– On muuten ensimmäinen yritys, joka saa tämän kiertopalkinnon, naurahtaa Riihimäen kaupunginpuutarhuri Tero Westerlund.

Kiertopalkinto on vuosittain jaettavan pihakilpailun merkittävin pysti. Sen yläpuolella on vielä erikseen annettava mestarilaatta, jota ei ole muutamaan vuoteen edes jaettu.

Helpolla ei Würth Oy ole kiertopalkintoa saanut. Sen on pitänyt hoitaa laajoja piha-alueitaan pitkään samalla huolella ja käyttää rahaa niiden ylläpitoon.

Suomen Würthin hallituksen puheenjohtaja Pentti Rantanen muistelee yrityksen satsanneen piha-alueiden hoitoon noin 15 vuoden ajan.

–Tämä taitaa olla Suomessa poikkeuksellista, hän arvelee.

– Iloitsen palkinnosta paljon.

Vastaan kun ei kuulemma Suomessa ole tullut yhtä isoja konttori- ja varastoalueita, joiden ympäristön hoitoon kiinnitettäisiin huomiota.

Konttorit kisaavat maailmalla keskenään komeudesta

Würth-konsernin konttoreilla on maailmallakin tapana pitää paikat kunnossa. Kuuluu yrityskulttuuriin.

– Olemme niihin verrattuna aika vaatimattomia, mutta tehokkuudessa olemmekin sitten siellä toisessa päässä, Pentti Rantanen vihjaa.

Würth on tekninen tukkuliike, joka myy ja välittää yrityksille ja teollisuudelle työkaluja, huoltotarvikkeita sekä kemikaaleja.

Saksalainen emoyhtiö perustettiin heti toisen maailmansodan jälkeen. Yhtiö toimii 84 maassa. Pääkonttori ja logistiikkakeskus sijaitsee Riihimäellä Arolammin teollisuusalueella.

– Siellä ovat suuret rakennukset ja piha-alueet huolitellussa kunnossa. Se on oiva käyntikortti Riihimäelle.  Moni muu yritys voisi ottaa mallia, perustelee Tero Westerlund valintaa.

Suomalaiset eivät välitä ympäristöstään

Würthin Pentti Rantasta kuitenkin sapettaa miten huonosti ympäristöä Suomessa ylipäätään hoidetaan.

– Alueiden hoito on takapajuista, hällä väliä meininkiä, mies puhisee.

Rantaselle on tärkeää, että yrityksen ympäristöstä jää siisti yleisvaikutelma, sillä Würthin tiloissa piipahtaa ulkomaisia vieraita harva se päivä.

– Istutuksia ei saa olla kuitenkaan liikaa, sillä muuten niiden hoitaminen käy työlääksi.

Yrityksen valkeita rakennuksia ympäröivät laajat nurmikentät ja pysäköintialueet.

Nurmialueilla kasvaa erilaisia havupuita, korkeita ja matalia, yksinäisiä ja pensasmaisia. Maata on jonkin verran pengerretty ja suuria irtokiviä ja käytetty rikkomaan tasaista nurmipintaa.

Tällä hetkellä Würthin piha ei ole enää paraatikunnossa, sillä siellä möyrivät jälleen työkoneet. Uuden laajennuksen työt on aloitettu ja muutamia pitkään kasvaneita mäntyjäkin on jouduttu kaatamaan alta pois.

Piha-alueita hoitaa ISS.

Kollajan altaan ja siihen liittyvän voimalan rakentaminen on jälleen noussut politiikan agendalle. Pohjolan Voima ajaa hanketta yhdessä Pudasjärven kapungin kanssa. Pudasjärven valtuusto hyväksyi allashankkeen edistämisen maaliskuussa yhden äänen enemmistöllä.

Nyt aprikoidaan, ottaako tuleva hallitus Kollajan altaan ohjelmaansa. Altaan rakentaminen edellyttää vuoden 1987 koskiensuojelulain avaamista.

Ajankohtainen kakkonen kysyi eduskuntaryhmien puheenjohtajilta, tuleeko koskiensuojelulaki avata niin, että Kollajan altaan ja siihen liittyvät voimalaitoksen rakentaminen tulee mahdolliseksi.

Vihreät ja vasemmisto vastaan

Vihreiden ryhmäjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto ja vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen vastustavat Kollajan allasta ja lain avaamista puolueidensa pitkäaikaisen kannan mukaan. Rintamassa on myös SDP:n Antti Lindtman, jonka vastaus lain avaamiseen on yksiselitteinen "ei".

Ei missään nimessä, koskiensuojelulailla on turvattu Suomen viimeiset kosket. Ne ovat vaelluskalojen elinolosuhteiden ja luontomatkailun kannalta erittäin tärkeitä. Lisäksi Kollajan voimalaitoksen tuotto olisi pienehkö. Outi Alanko-Kahiluoto, vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Hankkeesta saatava säätövoima olisi haittaan nähden ylimitoitettu eikä sillä ole merkitystä Suomen kokonaisenergiantuotannon kannalta. Koskiensuojelulaki on suojellut Suomen viimeisiä valjastamattomia koskia vuodesta 1987. Tämän jälkeen koskiensuojelun tarve ei ole ainakaan vähentynyt. Aino-Kaisa Pekonen, vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Koskiensuojelulakia ei tarvitse avata. Rakennettavat kosket ovat arvokkaita luontokohteita, eikä niitä tule uhrata energiantuotannolle. Vesivoimaa on lisättävä jo valjastettuja kohteita hyödyntämällä, esimerkiksi tehonnostoilla, ylävesien nostoilla ja perkauksilla. Antti Lindtman, sosialidemoraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

RKP: "ehkä", kristillisdemokraatit: "kyllä"

Pienet oppositioryhmät jakaantuvat eri leireihin. RKP:n ryhmäjohtaja Mikaela Nylader ei näe rakentamista ajankohtaisena, mutta jättää mahdollisuuden auki. Kristillisdemokraattien Peter Ösman liputtaa selvästi "kyllä".

RKP ei juuri nyt näe tarvetta koskiensuojelulain avaamiselle, mutta emme kategorisesti poissulje tätä mahdollisuutta. Meidän täytyy arvioida energiapoliittista palettiamme varsinkin uusiutuvien lähteiden saralla Suomen energiaomavaraisuuden maksimoimiseksi. Henkilökohtaisesti en kannata Kollaja-hanketta. Mikaela Nylander, ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Kyllä. Pudasjärven kunta on katsonut, että Kollajan allasta koskevat suunnitelmat ovat merkittävästi parantuneet ja uudenlainen allas on sille hyvä ratkaisu. Perusteluina ovat olleet mm. parantunut tulvien torjunta, työllistävyys, rakennuskelpoisten rantatonttien lisääntyminen, verotulot, kalateiden rakentaminen, paremmat olosuhteet kaloille ja virkistyskalastukselle ja tietenkin arvokas 100 megawatin säätövoima. Ymmärrän luonnonsuojellulliset huolet, mutta oma kantani kallistuu Pudasjärven kunnan perusteluilla toiseen suuntaan. Peter Östman, kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Hallitusneuvottelijat vaikenevat

Hallitusta muodostavien ryhmien vetäjät vaikenevat koskiensuojelusta yhtenä miehenä kuin muuri. Vain kokoomuksen ryhmyri Arto Satonen ottaa kantaa yleisellä tasolla.

