Kanta-Hämeeseen Lopen Haapastensyrjälle on talletettu valtavat määrät jalostusaineistoa kaikilta suomalaisilta pääpuulajeilta. Haapastensyrjällä on taltioituna myös maan koivikoiden ja muidenkin puulajien paras perimä. Tutkimusasema käyttää sitä metsänjalostuksessa, kun se pyrkii tuottamaan entistä parempia siemeniä.

Tavoitteena on jalostaa kotimaisista puista entistä nopeampikasvuisia ja parempilaatuisia. Koivusta on juuri tulossa markkinoille aivan uudet risteytysjalosteet.

– Koetulosteni mukaan uudet jalosteet kasvavat 30-35 prosenttia luonnonkoivua nopeammin ja lisäksi ne ovat myös laadultaan huomattavasti parempia. Ne ovat suorarunkoisia, ohutoksaisia ja niissä on vähemmän virheitä, haaroja ja pystyoksia, kertoo Haapastensyrjän jalostusmetsänhoitaja Risto Hagqvist.

– Jalosteiden rahallinen arvo, metsän rahatuotto, on varmaan jo 40 prosentin paremmalla puolella. Tästä koituu iloa metsänomistajille, mutta myös metsäteollisuudelle, joka saa parempilaatuista puuainesta. Etenkin mekaaninen metsäteollisuus, koivun tapauksessa vaneriteollisuus, hyötyy myös metsäjalostuksesta merkittävästi.

Rauduskoivu kestää lämpimätkin olot

Rauduskoivulla on menestykseensä kaksikin salaisuutta: se on sopeutumiskyvyn mestari ja toisaalta sillä on paljon uutta geeniainesta suurien siitepölypilviensä ansiosta. Sopeutumiskyvystään taas sillä on hyötyä ilmastonmuutoksen edetessä. Yllätys on ollut se, että suomalainen rauduskoivu pärjää hienosti jopa Etelä-Koreassa.  

– Lähetimme jo 1970-luvulla ja myöhemmin 1990-luvulla ulkomaille suomalaisia koivualkuperiä lämpimämpiin oloihin. Kokeissa on käynyt ilmi, että koivu on poikkeuksetta sopeutunut hyvin huomattavasti lämpimämpiin oloihin kuin täällä.

– Siemeniä meni esimerkiksi Etelä-Koreaan ja Etelä-Kanadaan, joissa nykyilmasto on lämpimämpi kuin Suomeen on vuosisadan loppuun mennessä ennustettu ilmastonmuutoksen myötä. Koivu on vaikeuksitta sopeutunut huomattavasti lämpimämpiin oloihin, kertoo Risto Hagqvist.

Keski-Pohjanmaalla virtaava 150 kilometriä pitkä Perhonjoki on kasvattamassa mainettaan yhdeksi maan parhaimmista taimenjoista. Vuosikymmenten työn tulos näkyy kalamäärissä.

Meritaimenia nousee jälleen jokeen kutemaan ja määrät liikkuvat kuudesta kahdeksaan tuhanteen yksilöön vuosittain.

– Suurimmat vonkaleet ovat jopa kuuden kilon painoisia! kehaisee Perhonjoen alaosan yhteislupa-aluetta edustava metsäinsinööri Håkan Bystedt.

Kun kehut joen uudesta maineesta ovat kiirineet ympäri Suomen, samalla ostettujen lupien määrä on vuodessa tuplaantunut.

– Viime vuonna lupia meni jo 550, kun edellisvuonna luku taisi olla noin 200. Hyväkokoinen taimen räjäytti kalastusinnon, myöntää Bystedt.

Laaja innostus on tuonut alueen ihmisille ja jokiaktiiveille pienen huolen.

– Nyt on mietinnässä, että kalastusta pitää rajoittaa. Ei hyvää alkua pidä pilata, vaan tarkasti vaalia, tiivistää tuntojaan Bystedt.

Aivan rannan tuntumassa asuvien reagointia kalastajajoukkoihin on mietitty.

– Ettei nyt aivan saunarannan tuntumassa veneitä parveilisi useita kymmeniä. Kohtuuttakin pitää ajatella, huomauttaa metsäinsinööri Håkan Bystedt.

Lohikalan saamiseksi Perhonjoelle taisteltiin kaksikymmentä vuotta.

– Tärkeämpää on saada hyvä taimentakanta kuin älyttömästi kalastuskortteja myytyä.

Tumma vesi ja humus haasteita

Paras kalapaikka joessa riippuu vuodenajasta. Viime vuonna alajuoksu oli antoisaa aluetta eli Rödsön sillan ja 8-tien sillan välimaastosta kalaa nousi. Syksyllä taas Alaveteli on paras paikka.

– Liikakalastus vaivaa Alavetelissä ja toisaalta jokisuulla. Toivomus olisi, että kalastettaisiin koko 30 kilometrin matkalta. Kyllä pitkässä joessa on paljon hyviä ottipaikkoja.

Jalokalan pyyntiin kannattaa suunnata perholla, eikä lipoilla tai pienillä uistimilla.

– Varmasti 70 prosenttia on perhokalastajia, Bystedt arvioi.

Myös kalastusmatkailu nostaa päätään, Kokkolan Matkailussa myönnetään.

– Ajatuksena ideaa on jo sulateltu, mutta vielä mitään konkreettista ei ole suunnitteilla, toteaa Kokkolan Matkailun toimitusjohtaja Jaska Pensaari.

Vedenlaatu ei ole vielä ongelma, vaikka vesi on tummaa. Yläjuoksun isoilta nevoilta virrannut vesi on kuljettanut mukanaan humusta.

Oulankajoki on vienyt tulviessaan lähihistorian aikana jopa isoja maantiesiltoja mennessään. Parhaillaan joen pinta nousee hyvää vauhtia ja tulvahuippu on odotettavissa toukokuun puolivälissä.

Oulankajoen varrella kulkee Karhunkierroksen vaellusreitti. Kovien kevättulvien sattuessa osa reitistä saattaa katketa veden nousun vuoksi.

Vaeltajia varoitetaan tänä keväänä tulvivasta ja kosteasta reitistä.

- Vedenkorkeus voi nousta lähipäivinä vielä metrillä tai parilla. Varsinkin Merenojan ylityspaikka voi katketa tulvan vuoksi. Sinne rakennettu uusi silta peittyy todennäköisesti veden alle, kertoo Oulangan luontokeskuksen asiakasneuvoja Susanna Kolehmainen.

- Tuolla kohtaa on rakennettu uusi silta viiden vuoden takaisen kovan tulvan jälkeen. Silta kestää tulvan, mutta sen ylittäminen vaatii varovaisuutta, Kolehmainen toteaa.

Runsas lumi nostaa vedenpintaa

Tämän keväisen tulvan ennustetaan nousevan Oulankajoella yli keskimääräisen, koska vesistöalueen yläjuoksulla on lunta runsaasti vuodenaikaan nähden. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ennustaa, että toukokuun puolessa välissä Karhunkierros-reitti tulee olemaan poikki useista paikoista.

