Tämän talven pakkasennätys on Inarissa 29. joulukuuta mitattu -36,4 celsiusastetta, mutta menneen talven lumilla oli vielä kylmempää. Vuoden 2014 alin lämpötila, -40,7 astetta mitattiin Utsjoen Kevojärvellä 20. tammikuuta 2014. 

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan joulukuun keskilämpötila oli tavanomaista korkeampi koko maassa lukuun ottamatta aivan pohjoisinta Lappia, jossa oltiin lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Suhteessa lauhinta oli maan keskiosassa, ja Perämeren rannikolla poikkeama oli jopa runsaat neljä astetta.

Joulukuun kylmä jakso jäi lopulta lyhyeksi, sillä aivan kuukauden lopussa sää lauhtui voimakkaasti uudelleen ja lämpötila kohosi vuorokaudessa monin paikoin yli 20 astetta, paikoin lähes 30 astetta.

Lumitilanne normaali

Lunta oli joulukuun päättyessä lähes koko maassa. Lumensyvyys vaihteli maan länsi- ja eteläosan vajaasta 10 sentistä Kainuun ja Keski-Lapin noin 50 senttiin.

Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna lunta oli tavanomaista enemmän ainoastaan Itä- ja Pohjois-Lapissa.

Valtakunnallisesti lämpöä riitti

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi 2014 oli alueellisesti katsottuna monin paikoin ennätyslämmin Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaan länsiosaan ja Pohjois-Savoon ulottuvalla alueella.

Myös Lapin kesä oli poikkeuksellisen lämmin, sillä toukokuun alusta elokuun loppuun Lapissa oli enimmillään 29 hellepäivää.

Keskimäärin vuosi 2014 oli noin 1,6 astetta pitkän ajan keskiarvoa eli jaksoa 1981–2010 lämpimämpi.

Muun muassa Kuhmoisten metsissä kulkeva saattaa törmätä puihin ripustettuihin viritelmiin, joihin kuuluu teräsharja, kangasosa ja joulukuusenkoristeelta vaikuttava foliohoukutin.

Ilvesten karva-ansoilla yritetään saada talteen materiaalia Helsingin yliopistossa tehtävään tutkimukseen, johon tarvitaan ilvesten dna:ta. Kissapetojen karvoista saatavien tietojen perusteella tutkitaan muun muassa tupsukorvien geneettisiä ominaisuuksia.

- Karvoista tehdään dna-määrityksiä ja tutkitaan ilvesten sukulaisuussuhteita ympäri Suomen ja katsotaan, miten ne ovat vaeltaneet, kuvailee Kuhmoisten riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaana Kari Laatikainen.

Voimakas tuoksu vetonaulana

Karva-ansat houkuttelevat ilveksiä luokseen tuoksulla.

- Ansan kangasosaan on imeytetty hajustetta, jonka pitäisi houkuttaa ilveksiä. Eläintarhassa se on toiminut. Kun varomattomasti sitä nuuhkasin, niin aika voimakasta se on. Kissanminttua siinä on yhtenä osana. Meillekään ei ole paljastettu tuoksun koostumusta tarkkaan, mutta eläin- ja kasviperäisiä hajustetta siinä on.

Ilvesten toivotaan jättävän ansaan omat hajumerkkinsä rapsuttamalla itseään ansaa vasten. Ansat käydään tarkastamassa parin viikon välein.

Eteläisessä Keski-Suomessa on Laaatikaisen mukaan tehty viime aikoina runsaasti ilveshavaintoja.

- Nyt odotetaan kieli pitkällä lumikeliä, että päästäisiin tekemään myös ilvespentueiden maastolaskenta alkutalven aikana.

Ihmishajut häiritsevät

Karva-ansat ovat metsissä helmi-maaliskuulle asti. Laatikainen toivoo, että ne saavat olla rauhassa.

- Folio, joka siellä roikkuu, niin sen tarkoitus on kiinnittää ilveksen huomio. Pyydämme, että nämä häkkyrät jätetään rauhaan, eikä kukaan menisi ylimääräisiä ihmisten hajumerkkejä sinne jättämään, painottaa Laatikainen.

Kari Laatikaista Yle Keski-Suomelle haastatteli Minna Matintupa

Aiheesta kertoi keskiviikkona 31.12. paikallislehti Kuhmoisten Sanomat.

Eurajokeen pääsee jälleen jätevettä JVP-Euran puhdistamolta.

Päästö johtuu puhdistamone mukaan runsaista sateista.

Jätevesi on käsiteltyä, mutta ohittaa viimeisen puhdistusvaiheen. Päästö näkyy JVP-Euran mukaan veden samentumisena ja runsaana kiintoainepitoisuutena jokivedessä.

Eurajoki on viime vuodet ollut huonossa kunnossa ja välillä myös käyttökiellossa. Jokeen on päässyt jätevettä JVP-Euran puhdistamolta ja paikallisista teollisuuslaitoksista.

Euran tekninen johtaja Kimmo Haapanen ei osaa sanoa, kuinka paljon jätevettä Eurajokeen tällä kertaa tarkalleen pääsee. Hän sanoo uskovansa, ettei päästöstä ole joelle merkittävää haittaa.

Metsäntutkimuslaitos lähettää tammikuussa kyselyn 2 000 metsänomistajalle Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Erikoistutkija Mikko Kurttilan mukaan tarkoituksena on selvittää, miten metsänomistajat ovat kohdanneet kaupallista poimintaa omilla metsätiloillaan.

