Kemijoki Oy on valittanut Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen poikkeusluvasta, joka liittyy uhanalaisen perhoslajin suojelemiseen. Uhanalainen perhoslaji elää Rovaniemen Sierilässä, johon jokiyhtiö suunnittelee uutta voimalaitosta.

Lupa antaa jokiyhtiön poiketa luonnonsuojelulain rauhoitussäännöksistä uhanalaisen apilakirjokääriäisen suhteen.

Kemijoki Oyn mukaan poikkeuslupa on kuitenkin tarpeeton, koska se on jo vuosia suojellut apilakirjokääriäistä eri toimilla yhdessä Lapin Ely-keskuksen kanssa.

–Tavoitteemme on apilakirjokääriäisen ja yleisemminkin luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, sanoo Kemijoki Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Timonen yhtiön tiedotteessa.

Jokiyhtiö katsoo, että lajin suotuisa suojelutaso säilyy ilman poikkeuslupaakin.

– Sierilän hankkeen ja esiintymän säilymisen kannalta on myönteinen asia, että päätös saatiin. Katsomme kuitenkin, että lupaehtoja noudattamalla poikkeuslupa on tarpeeton. Suojelutason säilyttäminen ennallaan tai jopa parantaminen on tavoitteemme, Timonen sanoo.

WWF Suomen merikotkatyöryhmän inventoijat ovat tänä kesänä löytäneet yhteensä 451 asuttua merikotkan pesää. Pesintä onnistui 271:ssä. Poikasia havaittiin 414 kappaletta, ja se on vähemmän kuin viime vuonna.

– Vuosien välinen vaihtelu on luonnollista, eikä se anna syytä huoleen, sanoo merikotkatyöryhmän seurantavastaava Heikki Lokki.

Etelärannikolla pesinnät onnistuivat hyvin, ja Lapin poikastuotto oli hyvä toisena vuonna peräkkäin. 

Vahvimman pesimäkannan alueella Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Merenkurkussa kanta näyttää vakiintuneen.

Nyt myös Hämeessä ja Helsingissäkin

Pesimäkauden ilonaiheena olivat uudet pesät syvällä sisämaassa. Kanta-Hämeessä todettiin jälleen yksi onnistunut pesintä ja Pirkanmaalla maakunnan ensimmäiset kaksi pesintää. Myös Helsingin rajojen sisällä todettiin ensimmäinen pesä, tosin ilman poikasia.

Leviäminen sisämaahan on hyväksi merikotkapopulaatiolle, sillä pelkästään Itämerellä pesivä kanta on altis meressä tapahtuville häiriöille. Sisävesien merikotkat voivat toimia puskurina, mikäli Itämeressä tapahtuu haitallisia ympäristömuutoksia.

Lapin ja Koillismaan merikotkat pesivät sisämaassa, mutta eroavat jonkin verran perinnöllisesti Itämeren populaatiosta, eivätkä siten ole sen turva.

– On ollut upeaa nähdä merikotkan asettuvan sisämaahan, toteaa merikotkatyöryhmässä alusta asti mukana ollut professori Pertti Saurola.

Saurola on ollut aitiopaikalla havainnoimassa tilannetta Hämeessä, missä hän on tutkinut pitkään muita petolintuja. Saurola sanoo, että merikotkan asettuminen sisämaahan rikastuttaa alueen luontoa, mutta se voi myös aiheuttaa joitakin muutoksia.

– Merikotka voi esimerkiksi kilpailla sääksen kanssa. Siksi on tärkeää, ettei merikotkan leviämistä ole millään tavalla autettu, vaan se on tapahtunut luonnollisesti. Silloin myös vaikutukset ovat luonnonmukaisia, sanoo Saurola.

Eritoten sisämaan vihjeet tervetulleita

WWF Suomen merikotkatyöryhmä kaipaa yleisöltä merikotkan pesintään liittyviä havaintoja. Erityisesti sisämaan uudet reviirit syntyvät alueille, joilta työryhmäläiset eivät osaa niitä etsiä ilman vihjeitä.

– Saalista jaloissaan kantava merikotka on hyvä vihje poikasiaan ruokkivasta merikotkasta. Samoin toistuvasti samalla alueella kesäaikaan havaitut, vanhat valkopyrstöiset merikotkat saattavat pesiä muutamien kilometrien säteellä, vinkkaa merikotkatyöryhmän seurantavastaava Heikki Lokki.

WWF Suomen merikotkatyöryhmä on toiminut vuodesta 1973 alkaen, jolloin poikasia kuoriutui vain viisi. Onnistuneen suojelutyön ansiosta kasvava merikotkakanta on yksi Suomen luonnonsuojelutyön menestystarinoista.

Merikotkan pesintähavaintoja voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen: merikotka@wwf.fi

Tenojoen Torvikosken suvannosta on havaittu ulosteperäisiä bakteereja.  Suvannon pintavedestä otettiin näyte maanantaina, ja näytteessä havaittiin runsaita määriä ulosteperäisiä bakteereja.

Inarin ja Utsjoen kunnat olivat saaneet tiedon alueella havaitusta kelluvasta jätteestä, joten paikalta päätettiin käydä ottamassa näytteet.

