Suomen uusin kansallispuisto sai tunnuseläimekseen harmaapäätikan. Tunnus valittiin yleisöäänestyksellä. Logon suunnitteli Metsähallituksen graafikko Jari Kostet piirsi Teijon logosta neljä erilaista versiota: lepakon, suppilovahveron, oravan ja harmaapäätikan.

– Teijon kohdalla olisin itse ollut lepakon kannalla, mutta yleisö päätti. Lepakko olisi ollut virkistävä ja mielenkiintoinen, vähän huonosti tunnettu lajiryhmä. Se on myös graafisesti selkeä.

– Tein tikasta tarkoituksella lähikuvan. Luonnossahan sävyt vaihtelevat pehmeästi, mutta päässä oli selkeät kuviot. Tikkalaji on tuiman näköinen, mutta värit ovat pirteitä, Kostet sanoo.

Susi ja hirvi yhä vapaina

Kostet on suunnitellut lähes kaikkien kansallispuistojen logot. Hänen omia suosikkilogojaan ovat Seitsemisen näätä, Nuuksion liito-orava ja Hiidenportin pöllönpoikanen.

Suuri osa puistoista on saanut tunnukseensa linnun. Sellaiset suuruudet kuin susi ja hirvi odottavat vielä ottajaansa, mutta karhu on varattu.

– Linnut ovat ihmisille ehkä näkyvämpiä, kun taas nisäkkäät piilottelevat ja kasveilla on lintuja pienempi harrastajakunta, Kostet pohtii lintujen suosiota.

Linnansaari vaihtaa norppaan

Vaikka Suomessa ei ole pulaa lajistosta, kahdelle puistolle on tupsahtanut sama tunnuseläin. Viime vuonna avattu Etelä-Konneveden kansallispuisto otti logoonsa jo aiemmin Linnansaaren puiston tunnukseksi valitun kalasääsken.

Linnansaaressa ei tästä kuitenkaan pahastuttu, vaan puistossa päätettiin aloittaa uuden logon työstäminen.

– Olemme miettineet, miksi meillä ei ole norppaa logossa, koska se on Linnansaarelle leimallisempi. Linnansaari on saimaannorpan koti. Uusi logo tulee kevään aikana, kertoo Luontokeskus Oskarin palvelupisteen hoitaja Tiina Linsen.

Osalla puistoista on jopa kaksi nimikkolajia. Kolmella puistolla tunnus on eloton. Yhden puiston tunnus on puolestaan kiistelty vieraslaji. Listasimme alle kaikkien 39 puiston tunnukset.

Kansallispuistojen tunnukset

Etelä-Konnevesi – viime vuonna kansallispuistoksi nimetyn suojelualueen tunnus on kalasääski.

Helvetinjärvi – puiston tunnus on jylhä rotkomaisema.

Hiidenportti – Sotkamossa sijaitsevan rotkoisen ja kallioisen maiseman tunnus on lapinpöllön poikanen.

Isojärvi – puiston tunnus on Suomeen 1930-luvulla tuotu vieraslaji, tuuheaturkkinen kanadanmajava.

Itäinen Suomenlahti – merilinnuistaan tunnetun puiston tunnuseläin on riskilä.

Kauhaneva-Pohjankangas – kävijämäärältään Suomen pienimmän kansallispuiston logossa vipeltää liro.

Koli – vaaramaiseman tunnuksessa komeilee kaskikoivikko. Kolilla kasketaan edelleen vuosittain, jotta tulta vaativat lajit, kuten tulipalojen perässä lentävä kaskilatikka, menestyisivät alueella.

Kolovesi – puistolla ei ole omaa tunnuseläintä. Kansallispuiston tunnuksessa komeilevat Koloveden maisemista tutut kalliomaalaukset.

Kurjenrahka – kansallispuistoa symboloi osuvasti kurki.

Lauhanvuori – tunnus on vikkeläliikkeinen kärppä.

Leivonmäki – tunnuseläin on kehrääjä, joka viettää kesät Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta talvehtii Afrikan savanneilla.

Lemmenjoki – laajojen jänkien ja karujen tunturimaisemien hallitsemaa aluetta symboloi Euroopan suurin näätäeläin, ahma. Puisto on Suomen suurin ja yksi Euroopan laajimmista metsäerämaista.

Liesjärvi – puiston tunnuksessa komeilevat suomalaisesta perinnemaisemasta muistuttavat ruiskaunokki ja rukiintähkä.

Linnansaari – puisto jakaa saman tunnuksen Etelä-Konneveden kansallispuiston kanssa. Puiston tunnuksessa lentää kalasääski. Vuoden 2015 keväällä tunnuseläin vaihtuu saimaannorppaan.

Nuuksio – liito-orava, joita elää kansallispuiston alueella noin 200.

Oulanka – tunnuksessa kukkii uhanlainen neidonkenkä.

Pallas-Yllästunturi – kävijämäärältään Suomen suosituimman kansallispuiston tunnuseläin on pulmunen, joka saapuu kevään muuttolinnuista ensimmäisten joukossa puistoon.

Patvinsuo – Pohjois-Karjalassa sijaitsevan puiston tunnus on metsän kuningas, karhu.

Perämeri – alueella on kaksi tunnusta: linnuista lapintiira ja kasvimaailmasta ruijanesikko.

Petkeljärvi – tunnuksessa on kuikka, joka pesii puiston erämaajärvillä.

Puurijärvi-Isosuo – lintuparatiisin tunnuksia ovat ulpukka ja ruskohukankorento.

Pyhä-Häkki – Suomen pienimpiin kuuluvan kansalispuiston tunnuseläin on palokärki.

Pyhä-Luosto – kansallispuiston logoa koristaa metsämiehen kaveri, kuukkeli.

Päijänne – laguuneista ja hiekkarannoista tunnettu puisto pitää logossaan selkälokkia.

Repovesi – kuten nimestä voi päätellä, Repovedellä tunnukseen on valittu kettu.

Riisitunturi – puiston logoon on päässyt tykkylumen peittämällä kuusenoksalla kykkivä hiiripöllö.

Rokua – jääkauden jäljeltä jääneiden dyynien, paahderinteiden ja suppalampien keskeltä tunnuslinnuksi nousee leppälintu.

Saaristomeri – alueen tunnuseläin on suojelun ansiosta toipunut merikotka.

Salamajärvi – suoluonnosta tunnetun puiston tunnus on metsäpeura.

Seitseminen – aarnimetsien ja perinnemaisemien puiston logonssa kerälle kiertyy näätä.

Selkämeri – Suomen puhtaimman merialueen tunnuksina ovat linnuista isokoskelo ja levistä ainoastaan Itämeressä esiintyvä pikkuhauru.

Sipoonkorpi – puiston tunnus on nykyisin rauhoitettu huuhkaja, josta kuitenkin maksettiin tapporahaa vielä 1900-luvun alussa.

Syöte – pohjoisen puiston logoon on valittu niittylato vaaramaiseman keskellä.

Tammisaaren saaristo – Uudellamaalla sijaitsevan puiston tunnus on saariston asukkaiden vihaama ja rakastama haahka.

