Tapaus sattui Savukoskella Tulppion erämaa-alueella lokakuussa 2013. Eläkeläismies oli pysäyttänyt henkilöautonsa metsäautotielle, kun hän oli nähnyt metson noin sadan metrin päässä.

Kahvit juotuaan mies lähti kiväärinsä kanssa metsään. Muutaman minuutin käveltyään hän huomasi yllättäen toisen metson noin 50 metrin päässä. Mies ampui metson heittolaukauksella ja suolisti sen paikan päällä.

Kun mies oli ehtinyt olla kotonaan pari tuntia, poliisit tulivat hänen luokseen ja veivät kiväärin ja metson.

Syytetty myönsi, että hän ampui metson noin 40 metrin päästä autolta, mutta hän oli kulkenut paksussa lumessa vähintään 15-20 minuuttia autolta ennen ampumista. Miehen mukaan kyseessä ei ollut metsästyslain tarkoittama "välittömästi" ajoneuvon pysäyttämisen jälkeen ampuminen. Metsästyslain mukaan riistaeläintä ei saa ampua välittömästi moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäyttämisen jälkeen sataa metriä lähempänä näitä.

Mies kiisti ampuneensa metson autonsa vierestä. Erävartija pyrki tutkintansa perusteella näyttämään toteen, että laukaus olisi ammuttu ajoneuvon peräosan kohdalla.

Syytetty vetosi myös siihen, että hän oli harrastanut metsästystä yli 60 vuotta, nuhteeton kansalainen, jolla ei ollut kontollaan aiempia metsästysrikoksia. Hän on myös vuosikymmeniä toiminut metsästyksenvalvojana.

Tutkintapyyntö poliisista

Mies vetosi Lapin käräjäoikeudessa myös siihen, että poliisi teki virheitä esitutkinnassa. Hän teki asiasta tutkintapyynnön valtakunnansyyttäjänvirastoon. Virasto ei kuitenkaan aloittanut tutkintaa, koska näyttöä poliisin virkarikoksesta ei löytynyt.

Mies kiisti syytteen oikeudessa. Lapin käräjäoikeus kuitenkin uskoi todistajana ollutta erävalvojaa ja paikalta otettuja valokuvia ja katsoi, että syytetty ampui metson tieltä autonsa viereltä.

Käräjäoikeus tuomitsi miehen 40 päiväsakkoon, josta tuli maksettavaksi 600 euroa. Kivääri ja saaliiksi saatu metso tuomittiin valtiolle menetetyksi.Käräjäoikeus hylkäsi syyttäjän vaatimuksen metsästyskiellosta.

Tuomittu valitti Rovaniemen hovioikeuteen. Hän vaati syytteen hylkäämistä ja sakkorangaistuksesta vapauttamisesta. Lisäksi hän halusi aseensa ja metson takaisin. Toissijaisesti hän vaati, että hän saisi takaisin kiväärinsä.

Nykyään tuomittu tarvitsee rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta. Sakot saanut mies tarvitsi siis jatkokäsittelyluvan hovioikeudelta.

Hovioikeus tutki asian mutta ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa. Käräjäoikeuden tuomio jäi pysyväksi.

Merimaailma Sea Life kannustaa ihmisiä huolehtimaan lemmikkieläimistään, vaikka syksyllä työkiireet alkavat painaa ja monet perheet kamppailevat talousvaikeuksien kanssa. Sea Life muistuttaa, että lemmikit vaativat pitkäjänteistä sitoutumista, eikä niiden hoitoa voida jättää perheessä vain lasten hartioille.

Syksyn myötä Sea Life saa enenevissä määrin kyselyitä, että voiko se ottaa vastaan akvaariokaloja tai vesikilpikonnia. Uuden kodin saavat ne eläimet, joille voidaan järjestää riittävät tilat ja hoito koko loppuelämäksi.

Moni Sea Lifen sademetsäosastolla asustavista lajeista on saatu lahjoituksina.

Sea Life toiseksi suurin kala on alun perin kotiakvaarion asukki. Parikymmentäsenttisenä Sea Lifeen saapunut mustaokamonni on vuosien saatossa kasvanut sademetsäosaston putousaltaassa metrin pituiseksi. Painoa suuren osan valoisasta ajasta piilossa olevalle monnille on kertynyt 17 kiloa.

– Ruoka-aikaan esiin tullessaan se alkoi näyttää niin kookkaalta, että päätimme mitata ja punnita sen eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Yllätykseksemme ainoastaan parimetrinen seeprahaimme Mussukka on painavampi, intendentti Markus Dernjatin kertoo.

Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja Stuba Nikula jatkaa kaupungin ympäristökeskuksen asettamien soittorajoitusten kritisointia. Aamu-tv:ssä vieraillut Nikula huomauttaa, etteivät tietyt kansainväliset artistit suostu esiintymään päiväsaikaan edes lisäkorvausta vastaan.

– Ei ole sattumaa, että tietyt tapahtumat [kuten Weekend ja Flow] järjestetään Helsingissä elokuussa. Näiden taiteenlajien esittämisen perusmuotoon kuuluu pimeys. Valoshow't ja ilotulitukset ovat kymmenientuhansien eurojen satsauksia.

– Patistaminen esiintymään valoisaan aikaan on sama kuin sanottaisiin kaupunginorkesterille, että menkää soittamaan [hyvän konserttisaliakustiikan sijaan] tuonne latoon.

Useiden helsinkiläisten musiikkitapahtumien järjestäjät julkaisivat torstaiaamuna yhteisen tiedotteen, jossa ne kertovat kokemastaan mielivallasta tapahtumalupien suhteen.

Stuba Nikula puolestaan piikittelee ympäristökeskusta arvelemalla, että "vaikka kaupunki osaa jakaa tukieuroja osalle tapahtumista, niillä, jotka jakavat tunteja [iltojen esiintymislupia], ei välttämättä ole kulttuurista ymmärrystä."

Suuret ulkoilmatapahtumat poikivat Nikulan mukaan yleensä 5-15 meluvalitusta, kävijöitä niissä on kymmeniätuhansia.

– Jos sama [herkkyys reagoida erimielisiin] ulotettaisiin liikenteeseen, moottoriteillä ajettaisiin viittäkymppiä, ettei kukaan loukkaannu.

