Saimaannorpan pesimäolojen turvaamiseksi otetaan käyttöön järeämmät aseet. Viime talvina vapaaehtoiset ovat tehneet jäälle kinoksia lumikolilla, mutta ensi talvena Itä-Suomen yliopiston tutkijat tekevät jäälle lumikasoja lumitykeillä.

Jäälle vedetään moottorikelkalla pitkäputkinen lumitykki ja tehdään sillä norpan pesinnässä tarvitsemia lumikasoja.

– Tykkilumi kelpaa norpalle siinä missä tavallinenkin lumi, uskoo yliopistotutkija Mervi Kunnasranta norppatutkimusryhmästä.

Vähälumiset talvet eli sopivien pesäkinosten puute on vaara äärimmäisen uhanalaisen norpan poikastuotolle.

Saimaannorppia arvioidaan olevan hieman yli 300.

Suomalais-saksalaiset tutkijat ovat löytäneet keskimäärin 30 miljoonaa vuotta vanhaa pohjavettä 2,5 kilometriä syvästä porakuilusta, Outokummun syväreiästä, joka on Suomen syvin reikä. Tutkimuksen tulokset on julkaissut Geochimica et Cosmochimica Acta -lehti.

Pohjaveden vaihtuminen kestää tyypillisesti kymmenistä satoihin vuosiin. Rakoja pitkin syvälle peruskallioon päätyessään vesi saattaa kuitenkin jäädä eristyksiin pitkiksi ajoiksi.

– Outokummun muinaispohjaveden suolapitoisuus kohoaa jopa 70 grammaan litrassa, kaksinkertaiseksi valtameriveteen verrattuna. Veteen on liuennut paljon kaasuja, Geologian tutkimuskeskus kertoo tiedotteessaan.

– Kun vesinäyte nostetaan ylös, kaasut vapautuvat maan pinnan alhaisemmassa paineessa, aivan kuin kuplat kivennäisvesipullon korkkia avattaessa. Enimmillään litrasta Outokummun syväreiän vettä vapautuu paineen hellittäessä reilu litra kaasua. Runsaimmin esiintyy metaania, typpeä, heliumia ja vetyä, GTK:n tutkija Riikka Kietäväinen kertoo.

Pohjaveden iän jäljille päästiin jalokaasujen avulla, joihin kuuluvat helium, neon, argon, krypton ja ksenon. Niiden tietyn massaisia atomeita, isotooppeja, muodostuu kallioperässä kivien luontaisesti sisältämien radioaktiivisten alkuaineiden, lähinnä uraanin, toriumin ja kaliumin hajoamisen seurauksena. Kun vedestä mitataan muodostuneiden jalokaasujen isotooppien pitoisuus, voidaan laskea niiden kertymiseen tarvittu aika, GTK selventää.

Outokummun syväreiästä julkaistu tutkimus on tiettävästi ensimmäinen Suomen suolaisista pohjavesistä tehty perusteellinen ikämääritys. Geologian tutkimuskeskus toteutti tutkimuksen saksalaisen GFZ Potsdamin kanssa. Sen rahoittivat Suomen Akatemia ja Kansallinen ydinjätehuollon tutkimusohjelma.

Kiinalaiset diplomaatit käyttävät hyväkseen maansa johtajien virallisia Afrikan-matkoja norsunluun salakuljetukseen, sanoo ympäristörikoksia tutkiva järjestö Environmental Investigation Agency (EIA) tuoreessa raportissaan.

Järjestön saamien tietojen mukaan norsunluun hinta Tansanian salakaupassa nousi kaksinkertaiseksi, kun Kiinan presidentti Xi Jinping vieraili seurueineen Tansaniassa viime vuonna. Kilosta norsunluuta maksettiin 700 dollaria.

Sama ilmiö nähtiin, kun Kiinan edellinen presidentti Hu Jintao kävi Tansaniassa ja kun kiinalainen laivasto-osasto pysähtyi Dar es Salaamin satamassa.

Järjestön haastattelemien norsunluukauppiaiden mukaan salakuljettajat käyttävät hyväkseen diplomaattistatuksen omaavien vieraiden lievennettyjä tullitarkastuksia. Norsujen syöksyhampaita kuljetettiin Kiinan presidentin lentokoneessa, järjestö väittää.