Teijo – Suomen tuoreimman kansallispuiston nimikkoeläimeksi valittiin yleisöäänestyksellä harmaapäätikka.

Tiilikkajärvi – puiston tunnuksessa näkyy Täyssinän rauhan rajakiven merkit. Rauha solmittiin vuonna 1595. Siitä jäi muistoksi rajakivi, johon hakattiin Ruotsin ja Venäjän merkkeinä risti ja kruunu. Kivi on keskellä järveä.

Torronsuo – Suomen syvin suo on saanut tunnuksekseen karpalon.

Urho Kekkosen kansallispuisto – kolmen lappilaiskunnan alueelle levittyvän, Suomen toiseksi suurimman puiston tunnuseläin on maakotka.

Valkmusa – uhanalainen ja värikäs perhonen, rämekulmumittari.

Kansallispuistoihin ja niiden tunnuksiin voi tutustua osoitteessa www.luontoon.fi/kansallispuistot.

Helmikuussa Etelä-Lapin alueella on vielä paksu lumivaippa, mutta maisemasuunnittelija ja hortonomi Minna Hänninen on sitä mieltä, että nyt on korkea aika suunnata katse kesään.

– Varsinkin jos ajattelee, että kesän korvalla olisi jo rakentajia pihalla, niin alkutalvesta tai vähintään alkukeväästä pitäisi suunnitelmat tehdä, hän huomauttaa.

Parhaillaan pihalla ei paljonkaan voi nyt tehdä, joten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

– Jos pihasta löytyy hyvä asemakuvapiirros tai valokuvia kesäajalta, niin suunnittelua pystytään tässä vaiheessa tekemään ihan loistavasti.

Hännisen mukaan asiantuntija voi nähdä pihasta monia asioita, vaikka lunta vielä olisikin.

– Kyllä konsultaatiokäynneillä tähänkin aikaan päästään asiassa jo eteenpäin, kun nähdään esimerkiksi minkälaiset ovat tontin ilmansuunnat ja yleensä asiakkaat tietävät minkälainen pohjamaa siellä hangen alla on.

Pihasuunnittelukurssit alkavat kevättalvella

Tornion kansalaisopisto järjestää helmi-huhtikuun aikana peräti kolme pihasuunnitteluun liittyvää viikonloppukurssia ja kysyntä on Hännisen mukaan yhtä kiihkeää Torniossa kuin hänen toimistonsa asemapaikassa Oulussa.

– Tarjonta on rakennettu niin, että on erikseen kurssit uuden ja vanhan pihan omistajille ja kolmas keskittyy istutuksiin. Kurssilla pyritään mahdollisuuksien mukaan suunnittelemaan jo pihan toimintoja eli halutaanko sinne vaikka kukkaistutuksia vai hyötypuutarhaa, Hänninen kuvailee.

Vaikka erilaiset lifestyle-ohjelmat esittelevät ihmisten kotipihoina hulppeita oleskelukeitaita, niin Hänninen näkee suunnittelusta olevan muutakin kuin estettistä hyötyä.

– Selkein hyöty on se, että jos suunnittelu tehdään käsikädessä rakennussuunnitelun kanssa, niin rakentaja tulee säästämään selkeää rahaa.

Uudisrakentajille hän vinkkaa:

– Maansiirtotyöt kannattaa tehdä pihasuunnittelun osalta samalla kun tehdään talon pohjat. Kun talo on valmis, niin isoja koneita ei enää tarvita ja pärjää jo mullan levittelyllä.

Korjattu 16.2. klo 14.30 maisema-arkkitehti maisemasuunnittelijaksi

Suuret lämpötilanvaihtelut saavat jään elämään. Esimerkiksi Päijänteellä keskelle Tehinselkää on äskettäin syntynyt suuri railo.

Vaikka railo olisikin jäässä ja kestäisi ylittämisen, varsinkin moottorikelkkailijoiden kannattaa ottaa koholla olevat railon reunat huomioon.

Päijänteellä paljon liikkuva Sysmän Moottorikelkkakerhon varapuheenjohtaja Pekka Kantonen kehottaa kelkkakuskeja hillitsemään vauhtia, sillä koholla olevaa railon reunaa voi olla välillä vaikea havaita.

– Järven jäällä näkyvyys on hyvä, ja monella voi olla houkutus ajaa vähän kovempaa, mutta auringon heijastus voi yllättää eikä railoa ehdi nähdä.

Railoja myös muualla

Vesijärven Enonselällä havaittiin suuri railo jo tammikuussa.

– Lisäksi Siikaniemen edustalla on pienempi versio, mutta muista railoista ei ole toistaiseksi havaintoja, kertoo Päijät-Hämeen kalatalouskeskuksen kenttämestari Esa Huhtanen.

Huhtanen muistuttaa, että railo voi olla myös piilossa lumen alla.

– Kokenut jäällä kulkija voi nähdä painauman, joka paljastaa railon, mutta tottumattoman silmä sitä ei vaarapaikka välttämättä havaitse.

Lahden Vesijärvellä jäätilanne on kohtuullisen hyvä, mutta jään paksuus vaihtelee suuresti.

– Jäätä on keskimäärin 28–40 senttiä, mutta on myös paikkoja, joissa sitä on vain pari senttiä, Huhtanen muistuttaa.

Susien pannoitukset ovat täydessä vauhdissa. Luonnonvarakeskus on saanut pannoitettua vajaat kymmenen sutta lähinnä Kainuussa.

Tavoitteena on pannoittaa eläimiä kevään aikana myös Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Oulun korkeudella. 

Pannoitettujen susien liikkeitä voi seurata helmikuun ajan Riistahavainnot-nettipalvelussa. Pantatiedot päivittyvät viiveellä. Maaliskuun ja elokuun välisellä ajalla paikannustietoja ei esitetä suden lisääntymisjaan vuoksi.  

Sudet etsitään ja nukutetaan helikopterista, jonka jälkeen ne mitataan ja merkitään GPS-pannalla. Työtä tehdään pääasiassa Metsähallituksen ja metsäyhtiöiden mailla.

Tavoitteena on pannoittaa 15-20 sutta koko maassa.  Viime vuonna pannoitukset eivät onnistuneet huonon lumitilanteen vuoksi. Tänä kevään pannoitukset jatkuvat enintään 15.4. saakka.

Ilmatieteen laitoksen tutkijan Hanna Mäkelän väitöstyössä tarkasteltiin ilmaston vaikutusta kesän keskimääräiseen metsäpalovaaraan kesän keskilämpötilan ja sadesumman avulla. Työssä hyödynnettiin mm. ilmastomallilaskelmiin perustuvia todennäköisyysennusteita kesän keskilämpötilasta ja keskimääräisestä sadesummasta tulevaisuudessa.

Ilmastollisen metsäpalovaaran vaihteluita tarkasteltiin noin 100 vuotta nykyhetkestä taaksepäin ja eteenpäin. Ilmastollinen todennäköisyys metsäpalojen syttymiselle on pysynyt viimeisen noin sadan vuoden ajan samalla tasolla. Metsäpalovaarapäivien lukumäärä on vaihdellut paljon vuodesta toiseen.