Hallitusneuvottelujen ollessa kesken ei tähänkään asiaan oteta nyt julkisesti kantaa. Tea Usvasuo, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kimmo Tiilikaisen avustaja

Kesken hallitusneuvottelujen en vastaa näihin kyselyihin. Jari Lindström, perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Yleisellä tasolla suhtaudun vesivoimaan myönteisesti, sillä vesivoima on kilpailukykyistä ja päästötöntä energiaa sekä kotimaista ja pudasta säätövoimaa. Mielestäni voitaisiin harkita sitä, että jo valjastettuja koskia hyödynnettäisiin nykyistä tehokkaammin. Hankkeiden ehtona on oltava ympäristöarvojen kunnioittaminen. Kun hallitusneuvottelut ovat vielä kesken, en halua kommentoida yksittäisiä kysymyksiä tarkemmin. Arto Satonen, kokoomuksen eduskuntaryhmien puheenjohtaja

Rakennushaluja riittää, samoin vastuksia

Kollajan allas kuitenkin houkuttaa hallitusryhmiä – etenkin keskustaa. Kaikki Oulun vaalipiiristä valitut keskustan kansanedustajat kannattivat Ylen vaalikoneessa Kollajan rakentamista. Ehdoksi laitettiin Pudasjärven kaupungin tai asukkaiden hyväsyntä, ja sehän saatiin kaunginvaltuustossa maaliskuussa – tosin vain yhden äänen enemmistöllä.

Myös tuleva pääminiisteri Juha Sipilä linjasi vaalikoneessa rakentamiselle "kyllä, jos Pudasjärven kaupunki ja asukkaat siihen päätyvät".

Kokoomuksessa on kiinnostusta koskiensuojelun avaamiseen, mutta myös tiukkoja vastustajia löytyy. Kokeneet kansanedustajat Pertti Salolainen ja Timo Heinonen vastustavat lain avaamista aktiivisesti, ja myös Petteri Orpo allekirjoitti vaalien alla asiaa koskevan adressin.

Samaisen adressin – jonka keräsi kalastuksen ystävien facebook-yhteisö Nopean toiminnan joukot – allekirjoitti myös perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini.

Mitään luontaista Kollaja-rintamaa tulevaan hallitukseen ei siis ole syntymässä. Koskiensuojelulain avaaminen ja vesilupapäätökset tulisivat olemaan myös perin pitkiä ja kivuliaita prosesseja, joiden lopputulosta on mahdoton ennustaa.

Lisää aiheesta Ajankohtaisessa kakkosessa, TV2 ti 19.5. klo 21.00

Lestijärven kunta on jättänyt Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle lausunnon Vapon Teerinevan turvetuotantoon liittyvästä ympäristövaikutuksen arviointiselostuksesta. Siinä vastustetaan erittäin voimakkaasti turveteollisuusyrityksen aikeita.

Kunnan mukaan Vapon suunnittelema turvatuotanto olisi muun muassa maakuntakaavan ja vesihoidon toimenpideohjelman vastaista. Sen mielestä Teerineva on riskialttein mahdollinen tuotantoalue Lestijärven ja Lestijoen vesistöalueen kannalta.

Jos Vapo hakee Teerinevalle tuotantolupaa, kunta aikoo esittää luvan epäämistä.

– Lisäksi kunta aikoo vaatia, että Teerinevan kaivuista aiheutuneiden ja todistettavasti edelleen jatkuvien ympäristöhaittojen vuoksi Vapolle asetetaan velvoite Teerinevan ja Paskolamminnevan ennallistamisesta metsähallituksen yleisesti käyttämien soiden ennallistamismenetelmien mukaisesti, lausunnossa todetaan.

Lausunnon mukaan kunta aikoo vaatia, että lupaviranomainen määrää Vapolle korolliset korvaukset jo aiheutetuista vesistöhaitoista.

– Vapon 1980–81 harjoittama viivyttely tuotantoalueen korjauksissa, alueen muokkausten jatkaminen valvontaviranomaisten keskeyttämiskehotuksista huolimatta ja vesilain mukaisen luvan hakemisen vastustaminen viimeiseen asti on hyvin dokumentoituna ja päästöjen aiheuttamista voidaan siis pitää osin tahallisena ja törkeän tuottamuksellisena, lausunnossa sanotaan.

Vastustuksen taustalla 80-luvun tapahtumat

Vapo haluaa nostaa Teerinevalta 2,1 miljoonaa kuutiota turvetta 25–30 vuoden aikana. Hankealue on noin 380 hehtaaria.

Suunnitelmat ovat aiheuttaneet kunnassa vastustusta erityisesti 1980-luvun tapahtumien vuoksi. Vapo valmisteli jo tuolloin tuotannon aloittamista ja ojitti Teerinevan laajan suoalueen. Kevättulvat kuitenkin mursivat  laskeutusaltaan pengerryksiä. Viereiseen Lehtosenjokeen ja sitä kautta Lestijärveen huuhtoutui suuri määrä kiintoaineita, jotka pilasivat järven.

Vapo sulki työmaan 1982. Turveyhtiö aloitti YVA-prosessin 2004, mutta YVA-selostus valmistui vasta tänä vuonna.

Lestijärven kunnan mukaan YVA on lähtökohdiltaan virheellinen. Sen mukaan selvitys on rakennettu ikään kuin Vapo olisi käynnistämässä uutta hanketta, vaikka kunnostus tuotantoa varten aloitettiin jo 1979.

– Alue on ollut yhtäjaksoisesti Vapon hallinnassa ja tavoitteena on koko ajan ollut joskus jatkaa tuotantoa. Lestijärven kunta ei hyväksy menettelyä, jossa suo voidaan ojittaa ja raivata tuotantoa varten, aiheuttaa suuret vahingot alapuoliselle vesistölle, vetää pois toiminnalta edellytetty lupahakemus  ja vuosikymmenten kuluttua hakea uudestaan lupaa ”metsäojitetulle ja luonnontilaltaan muuttuneelle 0-luokan suolle”. Tällaisen omasta vahingonteosta hyötymisen ei tule olla mahdollista, lausunnossa todetaan.

Lintujen rengastaja, hauholainen Pekka Pouttu on oppinut jo pienestä saakka kuuntelemaan lintujen ääniä niin tarkasti, että pystyy jopa matkimaan niitä. Varpuspöllön, metsäkyyhkyn, kuhankeittäjän, saati harmaapäätikan ja kuikan, ääni syntyy hetkessä.

Lintumiehelle voikin olla kova paikka, kun vanhetessa kuuloalue kapenee ja korkeat lintujen äänet vaipuvat muistoihin. Kaikkien kuulo heikkenee ikääntyessä, yli 50-vuotiaana se on jo selvää. Naiset kuulevat miehiä paremmin korkeat äänet.