Norsunluun kauppa on kielletty kansainvälisellä CITES-sopimuksella, joka koskee uhanalaisten eläinten elimillä käytävää kauppaa. Sekä Kiina että Tansania ovat allekirjoittaneet sopimuksen.

CITES-sopimuksen täytäntöönpanosta Kiinassa vastaa maan metsähallinto. Uutistoimisto AFP:n haastattelussa hallinnon edustaja tyrmää raportin tyystin. Kiina on virallisissa yhteyksissä aina painottanut uhanalaisten eläinlajien suojelua.

Norsujen salametsästys norsunluun saamiseksi on kuitenkin laajaa. EIA ja muut ympäristöjärjestöt pitävät Kiinaa norsunluun tärkeimpänä ostajana.

Norsujen määrä Tansaniassa on vähentynyt nopeasti viime vuosina, ilmeisesti nimenomaan salametsästyksen takia. Maassa arvioitiin olleen vuonna 2005 noin 142 000 norsua. Määrän arvioidaan laskevan ensi vuonna 55 000 eläimeen.

Sonkajärven kunnassa uskotaan, että Talvivaaran pilaamista vesistöistä ei saada koskaan korvauksia kaivosyhtiöltä. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mikko Mustonen arvioi, että konkurssin jälkeen yrityksen vähäinenkin korvausvastuu päättyy.

– Kyllä ne on aika rajalliset ja minimaaliset keinot mitä kunta voi nyt tehdä. Ne vesistöt, jotka sieltä tulevat, kunnallahan ei ole mitään mahdollisuuksia lähtee toimimaan niin, että ne vedet tulisi puhtaana.

Mustosen mukaan esimerkiksi kesämökkirakentaminen, kesämökkien myyminen ja tonttikauppa on loppunut käytännössä kokonaan Talvivaaran alapuolisen vesistön ääreltä. Kunnan arvion mukaan korvauksia tulisi saada ainakin kymmeniä tuhansia euroja.

– Tonttikauppa kävi hyvin ennen Talvivaaraa, nyt sinne ei ole kukaan enää rakentamassa mitään. Siellä on useampia satoja tyhjiä tontteja. Kuka hoitaa jatkossa vesien puhdistamisen ja korvaukset, Mustonen kysyy.

"Vesistöjen puhdistaminen kestää hyvin, hyvin kauan"

Ylä-Savon soten ympäristöjohtaja Martti Vetelin mielestä on parempi että toiminta loppuu, mikäli kaivos ei voi toimia ympäristön kannalta kestävästi. Veteli luottaa siihen, että ympäristöongelmat hoidetaan aikanaan kuntoon, mutta muistuttaa, että päästöt alueelta eivät suinkaan ole vielä loppuneet.

– Päästöjä sieltä tulee varmasti vielä ihan entiseen malliin. Niitä sinne varastoituja vesiä on käsiteltävä ja purettava niin kuin tähänkin asti, eli mahdollinen konkurssi ei niitä suoranaisesti lopeta. Kyllä sieltä edelleenkin päästöjä tulee, ja vaikka ne loppuisivatkin, niin vesistöjen puhdistuminen kestää kyllä hyvin, hyvin kauan.

Veteli uskoo, että veden- ja lumentulo voi aiheuttaa vielä lisää ongelmia kaivoksen vesienhallinnan kanssa.

– Siellä on paljon ylimääräisiä vesiä ja altaat ovat aika täynnä. Varmasti vesien kanssa on ongelmia.

Talvivaara Sotkamo ilmoitti torstaiaamuna hakeutuvansa konkurssiin. Konkurssihakemus toimitetaan Espoon käräjäoikeuteen torstaina. Yhtiön mukaan tarvittavaa rahoitusta ei ole saatu vaaditussa aikataulussa.

Vesijärvellä on käynnissä voimakas piileväkukinta, joka sotkee verkkoja. Piilevää on nyt lähes kaikkialla Vesijärvellä ja verkkoja sotkeva levä haittaa jopa hoitokalastusta.

