Suomen maataloudesta ympäristöön joutuvat ravinteet halutaan saada jatkossa kiertoon ja uudelleen käyttöön.

Ravinteiden kierrättäminen on tärkeää kahdesta syystä. Ensinnäkin fosfori ja typpi rehevöittävät Itämerta. Toisekseen fosforin ennustetaan loppuvan maailmasta 100–200 vuoden kuluessa. Fosforilannoitetta ei voi korvata millään, joten sen käytön vähentäminen pienentää satojen kokoa.

Suomi päätti vuonna 2010 pyrkiä ravinteiden kierrätyksen mallimaaksi, ja nyt maali on asetettu vuoteen 2020.

– Meillä on erittäin hyvin työkaluja toimenpiteisiin, joilla viljelijät pystyvät edistämään kasvien lannoitusta ja kotieläinten ruokintaa. Ympäristökorvausjärjestelmässä on myös toimenpiteitä, jotka edistävät tätä. Lisäksi meillä on lannan käsittelyä eri menetelmillä, kertoo hankekoordinaattori Tarja Haaranen Maa- ja metsätalousministeriöstä.

Sen sijaan kierrätyslannoitteiden valmistaminen suuremmassa mittakaavassa on vielä alkutekijöissään. Niitä voisi valmistaa esimerkiksi Saloy Oy:n kehittämän fosforinpoistolaitteen kierrättämistä ravinteista, mutta maanviljelijä ei saa laitteen hankkimiseen ympäristötukea. Maa- ja metsätalousministeriö ennustaa, että investointituki voisi olla mahdollinen.

– Joku voi kokeilla ja hakea tukikelpoiseksi tällaista, ja siitähän sitä kokemusta sitten pikkuhiljaa kertyy, että kuinka hyödyllisiä tällaiset laitteet vesistön kannalta ovat, sanoo maatalousylitarkastaja Sanna Koivumäki.

Haarasen mukaan esimerkkiä voi ottaa vaikkapa Tanskasta, jossa on käytössä erilaisia ohjauskeinoja.

– On todella tärkeää tarkastella lainsäädäntöä ja lupamenettelyjä, että onko olemassa käytännön esteitä, jotka hankaloittavat tavoitteiden eteenpäinviemistä. Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan ja yritetään yhdessä pohtia, voidaanko tehdä jotakin, Tarja Haaranen sanoo.

Tämän talven pakkasennätys on Inarissa 29. joulukuuta mitattu -36,4 celsiusastetta. Loppiaisena päästiin lähelle, mutta uusi ennätys jäi kuitenkin syntymättä.

Maanantaina pakkasta oli enimmillään 33,6 astetta Utsjoen Kevojärvellä. Loppiais-tiistaina pakkanen kiristyi vielä siitä hieman.

Ilmatieteen laitoksen virallisissa mittauspisteissä päädyttiin jakamaan voitto kolmen paikkakunnan kesken: tiistain alin lämpötila oli -35,3 astetta niin Utsjoen Kevojärvellä, Sallan Naruskalla kuin Sodankylässä Lapin ilmatieteellisellä tutkimuslaitoksellakin.

Mutta tämän talven pakkasennätys on edelleen joulukuinen -36,4 astetta.

Kukkien tuoksun keskeisenä päämääränä on houkutella luokseen mahdollisimman paljon tietynlaisia hyönteisiä.

– Kasvit ovat kehittyneet evoluutiossa toisistaan eri suuntiin, jotta ne voisivat houkutella mahdollisimman tehokkaasti tietyille lajeille ominaisia pölyttäjiä. Kasvien on järjetöntä kilpailla hyönteisistä. On tehokkaampaa, että juuri tietyt hyönteislajit tulevat niiden kukille, kertoo Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre.

Väreen mukaan kukka on sitä houkuttelevampi mitä voimakkaampi ja erikoisempi tuoksu on. Sen ei tarvitse olla edes miellyttävä.

– Esimerkiksi raatokärpäsiä houkuttelevat kasvit haisevat raadolle.

Tuoksut voimakkaimmillaan yöllä

Turun kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Simo Laine kertoo, että voimakastuoksuisia kasveja ovat esimerkiksi stanhopea, trooppiset piippuköynnökset ja valkolehdokki.

Kukkien tuoksu vaihtelee vuorokauden ajan mukaan. Useat tuoksuvat erityisesti illalla ja yöllä.

– Esimerkiksi valkolehdokki on tällainen. Se on erikoistunut niihin hyönteisiin, jotka ovat liikkeellä yöllä, Laine toteaa.

Osa kasveista on tuulipölytteisiä, joten ne eivät tarvitse hyönteisten apua. Joissakin tapauksissa pölyttäjä on hyönteinen, vaikka kasvi ei tuoksuisikaan. Tällöin ne eivät kilpaile tuoksulla, vaan käyttävät muita keinoja.

– Esimerkiksi kukkien väri voi olla riittävän houkutteleva. Ne ikään kuin hämäävät korealla ulkonäöllään hyönteiset hoitamaan hommansa, Henry Väre toteaa.

Lintuharrastaja Olavi Kalkko on ihmeissään. Pelkästään hänen asuinalueellaan Tampereen Lukonmäessä viilettää satoja räkättirastaita. Kalkon mukaan kyseessä on hyvinkin parin, kolmensadan yksilön parvi.

