Koko maassa wildlife-yritysten kautta Suomeen tulee 6000 vierailijaa vuosittain, ja vuosittainen 10–15 prosentin kasvu on ollut alalle luontomatkailuyrittäjä Lassi Rautiaisen mukaan luontaista.

– Esimerkiksi lintuja tarkkailevia omatoimimatkailijoita on paljon enemmän. Kukaan ei tiedä, kuinka monta kymmentä tuhatta ihmistä menee Norjaan läpi Suomen, käy Pohjoismaissa ja etsii ja kuvaa tiettyjä lintuja.

Rautiaisen oman yrityksen, Wildlife Safaris Finland Oy:llä asiakkaita käy Kuhmossa vuosittain 600. Hän huomauttaa, että karhujen ja susien katselu ei onnistu samalla tavalla omatoimisesti kuin lintujen.

Idän Taiga ry:ssä on mukana noin 60 kainuulaista luontomatkailuyritystä pääasiassa Suomussalmelta ja Kuhmosta. Yhdistys on suunnitellut vuoden päivät Uudet Wild Taiga alueet -hanketta, jossa markkinointia suunnataan maihin, joissa sitä ei ole aiemmin ollut. Kolmevuotisen markkinointihankkeen kohteena ovat muun muassa Puola, Slovakia, Tšekki, Romania, Unkari ja Baltian maat.

Rautiainen on Idän Taiga ry:n puheenjohtaja ja hänen mukaansa uudet alueet ovat kyntämätön sarka. Tavoitteena onkin saada hankkeen avulla matkatoimistokontakteja, tutustumiskäyntejä Kainuuseen sekä mediaa paikalle.

– Kainuussa on käynyt jo muutamia asiakkaita näistä maista wildlife puolella oma-aloitteisesti. Heitä ei ole kuitenkaan meidän puolelta millään tavalla lähestytty tai haravoitu kontakteja systemaattisesti.

Uusia asiakkaita saadaan, kun tehdään töitä

Lassi Rautainen huomauttaa, että kasvua on mahdollisuus saada melkein mistä vain, kunhan jaksetaan tehdä työtä sen eteen.

– Muutaman miljoonan kansakunta riittää jo siihen, että sieltä löytyy aina luontomatkailusta kiinnostuneita, jotka haluavat seikkailla ja kulkea ympäri maailmaa. Suomesta he eivät kuitenkaan välttämättä tiedä vielä kovin paljon noilla alueilla.

Piilossa olevaa asiakaspotentiaalia on Rautiaisen mielestä kaikkialla, ja heidänkin yritykselle tulee jatkuvasti yllättäviä kontakteja.

– Kuka olisi kuvitellut, että Kuikan Kämpän pihalla on ryhmä filippiiniläisiä naisia innokkaana katsomassa karhuja, tai kiinalaisia opiskelijoita, kanadalaisia tai pariskunta Uudesta-Seelannista. Monet ovat löytäneet meidät netin kautta tai kuulleet kaverilta. Me emme ole oikeastaan tehneet mitään muuta kuin oma työmme täällä. Aina Kainuuseen joku löytää.

Rautainen kuitenkin huomauttaa, että uusia kohdemaita pitäisi lähestyä jatkuvasti ja koko ajan. Hän toivoo, että Idän Taigan vireillä oleva hanke saadaan liikkeelle mahdollisimman pian.

– Asia on vielä keskeneräinen. Olemme hakemassa nyt rahoitusta ja hankesuunnitelmaa on stilisoitu viimeisen vuoden aikana. Kukaan ei vielä tiedä, missä laajuudessa se saadaan toteutettua.

Liito-oravan maankäytölle tuottamien yllätysten syitä on selvitetty Tampereen yliopiston ja ranskalaisen tutkimuslaitoksen yhteistyönä. Tutkijat ehdottavat toimivampien suojelukäytäntöjen kehittämistä sen sijaan, että liito-oravan elinympäristöä ja käyttäytymistä rajataan nykyisen käytännön mukaan tiukasti.

Yksi syy liito-oravan yllätyksellisyyteen on sen tapa liikkua omalla laajalla elinpiirillään, ja lajin populaation koko vaihtelee paljon. Myös ihmisen toiminta muuttaa maisemaa ja ajaa näin lajin hakeutumaan uusille paikoille.

Näitä muutoksia mallintamalla voitaisiin ennakoida liito-oravan liikkumista, arvioivat tutkijat Nina V. Nygren ja Taru Peltola.

