Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Tutkimus: Etelämantereen jääpeitteessä alkanut suuri muutos

0
0

Brittiläiset tutkijat ovat julkistaneet tutkimuksensa Etelämantereen jäätikön tilasta. Tutkijoiden mukaan muutaman viime vuoden aikana Etelämantereen jääpeitteessä on käynnistynyt muutos, jota tutkijat kuvailevat dramaattiseksi.

Uuden, erittäin tarkan satelliittiaineiston perusteella tutkittiin 750 kilometrin kaistaletta jäisen mantereen rannikosta. Tutkittu alue oli Etelämantereen lounaisosassa, Etelämantereen niemimaalla, missä jäät purkautuvat Bellingshauseninmereen.

Tutkijoiden mukaan alueen jääpeite oli suhteellisen vakaa aina vuoteen 2009 saakka. Tämän jälkeen jääpeite on alkanut laskea paikoin jopa neljä metriä vuodessa.

– Noin 2009 - 2010 jään pinta Etelämantereen niemimaan eteläosassa alkoi laskea melko dramaattisella nopeudella, jopa neljä metriä vuodessa. Tämä on iso signaali, sanoi Bristolin yliopiston professori Jonathan Bamber BBC:n haastattelussa.

Jäätikkö hupenee tällä alueella vuosittain noin 60 kuutiokilometriä. Sulavan veden määrää voi havainnollistaa vaikka siten, että Britannian kotitaloudet käyttävät vuosittain yhteensä noin neljä kuutiokilometriä vettä, Bamber kertoo.

Jää hupenee, vaikka ilmasto ei lämpene

Tutkijat ovat pohtineet, mistä jään hupeneminen voi johtua. Etelämantereella ilmasto ei näytä lämpenevän, eikä alueelle satavan lumen määräkään ole muuttunut.

Tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että sulamisen on tapahduttava altapäin.

– Etelämannerta kiertävät länsituulet ovat voimistuneet viime vuosikymmeninä ilmeisesti globaalin ilmastonmuutoksen sekä etelänapa-alueella havaitun otsonikadon seurauksena, kertoo tutkimuksen johtava kirjoittaja tr. Bert Wouters.

– Koska tuulet ovat voimistuneet, ne painavat yhä enemmän syvänmeren vettä Etelämantereen mannerjalustaan. Tämä vesi on suhteellisen lämmintä. Ei niin kuin Mallorcalla, mutta 1 - 2 -asteista, eli jäätymispisteen yläpuolella ja pystyy kuljettamaan tarpeeksi lämpöä sulattamaan jäätiköitä ja niiden jäähyllyjä altapäin, Wouters jatkaa.

Käytössä uusin tekniikka

Tutkijat käyttivät Etelämantereen jääolojen selvittämiseen Euroopan avaruusjärjestön ESA:n Cryosat-satelliitin tuottamia tietoja. Cryosatin korkealaatuinen tutka kykenee mittaamaan pinnankorkeuksia myös epätasaisessa maastossa, joten jään pinnan laskeminen kyettiin helposti havaitsemaan.

Cryosatin tietoihin lisättiin vielä Nasan Grace-satelliittien tuottama tieto, jolloin voitiin laskea, kuinka paljon tietyn alueen jäämassa oli vähentynyt.

Bristolin yliopiston tutkimustulokset jään määrään vähenemisestä ovat aikaisempia tuloksia selvästi suuremmat. Tästä syystä asiaa kaikki asiantuntijat eivät ole heti valmiit uskomaan niihin.

Bristolin yliopiston väki kuitenkin luottaa tutkimukseensa. Heidän mukaansa kyseisen alueen geologia tekee seudun jäämassasta keskimääräistä epävakaamman ja alttiimman virtausten aiheuttamille muutoksille.

Tutkimus on julkaistu Science-tiedelehdessä.


Hyötykasveista on sekä täyttämään vatsaa että hellimään aisteja

0
0

Kevät on jo siinä vaiheessa, että hyötykasviviljelijän kädet ovat mullassa. Jos haluaa perustaa oman hyötykasvi”puutarhan”, ei tarvitse paljon tilaa, yhteen ruukkuunkin saa mahtumaan erilaisia kasveja, korostaa kotipuutarha- ja ympäristövastaava Maarit Sallinen-Uusoksa Joensuun Martoista.

–Jos parvekkeelle tulee tarpeeksi valoa, voi sinne istuttaa vaikkapa tomaattia, varjoisammalle parvekkeelle suosittelen istuttamaan kirveliä tai sitruunamelissaa, kertoo Sallinen-Uusoksa.

Porkkana kestää paremmin kylmää

Hyötykasvien varsinainen sesonki on keväällä, porkkanan voi laittaa maahan jo kylmemmälläkin säällä. Huonommin kylmää kestävät kasvit kuten kurpitsa, kurkku ja tomaatti istutetaan ulos vasta kesäkuun puolella.

Maarit Sallinen-Uusoksan mielestä hyötykasvit kelpaavat muuhunkin kuin mahantäytteeksi, esimerkiksi lehtikaali näyttää kauniilta ja kelpaa kesäkukkien rinnalle, yrtit taas tuoksuvat nenään mukavasti.

Varsinaista lähiruokaa

Hyötyviljely on entistä suositumpaa. Sallisen-Uusoksan mielestä syy on se, että lähiruoka on muodissa ja hyötyviljely on lähiruokaa parhaimmillaan:

– Mikäpä sen parempaa kuin aamulla laittaa leivän päälle salaattia omasta pihasta tai parvekkeelta.

Lisää hyötykasveista löytyy esimerkiksi Marttojen nettisivuilta.

Nuorisoa houkutellaan pihkaniskoiksi – älypuhelin korvaa paperikartan ja kompassin

0
0

Esimerkiksi Kiteellä älypuhelin kelpaa myös suunnistukseen. Hutsin urheilukeskuksen lähimaastoon on avattu MOBO-mobiilisuunnistusrata, jossa suunnistus onnistuu pelkän älypuhelinsovelluksen avulla. Rata on ensimmäinen Pohjois-Karjalan alueella.

MOBO-sovellus on ilmainen ja se toimii useimmissa älypuhelimissa. Rasti leimataan lukemalla rastilla oleva QR-koodi tai NFC-kartta puhelimen näytöllä. Onnistuneet suoritukset siirtyvät automaattisesti MOBO:n verkkosivuille, missä omia leimauksia voi käydä katsomassa jälkikäteen.

Sopii niin keltanokille kuin konkareillekin

MOBO-sovelluksella voi päästä suunnistusuran alkuun, mutta se sopii myös kokeneemmillekin suunnistajille. Rasteja etsitään käyttämällä sovelluksen karttaa ja kompassia. Älypuhelimella suunnistaminen on samanlaista kuin tavallinen suunnistus eli kartta näyttää muun muassa korkeuserot ja piha-alueet. Suunnistamaan pääsee milloin tahansa ja rasteja voi kerätä haluamassaan järjestyksessä. Kiteen MOBO-radassa on yhteensä 14 rastia.

Uusia harrastajia lajin pariin

Keski-Karjalan Rastin Emmi Kaalimaa kertoo, että mobiilisuunnistuksessa tarkoitus on tuoda lajia tutuksi uusille harrastajille ja lisätä tietoisuutta suunnistusharrastuksesta. Hän arvelee, että erityisesti nuoret innostuvat älypuhelimella suunnistamisesta, heille kun älyluurin monipuolinen käyttö on luonnollista.

MOBO on kotoisin Virosta

Mobiilisuunnistus rantautui Suomeen vuonna 2014. Alun perin se on virolainen keksintö. Nykyään suunnistusratoja löytyy muun muassa Ruotsista, Puolasta ja Ranskasta. Kiteen rata on toteutettu Keski-Karjalan Rastin ja Kiteen kaupungin yhteistyönä.