Ilmastomallitulokset ennakoivat tulevaisuuden kesien muuttuvan kuluvan vuosisadan aikana lämpimämmiksi ja sateisemmiksi.

– Ilmastonmuutoksen vaikutus metsäpalovaaraan ei ole itsestään selvä, sillä lämpö lisää metsäpalovaaraa ja sateisuus pienentää sitä. Tulosten mukaan näyttää kuitenkin siltä, ettei sademäärien kasvu riitä kompensoimaan lisääntyvää lämpöä ja sen myötä voimistuvaa haihduntaa. Niiden päivien lukumäärä, jolloin metsäpalovaara on voimassa, näyttäisi siis kasvavan tulevaisuudessa, kun asiaa tarkastellaan puhtaasti keskimääräisen kesäilmaston kannalta, Hanna Mäkelä sasnoo Helsingin Yliopiston tiedotteessa.

Todennäköisyys palovaarapäivien lisääntymiseen on suurin Suomen pohjoisosassa, missä keskimääräinen palovaarapäivien lukumäärä lisääntyy parhaan arvion mukaan vuosisadan loppuun mennessä noin kymmenellä päivällä.

Filosofian maisteri Hanna Mäkelän väitöskirja "Estimates of past and future forest fire danger in Finland from a climatological viewpoint" tarkastetaan Helsingin yliopiston matemaattis–luonnontieteellisessä tiedekunnassa 27.2.

Oikeutta eläimille -järjestö on julkaissut kaksi uutta salaa kuvattua videota Seinäjoella ja Kaustisella sijaitsevilta turkistarhoilta. Videot julkaistiin kun turkiseläinten hyvinvointiasetusta valmistelevan työryhmän kokous päättyi maanantaina eläinsuojelujärjestöjen ulosmarssiin.

Järjestöjen mielestä työryhmä päätyi ehdottamaan vain turkisalalle kelpaavia uudistuksia. Nyt julkaistut videot oli kuvattu jo syksyllä. Oikeutta eläimille sanoo saaneensa videot vasta nyt haltuunsa.

– Katsoimme, että nyt oli oikea aika näyttää ihmisille, minkälaiset olot turkistarhoilla on. Turkisala ei ole suostunut tekemään minkäänlaisia parannuksia. Suurin osa ihmistä on kyselytutkimuksissa sanonut, että turkiseläinten oloihin pitäisi saada muutoksia. Haluamme nostaa asian keskusteluun, sanoo Kristo Muurimaa Oikeutta eläimille -järjestöstä.

Kaikkiaan noin sata videota kuvattu

Muurimaan mukaan videoista paljastuu välinpitämättömyys, esimerkiksi toisella tarhalla minkkien pesäkoppeina oli vanhoja maalipurkkeja.

– Pahimmat puutteet näkyvät aika huonosti videoista, kuten elinympäristön virikkeettömyydestä johtuva kärsimys. Kyseessä ovat villit petoeläimet, joiden luonnolliseen käyttäytymiseen kuuluvat saalistus ja isot reviirit. Häkeissä niillä on virkkeinä vain naurettavia kapuloita ja minkeillä ehkä olkea.

Muurimaan mielestä välinpitämättömyys eläinten hoidossa kuvastaa samaa välinpitämättömyyttä, jota ala on osoittanut turkiseläinasetusta valmistelevan työryhmän työssä.

– He eivät ole suostuneet mihinkään parannuksiin. Olemme huolissamme siitä, miten turkisalan annetaan toimia tällä tavalla. Muilla eläintuotantoaloilla suostutaan parannuksiin. Teollisuuden standardit eivät sanele sitä, millainen laki tulee, vaan pikemminkin lain avulla pyritään eläimiä koskeviin parannuksiin. Turkisalalla tämä ei jostain syystä toimi.

Oikeutta eläimille julkaisi ensimmäiset salaa kuvatut videot turkistarhoilta vuonna 2009. Niitä on kuvattu jo kaikkiaan noin sata. Muurimaan mielestä videoista ei näy, että parannuksia olisi tapahtunut.

Pihoille tunkevista poroista on ollut ongelmia erityisesti uusilla asuinalueilla. Poroilla menee aikansa tajuta, että heidän ruokapaikkansa on muuttunut omakotilähiöksi, jossa heinän ja jäkälän sijaan kukoistavat orvokit ja ruusut.

– Näille tuoreille perustetuille pihoille tahtoo helposti ajautua poroja ennen kuin ne ymmärtävät että siinä ei enää laidunaluetta olekaan. Porovahtikokeilulla haluttiin vähän purkaa sitä työtaakkaa mitä näistä poroista paliskunnille koituu, ja samalla parantaa kaupunkilaisille palvelua poroista ilmoittamisessa, Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila sanoo.

Kokeilua voisi jopa laajentaa

Porovahtikokeilua Anne Ollila luonnehtii hyvin onnistuneeksi. Viimevuotinen Paliskuntain yhdistyksen, Rovaniemen kaupungin ja alueen paliskuntien välillä sujui niin hyvin, että Rovaniemellä toimintaa tullaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä jatkamaan.

– Meillä on tulossa neuvottelut jatkon suhteen ja näkisin niin että jatkolle on kyllä tilausta, Ollila sanoo.

Harkinnassa voi olla myös kokeilun levittäminen muuallekin. Ainakin Kuusamoa on jo mietitty.

– Tämä on kätevä ja yksinkertainen tapa ratkaista tätä ongelmaa. Siellä missä on painetta sen kanssa että porot päätyy taajamiin ja hankalille alueille, niin tämä on kyllä toimiva käytäntö. Tässä voisi hyvinkin olla laajentamisen ideaa monille muillekin alueille, toiminnanjohtaja Anne Ollila sanoo.

Poroista aletaan jo vieraantua Lapissakin

Porovahdeilla on riittänyt töitä monesta syystä.

Ennen vanhaan porot jahdattiin omin voimin pihalta kauemmas, mutta nykyisin yhä useampi ihan oikeasti pelkää noita sarvipäisiä tollukoita. Ja joku myös on luullut, että pihaan tullut poro on karkumatkalla omistajaltaan.

– Osasta puheluita voi kyllä päätellä, että ihmiset on vieraantuneet aika kauas luonnosta ja poronhoidosta. 

– Ei ehkä ymmärretä, että se vapaana laiduntava poro kuuluu lappilaiseen maisemaan ihan luonnostaan, että irti oleva poro ei ole keneltäkään karannut kotoa, toiminnanjohtaja Anne Ollila sanoo.

Ollila on myös sitä mieltä, että poroa on turha pelätä. Ainoastaan syksyllä rykimäaikaan porohirvaat voivat hormonihuumassaan luulla ihmistä kilpailijakseen vaamirintamalla ja karsia kimppuun. Silloin on ihmisen parempi väistää.

– Ihmiset myös pelkää paljon poroja, mikä kesäaikaan on pääsääntöisesti on aivan tarpeetonta.

