Valokuvaaja Ilkka Jaakola kohtasi tänä kesänä kainuulaisen luontokuvausyrityksen alueella karhuemon karkottaman erauspennun.

– Oli kaunis aurinkoinen päivä, kun heräsin siihen, että tämä veijari tuijotti avoimesta ovesta etutassut kynnyksellä. Se oli utelias, arka ja seuraa vailla, mies muistelee karhukohtaamistaan.

Suomalaiset karhut ovat tottuneet ihmiseen ja välttävät avointa kohtaamista, jos se vain on mahdollista. Poikkeus tästä ovat emojen karkottamat erauspennut, joilla ihmissuhteen  koordinaatit ovat vielä hakusessa. Tällainen oli Jaakolan Kainuussa tänä kesänä kohtaama karhukin.

Nuori karhu seurasi Venäjän rajan pinnassa, miten kuvaaja kävi ottamassa itsestään selfien rajavyöhykkeen merkiksi vedettyjä teippejä vasten. Karhu arveli, että tuon täytyy olla kiinnostava.

– Se juoksi hakemaan puusta alas sen teipin, jota olin kuvannut. Se suussa erauspentu paineli Venäjän puolelle, teippi vain hulmusi maata vaihtaessa, kertoo Jaakola.

Viime viikonloppuna lähes koko Suomessa näkyi revontulia taivaalla. Ilmatieteen laitoksen tutkija Kirsti Kauristie sanoo, että kyse ei ole mistään harvinaisesta purkauksesta.

– Joka syksy ihmiset ovat niistä aivan yhtä innoissaan, mikä on tietenkin mukava, tutkija sanoo.

Revontulia esiintyy vuodenajasta riippumatta, illat ovat nyt vain pimenetyneet sen verran, että revontulia voi myös nähdä.

– Revontulia on samalla tavalla niin kesällä kuin talvella, Kauristie jatkaa.

Revontulet syntyvät auringon purkauksista. Viikonloppuna auringosta lähti oikeanlaisia purkauksia, jotka näyttäytyivät komeina ketunhäntina.

Revontulia luvassa lisää

Ilmatieteen laitoksen tutkijan mukaan elämme nyt hyvää revontuliaikaa.

– Auringon aktiivisuus eli se, kuinka paljon se lähettää revontulia, menee 11 vuoden sykleissä. Pari vuotta sen jälkeen, kun auringon pinnalla on maksimin verran pilkkuja, ovat revontulet komeimmillaan, Kauristie sanoo.

Viime vuosi oli hyvä revontulivuosi ja tulevasta syksystä ja talvesta näyttää tulevan myös hyvä. Joten kamerat kannattaa laittaa kuntoon ja lähteä rohkeasti harjoittelemaan revontulibongausta. Nykyään kamerat ovat niin hyviä, että jo himmeistäkin revontulista saa hyviä kuvia.

Hieman tuuriakin tarvitaan

– Jutun suola on siinä, että kuvaaminen vaatii taitoa ja tuuria. Pitää hakeutua sinne, missä ei ole valosaastetta ja harjaannuttaa silmää näkemään revontulet. Ne voivat nähdä myös vaaleanharmaana tai valkoisena, Kauristie sanoo.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ylläpitää Taivaanvahti-sivustoa internetissä, jonne voi kirjata esimerkiksi revontulihavaintojaan. Esimerkiksi Torniossa bongattiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä revontulia. Näin Taivaanvahti-sivustolla kirjoittaa torniolainen revontulibongari:

Torniolle tunnusomainen yöinen sumu saapuu taas paksuina köntteinä tehden kuvaamisen mahdottomaksi, ja muutenkin reposten nyt heikennyttyä tämä poika suunnistaa sisälle!

Liito-oravat uhkaavat Tampereen kaupungin raitiotiesuunnitelmia. Tampere haluaa rakentaa ratikkavarikon Hervantaan – samaan paikkaan, missä elää liito-oravia.

Osalta kaavaillun varikon alueelta on löydetty liito-oravan jätöksiä ja pesäpuita. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen mukaan varikko tulisi juuri liito-oravien pesäpuiden paikalle.

Tampereen kaupunki on jättänyt ely-keskukseen alustavan hakemuksen pesäpuiden hävittämiseksi varikon tieltä. Pirkanmaalla ei ole aikaisemmin annettu poikkeuslupia liito-oravalle.

Lupa vaatii vahvat perustelut

Pirkanmaan Ely-keskuksen ylitarkastaja Marja-Liisa Pitkänen kertoo, että liito-oravien pesäpuiden kaataminen poikkeusluvalla vaatii tukevat perustelut.

– Jokainen lupa mietitään tapauskohtaisesti. Pitää olla niin, että ei ole mitään muuta tyydyttävää ratkaisua.

– Toisena kohtana on se, että liito-oravakannan suotuisa suojelutaso säilyy alueella. Näiden kahden lisäksi pitää vielä yksi ehto täyttyä, joka voi olla useamman tyyppinen. Yksi tällainen on esimerkiksi kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskeva tai muu tärkeä, yleisen edun kannalta pakottava syy.

Tampere täydentää parhaillaan ely-keskukselle perustelujaan siitä, miksi ratikan varikon pitäisi sijaita juuri kaavaillulla paikalla Hermiankadun ja Hervannantien risteyksessä.

Ympäristönsuojeluyhdistyksen mielestä parempi paikka varikolle olisi Huppionmäen teollisuusalueella. Yhdistys varoittaa raitiotievarikon kaavoituksen ajautuvan valituskierteeseen, jos suunnitelmia ei muuteta.