Tornionjoen lohilaskuri auki – rikkoutuuko viime kesän ennätys?

0
0

Tornionjokeen ja Simojokeen nousevaa lohimäärää voi seurata jälleen netissä. Seuranta on suosittua, sillä viime kesänä Tornionjoen lohimäärän vuoksi verkkosivulle tehtiin noin 330 000 käyntiä.

Tämän vuoden nousumääriä voi seurata verkossa elokuun loppuun saakka, jolloin lohen kutuvaellus päättyy.

Luonnonvarakeskus seuraa lohennousun runsautta ja ajoittumista kaikuluotaimilla, jotka sijaitsevat Tornion-Muonionjoessa Ylitornion Kattilakoskella ja Simojoella Simon taajaman kupeessa.

Tuoreita tietoja lohimäärien kehityksestä julkaistaa lähes päivittäin verkossa. Lohennousun seuranta nykymuodossaan alkoi Simojoella vuonna 2008 ja Tornionjoella vuonna 2009

Huippu ajoittuu kesä-heinäkuulle

Itämeren luonnonlohikannat ovat vahvistumassa, mikä näkyy myös kaikuluotauksissa: ensimmäisinä seurantakesinä Tornionjoella havaittiin 20 000–30 000 nousulohta, mutta viime kesänä peräti 100 000 lohta.

Simojoella lohimäärät ovat vastaavasti kasvaneet noin tuhannesta lohesta viime vuoden lähes 4000 loheen.

Lohennousun huippu Tornionjoella ja Simojoella ajoittuu vuosittain juhannuksen ja heinäkuun alun väliselle ajalle.

Seurannassa käytettävä kaikuluotain on kehitetty tutkimuskäyttöön, ja se tuottaa vedenalaista videokuvaa, josta kalat lasketaan. Tietoja käytetään lohikantojen hoidon ja kalastuksen säätelyn perustana.

Hanhet söivät rypsipellon puhtaaksi – sammuttivat vielä sähköt lähtiessään

0
0

Muuttomatkalla olevat hanhet ovat tehneet laajoja tuhoja Parikkalan viljelyksille Etelä-Karjalassa.

Ainakin kolmen viljelijän pelloille pysähtyneet tuhansien hanhien parvet ovat myllänneet ja puhdistaneet pellot kaikesta syömäkelpoisesta.

– Hanhia on ollut todella paljon. Ne söivät syysrapsista kaikki lehdet niin, että pelkkä runko jäi jäljelle, maanviljelijä Pekka Naukkarinen Tiviän kylästä kertoo. 

Hänen mukaansa pellossa on paikka paikoin isoja aloja täysin mulloksella.

– Näyttää siltä, että maa olisi muokattu uudelleen. 

Naukkarinen arvioi, että rypsipellolle laskeutui jopa 10 000 hanhen parvi.

Sähköt poikki

Syötyään pellon puhtaaksi hanhet katkaisivat vielä sähköt lähtiessään.

– Ne lensi sähkölinjaan ja katkaisivat sähköt. Niitä sitten korjattiin useaan kertaan. Linjan alta löytyi neljä kuollutta hanhea. Kylä oli 11,5 tuntia ilman sähköä, Naukkarinen kertoo.

Kymmenien tuhansien tappiot

Parikkalan pelloille arvioidaan pysähtyneen tällä viikolla jopa 80 000 hanhea.

Erityisen suuria tuhoja on tullut nurmiviljelmille, joita arvioidaan tuhoutuneen jopa 200 hehtaarin alueella.

MTK:n Kaakkois-Suomen toiminnanjohtaja Tuula Dahlmanin mukaan myös taloudelliset menetykset nousevat suuriksi.

–  Kyllä siinä puhutaan kymmenistä tuhansista euroista. Sanoisin, että vähintään 50 000 euroa, mutta saattaa mennä 70 000 euroon. 

Korvauksia viljelijät tuskin saavat.

– Teoreettisesti ministeriön kautta on mahdollista hakea korvauksia, mutta niitä on ollut hankalia saada ja yleensä ne ovat olleet huomattavasti todellista tuhoa pienemmät, Dahlman sanoo. 

Kettua pakoileva herra Britannikus hakee turvaa lintumiehen kotiovelta

0
0

Huilumaisella lurituksella pesäalueensa ilmaiseva kuovi on tuttu monelle. Varmimmin tämän lähes 30-vuotiaaksi elävän muuttolinnun löytää kesantopelloilta ja kosteilta niityiltä.

Kuovi on myös paikkauskollinen. Kajaanin Salmijärvellä samalla peltoaukealla pesii varmuudella jo kuudetta kesää Skotlannissa rengastettu kuovi, joka on saanut lempinimen herra Britannikus.

– Linnun jalassa olevassa renkaassa lukee British Museum. Myöhemmin laitetut tiedot kertovat, että se on rengastettu aikuisena Skotlannissa vuonna 2005. Tänä vuonna herra Britannikus tuli samaan aikaan kuin viime vuonna, eli 17. huhtikuuta, kertoo lintuharrastaja Risto Leinonen.

Pappa hoitaa hommat

Vaikka kuovi on paikkauskollinen, niin parisuhteen kohdalla ei voi puhua uskollisuudesta. Kuoveilla puoliso vaihtuu joka vuosi.

– Naaras on paikalla vain pesintäajan hautoen munia. Sen jälkeen se sanoo, että pappa hoida hommat ja pappa hoitaa hommat niin kauan kunnes poikaset oppivat lentämään.

Leinoselle herra Britannikus on tullut tutuksi. Hän on seurannut kuovin pesintää joka vuosi. Leinonen on etsinyt pesän ja suojellut sitä, ettei se tuhoutuisi peltotöiden yhteydessä. Tällä hetkellä pesä on vielä löytymättä.

– Se on taitava harhautelija, ja tuntee jopa ajatukseni sekä tietää mitä teen. Mutta sillä on myös kova luotto minuun, koska jossakin vaiheessa se tuo poikaset turvaan pihalleni. Eräänä keväänä sahasin pihassa rankoja ja meteli oli kova, niin herra Britanikus istui katoksessa 30 metrin päässä selkä minuun päin. Se tiesi, että tuo mies ei tee poikasille mitään. Poikaset olivat jossakin lähituntumassa, paljastaa Leinonen.

Lintumies antaa turvapaikan

Pellolla olevan pesän löydyttyä Leinonen merkkaa pesäpaikan, jotta myötämieliset maanviljelijät voivat väistää pesää. Haudonta-ajan päätyttyä ja poikasten kasvaessa tilanne on jo voiton puolella, mutta silti uhkatekijät pakottavat hakemaan turvapaikkaa Leinosen pihamaalta.

Pahin uhka poikasille on kettu. Repolaiset ovat lisääntyneet Salmijärvellä, sillä ketun pahin vihollinen ilves on ollut viime vuosina laiskalla päällä. Saalistavalla ketulla aika ei lopu kesken.

– Se on semmoinen kaveri, että sillä on aikaa ja se saalistaa kaikki peltolinnun poikaset ja siksi herra Britannikus turvaa minuun. Se tuo poikaset melkein kotiovelleni, jotta ne jollakin lailla säilyisivät, kertoo Leinonen.

Leinonen odotti kuovin saapumista Salmijärven peltoaukealle suurella mielenkiinnolla. Kuovi on yömuuttaja, joten iloinen oli se aamu, kun kuovi huilumaisella ja melankolisella äänellä huusi ”kuuli…kuuli…”.

– Varmistin heti, että sillä on oikeassa jalassa rengas. Tänä keväänä se oikein esitteli itseään ja uutta pulleavatsaista rouvaa, jonka se oli matkalta ottanut mukaansa. Tarkoituksena on ottaa herra B. kiinni ja laittaa toiseen jalkaan värillinen lukurengas, joka siltä vielä puuttuu. Se on sen verran kuuluisa kaveri, että sen se ansaitsee. Samalla saamme rengastettua myös poikaset, paljastaa lintuharrastaja Risto Leinonen.

