Brittiläiset tutkijat ovat julkistaneet tutkimuksensa Etelämantereen jäätikön tilasta. Tutkijoiden mukaan muutaman viime vuoden aikana Etelämantereen jääpeitteessä on käynnistynyt muutos, jota tutkijat kuvailevat dramaattiseksi.
Uuden, erittäin tarkan satelliittiaineiston perusteella tutkittiin 750 kilometrin kaistaletta jäisen mantereen rannikosta. Tutkittu alue oli Etelämantereen lounaisosassa, Etelämantereen niemimaalla, missä jäät purkautuvat Bellingshauseninmereen.
Tutkijoiden mukaan alueen jääpeite oli suhteellisen vakaa aina vuoteen 2009 saakka. Tämän jälkeen jääpeite on alkanut laskea paikoin jopa neljä metriä vuodessa.
– Noin 2009 - 2010 jään pinta Etelämantereen niemimaan eteläosassa alkoi laskea melko dramaattisella nopeudella, jopa neljä metriä vuodessa. Tämä on iso signaali, sanoi Bristolin yliopiston professori Jonathan Bamber BBC:n haastattelussa.
Jäätikkö hupenee tällä alueella vuosittain noin 60 kuutiokilometriä. Sulavan veden määrää voi havainnollistaa vaikka siten, että Britannian kotitaloudet käyttävät vuosittain yhteensä noin neljä kuutiokilometriä vettä, Bamber kertoo.
Jää hupenee, vaikka ilmasto ei lämpene
Tutkijat ovat pohtineet, mistä jään hupeneminen voi johtua. Etelämantereella ilmasto ei näytä lämpenevän, eikä alueelle satavan lumen määräkään ole muuttunut.
Tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että sulamisen on tapahduttava altapäin.
– Etelämannerta kiertävät länsituulet ovat voimistuneet viime vuosikymmeninä ilmeisesti globaalin ilmastonmuutoksen sekä etelänapa-alueella havaitun otsonikadon seurauksena, kertoo tutkimuksen johtava kirjoittaja tr. Bert Wouters.
– Koska tuulet ovat voimistuneet, ne painavat yhä enemmän syvänmeren vettä Etelämantereen mannerjalustaan. Tämä vesi on suhteellisen lämmintä. Ei niin kuin Mallorcalla, mutta 1 - 2 -asteista, eli jäätymispisteen yläpuolella ja pystyy kuljettamaan tarpeeksi lämpöä sulattamaan jäätiköitä ja niiden jäähyllyjä altapäin, Wouters jatkaa.
Käytössä uusin tekniikka
Tutkijat käyttivät Etelämantereen jääolojen selvittämiseen Euroopan avaruusjärjestön ESA:n Cryosat-satelliitin tuottamia tietoja. Cryosatin korkealaatuinen tutka kykenee mittaamaan pinnankorkeuksia myös epätasaisessa maastossa, joten jään pinnan laskeminen kyettiin helposti havaitsemaan.
Cryosatin tietoihin lisättiin vielä Nasan Grace-satelliittien tuottama tieto, jolloin voitiin laskea, kuinka paljon tietyn alueen jäämassa oli vähentynyt.
Bristolin yliopiston tutkimustulokset jään määrään vähenemisestä ovat aikaisempia tuloksia selvästi suuremmat. Tästä syystä asiaa kaikki asiantuntijat eivät ole heti valmiit uskomaan niihin.
Bristolin yliopiston väki kuitenkin luottaa tutkimukseensa. Heidän mukaansa kyseisen alueen geologia tekee seudun jäämassasta keskimääräistä epävakaamman ja alttiimman virtausten aiheuttamille muutoksille.
Tutkimus on julkaistu Science-tiedelehdessä.