Äänet herättävät tunteita. Etenkin luonnosta ja sen rauhoittavasta äänimaailmasta haetaan vastapainoa melusaastelle. Jopa pelkkä luontomaisemakuvan katselu saattaa muun muassa alentaa verenpainetta.

Eipä siis yllätys, että moni artikkelia kommentoinut kertoi lempiäänekseen luonnon hiljaisuuden.

Luonnon hiljaisuus on todella rentouttavaa ja antaa uutta puhtia, kirjoittaa Komppaan

Luonnon hiljaisuudessa ja rauhassa oleminen on varsin terepeuttista. Kun on syvällä metsässä ja kuulet kuinka tuuli ujeltaa puiden latvoissa niin mikäs se upeampaa, komppaa Mies Pirkanmaalta

Aivan täysi akustinen tyhjiö ei kuitenkaan rentouta, muistuttaa nimimerkki Hiljaisuuden määritelmä.

Täydellinen hiljaisuus on vain äänieristetyssä studiossa, ja siellä ihmiselle tulee epämiellyttävä olo minuuteissa.

Mustarastas tuo kesän

Lintujen laulu herättää kommentoijissa vahvoja tunteita. Mainintoja saivat muun muassa käki, kuikka, satakieli pääskyset. Kuitenkin yksi linnuista nousi suosituimmaksi kesän merkiksi.

Minulle mustarastaan laulu on rakkain. Se avaa kevään ja virittää mielen kesän odotukseen, kirjoittaa Keltanokka

Kauneinta luonnossa on mustarastaan laulu kevään koittaessa, minusta jatkaa.

Samaa mieltä. Mustarastaan huilun luritus on kaunista kuultavaa (toisin kuin räkättävän serkkunsa). Toivottu kevään merkki. Timbardur62 kommentoi.

Luonnon äänet eivät tietenkään ole kaikkien mieleen.

Eipä ne "luonnon" äänet kovin "rentouttavia" ole. Rekan ääni muistuttaa siitä, että huomennakin on ruokaa lautasella, muistuttaa semi.

Mikä tahansa moottorin ääni, kun olet eksyksissä erämaan armoilla hiljaisuudessa, mustarastas toteaa.

Eläimet tuntevat huomattavasti luultua voimakkaammin ja monipuolisemmin.

Eläinten käyttäytymiseen erikoistuneen biologi Helena Telkänrannan mukaan eläinten tunteita on tutkittu yhä enemmän viime vuosikymmeninä. Niissä on havaittu, että niin sanottuja perustunteita, kuten iloa, surua, pelkoa ja aggressiota on kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla. Tunteet ovat yhtä voimakkaita, olipa eläin kesy tai villi.

– Ei ole syytä epäillä, etteivätkö eläinten tunteet olisi ihan yhtä voimakkaita kuin ihmisten. Sen sijaan monimutkaiset tunteet, jossa eläin esimerkiksi joutuu miettimään, mitähän joku toinen minusta ajattelee, eli häpeä tai kostonhalu, ovat mahdollisia vain ihmisille ja ehkä kaikkein älykkäimmille eläimille, kuten ihmisapinoille.

Telkänranta viittaa muun muassa tilanteisiin, jossa esimerkiksi kissa tai koira pissaa sisätiloihin, ja omistaja tulkitsee eläimen yrittävän kostaa jotain.

– Koston ajatus vaatii niin monimutkaisen ajatuksellisen komponentin, että siihen eivät kissat ja koirat nykytiedon valossa pysty, Telkänranta perustelee.

Koira näkee, jos kaikki ei ole hyvin

Moni koiranomistaja kokee, että oma lemmikki lukee ihmisen tunteita hyvin tarkkaankin. Viimeaikaisissa suomalaistutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi koirat käsittelevät ihmisten puhetta aivoissaan samalla tavalla kuin muiden koirien ääniä.  

– Se ei vielä kerro, mitä tuntemuksia käsitteleminen herättää, mutta se tiedetään, että kaikilla sosiaalisilla eläimillä on kyky oppia toisistaan. Esimerkiksi eläinemot reagoivat herkästi poikastensa hätähuutoon. Niillä on valmiudet reagoida nimenomaan tuttujen yksilöiden tunteisiin, Telkänranta summaa.

Koirien silmien liikkeitä tutkimalla on havaittu, että koira voi tunnistaa kuvista myös tuttuja kasvoja. Koirien katsoessa tuttujen ihmisten kuvia niiden aivoissa tapahtuu samanlaisia muutoksia kuin ihmisillä vastaavassa tilanteessa.

Se, että eläimet reagoivat ihmisen tunteenilmaisuihin, on tutkijan mukaan pitkälti opittua. 

– Ei ole vielä varmuutta, mitä kaikkea lemmikit ymmärtävät tunteista, mutta ne ymmärtävät, jos tilanne poikkeaa normaalista; omistaja on vihainen, allapäin tai erityisen iloinen. Siinä, kuinka pitkälle meneviä asioita lemmikki pystyy ymmärtämään, on yksilöiden välisiäkin eroja. Lisäksi siihen vaikuttaa, kuinka tiivis suhde koiran ja omistajan välillä on.

Kalojen kipu jopa voimakkaampaa kuin ihmisten

Viimeisen kymmenen vuoden sisällä Suomessa on tutkittu paitsi tuotantoeläinten, myös kalojen kipua.

– Voi olla, että kalat kokevat kivun jopa voimakkaampana kuin ihmiset, koska ihmisillä on kehittyneemmät kivunhallintamekanismit aivoissa kuin kaloilla. Kalojen pelkoja on tutkittu vähemmän, mutta esimerkiksi pelko ja todennäköisesti myös mielihyvän tunteet ovat todellisia myös kaloilla, Telkänranta selvittää.

