Noin puoli hehtaaria sänkipeltoa paloi Hauhon Alvettulassa sunnuntaina, kun voimalinjaan lentänyt laulujoutsen syttyi tuleen ja putosi peltoon. Samaan aikaan toinenkin joutsen törmäsi voimalinjaan ja kuoli. Isolla peltoaukealla levähtää muuttomatkallaan kymmenien joutsenten parvia, kertoo maanomistaja, maanviljelijä Auvo Kokkala.

– Siinä on noin kerran keväässä lentänyt lankaan joutsenia, vähän riippuen muuttolintumäärästä. Kylällä on pallotettuja sähkölinjakohteitakin, mutta tämä on jäänyt pallottamatta.

– Linnut ruokailevat pellolla ja siitä lähtiessään lentävät linjoihin. Viime syksynä sähkölangalle ilmestyi välkkyviä levyjä, cd-levyn tapaisia. Kokemattomat linnut eivät niitä ehkä tunnista, arvelee Kokkala.

"Siellä oli oma pelto liekeissä"

Noin 50 hehtaarin alava suopeltoalue sijaitsee Lakkianselän pohjoisrannalla, Alvettulantien ja Tekkarintien risteyksestä etelään. Paikka on muuttomatkalaisten suosiossa.

– Pellolla on hanhia, joutsenia ja kurkia, monennäköistä muuttajaa. Vesi on lähellä joka puolella ja lähipelloilla on syysviljaa, vehnänorasta ja heinää. Kohta linnut syövät orasta ihan haitaksi asti, elleivät lähde eteenpäin, kertoo Kokkala.

Parhaimmillaan Kokkala on havainnut paikalla noin neljän-viidenkymmenen joutsenen parvia. Sunnuntaisen palon hän havaitsi itse yhdessä vävynsä kanssa.

– Olin vävypojan kanssa hallilla ja haistettiin savun haju ja sitten savu näkyikin, siellä oli oma pelto liekeissä. Itse sitä yritettiin ensin sammuttaakin, mutta todettiin se nopeasti mahdottomaksi. Onneksi pelto oli varsin märkä ja tuuli ei vienyt paloa nopeasti eteenpäin. Selvisikin sitten heti, että joutsen oli palon aiheuttaja, kun lintu löytyi pellolta, Kokkala kertoo.

Sähköyhtiö kiinnostunut lintukohdetiedoista

Sähköyhtiö Elenian viestintäjohtaja Heini Kuusela-Opas kertoo, että yhtiö tarvitsee paikallisten asukkaiden ja lintuharrastajien apua linnuille vaarallisten voimalinjojen kartoittamiseksi.

– Sähköjohtoihin asennetaan lintupalloja 10-20 metrin välein suojelemaan joutsenia törmäyksiltä. Palloja on asennettu riskikohteisiin kaikkiaan parisen tuhatta, Hämeessäkin on reilut 30 kohdetta.

Lintupalloja on Elenian linjoilla Kanta-Hämeessä eniten Hämeenlinnan alueella, mutta myös Hattulassa, Janakkalassa, Tammelassa, Jokioisilla ja Forssassa. Uusia kohteita pallotetaan vuosittain.

Sunnuntain tapauksesta yhtiön logeihin oli tallentunut vain kaksi sekunnin räpsäyskatkosta kello 15.07, kun joutsenpari kohtasi loppunsa alvettulalaispellolla. Tarkkaa paikkaa ei sähköyhtiön tiedoista selvinnyt, mutta Kuusela-Opas on kiinnostunut Alvettulan kohteestakin jatkotutkimuksia varten.

Yle Häme välitti sähköyhtiön terveiset maanomistaja Auvo Kokkalalle.

– Enpäs tiennytkään, että sinne voisi ottaa yhteyttä. Annapas se puhelinnumero, naurahti Kokkala.

Turun seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Lasse Heimo sanoo, että kun hirvi eksyy kaupunkiin, niin se on silloin usein eläimen viimeinen matka.

– Vaihtoehtoja on usein hyvin vähän ja eläin joudutaan useimmiten lopettamaan.

Ihmistä hämmästyttää hirven tuleminen kaupunkiin ja taajama-alueille, sillä niiden luulisi välttävän autoja ja ihmisasutusta. Lasse Heimo selittää, mikä tuo hirvet ihmisten lähelle.

– Naarashirvet tuovat keväisin viimevuotisia vasoja niiden synnyinpaikoille ja jättävät ne yksin. Suuntavaisto siinä sitten pettää ja ne eksyvät lähelle ihmisiä. Kyse on oikeastaan monen sattuman summasta.

Hirviä voidaan koittaa ohjata turvallisesti takaisin metsään, mutta vain harvoin.

– Vain silloin, kun tiedetään, että eläin voidaan turvallisesti ohjata muualle, niin asiaa voidaan edes harkita. Jos eläin on tunkeutunut syvälle kaupunkiin, niin sellaista vaihtoehtoa ei aina ole. Omalle kohdalleni ei edes sellaista mahdollisuutta ole tullut.

Nukuttaminen olisi mahdollista, mutta kallista

Salossa jouduttiin ampumaan viime viikolla Salon Urheilupuistoon eksynyt hirvi. Hirvi oli juossut ympäri aluetta muutaman tunnin ja jäänyt mm. kenttää ympäröivään verkkoon kiinni. Poliisi ampui hirven aidan viereen.