Metsänomistaja Vesa Niemi on ylpeä palstallaan kasvavasta kuusesta. Kuusi on valtava. Sillä on pituutta yli 34 metriä ja rinnan korkeudella ympärysmitta on 2,98 metriä. Juuret ulottuvat kymmenien metrien päähän ja puu on edelleen voimissaan.

– Kuusella on ollut tuuria, kun se on säilynyt. Myrskyt eivät ole saaneet nurin, eikä salamaniskut. Puu sen kun vaan kasvaa.

Puussa näkyy selvästi, että salama on iskenyt korkeaan kuuseen. Jälki on vuoden 2014 iskusta. Salama iski toistamiseen.

– Tämä oli toinen kerta. Aikaisemmin salama iski vuonna 1939. Silloin salama ei tullut alas asti tätä puuta pitkin, vaan ihan vieressä ollutta pidempää puuta pitkin.  Se vahingoitti tätäkin puuta katkaisemalla latvan. Kyllä se vaan samaan paikkaa voi iskeä, vaikkakin pitkällä aikaerolla, sanoo Vesa Niemi.

Kuusi on kestänyt myös 1970-luvulla raivonneen kovan myrskyn. Niemi muistelee, että tuulen nopeus oli tuolloin 28 metriä sekunnissa ja puuskissa vielä kovempi. Alueelta kaatui valtavasti puita, mutta kuusi kesti myrskynkin.

– Kuusi on korkeammalla paikalla ja se on alueen vankin puu. Ympärillä olleet pidemmätkin kuuset kaatuivat kovassa myrskyssä. Tämä on niin iso ja vakka puu, että siitä tulisi laskelmieni mukaan 11 kiintokuutiota puuta ja 2-3 traktorikuormaa klapeja.

Kuusesta kasvattettu taimia

Puu luokiteltiin jo sodan jälkeen kantapuuksi. Silloin maalattiin puun ympärille siitä kertova merkki.

– Metsäntutkimuslaitoksen (nykyinen Luonnovarakeskus Luke) tutkijat laskivat puun iäksi 170 vuotta kairaamalla sen ruonkoa. Tuosta on aikaa jo 65 vuotta, eli on se yli 200 vuotta tässä ollut. Kuusesta on haettu kantapuu-jalostukseen oksista silmuja. Tämä lienee monen kuusen mamma tai pappa, eli kai ne geenit jossain periytyy, nauraa Vesa Niemi.

Luonnovarakeskus Luken tutkija Jaakko Napola kertoo, että he tutkivat monia suomalaisia puulajeja ja kasvattamalla siemenistä taimia saadaan lisää elinvoimaisia puita.

– K-kirjain tarkoittaa Keski-Suomen aluetta ja numero puolestaan merkintäjärjestystä. Kuusi on ensimmäisiä merkittyjä puita. Nykyään niitä on jo tuhansia. Puista kerätään siemeniä ja niitä kasvatetaan 15 vuotta, ja silloin nähdään, mitkä kasvavat parhaiten. Parhaiden puiden oksista kasvatetaan varttamalla myös puita eli vahvoja puita voidaan "monistaa", kertoo tutkija Jaakko Napola.

– Kyllä tämä puu on tässä vielä 100 vuoden päästäkin. Puistoissa ja hautausmailla saattaa olla isojakin puita, mutta metsäpuuna tämä on ainutlaatuinen, arvioi Vesa Niemi.

Suomen vanhimmalla puulla on ikää satoja vuosia. Tavallisesta tienvarsimetsästä niin vanhoja puita ei juuri löydy, vaan parisataavuotias puu alkaa olla jo harvinaisuus.

– Metsätalousmetsässä on monenikäistä puuta, mutta ei juurikaan yli satavuotiaita puita. Normaalissa metsätaloudessa puut hakataan alle satavuotiaina: 80-vuotiaina tai koivut ja kuuset jopa 60-vuotiaina, sanoo vanhempi tutkija Teijo Nikkanen Luonnonvarakeskuksesta.

Iäkäs puu on komea näky, mutta komea voi olla sen historiakin. Puun oma historia voi olla poikkeuksellinen tai sen ikää voi peilata Suomen historiaan.

Joskus puun merkitys on siinä, kuka sen on istuttanut, missä se kasvaa tai mitä sen alla on tapahtunut.

Kerro meille sinulle tärkeästä puusta. Lähetä kuva ja tarina alla olevan lomakkeen kautta tai jakamalla sen Twitterin tai Instagramin kautta tunnisteella #Yleomapuu.  Voit myös osallistua sähköpostitse pohjanmaa@yle.fi.

Ylen kuvajoukkoistusten pelisäännöt  

Oulun alueelta on löydetty lukuisia jänisruttotapauksia. Erikoistutkija Marja Isomursu Eviran Oulun toimipaikasta kertoo, että tähän mennessä on varmennettu toistakymmentä tautitapausta ja netin kautta on tullut vielä lisää ilmoituksia kuolleista jäniksistä.

Pari edellistä kesää meni siten, ettei ilmoituksia jänisrutosta tullut tai tautia varmennettu, mutta tänä kesänä niitä alkoi tulla heinäkuun puolivälin jälkeen. Isomursu muistelee, että edellisen kerran näin paljon jänisruttoa tavattiin vuosina 2007-2008.

– Jänisruttoaika on yleensä heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun saakka.

Tautia voi esiintyä muinakin vuodenaikoina, mutta tähän aikaan on yleensä huippu.