Levään liittyviä ongelmia on ollut useana vuonna varsinkin Vesijärven puhtaimmilla alueilla Kajaanselällä. Lahden ympäristötoimialan mukaan piilevien runsaus ei näyttäisikään liittyvän suoranaisesti rehevöitymiseen.

Myyriä on tällä hetkellä kohtalaisen runsaasti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueilla. Yleisimmin voi tavata metsämyyrää ja idänkenttämyyrää, joka on peltomyyrän sukulainen. Kannan arvoidaan olevan tällä hetkellä nousussa.

– Myyräkannan huippuvuosi voi olla ensi vuonna, 2015 syksyllä. Toinen mahdollisuus on, että kanta romahtaa nyt talven aikana. Joko tai, sanoo tutkija Otso Huitu Metsäntutkimuslaitokselta. 

Kannan nousu mahdollistuu sillä, että myyrät pääsevät lisääntymään "petovapaassa" ympäristössä. Kanta voi puolestaan romahtaa, kun ravinto loppuu ja olosuhteet heikkenevät. Myyrät voivat kuolla talven aikana nälkään ja tauteihin, tai joutua viimeistään keväällä petojen suihin.

– Talven sääolotkin toki vaikuttavat. Perinteisesti on ajateltu, että runsasluminen talvi olisi edullinen myyrille, sillä hanki suojaa sekä kylmää että petoja vastaan. Vastaavasti alkutalven ja lopputalven suojat haittaavat. Mutta viimeisimmissä tutkimuksissa kesäajan sääolot vaikuttavat enemmänkin kuin on ajateltu, kertoo Huitu.

Perinteinen sykli on kateissa

Myyräkannan tiedetään noudattavan tiettyä 3-vuotista sykliä. Nyt sykli on kuitenkin kateissa ja kanta vaihdellut viime vuosina aaltoilevammin.

– Tutkimusten mukaan eri tekijät saavat aikaan syklien muuttumisen. Todennäköisin selitys on petoeläinten saalistus yhdessä ravinnon loppumisen kanssa, toteaa tutkija Otso Huitu.

Myyräkannasta riippuvaiset petoeläimet hyötyvät luonnollisesti hyvästä kannasta. Esimerkiksi petolintuja esiintyy tavallista enemmän. Myyräkannalla on kuitenkin myös negatiiviset vaikutukset. Peltomyyrä jyrsii nuoria taimikoita ja aiheuttaa harmia metsänomistajille.

Myös myyräkuume voi lisääntyä

Myyräkannan kasvu vaikuttaa myös myyräkuumeen esiintymiseen. Tutkijan mukaan tautitilanne on tällä hetkellä normaali, mutta voi nyt lisääntyä.

– Yleensä myyräkuume-epidemia tulee vasta marras-joulukuussa, kun metsämyyrät hakeutuvat sisätiloihin. Voi olettaa, että tautitapauksia tulee keskisessä Suomessa tavallista enemmän nyt, mutta ei Etelä-Pohjanmaalla ainakaan poikkeuksellisen paljon, arvioi Huitu.

Myyräkuume tarttuu metsämyyrän eritteiden kautta. Eritteet saastuttavat pölyävää materiaalia esimerkiksi liitereissä tai varastoissa. Kun ihminen pöllyttää tätä materiaalia, virus voi päästä ihmisen hengitysteihin.

– Kissan välityksellä se ei tartu. Toki jos kissa tuo myyrän ja ihminen käsittelee sitä paljain käsin, on teoreettinen - tosin minimaalinen - mahdollisuus, että se tarttuu, lohduttaa tutkija Otso Huitu.

Uuden-Seelannin pohjoissaarella sijaitsevassa Plentyn lahdessa, lähellä Opotikin kaupunkia rantautui maanantaina kaksi pallovalaiden parvea. Luonnonsuojelijat aloittivat nopeasti massiivisen pelastusoperaation ja saivat kymmeniä pallopäävalaita takaisin merelle tiistain ja keskiviikon aikana.

36 pallopäävalasta kuitenkin kuoli tai jouduttiin lopettamaan.

Juuri, kun luonnonsuojelijat ehtivät iloita, että sentään osa eläimistä pelastettiin, rannalta löydettiin torstaina 22 pallopäävalasta. Osa kuolleina, osa kuolevina.