Laukauksen kuulleiden salolaiskoululaisten mieliin nousi kysymys, että olisiko hirvi voitu vain nukuttaa ja viedä takaisin metsään. Heimon mukaan kyse on ainakin riistanhoitoyhdistyksellä rahasta.

– On se mahdollista toimia niinkin. Paikalle pitäisi sitten kutsua eläinlääkäri nukutuspiikkejä ampumaan ja meillä ei ainakaan ole mahdollisuuksia siihen. Se aiheuttaa kustannuksia, Lasse Heimo sanoo.

Lasse Heimo sanoo, että kaiken kaikkiaan ei-toivottuun paikkaan eksyneen eläimen hätyytteleminen on sille aina iso stressi. Yritys esimerkiksi eläimen kuljettamiseen pois sen ollessa hereillä ei useimmiten pääty hyvin.

– Sellainen valitettava piirre näissä tapauksissa usein on, että eläin kuolee sen hätyyttelemisen aiheuttamaan shokkiin.

Lapin jokien jäät ovat pääosin purkautuneet, mutta sulamatonta lunta on kuitenkin vielä runsaasti Tornionjoen, Ounasjoen ja Kemijoen pohjois-osissa.

Lapin ELY-keskuksen mukaan Tornionjoella tulvavesipinnan korkeuden ennustetaan nousevan vahinkoriskirajan tuntumaan Tornion kaupungin kohdalla.

Kemijoella virtaama on keskimääräistä suurempi ja jos ennustetut sateet toteutuvat sankkoina, kasvaa tulvariski Rovaniemen kohdalla. Kemijoella tulvahuippua ennustetaan kuun puoliväliin ja Tornionjoella kuun loppupuolelle.

Lopullisen tulvan suuruuden ratkaisee lähiaikojen sulamiskauden sää. Suurimpia muutoksia voivat aiheuttaa poikkeukselliset sääolosuhteet, kuten nopea vuorokauden keskilämpötilan nousu tai runsas vesisade.

Taivalkoskella voimalaitoksen tulokanava kärsi maanantaina vahinkoja tulvan vuoksi. Voimalaitos oli jonkin aikaa pysähdyksissä, mutta saatiin käynnistetyksi myöhemmin päivällä.

Osa eläimistä oli kotiutunut kannuslaiseen talvinavettaansa niin, että eläinpuiston henkilökunnalla oli työtä saada kaikki mukaan. Kun lauma saatiin kootuksi mukaan kuljetetuksi Kälviälle, osa arkaili häkeissä, osa säntäii tutkimaan ympäristöä.

Eläimissäkin on rempseämpiä ja arempia.

– Esimerkiksi osa vuohista tuntuu tietävän, että nyt on mukavaa edessä, osa suhtautuu varovaisemmin, sanoo puiston johtaja Matti Toivonen.

Kaikkiaan puistossa asuu kesäisin 150 eläintä. Ne ovat pääasiassa suomalaisia kotieläimiä, mukana on myös lemmikkieläimiä kuten marsuja ja gerbiilejä.

Kuopion Sorsasaloon kaavailtu sellutehdas huolestuttaa lähialueen asukkaita. Sorsasalon saaren pohjoispuolella sijaitsevan Ranta-Toivalan ja Uuhiniemen alueen asukkaat ovat huolissaan naapurisaareen kaavaillun jättimäisen tehtaan vaikutuksista etenkin alueen vesistöihin ja luontoon sekä yleiseen viihtyvyyteen.

Asukkaiden toiveena on, että hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) tehdään huolella ja tehtaalle selvitetään siinä myös vaihtoehtoinen sijoituspaikka.

– Lähiasukkaiden odotus ja suorastaan vaatimus on, että meidät otetaan mukaan käynnistyvään YVA-prosessiin. Lisäksi se selvitys pitää tehdä kasviston, eläimistön ja maapohjan osalta niin tarkkaan kuin mahdollista, että me voidaan jatkossakin rauhassa elää tällä alueella, toteaa Ranta-Toivalan kesäasukas ja kyläyhdistyksen aktiivi Sauli Ahvenniemi.

Prosessin pitkittäminen ei tavoitteena

Lähinaapuriinsa asukkaat eivät tehdasta sijoittaisi, vaan säilyttäisivät Sorsasalon saaren virkistyskäytössä.

– Meidän mielestä Sorsasalon saari täyttäisi virkistysalueen vaatimukset ja se on myös maaperältään hyvin rouheloinen. Me ollaan huolissaan, että kuinka kauan me voidaan nauttia Kallaveden vesistöstä, sanoo Ahvenniemi.

Finnpulpin sellutehdashankkeen työllisyys- ja talousvaikutuksia merkittävinä, eikä kyläyhdistyksellä ole aikeita pitkittää lupaprosessia vaan he haluavat tehdä yhteistyötä asiassa. 

– Ei ole tarkoitus pitkittää prosessia viidellä vuodella, vaan me haetaan yhteistyötä. Luonnollisesti hyvää hankkeessa on se, että se tuo mukanaan työpaikkoja ja ruokkii taloutta, Ahvenniemi toteaa.

– Tieto ei lisää enää tässä vaiheessa tuskaa, vaan se rauhoittaisi ja helpottaisi meidän oloa.

Pitkälle viety hanke yllätti

Finnpulpin hanke ja pitkälle viedyt suunnitelmat yllättivät täysin Ranta-Toivalan alueen asukkaat. 

