Viranomaiset vaativat kaivosyhtiö Dragon Miningilta välittömiä toimia rikastamolta leviävän hienojakoisen hiekkapölyn sitomiseksi. Tällä hetkellä Vammalan rikastamolla hillitään pölyn leviämistä kastelemalla rikastushiekkaa vedellä ja kalkkimaidolla.

Nyt Pirkanmaan Ely-keskus ja  Sastamalan seudun sosiaali- ja terveyspalvelu SOTEsi  vaativat pölynsidontaan järeämpiä toimia. Kaivosyhtiöltä edellytetään myös puolueettoman asiantuntijan lausuntoa pölyn mahdollisista terveysvaikutuksista.

Pöllyävä hiekka on peräisin Oriveden kaivoksen malmista – malmin arseenipitoisuus suhteellisen alhainen

Lähialueen asukkaat ottivat yhteyttä viranomaisiin viime viikonlopun aikana kovasti pöllynneen hiekan takia. Dragon Miningin mukaan viime viikonloppuna pölynnyt vaalea rikastushiekka on Oriveden kaivoksen malmista peräisin olevaa hiekkaa. Oriveden malmin arseenipitoisuus on suhteellisen alhaista ja se on samalla tasolla kuin Tampereen seudulla käytetyn arseenin suurin suositeltu taustapitoisuus.

Sastamalan seudun sosiaali- ja terveyspalvelun terveysvalvontajohtaja kehottaa pesemään lähialueella kasvatettuja elintarvikkeina käytettäviä kasveja, jotta niiden pöly ja muu lika huuhtoutuu pois. SOTEsin kehotus on Elintarviketurvallisuusvirasto  Eviran antama yleisohje.

Pölyhaitta lupamääräysten vastainen

Vammalan rikastamon nykyiset ympäristölupaumääräykset edellyttävät rikastushiekka-alueen pinnan pitämistä kosteana pölyämisen estämiseksi tai hiekan pölyämisen rajoittamista muilla keinoilla. Viime viikonlopun kaltainen pölyn leviäminen ympäristöön on viranomaisten mielestä lupamääräysten vastaista. Kaivosyhtiöltä vaaditaan nyt välittömiä toimia tilanteen parantamiseksi.

Oman haasteensa pölyongelman korjaamiseksi tuo jatkuva rikastushiekka-alueen kasvaminen. Kastelua varten Dragon Mining on hankkinut lisäkapasiteettia, mutta viranomaiset penäävät myös selvitystä uudesta pysyvämmästä ratkaisusta pölyämisongelmaan. Yhtiö lupaa selvittää uusia pölyntorjuntamenetelmiä kesäkuun loppuun mennessä.

Luonnonvarakeskus (Luke) kaipaa tietoja puutteellisesti tunnetuista kalalajeista ja niiden esiintymisestä. Havaintoja kerätään Kalahavainnot-verkkopalveluun. Useimmat lajeista ovat joko pieniä tai pohjan tuntumassa oleilevia. Tällaiset kalat jäävät vain harvoin kiinni tavallisin kalapyydyksin.

Seuraavat lajit ovat puutteellisesti tunnettuja: seitsenruototokko, vaskikala, elaska, teisti, imukala, piikkisimppu, isosimppu, nokkakala, miekkasärki ja piikkikampela.

Luken mukaan kaikki tiedot ovat arvokkaita, sillä ne auttavat selkiyttämään kuvaa lajien levinneisyydestä ja runsaudesta sekä niiden mahdollisista muutoksista. Luke toivoo valokuvia kaloista ja tietoja havaintopaikasta verkkopalveluunsa. Myöhemmin tietoa kerätään muistakin kalalajeista.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Norjan parlamentti eli suurkäräjät hyväksyi yksimielisesti perjantain äänestyksessä päätöksen, jonka mukaan maan eläkerahasto ei enää sijoita yhtiöihin, joiden voitoista yli 30 prosenttia syntyy hiilen tuotannosta. Päätöksen myötä rahasto myös myy kaikki sijoituksensa tällaisissa yhtiöissä.

Kyseiset osakkeet on myytävä vuoden 2016 alkuun mennessä. Niiden yhtiöiden nimiä, joihin päätös vaikuttaa, ei vielä ole julkistettu.

Norjan valtion eläkerahasto on yksi maailman suurimmista ja sen arvo on noin 800 miljardia euroa.

Päätöksen odotetaan valtiovarainministeriön mukaan vaikuttavan maailmanlaajuisesti 50–75 yhtiöön, joissa rahastolla on sijoituksia jopa 4,5 miljardin euron edestä.

Ympäristöjärjestöjen mukaan päätöksen vaikutukset voisivat olla vieläkin suuremmat. Joiden arvioiden mukaan se saattaisi vaikuttaa jopa 122 yhtiöön.

Rahastolla on sijoituksia yli 9 000 yhtiössä.