– Se on aika karu juttu itselle, että on menettänyt juuri metsän kiehtovimmat pikkuäänet. Korvissa pystyy ikään kuin vielä kuulemaan, muttei enää itse oikeasti kuule.

Poutulla on ollut jo muutaman vuoden kateissa hippiäisen huikean korkeat äänet.

– Samoin töyhtötiaisen ääni on kadoksissa. Monella lajilla olen huomannut, että korkeista äänistä, kuten keltasirkun, jää välistä pois taajuuksia ja äänistä tulee rakeisia. Tavallaan on huvittanut ja tavallaan harmittanut, mutta sen kanssa täytyy oppia elämään.

Kuulematta oppii kuuntelemaan

Lintujen tunnistaminen pelkästään kuuntelemalla on yksi tärkeimmistä taidoista, mihin harrastamisen ammattilaiset pääsevät vuosien kokemuksella. Moni aloittelija hermostuu, kun ei opi, mutta Pouttu rohkaisee olemaan kärsivällinen.

– Ensin pitää oppia tavalliset lajit vahvoiksi. Sitten ei enää tarvitse niin sanotusti kuunnella, vaan ääni tulee korvaan ja erikoisemmat äänet erottaa selvästi. Korvaan tulee se pikku ääni – siis jos sen kuulee, Pekka Pouttu naurahtaa.

Erehtyminen on silti mahdollista. Jos metsässä kuulee äänen, jota ei tunne, niin se on yleensä talitiainen. Talitiaisella on 30 ääntä.

–  Ihan sitä rupeaa nauramaan, että talitiainen kumminkin.

Poutun mielestä tärkeintä on mennä metsään. Hän rohkaisee lapsia tutustumaan kotinsa takametsään ja perustamaan sinne leikkisopen, kuten hänen äitinsä oli tehnyt 80 vuotta sitten.

– Siitä luontosuhde lähtee kehittymään. Metsässä kehittyy suuntavaisto ja näkömuisti. Kuulokin kehittyy. Metsässä oppii kuuntelemaan eli kuulematta mitään oppii kuulemaan.

Erityisesti luontoväki on kauhuissaan Kuusamon yleiskaavaluonnokseen viime hetkillä tehdyistä muutoksista.

Päivitettävää yleiskaavaluonnosta käsitellään keskiviikkona Kuusamon yhdyskuntatekniikan lautakunnassa, minkä jälkeen se on tarkoitus laittaa nähtäville kolmeksi kuukaudeksi.

Kitkajärvelle takapakkia

Alustavasti Kuusamon kaupunki on linjannut, että esimerkiksi Kitkajärven läheisyydessä Kouvervaarassa ja Naatikkavaarassa ei voida harjoittaa kaivostoimintaa, koska ne sijaitsevat niin sanotulla uraanivyöhykkeellä.

- Nyt esimerkiksi valtaosa Kouvervaaran rajauksista on jätetty kaivostoimintaa rajoittavan kaavan ulkopuolelle, vaikka alustavassa esityksessä koko alue piti suojella kaavan avulla kaivostoiminnalta.

- Miksi näin tehdään, kysyy kuusamolainen vihreiden kaupunginvaltuutettu Mika Flöjt.

Kaivostoimintaa näkyvästi Kuusamossa vastustanut vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu ja matkailutoiminnassa mukana oleva Anne Murto on myös kauhuissaan päivitykseen tehdyistä muutoksista.

- Tässä kaavapäivityksessä on kysymys siitä, onko Kuusamo tulevaisuudessa kaivoskaupunki vai luontokaupunki, Murto muistuttaa.

Uraanikaivostoimintaa ei tueta

Kuusamon yhdyskuntajohtaja Mika Mankinen myöntää, että kaavaluonnokseen on tehty muutoksia viime hetkillä.

- Kaavaluonnos pitää sisällään edelleen lausuman, että uraanikaivostoimintaa ei tueta kaavoittamalla. Kaivaminen on muutakin kuin uraanin kaivamista, Mankinen muistuttaa.

Mankisen mukaan nyt julki laitettava kaavaluonnos on kompromissien kompromissi.

- Päivitettävään yleiskaavaan esitettiin monia hurjia asioita. Muun muassa sellaisia, että kaivostoiminta olisi mahdollista aivan Kitkajoen läheisyydessä, esimerkiksi Jyrävällä.

- Tällaiset esitykset on siitä nyt karsittu pois. Mielestäni Kouvervaaran ja Naatikkavaaran luontoarvot on riittävästi huomioitu uudessa kaavaluonnosesityksessä, Mankinen sanoo.

Mankinen muistuttaa, että esille tuleva yleiskaavan päivitysluonnos on nähtävillä kolme kuukautta.

- Tavoitteena on, että edelleen työstämisen jälkeen lopullinen ehdotus on nähtävillä ensi vuoden alussa.

Korjaus 20.5. klo 12.00: Jutun otsikkoa muutettu niin, että siitä on poistettu matkailuväki. Näin myös sisällöstä.

– Tämä on ollut erittäin poikkeuksellinen kevät. Nyt on satanut melkein joka päivä kahden viikon ajan, harmittelee kruunupyyläinen maanviljelijä Mikael Åsvik.

Hänen tilallaan on 170 hehtaaria aluetta, joka pitäisi kylvää. Määrä on suuri, kun eletään jo toukokuun loppupuolta. Maahan on levitetty apulantaa, mutta esimerkiksi kyntö- ja äestystyöt ovat jääneet tekemättä. Töiden viivästyminen vaikuttaa siihen, mitä peltoon kannattaa kylvää.

– Kyllä kaura jää vähemmälle, ja se on nyt ohran paikka, Åsvik toteaa.

Vaarana on, että kylvötyöt ja ensimmäinen tuorerehun sadonkorjuu ajoittuvat samaan aikaan. Tämä aiheuttaa ongelmia kruunupyyläisellä maitotilalla. Väkeä on liian vähän, kun saman porukan pitäisi olla kylvämässä ja korjaamassa nurmea. Åsvik kuitenkin uskoo, että tilanteesta selvitään ulkopuolisen avun ansiosta.

Sateisena keväänä maanviljelijän arjessa on tavallista enemmän odottelua ja säätiedotuksen tuijottamista.

– Se on tällaista, kun elää sään armolla. Ei voi muuta kuin odottaa ja tehdä uusia suunnitelmia, Åsvik toteaa.

Hämeen ELY-keskus on antanut lausuntonsa Hämeenlinnan kaupungin rakennusvalvonnalle toimenpidelupahakemuksesta, joka koskee Ahveniston olympiapuiston alueelle rakennettavaa tilapäistä köysirata- ja vesihuvipuistoa sekä varasto/lipunmyyntikonttia.

Suunniteltu kokonaisuus sijoittuu Ahveniston-Vuorenharjun Natura 2000 -alueelle. Hankealue on Kanta-Hämeen maakuntakaavassa luonnonsuojelualuetta ja sijoittuu myös kahden valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön, Ahveniston hautausmaan ja olympiarakennusten, alueelle.