Kuntien vastuulla on päättää, miten ne soveltavat lakia, jossa häiritsevä melu on kielletty aikavälillä 22-07. Esimerkiksi Hämeenlinnassa taannoisessa AC/DC:n konsertissa soittolupa oli keskiyöhön saakka. Turun keskustan Down by the Laiturissa arki-iltojen ulkokeikat saavat kestää puoleenyöhön ja viikonloppuisin miltei aamukahteen. Kummankaan tapahtuman järjestäjien tietoon ei ole tullut kaupunkilaisten tekemiä meluvalituksia.

Kolttasaamelainen käsityöläinen Matleena Fofonoff näki juuritöiden tekoa jo lapsuudessaan. Myöhemmin hän kävi kursseilla, joissa hän vanhemman käsityöläisen ohjauksella oppi juuritöiden tekotavan ja milloin ja millaisista paikoista kannattaa etsiä juuria.

– Männynjuuria kun otetaan, on parhain paikka sellainen, josta ei ole paljoa kiviä, koska silloin juuret kietoutuvat kivien ympärille. Mäkipaikoista on parasta ottaa, koska juuret ovat suoria ja eivätkä ole kostuneet, neuvoo Fofonoff.

– Juuria voi kerätä jo keväällä, kun routa sulaa niin voi kaivaa. Ja niin kauan voi niitä kerätä syksylläkin, siihen saakka kunnes routaa jälleen syntyy.

Juuritöitä voi tehdä ympäri vuoden

Keräämisen jälkeen juuret puhdistetaan sarven tai luun avulla, johon on porattu erikokoisia reikiä. Juuret vedetään reikien lävitse niin, että juurien kuori irtoaa.  Sitten juuret joko punotaan tai kuivataan. Kuivaamisen jälkeen juuria voi käyttää ympäri vuoden.

– Kun alkaa työstämään juuria, tulee ne huuhdella kuumassa vedessä, jotta juuria voi taivuttaa. Vyyhteä ei saa avata keskeltä, muuten kaikki menevät poikki, eikä niistä synny kyllä ennää mittään, Matleena opastaa.

Kolttasaamelaiset käyttävät juurikäsitöissään perinteisesti männyn juuria.

– Me koltat käytämme vain männynjuuria, koska asumme sellaisessa paikassa, jossa on ollut aina paljon mäntyjä. Mutta myös koivunjuuret ovat aivan hyviä. Koivunjuuri on vain kovempi punoa, työstää ja käyttää. Ja toinen puhdistamisen kannalta tärkeää, on ottaa juuret maasta nila-aikana.

Juurista voi tehdä mitä vain - perinteisesti käyttöesineitä

Ennen vanhaan kolttasaamelaiset tekivät juurista käyttöesineitä, kuten rasioita ja juurikoreja, joiden sisällä säilytettiin työkaluja. Myös tuohista tehdyt käsityöt voi punoa yhteen juurien avulla.

– Aivan kuten suonilangalla ommellaan kenkiä, myös tuohet ommellaan juurilla, kertoo Fofonoff.

– En ole kyllä kuullut, että koruja olisi tehty, ei ennen vanhaan tehty juurikaan juurikoruja. Juuristahan voi tehdä mitä vain haluaa, kunhan vain alkaa tekemään, Matleena Fofonoff tuumaa.

Matleena itse haluaa tehdä vanhoja, perinteisiä juuritöitä: sokerikkoja ja leipäkoreja, joihin on punottu jalat alapuolelle. Hän toivoo, että vanha käsityöperinne ja -taito ei katoaisi ja Matleena olisi onnellinen, jos nuorempikin sukupolvi innostuisi tekemään käsitöitä.

– Kyllä minä uskon, ettei kolttasaamelainen käsityö katoa, toteaa Matleena Fofonoff.

Sysmässä tuhostusta lokkiyhdyskunnasta ei tehdä tutkintapyyntöä poliisille.

Lintuharrastaja Marjo Kuisma Päijät-Hämeen lintutieteellisestä yhdistyksestä kertoo, että ajatus tutkintapyynnöstä haudattiin yhdessä Itä-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa.

Kuisman mukaan syynä on se, että lokit olivat löydettäessä olleet kuolleena jo sen verran pitkään, että kuolinsyytä ei saada selville. Niinpä myöskään syyllistä tuskin löytyisi.

Yleisöhavaintojen mukaan lokkien pesimäsaarelle on noussut juhannuksen tietämillä kaksi huppupäistä henkilöä, jonka jälkeen saarelta on kuulunut kovaäänistä hakkausta noin puolen tunnin ajan.

Se ei ole kuitenkaan tiedossa, mistä hakkausäänet ovat johtuneet eikä edes se, onko huppuhahmoilla osuutta lokkien joukkokuolemaan.

Saaren omistavassa Joutsjärven osakaskunnassa on haluja ottaa lokkisaari suojelukseen. Puheenjohtaja Heikki Rekola on harmissaan tapauksesta.

– Kyllä tämä on sellainen tapaus, että meidän täytyy kiinnittää jatkossa huomiota, ettei tämä ainakaan toistu. Ikävää toimintaa ja alueen asukkaillekin huonoa mainosta.

Rekola aikoo ottaa lokkiasian puheeksi osakaskunnan kokouksessa. Hänen mielestään saarelle voisi ehkä pystyttää kylttejä, jotka kehottaisivat välttämään maihinnousua pesimäaikaan.

Järvellä liikkuvat osakaskunnan jäsenet pitävät tästä lähin entistä paremmin silmänsä auki, arvelee Rekola.

– Ei ole käsitystä, kuka voisi tällaista tehdä. Minun ajatukseni on, että siellä on myrkkyä käytetty. Ampumiseen en jaksa uskoa, se olisi paljastunut jollakin tavalla, pohtii Rekola.

Lisätty 6.8.2015 klo 13.46  juttuun yleisöhavainto huputetuista henkilöistä ja saaresta kantautuneista äänistä.

Metsokanta kasvoi Lapissa 17 prosenttia viime vuodesta. Suhteellisesti eniten metsoja tuli lisää Muoniossa ja Enontekiöllä. Eniten metsokanta pieneni Simossa ja Torniossa. Koko maassa metsokanta kutistui 15 prosenttia.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan metson onnistunutta pesintää selittää erityisesti se, että pohjoisessa on ollut runsaasti myyriä.