– Kun samalle marjapaikalle tulee sekä perinteisesti marjoja poimineet ihmiset sekä kaupalliset poimijat, niin erilaiset tavoitteet ja tavat toimia voivat joskus törmätä yhteen ja syntyy ristiriitoja. Me selvitämme, miten metsänomistajat suhtautuvat tähän. Onko poiminta heidän mielestään hyväksyttävää, vai ovatko he kokeneet, että se vie heiltä pois mahdollisuuksia poimia oman metsänsä marjasatoa.

Kyselystä on kaksi versiota. Kainuussa metsänomistajilta kysytään suhtautumista etenkin marjojen ja Pohjois-Karjalassa sienten kaupalliseen poimintaan. Kurttila epäilee, että näkemykset voivat olla erilaisia.

– Sienten poiminta on erilaista kuin marjojen poiminta. Sienikausi voi kestää jopa kuukauden. Poiminnan jälkeen uusia sieniä nousee parissa kolmessa päivässä. Se ei ole samalla tavalla pois sulkevaa toimintaa kuin marjanpoiminta.

Marjakartta ohjaa marjanpoimintaa

Metsänomistajilla on viikko aikaa vastata kyselyyn. Tuloksia summataan Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Mikko Kurttilan mukaan yhteen kevään ja kesän aikana. Samalla päätetään, lähdetäänkö marjakarttapalvelua kehittämään eteenpäin.

Marjakartta ohjaisi poimijoita jo tiedossa oleville mahdollisille marja-apajille, mutta myös vähemmän tunnetuille marjapaikoille. Näin poimintapaine jakaantuisi tasaisesti.

– Parhaimmillaan marjakartta olisi mobiilisovellus eli käytännössä älypuhelimessa toimiva karttasovellus. Kartasta näkisi, missä henkilö liikkuu ja missä oman sijainnin ympärillä on hyviä marjapaikkoja.

Marjakartta palvelisi kaupallisia poimijoita, mutta erityisesti harrastuksenaan itselleen marjoja kerääviä poimijoita.

– Kyselyssä selviämme, mitä metsänomistajat ajattelevat tietojen julkaisemista. Metsävaratietojen julkaiseminen on perinteisesti ollut omistajille vähän arka asia. Toisaalta niin on myös tieto marjapaikoista. Tässä nyt vähän kahdella tapaa liikumme herkällä alueella, Kurttila kertoo.

Pilottiversio käytössä jo tulevalla marjakaudella

Jos karttapalvelu ei saa laajaa hyväksyntää, voidaan se toteuttaa pienimuotoisena esimerkiksi jonkin kaupungin alueella. Erikoistutkija Mikko Kurttilan mukaan sitä ennen täytyy kuitenkin vielä selvittää, miten mahdolliset marjapaikat voidaan osoittaa luotettavasti kartalla. Maastotutkimuksia ja laskentamalleja tehdään Pohjois-Karjalassa.

– Koetamme löytää hyvät marjapaikat malliemme avulla, koska emme halua ohjata ihmisiä väärille paikoille. Jos näytämme kartalla hyvän marjapaikan, eikä siellä ole vaikkapa mustikoita, niin siinä menee suu mutruun.

Kurttila uskoo, että marjakartan pilottiversio voi olla käytössä ta kokeiltavana jo tulevana marjakautena. Yleisesti saatavilla olevan palvelun kehittämiseen menee kuitenkin vielä aikaa. Kaiken työn tarkoituksena on edistää marjojen hyötykäyttöä.

– Metsät tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia, ja niitä voidaan hyödyntää paljon nykyistä enemmän. Se on se iso tavoite ja maali tällä työllä.

Malminetsintäyhtiö on neuvotellut ennallistamistoimista jo ennen joulua Metsähallituksen kanssa.

Suunnitelma on ollut valmiina jo pitkään, mutta nyt odotetaan vastapuolen ehdotuksia malminetsintäyhtiön laatimaan suunnitelmaan. Oman sanansa ennallistamistoimiin sanoo myös Lapin Ely-keskus.

Kemi-Tornion käräjäoikeus tuomitsi malminetsintäyhtiön tällä viikolla luonnonsuojelurikoksesta, joka koski Rompaksen alueella tehtyjä tutkimuskaivauksia vuosina 2010-2011.

Mawsonissa tuomiota pidetään valitettavana. Sen mukaan on kuitenkin merkittävää, että oikeus kumosi kaikki vastapuolen vahingonkorvausvaateet uhanalaisten kasvien tuhoamisesta.

Malminetsintäyhtiö tutustuu nyt tarkemmin käräjäoikeuden päätöksen ja tiedottaa suhtautumisestaan siihen myöhemmin.

Mikkeliläinen Ossi Pöntinen on innokas hiihtäjä. Vuosien varrella voitelupakkiin on kertynyt voidepurkki jos toinenkin, mutta kauden läpivetoon ei paljoa tarvita.

– Kaksi, kolme purkkia riittää hyvin koko talveksi. Tässä purkissa on -1 –  -6 -asteikko ja sillä pärjää kymmeneen, viiteentoista pakkasasteeseen, esittelee Pöntinen

– Jos vesikelillä haluaa hiihtää perinteistä, niin sitten menee liisterin puolelle. Tosin vesikelillä kannattaa siirtyä luisteluhiihdon puolelle, niin jää se liisterien kanssa pelaaminen pois. Se on aina vähän sotkuista puuhaa.

– Luistelusuksien pohjaan sinistä parafiinia, sillä kuntohiihtäjä pärjää koko talven kelissä kuin kelissä. Vesikelille voi halutessaan hankkia myös vesikeliparafiinin. Luistossa ei kuitenkaan ole paljon eroa, ne on hyvin samanlaiset.