Kuvagalleria: Kelluva rengaspesä ja kurjen keväthuuto

0
0

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Kaupunginsalmen tulvavahingot kuriin Kokkolassa

0
0

Sunti on pitkään aiheuttanut ongelmia yläjuoksulla esimerkiksi Kaustarissa. Kevättulvien ja rankkasateiden aikaan vesi nousee liian lähelle asutusta. Vesi tulvehtii sateilla liian korkealla myös keskustassa rautatiesillan alikulussa.

Suntin nykyinen pohjapato on tehoton ja epäkäytännöllinen tulvien aikaan. Ohikulkutien alikulussa sijaitseva pato joudutaan avaamaan kaivinkoneella aina, kun veden halutaan virtaavan nopeasti. Tällä viikolla kova sade aiheutti sortuman pohjapadon luona. Hollihaan koulun puoleinen penkka sortui veteen ja sitä paikattiin murskeella.

Padon luo amfiteatteri

Uusi pato rakennetaan Hollihaan puistoon, nykyisestä padosta hiukan yläjuoksulle päin. Betoninen pato on 40-metrinen ja kaksi kertaa nykyistä suurempi. Uusi pato sijoittuu uomassa pitkittäissuuntaan ja hiukan kulmittain.

Padon rakentuessa myös salmen rannat ehostuvat Hollihaassa. Padon tienoille syntyy amfiteatterimainen levähdys- ja näköalapaikka Eskon saaren tyyliin. Penkat saavat kiveyksen.

Suntia ruopataan töiden yhteydessä muun muassa Rautatienkadun alla, rautatiesillan kohdilta, sillä pohjaan on kapeassa kohdassa kertynyt paljon maa-aineksia. Paikoin vedensyvyys on vain 10-15 senttimetriä. Maa-ainesta kaivetaan pois muidenkin siltojen alta.

Lisää vettä Perhonjoesta?

Suntin kunnostus ei tällä kertaa auta kesäaikaiseen vähävetisyyteen. Kaupungininsinööri Heikki Penttilän mukaan siihen auttaisi vain lisäveden ohjaus kaupunginsalmeen.

Lisävettä on suunniteltu tuotavaksi Perhonjoesta Suntiin jo 1980-luvulla. Tuolloin hanke kaatui pelkoon vettymishaitoista Linnusperässä. Nyt kun hanketta on pohdittu uudestaan, lisävesi ohjattaisiin toista kautta. Linnusperän sijaan vesi tulisi putkia pitkin Puntusharjun suunnalta. Sinne, uudelle asuinalueelle, on jo rakennettu putkistoa tulevaa käyttöä varten.

Veden juoksutus Perhonjoesta vaatisi vielä pumppaamon. Karkean arvion mukaan pumppaamo maksaisi noin puoli miljoonaa euroa.

Penttilä toteaa, että veden tuominen Perhonjoesta olisi ongelmallista, koska runsasravinteinen jokivesi saattaisi pilata ja tummentaa entisestään tummaa Suntin vettä. Joka tapauksessa veden pumppaaminen vaatisi luparuljanssin.

Suunnitteluinsinööri Minna Väisänen täydentää, että Perhonjoen vettä ei voi tuoda Suntiin, ennen kuin Suntin ravinnemäärä saadaan kuriin. Nyt Suntia rehevöittää Linnusperän viemäröimättömältä alueelta valuva vesi. Viemäröinti on etenemässä, sillä alueelle käynnistellään asemakaavoitusta. Silti lisäveden johtaminen Suntiin on vielä niin sanotusti pitkissä kantimissa.

Historiankirjat ja vanhat valokuvat tietävät kertoa, että entisinä aikoina Suntia pitkin pääsi laivoilla tai ainakin veneillä kauppatorille asti. Nyt veneellä pääsee vain niin sanotulle Pususillalle eli Punaiselle sillalle. Tämä seikka ei muutu kunnostuksen myötä. Sillat ja padot pitäisi purkaa, jotta venereitti aukeaisi yläjuoksulle.


Puunhoidon asiantuntija: Ketterille kiipeilijöille on tulevaisuudessa kysyntää

0
0

Kaupungistuminen ja rakennusten tiivistäminen tulevat tulevaisuudessa työllistämään yhä useamman puunhoidon ammattilaisen, sanoo Puunhoidon Yhdistyksen puheenjohtaja Sami Kiema. Tulevaisuudessa puunhoidon ammattilaisille ja ketterille kiipeilijöille riittänee töitä.

– Näkemykseni on, että puunhoitajien työt tulevat lisääntymään jatkossa. Rakentamista tiivistetään, jolloin puilla on vähemmän tilaa kasvaa ja ammattilaisilla ahtaamman paikat touhuta.

Kiipeilytaidoille olisi siis kysyntää. Vanhemmista on kuitenkin Kieman mukaan tullut varovaisempia lasten kiipeilyinnostuksen suhteen.

– Tuntuu, että vanhemmat eivät aina anna kiipeillä, kun pelätään, että sattuu jotain. Siinähän tehdään karhunpalvelus. Kun lapset saavat touhuta, telmiä ja kiipeillä puissa, niin heidän koordinaatiokyky, ketteryys ja fyysiset ominaisuudet paranevat. He myös oppivat varomaan vaaroja ja tunnistamaan niitä. Jos lapsia pidetään koko ajan kädestä kiinni, niin heistä tulee ihan pönttöjä.

Metsäläiskansa totuttelee kaupunkipuihin

– Kyllähän me olemme sellainen metsäläiskansa. Puita ei oikein osata arvostaa. Jokaisella on metsä muutaman askeleen päässä.

Kiema huomauttaa, että kaupunkipuu vaatii kuitenkin eri tavalla hoitoa ja hoivaa – ja budjettia.

– Kaupunkipuu vaatii pohjaduunit, koska se on vieraassa ympäristössä. Esimerkiksi puiden oksat eivät voi olla kahden metrin korkeudessa, tai siihen jää ensimmäinen pakettiauto kiinni. Yhden katupuun istutus maksaa paljon. Yhden puun hinta voi olla tuhansia euroja ja kun sitä hoidetaan vuosikymmeniä, niin arvo moninkertaistuu.

Ensikertalaiset jännittävät

Viikonlopun SM-kisoissa puunhoidon ammattilaiset kisaavat viidellä eri rastilla, esimerkiksi nopeudessa, jalkalukkotekniikassa, tarkkuusheitossa ja työturvallisuudesta.

Tehtävänä on myös pelastaa puusta nukke, joka esittää oksaan silmänsä puhkonutta puunhoitajaa. Kiema vakuuttaa, ettei puukippeily ole vaarallista Mukkulan suurimmissa tammissakaan, kun homman hanskaa.

– Koulutetut arboristit pystyvät kiipeilemään korkeallakin. Ketään en kuitenkaa kehota lähtemään omin keinoin, omintakeisilla välineillä noihin puihin. Vaarat pitää tunnistaa ja riskit minimoida.

– Tämä ei ole ryppyotsaista hommaa. Täällä tavataan kollegoita, mutta samalla halutaan tehdä kaupunkipuiden hoitoa ja merkitystä tutuksi.

Työkiipeilytehtävässä kilpailijat nostetaan nosturilla noin kymmenen metrin korkeuteen. Kilpailija lähtee kipuamaan pitkin oksia ja kilkuttaa kelloja ilmoitukseksi suorituksestaan. Kisaaja on köyden varassa, ja etenee ohuitakin oksia pitkin. Painopiste pitää olla köydessä, ei oksan päällä.