Rantautumiseen useita syitä

Valaiden ja delfiinien rantautuminen on valitettavasti yleistä, erityisesti juuri Uudessa-Seelannissa. Syystä ei ole varmuutta.

Arvellaan, että yksi parven eläimistä saattaa ajautua rannalle vahingossa tai vaikkapa sairauden takia. Sosiaaliset eläimet rientävät pelastamaan parven jäsentä.

– Toinen mahdollinen syy liittyy rannan muotoon. Jos valas ei saa kaiulleen vastetta hitaasti kohoavasta rannasta, se ei tavallaan näe rantaa, ja voi erehtyä maihin, selvittää valastutkija Rauno Lauhakangas.

Kolmas selitysmalli etsii syitä ihmisen aiheuttamasta melusaasteesta.

– Meriliikenne aiheuttaa paljon melua, ja valaat eivät pysty kommunikoimaan normaalisti. Delfiinien tiedetään muuttaneen ääntelyään, kertoo Lauhakangas.

Myös voimakas kaikuluotaus voi sekoittaa ja pelottaa parvia.

– Tiedetään, että esimerkiksi merivoimien tekemät sukellusveneluotaukset ovat voineet vaurioittaa valaiden kuuloelimiä ja ajaa niitä pakosalle, sanoo Lauhakangas.

WWF:n meriasiantuntija Sanna Kuningas muistuttaa, että puolustusvoimien lisäksi voimakasta kaikuluotausta käytetään taloudellisiin tarkoituksiin.

– Öljyn ja kaasun etsintään käytetty kaikuluotaus saattaa ajaa valaita pakoon, kertoo Kuningas.

Uuden-Seelannin luonnonsuojeluviraston edustaja Steve Brightwell epäilee, että tällä kertaa kyse on ensimmäisestä selitysmallista. Yksi eläimistä oli sairas ja rantautui, muut seurasivat perässä.

– Tilanne on suhteellisen selkeä: meillä on erilaisia järjestelyitä, joiden turvin ylipäätään on oltu työskentelemässä saneeraushakemuksen aikana, työpäällikkö Heikki Huurinainen kertoo.

– Yleisellä tasolla tilanne haastava ja hankala. Talvivaara on jatkossakin potentiaalinen työnantaja, mutta monia urakoitsijoita varmasti mietityttää toiminnan epäjatkuvuus.

Tällä hetkellä Talvivaaran vesihuolto hoidetaan kokonaan kaivoksen oman kaluston ja henkilöstön voimin.

– Se tulee varmasti olemaan ensimmäisiä asioita, joihin konkurssipesä tulee kiinnittämään huomiota, ja luulen, että jollain kuviolla ulkopuolinen urakoitsija tulee apuun. On sellainen tuntu, että Talvivaaralla ei oikein ole kalustoa eikä henkilöstöäkään hoitamaan vesihuoltoa, Heikki Huurinainen arvioi.

Talvivaaran viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen kertoo, että kaivoksen vesihuollon tilanteessa ei ole ongelmaa.

– Kaivosalueelta ei ole tällä hetkellä vesien ulosjohdatusta, pumppaukset ovat käynnissä ja altaissa on hyvä tilanne. Vesienhallinnassa ulkopuolisia urakoitsijoita on käytetty lähinnä tukitoimissa, kuten kuljetuksissa.

Kainuun ELY-keskus pitää torstaina kello 15 Talvivaaran tilanteesta tiedotustilaisuuden, jossa odotetaan muun muassa tietoa vesihuollon jatkotoimista.

Ei urakoitsijoiden konkurssiaaltoa

Huurinainen ei usko Talvivaaran kaivostoiminnan konkurssiin hakemisen johtavan urakoitsijoiden konkurssiaaltoon.

– Yritykset ovat jo sopeuttaneet omia töitään ja työntekijämääriään Talvivaarassa, eikä isoa rysäystä ole nyt odotettavissa. Jotain yksittäisiä saattaa toki tulla, jos jollakin pienemmällä urakoitsijalla on vielä tässä erikoisessakin tilanteessa Talvivaara ainoana asiakkaana. Tilanne ei ole lopulta muuttunut paljoakaan saneeraushakemuksen jättämiseen verrattuna.