Yllätyksellinen käytös ei sovi selkeää suojelutietoa kaipaavalle maansuunnittelulle

Suojeltu laji kaipaa ympärilleen kuusivaltaista sekametsää, jota kasvaa kaupunkien liepeillä. Kaupunkirakentaminen ja asutuksen laajentaminen on kuitenkin jatkuvaa, ja elintilan hupeneminen tekee liito-oravan olot tukalaksi. Kun metsän- ja maankäytönsuunnittelussa kaivataan selkeää ja yksiselitteistä tietoa suojeltujen lajien elinpaikoista, ei liito-oravan yllätyksellisyyttä oteta avosylin vastaan.

– Liito-oravien liikkumista voitaisiin ennakoida mallintamalla niitä suhteessa elinympäristön muutoksiin, ehdottaa ympäristöpolitiikan tutkija Nina V. Nygren Tampereen yliopistosta.

Toistaiseksi kokeiluja on tehty muutamia, ja Nygren kannustaa tekemään niitä lisää. Luontoa pitäisi kuitenkin katsoa kokonaisuutena, ei yksittäisinä pesäpuina.

– Liito-oravanaarailla reviiri on nelisen hehtaaria. Ne ovat monenmuotoisia, koostuvat monista pienistä palasista ja niille on tyypillistä, että osa reviireistä on käyttämättömänä vuosikausiakin, kertoo Nygren.

– Jos papanoita ei ole vuoteen tai kahteen löytynyt, saattaa liito-orava tulla paikalle kuudentena vuonna, sanoo Nygren.

Liito-oravapopulaation muutoksiin vaikuttavat esimerkiksi hakkuut, jotka saavat nuoret liito-oravat etsimään omia pesimäalueitaan. Tämän vuoksi tarkat ja pienet rajaukset eivät monta vuotta kestävien suojelualuepäätösten kannalta ole toimivia.

Luonnonsuojelu on mahdollisuus, ei kierrettävä este

Metsäammattilaisille liito-oravien käytös ja yllätyksellisyys on vaikea pala. Tuhoutunut elinympäristö kun voi johtaa oikeustoimiin.

Nygrenin mukaan liito-oravan käytös ei ole vaikeaa, vaan ongelmat aiheutuvat ihmisen tavasta suunnitella maankäyttöä. Toimintatapa yrittää rajata liito-oravan elinpiiriä tavalla, johon se ei taivu.

– Perinteisesti luonnonsuojelussa on katsottu taaksepäin mitä on jäljellä jostain. Pitäisi katsoa sitä, mitä voisi tulevaisuudessa olla. Luonnonsuojelu nähdään esteenä joka pitää kiertää eikä niinkään mahdollisuutena, kuvaa Nygren tilannetta nyt.

Maankäytön ja metsätalouden suunnittelussa yhteistyötä voitaisiin parantaa läpi koko ketjun. Kun jokainen osapuoli tulisi kuulluksi, myös liito-orava hyötyisi tästä.

– Kokonaisuudessaan kunnan metsiä tulisi hoitaa siten, että niissä viihtyisivät myös liito-oravat, summaa Nygren.

Juttua on muokattu klo 16.35: Tarkennettu liito-oravan liikkumista elinpiirillä, sekä hakkuiden vaikutusta populaatioon ja nuoriin liito-oraviin. Lisäksi mallintamiskokeiluja on tehty enemmän kuin yksi.

Fin-Seulan louhintatyö tapahtuisi neljä kilometriä Nukarinkoskelta ylävirtaan. Finseula on hakenut toiminnalleen ympäristölupaa, jonka mukaan kalliota louhittaisiin ja murskattaisiin 4–10 vuoden aikana kokonaisuudessaan 260 tuhatta kuutiota. Louhintatyön hulevedet laskettaisiin suoraan Vantaanjokeen.

Suunnitelma kauhistuttaa vesistönsuojelijoita.

– Ne kutusoraikot on sitten pilalla, perusteellisesti. Jos se vahinko tapahtuu, se on peruuttamaton, sanoo Virtavesi-hoitoyhdistyksen Vantaanjoki-vastaava Kari Stenholm.

Louhintatyöstä koituu joelle Stenholmin mukaan monia haittoja. Niistä merkittävin on hienojakoinen louhintapöly, joka samentaa veden ja tukkii soraikot, joihin kalat kutevat.

– Kun soraikot on kunnossa, vesi virtaa niistä läpi, mäti saa happea ja elää. Kun soraikot tukkeutuvat, virtaus huononee, mädin hapensaanti huononee ja se pahimmillaan kuolee.

Vantaanjokea viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kunnostettu miljoonilla euroilla joen ekologisen tilan parantamiseksi. Työ on alkanut myös tuottaa hedelmää, sillä äärimmäisen harvinaisen meritaimenen kuteminen on viime vuosina lisääntynyt joessa.