Ympäristöjärjestöt juhlivat päätöstä

Oppositio ja ympäristöjärjestöt ovat kutsuneet päätöstä voitoksi.

– Päätös saattaa vaikuttaa siihen, mitä muut suuret sijoittajat ajattelevat hiilestä sijoituskohteena. Muu maailma varmasti miettii päätöksen vaikutusta, sanoi oppositiossa olevan työväenpuolueen kansanedustaja Marianne Marthinsen.

– Hiiliyhtiöihin sijoittaminen tarkoittaa ilmastoriskin ottamista ja myös taloudellista riskiä tulevaisuudessa, talouskomitean varapuheenjohtaja Svein Flatten sanoi.

Suurkäräjät äänesti asiasta sen jälkeen, kun sen talousvaliokunta oli yksimielisesti hyväksynyt ehdotuksen.

Ympäristöjärjestö Greenpeace twiittasi päätöksen jälkeen saavuttaneensa voiton.

Päätös oli yksimielinen, mutta kompromissi

Ehdotus on kuitenkin osittainen kompromissi, sillä maan oikeistolainen vähemmistöhallitus on aiemmin vastustanut opposition ja ympäristöjärjestöjen vaatimuksia, että rahaston tulisi luopua sijoituksista kaikissa fossiilisia polttoaineita tuottavissa yrityksissä. Sen sijaan se on ehdottanut kriteerejä, joiden mukaan rahasto luopuisi sijoituksista yrityksissä, joiden "toiminta lisää kasvihuonepäästöjä niin paljon, ettei se ole hyväksyttävää".

Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että rahaston toimintaa ei rajoitettaisi laajoilla päätöksillä, vaan sen sijoitusten hyväksyttävyyttä arvioitaisiin tapaus kerrallaan. Rahaston tulisi myös toimia yhtiöiden osakkeenomistajana niiden toiminnan muuttamiseksi.

Rahasto on viime vuosina vetänyt sijoituksensa pois useista yhtiöistä, joiden toimintaa ei enää pidetty kestävänä ympäristösyiden vuoksi. Päätökset tehtiin kuitenkin pääasiassa taloudellisten syiden perusteella.

Rahaston toimintaa on säännelty jo aiemmin tiukkojen eettisten ohjeiden pohjalta. Rahaston on kiellettyä sijoittaa esimerkiksi aseiden valmistajiin, tupakkayhtiöihin tai ihmisoikeusrikkomuksiin, ympäristörikoksiin tai korruptioon syyllistyneisiin yhtiöihin.

Aiemmin useat muutkin suuret rahoittajat ovat vetäytyneet sijoituksista hiiltä tuottavissa yhtiöissä. Tällaisia sijoittajia ovat muun muassa Englannin kirkko, Oxfordin ja Stanfordin yliopistot sekä ranskalainen vakuutusyhtiö Axa.

Neljän päivän mittainen kalastusreissu Simojoelle sai ikävän käänteen heti alkuunsa, kun jyväskyläläisen Ville Karsion perho jäi kiinni laittomaan lohiverkkoon.

– Revin verkon ylös koskesta ja siellä oli yli metrinen naaraslohi, joka oli kiinni laittomassa pyydyksessä, puuskahtaa Karsio.

Innokasta perhokalastajaa sapettaa vieläkin, puoli vuorokautta tapahtuneen jälkeen.

Kaveriporukka latasi kuvat Facebookiin, missä ne lähtivät leviämään nopeasti. Perjantai-iltapäivään mennessä Karsion tekemää Simojoki-päivitystä oli jaettu satakunta kertaa.

– Otin lohen pois pydyyksestä, sitä piti vähän elvyttää ja se lähti uimaan. Mutta tuskin kutee enää, arvioi Karsio.

Oli sattumaa, että Karsion kalastusväline tarttui laittomaan lohiverkkoon, sillä pinnalta siitä ei voinut nähdä. Verkko oli painettu veden punnuksilla, jotta sitä ei havaitsisi.

Revitty verkko oli yön aikana kadonnut joen penkalta.

Osakaskunta tuomitsee laittomuudet

Harmissaan tilanteesta on myös Simonkylän osakaskunnan sihteeri Markku Marttila, joka tuomitsee ykskantaan kaikki laittomuudet.

– Lohta ei saa pyytää verkoilla ja toivonkin, että mitään tällaista ei tehtäisi, toteaa Marttila.

Väärinkäytökset lohijoilla saavat nopeasti huomiota sosiaalisessa mediassa, joten Marttilaa harmittaa myös Simojoen kalastusmatkailun kannalta: Jos lohenpyytäjiä kaikkoaa väärinkäytösten takia, menetetään myös lupamaksutuloja.

Karsio kalastaa Simojoella nyt kolmatta kertaa. Myöhemmin kesällä tuttu kaveriporukka suuntaa Tenolle ja Pohjois-Ruotsin lohijoille.

– Tämä on hieno joki, joten harmittaa tuollainen yksittäistapahtuma, Karsio sanoo.

