sanoo Kaisa Heimonen.

Vaikka luomusta saatava hinta on viljelijälle parempi, ovat myös kustannukset suuremmat. Samoin viljelymenetelmät on opeteltava uudelleen, sillä eroja tavanomaiseen viljelyyn on paljon.

Lepomäen marjatilalla on siirrytty tuottamaan luomupensasmustikkaa. Tänä kesänä juhlistetaan saatua luomumerkkiä. Viljelijä Hannele Mäntyjärvi kertoo, että myös lisääntyvä byrokratia mietitytti ennen luomuun siirtymistä.

– Kyllä tarkastajat tuntuvat aina olevan niskavilloissa henkisesti mukana. Mietitytti, ovatko luomukriteerit sellaisia, että ne pystyy toteuttamaan? Se on ehkäpä ollut se suurin henkinen vääntö, Mäntyjärvi toteaa.

Kauppa on ottanut tuotteet hyvin vastaan ja viljelijälle syy siirtyä luomuun oli selkeä.

– Trendi on luomu, vähän tuotteessa kuin tuotteessa. Vastaavaa tuotetta ei vielä ole ainakaan pakastealtaissa ollut, ei ainakaan kotimaista, eikä kyllä ulkomaistakaan, Mäntyjärvi kertoo.

Jokainen mustikkapensas saa lannoitteensa erikseen

Mäntyjärvi sanoo, että suurin muutos luomuun siirryttäessä on ollut oikeanlaisen lannoitteen löytäminen. Ennen luomuun siirtymistä lannoite levitettiin kastelujärjestelmän kautta nestemäisenä. Nyt jokainen pensas saa lannoitteensa käsin ripottelemalla.

– Sen tuntee käsissä aina syksyllä ja keväällä, että nyt on ripoteltu lannoitteet peltoon.

Pensasmustikka sato on pian parhaimmillaan. Mäntyjärvi kertoo, että aikaisempina kesinä tässä vaiheessa kesää on jo lopeteltu sadonkorjuuta. Osa mustikkasadosta ei välttämättä ehdi kypsyä tänä kesänä ollenkaan.

Tilalla on useamman vuoden ajan mustikat kerätty ukrainalaisten kerääjien voimin.

– Olemme tykänneet ukrainalaisista poimijoista. Heidän kanssaan on helppo tehdä töitä, he ovat lempeitä, ahkeria ja siistejä ihmisiä, Mäntyjärvi kertoo.

Luomupensasmustikkatilalla vieraili toimittaja Titta Puurunen.

Kajaanilaisella Olavi Leinosella on mökki Venäjällä Karjalan tasavallassa Valkiajärvellä, Kostamuksen ja Vuokkiniemen puolivälissä. 15 itäkarjalaisen mökkeilyvuoden aikana on suurpetojen läsnäolo tullut jollakin lailla tutuksi. Läheisin kohtaaminen sattui kuitenkin elokuun alkupuolella.

– Mökkinaapuri tuli sanomaan, että lähdetäänpäs katsomaan tuossa kilometrin päässä, koska siellä voisi olla jotain kiinnostavaa. Kameran kanssa lähdimme sitten etenemään tien varresta kohti 300 metrin päässä olevaa suon reunaa. Sieltähän se rupesi raato haisemaan, kuvailee Leinonen.

Suon reunalta löytyi suuren uroshirven jo lähes kokonaan syöty ja mätänevä ruho. Olavi Leinonen arvioi raadon noin 1 ½ kuukautta vanhaksi.

– Haju oli niin paha, ettei siihen kovin likelle kehdannut mennä. Korpit huusivat niin että korviin sattui. Ilmeisesti myös hirven tappanut karhu oli iso, sillä siellä oli melkoiset tantereet poljettu ja paskottu. Jäljistä päätellen siellä oli käynyt myös pienempiä karhuja ja emo syömässä.

Leinosen kuvaamalla videolla hirvestä on havaittavissa enää kallo ja oikean puolen sarvi, jossa näyttää olevan kahdeksan piikkiä. Haaskatanner on noin 20 neliömetrin kokoinen.

Mökkien lähelle tulleelle karhulle haussa tappolupa

Leinosen mökkinaapuri on entinen karhunmetsästäjä, mutta ei ole käynyt metsällä vuosiin, koska hänellä ei ole ollut koiraa. Nyt naapuri oli ollut yhteydessä Karjalan tasavaltaan, että liian lähelle tulleelle karhulle saataisiin joko tappolupa tai se saataisiin edes karkotettua kauemmas, jotta marjametsää uskaltaa mennä.

– Kostamuksesta itään on datsha-alue, jossa karhun erauspentu oli tullut mökkien pihalle. Mökkiläiset olivat syöttäneet sille korppuja ja rinkeleitä, ja lopulta karhu ei ollut suostunut lähtemään pois eikä ollut päästänyt ihmisiä mökeistä. Paikalle oli pitänyt soittaa miliisit, jotka olivat jotenkin saaneet hätisteltyä karhun pois, jotta ihmiset olivat päässeet datshalta kaupunkiin, Olavi Leinonen kertoo.