Löydöksen aiheuttaja ei vielä ole selvillä, mutta tilannetta tutkitaan. Poliisille on tehty ilmoitus jätelain vastaisesta teosta.

Inarin kunnan ympäristöyksikkö kehottaa varovaisuuteen Tenojoen vettä käytettäessä, ja terveydensuojeluviranomainen kehottaa välttämään pintaveden käyttöä talousvetenä.

Asiasta tiedottavat Inarin ja Utsjoen kunnat.

Kemijoki Oy on valittanut tällä viikolla Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen poikkeusluvasta, joka liittyy uhanalaisen perhoslajin suojelemiseen. Luvan myönsi Lapin ely-keskus.

Uhanalainen perhoslaji apilakirjokääriäinen elää Rovaniemen Sierilässä, minne jokiyhtiö suunnittelee uutta voimalaitosta.

Kemijoki Oy sai kesäkuun lopussa luvan poiketa luonnonsuojelulain rauhoitussäännöksistä uhanalaisen apilakirjokääriäisen suhteen.

"Kohtuuton vaatimus"

Jokiyhtiö ei kuitenkaan ollut tyytyväinen poikkeuslupaan, koska yhtiö on jo vuosia suojellut apilakirjokääriäistä eri toimilla yhdessä Lapin ely-keskuksen kanssa. Kemijoki Oy:n mukaan perhoslajin suotuisa suojelutaso säilyy ilman poikkeuslupaakin.

Lisäksi jokiyhtiössä ollaan tuohtuneita poikkeuslupapäätöksen sisältämästä vaatimuksesta, joka koskee mahdollisten olemassa olevien perhosesiintymisen tutkimista.

Päätöksessä edellytetään, että jokiyhtiön pitäisi tutkia uhanalaisen perhosen esiintymisalueet paitsi Suomessa, myös Euroopan ja Uralin alueen tasolla. Kemijoki Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Timonen pitää vaatimusta täysin kohtuuttomana.

– Kohtuuttomat vaatimukset voivat vaarantaa koko hankkeen. Euroopan Unionin sisällä tutkiminen ehkä onnistuu, mutta kun aletaan puhua Venäjästä ja Itä-Euroopan maista, niin aika mahdotonta se on, Timonen sanoo.

Kemijoki Oy toivookin, että tutkimusvaatimus koskisi ainoastaan kotimaan perhosesiintymiä.

Timonen korostaa, että yhtiö on kaikissa suunnitteluvaiheessa tehnyt yhteistyötä ely-keskuksen ja perhosasiantuntijoiden kanssa.

Lupapäätöksestä kolme valitusta

Ely-keskuksen tekemästä poikkeuslupapäätöksestä on jätetty määräaikaan mennessä Kemijoki Oy:n oman valituksen lisäksi myös kaksi muuta valitusta.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen on saapunut myös kahden yksityishenkilön jättämä valitus sekä mahdollisen voimala-alueen naapurien yhteinen valitus.

Jokiyhtiön toimitusjohtaja Tuomas Timonen arvioi, että valitusten käsittelyprosessi kestää vuoden verran.

Viime vuonna yksikään suuri ostaja ei hankkinut Keski- ja Etelä-Pohjanmaan marjoja, mutta nyt rovaniemeläinen Polarica tähyää puolukan ostoon 4H-liiton kautta.

Kaksi vuotta sitten Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla marjanostopisteitä oli yli kolmekymmentä. Tänä vuonna pisteitä tulee ehkä vähemmän. Osto alkaa syyskuun puolella.

Ensi viikolla selviää, mihin kuntiin marja-asemia alueella nousee.

Puolukka on ostoasemilla helpohko marja, sillä se säilyy esimerkiksi paremmin kuin mustikka, kertoo 4H-liiton Pohjanmaan ja Keski-Suomen aluejohtaja Riitta Huhtala.

– Vastapoimittu puolukka säilyy kontissa pari päivää eikä se mene pilalle tai muusiksi. Mustikka taas pitäisi kuljettajaa yritykselle Sotkamoon heti samana päivänä, kun se on vastaanotettu.

Sosiaalinen tapahtuma ja lisäksi rahaa jaossa

Paikallisille 4H-yhdistyksille toiminta on hyvää tienestiä, mutta lisäksi kohtaaminen on myös kuntalaisille suunnattu palvelu ja sosiaalinen tapahtuma.

Yhdistykset polkaisevat marjoja vastaanottavat asemat pystyyn syyskuun puolella.

– Palkkio luonnollisesti kasvaa, jos marjoja tulee paljon. Ja näin osa luonnonmarjoista saadaan metsästä hyödynnettyä, innostuu aluejohtaja Riitta Huhtala.

Toimintaa koordinoi Suomen 4H-liiton alueyksikkö. Toimijoille marjojen välitys onkin ollut vuosikymmenten perinne. Vain muutama vuosi on jäänyt välistä.

Puolukkakilolle määritellään aina päivän hinta. Kaksi vuotta sitten puolukkakilosta maksettiin poimijoille yksi euro.