– Kyllä kaikki ensikertalaiset jännittävät tuolla ylhäällä. Kun oppii luottamaan köysiin ja valjaisiin, niin jännitys katoaa. Korkeisiin paikkoihin tottuu, sanoo nosturikuski Henkka Enroos.

Laulujoutsen tuli ja pesi keskelle kaupunkia Vaasassa

0
0

Onkilahti sijaitsee aivan Vaasan kaupungin ydinkeskustan kupeessa. Paikalliset lintuharrastajat eivät tiedä, että joutsen olisi ennen pesinyt tällä paikalla.

– Lintuharrastajien kannalta tämä on aivan merkittävä tapahtuma ja havainto. Aika harvinaista tietysti on, että näin isossa kaupungissa on näin lähellä keskustaa paikka, jossa joutsen voi pesiä, sanoo lintuharrastaja Ari Lähteenpää.

Pesintälahtea kiertää vilkasliikenteinen pyörä- ja kävelytie. Noin 50 metrin päässä rannasta pienessä kaislikossa laulujoutsen hautoo muniaan. Hautovan linnun puoliso vartioi pesää vieressä. Ihmisten liikkuminen rannalla ei näytä häiritsevän niiden pesintärauhaa.

– Olen seuraillut niitä tässä hyvän aikaa. Kun otin valokuvaa, joutsen nosti vähän päätään ja katsoi, mitä tapahtuu, mutta hyvin nopeasti se painoi päänsä takaisin ja kävi nukkumaan, kertoo Lähteenpää.

Poikasia saadaan kohta

Joutsenen poikaset voivat kuoriutua munista minä päivänä tahansa.

– Joutsen tulee aikaisin keväällä ja poikaset syntyvät myös aikaisin. Koska kysymyksessä on iso lintu, poikaset tarvitsevat enemmän aikaa kehittyäkseen lentokykyisiksi.

Ari Lähteenpää ei usko, että joutsenten ja kaupunkilaisten välille tulisi konflikteja. Joutsen saattaa puolustaa pesäänsä hyvinkin aggressiivisesti, mutta Onkinlahden pesä on sen verran kaukana rannasta ja rannalla liikkuvista ihmisistä, että yhteentörmäyksiä tuskin tulee.

– En usko myöskään, että kenelläkään voisi olla mitään näitä joutsenia vastaan. Nehän ovat tässä ihmisten ilona. Poikaset ovat hellyttävän näköisiä ja niiden kasvamista kaupunkilaiset pääsevät nyt läheltä seuraamaan.

Joutsenet etsivät tilaa

Selitys sille, että laulujoutsen pesii keskellä kaupunkia merenlahdella, löytyy lajin yleistymisestä. Joutsenet tarvitsevat lisää tilaa. Laulujoutsen, joka on ennen ollut sisämaan järvien lintu, on alkanut levittäytyä merenlahdille.

–  Laulujoutsenten määrä on lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana aivan valtavan paljon ja ne ovat alkaneet levittäytyä sellaisille alueille pesimään, missä niitä ei ole akaisemmin ollut. Tämä näkyy täällä Vaasassa ja Vaasan saaristossa selvästi, toteaa Ari Lähteenpää.

Kokemäenjoen ruoppauksesta päätös lähiaikoina – simpukoiden kohtalo vielä ratkaisematta

0
0

Porin kaupunki neuvottelee ely-keskuksen kanssa tiiviisti Kokemäenjoen ruoppauksesta. Apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannuksen mukaan asian käsittely jatkuu ja päätöstä odotetaan lähiaikoina.

Kokemäenjoesta löytyi viime kesänä vuollejokisimpukoita, kun jokea tutkittiin nikkelivuodon jälkeen. Laji on suojeltu uhanalaisuutensa takia.

Kari Hannuksen mukaan joen ruoppaus olisi tulvansuojelun kannalta välttämätöntä, koska joen pohja on noussut virtauksen kasattua sinne huomattavasti maa-ainesta.

– Pakko se on jossain vaiheessa tehdä, sillä joki on madaltunut Kirjurinluodon kohdalla. Kyse on vain siitä, miten simpukoita käsitellään.

Oikeustieteen asiantuntijat: Talvivaaran purkuputki olisi tarvinnut YVA-menettelyn

0
0

Kainuun ELY-keskus teki syyskuussa 2014 päätöksen, jonka mukaan ympäristövaikutusten arviointia eli YVA-menettelyä ei tarvita Talvivaaran kaivoksen purkuputkihankkeessa. Tuolloin useat paikalliset yksityishenkilöt, Sotkamon kunta, Kajaanin kaupunki sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos katsoivat, että YVA-menettely olisi tarpeen.

Kyseessä on siitä erikoinen YVA-menettelyn soveltamistarvepäätös, etteivät siitä voi valittaa muut suoraan kuin hankkeesta vastaava eli Talvivaara. Muiden tahojen oli odotettava siihen asti kunnes annetaan ympäristölupa tai vastaava lupa, josta valittaessa voidaan valittaa myös YVA-päätöksestä.

– Tämä lausuntomme liittyy nyt tähän muutoksenhakuun ja se liitetään valituskirjelmän liitteeksi. Tarkoituksena on ottaa kantaa YVA-menettelyn tarpeesta, kertoo toinen asiantuntijalausunnon antajista, ympäristöoikeuden dosentti Ismo Pölönen.

Lausunnossa arvioidaan hankkeen erityispiirteiden ja laissa määriteltyjen kriteereiden pohjalta YVA-menettelyn tarvetta. Siinä otetaan erityisesti huomioon Euroopan Unionin lainsäädäntö ja tuomioistuimen käytäntö, korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö sekä tutkimustieto arviointimenettelyn soveltamiskynnyksestä.

Purkuputkihankkeelle olisi pitänyt tehdä YVA-menettely

Ismo Pölösen ja ympäristöoikeuden professorin johtopäätös on se, että purkuputkihanke kuuluu YVA-lain mukaisen arvioinnin piiriin.

– Perusteluina ovat erityisesti jätevesien määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutuksiin liittyvät epävarmuudet ja ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvat vaikutukset, Pölönen toteaa.

– Jos puhutaan päästöistä lyhyesti, sulfaatille se tarkoittaisi 24 000 tonnia kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Nikkelin, kadmiumin ja elohopean pitoisuudet ylittävät ympäristölaatunormit. Tämän vuoksi vajaan 79 hehtaarin kokoinen sekoittamisvyöhyke oli tarpeen. Tähän liittyy epävarmuuksia. Ja ylipäätään, jos katsotaan koko Talvivaaran jätevesien vesienhallintaa alusta asti, on siinä jatkuvasti erilaisia ongelmia, ja lupamääräyksissä ei ole pysytty.

Talvivaaran toimintahistoria, hankkeen riskitaso ja epävarmuudet puoltavat arviointimenettelyn tarvetta. Lisäksi purkuputki koskettaa varsin laajaa ihmisjoukkoa, erilaisia yhteisöjä sekä matkailu- ja kalastuselinkeinoja välillisten vaikutusten kautta, toteavat asiantuntijat lausunnossaan.

Kainuun ELY-keskuksen tekemä YVA-päätös pohjautuu Pölösen mukaan sille, että ELY-keskus on antanut vähemmän painoarvoa esimerkiksi hankkeen epävarmuuksille ja sosiaalisille vaikutuksille.

– Tältä osin päätös on varsin niukasti perusteltu. Kokonaisuutena ELY-keskus on lausuntoomme nähden nähnyt tosiasiat eri tavalla.

Hallinto-oikeus voi jäädyttää purkuputken rakentamisen

Nuasjärven osakaskuntien ja heidän asiakumppaniensa pyytämän oikeudellisen asiantuntijalausunnon käsittelee Vaasan hallinto-oikeus purkuputken ympäristölupavalituksen yhteydessä. Hallinto-oikeus voi todeta, että YVA-päätös on virheellinen.