– Kun urakoitsija on Talvivaaran kaltaisessa paikassa, jotuu pohtimaan millä edellytyksillä siellä voi työskennellä. Tämä ei ole erityinen epäluottamuslause Talvivaaran henkilöstöä kohtaan, mutta taloudelliset realiteetit on tunnustettava. Urakoitsija miettii miten turvaa toimintansa, koska on myös velvollisuuksia ja vastuita omaa henkilöstöään kohtaan, Heikki Huurainen sanoo.

Siikajokivarressa varaudutaan jo - vallitsevasta pakkaskelistä huolimatta - mahdolliseen seuraavan lämpöaallon aiheuttamaan talvitulvaan. Ympäristöviranomaiset ovat torstaina varoittaneet Uljuan altaan ohijuoksutuksista.

– Varaudutaan siihen, että nämä lumet sulaa, perustelee ympäristöinsinööri Kaisa Kettunen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.  

Viime vuodenvaihteessa lämpöaalto ja runsaat vesisateet pääsivät yllättämään viranomaiset ja jokivarren asukkaat. Talvitulva peitti tuhat hehtaaria peltoa ja katkoi maanteitä etenkin Siikalatvan Mankilan kylän korkeudella.

Kaisa Kettunen tunnustaa, että viime vuodenvaihteessa olisi kannattanut tehdä samoin, eli aloittaa Lämsänkoskesta ohijuoksutukset jo ennen Uljuan täyttymistä. Uljuan tekoaltaassa on nyt vähemmän vettä kuin ennen viime talvitulvaa. Ylärajaan on nousuvaraa vielä noin 40 senttimetriä.

– Yritetään käyttää Uljuaa siihen tarkoitukseen mihin se on tehtykin, eli tulvantorjuntaan.

Lapset ja irtain omaisuus turvaan

Viranomainen kehottaa varovaisuuteen, sillä vielä ei tiedetä, millä hetkellä Lämsänkosken pato joudutaan avaaman.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen mukaan kannattaa varautua juoksutuksiin suojaamalla laitureita ja muuta irtaimistoa. Lapsia tulee varoittaa liikkumasta Lämsänkosken padon alapuolisessa uomassa.

– Se on erittäin vaarallinen paikka, kun pato aukaistaan. Siellä voi sattua mitä tahansa. Vesimassan seassa tulee myös jäitä.

– Vesimäärä on aika suuri, vaikka aloitettaisiin hyvin pienillä avauksilla, Kaisa Kettunen muistuttaa.

Suomen Luonnonsuojeluliiton mielestä Talvivaaran virheistä on otettava opiksi, jotta vastaavat ympäristöongelmat vältetään tulevaisuudessa. Liitto korostaa, että kaivosyhtiöiden on huolehdittava ympäristövastuistaan jo suunnitteluvaiheessa.

– Talvivaaran kaivos lähti alusta pitäen väärille urille. Valtavan mittakaavansa vuoksi se olisi vaatinut niin suuria korjaustoimenpiteitä, ettei talousvaikeuksissa oleva kaivos enää kyennyt niihin, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen.

– Meidän kannalta oleellista on, että nämä vuosikaudet hoitamatta jääneet ympäristöasiat hoidetaan kuntoon. Tämä on aivan olennainen asia sekä ympäristön että alueella asuvien ihmisten kannalta.

Luonnonsuojeluliiton mukaan Talvivaaran suunnitteluvaiheessa heikosti hoidettu ympäristöasioiden huomioiminen johti osaltaan siihen, että yhtiö ajautui ympäristöongelmien kierteeseen ja rahoituskriisiin, jonka tuloksena se on nyt hakeutumassa konkurssiin.

Luonnonsuojeluliitto arvioi viime keväänä, että Talvivaara ajautuu konkurssiin, jos ympäristön siivouskulut jäävät yhtiön vastuulle. Liitto ehdotti jo keväällä 2013 kaivoksen hallittua alasajoa, koska Talvivaarassa ei ole kyetty tekemään tarvittavia ympäristöinvestointeja.

"Jätevesien hoito valtion varoista"

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) ilmoitti keskiviikkona Talvivaaran konkurssi-ilmoituksen jälkeen, että valtio varautuu 50 miljoonan euron kuluihin. Summalla on tarkoitus vakauttaa kaivoksen toimintaa ympäristön kannalta.

