Britannian hovi on joutunut noloon valoon prinssi Williamin Kiinan-vierailun viimeisenä päivänä. Matkan oli määrä huipentua Yunnanin maakunnassa prinssin puheeseen eläinsuojelun tärkeydestä, mutta puheen pitopaikka osoittautui huonosti valituksi.

Prinssin vierailua seuranneen uutiskanava Sky Newsin mukaan Williamin pitäessä puhettaan lähistöllä viihdytettiin turisteja pakottamalla joukko norsuja muun muassa pelaamaan jalkapalloa ja tasapainottelemaan pienillä korokkeilla. Prinssi William ei vastannut Sky Newsin kysyessä, onko tämä tietoinen norsujen kohtelusta.

Puheessaan prinssi paheksui eläimillä ja eläintuotteilla käytävää laitonta kauppaa ja esitti huolensa norsujen, sarvikuonojen ja muurahaiskäpyjen salametsästyksestä. Kiina on muun muassa Afrikasta hankitun laittoman norsunluun päämarkkina-aluetta. William vaati Kiinaa ryhtymään tehokkaampiin toimiin norsujen salametsästyksen ja eläintuotteiden laittoman kaupan estämiseksi.

Pelkästään vuonna 2013 Afrikassa salametsästettiin yli 20 000 norsua. Viime viikolla Kiina asetti vuoden kestävän maahantuontikiellon norsunluutuotteille.

Maankuoren kovan paineen ja kuumuuden vuoksi ensiporaus öljylähteeseen on suurin öljytuhon riski myös Pohjoisella Jäämerellä. Tätä öljynetsintään kuuluvaa vaaraa ei tosiasiassa ymmärretä, sanoo apulaisprofessori Tina Hunter Aberdeen yliopistosta Skotlannista.

Hunter esitelmöi äsken Rovaniemellä Arktisessa keskuksessa kansainvälisen merioikeuden tutkijakokouksessa. Geologin ja juristin koulutuksen saaneen tutkijan erikoisala on öljy- ja kaasutoiminnan lainsäädäntö ja politiikka Jäämerellä ja Pohjanmerellä.

– Suurin osa onnettomuuksista ja suurimmat päästöt ovat tapahtuneet juuri öljylähteiden etsintäporauksissa ja juuri näitä porauksia arktisilla merialueilla tullaan tekemään, sanoo Hunter.

Esimerkki etsintäporauksen aiheuttamasta öljylähteen räjähdyksestä on porauslautta Deepwater Horizonin onnettomuus Meksikonlahdella vuonna 2010. Öljyvuodon tukkiminen kesti lähes sata vuorokautta ja tuhot olivat valtavat.

– Pelottava tosiasia on, että öljy käyttäytyy eri tavoin arktisilla vesillä ja sen puhdistaminen on paljon vaikeampaa muun muassa pakkautuvien jäiden vuoksi, sanoo Hunter.

Norjassa tämän vuoden etsintäporaukset Barentsinmerellä käynnistyvät maaliskuussa. Tutkimuksia tehdään Alta Appraisal1 nimisellä oletetulla öljy- ja kaasulähteellä 160 kilometrin päässä Finnmarkin rannikosta.

Paikalle saapuva porauslautta Island Innovator ankkuroidaan lähes 400 metriä syvän meren pinnalle. Tavoitte on porata tutkimusreikä Norjan mannerjalustaan kahden kilometrin syvyyteen, permikauden 250 miljoonaa vuotta vanhaan kivettyneeseen sorakerrokseen hiilivetyesiintymän löytämiseksi.

Öljynetsinnässä liian kiire

Norja julisti äskettäin haettavaksi öljyn- ja kaasunetsintälupia Barentsinmerelle laajoille uusille alueille ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Bergenin yliopistossa tohtoriksi väitellyt Hunter on vähiten huolissaan Norjan öljytoiminnasta Jäämerellä. Norjalla on hänen mukaansa maailman paras arktisen öljyteollisuuden sääntely, valvonta ja insinööritaito.

Myös Venäjällä opettanut Hunter arvioi Venäjän olevan parantamassa öljytoiminnan säätelyä ja ympäristönsuojelua Norjan mallin mukaan. Venäjä on ennen kaikkea öljyvaltio, joka tarvitsee Ukrainan kriisistä huolimatta öljylle ja kaasulle myös Euroopan markkinoita tulevaisuudessa ja Eurooppa tarvitsee Venäjän tuotteita, arvioi Hunter.

Norja on Hunterin mukaan kartoittanut Barentsin öljyalueita seismisin menetelmin jo kymmenenä kesänä eikä etsintäporauksilla ole mitään kiirettä.

Tutkijan mielestä maailma tarvitsee öljyä vielä pitkään, mutta arktista öljyteollisuutta viedään eteenpäin liian kiireellä. Kyky nopeasti tukkia räjähtävästi purkautuva öljykenttä ja öljyntorjunta eivät ole vielä tarpeeksi hyviä.

Hunterin mukaan arktinen öljy- ja kaasutoiminta on nyt siinä vaiheessa, että tarvitaan voimakasta kehitystä onnettomuuksien ehkäisyyn ja öljyntorjuntaan pahimman vaihtoehdon varalle.  Jäämeren ranta-asukkaista ei saa tehdä koehenkilöitä, vaan heidän maansa ja kalavetensä on turvattava.

Tarvitaan valtioiden tiivistä yhteistyötä ja yhtenäistä sääntelyä. Norja käy hyvästä mallista, siellä on hänen mielestään osattu yhdistää öljytoimintaa koskeva sääntely ja insinööritaito. Ilman parannuksia näkymä on synkkä.

– Pelkään todella Jäämereltä elantonsa saavien alkuperäis- ja muiden kansojen puolesta. Yksi ainoa öljyonnettomuus voi tuhota heidän kotiseutunsa tulevien sukupolvien ajaksi.

Arktiset öljytuhot kohtalokkaita

Pahin öljyonnettomuus pohjoisilla merialueilla on toistaiseksi öljytankkeri Exxon Valdezin haaksirikko Alaskan rannikolla Pohjoisella Tyynellämerellä 25 vuotta sitten.  Se aiheutti valtavia tuhoja, jotka eivät ilmeisesti täysin korjaudu koskaan.

Kansainväliseen merioikeuteen ja alkuperäiskansojen perus- ja ihmisoikeuksiin erikoistunut apulaisprofessori Stefan Kirchner Lapin yliopistosta pitää kansainvälisiä oikeutta ja teknisiä valmiuksia vielä täysin riittämättöminä suojaamaan ympäristön ja Jäämeren rannan asukkaiden elinoloja öljyteollisuuden valtavilta riskeiltä.

Kirchnerin mukaan ei tiedetä miten paljon tuhoisampaa öljyonnettomuus olisi Jäämerellä kuin sitä lämpimämmillä merialueilla.

– Arktisen valtameren Jäämeren olosuhteet ovat täysin erilaiset, täällä valon aiheuttama hapettuminen on paljon vähäisempää, jonka takia öljyvuodon haihtuminen kestää paljon kauemmin kuin Meksikonlahdella.  