– Räkättirastaita on tällä hetkellä ihan hirveästi. Eikä mikään ihme, sillä pihlajamarjoja on tarjolla tosi paljon. Silti räkättien määrä on tämän talven erikoisuus, Olavi Kalkko toteaa.

Lintujen talvilaskentaa tehdään parhaillaan. Tampereella kohteina ovat muun muassa Viinikan Iidesjärvi sekä Kalevankangas ja Tammerkoski. Näillä alueilla räkättirastaista on kertynyt jo 1400 havaintoa.

Räkättien suuri määrä on noteerattu myös netissä. Bird Lifen ylläpitämille sivuille on kertynyt Pirkanmaalta havaintoja muun muassa joutsenista ja isokoskeloista sekä erityisesti räkättirastaista.

Tilhi viihtyy pohjoisessa

Olavi Kalkon mukaan tilhiä on sen sijaan nähty varsin vähän Pirkanmaalla. Tämä kertoo siitä, että linnuilla on syötävää ympäri Suomea.

– Tilhen varsinainen pesimäalue on metsä-Lappi. Se ei ole tullut toistaiseksi tänne etelään, koska pihlajanmarjoja riittää popsittavaksi myös pohjoisessa. Huonona marjavuotena tilhet lentävät  Baltiaan ja Eurooppaan asti, kertoo Olavi Kalkko.

Tilhien vähäisyys yllättää jopa 60 vuotta lintuja harrastaneen Olavi Kalkon. Toistaiseksi hän on havainnut vasta kaksi linturparvea.

– Normaalisti tilhet ilmestyvät lokakuun alkupuolella, minkä jälkeen ne jatkavat matkaansa etelään noin kuukauden kuluttua. Tänä vuonna tilhet ovat vielä pohjoisessa hyvien pihlanmarjasatojen varassa ja saa nähdä tulevatko ne edes tänne ennenkuin muuttovietti pohjois-Lappiin jälleen vaikuttaa, Olavi Kalkko pohdiskelee.

Saimaannorpan kuuttien selkään ei jatkossa saa kiinnittää radiolähettimiä. GPS-seurantalaitteita tutkijat saavat edelleen kuutteihin kiinnittää. Niitä saa vuosittain kiinnittää enintään neljään kuuttiin. 

Etelä-Savon ELY-keskus päätti kieltää radiolähettimien käytön, koska ne saattavat lisätä kuuttien riskiä jäädä kiinni kalaverkkoihin.

Etelä-Savon ELY-keskuksen vuosille 2014-2018 myöntämä poikkeuslupa antaa tutkijoille oikeuden häiritä luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja saimaannorppia tutkimuksellisista syistä. Tutkijat selvittävät, miten lajin pesintäolosuhteita voisi parantaa. Myös saimaannorpan yksilöiden käyttäytymistä ja esimerkiksi niiden elinpiiirin laajuutta tutkitaan. 

GPS-lähettimet on otettu käyttöön radiolähettimien rinnalla aikuisten norppayksilöiden seurannassa 2000-luvulla. Ensimmäistä kertaa saimaannorpan kuuttia seurattiin GPS-laitteella vuonna 2014. Silloin saatiin merkittävästi lisätietoa kuuttien vieroituksen jälkeisestä käyttäytymisestä ja liikkumisesta.

Kainuun metsien inventointi kuuluu osana valtakunnalliseen inventointiohjelmaan. Tulevan kesän inventoinnit ovat viimeiset Kainuussa, sanoo erikoissuunnittelija, arkeologi Hanna Kelola-Mäkeläinen Metsähallituksesta.

– Projekti päättyy tämän vuoden lopussa. Siihen mennessä kaikki valtionmetsät Kainuussa on inventoitu. Näistä ensi kesän inventoinneista raportit valmistuvat niin ikään vuoden loppuun mennessä.

Inventointeja Kainuussa tekee käytännössä kaksi tai kolme henkilöä.

– Ihan tarkaan tätä ei ole vielä päätetty. Kevään aikana tehdään päätökset ja siinä yhteydessä tiedotetaan asiasta, sanoo Kelola-Mäkeläinen.

Aiempien vuosien raportit julkaistaan sitä mukaa kun ne valmistuvat. Ne ovat nähtävissä Museoviraston rekisteriportaalin lisäksi myös Metsähallituksen internetsivuilla, jonne niitä tallentaan parhaillaan.

Tuloksista ja inventointien sujumisesta kerrotaan myös arkeologien ylläpitämässä Kadonneen kulttuuriperintökohteiden metsästäjät -blogissa. Raportit toimitetaan myös Museovirastolle. Lisäksi tiedot tallennetaan Metsähallituksen rakennusten ja rakenteiden paikkatietojärjestelmään.

Vinkkejä kohteista otetaan mielellään vastaan

Valtakunnallisen inventointiohjelman taustalla on Kansallinen Metsäohjelma 2015. Siihen on kirjattu tavoite, jonka mukaan Metsähallituksen hallinnassa olevissa valtionmetsissä tehdään kulttuuriperintökohteiden inventointi.

Hankkeen toteutussuunnitelma on laadittu vuosiksi 2010–2015. Hankkeen ohjausryhmässä ovat mukana myös Museoviraston ja maa- ja metsätalousministeriön edustus.

