Ensimmäisenä Pohjoismaissa syntynyt mustamamba on saanut uuden kodin ja on yleisön nähtävillä helsinkiläisen eläintalon Tropicarion näyttelyterraariossa, eläintalo kirjoittaa tiedotteessaan. Tropicarion mukaan mustamamba siirrettiin poikashuoneesta näyttelyterraarioon tänään perjantaiaamuna.

Se on ensimmäinen, joka kuoriutui yhdeksästä munasta neljä ja puoli vuotta sitten. Käärme jakaa tilansa vanhemman mustamambakoiraan kanssa.

– Ensivaikutelman mukaan yhteiselo sujuu sopuisasti, Tropicario toteaa.

Afrikkalainen mustamamba on suurikokoinen myrkkykäärmelaji ja saattaa kasvaa yli nelimetriseksi. Se on yksi maailman myrkyllisimmistä käärmeistä. Tropicario kertoo, että uuden kodin saanut yksilö on tällä hetkellä puolentoista metrin pituinen.

Eduskunta on hyväksynyt hallituksen lakiesityksen uudeksi kalastuslaiksi ensimmäisessä käsittelyssä. Sen mukaan Metsähallitus saa kaksi kolmasosaa Inarijärven kalastusoikeudesta, ja yksi kolmasosa jaetaan paikallisille kalastusoikeuden omistajille.

Vasenryhmän kansanedustaja Markus Mustajärvi esitti hallituksen lakiesitykseen sellaista muutosta, että kalastusoikeus jaettaisiin Inarijärvessä puoliksi valtion ja paikallisten kesken. Sama jako tulee käyttöön lakiesityksen mukaan kaikkialla muualla valtion vesialueilla.

Kansanedustaja Mustajärven esitys kuitenkin hävisi hallituksen esitykselle äänin 97-85. Mustajärven esityksen puolesta äänestivät myös Simo Rundgren (kesk) ja Hanna Mäntylä (ps). Muut Lapin kansanedustajat olivat poissa äänestyksestä.

Eurajoesta löydetyt uudet paakut ovat todennäköisesti peräisin jätevedenpuhdistamo JVP-Euran purkuputken huoltokaivoista.

Vaahtomaisia paakkuja havaittiin Eurajoessa helmikuun alkupuolella. Samaan aikaan Eurajoen virtaama oli väliaikaisesti pienentynyt ja joenpinta oli laskenut poikkeuksellisen alhaalle. Vastaavanlaisia paakkuja havaittiin myös keväällä 2014, jolloin ne todettiin vaarattomiksi.

JVP-Eura tiedottaa, että uusien paakkujen samanaikainen ilmaantuminen pienemmän joen viraaman kanssa viittaa siihen, että jokiveteen on päässyt puhdistamolta hetkellisesti tavallista enemmän kiintoainetta.

Putkilinjaan siivilöitä

Vedenpuhdistamo JVP-Eura on jo ryhtynyt toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Purkuputkilinjan kaivoihin on asennettu siivilöitä, joiden pitäisi estää kaivoon muodostuvien paakkujen pääsy Eurajokeen, vaikka jokiveden pinta laskisi.

Jätevedenpuhdistamo JVP-Euran ongelmat ovat viime vuosina pilanneet Eurajoen vettä, ja jokivesi on ollut useita kertoja käyttökiellossa.

Ongelmat johtuvat muun muassa puhdistamon riittämättömästä kapasiteetista.

17:27 korjattu: Tiedotteen on tehnyt JVP-Eura.

Kisojen aaton aamuna Hauhon SM-pilkin varajohtaja Arimo Matinmäki lähti kairansa kanssa Hauhon Lautsian kisakeskuksen edustalle Ilmoilanselän jäälle. Hän kairasi jäähän muutaman reiän ja sai aina saman tuloksen. Pilkkireiästä nousi kiinteän teräsjään murskaa ja mittatikku kertoi, että jäätä on turvalliset 30 senttiä. Halkeamia ei näkynyt.

Viime vuonna kisat menivät heikon jäätilanteen takia mönkään ja ne jouduttiin siirtämään pohjoiseen. Alkavan kevään ja lauhan sään jännittämisen jälkeen Hämeen Vapaa-ajankalastajapiirin kisaorganisaatio voi huokaista helpotuksesta. Tällä kertaa sää sallii lauantaisen kilpailun.

Tuhansia mustia aukkoja

Miksi eteläsuomalainen jää on riittävän paksua, kun pohjoisemman Suomen pilkkijät ovat tuskailleet kehnoa pilkkikevättä. Arimo Matinmäki selittää, että Ilmoilanselkä jäätyi ilman, että sai ylleen lunta. Jää pysyi tasalaatuisen kovana.

Samaiseen jäähän syntyy lauantain aikana tuhansia ja tuhansia reikiä. Arimo arvioi, että kukin kilpailija vetää jäähän 20-30 reikää. Ja osanottajia suureen kisaan on tulossa ainakin 1 600. Sarjoja on miehille, naisille, joukkueille ja perheille.

Kalaa nousee, arvioi kaksi kahviossa vesialueen karttaa tutkivaa valkeakoskelaista kalamiestä. Varmasti voittajilla on repussaan kisan päättyessä noin viiden kilon saaliita, saattaa olla kymmenenkin.

Kiinnostava kilpailualue

Arimo Matinmäki näyttää mittatikkuaan, joka näyttää koukkupäiseltä makkaratikulta. Märkää metallia riittää kolmanteen teippimerkkiin saakka. Samalla hän viittaa aamuisen lumipyryn sumentamalle Ilmoilanselälle. Sitä rikkovat niemet, saaret ja kaislikkojen reunat.

– Hyviä kalapaikkoja on paljon, hän selittää. Osa pilkkijöistä jää lähilahdille tai saarten tuntumaan, osa juoksee noin kolmen kilometrin päähän paikallisten tuntemille hyville ottipaikoille. Mielenkiintoinen vesialue, jossa voi odottaa hyviä kisoja, Arimo summaa.