– Sellainen päättään puisteleva ja jalkaa polkeva poro yrittää vain hätistää kimpustaan räkkää eli paarmoja ja sääskiä eikä suinkaan suunnittele ihmisen kimppuun hyökkäämistä, Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila sanoo.

Raakut ovat vaarassa hävitä Suomesta lopullisesti. Tuho on todennäköinen, jos raakun eli jokihelmisimpukan isäntäkaloja lohia ei saada elvytettyä raakkujokiin.

Raakut ovat kuolemassa Suomessa vanhuuteen muun muassa jokien patoamisen takia, todetaan Metsähallituksen Raakku-hankkeen loppuraportissa.

Iijoen sivujoen Livojoen raakkukannan elvyttäminen on vielä mahdollista, sillä joessa on oma lohikanta - ainoastaan lohen nousulle välttämättömät kalatiet puuttuvat. Livojoen lohen palauttamista uhka raportin mukaan koskiensuojelulain purkaminen ja suunnitellun Kollajan tekoaltaan rakentaminen. Myös Tuuloman vesistön Suomu- ja Luttojokien raakkukantojen elvyttäminen on vielä mahdollista, raportissa todetaan.

Raportin mukaan vain harva raakkukanta säilyy Suomessa ilman elvyttämistä.

– Raakkuja voidaan auttaa välttämällä vesistöjen liettyminen sekä ravinteiden ja raskasmetallien kulkeutuminen niihin. Esimerkiksi suosimalla pienialaisia hakkuita ja kevyttä laikutusta, äestystä ja mätästystä, säilyttämällä pintakasvillisuus ehjänä ja huolehtimalla ojien saostusaltaiden ja pintavalutuksen riittävyydestä sekä riittävän leveillä suojavyöhykkeillä päästään jo eteenpäin raakun elinolojen parantamisessa, raportissa todetaan.

Pöllökevät näyttää lupaavalta, kertoo Tomi Hakkari Keski-Suomen Lintutieteellisestä yhdistyksestä. Helmikuun alun jälkeen pöllöreviirit ovat yli kolminkertaistuneet. Hiukan hän ihmettelee sitä, että keväiset säät eivät ole saaneet vieläkin enempää surinaa pöllöjen hormoneihin.

Helmipöllö on keskisuomalaisittain paras pöllöindikaattori ja tähän mennessä niille on saatu laskettua muutamia kymmeniä reviirejä eri puolilla maakuntaa. Eniten niitä on kuultu Äänekosken ja Saarijärven seuduilla sekä Jyväskylästä lounaiseen sijoittuvilla alueilla. Havaintoja on tehty jo myös viiru- ja lehtopöllöistä sekä huuhkajista. Yllättävin on ollut sarvipöllöhavainto ja koska myyriä on ollut runsaasti, merkinnee se sitä, että sarvipöllö on talvehtinut maakunnassa. 

– Havainnot lupaavat hyvää pöllövuotta. Mitään varmaa ei kuitenkaan voi sanoa ennen huhtikuuta, koska vasta silloin pöllöjen varsinainen pesintä alkaa, Hakkari kertoo.

Talven säät ovat olleet pöllön ravinnolle eli myyrälle suotuisat. Ainakin talvi on ollut parempi kuin vuosi sitten, jolloin myyrät kärsivät lumen vähäisyydestä. Ja kun myyrällä menee hyvin, menee myös pöllöillä hyvin.

Pöllöretki on hieno kokemus

Jos mielii pöllöjä kuulla, pitää lähteä kauas. Ainakin viiden kilometrin päähän valtatiestä ja taajamista.

– Melusaaste on yllättävän vahvaa. Valtateillä rekat kohisevat yötä päivää ja myös taajamien kohina on vahvaa.

Jos Jyväskylästä haluaa pöllöretkelle, suosittelee Tomi Hakkari suunnaksi Saukkolaa tai Tikkalaa tai Petäjäveden kaakkoisosia. Näiltä suunnilta löytyvät perinteiset maakunnan pöllömaastot. Eri pöllöt liikkuvat vähän eri aikoihin, esimerkiksi huuhkaja ja varpuspöllö ovat hämärälajeja. Ne alkavat huhuilla pian auringonlaskun jälkeen. Pimeäaktiiviset lajit puolestaan huhuilevat myöhään illalla. Ja tuulla ei saa.

–  Pöllöretki on hieno kokemus, vaikka ei mitään sattuisi kuulemaankaan, Tomi Hakkari toteaa. Vähän samalla tavalla kuin että lohta kannattaa kalastaa, vaikka ei mitään saisikaan.

Tamperelaisella Jani Henttosella on kokemusta vaeltamisesta. Sitä hän on saanut Nepalissa, jossa matka osui yhteen tanskalaisten nuorten kanssa.

– Vähän yli kolme vuotta sitten kiersin Aasia ja päädyin Nepaliin. Tiesin, että halusin vaeltaa, mutta käytännön kokemus puuttui. Tutustuin kahteen tanskalaiseen, joiden kanssa kuljin viisi viikkoa Everestin seutuja, Jani Henttonen kertoo.

Vuosi sitten mies palasi viimeksi Nepaliin, jossa hän kulki reitit joilla voi itsenäisesti liikkua. Hän vaelsi Himalajalla kahden kuukauden ajan, minkä jälkeen tuntui että alue oli nähty.

Kohti Kanadan rajaa

Jani Henttosella on tiedossa, minne hän tänä vuonna suuntaa. Kohteena on Yhdysvaltain itärannikolla sijaitseva vuoristo.

Appalakkien Trail on pitkä vaellusreitti, joka alkaa Georgiasta ja päättyy Mainen osalvaltioon pohjoisessa. Pituutta vaellukselle kertyy noin 2 200 mailia eli 3 500 kilometriä. Se on suunnilleen sama verran kuin kolme Suomea peräkkäin.

– Reitti taitaa kulkea 14 osavaltion kautta lähelle Kanadan rajaa. Siellä ei ole kovin korkeita vuoria, Nepalin vaelluksella olen tottunut paljon korkeampiin olosuhteisiin. Täällä korkein kohta on reilussa kahdessa tuhannessa metrissä, Jani Henttonen kuvaillee.

Suurin intohimo erämaassa kävely

Appalakkien reitti on metsää, vuorta ja kukkulaa. Maasto on vaihtelevaa, välillä tasaista, välillä jatkuvaa ylös- ja alaspäin menoa. Kun yhdelle kukkulalle on kavuttu, toinen odottaa edessä.

Pitkiä, merkittyjä valleusreittejä on jonkin verran ympäri maailmaa. Yksi niistä on Appalakkien reitti, jonne lähdöstä ajatus syntyi Nepalissa.

– Moni asia muuttui elämässäni ensimmäisellä vaelluksellani. Rakastuin vaeltamiseen kerta kaikkiaan, ja siitä hetkestä lähtien erämäässä kävely on ollut suurin intohimoni. Mieluiten metsässä, ja siihen saan mahdollisuuden Appalakeilla, Jani Henttonen toteaa.

Tapaukset sattuivat Inarissa marraskuussa 2011 ja marraskuussa 2012.