Espoon yllä Lintuvaaran kohdalla liiteli tänään iltapäivällä komea kotka. Laji jäi kuvaajalle epäselväksi.

Maakotka se ei ollut, eikä ilmeisesti merikotka. Lintu on siipien kärkiväliltään pitkälti yli metrin kokoinen. Lisäksi sen yläpuolella näkyy siiven etuosan ja takaosan välissä väriero.

Myös pyrstön juuressa on vaalea osa.

Kaukaa kuvatulla videolla lintu kaartelee vajaan minuutin ajan vilkkaan kaupungin yllä.

Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen myöntää, että takana on tuulinen kevät.

– Viimeiset pari kuukautta ovat olleet keskimääräistä tuulisempia.

Johtopäätöksiä tuulisen sään lisääntymisestä ei voida kuitenkaan vetää. Päinvastoin, myrskypäiviä on nykyään aikaisempaa vähemmän.

– Vuosien tai jopa vuosikymmenien aikajänteellä selkeää suuntausta tuulisempaan tai heikkotuulisempaan ei ole. Havaintoaikasarjat ovat vielä sen verran lyhyitä, etenkin puuskien osalta, että siitä on vaikea tehdä selkeämpiä johtopäätöksiä.

Jokisen mukaan esimerkiksi merialueiden myrskytilastot kertovat, että myrskypäivien määrä on jopa vähentynyt jonkin verran.

Tuulinen sää jää mieleen

Meteorologi Pauli Jokisen mukaan viime vuonna mitattiin vähiten myrskypäiviä viimeiseen 20 vuoteen. Kenties tuuliset päivät vain jäävät paremmin mieleen ja tyynet päivät häviävät muistista?

– Sillä on hyvin suuri vaikutus, ovatko ne muutamat päivät hyvin tuulisia vai onko sellaisia tasaisempaa tuulisuutta. Silloin ei välttämättä hattu lennä. Siinä on monta näkökulmaa, milloin ihmiset kiinnittävät huomiota tuulisuuteen, Pauli Jokinen myöntää.

Keväällä ja kesällä liikutaan enemmän ulkona. Auringon lämmittäessä tuulikin tuntuu maan pinnassa voimakkaammin.

– Kun aurinko lämmittää, niin myös puuskat pääsevät helpommin porautumaan ihan maan pinnan tasolle. Se lisää tuulisuuden tunnetta. Vaikka mittauksissa tuuli pysyy kymmenen metrin korkeudella samanlaisena kuin talvella, mutta silloin puuskat eivät ihan maanpintaan ulotu, selittää meteorologi Jokinen.

Tulevana viikonloppuna lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife toivoo kansalaisilta raportteja linnunpönttöjen asukkaista ja niiden tapahtumista. Pönttöbongaukseen osallistuu myös lintuharrastaja Jouni Ruuskanen.

– Tämä on hyvä juttu, koska näin saadaan ihmiset seuraamaan tarkemmin mitä pihapiirin pöntöissä tapahtuu. Tapahtuma on valtakunnallinen, joten sillä saadaan aika mukavia tuloksia siitä, mitä lintuja pöntöissä asuu ja minkä verran linnunpönttöjä on, Ruuskanen toteaa.

Pitkän linjan lintumies toivoo havaintoja erityisesti kottaraisista, sillä tummapukuiset visertäjät ovat vuosien saatossa käyneet harvinaisiksi. Hän toivoo, että kottaraisille laitettaisiin lisää pönttöjä.

– Aikoinaan kun pöntön laittoi, oli takuuvarmaa, että kottarainen tuli pesimään missä päin Kainuuta tahansa. Nyt se alkaa olla kohta harvinaisin pönttölintu.

– Karjatilat ovat hävinneet, joten kottaraisille ei ole hyviä ruokamaita. Maanviljelyksessä käytettiin yhteen aikaan paljon kirvamyrkkyjä juuri samaan aikaan, kun kottaraisilla oli poikaset pesässä. Kirvamyrkytysten jälkeen kaikista pesistä kuoli poikaset, kun emot syöttivät poikasilleen myrkyllisiä hyönteisiä, harmittelee Ruuskanen.

Linnut vaativia asujia

Ruuskanen kehottaa ihmisiä nikkaroimaan linnuille oikeanlaiset pöntöt, sillä väärin tehtyjä asumuksia ei välttämättä kelpuuteta.

– Telkän pönttöjä on aika vähän, niitä voisivat mökkiläiset laittaa lisää. Mökkirannoissa on tällä hetkellä menossa telkkien ja isokoskeloiden haudonta, ja pian poikaset lähtevät omillleen.

Viime vuoden kylmä alkukesä vaikeutti pikkulintujen pesintään. Tälle kesälle Ruuskanen toivoo suotuisampia olosuhteita.

– Muistelen, että aika paljon poikasia kuoli pönttöihin. Toivottavasti nyt pikkulinnut menestyisivät paremmin, eikä kylmiä ja sateisia päiviä tulisi paljoa.