Louhintayhtiö: hulevesien pitäisi olla ihan puhdasta

Fin-Seula toppuuttelee huolestuneita vesistönsuojelijoita. Yhtiön mukaan hulevedet puhdistettaisiin huolellisesti, eikä jokeen pitäisi päästä pölyä.

– Toiminta on täysin hallittua ja kontrolloitua. Sinne tehdään hyvin selkeästi altaat, mikä selkeyttää valumavedet. Me varmistamme kaikilta osin, että valumavedet ovat puhtaita ennen kuin ne valuvat Vantaanjokeen, sanoo Fin-Seulan toimitusjohtaja Mika Kari.

Vesistönsuojelijoiden mukaan hulevesien suodatuksesta ei kuitenkaan ole mainintaa Fin-Seulan ympäristölupahakemuksen yhteydessä jättämässä luontoselvityksessä. Virtavesi-hoitoyhdistys onkin jättänyt Keski-Uudenmaan Ympäristökeskukseen mielipiteensä louhintatöistä.

– Jos louhinta aloitetaan, pitää tehdä kaikki voitava veden puhdistamiseksi. Pitää olla hyviä laskeutusallasjärjestelmiä ja laajoja kosteikkoja. Parempi olisi, jos louhintaa ei tulisi ollenkaan, Kari Stenholm sanoo.

Maa- ja metsätalousministeriö esittää Kuusamon Käylän kalanviljelylaitoksen lakkauttamista. Laitoksen tuotanto on tarkoitus siirtää Taivalkosken Ohtaojan laitokselle.

Käylässä on vaalittu erityisesti Venäjältä Kuusamoon nousevaa uhanalaista Oulangan taimenta.

Sekä Kuusamon kaupunki että Taivalkosken kunta muistuttavat yhdessä ministeriölle laatimassaan lausunnossa, että laitoksen toimintaa jatkettaisiin esimerkiksi liiketoimintaperiaatteella. Kunnat toivovat toiminnalle jatkossa valtion tukea.

Harvinainen taimenkanta säilytettävä

Luonnovarakeskuksen ryhmäpäällikkö Petri Heinimaa muistuttaa, että esimerkiksi uhanalaisen Oulangan taimenen kantaa pitää jatkossa vaalia Kuusamossa erityisesti kalastusta ja jokialueita kehittämällä.

– Oulangan kantojen kannalta pääsasia on, että missä kunnossa alueen joet ja lisääntymisalueet ovat esimerkiksi Venäjän puolella.

– Kantaa voidaan hoitaa muun muassa kalastusta säätelemällä, Heinimaa sanoo.

– Oulangan taimenen säilyminen onnistuu myös tulevalla järjestelyllä, Heinimaa vakuuttaa.

– Ensisijainen tavoite on, että luontaiset kannat voisivat olla luonnossa itsessään niin vahvat, ettei niitä ei tarvitse lisäistutuksilla tukea.

Käylän kalanviljelylaitos on toiminut 1930-luvulta saakka. Laitos tuottaa muun muassa siian, harjusten ja taimenten poikasia.

Heinimaa toivoo, että Käylän kalanviljelylaitos voisi jatkaa yksityisen yrittäjän voimin.

Sotkamon kunta ja Kajaanin kaupunki valmistelevat Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle kielteisiä lausuntoja lupahakemukseen, jonka mukaan Talvivaaran kaivos voisi johtaa purkuputken kautta käsitelyjä jätevesiä Sotkamon Nuasjärveen.

Sotkamon kunnanhallitus käsittelee maanantaina 13. tammikuuta lausuntoehdotusta, jossa kunta vaatii valtiota rakentamaan vesienpuhdistuksen Talvivaaran kaivosalueelle. Kunta haluaa suojella Sotkamon matkailua Nuasjärveen suunnitellun jätevesien purkuputken vaikutuksilta.

Myös Kajaanissa ympäristön pilaantumisen riskiä pidetään liian isona. Ympäristöteknisen lautakunnan lupajaosto käsittelee keskiviikkona lausuntoesitystä, jonka mukaan lupaa ei saisi myöntää haetuille päästömäärille. Myös Kajaanissa perätään jätevesinen puhdistamista tehokkaammin jo varhaisemmassa vaiheessa.

Kajaanin lausuntoehdotuksessa myös todetaan, että laskelmat tarvittavista juoksutuksista on tehty vain niin sanotun kuivan vuoden perustein. Kajaanissa pelätään, että poikkeustilanteissa riski ympäristön pilaantumisesta laajalla alueella on ilmeinen.