Oulankajoen kevättulvan aikana vesi nousee jokiuomassa tavallisesti pari metriä normaalin yläpuolelle, enimmillään jopa kolme metriä. Vuonna 2010 tulva katkaisi Karhunkierros-reitin ja siirsi reitin siltoja paikoiltaan.

Susanna Kolehmainen muistuttaa, että tulvivasta joesta on haittaa ihmiselle, mutta usein hyötyä luonnolle.

- Tulva kuljettaa mukanaan kasvien siemeniä ja muokkaa jokiuomaa. Jäiden lähtö puhdistaa myös ranta-alueiden vesakkoja.

Tulvan jäljet näkyvät niityillä

Oulangalta löytyy perinneniittyjä ja niittylatoja yli 40. Niityillä retkeilijä voi nähdä tulvan jättämiä jälkiä kesällä veden nostamina aineksina jopa parin metrin korkeudessa joen varren pensaikoissa.

Oulangan kansallispuistossa kulkeva 60-vuotias Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti. Kansallispuistossa käy vuosittain lähes 200 000 ihmistä, joista huomattava osa Karhunkierroksella ja erityisesti Oulangan luontokeskuksen läheisyydessä sijaitsevalla Kiutakönkään koskella.

Kolarissa Luosun kylässä asuva Ylipiessa oli torstaiyönä ajamassa autolla puolisonsa kanssa kotiin Äkäslompolosta.

– Puolen yön jälkeen ajeltiin kotiin tihkusateessa. Olisiko ollut parisataa metriä ennen meidän postilaatikkoa, kun näkyi sellainen tumma möykky. Kun tultiin lähemmäs niin se möykky alkoi liikkua aika rivakkaan, Ylipiessa kertoo.

Möykky juoksi jonkin matkaa auton edellä. Kun auto pääsi lähemmäs, eläin alkoi hahmottua.

– Alkoi näkyä vaaleaa etuosaa siitä, kun se paineli laukalla. Sittenhän sen tajusi, että karhuhan se on, Ylipiessa sanoo.

Mies kertoo, ettei hän ole aiemmin nähnyt karhua Suomen maaperällä. Hänellä oli pihamaallaan huskyja tarhassa, muttei hän pelästynyt niiden puolesta.

– Jos on 15 koiraa pihalla niin ei niin tyhmää karhua ole, että se sinne menee. Ei, kyllä se lähti painelemaan täysin päinvastaiseen suuntaan Niesalompolon vanhalle poroaidalle. Se juoksi vähän aikaa hangessa auton vierellä.

Juoksee lujaa

Juho Ylipiessa kuvailee yöllistä kohtaamista jännittäväksi ja hienoksi tapahtumaksi.

– Kyllä me oltiin puolison kanssa lähinnä innoissaan, kun ensimmäistä kertaa saatiin nähdä. Kyllä se karhu pirun lujaa juoksee, ei se siinä kauaa viipynyt, mies kertoo.

Juoksevasta karhusta ei ehditty ottaa kuvia, mutta Ylipiessa kuvasi myöhemmin karhun jättämiä tassunjälkiä.

Kun pariskunta pääsi kotiin, alkoi vähän matkan päästä naapurin huskytarhalta kuulua haukkumista. Ylipiessa pisti naapurilleen viestin, että ei mitään hätää, metsässä oleva karhu vain huudattaa koiria. Ei sen kummempaa.

– Se oli käynyt 50 metrin päässä naapurin tarhasta haistelemassa, Ylipiessa kertoo.

Juho Ylipiessa on talven ruokkinut koiriaan lohella ja lihalla. Mies arvelee, että tuoksut ovat saattaneet houkutella karhun talon lähelle. Talon ympärillä on laajat erämaat, jossa nalle voi rauhassa tallustaa.

Keväästä näytti vielä maaliskuun lopulla ja huhtikuun alkupuolella tulevan ennätysaikainen. Lämpöennätykseksi mitattiin jo huhtikuun 12. päivänä 17,1 astetta Kauhavalla Etelä-Pohjanmaalla.

Sitten hidastui, kun suursää muuttui kylmemmäksi. Sen seurauksena lämpöennätys rikottiin vasta kuluvan viikon keskiviikkona, kun Lappeenrannassa lämpötila nousi kaakkoisen virtauksen myötä 21,1 asteeseen.

Kevään tulon hidastumisesta huolimatta koko alkuvuosi on ollut selvästi keskimääräistä lämpimämpi.

– Helmikuu oli 4–7 astetta, maaliskuu 3–5 astetta ja huhtikuu 1–3 astetta keskimääräistä lämpimämpi, kertoo Ylen meteorologi Pauliina Kuokka.

Kuokan mukaan suhteellisesti lämpimintä oli huhtikuussa Pohjois-Lapissa päälaen alueella.

Lähipäivien lämpötilan Kuokka ennustaa olevan ihan normaalilukemissa, joten kevät etenee nyt tavalliseen tahtiin.

Peltotyöt vähän jäljessä – märkyys kiusaa

Peltotöihin päästiin Pohjanmaalla Kyrönmaan kaikkein suotuisimmilla alueilla jo huhtikuun puolivälissä. Rannikkoalueilla ja Etelä-Suomessa työt aloitettiin pari viikkoa sitten.

Laajemmin kevättöihin päästään vasta tämän ja ensi viikon aikana, joten kaikkiaan kevät on noin viikon jäljessä tavanomaisesta.

Lämpötilojen kannalta peltotyöt ovatkin mallillaan, mutta viime ja tämän viikon sateet hidastavat koko maassa peltojen kuivumista ja kevättöiden etenemistä.

– Mutta vielä ollaan tavanomaisessa aikataulussa, kertoo ProAgria Keskusten Liiton kehityspäällikkö Terhi Taulavuori.

Kuluneen 20 vuoden aikana kevättyöt ovat kuitenkin aikaistuneet selvästi.

– Siihen on ainakin kolme syytä. On opittu paremmin hyödyntämään peltojen kevätkosteus, lisäksi lajikkeet ovat muuttuneet ja sitten on ehkä tämä ilmastonmuutos, Terhi Taulavuori jatkaa.

Taulavuoren mukaan tänä keväänä istutettiin perunaa Turunmaan saaristossa jo maaliskuun alkupuolella. Aikataulu oli ennätysvarhainen.

Lintumaailmassa ryntäys luvassa

Myös lintujen kevätmuutto on liki normaalivauhdissa.

Vielä maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa muutto näytti ennätysaikaiselta, mutta sen jälkeen ilmavirtaukset ovat olleet "väärät" ennätyskevään jatkumiseksi.

Birdlife Suomen mukaan kevätmuutto etenee nyt ihan tavanomaiseen tahtiin ja nyt odotellaan hyönteissyöjien päämuuton alkamista.

