Viikonvaihteen aikana Simon Maksniemen edustalle ilmestyi lukemattomia itämerennorppia.

Niiden määrää on vaikea sanoa tarkkaan, mutta hupenevalla Perämeren pohjukan jäällä pötkötteli useita satoja, jopa tuhatkunta norppaa.

Lukuisat norpat aiheuttavat huolta ammattikalastajille, sillä ne syövät muun muassa lohia.

– Jos tuossa pohjukassa on niitä vaikka 500 kappaletta ja ne syövät viisi kiloa päivässä, niin se on kaksi ja puoli tonnia päivä. Ja se on juuri sitä kalaa, mikä päätyisi markkinoille ja ihmisten ruokapöytiin, laskeskelee kalastaja Timo Matinlassi.

Filosofian maisteri Kimmo Aronsuu on selvittänyt akvaattisten tieteiden väitöskirjassaan vesistörakentamisen ja säännöstelyn sekä erilaisten elvytystoimenpiteiden vaikutuksia Kalajoen ja Perhonjoen nahkiaiskantoihin. Lisäksi hän tutki nahkiaisen elinympäristövaatimuksia ja käyttäytymistä. Väitöstilaisuus järjestetään tulevana perjantaina.

Yksi tutkimustuloksista on erityisen mielenkiintoinen ja vahvistaa alueen nahkiaisenpyytäjien näkemyksiä kuun vaikutuksesta saaliiseensa.

– Vähän ennen täyttä kuuta nahkiainen vielä ui pyydykseen, mutta kun tulee täydelle kuulle ja viikko sen jälkeen on huonoa pyyntiaikaa. Sen jälkeen kun kuu alkaa pienetä, saaliiden pitäisi taas parantua, kertoi nahkiaisenpyytäjä Ahti Penttilä Yle Keski-Pohjanmaan haastattelussa viime lokakuussa.

Aronsuun tutkimuksen mukaan kuun valaistuksen lisääntyminen todella vähentää vaellusaktiivisuutta. Radiotelemetriaseurannan perusteella vaikuttaa siltä, että myös siltojen valaistus saattaa hidastaa merkittävästi aikuisten nahkiaisten vaellusta.

– Jos jatkotutkimukset tukevat tätä havaintoa, siltojen valaistukseen tulisi tehdä sellaisia muutoksia, jotka vähentävät jokeen suuntautuvan valon määrää, väitöksessä todetaan.

Tutkimuksen mukaan jokeen nousevien nahkiaisten vaellusaktiivisuus kasvaa, kun sekä joen virtaama että mereltä jokisuuta kohti puhaltavan tuulen voimakkuus kasvavat ja veden lämpötila laskee nopeasti.

Taantuneita nahkiaiskantoja voidaan jossain määrin elvyttää

Aronsuun tutkimuksesta selviää myös, että perkauksilla, pengerryksillä, lyhytaikaissäännöstelyllä ja joen patoamisella on merkittäviä haittavaikutuksia nahkiaispopulaatioihin.

Taantunutta populaatiota on mahdollista elvyttää muutaman viikon ikäisten toukkien istutuksilla.

– Kuitenkin 15 miljoonan toukan vuotuinen istutus yhdessä ylisiirtojen kanssa kompensoi vain pienen osan Perhonjoen vesistörakentamisen aiheuttamasta haitasta, väitöksessä sanotaan.

Kerrotaan alkuun tarina: Ryhmä suomalaisia kansanedustajia meni Pariisissa huippuravintolaan. Ryhmä tiedusteli hovimestarilta suositusta. Sellainen tuli siltä seisomalta.

– Teillä kävi satumainen onni. Olemme juuri saaneet erän suomalaista järviahventa, hovimestari julisti.

– Hyvä tarina, josta kannattaa pitää kiinni oli se sitten totta tai ei. Hyvin se voisi olla, silä kyllä meiltä pieniä eriä viedään, suomalainen huippukokki Markus Maulavirta kertoo.

Ahvenesta on yritetty leipoa vuosien varrella vientituotetta, mutta suuri menestys odottaa vielä itseään. Vaikka ahventa saa mistä tahansa ja milloin tahansa, ammattimainen kalastus vaatisi riittävän saalistakuun. Oma haasteensa on myös tarvittavan logistisen ketjun rakentaminen.

– Ja kyllä meitä kuluttajiakin voi arvostella. Emme ole valmiita maksamaan suomalaisen työn ja kalan hintaa. Ostetaan mieluummin halpaa kasvattamoista tulevaa kalaa, Maulavirta arvelee.

Ahven on useimpien ruoka-ammattilaisten suosikki. Tavallinen  kansalainen katsoo piikikästä eväkästä hieman karsaasti.

– Aromikas, kiinteälihainen, helppo valmistaa ja yksinkertaisesti maukas. Joskus kuulee sanottavan, että tuli pelkkää ahventa.

Maulavirtakin myöntää, että ahvenen piikikkyys on monelle ikävä piirre. Sormet ovat usein verillä jo ennenkuin saalis on irti pyydyksestä.

– Kun siitä vaiheesta selviää on jatko helpompaa. Terävillä saksilla selkäevä pois ja sormi nahan ja lihan väliin. Nylkeminen onnistuu helposti, sillä tuoreella ahvenelta nahka on herkässä.

– Myös suomustaminen on hyvä tapa, sillä nahka on äärimmäisen maukas. Filerointi vaatii sen sijaan määrätietoisuutta. Se on kuhan tavoin kovaluinen, joten tarvitaan terävä veitsi, ettei lihaa jää liikaa ruodon ympärille.

Maulavirta laittaa ahvenen mieluiten paistamalla. Ahvenen voi pyörittää karkeiden ruisjauhojen ja suolan sekoituksessa. Paistamisen kruunaa nokare voita.

– Jos hakkaa vähän piparjuurta, persiljaa ja sitruunamehua joukkoon niin tulee kastike samalla kertaa.

Kestää ilmastomuutoksen ja vedenlaadun vaihtelut

Ahven on Suomen kansalliskala, eikä syyttä. Raitapaitoja löytyy lähes kaikista Suomen järvistä, lammista ja merialueilta. Vain pienet talvisin umpeen jäätyvät lammikot ja aniharvat pohjoisen tunturivedet ovat säästyneet ahvenelta.

– En tiedä, onko ahven runsaslukuisin, mutta yleisin se on, Luonnonvarakeskuksen kalakantoihin perehtynyt erikoistutkija Jari Raitaniemi sanoo.

Ahvenkannat ovat vahvoja, mutta kantavaihteluja kuitenkin ilmenee. Vuosittain syntyvää ikäluokkaa suosii lämmin kesä, jotta poikaset ehtivät yli viisisenttisiksi ennen seuraavaa talvea. Liian pienet päätyvät kilpailijoiden ravinnoksi.

– Ahvenkanta kestää pyyntiä hyvin. Se on tehokas lisääntymään ja itseasiassa itse säätelee kantaansa myös itse.

