Vaalassa tarkkaillaan aktiivisesti Oulujärven pinnan korkeutta. Mikäli vesi on liian korkealla lokkien pesimäaikaan ja peittää karikot, niin lokit hakeutuvat lähemmäs rantaa rakentamaan pesää. Jos alkukesä on liian suotuisa, voi lokkiongelmasta kehkeytyä jälleen paha. Viime vuonna lokit sotkivat pahiten laitureita Säräisniemen ja Manamansalon venesatamissa. Lokit aiheuttavat eniten harmia niissä paikkoissa, joissa ihmisiä liikkuu enemmän.

– On vielä hyvin vaikea arvoida kesää, koska lokeilla ei ole vielä pesimäkausi alkanut. Lokki on aika paikkauskollinen, joten samatyyppinen ongelma voi olla kuin viime vuonna, ennakoi Vapaa Vaala-  mökkitoimikunnan puheenjohtaja Esa Karjalainen.

Nyt Vaalassa tarkkaillaan Oulujärven veden korkeutta. Se on ratkaisevassa asemassa nyt, ja sitten kun pesimäkausi alkaa.

–  Lokit tekevät yleensä pesänsä karikoille, kun vedenpinta on matalalla. Tälläiset paikat ovat niiden luonnollisia pesimäpaikkoja. Jos vesi on liian korkealla, niin silloin ne hakeutuvat laitureille. Joinakin vuosina lokit ovat tehneet kareille pesänsä, ja sen jälkeen noussut vesi on hukuttanut pesiä, eli poikasten määrä väheni.

Ongelmaan haetaan ratkaisua

Vaalassa pohdittiin, mitä lokkiongelmalle voisi tehdä. Samanlaista pohdintaa on käyty monilla muillakin paikkakunnilla Suomessa. Kalajoella ongelma on ollut viime vuosina erityisen paha ja siellä annettiin poikkeuslupa pesähäirintään.

– Ongelmaan on aika vaikea puuttua, koska joukossa on myös rauhoitettuja tiiroja. Pesimäikaan lintujen häiritseminen on muutenkin kielletty. Viranomaiset ehdottivat aallonmurtajille betoniverkkoja kivien päälle, mutta ei se ole esteettisesti hyvä ratkaisu, koska rautaverkko ruostuu. Minusta kunnan ja ELY-keskusten viranomaisten pitäisi miettiä miettiä sitä, millaisia lupia tällaisiin tilanteisiin annetaan. Viime vuonna he vain totesivat, että asiaan on vaikea puuttua.

Esa Karjalaisen mukaan lokkiongelma on monilla paikkakunnilla niin ongelmallinen, että siihen pitäisi puuttua tehokkaammilla keinoilla, kuten Kalajoella käytetyllä pesintähäirinnällä.

– Lokkien populaatio on silloin sopiva, kun  se ei aiheuta ylimääräistä haittaa ihmiselle. Jos määrä kasvaa liian suureksi, niin silloin lokit tulevat lähemmäksi ihmisiä.

Suomen ensimmäisen kattohaikaraparin pesintä on hyvässä vauhdissa. Pesä on rakennettu ja pari valmis poikasille. Paikalliset uumoilevat parin jo aloittaneen hautomisen. Munista ei kuitenkaan ole vielä näköhavaintoja.

– Joidenkin mukaan haudontaa on selvästi, mutta se ei ole varmaa, koska munista ei ole havaintoa, sanoo Birdlifen tiedottaja Jan Södersved.

Suomen oloissa äärimmäisen harvinainen haikarapari pesii Koski Tl:ssä Varsinais-Suomessa.  Pesää tiiviisti seuraava naapuri Markku Kärri lähetti viestiä haikaraparin kuulumisista Yle Turun Facebook-sivulle.

– Naaras istunut jo melkeen viikon pesällä. Oliskohan siellä jo munia? Kuka tietää? Pian se selviää. Eli täällä kaikki hyvin, Kärri kommentoi.

Mistä tietää, mitä haikara hautoo?

Jan Södersvedin mukaan lintu saattaa näyttää siltä, että se hautoo, vaikka se todellisuudessa vain lepäilisi pesällä. Muutamasta selvästä merkistä voi kuitenkin veikata, onko haudonta todella alkanut.

–  Haudonta pitää aloittaa heti ensimmäisestä munasta. Jos toinen linnuista makaa suurimman osan aikaa pesällä, niin haudonta on voinut alkaa. Tauot ovat silloin muutaman minuutin mittaisia eikä pesä ole puolta tuntia kerrallaan tyhjillään. Jos lintu vain seisoo pesällä, se ei haudo munia.

Birdlife Suomen mukaan paikalla on käynyt paljon uteliaita katselijoita ja lintukuvaajia. Järjestö muistuttaa, että haikaroihin on syytä pitää kunnioittava etäisyys, jottei pesintä häiriinny.

– Jos ei poikkea tieltä katsomaan tai kuvaamaan haikaraa, on etäisyys sopiva. Koko ajan halutaan pikkuisen lähemmäs, jotta saadaan parempia kuvia. Ihan pesän alta ei edes saa kaikkein parhaimpia kuvia, koska kuvakulma on huono, Södersved vinkkaa.

Ihan mielettömästä arkajalasta ei kuitenkaan ole kyse.

– Ilman muuta sietää ihmisen läsnäoloa ja tottuu ihmisen normaaliin kulkemiseen, mutta se voi kokea uhkaavaksi, jos joku jää tähtäilemään, se on haikaran kannalta uhkaavaa, Södersved sanoo.

Haikara ei turhia nirsoile

Birdlifessa ei ihmetellä sitä, että kattohaikarat herättävät ihmisissä suurta kiinnostusta. Jos poikasia syntyy, ovat ne tiettävästi ensimmäiset Suomen luonnossa syntyneet kattohaikarat.

Kattohaikarapari  saa keskimäärin neljä munaa. Parhaimmillaan lintu voi pyöräyttää jopa seitsemän munaa. Haudonta kestää runsaan kuukauden.