Sen verran kevät on tehnyt temppuja, että alustavasti parkkipaikaksi varattu pelto on pehmeä. Niinpä lähirannoilta ja teiltä on saatu sovittua pikaista pysäköintitilaa.

– Noudattakaa pysäköinninohjaajien neuvoja, kehottaa Arimo Matinmäki. Muuten saamme Hauholle sellaisen sumpun, jossa emme pääse jäälle emmekä jäältä kotiin.

Samaan aikaan rannalle jo nousee telttoja, maalialue punnitsemispaikkoineen, ensiapupaikka ja käymäläalue. Ilmassa on paitsi lumipyryä, niin myös suuren ulkoilujuhlan tuntua.

Kiiminki-Kollajan paliskunnan varaporoisäntä Jarmo Kynkäänniemi ei näe mitään hyvää Iijoen vesistöalueelle suunnitellussa Kollajan altaassa. Pääelinkeino eli porotalous olisi vastikään julkaistun raportin mukaan suurin häviäjä. Toki raportti löytää tekoaltaasta hyviäkin puolia.

– Poroelinkeinolla menee tällä hetkellä hyvin. Tuottajalle hintakehitys on positiivista. Tulevaisuus huolettaa, koska kehitämme elinkeinoa määrätietoisesti. Suurin peikko on juuri allashanke, joka sijoittuu kesävasomisalueelle. Allasasia on vetänyt mielet vakavaksi.

– Vertaisin tilannetta niin, että jos ihminen muuten on terve mutta sydän on huono ja pumppu ei pelaa - se kuvaa meidän tilannetta jos allas tulisi, Kynkäänniemi kuvailee.

Kesälaidun on poroelinkeinon henki ja elämä 

Paliskunnan porot siirtyvät maalis- huhtikuun taitteessa Oulun ja Pudasjärven rajamailta Yli-Iin Tannilasta kohti kesälaitumia. Matkaa on noin 35 kilometriä. Osalle poroja laitetaan kaulaan pannat, joiden avulla saadaantarkasti selville porojen liikkeet.

– Sinne ne menevät vasomisalueelle suunnitellulle allasalueelle. Vasat saatetaan maailmaan turvalliseksi koetulla alueella. On ruokaa ja isot suoalueet. Kaikki nämä jäisivät veden alle, maalailee Kynkäänniemi.

Minne porot menisivät jos allas toteutuisi?

– Jaa-a, lähtisivät vaeltamaan ja etsimään uusia vasomisalueita. Etelästä vasomisalueelle tulevat porot mahtaisivat hukkua. Muuallehan ne yrittäisivät hakeutua, jopa ihmisten pariin. En osaa muuta kuin pelätä mitä tapahtuisi, Kynkäänniemi jatkaa.

Kesälaitumien merkitys on todella tärkeä.

– Porovuosi alkaa siitä kun vasominen alkaa. Jos vasomisalue menetetään, menee koko elinkeino. Ei sitä rahalla voi korvata. Vuosisatojen työ menisi hukkaan. Nämäkö pitää meiltä tuhota ja hävittää? Kynkäänniemi kummastelee.

Vesi Pirtinvirrassa Varkaudessa soljuu sulana mutta hyytävän kylmänä. Jäähyhmän keskellä kelluu tyytyväisen näköisenä Arto Keinänen. Kelluntapuku pitää veden ja kylmän kurissa.

Lyhyemmät ja lauhemmat talvikuukaudet on saanut ohjelmapalveluyrittäjän kehittämään uusia tuotteita kokea talvista luontoa.

–  Talvet on nykyisin tosi haasteellisia.  Pirtinvirta on sula läpi vuoden ja keskellä kaupunkia tarjoaa hienon mahdollisuuden kokea luontoympäristön. Jääkelluntaa voi harrastaa kuka vaan ja milloin vaan, on sitten pakkasta tai plussaa,  sanoo LakelandGTE ohjelmapalveluyrittäjä,  luonto-ja eräopas Arto Keinänen.

Veden, lumen ja jään tuotteistaminen on yrittäjän mielestä äärimmäisen helppoa. Täytyy vain olla kekseliäs.  Jääkellunta on miellyttävä kokemus kun ensipelosta pääsee yli ja hyppää virtaan. Keinänen ei pidä ongelmana talvien lauhtumista.

Suomen matkailun valtti edelleen lumi

– Suomen suurimpia valtteja on ollut lumi ja takuu siitä,  että sitä on talvikuukausina. Nyt kun talvet lämpenevät,  kyllä se yksi ongelma tulee olemaan ja vaatimaan ohjelmapalvelutuotteilta paljon enemmän. Vaihtoehtoja on oltava tarjolla, korostaa tuoteasiantuntija Liisa Renfors Visit Finlandista.

Vesielementtiä ei hänen mukaansa vielä hyödynnetä riittävästi. Tuotteita ei ole paljoakaan. Suomi tunnetaan tuhansien järvien maana, mutta tuotteistaminen varsinkin kesän osalta on vielä vähän jäänyt vaiheeseen kansainvälisessä markkinoinnissa.

– Meillä on toki laivoja ja pääset järvelle,  on melontaa ja kalastusta mutta sen ympärille ei sitten ole rakennettu mitään,  kritisoi Renfors.

Matkailun kenttä on valtavasti muuttunut. Rakenteet maakuntien ja kaupunkien matkailuorganisaatioissa ovat erilaisia. Kansainvälisessä markkinoinnissa saadaan näkyvyyttä vain isommilla kokonaisuuksilla. Esimerkkinä Renfors mainitsee Rukan,  joka ei markkinoi vain yrityksenä vaan laajemmin osana Lappia tai jossain yhteydessä osana Scandinaviaa.

– Imagomarkkinoinnissa pitäisi päästä omaan napaan tuijottamisesta. Kerättäisiin isompia kokonaisuuksia. Kyllä se hyöty tulee loppujen lopuksi kunkin yrityksen kohdalle. Ollaan kateellisia että se menee kuitenkin naapurille. Ei se siten ole.  

Matkailuvirta Venäjältä ei ole vielä menetetty

– Vielä pari vuotta sitten valitettavasti vahvasti kaikkia munia laitettiin yhteen koriin eli Venäjä oli se kohdemarkkina numero yksi,  suurin osa panostuksesta meni sinne. 