Tuotantoeläinten tunteista tiedetään jo melko paljon. Sika on tunnetusti älykäs eläin, joka selviää joissain älykkyyttä mittaavissa testeissä jopa koiraa paremmin. Sian lisäksi esimerkiksi kanalla ja kalkkunalla on voimakas sisäinen tarve tutkia ympäristöään, ja kliinisessä tuotantoympäristössä se voi kohdistua toisiin yksilöihin.

– Nykyinen pyrkimys siihen, että lihatuotteiden täytyy olla mahdollisimman halpoja, johtaa siihen, että eläinten pito-olosuhteet ovat pelkistettyjä, mikä johtaa ongelmiin, Telkänranta harmittelee.

Toistuva ele paljastaa tunteen

Eläinten tunteita tutkitaan monenlaisilla menetelmillä. Yleensä parhaat ja luotettavimmat tulokset saadaan, kun käytetään useampaa toisistaan riippumatonta menetelmää samanaikaisesti.

Pääsääntöisesti menetelmät voi jakaa kahteen ryhmään. Käyttäytymiseen perustuvissa menetelmissä eläintä seurataan video- ja äänityslaitteiden avulla ja tilanteessa seurataan tiettyjen eleiden ja ilmeiden esiintymistiheyttä.

Fyysisiin reaktioihin perustuvissa menetelmissä eläimen reagointia erilaisiin tilanteisiin pystytään mittaamaan jopa ilman, että eläimeen tarvitsee edes koskea. Tällainen reaktio on esimerkiksi eläimen taistele tai pakene -tila, jolloin verenkielto elimistön ääreisosista pakenee ja kerääntyy lihaksiin.

Koirien kognitiotutkimusta tehdään esimerkiksi Helsingin yliopistossa edelleen aktiivisesti. Telkänranta itse valmistelee eläinten tunteista tietokirjaa, joka ilmestyy elokuussa. 

Metsähallitus kieltää taimenen kalastuksen Oulankajoella ensi kesänä. Kielto koskee Metsähallituksen hallinnoimaa jokialuetta yli 30 kilometrin matkalla.

Muun muassa suosittu kalastusalue Kiutakönkään alapuolella rauhoitetaan kalastukselta. Kuusamolainen harrastajakalastaja Juha Tiermas pitää kieltoa perusteltuna.

– Oikeastaan viime kesän saaliiden perusteella on paikallaan jopa täyskielto taimenelle, sanoo kuusamolainen harrastajakalastaja Juha Tiermas.

Tiermaksen mukaan taimenkesä oli Oulankajoella viime vuonna katastrofaalinen.

– Se oli sekä kalan nousun että saaliin suhteen katastrofi. Sen vuoksi ainakin yksi kesä kannattaa rauhoittaa kalastamiselta.

Vuoden vaihteessa päättyneessä Oulangan Taimen -projektissa selvisi, että viime kesänä Venäjältä vaelsi Oulankajokeen saakka vain toistasataa kututaimenta.

Seurantatilastojen mukaan nousutaimenten määrä oli viime kesänä pitkäaikaistilastoihin verrattuna huomattavasti keskimääräistä pienempi.

Metsähallituksen hallinnoimalla jokialueella Oulangalla on saaliiksi saatu saalisilmoitusten perusteella parikymmentä taimenta kesässä.

Isokylän ja Kallisen metsästyskerho on saanut paljon yhteydenottoja asuinalueella haittaa aiheuttavista variksista. Kerho aikookin anoa riistakeskukselta poikkeuslupaa niiden ampumiseen. Hakemuksen tueksi asukkailta on kerätty adressia.

– Saimme parissa viikossa toista sataa nimeä. Kerääminen lopetettiin jo kertaalleen, mutta kiinnostuksen takia nimiä otetaan vieläkin vastaan, sanoo Marko Kotajärvi Isokylän ja Kallisen metsästyskerhosta.

Storkohmoa tarkkailleen biologin Harri Hongellin mukaan varisten määrä ei ole kasvanut alueella vuosiin. Kotajärven mukaan varikset ovat kuitenkin aiheuttaneet entistä enemmän harmia viime kesästä lähtien.

– Ne ovat sotkeneet kattoja ja penkoneet roskiksia. Lisäksi ne ovat haitaksi esimerkiksi linnunpoikasille. Pihoille laitetuista haukka-pelättimistä ei ole ollut apua.

Ongelmia ovat aiheuttaneet myös harakat ja harmaalokit. Kotajärvi kertoo, että alueella on myös paljon naakkoja, mutta ne eivät ole aiheuttaneet yhtä paljon harmia.

”Ampuminen on viimeinen vaihtoehto”

Poikkeuslupaa ampumiseen anotaan riistakeskukselta. Hakijan tulee antaa mahdollisimman tarkat tiedot estettävän vahingon suuruudesta ja luonteesta sekä vahinkojen estämiseksi tehdyistä toimenpiteistä. 

Hakemuksessa tulee muun muassa kertoa, miksi vahinkoa ei voida estää muutoin kuin lintuja ampumalla.

– Ampuminen on vasta se viimeinen vaihto ongelman poistamiseksi, toteaa riistapäällikkö Stefan Pellas riistakeskuksen Rannikko-Pohjanmaan toimipisteestä.

Uusimmat näkymät Googlen Street View -palvelussa ovat paikasta, jossa ei juuri ole teitä. 

Googlen ja brasilialaisen Sustainable Amazon Foundation (FAS) -kansalaisjärjestön yhteistyön ansiosta palvelussa voi nyt selata panoraamakuvia keskeltä Amazonin sademetsää.

Kuvien ottamiseen käytettiin Googlen Street View Trekker -nimellä kutsumaa kamerajärjestelmää, joka on asennettu reppuun. Parinkymmenen kilon painoisen repun 15 kameraa ottivat panoraamakuvan 2,5 sekunnin välein.