– Sää ja ravinto vaikuttavat poikasten määrään. Kattohaikara on kaikkiruokainen. Etelä-Euroopassa ne vierailevat jopa kaatopaikoilla. Baltiassa ne syövät pikkueläimiä, kuten sammakoita, hyönteisiä ja pikkunisäkkäitä, Södersved sanoo.

Esimerkiksi Pirkanmaalla on vielä viljelijöitä, jotka eivät ole huonon sään takia voineet aloittaa kevätkylvöjä. Kolea kevät ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen.

– Viime vuodet ovat totuttaneet meidät varhaisiin keväisiin, mutta historiallisesti tarkasteltuna tilanne ei suinkaan ole katastrofaalinen, sanoo kasvintuotannon asiantuntija Ritva Tolppa ProAgria Etelä-Suomesta.

Tolppa sanoo, että vielä 1990-luvulla oli keväitä, jolloin kevätkylvöihin päästiin vasta kesäkuussa, mutta 2000-luvulla keväät ovat aikaistuneet. Viljakasveista ainoastaan vehnää on kasvuaikansa takia vaikea saada kasvamaan myöhästyvillä kylvöillä, mutta Tolpan mukaan ne voidaan korvata kauralla tai ohralla.

Viljelijät voivat kuitenkin joutua tekemään viljelysuunnitelmansa uudelleen, ja tämä saattaa tilakohtaisesti tuottaa ongelmia.

Kasvitautien riski kasvaa

Sadon onnistumisen kannalta kylvöajankohtaa tärkeämpää on hyvä kesä ja syksy. Jo kylvönsä aloittaneiden viljelijöiden sato ei vielä Etelä-Suomen sateista ole pilalla, mutta kylmä sää hidastaa kasvua.

– Herkempien kasvien kuten perunan ja öljykasvien kylvöihin ei olla vielä päästy, sanoo Tolppa.

Märkä ja kylmä sää kuitenkin mahdollistaa erilaiset kasvitaudit, kun esimerkiksi perunan taimettumisaika pidentyy.

Tulva on aiheuttanut Lapissa vahinkoja pääasiassa kesämökeille, rantasaunoille, laitureille ja erilaisille rantarakenteille. Lisäksi vettä on päässyt suotautumaan moniin kellareihin maakerroksien läpi.

Ounasjoessa Kittilän kohdalla tulvaveden pinta nousi korkeimmilleen tasolle 15.5. ja jäi vahinkorajasta 72 cm. Vesipinta jatkaa hiljaista laskuaan. Kittilään ja sen yläpuoliseen Ounasjokeen ennustetaan vielä toista pienempää tulvahuippua toukokuun lopulle.

Tornionjoessa Tornion kaupungin kohdalla tulvavesi kävi korkeimmillaan 17.5. 18 cm vahinkoriskirajan alapuolella. Tällä hetkellä vesipinta on laskusuunnassa. Tornionjoelle ennakoidaan toista tulvahuippua touko-kesäkuun vaihteeseen.

Virtaamien ja vesipintojen korkeuksien ennakoidaan jäävän ensimäistä huippua hieman pienemmiksi ja pysyvän vahinkoriskirajan alapuolella. Runsaiden sateiden myötä tulvatilanne saattaa muuttua vielä huonompaan suuntaan.

Kemijärven pinta on saavuttanut kesävedenkorkeuden ja on nyt lähes täynnä. Kemijärven tulovirtaama on pienentynyt, mutta Seitakorvan juoksutusta pidetään vielä suurena viikonloppuun. Lapin ELY-keskuksen Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta hakemaa lupaa Kemijärven säännöstelyehtojen tilapäiseksi muuttamiseksi ei otettu käyttöön.

Kemijoen maksimivirtaamat ja tulvaveden korkeudet ajoittuivat Rovaniemellä viime viikonvaihteeseen ja olivat tavanomaista suurempia. Tulvavesi nousi lauantai-iltana korkeimmillaan 18 cm vahinkorajan alapuolelle. Seitakorvan ulosjuoksutukset pitävät virtaamia Rovaniemen kohdalla suurina ensi viikolle asti.

Ivalojoessa tulvaveden virtaamat ja vesikorkeudet jäivät lähelle keskimääräisiä ja olivat korkeimmillaan 12.5. Toista, ensimäistä hieman pienempää tulvahuippua odotetaan ensi viikon alkuun. Ely-keskuksen mukaan tulvatilanne Ivalojoella on vakaa, eikä ongelmia ole odotettavissa.

Tenojoen tulvasta ennustetaan kaksihuippuista. Ensimmäinen huippu oli 14.5 ja toista, hieman suurempaa huippua, odotetaan ensi viikon alkupuolelle eli toukokuun 26.päivän tienoille. Maksivirtaaman ennakoidaan olevan keskimääräistä hieman pienemmän.

Kemijärven kaupunkitaajaman keskellä olevan Pöyliöjärven tilaa ei ole kannattavaa ryhtyä parantamaan sekoittamalla siihen uutta vettä Kemijärvestä.

Pöyry-yhtiöllä teetetyn tutkimuksen mukaan Pöyliöjärven ravinnepitoisuudet pysyisivät korkeina ja järvi säilyisi keskirehevänä lisäveden pumppauksen jälkeenkin. Lisäpumppausta ei liioin puolla sen hinta ja hyötysuhde.

Pöyryltä tilattu selvitys liittyy Kemijärven vesistökunnostushankkeeseen, jota yhdessä ovat vetäneet Lapin Ely-keskus, Kemijärven kaupunki ja Kemijoki Oy.

Sallasta Kuusamon erämaametsien kautta Venäjän puolelle Paanajärveen laskeva Oulankajoki on perinteisesti ollut taimenen pyytäjien suosiossa touko-kesäkuun aikana. Silloin virkistyskalastajat ovat pyytäneet taimenia muun muassa Kiutakönkään alapuolella.

Pienentyneen kannan takia Metsähallitus ja Kuusamon yhteisalueiden osakaskunta ovat rauhoittaneet taimenen koko pyyntikaudeksi Oulankajoessa. Viime vuonna laskettiin, että jokeen nousi vain 120 kutukypsää taimenta.