Esimerkiksi ensimmäiset tervapääskyt ovat jo maassa ja nyt puistoista alkaa kuulua hernekerttujen ja mustapääkerttujen laulua.

Myös lintujen arktinen muutto on alkamassa. Pohjoiseen menevät hanhet, vesilinnut ja kahlaajat ryntäävät kymmenien tuhansien lintujen päivätahdilla muun muassa Venäjän pohjoisosiin pesimään.

Viimeisinä muuttolintuina meille tulevat lapinuunilinnut. Osa niistä tulee vasta viikkoa tai kahta ennen juhannusta. Siihen mennessä osa linnuista on jo lähtenyt takaisin etelään.

Lintujen havainnointiin keskittyvässä Tornien taisto -tapahtumassa eniten eri lajeja nähtiin Parhalahden kalasataman lintutornista Pyhäjoella. Siellä lajeja havaittiin 111. Heti perässä tulivat Lumijoen Sannanlahti 110 havainnollaan ja Kokkolan Vattaja 108 havainnollaan. Sisämaassa eniten havaintoja tehtiin Parikkalan Siikalahdella ja niitä oli 97.

Tornien taistoon osallistuttiin 325 lintutornissa ympäri Suomea ja torneissa kävi yli 2 000 ihmistä. Aikaa havainnointien tekemiseen oli kahdeksan tuntia.

Eri lintulajeja ilmoitettiin yhteensä noin 220, joiden joukossa oli muun muassa useita jalohaikaroita, arosuo- ja haarahaukkoja, lampivikloja sekä sitruunavästäräkkejä. Harvinaisempia lintuja edustivat ruostesorsa Jämsässä ja mehiläissyöjä Paraisilla.

Tapahtumaa häiritsivät aamusta saakka voimistunut länsituuli ja paikalliset sadekuurot.

BirdLife Suomen Tornien taisto -tapahtuma järjestettiin lauantaina 22. kerran. Tämän vuoden osallistumismaksuilla kerättiin varoja heinäkurpan suojeluun.

Lappeenrannan Kesämäessä oleva vihreä omakotitalo näyttää ihan tavalliselta talolta. Ihan heti ei uskoisi, että alakerta on täynnä linnunhäkkejä ja sisällä raikaa undulaattien ja papukaijojen laulu. Kirsti Suutarinen on hurahtanut linnunlauluun ja haluaa kuulla sitä mahdollisimman paljon. Naapuruston lapset tuntevat Suutarisen lintutätinä.

Koko kylän lapset tietävät lintutalon

Kirsti Suutarinen iloitsee, että on lintujen myötä saanut elämäänsä paljon ilonaiheitta. Naapuruston lapset tulevat säännöllisesti katsomaan ja hoitamaan lintuja. Suutarinen tunnetaan Kesämäessä lintutätina ja taloa kutsutaan lintutaloksi.

– Lapset saattavat huutaa ikkunasta lintutätiä. Kerrankin täällä oli kuusi lasta ja kaikki äidit tulivat etsimään heitä samaan aikaan. Täältähän heidän mukulat löytyivät, nauraa Suutarinen.

Lintuja hoitavat lapset ovat tervetulleita lintutaloon koska vaan. Hoitoapua kymmenien lintujen hoitamisessa tarvitaan aina. Lintujen ruokkiminen ja seuraaminen on Suutarisen mukaan palkitsevaa.

– Se on koskettavaa, kun näkee lintujen pesivän ja sen, kun poikaset kehittyvät.

Linnut toivat elämänilon

Syy Kirsti Suutarisen lintuinnostukseen löytyy linnunlaulusta. Kun Suutariselta katosi hetkeksi elämänilo noin kymmenen vuotta sitten, ainoa asia mikä ilahdutti oli linnunlaulu. Silloin hän päätti tehdä kaikkensa, jotta kuulisi linnunlaulua mahdollisimman paljon.

Suutarisen mukaan esimerkiksi yksinäiset ihmiset voisivat saada linnuista paljon iloa.

– Minä haluaisin antaa lintuja vanhemmille ihmisille, jotka ovat yksinäisiä. Olen kokenut miten hyvä asia se on.

Traagisten elämänkokemusten jälkeen linnut toivat Suutarisen elämään tarkoituksen. Ensimmäisen linnun hankkimiseen liittyy oivallus.

– Muistan, kun kerran istuin puutarhassa ja huomasin, että linnunlaulu helpotti sitä sisäistä tuskaa, joka minulla oli. Sitten ostin ensimmäisen linnun ja sen jälkeen minä olen halunnut aina lisää. Undulaateillani on ollut sata poikasta.

Linnut vain hyvään kotiin

Suutariselta löytyy tällä hetkellä laulukaijoja, undulaatteja ja kakaduita. Lintuja on naisen mukaan tällä hetkellä harvinaisen vähän, vain vähän yli kymmenen. Osa on juuri myyty ja uusia poikasia on vasta tulossa.

Linnut löytävät kodin netti-ilmoituksen avulla. Suutarinen on tarkka siitä kenelle linnut menevät. Hän haluaa myös tietää, miten linnut sopeutuvat uusiin koteihinsa.

– Kyllä minä haluan, että ne pääsevät hyvään kotiin ja toivon myös, että minuun pidetään yhteyttä vielä jälkikäteenkin, kertoo Suutarinen.

Suutarisen koti on täynnä lintuaiheisia tavaroita ja melkein kaikki harrastukset liittyvät lintuihin. Kansalaisopiston keramiikkakurssilla Suutarinen tekee linnuille kylpyammeita. Nainen sanoo olevansa kiitollinen linnuille elämänilon palauttamisesta.

–  Se huoli mikä minulla on ollut, on mennyt pois. Linnut on pyyhkäissyt sen pois.

Tuomo Puutio on kulkenut 1970 - luvulta saakka tarkastajana pitkin nevoja tutkien maakotkien pesiä. Hänen alueellaan on kymmenkunta reviiriä, joissa kussakin on pesiä kahdesta viiteen. Asiaan kuuluu, että pesistä ei tarkemmin puhuta. Ne ovat Perhonjoen ja Kalajoen rajaamalla alueella. Lintupariskuntia on alun toistakymmentä.

Kaikki parit eivät saa poikasia joka vuosi. Yleensä niitä tulee yksi tai kaksi, ne rengastetaan kesäkuun aikana pesässä. 

– Kun kiipeää pesälle, saa olla varovainen, ettei putoa puusta. Tosin  meillä on säädösten mukaan turvaköysi, mutta poikaset ovat niin ärhäkkäitä. Nokka ei ole niin paha, mutta jos poikanen saa kipristettyä kynsillään kädestä sitä on vaikea saada irti. Toisella kädellä on pidettävä jalat hallinnassa, toisella kädellä rengastetaan. Irti ei saa päästää.

Rengastushetkellä poikanen on 50 päivää vanha ja raatelee jo ruokansa itse.