Oulun alueen tiedossa olevat tautitapaukset ovat kaikki Oulun kaupungin alueelta.

– Kaikki tapaukset ovat juuri uuden Oulun alueelta. Lisäksi on kuultu Ruotsin puolen kollegoilta ja Ruotsin tiedostusvälineistä, että toisella puolella Perämerta Luulajan alueella on ollut jänisruttotapauksia normaalia enemmän.

Suojaa kädet hyvin jos käsittelet kuollutta jänistä

Jänisruton esiintyvyys liittyy Isomursun mukaan myyräkantojen vaihteluihin.

– Myyriä oli paljon viime talvena. Sen jälkeen yleensä todetaan jänisruttotapauksia villieläimissä.

Erikoistutkija Marja Isomursu muistuttaa käsien suojaamisesta, jos kuolleen jäniksen haluaa siirtää johonkin tai lähettää tutkimuksiin.

– Sen voi yrittää kääriä paperiin tai muovipussiin ja lähettää tutkittavaksi. Jäniksen voi haudata sellaiseen paikkaan ettei se haittaa ihmisiä. Taajama-alueella sen voi laittaa sekajätteeseen.

Jänisrutto on bakteerin aiheuttama tauti. Yleensä ihminen saa tartunnan hyttysenpistosta.

Poronjoitoalueella kaadettavien karhujen määrä on kiintiöity ja karhupuhelinta on käytetty kiintiötilanteen tarkastamiseen.

Saaliin ilmoittaminen välittömästi kaadon jälkeen on lakisääteistä.

Uusi kirjaamispaikka on Oma riista -mobiilisovellus, johon ilmoitus jätetään älypuhelimella. Toinen vaihtoehto on lähettää sähköposti riistakeskuksen Lapin aluetoimistoon.

Metsästäjän on ennen karhumetsään lähtöä kirjauduttava Oma riista -palveluun.

Poronhoitoalueella saa kaataa syksyn karhunjahdissa yhteensä 52 karhua, joista 15 läntisellä ja 37 itäisellä poronhoitoalueella.

Karhun kiintiömetsästys poronhoitoalueella alkaa 20. elokuuta ja päättyy 31. lokakuuta, tai kun kiintiö on täynnä.

Pedersöreläisen porukan viimelauantainen ennätyshanke meni onnellisella tavalla mynkään. Kaasupallojen korkeusennätystä tavoittelemaan lähetetty pallo ylsi ”ainoastaan” 37 kilometriin.

Seuraava, kolmella kameralla varustettu pallo yllätti Katternö Sky Watchers-yhdistyksen nousemalla tarkalleen mitattuna 40 778 metriin. Laskelmien mukaan pallon piti nousta kuvaamaan noin 35 kilometriin.

– Se on amatöörien Suomen ennätys. Voi olla, että se on myös sarjassaan maailman ennätys. Sen varmistaminen vie kuitenkin aikaa, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Carl-Johan Källman.  Hänen mukaansa on kuitenkin erittäin harvinaista saada kolme kameraa noihin korkeuksiin.

 Ensimmäinen pallo lähetettiin viiden jälkeen aamulla.

– Tarkoitus oli että se olisi noussut yli 43 kilometriin mutta jostain syystä pallo räjähti jo 37 kilometrin kohdalla. Se laskeutui pellolle Jalsjärvellä pellolla

Toinen pallo lähti aamulla 09.00 maissa.

– Siinä oli kolme kameraa, jotka kuvasivat  koko 4 tuntia kestävän matkan ylös ja alas. Se  laskeutui metsään Ilmajoen ja Ylistaron välille.

Pallojen lennätys kesäinen harrastus

– Kaikki sai alkunsa kesästä. Talvisin me tutkimme tähtiä ja kiikaroimme avaruutta. Kesällä se puuha on turhaa. Muutama vuosi sitten innostuimme tähän pallotouhuun ja siitä se lähti, sanoo Källman.

Yhdistys ryhtyi selvittelemään, millaisia varusteita ja lupia kaasupallon lennättäminen avaruuteen tarvitsee. Ensimmäinen yritys pari vuotta sitten kaatui heikkolaatuisiin kameroihin, viime kesänä petti radio.

– Nyt kaikki meni nappiin: kamerat, radio ja pallo. Meillä on nyt 9 tuntia videomateriaalia.

Källmanin mukaan taivaan tarkkailu ei ole kallista puuhaa.

 – Kallista siitä tulee, jos palloa tai tavaroita ei löydy laskeutumisen jälkeen.

Katternö Sky Watchersien pallossa oli kolme kameraa, kappalehinta alun toista tuhatta. Maahanpaluussa tarvittava jäljitin maksaa noin 300 euroa ja pallo satasen. 

– Loput osat löytyvät rauta- ja kangaskaupoista, sanoo Carl-Johan Källman.

Lukijamme lähettivät kesäisiä kuvia muun muassa suosikkimaisemistaan. Monessa kuvassa näkyi järvi ja auringonlasku tai -nousu.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Indonesiassa on tuhottu 34 ulkomaista laivaa, joiden omistajat ovat kalastaneet luvatta Indonesian vesillä.

Laivoista viisi räjäytettiin ja loput upotettiin.

Laivat olivat peräisin Thaimaasta, Vietnamista, Malesiasta ja Filippiineiltä.

Toimenpide oli osa maan itsenäistymisen 70-vuotisjuhlaa. Indonesian presidentti Joko Widodo on kannustanut viranomaisia ottamaan kiinni laittomia kalastajia, jotka aiheuttavat maalle miljardien eurojen menetykset vuosittain.