Ammattikalastajat pyytävä meri- ja järvialueilta ahventa noin miljoonaa kiloa vuodessa. Harrastajakalastajien saalismäärä on moninkertainen. Kolme vuotta sitten saaliiksi arvioitiin seitsemän miljoonaa kiloa.

Jari Raitaniemi muistuttaa, että tehokas pyynti raivaa tilaa uusille körmyniskoille.

– Iso ahven syö omia poikasiaan, joten ahventen pyytäminen tekee tilaa uusille isoille ahvenille. Pienemmissä vesistä on usein tilanne, että ahvenella on tiukka ravintokilpailu, mikä vähentää isoksi kasvavien ahventen määrään. Eli kalastaminen antaa useammalle mahdollisuuden kasvaa paistinpannukokoon.

– Kyllä pyyntiä voidaan lisätä, mutta mahdotonta minun on sanoa, että minkä verran, Raitaniemi  aprikoi.

Yksi ahvenen menestystekijöistä on kyky sietää erilaista ympäristöä. Ahven viihtyy laadultaan hyvin erilaisissa vesissä.

– Sietää humusvesiä, sietää hapanta vettä ja sen kutuprosessi on sellainen, ettei se vaadi kummoista paikkaa. Mäti on sillä tavalla erikoinen, että kutu onnistuu hyvin ja se on pahanmakuinen, joten se ei kelpaa kilpailijoiden syötäväksi, Jari Raitaniemi.

– Pahin uhka poikasille on kylmä kesä ja runsas särkikanta. Ne voivat johtaa siihen, etteivät ne ehdi kasvaa riittävän suuriksi ennen seuraavaa talvea.

Kutupyyntiä hyvällä omallatunnolla

Ahventa voi pyytää lähes ympärivuoden. Välineeksi sopii ainakin onki, pilkki, katiska, verkko ja rysä.

Saalisvarmin ajankohta on keväällä kudun yhteydessä. Jari Raitaniemen mukaan ahventa voi pyydystää kudulta aivan hyvällä omallatunnolla.

– Ei muuta kuin pyydykset veteen. Katiskasaalis on usein koirasahvenvoittoinen. Katiska muistuttaa risukkoa ja houkuttelee siksi koiraita paikalle, ehkä jonkun naaraankin.

Myös Raitaniemellä on vinkki ruotokammosta kärsiville.

– Ahvenen selkälihat on helppo poimia paistetusta tai savustetusta ahvenesta.

Paras kalastuskausi käsillä

Paras ahvenen pyyntiaika ajoittuu kevääseen. Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousasiantuntija Seppo Reponen arvioi, että keskisessä Suomessa kutu on pian käsillä.

– Ahven kutee kun vesi lämpenee kuuteen asteeseen, ja se on pian käsillä. Vielä viikonloppuna näytti siltä, että ahven oli syvällä, mutta nyt viikolla vesi lämpenee.

Reposen mukaan katiska kannattaa heittää karikon tai ruohikon läheisyyteen, josta löytyy kasvillisuutta.

Ahvenen pyyntimuodoista pilkki ja onki kuuluvat jokamiehenoikeuksiin. Katiska ja sitä järeämmät pyydykset tarvitse valtion kalastuksenhoitomaksun ja vedenomistajan luvan.

– Ei vettä tarvitse välttämättä olla enempää kuin katiskan korkeus.

Kuusamossa 12. – 13. kesäkuuta järjestettävään lintumaratoniin voivat osallistua ensimmäistä kertaa myös tulokkaat. Tulokkaille annetaan mahdollisuus lintujen tunnistamiseen puolimaratonin merkeissä eli 15 tunnin kisassa.

Lintumaratonin täysmatka kestää vuorokauden.

Kuusamossa kisaillaan lintujen tunnistamisen Suomen mestaruuksista ensi kesänä 32. kertaa.

Maratonin yli kolmen vuosikymmenen historian aikana Kuusamossa on tunnistettu 221 lintulajia. Harvinaisimpia lintuja ovat olleet muun muassa amerikanjääkuikka, keisarikotka ja yöhaikara.

Kuusamon lintuharrastajien järjestämässä joukkuekisassa tunnistetaan keskimäärin yli 150 lintulajia.

SM-lintumaratonissa joukkueet voivat liikkua Kuusamon alueella autolla, veneellä, pyörällä tai kävellen.

Kaivoslain seurantaselvitys alkaa heti alkusyksystä ja siinä tehdään kattava asianosaiskuuleminen, kertoo kaivosylitarkastaja Riikka Aaltonen työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Asianosaisilla tarkoitetaan esimerkiksi niitä kuntia, joissa on kaivos- ja kaivannaistoimintaa, maanomistajia, luonnonsuojelijoita, metsästys-ja kalastusseuroja sekä kaivosluvan hakijoita, myös kullanhuuhtojia.

– Esimerkiksi ympäristö- ja luontonäkökulmat tulivat vasta nyt kaivoslakiin ja haluammekin nähdä, miten ne on koettu, selvittää kaivosylitarkastaja Riikka Aaltonen esimerkkinä arvioinnista.

– Tietoa haetaan myös lupamenettelyistä, kuulemisista ja asiantuntijalausunnoista, sanoo Aaltonen.

Tosin lupamenettelyistä ei ole kertynyt vielä pitkäaikaisia kokemuksia, koska uusi laki on ollut voimassa vasta muutaman vuoden ja lupaprosessit ovat pitkäaikaisia. Uuden lupamenettelyn aikana ei ole vielä ehditty avata uusia kaivoksia.

On mahdollista, että nykyistä lakia täydennetään selvityksestä saatavilla tiedoilla.

Paljon kritikkiä laista

Uusi kaivoslaki tuli voimaan 2011, viitisenkymmnetä vuotta edellisen lain jälkeen. Jo nyt lakia on moitittu monelta osin. Suomen valtausjärjestelmää on arvioitu maailman lepsuimmaksi, laki antaa kenelle tahansa mahdollisuuden vallata maa-alue mineraalien etsimiseen. Ulkomaiset kaivosjätit ovatkin vallanneet laajoja alueita odottamaan malmien mahdollista maailmanmarkkinahintojen nousua.

Arvostelua on myös herättänyt se, että maanomistaja saa kaivosvaltauksesta mitättömät korvaukset. Esimerkiksi MTK:n mukaan maanomistajalle tulisi maksaa osuus myös kaivostoiminnan tuotosta. Lisäksi kaivannaistoiminnan vaikutukset ympäristöön tulisi selvittää nykyistä laajemmin.

Myös Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan maanomistajien oikeudet pitäisi ottaa nykyistä paremmin huomioon. Lisäksi kaivostoiminnasta tulisi myös maksaa veroa sille kunnalle, jonka alueella kaivos sijaitsee.

Luonnonsuojeluliitto on huolissaan kaivostoiminnan ulottamisesta luonnonsuojelualueille ja siitä, että lupatoiminta siirtyi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille, kun paras asiantuntemus on luonnonsuojelijoiden mielestä aluehallintovirastoissa.