– Jos hallinto-oikeus katsoo hankkeen olevan arviointimenettelyn piiriin kuuluva, se johtaa lupapäätöksen kumoamiseen ja arviointimenettely on silloin tehtävä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa punnittaisiin muun muassa purkuputkihankkeen erilaisia vaihtoehtoja YVA-lainsäädännön asettamalla tavalla, Ismo Pölönen mainitsee.

Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että purkuputken rakentaminen laitettaisiin ainakin osittain jäihin.

– Maanomistaja saa omalle maalleen rakentaa rakenteita, jotka eivät sinänsä rakennuslupaa edellytä. Siltä osin kuin yhtiö toimii kaivospiirin alueella tai niillä kiinteistöillä, jotka yhtiö on hankkinut omistukseensa, voitaisiin rakentamista jatkaa. Mutta niillä kiinteistöillä, joihin tämä käyttöoikeus on myönnetty, niillä ei olisi mahdollista mennä rakentamaan, Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristöneuvos Sami Koivula toteaa.

– Mikäli hallinto-oikeus kumoaisi tai keskeyttäisi purkuputkiratkaisun, se tarkoittaisi, että toiminnassa pitäisi noudattaa sillä hetkellä voimassa olevia aiempia lupia, jotka ovat joko lainvoimaisia tai täytäntöönpanokelpoisia. Eli käytännössä vesien johtamisen osalta vuonna 2013 annettua päätöstä. Sekin on toki myös hallinto-oikeudessa käsittelyssä, Koivula jatkaa.

Korjaus 23.5. klo 11.15: Pölönen puhui 24 000 tonnista sulfaattia, ei 24 tonnista, kuten jutussa aiemmin luki.

Näkökulma: Hallitusneuvotteluissa riittää kipeitä asioita – Öljy-yhtiöiden vallasta ei hiiskuta

0
0

Finlandia-voittaja Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaanissa nuori mies Samuel turhautuu maailmanmenosta ja siitä, että auktoriteetit, häntä iäkkäämmät ihmiset, suhtautuvat vakaviin ympäristöongelmiin antamalla neuvoja kuten "laita kansi kattilan päälle, kun keität vettä".

Hallitusneuvottelujen tiedotustilaisuudesta Smolnasta ulos kadulle astuessani oloni oli kutakuinkin sama: hallitusneuvottelijat puhuivat talouskasvun tärkeydestä. Itse olin juuri lukenut kanadalaisen tietokirjailijan Naomi Kleinin uusinta kirjaa This Changes Everything. Kirjassa Klein käsittelee ilmastonmuutosta ja kapitalismia ja vaatii valtioita ja valtioliittoja ohjaamaan markkinoita investoimalla vähäpäästöiseen tulevaisuuteen ja rajoittamaan fossiilisten polttoaineiden kulutusta sääntelyllä.

Hallitusneuvottelujen tiedotustilaisuuksissa on neuvottelujen hyvän meiningin lisäksi puhuttu paljon sääntelyn purkamisesta. Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi valtion olisi kuitenkin parasta rajoittaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Jos Suomi olisi asiassa tosissaan, valtionyhtiö Arctia Shippingin jäänmurtajat Fennica ja Nordica eivät lähtisi jälleen arktisille merialueille avustamaan öljy-yhtiö Shelliä öljynporauksessa. Yhdysvallat antoi yhtiölle äskettäin luvan tietyin ehdoin öljynporaukseen alueilla, joissa mahdollisen öljyvuodon siivoaminen on käytännössä mahdotonta.

Hallitusneuvottelujen ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän linjauksessa mainitaan lyhyesti, että "Suomi on aktiivinen arktisen alueen hyödyntämisessä ja yhteistyössä. Kaikessa toiminnassa arktisella alueella otetaan huomioon kestävän kehityksen reunaehdot".

Painopiste on tästä päätellen alueen hyödyntämisessä, rahassa. Talvivaaran kaivoksenkin kohdalla varmasti on otettu kaikenlaiset reunaehdot huomioon, jollakin tavalla. Lopputulos vain on ollut jotain muuta kuin on odotettu.

Ilman suomalaisaluksia öljynporaus pohjoisilla merialueilla on mahdotonta. Vaaditunlaisia aluksia on maailmassa neljä ja esimerkiksi ruotsalaisilla on ollut kanttia kieltäytyä Shellin avustamisesta. Mahdollisen onnettomuuden riski on ollut mediassa esillä. Vähemmän julkisuutta on saanut se, että muun muassa Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan kaksi kolmasosaa tunnetuista fossiilivaroista on jätettävä maahan, jos haluamme rajoittaa maapallon lämpenemisen kahteen asteeseen, kuten olemme kansainvälisin sopimuksin sitoutuneet. Tässä valossa Shellin toiminta arktisilla alueilla on järjetöntä.

Nyt hallituksen energiapoliittisesta linjauksesta uumoillaan tulevan väljä. Hallitusneuvottelujen EU-työryhmälinjauksessa kirjoitetaan, että "hallitus on sitoutunut vuodelle 2030 päätetyn ilmasto- ja energiapaketin markkinaehtoiseen ja kustannustehokkaaseen toteuttamiseen sekä neuvotteluihin kansainvälisestä ilmastosopimuksesta. Teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky ja hiilivuodon torjunta ovat ilmastopolitiikan keskeisiä lähtökohtia. Energiaunionin kehittämisen tavoitteena tulee olla kohtuuhintaisen ja kestävän energian saannin turvaaminen teollisuudelle ja kuluttajille".

Teollisuus ja markkinat tulevat työryhmän jäsenille siis ennen ihmisiä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa, vaikka on jo todettu, että päästökauppa ja muut markkinamekanismit ovat tehottomia: ilmastonmuutokseen on puututtava poliittisia päätöksiä tekemällä.

Klein vertaa kirjassaan, että aikoinaan orjuus kiellettiin ja siirtomaat itsenäistyivät, vaikka molemmat olivat taloudellisesti hyvin kannattavia, kuten nykyisin fossiilisten polttoaineiden käyttö. Orjuuden lopettaminen vaati sisällissodan, eikä Yhdysvaltoja voi vieläkään kutsua tasa-arvoiseksi maaksi. Aikoinaan korvauksia maksettiin orjia omistaneille, ei tosiaankaan entisille orjille. Nähtäväksi jää, mitä ilmastonmuutokseen puuttuminen vaatii ihmiskunnalta.

Fossiilisten polttoaineiden kannattavuuden taustalla ovat puolestaan esimerkiksi tuet, joita valtiot niille myöntävät. Jos meillä on tulevassa hallituksessa rohkeita ihmisiä, he puuttuvat tähän, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto IMF:kin kannustaa. 

Ilmastonmuutos on tilaisuus jakaa vauraus uudella, entistä tasa-arvoisemmalla tavalla. Ehkä juuri siksi asialle ei ole tehty niin paljon ja nopeasti kuin pitäisi. Hallitusneuvotteluissa keskeisellä sijalla on se, kuinka Suomi tavoittaa talouskasvussa kilpailijansa kuten Saksan ja Ruotsin. Kokonaisuuden kannalta toivon, että päättäjät muistavat myös Saksan energiapolitiikan eli uusiutuvan energian suosimisen.

Isot yritykset kuten öljy-yhtiö Shell ovat tehneet investointeja esimerkiksi kaivoksiin, jotka toimivat vuosikymmeniä. Yhtiöt eivät siis usko valtioiden tekevän fossiilisista luopumiselle mitään 25–40 vuoteen, vaikka vuonna 2050 pitäisi olla jo valmista, eli luovuttu fossiilisista polttoaineista, jos kahden asteen tavoite pitää.