– Hanke tuli helmikuussa julki kuin salama kirkkaalta taivaalta. Me emme olleet kuulleet tai tienneet hankkeesta mitään. Me luimme sitten lehdestä, että hanke on ollut jo kaksi vuotta suunnitelmissa ja Kuopion kaupunki on ollut siinä mukana, kertoo Ahvenniemi.

Finnpulpin jättihankkeen rahoitus nytkähti eteenpäin viime viikolla. Yhtiö ilmoitti saaneensa kasaan noin 1,5 miljoonan euron rahoituksen Kuopion havusellutehtaan ympäristövaikutusten arviointia varten.

Yle Pohjois-Karjalan luontochat innosti lukijoita kysymään haastaviakin kysymyksiä asiantuntijoilta. Esimerkiksi nimimerkki Sirpa halusi tietää, millainen hyttyskesä on tulossa.

– Hyttysmäärien ennustaminen on äärimmäisen hankalaa, koska tilanne saattaa muuttua nopeasti, esimerkiksi parin viikon kuivuuskauden takia. Yleisesti ottaen sääskiä tulee paljon, jos on pitkään lämmintä ja kosteaa, koska niiden toukat elävät vedessä, Itä-Suomen yliopiston evoluutioekologianapulaisprofessori Tommi Nyman kertoo.

Hyönteiset kiinnostivat keskustelussa enemmänkin: kysyjä aprikoi, vaikuttaako ilmastonmuutos hyönteislajien määrään.

– Varmasti näin. Pelkästään uusia perhoslajeja on havaittu Suomesta yli 100 viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näistä osa on vakiintunut maassamme ja tavataan säännöllisesti. Sekä näille, että muille hiljattain havaituille uusille hyönteislajeille on tyypillistä, että ne ovat levinneisyydeltään keskieurooppalaisia, mikä heijastelee ilmastomme lauhtumista, Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Jaakko Pohjoismäki vastaa.

Kuoleeko kasvi vanhuuteen?

Nimimerkki Pistäjä lähetti asiantuntijoille mielenkiintoisen kysymyksen: Jos kasvista ottaa pistokkaan ja siitä kasvattaa taas kasvin, josta ottaa pistokkaan ja tästä kasvattaa kasvin, josta ottaa pistokkaan, jne. Kuinka kauan tällaista voi jatkaa ennen kuin kasvi kuolee vanhuuteen?

– Tähän mielenkiintoiseen kysymykseen ei ole helppo vastata yksiselitteisesti. Varmin vastaus saataisiin kokeilemalla, mutta siinä saattaa aika käydä pitkäksi. Todennäköisesti pistokkaiden ottamista voidaan jatkaa hyvinkin pitkään, mutta kasviin kertyy periaatteessa geneettisiä muutoksia, joiden voidaan ajatella vähentävän sen elinvoimaa. Monet kasvit lisääntyvät luonnossakin kasvullisesti, eli ikäänkuin pistokkaista, joten kovin haitallista tai nopeaa tuollaisten muutosten kertyminen ei ole, Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Markku Keinänen vastasi.

Kasveista kysyttiin myös, miksi leskenlehti on kevään ensimmäinen kukka.

– Jonkun on aina oltava ensimmäinen, myös tässä asiassa. Leskenlehden kanssa tästä kunniasta kilpailee muutama muukin kasvi, joista lehtojen kauniisti kukkiva pensas, näsiä, kukki samoihin aikoihin, mutta on huomattavasti harvinaisempi. Vaatimaton, mutta yleinen kevätpiippo on myös varhaisimpia kukkijoita. Varhaisesta kukinnasta on etua ainakin pölyttäjien huomiosta kilpailtaessa. Leskenlehti on tehnyt kukan nuppunsa valmiiksi jo syksyllä, joten se on valmiina heti keväällä, yliopistotutkija Markku Keinänen toteaa.

Peltikatto rullalle ampiaispesän vuoksi?

Luontochatissä kysyttiin useita kysymyksiä linnuista, esimerkiksi ovatko Suomessa esiintyvät peltopyyn alalajit risteytyneet keskenään? Jos ovat, voivatko risteytykset saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä?

– Peltopyyn rodut kyllä risteytyvät. Aikoinaan Suomeen tuotiin Euroopasta eteläistä rotua, joka risteytyi Suomeen Kannaksen kautta tulleen rodun kanssa. Tätä pidetään yhtenä syynä siihen, että peltopyy on vähentynyt. Pohjois-Karjalasta laji hävisi 1980-luvulle tultaessa. Risteymien talvenkesto huononi ja kanta kääntyi laskuun. Peltopyy on esimerkki siitä, miten ihminen voi istutuksilla tehdä korvaamattomia vahinkoja lajille, Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Lehtoranta kommentoi.

Ampiaiset olivat tehneet pesän erään kysyjän mökin aittarakennuksen kattopellin alle. Kysyjä aprikoi, onko mahdollista, että ampiaispesä vääntää kattopellin reunaa.

– Ampiaiset rakentavat pesänsä kerros kerrokselta paperimassasta, joten ampiaiset eivät varmaan ole kattopeltiä vääntäneet. Omien kokemusteni perusteella veikkaisin syypääksi talvista lumikuormaa, apulaisprofessori Tommi Nyman vastaa.

Tunteeko muurahainen kipua?