Leinonen on elokuun aikana nähnyt karhun jäljet lähimmillään 150 metrin päässä mökistään.

– Kyllä tästä lähtien ei marjametsässä enää linssin läpi katsella, vaan pälyillään taakse ja sivuille. Eukko roikkuu alushousun kuminauhassa kiinni, että uskaltaa mustikat kerätä, mutta jospa sitä uskaltaisi jonkinlaisen sangollisen käydä mustikkaa hakemassa, naurahtaa Leinonen.

Rannat ovat tietokirjailija ja luontokuvaaja Sami Karjalaisen mukaan parhaita paikkoja tehdä havaintoja sudenkorennoista. Ne pitävät reviiriä veden äärellä ja saalistavat metsien reunoissa. Sudenkorennoilla on myös erityisiä kykyjä verrattuna muihin hyönteisiin.

– Niillä on todella hyvä lentotaito, sudenkorennot lentävät hyvin monella eri tavalla pysähtyen kovastakin vauhdista kuin seinään. Ne voivat lentää taaksepäin, tehdä kieppejä ja paritella ilmassa.

Karjalainen kertoo, ettei hän meinannut löytää tänä kesänä sudenkorentoja edes varmoilta paikoilta.

– Kesä- ja heinäkuu eivät olleet lainkaan suotuisia lajille johtuen huonosta säästä. Nyt elokuussa kun säät paranevat, niin keskikesän lajit jatkavat myöhempään syksyyn. Sudenkorentojen lisäksi tämä koskee heinäsirkkoja ja hepokatteja. Nyt niiden kausi on käynnistynyt oikein kunnolla.

Sudenkorento näkee joka suuntaan

Yleensä sudenkorennot käyttävät ravintonaan pieniä hyönteisiä.

– Toinen sudenkorentojen erikoiskyky on hyvä näkö, jonka johdosta ne pystyvät havaitsemaan hyvinkin pieniä lentäviä hyönteisiä. Sudenkorennon silmät menevät koko pään ympäri, juuri sen vuoksi niillä on muihin hyönteisiin nähden poikkeava näkökyky. Ne näkevät joka suuntaan, mainitsee Sami Karjalainen.

Karjalaisen mukaan sudenkorennot ovat todella hienoja seurattavia ja niistä löytyy aina uutta havainnoitavaa.

– Näin äsken ensimmäisen kerran parittelurenkaassa olevan koiraan ja naaraan. Yleensähän toiset koiraat saattavat olla aggressiivisia toisia koiraita kohtaan ja hyökkäilevät niitä kohti. Tarkoituksena on irrottaa pariskunta toisistaan ja kaapata koiraan paikka. Näkemässäni tapauksessa koiras ei onnistunutkaan irrottamaan pariskuntaa, vaan nämä kolme yksilöä ajautuivat rykelmään.

– Seurauksena ulkopuolinen koiras joutui naaraan ruoaksi, elikkä naaras söi koiraan ja samaan aikaan jatkoi parittelua alkuperäisen koiraan kanssa. Tämä on sen verran erikoinen havainto, että vastaavanlaisia ei ole mielestäni tavattu kansainvälisestikään, kertoo Sami Karjalainen.

Harrastajakalastajat ovat päässeet herkuttelemaan tänä kesänä hauella Pohjois-Suomessa. Erityisesti Koillismaalla kalastavat kertovat haukisaaliiden olleen tänä kesänä poikkeuksellisen runsaita.

– Tällä vuosituhannella on ollut useita lämpimiä kesiä. Kevätkutuisten kalojen kannat ovat vahvistuneet kautta linjan, perustelee hauen runsastumista Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen erikoistutkija Teuvo Niva.

Nivan mukaan Pohjois-Suomessa hauen lisäksi ahven- ja erityisesti kuhakanta on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina.

– Todennäköisesti hauen kutu on onnistunut Koillismaalla hyvin, Niva toteaa.

Lisääntynyt haukikanta tietää hyviä uutisia kalastajille, jotka tuskailevat muun muassa verkkoihin läjäpäin uivien särkisaaliiden kanssa.

– Hauki syö särkeä, mutta se on myös kannibaali eli sille kelpaa myös lajitoverit, Teuvo Niva toteaa.

Koillismaalla saaliiksi saatu reilun kilon painava hauki on Nivan mukaan noin 3 – 4 –vuotias. Viisikiloinen lähentelee jo kymmentä vuotta.

Sienimetsään kannattaa mennä juuri nyt. Sienisato alkaa olla parhaimmillaan. Keruutuotetarkastaja Marja Tuominen arvioi, että sadosta on tulossa viime vuotta runsaampi.

Hyvä sato johtuu kosteasta kesästä.

– Yksi, mikä aina ennustaa sienisatoa on puiden kunto. Sienet elävät symbioosissa puiden kanssa, joten jos puut voivat hyvin saavat sienetkin ravinteita, Tuominen kertoo.

Esimerkiksi rouskuja ja punikkitatteja on näkynyt runsaasti. Meri-lapissa sienestyskausi kestää syyskuun puoleen väliin asti tai jopa kuun loppuun.

Toimitusharjoittelija Jasmina Vaaraniemi