Virkistyskausi aluillaan

Metsähallituksen virkistyskalastuskohteiden varsinainen kausi on hiljalleen käynnistymässä. Osa kalastuspaikoista Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa on jo avattu ja osa avataan lähipäivien aikana. Vuosittain Metsähallitus myy Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun virkistyskalastuskohteisiin noin 15 000 lupaa, joista pääosa on päiväkalastuslupia. Suosituin kohde on Hossa, jonne luvista myydään noin kolmannes.

Metsähallituksen virkistyskalastuskohteet avataan harrastajille näinä päivänä. Sievin Maasydänjärvellä ja Vaalan Manamansalossa kausi on jo alkanut, mutta esimerkiksi Taivalkosken Kylmäluomalle kalaan pääsee vasta ensi viikonvaihteessa.

Kesäkuun alussa kalastukselle avataan Livojoki, Oulankajoki, Iijoen keskiosa, Korvua-Näljänkäjoki ja Hossanjoki.

Saaliita turvattu istutuksilla

Pyyntikokoista kirjolohta istutetaan Syväjärveen, Laahtaseen, Maasydänjärveen, Manamansaloon, Seitenahveniseen , Hossaan ja Kylmäluomalle. Lisäksi kohteiden kalastoa täydennetään vuosittain muun muassa taimenen, harjuksen ja siian poikasistutuksilla.

Metsähallitus toivoo, että kalastajat ilmoittavat saalistietonsa, joita voidaan jatkossa käyttää muun muassa tulevien istutusten mitoittamisessa.

Kaupunginjohtaja Timo Halonen käyttää otto-oikeutta asiassa, koska lautakunnan keskiviikkoinen päätös uudesta kaupungin yleiskaavaluonnoksen päivityksestä poikkeaa hänen mukaan niin paljon alustavasta, että sitä ei voi sellaisenaan hyväksyä.

Luonnokseen tehtiin viime hetkillä ennen lautakuntakäsittelyä ja vielä keskiviikkoisessa yhdyskuntalautakunnan käsittelyssä huomattavia muutoksia. Lautakunta päätti vastoin alustavaa esitystä, että kiistelllylle Juomasuon alueelle voisi jatkossa tulla kaivostoimintaa.

Tuore kaavaluonnos antaa mahdollisuuden kaivostoimintaan myös luontomatkailukohde Jyrävän ja Kitkajoen läheisyydessä, samoin kuin Kitkajärven suunnalla.

– On aivan poikkeuksellista, että kolme vuotta työstettyyn kaavapäivitykseen tehdään viime hetkillä noin kovia muutoksia. Tällaista mallia, joka tuli yhdyskuntalautakunnasta ulos, ei ole ollut missään vaiheessa esillä, Timo Halonen puuskahtaa.

Kaupunginjohtaja Timo Halonen haluaa palautaa kaavaluonnoksen alkuperäiseen asentoonsa. Sen mukaan kaavalla rajoitetaan kaivostoimintaa muun muassa Juomasuolla ja Jyrävän suunnalla.

– Uraanikaivostoiminnasta puhuttaessa pitää muistaa, että Kuusamon kaupungilla on veto-oikeus aina, kun uraanikaivostoimintaa suunnitellaan Kuusamoon. Se asia on hoidossa, Halonen sanoo.

Kuusamon kaupunginhallitus käsittelee kaavaluonnosta ensi maanantaina 25. toukokuuta.

Hirvikannan viime vuosikymmenten voimakas kasvu on pakottanut luomaan lukuisia ohjeita ja sääntöjä, joita ilman Suomessa ei enää pärjättäisi. Esimerkiksi hirvikolarin tai taimikkotuhojen korvaamiseen on olemassa selkeä säännöstö.

Hirvipolitiikasta perjantaina väittelevä Jere Nieminen kuitenkin sanoo, että toimivan hirvipolitiikasta tekee se, että säännöistä - varsin epäsuomalaiseen tapaan - joustetaan.

– Kaikkia kansalaisia pitää hallinnoida tasapuolisesti, mutta käytännöllisen jouston takia se ei aina toteudu ihan täysin. Minun näkemykseni mukaan kuitenkin hirvipolitiikan toimivuuden kannalta se ei ole niin olennaista, vaan juuri se pieni jousto tekee hallinnosta toimivan.

Hirvi ja ihminen kohtaavat paitsi sattumalta näköetäisyydeltä, myös hallinnon eri osia vaativalla tavalla. Esimerkiksi hirvikolari, taimikkovahinko tai kaatolupa vaativat oman viranomaiskäsittelynsä.

Maallikon näkökulmasta väitöstutkimus näyttää vahvistavan sitä näppituntumaa, että tapauskohtainen järjen käyttö voi sittenkin olla kansalaisen oikeusturvalle parempi kuin äärimmäisen tarkka hallintomääräysten noudattaminen.

Hyisistä vesistä huolimatta monet sukellusseurat ovat jo avanneet avovesikauden. Esimerkiksi Outokummun ja Kuopion Urheilusukeltajat ovat julistaneet kesäkauden tulleen.

Sukeltajat etsivät hyviä kohteita aktiivisesti. Monet suosikkikohteet ovat vedellä täyttyneitä vanhoja kaivoksia.

Tuusniemen Paakkilassa sijaitsee vuonna 1975 suljettu asbestikaivos. Avolouhoksen sanotaan olleen aikoinaan Euroopan merkittävin asbestikaivos. Kun kaivos suljettiin, tunnelin, joka yhdistää kaksi avolouhosta, jäi esimerkiksi työmiesten sosiaalitilat.

Kaivos täyttyi vedellä, ja myöhemmin sukeltajat ovat tutustuneet kaivoksen uumeniin. Avolouhoksen pohjalta löytyy muun muassa vanha betonivaunu.

Avataanko Outokummun tunneleita sukeltajille?

Muutama vuosi sitten urheilusukeltajat eri puolilta Suomea innostuivat Outokummun vanhan kaivoksen potentiaalista. Kaupungin alla kulkee useiden kilometrien verran tunneleita. Kaivoksessa työskennelleet kaivosmiehet kertovat, että maan sisältä tuotiin pois vain työkoneet, kun tunnelit suljettiin.