Nimimerkki Eva halusi tietää, tunteeko muurahainen kipua, jos sen nitistää sormissaan.

– "Kipu" on terminä vähän filosofinen. Emme tiedä, miltä muurahaisesta oikeasti tuntuu. Hyönteiset aistivat epämiellyttävyyden tunnetta ja niitä voidaan käyttää jopa koe-eläiminä tutkittaessa kipulääkkeiden toimivuutta. Nutistettaessa muurahaisesta varmasti tuntuu ikävälle, mutta ei voi ottaa kantaa, onko tämä kipua siinä mielessä kuin ihminen mieltäisi, Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Jaakko Pohjoismäki vastaa.

Nimimerkki Jope halusi tietää, miksi kyytä ei ole rauhoitettu Suomessa.

– Siinäpä hyvä kysymys, ilman muuta kyyn pitäisi olla rauhoitettu! Asiasta on tekeillä kansalaisaloite eduskunnalle, Itä-Suomen yliopiston evoluutioekologian apulaisprofessori Tommi Nyman kommentoi.

Helsingin päärautieasemalle kerääntyi maanantaina noin 50-60:n Vartiosaari-aktiivin joukko. Flash mob -tempauksen muodossa haluttiin muistuttaa ihmisiä saaren ainutlaatuisuudesta luonnonkohteena.

Vartiosaaressa on parikymmentä ympärivuotista asukasta ja lisäksi kesähuviloita. Itä-Helsingissä Laaja- ja Tammisalon kainalossa sijaitsevalta saarelta löytyy esimerkiksi useita eri metsätyyppejä ja muun muassa soistumaa sekä jalopuupuistikkoa.

Kaupunki suunnittelee kaavoittavansa alueelle tuhansien asukkaiden lähiötä. Suuri joukko ihmisiä kuitenkin vastustaa kaupungin suunnitelmia. Vartiosaari-aktiivit eivät usko, että alueen luontoa voitaisiin kunnioittaa, jos lähiö toteutuu.

Kaavoittajat uskovat luontoarvojen säilyvän

Helsinkiläiset Mika Välipirtti ja Becky Hastings ovat olleet intensiivisesti mukana Vartiosaaren rakennussuunnitelmien vastustamisessa. Lontoosta Suomeen muutama vuosi sitten muuttanut Hastings havahtui Vartiosaaren hienouteen miltei heti maahan muutettuaan.

– Ajattelin heti, että ihan absurdi ajatus, että sinne kaavoitettaisiin noin suuri määrä asuntoja, Hastings toteaa.

Hastings on Save Vartiosaari - aktiivi. Maanantaina järjestetty flash mob -tempaus oli yksi esimerkki somen voimasta, Välipirtti sanoo.

Kaavoittajien mukaan saaren rakentamissuunnitelmissa on otettu huomioon luonnonarvot sekä saarella jo oleva rakennusperintö. Välipirtti ja Hastings ovat eri mieltä.

– Luontoarvojen säilyminen on täysin mahdotonta sen kokoisella saarella, jos kaavoitus toteutuu, sanoo Hastings.

– Olen tutustunut havainnekuviin, karttoihin ja rakennussuunnitelmiin. Kaavoittajat itsekin myöntävät sen, että alueen virkistysarvo tulee kärsimään hyvinkin paljon. Luontotilainen metsä häviää alueelta ja samoin kalliomuodot, jatkaa Välipirtti.

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päättää Vartiosaaren kaavoittamisesta tiistaina. Lopullisen päätöksen asiasta tekee aikanaan kaupunginvaltuusto.

Tarkennus: Becky Hastings on Save Vartiosaari-aktiivi, ei some-yhteisön ylläpitäjä kuten jutussa kerrottiin.

Iijoen Väätäjän suvannossa mitattiin vedenvirtaukseksi 300 kuutiota sekunnissa, kun normaali kevättulva on siitä noin puolet. Ennusteen mukaan tulva vielä pahenee lähipäivien aikana. Aivan 1980 luvun huippulukemia ei tosin ennakoida. Silloin virtaus Väätäjän suvannossa nousi pahimmillaan 460 kuutioon sekunnissa.

Ennusteen mukaan tulva jatkuu vielä useiden päivien ajan ja pahin tilanne on latvaosissa. Alempana joen varren lumet ovat jo sulaneet aiemmin, minkä takia siellä ei ainakaan vielä maanantaina ennakoitu poikkeuksellisen runsaita tulvia.

Äänestyksen tulos oli loppuun saakka arvoitus. Asiasta käytettiin 28 valtuutetun puheenvuoroa, joista niistäkin osassa todettiin, että kantaa asiaan on vaikeaa muodostaa. Lopulta päätös syntyi mahdollisimman pienellä äänienemmistöllä 34–33.

Ensimmäisen puheenvuoron keskustelussa käyttänyt keskustan Samuli Pohjamo esitti samoin kuin kaupunginhallituksessa hajautettua vaihtoehtoa ja perusteli sitä laajasti. Samoin teki seuraavan puheenvuoron käyttänyt ja Pohjamoa kannattanut Eeva-Maria Parkkinen (kesk.).

– Äärimmäisen tiukka, mutta äänestyspäätös. Tämän mukaan mennään. En silti usko vieläkään, että Viinivaara toteutuu. Varavesijärjestelmä siirtyy kymmenellä vuodella, tiivisti Pohjamo.