Aiemmin aluehallintovirasto oli myöntänyt Alholmens Kraftille luvan sillä perusteella, että tuotantoalueeseen ei kuulunut kalasääsken pesäpuu ympäristöineen. Hallinto-oikeus kuitenkin kumosi luvan, koska pesäpuun ympärillä pitää olla vähintään puolen kilometrin suojakaista, joka kattaa lähes koko turvealueen. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa päätös syntyi äänin 5-2.

Uuden lumen myötä ilmaantuvat sähkökatkot ovat vaivanneet Pohjois-Karjalaa. Esimerkiksi perjantai-aamuna ilman sähköjä oli pari tuhatta asiakasta eri puolilla maakuntaa.

Sähköyhtiöt varautuvat tulevaan viikonloppuun ja lumisateisiin vahvistamalla varalla olevaa miehistöään.

Puiden oksilla oleva lumi on jäätynyt kiinni, joten reipaskaan puhuri ei vielä helpottaisi lumikuormaa. Tilannetta auttaisi sään lämpeneminen, kertoo Vaiviossa linjaa selvitellyt Enerken sähköasentaja Erkki Kokko.

– Helpotusta toisi jos ilma lämpenisi oikein kunnolla, muutaman asteen plussalle. Nyt tuo lumi ei tule oksilta edes tuulella alas, Kokko harmittelee.

– Tämä viikko taas ollut tätä vikojen selvittelyä ja ennakoivaa vianhoitoa. Lumen tuloon ei oikein voi varautua kuin reunapuiden poistolla. Työn määrä on ihan talvikohtainen, talvet eivät ole veljeksiä keskenään.

- Viikonloppuun on varauduttu varmaankin lisäämällä varalla olijoita. Ne miehet ketkä metsään kykenee, hoitaa niitä vikoja sitten. Lunta taitaa tulla vielä ja sehän pahentaa tilannetta.

– Tämä ei kuitenkaan ole pahimpia talvia minun urallani. Lunta on onneksi vähän. Nyt pystyy käyttämään moottorikelkkoja ja sehän nopeuttaa aina vianhoitoa, Kokko toteaa.

Valtatie kahdeksan Porin Kellahdella sulkeneen vaarallisen aineen onnettomuuden vaikutukset ympäristöön jäävät vähäisiksi.

Rekan ojaanajossa ympäristöön pääsi typpihappoa ja lipeää, ja valtatie jouduttiin sulkemaan torstai-iltana kymmeneksi tunniksi.

Porin ympäristövalvonnan mukaan luontoon pääsi kuitenkin lopulta vain noin sata litraa vaarallista ainetta, eikä päästöstä ole erityistä haittaa luonnolle. Suurin osa vuodosta oli lipeää.

Ympäristövalvontapäällikkö Jokiainen Riikka sanoo, että tässä mittakaavassa aineet ovat ympäristölle kohtuullisen harmittomia.

Ilmatieteenlaitoksen operatiivisessa ilmastopalvelussa seurataan kevään etenemistä etenkin lämpötilojen kautta.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana on kevään tulo jonkin verran aikaistunut. Viime vuonna terminen kevät alkoi eteläisimmässä Suomessa helmikuun alussa, näin ei ole aiemmin tapahtunut, kertoo meteorologi Asko Hutila Ilmatieteenlaitoksen operatiivisesta ilmastopalvelusta.

Sen Hutila kuitenkin tietää, että valon määrä syksyllä, talvella ja keväällä on pilvisyyden armoilla.

– Saattaa olla, että talvet lauhtuvat ja pilvisyyttä on enemmän, niin se vähentää valon määrää. Oivana esimerkkinä tästä on mennyt syksy ja joulukuu. Pilvisyys vähentää valon määrää, vaikka aurinko nousee ja laskee ajallaan.

Tässä vaiheessa vuotta päivän pituus vaihtelee suuresti paikkakuntien välillä. Esimerkiksi reilut sata kilometriä Kajaanista pohjoiseen sijaitsevalla Suomussalmella päivän pituus on loppiaisen jälkeisenä perjantaina 20 minuuttia lyhyempi kuin Kajaanissa. Sen sijaan maaliskuun puolivälissä ero on pienentynyt jo minuuttiin, ja päivän pituus venynyt yli kuusi tuntia vajaaseen kahteentoista tuntiin.

Suomen pohjoisimmassa kylässä Utsjoen Nuorgamissa aurinko ei ole noussut taivaanrannan yläpuolelle lähes kahteen kuukauteen. Kaamos kestää Nuorgamissa 17. tammikuuta asti.

Päivän pituus määrää monen eläimen elämää

Suomen ympäristökeskuksen luontoasiantuntija Riku Lumiaro kertoo päivän pituuden määräävän monen eläimen elämää.