Ahvenistonjärvelle suunniteltu Wibit-vesihuvipuisto sijoittuisi alueelle, jonka Hämeen ympäristökeskus rauhoitti vuonna 2002 Hämeenlinnan kaupungin hakemuksesta. Rauhoituspäätöksen määräyksissä kielletään muun muassa kaikenlainen toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen.

Päätöksessä myös luetellaan nykyiset rakennukset, laitteet ja kulkuväylät. Muita rakennuksia, laitteita ja autoteitä saa tehdä vain, jos kaupunki pitää niitä erittäin suotavina ja ympäristökeskus (nykyisin ELY-keskus) puoltaa niitä.

Natura-arviointi tehty asianmukaisesti

ELY-keskus otti lausunnossaan kantaa luonnonsuojelulain tarkoittamaan Natura-arviointiin. Arvioinnissa on kuvattu alueen nykytila ja hankkeet. Siinä on tarkasteltu hankkeiden rakennusaikaisia ja käytönaikaisia vaikutuksia Natura-luontotyyppeihin ja -lajeihin. Edelleen siinä on arvioitu hankkeiden vaikutuksia Natura-kokonaisuuteen ja näiden vaikutusten merkittävyyttä suhteessa koko Natura-alueen luontoarvoihin.

ELY-keskuksen mielestä Natura-arviointi on tehty asianmukaisesti. Natura-arviointi osoittaa, ettei Wibit-vesipuistolla eikä köysiradalla ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia. ELY-keskus kuitenkin katsoo tiedotteessaan, että vesipuistolle ei tule myöntää lupaa, koska se on maisemaa muuttavana suojelualueen rauhoitusmääräysten vastainen. 

Kulku ja pysäköinti ratkaisematta       

Alueella kävisi arviolta 10 000–20 000 henkilöä vuodessa. Hämeen ELY-keskus pitää tärkeänä, että toimenpideluvasta päätettäessä myös kulku ja pysäköinti alueelle tai alueen ulkopuolelle on suunniteltu asianmukaisesti.

ELY-keskuksen mukaan olisi ollut tarkoituksenmukaisinta, että kulku ja pysäköinti olisivat olleet selvillä jo tässä vaiheessa, jolloin ne olisi voitu ottaa mukaan tähän Natura-arviointiin. Jos kulku ja pysäköinti osoitetaan Natura-alueelle tai sen kautta, tulee myös mahdolliset vaikutukset Natura-arvoihin selvittää, kerrotaan ELY-keskuksen tiedotteessa.

Kansainvälistä ydinkoekieltosopimusta valvotaan myös Suomesta, tarkemmin sanoen Sysmästä, käsin. Ydinkoekieltosopimuksen valvonta-asemalla vietetään tänään keskiviikkona aseman 30-vuotisjuhlaa.

Asemaseismologi Matti Tarvainen muistaa takavuosien tapauksista erityisesti vuoden 1998 ydinkokeet Pakistanissa ja Intiassa, sillä mitään sellaista ei osattu odottaa.

– Sitten ovat tietenkin nämä suuret maanjäristykset takavuosina, ensin Pohjois-Sumatralla 2004 ja sitten Japanin Sendaissa 2011. Ne olivat niin suuria, että ne liikuttivat maaperää Sysmässäkin parin kolmen senttimetrin verran, kertoo Tarvainen.

Mitään aivan mullistavia havaintoja asemalla ei ole kolmen vuosikymmenen aikana kuitenkaan tehty.

– Ihan poikkeuksellisia havaintoja ei ole. Muutamia mahdollisia meteoriitin ilmakehään syöksymisiä on Sysmän asemalla havaittu. Se pystyy jonkin verran rekisteröimään myös tarpeeksi voimakkaita ääniaaltoja.

Asema huomaa jopa millimetrin osien suuruiset liikkeet maassa

Sysmän asema on rekisteröinyt jopa yli 14 000 kilometrin päässä Ranskan Polynesiassa tehdyn ydinkokeen. Miten ihmeessä on mahdollista, että keskellä Suomea voidaan havaita maan liikkeitä toisella puolella maapalloa? Herkillä laitteilla, vastaa Matti Tarvainen.

– Kun ydinkoe tehdään maan alla, niin se täräyttää maaperää ja siitä lähtee etenemään aalto kaikkiin suuntiin. Se vapina pystytään havaitsemaan Suomessa asti. Me rekisteröimme maan liikkeitä, jotka ovat metrin miljoonasosia tai jopa millimetrin miljoonasosia. Suuren maanjäristyksen aallot, joita Sysmässä rekisteröidään, voivat olla jopa senttimetrien kokoisia.

Maanjäristykset ja ydinkokeet erotetaan toisistaan sen perusteella, että ydinkoe on pistemäinen, kun maanjäristys taas tapahtuu laajemmalla alueella. Aseman on tarkoitus havaita ydinkokeet, joiden tuotto on vähintään yhden kilotonnin verran. Ydinkokeita ei tosin nykyään juuri rekisteröidä.

– Viime vuosinahan ydinkokeita eivät ole tehneet muut kuin Pohjois-Korea. Ennen ydinkoekieltosopimusta niitä tehtiin jopa pari viikossa, kertoo Tarvainen.

Suomessa on muita mittausasemia reilut 20 kappaletta, mutta Sysmän aseman kaltaista ei maassa ole toista. Samanlaisia asemia kuin Sysmässä löytyy maailmasta yhteensä 50. Ydinkoekieltosopimusta on valvottu Sysmässä sopimuksen alusta asti. Asema päätettiin sijoittaa Sysmään vuonna 1995 ja ydinkoekieltosopimus valmistui seuraavana vuonna.

Aseman keräämät tiedot välittyvät Sysmästä Wienin kansainväliseen tietokeskukseen jopa puolessa minuutissa. Asemalla ei ole henkilökuntaa paikalla, vaan sen toimintaa valvotaan Helsingissä.

Ruka-Kuusamo Matkailu ry:n hallituksen puheenjohtaja Ville Aho näkee parhaillaan päivitettävänä olevassa Kuusamon yleiskaavan luonnoksessa myönteisiä asioita matkailun näkökulmasta.

– Kokonaisuudessaan kaavaluonnos on myönteinen matkailuelinkeinon kannalta.

Päivitettävä kaava ohjaa erityisen vahvasti kaivostoimintoja Kuusamossa. Luonnoksessa esitetään muun muassa entistä  laajempia alueita esimerkiksi Kitkajoen suunnalla suojeltavaksi kaavoituksella niin, että kaivostoiminta käy mahdottomaksi.

– Yleiskaava on aina kompromissi eri toimialojen intressien välillä, emmekä voi vaatia kaivostoiminnan kieltämistä koko Kuusamon alueelta. Nyt esitetyssä muodossa matkailun ydinalueelle Ruka-Kitka-Oulanka luontokolmioon ei kaivostoimintaa sallita, ja tämä turvaa matkailun toimintaedellytykset riittävällä tavalla, Ville Aho sanoo.

Kitkajärven suunnan kaavamuutos harmittaa

Alustavasti Kuusamon kaupunki on linjannut, että esimerkiksi Kitkajärven läheisyydessä Kouvervaarassa ja Naatikkavaarassa ei voida harjoittaa kaivostoimintaa, koska ne sijaitsevat niin sanotulla uraanivyöhykkeellä. Kuusamon kaupunki on linjannut vuonna 2007, että uraanikaivostoimintaa ei Kuusamossa sallita.