Yksimielisesti Viinivaaran-vaihtoehdon takana olleen kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja Juha Hänninen oli tyytyväinen.

– Minä olen iloinen että tähän päädyttiin. Viisi vuotta tässä menee, mutta ei kymmentä, arvioi Hänninen.

– Olen ihmetellyt sitä röyhkeyttä, millä Oulu lähti hakemaan naapurikuntien alueelta näitä ainutlaatuisia luonnonvaroja. Pohjaveden ottamisen sijasta Oulun pitäisi hakea niitä Unescon maailmanperintökohteeksi, sanoi Satu Haapanen (vihr.).

– Kaikista vaihtoehdoista löytyy luonnon kannalta vaikeita asioita, sanoo Pirjo Sirviö (sd.).

Saman asian totesi myös Oulun Veden johtaja Jouni Lähdemäki, joka kertoi hajautetun vaihtoehdon sisältäneen paljon ympäristön kannalta haasteellisia asioita.

Kirsti Kivimäki kuvasi viime viikolla neljä karhunpentua Ilomantsin Naarvassa.

Koiranpennun kokoiset karhut kiipesivät puuhun. Niiden emo oli metsäautotien toisella puolella. Kivimäki kuvasi pennut autosta.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori, petotutkija Ilpo Kojola kertoo, että neljän pennun karhupesue on harvinainen näky.

Suomessa syntyy vuosittain noin 150 pentuetta. Kojolan mukaan näistä on neljän pennun pentueita arviolta 1–3.

Kuvien perusteella hän sanoo, että Ilomantsin pennut ovat "tämän vuoden satoa".

Uroskarhut uhka

Ilpo Kojola kertoo, että Naarvan pienet pennut elävät nyt elämänsä vaarallisinta aikaa.

Niiden uhka ovat uroskarhut, joiden kiima-aika on alkamassa. Joku uros voi yrittäa tappaa pennut saadakseen emon kiimaan.   

Tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo, että normaalisti karhu saa keskimäärin 2–3 pentua.

Kevät keikkuen tulevi. Tätä sanontaa on tänäkin keväänä saatu hokea säiden vaihdellessa.

Luonto on kuitenkin pikku hiljaa heräillyt talvihorroksestaan. Hyönteisiä on lähtenyt liikkeelle ja kukkia puskenut maasta.

Kevät tuo mukanaan kasvien siitepölyjä. Esimerkiksi koivun kukinta on nyt Kaakkois-Suomessa voimakkaimmillaan.

Ilmassa on myös pajujen siitepölyä. Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin tutkijalle Juha Jantuselle pajut ovat merkittävä kevään merkki.

– Pajut ovat luonnon kannalta äärimmäisen tärkeitä ja varsinkin keväällä, jolloin ne kukkivat. Luonnossa on vähän kukkia, joten pajut tuovat mettä ja siitepölyä kukilla käyville hyönteisille, Jantunen kertoo.

Yllä olevassa videossa Juha Jantunen ja toimittaja Riitta Väisänen perehtyvät pajuihin tarkemmin. Lisäksi kaksikko käy ihastelemassa valkovuokkoja.

Juttu aloittaa Yle Etelä-Karjalan luontosarjan, jossa seurataan eri vuodenaikojen tapahtumia Saimaan kanavan varrella sekä Joutsenon Pellisenrannassa sijaitsevalla niityllä.

Suomussalmen Hossan kansallispuistohankkeen tueksi kerätään nimiä netissä. Adressin on perustanut suomussalmelainen Matti Mulari.

– Muutama tuhat nimeä pitäisi saada kerättyä ennen 5. kesäkuuta, jolloin adressi luovutetaan ympäristöministeriölle. Ihan mukavasti on alkanut allekirjoituksia tipahdella heti, kun sain adressin julkaistua.

Matti Mularin mukaan kaikki keskeiset tahot ovat jo kansallispuistohankkeen takana. Asia ehti jo huolestuttaa suomussalmelaisia metsästäjiä, jotka pelkäsivät riistamaidensa menevän käyttökieltoon, jos kansallispuiston status tulee voimaan.

– Tällä hetkellä on tieto, että paikalliset asukkaat saisivat metsästää kansallispuistossa metsästyslain mukaisesti. Lopullisesti asiasta säädetään kansallispuiston rajauksilla ja järjestyssäännöillä, sanoo Matti Mulari.

Kansallispuiston asema turvaisi Mularin mukaan Hossan metsät hakkuilta lopullisesti. Nyt Metsähallituksen hakkuusuunnitelmat Hossassa ovat herättäneet närää ja huolta.

Kunnat voivat saada järeämpiä aseita vieraslajien torjuntaan. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee lakia, joka antaisi kunnille aiempaa suuremmat valtuudet vieraslajien kitkemiseksi. Laki muun muassa antaisi mahdollisuuden puuttua ihmisten tonteilla kasvaviin haittalajeihin.

Vieraslajeista on muodostunut viime vuosina etenkin Helsingin ongelma. Erityistä päänvaivaa ovat aiheuttaneet lukuisat haittakasvit. Helsingissä kaikista haitallisimpia vieraslajeja on 12. Vieraslajien kirjo on laaja, siihen luetaan muun muassa kaniini ja kanadanhanhi.

Luontoasiantuntija Tuuli Ylikotila Helsingin rakennusvirastosta näkee, että uusi laki tuo jopa pakkoa torjua Suomen luontoon kuulumattomia vieraskasveja.