Ensimmäisellä kerralla mies oli ampunut hirven ja vasan yksityismaalle. Miehellä oli lupa hirvenpyyntiin valtion mailla. Mies kertoi oikeudessa, että hirvet olivat kulkeneet ampumisen jälkeen 150-160 metriä yksityismaan puolelle ja kaatuneet sinne. Mies kertoi, että maastossa ei ollut näkyvissä maa-alueiden rajamerkkejä. Lapin käräjäoikeus katsoi, että hirvet olivat kaatuneet yksityismaalle noin 10-20 metrin päähän valtion maa-alueen rajasta. Oikeus totesi, että miehellä oli metsästyksen harrastajana velvollisuus ottaa selvää siitä, missä maa-alueiden rajat ovat kulkeneet, vaikka rajapyykkejä ei maastossa olisikaan ollut nähtävissä.

Toisella kerralla mies oli ollut maalinnunpyynnissä ja huomannut metsässä jalkansa katkaisseen hirvenvasa. Hän oli ampunut vasan ja ilmoittanut asiasta riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjajalle. Mies oli pitänyt vasan ruhon itsellään. Lapin käräjäoikeus totesi, että mies oli ylittänyt hänelle myönnetyn 3,5 eläimen hirvenpyyntiluvan.

Kolmannella kerralla metsästäjä oli luullut ampuneensa hirvenvasan, joka olikin aikuinen yksilö. Hirviä tutkinut biologi selvitti hirven leukaluun perusteella, etät kyse on ollut pienikokoisesta ylivuotisesta aikuisesta hirvestä. Tutkijan mukaan näin pienikokoisen aikuisen yksilön erottaminen vasasta oli ollut vaikeaa. Tästä huolimatta käräjäoikeus totesi, että miehen on metsästyksen harrastajana ollut velvollinen varmistumaan siitä, oliko kysymyksessä aikuinen yksilö vai vasa. Mies oli näin ylittänyt hänelle myönnetyn 3,5 eläimen hirvieläimen pyyntiluvan.

70-vuotias mies sai kolmesta metsästysrikkomuksesta 60 päiväsakkoa, joista tuli maksettavaa 1800 euroa. Lisäksi hän joutuu korvaamaan valtiolle 50 euroa pyyntilupamaksun. Koska kyse oli metsästysrikkomuksesta, hän saa pitää metsästyksessä käytetyn kiväärin ja siihen kiinnitetyn kiikaritähtäimen.

Tuomittu valitti Rovaniemen hovioikeuteen ja vaati syytteiden hylkäämistä. Koska tuomio oli alle neljä kuukautta, jutun käsittely hovioikeudessa vaatii jatkokäsittelyluvan. Hovioikeus tutki käräjäoikeuden ratkaisun, mutta ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa. Käräjäoikeuden tuomio jää siis voimaan.

– Joskus tulee ihan sellainen tuska, että nyt olisi pakko päästä kävelemään, vaikka olisi joku estekin lähtemiselle, huudahtaa Ritva Fansell tarpoessaan ylämäkeen Kaupin lenkkipolulla.

– Näin on. Kyllä se hyvää tekee, kaikki arjen murheet unohtuvat. Se on todella voimaannuttavaa, toteaa myös Fansellin lenkkikaveri Erkki Lehto.

Eläkepäiviään viettävät ystävykset Lehto ja Fransell kuuluvat molemmat kävelyseura Tampereen taivaltajiin ja tuntevatkin sitä kautta. Taivaltajat kävelevät yhdessä kerran kuussa yleensä noin 20 kilometriä. Kummankaan lenkkeily ei jää kuitenkaan tähän. Sekä Leho että Fransell liikkuvat päivittäin.

Fansell asuu Kaupin lenkkeilymaastojen ulottuvilla, Lehto taas Hallilassa lähempänä Hervannan lenkkipolkuja. Päivässä kumpainenkin taittaa helposti 20 kilometrin kävely- tai hiihtolenkin.

– Minä kävelen myös kauppaan ja kirjastoon, autoa tulee käytettyä hyvin vähän, kertoo Fansell.

Lenkkeily on tapa hoitaa luontosuhdetta

Fansell ja Lehto ovat molemmat liikkuneet lapsesta asti. Kyseessä on siis elämäntapa.

– Kävelin kaikki koulumatkat, siitä se lähti, Lehto kertoo.

Fansell on niin ikään saanut esimerkkiä liikkumiseen omilta vanhemmiltaan. Hän on onnistunut siirtämään liikunnanhimonsa myös omiin lapsiinsa.

– Kasvatin lapset suoraan vauvanvaunuista kävelemään. Rattaita ei ollut. Aiheuttihan se tiettyjä käytännön ongelmia, mutta kaikesta selvittiin, sanoo Fansell.

Myös Lehto kertoo kannustaneensa omaa jälkikasvuaan liikkumiseen lapsesta lähtien.

– Poika harrastaa triathlonia ja tytärkin liikkuu ahkerasti, Fansell kertoo.

Kävelyharrastus merkitsee toveruksille paljolti luontosuhteen vaalimista.

– Kaupungissa en mielelläni kävele. Lenkkipolullekin joskus kyllä kuuluu autojen ääniä, mutta silloin sulkeudun kuuntelemaan radiosta musiikkiohjelmia, toteaa Lehto.

– Kyllä luonnossa liikkuminen antaa henkisesti, sekä surussa että ilossa. Lenkkipolulla tulee niin suunniteltua tulevaisuutta kuin muisteltua menneitäkin, Fansell sanoo.

Ylä-Vieksin kyläyhdistyksen yhdeksän vuotta kestänyt valituskierros Vuosangan ampuma-alueen laajennuksesta kannatti vaikka korkein hallinto-oikeus hylkäsi tehdyt valitukset. Tätä mieltä on Ylä-Vieksin kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Timo Niskanen. Hän sanoo, että on paha verrata siihen mitä olisi saavutettu tai jäänyt saavuttamatta, jos mitään ei olisi tehty.

– Tässä nähdään, että yhdeksän vuotta vallinnut tilanne olisi mielestämme todennäköisimmin johtanut siihen, että tässä olisi ollut paljon enemmän laajentamiskehitystä maakuntakaavoituksessa, jos emme olisi mitään tehneet.

Valituskierros paransi viranomaistyöskentelyä. Niskasen mielestä laajennusprosessi olisi jatkunut, jos valitusta ei olisi pidetty yllä.

– Ehkä seitsemän kahdeksan vuotta sitten viranomaispuolelta tuli esille ajatus, että kun tämä on tapahtunut, niin sen jälkeen tarvitaan heti uusi laajennus. Siitä ei ole sen koomin puhuttu ja se lisäsi käsitystämme siitä, että tämmöinen jatkuva prosessi olisi päällä, jos mitään ei olisi tehty, sanoo Niskanen.

Metsäkauriiden tilanne huolestuttaa

Ylä-Vieksin kyläyhdistys jatkaa Vuosangassa tapahtuvan toiminnan seuraamista jatkossakin.