Myös Outokummun kaupunki innostui sukeltajien toiveesta. Kaupunki teki muutamia vuosi sitten aiesopimuksen ulkopaikkakuntalaisten sukeltajien kanssa Keretin vinotunnelin osalta. Toimintaa ei kuitenkaan ole saatu käynnistettyä. Nyt kaupunki ja Outokummun Urheilusukeltajat aloittelevat yhteistyötä.

– Vinotunneli kulkee 4 kilometrin matkan Mustikkakorvesta Keretille. Se on tunneli, jota ajettiin kumipyörillä, kertoo matkailun kehittämispäällikkö Ulla-Riitta Moilanen.

Moilasen mukaan kaupunki ja sukeltajat aikovat ottaa selvää kesän aikana, missä kunnossa vinotunneli on.

Outokummun Urheilusukeltajien puheenjohtaja Teemu Valjus kertoo, että Kaasilasta lähtevä tunneli saattaisi olla helposti avattavissa.

– Seuramme entinen kaivosmies muistelee, että Kaasilan tunnelin suulla olisi ovet ja sen suuaukko olisi täytetty hiekalla, Valjus arvelee.

Esimakua Outokummun kaivossukeltamisesta on saatu, esimerkiksi entisestä Vuorenpeikonmaan puolelta on päästy kurkistamaan maan sisään.

Lihaa syövät ihmiset ajattelevat selvästi eri lailla kuin kasviksia kuluttavat toverinsa, osoittaa kansainvälinen tutkimus. Erot näkyvät parhaiten suhtautumisessa eläimiin.

Opiskelijoilta ja aikuisilta kysyttiin Yhdysvalloissa, miksi heidän mielestään on sopivaa syödä lihaa. Kävi ilmi, että suurin osa lihansyöjistä järkeistää ruokavaliotaan neljällä tavalla: he uskovat lihansyönnin olevan luonnollista, normaalia, tarpeellista tai mukavaa. Myös yhdistelmät olivat mahdollisia.

Jopa yhdeksän kymmenestä perustelusta sopi johonkin mainituista neljästä vastausluokasta. Näistä suosituin oli, että lihansyönti on tarpeellista.

Tutkijat panivat merkille, että "neljän n:n" (natural, normal, necessary, nice) porukka esineellistää eläimiä kasvissyöjiä enemmän. Esineellistämisellä viitataan tässä yhteydessä taipumukseen vähätellä eläinten olemusta ajattelevina olentoina.

Verrattuna toisiin ihmisiin kyseinen ryhmä mieltää muita harvempien eläinlajien olevan sellaisia, että niiden kohtalosta tulisi olla huolissaan moraaliselta kannalta. Lisäksi he ovat muita taipuvaisempia sietämään sosiaalista epätasa-arvoa.

Neljän n:n vastauksia kertyi enemmän miehiltä kuin naisilta. Tuloksissa on huomioitu persoonallisuuden vaikutukset vastauksiin.

Lihansyöjät ovat sitoutuneita tapaansa – mutta eivät ylpeitä siitä

Tarkastelussa havaittiin useita muita piirteitä, jotka ovat tyypillisiä neljän n:n ryhmälle. Heidän ruokavalintojaan eivät yleensä ohjaile eettiset arvot, ja he ovat kasvissyöjiä vähemmän kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista. He ovat myös erittäin sitoutuneita lihansyöntiinsä.

Lisäksi neljän n:n ryhmä on muita vähemmän ylpeä ruokavaliostaan, mutta tuntee toisia lievempää syyllisyyttä lihansyönnistään. Tutkijoiden mukaan tämä on merkki siitä, että neljä n:ää toimivat vahvana puolustusmekanismina.

– Ihmisten suhtautuminen eläimiin on monimutkainen. Useimmat nauttivat eläinten seurasta, mutta jatkavat niiden syömistä. Ihmisillä on monia keinoja päästä yli tästä ilmeisestä ristiriidasta asenteessa ja käyttäytymisessä, sanoo tutkimusta johtanut tohtori Jared Piazza Lancasterin yliopistosta.

Tutkimuksen julkaisi Appetite-lehti. Tuloksista uutisoi muun muassa Science Daily.

Turun yliopiston biologian laitokselle saapuu noin 130 kirjekuorta päivässä. Niihin on pakattu folioon niputettuja puutiaisia eli punkkeja. Yhteensä kirjekuoria on saapunut jo yli 2100.

– Samassa kirjekuoressa voi olla useitakin yksilöitä. Tämä määrä on yllätys, ja saamme nyt valtavasti tietoa. Selvästi aihe kiinnostaa yleisöä. Saamme myös palautetta, että teemme tärkeää tutkimustyötä, kertoo yliopistonlehtori Tero Klemola.

Laitoksella oltiin varauduttu siihen, että kirjekuorten avaamiseen riittäisi yhden opiskelijan työpanos. Niitä odotettiin tulevan korkeintaan muutamia kymmeniä päivässä. Nyt saapuvien näytteiden kimpussa on useampi käsipari.

– Emme pysty palkkaamaan lisää henkilökuntaa, joten osan kirjekuorista olemme pakastaneet ennen avaamista, sanoo Klemola.

Jokainen punkki päätyy tunnistuksen jälkeen näyteputkeen.

Näytteitä tulee ympäri Suomen

Turun yliopiston tutkijat pyysivät yleisöltä puutiaisnäytteitä selvittääkseen tulokaslajin, taigapunkin, levinneisyyttä. Suomessa esiintyy kahta ihmiselle haitallista puutiaislajia. Toinen niistä on yleinen puutiainen, toinen taigapunkki eli Siperian puutiainen.

Punkkinäytteitä on postitettu ympäri Suomen. Niitä tulee sellaisistakin maakunnista, joita ei perinteisesti ole mielletty punkkien esiintymisalueeksi.