Kirchnerin mukaan öljyntuotannon hyödyt ovat lyhytaikaisia, mutta mahdollisten onnettomuuksien haitat kestävät sukupolvien ajan eikä niiden paranemisesta kokonaan ole takuita. Hänen mukaansa valtioilta puuttuu tällä hetkellä poliittinen tahto olla hyödyntämättä arktisia öljy- ja kaasuvarantoja. Raha ja toistaiseksi riippuvuus öljystä ratkaisevat.

– Tietysti niistä on myös merkittäviä hyötyä rannikkojen paikallisille yhteisöille.

Suuronnettomuus vältettiin vasta Pohjois-Norjassa?

Uusin julkisuuteen tullut öljytankkerin läheltä piti -haaksirikko Jäämerellä tapahtui viime vuoden marraskuussa,  Bøkfjordenin vuonossa Pohjois-Norjassa. Asian paljasti vasta äsken Norjan yleisradioyhtiö NRK, saatuaan haltuunsa M/T Triathlon – nimisen tankkerin kreikkalaisen varustamon sisäisen raportin asiasta. Varustamon luokitus vaaratilanteelle oli ”High Risk Near Miss”.

NRK:n mukaan 35 metriä sekunnissa raivonneessa myrskyssä M/T Triathlonin ankkuri petti ja alus kohti rantakallioita ennen kuin hinaajat saivat sen aisoihin.

Tankkerin lastina oli 70 000 tonnia raakaöljyä eli lähes puolta enemmän kuin Exxon Valdezissa. NRK:n haastatteleman ympäristöjärjestö Bellonan edustaja arvioi, että öljylastin vuoto Bøkfjordenin vuonoon olisi aiheuttanut  pahemman tuhon kuin Exxon Valdez.

Norjan rannikkoviranomainen Kystverket on kieltäytynyt alun perin tankkeria koskevien tietojen antamisesta NRK:lle, mutta ilmoitti uutisen jälkeen ettei aluksessa ollut öljylastia, vaan se oli pumpattu toiseen tankkeriin pari päivää ennen tuuliajoille joutumista.

Metsähallituksen hakkuut Pesiönjärven saarissa Suomussalmella siirtyvät ensi talveen. Lopullinen päätös asiasta tehdään ensi viikolla, sanoo Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan aluejohtaja Arto Tolonen.

– Siirto tapahtuu mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Sää on liian lauha, eikä pakkasia ole jatkossakaan odotettavissa.

Tolosen mukaan puiden korjuu nousee akilleen kantapääksi.

– Voisimme kyllä siirtää koneet saariin, mutta puiden tuonti jäätietä pitkin pois ei onnistu.

Hakkuita on suunniteltu neljälle saarelle, joista Lehtosaaren hakkuut olisivat liito-oravaselvityksen takia joka tapauksessa siirtyneet ensi talveen. Luonnonsuojelijat eivät hyväksy hakkuita missään saarista.  

Kymijoelle rakennetaan lohelle sopivia kutupaikkoja. Sopivat sorakot ovat hävinneet koskien niskoilta perkausten myötä. Lohet ovat nyt joutuneet kutemaan paikkoihin, joissa edellytykset onnistumiselle ovat huonot.

Kutualueita tehdään soraistamalla Kymijoen alimpien patojen yläpuolisia koskialueita. Kohteita on Kouvolassa Piirteen koskialueella sekä Kotkassa Ahvion-, Kultaan- ja Pernoon koskialueilla.

Työ tehdään helikopterilla, koska joki on koskialueiden kohdalla liian leveä  ja syvä kaivinkoneella tehtäväksi. Menetelmä on todettu toimivaksi Ala-Koitajoella Pohjois-Karjalassa. Yhteensä kutupaikkoja rakennetaan 40 kpl, joihin soraa käytetään 1240 kuutiota.

Kunnostustyöt tehdään touko-kesäkuun aikana, jolloin ne ovat valmiina jo seuraavana kutuaikana ensi syksynä. Soraistus parantaa huomattavasti Korkeakosken kalaportaasta saatavaa hyötyä ja parantavan vaelluskalojen luontaista lisääntymistä.

Linnut palaavat Suomeen etuajassa keskivertokevääseen verrattuna. Lauha sää vauhdittaa muuttoa.

Joutsenista on Etelä-Savossa tehty muutamia havaintoja, myös harmaalokista ja jopa merilokista on jo maakunnasta havainto. Seuraavaksi odotetaan kyyhkyjä, kiuruja ja töyhtöhyyppiä. Esimerkiksi uuttu- ja sepelkyyhkyjä on jo eteläisemmässä Suomessa havaittu.

Punarintoja ja peippoja jäi talvehtimaan

Lauha sää on suosinut tänä vuonna myös talvehtijoita. Suomeen on jäänyt poikkeuksellisen paljon satunnaistalvehtijoina tunnettujen lajien edustajia. Etelä-Suomessa talvehti tavallista enemmän punarintoja. Ruokintapaikoilla on näkynyt pitkin talvea esimerkiksi peippoja.

Myös pikkukäpylintuja on näkynyt poikkeuksellisen runsaasti koko Suomessa, ja tilhi- ja rastasparvet ovat nauttineet pihlajanmarjasadon antimista.

– Käpy-, siemen- ja marjasato oli hyvä, mikä helpotti monien lintujen talvehtimista, toteaa savonlinnalainen lintuharrastaja Harri Okkonen.

Jopa hyönteissyöjille alkaa olla jo ravintoa tarjolla.

– Hangen päällä rupeaa näkymään hyppyhäntäisiä ja hankisääskiä, sanoo Okkonen.

Yleensä lintujen kevätmuutto käynnistyy toden teolla maaliskuun toisen viikon aikoihin ja saavuttaa huippunsa huhtikuussa.

Oulu keskustelee torstaina viranomaisneuvotteluissa siitä, mistä kaupunki saisi jatkossa vettä nykyisen Oulujoen pintaveden lisäksi. Keskusteluissa ovat mukana ely-keskus, maa- ja metsätalousministeriö ja Oulun Vesi. Torstaina puhutaan muun muassa vuosikymmeniä esillä olleesta Viinivaaran pohjavedestä.

Kiistellyn Viinivaaran lisäksi listalla on edelleen kaksi muuta vaihtoehtoa: pohjaveden ottaminen Yli-Iistä sekä niin kutsuttu hajautettu malli, jossa vettä otettaisiin paristakymmenestä kohteesta Oulun lähialueiden pohjavesialueilta.

Varavesijärjestelmäksi kutsutussa suunnitelmassa yksi vaihtoehto on siis, että nykyisen Oulujoen pintaveden rinnalle tulisi järjestelmä, jossa pumpattaisiin Viinivaaran pohjavettä päivittäiseen käyttöön noin 11 000 kuutiota.

Vedenhankinnan turvaamista, mutta miksi?

Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus on patistanut kaupunkia tekemään päätöksiä siitä, miten kaupungin vedenhankinta varmistetaan. Ajatuksena on siis, että pitää olla olemassa varajärjestelmä, jos nykyiseen vesijärjestelmään tulee jokin häiriö. Tällainen varajärjestelmä on jo käytössä muissa suurissa kaupungeissa.

Oulussa suurin osa käyttövedestä tulee Oulujoen pintavedestä ja vain muutama prosentti pohjavedestä.

Päätöksenteossa on puhuttu termistä varavesijärjestelmä, joka kuulostaa maallikosta siltä, että esimerkiksi Viinivaaran pohjavettä otettaisiin käyttöön vain hätätapauksessa. Oulun Vesi on jo aiemmin todennut, että järjestelmä tulee kuitenkin päivittäiseen käyttöön. Pintavesijärjestelmä pysyisi edelleenkin päävesijärjestelmänä, jonka rinnalle tulisi siis vedenhankinnan tavalla tai toisella turvaava järjestelmä.

Aiheesta on vuosien varrella tehty liuta konsulttiselvityksiä ja yliopistolla on tehty tutkimuksia. Myös useita yleisötilaisuuksia ja katselmuksia on järjestetty.

Vilkasta keskustelua ja värikkäitä käänteitä

Kaupungin päättäjille Viinivaara on ollut yhtä vuoristorataa ja vilkas keskustelu aiheen ympärillä on jatkunut kolmekymmentä vuotta. Pohjaveden käyttöä Oulun talousvetenä on selvitetty 1980-luvulta lähtien. Räväkimmissä otsikoissa on nostettu esiin muun muassa, että oululaiset käyttävät pian pohjavettä vessanpöntön vetämiseen. Luontoväki on vastustanut suunnitelmia.

Loppuvuonna 2012 Vaasan hallinto-oikeus totesi, että Oulun Vesi ei saa ottaa pohjavettä Viinivaarasta ja palautti jo myönnetyn luvan aluehallintovirastolle.

Monien käänteiden jälkeen elokuussa 2014 Oulun liikelaitosten johtokunta äänesti Viinivaaraa vastaan. Tästä huolimatta apulaiskaupunginjohtaja Matti Matinheikki esitti edelleen, että varavesijärjestelmä rakennettaisiin Viinivaaraan. Lokakuussa kaupunginhallitus päätti, että vedenhankintaa selvitetään siten, että päätös tulisi vuoden 2016 loppuun mennessä. Tämä aikataulu ei kelvannut elylle, joka siis haluaa päätöksen nopeammin.

Ely: Tietoa on jo tarpeeksi

Siitäkin päättäjät ovat kiistelleet, kuuluuko koko asia elyn toimivaltaan vai ei. Ely on sitä mieltä, että enempää selvityksiä ei enää tarvita ja kaikista vaihtoehdoista on kaivettu jo tarpeeksi tietoa. Torstaina käydään tiettävästi läpi muun muassa elyn patistelukirjeen sisältöä tarkemmin.

Esitys varavesijärjestelmästä on tämänhetkisten tietojen mukaan tulossa valtuustoon toukokuun loppuun mennessä.

Elokuussa valmistuneessa, Oulun yliopiston toteuttamassa vedenhankinnan monitarvearvionnissa puntaroidaan eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Kuvaavaa on, että raportissa sanotaan, että osa kaupungin päättäjistä haluaisi jättää koko Viinivaaran rauhaan, koska se on herättänyt niin paljon vastustusta.

Oma lukunsa on mahdollinen valituskierre jos Viinivaarasta päätetään ottaa talousvettä. Luonnonsuojeluliiton paikallisedustus on arvioinut, että päätöksestä poikisi useita valituksia.

Suomeen on paperilla suunniteltu tuulivoimahankkeita reilusti yli 10 000 megawatin edestä. Määrä on moninkertainen rakennettuun tuulivoimaan nähden. Näin voimakas tuulivoiman lisääminen on aiheuttanut kitkaa asukkaiden ja tuulivoimayhtiöiden välillä: tuulivoiman aiheuttamaa melua pelätään.

Kiistoja ei helpota se, että melun voimakkuus vaihtelee rajusti eri sää- ja tuulioloissa. Tuuli voi muuttaa radikaalisti sitä, kuinka kauas ja kuinka kovana tuulivoimamelu kantautuu. Nykyiset laskentamallit eivät kuitenkaan huomioi juurikaan säänvaihteluita.

Melun leviämistä yritetään tuulivoimahankkeissa mallintaa etukäteen, jotta asutukselle ei kantautuisi kovempaa melua kuin laki sallii. Suomessa yleisimmin käytetty ISO9613-2-malli saa kovaa ryöpytystä VTT:n tutkijalta, tekniikan tohtori Panu Maijalalta.

– Voisi sanoa näin, että pienillä etäisyyksillä, tällaisilla kymmenien ja satojen metrien etäisyyksillä melulähteestä, mallit ovat riittävän tarkkoja, mutta heti jos mennään luokkaa useisiin satoihin metreihin tai yli kilometrin etäisyyksille, virhe voi olla useiden kymmenien desibelien luokkaa, Maijala kertoo.

Kymmenien desibelien virhe kuulostaa toisen tutkijan, Vaasan yliopiston tutkijatohtori Petri Välisuon korvaan kovalta väitteeltä. Hän myöntää mallin ongelmat, mutta uskoo, että mallin virheitä korjailemalla päästää tarpeeksi luotettaviin tuloksiin.

– Tavallaan on huolestuttavaa se, että mallit, joita käytetään, eivät ole alunperin tarkoitettu etäisyyksille, joihin niitä sovelletaan. ISO-mallin ongelma on se, että sääolot vaikuttavat suhteellisesti enemmän suuremmilla etäisyyksillä ja silloin siitä syntyy suurempia eroja, mutta taas tilastollinen keskiarvo pidemmältä ajalta voidaan tuunata erilaisilla parametreillä suurin piirtein kuntoon.

Eli uskot, että ISO-malli antaa suhteellisen oikean kuvan?

– Tällainen käsitys minulla on, Välisuo toteaa.

Nykymallit antavat asukkaiden kannalta edullisemman tuloksen

Pohjanmaalla Vähänkyrön Torkkolaan valmistuvan tuulivoimapuiston melun leviämistä on mallinnettu pohjoismaisella Nord2000-mallilla, jota suomalaisviranomaiset suosittelevat käytettäväksi ISO-mallin ohella.

VTT:n tutkijan Panu Maijalan mukaan sen tarkkuus riittää kuitenkin ainoastaan 200 metrin päähän melulähteestä. Toisin sanoen, kun Torkkolassa lähin asutus on tuulivoimapuistosta reilun 1,5 kilometrin etäisyydellä, ei Maijalan mukaan melun leviämistä voida luotettavasti mallintaa niin kauas. 

– Sitä (Nord2000-mallia) ei saisi oikeastaan käyttää pidemmille etäisyyksille, Panu Maijala toteaa.