Markku J. Hytösen kameran etsimeen osui vapun jälkeen punajalkainen vesilintu, jonka koipien puna heijastui kirkkaana veden pinnasta. Asiantuntija tunnisti linnun punajalkavikloksi.

Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen aluevastaava Jari Kontiokorpi kertoo, että punajalkaviklon kanta Suomessa on vähenemässä. Etelä-Karjalassa pesii kymmenkunta punajalkavikloparia lähinnä Lappeenrannan Haapajärvellä.

– Sisämaassa punajalkavikloa ei juuri tavata. Se on kannan heikentymisen vuoksi silmällä pidettävä laji, rauhoitettu lintu.

Suomessa punajalkaviklon painopiste on saaristossa ja rannikoilla, mutta se pesii myös paikoin sisämaan lintujärvillä. Punajalkaviklo viihtyy kosteikoissa, sekä soilla että rantaniityillä.

– Kanta vähenee, koska rantaniittyjä on yhä vähemmän, Jari Kontiokorpi sanoo.

Punajalkaviklon tunnistaa helposti kirkkaanpunaisista koivista. Nuorella linnulla koivet voivat olla keltaiset.

– Tämä kahlaaja on kovaääninen ja vähän samannäköinen on suokukko, jolla on samanlaiset jalat. Suokukon erottaa kuitenkin hyvin kaularöyhelöistä, Jari Kontiokorpi luonnehtii.

Nyt lintuihmisellä juhla-aika

Lintujen kevätmuutto on käynnistymässä toden teolla lähipäivinä. Isoissa lintuparvissa saattaa tottunut katsoja havaita harvinaisuuksiakin.

– Punakaulahanhi on viihtynyt muutaman päivän muiden hanhien joukossa Parikkalan Saarella, Jari Kontiokorpi kertoo esimerkin.

Parikkalassa levähtää parhaillaan jopa 10 000 hanhea. Parikkala on Kontiokorven mielestä tänä keväänä Etelä-Karjalan parasta aluetta seurata lintuja.

– Konnunsuo Lappeenrannassa on hieman heikentynyt lintujen näkökulmasta, lähinnä salaojitusten takia.

Arktisten lintujen kevätmuutto eli arktika kerää perinteisesti paljon lintubongareita Virolahdelle Kymenlaaksoon. Suomen suurin lintubongaustapahtuma Arktika alkaa helluntaina ja tapahtumaan on kehitetty entistä enemmän opasteita ja oheisohjelmaa.

Kainuun jätehuollon kuntayhtymän, Ekokympin Majasaarenkankaan kaatopaikka on hakemassa uutta ympäristölupaa.

Kaatopaikan vesienhallinnassa on ollut ongelmia vuodesta 2006 saakka, jolloin sen nykyinen ympäristölupa myönnettiin, sanoo Kainuun ELY-keskuksen ylitarkastaja Unto Ritvanen. ELY-keskus on antanut vuosittain muistutuksia ja kehotuksia kaatopaikan omistajalle Ekokympille ja Kajaanin kaupungille.

Suurimmat ongelmat ovat vesienhallinnassa, sanoo Ritvanen.

– Vanha, pohjaton kaatopaikka-alue vuotaa vesiä ohi puhdistamon. Lisäksi puhdistamon toiminta ei ole luotettavaa.

Lupamääräyksiä on ylitetty fosforin, typen ja happea kuluttavan kuorman poistossa, lisäksi laitteistoissa on ollut jatkuvia toimintahäiriöitä.

Vanhalle kaatopaikalle on johdettu lupamääräysten vastaisesti liian suuria määriä jätevettä useana vuonna, josta tullut lisäkuorma on vaikeuttanut riittävään puhdistustehoon pääsemistä.

Lisäksi jätevesien mittaamisessa on ollut niin suuria epävarmuuksia, ettei jätekeskuksen vesitaseesta ole saatu luotettavaa kuvaa.

Viimeisin kehotus hoitaa asiat kuntoon on annettu lokakuussa 2014. Tieto kehotuksista on jaettu muun muassa Kajaanin ympäristönsuojeluviranomaiselle ja kuntayhtymän jäsenkunnille.

Kuntayhtymä hakee muutosta ympäristölupaan

Ekokymppi on hakenut muutosta nykyiseen ympäristölupaan. Se haluaa aloittaa puhdistamolietteen kenttäkompostoinnin ja biojätteiden tunnelikompostoinnin. Suljetuille loppusijoitusalueille suunnitellaan energiakasvi-istutuksia. Lisäksi kuntayhtymä esittää suunnitelmia jätevesien saamiseksi hallintaan.

Kajaanin kaupungin ympäristösuojeluviranomaisen antamaa lausuntoa käsitellään keskiviikkona ympäristöteknisessä lautakunnassa.

Esityksen mukaan Ekokympin suunnittelema avokompostointi ei edusta parasta saatavilla olevaa tekniikkaa, joka on myös todettu oikeuskäytännössä. Lupajaosto vaatii, että tekniikka täyttää nykyiset vaatimukset.

Toiseksi ympäristösuojeluviranomainen vaatii nyt, että jätevesien puhdistamisen on saatava luotettavaksi ja riittäväksi. Mikäli parannusta ei tapahdu, on jätevedet toimitettava Kajaanin Veden jätevedenpuhdistamolle.

Kolmanneksi ympäristösuojeluviranomainen vaatii, että jätekasoilta ympäristöön vuotavien jätevesien pumppaaminen takaisin jätekasalle on selvitettävä. Perusteena käytetty kaasuntuotannon lisääminen ei ole viranomaisen mukaan riittävä peruste, koska kaikkea kaasua ei nykyisellä toiminnalla voi hyödyntää.

Myös Kainuun ELY-keskus valmistelee lausuntoa ympäristölupahakemuksesta. Lausunto valmistuu tällä viikolla.

Lupahakemuksesta voi lausua

Kaatopaikan ympäristölupahakemus on nähtävänä aluehallintoviranomaisen Lupa-tietopalvelu -sivustolla internetissä sekä Kajaani Infossa Kajaanin kaupungintalolla. Muistutuksia ja mielipiteitä voi jättää maanantaihin 11. toukokuuta saakka.

Kajaanin kaupungin osuus jätehuollon kuntayhtymän peruspääomasta ja samalla Ekokympistä on suurin, lähes 43 prosenttia. Sotkamon, Kuhmon ja Suomussalmen osuus on kullakin reilu 12 prosenttia, muiden jäsenkuntien osuus on kahdesta viiteen prosenttia.

Kainuun jätehuollon kuntayhtymä hoitaa Kainuun kunnille lakisääteisesti kuuluvia jätehuollon palveluja ja viranomaistehtäviä. Toiminta-alueella asuu noin 80 000 ihmistä.

Metsämies löysi nuoren lentokyvyttömän kyhmyjoutsenen jouluaattona Siikajoelta. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys hälytettiin apuun ja lintu tuotiin Kemiran tehtaan lauhdevesiputken kupeeseen, missä talvehtii myös muita vesilintuja.