– Tärkeä on tiedostaa, että puutiaiset eivät esiinny enää vain saaristoalueella. Tiedotamme myöhemmin, miten näytteet painottuvat, ja mitä siitä voi päätellä. Se on selvää, että näytteitä tulee lähinnä asutuksen läheltä, missä ihmiset liikkuvat, toteaa Klemola.

Klemola muistuttaa, että tutkijoiden tarkoitus ei ole punkkitutkimuksellaan lietsoa ulkonaliikkumispelkoa suomalaisten keskuuteen.

– Punkkisyyni on tehokas tapa torjua punkkien haittoja. Toistaiseksi mahdollisuus saada vaarallinen tartunta punkista on suhteellisen pieni. Me tutkijat olemme nyt kiinnostuneita punkista eläimenä, olemme biologeja, emmekä siten anna lääketieteellisiä neuvoja.

Tutkijat ottavat punkkinäytteitä vastaan kesän 2015 ajan.

Tasakattoiset kerrostalot tarjoavat lokeille ja tiiroille kelpo pesäpaikan kaupungeissa. Jos katolla on vielä hiekkaa, aina parempi.

Maapedot pysyvät katoilta poissa ja tasaista pesäkenttää riittää.

Myös naurulokit ovat löytäneet katot, kun aiemmin ne olivat lähinnä kalalokkien ja kalatiirojen pesäpaikkoja. Talojen asukkaiden kannalta yhteiselo lokkien kanssa on ongelmallista.

– Meillä asuu tässä talossa paljon vanhoja ihmisiä. Eivät he jaksa koko ajan siivota lokkien jätöksiä ikkunoistaan, valittelee hämeenlinnalaisen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Elsa Hankala.

– Oman talon ja vierustalon katolta lokit on peloteltu pois, mutta korttelin kolmannessa talossa ei ole tehty asialle mitään ja nyt siellä on valtava lokkiyhdyskunta, joka sotkee koko korttelin talot ja pihat, puhisee Elsa Hankala.

Aggressiivisuus lisääntyy poikasten myötä

Lokkien pesintä on monin paikoin jo alkanut, mutta tällä hetkellä lokeista on lähinnä haittaa niiden sotkujen vuoksi.

Kun poikaset ovat kuoriutuneet, lintujen käytös muuttuu. Ne suojelevat poikasiaan ja käyvät vihaisemmiksi.

Poikasten kuoriutuminen alkaa jo toukokuun lopulla ja linnut suojelevat poikueitaan heinäkuun alkupäiviin saakka.

Sinä aikana lokit syöksyvät ohikulkijoiden päälle. Yleensä ne eivät käy kiinni ihmiseen, mutta kalatiira saattaa sen tehdä.

Lemmikit sen sijaan saavat joskus lokitkin kimppuunsa, kuten Seija Perälän bichon frisé Riki sai viime kesänä kokea.

– Lokki nappasi oikein valkoisen tupsun turkista nokkaansa, muistelee Seija Perälä.

– Sen jälkeen minulla on ollut aina sateenvarjo mukana. Jos uskaltavat käydä kimppuun, niin henki lokilta lähtee, uhoaa lokkeihin kyllästynyt Seija Perälä.

Lokit on ajettu katoille

Yksi tärkeä syy lokkien katoilla pesimiseen on se, että niiden perinteiset pesäpaikat on monin paikoin hävitetty.

Lokkiasiantuntija Jouko Astor kertoo, että kun naurulokkien viimeinen pesäalue Hämeenlinnan Vanajavedellä tuhoutui tai tuhottiin, oli selvää, että jonnekin lokit muuttomatkalta tullessaan pesivät.

– Kalalokit ja kalatiirat ovat antaneet jo vuosia esimerkkiä sukulaisilleen ja nyt naurulokitkin ovat katot löytäneet, hymähtää Jouko Astor.

Lokkeja voitaisiin houkutella pois katoilta, jos niille suojeltaisiin tai jopa rakennettaisiin pesäalueita niiden normaaleille pesimäalueille.

– Se olisi kannattavaa ja järkevää. Luultavasti pesäpaikkojen luominen olisi halvempaa kuin jatkuva jälkien siivoaminen, arvioi Astor.

Pohjanmaan rannikolla voi nykyään yhä useammin nähdä merikotkia. Alueella pysyvästi ja ympäri vuoden asustaa yli sata aikuista merikotkaa. Kun tähän päälle lasketaan kesän poikaset, on alueella parhaimmillaan Tapio Osalan mukaan kahdesta kolmeenkin sataan kotkaa.

Merikotkan tilanne on tällä hetkellä melko hyvä. Kanta on riittävä ja poikasiakin tulee. Viime vuonna poikasia tuli yli 70 ja määrään ollaan enemmän kuin tyytyväisiä.  Luontokuvaaja ja aikanaan merikotkakannan elvytystoimissa mukana ollut Eero Murtomäki sanoo, että nyt merikotkien määrä alkaa olla niin sanotusti tapissa Pohjanmaalla. Asutut reviirit ovat paikoin täynnä ja osa kotkista on suunnannut reviirin perässä rannikolta sisämaahan muun muassa Evijärvelle ja Lapualle.

Tapio Osala kertoo, että paikoin on ahtautta, mutta esimerkiksi Valassaarilla ei pesi aktiiviparia, joten siellä olisi vapaata aluetta. Pohjanmaan rannikolla lasketaan viime vuonna olleen noin 90 asuttua reviiriä.

Pekka Peura ja Tapio Osala ovat rengastaneet lintuja pitkään, joten rutiinit ovat jo selkärangassa. Maalahdessa olevaan pesäpuuhun lähtee kapuamaan Pekka Peura köysineen ja kiipeämiskenkineen. Mukana hänellä on myös kaksi vetoketjullista kangaskassia, jonne poikaset laitetaan laskeutumisen ajaksi.

Kolmoset vastassa

Peura ja Osala tekevät mielellään töitä tiiminä. Se on hyvä myös turvallisuuden kannalta. Työnjako on selkeä. Maalahden pesä on ns. Pekan pesä, joten Pekka kiipeää ja Tapio on puun juurella rengastamassa alas lähetetyt poikaset.