Vuosi 2013 oli Keski-Pohjanmaalla hyvä marjavuosi. Tuolloin maakunnan poimijoilta ostettiin 250 000 kiloa puolukkaa.

Zimbabwen hallitus vaatiii Yhdysvaltoja luovuttamaan kansalaisensa Walter Palmerin oikeuden eteen Zimbabween. Palmer halutaan vastaamaan salametsästyksestä. Hänen saaliinsa oli zimbabwelaisen luonnonpuiston nimekäs leijonauros Cecil.

Zimbabwelaislähteiden mukaan maan viranomaiset ovat jo aloittaneet virallisen prosessin Palmerin luovuttamiseksi.

Järjestelyt tehnyt zimbabwelainen ammattimetsästäjä ja paikallinen maanomistaja ovat saaneet syytteen siitä, etteivät estäneet laitonta metsästystä, jossa Palmer ampui leijonaa varsijousella. Se haavoittui ja pakeni. Jäljittäjät löysivät ja tappoivat sen 40 tuntia myöhemmin.

Palmerin teko, jolla hän ylvästeli sosiaalisessa mediassa, on aiheuttanut suurta kuohuntaa ja suoranaisia uhkauksia Yhdysvalloissa ja muuallakin. Hänen River Bluffissa Minnesotassa sijaitsevan hammaslääkärinvastaanottonsa eteen on tuotu leijona- ja muita eläinleluja ja kylttejä, joissa lukee muun muassa "Mätäne helvetissä!"

Jo yli 150 000 ihmistä on pannut nimensä vetoomukseen, jossa vaaditaan Palmeria vastuuseen zimbabwelaisoikeudessa, ja miltei 900 000 on liittynyt nettijoukkoon, joka haluaa yleisesti ilmaista raivoaan Palmerin teosta.

Metsästäjästä tuli metsästetty

Myös Yhdysvaltain viranomaiset ovat alkaneet tutkia salakaatoa. Se tapahtui luonnonpuiston ulkopuolella, jonne Palmerin apulaiset houkuttelivat leijonan. Zimbabwen mukaan Palmeria voidaan syyttää laittoman metsästyksen rahoittamisesta, ellei itse kaadosta.

Cecil-leijonan nimissä Yhdysvalloissa on aloitettu myös keräys leijonansuojeluohjelman rahoittamiseksi, ja Afrikan villieläinrahaston AWF:n Washingtonin-toimistoon on tulvinut pahoittelevia puheluita ja sähköposteja. AWF muistuttaa, että Afrikan leijonakanta on vähentynyt 42 prosenttia kahdessa vuosikymmenessä. Järjestö vaatii kaiken leijonanmetsästyksen lopettamista Afrikassa.

Palmer puolestaan on nähnyt parhaaksi kadota maan alle. Viranomaiset sanovat, etteivät ole onnistuneet jäljittämään häntä lukuisista yrityksistä huolimatta.

Aiemmin antamassaan lausunnossa hän sanoi, ettei tiennyt leijonaa suojelluksi, vaan luotti metsästysretkensä paikallisiin järjestäjiin. Perustelua heikentää se, että Palmeria on ennenkin syytetty salametsästyksestä.

Aurinkoihottuma ja hyttysen puremat ovat tuttuja kesävaivoja ihmisellä, mutta myös hevonen voi kärsiä kesäihottumasta.

Kesäihottumaa esiintyy tyypillisesti suomenhevosella, islanninhevosella ja joskus myös New Forest -poneilla. Kesäihottuman aiheuttaa hyttysen purema, jota hevonen kutinan vuoksi raapii.

Apu ihottumaan voi löytyä eläimen omasta verestä.

Seerumihoitoa ihottumaan

Outokummun kaupunkieläinlääkäri Marjaana Konttinen kertoo, että hevosen kesäihottumaan voi kokeilla hoitokeinoksi seerumihoitoa.

Seerumia valmistaa Suomessa nummelalainen eläinlääkäri Raija Hallamaa, joka on tehnyt harrastuksena omaa tutkimusta seerumihoidosta.

Pohjois-Karjalassa seerumihoidon hevoselle saa aloitettua oman eläinlääkärin avulla.

– Paikallinen eläinlääkäri ottaa ihottumasta vähintään kaksi viikkoa kärsineestä hevosesta verta ja lähettää veren Nummelaan seerumin valmistusta varten, Konttinen kertoo.

– Hevosen verestä erotellaan seerumi, josta valmistetaan suolakiteiden näköistä ainetta syötettäväksi eläimelle. Valmistettu lääke lähetetään hevosen omistajalle postitse kotiin.

–Valmiita seerumikiteitä syötetään hevoselle päivittäin ja noin kaksi viikkoa kuurin aloituksesta hevosen iho alkaa parantua.

"Eläimelle turvallinen hoitomuoto"

Seerumihoito ei ole vielä kovinkaan tunnettu hevosen kesäihottuman hoitomuoto, eikä hoidosta ole tehty virallisia tutkimuksia. Myöskään syytä sille, miksi seerumihoito toimii kesäihottumaan, ei tiedetä.

Eläinlääkäri Marjaana Konttisen mukaan hoito on kuitenkin eläimelle turvallinen, eikä aiheuta sivuvaikutuksia.