Yhteensä kamera kulki sademetsässä FAS:n työntekijöiden kuljettamana veneissä yli 500 kilometriä jokia ja järviä pitkin ja 20 kilometriä pitkin alueen polkuja työntekijöiden selässä. Palveluun päätyivät näkymät Rio Aripuanã-, Rio Madeira- ja Rio Mariepauá-joilta. Rio Madeira on yksi Amazon-joen suurimmista sivuhaaroista.

FAS jopa rakensi sademetsään köysiradan, jota pitkin he laskivat kameran saadakseen kuvia puiden latvojen tasalta. BBC:n mukaan puiden latvojen tasolta maahan laskeutuessaan kamera saavutti köysiradalla jopa sadan kilometrin tuntivauhdin.

FAS:n työntekijöiden piti etsiä köysiradalle sopivaa rakennuspaikkaa pitkin sademetsää. Lopulta he löysivät noin 60 metrin korkeudesta laskeutuvalle köysiradalle paikan, jossa kamera ei ollut vaarassa törmätä puiden runkoihin tai oksiin. Uutistoimisto AP:n mukaan työntekijät löysivät lopulta sopivan paikan apinalauman avulla.

Reilut kaksi viikkoa kestäneen projektin aikana sen työntekijät vierailivat myös 17 paikallisessa kylässä ja kuvat kylistä löytyvät myös palvelusta.

Google Maps johti uusien lajien löytymiseen

Tämänkertainen projekti on toinen kerta, kun Google ja FAS ovat työskennelleet yhdessä. Ensimmäiset Street View -kuvat Amazonin alueelta lisättiin palveluun vuonna 2012, eli samana vuonna kuin Google julkisti Trekker-kameransa.

Aiemmin Trekker-kamera on tuottanut Street View -valokuvia esimerkiksi veden alta Galapagos-saarilta sekä koiravaljakkoajelulta Kanadan tundralta.

Google toivoo, että uudet kuvat sademetsästä auttavat myös tutkijoita. BBC:n mukaan vuonna 2009 brittitutkija löysi Google Mapsin avulla ennen tuntemattoman metsän Pohjois-Mosambikin vuorilta. Vierailtuaan paikalla hän löysi alueelta lukuisia tuntemattomia lajeja.

FAS on brasilialainen voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö, joka pyrkii edistämään Amazonin sademetsän suojelua ja kestävää kehitystä alueella.

Nyt kuvatulla alueella asuu noin 6 000 perhettä. Alue kärsi vuonna 2014 historiallisen pahoista tulvista, kun vedenpinta Rio Madeira -joessa nousi metrejä. FAS auttoi alueen asukkaita korjaamaan tulvan tuhoamat kotinsa ja viljelysmaansa sekä toimitti heille muun muassa viljelyskasvien siemeniä, rokotteita ja vedensuodattimia.

– Street View'n avulla ihmiset voivat tutustua alueella elävien ihmisten arkeen ja nähdä, minkälaisia haasteita he joutuvat kohtaamaan joka päivä. Maailman täytyy saada tietää sademetsän ja alueella elävien ihmisten arvosta, FAS:n johtaja Virgilio Viana sanoi.

– Nämä on tunnettu rahamäntyinä. Sen takia, että aikoinaan Suomen markkasetelissä oli kuvattuna mänty, rahamänty.

Antero Korhonen kävelee ja katselee ihailevasti vanhoja puita. Ne kasvavat Lempäälästä Valkeakoskelle menevän tien varressa, Sotavallan kartanon kohdalla.

– Toinen on 240, toinen 200 vuotta, jokseenkin siis Tampereen kaupungin ikäisiä.

Mäntyjen oksat kurkottavat kauas rungosta. Iltapäivän aurinko tekee niistä täyteläisen värisiä. Kartanon päärakennuksen kupeessa on kauniina kujanteena erikoisen näköisiä suippoja puita – kartiotammia.

– Näiden ei pitänyt ollenkaan pärjätä Lempäälän ilmastossa. Kuuluisa puutarhuri Arno Kasvikin uskoi, etteivät kartiotammet täällä menesty.

Pienet ja suuremmat tarinat Lempäälän merkittävistä puista olivat ihmisten muisteissa. Monet niistä olivat jo unohtumassa, kun Korhonen keräsi tuon tiedon kirjaksi. Tärkeimpien puiden tarinoista oli ihmisillä erilaisia käsityksiä

– Tarkkana saa olla, että onko tieto oikeaa. Monenlaisia lähteitä on syytä käyttää käyttää.

Uusia puutarinoita syntyy jatkuvasti. Lempäälässä viimeisimpiin kuuluu Nurmen kylässä kasvavan tammen tarina. Tärkeä puu siirsi pyörätien paikan.

– Maan omistaja ja kunnan puutarhuri heräsivät viime hetkellä suojelemaan tammea. Käännettiin kevyen liikenteen väylä lähelle ajorataa. Tammi säilyi ja ilahduttaa asukkaita ja ohikulkijoita vielä ehkä 200 vuotta.

Eniten tarinoita ovat synnyttäneet erityisen vanhat tai kummallisen muotoiset puut. Korhonen innostaa keräämään oman paikkakunnan puutarinoita.

– Toivon todella, että monet innostuisivat tallentamaan elinympäristöänsä.

Uudella kalastuslailla pyritään hallituksen esityksen mukaan parantamaan kaupallisen kalastuksen mahdollisuuksia säätämällä mahdollisuus hakea alueellista kalastuslupaa ely-keskuksilta. Tätä syöttiä keskusta ei haluaisi nielaista. Se ei haluaisi siirtää paikallista päättämistä vesialueiden omistajilta viranomaiskäsiin.

– Jokainen järvi on erilainen. Kyllä osakaskunnat osaavat säädellä ja kehittää omia kalakantojaan, sanoo maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä.