Pitopohjasuksi on vesikelille Pöntisen mukaan myös hyvä.

– Pakkaskelillä siihen voi laittaa pitovoiteen ja sen pintaan jäänestoaine. Se kyllä pelaa. Jos jäänestoa ei laita, se saattaa jäätyä.

Älä polta suksea

Kuntohiihtäjän voitelupakkiin kannattaa siis laittaa voidepurkkien lisäksi sininen parafiini, tasoituskorkki, sikli, santapaperia, voiteenpoistoaine, harja ja voiderauta tai silitysrauta.

– Pitoalue kannattaisi aina karhentaa santapaperilla ennen pitovoiteen laittamista. Harjalla, jossa on messinkiä harjataan luistoalue liukkaaksi. Voiteenpoistoaineella tai  kuumailmapuhaltimella saadaan vanhat voiteet näppärästi pois.  Parafiinin laittoon on oma rautansa, mutta kyllä vanhalla silitysraudallakin voi pelata. Ohutpohjaista silitysrautaa ei kannata asettaa hyvin kuumalle, sillä silloin on vaarana suksen pohjan polttaminen. Suksea ei pidä kuumentaa liikaa. Parafiini imeytyy matalammallakin lämmöllä, huomauttaa Pöntinen.

Nykyään on tarjolla voitelupalvelujakin, mutta Pöntinen arvelee useimman kuntoilijan voitelevan suksensa edelleen itse.

– Purkeista riittää pitoa moneksi vuodeksi, joka vuosi niitä ei tarvitse hankkia.

Suksi kaipaa uutta voitelua, kun musta pohja alkaa näyttää vaalealta.

– Sanotaan, että jos sata kilometriä hiihtää, niin kannattaa jo vaihtaa parafiinit. Jos keli on karhea ja kuluttava, silloin aikaisemminkin jo, sanoo Pöntinen

Paino tärkein suksen valinnassa

Suksen valintaan kannattaa Ossi Pöntisen mielestä panostaa, sillä sen on usein monen vuoden sijoitus.

– Kannattaa katsoa, että suksen voidepesä on hyvä. Se takaa sen, että suksi pitää. Ainahan suksi jollakin tapaa luistaa, mutta pito on tärkein pakkaskelillä perinteisellä lykittäessä. Omiin suksiini olen voidepesän merkannut suksien sivuun tussilla. Painon vaihtuessa merkkejä voi siirrellä suuntaan tai toiseen.

Hyvän suksen tuntee puristelemalla, sanoo Pöntinen.

– Käsissä suksea puristelemalla näkee, paljonko siihen välialuetta jää. Urheiluliikkeillä on käytössä puristimet, jossa suksen sopivuus katsotaan hiihtäjän painon mukaan. Liian jäykkä suksi on hankala hiihtää eikä siihen saa pitoa. Kannattaa katsoa, että paino sattuu kohdilleen. Sitten suksi kulkee hyvin, eikä muljua alla.

Suksenostajan ei Pöntisen mukaan kannata ostaa liian pitkää suksea.

– Perinteisen suksen mitta yltää hieman peukalonhangan alapuolelle. Luistelusuksi on 5-10 senttiä lyhyempi,  jotkut tykkäävät hiihtää hyvinkin lyhyellä luistelusuksella. Sauvan pituus on myös hieman kasvanut perinteisessä hiihdossa.

Sukset keihittyneet huimasti

Sukset ovat muuttuneet huimasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ensimmäisen Finlandia-hiihtonsa Ossi Pöntinen suksi vuonna 1973 puusuksella.

– 1973-74 tuli muovipohjasuksi. Kuuluisa Mietaa-häviökin tuli puusuksella. Muovipohjaisella Juha Mieto olisi varmaan voittanut Thomas Wassbergin  Lake Placidin talviolympialaisten 15 kilometrin hiihdossa. Tappiohan tuli yhden sadasosasekunnin erolla.

– Ehkäpä se on tuo suksen pintarakenne, joka voi vielä kehittyä, arvelee Pöntinen.

Kauden lopussa Pöntinen puhdistaa sukset ja laitaa niihin parafiinin koko matkalle. Sivakoitaan hän säilyttää pimeässä ja viileässä navetassa.

Kantahämäläisten lintuharrastajien uudenvuoden pinnarallissa havaittiin tänä vuonna yhteensä 50 lintulajia.

Määrä on hyvä, joskaan ei aivan ennätysluokkaa. Lauhassa kelissä linnut olivat hyvin liikkeellä, mutta jäässä olevien järvien vuoksi vesilintujen määrä oli vähäinen.

Perinteisen pinnarallin kaksi kärkijoukkuetta havaitsi 39 lajia. Voitto ratkaistiin "ässillä", joita Martti Raekunnaan, Hannu Hellsténin, Lauri Lindbergin ja Mikko Ollilan joukkueella oli kaksi, kottarainen ja pikkutikka. Jaakko Kanervan, Ilkka Hakalan, Jonna Viisaisen ja Aki Aintilan joukkueella ässiä oli yksi.

Kuuden joukkueen välillä käydyn kisan tasaisuudesta kertoo se, että kuudenneksi sijoittuneella joukkueellakin havaittuja lajeja oli 32.

Viirupöllö, pähkinänakkeli ja moni muu

Pinnarallin parempia lajeja olivat Aulangolla havaittu pähkinänakkeli, Turengista löytyneet pähkinähakki ja kottarainen, Tervakosken turkinkyyhkyt ja Lopen harmaapäätikat.

Havaintolistoihin kertyi myös viirupöllö, huuhkaja, kanahaukka, varpushaukka, hiirihaukka, joutsen, tavi, palokärki ja harmaalokki.