– Kun pedoille on riittävästi myyriä ravinnoksi, ne eivät syö kanalintujen poikasia, suunnittelija Katja Ikonen Lukesta sanoo.

Teerikanta pieneni Lapissa 11 prosenttia. Teeret vähenivät suhteellisesti eniten Ranualla ja Torniossa. Eniten kanta vahvistui Inarissa ja Kittilässä.Koko maassa laskua oli noin 15 prosenttia. Lapin teerien vähenemistä Luke selittää kylmällä ja sateisella alkukesällä.

– Teeren pesintä on alttiimipi sääoloille kuin metson, Ikonen selittää.

Pyitä oli Lapissa neljä prosenttia vähemmän ja riekkoja prosentin enemmän kuin viime vuonna. Ylä-Lapin riekkoja lasketaan vielä tarkemmin koirien avulla, jolloin kannan suuruudesta saadaan tarkempaa tietoa.

Luke muistuttaa, että Lapissa on suuria eroja metsäkanalintukannoissa pienilläkin alueilla. Lisäksi tuloksiin vaikuttaa se, että Lapissa laskettiin tänä vuonna 117 riistakolmiota, kun viime vuonna kolmiota laskettiin 145.

Riistakolmioiden kesälaskenta tehtiin koko maassa 27. kerran 25.7.-5.8.. Riistakolmio on metsäiseen maastoon sijoitettu 12 kilometrin pituinen, kolmionmuotoinen linja, joka on merkitty maastoon pysyvästi. Laskennan tekevät pääosin metsästäjät vapaaehtoistyönä.

Urosteerien talvimetsästys eli niin sanottu latvalintumetsästys ei näytä toteutuvan ensi tammikuussa ainakaan kovin laajasti Suomessa.

Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Janne Pitkänen sanoo, että teerikannan pitää olla yhdentoista yksilön tietämissä neliökilometrillä, jotta lupa latvalintumetsästykseen annetaan.

Yli yhdentoista yksilön kantoja löytyy alustavien laskentojen mukaan vain Kainuussa Kajaanin ja Vuolijoen alueilta sekä Ylä-Savosta Vieremältä, missä teerikanta on runsas, lähes 18 yksilöä neliökilometrillä.

– Teerinkantojen pitää olla nousussa, jotta talvimetsästyslupa on mahdollista myöntää. Tärkeää on myös, että teeren pesintä on onnistunut, Janne Pitkänen toteaa.

Luultavasti ei kovin paikallisia lupa-alueita

Pitkäsen mukaan talvimetsästykseen ei myönnetä lupia kovin pienille alueille.

– Olemme kaavailleet sellaista, että lupa-alue voisi olla noin puolen maakunnan kokoinen.

Maa- ja metsätalousministeriö tekee lausuntakierrokselle lähtevän esityksen latvalintumetsästyksestä 26. elokuuta.

Suomessa teerikanta on alustavien laskentojen mukaan 5,1 yksilöä neliökilometrillä. Suurin kanta on Kainuussa, 8,5 yksilöä neliökilometrillä.

Teeriä on saanut metsästää talvella Suomessa viimeksi 1980-luvulla. Hallitus muutti metsästysasetusta vuosi sitten niin, että urosteeren metsästys on sallittua tammikuussa, jos teerikanta sen sallii.

Sinileväkukintoja on havaittu runsaasti eteläisellä Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella. Havaintoja on tehty myös Suomen eteläisillä rannikkoalueilla. Järvillä sen sijaan sinileväkukintoja on edelleen vuodenaikaan nähden tavallista vähemmän.

– Tänä kesänä tuulinen sää on pitänyt sinilevät pääosin veteen sekoittuneena. Runsaskin sinilevämäärä sekoittuu tuulella veteen. Sinilevien tarvitsemaa fosfaatti-ravinnetta on vedessä kuitenkin runsaasti saatavilla, joten jos tyyni sää jatkuu, sinilevälauttojen muodostuminen pintaveteen on todennäköistä, kertoo tutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Sisävesillä sinilevien pintakukintojen määrä on edelleen ajankohtaan nähden vähäinen.

Meriveden pintalämpötila Suomen merialueilla on pääosin 16 - 17 astetta.

Järvien pintaveden lämpötilat ovat 1 - 3 astetta tavanomaista viileämpiä. Etelä-Suomessa järvien lämpötilat ovat pääosin 17 - 20 astetta.

Taipalsaaren Pönniälänkankaalla sijaitseva pohjavesialue on Etelä-Karjalan suurin pohjavesiesiintymä. Se on nimetty tärkeäksi pohjavesialueeksi vedenhankintaan.

Ampuma-alue nousi julkisuuteen tänä kesänä, kun puolustuministeriö ilmoitti, että se valmistautuu pakkolunastamaan Sarviniemen alueen ampuma-alueen vierestä. Sarviniemestä olivat väitetysti kiinnostuneet venäläiset ostajat. Myöhemmin puolustusministeriö pääsi sopimukseen alueen ostosta.   

Räjähdysainejäämiä pohjavedessä

Kaakkois-Suomen ely-keskuksen geologi Heidi Rautasen mukaan esiintymän päällä sijaitseva ampuma-alue muodostaa riskin pohjavedelle. Näytteissä on havaittu pieniä räjähdysainemääriä.

– Pohjavesinäytteissä on havaittu esimerkiksi heksogeeniä, oktogeeniä ja TNT:tä, toteaa Rautanen.

Kaikki kolme ovat sotilasräjähteissä käytettäviä räjähdysaineita. TNT aiheuttaa muun muassa syöpää ja se on myös myrkyllinen yhdiste. Heksogeeniä käytetään esimerkiksi Suomen Puolustusvoimien käyttämissä kranaateissa ja miinoissa. Oktogeeniä käytetään onteloammuksissa.

Osa maaperään päätyneistä räjähdysainejäämistä todennäköisesti imeytyy sadevesien mukana pohjaveteen. Pohjaveden pilaaminen on Suomessa kielletty lailla.

Puolustusvoimat seuraa tilannetta

Puolustusministeriön neuvotteleva virkamies Matias Warsta kommentoi, että pohjavedessä havaitut räjähdysainemäärät ovat hyvin pieniä.