– Vieraslajit ovat kovia leviämään ja valtaavat alaa kotiomaisilta kasveilta ja näin köyhdyttävät lajikirjoa. Nyt on mahdollisuus huomauttaa ihmisiä, etteivät haittakasvit leviä ympäristöön, Ylikotila sanoo

Nyt valmisteilla oleva laki vaikuttaa myös kasvien kauppaan.

– Jatkossa on mahdollisuus jopa torjua haittakasveja, jotka eivät ole vielä tulleet Suomeen, Ylikotila sanoo.

Kaunis ja kavala

Alkujaan vieraslajit on istuettu kotipuutarhoja kaunistamaan. Useimmat niistä kasvat nopeasti ja ovat näyttäviä.

– Helsinki kun on tällainen keskeinen paikka niin kaiken maailman muotioikut ovat lisänneet vieraskasveja, Ylikotila korostaa.

Ylikotilan mukaan tuleva lakimuutos on merkittävä askel haittakasvien torjunnassa.

–  Laki on ennakoiva, koska monissa maissa ongelma on todella suuri ja haittakasvien torjuntaan käytetään suuria summia rahaa, Ylikotila korostaa.

Uusi laki vieraslajien kitkemiseksi tulee voimaan näillä näkymin ensi vuoden tammikuussa.

Merimetsojen määrä on vähentynyt noin neljästä tuhannesta muutamaan sataan Mynälahdella Airiston-Velkuan kalastusalueella.

– Olemme käyttäneet muun muassa nauhoja, haalareita, cd-levyjä, pelätinpalloja ja akulla toimivaa ihmishahmoa, joka nousee pystyyn puolen tunnin välein, sanoo Airiston-Velkuan kalastusalueen kalataloussuunnittelija Timo Saarinen.

– Paloruiskuakin kokeilimme pesien hajottamiseen. Vähän vanhemmat pesät eivät kuitenkaan edes hievahtaneet puista, ne olivat kuin muurattu sinne. Uusiin, tekeillä oleviin pesiin ruisku tehoaa.

Saarinen kertoo, että merimetsojen perässä on juostu Mynälahdella melkein joka toinen päivä.

– Linnut ovat vähentyneet. Arvioimme, että niitä on tällä hetkellä joitakin satoja, kun niitä pahimmillaan oli nelisen tuhatta.

Varsinais-Suomen Ely-keskus myönsi luvan merimetsojen häirintään Mynälahdella 30.11.2015 asti.

Häirintä siirtää merimetsot naapurin puolelle

Häirintää aiotaan jatkaa aktiivisesti ainakin kuluvan toukokuun ajan. Airiston-Velkuan kalastusalueen kalataloussuunnittelijan Timo Saarisen mielestä häirintä on vain tilapäinen ratkaisu.

– Näillä keinoilla pystytään estämään pesinnät tietyillä alueilla. Lisääntymisiässä olevat merimetsot tekevät pesänsä sitten häirintäalueen ulkopuolelle.

– Tämä auttaa vain paikallisesti. Toimintaa voisi kuvailla niin, että tässä tyhjennät jäteastiasi naapurin tontille, joka vie jätteen taas seuraavalle tontille.

Saarinen vaatii kannan kasvun rajoittamiseen kovemmat keinot.

– Tällaisia ovat munien rei'ittäminen maapesissä ja puupesien pudottaminen koko rannikon alueella. Merimetso pitäisi lisäksi muuttaa riistalinnuksi, jota voisi metsästää normaalin vesilinnun tapaan.

– Nyt kun tulee uusi eduskunta ja uudet ministerit, niin saatamme saada viestiämme taas paremmin eteenpäin, Saarinen toivoo.

Kannuksen kaupunginhallitus päätyi viime viikolla tasaäänin 4-4 esittämään valtuustolle tuulipuistokaavan hylkäämistä  puheenjohtajan äänen ratkaistessa.

Kaava sallii 17 tuulivoimalan rakentamisen Kuuronkallion alueelle. Lähimmät voimalat ovat kahden kilometrin päässä vakituisesta asutuksesta. Matkaa lähimpään vapaa-ajan asuntoon on 1,3 kilometriä.

Kuuronkallion osayleiskaavaa on valmisteltu Kannuksessa tiiviisti pari vuotta.

Varajäseninä valtuustossa oli paikalla kaksi keskustalaista ja kolme perussuomalaista. Kaikki neljä perussuomalaista olivat kaavan hylkäämisen kannalla, sen sijaan muiden puolueiden, eli keskustan, kokoomuksen ja sdp:n edustajien kannat jakaantuivat.

Kaavan hyväksymisen kannalla olivat Erkkilä Tapani (kesk.), Gromoff Kari (kesk.), Hernesniemi Veijo (kesk.), Joensuu Olli (kesk.), Kallio Marko (kok.), Kivioja Janne (kesk.), Koski Erkki (kesk.) , Kattilakoski Päivi (kesk.), Märsylä Raimo (sd.), Perttula Lauri (pj. kesk.), Puranen Ilkka (kok.), Rekilä Sirpa (kesk.), Typpö Sakari (kok.), Vuollet Ritva (sd.) ja Ylikangas Eija (kesk.).