Pinnaralli on kilpailutapahtuma, jossa yritetään havaita mahdollisimman monta lintulajia tietyssä ajassa.

Eurassa joudutaan suunnittelemaan jätevedenpuhdistamon uutta laajennusta. Viime vuonna tehty laajennus osoittautui riittämättömäksi, kun JVP-Eura ilmoitti tänään päästävänsä Eurajokeen lietepitoista vettä. Päästö johtuu runsaista sateista.

– Puhdistamo pystyy ottamaan tunnissa vastaan 590 kuutiota ja nyt tavaraa tulee yli 600 kuutiota. Puhdistamo ei pysty käsittelemään tuota määrää, kertoo Euran tekninen johtaja Kimmo Haapanen.

Haapanen myöntää, että sateen aiheuttama kuorma on puhdistamolle liikaa. Siksi uusi laajennus näyttää hyvin todennäköiseltä.

– Olemme varautuneet tämän vuoden talousarviossa seuraavan vaiheen suunnitteluun. Palaamme asiaan varmaan alkuvuoden aikana.

Suomussalmen citymetso on viihtynyt jo useita päiviä Kaljuskylän alueella, jossa utelias koukkunokka näyttää muuttuneen entistä tuttavallisemmaksi omakotialueen asukkaita kohtaan. Kalle Mähönen sai metson seurakseen perjantaiaamuna ollessaan lumitöissä talonsa pihalla.

– Metso tarkkaili minua tunnin, kun lakaisin lunta, se oli koko ajan vain metrin päässä eikä välittänyt mitään liikkeestä, vaikka heiluin harjan kanssa ihan vieressä, Kalle Mähönen nauraa.

Mähönen katseli maata nokkivaa lintua ja päätti tarjota sille auringonkukansiemeniä.

– Annoin kourallisen siemeniä, ettei linnulle tulisi ylensyöntiä, ja hyvin ne kelpasivat sille. Se nokki myös hiekoitushiekkaa.

Aiemmin metso on kytännyt munkkikahveja ja vieraillut myös suomussalmelaisen huoltamoyrittäjän kotona ja istahti sielläkin talon terassille tarkkailemaan, mitä isäntäväki sisällä puuhaili.

Mieltynyt kainuulaiseen puheenparteen

Tunnin pihatöiden aikana Kalle ehti hyvin avata sanaista arkkuaan vieraalle, joka on jo useana päivänä hiipparoinut lähitalojen pihoilla. Eräänä päivänä se oli lehahtanut pikkulinnun tavoin erään talon tv-antennin nokkaan kököttämään.

– Minä sitten höpötin sille, ja se näytti siltä kuin se olisi oikein seurannut puhetta. Se näytti siltä, että se suorastaan nautti ihmisen lähellä olosta. Kun tulin sisälle ja katsoin hetken päästä ulos, metso oli hävinnyt.

– Ennen vanhaan, minun lapsuudessani metsälinnun pihaan ilmestyminen tiesi pahoja enteitä, mutta täällä se on ollut tuttu näky jo usean kuukauden ajan, eikä mitään kummempaa ole sattunut, 91-vuotias Mähönen kertoo.

Ehkäpä juttukaverin puute ajoi seurankipeän otuksen etsimään seuraa vanhasta kantapaikastaan Teboililta, jossa juttuseura taitaa olla terassikauden jälkeen tosin hieman kortilla.

Pienten nisäkkäiden saalismäärissä tai kannan arvioissa ei ole tapahtunut dramaattisia muutoksia Hämeessä. Metsäjänisten määrä on pienentynyt 2000-luvun mittaan. Samoin jostakin syystä kettu näyttää vähentyneen, ehkä ilveksen yleistymisen myötä.

Viime talvena jäniksen, ketun, metsäkanalintujen, näädän ja monen muun lajin määrä näytti pudonneen, mutta se saattaa johtua Suomen riistakeskuksen Etelä-Hämeen riistapäällikön Jyri Rauhalan mukaan huonoista laskentaolosuhteista. Niinpä tuleva talvi näyttää, miten pienten nisäkkäiden kannat voivat. Yksi suunta on kuitenkin selvä; supikoiran huolestuttava lisääntyminen.

– On jännittävä nähdä, miten talvella tulee lunta. Lumi ratkaisee aika paljon, miten hyvin onnistuvat jälkien perusteella tehtävät riistalaskennat, Rauhala kertoo.

Viime talvelta erilaisten pikkunisäkkäiden kannat näyttivät yleisesti laskua. Osittain se saattoi johtua juuri huonolumisesta talvesta.

– Tämä talvi ehkä näyttää, oliko pudotus talven laskentaoloista kiinni vai ovatko nisäkäskannat todella pienentyneet. Tietenkin villisti leviävää supikoiraa lukuun ottamatta.

Alkutalven harvoilla lumikeleillä ulkoilijat yrittivät pitää silmällä muun muassa jäniseläinten, oravien ja muiden metsän asukkien jälkiä, mutta hiljaiselta on näyttänyt.

– Riippuu siitä, missä liikkuu, sanoo Suomen riistakeskuksen Etelä-Hämeen riistapäällikkö Jyri Rauhala. Eläinten määrä vaihtelee paljon kunnittain ja kylittäin.

Hirvikannat ovat tarkassa seurannassa, entä pienemmät otukset?

Pienriistalajien osalta nähtävissä monenlaiisia muutoksia, ja aikasarjoissahan näkyy muutoksia sekä saaliissa että kannanarvioissa. Jos nyt puhutaan näistä Etelä-Hämeen alueen tavallisista lajeista, niin niiden osalta ei ole viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut kannanarvioissa mitään mahdottomia muutoksia.