Salakalastajien laivoja on upotettu Indonesiassa aikaisemminkin. Myös neljä indonesialaista kalastusalusta on upotettu, kun ne oli saatu kiinni luvatta kalastamisesta.

Indonesian viranomaiset ovat päättäneet luopua laivojen räjäyttämisestä ja tuhota jatkossa laittomat kalastusalukset upottamalla. Päätös on seurausta ympäristöjärjestöjen esittämästä hilolesta, joka liittyy laivojen rääyttämisen aiheuttamiin ympäristöriskeihin.

Meri-Lapissa mustikkakausi on kuumimmillaan. Mustikoita on nyt metsässä ja monin paikoin marjastaa odottavat jo tyhjätkin mättäät. Keväästä lupailtu hyvä mustikkakausi ei ole kuitenkaan täyttänyt lupauksia. Vaikka marjoja löytyy, osa niistä on kärsinyt sateisesta kesästä.

– Varsinkin metsäisillä paikoilla sade on tehnyt marjoista heikkolaatuisia, sanoo Arktiset aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio.

Eteläisessä Suomessa mustikkasadosta on tullut hieman parempi, mutta pohjoisessa ei päästä viime kesän satomääriin. Etelässä mustikka ehto kukkia lämpimän aikaan, mutta pohjoisessa kukinnan aikaan oli kylmää.

– Ei ollut niin paljon pölyttäjiä liikkeellä, Moisio pohtii.

Sadetta lähes joka päivä

Sateisena muistettava kesä on jättänyt jälkensä mustikoihin. Lähes jokapäiväinen sade on ruskistanut sekä pehmentänyt marjoja.

– Marjan alapinnalla on ollut lähes koko ajan vesipisara, joten paljon on huonolaatuista ja pehmeää marjaa nyt tuolla metsässä, Moisio sanoo.

Osassa pohjoista kaikki mustikat eivät ole vielä sinertyneet, vaan ovat vielä raakoja ja vihreitä. Niiden marjojen laatuun ehtii vielä vaikuttaa nyt käsillä oleva lämmin jakso.

– Ellei sitten yöhalla pilaa ja pehmennä niitäkin marjoja. Kotitalouksiinhan ne käyvät, mutta yritykset eivät yleensä osta pehmeää marjaa.

Kuolassa on useita merkittäviä kalastusturistien suosimia lohijokia.

Lohen kalastus on keskeytetty muun muassa suurlohista tunnetulla Kuolajoella sekä Kitsa- ja Tuulomajoilla.

Kuvernööri Maria Kotynin tiedotteen mukaan, kalastus keskeytetään massiivisten lohikuolemien vuoksi. Kalakuolemia aiheuttaa UDN-sairaus, joka on haavaumia aiheuttava ihokuolio. Haavaumat altistavat lohet myös vesihomesienille ja muille tartunnoille.

Kalastuksen lopettamisella kesken kauden tähdätään siihen, että taudin leviäminen saataisiin estettyä ja syyt suuriin kalakuolemiin selvitettyä. UDN eli Ulcerative dermal necrosis tarttuu lähinnä aikuisiin lohiin ja meritaimeniin, kun ne nousevat kutujokiin makeaan veteen.

Tauti on aiheuttanut laajoja epidemioita muun maussa Englannissa 1960- ja 1970 lukujen vaihteessa ja 1980-luvulla. Tarkkaa syytä tautiepidemioihin ei tunneta, eikä ole edes varmuutta ovatko ne bakteerien tai virusten vai ympäristötekijöiden aiheuttamia.

Torniolainen keskustan kansanedustaja Katri Kulmuni esittää, että tuulivoimalaitoksista alettaisiin maksaa yhtä korkeaa veroa kuin muistakin voimalaitoksista. Tällä hetkellä tuulivoimaan sovelletaan yleistä kiinteistöveroprosenttia, koska tuulivoimapuistoa ei käsitellä yhtenä kokonaisuutena, vaan useana eri voimalana.

Kulmuni esittää epäkohtaan kahta ratkaisua. Yksi vaihtoehto olisi alentaa rajaa, joka määrittelee kuuluuko voimala kiinteistöveron vai voimalaitosveron piiriin.

Vaihtoehtoisesti useamman voimalan muodostamaa tuulipuistoa voitaisiin tarkastella yhtenä voimalana.

Kunnille kannustinta

Tällä hetkellä nimellistehoraja on kymmenen megavolttiampeeria, joka jättää kaikki tuulivoimalat edullisemman kiinteistöveron piiriin.

– Tällä hetkellä tuulivoimasta saatava kiinteistöverotuotto kunnille on vähäinen ja jonkinlaisia maisema-, melu- ja ympäristöhaittoja tulee aina.

– Tuulivoimaloiden tosiasiallinen saattaminen kiinteistöverotuksessa voimalaitosveron piiriin parantaisi kuntataloutta ja olisi yhdenmukainen hallitusohjelman verotuskirjauksen kanssa, jossa tavoitteeksi on asetettu verotuottojen lisääminen mm. kiinteistöveron ala- ja ylärajoja maltillisesti korottamalla. Lisäksi tämä kannustaisi kuntia edistämään tuulivoiman lisärakentamista, Kulmuni kirjoittaa.

Kulmuni on jättänyt aiheesta asianomaiselle ministerille kirjallisen kysymyksen.