Uudessa kaavaluonnoksessa on muutos, joka antaa valtaosalle Kouvervaaraa mahdollisuuden kaivannaistoimintaan.

– Toivomme kuitenkin, että myös Naatikka- ja Koeurvaaran alue Kitkajärven rannalta rajattaisiin pois kaivostoiminnasta alkuperäisen linjauksen mukaisesti, Ville Aho toteaa.

Vesi Euroopan suurimmassa joessa Volgassa on erittäin matalalla, kertovat Venäjän paikallisviranomaiset.

Joen alajuoksulla jo 70 kylää on vailla käyttövettä. Kylissä asuu noin 45 000 ihmistä.

Ihmiset joutuvat ostamaan pullotettua vettä juotavaksi ja pesemään pyykkinsä kaupunkien pesuloissa. Osa kylien kaivoista on vielä käytössä, osa on kuivunut.

Volga on normaalioloissa Euroopan runsasvetisin joki. Kuivuminen johtuu tutkijoiden mukaan siitä, että viime talvi oli hyvin lauha ja vähäluminen.

Vedenvähyys Volgassa ei kuitenkaan ole ennennäkemätön ilmiö. Viimeksi vedenpinjnat olivat alhaalla vuonna 2006.

Itä-Suomen suuret järvet tulvivat normaalia voimallisemmin.

Esimerkiksi Kallavesi on 30 senttimetriä, Saimaa noin 40 ja Pielinen lähes 60 senttiä ajankohdan keskiarvoa korkeammalla.

Pohjois-Karjalan järvistä Viinijärvi on noussut noin 15 senttimetriä ajankohdan keskiarvoa ylemmäksi. Myös itäinen Koitere tulvii normaalia enemmän. 

Kevättulviin ei ole luvassa helpotusta lähiaikoina, koska veden nousu jatkuu.

Ennusteen mukaan Pielisen pinta nousee vielä yli 15 senttimetriä ja Kallaveden vajaat 10 senttiä. Vakaata vesielämää viettävällä Kallavedellä ei ole nähty 15 vuoteen yhtä runsasta kevättulvaa.

Pielinen piinaa jälleen

Säännöstelemättömän Pielisen ranta-asukkaat ovat tottuneet rajuihin muutoksiin, mutta nyt alkaa mitta jälleen täyttyä.

Enon Ahvenisen kylässä asuva Hannu Lappalainen on elänyt Pielisen rantamaisemissa jo yli 60 vuotta. Hänen mukaansa on karmeaa, kun vedenpinta vaihtelee vuodessa metrikaupalla.  

– Joskus syksyllä vesi niin alhaalla, että autolla pitää vene hakkee tuolta järven rannalta poikkeen. Sitten kun on vesi ylhäällä, sitä ei saa maillekaan venettä, kun on jyrkät penkat. Tässä on se hirmuinen taistelu sitten. Ja kaikki hiekkarannat häviää korkean veden aikaan.

Pieni kierros Pielisen eteläpään rannoilla ja lähilammella vahvisti, että 

Vahinkorajaa ei ylitetä

Pielisen pinnan nousu huolestuttaa, mutta tuoreimman ennusteen mukaan Suomen neljänneksi suurimmalla järvellä ei kuitenkaan ylitetä niin sanottua vahinkorajaa (94,60 metriä), joka pistäisi pohtimaan vakavasti poikkeusjuoksutuksia.

Nykytilanteen kanssa on vain elettävä. Lappalaisen naapurissa asuva Liisa Romppanen  kertoo, että tulva on vienyt heiltä rannan. 

– Meiänniin rannassa ei oo rantoo oikeen mittään, nyt kun vesi on niin korkeella. Viepi rillit ja kaikki rannasta.

Tällä hetkellä ei Romppasen rannassa siis vietetä rantaelämää?

– No ei, ei pysty, ei.

Hannu Lappalainen muistuttaa, että ratkaisu Pielisen ongelmiin on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä.

– Ikävä homma että tämä vaihtelu on niin rajua tässä Pielisessä. Tähän pitäisi saada säännöstely aikaan.

Koirien ja kissojen tunnistemerkitseminen mikrosirulla on mahdollisesti tulossa lain mukaan pakolliseksi. Sirun voi asettaa myös muihin lemmikkeihin, kuten kaniin tai frettiin. Maa- ja metsätalousministeriö on teettänyt Eläinten hyvinvointikeskuksella asiasta selvityksen eläinsuojelulain uudistamisen yhteydessä.

Selvitys on tällä hetkellä jatkovalmistelussa. Tällä hetkellä selvitetään muun muassa, kuinka rekisteröintiä valvottaisiin. Eläinsuojelulain uudistus on tarkoitus tuoda eduskunnan käsittelyyn tulevan hallituskauden aikana.

Merkintä- ja rekisteröintivelvoite parantaisi selvityksen mukaan etenkin kissojen asemaa.

– Kissoja päätyy Suomessa löytöeläinkoteihin noin 10 000 joka vuosi. Jos kissat olisivat merkittyjä, omistaja löytyisi helpommin ja saataisiin ainakin vastuuseen lemmikistään, eläinten hyvinvointikeskuksen johtaja Satu Raussi kertoo.

Lemmikkieläinten tunnistemerkitseminen saattaisi myös estää koirien laitonta maahantuontia ja pentutehtailua.

Löytöeläinkodit mielissään

Lappeenrantalaisessa löytöeläinkoti Tassutarhassa ottaisiin uudistus innolla vastaan. Löytöeläinkodin omistaja Terhi Tuuva kertoo tunnistemerkinnän helpottavan löytöeläinkodin toimintaa.

– Erityisesti meidän työtä tuo helpottaisi kissojen osalta, jotka yhä lähes poikkeuksetta tulevat meille tunnistemerkitsemättöminä, Tuuva toteaa.

Löytöeläinkotiin tuodusta eläimestä ei voi tietää, kuinka pitkän matkan karkuri on ehtinyt kulkea ennen hoitolaan päätymistä. Aina eläimen omistajatkaan eivät osaa lemmikkiään etsiä löytöeläinkodista.

– Nyt voin vain laittaa eläimestä kuvan nettisivuillemme, mistä omistaja ei välttämättä osaa sitä etsiä. Jos eläin olisi sirutettu, voisin ottaa omistajaan itse heti yhteyttä.

Yle Turku kertoi tiistaina, että turkulaiset tahtoisivat kaupunkiin puhuvia roskiksia. Niiden hankkimiseen voitaisiin käyttää kaupungin kaunistamisrahastoa. Idea on ihastuttanut ja aiheeseen on suhtauduttu lukuisin tykkäyksin esimerkiksi Yle Turun facebook-sivulla.

Uutisen kuuli maanantaina myös Roska päivässä -liikkeen perustaja, vapaa toimittaja ja sosiaalipsykologi Tuula-Maria Ahonen. Hän suhtautuu epäilevästi puhuvien roskisten toimivuuteen. Puhuvat roskikset ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Lopulta puhuvista roskiksista on siellä kokonaan luovuttu, mutta lähinnä kustannussyistä.