Havaintojaan pönttölinnuista voi raportoida BirdLifen nettisivuille ilmestyvän verkkolomakkeen kautta lauantaina ja sunnuntaina. Tapahtuman tavoitteena on kerätä tietoa pönttölinnuista ja niiden pesinnästä sekä lisätä kiinnostusta lintujen seurantaan. Tulokset ovat myöhemmin kaikkien nähtävissä nettisivuilla.

Kainuussa yleisiä pönttölintuja ovat muun muassa töyhtö- ja hömötiainen, kirjosieppo ja leppälintu. Ruuskanen neuvoo tarkkailemaan lintuja niitä häiritsemättä.

– Pihapiirin linnut ovat tottuneet ihmisiin, joten ne eivät ole herkkiä pienelle häiriölle. Vähän aikaa kannattaa seurata, käyvätkö linnut pöntöllä vai ei ja minkälaista liikettä siellä näkyy. Jos Pönttöbongauksen yhteydessä havaitsee, että pönttö on tyhjä, vanhat pesäjätteet voi puhdistaa pois.

Maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön sekä metsähallituksen edustajat ovat tänään tutustumassa Kainuun ELY-keskuksen kutsumana Suomussalmen Näljängän hakkuualueiden liito-oravatilanteeseen. Samalla puheenaiheena on Kainuussa jatkuvan kohun ja valitusten kohteena olevan Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelman valmistuminen.

Kohusta huolimatta Metsähallituksen pääjohtaja Esa Härmälä ei pidä luonnonvarasuunnitelman tekoa Kainuussa mutkikkaana.

– Valtaosa lausunnoista on hyvin myönteisiä, vaikka ELY-keskuksen ympäristöpuolelta on tullut negatiivinen lausunto. Kokonaisuudessa sen vastaanotto on ollut myönteinen, sanoo Härmälä.

Pääjohtaja Härmälä on kiinnittänyt huomiota Kainuussa nousseeseen kohuun. Hän ihmettelee sitä, koska Metsähallitus on toiminut eri puolilla maata samojen periaatteiden ja ympäristöohjeiden mukaan.

– Toivottavasti saan lisää tietoa siitä miksi Kainuussa yhteisymmärrys löytyy vaikeamman kautta, eikä niin helposti kuin naapurimaakunnissa. Kysymys on varmaan siitä, että vuosien varrella asioita ja paineita on kasautunut ja niitä ei ole onnistuttu purkamaan, uskoo Härmälä.

Kainuussa erilainen ja hankala tilanne

Viime talvena esimerkiksi Suomussalmen Pesiönsaarissa suunnitellut hakkuut olivat luonnonsuojelujärjestöillä tarkasti seurannan alla. Hakkuut jäivät kuitenkin aloittamatta, koska leudon sään vuoksi jäätie jäi rakentamatta.

– Maailmassa puhutaan jäätyneistä konflikteista, meillä tuli Pesiönsaariin sulanut konflikti, naurahtaa Härmälä.

– Me muutimme ja kehitimme hakkuusuunnitelmia niin kauan, että kunnalla ja kyläyhdistyksellä ei ollut enää huomautettavaa, mutta näyttää siltä, ettei kaikkia saa helposti tyytyväiseksi. Tämän käynnin tarkoituksena ei ole hakea kokonaisratkaisua mihinkään. Menemme katsomaan Näljänkään liito-oravaesiintymiä, koska sielläkin on erilaisia tulkintoja siitä mitä on tehty ja mitä on jäänyt tekemättä. Myös ministeriöissä on huomattu, että Kainuussa tilanne erilainen ja hankalampi kuin muualla Suomessa, kertoo Esa Härmälä.

Liito-oravat ovat valtakunnallisesti kivenä kengässä, kun kohteena ovat metsähakkuut ja rakentaminen.

– Tämä on esimerkki siitä miten liito-oravan suojelu näyttää toimivan. Liito-oravat tulevat jatkuvasti esiin, olipa kyseessä Espoon Otaniemen teknisen korkeakoulun laajennus, metrotyömaa, omakotitalon vintti tai Kainuun metsät. Joten suojelutoimet ovat tuottaneet tulosta, sanoo Metsähallituksen pääjohtaja Esa Härmälä.

Järven tarina -dokumenttielokuvan kuvaukset ovat jo viime silausta vaille valmiit. Tällä hetkellä kuvataan täydentäviä otoksia.

Kuvaaja Hannu Siitonen uskoo, että ihmiset haluavat nähdä sitä luontoa, minkä ympäröimänä he asuvat. Tähän perustuu myös Järven tarinaa edeltäneen Metsän tarina -dokumentin suurmenestys.

– Meidän luonnosta ei ole tällaista tehty. Ihmiset haluavat nähdä aidon elokuvan, jossa ei ole lavastettuja kohtauksia. Elokuva kertoo siitä, mitä järvet ovat merkinneet suomalaisille jo muinaisista aijoista asti. Järviin liittyy uskomuksia, myyttejä ja tarinoita. Järvet ansaitsevat elokuvan ilman muuta siinä missä metsäkin, Siitonen kommentoi.