Etelä-Pohjanmaan metsänhoitoyhdistyksen metsänhoidonneuvoja Jaakko Niemistö ruuvaa parinkymmenen sentin mittaista kairaa keskikokoiseen mäntyyn. Hän vetää ulos näytteen, jonka perusteella hän toteaa puun noin 80-vuotiaaksi, terveeksi männyksi, jonka nykyinen vuosikasvu on parin millin luokkaa.

– Ei se puu laita kairausta pahakseen. Kun käännän kairan pois, laitan tämän liuskan takaisin sisälle. Pihkapuilla on tapana, että se haavansa paikkaa, siihen liuskan ympärille tulee pihka. Sillä se suojaa itsensä bakteereilta ja viruksilta, Niemistö kertoo. 

Kasvukairauksen näyteliuskasta näkyy puun poikkileikkaus. Sydänpuusta vuosilustoja laskettaessa saadaan selville puun ikävuodet. Liuskasta nähdään myös puun elinkaari. Nuorempana vuosikasvut ovat isompia ja kun ikää tulee, ne hidastuvat. Liuskasta kertoo lisäksi onko puu terve vai laho.

– Kuusessa on monta kertaa niin, että se on sisältä aivan ruskeaa ja kunnon lastua on vaikea saada ilman, että se menee rikki. Ulospäin tällaista on vaikea nähdä, Niemistö sanoo.

Lahot selville ennen myrskyä

Puiden ikäkairausta tehdään yleensä tutkimustarkoituksessa ja metsänhoitoyhdistyksen puolesta pyynnöstä esimerkiksi tonttipuihin.

– Säät kun ovat muuttuneet sellaisiksi, että voimakkaita tuulia on enemmän kuin ennen. Ihmiset haluavat tietää, ovat omalla maalla olevat puut lahoja vai terveitä, että kuinka todennäköistä on puun katkeaminen myrskyllä, Jarkko Niemistö kertoo.

Metsänomistajien metsäsuunnitelmat ovat iän puolesta yleensä hyvin kattavia, joten metsänhoidossa ikäkairausta tehdään harvemmin, silloin puuston kartoituksessa tai leimikoiden teossa.

– Metsänhoidon kannalta iänmääritys ei ole ratkaiseva. Enemmän kiinnitetään huomiota siihen, että puilla on kasvutilaa, eli että puusto ei ole liian tiheä. Sairaat puut viedään myös nopeasti pois.

– Iänmääritys on apuväline esimerkiksi lannoitukseen. Siitä nähdään, onko puu vielä sellainen, että sitä kannattaa lannoittaa, Niemistö sanoo.

Kairaa käyttämättä kasvavan nuoren havupuun ikä on laskettavissa oksakiehkuroiden avulla. Päällekkäisten oksien välillä on vuosi. Oksakiehkuroiden määrään lisätään noin viisi vuotta, jolloin saadaan puun arvioitu ikä.

Kuopiolaisen maanomistajan Juha Voutilaisen metsässä Kuopion Riistavedellä tehtiin keväällä vajaan kolmen hehtaarin alueella tuhannen kuution savotta. Puusto oli pääosin yli satavuotiasta kuusikkoa, josta löytyi myös tyvilahoa.

Voutilainen harmittelee, että juurikäävän aiheuttama kuusen tyvilaho tuhoaa parhaan tukkiaineksen.

– Laho nousee vanhassa kuusessa sydänpuussa tuonne kolmeen metriin asti, kertoo Voutilainen.

Lahon myötä tyvitukin hinta romahtaa kymmenesosaan.

Voutilainen ei ole yksin tyvilahovaurioiden kanssa. Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes laskee, että juurikääpä aiheuttaa jo nyt reilusti yli 50 miljoonan euron tappiot metsänomistajille vuosittain.

Suomessa kahdenlaisia juurikääpiä

Suomessa on kaksi juurikääpälajia: kuusen juurikääpä ja männyn juurikääpä.

– Kuusen juurikääpä on metsiemme vahingollisin sienitauti, sillä se lahottaa puustoa 45 miljoonan euron arvosta vuosittain. Viidennes Etelä-Suomen kuusikoista on juurikäävän vaurioittamia, Remes laskee.

Kuusen tyvilaho leviää useimmiten kesäaikaisen puunkorjuun yhteydessä tuoreelle kantopinnalle sekä runko- ja kuorivaurioiden avulla.

– Kesäaikaisia kasvatushakkuita välttämällä voidaan juurikääpäriskiä vähentää, mutta kesähakkuut ovat kuitenkin välttämättömiä metsäteollisuuden puuhuollon turvaamiseksi.

Remeksen mukaan sulan maan aikana tehdyissä hakkuissa pitää tehdä juurikääpää estävä kantojen käsittely ainakin eteläisen ja keskisen Suomen alueella, jossa leviämisen riski on suuri.

Männynjuurikäävän aiheuttama männyn tyvitervastauti on leviämässä sekin koko Etelä-Suomen alueelle. Tyvitervastaudissa männyn runko pihkoittuu yleensä voimakkaasti taudin edetessä. Puu myös kuolee vähitellen pystyyn, koska sen juuristo vaurioituu taudin myötä.

Kemera-tukea juurikäävän torjuntaan 70 euroa hehtaarille

Juurikäävän torjuntaan saa nyt kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista tukea 70 euroa hehtaarille Suomen metsäkeskuksen määrittelemällä juurikäävän torjunta-alueella. Tukea maksetaan myös yhteisöjen ja yritysten maille. Ainoastaan valtion metsät ovat tuen ulkopuolella.