Ahonen tietää, että puhuvia roskiksia on harkittu hommattavaksi ainakin Tampereella.

– Istuin tässä juuri yksi päivä kokouksessa, jossa oli läsnä esimerkiksi Tampereen kaupungin siisteydestä vastaava henkilö. Hän totesi, ettei Tampereelle hankita puhuvia roskiksia Helsingin huonojen kokemusten takia.

Ilkivalta-alttiuden lisäksi puhuva roskis on Ahosen mielestä kallis investointi.

– Näissä oloissa, kun Suomessa kaikesta säästetään, niin haluaisin esittää kysymyksen, että kannattaako sijoittaa roskiksiin, jotka mahdollisesti tullaan rikkomaan aika pian? Ahonen kysyy.

Hän ei osaa tarkemmin selittää, miksi ihmiset ärsyyntyvät puhuvista roskiksista niin paljon, että niitä pitää alkaa mätkiä.

– Vaikea sitä on tietää, että miksi. Jos ihminen on vaikka humalassa, niin tulee varmaan vaan purettua raivoa sellaiselle puhuvalle roskisjuttukaverille...kuka tietää.

Tuunattu roskis toimii paremmin

Ahonen on nähnyt ja pohtinut roska-asioita perustamassaan Roska päivässä -liikkeessä jo 15 vuoden ajan. Hänen mukaansa puhuville roskapöntöille on paljon parempia vaihtoehtoja.

– Olemme tuunanneet roskapönttöjä jo vuosien ajan. Niitä ei töhritä, vaan niitä kunnioitetaan.

Taiteilijan tuunaama tuppisuinen roskis olisi siis Ahosen mukaan parempi investointi Turussa?

– Siltä se meidän kokemuksiemme mukaan tuntuu, Ahonen toteaa.

Turkulaiset saattavat loukkaantua ajatuksesta, että epäillään, että he kohtelisivat mahdollisia tulevia puhuvia roskiksiaan ilkivaltaisesti. Ahonen sanoo, että joka puolella asuu kaikenlaisia ihmisiä.

– Kaikki eivät käyttäydy positiivisesti, asuttiin sitten missä tahansa, Ahonen summaa.

Suomussalmen paikannimiin Alpo Räsäsen kirjan pohjalta aiheeseen perehtynyt Eero Schroderus kertoo ennen vanhaan nimettyjen paikkojen kuulostavan härskimmiltä kuin näinä päivinä ristittyjen.

– Tuollahan on semmoinen Hevonperseenmutka, Hossassa. Se on saanut nimensä joen mutkassa olevasta suvannosta. Se joki jatkuu siitä suvannon yläpäästä. Kun puita uitettiin, ne menivät aina väärään paikkaan ja puut on jouduttu peruuttamaan. Nimensä se on saanut siitä, että sanottiin puiden menevän hevonperseeseen.

– Tämmöistä kieltä on aika paljon käytetty. Sen olen huomannut että nimillähän selkeytetään: Alajärvi on aina se alin järvi. Keskivalkeinen on Valkeisten keskellä oleva järvi. Jos joen nimi on Heinijoki, sanotaan ettei kannata sateen jälkeen collegehousuissa mennä poimimaan lakkoja, koska ne kastuu kun siellä on heinikkoa.

Loogisuus ennen kaikkea

Nimillä pyrittiin kuvaamaan paikkaa. Suotuisat kalapaikat nimettiin ominaisuuksiensa mukaisesti. Toisinaan nimi on saattanut muotoutua paikan tapahtumien kautta.

– Suomussalmi eli kyseessä on kalainen paikka, suuren järven salmi, jossa on varmasti ollut kalaa. Siitä se on saanut nimensä, Eero Schroderus mainitsee.

– Kiannasta Oulujärveen asti menevästä Emäjoesta on monta tarinaa. Sinne tuli ruukille englantilaisia ja siinä oli Ämmäkoski, joten puhuttiin Ämmänjoesta. Englantilainenpa puhuikin emajoesta ja siitä tuli Emäjoki.

Dramatiikka näkyy paikannimissä myös, Schroderus kertoo.

– Rajan pinnassa Kalevalan puistossa luin Räsäsen Alpon tekemää selvitystä, että siinä on ollut suuri halme. Toinen osa suomalaisille, toinen karjalaisille. Suomalainen kävi sotkemassa karjalaisten halmepuoliskon ja karjalaiset sitten polttivat suomalaisten riihet. Tämän halmeen nimeksi tuli Mieronaho.

Asukkaista paikannimiksi

Hevonperseenmutka ei nykypäivänä kovin nätiltä kuulosta. Eero Schroderus tuumaa, että kauneusarvoja ei kauheasti mietitty kun paikkaa nimettiin. Mutta olisiko paikannimien suodattamiselle tarvetta?

– Tämä huumori on semmoinen, jolla on yleensä selvitty elämässä eteenpäin. Kieli on rikas, hyvä näin.

Kauniita paikannimiä pohtiessa Eero Schroderus kertoo erikoisesta sattumasta.

– Jalonkoski on hieno nimi. Koski ei saanut nimeään siitä, että se olisi erityisen jalo. Se sai nimensä siitä, että siitä ei päässyt muuten kuin kävelemällä yli. Vanhassa kartassa Jalkakoski, mies naurahtaa.

Ihmisten nimistä on myös tullut paljon paikannimiä. Martinselkosessa asui Matti Kemilä, Juntusrannassa Juntusia.

Meksikonlahdella vuonna 2010 tapahtunut valtava öljyvuoto surmasi suuret määrät pullonokkadelfiinejä.

Yhdysvaltain liittovaltion viranomaiset ja Kansallinen valtamertentutkimuslaitos NOAA ovat nyt saaneet valmiiksi tutkimuksen delfiinien joukkokuoleman varsinaisista syistä. Tutkimus on julkaistu Plos One -tiedejulkaisussa.

Delfiineille tehdyistä ruumiinavauksista ilmeni, että ne kuolivat öljysaasteen aiheuttamiin keuhkovaurioihin. Lisäksi delfiineiltä löydettiin paljon öljystä johtuvia lisämunuaisen vaurioita. Lisämunuainen säätelee kehon hormonitasapainoa.

Delfiinit tekevät merenpinnassa syviä sisäänhengityksiä ja ne pidättelevät henkeään pitkiä ajanjaksoja ollessaan veden alla. Meksikonlahdella öljykerros peitti laajoja vesialueita, joten delfiinit eivät voineet välttyä hengittämästä öljyä keuhkoihinsa, tutkijat totesivat.

– Ei ole olemassa vaihtoehtoista mallia, jolla voisi selittää delfiinien vammat ja kasvaneen kuolleisuuden yhdessä niiden ajankohdan, paikan ja vammojen luonteen suhteen, sanoi Yhdysvaltain kansallisen merinisäkässäätiön johtava tutkija Stephanie Venn-Watson.