Renfors muistuttaa, miten haavoittuva tilanne Venäjän osalta on nyt sitten ollut.  Korvaavia matkailumarkkoinita joudutaan hakemaan  Keski-Euroopasta ja uusilta Aasian alueilta.  Mutta toisaalta toivoa Venäjän suhteen ei ole heitetty,  vaan odotetaan että tilanne jossain vaiheessa rauhoittuu. Renfors näkee tilanteen kuitenkin hankalana erityisesti siksi että venäläisillä voi olla myös mielikuva että kaikki on lännen syytä ja että he eivät ole edes tervetulleita länteen.

– Se on asennekysymys,  ei välttämättä rahakysymys.

Tuotepäällikkö Juhani Laakson mukaan kukaan ei pystynyt varautumaan tätä talvea edeltäneeseen kauppaan. Laakso työskentelee turkulaisessa maahantuontiyrityksissä Huntterissa, jonka asiakkaina on suurin osa Suomen pyöräliikkeistä, urheiluliikeketjuista ja merkittävimmistä kauppaketjuista.

– Oltiin vähän housut kintuissa, kun kysyntä lähti niin rajusti. Tämä kausi lähenteli varmaan katastrofia aika monella, pyöriä olisi mennyt paljon paljon enemmän ja paljon aikaisemmin, kun mitä loppujen lopuksi saatiin, harmittelee Laakso.

Isoimmat pyörämerkit ovat jo heränneet läskipyöräintoiluun.

– Uskon, että runkoja valmistavia tehtaita tulee lisää ja renkaiden ja vanteiden määrä kasvaa. Hinnat putoavat, kun sarjat  suurenevat ja tuotepaletti kasvaa pyörämallien ympärille sitä mukaan, kun markkina kasvaa, ennustaa Laakso.

Hinnat putoavat, kun tuotanto kasvaa

Tällä hetkellä paksupyörien keskihintahaarukka on vajaasta tuhannesta eurosta pariin tuhanteen euroon. Mutta jo nyt on saatavilla läskipyöriä muutamalla sadalla eurolla.

– Mitä enempi merkkejä tulee mukaan  niin kilpailua tulee lisää. Tietyt merkit tekee halvempia malleja ja näin paksupyörä tulee vaihtoehdoksi myös normaalikuluttajille, arvioi yrittäjä Jouni Kattilakoski pyöräliike Ridesta Jyväskylästä.

Suomen ainoan polkupyörätehtaan Helkama Veloxin toimitusjohtaja Jari Elamo havaitsi jo viime syksynä Euro Bike -messuilla, että paksupyöristä on tulossa ilmiö.

– Jokainen pyörämerkki oli tuomassa malleja markkinoille. Tähän kauteen Helkaman pyörittämän Suomen Polkupyörätukun liikkeiden kautta tulee myyntiin ainakin kolmenmerkkisiä paksupyöriä, lupaa Elamo.

Tuleeko Läski-Jopo?

Entäpä joko kohta nähdään markkinoilla kotimainen paksupyörä Läski-Jopo?

– Kenties, kenties, katsotaan vuoden päästä keväällä. Tähän kauteen Helkama ei tuo markkinoille itse valmistamaansa paksupyörää, mutta joitain ajatuksia on piirustuspöydällä kautta 2016 silmällä pitäen, sanailee Elamo.

Mutta miksi rakkaalla pyörällä on niin monta nimeä? Pyöräkauppias Jouni Kattilakoski kutsuu pyörää mielummin paksupyöräksi tai lumipyöräksi, mutta hyväksyy myös läskipyörä nimen.

– Läskit pyöräthän siinä on, että ei tarvitse välttämättä muuta läskiä olla pyörän päällä. Hyvä harjoitusmuotohan se on, pikkasen raskaampi polkea kuin perinteinen maastopyörä, summaa Kattilakoski.

Kelillä kuin kelillä ympäri vuoden

Läskipyörän suosion syynä ovat ympärivuotisuus ja se, että sillä pääsee maastossa vaikeakulkuisiinkin paikkoihin. Se ei ole polkusidonnainen niin kuin kapearenkaiset polkupyörät.

– Pyörävaihtoehdoista paksupyörä on paras, jos haluaa päästä kauhean vaikeaan paikkaan. Tämä on suunniteltu nimenomaan kulkemaan vaikeissa olosuhteissa, kiteyttää Jouni Kattilakoski.

Neljän ja jopa liki viiden tuuman levyisillä renkailla talvella pyöräilyä voi verrata lumikengillä etenemiseen.

– Sillä on hyvä kantavuus ja pito ei kyllä lopu kesken. Jäällä tietysti ei pidä muu, kuin nasta, mutta lumessa tämä on kyllä ihan parhaimmillaan, arvioi Kattilakoski.

Läskipyörä toimii hyvin retkikäytössä ja kuljettaa isompiakin taakkoja helpommin, kuin rinkka selässä kävellen.

Paksupyörän ajoasento on aavistuksen pystympi. Ja koska sillä edetään hitaammin niin pyörää ohjataan rengaskoosta riippumatta vähän enemmän ohjaustankoa kääntämällä.

– Perinteisellä maastopyörällä mennään lujempaa eteenpäin ja  ohjaaminen tapahtuu enemmän tai vähemmän pyörää kallistamalla, vertailee Laakso.

Ei vauhti kallossa

Olennaista on, että läskipyörällä ei yritetä ajaa kovaa.

– Tällä ei ole ikinä kiire mihinkään eikä oikeastaan saakaan olla, tällä mennään rauhassa ja seikkailumielellä, muistuttaa Kattilakoski.

– Sun pitää olla vähän luontoihminen, kun lähdet tällä polkemaan. Meno ei ole niin urheilullista, kun muuten maastossa ajaminen, se on lepposampaa, kuvailee maahantuoja Laakso.

– Raskaahkosta ulkonäöstä ja paksuista renkaista huolimatta matkanteko on varsin kevyttä ja jouhevaa ja niillä on todella kiva ajaa, myötäilee pyörätehtailija Elamo.