Shell tosin myönsi äskettäin liiketoimintastrategiaa ohjaavassa raportissaan toimivansa sen mukaan, että lämpötila nousee neljä astetta. Onko Suomen tulevalla hallituksella rohkeutta katsoa vuosikymmenien päähän, eikä vain vaalikauden loppuun? Neljän asteen nousu tarkoittaisi muun muassa Etelä-Euroopan aavikoitumista. Miettikääpä, millainen Välimeren tai Itämeren humanitaarinen kriisi meitä odottaa siinä tapauksessa.

Naomi Klein kirjoittaa, että ihmisten on ponnisteltava nyt yhdessä samalla tavalla kuin maailmansotien aikana tai esimerkiksi Yhdysvalloissa rotusyrjinnän vastaisessa kansalaisoikeustaistelussa 1950–60-luvuilla. Markkinavoimat eivät tällaisia ongelmia korjaa.

Puutarhatietäjät neuvovat: Näin luot suotuisamman pienilmaston omaan pihaan

0
0

Kahdeksasta kasvuvyöhykealueesta muodostuva Suomi tuottaa toisinaan viherpeukaloille päänvaivaa. Esimerkiksi maastonmuodot ja vesistö voivat paitsi edesauttaa, mutta myös haitata paikallisilmastoa ja siten kasvua.

Omaan pihaan on kuitenkin mahdollista luoda kasvuvyöhykettä suotuisampi pienilmasto. Pohjois-Savon ProAgrian puutarha-asiantuntija Liisa Pietikäisen mukaan tapoja on monia, mutta tärkeintä on ensinnäkin tuntea oma piha.

– On tiedettävä, että mikä kohta on hallanarka ja mikä suojaisa, opastaa Pietikäinen.

Katteiden käytöllä voi estää routaa menemästä liian syvälle ja oikein asetetuilla korkeilla kasvustoilla tai aidanteilla voi myös vaikuttaa pienilmastoon. Näin saadaan suojaa talven ja kevään viimoilta, mutta varjostusta päivällä.

Pienilmasto paranee jo muutamassa vuodessa

Puutarhaliiton taimitarhatuotannon erikoiskonsulentti Jyri Uimonen neuvoo myös lähtemään liikkeelle suojaisten paikkojen luomisella.

– Esimerkiksi avoimella tontilla kannattaa istuttaa kestäviä, nopeasti kasvavia puita ja kookkaita pensaita vähentämään tuulen vaikutusta. Erityisesti kylmät pohjois- ja itätuulet on syytä katkaista, Uimonen opastaa.

Myös aidoilla ja pengerryksillä voi rakentaa lämpimiä keitaita pihapiiriin. Istutetun kasvillisuuden kehittyessä pienilmasto paranee jo muutamassa vuodessa selvästi paremmaksi.

– Jos tontti muuttuu ajan saatossa liian metsäiseksi, voi pioneerikasveja huoletta raivata. On syytä muistaa, että auringonpaiste lämmittää eli liikaa varjoa ei suosita, muistuttaa Uimonen.

Kostean tontin kasvukautta pidemmäksi salaojituksella

Maaston muodot vaikuttavat pienilmastoon esimerkiksi hallan esiintymisessä.

– Laaksoihin kerääntyy kylmää ilmaa niin kesällä kuin talvella. Kukkulat puolestaan ovat sekä kesän hallaöinä että talvipakkasilla ympäristöään lämpimämpiä, kertoo Pietikäinen.

Jyri Uimosen mukaan kostean tontin maan lämpötilaa saa nostettua ja tehokasta kasvukautta pidennettyä salaojituksella. Tämä on tärkeä asia, sillä suuri kasvien talvenkestävyyttä rajoittava tekijä on lyhyt syksy, jolloin kasvit eivät ehdi talveentua kunnolla.

ProAgrian Liisa Pietikäisen mukaan kasvuvyöhykkeet tuovat oman haasteensa puutarhureille.

– Ne nyt ovat mitä ovat ja niiden kanssa on elettävä, nainen toteaa.

Pietikäinen arvioi, että puutarhaihmiset tuntevat kasvuvyöhykkeet ja oman pihansa paikallisilmaston hyvin ja osaavat sitä myös hyödyntää.

– Puutarhaharrastusta aloittelevalle nämä voivat olla uusia asioita.

Geenimuuntelun puolustajilta yllättävä veto Saksassa – vaativat merkintää kaikkiin GM-tuotteisiin

0
0

Saksassa joukko tutkijoita ja muita geenimuuntelun kannattajia on aloittanut poikkeuksellisen kampanjan asiansa ajamiseksi, uutisoi Science-lehti.

Juuri avatussa kansalaisaloitteessa vaaditaan erityistä merkintää kaikkiin tuotteisiin, joiden valmistuksessa on tavalla tai toisella hyödynnetty geenimuunneltuja organismeja. Näin tutkijat haluavat osoittaa, että geenimuuntelu on läsnä joka puolella – ruuan lisäksi esimerkiksi vaatteissa, lääkkeissä ja pesuaineissa – ja että asiassa ei ole mitään pelättävää.

Tähän asti vaatimuksia GM-merkinnöistä on totuttu kuulemaan vastustajien leiristä. Onkin vaikeaa ennustaa, miten tutkijoiden uhkapeli onnistuu.

Aloitteessa esitetään, että kansallisten GM-merkintöjen lisäksi Saksan on ryhdyttävä valmistelemaan vastaavaa EU:n tasoista lainsäädäntöä. Jos aloitteen allekirjoittaa kesäkuun puoliväliin mennessä 50 000 ihmistä, se menee maan parlamentin käsittelyyn.

Tällä hetkellä Saksassa ainoastaan geenimuunnellut sadot ja niistä suoraan valmistettavat elintarvikkeet on varustettava GM-merkillä. Sen sijaan vaikkapa porsaanlihaa ei tarvitse merkitä, ellei eläin ole syönyt geenimuunneltua rehua teurastusta edeltäneiden neljän kuukauden aikana.

– Nykyjärjestelmä on riittämätön ja välillä jopa harhaanjohtava, sanoo kansalaisaloitteen kirjoittanut Horst Rehberger Science-lehdelle. Hän johtaa Forum Grüne Vernunft -liikettä, jonka tavoitteena on edistää ympäristötietoista geenimuuntelua.

Voisiko GM-etiketti jopa edistää myyntiä?

Ympäristöjärjestöistä muun muassa Greenpeace on sitä mieltä, että esimerkiksi GM-rehulla kasvatettu lihakarja tarvitsee erillisen merkinnän. Kaikkien geenimuunteluun kytkeytyvien tuotteiden merkitsemistä järjestö ei kuitenkaan kannata.

Saksan Greenpeacen edustaja Stephanie Töwe-Rimkeit perustelee kantaa Science-lehdelle sillä, että GM-leiman lyöminen vähäisestikin muunneltuihin tuotteisiin veisi kuluttajien huomiota isoilta asioilta. Hän toteaa, että on aivan eri asia puhua 100 prosenttia geenimuunneltuja soijapapuja sisältävästä tofusta kuin maidosta, jonka tuottaneelle lehmälle on vasikkana syötetty geenimuunneltujen bakteerien avulla valmistettuja vitamiineja.

Monet saksalaisaloitteen allekirjoittaneista tiedemiehistä pitävätkin järkevänä, että GM-etikettejä olisi erilaisia: niiden täytyisi erotella, sisältääkö tuote geenimuunneltuja organismeja suoraan, vai onko muuntelua käytetty ainoastaan valmistusprosessissa. Siihen ei oteta kantaa, miltä lappujen tulisi näyttää.

Greenpeace Suomen viestintäpäällikkö Juha Aromaa katsoo, että Saksassa herätellystä julkisesta keskustelusta on hyötyä – kunhan pohjalla on tutkittua tietoa.

– Siinä ei ole koskaan mitään väärää, että annetaan tietoa tuotteesta. On sitten kuluttajista kiinni, välttääkö jotain tuotetta vai ei, sanoo Aromaa.