– Minä en käytä hansikkaita, haluan kiivetessä pitää tuntuman puuhun. Rengastettaessakin ne ovat hankalat  kädessä. Naarmuja siinä tuppaa tulemaan.  

Tuomo Puution mukaan ihminen on ollut jo pitkään luonnon apuna. Reviireillä olevat pesät on helppo löytää, koska hän on ollut niitä rakentamassa.

–  Pesiä tehdään avuksi linnuille, koska sopivia pesäpuita on hankalaa löytää. Arvion mukaan 9 kymmenestä pohjalaismaakunnissa pesivistä linnuista elää ihmisen tekemässä pesässä.

–  Maakotka asuu suolla rauhallisessa saarekkeessa, josta on hyvä näkymä ympäristöön. Pesästä on päästävä hyvin lentoon, tiheät metsät eivät viehätä lintua. Vanhin pohjalaismaakunnissa oleva pesä oli asuttuna  nelisenkymmentä vuotta. Sitten ympäröivä metsä kasvoi niin sankaksi, että se ei enää kelvannut. 

Pihakoivu symboloi kotia, ihmisen omia juuria ja suomalaisuutta. Koivu vertautuu nuoreen neitoon tai morsiameen kauneudessaan ja se on osa niin suomalaista arkea kuin juhlaakin. Koivuilla koristellaan häätalot ja vihdotaan kolotukset.

– Koivu on kansallismaisemaan kuuluva kasvi valkoisine runkoineen, kuvailee hortonomi Tapio Ykspetäjä.

Koivu on valikoitunut pihapuuksemme alunperin osaksi käytännöllisistä syistä. Pihaan on istutettu puita, joista on ollut hyötyä tavallisessa arjessa.

– Koivu on monipuolinen anniltaan. Se antaa ensin mahlan, sitten vispilät, saunavastat ja juhannuskoivut. Päreistä tehtiin kattoja ja sitten tuohesta tehtiin jalkineita, tuohivirsuja. Ensimmäinen juoma-astia lippo on koivusta sekin, luettelee puolestaan Hämeenlinnan kaupungin emerituspuutarhuri Pekka Uotinen.

Luonnollisesti koivun teki tärkeäksi myös sen tehokkuus lämmön antajana - koivuhalko palaa kuumasti.

Koivu kuivaa tehokkaasti

Koivu tunnetaan janoisena puuna, joka saattaa kuumana kesäpäivänä imeä itseensä jopa tuhansia litroja vettä. Nykyaikaisessa puutarhassa se usein koetaan ongelmaksi, mutta entisaikaan maaperän kenties jopa toivottiin kuivuvan.

– 1970-80-luvulla tulivat muut kasvit puutarhoihin ja silloin tuli esiin ongelma, että ne muut eivät menestykään koivun alla, tietää hortonomi Tapio Ykspetäjä.

Pekka Uotinen korostaa, että koivun antama suoja auringon paahteelta on ennen ollut varsin tärkeä seikka.

– Se on suonut ruokalevolle eli ettoselle sopivan varjon.

Useimmiten rauduskoivu on valittu pihassa kasvavaksi puuksi. Hieskoivu on enemmän soiden ja kosteiden maiden kasvi

– Kyllähän rauduskoivu on nimenomaan se perinteisempi puu. Hieskoivu on tönkömpi kasvutavaltaan ja siksi se ei monen mielestä ole niin hieno puu, miettii Tapio Ykspetäjä.

Koivukuja vei vauraaseen taloon

Perinteikäs, pitkä koivukuja johti alun perin kartanoon tai pappilaan, joista isot maalaistalot ottivat mallia.

– Koivukuja kertoi talon vauraudesta. Se liitettiin pappiloihin ja isoihin taloihin. Pappilakulttuurin kauttahan on muutenkin puutarhaharrastus Suomessa levinnyt, kertoo Ykspetäjä.

Eteläisen Suomen kartanoseuduilla sijaitsevat maan pisimmät koivukujat voivat olla useiden kilometrien mittaisia. Monesti pitkät koivukujat ovat rauhoitettuja, mutta siitä huolimatta niitä joudutaan uudistamaan. Koivu on melko lyhytikäinen puu.

– Koivun biologinen ikä on ehkä sata vuotta, niin että vaikka jokin vanha koivukuja saattaa olla rauhoitettukin, jossain vaiheessa se tulee tiensä päähän ja vaarallisuuden vuoksi sitten joudutaan hävittämään. Toivottavasti istutetaan uusi tilalle, pohtii Ykspetäjä.

Siisteys menee perinteen edelle

Nykyajan puutarhuri saattaa valita pihaansa mieluummin jonkun muun puun koivun sijaan myös siisteystoiveiden takia. Perinteikkään pihakoivun tai koivukujan koetaan roskaavan liikaa.

– Ei haluta korjata lehtisatoa, niin kaadetaan ne kaikki pois, sanoo emerituspuutarhuri Pekka Uotinen, ja osoittaa lähistöllä olevaa tonttia, jolta poistettiin kerralla kaikki koivut pois.

Puutarhurien mukaan olisi luonnon monimuotoisuuden kannnalta parempi, että lehdet jätettäisiin maahan eikä niitä otettaisi pois.

– Ihminen on kaupunkilaistunut sillä tavalla, että lehdet koetaan roskaksi, vaikka ne ovat ihan luonnontuotteita, jatkaa Ykspetäjä.

Saksa voisi sulkea välittömästi 36, eli lähes puolet voimakkaasti saastuttavista ruskohiilivoimaloistaan. Asiaa on tutkinut energiamarkkinoihin erikoistunut tutkimusyhtiö Energy Brainpool ympäristöjärjestö Greenpeacen toimeksiannosta. Tutkimuksesta uutisoi Spiegel-lehti.

Tutkimuksen mukaan 36 ruskohiilivoimalan sulkeminen poistaisi maan sähköntuotannosta 15 gigawattia, mutta se ei aiheuttaisi mainittavaa haittaa Saksan yhteiskunnalle tai teollisuudelle.

Saksassa on tätä nykyä toiminnassa selvästi enemmän sähköntuotantokapasiteettia kuin maa tarvitsee. Lisäksi sähköä voisi tarvittaessa tuoda ulkomailta.

Sähkön hintakaan ei juuri nousisi, vaikka mainitut ruskohiilivoimalat sammuisivat. Tutkimuksen mukaan hinta nousisi 0,6 senttiä kilowattitunnilta. Tavalliselle kotitaloudelle se toisi vuodessa 24 euron ylimääräisen kulun, laskee Energy Brainpool.

Tutkijat ehdottavat, että suljettavat voimalat laitettaisiin ns. strategiseen energiantuotantoreserviin. Tämä tarkoittaa, että ne olisivat pääasiassa suljettuina, mutta otettaisiin käyttöön poikkeustilanteissa, jos sähköntuotanto ei näytä muuten riittävän.