Juhani Laakso vertaa läskipyöräilyä jopa Harley Davidson –moottoripyörällä ajoon.

– Fiilis, yhteisöllisyys, nauttiminen ja maisemien katselu on tärkeää, ei niinkään se etenemisvauhti, filosofoi Laakso.

Keski-Suomessa Muuramessa on tänään sunnuntaina havaittu poikeuksellisen suuri parvi punapäänarskuja. Lintuharrastaja Teemu Fors havaitsi Muuramenlammella Muuramen keskustan liepeillä yhdeksän koiraslintua sunnuntaiaamuna.

Suomessa punapäänarskuhavaintoja on tehty vuosien varrella kymmeniä. Yleensä lintuja on kuitenkin nähty kerralla kaksi.

Fors arvioi, että Muuramenlammella uivat linnut ovat harhautuneet Suomeen etelätuulien mukana Keski-Euroopasta, jossa sorsalintuihin kuuluva laji pesii.

Punapäänarskut ovat aiheuttaneet lintuharrastajien ryntäyksen paikalle. Forsin arvion mukaan paikalla on käynyt kymmeniä ihmisiä.

– Linnut ovat kuitenkin edelleen paikalla, Fors kertoi sunnuntaina iltapäivällä.

Noin kaksi miljoonaa muuttolintua on saattanut kuolla viime vuonna Kyproksella laittoman pyydystämisen seurauksena, arvioi kyproslainen lintujärjestö Birdlife Cyprus.

Lintuja pyydystetään Kyproksella erikoisherkuiksi ravintoloiden lautasille. Esimerkiksi laulurastaasta saatetaan maksaa pääruokana kyproslaisessa ravintolassa jopa 80 euroa.

Lintujärjestö Birdlife Cyprus on seurannut jo 13 vuoden ajan muuttolintujen liikehdintää ja on huolestunut viime vuoden pyyntimääristä. Järjestön mukaan lintuja pyydystetään eniten syysaikaan, sillä ne ovat silloin pulleimmillaan. Laitonta pyydystämistä tapahtuu järjestön mukaan joka puolella saarta.

Pyydystämisessä käytetään apuna verkkoja ja keppejä, jotka on valeltu tahmealla aineella lintujen nappaamiseksi.

Ennen Kyproksen liittymistä Euroopan Unioniin maassa toteutettiin suuri pyydystäjiin ja ravintoloihin kohdistunut tarkastus laittoman lintupyynnin kitkemiseksi.

Luonnonsuojelijat ovat kuitenkin tyytymättömiä nykytilanteeseen ja syyttävät hallitusta poliittisen tahdon puuttumisesta salapyyntikysymyksessä.

Birdlife Cyprus arvioi, että noin 60 suojelluksi luokiteltua lintulajia on vuosittain vaarassa jäädä salapyydyksiin Kyproksella.

Siitepölyseuranta on alkanut Kaakkois-Suomessa. Siitepölyjä ei ole kuitenkaan vielä havaittu.

– Ensimmäisen allergiariesan eli lepän paikallista kukintaa odotetaan, kertoo Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen.

Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti ennustaa lepän kukinnan alkavan muutaman viikon kuluttua.

Kaakkois-Suomeen kulkeutuu siitepölyjä myös etelätuulen mukana ulkomailta.

Kevään merkkejä jo näkyvissä

Talvi on selvästi jo väistynyt Etelä-Karjalassa, ja ulkona alkaa näyttää keväältä.

– Kasvien silmut turpoavat, ensimmäiset perhoset ovat jo lennossa ja pälvipaikoilla alkaa maassa näkyä liikenhdintää, luettelee Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen.

Tulvatiedottamista tehostetaan Pohjanmaalla. Kyrönjoen ja Lapuanjoen pengerrysalueille on suunnitteilla varoitusjärjestelmä, jonka piirissä ovat pengerrysalueiden asukkaat ja maanomistajat. Veden nousemisesta ja tulvaluukkujen avaamisesta on tarkoitus tiedottaa tekstiviesteillä.

Ensi syksyksi suunniteltu kokeilu on osa pohjalaismaakuntien yhteistä hanketta, jonka tavoitteena on lisätä tietoa tulvista kansalaisten parissa ja opastaa omatoimiseen varautumiseen tulvaherkillä alueilla. Tulviin varautumisen tarvetta korostaa myös se, että tulvavahinkojen korvaaminen siirtyi vuoden 2014 alusta vakuutusyhtiöille.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on myös julkaissut tulvaturvallisuusoppaan.

Hämeenlinnassa aloitettiin viime maanantaina Kutalanjoen kunnostustyöt, jossa joen uomaa laajennetaan parissa paikassa. Lisäksi kolmessa kohdassa jokiuoman virtapaikkoja kivetään muodostamaan suojapaikkoja kaloille, kertoo ympäristökoordinaattori Heidi Kontio Vanajavesikeskuksesta.

Katumajärvestä pääradan ali virtaava joki laskee Vanajaveteen. Kutalanjoella on mittaa vain 1,7 kilometriä ja nimestään huolimatta se on enemmänkin puro kuin joki. Vedenlaatu on joessa ollut pääosan ajasta vähintään tyydyttävää. Kunnostuksilla haetaan ensisijaisesti maisemallista vaikutusta.

Kutalanjoen kunnostustarpeita selvitettiin maastokatselmuksin vajaat kaksi vuotta sitten. Elokuussa 2013 joen virtapaikkojen kalastoa tutkittiin sähkökalastuksella. Kutalanjoen kalasto osoittautui ahvenvaltaiseksi, mutta myös särkeä löytyi paljon. Taimenta ei tavattu, vaikka sekin olisi mahdollista.

– Kunnostusta tehdään enemmän ihmisnäkökulmasta kuin kalojen vuoksi. Tästä haetaan mukavaa lähivesikohdetta. Kivet lisäävät monimuotoisuutta ja antavat potentiaalia jopa taimenille viihtyä täällä, sanoo Kontio.