Ovatko tulokset siis hatusta vedettyjä? Tästä mallin pätevyydestä pidemmillä etäisyyksillä tutkijat ovat erimielisiä. Useimmissa tuulivoimapuistojen YVA-selvityksissä todetaan, että Nord2000 olisi hyvin luotettava 1,5 kilometriin saakka – ja tähän on useimmissa tuulivoimahankkeissa tukeuduttu.

Periaatteessa nykymallit antavat asukkaiden kannalta edullisemman tuloksen, sillä ne on tehty inhorealistisiksi; malleissa tuulivoiman aiheuttamaa melua liioitellaan. Se on ainakin tarkoitus.

– Nämä mallit on tehty siinä mielessä asukkaiden ja yksilösuojan kannalta varmuuskerroin mielessä, että melutason ei pitäisi nousta todellisuudessa niin suureksi. Valitettavasti sääolosuhteet varsinkin Suomessa usein muuttavat tilannetta niin, että ylityksiä tapahtuu paljon, mutta lainsäädäntö on tällä hetkellä määritellyt tämän sillä tavalla, että me tarkastelemme keskimääräistä melua, joka päätyy asukkaalle, Maijala sanoo.

Tätä tukevat myös Raahen Kopsassa viime vuonna konsultilla teetetyt melumittaukset . Siellä puolen vuoden aikana mitattiin tuulivoimapuiston melun kantautumista ulkona ja sisätiloissa eri tuuliolosuhteissa. Tuloksia verrattiin ennen rakentamista tehtyyn mallinnukseen, ja se oli antanut hieman suurempia desibelitasoja kuin todelliset mittaukset.

EU haluaa jäsenmaihin yhden mallin

Nyt EU haluaa yhdenmukaistaa värikkäät käytännöt, sillä tällä hetkellä EU:n jäsenmaissa on käytössä kymmeniä eri melun etenemistä mittaavia malleja. EU:n jäsenmaille suositellaankin siirtymistä ranskalaiseen CNOSSOS-EU-malliin kolmen vuoden päästä. Pääsyy ei siis ole nykyisten mallien puutteet vaan se, että mittaustulokset halutaan vertailukelpoisiksi koko Euroopassa.

Sinänsä tutkijat eivät usko, että uusi malli on paljon nykyisiä parempi. Siinä on monia samoja ongelmia kuin esimerkiksi ISO-mallissa – voi jopa käydä niin, että joissain olosuhteissa uusi malli vähättelee tuulivoimamelua.

 – Kyllä, melu todellakin kuuluu kovempana kuin malli antaisi ymmärtää tällä uudella CNOSSOS-EU-mallilla. Tällaisia tuloksia olemme saaneet joissakin erityistilanteissa eli mittaukset ovat osoittaneet, että uusi malli on vähätellyt ongelmaa jopa 20 desibeliä joillakin taajuuksilla, kun taas ISO-malli on toiminut oikein ja liioitellut ongelmaa toiseen suuntaan, kertoo tekniikan tohtori Panu Maijala VTT:stä.

Maijala uskookin, että jos ja kun malli otetaan käyttöön viimeistään vuonna 2018, nämä ongelmat nousevat keskusteluun nopeasti.

Yle Pohjanmaan haastattelemat tutkijat ovat erimielisiä siitä, ovatko tuulivoimapuistoja suunniteltaessa käytettävät mallinnukset luotettavia melun suhteen. Suomessa yleisimmin käytetty malli ei saa kehuja VTT:n tutkijalta, tekniikan tohtori Panu Maijalalta. Toisaalta mallit on suunniteltu niin, että ne pikemminkin liioittelevat melua.

Melu on erilaista eri sääolosuhteissa, ja lisäksi ihmiset kokevat melun hyvin subjektiivisesti. Onko sinulla kokemuksia tuulivoimapuistojen aiheuttamasta melusta? Ottaisitko tuulivoimapuiston kuinka lähelle naapuriksesi?

Kun moottorikelkkailija ajelee virallisen reitin ulkopuolella, hän saattaa huomaamattaan aiheuttaa vahinkoa.

Puolankalainen kausiyrittäjä Heli Kinnunen siirsi viime kesänä yhden mehiläistarhoistaan sähkölinjan lähistölle. Nyt hän pelkää, että jotkut hänen mehiläispesistään ovat kuolleet moottorikelkkojen ajeltua lumien peittämien pesien läheltä tai jopa päältä.

– Pari viikkoa sitten sähkölinjaa pitkin viiletti kaksi moottorikelkkailijaa. Siitä ei yleensä kelkkoja mene, Kinnunen sanoo.

Kinnusen pelkona on, että pesän kuningatar on päässyt paleltumaan.

– Mehiläiset saattavat säikähtää ja talvipallo levitä. Silloin emo pääsee viilenemään ja pesä kuolee auttamattomasti, Kinnunen kertoo.

– Toinen vaihtoehto on se, että kun mehiläiset säikähtävät, niin kaikki tekevät tarpeensa pesään yhtä aikaa. Ripuliepidemia saattaa myös tappaa pesän, hän jatkaa.

Mehiläiset kaipaavat rauhaa

Mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä Suomen mehiläishoitajien liitosta kertoo, että mehiläiset reagoivat tärinään enemmän kuin ääniin. Seppälän mukaan häiriön pitää olla voimakasta, epäsäännöllistä ja jatkuvaa, jotta talvipallo hajoaisi. Näitä hajoamisia tapahtuu esimerkiksi puunhakkuiden yhteydessä, kun puukuormia ajetaan pesien lähellä.

Moottorikelkkailijat aiheuttavat mehiläispesille tuhoa ajamalla niiden päältä, sillä talvella pesät näyttävät houkuttelevilta töyssyiltä.

– Mehiläiset arvostavat, jos niiden pesien vierestä ei ajeta, Seppälä sanoo.

Tuhot selviävät keväällä

Heli Kinnuselta kuoli kaksi pesää pari vuotta sitten todennäköisesti moottorikelkkailun takia. Nyt Kinnusen on odoteltava kevääseen asti, kunnes mahdollisesti sattuneet tuhot selviävät. Mikäli pesiä on tuhoutunut, on luvassa taloudellisia menetyksiä.

– Tarhassa on viisi pesää, ja yhden pesän arvo on noin 500 euroa. Onhan se tällaiselle pienelle yrittäjälle aika iso raha, Kinnunen huokaisee.

Yrittäjä ei kuitenkaan ole enää katkera moottorikelkkailijoille.

– Aluksi oli hirveä kiukku, mutta onhan toisaalta kelkoilla hauskaa ajaa linjoja myöten. Sen vain haluaisin sanoa, että jos ajaa reitin ulkopuolella, niin ottakaa huomioon, että hangen alla voi olla jonkun elinkeino, Kinnunen muistuttaa.

Heinolan lintutarhalle tuotiin helmikuun lopussa kovia kokenut viirupöllö. Linnun toimitti tarhalle perhe, joka oli löytänyt sen kotinsa savupiipusta.