Tutkimusyhtiö arvioi, että jos maan hallituksen suunnitelmat toteutuvat ja vuonna 2023 Saksassa suljetaan viimeinenkin ydinvoimala, strategista energiareserviä tarvittaisiin vuodessa kuuden tunnin ajan neljän gigawatin arvosta.

Saksan ilmastotavoitteille ruskohiilivoimaloiden sulkeminen olisi arvokasta. Saksan tavoite on vähentää ilmastopäästöjään 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

Hiilidioksidipäästöjä jäisi pois 62 mijoonaa tonnia. Samalla päätös hyödyttäisi yhteiseurooppalaisia sähkömarkkinoita.

Suomen luonnossa vipeltää, lentää, mönkii ja matelee joukko eläimiä, jotka ovat rauhoitettuja. Niitä ei saa millään tavalla tahallaan häiritä. Niitä ei myöskään saa pyydystää tai tappaa. Rauhoittamisen tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, kertoo ylitarkastaja Matti Osara ympäristöministeriöstä.

Jokaiselle rauhoitetulle lajille on ympäristöministeriössä määritelty ohjeellinen euromääräinen arvo.

– Siinä on tarkoituksena määrittää korvaus, joka voidaan määrittää sillä perusteella, kuinka paljon lajin säilyttämisen eteen on tehty töitä. Tällä hinnalla sitten on tarkoituksena nostaa sitä kynnystä, jos joku harkitsee tahallista eläimen hävittämistä, Matti Osara valottaa.

Ohjeellisten arvojen listalla esimerkiksi saimaannorpan arvoksi on määritelty 9 755 euroa, liito-oravan 1 009, siilin 101, laulujoutsenen 2 018, kottaraisen 84 ja peltohiiren 67 euroa.

– Meillä on siihen tietty laskentamalli olemassa, joka hakee kullekin lajille uusiutumiskyvyn kerrointa. Mitä uhanalaisempi ja mitä isompi eläin, ja mitä pienempi lajin kanta on, sitä suuremmaksi uusiutumiskyvyn kerroin tulee, ylitarkastaja Matti Osara kertoo.

Rikkomuksille kertyy hintaa

Ohjeellisten arvojen lista otetaan esille silloin, kun joku rauhoitusmääräyksiä rikkoo.

– Kun niitä tahallisesti rikotaan, niin se johtaa luonnonsuojelurikkomuksen tai -rikoksen tutkintaan. Käräjäoikeus tekee päätöksen ja voi määrätä tekijälle sakot, ehkä jotain menettämisseuraamuksia. Lisäksi joutuu maksamaan tämän lajin ohjeellisen arvon. Siitä tulee melkomoinen summa sitten lajista riippuen, Matti Osara laskeskelee.

– Siili on yksi sellainen laji, jota pikkupojat saattaa ymmärtämättömyyksissään kiusata. On ollut sellainenkin tapaus, että sellainen on tapettu. Kyllä se poliisitutkintaan meni. Sakot ja korvaussumman pojat joutuivat kaivamaan pussistaan - tai isän pussista, Matti Osara muistelee.

Uudet ohjeelliset hinnat työn alla

Nykyinen rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisten arvojen lista on vuodelta 2002. Se on parhaillaan päivittämisen alla ympäristöministeriössä.

– Uusi uhanalaisten lajien arviointi tuli vuonna 2010 ja luonnonsuojeluasetus uusittiin 2013. Lisäksi Suomi on tehnyt komissiolle raportin luontodirektiivin ja lintudirektiivin toimeenpanosta, jossa on käyty läpi kaikki lajit. Meillä on siis valtavasti uutta tietoa. Meidän täytyy nyt laskea joka ikiselle lajille uudet arvot, ylitarkastaja Matti Osara kertoo.

Näillä näkymin uusi lista valmistuu syksyllä 2015. Se tiedetään jo nyt, että muutoksia arvoihin on tulossa, suuntaan ja toiseen.

– Kannan koossa on joillakin lajeilla selvää taantumaa, mutta sitten myös runsastumista, joka vaikuttaa tähän arvoon. Meidän täytyy huomioida myös indeksikorotus eli perushinta nousee indeksin mukaisesti.

Esimerkkinä Osara nostaa esille laulujoutsenen.

– Sen pesivän kannan suuruus varmaan vähintäänkin kaksinkertaistunut. Todennäköistä on, että kannan koko pienentää ohjeellista arvoa jonkin verran, Osara arvelee.

Ensi keväänä perinteiset, luonnonmukaiset konstit kasvitautien, tuhohyönteisten tai rikkakasvien torjuntaan nousevat entistä enemmän esiin, kun kuluttajille tarkoitettujen kasvinsuojeluaineiden määrä kauppojen hyllyillä vähenee.

Taustalla on marraskuussa voimaan tuleva EU-direktiivi ja laki kasvinsuojeluaineista, joka rajoittaa harrastajien saatavilla olevien kasvinsuojeluaineiden määrää ja siirtää ison osan nykyisistä aineista ammattilaisten ja kasvinsuojelututkinnon suorittaneiden käyttöön. 

Kysyimme ylitarkastaja Pauliina Laitiselta Turvallisuus ja kemikaalivirasto Tukesista, miten muutokset koskettavat tavallista kotipuutarhuria.

Miten uusi direktiivi vaikuttaa kotipuutarhurin elämään?

Tällä hetkellä kasvinsuojeluainerekisterissä on noin 400 tuotetta. Parhaillaan Tukes tekee tuotteista luokittelua, jossa kasvinsuojeluaineet jaetaan harrastaja- ja ammattikäyttäjille. Jatkossa kuluttajien käytössä on 40–50 tuotetta.

Iso osa aiemmin kaikkien käsillä olleista tuotteista siirretään ammattilaisille, eli käytännössä niiden käyttöön vaaditaan kasvinsuojelututkinto. Tämä koskee niin viljelijöitä, viheralueiden ja golfkenttien hoitajia kuin kotipuutarhureitakin. Iso osa tuotteista tulee olemaan sellaisia, joita tavallinen kuluttaja ei ilman tutkintoa saa ostaa.

Voiko edelleen torjua kasvinsuojeluaineilla esimerkiksi perunaruttoa, omenarupea tai ruusunhärmää?

Kasvitautiaineet siirtyvät pääasiallisesti ammattilaisille. Jos haluaa esimerkiksi omenaviljelmällään käyttää omenaruven torjuntaan tarkoitettuja kasvinsuojeluaineita, se ei onnistu jatkossa ilman kasvinsuojelututkintoa. Sama tilanne on perunaruton torjuntaan tarkoitettujen aineiden kohdalla.

Kasvitautien torjunta-aineista jää harrastajien saataville yksi yksittäinen aine, jolla voi erilaisia härmiä, kuten ruusunhärmää torjua.

Entäpä ruohikolla leviävät rikkakasvit, kuten voikukat?

Rikkikasvien torjunta-aineet vähenevät, mutta niitä jää edelleen jonkin verran myös kuluttajien käyttöön. Esimerkiksi monet glyfosaattituotteet säilyvät harrastajakäytössä.