Kaavan hylkäämistä kannattivat Junkala Riikka (kesk.), Heikkilä Juha (kesk.), Hernesniemi Aleksi (ps.), Huuki Ari (sd.), Juusela-Pekkarinen Sirkka (kok.) , Karppi Sonja (kesk.), Kerola Mari (kesk.), Tullila Olavi (ps.), Jylhä Vilpas (ps.), Orjala Jari (kesk.), Kuusela Kimmo (ps.).

Jaakkola Taisto (kesk.) äänesti tyhjää.

– Jaska oli Ontojärven kaakkoispuolella Pienen Ahvenjärven rannalla ja tankkasi vielä siellä. Se käytti takatuupparinaan viime yönä virinneen etelätuulen ja suunnisti varhain aamulla kohti kotipesäänsä. Tällä hetkellä se kalastelee Hyrynsalmella ja on kotona, kertoo linnun matkaa seurannut paltamolainen biologi Vesa Hyyryläinen.

Hyyryläinen näki Jaskan tiistaina aamulla kalastelemassa kotivesillään, muutaman kilometrin päässä kotipesästä. Sateliittipaikannusjäljet paljastivat, ettei se ollut vielä käynyt pesällä, missä naaras on jo vartonut urostaan.

– Jaska ilmeisesti kalastelee vielä rouvalleen. Luultavasti se hakee lepytyskalaa, koska vaimo jo muutaman kerran rauhattomana huuteli, että missähän se ukko viipyy, Hyyryläinen naurahtaa.

Hyyryläinen valjasti Jaskan sateliittirepulla viime syksynä. Aikaisempi sateliittisääksi Eikka menehtyi matkallaan, joten Hyyryläinen on erityisen iloinen Jaskan matkan onnistumisesta.

– Oli upea hetki nähdä tuttu lintu lennossa. Se istui hetken tuossa, ja tuli tavallaan lihaksi se, mitä olen seurannut sitä viivaa 7 500 kilometriä.

– Jaska on historiallinen lintu, koska nyt ensimmäistä kertaa on saatu kainuulaisen linnun koko muuttotietous pakettiin. Siitä on hyvä jatkaa tutkimusta, Hyyryläinen jatkaa tunteiden myllertäessä.

Jaskan kesä on työntäyteinen

Hyyryläisellä on kuusi lähetintä, joten useat muutkin sääkset saavat sateliittirepun selkäänsä tänä vuonna. Hän toivoo, että myös Jaska kantaa reppua vielä useita vuosia.

– Laitteen pitäisi kestää ainakin viisi vuotta, jos lintu pysyy hengissä ja terveenä, joten voimme seurata Jaskan seikkailuja tästä edespäin. Sääksien tarkat pesäpaikat pidetään kuitenkin suojelusyistä salassa.

Hyyryläisen mukaan sateliittiseurantalinnuista on viime vuonna saatu valtavasti sellaista tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi koko lintupopulaation suojelussa. Hän korostaa, että ne harvat sateliittilinnut, jotka kantavat reppua selässään, elävät normaalia sääksen elämää.

Jaskan normaaliarki jatkuu kesän ajan työntäyteisenä.

– Hyvin suurella todennäköisyydessä nyt tapahtuu parittelu, yleensä perheen perustaminen tapahtuu heti. Naaras munii seuraavan kahden viikon aikana kolme munaa, jonka jälkeen Jaskalla on neljän kuukauden ahkerointirupeama. Se hakee monta kertaa päivässä kalan perheelleen, ensin se ruokkii hautovaa naarasta ja myöhemmin mahdollisesti jopa kolmea kuoriutuvaa poikasta syksyyn saakka, Hyyryläinen kertoo.

Metsähallituksen arkeologit kartoittavat tänä kesänä valtion talousmetsiä Länsi- ja Ylä-Lapissa eli Muoniossa, Enontekiöllä ja Inarissa.

Enontekiöllä ja Itä-Lapissa puolestaan selvitetään suojelualueiden menneisyyttä. Inventointeja tehdään Pöyrisjärven erämaa-alueella, Lätäsenon soidensuojelualueella, Urho Kekkosen kansallispuistossa sekä Itä-Lapin soidensuojelualueilla.

Työ jatkunut jo vuosia

Valtion talousmetsiä inventoidaan koko maassa kansallisen metsäohjelman inventointihankkeessa jo kuudetta vuotta. Inventointi on yksi maailman suurimmista, ja tänä vuonna se saadaan valmiiksi.

Suojelualueiden kulttuuriperinnön kartoitus on Metsähallituksen luontopalvelujen vuosia jatkunutta perustyötä.

Kartoituksissa on löydetty tuhansia historiakohteita kaikkialta Lapista. Ne kertovat yhteisestä menneisyydestämme kivikaudelta sotienjälkeiseen aikaan.

Tietoa kulttuuriperintökohteista käytetään alueiden hoidon ja kestävän käytön suunnittelussa sekä itse kohteiden suojelussa.

Suomessa esiintyy lehtokotiloista kaksi kantaa, luonnonvarainen ja siirtokanta. Siirtokanta on lähtöisin luonnonvaraisesta kannasta ja on kasvien sekä ihmisten kuljettama, joka elää mielellään puutarhoissa. Luonnonvarainen kanta elää rannikolla ja sieltä noin 50 kilometriä sisämaahan päin. Kanta on elänyt rannikkoalueella jääkaudesta alkaen.