– Toimimme sen mukaan miten ympäristö kehittyy. Meneillään on vielä yksi tutkintapyyntö, joka koskee luontoasioita, Timo Niskanen kyläyhdistyksen hallituksesta sanoo.

Vuosangan harjoitusalueen sisällä on Natura-alueita ja ympäristössä Natura-alueita on puolitusinaa. Alueella on vahva metsäpeurakanta ja metsäpeurat ovat siellä suojeluarvona.

– Tätä ei ole otettu huomioon tässä prosessissa. Metsäkauriiden laskentojen tuloksena nähtäväksi jää missä ne ovat, mitä ne tekevät ja miten se kanta kehittyy. Enimmillään Vuosangan alueella on ollut  90 prosenttia kaikista Kainuun metsäpeuroista, kertoo Timo Niskanen.

Valitusprosessissa mukana oleminen on lisännyt kyläyhdistyksen uskoa siihen, että asioita voi ajaa ja niitä voi ajaa myös tavallinen kansalainen.

– Yksi esimerkki tästä on julkisuuslaki, eli jokainen viranomaisella oleva paperi on julkinen, ellei se ole salainen. Siis rohkeasti vain kysymään, kyllä niiden pitää antaa ne asiakirjat nähtäväksi. Ihmisen kannattaa tietää omissa asioissaan asiakirjoista, jotta se pelikenttä vähän tasaantuu, opastaa Niskanen.

Kylän kehitykseen piristysruiske

Vuosangan valitusprosessi on lisännyt Ylä-Vieksin kylän toimintaa. Tästä on osoituksena kylän kehittäminen, joka on ollut aktiivista.

– Yhdessä vaiheessa näytti siltä, että tämä Vuosangan prosessi on ainoa prosessi, jossa me olemme mukana. Koimme kuitenkin, että olemme tavallinen kylä emmekä ole pelkkiä valittajia ja sen seurauksena kylää aloitettiin kehittää, sanoo Ylä-Vieksin kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Timo Niskanen.

Korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaminen ei vie Ylä-Vieksin kyläyhdistyksen taloutta kuralle, sillä KHO:n päätöksessä todetaan, että kyläyhdistykselle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa hallinto oikeudessa.

– Tulkitsen tämän niin, että tuota runsaan 200 euron laskua meille ei tulisi, mutta jos tulee, niin sehän maksetaan, toteaa Ylä-Vieksin kyläyhdistyksen hallituksen jäsen Timo Niskanen.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila vastustaa jyrkästi veromalleja, joita on ehdotettu vauhdittamaan puun liikettä markkinoille.

MTK:ta edustavan Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Marttila aprikoi, että jos tällaisia veroja väläytellään, johtaa se väistämättä keskusteluun jokamiehenoikeuksista. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi kalastuksenhoitomaksun kaltainen maksu myös marjastukseen.

- Aivan varmasti teille ilmestyy puomeja, sanoo Marttila lehden haastattelussa.

Vapaa marjastusoikeus  pyhistä pyhin periaate

Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio sanoo, että vapaata marjastusoikeutta puolustetaan viimeiseen saakka.

- Jokamiehenoikeuksiin ei tule koskea. Sillä on suuri merkitys suomalaisten luonnossa liikkumisen, luonnonvarojen käytön sekä maaseutuyrittäjyyden kannalta, sanoo Moisio.

Jos vapaaseen marjastukseen kajotaan, merkitsisi se monen marja- ja sieniyrittäjän toiminnan loppumista.

- Se ajaisi maaseudun yritystoiminnan alas, ennustaa Moisio.

Maanomistajia myös ymmärrettävä

Moision mukaan tilanteen voi ymmärtää metsänomistajien kannalta.

- Jos metsän maapohjalle asetetaan esimerkiksi kiinteistövero, merkitsisi se sitä, että maanomistaja maksaisi verot ja muut korjaisivat taloudellisen hyödyn esimerkiksi marjoja ja sieniä poimimalla, sanoo Moisio.

Moisio näkee ristiriidan eikä usko, että päättäjät haluavat tällaisen tilanteen syntyvän.

Maaseudun Tulevaisuuden mukaan Maa- ja metsätalousministeriön työryhmässä on keskusteltu niin sanotusta ennakkoverosta. Siinä metsänomistajat maksavat vuosittain veroa metsän tuotosta. Vero palautettaisiin puukaupan jälkeen. Tavoitteena on vauhdittaa puun liikettä metsästä markkinoille.

Vuosikymmenet huolella hoidettu metsäpalsta oli yhtä harvennuskertaa vaille valmis, jonka jälkeen sen olisi annettu rauhassa varttua täysikokoiseksi tukkimetsäksi. Mutta sitten tuli talvi, joka kerrytti puihin kovaa lunta ja huurretta, tykkyä. Tämä runteli simolaisen Olavi Postin metsää ennennäkemättömällä voimalla.

Neljän sukupolven vaalima metsäpalsta lähellä kotitaloa on lohduton näky, kun puut ovat paljaana lumesta.

– Satoja runkoja on poikki tältäkin lohkolta, huokaa maanomistaja Olavi Posti, joka on tullut paikalle moottorikelkalla.

Hänen vieressään arvometsässä odottavaa näkyä päivittelevät myös Lapin Metsäkeskuksen asiantuntijat, jotka ovat varustautuneet lumikengillä.

– Aika surullinen näkyhän tämä on, katkenneita runkoja näkyy jo yhdellä silmäyksellä ja paikka on kuin pommituksen jäljiltä. Ihan pahaa tekee maanomistajan puolesta, toteaa metsätalouden asiantuntija Ari Keskimölö.

Talvi jättää jälkensä

Sydäntalven aiheuttamat vauriot ovat vasta paljastumassa pohjoisen metsissä. Tähän mennessä tykkylumen katkomia puita on tullut ilmi lähinnä Lounais-Lapista.

– Metsänomistajien kannattaisi nyt käydä tutustumassa metsiin. Jos ei moottorikelkkaa ole, niin metsäsuksilla pääsee liikkumaan, neuvoo Keskimölö.

Metsäkeskuksen keräämien tietojen mukaan ilmeisesti laajoilta tuhoalueilta on vältytty, mutta yksittäisten metsänomistajien mailla vauriot voivat olla merkittäviä.

Jos tykkytuhoja on tullut, kannattaa ensimmäisenä ottaa yhteys omaan vakuutusyhtiöön.

Maanomistajista puolet on vakuuttanut metsäomaisuutensa, mutta todella isojen tuhojen jäljiltä tehtäviin uudistustöihin on voinut saada valtiontukea.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä valtiontuki poistuu huhtikuun aikana Kemera-lain uudistamisen myötä.

Postin metsässä ehjää puustoa on kuitenkin sen verran paljon, että käytännössä lähes totaalivahinkojen korvaamiseen tarkoitettua tukea ei metsänuudistamiseen saa.

– Vaurioitunutta puuta on ehkä 50 mottia hehtaaria kohden, joten vahingoittunut puutavara on poistettava metsästä hyönteistuholain nojalla, sanooi Keskimölö.