– Tässä ei puhuta mistään akuuteista terveysriskeistä, sillä havaitut räjähdysainemäärät ovat pieniä. Pohjaveden räjähdysainejäämien osalta ei myöskään voida puhua ympäristön pilaamisesta, sillä ympäristön laatu ei ole olennaisesti muuttunut, kertoo Warsta.

Räjähdysainemäärät ovat perua vanhasta toiminnasta. Warstan mukaan toiminnan lakkauttaminen ei olennaisesti parantaisi tilannetta.

– Alueen siirtäminen ei poistaisi pohjavedelle aiheutuvaa vaaraa, sillä siellä on jo vuosikymmenien ajan toimittu. On oletettavaa, että nyt havaitut räjähdysainemäärät on perua vanhasta toiminnasta.

– Pidän hyvänä sitä, että Puolustusvoimat toimii aktiivisesti alueella ja seuraa pohjaveden tilaa säännöllisesti.

Ampuma-alueen pohjavesinäytteiden ottaminen on Puolustusvoimien vastuulla. Pohjaveden laatua seurataan jatkuvasti.

– Tällä hetkellä ja tulevaisuudessa pohjaveden suojelua kehitetään Puolustusvoimissa. Teemme kaikkemme, että vesivarat säilyvät hyvälaatuisena, toteaa Warsta.

Ampuma-alueen siirto uhka Maasotakoulun tulevaisuudelle Lappeenrannassa

Puolustuvoimien mukaan Taipalsaaren ampuma-alue on keskeisen tärkeä harjoittelualue Lappeenrannassa toimivalle maasotakoululle. Maasotakoulun toiminta Lappeenrannassa voi olla vaarassa, mikäli ampuma-alue lakkautettaisiin.

Ampuma-alueen siirtäminen pohjaveden pilaantumisriskin vuoksi ei ole Warstan mukaan mahdollista. Parempaa paikkaa ampuma-alueelle olisi erittäin vaikea löytää.

– Puolustusvoimille on hyvin vaikea löytää parempaa paikkaa ampuma-alueelle, sillä koko maa on asuttu. Melusaasteen vuoksi olisi hankala perustaa kokonaan uusia ampuma-alueita.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Etelä-Saimaa -lehti.

– Meillä taitaa olla täällä Suomen kolmanneksi suurin merimetsokolonna, joka romahduttaa saarten taloudellista arvoa, Uudenkaupungin kaupunginjohtaja Atso Vainio sanoo.

–  Nykytilanne on kestämätön ja oman talonpoikaisjärkeni vastainen.

Vainion mielestä merimetsokantaa pitää jollakin tavalla pystyä vähentämään.

– En ole asiantuntija, enkä halua mennä tässä asiassa yksityiskohtiin, mutta karkottaminen vain siirtää ongelman muualle.

Vainio toivoo, että maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen puuttuisi Uudenkaupungin merimetso-ongelmaan. Tiilikainen vierailee Uudessakaupungissa perjantaina iltapäivällä ja osallistuu muun muassa yleisötilaisuuteen.

Merimetsojen määrä on kasvanut huimasti, mikä on yllättänyt tutkijat ja tyrmistyttänyt Suomen suurimman merimetsopaikkakunnan Merikarvian kunnanjohtajan Pentti Ala-Luopan.

Tutkijoiden mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 24 000 merimetsoa. Kanta on vuodessa kasvanut lähes viidenneksen ja Satakunnassa yli kolmanneksen.

Kannan kasvu yllätti ympäristökeskuksen tutkijat, jotka olivat odottaneet kannan saavuttaneen jo huippunsa.

Merikarvia ykköspaikkakunta

Suomen suurimmat merimetsoyhdyskunnat ovat Selkämeren rannalla Merikarvialla, Uudessakaupungissa ja Luvialla. Merikarvialla pesiä oli tänä kesänä 4 120.

– Tämä uutinen on tympeä ja ikävä. Olemme Suomen-mestareita. Jo tähän saakka meillä jokaisella kuntalaisella on ollut oma nimikkopesä, ja nyt oma nimikkopesä saadaan myös mökkiläisille, Ala-Luopa sanoo.

Haitat harmittavat rannikolla

Ala-Luopan mielestä nyt pitäisi tehdä nopeasti päätös, joka antaisi mahdollisuuden pienentää merimetsokantaa.

– Sanotaan nyt kauniisti, että pitää tehdä hoitosuunnitelma ja määritellä, minkä verran lintuja voi olla jollain alueella ja koko Suomessa.

Merimetsojen aiheuttamista ongelmista kiistellään. Haitat mökkiläisille ja kalastajille herättävät tunteita rannikolla. Luvialla paljastui heinäkuussa merimetson pesien ja munien hävitys linnustonsuojelualueella.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Mässkärin luotsiasemayhdistyksen varapuheenjohtaja Stefan Bredbacka on ollut yhdistyksessä mukana viitisentoista vuotta. Jo ennen hänen mukaantuloaan remonttia oli tehty paljon.

– Remontointiin on uponnut tuhansia tunteja. Saaristossa kiinteistöt kuluvat melko nopeasti ja vaativat jatkuvaa huoltoa.

Rakennuksen kunnostaminen ja ylläpito ovat olleet yhdistyksen toiminnalle tärkeää.

– Yöpymistilat olivat valmiina, samoin ruokatilat, tosin remonttia vaille. Yhdistyksen myötä alakertaan on rakennettu saunatilat ja ulkopuolelle terassi.

Aktiivinen yhdistystoiminta säilymisen ehto

Asema oli vähällä jäädä rapistumaan, kun luotsaus loppui.

– Kun luotsiasema tyhjeni, muutamat ihmiset huolestuivat, kuinka rakennukselle käy sen seisoessa tyhjänä, kertoo Bredbacka.

Asiasta huolestuneet perustivat yhdistyksen luotsiaseman säilyttämisen puolesta. Toiminta on laajentunut vuosien mukana ympärivuotiseksi.

Yleisölle kesän auki olevalla luontoasemalla on tarjolla saaristoelämää, irtiottoa kiireisestä kaupunkielämästä ja asemalle palkatun kokin, Tukholmasta Mässkäriin muuttaneen Jani Lönnroosin ruokaa.

– Etsin kokkia kaikin tavoin. Nyt on tosi vaikea saada kokkia. Otin Ruotsin puolellekin yhteyttä. Siellä on sama tilanne kesäravintoloilla.