Kokoomuksen mielestä pelko on ylimitoitettua, koska paikalliset toimijat eli osakaskunnat tekevät kalatalousalueilla hoitosuunnitelmat ja ELY-keskus hyväksyy ne. Kokoomuksen varapuheenjohtaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen Janne Sankelo pitää uutta kalastuslakia askeleena kohti kestävää kalastuspolitiikkaa ja kalakantojen hoitoa.

– Kalavesien omistajien asema ei oleellisesti muutu. Kalastuksen säätely perustuu alueilla laadittaviin käyttö- ja hoitosuunnitelmiin, joiden laadinnassa kalastusoikeuden haltijalla on keskeinen asema, Sankelo sanoo.

Kokoomuksen mielestä nyt sovitussa kokonaisuudessa on otettu huomioon uhanalaisten kalakantojen suojelu, vapaa-ajan kalastus, virkistyskalastus sekä niin vesialueiden omistajat kuin ammattikalastajatkin. Uuden lain myötä kalastuksen sääntelyn perusteeksi tulee kestävä kalakantojen hoito ja kalojen luontainen lisääntyminen. Koska kalat eivät noudata vesialueiden tai kalatalousalueiden rajoja, uusi laki luo raamit maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon mielestä valtakunnalliselle kalakantojen hoidolle ja kalastukselle.

– Alueellinen yhteistyö onnistuu vain aidon kumppanuuden kautta vesialueiden omistajien ja eri kalastajaryhmien välillä. Viranomaisten tehtävä on koordinoida kokonaisuutta ja valvoa kalastusta, Orpo sanoo.

– Kun ely-keskus rupeaa enemmän ja enemmän määräilemään kalavesillä, niin se vie kalavesien omistajien intoa tehdä työtä, Leppä sanoo.

Yksi hoitomaksu ja kahdeksan verkon maksimi

Kalastuslaissa myös yleiskalastusoikeuksia ja valtion kalastusmaksuja yksinkertaistettaisiin ja laajennettaisiin yhdistämällä kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastuslupa yhdeksi kalastonhoitomaksuksi, joka oikeuttaisi viehekalastukseen koko maassa. Sen maksaisivat kaikki 18-65-vuotiaat. Onginta ja pilkkiminen säilyvät jatkossakin maksuttomina.

Erimielisyyksistä huolimatta, eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta hyväksyi mietinnön hallituksen esityksestä uudeksi kalastuslaiksi. Valiokunta hyväksyi esityksen äänin 10-6. Keskusta ja Perussuomalaiset äänestivät esitystä vastaan. Valiokunnan mietintöön sisältyy vastalauseita.

Uutta on myös se, että lain tasolla pyritään rajoittamaan vapaa-ajankalastuksessa käytettävien verkkojen määrää yksityisvesialueilla. Lakiesityksen mukaan vapaa-ajankalastuksessa saisi käyttää enintään kahdeksaa verkkoa venekuntaa kohden. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tyytyväinen näihin uudistusesityksiin. Keskusjärjestön mukaan kolmen vuosikymmenen masentavat kokemukset kalastusalueiden ja osakaskuntien kalastuksen säätelyn tehottomuudesta osoittavat, että uudistus tulee tosi tarpeeseen.

Keskusta kritisoi sitä, että samaan aikaan, kun uusi laki rajoittaisi vesialueiden omistajien verkkomääriä, se antaisi ELY-keskuksille oikeuden antaa lupia ulkopuolisille.

– Kalavesien omistajille ja paikalliselle päätöksenteolle pitää antaa mahdollisuus ja luottaa siihen, mutta hallitus ei nyt halunnut luottaa, sanoo Keskustan kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä.

Edellinen kalastuslaki on yli 30 vuoden takaa. Tällä tai ensi viikolla eduskunnan käsittelyyn menevää uutta kalastuslakia on sorvattu melkein kahdeksan vuotta. Uuden kalastuslain on määrä tulla voimaan ensi vuoden alussa.

Tuulivoimaloiden rakentamiseen otetaan vastaisuudessa mukaan myös lintututkijoita.

Porin edustalle Tahkoluotoon rakennetaan maailmanmitassakin ainutlaatuinen merituulipuisto, johon tulee 11 turbiinia. Tuulipuistoon asennetaan uutta lintututka-teknologiaa.

500 000 euroa maksavan tutkan avulla seurataan myös lintujen lentoreittejä ja niiden mahdollisia muutoksia. Ensi kesänä alkava linnustotutkimus jatkuu koko tuulipuiston olemassaolon ajan.

Automaattinen pysäytysmekanismi

Tuulivoimaloiden vaikutuksista lintuihin on väännetty kättä pitkään. Uusia tuulivoimaloita käytetään hyödyksi, kun tutkitaan, miten voimalat vaikuttavat lintuihin.

– Suomessa tuulivoiman linnustovaikutusten tutkimisesta ei ole juurikaan kokemusta, maailmaltakin vasta noin kymmenen vuoden ajalta,  Pöyryn vanhempi suunnittelija, linnustoasiantuntija Aappo Luukkonen sanoo.

Voimaloissa tutkitaan myös lintujen karkotusmekanismeja ja niihin tehdään tutka-avusteinen pysäytysautomatiikka.

– Voimala voidaan pysäyttää automaattisesti, jos lintu lentää liian lähelle tuulipuistoa tai yksittäistä voimalaa, sanoo VTT:n tuulivoimatiimin päällikkö Geert-Jan Bluemink.

Porin Tahkoluodon merituulipuistoon liittyvään linnustotutkimukseen osallistuu VTT:n ja Pöyryn lisäksi Tampereen teknillisen yliopiston Porin-yksikkö. Uuden tuulipuiston rakennuttaa Suomen Hyötytuuli Oy.