– Tarkistin sen siivet ja raajat läpi, enkä löytänyt siitä mitään vikaa. Kyhmyjoutsenilla on itse asiassa aika yleistä se, että nuoret yksilöt eivät meinaa oppia lentämään, yhdistyksen suojelutoimikunnan puheenjohtaja Ari-Pekka Auvinen kertoo.

Joutsenesta kannetaan huolta

Joutsen ei kuitenkaan viihtynyt pitkään tehdasmaisemassa.

– Siellä se olisi se virallinen paikka, mutta tämä tuli ihmisten ilmoille. Ehkä se kyllästyi sorsien mekastukseen.

Sen jälkeen suosiota onkin riittänyt. Ohikulkijat napsivat linnusta kuvia tai tuovat sille ruokaa. Ari-Pekka Auvinen kertookin saaneensa lukuisia yhteydenottoja joutseneen liittyen. Hän kuitenkin rauhoittelee huolestuneimpia.

– Minulle on aika paljon soiteltu huolestuneena tästä, kun se ei liiku tai on niin kesy. En minä ainakaan kohtuullisella kokemuksella näe tässä mitään ongelmaa. Sen on nähty juoksevan veden pintaa pitkin ja lentävänkin parin metrin korkeudessa, eikä siivissä näy mitään vikaa.

Myös linnun harmaa väritys on herättänyt kysymyksiä. Väri johtuu siitä, että se on viime kesän poikanen, Auvinen kertoo.

– Pikkuhiljaa se alkaa vaalentua ja uskon, että syksyyn mennessä se on aikalailla valkoinen.

Lähteekö lintu matkoihinsa?

Nuori kyhmyjoutsen on viihtynyt ihmisten ilmoilla jo pitkään. Varmasti osin siksikin, että linnusta on huolehdittu ja sille on tuotu syötävää päivittäin. Jonain päivänä se kuitenkin saattaa lähteä matkoihinsa.

– Toivoin, että se olisi jo lähtenyt. Aiemmin tässä olleet laulujoutsenet saavuttivat lentokyvyn huhtikuuhun mennessä ja lähtivät lentämällä komeasti pois.

Ari-Pekka Auvinen kertoo, että kyhmyjoutsen kuitenkin kesyyntyy laulujoutsenta helpommin ja esimerkiksi Keski-Euroopassa niitä on yleisesti puistolintuina.

Rannalle lintua ruokkimaan tullut rouva kertoo havainneensa myös huonoa käytöstä lintua kohtaan. Auvinen on mietteliäs.

– Toivottavasti ihmiset osaa arvostaa ja käyttäytyä tämän seurassa, hän toteaa.

Aika näyttää kyllästyykö Tuiran kyhmyjoutsen kaksijalkaisten seuraan vai jääkö se rantamaisemaan pidemmäksikin toviksi.

Kansainvälisen WWF:n puheenjohtajan palkinto on tänään tiistaina myönnetty saamelaiselle luonnonsuojelijalle ja alkuperäiskansojen puolestapuhujalle Isak Utsille.

Palkinnolla halutaan kunnioittaa ja rohkaista alle 30-vuotiaita nuoria, jotka ovat toimineet luonnonsuojelun vaikuttajina eri puolilla maailmaa.

"Inspiroiva roolimalli kaikille nuorille"

Luulajan teknillisessä yliopistossa valtiotieteiden kandidaatin tutkintoa suorittava 23-vuotias Isak Utsi on keskittynyt Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän saamelaisten kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin edistämiseen. Hän pyrkii aktiivisesti lisäämään ihmisten tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja ilmastonmuutoksen ehkäisyyn tarvittavista keinoista sekä kiinnittämään ihmisten huomion suunnitteilla olevan kaivostoiminnan ympäristöuhkiin, WWF kuvailee.

Utsi toimii Ruotsin saamelaisnuorten järjestön varapuheenjohtajana, edustaa Saamelaiskäräjiä IPCC:ssä eli hallitustenvälisessä ilmastopaneelissa ja kuuluu WWF Ruotsin nuorten tiimiin.

– Isak Utsi on inspiroiva roolimalli kaikille nuorille, joilla on etninen tausta, ja hän edustaa saamelaiskulttuurin kestäviä arvoa ja tapoja, toteaa kansainvälisen WWF:n puheenjohtaja Yolanda Kakabadse.

Puheenjohtajan palkinto jaetaan tänään tiistaina WWF:n vuosikokouksessa, joka pidetään tällä kertaa Svolværissa Norjassa.

Ilmastonmuutoksen ennustamat leudot talvet voivat laskea kimalaisten määrää entisestään. Tämä selviää Turun yliopistossa väittelevän FM Salla-Riikka Vesterlundin väitöskirjasta.

Vesterlund on selvittänyt, miten talvehtimisen aikainen lämpötila ja ravintopula heräämisen jälkeen vaikuttavat kimalaiskuningattariin.

Vesterlundin mukaan kimalaiset ovat tärkeä pölyttäjäryhmä pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa ne ovat muun muassa mustikan pääasiallisia pölyttäjiä. Kimalaisten kannat ovat laskeneet viime vuosikymmeninä esimerkiksi maatalouskäytäntöjen muuttumisen ja hyönteismyrkkyjen lisääntyneen käytön takia.

– Uhkana ovat myös vierasperäiset tuontipölyttäjät, kuten kasvihuoneissa käytetty kontukimalainen ja keinopesissä elävät kesymehiläiset, jotka kilpailevat samoista ravintokasveista ja voivat levittää uusia tauteja ja loisia.

– Yksi suurimmista kimalaisia uhkaavista riskitekijöistä on kuitenkin ilmastonmuutos, Vesterlund toteaa.

Suuret kuningattaret selviytyvät pieniä paremmin talven yli

Talvilämpötilojen odotetaan nousevan muun muassa Suomen, Ruotsin ja Norjan alueilla eniten, jos maapallon keskilämpötila kohoaa mallien mukaan lähes viidellä asteella sadan vuoden kuluessa. Reilu muutos vaikuttaisi hyvin todennäköisesti kimalaiskuningatarten talvehtimislämpötiloihin ja talvehtimisen pituuteen.

– Myös kimalaisten ja kasvien samantahtisuus saattaa häiriintyä. Keväällä osa kimalaisten käyttämistä ravintokasveista voi kukkia liian aikaisin, jolloin kuningatarten ravinnonsaanti vaikeutuu talvehtimisen jälkeen, Salla-Riikka Vesterlund sanoo.

Vesterlund keskittyi väitöskirjassaan kuningatarten suoriutumiskyvyn tutkimiseen. Suurennuslasin alla olivat ilmastonmuutoksen ennustaman lämpötilan nousun vaikutus kuningattaren talvehtimiseen ja selviytymiseen ravintopulan sattuessa keväällä.

– Tavallista lämpimämpien talvien aikana suuremmilla kuningattarilla näyttäisi olevan paremmat mahdollisuudet selviytyä talven yli ja myös paremmat valmiudet käyttää immuunipuolustustaan stressitekijöiden torjunnassa.