Kulttuuriperintöinventoinnin avulla täytetään muinaismuisto-, rakennusperintö-, maankäyttö- ja rakennuslakien sekä metsäsertifioinnin velvoitteet ja turvataan kulttuuriperintökohteiden säilyminen. Lisäksi kulttuuriperintökohteita voidaan hyödyntää muun muassa matkailun kehittämisessä ja opetuksessa.

Hanna Kelola-Mäkeläinen muistuttaa, että kansalaisten muisti on inventoijille tärkeä lähde.

– Hyvin mielellään otetaan vastaan vinkkejä vaikkapa kämpän raunioista ja muista kohteista.

Lintujen ruokintapaikalla jotkut leikkivät kovista ja toiset jättäytyvät suosiolla vähän kauemmaksi. Mahtaako lintulaudalla vallita nokkimisjärjestys?

Lintuasiantuntija Juha Markkolan mielestä niinkin voi sanoa, sillä on olemassa hallitsevia yksilöitä. Yksilöiden välillä on suuria eroja käytöksessä. Punatulkku on suurempi kuin muut, mutta osa niistä on hyvinkin rauhallisia, kun taas toiset ovat luonteeltaan vahvempia. Toisaalta lajeilla on myös erilaisia tapoja ruokailla, joten siitäkin syntyy erilaisia asetelmia.

– Ei ole kuitenkaan yhtä keisaria, joka hallitsisi, vaan se vaihtuu vähän väliä. Selkeää nokkimisjärjestystä ei pääse syntymään, koska kaikki linnut ovat koko ajan varuillaan. Lintulaudoilla linnut hyppäävät äkkiä lentoon esimerkiksi, kun lunta putoaa puusta. Samoin jos varpushaukka ilmaantuu lähelle, Markkola selittää.

Yhteistyökin pelaa

Osa linnuista, kuten pikkuvarpuset, kippaa auringonkukansiemeniä alas laudalta, jolloin toiset linnut saavat noukittua ne maasta. Linnut tekevät siis tavallaan yhteistyötä.

Keltasirkut, punatulkut ja pikkuvarpuset ruokailevat mielellään maassa. Viherpeipot pitävät isoista siemenistä, kuten auringonkukansiemenistä. Keltasirkut suosivat viljaa. Tiaiset ja pikkuvarpuset käyvät innoissaan rasvamakkaroiden kimppuun. 

Markkola kertoo, että osa linnuista osaa odottaa saavansa ruokaa.

– Talitintit tulevat katsomaan ja koputtelevat jo marraskuussa ikkunaan, että joko ruokinta voisi alkaa.

Lintujen ruokinta ei ole Markkolan mielestä kuitenkaan välttämätöntä.

– Jos lintu huomaa, ettei ruokaa tule, se etsii sitä naapurista, hän sanoo.

Metsähallitus tekee esiselvitystä Oulangan ja Venäjän Paanajärven mahdollisuuksista liittyä Unescon maailmaperintäluetteloon. Selvityksen on tarkoitus valmistua tammikuussa.

Maailmanperintöluetteloon kuuluu lähes 800 kulttuuri- ja luontokohdetta reilussa 160:ssä maassa.

Asia esillä jo 1990-luvulla

Oulangan kansallismaisemien mahdollisuuksia päästä maailmanperintöluetteloon on pohdittu viimeksi 1990-luvun puolivälissä. Toistaiseksi alueita ei ole esitetty lopulliseen ehdokaslistaan.

Nytkin mahdollisuudet päästä maailmanperintökohteiden listalle ovat melko pienet, mutta toivo elää, sanoo Oulangan kansallispuiston johtaja Matti Hovi.

– Kyllä tämä on ainakin minusta Suomen mittakaavassa, ellei jopa Euroopassakin alue, jonka luontoarvoja kannattaa korostaa, Hovi sanoo.

Matti Hovi sanoo luetteloon pääsyn kriteereiden olevan tiukkoja.

– Ja ne ovat tarkasti määritellyt. Luulen, että kriteerien pitäisi kytkeytyä Oulangan ja Paanajärven alueen geologiseen historiaan ja jääkauden jälkeisiin prosesseihin ja luonnon monimuotoisuuteen.

Hyöty koko seutukunnalle

Oulangan kansallispuistoon tutustuu vuosittain lähes 200 000 ihmistä. Kuusamon matkailulle Oulangan ja Paanäjärven listautuminen maailmanperintöluetteloon olisi sievoinen bonus..

– Hyöty ei tulisi pelkästään kansallispuistolle, vaan seutukunnalle laajemmin. Ajatellen vaikkapa Kuusamon kaupungin luontokaupunki-imagon rakentamista, niin siihen tämä sopisi aika hyvin, Matti Hovi sanoo.

Maailmanperintöluettelo on Unescon järjestelmä, jonka tehtävä on suojella maailmalla ainutlaatuisia kulttuuri- ja luonnonkohteita.

Suomesta löytyy kuusi kulttuuriperintökohdetta ja vain yksi luonnonperintökohde: Merenkurkun saaristo, jolle nyt havitellaan kumppania Kuusamon maisemista.

Mäntyharjulainen Matti Paasonen on tutkinut kutuahvenen selkäevää tammikuun osalta. Selkäevä näyttää, että sää jatkuu kuun 26. päivä saakka samankaltaisena.