Perhe oli ollut viikon lomamatkalla. Kotiinsa Hämeenlinnaan palattuaan he olivat laittaneet takkaan tulet ja kummastelleet, kun hormi ei vetänyt. Syy selvisi nopeasti, kun piipusta löytyi sinne nalkkiin jäänyt pöllö.

Perhe auttoi linnun pois ahtaasta hormista ja ajoi toista sataa kilometriä Heinolan lintutarhalle viedäkseen nokisen pöllön hoidettavaksi.

– En tiedä, miten pöllö oli hormiin joutunut, mutta kynsien kulumisesta päätellen se on ollut siellä useita vuorokausia, ehkä jopa viikon, arvioi lintutarhan hoitaja Olli Vuori.

Hän kiittelee pöllön tarhalle tuonutta perhettä.

– Näkee, että ihmiset välittävät eläimistä ja linnuista. Se on hienoa. Niitä ei jätetä heitteille.

Pöllön metsästysaseet teroitetaan kuntoon

Linnunhoitajien Nokinaamaksi ristimä pöllö näyttää selvinneen koettelemuksistaan säikähdyksellä.

– Vaikka lintu on pesty kolmeen kertaan, se on edelleen vähän nokinen ja naama on tumma. Muuten se on tikissä. Syö hyvin ja lentää häkissä, Vuori sanoo.

Lintutarhalla pöllölle tarjoillaan myyriä ja lihaa, jotta lintu vahvistuisi mahdollisimman pian entiselleen ja se voitaisiin palauttaa reviirilleen Hämeenlinnaan. Myös linnut kynnet teroitetaan ennen sen vapauttamista.

– Kynnet ovat kuluneet tylpiksi, kun pöllö on yrittänyt kiivetä hormia ylös. Kynnet ovat pöllön tärkeimmät aseet. Ne pitää viilata teräviksi, jotta lintu voi saalistaa luonnossa.

Syy siihen, miksi lintu pyritään palauttamaan luontoon mahdollisimman pian, liittyy pesimiseen. Vuonna 2013 syntynyt viirupöllö ehtii vielä pesiä kevään aikana – jos sille tuulelle sattuu.

– Pöllöt ovat viisaita. Myyräkannat ovat nyt huonoja, joten pöllö ei välttämättä pesi, Vuori sanoo.

Nokinaama majailee lintutarhan täyshoidossa vielä viikon pari. Kun kevätaurinko jo lämmittää, se pääsee takaisin kotiinsa, luontoon. 

Osa muuttolinnuista on jo ehtinyt Pohjois-Suomeen asti. Lintujen kevätmuutto on nyt parisen viikkoa etuajassa, paikoin ero voi olla suurempikin. Muuttolinnut ovat aikaistaneet saapumistaan Suomeen jo vuosikymmenien ajan, mutta kuluva vuosi vaikuttaa olevan muuttoliikkeen suhteen yksi aikaisimmista 2000-luvun vuosista.

– Pulmusia on tavattu Pohjois-Lapissa, ja Sallassa nähtiin töyhtöhyyppä keskiviikkona. Muuten töyhtöhyyppiä on tavattu enemmän Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Perämerellä. Kiurut ovat vasta Keski-Suomen korkeudella, mutta laulujoutsenet ja telkät ovat myös tulleet jo Pohjois-Suomeen. Lisäksi pohjoisessa on nähty taviokuurnia, jotka tosin ovat aikaisia paluumuuttajia tavallisestikin, BirdLife Suomen hankekoordinaattori Timo Metsänen kertoo.

Harmaalokit ovat ehtineet Kainuuseen ja Perämeren perukkaan, mutta varsinaisesti Kainuussa ei vielä lintujen kevätmuutto ole alkanut. Muutamia havaintoja muuttolinnuista kuitenkin on saatu.

– Kuhmossa nähtiin harmaalokki helmikuun lopulla ja muutamia mustarastaita on tullut tänne Etelä-Suomesta. Laulujoutsenia on talvehtinut Kuhmossa, mutta muuttolintuina niitä ei ole vielä juurikaan saapunut. Kunhan nuo jäät sulavat, muuttolintuja alkaa tulla enemmän, Kainuun Lintutieteellinen Yhdistyksen puheenjohtaja Teppo Piira mainitsee.

Aikaiseen kevätmuuttoon pääsyynä on leuto sää. Muuttolinnut pystyvät etsimään maasta ruokaa ja vesilinnuille löytyy vesistöistä sulapaikkoja. Viikonlopuksi luvattu lämmin etelävirtaus lisää todennäköisesti muuttolintujen määrää.

Töysäläisen Terho Riihon tuulivoimala nousi Tuurin maisemaan vuonna 2008 ja seuraavana vuonna sillä alettiin tuottaa energiaa. Töysässä mylly on nähtävyys eikä kritiikkiä sen suhteen ole juuri kantautunut ainakaan omistajansa korviin.

– Ei ole palautetta tullut sen jälkeen, kun se on tässä pystyssä ollut. Aina, kun tulee uusia asiakkaita, ne ihmettelee ensin, että eihän tuosta mitään kuulukaan, Terho Riiho kertoo.

– Tätä on pidetty tähän asti nähtävyytenä. Kukaan ei ole sanonut, että onpa ruma.

Ihmiset ihmettelevät hiljaista ääntä

Riihon tuulivoimalan napakorkeus on 50 metriä ja siiven halkaisija 45 metriä. Paljon puhuttua tuulivoimalan ääntä ei juuri kuulu ainakaan aivan voimalan juurella.

– Se on noin 50 metriä korkea ja pitää mennä suunnilleen yhtä kauas myllystä, kun se alkaa yhtään kuulua, Terho Riiho toteaa. Hänen mukaansa joskus pitää mennä ikkunasta tarkistamaan, että voimala pyörii, kun sitä ei korvin sisälle kuule.

– Tuotantoon voimala menee, kun tuulen nopeus on 1,7 metriä. Sen jälkeen se alkaa tuottaa, Riiho sanoo ja toteaa, että aluksi energiantuotanto on viiden kilowatin paikkeilla, mutta kasvaa, kun tuuli yltyy.

Äänikin voimistuu, kun tuotanto lisääntyy.

– 160 kilowattia on raja, kun voimala siirtyy nopealle puolelle, mutta sekään ei tee kuin kymmenen kierrosta lisää roottoriin. Ei sekään (ääni) ole iso, mutta toki isompi kuin nyt, Riiho sanoo.

Terho Riiho kertoo seuranneensa keskustelua tuulivoimalan äänestä jonkin verran. Ääni tulee esille myös asiakkaiden kanssa keskustellessa.

– Kun tänne tulee ihmisiä ja ihmettelee, kun ei enempää kuulukaan. Ihmisten ajatuksiin on täysin keskustelulla saatu se, että siinä on kova meteli, vaikkei ole, Riiho toteaa.

Hyvätuulinen helmikuu

Vuonna 2008 hankittu tuulivoimala oli Terho Riihon mukaan puolen miljoonan euron investointi, joka maksaa itsensä takaisin parissa kymmenessä vuodessa.