Vielä 1990-luvulla juurikäävän varoalue jäi selvästi Jyväskylän eteläpuolelle, mutta nyt se on levinnyt jo Oulun yläpuolelle. Juurikääpä onkin hivuttautunut pohjoista kohden hirvikärpäsen tavoin.

Tämän on huomannut myös Kuopion Maaningalla maa- ja metsätilaa pyörittävä Mika Rönkä, jonka kuusikkohakkuissa kannot suojattiin samalla harmaaorvakkavalmisteella.

– Juurikäävän torjunta hakkuuvaiheessa on tulevan metsänkasvatuksen kannalta erittäin tärkeää. Se leviää etelästä tännepäin samalla tavoin kuin kaikki muukin ja sienet siinä mukana.

Röngän metsissä hakkuita tekevän Metsä Groupin operaatioesimiehen Sakari Iskaniuksen mukaan kahdesta käytössä olevasta torjuntakeinosta harmaaorvakka eli sienipohjainen liuos on urealiuosta parempi.

– Harmaaorvakkaa pystyy käyttämään vesien läheisyydessä ja se on myös tehokkaampi, siinä sieni jää kantoon. Siinä estetään juurikäävän leviäminen monen kymmenen vuoden ajaksi. Se on hyvin pitkäkestoinen prosessi.

Suunnitelmia vaihtoehtoisiksi torjuntakeinoiksi

Tällä hetkellä sienitaudin torjuntaa tehdään 100 000 hehtaarin alueella vuodessa.

– Määrä pitäisi ainakin kaksinkertaistaa nykyisestä, jotta tuho ei karkaisi käsistä, arvioi Markku Remes.

– Vaikka kohteella ei olisi yhtään ainoaa juurikäävän saastuttamaa puuta, niin ehdottomasti pitää sulan maan aikana tehdä torjunta.  Kun kohteelta rupeaa näitä löytymään, torjunta on hyvin vaikeaa. Se leviää itiötartuntana ja myös juuriston välityksellä eläviin puihin. hän jatkaa.

Luonnonvarakeskuksen mukaan joissakin tapauksessa puulajin vaihto lehtipuille uudistamisen yhteydessä olisi juurikääpäisillä kasvupaikoilla paras vaihtoehto, samoin sekametsien suosiminen.

Luonnonvarakeskus on heittänyt ilmaan myös ajatuksen siitä, että voisiko juurikääpää vastaan taistella muokkaamalla kuusi- tai mäntymetsien juuristosieniyhteisöjä, koska tutkimusten mukaan eräät pintajuurisienet ovat vastustuskykyisiä juurikäävälle.

Nämä ovat kuitenkin toistaiseksi vain hahmotelmia. Pääase on edelleen kantojen ruiskutus, joko urea- tai harmaaorvakkaliuoksella.

Tieteessä on kiistelty pitkään siitä, mikä hävitti pleistoseenikauden lopulla isot maaeläimet suuresta osasta maapalloa – johtuiko sukupuuttoaalto ilmastonmuutoksesta, liiallisesta metsästyksestä vai niiden yhdistelmästä?

Erään teorian mukaan teknologinen kehitys mahdollisti sen, että ihminen pystyi tappamaan kaikki eläimet, jotka olivat isokokoisia, näyttivät maukkailta, eivätkä soveltuneet kesytettäviksi. Sukupuutolta olisivat säästyneet lähinnä Afrikan mantereen isot eläimet, jotka olivat kehittyneet varhaisen ihmisen rinnalla ja kyenneet luomaan omia puoluskeinoja.  

Science-lehdessä julkaistu tutkimus saattaa kuitenkin vapauttaa ihmisen päävastuusta. Muun muassa mammuttien, villasarvikuonojen ja luolakarhujen katoaminen johtui sen mukaan Dansgaard-Oeschgerin tapahtumat -nimellä tunnetuista nopean lämpenemisen kausista viime jääkauden aikana ja sen lopulla.

Tutkimukseen osallistuneen professori Chris Turneyn mukaan DO-tapahtumien syitä ei tunneta, mutta sen lämpökaudet sattuvat silmiinpistävästi yksiin isojen nisäkkäiden katoamisen kanssa. Viimeksi kuluneen runsaan 50 000 vuoden aikana sukupuuton kohtasivat Euraasian suurten nisäkkäiden lisäksi monet kookkaat eläimet, muun muassa Australian jopa kolme tonnia painavat vompatit ja jättiläislinnut.

Lämpenemisellä ja sukupuutoilla vahva yhteys

IFL Science -nettisivuston haastattelussa Turney myöntää, että sukupuuton tarkan ajankohdan määritteleminen on vaikeaa, koska paleontologien käyttämä radiohiilimenetelmä antaa enemmän tietoa tapahtumien historiallisesta järjestyksestä kuin niiden tarkasta ajoituksesta. DO-tapahtumat sen sijaan pystytään ajoittamaan helposti esimerkiksi tutkimalla Grönlannin vuotuisia lumisademääriä.

Turney kollegoineen yhdisti näitä kahta aikajanaa tutkimalla Venezuelan pohjoisrannikon edustalla sijaitsevan Cariacon altaan sedimenttikerroksen planktonia. Näin tutkijat loivat ilmastotilastoja, jotka heidän mukaansa osoittivat vahvan yhteyden ilmaston nopean lämpenemisen ja sukupuuttojen välille.    