– Kolme-neljä päivää on nollakeliä, sitten on muutama aste pakkasta ja taas nollakeliä. Tammikuu on erityisen vaihteleva kuukausi.

Kovia pakkasia on luvassa vasta helmikuussa. Sen sijaan tammikuussa koetaan voimakkaita tuulia. Vaikka Etelä-Savo säästyy myrskytuulilta, niin Paasosen mukaan puut heiluvat täälläkin.

Taivas on harmaa, eikä aurinko näyttäydy kuin parina päivänä tammikuun kolmannella viikolla. Ensin 13. päivän paikkeilla ja uudelleen saman viikon lopulla.

– Eikä aurinko paista kirkkaalta taivaalta, vaan pilvet tulee haitaksi.

"Pilkkijä, hanki kalat torilta"

Lunta sataa tammikuussa aina muutama sentti kerrallaan, eikä suojasää sulata kaikkia pois. Näin ollen Paasonen ei lupaa kunnon latuja ainakaan metsiin.

– Mutta metsässä ei pysty hiihtämään vielä tammikuussa, koska lunta ei tule niin paljon ja se jää puihin ja häviää ja haihtuu pois. Hoidetuilla laduilla pystyy hiihtämään kyllä.

Entä mikä on pilkkijöiden tilanne?

– Ei kannata nyt mennä jäille. Vaikka helmikuu on kova talvikuukausi, niin siinä tulee välipäivinä niin paljon lunta, että se sotkee jäätymistä. Joka oikein kalaa haluaa, niin kannattaa mennä torille ostamaan kalat, kehottaa Matti Paasonen.

Lintujen talvilaskentaa tehdään parhaillaan. Lintuharrastajien mukaan räkättirastaita on tänä talvena liikkeellä poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi Tampereella on laskettu puolisentoistatuhatta räkättirastasta.

Miltä lintutalvi näyttää sinun kotikulmillasi? Millaisia havaintoja olet tehnyt? Kerro ja jaa kuva. Voit jakaa havaintosi osallistumalla alla olevaan keskusteluun. Kuvan voit lähettää julkaistavaksi joko alla olevan kuvalomakkeen kautta tai sähköpostilla, somedeski@yle.fi. Kerrothan sähköpostissakin, kuka kuvan on ottanut.

Osallistua voi myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteilla #lintutalvi ja #yle.

Muistathan, että lähettämällä kuvan alla olevan lomakkeen kautta tai sähköpostilla luovutat Ylelle rajoittamattoman käyttöoikeuden siihen, joten lähetäthän vain kuvia, joihin sinulla on tarvittavat tekijänoikeudet ja muut oikeudet, kuten lupa kuvissa esiintyviltä henkilöiltä.

Saimaannorpan kuuttien seurantatutkimuksessa siirrytään GPS-laitteiden käyttöön. Etelä-Savon ELY-keskus kieltää radiolähettimien käytön, koska ne lisäävät kuuttien riskiä juuttua kalanpyydyksiin.

Kuuttiin kiinnitettävä GPS-laite on lähes saman kokoinen kuin radiolähetin, mutta laitteen katsotaan olevan muotonsa ja pintamateriaalinsa vuoksi turvallisempi kuutin kannalta.

– GPS-laitteen pinnalla on kalvo, joka peittää laitteen kulmat, jolloin siitä ei jää niin herkästi kiinni. Laitteen antenni on lyhyempi ja elastisempi kuin radiolähettimessä, kertoo Etelä-Savon ELY-keskuksen biologi Arto Ustinov.

Itä-Suomen yliopiston tutkija Mervi Kunnasranta muistuttaa, että tutkimuksessa on aina riskinsä.

– GPS-laitteilla kuitenkin saamme enemmän ja tarkempaa tietoa, minkä takia mahdollinen riski otetaan mieluummin niillä kuin radiolähettimillä, sanoo Kunnasranta.

Vuodesta 1995 alkaen 19 kuuttia on ollut radiolähetinseurannassa. Näistä seitsemän on jäänyt kalanpyydykseen, mutta Ustinovin mukaan ole varmuutta siitä, johtuiko kiinni jääminen kuutin kantamasta lähettimestä.

GPS-laitteella enemmän havaintoja

GPS-laitteiden koko on pienentynyt viime vuosien aikana, minkä takia laitteen käyttöä myös kuutin seurannassa kokeiltiin ensi kertaa vuonna 2014. Aiemmin GPS-laitteita on käytetty aikuisten norppien seurannassa.

– Kun radiolähettimillä sai yhden havaintopisteen kartalle päivässä, GPS-laitteella voi saada parhaimmillaan jopa 20 havaintoa. Tämä tuo paljon kattavamman kuvan. Kun norpalla on radiolähetin, se ehtii tehdä pitkiäkin matkoja tutkijoiden ulottumattomiin, toteaa Kunnasranta.

Etelä-Savon ELY-keskus seuraa, miten GPS-laitteiden käyttö vaikuttaa kuuttien selviytymiseen.

– Vielähän tietoa on vähän, mutta puntaroimme aina nämä luvat tarkkaan. Jos tämän vuoden aikana tulee ilmi, että GPS-laitteesta on kuutille haittaa, harkitsemme lupa-asiaa uudelleen syksyllä, toteaa Ustinov.