– Puhutaan, että tuulivoimala on veronmaksajille kallista. Ei pidä tässä paikkaansa, kun ei ole minkäänlaisia avustuksia saatu. Ei ole maksanut veronmaksajille penniäkään. 

Riiho kertoo, että tuulivoimalan tuottamasta 365000 kilowatin vuosituotannosta osa, noin 65000 kilowattia, jää yli oman tarpeen verkkoon syötettäväksi. Keskivertohelmikuun tuotanto on hänen mukaansa ollut 14000 kilowatin paikkeilla, mutta tänä vuonna helmikuu oli tuulinen ja tuotanto nousi 45000 kilowattiin.

Terho Riiho puhuukin tuulivoiman tuottamisen puolesta.

– No, se olisi mielestäni kansantaloudellisesti järkevää. Päästetään valtava määrä ilmaista energiaa hukkaan, jos ei aleta enemmän hyödyntämään. Tuulet on aivan hyvät, kun tehdään tarpeeksi ylhäälle. Aina tuulee, kun ollaan tarpeeksi ylhäällä.

Helsingin Kalasatamaan valmistuneissa kahdessa pilottitalossa asukkaat voivat hallita sähkölaitteitaan tietokoneella tai vaikka älypuhelimella. Käyttäjä voi helposti missä vain tarkistaa, että sähkölaitteet eivät jääneet kotona päälle tai vesi valumaan.

Etähallinnan lisäksi esimerkiksi sähkönkulutusta voi myös näppärästi tarkkailla reaaliajassa.

– Puhelimella voi nähdä meidän tämänhetkisen sähkönkulutuksen, joka on 274 Wattia. Lisäksi täällä näkyy kylmän ja lämpimän veden kulutus, huoneen lämpötila sekä vähän pidemmän ajan keskiarvo sähkönkulutuksesta, sanoo älykotiin hiljattain muuttanut Petja Partanen.

Omaa sähkönkulutusta jo monta vuotta seurannut Partanen ei pidä päälle parin tonnin älyjärjestelmää kalliina, vaikka summan takaisin tienaaminen sähköä säästämällä vie varmasti hyvin pitkän tovin.

– Kyllähän siihen kohtuullisen kauan näillä sähkön hinnoilla menee. Tietysti se on varmasti noususuunnassa, joten tämä on ihan järkevää tulevaisuuteen varautumista, sanoo Partanen.

Säästöjä kulutusta vähentämällä

Silmien edessä raksuttavien mittareiden uskotaan kannustavan ihmisiä vähentämään sähkön sekä veden kulutusta ja parantamaan näin koko talon energiatehokkuutta.

– On tutkittu, että reaaliaikainen tieto kulutuksesta vaikuttaa heti kustannusten alenemiseen. Vaikka yksittäinen asukkaan kohdalla ei puhuta kovin suurista eurosummista, tekee se taloyhtiön tasolla jo paljon, sanoo toimialajohtaja Harri Liukku ABB:ltä.

Järjestelmän uskotaan mahdollistavan keskimäärin 15 prosenttia pienemmän sähkön ja veden kulutuksen asuntoa kohden.

Seurannan lisäksi asukkaat voivat myös siirtää kulutusta edullisemman sähkön aikaan ja samalla tasata kulutuspiikkejä.

Kiinni omasta kiinnostumisesta

Hienosta tekniikasta huolimatta säästön tekeminen on kuitenkin lopulta asukkaan käsissä. Jos kulutuksen seuraaminen ei kiinnosta, voi älyjärjestelmän jättää huomiotta ja jatkaa sähkön sekä veden törsäämistä mielensä mukaan.

– On toki mahdollista, että joku ei välitä siitä pätkääkään. Uskomme kuitenkin siihen, että vaikka käyttäisi vain kotoa pois -kytkintä, niin yksistään jo se auttaisi paljon, sanoo Liukku.

Asunnon ovensuusta löytyvä kytkin sammuttaa virran kodin kaikista sähkölaitteista, joiden ei tarvitse olla jatkuvasti päällä tai edes valmiustilassa.

Kalasataman Fiskari ja Fregatti -talojen huoneautomaatiojärjestelmät ovat toimittaneet yhdessä Helen ja ABB.

Suomessa voidaan nähdä liki täydellinen auringonpimennys noin kahden viikon kuluttua. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa kertoo, että 20. maaliskuuta Kilpisjärvellä Auringosta pimenee 94 prosenttia. Kaakkois-Suomessa Auringon kiekosta pimenee 81 prosenttia.

Auringonpimennys alkaa paikkakunnasta riippuen noin kello 11 ja päättyy pari tuntia kestettyään noin kello 13.30.

Täydelliset auringonpimennykset ovat harvinaisia. Samalla paikkakunnalla se havaitaan keskimäärin kerran 400 vuodessa. Suomessa edellinen täydellinen auringonpimennys oli heinäkuussa 1990 ja seuraava on vasta 2126.

Edellinen osittainen auringonpimennys oli Suomessa toukokuun lopulla 2012. Silloinkin Auringosta pimeni vain osa. Seuraava osittainen pimennys voidaan nähdä koko Suomessa loppukesällä 2018.

Kuu kulkee Auringon ja Maan välistä

Auringonpimennys syntyy, kun Kuu kulkee radallaan Maan ja Auringon välistä.

Kuun kaltevan ja soikean radan takia pimennykset eivät ole säännöllisiä. Silti täydellisiä auringonpimennyksiä nähdään jossain päin maapalloa noin 18 kuukauden välein.

Täydellinen auringonpimennys voidaan nähdä vain pienellä kapealla alueella, kun Kuu on kokonaan Auringon edessä.

Ylöjärven Myllypuroon tehdään mätirasiaistutukset kevättalvella ennen tulvia.

Menetelmässä istutetaan mätijyväasteella olevia poikasia luonnonveteen.

Poikaset kuoriutuvat huhtikuun aikana erityisissä petokaloilta suojaavissa rasioissa, joista ne lähtevät liikkeelle. Taimenen mäti istutetaan virtaavaan veteen.

Hankkeen on rahoittanut Näsijärven Lohikalayhdistys, joka on kerännyt rahoitusta mätirasiaistutuksiin purohaasteella.

Myllypuroon vaelletaan lisääntymään, kalastus Näsijärvellä

Käytännössä istutuksen hoitaa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys.

– Jos istutukset onnistuvat, on mahdollista, että Ylöjärvi saa oman taajama-alueen taimenveden, joka on varmasti paikallisille mieluisa asia, kertoo limnologi Heikki Holsti Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksestä.

Näsijärven Lohikalayhdistyksen Jani Heinonen kuitenkin toppuuttelee kalastusintoa: purosta ei ole tarkoitus tehdä kalastusaluetta.

– Ideana on, että purossa syntyneet taimenet kasvavat purossa ja vaeltavat sieltä Näsijärveen, josta sukukypsinä tulevat taas syntymäpuroonsa kutemaan. Puro toimii nimenomaan taimenen lisääntymisalueena, ja mahdolliset mitan täyttävät kalat kalastetaan Näsijärvestä aikanaan, Jani Heinonen sanoo.

