Retkeily muuttui Jouni Laaksosella harrastuksesta ammatiksi. Useiden opaskirjojen jälkeen retkely tuntuu edelleen samalta, kuin ennenkin.
– Silloin 2000-luvun alussa pelotti vähän, että meneekö rakkaasta harrastuksesta maku, kun sitä alkaa tekemään työkseen – mutta ei, niin ei onneksi käynyt. Mukavaa on retkeillä edelleenkin, kuhmolainen Jouni Laaksonen kertoo.
Jonkin verran retkeily on kuitenkin muuttunut.
– Enemmän täytyy keskittyä hetkiin ja maisemiin. Ei se muuten kauheasti ole muuttunut. Se on perusasioiden äärellä puuhaamista, vähän alkeellisimmissa oloissa kuin kotona. Pitää pitää huoli, että pysyy lämpöisenä ja ravittuna.
Kokenut ammattiretkeilijä on iloinen harrastuksen kasvavasta suosiosta.
– Päiväretkeily on kovasti suosittua ja kasvussa. Pidempiä vaelluksia harrastaa sitten tietty porukka. Hyvä näin, että porukkaa lähtee retkelle – sama se minkä tyyppisille, Laaksonen pohtii.
Laaksosen näyttely Retkeilykirjailijan matkassa on osa Kuhmon Talvi -tapahtumaa.
– Olen kyllä innoissani näyttelystä ja luontokuvailloista. On kunnia päästä näyttämään kuvia, vaikken ammattilaiskuvaaja olekaan.
Kevät, kesä, syksy ja talvi
Vaikka maailma muuttuukin ja teknologia kehittyy, ei se suoranaisesti vaikuta luonnossa liikkumiseen.
– Jos tätä kysyttäisiin retkeilyvälinekauppiaalta niin varmasti tulisi luento GPS-laitteista. Tottahan se on, että materiaalit ovat kehittyneet, mutta toisaalta perusasiat ovat retkeilyssä ennallaan.
– Tämä vaatii esimerkiksi tilanteenlukutaitoa, asennoitumista ja majoittumiskykyä. Ne ovat vuosituhantisia taitoja, joita tarvittiin jo kauan ennen nykyistä elämänmuotoamme, sanoo Laaksonen ja kokee hyväksi, että retkillä ollaan sähkön ulkopuolella.
Parhaat retket ovat Laaksosen kokemuksen mukaan pidempiä vaelluksia.
– Siitä asti kun retkeilyyn hurahdin, olen aina tykännyt pidemmistä retkistä Lapin suuressa erämaassa. Parin viikon – tai parhaimmillaan parin kuukauden retket ovat vaikuttavia kokemuksia.
Lyhyemmät retket ovat miehelle tärkeitä myös – syystäkin.
– Olen perheellinen, joten lasten kanssa tehdyt ihan pienetkin retket, on ne sitten päivä- tai viikonloppuretkiä, niin ne kyllä jättävät lähtemättömiä muistoja, Laaksonen kertoo.
Kaikkia eivät talvipakkaset houkuta, mutta Laaksonen retkeilee mielellään vuodenajasta riippumatta – kun vaan valitsee sopivan reitin ja varustuksen.
– Kaikki vuodenajat. Ei se sää ole kauheasti vaikuttanut. Oli sitten kelirikkoa, kaamosta, ruskaa tai keväthankea, niin joka tapauksessa mennään.
Vuoden parhaan maiseman ikuisti retkeilijä luonnon loistaessa oranssin ja keltaisen sävyissä.
– Syyskuun ruskaretkellä olin Urho Kekkosen kansallispuistossa kahden kaverini kanssa. Kerta oli kolmas Paratiisikurussa. Siitä kun sai panoraamakuvan, kun vesiputous laskee laaksoon. Se oli mahtava.