Meneillään olevaa seurantatutkimusta on jäljellä vielä kaksi vuotta.

– Toivomme saavamme tarvittavan tiedon kasaan kahden vuoden aikana. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuuttien elinpiiri on laajempi kuin on oletettu, ja nyt meillä on viitteitä siitä, että se on ehkä vielä paljon laajempi, sanoo Kunnasranta. 

Tutkijat selvittävät myös esimerkiksi sitä, miten syvällä vedessä kuutit oleilevat. 

Vaikka ELY-keskus on antanut luvan kiinnittää GPS-laite jatkossa enintään neljään kuuttiin kerrallaan, niin monta eläintä ei välttämättä varusteta laitteella. Kun tämän kevään kuutit syntyvät helmi-maaliskuussa, tutkijat puntaroivat tarkkaan, mihin yksilöihin laite kiinnitetään. Laite kiinnitetään, kun kuutin poikaskarva vaihtuu aikuiskarvaan huhtikuun lopulla.

– Kuutit ovat ovelia. Ei ole mitenkään sanottu, että saamme seurantaan yhtään yksilöä, hymähtää Kunnasranta.

UPM Metsän hakkuut Oulujärvellä sijaitsevassa Ärjänsaaressa odottavat jäätien valmistumista. Jäätien ajoura on merkitty ja veden pumppaaminen jäälle on aloitettu. Jäälle pumpattu vesi jäätyy 15–20 asteen pakkasella noin viisi senttiä päivässä. Tällä hetkellä jään vahvuus on rannassa 20 senttiä ja keskiosassa 13 senttiä.  

Tavoitteena on aloittaa hakkuut Ärjänsaaressa helmikuun puolivälissä. Puuta kuljettavat rekat edellyttävät jäätielle 120 senttiä vahvaa teräsjäätä.

– Kiire tulee, sillä jään vahvistuminen vaatii kunnon pakkasia. Hakkuukalusto voidaan siirtää saareen, kun jään vahvuus on 40–50 senttiä. Tällä hetkellä merkityllä jäätiellä liikkuminen ei ole sallittua eikä turvallista, sanoo UPM:n puunhankinnan ja metsätalouden maankäyttöpäällikkö Matti Huhtala.

Hakkuiden lisäksi tekeillä uusi laituri Ärjänsaareen

Ärjänsaaren pinta-ala on noin 270 hehtaaria ja hakkuut tehdään 120 hehtaarin alueella saaren keskiosassa harventaen sekä pienaukko- että poimintahakkuina. Tavoitteiden toteutuessa saaresta lähtee puuta noin 300 rekkakuormallista.

– Jos jäätä ei saada vahvistettua tarpeeksi, joudutaan puut kuljettamaan pienemmällä kalustolla, kertoo Matti Huhtala.

UPM:n tavoitteena hakkuiden lisäksi on uuden venelaiturin valmistaminen.

– Uusi laituri edellyttää betonibunkkereita, jotka on tarkoitus valaa huhtikuun aikana. Venelaituri asennetaan paikalleen keväällä matalien vesien aikana. Kaikki tämä edellyttää kuitenkin kunnon jäätien valmistumista ja siinä olemme sään armoilla, sanoo maankäyttöpäällikkö Matti Huhtala.

Suomi on suurten lämpötilavaihtelujen maa. Lämpötilaerot voivat talven ja kesän välillä olla liki 90 astetta. Vuoden 2010 heinäkuussa Liperissä mitattu Suomen lämpöennätys on 37,2 astetta, kun taas kovimmat pakkaset paukkuivat vuonna 1999 tammikuussa Kittilässä. Tuolloin lämpömittari näytti -51,5 astetta.

Vuositasolla lämpötilojen vaihtelu on suurta, mutta lämpötila voi muuttua rajusti myös varsin lyhyessä ajassa. Meteorologi Asko Hutila Ilmatieteen laitokselta kertoo, että säätilastoihin on aika ajoin kirjattu vuorokauden sisällä tapahtuneita yli 30 asteenkin lauhtumisia.

Esimerkiksi Kuusamon Kiutakönkäällä tammikuun toinen päivä vuonna 1989 sää lauhtui 36,5 astetta vuorokaudessa. Rajut lauhtumiset eivät ole yksinomaan Pohjois-Suomen ilmiö. Esimerkiksi 10. joulukuuta vuonna 1973 tilastoitiin 33,3 asteen lauhtuminen Jyväskylässä, kun 33 asteen pakkanen hellitti vuorokaudessa 0,3 plusasteeseen.

Hutilan mukaan suuret ja nopeat lämpötilavaihtelut ovat Suomessa yleensä juuri lauhtumisia, pakkanen kiristyy tavallisesti hitaammin.

Lämpö lännestä, pakkanen pohjoisesta ja idästä

Sään lauhtuminen on talvisaikaan tyypillisesti lännestä tulleen matalapaineen tuomisia. Kylmä ilma on puolestaan korkeapaineen aikaansaannosta ja pakkasterveiset kajahtavat usein Siperiasta. Talvella Suomessa pakkaset tulevat siis itä-pohjoinen -akselilta ja lämmin ilma lännestä.

– Kyllä lämpö tulee talven aikana aina tuolta mereltä, ei missään muualla ole sellaisia lämpövarastoja, toteaa päivystävä meteorologi Eero Ojala Ilmatieteen laitokselta.