Turneyn mukaan DO-tapahtumille oli tyypillistä, että lämpötilat nousivat nopeasti, mutta viileneminen tapahtui paljon hitaammin. Hänen mukaansa nopeaan lämpenemiseen liittyviin huoliin tulisi nykyisinkin suhtautua vakavasti.

Turney myöntää, että ihminenkin saattoi vaikeuttaa isojen eläinten selviytymistä, kun ne yrittivät paeta ilmastonmuutoksen seurauksia siirtymällä uusille asuinalueille. Merkittävämpi tekijä oli kuitenkin ilmaston lämpeneminen, Turney korostaa.

Suomen riistakeskus selvittää syksyn aikana, kuinka paljon supikoiria Keski-Lapissa elää. Supikoirat eivät kuulu Suomen luontoon. Ne tuhoavat lintujen pesät ja ovat vaaraksi esimerkiksi sammakkoeläimille. Tämän vuoksi jokainen havaittu yksilö lopetetaan.

Tämän syksyn supikoirametsästyksen takana on Pohjoismainen hanke, jossa ovat mukana Suomi, Ruotsi ja Norja. Yhteisellä ponnistuksella pyritään estämään supikoiran leviäminen erityisesti Norjan rannikolle.

– Muista maista saatavalla rahoituksella Suomeen on hankittu GPS-paikannusvälineitä ja palkattu kaksi kenttätyöntekijää Lappiin, erikoissuunnittelija Mikko Alhainen Suomen riistakeskuksesta kertoo.

Juudakset metsästyksen apuna

Suomen riistakeskus toivoo, että paikalliset metsästäjät lähtevät mukaan harventamaan supikoirakantaa. Lappi on laaja alue, joten kaksi kenttätyöntekijää eivät voi löytää kaikkia supikoiria.

– Kaikki havainnot supikoirista Lapin alueella ovat erittäin tervetulleita. Niistä voi ilmoittaa Suomen riistakeskukseen, Keski-Lapin alueen kenttätyöntekijä Jussi Juntti sanoo.

Supikoiranmetsästyksessä käytetään runsaasti erilaisia välineitä. Niiden liikkeitä tarkkaillaan riistakameroilla. Loukku on helppo tapa pyydystää supikoira. Suomen riistakeskus tarjoaa metsästäjille kanu-loukkutarvikkeet.

– Voihan pyynnin ottaa ihan kevyesti. Ottaa loukun taikka kaksi ja hoitaa niitä. Panos se on pienikin panos, Juntti kertoo.

Supikoirat myös itse auttavat metsästäjiään. Lapin metsissä juoksee supikoiria, joilla on kaulassaan GPS-paikantimella varustettu panka. Juudaksiksi nimetyt eläimet paljastavat liikkeillään, missä muut supikoirat liikkuvat.

– Supikoira ei halua olla yksin. Se hakeutuu kumppanin seuraan. GPS päivittää eläimen liikkeet pari kertaa päivässä. Jos eläin jää paikalleen, se on löytänyt kumppanin ja tekee reviiriä, Juntti kertoo.

1980- ja 1990-lukujen muikkukadon jälkeen kookas muikku on herättänyt pelonsekaisia tunteita kalastajissa. Viime kesänä Puruveden nuotan perät täyttyivät 18-senttisiistä hopeakyljistä. Pelko kannan ukkoutumisesta oli kuitenkin turha.

– Viime kesänä syntynyt vuosiluokka on erittäin vahva. Arvioisin, että paras koko 2000-luvulla, ammattikalastaja Paavo Pekkinen kertoo.

Kylmä kesä on rassanut lomalaisia, mutta muikku on viileistä vesistä hyötynyt. Mittaa ja paksuutta on tullut keskikesän kuluessa.

– Vielä alkukesällä koko oli turhan pientä perkauksen kannalta, mutta nyt ne ovat jo 13-14-senttisiä, Paavo Pekkinen iloitsee.

Pekkinen nuottaa itse Puruvedellä, mutta vastaa myös kalastajien yhteisen Kerimäen kalatalon sisäänostosta. Kalatalo toimittaa Savonlinnan ympäristön vesistä pyydettyä kalaa ympäri Suomea perattuna ja perkaamattomana.

– Tuntuu, että muikkukannat ovat vahvoja kaikissa Itä-Suomen järvissä. Menekki on kohtalainen.

Kalastajat välillä kuivalla maalla

Savonlinnalaisen Erosen Kalan toimitusjohtaja Jari Eronen vastaa puhelimeen Pihlajavedeltä Savonlinnan eteläpuolelta.

– Muikkua on saatua tasaisesti. Täällä muikku on 12-13-senttistä, mutta Haukiveden puolella on pari senttiä kookkaampaa.

Antti Laine kalastaa Puumalan ympäristössä. Muikkukannat ovat vahvoja, mutta poikkeavat toisistaan Puumalanvirran ylä- ja alapuolella.

– Eteläpuolella muikku on kasvanut. Se on sellaista plus 15-senttistä, mutta yläpuolella se on turhan pientä.

Antti Laineen mukaan vahvat muikkukannat näkyvät jo kalan menekissä. Kalastaja on pysynyt edelliskesää useammin kuivalla maalla.

– On troolattu vain 2-3 päivänä viikossa. Viime kesänä tehtiin vielä 5-6 reissua. Markkinat eivät ole vetäneet. En tiedä työntääkö esimerkiksi Päijänne nyt paljon muikkua markkinoille.

Vesille tilauksesta

Ammattikalastajat lähtevät vesille tilausten perusteella. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin päivän saalista yritettiin tuputtaa markkinoille saalisonnen mukaan.