Luontodokumentin tekeminen kysyy kärsivällisyyttä. Yhteistyö luonnon kanssa on kuitenkin sujunut kuvaajan mielestä hyvin. Päälajien eli "pääroolien" esittäjien valitseminen oli selkeästi vaikeampaa kuin Metsän tarinaa tehdessä.

– Järvissä on paljon enemmän lajeja mistä valita. Veden alta kuitenkin löytyy dramatiikkaa ja varmasti myös mytologian tuntua, Siitonen kertoo.

Salakan kudut vaativat uuden oton

Kuuden pintakuvaajan ja muutaman vedenalaisen kuvaajan voimin toteutettu elokuva vaatii omistautuneisuutta.

– Tämä on elämäntapa. Tuntipalkka jäisi aika pieneksi jos sitä rupeaisi laskemaan. Tässä ei ole kyse siitä, vaan jostain muusta, Siitonen toteaa.

Myös Mikko Pöllänen kuvaa parhaillaan Järven tarinaa. Suomalainen järvimaisema tarjoaa hänen mielestään paljon haasteita ja mahdollisuuksia dokumenttielokuvan kuvaajille.

– Kun kartasta löytää Valkjärven, niin siellä voi olettaa löytävänsä kirkkaita vesiä. Valoa on joka tapauksessa järven läheisyydessä enemmän kuin varjoisassa metsässä, Pöllänen kommentoi.

– Salakan kudut Parikkalan keskustan lähellä meni viimeksi penkin alle, mutta jos ilma tästä lämpenee, niin sitä on yritettävä uudelleen, Pöllänen lupaa.

Kemijoki Oy maksaa sadan kalan siirron. Kalastajan Savukoski -yhdistyksen puheenjohtaja Kari Kivelä sanoo, että tämä on ensimmäinen kerta, kun yliseen Kemijokeen istutetaan lohia.

Lohia on istutettu jo aiemmin Ounasjoen latvoille. Yliseen Kemijokeen taas on istutettu aiemmin jo taimenia.

Ruoho on kasvanut kohisten Oulun korkeudella viime päivinä. Nurmikon kasvukausi onkin kiihkeimmillään ja parhaimmillaan sitä saa leikata pari kertaa viikossa. Ruohonleikkuri on siis raksuttanut pihoilla tänä kesänä jo monta kertaa.

Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Tuomas Kauppila sanoo, että nurmikko kasvaa nyt kovaa kyytiä.

– Nurmikolla on kosteutta kun on satanut niin paljon ja nyt kun on vähänkin lämmintä, se on valmiina kasvamaan. Alkukesä juhannukseen asti on yleensäkin kiihkeintä kasvuaikaa, Kauppila kertoo.

Kun päivä pitenee ja ilma lämpenee, kasvi yrittää käyttää tämän mahdollisimman hyvin hyödykseen. Näin se selviää paremmin taas seuraavasta talvesta.

Kasvukausi hyvässä vauhdissa

Nurmikkoa saa leikata ilmoista riippuen nyt parikin kertaa viikossa. Loppukesästä kerta viikossa riittänee.

Ylipuutarhurin mukaan kasvukausi on alkukesän kylmyydestä ja kosteudesta huolimatta normaaliaikataulussa. Esimerkiksi tuomet kukkivat ja ovat osin jo kukkineet Oulun korkeudella.

Oulun kaupunki leikkaa nurmikkoa kohteesta riippuen monenlaisilla laitteilla. Esimerkiksi kaupungintalon ympäristön nurmikko leikataan työnnettävällä kelaleikkurilla yleensä kahdesti viikossa. Nurmi on myös lyhyttä kuin golfkentällä.

Keskustan muut puistot kuuluvat niin sanottuun kakkoshuoltoluokkaan. Ne leikataan noin kerran viikossa yleensä leikkuujätteet keräävällä koneella.

Pudasjärven Livolta löytyi kotkanpesien tarkastuksessa pesäänsä ammuttu maakotka. Rengastettu naaraskotka oli ammuttu todennäköisesti helmi-maaliskuussa. Poliisi etsii nyt tekijöitä.

Kotkan ampuminen on nykyään hyvin harvinaista, kertoo metsähallituksen ylitarkastaja Tuomo Ollila.

– Mikä tahansa kotkavaino on nykyään harvinaista, mutta kotkavainoa ei saada ikinä kokonaan pois, Ollila sanoo.

Pohjoisessa ei riitä reviirejä

Maakotkalla on lähinnä pohjoisessa Suomessa asuttuna yli 400 reviiriä. Lähes kaikki reviirit ovat Pohjois-Suomessa poronhoitoalueella.

– Ensi syksynä maakotkia on noin 1200, Ollila laskeskelee.