Ojalan mukaan suuria lämpötilan muutoksia pystytään ennustamaan siinä missä säätä muutenkin eli kohtuullisen hyvin muutaman päivän päähän.

– Ehkä viisi päivää eteenpäin pystyy vielä kohtuullisesti ennakoimaan, joskus hieman enemmänkin, sanoo Ojala.

Sahaava sää jatkuu

Seuraavan kymmenen vuorokauden aikana on odotettavissa, että lämpötilat vaihtelevat suojasään ja pakkasten välillä, sillä Suomen yli liikkuvia matalapaineita on odotettavissa useita.

– Nyt on pari päivää lauhaa ja viikonloppuna taas kylmenee, mutta ei tule ihan yhtä kovia pakkasia kuin alkuviikosta. Ensi maanantaina ja tiistaina pakkanen taas kiristyy, sitten taas mennään ylöspäin. Tämmöistä sahaamistä tämä on, toteaa Ojala.

Kuinka tyypillinen ilmiö lämpötilojen sahaaminen sitten Suomessa on? Kysymykseen on meteorologin mukaan aika vaikea vastata.

– Suomen säälle on tyypillistä, että oikein mikään ei ole tyypillistä, Ojala kiteyttää.

Tilastoituja kuukausikohtaisia lämpötilaennätyksiä löydät Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

Merivesi on noussut korkealle Perämerellä. Ilmatieteen laitos varoittaa meriveden olevan lähimmän vuorokauden aikana erittäin korkealla Perämeren pohjoisosassa ja korkean meriveden varoitus on annettu Merenkurkkuun asti.

Vesi on ollut voimakkaassa nousussa keskiviikkoon puoleen päivään asti. Tuolloin vedenkorkeus oli Kemissä jo 118 senttimetriä, mikä on kolme senttiä yli korkean veden varoitusrajan.

Vesi nousi monin paikoin rannoilla jään päälle ja esimerkiksi Mansikkanokan venesatamassa vesi oli puolen päivän jälkeen saavuttanut jo venesataman tienpinnan tason.

Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan vedenkorkeus kääntyy kuitenkin laskuun tämän päivän aikana.

Metsähallitus on aloittanut jäätien tekemisen Pesiönjärven saariin. Metsiä tullaan väljentämään Honkasaaressa, Kutusaaressa, Lehtosaaressa ja Kumpusaaressa. Hakkuut aloitetaan, kun jää on saatu riittävän paksuksi. Suurin osa metsien käsittelystä on väljennystä, myös alle hehtaarin pienaukkoja on suunnitteilla.

– Tälle alueelle tulee kaikkiaan 14 pienaukkoa, eli noin 14 hehtaaria aukkohakkuuta. Lisäksi saarissa tehdään väljennysta noin 30 hehtaarin alalla, sanoo tiimiesimies Heikki Juntunen.

Lähellä olevan Kirkkosaaren valtion alueet jäävät käsittelyn ulkopuolelle, koska saaressa on hautausmaa.

Arkeologit ovat inventoineet saarten kulttuuriperinnön, joka on otettu huomioon metsien käsittelyä suunniteltaessa. Saarista on löytynyt muun muassa suppa, kaivanto, rakennusjäännös, tervahauta, kivilatomus, nuotiopaikka, vanha asuinpaikka, kolopuu, veistetty honka, pilkkopuu, kuoppajäännös ja peltoröykkiö.

Lisäksi Kumpusaaressa on lajihavaintoja, minkä vuoksi suunnittelutyö on tehty yhdessä luontopalvelujen biologin kanssa. Jäätiellä kulkeminen on kielletty turvallisuussyistä.

– Jäätielle laitetaan liikennemerkit ja kyltit, minkä lisäksi käytetään mahdollisesti nauhaa. Liittymä on niin leveä, että puomittaminen on vaikeaa, sanoo Juntunen.

Hakkuita myös Vuokkijärvellä

Metsähallitus hakkaa myös Suomussalmen toisella laidalla sijaitsevalla Vuokkijärven Vängänniemessä talvitien varassa.

– Sinne on suunniteltu yhteensä 13 hehtaarin aukkohakkuut neljälle eri palstalle. Valtionmaata siinä on noin 50 hehtaaria.

Myös Vänganniemen hakkuissa hyödynnetään arkeologien työtä. Alue inventoitiin vuonna 2013.

– Tulokset ovat meillä käytössä. Suurin osa arkeologien löytämistä kohteista ei satu suunnitelluille hakkuualueille. Sattuvistakin suuri osa on tervahautoja, joiden päältä poistetaan puusto kokonaan nykyohjeiden mukaan. Siten esimerkiksi tuulenkaadot eivät vahingoita tervahautaa.

Arkeologit tarkastivat myös Vängänniemen etelälaidalla sijaitsevan Teeriniemen kivikautisen asuinpaikan. Vuonna 1958 löytynyt muinaismuisto on tuhoutunut, sanoo erikoissuunnuittelija, arkeologi Hanna Kelola-Mäkeläinen.

– Kun arkeologit kävivät paikalla, ei sieltä löytynyt mitään. Järven säännöstely on niin suuri, että vedenkorkeuden vaihtelu lienee hävittänyt kohteen.