Kahta pihtiputaalaista miestä epäiltiin muun muassa metsästysrikoksesta ja petoksesta, kun miehet kaatoivat metsästysseurueensa kanssa hirviä valtion mailta enemmän kuin mihin heillä oli lupa. Myös luvassa oli virheellisyyksiä. Keski-Suomen käräjäoikeus päätyi kuitenkin vapauttamaan miehet kaikista syytteistä.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen metsästysrikoksesta, koska useiden metsästyporukoiden yhteisluvan mukaista kaatolupien määrää ei ole ylitetty, vaikka yksittäiset porukat ne ylittivätkin. Yhteisluvan osakkaina metsästysseurueet sopivat keskenään, kuinka monta hirveä mikäkin porukka voi kaataa.

Syytteen mukaan miehet olivat yhteisluvan ulkopuolella kaataneet kaksi hirveä ilman pyyntilupaa. Oikeus ei pitänyt tekoa tahallisena tai törkeänä huolimattomuutena, mitä metsästysrikoksen täyttyminen olisi edellyttänyt.

Petossyytteissä oikeus piti virheellisten tietojen antamista erittäin moitittavana ja yhteislupajärjestelmän kannalta hyvin vahingollisena, mutta ei katsonut petoksen tunnusmerkistön täyttyvän.

Väärennyssyytteessä, joka koski ampumakokeiden tuloksia, tahallisuus jäi oikeuden mukaan näyttämättä toteen. Toinen epäillyistä oli kuulusteluissa myöntänyt antaneensa virheellisiä tietoja, mutta toinen epäilty oli kiistänyt tahallisuuden.

Syyttäjä on tuomioon tyytymätön ja hän hakee muutosta hovikoikeudesta metsästysrikoksen osalta. Petoksen, petoksen yrityksen ja väärennyksen osalta hän tyytyy käräjäoikeuden ratkaisuun.

Kansainvälinen tutkijaryhmä on löytänyt Hondurasin sademetsän keskeltä tuntemattomalle kansalle kuuluneen suurkaupungin rauniot. Asiasta kertoo National Geographic -tiedelehti, jonka toimittaja ja kuvaaja olivat ryhmässä mukana.

Noin kaksi kilometriä laajalta alueelta löydettiin rakennettuja aukioita, maavalleja, asuinrakennuksia sekä pyramidi. Viitteitä on myös kastelukanavista. Maasta pistää esiin yhteensä 52 taiteellisesti muotoiltua kiviesinettä, muun muassa seremoniaistuimia ja säilytysastioita, joissa on esimerkiksi käärmeiden ja korppikotkien kuvia sekä tyyliteltyjä eläinhahmoja.

Eniten tutkijoita hätkähdytti "jaguaari-mies", hahmo, joka on puoliksi ihminen ja jaguaari. Tutkijoiden mukaan patsas voi esittää shamaania, joka on keskellä muodonmuutosta. Toinen vaihtoehto voisi olla esihistoriallisen pallopelin pelaaja.

Kaupungista löydetyt esineet on ajoitettu suunnilleen ajanjaksolle 1 000 - 1 400 jKr.

Tutkijat eivät ryhtyneet minkäänlaisiin kaivauksiin. He tyytyivät kartoittamaan maan pinnalla näkyvät esineet ja rakennelmat. Maahan uponneena lienee vielä runsaasti esineistöä.

Keitä he olivat?

Kadonneessa kaupungissa Mosquitian sademetsässä elänyt kansa on tutkijoille täysi mysteeri. Kaupungille ei edes ole nimeä. Keski-Amerikan maya-kulttuuria sen sijaan on tutkittu perusteellisesti.

Hondurasissa on elänyt legenda mystisestä Ciudad Blancasta, "valkoisesta kaupungista" tai "Apinajumalan kaupungista".

Löydön jälkeen tutkijat eivät enää usko Ciudad Blancaan. He arvelevat, että viidakon kätkössä voi olla useitakin kadonneita kaupunkeja, jotka muodostavat paljon enemmän kuin legenda antaa ymmärtää. Kyseessä olisi kokonaan unohdettu kulttuuri.

Tutkijoita innostaa myös havainto, ettei kaupunkia ole ilmeisesti millään tavalla aikojen saatossa ryöstetty, vaan alkuperäiset esineet ovat tallella.

Viidakon tuho uhkaa löytöä

Ciudad Blancan legenda oli alkusyynä viidakossa suoritetulle etsinnälle. Vuonna 2012 tutkijat kartoittivat viidakkoaluetta lentokoneesta. Ensimmäiset viitteet kaupunkirakenteista löydettiin ilmakuvista.

Kaupungin sijainti oli äärimmäisen vaikea. Kyseinen viidakkoalue oli täysin koskematon, jopa siinä määrin, että tutkijat arvelivat seudun eläinten näkevän ihmisen nyt ensimmäistä kertaa aikoihin.

Löytöpaikkaa ympäröivät jyrkkärinteiset vuoret ja kulkua vaikeuttavat joet ja suot. Kyseessä on yksi harvoista alueista maapallolla, jota ei ole tieteellisesti tutkittu.

Vaikka kaupunki on syvällä viidakossa, ihmisen vaikutus lähestyy sitä. Laittomat avohakkuut ovat jo noin 20 kilometrin päässä kaupungista.

Valtavia alueita neitseellistä sademetsää hakataan ja poltetaan, ja seutu muutetaan lihakarjan laidunmaaksi. Naudanlihaa myydään yhdysvaltalaisille pikaruokaketjuille.

Tutkijat pelkäävät, että jos hakkuut ulottuvat kaupungin lähelle, merkitsisi se tuhoa ainutlaatuiselle historialliselle löydölle.

Hondurasin viranomaiset vakuuttavat haluaan säilyttää kohteen, mutta toivovat ulkomaista apua. Köyhällä Keski-Amerikan maalla ei itsellään ole voimia hoitaa ja tutkia aluetta.

Kuusamoon helmikuun alussa ajautunut pohjoisilla merialueilla elävä myrskylintu kuoli lyijymyrkytykseen.