– Moni tekijä vaikuttaa, mutta päivän piteneminen on merkittävä tekijä, joka laukaisee esimerkiksi lintujen laulun monilla Suomessa talvehtivilla lajeilla. Pakkaskelillä ei ehkä niinkään, mutta tyyni ja suojainen sää lisänä, niin mustarastaat, talitiaiset, pöllöt ja huuhkajat ovat äänessä jopa tammi- ja helmikuussa.

– Valon määrä vaikuttaa esimerkiksi lumikolla, kärpillä ja metsäjäniksillä turkinvaihtoon, ja linnuista riekolla. Nisäkkäät aktivoituvat päivän pidentyessä, ja monilla alkaa kiima-aika, Lumiaro kertoo.

Kasveihin valon määrän lisääntyminen vaikuttaa viiveellä, mutta esimerkiksi puilla on vuoden kiertokulku päivän pituuden mukaan geneettisessä muistissa.

– Jos lehtipuu vaikka siirretään etelästä pohjoiseen, niin se ei osaa varistaa lehtiään riittävän aikaisin, kun se on sopeutunut eteläiseen aikatauluun, luontoasiantuntija Riku Lumiaro kertoo.

Vesijärven jäälle keskelle Enonselkää on ilmestynyt noin 2,5 kilometriä pitkä railo. Se kulkee Ruoriniemestä aina Vasikkasaareen saakka.

– Viime vuonna oli leveydeltään isompia railoja. Tämä on vain nostanut jäätä pystysuunnassa, mikä on vaarallista, jos liikkuu kelkalla tai rysäyttää siihen liitovarjolla, sanoo kenttämestari Esa Huhtanen Päijät-Hämeen kalatalouskeskuksesta.

Kun railo nostaa jäätä toisen päälle, se voi muodostaa myös eräänlaisen liukumäen, joka ulottuu aina jään alle asti.

– Railon lähelle ei kannata mennä, etenkään, jos railon reunalla näkyy vettä. Jos kävelee railon reunaa pitkin, voi pahimmassa tapauksessa liukua suoraan jään alle, Huhtanen varoittaa.

Jäätyneellä järvellä liikkuessa on syytä pitää silmät auki myös lumisten harjanteiden varalta.

– Niiden alla on todennäköisesti railo.

Railosta uutisoi ensimmäisenä Etelä-Suomen Sanomat.

Railo repeää rytinällä

Jäämassojen liike aiheuttaa rytinää, joten lähitaloissa railon syntyminen on voitu havaita paukkeena ja talon tärinänä.

– Kyllä siinä varmaan ikkunat ovat helisseet, kenttämestari Huhtanen arvioi.

Railoja syntyy, kun lämpötila muuttuu, ja jää laajenee sekä kutistuu lämpötilan vaihtelujen mukaan.

Jonkin verran railoja on muodostunut muihinkin osiin Vesijärveä. Jos säät jatkuvat vaihtelevina, lisää railoja lienee luvassa.

– Ensi viikon alkuun on luvattu kovia pakkasia ja sitten taas lauhtuu, joten on todennäköistä, että railoja muodostuu enemmänkin, Huhtanen perustelee.

Viimeisissä mittauksissa Vesijärven jään paksuus on ollut noin 17 senttimetriä.

– Jäällä on aina vaarallista liikkua, mutta jään paksuuden puolesta liikkuminen Enonselällä on suhteellisen turvallista. Ihan kaikkialla emme ole käyneet mittaamassa ja jäällä pitää olla aina varovainen, muistuttaa kenttämestari.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Luonnonsuojelupiiri oli pyytänyt poliisia selvittämään syyllistyikö kaivosyhtiö rikokseen kairatessaan malminetsintäreikiä viistoon Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueen alle.

Syyttäjän mukaan on varsin todennäköistä, että asiassa ei ole tapahtunut rikosta ja siksi esitutkinta lopetetaan. Syyttäjä vetosi siihen, että kairaukset olivat tapahtuneet Natura-aluetta hallinnoivan Metsähallituksen hyväksymällä tavalla. Lisäksi Lapin ELY-keskus ja kemikaali- ja turvallisuusvirasto Tukes olivat arvioineet, ettei kaivosyhtiö Anglo American Sakatti Oy:n toiminnassa ollut moitittavaa.  

Lapin luonnonsuojelupiiri on tyytymätön syyttäjän ratkaisuun ja harkitsee asian viemistä valtakunnansyyttäjä käsittelyyn.      

Tampereen Vuoreksen asuinalueelta louhitut kivimassat uhkaavat läheisen Iso-Virolainen -järven tilaa.

Järven pohjassa 15 metrin syvyydessä on havaittu hapettomia alueita, joiden syy on todennäköisesti murskeesta liuenneet sulfidit.