Aloitteentekijät toivovat GM-merkinnälle käyvän lopulta samoin kuin "Made in Germany" -leimalle. Jälkimmäinenhän luotiin aikoinaan vähättelemään saksalaisia tuotteita, kun Isossa-Britanniassa haluttiin erotella tuontitavarat laadukkaampina pidetyistä kotimaisista hyödykkeistä.


Eläin tuntee siinä missä ihminen – jälkipuintiin eläin ei juuri pysty

0
0

Eläimistä nisäkkäiden tunteet tunnetaan parhaiten. Nisäkkäiden aivojen fyysiset ja kemialliset reaktiot sekä muun elimistön reaktiot ovat perustunteissa samanlaisia kuin ihmisillä, kertoo eläinten käyttäytymis- ja kognitiotutkija, tietokirjailija Helena Telkänranta.

– Perustunteita nisäkkäillä ovat esimerkiksi ilo, suru ja pelko. Myös linnuilta on löydetty samankaltaisia tunteita. Muista selkärankaisista tiedetään vähemmän, mutta esimerkiksi kaloista tiedetään, että kivun ja pelon tunne ovat niillä todellisia, Telkänranta täsmentää.

Ihminen ajattelee helposti, että mitä isommasta eläimestä on kysymys ja mitä isommat ovat aivot, niin sitä enemmän on tunteita. Eläinten käyttäytymistutkija Helena Telkänranta muotoilee siten, että isot aivot mahdollistavat monimutkaisemmat tunteet. Isommilla aivoilla pystyy suunnittelemaan pidemmälle tulevaisuuteen. Eläimiistä poiketen ihminen pystyy murehtimaan jo todella vaikeita asioita.

– Ihminen voi pohtia, että mitä tuo toinen minusta ajattelee? Näin monimutkaiset tunteet eivät ole eläimelle mahdollisia.

Telkänrata haluaa muistuttaa, että tunteiden voimakkuus ei kuitenkaan ole verrannollinen älykkyyteen.

– Samalla tavalla ajatellaan, että vähemmän älykkäällä ihmisellä olisi jotenkin lievemmät tunteet. Tunteiden voimakkuus ei kuitenkaan riipu siitä. Eläinlajien välillä tunteiden intensiteetti ei riipu älykkyydestä.

Laulu ei ole aina ilon merkki

Lemmikkieläimestä on helppo nähdä, milloin hän iloinen. Ilo syntyy vaikkapa silloin, kun koiran kanssa leikkii tai hän saa palkinnon. Miten erottaa, että vaikkapa luonnoneläin on iloinen? Onko lintu iloinen, kun hän laulaa?

– Näin ei välttämättä tarvitse olla, koska lintujen laulamisessa on kysymys siitä, että koiraslintu pitää muut koiraat reviiriltään. On hyvä kysyä, että onko meidän korvissamme kauniilta kuulostava laulu vain liuta kiukkuisia uhkauksia?

Telkänrannan mukaan nykyään tiedetään, että lintujen laulaessa erittyy dopamiinia, eli mielihyvän tunnetta aiheuttavaa välittäjäainetta. Sitä erittyy eri aivoalueelle, kun lauletaan pelkästään reviirin puolesta tai lauletaan vain naaraalle.

Eläin suree, mutta ei lähde etsimään syitä

Suru on menetys itse kullekin. Sitä kokevat erityisesti ne eläimet, jotka elävät kiintymyssuhteessa. Kun eläin on kiintynyt johonkin yksilöön ja menettää sen, on se tyypillinen surutilanne.

– Kiintymys aiheuttaa kehon omien opioidien erittymistä aivoissa jatkuvasti. Kun kiintymyksen kohde katoaa, niin opioidien eritys loppuu. Reaktio on jopa samanlainen kuin kivun kokemisen tunne, sanoo Helena Telkänranta.

Ihminen saattaa jopa menetyksen hetkellä pohtia, että olisiko toiselle pitänyt kertoa rakastavansa häntä tai että ihminen syyllinen toisen poismenoon.

– Eläimeltä puuttuvat nämä komponentit. Syvä tunnepuolen ydin on kuitenkin nykytiedon valossa jotain samanlaista.

Eläinkin voi surra itsensä huonoon kuntoon

Helena Telkänranta ottaa surun kokemisen esimerkiksi papukaijan. Tämä lintu on yksiavioinen ja voi ottaa parinsa poismenon todella raskaasti. Tunteet voivat olla papukaijalla pinnassa jo paljon vähemmästä.

– Jos papukaija on ainut lemmikki talossa, niin silloin on outo tilanne, että ihminen katoaa aina johonkin. Silloin lintu voi reagoida siten, että se alkaa sukia itseään ylenpalttisesti.

Sukimalla lintu erittää itselleen mielihyvän tunnetta. Joillakin papukaijoilla menetyksen tai yksinolon myötä sukiminen menee niin pitkälle, että höyheniä nypitään irti vaarallisen paljon.

Stressi leviää helposti huonosti hoidetussa navetassa

Nyky-yhteiskunta on tehokas. Tuotantoeläimet, kuten lehmät, voivat kokea ahdistusta siitä, että eläin kohdataan vain pikaisesti – varsinkin jos hoito on kivuliasta. Hoitaja saatetaan kokea silloin enemmän pelottavana.

Tuotantoeläimen kohdalla suurin ongelma on Helena Telkänrannan mukaan se, että lihan kuluttajahinta pyritään pitämään mahdollisimman matalana. Tuottajat joutuvat silloin pitämään eläintä hyvin pelkistetyissä oloissa.

– Kaikilla meidän kotieläimillä ovat kuitenkin luontaiset esi-isiensä käyttäytymistarpeet, esimerkiksi kanoilla nokkimisen ja kuopimisen tarve.  Sioilla on taas tonkimisen ja pureskelun tarve. Näiden tarpeiden puuttuminen aiheuttaa turhautumisen tunteen ja se on kroonisen stressin lähde.

Yksilön stressistä tulee isompi ongelma, kun eläin ei voi luontaisesti purra muuta kuin lajikumppaniaan. Tässä tapauksessa tuotantoeläinten kesken syntyy laajempaa stressiä ja se leviää.

Saalisvarma kolminieluinen katiska syntyy rovaniemeläisessa autotallissa – tulevaisuus uhattuna

0
0

Toivo Hiltunen kehitteli oman kolminieluisen katiskansa jo 25 vuotta sitten. Idea kolminieluisen katiskan tekoon syntyi yksinkertaisesta ja kaikkia katiskanpyytäjiä askarruttavasta syystä.

– No siinä oli se iankaikkinen ongelma, paikasta riippuen, että pannaanko nielu ulapalle päin, kaislikkoa päin vai pitkin rantaa. Nyt kun tämä kolminieluinen syntyi, niin ongelma oli ratkaistu, muistelee Toivo Hiltunen.

– Tästä tuli hyvä pyyntiväline ja ystävät ja tuttavat ovat halunneet, että minulle kans ja minulle kans. Olen niitä tehnyt joitakin satoja tämän 25 vuoden aikana.

Katiskan tekoa omaksi ja muiden huviksi autotallissa

Toivon katiska oli myös metsästys ja kalastuslehden testissä ja pärjäsi hyvin. Katiska oli haluttu ja Toivo harkitsi aikanaan siirtymistä päätoimiseksi katiskan tekijäksi. Vielä silloinen päätyö vei kuitenkin voiton.

Toivo tarjosi katiskan tekoa myös muualle, mutta uskallus puuttui, joten katiskan teko jäi Toivolle harrastukseksi.

–  Niin aivan vain ystäville ja tuttaville ja tuttavien tuttaville, riippuen siitä minkälainen fiilis on ollut ja työhalut. Ja aina joskus tulee pihaan autoja ja sanotaan, että ennen vanhaan tässä tehtiin katiskoja, tehdäänkö enää, että kysyntää olisi, kertoo Toivo Hiltunen.