Saaste oli peräisin öljy-yhtiö BP:n Deepwater Horizon -öljynporauslautalta, jolla tapahtui huhtikuun 20. päivä 2010 räjähdys, jonka seurauksena mereen pääsi 4,9 miljoonaa barrelia raakaöljyä.

BP on kiistänyt öljysaasteen osalllisuuden delfiinien sairastumisiin. Yhtiön mukaan delfiinit kuolivat tavallisiin hengitystiesairauksiin.

Viime kesänä Tornion-Muonionjoella rikkoontui ennätys toisensa jälkeen. Luonnonvarakeskuksen kaikuluotauspaikan ohitti hieman yli 100 000 lohta. Käytännössä jokeen tuli lohta enemmän, koska osa lohista jää kudulle Ylitorniolla sijaitsevan luotauspaikan alapuolelle ja osa kalastetaan ennen sitä.

Kaikuluotauspaikka sijaitsee Ylitorniolla noin 100 kilometrin päässä jokisuusta.

Myös odotukset tätä vuotta kohtaan ovat korkealla, vaikka edellisen kaltaista ennätysvuoteen ei todennäköisesti ylletäkään. Lohennoususta ennakoidaan keskimääräistä parempaa, mutta odotettavissa on jotain tavallisuudesta poikkeavaakin.

– Erikoista tulee olemaan se, että jokeen pitäisi olla palaamassa entistä suurempaa kalaa, luonnehtii suunnittelija Ville Vähän Luonnonvarakeskuksesta.

Tornionjoella saaliiksi saadun lohen keskipaino on 6-8 kiloa, mutta nyt jokeen odotetaan palaavaksi tavanomaista enemmän jopa parinkymmenen kilon vonkaleita.

Tämän uskotaan johtuvan siitä, että kotijokeen palaa entistä enemmän lohta, jolla on takanaan kolme, jopa neljä merellä vietettyä vuotta.

– Ne ovat jostakin syystä jättäneet paluun väliin viime kesänä ja jääneet merelle. Se tiedetään, että ainakin perimä säätelee merivuosien määrää, mutta myös meren olosuhteilla ja ravintotilanteella voi olla merkitystä, sanoo Vähä.

Tavallisesti kotijokeen palaa lohia, joiden enemmistöllä on takanaan kaksi merivuotta.

Tulva haittaa vielä tutkimusta

Luonnonvarakeskus virittelee parhaillaan laitteistoa, jolla tutkitaan Tornionjoen ja Simojoen lohikantaa. Tulvavettä on kuitenkin vielä niin paljon, että kaikkia tarvittavia välineitä ja laitteita ei ole vielä voitu laittaa veteen.

– Tornion Kivirannalla tehdään smolttipyyntiä eli seurataan, miten paljon lohenpoikasia on menossa joesta merta kohti. Tutkimusrysää ei ole saatu vielä paikoilleen, koska sitä ei saada ankkuroitua joenpohjaan ennen kuin vedenpinta laskee, kuvailee Vähä.

Toinen perinteinen tutkimuspaikka on Ylitornion Kattilakoskella, jossa tutkimuslaitos laskee jokeen palaavaa lohimäärää. Kattilakoskella joki on sen verran kapea, että kaikuluotaimilla saadaan peilattua rajajoki sen koko leveydeltä.

– Sielläkin on vielä niin paljon vettä rannoilla ja kova virrtaus, että ensimmäinen luotain saatiin veteen vasta keskiviikkona, toteaa Vähä.

Metsähallituksen pääjohtaja Esa Härmälä aikoo tutkia, miksi Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelman teko Kainuussa on jatkuvan kohun ja valitusten kohteena. Vuoteen 2020 ulottuva luonnonvarasuunnitelma on periaatteessa valmis, mutta Härmälän mukaan lopullinen päätös suunnitelmasta tehdään vasta sen jälkeen, kun hän on yhdessä maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön edustajien kanssa käynyt tarkistamassa, miksi asioista Kainuussa kohistaan.

Paikalliset luontojärjestöt ovat vedonneet Härmälään, jotta tämä yrittäisi löytää keinot luontojärjestöjen ja Metsähallituksen välisen pattitilanteen ratkaisemiseksi. Luontojärjestöjen mielestä Metsähallitus ei kuuntele paikallisia näkemyksiä vaan etenee luonnonvarasuunnitelmankin kanssa talous edellä.

Härmälä toteaa vastauksessaan vetoajille, että Kainuussa valitusherkkyys on ollut muita vastaavia alueita suurempi. Hän korostaa vastauksessaan, että Metsähallitus on valmis yhteistyöhön kaikkien kanssa, mutta se ei merkitse millekään taholla veto-oikeutta Metsähallituksen tekemisiin.

Lavakaulus on kuormalavoissa käytetty puinen kehys, josta saa helposti viljelylaatikon. Yksi kaulus on 20 senttiä korkea, mutta kauluksia voi myös pinota päällekkäin, jos haluaa korkeamman laatikon.

– Lavakaulusten kysyntä on lisääntynyt nopeasti. Kyllä nyt voi puhua jo buumista, sanoo Vaasan Laatulavan myyntipäällikkö Teemu Metsälä. Metsälä tietää, että tämäkin innostus on tullut Suomeen lahden takaa Ruotsista.

Kymmeniä kauluksia kerrallaan

Metsälä alkoi myydä lavakauluksia kolme vuotta sitten verkossa ilmoitellen ja koska kysyntää oli, hän perusti verkkokaupan viime vuonna. Uusia yrittäjiä lavakaulusmarkkinoille on tullut nopeasti. Verkkokauppoja on jo useita ja lisäksi lavakauluksia myydään puutarhaliikkeissä ja rautakaupoissa. Hintakin on noussut samaan tahtiin kuin kysyntä lisääntynyt. 

– Pääkaupunkiseudulle menee paljon kauluksia. Omakotiasujat saattavat tilata jopa kymmeniä kerrallaan, kertoo Metsälä.

Myynnissä on sekä uusia että käytettyjä lavakauluksia. Kokojakin löytyy useampia.

– Kaulusta ei tarvitse välttämättä käsitellä mitenkään, sillä se harmaantuu kauniisti. Jos pinnan haluaa kuitenkin käsitellä, niin pellavaöljy on hyvä siihen tarkoitukseen, selvittää Teemu Metsälä.

Kierrätystä puutarhassa

Kurikan Marttojen puheenjohtaja Suvi Veijalainen on perehtynyt laatikkoviljelyyn oman pitkäaikaisen harrastamisensa kautta. Hän itse asuu nykyisin rivitalossa, joten varsinaisille lavoille ei ole tilaa omalla pihalla, mutta pienempiä villjelylaatikoita siellä on.

Suvi Veijalainen ei ihmettele ollenkaan sitä, että lava- ja laatikkoviljelystä on tullut suosittua.

– Se on hauska koko perheen harrastus. Halutaan tietää mitä syödään, halutaan olla omavaraisia ja saada omaa satoa. Laatikon voi laittaa melkein minne tahansa ja melko pieneen tilaan, laatikoita voi siirrellä, listaa Suvi Veijalainen syitä laatikkoviljelyn suosioon.