Onkipaikkaa käytiin jo katsomassa

Tähän saakka Kutalanjoki on virrannut likimain unohdettuna ryteikköjen läpi. Kunnostuksella sen arvoa nostetaan myös ihmisten silmissä. Toinen kaivuukohteista valittiin sen perusteella, että läheinen Kutalan päiväkoti oli toivonut itselleen onkipaikkaa.

– Pari-kolme vuotta on odotettu, että päästäisiin tänne lasten kanssa luontoretkelle ja kalastamaan, kertoo lastentarhanopettaja Marjatta Muhonen.

Vielä keskiviikkona lapset eivät ongelle päässeet, sillä joen ranta-alue oli niin pehmeää, että saappaat upposivat sinne.

– Oli ihan lasten oma keksintö ottaa vavat jo tänne mukaan ja tulla katsomaan paikkaa, jossa kaivinkone oli tehnyt töitä. Kunhan paikat saadaan täällä kuntoon, niin varmasti tulemme tänne kalaan, lupaa Muhonen.

Toinenkaan poikkeuslupa ei auttanut metsästäjiä pääsemään sudenpyyntiin Pohjois-Hämeessä. Hämeenlinnan hallinto-oikeus kielsi pyynnin aloittamisen luvasta tehdyn valituksen vuoksi.

Suomen riistakeskus myönsi poikkeusluvan yhden suden pyyntiin Pohjois-Hämeessä perjantaina.

Luonnonsuojelijat valittivat luvasta välittömästi sen myöntämisen jälkeen, ja jo perjantai-iltana Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta tuli tieto luvan täytäntöönpanon kieltämisestä.

– Kyllä tämä meitäkin ihmetyttää, sanoo riistapäällikkö Jani Körhämö Pohjois-Hämeen riistakeskuksesta.

Sama alue, eri peruste

Poikkeuslupa myönnettiin Mänttä-Vilppulan, Ruoveden, Juupajoen ja Oriveden kuntien alueille. Tällä kertaa lupa myönnettiin susien aiheuttamien vahinkojen perusteella. Esimerkiksi viime viikolla susi tappoi naudan Mänttä-Vilppulassa.

Poikkeuslupa olisi ollut voimassa lauantaista lähtien 21 vuorokautta. Valitusta ei todennäköisesti ehditä käsitellä ennen lupa-ajan päättymistä.

Uuden luvan hakija ja hakemusalue olivat samat kuin tammikuussa myönnetyssä luvassa. Myös silloin valitus esti susijahdin.

Ensimmäinen lupa perustui uuteen susikannan hoitosuunnitelmaan, eli se myönnettiin kannanhoidollisella perusteella.

Hallinto-oikeuksien käytäntö vaihtelee

Tammikuussa Suomen riistakeskus myönsi 24 poikkeuslupaa susien kannanhoidolliseen metsästykseen eri puolilla Suomea.

Kaikista luvista valitettiin, mutta hallinto-oikeudet reagoivat valituksiin eri tavalla. Lupien täytäntöönpano keskeytettiin Pohjois-Hämeessä, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Muualla sudenpyynti voitiin aloittaa valituksista huolimatta.

Koko maan susijahdissa on tähän mennessä kaadettu 16 sutta. Jahti päättyy 15. maaliskuuta.

Vuosikymmeniä uinunut Varjakan saari aiotaan kunnostaa matkailu- ja virkistyskäyttöä varten. Vuosille 2012-2014 suunnatut Euroopan aluekehitysrahaston hankkeet ovat Varjakan osalta päättyneet ja alueen asemakaavaehdotus tulee nähtävillä tänä keväänä.

Nyt Oulu etsii saareen kansainvälistä sijoittajaa, joka voisi hyödyntää aluetta matkailu- ja virkistystoimintaan. EAKR-hankkeen jälkeen peruskorjaus saaressa jatkuu kaupungin omana työnä.

Hankkeen aikana tehtiin kuntokartoituksia ja rakennushistoriallisia selvityksiä, suunniteltiin peruskorjausta ja peruskorjattiin entisen sahayhdyskunnan rakennuksia.

Rahaa myönnetty miljoona euroa

Myös saaren virkistyreittejä rakennettiin. Varjakan sataman laajennus valmistui viime vuoden lopussa. Sataman laajennuksen myötä uusia venepaikkoja tulee tänä keväänä jakoon neljäkymmentä.

Varjakan valtakunnalisesti arvokkaan kulttuuriympäristöön peruskorjauksiin ja satamaan liittyviin hankkeisiin on myönnetty tähän mennessä lähes miljoona euroa.

Visiona on, että vuonna 2020 Varjakka olisi luonnon keskellä oleva elämyspalvelukeskus ja Oulun seudun merkittävä lähimatkailukohde, jossa olisi peruskorjattu historiallinen sahaympäristö, loma-asumista sekä pienvenesatama.

Kevään ensimmäiset muuttolinnut ovat jo lennähtäneet Keski-Pohjanmaan korkeudelle, mutta määrät ovat edelleen pieniä. Vaikka kevät tuntuukin olevan ennätysaikaisessa, lintujen muutto on jäljessä viimevuodesta.

– Viime keväänä oltiin vieläkin aikaisemmassa. Helmikuun loppu ja maaliskuun alku olivat lämpimiä ja lintuja oli vieläkin enemmän kuin nyt. Jos taas verrataan 1980- ja 90-lukuihin, niin silloin elettiin, jos ei sydäntalvea, niin vasta alkukevättä, kertoo kokkolalainen lintuharrastaja Marko Pohjoismäki.

Tällä hetkellä Keski-Pohjanmaalla voi bongata esimerkiksi suuria, noin 500 yksilön tilhiparvia. Rräkättirastaita on ollut myös parinsadan yksilön parvissa.

– Tilhet ovat matkalla pohjoiseen. Suurin osa niistä jäi erittäin hyvän marjavuoden ansiosta ruokailemaan tänne, nyt kun pihlajanmarjat on syöty, niin linnut ovat matkalla takaisin pohjoiseen.  Määrät ovat poikkeuksellisen suuria.