– Kainuussa löytyy myös luonnonvarainen lehtokotilokanta Kivesvaaralta, joka oli jääkauden jälkeen sulamisveden yläpuolella. Myös Kilpisjärvellä on oma luonnonvarainen lehtokotilokanta, jonka alkuperä on Norjan puolella, kertoo tutkija Ilmari Valovirta Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Lehtokotiloiden siirtokanta on lähtöisin rannikolla elävästä luonnonvaraisesta kannasta. Suurin ero näiden kahden kannan välillä liittyy niiden lisääntymiseen.

– Alkuperäisen luonnonvaraisen kannan lisääntyminen voi olla noin 250 lehtokotiloa neliömetrillä, kun taas siirtokannan lisääntyessä yksilöiden määrä on 500–1 000 kotiloa neliömetrillä, kertoo Valovirta.

Yllättävä nilviäinen

Lehtokotiloita voi ilmestyä minne vaan, esimerkiksi mullan ja kasvien siirron yhteydessä. Lehtokotilot pystyvät kaivautumaan syvälle ruokamultaan ja siementämään sinne. Ruokamultaa siirrettäessä kaikkiruokaiset lehtokotilot voivat ilmestyä puutarhaan yllättäen, vaikka niitä ei aikaisemmin olisi tavattu. Lehtokotilo on vaikeasti hävitettävä ja viihtyy paikassa, jossa on runsaasti syötävää.

– Maanviljelysalueet ja puutarhat ovat lehtokotilolle sopivia elinpaikkoja, näiden lisäksi ne viihtyvät myös kaupungeissa. Hyviä esimerkkejä ovat Tampere ja Kuopio, joissa lehtokotiloita on keskellä kylää, mutta ei niiden ulkopuolella, sanoo Valovirta.

Lehtokotelot ovat levittäytyneet kohti pohjoista niiden luontaisilta alueilta. Tällä hetkellä lehtokotiloita tavataan Oulu–Kajaani–Joensuu-linjan eteläpuolella.

– Kajaanissa koteloa kantavat etanat ovat lisääntymään päin, kertoo Kainuun ELY-keskuksen luonto- ja ympäristövastuu -yksiköstä Reima Leinonen.

– Erittäin vaikeaa on ennakoida, missä ja milloin alkaa niiden massapopulaatio, jatkaa Ilmari Valovirta.

Jos olet harmitellut nurmikolla rehottavia voikukkia, navetan takana vellovaa nokkospöheikköä tai ojanpenkkaa valtaavia maitohorsmia, niin ehkäpä kemiöläisen saariston martan vinkit saavat sinut muuttamaan mieltäsi näiden rikkakasvien osalta.

Maitohorsma on nimittäin maistuva lisä vihreään salaattiin tai oiva ja helppo lisäke vaikkapa paistinkalalle. Vaaksan mittaiseksi nousevat horsmat tarvitsevat vain nopean kuullotuksen voisulassa sekä ripauksen suolaa ja pippuria ja lisäke on valmis.

– Maitohorsmaa ovat jotkut kutsuneet suomalaisen villiparsaksi. Tosin se ei vaadi edes kypsennystä, nopea pyöräytys voisulassa pannulla tai kattilassa riittää, Piia Petäjäjärvi neuvoo.

Hän kuvailee horsman makua leppeän napakaksi.

Myös horsman kukinnot ovat sellaisenaan syötäviä, mutta kun varsi kasvaa vaaksan mittaa pidemmäksi ja kasvi alkaa tehdä lehtiä, sen maku hieman kitkeröityy.

Toinen klassikko on nokkonen, josta moni hauduttaakin teen tai höystää lettutaikinan.

– Tuoreena käytän sitä keittoon, ja munaruokiin se sopii loistavasti. Laitankin sitä tuoreena munakkaan sekaan. Kuivattu nokkonen on myös helppo ja terveellinen lisä vaikkapa sämpylätaikinaan, puuroon, viiliin ja jogurttiin. Useimmiten keitän tuoreista nokkosista kuitenkin sopan, ja mielestäni se on vielä parempaa kuin pinaatti. Lisäkkeeksi sopii siihenkin keitetyt kananmunat, Petäjäjärvi luettelee.

Voikukkasmoothiella päivä käyntiin

Myös voikukka on syömäkelpoinen kukintoineen kaikkineen. Voikukan lehdet sopivat salaatin jatkeeksi tai vaikkapa smoothieen, joka syntyy banaanista, avokadosta, hunajasta, sitruunamehusta, lirauksesta vettä ja kourallisesta nokkosta sekä kourallisesta voikukan lehtiä. Blenderissä sekoitus ja koristeeksi käy voikukan kukinto, jonka senkin voi pistää poskeen.

– Olen myös käyttänyt voikukan nuppuja liharuokien lisäkkeenä, ne olen fritannut pannulla. Nuput sopivat myös salaattiin, Petäjäjärvi kertoo keittiöpuuhistaan.

Myös varsi on syötävissä, mutta parhaimpia ovat voikukan lehdet. Ja mitä pienemmät lehdet, sen parempi maku.

– Myös koivunlehdet kannattaa hyödyntää, niistä saa koristeita vaikkapa mahladrinkkiin. Lisäksi ne maistuvat hyviltä smoothiessa tai puurossa. Olen pureskellut myös sellaisenaan pihlajansilmuja, ne maistuvat ihan mantelilta, Petäjäjärvi toteaa.