Veijalainenkin on pannut merkille, että lavakaulukset ovat nyt hitti ja siihen selitys löytyy varmasti myös kestävän kehityksen ajatuksesta ja kierrätyksen suosiosta.

Onnistumisen ilo!

Laatikkoviljely sopii hyvin myös aloittelijoille ja niille, jotka eivät ole varsinaisia viherpeukaloita. Hekin voivat kokea onnistumisen iloa.

Suvi Veijalaisen vinkki aloittelijoille on kuitenkin se, että kannattaa ehkä aloittaa yhdellä tai kahdella laatikolla ja valita ehkä lavakauluksistakin se pienempi koko. Lisäksi tietoa kannattaa hankkia ennen kuin täyttää laatikkonsa mullalla ja hankkii taimet ja siemenet. Tärkeätä on selvittää esimerkiksi se, mitkä kasvit viihtyvät keskenään. Tietoa on tarjolla paljon. Ohjeita laatikkoviljelyyn löytyy muun muassa Hyötykasviyhdistyksen ja Marttojen verkkosivuilta.

Vähimmällä työllä pääsee liikkeelle, jos laittaa lavakauluksen suoraan soran tai nurmikon ja juurimaton päälle. Viljely onnistuu niinkin. Parempaan lopputulokseen päästään, jos nurmikko kuoritaan pois.

– Silloin saadaan paremmin hyötyä alla olevasta maasta eli kosteutta ja eliöstö parantamaan kasvuolosuhteita.

Laatikkoviljelmät tarvitsevat hoitoa siinä missä muutkin viljelmät, joskin rikkaruohot pysyvät paremmin aisoissa laatikossa kuin perinteisellä kasvimaalla. Laatikossakin voi rikkaruohojen torjumiseksi käyttää katetta. Ruohosilppu kelpaa katteeksi hyvin. Kasteleminen on tärkeää, mutta pintamullan pitää päästä välillä kuivahtamaan, että viljelmä ei homehdu. Mullaksi Suvi Veijalainen suosittelee valmiiksi lannoitettua ostomultaa.

– Puutarha-alakin on valtavasti kaupallistunut ja multavalikoima on todella suuri. Nyt kun on huomattu, että laatikkoviljely on suosittua, on nimenomaan siihenkin tarkoitukseen soveltuvia multia jo tarjolla, selvittää Suvi Veijalainen.

Mielikuvitus rajana

Kasvien valinnassa ja sijoittelussa voi käyttää mielikuvitusta ja luovuutta.

– Kannattaa valita sellaisia kasveja, joista pitää. Ja kun lavakaulukset ovat pieniä, voi unohtaa viivasuorat säännölliset rivit. Sinne voi aika mielikuvituksellisesti kylvää siemenet, vaikka kukkia ja yrttejä sekaisin.

Suvi Veijalaisen mukaan aloittelijan kannattaa valita helppoja yksivuotisia kasveja. Tutuilla perusyrteillä kuten tillillä ja persiljalla on aina käyttöä.

– Mutta aivan hyvin voi laatikkoon laittaa vaikka herneitä tai yhden kesäkurpitsan tai tomaatintaimen.

Myös monivuotisten kasvien viljely on mahdollista lavoissa ja laatikoissa, mutta sillloin multaa pitää olla paksumpi kerros. Lavakauluksia on hyvä pinota kaksi, kolme päällekkäin ja lisäksi kasvit on syytä suojata talveksi.

TG Klubbenin toimitusjohtaja Aki Helander katsoo, että Flow Park -niminen kiipeilypuisto ja WiBit-vesihuvipuisto muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden.

Jos toinen osa jää pois, myös toista osaa joudutaan harkitsemaan uudelleen.

Helanderin johtama yritys pyörittäisi molempia puistoja Ahveniston Olympiapuistossa. Alue on sekä Natura 2000- että luonnonsuojelualuetta.

– Siinä oli hakusessa kokonaisratkaisu. Molemmat olisivat vetovoimaisempia yhdessä kuin erikseen.

Helander ei osaa vielä sanoa, jääkö nyt kiipeilypuistokin toteutumatta.

– Se on kyllä vaarana.

Suojelupäätös jarruna

Hämeen ELY-keskus otti aiemmin tällä viikolla lausunnossaan kielteisen kannan vesihuvipuistoon, koska sen mielestä Ahvenistonjärvelle tulevat muoviset rakennelmat muuttaisivat maisemaa alueen suojelupäätöksen vastaisesti.

Hämeenlinnan kaupungin rakennusvalvonta pyrkii päättämään vesihuvipuiston luvasta vielä tällä viikolla. Kiipeilypuiston luvalle ei ole esteitä.

Hämeenlinnan kaupunki on halunnut Ahvenistonjärven alueelle lisää toimintaa.

Suunnitelmia kuitenkin jarruttaa alueen suojelupäätös. Hämeen ympäristökeskus päätti suojelualueesta vuonna 2002 Hämeenlinnan kaupungin esityksestä.

Luonnon tila ei ole juuri parantunut EU-alueella viime vuosien aikana ja monella osa-alueella se on jopa heikentynyt. Tähän tulokseen tulee laaja EU-alueen luonnosta tehty raportti State of Nature in the EU.

– Kohdennetut toimenpiteet ovat olleet tuloksellisia, mutta paljon suurempia toimenpiteitä tarvitaan, jotta tilanne paranisi olennaisesti, sanotaan EU-komission tilaamassa raportissa.

Eliölajien ja elinympäristöjen tila ei ole muuttunut kovinkaan paljon tutkimusaikana 2007 - 2012. Hyvin monet eliölajit ja elinympäristöt ovat uhanalaisia ja eräiden osalta huono kehitys on kiihtynyt.

Raportissa tutkittiin 1 200 suojellun eliölajin tilannetta. 60:lla prosenttilla tutkituista kala,- sammakkoeläin- ja kasvilajista tilanne oli epäsuotuisa. 23:lla prosentilla lajin elinvoima oli turvattu.

Lintujen osalta tilanne oli paras. Komissio selvitti 240 lajin tilannetta. Niistä 52 prosenttia oli elinvoimaisia, kun uhanalaisiksi todettiin 17 prosenttia lajeista. 15 prosenttia oli vaarantunut tai taantunut.

Elinympäristöistöistä tilanne oli suotuisa 16 prosentilla, epätyydyttävä 47 prosentilla ja 30 prosentilla huono. Huonoimmassa jamassa olivat ruohomaat, kosteikot ja dyynit.

Eliölajeille pahimman uhan aiheuttavat maatalouden haitalliset käytännöt, kuten esimerkiksi ylilaidunnus, samoin kuin lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Myös muu ihmisen toiminta oli uhka luonnolle.

Ympäristökomissaari Karmenu Vella totesi raportin julkistamistilaisuudessa, että huolimatta eräistä myönteisistä saavutuksista, raportti korostaa haasteen suuruutta.

– Meidän on kyettävä vastaamaat tuohon haasteeseen, sillä luonnon terveys on yhteydessä eurooppalaisten ihmisten terveyteen ja edelleen talouteemme, totesi Vella.