Suunnitelmat menivät uusiksi

Postin tilalla metsistä on pidetty hyvää huolta jo sukupolvien ajan. Isännän ajatuksena on ollut, että jälkipolville metsät jäävät hyvässä, tuottavassa kunnossa.

Lähimetsää ei ole koskaan harvennettu koneella vaan käsivoimin.

Ihan lähivuosille tykkytuhoja kärsineessä metsässä harvennusta ei ollut suunniteltu, joten metsän kohtalo on tuumittava uusiksi.

– Ei kai tässä ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa tuhopuu pois ja katsoa sitten, mitä jäljelle jää vai hakataanko kaikki. Sitä en tiedä vielä, toteaa Posti.

Metsään.fi-palvelu on ollut käytössä vuodesta 2012 asti. Palvelu oli kaksi vuotta maksullinen, kunnes viime vuoden marraskuun puolivälistä lähtien metsänomistajilla on ollut mahdollisuus koekäyttää palvelua maksutta. Palvelussa on ollut tähän mennessä yli 34 000 käyntiä, joista 11 500 on tullut aikana, jolloin palvelu on ollut maksuton.

Runsaasti lisääntynyt käyttö kannusti muuttamaan palvelun kokonaan maksuttomaksi yksityisille metsänomistajille maaliskuun alusta.

– Käyttäjiltä on tullut palautetta, että palvelu on helppo ja yksinkertainen, kertoo asiakkuuspäällikkö Veikko Iittainen Metsäkeskuksesta.

Palvelussa on tällä hetkellä kaksi kolmasosaa Suomen yksityismetsien metsävaratiedoista. Iitaisen mukaan tavoitteena on, että vuosikymmenen vaihteessa palvelussa on sata prosenttia yksityismetsien metsävaratiedoista.

Metsänomistajat näkevät palvelussa oman metsätilansa metsätiedot ja ehdotetut metsänhoitotyöt. Halutessaan metsänomistaja voi antaa luvan myös palveluntarjoajalle nähdä metsätilansa tiedot, mikä helpottaa asioimista metsätoimijan kanssa.

Metsäkeskuksen mukaan palvelu lisää metsänomistajien aktiivisuutta metsänhoidossa ja parantaa metsäpalveluyritysten toimintaedellytyksiä. Veikko Iittainen kertoo, että palvelussa on mukana noin 90 prosenttia metsäalan palveluntarjoajista. Muutos ei vaikuta metsäalan toimijoiden maksuihin.

Kainuun luonnonsuojelupiirin mukaan Metsähallituksen valmistelemissa Suomussalmen Pesiöjärven saarten hakkuissa ei voi olla kyse puuhuollon kannalta pakottavista hakkuista, koska Kainuussakin puuta kasvaa metsissä enemmän kuin on kysyntää.

Kainuussa laaditaan parhaillaan luonnonvarasuunnitelmaa valtion maille ja vesille. Pesiön saaret on voimassa olevassa maakuntakaavassa osoitettu virkistysalueeksi. Maakuntakaavamääräyksen mukaan virkistysalueiden maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityisesti huomiota alueen virkistyskäytön kehittämiseen sekä luonnon- ja ympäristöarvojen säilymiseen.

Maakuntakaavan mukaan virkistysalueet ovat merkittäviä, eivät pelkästään paikallisten asukkaiden virkistyksen kannalta, vaan myös luontomatkailun kehittämisen kannalta, muistuttaa Kainuun luonnonsuojelupiiri. Sen mielestä saarten metsien käyttö voidaan suunnitella uudelleen luonnonvarasuunnitelman valmistumisen jälkeen, mikäli saaria ei kokonaan siirretä metsätalouden ulkopuolelle, minkä tulee olla ensisijainen tavoite.

Metsähallituksen Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan aluejohtaja Arto Tolonen kommentoi luonnonsuojelupiirin esille nostamia asioita Yle Kainuulle jo keskiviikkona, kun hän kommentoi Ylä-Kainuun Luonnon huolia Pesiöjärven hakkuista. Luonnonsuojeluyhdistyksen lausumat ovat linjassa luonnonsuojelupiirin vetoomusten kanssa, vaikka niissä ei liito-oravia mainitakaan.

– Kaavaa valvoo kaavaviranomainen, eli kunta tai maakunta, ja jos lukee kaavaselostusta, niin eivät hakkuut ole ristiriidassa sen kanssa. Saaret ovat virkistysmetsää ja siellä metsätaloutta voi harjoittaa. Hakkuut on suunniteltava huolellisesti ja käytämme uusia hakkuutapoja, eli hakkaamme harventaen. Toki ainahan työnjälki näkyy, mutta se maisemavaikutus on aika vähäinen, aluejohtaja Arto Tolonen sanoi keskiviikkona Yle Kainuulle.

Luonnonsuojelupiiriin mukaan alueelle on laadittava uusi hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa saarten luonto- ja maisema-arvot on otettu selkeästi huomioon. Hakkuut on suunniteltava siten, että virkistysalueen maakuntakaavassa mainittu tarkoitus ei vaarannu. Luonnonsuojelupiiri korostaa, että saarten tärkein käyttömuoto on jatkossakin oltava virkistys.

Moni hankkiii kalastustarvikkeensa nykypäivänä esimerkiksi Motonetistä, Hong Kongista tai Biltemasta. Pyyntivälineitä kaupataan enenevässä määrin myös internetissä.

Raisiossa on sinnitellyt toistakymmentä vuotta kalastustarvikkeiden erikoisliike Meri & Metsä.

– Täällä palvelu on parempaa kuin isoissa sekatavarakaupoissa, sanoo kolmen poikansa kanssa liikkeeseen saapunut Riku Koskinen.

Koskinen kertoo ostaneensa pojilleen syntymäpäivälahjaksi lahjakortit liikkeeseen.

– Täällä on asiantuntevia myyjiä ja pienessä tilassa paljon ihmeellistä tavaraa lasten nähtäväksi, kiittelee Koskinen.

Meri & Metsän kauppias Kimmo Brandt kuvailee kalatarvikemyyntiä äärimmäisen haastavaksi.

– Taloustilanne on tiukka eikä kalastussää ole suosinut viime vuosina. Kalastustarvikkeiden kauppa on myös siirtynyt isoihin liikkeisiin.

– Lasken isot toimijat kilpailijoiksi siinä missä muut erikoisliikkeetkin. Tarkastamme muiden hintatason ja muodostamme oman hinnoittelumme sen mukaan. Vaikka meillä on hyvä palvelu, emme voi sen ansiosta hinnoitella tavaroitamme kalliimmaksi, Brandt sanoo.

Hänen mielestään palvelun ei pidä olla hintaa nostava vaan hintaa tukeva elementti.

"Daavid haastaa Goljatin"

Turun seudulla on viime vuosina lopettanut useita kalastustarvikkeiden erikoisliikkeitä. Kimmo Brandt ei ole kuitenkaan iloinnut kilpailijoiden kohtalosta.

– Tämä on ollut erityisen huono asia. Olemme olleet 15 vuotta toiminnassa. Sinä aikana alueelta on lopettanut kuusi liikettä.