Viime päivien pakkaset ovat jäädyttäneet Keski-Suomen järvet, joten talvikalastuskausi on voitu aloittaa ainakin pienemmillä järvillä. Keski-Suomesta pyydettyä kalaa on tullut tauon jälkeen myös kalatiskien valikoimiin.

Myös Keiteleellä ensimmäiset nuottaporukat ovat aloittaneet talvikalastuksen.

- Viikko sitten aloiteltiin nämä hommat ja nyt on kolmas veto menossa, kertoo kalastaja Kimmo Liimatainen Konnevedeltä.

Keiteleestä nousee nuotalla erityisen hyvin muikkua, jopa kahta eri ikäluokkaa.

- Saaliit ovat kooltaan keskinkertaisia, eivät hyviä eikä huonoja, toteaa kalastaja Liimatainen.

Lisäksi Keiteleen kuhaa on tarjolla kauppojen kalatiskeillä. Kuhaa verkoilla pyytävät kalastajat ovat myös äskettäin päässeet aloittamaan talvikauden. Liimatainen luonnehtii Keiteleen jäätilannetta hyväksi, sillä viime päivien pakkanen on vahvistanut jäitä.

Kalastaja Jorma Kääpä Kuhmoisista puolestaan kertoo, että Päijänteen Tehinselkä on yhä avoinna eikä talvikalastusta ole voitu aloittaa Päijänteellä muualla kuin lahtivesillä. Vuosi sitten nuotalle ei päästy lainkaan etelä-Päijänteellä heikon jäätilanteen takia.

Savossa ja Pohjois-Karjalassa on ollut viime viikkoina sähkökatkoja, koska lumi on painanut puita sähkölinjoille. Kovalla pakkasella ongelmat hellittivät hieman, mutta sään lauhtuminen on saanut lumen painamaan puita jälleen pahemmin sähkölankojen päälle.

Lumesta väitelleen ja sitä vuosikymmeniä tutkineen asiantuntijan mukaan puiden lumikuorma kertyy tuulen ja sateen yhteisvaikutuksella.

– Yleensähän runsaimmat lumisateet esiintyvät silloin kun pakkanen on vähäistä, siinä nollan tuntumassa, ja silloin myöskin tuuli puhaltelee välillä vinhasti. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, että lumi tarttuu silloin puihin tehokkaammin kuin kuiva pakkaslumi, jota sataakin siis vähemmän, selittää Suomen ympäristökeskuksen johtava hydrologi Esko Kuusisto.

Kun sää lauhtuu, lumi tiivistyy ja alkaa tehdä enemmän tepposia.

– Esimerkiksi puussahan voi olla lunta satoja kiloja ja kun lämpötila lähestyy nollaa tai menee suojan puolelle, puussa oleva lumi tiivistyy. Eli se muuttuu sillä lailla painavammaksi, että litra lunta painaa enemmän silloin, kun se on kosteaa se lumi siellä puussa. Mutta ei se lumen määrä sinällään lisäänny siitä lauhtumisesta, ja sitten kun tarpeeksi lauhtuu eli menee suojan puolelle, lumi alkaa putoilla puista.

Lumiaura saa aikaan tiiviitä paakkuja

Lumisateen ja sitä heti seuranneen kovan pakkasen jäljiltä katujen reunoilla on hyvinkin kovia ja raskaita lumipaakkuja. Kuusiston mukaan luonnonolosuhteissa vastaavan lumen tiheys voi olla jopa vain yksi kahdeskymmenesosa veden tiheydestä.

– Kun se siellä luonnossa saa olla jonkun aikaa, se on viidesosa veden tiheydestä ja jonkin ajan päästä se voi olla noin kolmasosa veden tiheydestä. Mutta siihen se sitten melkein loppuu luonnossa.

Kun aura pyörittää lunta kadun varressa, lumi tiivistyy huomattavan paljon.

– Sen kokkareen tiheys voi olla jopa puolet veden tiheydestä eli kymmenen litran ämpärillinen sitä kovaa lunta painaa viisi kilogrammaa, kun sama määrä vasta satanutta lunta painaisi vain 500 grammaa, Kuusisto havainnollistaa.

Lumesta voikin tehdä melko tukeavia rakennelmia, joskin luonnonlumesta kasattu lumilinna ei vedä vertoja ammattimaisesti kootulle lumirakennukselle.

– Ei jotain Kemin lumilinnaa tai muuta isoa lumirakennetta luonnonlumesta tehdä, vaan se lumi tehdään keinotekoisesti ja sitten se vielä lingotaan niin, että siitä lähtee ylimääräistä vettä pois ja tällä lailla hieman sitten parannellaan lumen ominaisuuksia rakennusaineena ihmisen keksimin konstein, lumitutkija toteaa.

Lumitöissä taktikointi hankalaa

Vaikka lumi muuttuukin hieman olosuhteiden mukaan, ei edes hydrologi pysty sanomaan, milloin lumityöt kannattaisi pihassa aloittaa.

– Ei ainakaan minun 40 vuoden lumitutkijan kokemuksella useinkaan pysty optimoimaan sitä, Esko Kuusisto nauraa.

– Tietysti jos lumi kolatessa kovasti tartuu kolaan, se tekee siitä hommas paljon raskaampaa. Siinä mielessä niin kauan kun ollaan pakkasen puolella se kolaaminen voi olla helpompaa kun se, että suojasään puolella.