– Ainakin kymmenen vuotta on toimittu niin, että kalalle lähdetään tilausten perusteella, Paavo Pekkinen kertoo.

Antti Laineen mukaan myös tulevan kesän ennuste näyttää hyvältä.

– Hotta on juuri tullut selkävesille ja näyttää, että sitä on paljon.

Kuhasaaliit heikkoja

Yksi erityispiirre viileässä kesässä on havaittu. Kuha on käynyt pyydyksiin harvinaisen nihkeästi. Ammattikalastajien lisäksi myös vapaa-ajankalastajat ovat valitelleet kuhien vähyyttä.

– Tuntuu, että kuha on hävinnyt kokonaan. Välillä on yritetty verkoilla, mutta laihaksi on saalis jäänyt. Kun vesi on viileää, kuha jömöttää paikallaan, Antti Laine arvioi.

– Lietvedellä pintavesi oli parhaillaan 19,5-asteista, mutta nyt se on jäähtynyt jo 17 asteeseen ja allekin, Laine kertoo.

– Lämpöaktiivista kalaa kuhaa ja ahventa on tullut heikosti. Tosin Puruvedessä ei kuhaa ole kuin yksittäiskappaleita, Paavo Pekkinen vahvistaa.

Meri-Lapissa on tänä kesänä tehty suurpetohavaintoja enemmän kuin vuosiin.

Tervolassa on tänä kesänä havaittu susi. Sen lisäksi karhuhavaintoja on tehty Kemi-Tornion lentokentän läheisyydessä, Itäkoskella, Tervolassa sekä Sattajärvi-Sihtuunan liepeillä.

Riistakeskuksen mukaan  karhukanta laajenee idästä yhä enemmän maan länsiosiin. Lisäksi alueelle tulee mesikämmeniä joen yli uimalla Pohjois-Ruotsista, jossa on vahva karhukanta.

Metsästäjä Juha Mäkimartti sanoo, että Meri-Lapin karhumäärää on kasvattanut alueella asuva naaraskarhu, joka kiima-aikaan voi houkutella urosotsoja kosintapuuhiin jopa sadan kilometrin päästä.

Valtio on luopumassa nopeasti kaikista yhteismetsäomistuksistaan.

Vielä nyt valtio omistaa Metsähallituksen kautta osuuksia noin viidessätoista yhteismetsässä eri puolilla Suomea. Suurin osa valtion osittain omistamista metsistä sijaitsee Lapissa.

Pian kaikki on kaupan

Tällä hetkellä myynnissä on yhteismetsäosuuksia muun muassa Enontekiöllä, Inarissa, Kemijärvellä ja Kittilässä. Lähiaikoina myyntiin tulee lisää metsäkohteita.

Valtion yhteismetsäosuuksien myyntiä hoitaa Laatumaa, joka on osa Metsähallitusta. Laatumaa myy metsätilojen ja -palstojen lisäksi myös Metsähallituksen eräkämppiä ja vapaa-ajantontteja.

Liki kaikki valtion yhteismetsäosuudet on tarkoitus saada myytyä vielä tämän vuoden puolella.

– Viimeiseksi perustetut yhteismetsät myydään viimeisenä, katsotaan ehtivätkö ne tälle vuodelle, kertoo Laatumaan maakauppapäällikkö Perttu Finne.

Maata myydään tulospaineiden alla

Metsähallitus myy valtion yhteismetsäosuudet tuloutuspaineiden takia.

Tänä vuonna Metsähallitus tulouttaa valtiolle 110 miljoonaa euroa. Viime vuoden tuloutuspotti oli 130 miljoonaa euroa.

– Tuloutustavoitteet Metsähallitukselle ovat olleet viime vuosina hyvin suuret, ja viime vuonna erityisen suuret. Maamyyntejä joudutaan tekemään, jotta ministeriö saa tuloutuksensa, maakauppapäällikkö Perttu Finne sanoo.

Tulospaineiden alla Metsähallitus on joutunut toteuttamaan myös suuren kokoluokan maanmyyntejä, kertoo Laatumaan maakauppapäällikkö Perttu Finne.

Yhteismetsäosuuksien myynti on Metsähallituksen strategian kannalta järkevämpää kuin aitojen metsätilojen myynti.

– Mieluummin myymme niitä kuin puhdasta metsätalousmaata, Finne sanoo.

Maanmyyntiin liittyy Metsähallituksen kannalta oma problematiikkansa.

– Merkittävä maanmyynti ei ole suoraan Metsähallituksen tavoitteiden mukaista, koska ydintoiminta keskittyy erityisesti maa- ja vesialueiden hyödyntämiseen yhteiskunnallisia virkistysarvojakaan unohtamatta.

Markkinat määräävät miljoonahinnat

Metsähallitus uskoo yhteismetsäosuuksien kauppojen tuovan kassaan miljoonia.

– Seitsennumeroisesta luvusta varmasti puhutaan, mutta etunumeron päättävät markkinat, maakauppapäällikkö Finne toteaa.

Kaupan on nyt erikokoisia metsäosuuksia.

– Pyrimme myymään riittävän isoja kokonaisuuksia, jotta tulisi järkeviä omistuskokonaisuusksia, mutta tarjontaa on monenlaisille ostajille.

Yhteismetsälain mukaan yhteismetsissä on harjoitettava kestävää metsätaloutta, mutta yhteismetsät ovat myös virkistyskäytössä. Yhteismetsän ylin päättävä elin on osakunnan kokous, joka koostuu osuuksien omistajista.