Pesästä löytyy kolme isoa poikasta, joista yksi on muita isompi eli lähes 4,5-kiloinen. Kaksi muutakin ovat yli kolmikiloisia. Rengastajat ovat erittäin tyytyväisiä, sillä kolmoset eivät ole merikotkamaailmassa mikään tavallinen tapaus. Tosin tämän pesän kotkapariskunta on pyöräyttänyt kolmoset kaksi kertaa aiemminkin, mutta kovin yleistä se ei ole. Miehet pohtivat, että pesän lähistöllä olleet merkit antoivat jo viitteitä, että pesässä on enemmän kuin yksi poikanen, mutta peräti kolme hyvinvoivaa poikasta oli yllätys.

– Tämä on kuin lottovoitto, pitää laittaa tällä viikolla lotto vetämään, naureskelee Osala.

Poikasista jokainen punnitaan ja talteen otetaan myös mitat siivestä ja nokasta. Lisäksi linnuilta otetaan dna-näyte eli siltä nyppäistään muutama haiven höyhenpeitteestä. Näyte lähtee jatkotutkimuksiin Ouluun. Ja tietenkin poikanen saa molempiin nilkkoihinsa renkaat.

Tänä keväänä rengastajia vastaan on tullut myös tyhjiä pesiä, joissa pesintä on alkanut, mutta jostain syystä se on keskeytynyt. Vielä on vaikea sanoa, mikä on tämän aiheuttanut.

Suomi on maanomistamisen suhteen iso maa, jossa on paljon virkistyskäyttöön sopivaa luontoa. Maa on jaettu pariin miljoonaan omistusyksikköön, joita ei kuitenkaan ole merkattu tarkasti maastoon. Luonnossa liikkuessa on siis täysin mahdotonta tietää aivan metrilleen, missä kohtaa ylittää kenenkin maanomistajan rajan. Jokamiehenoikeuksia ajatellen, tällä ei oikeastaan ole edes mitään väliä.

– Valtion maat, yksityisten maat ja kuntien maat ovat samassa asemassa jokamiehenoikeuksien näkökulmasta. Niillä ei ole mitään eroa tässä suhteessa, kertoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos Pekka Tuunanen.

Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen Suomessa oleskelevan mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Niistä nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa eikä niistä tarvitse maksaa. Jokamiehenoikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä.

Ympäristöneuvos Pekka Tuunanen tuntee jokamiehenoikeudet kuin omat taskunsa. Aika ajoin Tuunanen törmää maanomistajien tuohtumukseen ja jopa kiistatilanteisiin jokamiehenoikeuksien tulkinnassa.

– Yksityistiet ovat asia, jotka kuumentavat tunteita. Ongelma johtuu siitä, että yksityisillä teillä on jokamiehenoikeudet voimassa, mutta tiet on rakennettu yksityisellä rahalla. Tienpitäjät saattavat katsoa että tietä käytetään ilmaiseksi esimeriksi marjametsälle mentäessä. Kiistoja on pyritty vähentämään puomittamalla näitä teitä.

Yksityisen tien käytöstä säädetään yksityistielaissa. Mainitun lain mukaan yksityistien käyttöä voidaan rajoittaa moottori- ja hevosajoneuvoliikenteen osalta. Kävelyä, pyöräilyä ja hiihtoa ei voi rajoittaa. Tuunasen korviin on tullut tapauksia, joissa autolla marjametsään tulleen henkilön auton poispääsyreitti on tukittu traktorilla.

– Tällaista jäynää on tehty, mutta onneksi nämä ovat yksittäistapauksia olleet.

Kotirauhaa ei saa rikkoa marjastajakaan

Teiden käytön lisäksi tunteita kuumentavat marjat ja muut luonnonantimet. Suomessa on noin 500 000 kesäasuntoa ja erityisesti hämmennystä aiheuttavat mökkialueilla olevat marja-apajat.

– Siitä on monesti epäselvyyttä, voiko kesämökkien läheltä käydä marjoja tai sieniä poimimassa. Jokamiehenoikeuksissa kun ei ole tarkkaa metrimäärää siiitä, kuinka lähelle asutusta saa mennä. Pihapiirikin käsittää yleensä vain asunnon välittömän lähiympäristön, eli niillä ei ole suojavyöhykettä jokamiehenoikeuksissa, joka ulottuisi hallinnassa olevan alueen ulkopuolelle. Kesämökkejä koskee sama kotirauhan suoja kuin muitakin asuntoja.

Tuunanen ymmärtää hyvin myös maanomistajien tuohtumuksen. Jos mökin takametsässä on kasvamassa mehukas marjasato ja joku toinen tulee sen poimimaan, ärsyttää se varmasti. Mutta jokamiehenoikeuksia ei ärsytyskään kumoa. Maanomistajalla on toki oikeus ilmaista mielipiteensä asiasta, mutta muuta ei voi tehdä. Tuunanen neuvoo olemaan kohtelias.

– Asiat on hyvä ilmaista myönteisessä mielessä. Vaikka kuinka pahalle tuntuisi, niin kieltäminen ei ole hyvä keino, eikä se kumoa jokamiehenoikeuksia. Voisi vaikka sanoa, että ajattelin itse kerätä siitä ne marjat, mutta tuolla hieman kauempana on toinen hyvä apaja.

Ansoja, rautalankaa ja kieltokylttejä

Räikeimmissä tapauksissa maanomistajat ovat jopa viritelleet rautalankoja ja hengenvaarallisia ansoja pitääkseen vieraat poissa mailtaan. Myös kieltokylttejä on käytetty vieraiden häätämiseen, mutta käytännössä nämä keinot eivät jokamiehenoikeuksia kumoa.

– Me suomalaiset kun omistetaan jotakin, mennään sen suhteen joskus siilipuolustukseen. Mutta pääsääntö on, ettei maanomistaja voi kieltää maillaan liikkumista. Ja mitä marjastukseen ja sienestykseen tulee, marjoja voi poimia sieltä, missä liikkuminenkin on sallittua. Marjat tai sienet eivät ole maanomistajan omaisuutta eikä maanomistaja siten voi esimerkiksi hakea marjastajaa syytteeseen varkaudesta tai vahingonteosta.