Pienet kuningattaret tuottavat enemmän uusia kuningattaria

Kimalaiskuningattarilla on suuri merkitys kimalaispopulaatioille, sillä vain hedelmöittyneet uudet kuningattaret talvehtivat ja aloittavat uudet yhteiskunnat seuraavana vuonna.

– Kuningattaren koolla on tässäkin suuri merkitys. Suuremmat kuningattaret aloittavat muninnan aikaisemmin, niiden yhteiskunnat saavuttavat sukukypsän vaiheen myöhemmin, ne tuottavat enemmän työläisiä, ja niillä on pienempiä kuningattaria koirasvoittoisempi sukupuolijakauma.

– Uusia kuningattaria tuotetaan suurten kuningatarten pesissä myös määrällisesti vähemmän kuin pienten kuningatarten pesissä.

Väitöksen mukaan suurilla kuningattarilla on pienempiä kuningattaria paremmat mahdollisuudet tuottaa jälkeläisiä leudon talven jälkeen.

– Jos leudon talven jälkeen luonnossa on enemmän suuria kuningattaria, niin ne tekevät todennäköisesti pesiä, joista tulee vähemmän kuningattaria. Tämä saattaa hiljalleen vaikuttaa kantojen vähenemiseen, Vesterlund arvioi.

Kimalaisten suojelua tulisi lisätä

Salla-Riikka Vesterlundin tutkimusryhmä on kehittänyt myös uuden DNA-menetelmän helpottamaan vaikeasti toisistaan erotettavien kimalaisryhmien tunnistusta. Varsinkin kasvihuoneissa yleisesti käytetty kontukimalainen erottuu hankalasti paikallisista lajeista.

Vesterlundin mukaan kimalaislajien kannanvaihtelujen seuranta on tärkeää, jotta lajien vähenemiseen voidaan puuttua ajoissa.

– Kimalaisten ja muiden mesipistiäisten suojelua tulisi lisätä, jotta nämä tärkeät pölyttäjät pystyvät selviytymään ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista.

– Luonnonpölytyksen väheneminen on huolestuttavaa kasvien hedelmöittymisen kannalta. Sitä ei usein ajatella, että hyönteisillä on tärkeä merkitys meille ihmisillekin.

FM Salla-Riikka Vesterlundin väitöskirja Bumblebees in a Changing Climate: Evaluating the Effects of Temperature on Queen Performance (Kimalaiset muuttuvassa ilmastossa: lämpötilan vaikutukset kuningatarten suoriutumiskykyyn) tarkastetaan Turun yliopistossa 9.5.2015.

Peranderit olivat ajelemassa valtatie 8:lla sunnuntai-iltana, kun he huomasivat tienposkessa hätävilkut päällä olevan rekka-auton. 

–  Ajattelimme, että onkohan siinä jokin hätä ja pysähdyimme katsomaan. Kuljettaja sanoi, että hän huomasi tien vieressä makaavan hirvenvasan ja pysähtyi katsomaan. Vasa oli sitten kömpinyt rekan alle. Luuliko se sitä emokseen, kun oli niin pieni vai mikä lienee? Siellä renkaiden välissä se kömpi, sanoo Anne Perander

– Kuljettaja sanoi, että hän ei pääse tästä minnekään, jos eläintä ei saada auton alta. Mikko otti sen syliin ja veimme vasan autossa metsään sivutielle, muutaman sadan metrin päähän valtatiestä. Ajattelimme, ettei sitä mihinkään navettaan lähdetä viemään. Jospa emo osaisi etsiä, jos se olisi lähettyvillä. Kävimme illemmalla vielä katsomassa olisiko se reppana siellä, mutta eipä sitä näkynyt. Löysikö se emonsa, sitäpä emme tiedä.

Peranderien mukaan emon kohtaloa voi vain arvailla, sillä alueella ei näkynyt merkkejä hirvikolarista.

– Jos aikuinen hirvi olisi jäänyt auton alle, sen olisi kyllä huomannut. Saattaa olla, että noin pikkuinen vasa vain jäi tien ylityksessä jälkeen, miettii Anne Perander.

– Se oli niin hirveän pieni, pienen vasikan kokoinen ja aivan tummanruskea. Se minusta oli yllättävää, aikuinen hirvihän on harmaampi.

Varsinais-Suomen Koskella todistetaan harvinaista luonnonilmiötä. Kattohaikara on aloittamassa pesintää tiettävästi ensimmäisen kerran Suomessa.

Paikalle rakennettiin pari vuotta sitten pesimisalusta siinä toivossa, että haikara käyttäisi sitä pesintään.

Turun Lintutieteellisestä Yhdistyksestä kerrotaan, että parin viikon päästä tiedetään, pesiikö lintu todella.

– Jos lintu tosiaan rupeaa pesimään, niin se olisi ensimmäinen kerta Suomessa. Munat ja poikaset toki varmistaisivat tiedon, puheenjohtaja Raimo Hyvönen sanoo.

Hyvönen painottaa, että pesimispuuhissa olevaa lintua ei saa häiritä.

– Pesintä edellyttää rauhaa. Jos lintua menee katsomaan, niin sitä voi katsoa riittävän pitkän matkan päästä. Tieltä kun lintua katsoo, niin se riittää.

Esimerkiksi Virossa kattohaikaroiden pesintä on jo yleistä.

– Siellä on erilaiset maastot, paremmin ruokaa tarjolla ja ilmasto on lämpimämpi, Hyvönen arvelee.

Rio de Janeiron osavaltion ympäristöministeri Andre Correa halusi todistaa, että ensi vuonna olympialaisia isännöivän kaupungin edustan merivesi on täysin kelvollista ja sukelsi televisiokameroiden edessä merenlahteen.

Muun muassa Kansainvälinen purjehtijaliitto ja monet muut tahot ovat sanoneet, että Rion edustan saastuneet vedet eivät sovi olympialaisten kilpa-areenaksi. Merenlahdessa kelluvat jätelautat ja mahdolliset korkeat bakteerimäärät vedessä ovat aiheuttaneet runsaasti kritiikkiä ja pelkoa siitä, että saasteet voisivat saada urheilijat sairastumaan.

Correa sukelsi paikallisen ajankohtaisohjelman Fantasticon kuvatessa mereen ja vertasi veden laatua kahteen kaupungin puhtaimpaan uimarantaan.

– Katsokaa nyt, täällä voi uida aivan yhtä hyvin kuin Ipanemassa tai Barra de Tijucassa. Aivan kuin sanoin aiemmin, kyse on vain kelluvasta roskasta, Correa sanoi keskellä lahtea kelluessaan.

Ajankohtaisohjelma kuitenkin painotti, että ministeri oli valinnut uimapaikakseen yhden lahden puhtaimmista alueista ja tempauksen ajankohdaksi nousuveden korkeimman kohdan, kun lahteen virtaa avomereltä puhtaampaa vettä.

Fantastico kommentoi, että Correa oli valinnut uinnilleen parhaat mahdolliset olosuhteet, mihin olympiaurheiljoilla ei ole mahdollisuutta.