Rintamamuuttajat lähtökuopissaan

Olosuhteet linnuille ovat jo hyvät: pellot ovat sulina, vesistöt auki ja maakin jo monin paikoin paljas eli linnut löytävät helposti ravintoa. Lähialueilla ja Keski-Euroopassa talvehtivat linnut reagoivat nopeasti olosuhteiden muutoksiin.

– Niin sanotut rintamamuuttajat lähtevät liikkeelle jo muutaman päivän lämpöjakson jälkeen, kun mittari nousee esimerkiksi 5 pakkasasteesta 10 lämpöasteeseen. Näitä rintamamuuttajia ovat esimerkiksi töyhtöhyypät, kiurut ja lähellä talvehtivat linnut kuten joutsenet.

Lämpimän ilmavirran suunta vaikuttaa myös lintujen muuttoon. Jos lämmin ilma virtaa etelästä, lähtevät linnut liikkeelle. Sen sijaan viime aikoina koetut lännestä puhaltavat lämpimät Föhn-tuulet eivät niinkään saa lintuja liikkeelle. Kokenut lintuharrastaja on pannut merkille muuton aikaistumisen

– Hyönteissyöjistä valtaosa talvehtii Afrikassa, niiden kohdalla puhutaan viikon tai kahden siirtymässä 20–30 viime vuoden aikana. Rintamamuuttajilla voidaan puhua kolmesta neljään, jopa viiden viikon siirtymästä, kertoo Pohjoismäki.

Viime vuonna tähän aikaan kiurut olivat jo Kokkolan korkeudella äänessä, vielä niitä ei ole näkynyt. Pietarsaaressa puolestaan havaittiin sunnuntaina kolme kiurua. Nyt onkin aika viritellä linturetkivarusteet kuntoon.

– Muutto on vasta alkutekijöissään, tästä se kiihtyy päivä päivältä. Nyt on oikea aika nauttia näistä päivistä. Tässä odotellaan kaikkia, ensimmäisenä vesilintuja ja kahlaajia. Pari viikkoa kun mennään eteenpäin tällaisissa säissä, niin pelloilla on satoja joutsenia.

Hämeen ELY-keskus on hallintopakkomenettelyllä velvoittanut forssalaista Envor Biotechiä hoitamaan jäteasiansa kuntoon, niin etteivät lupaehdoissa määrätyt raja-arvot enää ylity. Ely on painostanut yhtiötä toimiin 50 000 euron uhkasakolla.

Envor valitti hallintopakkomenettelystä Vaasan hallinto-oikeuteen, joka viime viikolla hylkäsi valituksen.

Samalla hallinto-oikeus antoi Envorille lisäaikaa kesäkuun loppuun asti hoitaa jätevesiasiansa kuntoon niin, ettei typpeä pääse enää vesistöön yli ympäristöluvassa annettujen raja-arvojen.

Alkuperäisessä ympäristöluvassa typpeä sai yhtiöltä lähtevässä jätevedessä olla 660 kiloa vuorokaudessa. Tämä ei Envorille tuottanut vaikeuksia.

Kesällä 2013 lupa-ehdot tiukkenivat kuitenkin selvästi, sillä siitä eteenpäin typpeä on saanut olla mukana vain 90 kiloa vuorokaudessa. Yhtiö on ylittänyt uudet raja-arvot 12 kuukauden aikana yhdeksän kertaa.

Uuden teknologian pitäisi ratkaista typpiongelma

Envor yrittää saada typpipäästönsä kuriin uuden biokaasulaitoksen yhteyteen rakennetulla typenpoistolaitoksella. Siellä rejektivesien sisältämä typpi erotetaan muuttamalla se kaasumaiseen muotoon. Syntynyt typpikaasu jalostetaan edelleen nestemäiseksi ammoniumsulfaatiksi.

Forssan Lehdessä yhtiön toimitusjohtaja Asko Hänninen vakuuttaa, että jos kaikki menee suunnitellusti niin Forssan kaupungin jätevedenpuhdistamolle, sitä kautta Loimijokeen ja edelleen Itämereen päätyy pienempi määrä typpeä.

Yhtiö ilmoitti julkisuuteen tammikuussa, että uusi teknologia vihitään omaan tuotantokäyttöön syksyllä. Nyt aikataulua joudutaan kirimään, sillä uuden menetelmän pitäisi jo kesäkuun loppuun mennessä todistaa toimivuutensa painamalla Envorin typpipäästöt alle raja-arvojen.

Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan vedenpinnat alkoivat kääntyä jo alkuviikosta laskuun Vantaajoessa Riihimäen Peltosaaressa ja Versowoodin sahan kohdalla.

Pääkaupunkiseudulla, Vantaan alajuoksulla vedenpinnat ja virtaus puolestaan kasvavat vielä voimakkaasti. Näin käy esimerkiksi Oulunkylässä.

Länsirannikolle laskeva Lounais-Hämeen Loimijokikin on jo tulvakorkeudessa. Joki on tulvinut osin matalimmille rantaniityille Jokioisilla.

Puujoessa huippulukemat

Myös Vanajaveden vesistön latvoilla Puujoessa virtaamat ovat kasvaneet lumien sulettua kevään huippulukemiin. Puujoen latvat sijaitsevat Kanta-Hämeessä Hausjärvellä ja eteläisessä Janakkalassa. 

Kokemäenjoen säännöstellyn vesistöalueen järvien vedenkorkeudet ovat monin paikoin ajankohdalle tavanomaisia tasoja korkeammalla. Ne kuitenkin laskevat keväiseen tapaan lähiviikkojen aikana.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan muun muassa Mallasveden ja Iso-Roineen vedenkorkeudet ovat nousussa ja maaliskuussa selvästi tavanomaista korkeammalla.

Suomen riistakeskuksen tilastoista selviää, että suurpetojen aiheuttamat porovahingot Lapissa ovat kasvussa, jos asiaa mitataan löydettyjen ja korvattujen porojen määrällä.

Vuonna 2004 suurpetojen aiheuttamia porovahinkoja raportoitiin Lapissa 1250 kappaletta. Vuonna 2013 porovahinkoja oli yhteensä 4602 kappaletta.