– Seerumi on pelkästään hevosen omaa verta, eikä siinä ole mitään synteettistä ainetta. Myöskään valmistukseen ei käytetä mitään kemiallisia aineita.

– Seerumia valmistetaan vuodessa noin viisikymmentä koeputkellista. Itse teen hoitoja Pohjois-Karjalassa noin viisi vuodessa, eläinlääkäri Marjaana Korttinen summaa.

Kuukauden keskilämpötila on Jokioisilla 15,1 ja Hämeenlinnassa 15,7 astetta. Normaalisti heinäkuun keskilämpötila on noin 17 astetta.

Heinäkuun alkuun osui kolmen päivän helleputki, jonka aikana Hämeenlinnassa päästiin 29,4 asteeseen. Alimmillaan mittari käväisi 28. heinäkuuta Hämeenlinnassa 7,5 asteessa.

Heinäkuun sademäärä on Hämeessä lähellä normaalia, mutta sadepäiviä on ollut tavanomaista enemmän. Vähintään millimetrin on satanut 14 päivänä, kun tavallisesti sadepäiviä on kymmenen.

Sateisin paikka Kanta-Hämeessä on ollut Kalvolan Pirttikoski, jossa on satanut yli 90 millimetriä. Hämeenlinnassa sademäärä on noin 80 ja Jokioisilla noin 73 millimetriä.

Espoon Lippajärvellä verkot ovat olleet vesillä yön yli. Koekalastuksilla selvitetään, miten järven tilaa parantavat hoitokalastukset ovat tepsineet ja onko niille tarvetta tulevana syksynä.

– Meillä on viisi verkkoa pyynnissä ja kolme yötä. Yhteensä siis 15 verkon kalastusponnistus, kertoo iktyonomi ja yrittäjä Miska Etholen Jomiset Oy:sta.

Hoitokalastuksessa järvestä pyydetään rysillä tai nuotilla erityisesti särkikalaa. Liian runsas kalalajisto sekoittaa järven ekosysteemin, mikä puolestaan näkyy leväkukintoina. Särkikalat syövät eläinplanktonia, joka taas pitää planktonlevien määrän aisoissa.

Lippajärven tilaa on parannettu vuosituhannen taitteesta saakka myös hapettamalla. Viimeisin neljän vuoden hoitokalastusjakso loppui viime vuonna. Silloin järvestä nostettiin 2 300 kiloa särkikaloja. Huippuvuosina 2000-luvun alussa määrä oli kymmenkertainen.

– Tehokkaalla nuottaamisella saatiin kalakantaa muutettua toivottuun suuntaan, ja nyt on riittänyt kevyempi hoitokalastus, toteaa Espoon kaupungin limnologi Ilppo Kajaste.

Ulkoinen kuormitus saatava kuriin

Suomessa arvioidaan olevan 1 500 järveä, jotka vaativat kunnostustoimia. Esimerkiksi Satakunnan Köyliönjärvestä on kalastettu jopa miljoona kiloa särkikalaa, mutta järven kunto ei kohentunut. Tuusulanjärvellä kalakanta taas vinoutui hoitokalastuksen myötä.

Lippajärven koekalastuksissa on huomattu sama ilmiö.

– Huolestuttavaa on, että kalaston rakenne saattaa olla hivenen vinoutunutta. Saaliskalat ovat väärän mallisia suhteessa petokaloihin. Eli osa saaliista on suurikokoista lahnaa, jolloin se ei ole isolle kuhalle sopivaa ravintoa, kertoo Miska Etholen parin päivän koekalastusten perusteella.

Kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopistosta suhtautuukin hoitokalastukseen varautuneesti. Toimet ovat turhia, jos ravinnekuormitusta ei saada samalla kuriin.

– Ulkoinen kuormitus pitää saada ensin kuriin, jotta hoitokalastus kannattaa. Muuten sillä saadaan ainoastaan tilapäinen parannus. Petokalakantojen vahvistaminen on tärkeää, jotta ne voivat hoitaa hoitokalastajien tehtävää. Silloin tämä tilanne voi säilyä pitkäänkin, Lehtonen kertoo.

Lehtonen nostaa esimerkiksi Lahden Vesijärven, jossa ollaan taas lähes lähtöpisteessä.

– Siellä tapahtui selvä parannus veden tilassa, mutta pikku hiljalleen järvi on palautunut entiselleen tehokalastuksen päätyttyä.

Järeämmät aseet kehiin

Professorin mukaan ainoa varma keino rehevöityneen järven parantamiseksi löytyy maailmalta. Kyseessä on melko radikaali toimenpide.

– Muualla maailmassa, esimerkiksi Keski-Euroopassa, pysyviä tuloksia on saatu ainoastaan kuivattamalla järvi. Eli uusittu koko kalasto. Samalla on poistettu pohjasta saastunut sedimentti, jonne on kertynyt vuosien saatossa huomattava määrä ravinteita, joita kalat sitten vapauttavat järveen.

60-luvulta saakka Lippajärven rantoja tallannut mies vannoo silti hoitokalastuksen nimeen. Vuosien takainen leväpuuro uimarannassa on vaihtunut yli metrin näkösyvyyteen.