Bredbacka laittoi nettiin ilmoituksen, johon Lönnröös oli ainoa vastaaja. Luotsiasema sai sitä kautta uuden kokin ja uuden, lähiruokaan pohjautuvan ruokalistan.

Yhdistystoiminnan monipuolinen hyöty

Luotsiasemayhdistyksen toiminnasta tuli mieluisa osa Bredbackan elämää, kun hän pääsi kokemaan yhdessätekemisen ilot.

– Talvisinkin kauniina viikonloppuna, kun saareen tulee kaupunkilaisia ja näkee, miten he nauttivat, siitä saa itsekin.

Porukan yhteishenki on Bredbackan mukaan suuressa arvossa. Tekemistä löytyy, mutta yhteistyö on kaiken a ja o. Siltikään talkootyöt eivät ole pakollinen velvoite jäsenille. Yhteinen missio kuitenkin pitää yhdistyksen toimintaa suunnassaan.

– Monesti tavattaessa saunotaan ja syödään hyvin. Töitä teemme talon eteen hyvässä talkoohengessä.

Tänä vuonna yleisölle avautuneen Örön linnakesaaren luonto vaatii hoitoa säilyttääkseen monimuotoisuutensa. WWF järjesti yhden seitsemästä kesäleiristään Öröllä yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Aiemmin Öröllä toimi puolustusvoimat - tänä kesänä luontoon on tutustunut jo 17 000 matkailijaa.

Katajat ja männyt saavat kyytiä, kun talkoolaiset laittavat hihat heilumaan. Monelle leirille saapuminen on jo perinne. Helsinkiläinen Saila Ranki on viidennellä leirillään.

– Olen aika lailla ollut ympäristöihminen aina ja kiinnostunut ympäristönsuojelusta. Haluan itse antaa oman panokseni sille, että saadaan jotain uhanalaisia lajeja suojeltua vähän paremmin.

Katajien kiskominen hellesäässä vaatii voimia.

– Kyllä on saanut niska limassa tehdä töitä. Paikka paikoin ne lähtevät ihan helpostikin, kertoo Ranki.

Raivauksella suojellaan lajeja hoitamalla niiden elinympäristöjä, kertoo vastaava suojelubiologi Tiina Kanerva Metsähallituksesta.

– Saamme pidettyä kedon matalakasvuisena avoimena, paahteisena. Siellä kasvavat kasvit, jotka eivät muuten kilpailussa pärjää. Tämä on todella parasta mahdollista luonnonsuojelutyötä, mitä voidaan tehdä, pohtii Kanerva.

Virkamiestyönä raivaus veisi liian kauan

Talkootyö on tehokasta. Tämän on huomannut leirin johtaja Petteri Tolvanen WWF:ltä.

– Noin 20 innokasta, todella motivoitunutta, vapaaehtoista leiriläistä saa viikossa sellaisen määrän aikaan työtä, että jos se tehtäisiin parin Metsähallituksen henkilön virkatyönä, heillä menisi varmasti siihen kuukausi tai pari, pohtii Tolvanen.

Kedolta koti rannan raivausta 

Puolen päivän aikaan talkoolaisilla oli vuorossa ruokatauko, mutta sen jälkeen huhkiminen kiihtyi. Porukka ajeli polkupyörillään rannalle ja alkoi levien haravointi. Raivauksella on tärkeä merkitys rannan kasvillisuuden kannalta. Suunnittelija Esko Tainio johti porukkaa, joka haravoi massaa lapiokaupalla traktorin lavalle.

– Meidän täytyy saada tämä rihmalevämassa tästä rannasta pois, sillä muuten ranta kasvaa kokonaisuudessaan umpeen. Tähän tulee korkeaa heinikkoa ja erilaista typpeä suosivaa lajistoa, kertoo Tainio.

Suunnittelija oli Örössä noin kymmenen vuotta sitten ja kertoo, että ranta oli erilainen silloin.

– Tämä ranta oli huomattavasti avoimempi silloin. Nyt se on kaventunut ehkä noin kolmanneksen vähintään, kertoo Tainio.

Suunnittelija on tyytyväinen talkoovoimiin.

– Kun teemme käsityönä tämän levänpoiston, se on huomattavasti hellävaraisempaa ja tarkempaa kuin kaapisimme tämän jollain isolla kaivinkoneella.

Luonnonvaraiset hiekkarannat lumoavat

Vastaava biologi Tiina Kanervan lempipaikka Öröstä löytyy luonnonvaraisilta hiekkarannoilta. Hän kertoo mielellään, miten harvinaisia kasveja Örössä on. Vielä Örön linnakesaaren luonnonvaraisilla hiekkarannoilla on harvinaisia hiekansitojakasveja. Kestääkö luonto tuhansien matkailijoiden askeleet? Tänä vuonna matkailijoita on ollut 17 000.

– Seuraamme koko ajan tilannetta täällä ja ohjaamme ihmisiä poluille. Jos käyttö rupeaa uhkaamaan rantoja, ohjataan polkuja toiseen suuntaan tai suljetaan tiettyjä reittejä. Uskon, että pystymme säilyttämään rannan ja käymään täällä ihan hyvin yhdessä, kertoo Kanerva.

Hämeenlinnan Hauholla marjastanut Iiris Lundgren löysi metsästä nipun vanhoja ikkunoita. Osa ikkunoista oli ehjiä, mutta osa oli mennyt rikki, ja lasia oli levinnyt ympäristöön. Hän tyrmistyi ihmisten välinpitämättömyydestä niin paljon, että otti löydöstään kuvat ja laittoi ne Facebookiin.

Kuvat keräsivät paljon huomiota, ja useat kommentoijat ihmettelivät, miksi vielä käyttökelpoiset ikkunat oli metsään heitetty. Monet tarjoutuivat hakemaan ruudut itselleen.

Metsässä lojuvan tavaran ottaminen itselleen ei kuitenkaan ole välttämättä niin yksinkertaista kuin voisi olettaa.

– Lähtökohta on se, että metsästä löytyvä esine on löytötavara, ja siitä pitää tehdä ilmoitus poliisille, sanoo lakimies ja maankäyttöasiantuntija Simo Takalammi MTK:sta.