Samantapainen ilmiö esiintyi joitakin vuosia sitten Kangasalan Halimasjärvessä.

Hitaasti vettä vaihtava järvi on herkkä

Muut Hervannan seudun järvet todennäköisesti kestävät Vuoreksesta valuvan kuorman, mutta Iso-Virolaisessa vesi vaihtuu hitaasti, kertoo limnologi Reijo Oravainen Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksestä:

– Syvimpään kohtaan syntyy hapeton tila, koska se ei tuuletu keväällä eikä syksyllä. Siellä haisee nyt jo rikkivety aika tavalla, eivätkä pohjaeläimet tietenkään enää tule syvänteissä toimeen. Kalatkaan eivät sinne mene, sen verran viisaita ne ovat.

Oravaisen mukaan päälle päin järvi näyttää vielä hyvältä, mutta kirkas pinta pettää. Happikato voi levitä pohjalta koko järveen, ellei mitään tehdä.

Suhteellisen halpa sekoitin auttaa

Torjuntaan on kuitenkin jo ryhdytty. Vesiensuojeluyhdistys on kehittänyt hapetuslaitteen, joka perustuu veden sekoittamiseen sähkötoimisella potkurilla. Keksintö on halpa verrattuna tähänastisiin hapetuslaitteisiin, noin tuhat euroa kappale. Sähköä kuluu talven aikana ehkä viidensadan euron edestä.

– Tarkoitus on erityisesti murtaa suolakerrostuneisuus, joka on pääsyt syntymään viiden viime vuoden aikana.

Samalla happipitoista vettä saadaan alemmas ja lämpötila laskee, mikä pienentää hapen kulutusta.

Vastaava laite on asennettu Hervannan keskellä sijaitsevalle Ahvenisjärvelle, jonne Vuoreksen ojat eivät kuitenkaan virtaa. Yhteistä on se, että molempien jäällä liikkumista kannattaa nyt varoa: sekoitin nimittäin heikentää jäätä ja tekee lopulta avannon. 

Liminganlahden luontokeskuksen ympäristössä ei bongattu lauantaina talvisessa tammikuun viimassa lintuja. Eläinten talvi -tapahtuma keräsi perheita tutustumaan eläinten elämään ja esimerkiksi lumirakentamiseen ja lumikenkäilyyn.

Sisällä luontokeskuksessa asiakasneuvoja, biologi Petri Lampila esitteli talvista laboratoriota, jossa näytillä on täytettyjä eläimiä kesä- ja talvipuvuissaan sekä talvisia hyönteisiä. Monelle voi tulla yllätyksenä, että lauhalla talvi-ilmalla hangen päällä liikuskelee erilaisia hyönteisiä.

– Lumen pinnalla kasvaa erilaisia leviä ja hyönteiset tulevat syömään niitä. Esimerkiksi lumivaaksiainen elää hangen päällä. Lumihyppiäisiä saattaa nähdä hangella lauhalla ilmalla jopa laumoittain, Lampila kertoo.

– Kannattaakin luonnossa liikkuessaan kävellä välillä katse maahan päin, Lampila vinkkaa.

Birdlifesta kerrotaan, että rastaiden joukossa on vielä vuodenvaihteen tienoilla ollut monin paikoin punakylkirastaita, ja kulorastaitakin on havaittu. Myös mustarastaita on havaittu ennätysrunsaasti.

Rastaiden muutto on viivästynyt runsaan pihlajanmarjasadon vuoksi. Tilhiä pihlajanmarjojen kimpussa on ollut paljon vähemmän, vaikka niitäkin on isoimmissa keskittymissä laskettu yli tuhat.

Turun lintutieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Jorma Hellsten kertoo, että koko Pohjois-Euroopassa on ollut hyvä pihlajanmarjavuosi.

– Kun on paljon ruokaa, ei rastailla ole ollut mihinkään kiire. Ne ovat viivytelleet niin kauan, että marjat on syöty. Vielä joulun aikaan Turun seudulla oli todella suuria rastasparvia, Hellsten iloitsee.

Rastaiden määrä on näkynyt muun muassa punaisina jätösläikkinä hangissa. Jotkut ovat luulleet rastaiden ulosteita jopa ihmisten veritahroiksi.

Rastaita on näin paljon erittäin harvoin

Nyt tammikuun puolenväliin mennessä linnut ovat vähitellen ottaneet siivet alleen ja jatkaneet matkaansa. Jorma Hellsten kertoo, että viime päivinä on ollut joitakin 300 linnun parvia, kun vielä 4. tammikuuta Turun seudulla oli peräti 2 500 linnun parvia.