Paikalliset biologit ovat verranneet olympialaisten kilpapaikaksi valittua venesatamaa käymälään viitaten valtavaan jäte- ja saastemäärään, joka kelluu sen rantavesissä.

Lahteen raivataan purjehduskisoja varten kaistat

Rio de Janeiron edustan Guanabaran lahti on surullisenkuuluisa siitä nousevasta löyhkästä, joka on peräisin lahteen päätyvästä valtavasta saastemäärästä. Viranomaiset sitoutuivat vähentämään lahden saasteita 80 prosentilla ennen kisojen alkua. He ovat kuitenkin jo myöntäneet, ettei tavoitteeseen päästä.

Brasilian olympiakomitea sanoi maaliskuussa, että kisojen ajaksi lahdesta siivotaan kaistat purjehduskisoja varten. Koko lahden suunnitellusta puhdistuksesta sen sijaan luovuttaisiin.

Helmikuussa lahdella harjoitelleet brasilialaiset kilpapurjehtijat törmäsivät vedessä kelluneeseen painavaan muovilaatikkoon. Törmäys kaatoi veneen ja rikkoi sen kölin ja osan runkoa.

Biologit ovat varoittaneet, että puhdistamattomat viemärivedet, jotka valuvat lahteen, voivat sisältää muun muassa hepatiitti A -bakteeria. Puhdistamaton vesi saattaa aiheuttaa myös vatsasairauksia.

Viime vuonna biologit sanoivat löytäneensä lahteen laskevista joista antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita. Myös paikalliset olympialaisiin harjoittelevat purjehtijat ovat muistuttaneet, että ongelman vaikutukset eivät rajoitu vain olympialaisten aikaan vaan paljon pidemmälle.

Perunaa päästään tänä keväänä istuttamaan aikaisintaan normaalissa aikataulussa. Viime vuonna pelloille päästiin tavanomaista varhemmin, mutta tänä vuonna siitä ei ole toivoa. Nyt maajussit odottavatkin säiden lämpenemistä.

Katteen alainen varhaisperuna on pikkuhiljaa istutettu. Pääsadon istutus alkaa kuun puolivälissä tai vähän sen jälkeen, kertoo Hämeessä ja Pirkanmaalla perunaa viljelevä valkeakoskelainen Aku Antila.

– Varmaan aika keskimääräisessä aikataulussa mennään tällä hetkellä. Viime vuotta jäljessä jossakin määrin, mutta verrattuna aikaisempiin vuosiin, niin aika samoissa aikatauluissa ollaan.

Perinteisesti perunan istutuksesta on sanottu, että istuttamaan voi ryhtyä, kun paljaalla takapuolella tarkenee istua perunapenkkiin. Jos kevään eteneminen ei saa vauhtia, hämäläinen juhannusperuna voi tehdä tiukkaa, ennakoi Antila.

– Jos on kovin viileä kevät, voi olla, että juhannuksen ajan varhaisperunat on aika niukassa.

Siemenperunasta ei näytä tulevan tänä keväänä pulaa, sillä sertifioitua siementä näyttää olevan runsaasti tarjolla, arvioi Aku Antila.

Kaliforniassa Yhdysvalloissa viranomaiset ovat määränneet vedenkäytölle ja etenkin keinokastelulle ennätyksellisen laajat rajoitukset. Poikkeuksellisiin toimiin oli ryhdyttävä, koska osavaltiota vaivaa kova kuivuus jo neljättä perättäistä vuotta.

Kalifornian vesivaroista päättävät viranomaiset edellyttävät, että kaupungit säästävät vedestä jopa 36 prosenttia vuonna 2013 käytettyyn määrään verrattuna.

Osavaltion pääkaupungille Sacramentolle määrättiin 28 prosentin säästötavoite. San Franciscolle riitti kahdeksan prosenttia ja Los Angelesille 16 prosenttia.

Toistaiseksi ei ole selvää, millaisia rangaistuksia päätöstä rikkoville on tulossa. Kuvernööri Jerry Brown on ehdottanut jopa kymmenen tuhannen dollarin sakkoa pahimmista rikkomuksista, mutta asia vaatii käsittelyn osavaltion kongressissa. Myös vedensäästömääräys vaatii vielä sen siunauksen.

Arvostelijoiden mukaan säästöt jäävät joka tapauksessa näennäisiksi, sillä maatalouden ei tarvitse osallistua niihin. Kaliforniassa noin 80 prosenttia vedestä kuluu maatalouteen. Brownin mukaan maatalous on jo kärsinyt muutoinkin veden vähyydestä. 

Sierra Nevadan lumet ovat huvenneet

Tiistaina julkaistun tilaston mukaan Kaliforniassa kulutettiin maaliskuussa alle neljä prosenttia vähemmän vettä kuin samaan aikaan toissa vuonna, ennen kuin kuivuuskriisi alkoi kehittyä. Kuvernöörin säästötavoite oli ollut 25 prosenttia.

– Olemme astuneet uuteen aikaan. Ajatus siitä, että talon edessä on kiva pieni vihreä tilkku, joka nielee joka päivä paljon vettä, on menneisyyttä, Brown sanoi jo tuolloin ennakoidessaan tiukentuvia säännöksiä.

Kalifornian kesän vesivarat ovat suuresti riippuvaisia Sierra Nevadan vuoriston talvien lumista. Lunta oli menneenä talvena ennätyksellisen vähän. Tulevana kesänä ainakin puolet Kaliforniasta kärsii äärimmäisestä kuivuudesta, ennustavat asiantuntijat.

Erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltavaksi luokiteltu kovakuoriainen tekee paluuta Hämeeseen. Isotoukohärästä (Meloe proscarabaeus) on kolmen, neljän viime vuoden aikana tehty useita havaintoja. Laji on ollut kateissa vuosikymmeniä, mutta se näyttää pikkuhiljaa palaavan Suomeen. Se on myös viehättävä "pihalemmikki".

Isotoukohärästä on tehty viime aikoina useita havaintoja Hämeestä. Ilmoituksia uhanalaisen lajin esiintymisestä on tehty Hausjärveltä parista paikasta ja lisäksi Janakkalasta, Asikkalasta ja Hollolasta, kertoo Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Ilpo Mannerkoski.

– Ilmeisesti lajilla menee tällä hetkellä paremmin kuin aikoihin, ja sen kanta on voimistumassa. Lämpimät kesät auttavat lajin paluuta.

Kari Virtanen on seurannut isotoukohärkiä omalla kotipihallaan, ja viehättynyt niiden seuraamisesta.

– Aurinkoisina päivinä niitä on näkynyt helposti kymmenenkin yksilöä.

Jätä rauhaan – oman itsesikin vuoksi!

Vanhempi tutkija Ilpo Mannerkoski toteaa, ettei lajin esiintymispaikoilla välttämättä tarvita mitään erityisiä suojelutoimia, kunhan kuoriaisten annetaan olla rauhassa.

– Hieno otus kaiken kaikkiaan pihapiirin asukkaana, korostaa Mannerkoski.