Jos metsään jätetty tavara ei ole rahallisesti arvokasta, ei ilmoitusta löytötavarasta tarvitse tehdä. Mutta niillä voi silti olla omistaja.

Esimerkiksi erilaiset vanhat työkoneet kiinnostavat, ja niitä löytyykin paljon metsistä. Vanhaa auraa puutarhaansa koristeeksi haluavan pitää ensin varmistaa, onko maanomistaja laittanut tavarat säilöön omistamalleen maalleen.

Metsänomistajan tietojen saaminen on ilmaista

Omistajan selvittäminen hoituu parhaimmillaan yhdellä puhelinsoitolla Maanmittauslaitokselle. Hakua helpottaa, kun tiedossa on kiinteistötunnus.

– Kiinteistötunnus yksilöi omistajan, helpoiten se löytyy karttapaikka.fi:stä. Myös pelkällä osoitteella on mahdollista löytää omistaja, mutta se vie muutaman minuutin pidempään, sanoo Maanmittauslaitoksen tietopalvelun johtaja Antti Saarikoski.

Jos osoitettakaan ei tiedä, voi kävellä Maanmittauslaitoksen asiakaspalvelupisteeseen, jossa oikea kohta etsitään kartasta.

Yksittäisen maanomistajan tietojen haku on ilmaista, jos kysyjä kaipaa pelkkiä yhteystietoja. Viralliset todistukset ovat asia erikseen.

– Esimerkiksi sukututkijat voivat haluta kymmenien maanomistajien tietoja, ja niiden tietojen saaminen edellyttää luonnollisesti enemmän myös työtä, josta sitten veloitamme asiakasta, sanoo Saarikoski.

Hämeenlinnan Hauholla Iiris Lundgren sai tietää metsänomistajien yhteystiedot, ja on ollut heihin yhteydessä.

– He ovat olleet löydöstäni järkyttyneitä, ja olemmekin yhdessä suunnitelleet talkoiden pitämistä paikan siivoamiseksi. Tällainen ihmisten järjetön käytös ja suoranainen tyhmyys on järkyttävää, sanoo Lundgren.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Natura 2000 -ohjelma kattaa yli 200 aluetta. Joukossa on monentyyppisiä kohteita, jo pelkästään soita useaa sorttia: lettoja eli kalkkipitoisia soita, karuja aapasoita ja puustoisia soita.

– Suot ovat Euroopan mittakaavassa harvinaisia, varsinkin isot suot. Niiltä löytyy paljon kasvillisuutta ja luontotyyppejä, joita ei muualla Euroopassa tai maailmassa olekaan. Se on luokiteltu niin arvokkaaksi, että kannattaa suojella, kertoo eläkkeellä oleva biologi Harri Hongell.

Soiden lisäksi ohjelmassa on tulvalehtoja, jotka ovat äärimmäisen harvinaisia. Siitä löytyy myös lajistoon perustuvia luonnonsuojelualueita kuten niinipuuesiintymiä, tikankonttiesiintymiä ja alue tummaverkkoperhoselle. Naturassa on hakamaita sekä primäärisukkessiovaiheen maankohoamisrantoja.

Pääsääntöisesti Natura-alueet ovat Hongellin mukaan melko hyvässä kunnossa, mutta meren rannalla niitä vaivaa usein umpeutuminen. Nimenomaan järviruoko on pilata arvokkaat, matalat rantaniityt. Paras hoitaja on karja.

– Aluksi tehdään alkuraivaus, jos paikka on kovasti umpeutunut. Sitten tuodaan karja – siitä tulee parasta maisemanhoitoa.

Kova vääntö kannatti

Valtio on käyttänyt alueiden hankintaan sievoisen summan rahaa. Ilman EU-rahoitusta alueita tuskin olisi näin hyvin hoidettu, arvioi Hongell. Hänen henkilökohtainen mielipiteensä onkin, että Natura oli tarpeen:

– Kyllä sillä on pelastettu paljon sitä kaunista ja arvokasta luontoainesta, jota meillä on nyt näyttää.

Vääntö oli aikanaan kova, kun lyhyessä ajassa piti saada tehtyä. Maanomistajat ja ympäristöviranomaiset ottivat yhteen lujastikin. Kiire aiheutti myös ylilyöntejä, myöntää Hongell.

– Kyllähän siinä tuli kuraa ihan riittävästi.

Tappouhkauksia?

– Joo.

Suhtautuminen on Hongellin mukaan sittemmin muuttunut. Nyt Natura 2000 alkaa olla loppusuoralla: luonnonsuojelualueet on hankittu tai ratkaistu muuten.

– Se sotapuoli on nyt käyty loppuun. Nyt aletaan hoitaa ja pitää alueita kunnossa.

Koiran kopin ympärille rakennetusta aitauksesta kuuluu pieniä kutsuhuutoja. Ääntä pitää reilun kuukauden ikäinen kauriin vasa Minja.

Minja pelasti itsensä varmalta kuolemalta ääntelyn avulla. Satakunnassa ihmeteltiin metsästä kuuluvaa erikoista ääntä ja tähyiltiin puiden oksille. Äänen lähdettä ei löytynyt puun oksalta, vaan puun juurelta. Siellä oli muutaman päivän ikäinen kauriin vasa.

Ei tiedetä, miksi emo hylkäsi vasan. Emo on myös voinut jäädä auton alle.

Minja-vasa päätyi Sastamalaan Marija Walldenin hoitoon.

– Minja on kasvanut kuukaudessa kaksinkertaiseksi. Se on jo iso ja reipas tyttö, Wallden kertoo.

Eläin on pikkuhiljaa siirtymässä kiinteään ravintoon, mutta tuttipullosta saatava maito maistuu yhä. Kun vasalle tarjoaa pulloa, se tyhjenee hetkessä.

Pyyteetöntä vapaaehtoistyötä omalla kustannuksella

Marija Wallden on hoitanut luonnonvaraisia eläimiä koko ikänsä. Tällä hetkellä hän toimii Suomen Eläinsojeluyhdystysten liiton vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana.

Wallden on saanut oppinsa pääosin kokemuksen kautta ja tekemällä yhteistyötä muiden osaajien kanssa. 

Hän hoitaa monenlaisia eläimiä. Pienin on ollut orpo pohjanlepakon poikanen, ja suurin orvoksi jäänyt peuran vasa.