– Ihan huima se muutos. Silloin uitiin levälauttojen seassa, kun ei tiedetty, että se on myrkyllistä, muistelee Myllykylän osakaskunnan puheenjohtaja Juha Bergdahl.

Bergdahl kertoo, että Lippajärvi kestää nykyään enemmän rasitusta. Tästä voi kuulemma kiittää hoitokalastusta.

– Viime kesänä järveen valui jätevettä sata kuutiota viemäriverkon saneeraustöiden yhteydessä. Järvi ilmeisesti kesti tämä hyvin, koska ei tullut leväkukintoja yhtään vuodon jälkeen, hän lopettaa.

Tänä vuonna alueen pesistä on löytynyt 62 merikotkan poikasta. Ennätysvuonna 2013 pesistä löytyi 90 poikasta. WWF:n merikotkatyöryhmän Merenkurkun aluevastaava Juhani Koivusaari uskoo, että huono pesintätulos menee vuosittaisten vaihtelujen piikkiin.

– Tämä vuosi on ollut merikotkien pesinnälle pitkästä aikaa huono tai kehnompi kuin pari edellistä ennätysvuotta. Viime vuonna oli 78 poikasta, eli laskeva trendi on, Koivusaari sanoo.

Yhtä yksittäistä syytä pienentyneisiin poikasmääriin Koivusaari ei löydä.

– Nämä ovat vaikeita asioita, koska yhtä yksittäistä syytä ei voi osoittaa. Tälle pesintävuodelle oli poikkeuksellista, että meillä on niin sanottuja kateissa olevia pareja 26. Kyseessä on reviirit, joilla viime vuonna pesi merikotkapari, mutta nyt ne olivat autioita. Kahtena edeltävänä vuotena pareja on ollut 10 molempina vuosina. Syytä tähän me emme vielä tiedä, Koivusaari sanoo.

Merenkurkun vastarannalla myös taantuma

Ruotsin rannikolla Länsipohjassa merikotkien alamäki alkoi pari vuotta sitten, mahdollisesti ympäristömyrkkyjen vuoksi.

– Alueella on muutama puunjalostustehdas, jotka ovat laskeneet jätevetensä lahtiin.  Merenpohjaan on kerrostunut kuituainesta, jota voi olla metritolkulla. Itämerelle on tullut vieraslajina monisukasmato, joka kaivelee näitä pohjakerroksia, josta sitten vapautuu vanhoja syntejä ja myrkkyjä kiertoon. Sen epäillään vaikuttaneen merikotkaan, koska Länsipohjassa on ollut poikkeuksellisen paljon kuoriutumattomia munia pesässä, Koivusaari sanoo.

Uudet ravintotottumukset

Uudenpana ilmiönä merikotka on oppinut käyttämään merimetsoja ravintonaan.

Ensimmäisen kerran merimetson jäänteitä löytyi merikotkan pesältä jo viisi vuotta sitten. Tänä vuonna jäänteitä on löytynyt Närpiön ja Korsnäsin rannikolta, sekä Maksamaan tuntumasta. Juhani Koivusaaren mukaan kyseessä on merikotkien oppimisprosessi.

– Merimetsojen asuttamat luodot ovat merikotkalle kuin lihabaari. Merimetso ei osaa puolustautua merikotkaa vastaan ja varsinkin poikaset ovat merikotkalle helppo saalis. Vielä merimetso ei tunnista merikotkaa viholliseksi, se katsoo vain sivusta kun merikotka koikkelehtii merimetsokolonian keskellä, eikä pysty suojelemaan poikasiaan mitenkään. Kai nekin oppivat, Koivusaari pohtii.  

Tuulivoimalat uhkaavat tulevaisuutta

Merikotkatyöryhmän toiveena on ollut, että merikotka levittäytyisi myös sisämaahan päin ja tänä vuonna siitä on saatu entistä vahvempaa näyttöä. Merikotkakannan kasvun takia reviirit levittäytyvät aiemmin autioituneille reviireille.

– Evijärveltä on löytynyt jo muutama vuosi sitten merikotka ja se on jo niin kaukana rannikosta, että sitä voi sanoa sisämaaksi. Lisäksi on pesintöjä muutamien kymmenien kilometrien päässä rannikosta. Kanta on kuitenkin levinnyt saaristosta mantereen puolelle.

Merikotkien tulevaisuudelle Koivusaari näkee uhkana tuulivoimarakentamisen.

– Vuosittaiset vaihtelut ovat normaali ilmiö merikotkien pesinnässä, ainoana uhkatekijänä on nähdäkseni tuulivoimaloiden rakentaminen. Merikotka on osoittautunut herkäksi lajiksi silpoutumaan tuulivoimaloiden lapoihin. Norjassa on tutkittu 60 voimalan aluetta, ja kymmenen vuoden aikana sen ympärillä on havaittu jopa 50 kuollutta merikotkaa, Juhani Koivusaari sanoo.

Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen lausunnon mukaan Vapon teettämä ympäristövaikutusten arviointiselvitys ei ole riittävän johdonmukainen ja objektiivinen. Lausunto moittii myös selvitystä epäselvästi kirjoitetuksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi.

Ely kaipaa tietoa muun muassa penkereiden rakenteesta ja niiden rakennusaikataulusta. Yhteysviranomainen on paikallisten asukkaiden tapaan huolissaan myös suurtulvien vaikutuksesta.

Vapo suunnittelee kuivatusvesien kemikaalista puhdistusta. Elyn mielestä yva-selostuksesta olisi pitänyt käydä ilmi kemikaalien tarkempi koostumus, käytettävät määrät ja tiedot saostuskemikaalien jätealueesta. Ely oli huolissaan myös esimerkiksi rankkasateen ja ukkosen aiheuttaman sähkökatkoksen vaikutuksista toimintaan.

Hanke lisäisi kiintoaineen, typen ja raudan kuormitusta vesistöön ja aiheuttaisi riskin happamuuskuormituksesta. Sillä olisi suuret ja lopulliset vaikutukset vesistöön, ely toteaa lausunnossaan.

Lestijärven ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Viitasalo toteaa Keskipohjanmaa-lehdessä, että Vapon tulisi nyt tunnustaa, ettei Teerinevan turvetuotannolle ole mitään edellytyksiä. Viitasalon mielestä nyt pitäisi käynnistää keskustelut Teerinevan suojelemiskeksi ja ennallistamiseksi.

Perjantai-iltapäivällä jäteveden puhdistamolla on tehty tarkastuskäynti Ely-keskuksen tarkastajan ja kunnan ympäristötarkastajan kanssa. Lepistön mukaan nytkään ei näkyvissä ollut vuotoa.

Tenon jätelautta havaittiin noin puolitoista kilometriä jätevedenpuhdistamon purkuputkelta alajuoksuun.

Paulus Lepistö lisää, että Tenosta löytynyt jäte ei ole sen tyyppistä, jollaista jätevedenpuhdistamosta tulisi vuototilanteessa tai tällä välimatkalla purkuputkesta.

Finnpulpin Kuopioon suunnitteleman sellutehtaan ympäristövaikutusten arviointiohjelman ensimmäisestä vaiheesta on jätetty kolmisenkymmentä lausuntoa. ELY-keskuksen johtavan ylitarkastajan Juha Perhon mukaan lausunnot koskevat etenkin hankkeen vesistö- ja meluvaikutuksia.

Keskeisen sijaintinsa vuoksi myös tehtaan liikennevaikutukset kiinnostavat; Siilinjärven kunta olisi halunnut selvittää tehtaalle myös vaihtoehtoisen sijoituspaikan.

Lausuntojen viimeinen jättöpäivä oli perjantaina. Finavia ja Puolustusvoimat ovat saaneet lisäaikaa lausunnon toimittamiseen.

Finnpulp-yhtiö suunnittelee suurta sellutehdasta Kuopion pohjoispuolella, Kallaveden rannalla sijaitsevaan Sorsasaloon.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Hämeenlinna, Hauhon ja Tuuloksen rajamailla Luopioistentieltä lähtevän vanhan metsätien varteen on kesän aikana hylätty nippu ikkunoita.

Paikalle osuneen Iiris Lundgrenin mukaan ilmeisesti ikkunaremontissa hylättyjä ikkunoita on pokineen toistakymmentä.

Osa niistä on nojallaan mäntyihin, osa maassa. Muutamat ikkuna ovat jo rikkoutuneet ja lasikappaleita on levällään maastossa.

Lisäksi metsässä lojuu vanhoja kaapinovia ja julisteiden taustapahveja.

Lundgren on pöyristynyt löydöstään.

– Kuka ääliö vie lasia metsään? Talvella lumikuorma rikkoo lasit ja metsässä kulkeva eläin ei lumen alla olevia lasia näe, vaan iskee käpälän tai sorkkansa siihen.

Maanomistajina on kaksi vaihtoehtoa

Lundgren kävi torstaina tarkistamassa, että röykkiö oli edelleen paikallaan.

Hän harkitsi rikosilmoituksen tekoa poliisille, mutta sellaisen voisi tehdä varsinaisesti maanomistaja, jonka alueella karmit ovat.

Kuka maa-alueen sitten omistaa?

– Toiveita on, että se selviää viikonlopun aikana. Se voi olla joko yksityishenkilö tai metsäyhtiö.

Iiris Lundgren on jo ottanut yhteyttä ystäväpiiriinsä, jotta ikkunaläjä voitaisiin tarpeen vaatiessa nopeastikin kantaa pois. Jos oikeaa ikkunoiden omistajaa ei enää löydy.

Perhosten ystävät ovat joutuneet tänäkin kesänä pettymään. Siivekkäitä on viime kesän tapaan näkynyt vähän.

– Viime vuonna kesäkuu oli aika viileä ja se ehkä näkyy tänäkin kesänä. Perhosmäärät ovat vähäisiä, tutkija Juha Jantunen Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista sanoo.

Pilvisellä säällä perhosia saa melkein hakemalla hakea.