Kesken on vielä linjaus siitä, mitä tehdään nurmikolta voikukkien, ratamoiden ja muiden leveälehtisten rikkakasvien laajaan torjuntaan tarkoitetuille valmisteille. Ammattikäyttöön siirtämistä puoltaisi se, ettei valmisteita voi käyttää pohjavesialueilla. Kuluttajakäyttöön hyväksymistä puoltaisi taas se, ettei nurmikon rikkakasvitorjuntaan ole vaihtoehtoisia kemiallisia menetelmiä.

Suurin osa Suomessa kuluttajille myytävistä rikkakasvien torjunta-aineista on glyfosaattipohjaisia. Glyfosaatti on tällä hetkellä hyväksytty torjunta-aine EU:ssa tämän vuoden loppuun. Mahdollisen jatkohyväksynnän käsittely on kesken. Maaliskuussa Maailman terveysjärjestön WHO:n alainen syöpätutkimuslaitos IARC julkaisi kannanoton, jossa todettiin, että glyfosaatti saattaa aiheuttaa ihmisille syöpää. Lisätietoa IARC:n kannasta ja sen taustoista odotetaan kesäkuussa.

Saako tuhohyönteisiä torjua kemiallisesti?

Tuhohyönteisten torjumiseen tarkoitetut aineet vähenevät nekin merkittävästi. Esimerkiksi aineet, joiden pohjana ovat teolliset pyretroidit, eivät ole enää harrastajien saatavilla. Aineet ovat haitallisia vesieliöille, joten ne on todettu tarpeelliseksi siirtää ammattikäyttäjille. Joitakin tuotteita jää kuitenkin edelleen myös harrastajien käytettäviksi.

Mikä on direktiivin tarkoitus?

Päätavoite on ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu. Ammatti- ja harrastekäyttöön tarkoitettujen tuotteiden jaottelussa on ajatuksena, että ammattiaineita käyttäisivät vain ne ihmiset, jotka ymmärtävät aineiden aiheuttamat riskit ja osaavat niitä varoa. Tähän tarvitaan kasvinsuojelututkinto.

Harrastekäyttöön jäävät silloin vain ne aineet, joiden kohdalla viranomainen on katsonut, että ne ovat riittävän turvallisia tavallisenkin kuluttajan käytettäväksi.

Ovatko kotipuutarhurit tehneet kasvinsuojeluaineilla tuhoja?

Kotipuutarhureiden aiheuttamasta ympäristön saastumisesta ei ole varsinaisesti tutkittua tietoa, mutta esimerkiksi joissakin kaupungeissa pinta- ja pohjavesistä on löytynyt jäämiä kasvinsuojeluaineista. Tosin sitä ei voida tietää, miten iso osa siitä on kotipuutarhureiden huolimattomuudesta johtuvaa.

Pitää myös muistaa, että kyseessä on EU-direktiivi, eli asiaa ei pidä katsoa pelkästään Suomen näkökulmasta. Muualla Euroopassa pinta- ja pohjavesien saastuminen on isompi ongelma, ja tällä sitä voidaan ehkäistä, ja samalla ehkäistään myös se, ettei samoja ongelmia synny meillä.

Miten iso muutos tämä on kuluttajille? Entäpä ammattiviljelijöille?

Muutos ei ole todennäköisesti kovin iso, sillä tähänkin mennessä monet kotipuutarhurit ovat välttäneet kasvinsuojeluaineita, eivätkä he halua ruiskuttaa kemiallisia aineita omassa pihassaan. Useat torjuvat esimerkiksi rikkakasvit mieluummin kitkien tai kirvat vesisuihkulla tai miedolla mäntysuopaliuoksella tai vaikkapa porkkanakempit harsolla. Uusi direktiivi todennäköisesti lisää vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä.

Viljelijöillä on ollut ympäristötukijärjestelmässä jo aiemmin pakollinen koulutus viiden vuoden välein, ja nyt pakolliseksi tulee tutkinto viiden vuoden välein. Heille tämä ei siis käytännössä ole iso muutos. Muille ammattimaisille torjunta-aineiden käyttäjille kuten golfkenttien hoitajille tai kaupunkien viheralueiden hoitajille tämä on uusi asia, heillä ei ole ollut vastaavaa pakollista tutkintoa aikaisemmin.

Miten vaadittavan tutkinnon voi suorittaa?

Tutkintoja järjestävät Tukesin hyväksymät tutkinnon järjestäjät. Monet neuvontajärjestöt, yksityisyrittäjät ja ammatilliset oppilaitokset ovat hakeneet ja saaneet luvan järjestää tutkintoja. Tutkintoja järjestetään eri puolilla Suomea. Pakollisen tutkinnon tueksi järjestetään myös vapaaehtoisia kasvinsuojelukoulutuksia, mutta asiaa voi opiskella itsenäisesti Tukesin verkossa tarjoamien aineistojen avulla.

Miten varmistetaan, ettei vääriä aineita joudu harrastelijoiden käsiin?

Jatkossa ammattikäyttöön tarkoitetuissa valmisteissa on merkintä, että tuote on tarkoitettu vain ammattilaisille. Kaupan kassan pitää tarkistaa ostajalta, onko tällä asianmukainen tutkinto suoritettuna. Kaupat todennäköisesti muokkaavat hyllystönsä sellaisiksi, että harrastajien suosimissa puutarhamyymälöissä on lähinnä kuluttajille tarkoitettuja aineita ja maatalousmyymälöissä ammattilaisten aineet.

Tukesin valvontaryhmä ohjaa kasvinsuojeluaineiden käytön ja kaupan valvontaa. Ely-keskukset valvovat maakunnissa kasvinsuojeluaineiden kauppaa ja ammattilaisten käyttöä, mutta valvova silmä ei yllä kotipuutarhoihin, joten vastuu on myös kuluttajalla.

Yksinkertainen nyrkkisääntö nykytilanteeseen verrattuna on se, että ne purkit, joissa on erilaisia varoitusmerkkejä, ovat pääosin jatkossa ammattilaisten käytössä. Tai jos aineen käyttämiseen tarvitaan muita suojavarusteita kuin hanskoja, se on ammattilaisille tarkoitettu aine.

Paltamolainen biologi Vesa Hyyryläinen odottaa parhaillaan Jaska-sääkseä takaisin kotiin Hyrynsalmella sateisessa metsässä. Männynnokassa on Jaskan vanha tuttu pesä.

– Jännittäviä hetkiä eletään. Naarassääksi odottaa jo Jaskaa. Se istui vähän aikaa sitten pesällä ja lennähti sitten viereiseen keloon. Jaska oli aamulla puoli kahdeksalta vajaan sadan kilometrin päässä tulossa kohti pesäänsä, joten olettaisin, että Jaska saapuu kotiin puoli kymmeneen mennessä. Me tietenkin odotamme innolla, että näkisimme parin tapaamisen.