Elintarviketurvallisuusvirasto on tutkinut linnun ja löysi sen lihasmahasta litistyneen lyijyhaulin. Myrskylinnun maksan ja munuaisen lyijypitoisuus oli erittäin korkea.

Lintu löytyi sattumalta Kuusamosta ja sitä hoivattiin paikallisten lintuharrastajien voimin. Lintu kuoli juuri ennen sen siirtoa Jäämerelle.

Suomessa myrskylintu on nähty 30 kertaa.

Myrskylintuun törmäsi sattumalta Kuusamon Saapunginkylässä helmikuussa porvoolainen lintuharrastaja ja valokuvaaja Pasi Snellman.

Hämäläisjärvissä jäätä on kolmisenkymmentä senttiä. Leudot säät eivät vielä ole ohentaneet jäitä, mutta paikoin jäät ovat heikentyneet sulamisvesistä.

Varsinkin rannoilla sulamisvedet ovat tehneet jäistä heikkoja, eikä jäällä liikkuminen ole joka paikassa enää turvallista, huomauttaa johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen Ympäristökeskuksesta.

Pohjavedet ovat Hämeessä 20-30 senttiä normaalia korkeammalla. Tällä hetkellä pohjaveden korkeus on hieman laskussa, mutta lumien sulaminen nostaa pohjavedet uudelleen nousuun.

Ammattikalastaja Tom Mattsonin verkkoihin tarttui heinäkuussa reilun 21 kilon turska Ahvenanmerellä. Tämä oli yksi yhdeksästä ennätyskalasta, jotka ennätyskalalautakunta hyväksyi 2000-luvun Suomen ennätys -listalleen viimeisen vuoden aikana.

Listalle pääsivät myös muun muassa 10,42-kiloinen järvitaimen ja 3,804 kiloa painanut suutari. Uusina lajeina listalle merkittiin sinisampi ja valkoevätörö. Uusien ennätysten myös ennätyskalalistalta löytyy yhteensä 87 kala- ja 6 rapulajia.

Internet-ilmiöksi noussut kahden kilon siika ei ole päässyt ennätyskalalistalle suosiostaan huolimatta. Sen sijaan listalla on Nummi-Pusulassa soutu-uistellen saatu 7 kilon siika. Tapauksesta ei tiettävästi ole videomateriaalia.

Eläimen paino voi kuitenkin vaihdella ikäluokassa suuresti. Niinpä tarkempi tieto Perhon susista varmistuu vasta, kun luonnonvarakeskuksen asiantuntijat ehtivät tutkia ruhot.

– Hampaan koepalasta saadaan tieto suden iästä, kertoo Suomen Riistakeskuksen päällikkö Sauli Härkönen.

Metsästäjien luvansaanti vaatii koulutuksen, jossa käydään läpi muun muassa se, miten susiyksilöitä voi tunnistaa. Suositus on, ettei jahdissa ammuta esimerkiksi alfayksilöitä, jotka johtavat laumoja.

– Jahtitilanne on yleensä nopea ja siinä on kyllä kokeneillakin metsästäjillä täysi työ hahmottaa, millainen ja minkä ikäinen yksilö siellä viilettää, myöntää Härkönen.

Kaksivuotisen kannanhoidollisen metsästyksen kokeilussa kerätään kokemuksia siitä, onko tämäntyyppinen suden metsästys järkevää.

Koko maan susijahdissa on tähän mennessä kaadettu 14 sutta. Jahti päättyy 15. maaliskuuta.

Riistakeskus on myöntänyt koko maahan 24 poikkeuslupaa susien kaatoon.

Keski-Pohjanmaalla Toholammin kaatolupa on vielä käyttämättä. Lauma oleili jahdin alussa ilmeisesti metsästysalueen ulkopuolella.

Saimaannorpan seurantaan kehitetään automaattista järjestelmää. Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla (LUT) on kehitteillä konenäkö, jonka avulla saimaannorppayksilöitä voitaisiin seurata nykyistä helpommin.

Konenäkö tunnistaisi norpat niiden turkin kuvioiden perusteella. Laitteen avulla saataisiin reaaliaikaista ja uudenlaista tietoa siitä, miten erittäin uhanlainen laji käyttäytyy, minne yksilöt liikkuvat ja mitä niille tapahtuu.

Tähän asti saimaannorppien tunnistaminen on tehty käsin, ja norppien turkkiin on asennettu lähettimet. Käsin tunnistus on kuitenkin aikaa vievää ja hankalaa, lisäksi lähettimet voivat häiritä jonkin verran eläintä.

– Nyt on tarkoitus auttaa norppien tunnistamista siten, että turkin kuvioista tulee kunkin norpan biometrinen passi. Saimaannorppa voi olla missä asennossa tahansa, joten meidän pitää saada aikaan asentoriippumaton tunnistus tietokoneen konenäkösovelluksella, kertoo tietojenkäsittelytekniikan professori Heikki Kälviäinen Konenäön ja hahmontunnistuksen laboratoriosta.

Automatisointijärjestelmän valmistuttua lopullinen tunnistaminen on tarkoitus tehdä luonnossa olevien riista- ja villieläinkamerakuvien perusteella.

Itä-Suomen yliopiston Saimaannorppa-tutkimusryhmä on pyytänyt LUT:lta apua norppien seurannan automatisoinnin tutkimukseen.

Siian kalastuskausi alkaa heti jäiden lähdettyä ja päättyy, kun vedet lämpenevät.

– Juuri nyt on paras aika. Heti kun vesi lämpenee, rantavesi täyttyy kiiskistä ja särkikaloista, kertoo Helsingin kalastuspäällikkö Matti Mielonen.