– Päiväperhoset vaativat auringonpaistetta. Helteellä ne lentävät pilviselläkin säällä, mutta tänä kesänä helteitä ei ole juuri ollut, Jantunen toteaa.

Joutsenon Pellisenrannan niityllä näkyy pilvisellä säällä jonkin verran ravintoa etsiviä hyönteisiä. Aurinkoiseen päivään verrattuna on kuitenkin rauhallista.

– Pilvisellä ilmalla ne, jotka voisivat lentää, pysyttelevät kasvien kätköissä, Jantunen tuumaa.

Yle Etelä-Karjalan luontosarjassa seurataan eri vuodenaikojen tapahtumia Saimaan kanavan varrella sekä Joutsenon Pellisenrannassa sijaitsevalla niityllä.

Savitaipaleelta keskeltä metsää löytyi valtava rakennelma. Se on aikuisen ihmisen korkuinen ja useita metrejä leveä muurahaiskeko. Keon löysi kouvolalainen Aarne Heikkonen, joka lähti viime viikonloppuna mökiltä kävelylenkille lähimaastoon.

– Lenkkeilen paljon ja tällä kertaa kohdalle osui toimeton lato. Vilkaisin sinne sisään ja löysin valtavan muurahaispesän. En ole koskaan ennen törmännyt tuollaiseen pesään, Heikkonen toteaa.

"Asukasmäärä on noin puolen miljoonan luokkaa"

Hyönteisasiantuntija Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista vahvistaa, että näin kookas keko on todella harvinainen.

– Parimetrisen keon rakentamiseen menee jopa vuosikymmeniä. Ei tuollaista pesää yhdessä kesässä rakenneta. Harvemmin rakentajat saavat työskennellä noin rauhassa, Saarinen kertoo.

– Tuollainen vajaa kaksimetrinen pesä on vähän kuin Helsinki. Asukasmäärä on noin puolen miljoonan luokkaa, Saarinen arvioi.

Muurahaispesä on tarkkaan suunniteltu rakennelma, jonka koko ja malli riippuvat muun muassa käytettävissä olevasta tilasta sekä materiaaleista.

– Paikka on aika hyvä, sillä ladossa pesä on suojassa sääilmiöiltä ja pesänrakennusmateriaali voi olla melkein mikä tahansa. Olen kuullut pesästä, jonka muurahaiset rakensivat ampumaradan lähistölle hauleista. Pesästä tuli litteä, sillä hauleista on hankalaa rakentaa kekomaista pesää, Saarinen kommentoi.

Linnunpesätyöpajan pöydällä on pahvilaatikossa haapapuukuitua, korissa villahahtuvia ja muovipussissa savea. Näillä materiaaleilla valmistuu pienenkin lapsen käsissä linnunpesä. Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo tarjoaa vaihtuvien näyttelyiden yhteydessä työpajaa, jolloin lapsiryhmille tarjoutuu katselun lisäksi myös tekemisen mahdollisuus.

Puukuidusta muotoillaan kupin mallinen pyöreä pesä. Sen tiiveys ja koko vaihtelevat luonnossa linnun mukaan.

– Linnut yleensä nyppivät itsestään joitain untuvia ja höyheniä tai löytävät jotain muuta pehmikettä, kertoo työpajanohjaaja biologi Zandra Fagernäs.

Vuoraus suojaa munia rikkoontumiselta ja myös lämmittää munia, jos muninta tapahtuu viileään aikaan. Pajassa vuoraamiseen käytetään villahahtuvia, myös värillisiä. Luonnossa väritys on Fagernäsin mukaan yksitoikkoisempi.

– Lintujen pohjauntuvat tapaavat olla aika samanvärisiä, joten suuria värieroja ei taida olla.

Käypä linnunpesä ei haise ihmiseltä

Jos itsetehdyn linnunpesän haluaisi viedä luontoon, kannattaisi se sijoittaa luonnolliseen pesän paikkaan ja kiinnittää vaikka narulla pesän pohjasta, vinkkaa Fagernäs. Se silti tuskin houkuttelisi lintua pesimään, sillä ihmisen rakentama linnunpesä ei ole normaalisti linnun mieleen.

- Koska tässä pesässä on todella paljon ihmisen hajua, niin luultavasti se ei tässä pesisi. Toisaalta ihmisen lähellä elävät linnut eivät niin paljon piittaa ihmisen hajusta, kertoo biologi.

Ainakin pesän materiaaleja lintu voisi omaan pesäänsä käyttää. Tältä kesältä pesien teko on kuitenkin linnuilta ohi.

Savimunat kruunaavat

Linnunpesäpajassa tehdään pesään savimunat. Linnunmunia on luonnossa hyvin eri värisiä riippuen siitä, mihin lintu tekee pesänsä. Kolopesijät eivät tarvitse munille suojaväriä, joten munat ovat enimmäkseen valkoisia. Jos taas lintu pesii vaikka maahan veden äärelle, tarvitaan enemmän suojaväriä.

– Savimunista voi tehdä luonnollisen täplikkäitä tai vaikka mielikuvituksellisen raidallisia, mutta ensin pitää antaa niiden kuivua, toppuuttelee biologi Zandra Fagernäs.