Taimenen alamitta on tällä hetkellä 60 senttiä. Istutusten onnistumista selvitetään sähkökoekalastuksilla loppukesällä.

Lisääntyvän kannan kasvu kestää vuosia

Istutesta mädistä sikiävät kalanpoikaset kasvavat noin kymmenen senttiä vuodessa. Lisääntyvän kannan aikaan saaminen vie 5-10 vuotta.

Hyviä puolia mätirasiaistutuksessa on, että mätiä voidaan liikutella helposti vaikka autolla kalanviljelylaitokselta kylmäkuljetuksena pitempiäkin matkoja.

Mätirasiat on patentoitu Yhdysvalloissa.

Juttua on täsmennetty kello 10.15 lisätiedoilla mm. rahoittajasta. Väliotsikoita muutettu ja lisäksi jutusta korjattu asiavirhe: Myllypurosta halutaan tehdä lisääntymisalue, ei kalastusalue.

Saimaannorpan elämää pystytään pian seuraamaan aiempaa kattavammin. Turkin kuviointi paljastaa tarkkailijalle mikä norppayksilö on kyseessä. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LUT) kehitellään nyt konenäköön pohjautuvaa automaattia norppayksilöiden tunnistukseen turkin yksilöllisestä kuvioinnista.

Itä-Suomen yliopiston Saimaannorppa-tutkimusryhmä on pyytänyt LUT:n apua, jotta uhanalaisen lajin seuranta helpottuisi.

Uuden automaatin myötä saadaan reaaliaikaista ja uudenlaista tietoa saimaannorppien käyttäytymisestä. Automaatin tietojen pohjalta selviää missä norppayksilöt liikkuvat ja mitä niille tapahtuu.

Jokainen norppa saa biometrisen passin

Tarkoituksena on laatia kullekin saimaannorpalle biometrinen passi. Sellainen syntyy kunkin norpan karvapeitteen yksilöllisestä rengaskuviosta laskentamallien ja digitaalisen kuvankäsittelyn avulla.

Automaatin avulla biologit saisivat helposti tietää, onko alueelle ilmestyvä norppayksilö uusi vai ei, tai vaikkapa mitä jokin kuollut yksilö on tehnyt ennen menehtymistään. Lisäksi voidaan varmentaa entistä helpommin myös norppien pariutumista.

Seurantakamerat sijoitetaan luontoon otollisiin paikkoihin. Tallennetuista valokuvista erotellaan turkkikuviot, ja biologit tarkentavat tunnistusohjelman suunnittelijoille, mistä turkin osasta norppayksilön voi tunnistaa.

Miten norppa erottuu pimeydestä?

Haasteita projektilla kuitenkin on – lähtien siitä, kuinka saadaan norppa paikannettua usein epäselvästä valokuvasta.

– Luonnossa haaste on se, että saattaa olla pimeää, jolloin myös kuvan tausta sekoittuu norppaan. Norppa voi myös olla sellaisessa asennossa, josta sitä on vaikea tunnistaa, kertoo tietojenkäsittelytekniikan professori Heikki Kälviäinen LUT:n Konenäön ja hahmontunnistuksen laboratoriosta.

– Seuraavaksi meidän on luokiteltava eli tunnistettava, mikä yksilö noin 300 saimaannorpasta on kyseessä, jatkaa Kälviäinen.

Automaatin testiversioon on syötetty yhteensä yli tuhat aiempaa kuvaa noin 300 saimaannorpasta. Automatisointijärjestelmän valmistuttua norppien tarkempi tunnistaminen tehdään luontoon sijoitettujen riista- ja villieläinkamerakuvien perusteella.

Konenäkö häiritsee lähetintä vähemmän

Tähän asti saimaannorppien tunnistus on hoitunut ihmisvoimin, ja norppien turkkiin on asennettu lähettimet. Tämä on kuitenkin aikaa vievää ja hankalaa. Lähettimet saattavat myös häiritä jonkin verran eläintä.

Uudenlaiset seurantatavat ovat tervetulleita. Etelä-Savon ELY-keskus päätti alkuvuodesta kieltää tutkimuksissa radiolähettimien käytön saimaannorpan poikasilla eli kuuteilla, sillä ne saattavat lisätä kuuttien riskiä jäädä kiinni kalaverkkoihin. Gps-seurantalaitteita on edelleen voinut käyttää, mutta niitäkin saa vuosittain kiinnittää enintään neljään kuuttiin. Pääpaino tutkimuksessa on siten ollut aikuisilla hylkeillä.

Tutkimusten päämääränä on saadun tiedon avulla parantaa saimaannorpan olosuhteita. Suojelutoimista huolimatta saimaannorppa on edelleen välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kanta on yhä niin pieni, että esimerkiksi yllättävä tautiepidemia saattaa koitua lajin kohtaloksi. Ellei suojelu ole tehokasta, saimaannorppa kuolee muutamassa vuosikymmenessä sukupuuttoon.

Villieläinyksilöiden tunnistus automaatilla yleistyy

Maailmalla hyödynnetään automatisointia villieläinten seurannassa yhä enenevässä määrin. Automaateilla on tunnistettu vaikkapa valaita, sisiliskoja, antilooppeja ja hylkeitäkin onnistuneesti. Menetelmän avulla voi onnistua keräämään kiintoisaa uutta tietoa: esimerkiksi on havaittu sokean hylkeen uineen useiden satojen kilometrien mittaisen matkan.

Vastaavaa automaattia voisi hyödyntää myös saimaannorpan sukulaisnorppien eli laatokannorppien tunnistamiseen. 

Tornionjoella oli viime vuonna ennätyksellisen hyvä lohivuosi. Joesta saatu lohisaalis oli 18 000 lohta, mikä tarkoittaa 147 000 kiloa lohikiloa. Saalis on yli kolminkertainen 2000-luvun keskisaaliiseen verrattuna.Tornionjoen lohisaaliista saatiin Suomen puolelta 124 000 ja Ruotsin puolelta 23 000.

Tornion- ja Simojoen nousulohimäärät olivat kesällä 2014 ennätyksellisen suuria. Tornionjokeen nousi kudulle kaikkiaan yli 100 000 lohta, ja ennätyssaalis oli seurausta tästä runsaasta kutuvaelluksesta.

 Pohjanlahden lohikantojen kutuvaellukset ovat voimistuneet viime vuosina, kun Itämeren lohenkalastus ja merivaelluksen aikainen luontainen kuolevuus ovat vähentyneet.

Kaksinkertainen kalastajamäärä

Myös kalastajia oli alueella viime kesänä ennätysmäärä. Viime vuonna Tornionjoen, Muonionjoen ja Könkämäenon muodostamalle yhteislupa-alueelle lunasti viehekalastusluvan 10 600 kalastajaa. Kalastajamäärä oli lähes kaksinkertainen 2000-luvun keskiarvoon nähden.