Siikaa kalastetaan mato-onkimisen tapaan heittokalastusvälineillä, jotta syötti saadaan tarpeeksi pitkälle matalista rantavesistä.
– Käytössä on liukupaino, päässä pieni koukku ja matosyötti. On tärkeää valita matalat, loivat rannat, joissa on selkeät pohjat. Kun mato sinne heitetään, se ei saa jäädä kiinni leviin tai muihin, Mielonen opastaa.

Kuhakin kelpaa

Varhaisena arkiaamuna Vuosaareen Uutelassa on vielä hiljaista. Linnunlaulu hivelee korvia ja kettu vilistää rantaviivaa pitkin, mutta kalastajia ei vielä näy.

Mielosen mukaan sopivana päivänä siian kalastus on kuitenkin suosittua hommaa. Jos säät ovat kohdallaan, voi onkijoita olla satoja.

Helsinkiläinen Pentti Saarinen uskaltautui keskiviikkoaamuna kevään ensimmäistä kertaa siikaa kokeilemaan. Aiempien vuosien kokemuksen perusteella saalista voi hyvinkin tulla.

– Viime kesänä kaveri lähti tuosta pois ja sanoi, että mitään ei tullut. Menin sitten siihen ja sain hetkessä kolme melkein parikiloista siikaa. Ne sattuivat hyvin kohdalle.

Vaikka siika on ensisijainen tavoite, tarvittaessa muukin kelpaa.

– Eihän sitä tiedä vaikka kuhakin ottaisi, Saarinen toteaa.

Mielonen on samaa mieltä.

– Esimerkiksi Vantaanjoen suulla on kuhan jigitys täydessä käynnissä. Heti kun jäät lähtevät, ne tykkäävät tulla siihen virtaan uimaan.

Sierilän vesivoimalaa on suunniteltu Kemijokeen jo vuosikymmeniä. Voimala tulisi parikymmentä kilometriä Rovaniemen keskustasta ylävirtaan. Pelkkä lupakäsittely on vienyt kymmenen vuotta ja vie vielä vuosia ennen kuin korkein hallinto-oikeus KHO pääsee sanomaan viimeisen sanan.

Tiistaina Kemijoki Oy:n voimalahankkeeseen saatiin yksi välivaiheen ratkaisu, kun Vaasan hallinto-oikeus antoi voimalaa varten vesilain mukaisen vesitalousluvan.

Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professorin Tapio Määtän mukaan hallinto-oikeus päätyi lupaan vesilain intressivertailun pohjalta samoin kuin aluehallintovirasto aiemmin. Määtän mukaan on oleellista huomata, että lupa on ehdollinen.

– Luvan saajalla [Kemijoki Oy:llä] on vesilain mukaisen luvan lisäksi oltava ennen töiden aloittamista myös luonnonsuojelulain mukainen poikkeuslupa tai päätös ettei poikkeuslupaa tarvita, vastaa professori Määttä sähköpostihaastattelussa.

Poikkeuslupa tarvitaan ainakin harvinaisten lajien apilakirjokääriäisen ja laaksoarhon hävittämiseen tai heikentämiseen. Asiaa koskeva Kemijoki Oy:n hakemus on vireillä asian ensimmäisenä asteena ratkaisevassa Lapin Ely-keskuksessa.

Poikkeaa Vuotoksesta

Lapin yliopiston vt. ympäristöoikeuden professori Ilari Hovila vertaa Vaasan hallinto-oikeuden Sierilä-ratkaisua vuosien takaiseen KHO:n Vuotos-tuomioon.

Vuotos hylättiin KHO:ssa koska Vuotoksen tekojärvellä olisi merkittäviä, laajalle ulottuvia haitallisia luontoympäristö- ja vesiympäristövaikutuksia. Hovilan mukaan Sierilän osalta Vaasan hallinto-oikeuden lähtökohta oli, että näitä Vuotoksen tapauksen kaltaisia vesilain ehdottomia esteitä luvan myöntämiselle ei ole.

Myös Hovilan mukaan Vaasan hallinto-oikeus päätyi Sierilän luvan kannalle aluehallintoviraston aiemmin tekemän intressivertailun pohjalta.

– Hyödyt oli suurin piirtein 100 miljoonaa euroa ja haitat alle kymmenen miljoonaa eli hankkeen hyötyjä on siis merkittävästi enemmän.

Myös Hovilan mukaan Vaasan hallinto-oikeus sitoi aluehallintoviraston tavoin Sierilän vesitalousluvan eri menettelyssä käsiteltävään luonnonsuojelulain mukaiseen poikkeuslupaan. Siinä ensimmäisinä asteena on Lapin ely-keskus, jonka päätöksestä voi aikanaan valittaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen ja viimeisenä asteena Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Töitä ei saa vielä aloittaa

Vaasan hallinto-oikeuden vesitalousluvan ehdollisuutta ilmentää osaltaan myös se, että oikeus ei antanut Kemijoki Oy:lle sen pyytämää töidenaloittamislupaa. Yhtiö olisi halunnut aloittaa ripeästi voimalatyömaan jo ennen lainvoimaisia vesilain ja luonnonsuojelulain mukaisia lupia.

Oikeuden mukaan jo alkutyöt muuttaisivat lähistöllä asuvien asuinympäristöä ja viihtyisyyttä eikä ympäristöoloja pystyisi palauttamaan entisen veroisiksi jos lupa jäisi lopulta korkeimmassa asteessa saamatta.

Professori Tapio Määtän mukaan vesitalous- ja muissa hankkeissa töidenaloittamislupa myönnetään aika usein. Sierilän tapauksessa hylkäämiseen ovat Määtän arvion mukaan vaikuttaneet, ettei oloja voitaisi palauttaa entisen veroisiksi vesilain vaatimalla tavalla ja että hanke on käsiteltävä myös luonnonsuojelulain poikkeuslupamenettelyssä.