Eniten on noussut ahman aiheuttamat porovahingot. Vuonna 2013 ahman aiheuttamat porovahingot muodostivat peräti 70 prosenttia kaikista suurpetojen aiheuttamista vahingoista.

Suurpetoja kaadetaan myös enemmän

Kymmenen viime vuoden aikana maasuurpetoja - ilvestä, karhua ja sutta - on kaadettu enemmän.

Esimerkiksi metsästysvuonna 2004/2005 Lapissa kaadettiin kaksi sutta vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla ja kymmenen karhua kannanhoidollisilla poikkeusluvilla.

Metsästysvuonna 2013/2014 vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla kaadettiin seitsemän ilvestä, kolme karhua ja kahdeksan sutta. Kannanhoidollisilla poikkeusluvilla kaadettiin samana metsästysvuonna 9 ilvestä ja 18 karhua.

Suden pyyntiin ei tarvittu pyyntilupaa poronhoitoalueella säädettynä metsästysaikana 1.10. - 31.3. vuoteen 2001 asti. Sen jälkeen suden pyyntiin tarvittiin pyyntilupa riistanhoitopiiriltä. Kyseessä ei ollut poikkeuslupa, vaan normaali pyyntilupa.

Pyyntilupia myönnettiin sudelle vuoteen 2007 asti, mutta 1.8. 2008 alkaen kaikki susiluvat Lapissa ovat tähän talveen asti ovat olleet niin sanottuja vahinkoperusteisia poikkeuslupia.

Kannanhoidollista sudenpyyntiä ei siis ole Lapissa tällä hetkellä.

Ahmavahingoista raportoidaan eniten

Lapissa vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla kaadetaan vuosittain joitakin ilveksiä, karhuja ja susia. Susien ja ilvesten määrässä on vahinkoperusteisissa poikkeusluvissa vuosittaista vaihtelua. Karhun kaatoon myönnetyt vahinkoperusteiset poikkeusluvat ovat marginaalissa.

Ahma on neljästä suurpedosta ainoa, jonka pyynti ei tällä hetkellä ole sallittua poikkeus- tai pyyntiluvan nojalla.

Ahmalla ei ole myönnetty pyynti- tai poikkeuslupia sen jälkeen, kun se rauhoitettiin täysin vuonna 1982.

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan asetusta  poikkeusluvista ahman metsästykselle. Ministeriön mukaan asetuksen on määrä olla lausuntokierroksella ensi syksynä.

Suurpetojen määrän arviointi Lapissa vaikeaa

Suurpetojen kannan koon arviointi Lapissa on eteläisempää Suomea hankalampaa.

Julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen Suomen riistakeskukselta kertoo, että Lapissa suurpetojen kannan koon arviointi on haastavaa, sillä etäisyydet ovat pitkät ja havaintoverkosto laaja.

Esimerkiksi susi voi uutta elinpiiriä etsiessään liikkua pitkiäkin matkoja. Norjassa pannoitetusta sudesta on tehty havaintoja Suomen Lapissa. Samoin myös Suomen Lapista liikkuu susia Ruotsiin.

Härkönen kuitenkin uskoo, että esimerkiksi susi on eläin, jonka havannoista raportoidaan aktiivisesti.

Akatemiaprofessori Markku Kulmala tutkii asioita, joista osaa ei pysty havaitsemaan silmin. Jopa halkaisijaltaan millimetrin miljoonasosan kokoisilla aerosoleilla on kuitenkin ratkaiseva merkitys ilmakehässä.

Kipinän luonnon tutkimiseen Kulmala sai kesätöissä sahalla heinikossa pilviä katsellessaan. Pilvet vaihtuivat pienhiukkasiin maisteriopinnoissa, jolloin aerosolien riskit tulivat tietoisuuteen.

– Alun perin kuvittelin, että kun teen pari yhtälöä niin se on siinä. Mutta se ei oikein pitänytkään paikkaansa. Piti ottaa vähän enemmän selvää, Kulmala miettii aikaa muutaman kymmenen vuoden taakse.

Nyt Helsingin yliopistossa työskentelevä Kulmala on tieteenalansa viitatuin tutkija vuodesta 2011 alkaen. Herra Ilmastoksikin tituleeratulla Kulmalalla on väistämättäkin tietoa, mitä ilmastonmuutokselle tulisi tehdä.

– Talouskasvu ja epäpuhtauksien päästöt kulkevat käsikädessä. Siihen tulee saada muutos.

Kulmalan mukaan yksi ratkaisu on metsissä. Boreaalinen biosfääri eli metsät, pensaat ja maaperä imevät hiiltä, tuottavat uusia aerosolihiukkasia ja siten antavat meille lisäaikaa. Silti ratkaisujen tekemisessä ei voida juurikaan odottaa.

– Meillä on noin 40 vuotta aikaa tehdä suuri muutos. Näkemykseni on, että meillä on vielä hyvät mahdollisuudet, mutta selvä muutos ympäristökulutuksen osalta on saatava aikaiseksi, Kulmala painottaa.

Istuta kuusi tai mänty ilmastonmuutoksen estämiseksi

Osaltaan merkittävä tiedonlähde koko maapalloa koskevien ratkaisujen tekemiseen sijaitsee Hyytiälässä. Akatemiaprofessori tutkimusryhmineen perusti sinne SMEAR II -mittausaseman vuonna 1995. Juupajoen mittausaseman myötä tiedetään, että ainakin puolet kaikista aerosoleista on syntynyt luonnossa.

Maailmanlaajuisten ilmastonmuutosta, ilmanlaatua ja koko maailman laajuisten ratkaisujen tekemisessä mittausasemalla on ollut tärkeä rooli. Tarkkojen mittausten lisäksi myös tavallisella ihmisellä on käsissään avaimet puhtaampaan tulevaisuuteen.

Kulmalalla on tähän selkeä ohje.

– Jos on pienikin mahdollisuus, niin istuta puita. Suomalainen havupuu, kuusi tai mänty on hyvä vaihtoehto, Kulmala ohjeistaa.

Myös kohtuullisesti ja tuhlailematta eläminen on suositeltavaa.