Jos harvinaisen isotoukohärän kohtaa luonnossa, sitä ei parane mennä kopeloimaan. Isotoukohärkä ruikkii ärsytettynä nivelistään myrkyllistä kantaridiinia, joka ärsyttää ihoa. 

Isotoukohärkä on kookas, jopa viisi senttiä pitkä kovakuoriainen. Toukohärän toukat elävät maassa pesivien erakkomehiläisten pesissä, joten niiden pesäpaikkojen säilyminen on tärkeää. Toukohärkien toukat syövät mehiläisten munia, toukkia ja hunajaa. Kukkaniittyjen väheneminen ja kenties myös liikenteen lisääntyminen ovat heikentäneet isotoukohärän elinmahdollisuuksia.

Aikuiset toukohärät viihtyvät aurinkoisilla, avoimilla paikoilla, kuten niityillä ja hakkuuaukeilla. Ne elävät ryhmissä ja niitä esiintyy keväällä.

Suomessa on tavattu neljä toukohärkälajia. Niistä kiiltävänsininen sinitoukohärkä (Meloe violaceus) on yleisin. Väriltään musta isotoukohärkä on uhanalainen laji. Kaksi lajia, huhtihärkä (Apalus bimaculatus) ja typytoukohärkä (Meloe brevicollis), ovat hävinneet maasta elinympäristön umpeenkasvun takia.

Äänekoskelaista Timo Siekkistä kohtasi yllätys tiistaina huoltoasemalla Jyväskylän Kirrissä. Arviolta viikon ikäinen hirvenvasa toikkaroi aseman pihassa keskellä iltapäivää.

Siekkinen päätti ottaa ohjat, kun kukaan muu ei uskaltautunut vasan luokse.

– Se vaan tuli luonnostaan, tykkään eläimistä. Ajattelin, että nelostie kuitenkin vieressä, ettei sitä siihen voi jättää poukkoilemaan.

Vasa pääsi Siekkiseltä kerran jo karkuunkin, kunnes eläin lyyhistyi auton viereen.

– Otin lukko-otteen ja varmaan puolisen tuntia sitä siinä silittelin. Kyllähän se potki rajusti, vahva elukka, kassit on kipeenä, Timo Siekkinen naurahtaa.

Poliisin ja riistayhdyshenkilön avustuksella eläin kyydittiin läheiselle mäelle, missä oli nähty pari viikkoa aikaisemmin aikuinen hirvilehmä.

– Vasa oli lupa lopettaa. Päätettiin kuitenkin antaa pikkuiselle toinen mahdollisuus. Toivottavasti se on nyt turvassa, ikävä jäi, tunteilee Siekkinen.

"Mamma tulee hakemaan"

Yksin hortoileva hirvenvasa tarvitsee harvoin ihmisen apua. Emä jättää jälkikasvunsa tilapäisesti ja tarkoituksella paikalleen, kun lähtee itse ruokailemaan.

Voi myös olla, että emä on säikähtänyt jotakin ja siirtynyt sivummalle. Varsinkaan vastasyntynyt vasa ei seuraa äitiään pitkää matkaa.

– Ihmisen ei pitäisi koskea vasaan muutoin kuin todella poikkeustapauksissa. Ihokosketusta pitäisi välttää, ettei vasaan jää ihmisen hajua, muistuttaa Riistakeskus Keski-Suomen riistapäällikkö Jukka Purhonen.

Kirrin tapauksessa toimittiin Purhosen mukaan oikein. Vasa vietiin paikkaan, missä sen mahdollinen emä oli nähty. Hirvilehmä etsii vasaansa aina siitä paikasta, mihin on sen jättänyt.

– Todennäköisyys, että mamma tulee hakemaan, on hyvin suuri. Tietysti, jos lähistöllä hirvilehmä on jäänyt auton alle, vasa voi jäädä yksin, mutta siitä on yleensä tieto. Muutoin emä käy kyllä etsimässä ja hakemassa, Purhonen tähdentää.

Timo Siekkistä ja Jukka Purhosta haastatteli Yle Keski-Suomelle Minna Matintupa.

Luonnonvarakeskus pitää Hvitträskin hakkuita Kirkkonummella ylimitoitettuna. Senaatti-kiinteistöt kaatoivat Hvitträskin museolle johtaneen tien ympäristöstä tunnelmallisen metsikön avohakkuilla maan tasalle.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Marja-Leena Päätalo pitää hakkuiden kokoluokkaa ylilyöntinä paikan luonnetta ajatellen.

– Äkkiseltään tuntuu, että voi olla ylilyönnistä kyse. Maisemallisesti avohakkuu ei ole ollut järkevin vaihtoehto, hän toteaa.

Hvitträskin alueen hallinnointi siirtyi Museovirastolta valtion Senaatti-kiinteistöille vuoden 2014 alussa. Ohjeet puiden kaatamiseen tulivat kuitenkin edelleen Museovirastolta, joka perustelee päätöstä metsän huonolla kunnolla ja siellä kulkevien ihmisten turvallisuudella. Senaatti-kiinteistön mukaan avohakkuut toteutettiin, koska huonokuntoiset puut olisivat avanneet tiheää kuusikkoa niin, että voimakas myrsky olisi kaatanut myös muut puut.

– Toki tuulituhon riski kasvaa, kun metsää harvennetaan. Vaikka jäljelle jääneet puut ovat terveellisiä, niin voi olla että voimakkaan harvennuksen jälkeen ne olisivat ehkä voineet kaatua. On varsin epätodennäköistä, että siitä olisi ollut haittaa ihmisille, Päätalo jatkaa.

Perustelut ontuvat

Myös ympäristöjärjestö Greenpeacen mukaan perustelut hakkuille ontuvat, koska metsikkö ei ollut mitenkään erityisen lahovikaista ja vaarassa kaatua.

– Wienin kaupunginpuistoissa, jossa on hyvin vanhaa puustoa, niin siellä on kyltit, jotka varoittavat että kovalla tuulella tai myrskyllä ei kannata mennä puiden alle. Sama olisi toiminut täälläkin. Jos kaikki paikat yritetään tehdä näennäisesti turvallisiksi, niin eihän missään voi tehdä mitään, toteaa Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen.

Liimataisen mielestä paikan henki on tuhottu nyt ainakin 200 vuodeksi. Liimataista ei myöskään lohduta se, että Senaatti-kiinteistöt istuttavat paikalle uusia puita.

– Siinä meni rauhallinen polku jyrkän rinteen läpi, jonka varrella oli monta sataa vuotta vanhoja puita. Kyllähän sen paikan henki oli vanha ja arvokas. Nyt se on suoraan sanottua aivan raiskattu. Istutetut puut kasvavat toistasataa vuotta metsäksi. Katsotaan sitten 200 vuoden päästä, että osataanko asiat hoitaa jatkossa paremmin, Liimatainen naurahtaa.

Kemijoki Oy on valmis maksamaan osan lohikalojen ylisiirroista, jotta nähtäisiin syntyykö Ounasjokeen vaelluskalakanta, joka palaisi merivaellukselta kutemaan kotijokeen.