Sierilä hankkeen varrella on aiemmin kerrottu, että suojellut uhanalaiset lajit apilakirjokääriäinen perhonen ja putkilokasvi laaksoarho ovat ne joiden vuoksi hanke tarvitsee ensiasteena Lapin ELY-keskuksen päätöksen poikkeusluvasta tai päätöksen siitä ettei poikkeuslupaa tarvita.

Ely-keskuksen päätöstä odotetaan lähiaikoina.

Metsiensuojeluohjelma METSO:n ansiosta vapaaehtoisest suojelusta on tullut Keski-Suomessa merkittävää. Viime vuoden aikana METSO-ohjelman kautta uusia metsiensuojelualueita muodostettiin yli 800 hehtaarille, lisäksi Natura 2000 -verkoston kohteita suojeltiin yli 200 hehtaarin alalla.

Luontotyypeistä yleisimpiä olivat runsaslahopuustoiset kangasmetsät, joita oli 480 hehtaaria. Puustoisia soita ja niiden reunametsiä suojeltiin 110 hehtaarin alueelta ja monimuotoisuudelle merkittäviä metsäisiä kallioita, jyrkänteitä ja louhikoita 80 hehtaaria.

Muita luontotyyppejä suojelualueilla edustivat lehdot, pienvesien lähimetsät, tulvametsät ja puustoiset perinnebiotoopit.

Suojellut Natura-kohteet ovat metsäyhtiön omistamia vanhojen metsien alueita: Pihtiputaan Louhukangas, Keuruun Siipikangas ja Kinnulassa Salamajärven kansallispuistoon rajoittuva Soikealamminneva.

Suojeltuja kohteita on ympäri maakuntaa, mutta laajimmat uudet suojelualueet muodostettiin Pihtiputaalle, 249 hehtaaria ja Äänekoskelle, yli 100 hehtaaria.

Virkistyskäytön ja luontomatkailun kannalta merkittävin valtiolle hankittu alue sijoittuu Laukaaseen Kuusan Oitinmäkeen.

Suojelusta aiheutuneista taloudellisista menetyksistä maksettiin maanomistajille korvauksia yhteensä yli 4,5 miljoona euroa, josta 3,4 miljoonaa euroa METSO-ohjelman kohteista. METSO-ohjelman rahoituksella on maakunnassa suojeltu pysyvästi jo lähes 4000 hehtaaria yksityismaita.

Hailuodossa talvea viettäneen mustakurkkurautiaisen paluumuutto on väistämättä edessä lähiviikkojen aikana. Linnulla meni suuntiminen sekaisin ja Pakistanin sijaan se pyrähtikin muutamaksi talvikuukaudeksi Tuomo Annusen ja Riitta Rantapirkolan pihapiirin. Lauha talvi jouduttaa nyt mustakurkkurautiaisen paluuta kotikonnuilleen.

– Kun se ensimmäisen kerran oli talven Suomessa Pieksämäellä, niin silloin se lähti 7. huhtikuuta. Alun perin veikkailin samaa aikataulua. En arvannut, että nyt on jälleen tällainen ennätysaikainen kevääntulo kuten viime vuonnakin, biologi Juha Markkola sanoo.

– Kyllä se varmaan osaa mennä takaisin pesimäpaikoilleen tai mahdollisesti syntysijoilleen. Kaikkein todennäköisintä on, että se on kotoisin Uralilta. Tämän lajin pesimäpaikat ovat pieni läntti Uralilla ja toisaalta laajempi Keski-Aasian vuoristossa, Markkola selventää.

Melkoinen festivaali

Mustakurkkurautiainen on ollut uskollinen pihapiirin asukki Tuomo Annusen ja Riitta Rantapirkolan tilalla. He ovat nähneet linnun lähestulkoon joka päivä. Harvinaista lintua on käynyt katsomassa myös satapäinen joukko lintuharrastajia Suomesta ja ympäri Eurooppaa.

– Ainakin 500 lintuharrastajaa on käynyt katsomassa mustakurkkurautiaista, osa useampaan kertaan. Tiira-havaintojärjestelmän kautta kuvia on käynyt katsomassa yli 3 900 ihmistä.

– Kävijämäärä vastaa festivaalia. Osa vierailijoista on sellaisia, jotka harrastavat lintubongausta Uralilta länteen päin. Siihen kuuluu vähän Pohjois-Afrikkaakin. On helpompi tulla Suomeen ja Hailuotoon bongaamaan tämä lintu kuin lähteä linturetkelle Uralille.

Kaiken kaikkiaan linnun talvehtiminen on sujunut hyvin.

– Marjaniemessä on leppoisampi sää kuin muualla Oulun seudulla. Lintu on pärjännyt hyvin, Markkola kertoo.

Puroja ja avosoille kaivettuja laskuojia ennallistetaan laajalla alueella Sonkajärven Partalassa. Tarkoituksena on hidastaa niiden virtaamaa kivin ja pohjapadoin, jotta ravinteiden kulkeutuminen vesistöön vähenee.

Ojitusalueiden vesiä ohjataan uusilla ojilla avosoille, jolloin ojitusalueilta valuvien vesien kiintoaine- ja ravinnekuormitusta saadaan vähennettyä alapuolisessa vesistössä.

Kunnostettava pinta-ala on noin 23 hehtaaria. Ennallistettavat purot ovat Iisalmen reitin latvapuroja ja Iisalmen reitti on vesistöjen kunnostuksen erityiskohteena. Iisalmen reitillä on paljon maataloutta ja purot ovat matalia, joten ne rehevöityvät helposti.

Kunnostettavien purojen ja laskuojien valuma-alueiden yhteenlaskettu pinta-ala nousee peräti runsaaseen 5 000 hehtaariin. Suomen metsäkeskuksen tilaaman luonnonhoitohankkeen toteuttaa Vapo-konserniin kuuluva Clean Waters.

Varsinaiset kunnostustyöt alkavat ensi viikolla ja niiden on säästä riippuen määrä valmistua vuoden 2016 lopussa.