– Toki muutamien lajien kohdalla on näkyvissä muutoksia. Esimerkiksi metsäjäniksen kannanarviot ja saaliit ovat olleet vähän laskevassa trendissä, mutta senkin kohdalla löytyy silti parempiakin vuosia ihan tältäkin kymmenluvulta.

Rauhalan mukaan muitakin trendejä näkyy kolmiolaskennoissa. Muun muassa kettuindeksien lasku viimeisten vuosien aikana - sitä ei tiedetä mistä se johtuu, sillä kettusaaliissa ei ole paljon muutoksia, mutta on arveltu, että runsastunut ilveskanta on pitänyt kettukannan kurissa.

Jyri Rauhala on kuten sanottu eniten huolissaan supikoiran vaikutuksesta muuhun lajistoon. Supikoira lisääntyy tehokkaasti ja on myös tehokas ravinnon hankkija. Se löytää maastosta vainunsa avulla niin jäniksenpojat kuin linnunpesätkin ja verottaa perinteisiä metsien lajeja.

– Supin suihin menevät niin metsämiestä kiinnostavat riistalinnut kuin suojellut ja uhanalaisetkin lajit, harmittelee riistapäällikkö Jyri Rauhala.

Örön saaren muutostyöt linnakkeesta luontomatkailun keskuspaikaksi ovat käynnissä. Metsähallituksen luontopalvelut on aloittanut venesataman ruoppauksen. Sinne tulee 70 venepaikkaa. Lisäksi suunnitellaan keskeisten rakennusten muutostöitä.

Kehitystyö tulee kestämään useita vuosia. Projektipäällikkö Jouko Högmander kertoo, että työt ovat hyvässä vauhdissa.

– Sinne on tehty opastettuja retkiä noin kymmenen vuoden ajan. Kesäkuussa voimme toivottavasti ottaa vastaan kävijöitä. Sitä ennen pitää saada satama kuntoon. Vielä keväällä ei pystytä ottamaan veneitä vastaan, kertoo Högmander.

Tykkejä ja luontoa

Suurin osa saaresta vapautui merivoimien käytöstä vuoden 2015 alussa. Örön linnakesaari kiinnostaa etenkin miehiä, jotka ovat viettäneet armeija-aikaansa saarella.

– Varmaan kymmenillä tuhansilla miehillä on armeija-ajan kokemukset muistoissa. Sotahistoria saarella on kiinnostavaa. Siellä voi tutustua monenlaisiin vanhoihin tykkeihin ja sota-aikaan liittyviin tarinoihin, kertoo Högmander.

Projektipäällikkö korostaa myös upean luonnon merkitystä.

– Siellä on mahtavan upeita hiekkarantoja ja kallioita, komeita metsiä ja nummia. Ensi kesäksi on tulossa 14 kilometrin mittainen vaellusreitti, jota voi kulkea pätkissä tai kokonaankin. Opastaulut saamme paikoilleen jo ensi kesäksi.

Högmander kertoo, että majoitustakin on tarjolla jo ensi kesänä, vaikka kasarmin kunnostus valmistuu vasta vuodeksi 2016.

Saaristo kiinnostaa matkailijoita

Metsähallituksen luontopalvelut kaavailee Öröstä Saaristomeren kansallispuiston luontomatkailun keskuspaikkaa. Matkailijoita odotetaan saarelle kymmeniä tuhansia. Projektipäällikkö Högmander pohtii, että parin vuoden päästä saaressa voi käydä jopa 40 000 matkailijaa.

– Saaristomatkailusta on puhuttu Turussa ja maakunnassa pitkän aikaa. Meiltä on puuttunut sellaiset paikat, joissa voi kokea meren ja saariston ja viipyä pidempään myös talvella ja erilaisissa sääolosuhteissa. Tästä on hyvät mahdollisuudet tehdä suosittu ja pidetty paikka.

Satamaan rakennetaan jätehuolto- ja rantapalvelut. Melojille tulee venesataman lähelle oma rantautumispaikka. Kesäkuussa on tarkoitus aloittaa myös yhteysalusliikenne Käsnäsistä, Kemiösaaren eteläkärjestä. Sieltä Örön saarelle on noin puolen tunnin matka.

Parhaillaan Metsähallitus käy neuvotteluita Öröstä kiinnostuneiden matkailuyrittäjien kanssa. Tavoitteena on, että ensi kesänä saarella on tarjolla majoitus- ja satamapalveluiden lisäksi ainakin kahvila- ja ravintolapalveluita ja opastettuja retkiä.

Kuusille tyvilahoa ja männyille tyvitervastautia aiheuttavan juurikäävän torjunta ontuu.

Metsäkeskuksen harvennushakkuuleimikoiden tarkastuksissa neljäsosalla hämäläisistä leimikoista havaittiin puutteita käävän torjunnassa. Hämeen-Uudenmaan alueella tarkastettiin viime vuonna 17 leimikkoa.

Tyvilahon ja tyvitervastaudin arvioidaan aiheuttavan koko maassa metsänomistajille vuosittain 50 miljoonan euron vahingot, kun rungon arvokkaimman osan kuutiohinta romahtaa.  

Eri puolilla maata tarkastuksia tehtiin kaikkiaan 115 harvennushakkuukohteeseen, joissa kantoja käsiteltiin juurikääpää vastaan.

Valtaosassa leimikoista torjunta osattiin tehdä hyvin, mutta enintään tyydyttäväksi torjunnan laatu jäi 26 prosentista kohteista. Lisäksi viidellä prosentilla työmaista juurikääpää torjuttiin virheelllisesti.