Yhtiö osallistuisi myös kalateiden rakentamiseen Kemijokeen, mikäli vaelluskalakanta syntyy. Yhtiöstä kuitenkin kerrotaan, että näistä vapaaehtoisista toimista ei tule mitään, mikäli se viedään oikeuteen Kemijoen kalanistutusvelvoitteesta.

Keminmaassa järjestettiin keskiviikkona seminaari vaelluskalojen palauttamisesta Kemi- ja Ounasjoen vesistöön. Luonnonvarakeskuksen tutkija Panu Orell totesi seminaarissa, että tutkijoiden mukaan Kemijoen istutusvelvoite on alimitoitettu.

Jokiyhtiöllä tiukka kanta

Kemijoki Oy:n ympäristöpäällikkö Erkki Huttula ei suostu arvioimaan, mikä olisi yhtiön maksuosuus kalateiden ja lohien ylisiirrosta, mutta yhtiö aikoo olla niissä kuitenkin mukana.

– Kun lohta alkaa Isohaarassa olla niin paljon, että sen kuljettaminen Ounasjokeen tulee kalliimmaksi kuin kalateiden rakentaminen, niin kalatiet kannattaa rakentaa, painottaa Huttula.

Oikeusprosessi istutusvelvoitteesta häiritsisi Huttulan mukaan yhtiön halua olla mukana vapaaehtoisesti kalatiehankkeissa.

– Sitten kun mennään oikeusprosessiin katsotaan, mikä on sen lopputulos. Luulen, että yhtiön vapaaehtoinen toiminta loppuisi ja veikkaan myös, että meidän omistajat eivät hyväksy, mitä tutkijat esittävät, sanoo Huttula.

Hidasta on nykymenolla

Lapin Ely-keskuksen kalatalousjohtaja Pentti Pasanen esittää, että voimalaitosyhtiöt pitäisi velvoittaa rakentamaan kalatiet voimalaitosten yhteyteen.

Pasanen epäilee, että nykyisillä rahoitusmalleilla kalateiden rakentaminen on hidasta.

– Vähän epäilyttää, voidaanko niitä hoitaa vapaaehtoisella järjestelyllä, vai pitäisikö toiminnanharjoittaja eli voimalaitosyhtiö velvoittaa rakentamaan kunnolla toimivat kalatiet. Heillä on siihen riittävät resurssit ja velvoitteena se tulisi kunnolla tehtyä, Pasanen sanoo.

Ainakin Keski-Suomessa metsästysseurojen keskuudessa on levinnyt huhu, jonka mukaan hirvet, erityisesti uroshirvet, olisivat alkaneet viihtyä alueen tuulimyllyjen alla. Suomen Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius on myös huhuja kuullut, mutta niiden todenperäisyydestä hänellä ei ole varmuutta.

– Kyllä se aivan mahdollista on, että hirvet hakeutuvat tuulivoimaloiden lähelle, mutta mitään tarkempaa tutkimustietoa asiasta ei ole. Suomessa ylipäätään on vähän tutkimustietoa tuulivoiman vaikutuksista riistaeläimiin, Simenius toteaa.

Se, miksi hirvet tuulimyllyjen äärelle hakeutuisivat, voi olla monen tekijän summa. Tärkeimmäksi syyksi Teemus Simenius näkee ravinnon.

– Tuulivoiman alta on raivattu aluetta ja tehty teitä, eli sinne on versonut nuorta kasvustoa paljon, joka voisi houkutella hirvet paikalle. 

Tähän ajatukseen yhtyy myös hirvitutkija Tuire Nygren Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Nygren ei ole ilmiöstä kuullut, mutta pitää sitä aivan mahdollisena.

– Sitä pidän epätodennäköisenä, että tuulivoimaloiden ääni houkuttelisi hirivä paikalle, mutta tuore ravinto voisi hyvinkin olla syynä.

Teemu Simenius ei puolestaan poissulje äänen houkuttavuutta.

– Tutkittua tietoa tästä ei ole, mutta ei se mahdoton ajatus ole. Hirvellä on tosin kiima-aika syksyllä, joten se ei ainakaan tähän aikaan vuodesta ole selitys uroshirvien käytökselle.

Tuuli pitää ötökät loitolla

Yksi syy tuulivoiman viehätysvoimalle hirven näkökulmasta voisi olla esimerkiksi itse tuuli. Tuulimyllyn alla käyvä ilmavirtaus pitää hirvieläimiä kiusaavat ötökät loitolla.

– Aikanaan kun Kilpisjärven suunnalle suunniteltiin tuulivoimaloita, poromiehet vastustivat hanketta, koska porojen pelättiin häiriintyvän niistä. Myllyjen asennuksen jälkeen porot edelleen kävivät alueella ja saattoi käydä jopa niin, että lopulta siellä oli entistä enemmän eläimiä myllyjen alla ötököiltä turvassa. 

Hirvitutkimuksessa mukana ollut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Petri Timonen nostaa esiin vielä yhden mahdollisen syyn hirvien käytökseen.

– Lumitilanne voi vaikuttaa hirvien liikehditään. Tuulimyllyjen alla lunta on varmasti vähemmän kuin muualla metsässä, joten ravinto tulee paremmin esille ja siellä on helpompi liikkua. Hirvethän voivat olla vaikka koko talven samalla alueella, jos ravintoa riittää.

Timonen oli viime talvena mukana lentolaskennoissa, joissa kartoitettiin hirvien lukumäärää. Näillä lennoilla tuulimyllyjen läheisyydestä ei erikoishavaintoja irronnut.

– En toki sillä silmällä niitä tiiraillutkaan, mutta ei noussut esille erityisenä piirteenä. Mutta se, että joku on nähnyt erityisesti uroshirviä tuulivoimaloiden lähellä, on varmasti oikea havainto, sillä etenkin syksyisin ja talvisin hirvet liikkuvat laumoissa niin, että urokset ja naaraat kulkevat erillään.

Ilmiöllä vaikutusta metsästykseen?

Kaiken kaikkiaan metsästäjien havainnot kumoavat aiemmin vallalla ollutta käsitystä siitä, että hirvet pelkäisivät tuulivoimaloita.

– Semmoista näyttöä on jo Keski-Euroopastakin, että hirvieläimet eivät hirveän paljon välitä tuulimyllyistä. Samalla tavalla hirvet tottuvat valtateihin ja muuhun meluun, Teemu Simenius kertoo.

Jos metsästäjien havainnot pitävät paikkansa, ja hirvet todella viihtyvät, syystä tai toisesta, tuulivoimaloiden läheisyydessä, on sillä merkitystä hirvien metsästykseen.

– Sitä kautta sillä olisi merkitystä, että koirat lasketaan irti siellä, missä hirvien on havaittu olevan. Eli miesajot tai koirilla tapahtuva metsästys aloitettaisiin tuulimyllyjen läheltä, sanoo Teemu Simenius Suomen Metsästäjäliitosta.