Jaska-sääksen lentovauhti on keskimäärin 50 kilometriä tunnissa. Vauhti on pysytellyt viime päivät tasaisena. Viikonloppuna Jaska katosi Venäjän rajan tuntumassa vuorokaudeksi näkyvistä, koska se lensi todennäköisesti katvealueella, kertoo Hyyryläinen.

– Siinä oli tosi mustana mieli. Olin aivan varma, että se on ammuttu tai sille on tapahtunut jotain muuta vastaavaa. Onneksi seuraavana päivänä lähetyksiä alkoi taas tulla. Nyt pystymme jo luottamaan siihen, että asia on kunnossa. Jaskan seuraaminen on ollut melkoinen seikkailu.

Suomen suurimman aurinkovoimalan tittelille on jälleen uusi ottaja. Arvonimeä kantaa tällä hetkellä Helsingin Suvilahteen keväällä valmistunut 340 kilowatin voimala, jolta Oulun 420 kilowatin voimala vie valtikan kesällä. Titteli palaa Helsinkiin syksyllä, kun Kivikon hiihtohallin katolle valmistuu yli 800 kilowatin laitos.

Nyt julkaistun voimalan suuruus on toki suhteellista. Nakkilaan kaavaillaan yli kymmenen kertaa isompaa jättivoimalaa, jonka teho nousisi 10 000 kilowattiin. Toteutuessaan se olisi Pohjois-Euroopan suurin. Ja vaikka Nakkilan aurinkovoimala valmistuisikin aiotun suurena, se tuottaisi vuodessa vain vähän enemmän sähköä kuin yksi tuulimylly.

Uuden voimalan ansiosta Helenistä tulee Suomen suurin aurinkosähkön tuottaja. Syksyllä Helen, tai tarkalleen ottaen sen aurinkopaneeleita vuokraavat asiakkaat tuottavat liki kolmanneksen Suomen verkkoon kytketystä aurinkosähköstä.

Kymmenesosa kaksion sähköstä vihreäksi 3,40 eurolla kuussa

Kivikon liki kolmentuhannen paneelin sähkö myydään samalla tavalla kuin Suvilahteen keväällä valmistuneen laitoksen. Asiakas maksaa yhdestä paneelista 4,40 euroa kuukaudessa ja kun siitä vähennetään tuotannosta riippuva Helenin hyvitysmaksu, jää asiakkaan maksettavaksi keskimäärin 3,40 euroa kuussa. Yhtiön laskujen mukaan yksi paneeli tuottaa vuoden aikana 230 kWh sähköä, eli 11 prosenttia kerrostalokaksion kulutuksesta.

Lisää tulee jos asiakkaat haluavat

Helen on luvannut rakentaa aurinkovoimaa niin paljon kuin paneelien vuokraajia löytyy. Suvilahden paneelit vuokrattiin kolmessa päivässä.

– Kolmannen voimalan suunnittelu on jo käynnistetty ja asiakkaamme päättävät, kuinka pian se rakennetaan. Kivikon varaukset ja myynti vaikuttavat siis seuraavaan investointiimme, kertoo Helenin porjektinjohtaja Atte Kallio yhtiön tiedotteessa.

Kivikon Hiihtohallin katolle rakennettavassa aurinkovoimalassa on liki 3 000 paneelia. Kun yhden paneelin teho ihanneolosuhteissa on 285 wattia, laitoksen yhteisteho nousee yli 800 kilowatin.

Luvut eivät valehtele, mutta joskus niiden merkitystä on vaikea ymmärtää.

Suomen suurin aurinkovoimala jää tuulimyllyn jalkoihin enimmäistehossa

800 kilowattia on 0,8 megawattia. Megawatti lienee tuttu niille lukuisille suomalaisille, jotka ovat törmänneet tuulivoimaloihin. Tavallisen nykyaikaisen tuulimyllyn teho on kolme megawattia.

Tällä laskukaavalla yksi tuulimylly vastaa neljää Kivikon aurinkovoimalaa.

Vuosituotanto-ottelussa tuulimylly selättää vielä selvemmin

Jos vertailukohdaksi otetaan enimmäistehon sijaan vuoden aikana tuotetun sähkön määrä, aurinkovoimalan suuruus käy vielä pienemmäksi.

Koska aina ei paista, aurinkovoimalan teho on keskimäärin noin kymmenen prosenttia enimmäistehosta.

Tuulikin vaihtelee, mutta moderni tuulimylly pyörii keskimäärin noin 30 prosentin teholla. Vuonna 2013 kaikkien Suomen tuulivoimaloiden keskiarvo oli 20 prosenttia. Rannikolla voidaan päästä 40 prosenttiin, merellä 50 prosenttiin.

Koko vuoden tuotantoa vertailtaessa yksi tuulimylly vastaa yli kymmentä Kivikon aurinkovoimalaa.

Vasta Nakkilan Goljat saa tuulimyllyn aisoihin

Entä jos kehään nousee Nakkilaan suunniteltu aurinkovoimaloiden jätti, jossa on 24 000 paneelia 20 hehtaarin alalla? Toteutuessaan se olisi Pohjois-Euroopan suurin voimalaitos.

Taistelu tuulimyllyä vastaan olisi tiukka. Nakkilan Goljat veisi pistevoiton lukemin 11 - 8,5. Tämä siis gigawattitunneissa.

Kiinalaisen kivitavaran kuljettamiseen käytetyistä puisista kehikoista on ensimmäistä kertaa löytynyt eläviä aasianrunkojäärän toukkia, kertoo elintarviketurvallisuusvirasto Evira.

Eviran tarkastamissa puupakkauksissa oli asianmukainen merkintä tuholaiskäsittelystä, mutta toukkia löytyi silti.

Aasianrunkojäärä vahingoittaa monia lehtipuita, kuten haapoja, vaahteroita, koivuja, leppiä ja omenapuita. Jäärän toukat elävät puun sisällä ja syövät runkoon käytäviä. Vioittuminen voi johtaa oksien kuivumiseen ja koko puun kuolemiseen.

Pakkausmateriaalissa kulkeutuneita aasianrunkojääriä on levinnyt luontoon ainakin Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Itävallassa, Italiassa ja Englannissa. Lajia esiintyy pysyvästi Yhdysvalloissa, Kanadassa, Kiinassa, Etelä-Koreassa ja Pohjois-Koreassa.

Evira kehottaa kiinalaista kiveä maahantuovia ja käsitteleviä yrityksiä tarkkailemaan, löytyykö puupakkauksista merkkejä kuoriaisista. Kuoriaishavainnoista tulee ilmoittaa Eviralle.

Kaasuyhtiö Woikoski on saanut luvan uudelle voimalaitosyksikölle ja kalatielle. Voikosken länsirannalla Mäntyharjun ja Koivolan rajalla on vuonna 1917 rakennettu vesivoimalaitos.