– Voidaan ajatella, että yksi pieni teko ei vaikuta mitenkään. Mutta jos miljardit ihmiset tekevät niitä pieniä tekoja, niillä on lopulta suuri vaikutus.

Syvällinen ymmärrys asioista tärkeää

Ilmastonmuutoksesta puhuminen on edennyt viime aikoina hieman käsijarru päällä. Taantuma painaa ja ilmastoasiat siirretään helposti syrjään keskusteluista. Kulmalan mielestä ilmastonmuutoksesta on tarpeellista puhua, mutta tärkeintä olisi lisätä monitieteellistä ja kokonaisvaltaista ymmärrystä.

– Syvälliset selitykset eivät mahdu 40 sekuntiin pääuutisissa. Kysymys ei ole yksittäisestä tieteen saavutuksesta, vaan maapallosta ja sen monimutkaisista systeemeistä, akatemiaprofessori selventää.

Syvempää käsitystä asioista on nyt ryhdytty pohtimaan kolmen eri yksikön voimin. Mikkelin Vihreän kemian laboratorion, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Kulmalan tutkimusryhmän alkanut yhteistyö pyrkii tekemään läpimurtoja niin laajoissa globaaleissa kysymyksissä kuin paikallisten ongelmien tasolla. Eri osaamisalueiden yhdistämisellä tavoitellaan ratkaisuja huippututkimuksesta käytännönsovelluksiin.

Kulmalan kohdalla pilvien tuijottelu kahvitauoilla muuttui vuosien varrella tiedepalkintojen ja ansioiden vastaanottamiseksi. Menestyminen ei ole kuitenkaan Markku Kulmalalle tärkeintä.

– Menestys tuntuu aina kivalta. Mutta tutkijana en pyri titteleihin, vaan siihen että voi ymmärtää ja ratkaista ongelmia. Tärkeintä tutkimuksessa on pitkäjänteisyys. Lyhyessä ajassa emme pysty saamaan mitään merkittävää aikaiseksi.

Jäätietojen kerääminen alkoi Suomessa 1800-luvun puolivälissä ilmastollisten tutkimusten yhteydessä. Jäähavaintoja tehtiin säännöllisesti pitkin rannikkoa, mutta tiedot analysoitiin vasta kuukausia jälkikäteen. Ensimmäinen tosiaikainen viikkojääkartta julkaistiin 1915 ja päivittäisiä karttoja on julkaistu vuodesta 1994. Radiossa jäätiedotusten luku alkoi vuonna 1927.

Lentotiedustelu jääseurannan apuna yleistyi toisen maailmansodan aikana. Seuraava edistysaskel oli tutkasatelliittikuvat. Nykyään satelliittikuvien lisäksi tietolähteitä ovat kotimainen sääpalvelu, jäätutkimus, muiden maiden meteorologiset laitokset sekä merenkulun toimijat.

Sentinel-satelliitit erikoistuneet merijään havaitsemiseen

Täksi talveksi Ilmatieteenlaitoksen jääpalvelu on saanut käyttöönsä entistä parempia kuvia uudelta Sentinel-1-satelliitilta.

– Nyt saatavat kuvat tuovat tietoa jään peittävyydestä ja ominaisuuksista. Sentinelin kuvat ovat käytettävissä noin puolen tunnin sisällä siitä, kun satelliitti on tehnyt mittaukset tietyltä paikalta. Sentinel voi kuvata myös kaikissa sääolosuhteissa ja auringon valaistuksesta riippumatta, sanoo ilmatieteenlaitoksen tutkimuspäällikkö Jyri Heilimo.

Jäätilanteen arviointi mahdollistaa talvimerenkulun

Talvimerenkulun mahdollistaa vain luotettava jäätilanteen arviointi, mitä varten Ilmatieteen laitoksen jääpalvelu tarvitsee satelliittikuvia Itämeren jääpeitteisiltä alueilta päivittäin. Kuvista saatu informaatio julkaistaan Itämeren jäätilanteesta kertovana jääkarttana, jollaista ei tässä muodossa tehdä missään muualla.

Tänä talvena jäätyminen alkoi marraskuun puolivälissä Perämereltä ja laajimmillaan jäätä oli 23. tammikuuta runsaan 50 000 neliökilometrin alueella, kertoo jääasiantuntija Jouni Vainio Ilmatieteen laitokselta.

Satelliitit paljastavat jääalueiden muutokset

Satelliitit ovat tehneet mahdolliseksi tarkkailla Arktisen merijään peittoa, paksuutta ja tilavuuden muutoksia koko alueen laajuudelta. Koillis- ja Luoteisväylät avautuivat satelliittiseurannan aikakaudella ensimmäistä kertaa vuonna 2007. Vuoden 2012 syyskuussa kuvista nähtiin, että merijään laajuus saavutti kaikkien aikojen pienimmän arvon, 3,41 miljoonaa neliökilometriä.

Tutkimusalus tuo uutta tietoa merijään liikkeestä

Norjalainen tutkimusalus RV Lance ajelehtii jäiden mukana Jäämerellä. Aluksen jäätutkan ja satelliittien tietoja täydennetään jääkentälle asennetulla kymmenellä erilaisella poijulla, jotka mittaavat merijään paksuutta, liikettä ja puristavuutta.

Havainnot ilmentävät, miten yksittäiset lautat tai koko jääkenttä keskimäärin liikkuu. Liikkeen lisäksi jääkenttä railoontuu, valliintuu ja hiertyy. Jääkenttä on muodostunut liikkeeltään yhtenäisistä alueista, jotka ovat suurempia kuin yksittäiset jäälautat. Näiden alueiden välissä tapahtuu suuria muutoksia; jääkenttä avautuu ja railoissa muodostuu uutta jäätä. Toisinaan jääalueet hiertyvät toisiaan vasten tai puristuvat, jolloin ohuesta jäästä muodostuu paksuja jäävalleja.

Näiden uusien havaintojen perusteella voidaan parantaa merijään fysikaalista kuvausta ilmastomalleissa ja arvioida, miten jääolot muuttuvat tulevaisuudessa.