Maakotka on vaarantunut laji, mikä tarkoittaa että ilman suojelutoimia laji saattaisi hävitä Suomesta. Kanta on kasvamassa ja kotka levittäytymässä etelään.

– Pohjoisessa ei ole enää kotkalle reviirejä. Maakotka levittäytyy tällä hetkellä keskiseen Suomeen.

Maakotkalle kelpaa Ollilan mukaan kaikki, mitä se saa kiinni. Tärkeintä ravintoa ovat jänikset ja kanalinnut.

Etelä-Suomessa harsolla suojatut mansikkakasvustot kukkivat parhaillaan, kerrotaan Pro Agriasta.

Kylmä sää on hidastuttanut tuntuvasti mansikkakasvustojen kehitystä, joten mansikan satokausi alkaa vasta heinäkuussa, kertoo marjanviljelijä Jukka Aalto Aallon marjatilalta Hausjärveltä.

Tammelalaisella Ahdesalon marjatilalla suurin osa poimijoista aloitaa työnsä vasta heinäkuun alkupuolella.

Honey-lajikkeen satoa odotellessa

Ensimmäisenä harson alla punastuvat Honey-lajikkeen marjat, kertoo mansikanviljelijä Johanna Mettällä lammilaiselta Kuusamon marjatilalta.

Juhannukseksi ei sitäkään kuitenkaan saada. Viimeaikaiset kovat tuulet ovat kuivattaneet mansikkapeltoja, joten taimia on tällä hetkellä kasteltava ahkerasti.

Kesän säät sanelevat sen miten pitkälle mansikan satokausi jatkuu. Yhtäkkinen hellekausi saattaa kypsyttää marjat nopeasti, jolloin kausikin on äkkiä ohi.

Mansikanviljelijän toivesää onkin varsin tasainen lämpö, sanoo Johanna Mettälä:

– Sellainen plus 20 astetta on sopiva, mitään 30 asteen helteitä ei kyllä toivota. Yöllä sopivassa suhteessa sadetta, että se ei häiritse poimintaa päiväsaikaan.

Metsästäjäliiton Lapin piirin puheenjohtajaa Kalevi Korhosta huolestuttaa se, että vapaa-ajallaan lapset ja nuoret mieluummin värkkäävät mobiililaitteidensa kanssa, kuin osallistuvat luonto- ja eräharrastuksiin.

Piirin järjestämille Metso -leireille osallistuu tänä kesänä parisataa lasta ja nuorta. Kesän toinen Metso-leiri alkoi maanantaina Sallassa. Leirillä opetetaan eränkäynnin alkeita ja päivitetään pidemmälle edenneiden taitoja.

Sallan leiri sai tänä kesänä 25 osallistujaa. Osallistujat ovat pääosin paikallisia, mutta onpa mukaan lähdetty Kemijärveltä, Kuusamosta ja aina Mäntyharjulta asti.

Kalevi Korhonen on tyytyväinen, että myös tytöt ovat kiinnostuneet erästämisestä ja ampumaharrastuksesta. Seitsemän tyttöä osallistuu Sallan leirille.

– Tyttöjen määrä Metso -leireillä on viime vuosina jatkuvasti kasvanut, sanoo Korhonen.

Metso-leiriltä eräpolun alkuun

Metsästäjäliiton Lapin piiri järjestää tänä kesänä neljä Metso-leiriä. Yksi on jo pidetty Tervolassa. Sallan jälkeen ovat vuorossa Kittilä ja Ylitorniolla Pessalompolo. Liitto mainostaa leirejä lauseella "Metso-leiriltä turvallisesti eräpolun alkuun".

Metso-leirit ovat erä- ja riista-aiheisia nuorisoleirejä, joita Metsästäjäliiton piirit järjestävät. Leirillä lapset ja nuoret oppivat eränkäyntiin, riistanhoitoon ja metsästykseen liittyviä asioita turvallisesti ja hauskasti samanhenkisessä seurassa.

Monilla Metso-leireillä voi myös suorittaa metsästäjätutkinnon.

Hauskaa erähenkistä toimintaa

Kalevi Korhonen kertoo, että Metso-leirejä on Suomessa järjestetty pian kaksikymmentä vuotta. Lappiin leirit tulivat kymmenkunta vuotta sitten. Leireille osallistuu vuosittain viitisensataa lasta ja nuorta, Lapissa parisataa.

Suurin osa Metso-leireistä on tarkoitettu 10-16 -vuotiaille. Mukaan sopivat niin metsästyskortin suorittaneet kuin suorittamattomatkin.

Sallan Metso-leirillä oli innostunut tunnelma. Leirin johtaja Klaus Loisa johdatteli asioita kiinnostavalla otteella. Merkittävä päivä nuorille on se, kun he pääsevät käsittelemään aseita ja ampumaan.

Omenapuut ovat hyönteispölytteisiä, joten tulevaan satoon vaikuttaa mehiläisten ja kimalaisten vierailu kukassa. Viileän sään lisäksi ongelmia aiheuttaa kova tuuli.