Suurin osa kalastajista oli ulkopaikkakuntalaisia ja he saivat myös suurimman osan lohisaaliista. Yli puolet yhteisluvan lunastaneista onnistui saamaan lohen. Saaliiksi saatujen lohien lisäksi kalastajat vapauttivat arviolta 2 500 lohta takaisin jokeen. Vapautettujen lohien arvioitu määrä oli suurempi kuin 2000-luvun heikoimpien vuosien koko lohisaalis.

Kalastajilta rahaa alueelle lähes 6 miljoonaa euroa

Ylivoimaisesti eniten saalista saatiin kesäkuun kahdella viimeisellä viikolla. Vapakalastajat saivat yli 80 prosenttia koko joen lohisaaliista. Eniten lohia saatiin saaliiksi Pellon ja Kolarin kuntien alueilta.

Jokivarren ulkopuolelta tulevat matkailijat kalastivat keskimäärin kuusi vuorokautta. He kuluttivat kalastusmatkansa aikana eniten rahaa majoitukseen, elintarvikkeisiin ja kalastusvälineisiin. Lisäksi kuluja muodostui muun muassa kalastusluvista, venevuokrista ja matkoista. Kaikki kulut huomioiden kalastusmatkailijoiden käyttämä rahasumma oli yhteensä noin 5,9 miljoonaa euroa.

Tornionjoen Suomen puoleiset tiedot saaliista ja kalastuksesta perustuvat Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin puoleiset tiedot Ruotsin Norrbottenin lääninhallituksen seurantoihin.

 Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Mäntyharju-Repovesi -reitistön kehittäminen on saanut tunnustusta. Vuoden retkikohde -kilpailun teemana olivat retkeilypalvelut, joihin 33 kilometriä pitkällä Mäntyharjun-Repoveden reitistöllä on juuri satsattu.

– Meidät erottaa muista reiteistä ensinnäkin tietysti saavutettavuus. Mäntyharjulle on helppo tulla vaikka junalla. Pääkaupunkiseudulta voit tulla vaikka pyörän kanssa junassa, hurauttaa tuon reitin Mäntyharjun läpi kansallispuistoon ja sieltä eteenpäin Kouvolaan, ja sieltä taas hypätä junaan kotimatkalle. Lisäksi meillä on myös retkeilypalveluita. Meillä on majoitusta reitin alussa, keskivälissä ja lopussa. Voit valita, haluatko majoittua lakanoissa vai laavulla, kertoo matkailu- ja markkinointisihteeri Piia Mäkilä.

Reitistöltä löytyy valinnanvaraa maastopyöräilijöille, melojille, patikoijille ja perheille.

– Esimerkiksi laavuille voi tulla päiväretkelle. Meiltä löytyy uimaranta ja onkimiseen sopiva laituri. Matkuslammelle on tuotu vene. Jo metsäleikkipuiston suunnittelussakin ovat lapset itse olleet mukana. Siellä on lasten maastopyörärata ja mahdollisuus kiipeillä, myös ulkosoittimia löytyy ja muuta erikoisempaa luontotouhua, luettelee Mäkilä.

Mäkilä muistuttaa, että reitistön lähellä on myös lukuisia kulttuurikohteita, kuten taidekeskus Salmela ja Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalo.

Vuoden retkikohde saa Suomen Messusäätiön 5000 euron suuruisen stipendin, ja se aiotaan käyttää Mäntyharju-Repovesi -reitistön kehittämiseen.

– Olisi hyvä esimerkiksi tehdä hankkeelle saksankieliset nettisivut, joiden avulla pääsisimme Keski-Euroopan markkinoille. Lisäksi suunnitteilla on vedenkestävä kartta melojille, pohtii Mäkilä.

Kilpailu järjestettiin nyt yhdennentoista kerran. Mäntyharju-Repovesi -reitistöä markkinoidaan parhaillaan GoExpo-messuilla Helsingissä.

Lapissa korkeimman prosenttiluvun auringonpimennyksestä kuittaa Kilpisjärvi, jossa Auringosta peittyy 94 prosenttia.

– Kilpisjärvi sattuu olemaan täydellisen pimennyksen linjalla, mutta Utsjoellakin laskennallinen pimennysprosentti on 92 ja Rovaniemellä 89, Utsjoen Ursan puheenjohtaja Juhani Harjunharja sanoo.

Auringonpimennys syntyy, kun Kuu kulkee radallaan Maan ja Auringon välistä.

– Tosiasiassahan aurinko ei pimene, vaan Kuu peittää näkymän Maasta Aurinkoon. Se pimenevä paikka on maapallo, Juhani Harjunharja täsmentää.

Miten pikkuruinen Kuu pystyy peittämään valtavan Auringon?

– Auringon etäisyys Maasta on 150 miljoonaa kilometriä ja Kuun noin 400 000 kilometriä. Kun ne sattuvat olemaan samalla suoralla, niin kulmasuuruus on sama. Siksi Kuu näyttäisi olevan Auringon kokoinen ja pystyy sen peittämään. Me Maassa joudumme Kuun varjoon ja sillä siisti, Juhani Harjunharja tiivistää.

Ei pilkkopimeää

Auringonpimennys alkaa 20.3. noin kello 11 ja kestää ajan, jonka Kuun siirtyminen Auringon edestä vie eli pari tuntia. Jos sattuisi olemaan aurinkoisen kirkas kevätpäivä, olisi henkeäsalpaavaa ja ehkä pelottavaakin, kun yhtäkkiä alkaisi hämärtää ja sitten pimenisi. Juhani Harjunharja tyrmää turhan dramaattiset odotukset.

– Yönpimeyttä ei tule, koska olemme Kuun puolivarjossa. Jos olisi täydellinen auringonpimennys, voisi havaita selkeää pimentymistä ja jopa kirkkaimpia tähtiä Auringon ympäristössä. Tässä pimennyksessä tuskin näkyy yhtään planeettaakaan, Harjunharja toppuuttelee.

Lapin erikoisuus - keskiyön auringonpimennys

Auringonpimennyksiä ei nähdä Suomessa eikä Lapissa joka vuosi, ei edes joka vuosikymmenen aikana.

– 1990-luvun alkupuolella taisi olla yksi ja seuraava Suomessa näkyvä auringonpimennys on vuonna 2018. Se on osittainen auringonpimennys eikä läheskään yhtä täydellinen kuin nyt edessä oleva. Aivan täydellisiä auringonpimennyksiä Lapissa ei ole näkynyt pitkiin, pitkiin aikoihin - ei miesmuistiin. Joten tämän luokan auringonpimennys kuin nyt on todella harvinainen, Harjunharja huomauttaa.

Lapissa on kuitenkin kesäisin se erikoinen piirre, että aurinko valvoo taivaalla yötäpäivää.

– Meillä on ollut keskiyön auringonpimennyksiä, jotka eivät etelässä näy ollenkaan kun siellä ei keskiyön aurinkoa ole. Siinä mielessä Lappi on aika erikoinen paikka, Utsjoen Ursan puheenjohtaja Juhani Harjunharja toteaa.