Mikäli varsan laskettu aika osuu hevostamman mielestä epäsuotuisaan aikaan, pystyy tamma tietoisesti siirtämään pienokaisen syntymää. Näin voi käydä esimerkiksi, mikäli kesällä on liian kylmä tai tammaa häiritsee muiden eläinten tai ihmisten läsnäolo.

Hevostamma on kiimassa yleensä keväällä tai kesällä ja tiineys kestää 11 kuukautta, joten alkukesä on kiireistä varsomisaikaa. Viileä kesä saattaa kuitenkin vaikuttaa tammojen varsomishalukkuuteen.

– Kyllä laskettu aika määrittää paljon eivätkä emät voi viikkotolkulla odottaa varsomista, mutta jos on kylmä kesä, niin varsominen usein menee pidemmälle, kertoo Minna Mättölä Einolan Tallilta Imatralta.

Tamma haluaa yksityisyyttä

Einolaankin syntyi kevään lopulla uusi varsa. Synnytys meni hyvin, mutta Mättölällä onkin paljon kokemusta varsojen auttamisesta maailmaan.

– Varsominen riippuu myös siitä, missä emää pidetään. Jos se joutuu ennen synnytystä vieraiden eläinten luo, niin se ei halua synnyttää. Tammalle pitää luoda turvallinen olo eikä sen tallia saa vaihtaa ennen varsomista. Me lisäksi valvomme varsomista läpi yön valvontakameran avulla, sillä ihmisten läsnäolo häiritsee usein tammaa, Mättölä kertoo.

Mättölä kertoo tapauksista, joissa ihmiset ovat seuranneet synnytyksen edistymistä tamman lähettyvillä. Tämä häiritsee emää siinä määrin, että se odottaa ihmisten poistumista paikalta ennen kuin antaa varsan syntyä. Kun ihmiset poistuvat kymmeneksi minuutiksi kahville, varsa on ehtinyt jo syntyä.

Ihminen voi vaarantaa varsan hengen

Ihmisten läsnäolo voi jopa vaarantaa varsan hengen. Hevosella on ennen syntymää kehossaan mahdollisimman vähän verta, jotta se mahtuisi läpi synnytyskanavasta. Pieni varsa alkaa saada napanuoran kautta enemmän verta vasta päästyään ulkomaailmaan. Tämä vaihe on varsan selviytymisen kannalta hyvin tärkeä.

– Jos tamman lähelle menee liian pian synnytyksen jälkeen se nousee turhan nopeasti seisomaan. Jos tamma nousee ylös liian nopeasti napanuora katkeaa ja veren siirtyminen keskeytyy. Tämä voi johtaa siihen, että varsa jää liian vähäveriseksi ja se voi menehtyä, Mättölä kertoo.

Ely-keskus aloitti viime vuonna turvesoiden kartoitukset tulvavesien varastoiksi. Selvityksessä oli mukana 40 aluetta, tänä kesänä lähempään tarkasteluun jäi Kyrönjoen alueella kolme suota ja Lapuanjoella kolmesta viiteen lupaavinta kohdetta.

Teuvan Lammasneva on yksi turvetuotantoalueista, joka sijaintinsa puolesta sopisi hyvin tulvavesien pidätysaltaan paikaksi. Ihan helppoa turvesuon muuttaminen tulva-altaaksi ei ole.

– Täällä Lammasnevallakin pitää rakentaa mm. pengerryksiä ja kaivaa parisataa metriä uutta ojaa, jotta vedet saataisiin suolle, sanoo kartoitusta tekevä Ely-keskuksen harjoittelija Hanne Mäenpää.

Turpeennosto jatkuu Lammasnevalla vielä parikymmentä vuotta. Sitä ennen suolle ei vettä päästetä. Suo on pääosin Vapon omistuksessa. Tuotannon päätyttyä tulvavesien varastoiminen suolla ei ole Vapon ensisijainen tavoite.

– Ei ole. Me metsitämme suon tai teemme sen viljeltäväksi pelloksi tai myymme suopohjan sellaisenaan uuteen käyttöön, sanoo Vapon resurssijohtaja Päivi Peronius.

Soista ei suurta apua

Vapo haluaa siis myydä omistuksensa yksityisille uuteen käyttöön, ja sekin mutkistaa tulvasuojelua. Kosteikon perustaminen yksityisen maille voi olla hankalaa. Näillä näkymin turvesoista ei saada suurta apua suurtulvan hillintää.

– Jos näitä sopivia alueita löytyisi paljon enemmän, niin niillä olisi jonkin verran vaikutusta tulvahuipun leikkaamiseen. Mutta näiden lisäksi tarvitaan selvästi suurempia pidätysaltaita, tuumii Maiju Nylund, joka on toinen tulva-altaiden mahdollisuutta selvitellyt Elyn harjoittelija.

Suurtulvan pidättelemiseen tarvittaisiin Kyrönjoella vähintään 800 hehtaaria ja Lapuanjoella 400 hehtaaria uusia vesien pidätysalueita. Turvetuotantoalueiden lisäksi Ely-keskus haluaisi pidätysaltaita jokivarsien metsiin ja pelloille.