– Tämä on ihan normaalia vuoden kulkua, mutta tämmöinen ei osu ihan joka vuosikymmeneen meidän kohdalla. En muista itse tällaista, vaikka jokunen vuosikymmen on näitä tullut jo seurailtua, Hellsten muistelee.

Esihistoriallisten eläinten tutkijat ovat tunnistaneet ennen tuntemattoman iktyosaurin eli kalaliskon jäänteet. Eläimen fossiileja löydettiin Skotlannin rannikolla sijaitsevan Skyen saaren rannoilta jo vuonna 1959, mutta luita on tutkittu vasta viime aikoina.

Uudelle lajille on annettu tieteellinen nimi Dearcmhara shawcrassi. Nimen ensimmäinen osa tulee gaelinkielisestä sanasta, joka tarkoittaa meressä elävää liskoa. Toinen osa on kunnianosoitus löydön tehneelle amatööritutkijalle, Brian Shawcrossille, joka lahjoitti fossiilit Glasgown museolle sensijaan, että olisi myynyt ne keräilijöille.

Dearcmhara shawcrassin luurangosta on löydetty vain neljä kappaletta, mutta tutkijat vovat jo niiden perusteella tehdä kiinnostavia johtopäätöksiä.

Haita muistuttava otus eli jurakaudella silloista Skyen saarta ympäröivissä matalissa ja lämpimissä vesissä syöden kaloja ja pieniä liskoja. Kalalisko kasvoi runsaan neljän metrin mittaiseksi. Sen melamaiset eturaajat vaikuttivat hyvin vahvoilta, joten eläin saattoi olla hyvin nopea uimari.

Jurakautta koskevat tiedot ovat varsinikin merissä eläneiden liskojen osalta hyvin puutteelliset. Uusi löytö onkin siksi hyvin kiinnostava. Skyen saari on yksi maailman parhaita paikkoja jurakauden, eli 160 - 170 miljoonaa sitten eläneiden eläinten tutkimiseen.

Löydöstä kertoo tiedelehti Scottish Journal of Geology ja siitä uutisoi mm. Independent-lehti.

Tämän talven pakkasennätys on jälleen mennyt rikki Utsjoella. Ilmatieteen laitoksen mittauspisteellä Kevojärvellä mitattiin –39,6 astetta sunnuntaina illansuussa.

Sunnuntaina illalla lähestyttiin –39:ää astetta myös muun muassa Inarin lentoasemalla ja Kaamasessa.

Ylä-Lapissa on edelleen kylmää: maanantaina kello kuuden maissa Kevojärvellä oli noin 39 astetta pakkasta.

Edellinen pakkasennätys tehtiin lauantaina, jolloin lämpömittari näytti Utsjoella 37,3 pakkasastetta.

Kuhmolainen karhunkatseluyritys on tekemässä tänä vuonna taloudellisesti parhaan tuloksen 15 vuoteen. Karhujen kuvausmatkoja järjestävä Wild Brown Bear laajensi kolme vuotta sitten toimintaansa Espanjaan, kun se perusti myyntipisteen Aurinkorannikolle. Tuolloin ajatuksena oli järjestää luontomatkoja Espanjassa ja samalla houkutella asiakkaita Kuhmoon.

– Teimme laajennuksen oikeaan aikaan, vaikka Espanja oli tuolloin syvän laman kourissa. Tilanne on parantunut vuosi vuodelta ja samalla suunta on vaihtunut. Nyt kuvausryhmät tulevat Espanjasta ja muualta Euroopasta Kuhmoon eikä toisinpäin, sanoo karhunkatseluyritystä pyörittävä Ari Sääski.

– Myös Englannissa taloudellinen tilanne on parantunut, ja sieltä on tulossa kuvausryhmiä aikaisempaa runsaammin.

Tulevan kesän myynti aloitettiin jo viime kesänä eli aikaisemmin kuin koskaan. Myös varausten vahvistaminen alkoi kaksi kuukautta tavallista aikaisemmin. Vahvistettujen ennakkovarausten mukaan Wild Brown Bear -yrityksen kasvu on tänä vuonna 10–20 prosenttia.

– Suurimmassa kuvausryhmässä, joka on varmistanut tulonsa, on 18 kuvaajaa, kertoo Ari Sääski.

– Kajaaniin tulevilla lentoyhteyksillä on suuri merkitys siihen miten vahvistettuja varauksia alkaa sadella. Flyben kevään ja kesän lentojen varmistuttua alkoi ennakkovarausten vahvistaminen, ja myös kotimaan lentojen halventuminen on lisännyt kysyntää. Nyt hinnat ovat kohdallaan.

Suomessa on laskettu olevan noin 1 300 villisikaa. Tampereen Aitolahdessa asustava Jarmo Helenius ei luota kaikkiin laskelmiin, sillä villisika on tullut tutuksi.