– Mieluummin kävisimme kisaa samanvertaisten kanssa. Tässä on välillä vähän sellainen Daavid ja Goljat -olo, Brandt naurahtaa.

Brandt sanoo aikovansa pitää huolen siitä, että hänen liikkeessään palvelu on aina parempaa kuin marketissa.

Markkinajohtaja Motonet kasvaa kohisten

Motonetissä tunnustetaan, että erikoisliikkeissä palvelu on usein parempaa kuin mitä suuressa marketissa pystytään tarjoamaan.

– Pienissä liikkeissä asiakasta pystytään palvelemaan henkilökohtaisemmin. Meillä on asiakaspalvelussa ison ketjun tietty rajallisuus. Esimerkiksi pitkien aukioloaikojemme takia kalastukseen erikoistunut myyjä ei voi olla aina paikalla, sanoo kalastuksen tuotepäällikkö Nikolai Holttinen Turun Motonetistä.

– Kaikissa erikoisliikkeissä palvelu ei kuitenkaan ole samalla tasolla, toteaa Holttinen.

Motonetissä kalastustarvikkeiden myynti on kasvanut koko ajan.

– Viimeisen viiden vuoden aikana liikevaihtomme on melkein tuplaantunut, laskee tuotepäällikkö Holttinen.

– Olemme vieneet markkinoita erikoisliikkeiltä.

Nikolai Holttinen kertoo, että Motonetissä tiedostetaan se, että erikoisliikkeiden kuolema ei tee hyvää kalastusalalle.

– Ei ole hyvä asia, jos kalastustarvikkeiden saaminen näivettyy ja jää vain isojen talojen vastuulle, rajallisella palvelulla.

XXL-kokoinen kipailija tulossa

Kalastustarvikeliikkeiden kilpailu kiristyy entisestään keväällä, kun Raision Myllyssä aloittaa norjalainen XXL.

– Suomessa monet urheiluvälineketjut, kuten Intersport, ovat myyneet kalastusvälineitä ainakin 30 vuotta. Käytännännössä ne kaikki ovat ajaneet myyntinsä minimiin, Motonetin Holttinen puntaroi.

– Tietysti seuraamme, mitä kilpailija tulee tekemään, mutta uskon, että ketju tulee Suomeen ennen kaikkea vaatemyynnin takia.

Erikoisliike Meri & Metsä sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Raision Myllystä. Kauppias Kimmo Brandt suhtautuu uuteen kilpailijaan tyynesti.

– Lähistöllämme on jo ennestään niin monta markettia ja sekatavarakauppaa, Brandt naurahtaa.

Viranomaiset ovat toteuttaneet laajan operaation suurpetojen salametsästyksen paljastamiseksi Itä-Suomessa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Poliiisi, Metsähallitus ja Rajavartiolaitos liikkuivat kolmen viikon ajan parhaimmillaan kahdeksan partion voimin syrjäseuduilla tarkkailemassa epäiltyä salametsästystä.

Ennakkokäsitysten mukaan talvisin tapetaan luvatta etenkin susia ja ilveksiä.

Vastaavaa valvontaa on tehty petojen elinalueilla ennenkin, mutta nyt valvontaryhmästä saatiin aiempaa suurempi.

– Alue on tosi valtava, jos lähdetään Suomenselältä ja mennään Itä-Suomen kautta tuonne Kainuuseen ja itärajan alueelle. Siellä on tuhanseja ja tuhansia kilometrejä metsäautoteitä. Oli pakko koota voimia ja tehdä tämä yhdessä, selittää ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisilaitokselta.

Liikkeellä oli parhaimmillaan kahdeksan partiota ja valvontaa tehtiin ympäri vuorokauden. Valvojien mukaan juuri siellä, missä sudet liikkuvat, on vilkasta liikennettä. Metsäautoteillä liikkuu ajoneuvoja ja maastossa hiihdetään tai ajetaan moottorikelkoilla. Joskus porukoita oli metsissä yöaikaan.

– Sille liikehdinnälle ei ole mitään luonnollista tai järkevää selitystä, Pohjolainen toteaa.

Valvonnan seurauksena poliisi tutkii törkeää metsästysrikosta Pohjois-Savossa Vieremällä, Oulun poliisin alueella tutkitaan metsästysrikosta. Poliisi on yksityiskohdista vaitonainen, mutta ylikomisario Pohjolaisen mukaan molemmat tapaukset liittyvät suurpetojen salametsästykseen.

Viranomaiset kertovat valvontaa jatkettavan kevään aikana ja huomiota aiotaan kiinnittää etenkin moottorikelkkaliikenteeseen maastossa.

Valvontaryhmän mukaan toiminnalle on saatu tukea myös paikallisilta, joista osa on itsekin metsästäjiä. Varsinkin susien osalta mielipiteet jakautuvat yhä jyrkästi. Valvojien mukaan juuri nyt ollaan käännekohdassa.

– Koko susipolitiikka on vähän vedenjakajalla. Moni haluaa nyt seurata, miten uusi kannanhoitosuunnitelma saadaan käyntiin, Harri-Pekka Pohjolainen sanoo.

Lähipäiviksi luvattu lämmin sää käynnistää allergiakauden Suomessa jo nyt. Leppä ja pähkinäpensaat aloittavat kukintansa minä päivänä tahansa riippuen siitä, kuinka lämpimäksi sää äityy.

– Kukinta etenee etelästä pohjoiseen, mutta koska siitepölyt kulkevat ilmavirtojen mukana, voi allergiaoireita saada pohjoisessakin Suomessa vaikka paikallinen kukinta ei olisikaan alkanut. Jo nyt Etelä-Suomessa allergiset voivat saada oireita, sillä Tanskassa kukkivat niin pähkinäpensaat kuin leppäkin, tutkimusavustaja Sanna Pätsi Turun yliopiston Aerobiologian yksiköstä kertoo.

Lämpötila vaikuttaa siihen kuinka riehakkaasti kukinta alkaa. Tarvitaan useita plussan puolella olevia päiviä, mutta yöpakkasia esimerkiksi leppä ei hevin säikähdä.

– Pitäisi olla kovia pakkasia tai pitempi pakkasjakso, että kukinnan eteneminen hidastuisi.

Koivuallergisille luvassa helppo kevät, leppäallergikoille ei

Allergiakevät on monille todennäköisesti ikävä, sillä leppä on yleinen allergian aiheuttaja, ja sen kukinnasta odotetaan normaalia, samoin kuin pähkinäpensaidenkin kukinnasta. Koivuallergikot voivat sen sijaan ehkä hengähtää.

– Viime vuonna koivu kukki niin voimakkaasti, että odotamme nyt helpompaa kevättä, Pätsi sanoo.

Nyt alkavaa siitepölykautta pahentaa se, että jos sää on odotusten mukaan pitkään lauha, aurinko sulattaa kadut, minkä seurauksena ilmassa on siitepölyn ohessa katupölyä.Siitä oireita voivat saada nekin, jotka eivät ole allergisia.

– Nenä voi olla tukossa ja silmiä kutittaa. Ja tietenkin katupöly myös pahentaa allergisten oloa.