Alkukesä on tänäkin vuonna ollut kiireistä aikaa. Hoitoa ovat tarvinneet lukuisat oravat, siilit rusakot ja linnut.

Hoitoon tulee sekä orpoja että loukkaantuneita eläimiä. Talvet ovat rankkoja erityisesti siileille. Välillä hoitoon tulee yksittäisiä siilin poikasia ja välillä koko pentue, joiden emo on jäänyt auton alle. Tervapääskykausi on jo alkanut, ja hoitoa tarvitsevia lintuja tulee mitä todennäköisemmin lisää.

Laki velvoittaa auttamaan

Luonnonvaraisten eläinten hoitaminen on monelle vierasta, mutta jokaisella on velvollisuus auttaa hätään joutunutta luontokappaletta.

– Laki velvoittaa auttamaan, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää yrittää hoitaa niitä, Wallden sanoo.

Wallden on kiitollinen siitä, että ihmiset tekevät havaintoja luonnossa ja ottavat tarvittaessa häneen yhteyttä.

– Monesti asiaa selvitellään puhelimessa ja päätetään yhdessä, mihin toimenpiteisiin ryhdytään. Usein käyn hakemassa eläimen luokseni, mutta joitain yksilöitä voidaan auttaa jopa pelkällä ruokinnalla.

Walldenin puhelin soi päivittäin. Kaikkein eniten otetaan yhteyttä viikonloppuna.

– Yhtään turhaa soittoa ei ole, hän sanoo.

Luonnoneläinten auttaminen jakaa ihmisten mielipiteitä. Toisten mukaan niitä ei kuulu hoitaa, vaan ne pitää jättää luonnon huolehdittavaksi.

– Yli 90 prosenttia luonnonvaraisten eläinten hädästä on ihmisen aiheuttamaa, joten minä maksan velkaa takaisin. Esimerkiksi liikenne, rakentaminen, metsästys, maatalous ja kalastus aiheuttavat eläimille ongelmia, Wallden sanoo.

Luonnonvaraisten eläinten hoitajia vähän

Luonnonvaraisten eläinten hoitajia on Suomessa vielä vähän. Korkeasaari, Turun eläinhoitola ja muutamat lintuhoitolat ottavat vastaan hädänalaisia eläimiä, mutta muuten työ on vapaaehtoisten varassa.

Vapaaehtoinen ja korvaukseton työ vaatii varusteita ja erilaista ruokaa hoitoon tulleille eläimille. Harrastus vie ajan lisäksi myös rahaa.

– Olen tehnyt tätä kauan, joten varusteita on kertynyt. Mutta esimerkiksi tällä hetkellä eläinsuojelutyöhön varustettu pakettiautoni on rikki, Wallden kertoo.

Luonnonvaraisten eläinten hoitaminen vaatii yhteistyötä viranomaisten kanssa.

– Poliisin ei välttämättä tarvitse juosta joka sorsan perässä, koska minä voin tehdä sen. Mutta jos hirvi on eksynyt moottoritien aitojen väliin, minä en voi pysäyttää liikennettä, joten tilanteeseen tarvitaan myös poliisi, Wallden kuvailee.

Luonnonvaraiset eläimet saavat vapaaehtoisten luona hoitoa tarvitsemansa ajan. Kun eläin kuntoutuu, se päästetään yleensä vapauteen siellä, mistä se on otettu kiinni.

Minja totuttelee ihmisiin

Marija Wallden tarkkailee jutustelumme lomassa pientä Minjaa. Se on rauhoittunut aitauksessaan, vaikka vierailumme sen reviirillä sai vasan hermostumaan.

– Eläinten kanssa täytyy olla rauhallinen ja luotettava. Aluksi laitoin aina samat vaatteet päälle, kun menin Minjan luokse, jotta olin sille tuttu näky, Wallden kertoo.

Minja on jo vetäytynyt omalle nukkumapaikalleen ja kerää voimia kasvaakseen.

– On selvää, että saaliseläin stressaantuu vieraista. Mutta Minja saa nyt totutella siihen, että sitä katsotaan päin ja sen näköpiiriin tulee paljon ihmisiä.

Minjan pitää harjoitella sosiaalisia tilanteita, sillä aikanaan Minja päätyy Ähtärin eläinpuistoon. Siellä riittää ihmisiä, ja onneksi myös lajitovereita.

Yhdysvalloissa on tapahtunut vakava ympäristöonnettomuus. Coloradon osavaltiossa sijaitsevasta, käytöstä poistetusta kultakaivoksesta on purkautunut valtava määrä saastunutta vettä.

Onnettomuus sai alkunsa, kun Yhdysvaltain ympäristovirasto EPA yritti selvittää, miten vuonna 1923 käytöstä poistetun kultakaivoksen sisällä olevaa saastetta voitaisiin puhdistaa. Tutkijaryhmän ollessa kaivoksessa, saastunutta vesimassaa paikallaan pitänyt pato murtui ja arviolta neljä miljoonaa litraa jätevettä pääsi purkautumaan ulos.

Turma alkoi keskiviikkona, mutta saastepäästö jatkuu yhä.

Saaste syöksyi ensin luonnonkauniiseen Animasjokeen, josta se on virrannut San Juanjokeen ja edelleen Coloradojokeen. Aikaisemmin kirkas jokivesi on muuttunut kellanruskeaksi puuroksi.

Grand Canyonin kansallispuisto uhattuna

Saaste on valumassa kohti kuuluisaa Grand Canyonia, jonka halki Coloradojoki virtaa. Viranomaiset antanevat maanantaina määräyksen kanjonin kansallispuiston matkailijoille, ettei veteen tule koskea millään tavalla. Esimerkiksi uinti ja soutaminen ovat kiellettyjä terveysriskin takia.

Jo aiemmin saastuneiden jokien varrella asuvia ihmisiä on varoitettu veden hyödyntämisestä. Myös kotieläimet käsketään pitää loitolla saastuneesta vedestä.

Viranomaiset eivät toistaiseksi tiedä, kuinka vaarallista saaste on. Siinä tiedetään olevan runsaasti myrkyllisiä raskasmetalleja, kuten lyijyä ja arseenia. Asiaa tutkitaan liikuteltavissa laboratorioissa.