Jos jokamiehenoikeuksien tulkinta aiheuttaa ristiriitaa, kehottaa Pekka Tuunanen kääntymään poliisin puoleen, sillä se on ainoa taho, jolla on valtuudet näitä asioita ratkoa. 

Suomessa on pitkät perinteet jokamiehenoikeuksilla, mutta irtonaisia säännökset eivät suinkaan ole. Maamme lait antavat, ohjaavat tai rajoittavat jokamiehenoikeuksia. Vuosien saatossa jokamiehenoikeuksiin on tullut tiukennuksia eri lakien muuttuessa. Ympäristöministeriön tutkimusten mukaan homma toimii, sillä 99 prosenttia suomalaisista on tyytyväisiä jokamiehenoikeuksiin.

– Kunhan pidetään huoli siitä, että pysyviä jälkiä ei toisen maalle jätetä. Ja ollaan kohteliaita kanssaihmisille, sillä pääsee pitkälle.

Kainuun luonnonvarasuunnitelman kaudelle 2015–2020 yhteistyöryhmän asiantuntijajäsen Antti Majava katsoo, että keskeisin asia suunnitelmassa on hakkuiden ajankohta.

– Tuntuu erikoiselta, että Metsähallitus nostaa hakkuiden määrää samalla kun kuitupuusta on ylitarjontaa. Asiaa perustellaan sillä, että puun kysyntä kasvaa muun muassa uusien sellutehdasinvestointien myötä. Mutta ne lisäävät puun kysyntää vasta valmistumisensa jälkeen eli käsillä olevan luonnonvarasuunnitelman kauden päättyessä.

– Nyt jos annettaisiin kasvatusmetsien järeytyä 5–10 vuotta, hakkuutavoite 1,4 miljoonaa kuutiota olisi sopiva ja sitä voisi ehkä jopa nostaa. Näin hakkuupaine ei kohdistuisi arvokkaisiin luonnonmetsiin, ja ongelma, mikä aiheuttaa kismaa eri puolien välillä, olisi hoidettu, Majava jatkaa.

Majavan lausunto luonnonvarasuunnitelmasta on hyvin samankaltainen kuin Kainuun ELY-keskuksen.

Toiveissa selkeitä linjauksia

Antti Majava kritisoi suunnittelun taustana toimivaa mittaritarkastelua edellisen suunnittelukauden tuloksiin. Hän pitää sitä vaikeasti seurattavana, monitulkintaisena sekä katsoo sen sisältävän virheitä ja epätarkkuuksia. Esille nousee esimerkiksi käsite "metsämaa", jolle löytyy tarkastelumittaristosta neljä erilaista pinta-ala tietoa. Niiden ero on kymmeniä tuhansia hehtaareja.

– Metsähallituksen pitäisi pystyä tarjoamaan helposti seurattavaa mittariaineistoa sekä selkeitä linjauksia esimerkiksi vanhan metsämaan määrän suhteen tulevaisuudessa. Pohjanmaan luonnonvarasuunnitelmassa on selkeä linjaus, kuinka paljon vanhaa metsää tulee olla tiettyyn vuoteen mennessä, Majava toteaa.

Lisäksi Majavan mukaan prosessin aikana ei ollut varattu mahdollisuutta asiantuntijanäkökulmien esittämiseen ja tietojen tarkentamiseen.

– Ei ollut mahdollisuutta esittää omia näkemyksiään. Lähinnä kuuntelimme Metsähallituksen näkemyksiä, jotka oikeastaan olivat jo tiedossa. Tärkeää olisi, että kainuulaiset toimijat pystyisivät tuomaan luonnonvarasuunnitelmaan havaintojaan elinkeinotoimintaan ja muihin toimintoihin liittyen.

Kritiikin ohella Majava löytää positiivisia asioita suunnitelmasta, sillä hänen mukaansa luonto- ja kulttuurimatkailu on huomioitu siinä kohtalaisen hyvin. Lisäksi suunnitelma vahvistaa käsitystä Metsähallituksen luontopalveluista hyvänä ja luotettavana kumppanina luonto- ja kulttuurimatkailussa sekä luonnon monipuolisuuden vaalimisessa.

Samalla kuitenkin Majava huomauttaa, että valitettavasti luontopalveluiden vastuualueiden rooli luonnonvarasuunnitelmassa on vähäinen ja esitettyjen toimenpiteiden painopiste vahvasti metsätalouden lyhyen tähtäimen intresseissä.

Keskiyön aurinko paistaa jo Inarissa, vaikka luonto on vielä varsin talvinen. Esimerkiksi Muddusjärven Keisilahti on vielä jään peitossa.

Oheisen valokuvan otti Anna Morottaja perjantaina 23. toukokuuta kello 00.35.

Seuraavaksi aurinko jättää laskematta Sodankylässä toukokuun lopussa.

Päijät-Hämeen ensimmäinen merihanhen pesintä paljastui sattumalta Hollolan alueelta, kun lintuharrastaja Esa Lammi meni kartoittamaan linnustoa. Merihanhi on tehnyt pesän ruovikkoon ja pesästä löytyi viisi munaa.

Merihanhi pesii perinteisesti rannikolla. Etelä-Suomen sisämaasta on havaittu muutamia pesintöjä. Merihanhi on runsastuva laji myös sisämaassa, sanoo Lammi.

Merihanhi on Päijät-Hämeen 181. pesimälaji. Löydöstä kertoi Päijät-Hämeen Lintutieteellinen yhdistys.

– Yksi pari pesii Vesijärvellä. Naaras on muninut viisi munaa ja haudonta on meneillään. Loppukesästä ne lentävät Itämeren etelärannoille. Yleensä ne ovat pesäpaikkauskollisia, eli saattavat kyllä palata, mutta sen näkee ajan kanssa. Vuosikymmenten jälkeen merihanhi saattaa olla tuttu näky myös Päijät-Hämeessä.

Merihanhi on iso, ruskea hanhi, jolla on porkkanan värinen, suuri nokka.