Juurikääpää torjutaan muun muassa kantokäsittelyllä kesähakkuiden aikaan. Metsäkeskuksen mukaan paras hyöty saadaan torjunnasta metsissä, joiden puusto ei ole kääpäsienten saastuttamaa. Käsittelyssä kannon pinnalle levitetään torjunta-aineitta, joka estää juurikäävän itiötartunnan.

Pakkasen kiristyessä Hirvenniemen sillan alla sulana ollut avovesi jäätyi. Joutsen päätettiin viedä eläinlääkärin tarkastukseen.

Joutsenen kohtalo on vielä epävarmaa, mutta yksi mahdollisuus on sijoittaa se Kajaaninjoelle, jonka vesi on sulana. Ensimmäiset ilmoitukset joutsenesta pelastuslaitos sai runsas viikko sitten.

Kiinan pääkaupungin ilmansaasteet helpottivat viime vuonna noin neljä prosenttia, kertovat viranomaiset. Ihmisen terveydelle vaarallisimpien pienhiukkasten määrä ilmassa oli kuitenkin edelleen yli kolminkertainen Maailman terveysjärjestön turvarajaan verrattuna.

Savusumun ahdistamassa miljoonakaupungissa oli viime vuonna 93 päivää, jolloin hengitysilma oli viranomaisen mukaan erinomaista. Toissa vuonna tällaisia päiviä oli 71. Erittäin saastuneeksi ilma luokiteltiin viime vuonna 45 päivänä. Toissa vuonna määrä oli 58.

Kiinalaiset ovat protestoineet yhä avoimemmin huonoa ilmanlaatua vastaan, minkä vuoksi hallitus on sanonut julistaneensa sodan saasteita vastaan. Se on tarkoittanut muun muassa puuttumista hiilen käyttöön voimaloissa ja tehtaissa.

Hallituksen julki lausuma tavoite on ilman pienhiukkasten vähentäminen neljänneksellä vuoteen 2017 mennessä. Vertailukohtana on vuosi 2012. Tavoitteeseen pääsyä haittaa hallituksen halu mahdollisimman kovaan talouskasvuun, minkä takia ympäristösäännöksiä ei noudateta tai valvota järin perusteellisesti.

Maratonarit tarvitsivat kasvosuojukset

Viime vuoden loppupuoliskolla Pekingin ilmanlaatu sai epämieluista kansainvälistä julkisuutta erityisesti kahden tapahtuman yhteydessä.

Lokakuussa maailmalle levisi kuvia Pekingin maratoniin osallistuneista juoksijoista, joiden kasvoilla oli hengityssuojaimet. Marraskuussa viranomaiset ryhtyivät erityistoimiin ilmanlaadun kohentamiseksi ennen Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestön Apecin huippukokousta, johon osallistuivat muun muassa Yhdysvaltain ja Venäjän johtajat. Vain hetkellisesti kirkastunut sinitaivas sai kansalaisten suussa pilanimen "Apecin sininen".

Ilmatieteen laitoksen virallisten mittausten mukaan Kevon ulkopuolella yli kolmenkymmeneen pakkasasteeseen päästiin maanantaina päivällä myös muun muassa Sallan Naruskalla ja Sodankylän Lokassa.

Ilmatieteen laitos ennustaa, että sää kylmenee Lapin itä- ja pohjoisosissa vielä maanantain ja tiistain väliseksi yöksi. Yön ja aamun aikana saattaa siten rikkoutua tämän talven pakkasennätys, Inarissa 29. joulukuuta mitattu -36,4 celsiusastetta.

Lahdesta Orimattilan suuntaan kulkevalla tiellä on sattunut poikkeuksellisen paljon peurakolareita lyhyen ajan sisällä. Vaarallinen alue on ollut erityisesti välillä Virenoja – Lahden kaupungin raja Lahdentiellä, jossa on tapahtunut kuusi valkohäntäpeurakolaria.

Kyseisellä alueella ollut hirvistä varoittava liikennemerkki on poistettu. Orimattilan metsänhoitoyhdistys veti ensiavuksi tien vierelle keltaista varoitusnauhaa kahden kilometrin verran.

Ensimmäisen kerran varoitusnauhoja asetettiin Varsinais-Suomeen hedelmätarhoille. Vahinkoteot vähenivät välittömästi, sanoo hirvitutkija Kaarlo Nygrén.

– Meikäläisillä hirvieläimillä on normaalissa elinympäristössä kaikki viivat pystyssä, puunrungot antavat pystyviivavaikutuksen. Ne ovat tottuneet siihen, että viivat ovat pystyssä ja metsässä on hyvä elää. Voimakas vaakaviiva keskellä horisonttia tarkoittaa, ettei edessä ole mitään tarjottavaa. Ennen kuin horisonttiin pääsee, niin eläin joutuu monenlaisiin vaaroihin. Siksi ne arastelevat voimakasta vaakaviivaa.

Varsinaisia tutkimustuloksia nauhojen hyödyistä ei ole.

– Hintaan ja laittokustannuksiin verrattuna hyöty on kuitenkin ilmeinen, sanoo Nygrén.

– Nauhalla pyritään varoittamaan autoilijoita peuroista ja myös ohjaamaan peuroja kulkemaan peltojen kohdalta eikä metsien kohdalta, sanoo metsästyksen valvoja Lasse Ilola Orimattilan riistanhoitoyhdistyksestä.

Peurat vauhkoina irti juoksevien koirien takia

Orimattilassa on sattunut kaikkiaan yhdeksän valkohäntäpeurakolaria ja 15 hirvikolaria viime vuoden aikana.