– Ei ole paljoakaan tehtävissä. Voimme pitää ihmiset loitolla ja jatkaa kokeiden tekemistä. Emme vielä tiedä, kuinka paha tämä on, sanoi San Juanin piirikunnan pelastusjohtaja Don Cooper.

Asukkaille tilanne on katastrofi. Matkailu, esimerkiksi melominen joella, on tärkeä elinkeino ja nämä palvelut on jouduttu lopettamaan käytännössä kokonaan. Asukkaat vaativatkin EPA:lta korvauksia.

Luonnolle aiheutuvista tuhoista ei toistaiseksi ole arviota.

Luonnonsuojeluvirasto, joka on vastuussa tapahtumasta, on äärimmäisen pahoillaan tapahtuneesta.

– Olen hyvin pahoillani. Tämä on valtava tragedia, sanoi EPA:n Coloradon alueen poikkeustilanteiden valmiuspäällikkö David Ostrander tiedotustilaisuudessaan, kertoo sanomalehti Los Angeles Times.

Alun perin istutuksilla pohjoiseen tuotu laji pesii ja talvehtii monessa paikassa Lapissa. Parhaimmillaan ruokintapaikoilla on Rovaniemelläkin nähty kymmenien fasaanien parvia.

Fasaani on erityisesti kanakoirametsästäjien suosima laji. Sitä on tuotu pohjoiseenkin, koska se on hyvä kohde seisovien lintukoirien koulutuksessa.

Se päästää metsästäjän helposti hyvin lähelle ja se on varsin kehno lentäjä. Fasaani on peltojen asukki, sen löytää usein pellon läheisyydessä olevista pusikoista.

Istutettuja fasaaneja on asettunut asumaan myös kaupunkialueille. Ne viihtyvät asutusten lähellä, jossa petoja on vähemmän ja ruokaa on saatavilla talviaikaan pihojen linnunruokintapaikoilta.

Lapin lintutieteelliselle yhdistykselle tulee säännöllisesti ilmoituksia fasaaneista.

– Rovaniemellä on alueita missä on tosissaan jo hyvä fasaanikanta, Ylitorniolta löytyy niitä löytyy Meltosjärven seudulta ja myös Pellossa on joitakin alueita missä fasaaneja on, Lapin lintutieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Ismo Kreivi sanoo.

Rovaniemellä on vakiintunutta fasaanikantaa eli pesiviä lintuja ainakin Ojanperällä, Paavalniemessä ja Pöykkölässä. Havaintoja linnuista on pitkin Kemijokivartta ja myös Kivitaipaleesta.

Myös Keminmaasta löytyy vakituinen kanta ja Torniossa ollaan luomassa luontaista fasaanikantaa tarhauksen avulla.

Kaukoidästä alun perin kotoisin oleva lintu pärjää pohjoisen talvessakin, mutta ei ilman ruokintaa.

– Luulen että se on sen verran karaistunut lintu, että kylmyys ei sitä tapa.  Enemmän ongelma on, jos se ei saa ruokaa.  Mutta kyllähän omakotialueilla on pikkulintujen ruokintapaikkoja mihin ne osaa hakeutua.

Fasaani on mieluisa pihavieras

Pöykkölässä omakotialueella Tuuliaisten pihalla fasaaneja on ruokittu jo puolenkymmenen vuoden ajan. Vakiovieraina on kolme komeaa urosfasaania. Linnuilla on sen verran eroavaisuuksia värityksessä, että ne pystyy erottamaan toisistaan. Ja nimetkin on annettu.

– Niitä käy pihassa joka päivä. Kesäaikaan tässä käy nämä ukot kun emot on poikasia hoitamassa. Niillä ukoilla on nimetkin, Anneli Tuuliainen sanoo.

– Napoleon, Sebastian ja Orpo kulkuri, Raimo Tuuliainen nauraa vieressä.

Linnut ovat niin tottuneet Tuuliaisiin, että ne tulevat ruokittaessa melkein jalkoihin. Ja monesti tulevat syömään kun niitä vähän kutsuu.

– Se on ihmeellistä, että ne on ruvennut Annelin kanssa raataamaan. Ne kotkottaa ja juttelee Annelille, Raimo Tuuliainen kertoo.

Linnut pitävät melkein komentoa ruokkijalleen.

– Niin ne tekee, ne pitää semmosen kotkotuksen tuolla että alahan tulla jo. Saattaa olla että aamulla viiden jälkeen ollaan jo komentamassa. Ja ne melkein nostaa nokkaansa jos ei sapuskaa ole valmiina, Anneli Tuuliainen nauraa.

Auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä

Linnuille riittää säkillinen auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä koko talveksi, vaikka niitä on joskus aterioimassa toistakymmentä.

– Kesällä tässä on nuo urokset. Naaraspuoliset on poissa koko kesän, että joskus olen nähnyt tuossa hevostallin metsässä. Emot ja poikaset tulee sitten elo-syyskuulla metsästä tänne. Niitä on parhaimmillaan ollut 16, Anneli Tuuliainen sanoo.

– Se tulee se haaremi tänne kun ne on olleet kesän metsässä. Kukot tulee ylväänä ensin, varsinkin Napoleon, joka on vanhin tästä porukasta. Se seisoo tuolla tontin kulmalla ja kattoo että huomaahan joku hänet, Raimo Tuuliainen kertoo

– Ja sitten kun Anneli rupeaa puhumaan niin kohta se tuo sen katraan tähän pihalle kokonaisuudessaan.

Poliisi sai ilmoituksen lauantaina illalla kello 23 aikaan, että Haltilta kohti Kuolasjärveä puolen päivän aikaan paluumatkalle lähtenyt pariskunta ei ole saapunut määränpäähänsä.

Poliisi järjesti etsinnän. Etsittävät löytyivät lopulta lentokoneesta tehdyn havainnon avulla Pitsusjärveltä sunnuntaina. He olivat harhautuneet reitiltään täydet 180 astetta. Pariskunta toimitettiin ilma-aluksella pois maastosta.

Poliisi kiittää etsintöihin osallistuineita.

Lisäksi poliisi, rajavartiosto sekä metsähallituksen valvojat valvoivat kalastusta ja maastoliikennettä Käsivarressa viikonloppuna. Valvonnan aikana tarkastettiin 40 henkilöä ja pääosin asiat olivat kunnossa, mutta muutamalle kirjoitettiin näyttömääräys, kun luvat eivät olleet mukana.