Viime vuosina maakunnassa on todettu useiden uusien lajien kuten kirjokertun, pussitiaisen ja virtavästäräkin pesintöjä.

Maailman suurin raakaöljyn viejä, Saudi-Arabia, voisi jättää fossiiliset polttoaineet vuosisadan puoliväliin mennessä, kommentoi maan öljyministeri Ali al-Naimi eilen torstaina Pariisissa. Asiasta kirjoittaa The Financial Times. 

Ministerin lausuntoa voi pitää yllättävänä: Saudi-Arabian vauraus ja valta maailmassa johtuvat pitkälti sen öljyvarannoista.

– Myönnämme, että jonain päivänä emme tarvitse fossiilisia polttoaineita. En tiedä milloin, 2040–50-luvulla tai sen jälkeen, hän sanoi.

Ministerin mukaan Saudi-Arabia suunnittelee ryhtyvänsä "globaaliksi aurinko- ja tuulienergiamahdiksi". Kuningaskunta arvioi voivansa aloittaa lähivuosina sähkönviennin.

Saudi-Arabia on Lähi-idän suurin raakaöljyn kuluttaja: Se käyttää yli neljänneksen, enemmän kuin kymmenen miljoonaa barrelia päivässä, öljyntuotannostaan itse. Kolme vuotta sitten Saudi-Arabia julkaisi suunnitelman rakentaa niin paljon aurinkovoimaloita, että se voisi viedä aurinkosähköä. Öljyministeri al-Naimin näkemys on, ettei nykyinen alhainen öljyn hinta tee aurinkosähköstä kannattamatonta.

– Uskon, että aurinkoenergiasta tulee jopa kannattavampaa kuin fossiilisista polttoaineista, hän huomautti.

YK:n ilmastokokous järjestetään joulukuussa Pariisissa. Lähes 200 valtion on tarkoitus sopia siellä maailmanlaajuisesta sitovasta ilmastosopimuksesta, jolla vähennetään ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja, kuten hiilidioksidia, jota syntyy etenkin fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Jo aiemmin kansainväliseksi tavoitteeksi on sovittu päästöjen vähentäminen niin, ettei ilmasto lämpenisi enempää kuin kaksi astetta verrattuna aikaan ennen teollistumista. Tavoitteeseen pääsemiseksi on kuitenkin tehty liian vähän. Jotta lämpeneminen estetään, on maailman fossiilisen polttoaineen varannoista jätettävä käyttämättä kaksi kolmasosaa, muistuttaa muun muassa Kansainvälinen energiajärjestö IEA. Tästä Saudi-Arabian öljyministeri ei ole samaa mieltä.

– Se on hieno tavoite, mutta vie pitkän ajan, al-Naimi muotoili.

Kokenut sienestäjä Martti Hakala tarkkailee pari vuotta sitten hakattua metsäaukeaa Lemillä. Ei mene kauankaan, kun harjaantunut silmä havaitsee ensimmäisen korvasienen.

Hakalan oman käsityksen mukaan korvasieniä on nyt eniten 20 vuoteen.

– Ainakin Lemin näkökulmasta. Olen kyllä saanut muualtakin Suomesta viestiä, että korvasieniä on paljon, Hakala tuumaa.

Tiettyä syytä erinomaiselle korvasienisadolle Hakala ei osaa sanoa, mutta uskoo runsaan kosteuden olevan ainakin yksi osatekijä.

Parasta on maku

Hakala ei ole kuitenkaan täysin tyytyväinen tähän hakkuuaukeaan. Joku on ehtinyt käydä keräämässä suuren osan sienistä.

– Mutta niin hyvää sienestäjää ei ole, että se jokaisen sienen olisi löytänyt, Hakala myhäilee.

Samalla hakkuuaukealla Hakala on aiemmin kerännyt 14-litraisen korin täyteen korvasieniä puolessa tunnissa.

– Suurin niistä oli 207 grammaa puhdistettuna.

Kiireisen hommaa sienestäminen ei kuitenkaan ole.

Hakalan mielestä sekä iso että pieni korvasieni ovat yhtä hyviä. Ennen kaikkea sienissä kiehtoo maku.

– Näistä saa hyviä keittoja, muhennoksia ja kastikkeita. Kun nämä kuivaa niin niiden säilyvyysaika on jopa kymmeniä vuosia silloin, kun ne on säilötty lasipurkkiin.

Sieniä lumien sulamisesta lumien tuloon

Korvasieniä on eri lajikkeita. Yleisimmän korvasienen lisäksi Suomessa kasvavat laakakorvasieni ja lehtokorvasieni.

– Laakakorvasieni on kämmenen näköinen ja kasvaa pitkin maata. Se ei ole niin maukas eikä siinä ole myrkkyä. Lehtokorvasieni on aivan samannäköinen kuin korvasieni, mutta kasvaa paljon suuremmaksi ja sen kurtut ovat loivempia. Se on huomattavasti vaaleampi ja siinäkään ei ole gyromitriiniä (myrkkyä). Ne kuitenkin kannattaa varmuuden vuoksi käsitellä kuten korvasienet, Hakala kuvailee.

Käsittely tarkoittaa huolellista keittämistä: runsaassa vedessä viisi minuuttia kahteen kertaan. Vesi vaihdetaan keittämiskertojen välillä.

Samaan aikaan korvasienten kanssa kasvaa huhtasieni, joka on myös myrkytön.

– Se on hyvin kaunis ja miedomman makuinen.

Suomen sienikausi kestää lumien sulamisesta lumien tuloon. Hakala itse on aikanaan kerännyt ensimmäiset korvasienet huhtikuun 5. päivä.

– Se taitaa olla edelleen Suomen ennätys, hän pohtii.

Korvasienisato kasvaa juhannukseen saakka, jolloin sitten tulevat ensimmäiset kantarellit.

Erinomaisesta korvasienisadosta ei Hakalan mukaan pysty päättelemään, minkä verran muita sieniä kesän mittaan maan pinnalle pulpahtelee.

Yllä olevalla videolla Martti Hakala näyttää, miten korvasieni kannattaa puhdistaa ennen koriin laittoa.