– Peurat hakevat ruokaa ja menevät vaikka tien yli löytääkseen sitä. Sitten ne taas palaavat tien toiselle puolelle makuupaikalleen, missä saavat olla rauhassa, Ilola kertoo.

Pennalan alueella asutus on lisääntynyt huomattavasti, ja koirien ulkoiluttajia on tullut entistä enemmän. Peurat eivät saa enää rauhallisia makuupaikkoja ruokapaikkojensa läheltä, kertoo Ilola.

– Irti olevat koirat saattavat aiheuttaa sen, että peura vauhkoontuu ja juoksee tielle auton eteen. Koira ei välttämättä tee mitään peuralle, mutta peura ei tiedä sitä.

Ilola arvioi, että nauha säilyy käyttökelpoisena korkeintaan vuoden verran. Sen jälkeen se täytyy uusia.

Alueelta poistetut liikennemerkit ovat myös palaamassa takaisin.

– Saatamme saada ne jo tällä viikolla paikoilleen, kertoo Jan Berghäll Hämeen ELY-keskuksesta.  

Varoitusnauhoilla hyviä tuloksia Pohjois-Karjalassa

Varoitusnauhaa on kokeiltu myös Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa hirvialueilla. Kolarit ovat vähentyneet.

– Polvijärvellä oli sattunut lyhyellä aikavälillä 9 hirvikolaria, ennen kuin varoitusnauhaa ryhdyttiin kokeilemaan. Nauhojen tultua tien vierelle ei kolareita sattunut yhtään. Kun nauhat otettiin pois, tapahtui heti kaksi kolaria, kertoo riistasuunnittelija Reijo Kotilainen Suomen riistakeskuksesta.

Varoitusnauha ei kuitenkaan ole aukoton suojausmenetelmä. Aina nauhat eivät ole ehkäisseet kolareita. Pohjois-Karjalassa Joensuusta Lehmoon vievällä Kuutostiellä on tunnettu onnettomuuspaikka. Siellä hirvet olivat nostaneet päällään varoitusnauhaa ja ylittäneet tien. Nauha oli hidastanut tilannetta ja antanut sekä autoilijoille että hirvelle reaktioaikaa. Silti joitakin kolareita on sattunut.

Vaarallisin hirviaika aamu- ja iltahämärällä

Autoilijalle hirvien ja peurojen osalta vaaralliset ajankohdat ovat keväällä ja syksyllä hämärän aikaan aamulla ja illalla.

– Keväällä, kun uudet vasat syntyvät, emä vieroittaa puolitoistavuotiaat mullikat maailmalle. Siinä vaiheessa ne ovat täysin pöllöjä. Ne juoksevat ilman emoa suinpäin ja etsivät turvaa jostakin. Syksyllä kiima-aika on toinen. Silloin peura- ja hirvisonnit juoksevat pitäjän rajoista välittämättä. Ne etsivät naaraita ja kulkevat pitkiä matkoja. Myös metsästyskauden aika on vaarallinen, kertoo Reino Kiviniemi.

Perämeren ja Meri-Lapin alueen jokien jäät ovat vielä hieman keskimääräistä ohuemmat. Kemin merivartioasemalta kerrotaan, että tilanne on kuitenkin pikkuhiljaa normalisoitumassa ja esimerkiksi Perämeren rannikolla jää on 18-25 senttiä paksua. Merivartiosto on kairannut jäitä Kemin ja Tornion edustoilta ja Kemijoelta.

–  Ihmisen, jolla ei ole paikallistuntemusta, kannattaa hyvin tarkkaan kysellä paikallisilta, missä uskaltaa liikkua. Tältä meidänkin alueelta löytyvät omat vaaranpaikkansa, ylimerivartija Markku Koskimäki ohjeistaa.

Jään ohuus viivästyttää muun muassa jääteiden käyttöönottoa. Tornion Karungin jäätiellä on jo ajettu, mutta kylätoimikunnan puheenjohtaja Lasse Angeria kehottaa tienkäyttäjiä varovaisuuteen, sillä ainakin Ruotsin puolella jää on paikoin hyvin ohutta.

Ilmatieteelliset laitokset eri maissa valmistelevat näinä päivinä viime vuoden säätilastoja. Useissa maissa viime vuosi on todettu joko tilastoidun historian lämpimimmäksi tai vähintäänkin lämpimimpien joukkoon.

Suurin yllätys on koettu Norjassa, missä ilmaston todettiin lämmenneen erittäin voimakkaasti. Entinen lämpimyysennätys vuodelta 2011 ylitettiin 0,4 asteella, mikä ilmastotieteellisesti on suuri hyppäys.

Norjan keskimääräiset lämpötilat viime vuonna olivat 2,23 astetta yli pitkän ajan keskiarvojen.

– Tämä on aivan poikkeuksellista. Harvoin nähdään näin suuria hyppäyksiä. 2014 oli erittäin erikoinen vuosi, totesi Norjan meteorologisen instituutin ilmastotutkija Hans Olav Hygen.

Lämpimyyden lisäksi viime vuonna myös satoi Norjassa huomattavan rajusti. Esimerkiksi pääkaupungissa Oslossa mitattiin 26. heinäkuuta 44 millin sademäärä yhdessä tunnissa. Läntisessä Norjassa puolestaan satoi lokakuussa kolmen vuorokauden aikana yli 300 milliä vettä.

Ruotsissa särkyi 1930-luvulta oleva lämpöennätys

Myös Ruotsissa ilmatieteen laitos SMHI kertoo viime vuoden olleen mittaushistorian lämpimin. Edellinen ennätys oli vuodelta 1934.