Katoille ei ole vielä kiire mennä kolaamaan lumia. Kuusiston mukaan lunta on voinut kertyä joillain alueilla runsaammin esimerkiksi harjakattoisen rakennuksen päädyssä oleville, tasakattoisille rakennuksille.

– Nyt ei olla vielä missään alueellisesti lähellä näitä kattonormeja, että siinä suhteessa aika hyvä tilanne.

Kuusisto kuitenkin muistuttaa, että lunta ehtii vielä kertyä parin–kolmen kuukauden ajan, Pohjois-Suomessa pidempäänkin.

Etelä-Karjalaan tarvittaisiin noin 30 senttimetriä lunta, jotta moottorikelkkaurat saataisiin hyvään ja turvalliseen kuntoon, sanoo Ruokolahden Moottorikelkkailijat ry:n puheenjohtaja Tomi Valkonen.

– Kyllä reiteillä nytkin pääsee, mutta kivet ja kannot kolkkaavat siellä niin pahasti, että ei kannata vielä näille lumille lähteä ajamaan, Valkonen sanoo.

Jäillä sen sijaan Valkosen mukaan voi ajaa, jos pinnalla on lunta.

– Liukukiskot tarvitsevat lunta jäähdytykseen, joten aivan peilikirkkaalla, lumettomalla, jäällä ei kannata ajaa. Kelkka siinä vain kärsii.

Ruokolahdella hoidettuja kelkkauria on noin 100 kilometriä. Niitä pitkin pääsee naapurikuntien Rautjärven ja Imatran reiteille.

– Ruokolahden kelkkaurat ovat aika monipuolisia. Meillä on paljon järven jäitä, mutta myös metsäautoteitä ja ihan pelkkää metsää, mihin on raivattu kelkkaurat, kertoo Valkonen.

Villit kelkkailijat on saatava kerhojen opastukseen mukaan

Missä on kelkkailijoita, on myös puhetta niin sanotuista villeistä kelkkailijoista. Nämä harrastajat eivät kelkkauria käytä, vaan ajavat luvatta yksityisissä metsissä, teillä tai jopa pihoilla.

– Villejä kelkkailijoita on varmaan joka puolella. Siksi toivomme, että he liittyisivät kerhoon ja saisivat sitä kautta tietoa ja opastusta näille reiteille. Taimikot on jätettävä rauhaan ja pysyttävä urilla, muuten kelkkailu loppuu meiltä kaikilta, Valkonen sanoo.

Ruokolahden Moottorikelkkailijat yhdistyksen puheenjohtaja mukaan useissa tapauksissa on kyse tietämättömyydestä

– Kyseessä saattaa olla nuori isänsä kelkalla ja täyttä tietoa kelkalla liikkumisesta ei ole.

Maanomistajat ovat olleet Ruokolahden alueella Valkosen mukaan erittäin hyvin mukana kelkkailijoiden harrastuksessa.

– Suuri kiitos heille. Ilman heidän panostaan ja suostumustaan, täälläkään ei ajettaisi.

Päiväperhosilla oli viime vuonna vaikeaa. Vaikka viime vuosi oli lämpimin sitten vuoden 1938, perhoskesä oli pitkään jatkuneesta hellekaudesta huolimatta yksi viime vuosikymmenien heikoimpia.

– Päiväperhosista lähes joka kolmas laji oli niukimmillaan kymmeneen vuoteen, kertoo Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista.

Perhoskadosta oli merkkejä jo edelliskesän lopulla. Omalaatuiset talvi ja kevät sekä viime kesäkuiset lumisateet ilmeisesti lisäsivät perhosten vaikeuksia.

Pahimmin romahti nokkosperhonen

Edelliskesästä vähenivät eniten sitruunaperhonen, tesmaperhonen ja odotetusti välivuottaan lentänyt metsänokiperhonen. Pahimmin romahtivat nokkosperhonen ja keltaniittysilmä.

Heikko perhostulos ei johdu havainnoinnin puutteesta. Perhostietoja kertyi noin 230 harrastajalta ja tutkijalta, ja havaintopäivien määrä oli hyvää keskitasoa.

Parikkalassa harvinainen havainto

Seurantaan saatiin silti jopa yksi uusi laji kymmenen vuoden tauon jälkeen. Parikkalassa nähty heinähiipijä on tavattu Suomesta vain kerran aikaisemmin, vuonna 1937.

Rääkkylän Kelvään on saapunut harvinainen vieras. Torstai-aamuna isokokoinen tunturipöllö istui sähkötolpan päässä pohjoiskarjalaisen pellon laidalla.

Tunturipöllö on äärimmäisen uhanalainen laji. LuontoPortin mukaan lajin koko Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan muutama tuhat paria.

Rääkkyläläinen lintuharrastaja Markku Halonen toivoo, että pöllö viihtyisi Kelvässä pidempäänkin. Usein pöllöt jäävät pidemmäksi aikaa alueille, joista löytyy hyvin ruokaa.

Halosen mukaan "pohjoisten tuntureiden salaperäinen pesimälintu" nähtiin viimeksi Pohjois-Karjalassa noin viisi vuotta sitten. Tänä talvena tuntripöllöjä on nähty Suomessa vain muutamia.