Itärannalle rakennetaan uusi voimalaitosyksikkö, joka pääosin korvaa vanhan laitoksen. Luvan mukaan uusi voimalaitosyksikkö saa olla rakennusvirtaamaltaan 40 kuutiometriä sekunnissa.

Samalla rakennetaan uusi kalatie Vuohijärvestä kosken yläpuolelle ja takaisin. Kalatiehen on määrätty ohjattavaksi kesäaikaan vettä 0,5 kuutiometriä sekunnissa ja 0,4 kuutiometriä sekunnissa. Talviaikainen juoksutus mahdollistaa kalatien toimimisen myös lohikalojen lisääntymisympäristönä.

Voimalaitoksen pato on aiemmin estänyt kaloja kulkemasta koskessa.

Lupapäätöksessä määritellään myös velvoite yläpuolisen vesistön pinnankorkeuksien tarkkailusta sekä kalatien toimivuuden tarkkailusta. 

Marjatta Karuaho istutti isänsä perintömaille Kuopion Sotkanniemessä entiseen peltoon kuusentaimia 2000-luvun alussa. Puut kasvoivat nopeasti, mutta pari vuotta sitten osa niistä alkoi kuolla – mustakoro oli iskenyt.

– Nyt on vielä auki, mitä näiden kanssa tehdään. Pahimmillaan joudutaan koko metsä hakkaamaan. Kyllä harmittaa.

Karuahon vaurioitunut istustuskuusikkoala on nelisen hehtaaria. Nyt hän pelkää, että sama ongelma on edessä myös hänen toisella lähistöllä olevalla metsäpalstallaan.

Mustakoro tekee pahaa tuhoa etenkin nuorissa istutuskuusikoissa, mutta se voi yhtä hyvin iskeä myös tukkimetsiin. Yksin Pohjois-Savossa sienitaudin vaurioittamia metsiä on tavattu varmuudella jo 150 hehtaarin alueella.

Ruskokiiltokääriäinen porautuu armotta kuuseen ja tappaa

Tähän asti mustakoroa on luultu sienen aiheuttamaksi taudiksi mutta nyt on varmennettu uusi syyllinen, sanoo yksi löydön tekijöistä, vanhempi tutkija Anne Uimari Luonnonvarakeskuksen Suonenjoen yksiköstä.

– Aloimme kiinnittää huomiota siihen, että mustakoron vaivaamista metsistä löytyi hyönteisjälkiä. Nyt on varmistunut, että tuhoa aiheuttava hyönteinen on ruskokiiltokääriäinen.

Muita tutkimusryhmän jäseniä ovat metsäpatologit Marja Poteri ja Martti Vuorinen.

Hyönteinen tekee puun runkoon vaurion, jonka kautta sienitauti pääsee leviämään. Tutkijoiden mukaan ei vielä tiedetä, kummalla on suurempi merkitys: sienellä vai hyönteisellä.

– Mutta yhdessä ne esiintyvät. Mustakoron vaikutuksesta puu kuolee pystyyn, puumateriaali heikkenee ja viime talven jälkeen on kaatunut aika paljon latvuksia, kertoo vanhempi tutkija Anne Uimari.

Liikaviljely voi olla yksi syy

Uimarin mukaan yksi syy mustakoron leviämiselle voi olla liiallinen kuusen viljely.

– Ehkä viljely on levinnyt myös sellaiselle maaperälle, mikä ei ole kuuselle kaikkein suotuisinta. Tämä saattaa olla yksi erittäin merkittävä tekijä tässä tuhossa.

Kuusta suositaan hirvituhojen takia, koska hirvi ei koske niin herkästi kuusentaimeen kuin koivuun ja mäntyyn.

Tutkija Uimari kertoo, että selviä mustakoron oireita puissa ovat runsas pihkavuoto ja purukasat. Tuholaiskanta runsastuu usein vakavan kuivuuden jälkeen. Toisaalta tuhoille voivat altistaa myös liiallinen kosteus, kuoren vauriot, rakeet ja riistatuhot.

Myös runsas kirvakanta näyttää lisäävän kääriäisriskiä. Vastakuoriutuneet kääriäisen toukat porautuvat kuoren sisälle yleensä oksakiehkuroiden kohdalta. Toukat syövät ja kaivavat käytäviä kuoren alla. Pienissä puissa käytävät saattavat yltää rungon ympäri.

Mustakoron leviäminen voi vaarantaa jopa puuhuoltoa

Nopeasti levinnyt mustakoro on etenkin Pohjois-Savossa vakava uhka puuhuollolle jatkossa, koska savolaisista istutusmetsistä kuusikoita on jo lähes 90 prosenttia, muistuttaa johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.

Kuusi on valtalaji istutuksissa Lappia, Kainuuta ja Pohjanmaata lukuun ottamatta myös muualla Suomessa. Kuuselle viljellään yli puolet Suomen pinta-alasta.

Remes sanoo, että jos mustakoro lähtee leviämään ärhäkästi, se on puuhuollolle melkoinen riski. Remesta huolestuttavat etenkin viljelytaimikoissa viime vuosina lisääntyneet mustakorovauriot.

– Metsänomistajalta ei saa loppua usko metsänviljelyyn. Jos he kokevat, että riskit nousevat liian suuriksi, niin silloin panostetaan vähemmän metsien hoitoonkin.

Luonnontieteelliset kasvi- ja hyönteisnäytteet saadaan aiempaa laajemmin nettiin kaikkien tarkasteltaviksi.

Joensuun tiedepuistossa on otettu automaattisilla linjastoilla valokuvia noin 300 000 näytteestä, jotka olivat lainassa Helsingin ja Oslon luonnontieteellisistä museoista.

Nyt valokuviin yhdistää faktatietoja neljä alan ammattilaista. Kasvi- ja hyönteiskuvat tietoineen tulevat kaikkien nähtäville nettiin.

– Erityistä hyötyä kuvista on alan tutkijoille ja opettajille, kertoo tutkimusjohtaja Hannu Saarenmaa Itä-Suomen yliopistosta.

Ely-keskus on myöntänyt luonnontieteellisten näytteiden digitointihankkeelle rahoitusta yli 150 000 euroa.

Haluaisitko tietää, miten hämähäkki talvehtii? Voit osallistua luontochattiin ja kysyä asiantuntijoilta mieltä askarruttavan kysymyksen. Luontokeskustelu pidetään klo 18 - 19.

Lintuihin liittyviin kysymyksiin on vastaamassa Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Lehtoranta. Hyönteisiin liittyviin kysymyksiin vastaa evoluutioekologian apulaisprofessori Tommi Nyman.

Eläinaiheisiin kysymyksiin vastaa yliopistotutkija Jaakko Pohjoismäki. Kasviasiantuntijana toimii yliopistotutkija Markku Keinänen.

Voit osallistua chattiin kirjoittamalla kysymyksesi Yleinen keskustelu -laatikon alla olevaan kenttään alkaen klo 18.