SMHI:n mukaan Ruotsissa kaikki vuodenajat olivat huomattavan lämpimiä. Tavallista kylmempiä jaksoja oli vähän ja ne olivat lyhytkestoisia.

Samoin kuin Suomessakin yksi harvinaisista kylmistä jaksoista osui juuri juhannukselle.

Suomen ilmatieteen laitoksen mukaan viime vuosi oli toiseksi lämpimin. Kaikkein lämpimimmän vuoden ennätystä pitää hallussaan yhä legendaarinen sotaaedeltävä vuosi 1938. Sen jälkeiset viisi lämpimintä vuotta ovatkin lähempää, ne ovat 1989, 2011, 2000 ja nyt toiseksi lämpimimmäksi todettu 2014.

Britanniassa lämmintä ja sateista

Myös Britanniassa on viime vuosi todettu mittaushistorian kuumimmaksi. Tilastokelpoinen aineisto alkaa vuodesta 1910.

Britannian ilmatieteen laitos Met Office kertoo, että tilastohistorian kymmenestä kuumimmasta vuodesta kahdeksan on tapahtunut vuoden 2002 jälkeen.

Viime vuosi oli myös sateinen. Se luokiteltiin tilastohistorian neljänneksi sateisimmaksi.

Myös Australian säätilastot ulottuvat vuoteen 1910. Viime vuosi luokiteltiin Australiassa kolmanneksi lämpimimmäksi, kun ykköstilaa pitää edellisvuosi 2013. Toiseksi kuuminta oli 2005.

WMO povaa ennätysvuotta

YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisi 17.12. katsauksen Euroopan säätilastoihin. Sen mukaan vuodesta 2014 oli todennäköisesti tulossa Euroopassa historian kuumin, jopa suurella marginaalilla edelliseen ennätysvuoteen 2007.

WMO:n tietojen mukaan noin 20:ssä Euroopan maassa keskimääräiset lämpötilaennätykset olivat rikkoutumassa. Näiden maiden joukossa olivat mm. Italia, Islanti ja Puola.

Yhdysvalloissa ilmaston- ja merentutkimuslaitos NOAA kertoi marraskuussa, että vuoden 2014 aikana oli mitattu maailmanlaajuisesti kuukausikohtaiset lämpöennätykset peräti seitsemänä kuukautena.

Suomalainen ilmastonmuutosta tutkiva ryhmä on nyt viettänyt noin kuukauden Etelämantereella. 15 000 kilometrin päässä Aboalla mannerjäätikön luoma maisema eroaa melkoisesti kotoisesta miljööstä, kertoo lahtelainen Matti Leppäranta.

– Missään muualla ei ole tällaisia mittasuhteita. Ilma on kirkas, ja näkyvyys on äärimmäisen hyvä. Jos lähiympäristössä olisi vuoria, niin 200-300 kilometriä näkyisi varmasti. Etäisyyksien arviointi on siksi kovin hankalaa.

– Täällä on hyvin paljon taivasta. Näkyy valkoinen jäätikkö, vuorenhuippuja siellä täällä ja sininen taivas. Maisema on hyvin mieltä rauhoittava.

Ensimmäisenä päivänään tutkimusryhmä sai tuta myrskyn Etelämantereen tapaan. Lunta satoi vaakasuoraan ja tuuli puhalsi 30-40 metriä sekunnissa.

– Ei Suomessa sellaista tuulta koskaan olekaan. Sen jälkeen on ollut erinomainen sää: taivas on pilvetön, lämpötila noin -5, iltaisin vähän sumua. Täällä on kesä.

Marraskuun lopussa paikan päälle saapunut 13-henkinen kokoonpano on työskennellyt pitkää päivää muun muassa meteorologian ja järvien tutkimuksen ryhmässä. Joulua vietettiin perinteisesti, olinpaikasta riippumatta. Ryhmä pystytti muovikuusen, lämmitti saunan ja kattoi pöytään jouluaterian.

– Ympäristömääräykset ovat täällä tiukat, joten ilotulitteita ei uutena vuotena paukuteltu. Syötiin hyvin, ja nautittiin hyvistä säistä.

Tanskassa viime vuonna käytetystä sähköstä jo 39 prosenttia tuotettiin tuulivoimalla, kertoo maan yleisradioyhtiö DR.

Tuulisähkön osuus on kasvanut kymmenessä vuodessa enemmän kuin kaksinkertaiseksi.

Tuotannon kasvu viime vuonna oli seurausta uusista tuulivoimaloista. Tuulisuuden määrä oli viime vuonna tavanomainen.

Tammikuussa tuulivoiman osuus sähkönkulutuksesta oli peräti 61,7 prosenttia, heinäkuussa se laski alimmillaan 23 prosenttiin.

Tanskan hallituksen tavoite on nostaa tuulisähkön osuus puoleen kaikesta sähkönkulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Tämä tavoite tulee toteutumaan, sanoo DR:n haastattelussa maan ilmasto- ja energiaministeri Rasmus Helveg Petersen.

– Uskon, että tämä antaa meille mahdollisuuksia päästä nopeammin eroon hiilen käytöstä ja edetä nopeammin vihreässä muutoksessa, Helveg Petersen toteaa.

Tuulisähkön käytön laajentaminen edellyttää jatkossa, että Tanskan lämpövoimalaitokset siirtyvät käyttämään tuulivoimaa hyödyntäviä lämpöpumppuja. Tanskan hallitus on varannut budjettirahoitusta suurien lämpöpumppujen käyttöönottoon, ministeri kertoo.