- Kun kukat aukeavat, niin ne saattaavat saman tien lentää pois. Ei ehdi kukka olla esillä riittävän pitkään, harmittelee hedelmäviljelijä Simo Tommola Leivomäeltä.

Osalla viljelijöistä on omia mehiläisiä. Välttämättä siitäkään apua ei ole, koska tarhatut pölyttäjät karttavat viileyttä ja tuulta luonnossa varttuneita lajitovereitaan enemmän.

Tommolan mukaan asiassa on myös positiivinen puoli.

- Jos kaikista kukista tulisi omena, niin puut saattaisivat kuolla rasitukseen. Ei pidä huolestua, jos osa kukista ja raakileiden aluista varisee pois. Kunhan edes yksi omena tulisi vaikka viittä kukkaa kohti, silloin meillä olisi vielä ihan kelpo sato tulossa, Tommola summaa.

Omenoissa suosionsa ovat säilyttäneet vanhat ja tutut lajikkeet.

- Valkeakuulaat ja punakanelit. Meillä on myös paljon uusia lajikkeita. Varhaisin lajike on pirja, se on hyvä syöntiomena ja se kypsyy jo elokuussa, Tommola sanoo.

Kaikkiaan omenalajikkeita on Suomessa yli sata.

Simo Tommolaa haastetteli Terhi Pirilä-Porvali.

Kevät ja alkukesä ovat olleet erittäin sateisia Länsi- ja Keski-Lapissa. Länsi-Lapissa satoi toukokuussa kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin tavallisesti.

Apulaismeteorologi Pirkko Karlsson Ilmatieteen laitokselta kertoo, että esimerkiksi Ylitorniolla ja Pellossa toukokuun sademäärä hipoo jo 30 vuoden mittausjakson sade-ennätystä.

Kesäkuu on alkanut sateisena

Sateet ovat jatkuneet myös kesäkuussa, sillä Ilmatieteen laitoksen mukaan esimerkiksi Pellossa ja Ylitorniolla on satanut päivittäin. Ylitorniolla vettä on satanut enimmillään 27 ja Pellossa 25 millilitraa yhden vuorokauden aikana.

– Määrät ovat huomattavia, sillä kesäkuussa on keskimäärin 1-2 päivää, jolloin sadetta tulee yli 10 milliä vuorokaudessa. Nyt nämä päivät on jo käytetty, naurahtaa Karlsson.

Kesäkuussa Pohjois-Suomessa sataa keskimäärin 50-60 millilitraa. Ylitorniolla kuluvan kuukauden sademäärä on jo 61 ja Pellossa 48 millilitraa.

Vettä on tullut kesäkuun alussa runsaasti myös muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla ja Koillismaalla.

Lapin luonnonsuojelupiirin valitus Natura-alueelle Ylitorniolla myönnetystä malminetsintäluvasta on hylätty Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa.

Mawson kertoo pörssitiedotteessaan, että hallinto-oikeus hylkäsi valituksen kokonaisuudessaan. Päätöksen saatua lainvoiman yhtiö voi jatkaa malminetsintää Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-alueilla Tukesin antaman lupapäätöksen ehtojen mukaisesti.

Talviaikaan malminetsintä on mahdollista syväkairausmenetelmillä ja sulan maan aikana kannettavalla kalustolla.

Alueella sijaitsee Mawsonin Palokkaan malminetsintäalue, jossa yhtiö on halunnut aloittaa kairaukset kevyellä kannettavalla kalustolla elokuussa.

Mawsonin ympäristöpäällikkö Noora Raasakka korostaa, että malminetsinnän pysähtyminen olisi suuri takaisku niin paikallisille kuin koko Lapillekin.

– Tässä on jo pari vuotta mennyt hukkaan erinäisten valitusten vuoksi. Työllisyysvaikutukset olisivat kuitenkin aika merkitävät ja nyt ollaan meidän mielestä päästy sellaiseen tilanteeseen, että tutkimuksia voidaan tehdä kestävästi ja ympäristö- ja luontoarvot huomioiden, Raasakka sanoo.

Lapin luonnonsuojelupiiri vaati Tukesin antaman malminetsintäluvan kumoamista, koska se katsoo syväkairausten aiheuttavan merkittäviä haittoja alueen luonnolle, maisemalle ja ihmisten terveydelle.

Hallinto-oikeuden päätös saa lainvoiman 22.6., jos siitä ei valiteta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Pietarsaarelaisessa Aspregrénin puutarhassa kokeillaan, onnistuuko pikaporkkanoiden kasvatus myös kotipuutarhassa. Kokeilu alkoi huhtikuussa, kun puutarhuri Ari Vainionpää istutti porkkanan siemeniä styroksilaatikoihin ja idätti niitä kasvihuoneessa. Säiden lämmettyä laatikot siirrettiin ulos taimilavoille karaistumaan ja kylmäkäsittelyyn. Kesäkuun toisella viikolla taimet istutettiin maahan.