– Jokin aika sitten näin parinkymmenen yksilön lauman. Täällä päin on havaittu toinenkin joukko, ja samanlaisia havaintoja on tehty ainakin Kangasalla ja Pälkäneellä, Jarmo Helenius kertoo.

Riistapäällikkö Jari Körhämö vahvistaa Heleniuksen havainnot. Körhämön mukaan villisikakanta on runsastunut Etelä-Suomessa, ja osa eläimistä hakee elintilaa muun muassa Pirkanmaalta. Yksi mahdollinen syy vaeltamiseen ovat myös viime vuosien lauhat talvet.

Yöllisiä vieraita

Tulokkaiden vierailut ovat tallentuneet riistakameroihin ympäri Pirkanmaata. Valkohäntäpeuroille ja metsäkauriille tarkoitettu ruoka on tehnyt kauppansa villisioille.

– Eri puolilla Pirkanmaata on ruokitaan pieniä hirvieläimiä talven aikana. Ruokintapaikkojen liepeillä on havaittu jälkiä sorkista, jotka poikkeavat hieman "kanta-asiakkaista". Joulukuun alussa varmistui, että asialla ovat villisiat, Jari Körhämö toteaa.

Metsästystä harrastava Jarmo Helenius sai villisian tähtäimeensä juuri ruokintapaikalta. Riistapellon laidassa hän havaitsi parikymmenen yksilön lauman, mikä tuntui oudolta näyltä.

– Olen käynyt tarkastamassa minkälaisia eläimiä ruokintapaikalla käy ja tällä kertaa siellä sattui olemaan villisikoja. Koska niiden metsästys on luvallista, päätin kokeilla saisinko yhden kaadettua. Tämä onnistui ja saalis odottaa pakkasessa Eviran lupaa lihan syömisestä, Jarmo Helenius kertoo.

Ristiriitaisia tunteita

Villisian ilmaantuminen ei kaikkia miellytä. Villisikojen vierailut harmittavat varsinkin maanviljelijöitä, jotka menettävät juuressatonsa.

– Kotini ympäristössä Palon kylässä villisian jälkiä on näkynyt vähän joka puolella. Kaikki riistapellot, ohrapellot ja juurakot on tongittu perinpohjiaisesti. Varmaan kaikki eivät tykkää, varsinkin jos viljelee perunaa eikä pellossa olekaan muutaman yön jäljiltä mitään, Aitolahdessa asuva Timo Koiranen hymähtää.

Myös Kangasalla seurataan tarkasti villisikojen liikkeitä. Toistaiseksi metsästyksen harrastajat ovat joutuneet tyytymään lähinnä maastossa näkyviin jälkiin.

– Seuraamme tilannetta jatkuvasti. Villisiat voivat tartuttaa tauteja, jotka ovat kohtalokkaita sikaloille. Sen vuoksi meitä on pyydtty ampumaan niitä, toteaa Teuvo Uusitalo Kangasalan riistanhoitoyhdistyksestä.

Pirkanmaalla on tavattu talvehtiva jalohaikara. Jalohaikara on nähty viikonlopun aikana kalastelemassa Iidesjärven länsipäässä sekä itäpäässä, Palvaanniemen Vuohenojassa. Ilmeisesti sama yksilö on tavattu jo tammikuun alussa Lempäälän Herralankoskella.

Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta, kun jalohaikara talvehtii Pirkanmaalla.

Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin kertoo, että jalohaikara kestää pakkasta, jos se saa riittävästi ravintoa. Lintu on kuitenkin riippuvainen sulina pysyvistä vesistä.

Jokainen lentoonlähtö rasittaa

Sunnuntaina jalohaikara kalasti Tampereen Palvaanniemen Vuohenojassa. Jukka T. Helinin mukaan se sai saaliikseen kaloja.

Lintuharrastajat toivovat, että linnun kalastusta ei häiritä.

– Jalohaikaran ravinnonetsintää ei tule tarpeettomasti häiritä. Jalohaikaraa ei saa ajaa lentoon lähestymällä sitä harkitsemattomasti, koska jokainen lentoonlähteminen kuluttaa linnun energiavaroja ja vähentää linnun mahdollisuuksia selviytyä talvesta, Helin sanoo.

Helinin mukaan jalohaikarasta on yksittäinen pesimiseen viittaava havainto Porin seudulta, mutta sen on arveltu vakiiintuvan Suomen pesimälajistoon tulevaisuudessa. Lähimmät pesivät jalohaikarat löytyvät Virosta ja muualta Baltiasta sekä Ruotsista.

Kierteleviä jalohaikaroita tavataan Suomessa melko yleisesti varsinkin keväisin ja syksyisin.