Innokas jatkaja haussa

Kunhan vedessä on kalaa niin ruokakalat kyllä Topin katiskalla saa. Tämä testattiin. Nyt kun tekeminen on iäkkäälle miehelle turhan rankkaa, on Toivo valmis siirtämään oppia eteenpäin.

– Toivoisin että löytyisi innokas ihminen joka lähtisi tekemään tuotantoa tässä. Hyvin mielelläni opettaisin niksit ja naksit tähän ja vähän markkinointiakin, siitä miten katiska käy kaupaksi, vakuuttaa Toivo Hiltunen.

Metsoa arempi peltokanalintu kotiutui pohjoiseen - ihanteellinen saalis koiralle

0
0

Fasaani-istutusten historia yltää Oulun seudulla 1960-luvulle.

Esimerkiksi Oulunsalossa ensimmäiset linnut löysättiin luontoon vuonna 1967. Ajatuksena oli saada uusi riistalintu.

– Metsäkanalinnut, metso, teeri ja riekko alkoivat vähentyä ja haluttiin korvaavaa riistaa, kertoo Oulunsalon metsästysyhdistyksen sihteeri Harri Sarkkinen.

Ajatuksena oli myös säästää alkuperäistä kanalintukantaa.

Alussa lintuja istutettiin jopa kuiville kankaille, mutta pikku hiljaa peltolinnun elintavat tulivat tutummiksi ja istutus hienovarastui. Luonnonvaraista kantaa on ollut ainakin koko 2000-luvun ajan.

Koiralle ihanteellinen saalis

– Fasaani on vaikea pyydettävä ilman koiraa. Se vain lymyää ja juoksee karkuun. Ylösajavalle koiralle se on ihanteellinen saaliseläin, sanoo Sarkkinen.

Oulunsalon metsästysyhdistyksen alueella ammutaan vuosittain 50-100 fasaania. Osansa vievät pedot ja liikenne. Seura istuttaa fasaaneja tarpeen mukaan. Jos luonnonkanta on hyvä niin kuin se nyt on, verotetaan sitä, eikä istuteta uusia lintuja.

– Ei meillä mitään varsinaista kannanhoitosuunnitelmaa ole. Katsotaan vuosi kerrallaan mitä talvesta on säilynyt. Jos on hyvä luonnonkanta, emme istuta lisää vaan pyydetään sitä, tiivstää Sarkkinen.

Paikka paikoin Oulun seudulla fasaaneja on reilusti jo asutuksen piirissä. Tänä vuonna ei Oulunsalossakaan istuteta lisää fasaaneja.

Kasvattajapioneeri tarhaa fasaaneja vaikka omaksi ilokseen

Aarne Heljasvaara on yksi oulunsalolaisista fasaaninkasvatuksen pioneereista.

Hän on kasvattanut fasaaneja kymmeniä vuosia sekä paikallisen metsästysyhdistyksen tarpeisiin että omaksi ilokseen.

– Olen ollut mukana vuodesta 1978.Naapuritalon vanhassa navetassa alettiin niitä kasvattaa, muistelee Heljasvaara.

Hänellä on ollut kasvatettavana kaikenlaisia lintuja variksista lähtien. Tarhassa on kanojen ohella ollut myös niin metsoja kuin fasaanejakin.

– Fasaani ei totu ihmiseen kuten kana. Ne eivät leimaudu vaan juoksevat karkuun vaikka ne on koko ikänsä asuneet tässä häkissä. Metsokin on paljon kesympi kuin fasaani. Ne antavat koskettaa ja käyttäytyvät samalla tapaa kuin kanat, kertoo Heljasvaara.

Juuri nyt Heljasvaaran kanatarhassa tepastelee kolme fasaania.

Viikonlopun myrsky koetteli vesilintujen pesien kestävyyttä

0
0

Korkealle noussut vesi ja viikonvaihteen myrsky ovat haitanneet vesilintujen käynnissä olevaa pesintää Pohjanmaan rannikolla. Osa pesistä on jopa tuhoutunut.

– Pesät on rakennettu niin lähelle sitä rantaviivaa, että kun vesi nousee ja tulee kova tuuli, niin pesät sitten ikävä kyllä tuhoutuu, toteaa lintuharrastaja Ari Lähteenpää.

Erityisesti korkealle nousseesta vedestä ovat kärsineet uikut, kuten silkkiuikut ja mustakurkku-uikut. Lähteenpään mukaan joutsenten pesät ovat mahdollisesti selvinneet myrskystä.

Normaalisti joutsenet tekevät pesänsä hieman korkeammelle vedenpinnasta. Pesät ovat rakenteeltaan suuria ja painavia, kekoja, joita ei Lähteenpään mukaan niin helposti liikutella ja heilutella. Uhkarohkeus kuitenkin voi kostautua.

– Kyllä tässä on käynyt niin, että jotkut joutsenet ovat kuitenkin uhkarohkeasti pesinyt sellaiselle alueelle, jotka on alttiita nousuvedelle ja tuulelle, että joku joutsenenpesäkin on saattanut tässä viime myräkässä tuhoutua.

Uudelleenpesinnällä kiire

Koska eletään vasta toukokuun loppua, voi osa vesilinnuista yrittää pesintää uudelleen. Lähiaikojen säällä on kuitenkin suuri merkitys.

– On tässä sillälailla aikaa, että jos vaan on lämmintä ja hyvät kelit, ne voivat yrittää uudelleenkin, Ari Lähteenpää kertoo.

Lähteenpään kokemuksen mukaan kaikilla linnuilla tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Esimerkiksi joutsenten pitkä haudonta-aika asettaa haasteet pesinnän onnistumiseen.

– Myös se aika, jolloin joutsenet tulevat lentokykyisiksi on todella pitkä. Silloin loppupäässä voi käydä huonosti. Jos ne alkaa kovin myöhään saamaan poikasia ja ne poikaset eivät ehdikään lentokykyisiksi, Lähteenpää kertoo.

Viime kesäkuun kylmän sää verotti lintujen onnistunutta pesintää. Lähteenpää ei ole kuitenkaan huolissaan lintujen määrän vähenemisestä.

– Yleensä lintujen pesät on rakennettu sillälailla, että ne kestää kyllä aika rankkoja ja rajuja olosuhteita. Joku puuhun rakennettu linnunpesä, niin pitää aikamoinen myräkkä olla, että ennekuin se sieltä tippuu. Pääasiassa linnut selviää pesineen ihan kohtuullisesti, mutta riskipesijöitä, kuten uikut, niin niille saattaa käydä huonosti, Lähteenpää kertoo.

Viime yön pakkaslukemat eivät vaurioittaneet mustikkaa

0
0

Viime yönä Etelä-Karjalassa mitattiin paikoin pakkaslukemia. Lämpötila putosi muun muassa Lappeenrannan Konnunsuolla ja Parikkalan Koitsanlahdessa enimmillään 2,5 astetta pakkasen puolelle.

Lämpimillä metsärinteillä jo täydessä kukassa oleva mustikka on kuitenkin selvinnyt viime yön pakkasista pelkällä säikähdyksellä.

– Metsä suojaa mustikkaa kylmältä. Mustikka ei onneksi ole vielä täydessä kukassa alavilla mailla tai soilla, missä pakkanen saattaa aiheuttaa pysyviä kukintavaurioita, kertoo vanhempi tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitokselta.

Mustikan kukinta pari päivää myöhässä

Salon mukaan kevät on edistynyt hitaasti, ja mustikan kukinta on pari, kolme päivää myöhässä.

Mustikka on talvehtinut hyvin, ja siellä missä mustikka jo kukkii, kukinta on voimakasta.

– Yöpakkasista ei ole väliksi, sanoo Salo.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live