– Porkkanalla on pitkä kasvuaika. Nopeimmilla lajikkeilla kestää 70 - 80 vuorokautta kasvaa siemenestä satoon. Eli  jos halutaan porkkanaa ennen elokuun porkkanaa puoltaväliä, silloin pitää melkein lähteä esikasvattamaan, Ari Vainionpää neuvoo.

Toistaiseksi Vainionpää on aikataulussa. Koleus ja sateet voivat kuitenkin hidastaa kasvua.

– Kyllä pitää lämmetä aika paljon. Tarvitaan noin 20 - 25 astetta lämpöä nyt, ja että ennen kaikkea kasvualustan pitää lämmetä. Nyt siellä ei tapahdu mitään.

Jos kaikki menee hyvin, Vainionpää kokeilee ensi vuonna juhannusporkkanoita.

– Mutta silloin pitää aloittaa esikasvatus vielä aikaisemmin ja käyttää vähän korkeampaa kasvualustaa kuin styroksilaatikko, koska sielläkin tulee pohja joskus vastaan.

Metsähallitus ei aio lähteä mukaan Aulangolla toistuviin joutsenten reviiritappeluihin

Hämeenlinnan Aulangon puistometsän nimikkokyhmyjoutsenet ovat toistamiseen joutuneet puolustamaan rajusti kotilampeaan itseään pienempiä, mutta aggressiivisia laulujoutsenia vastaan.

Kotisaaren valtaajat on toistaiseksi saatu häädettyä, mutta hinta on ollut kova. Metsähallitus ei aio sekaantua luonnonvaraisten lintujen reviiritaisteluihin.

Vuosia Aulangon Joutsenlammella perheitä ihastuttaneet kyhmyjoutsenet Aino ja Janne joutuivat todennäköisesti viime perjantaina laulujoutsenten hyökkäyksen kohteeksi.

Sama tapahtui ensimmäisen kerran viime kesänä, jolloin Janne sai niin pahasti siipeensä, että lintu toipui saamistaan iskuista vasta talvella.

Ainon onnistui kuitenkin kasvattaa yksin poikasensa.

Tällä kertaa Aino lensi lammella käydyn taistelun alta pois, mutta Janne ei vajaan lentokykynsä takia voinut väistää yhteenottoa.

Aino tarkastetaan tiistaina

Sisukkaana kyhmyjoutsenena se jäi lopulta lammelle voittajana, mutta pahasti murjottuna.

Lintu korjattiin maanantaina hoitoon. Janne on nyt sisähoidossa eläinlääkärin määrättyä sille. antibioottikuurin.

– Jannella ei ole luita poikki, mutta miltei sen kaikki siipisulat ovat poissa ja nirhaumia on siellä ja täällä. Nyt ei voi tehdä muuta kuin lääkitä lintua ja katsoa lähteekö sen siipi toimimaan. Janne on kyllä murjotun näköinen, myöntää kenttäpäällikkö Jere Rauhala Metsähallituksesta

Pakoon lähtenyt Ainokin lensi maanantaina iltapäivällä jostain takaisin Joutsenlammelle ja yöpyi saaressa.

– Tiistaina tarkastamme linnun, jotta tiedämme mikä sen tilanne on.

Rauhalan mukaan tärkeintä olisi saada Jannen tappeluhaavat umpeutumaan, ennen kuin linnun voi päästää takaisin Joutsenlammelle.

Viime vuoden kokemuksesta tosin tiedetään, että se voi ottaa yllättävän paljon aikaa.

Reviiritaistelujen väliin ei aiota mennä

Hämeenlinnalaiset ovat vahvasti kiintyneet Ainoon ja Janneen ja niitä seurataan tarkoin. Tapahtunut yhteenotto on aiheuttanut jälleen keskustelua lintupariskunnan kohtalosta.

Osansa siitä saa myös puistossa työskentelevä Metsähallituksen henkilökunta.

Jere Rauhalalla on kuitenkin selkeä näkemys työntekijöiden roolista:

– Me emme aio puutua luonnonvaraisten lintujen kahakoihin, emmekä estä laulujoutsenten rantautumista ja asettumista alueelle. Jos ne sinne haluavat tulla, niin ne tulevat.

– Emme lähde erotuomariksi kahakan väliin.

Onkin todennäköistä, että yhteenotto kahden joutsenlajin välillä uusiutuu.

– Nyt on menossa vain välirauha, Rauhala uskoo.

Laulujoutsen on kyhmyjoutsenta isompi ja vahvempi lintu, mutta Aino ja Janne ovat urhoollisesti taistelleet isompia ja vahvempia valtaajia vastaan.

– Harva meistä kodistaankaan vapaaehtoisesti luopuu, Jere Rauhala pohtii.

KORJAUS 09.06.2015 klo 16.45: Laulujoutsen on kyhmyjoutsenta pienempi