Yrjö-Koskisen mielestä valtion tulisi saattaa kaivos sellaiseen kuntoon, että siellä voidaan tarvittaessa jatkaa kaivostoimintaa – kunhan ympäristöasiat saadaan ensin kuntoon.

Kainuun luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtajan Janne Kumpulaisen mukaan Talvivaaran jätevesien ja jätesakan hoito on suoritettava valtion varoista, jos yhtiö ei selviä niistä itse.

– Hoitamaton tilanne aiheuttaisi merkittävää ja välitöntä haittaa ympäristölle ja pahimmassa tapauksessa myös ihmisille, Kumpulainen sanoo.

Louhintamaksu kaivoksille?

Luonnonsuojeluliiton mukaan Talvivaaran varoittava esimerkki korostaa sitä, ettei Suomessa pidä jatkossa avata kaivoksia heikkojen pitoisuuksien malmioille.

– Talvivaaran kokemus viittaisi siihen, että vastaavanlaisissa hankkeissa kannattaisi ottaa huomioon kasvavat riskit, joita köyhät malmit tarkoittavat, Yrjö-Koskinen arvioi.

Luonnonsuojeluliiton mielestä louhintamaksun määrääminen kaivoksille parantaisi valtion varautumista kaivosten ympäristöongelmien jälkihoitoon.

Niityt, kedot ja hakamaat elättävät suuret määrät harvinaisiksi käyneitä kasvi-, hyönteis- ja lintulajeja. Kun karjan laiduntaminen on vähentynyt, maisemat ovat päässeet pusikoitumaan ja samalla on lajisto köyhtynyt. 

Pirkanmaan, Keski-Suomen ja usean muun maakunnan alueella on hoidettu perinnemaisemia yhteensä 220 hehtaarin alalla Härkää sarvista -hankkeessa.

Karjan käyttö ketojen ja niittyjen hoitoon on nyt saanut Suomen parhaan maisemahankkeen palkinnon. Sen luovutti torstaina ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.).

Toimintaa hallinnoi Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja elinkeinokeskus. Esimerkiksi Pirkanmaalta mukana on maa- ja kotitalousnaisten järjestö. 

Härkää sarvista kilpailee myös Euroopan neuvoston maisemapalkinnosta.

Pohjois-Karjalassa maitotilojen investointihalukkuutta on koetettu rohkaista ja kannustaa eri tavoin jo vuosia. Tuotantokoon kasvaessa investointeja hillitsee tehokkaasti paitsi henkinen kynnys, myös kysymys suurten lainojen vakuuksista.

– Kyllähän tämä maitotilojen vakuusongelma on ollut tiedossa jo pitkään. Melko kauan sitä pureskeltiin, ennen kuin tähän ratkaisuun päädyttiin. Kiinnostusta tälle maidontuottajien investointeja edistämään synnytetylle vakuussäätiölle on ollut, kertoo ProAgria Pohjois-Karjalan toimitusjohtaja Eero Parviainen.

– Tietyllä tavalla tämä on todella pioneerityötä. Vakuussäätiön perustamisen juuri nyt mahdollistaa uuden EU-ohjelmakauden maaseutuohjelman kirjaus, jossa annetaan valtion lisäksi oikeus muillekin julkisille tahoille myöntää takauksia investointiluottoihin, Parviainen kertoo.

Tukirahan kylvämisestä ei siis ole kyse. Investointien rahoituksen ja vakuuksien edellytyksenä on tilojen oma, riittävän kokoinen panostus suunnitteilla oleviin investointeihin.

Uuden Maitoa Markkinoille vakuussäätiön perustamisasiakirjan allekirjoittivat Pohjois-Karjalan kunnista Joensuun ja Outokummun kaupungit, sekä Liperin, Polvijärven, Kontiolahden ja Juuan kunnat. Ylä- ja Keski-Karjalan alueiden kunnat eivät alkuvaiheessa ole mukana säätiön riveissä, niiden osalta tilannetta katsotaan vuoden 2015 puolella.

Kalojen lopettamistapojen eettisyys puhuttaa. Kalankasvattajien mielestä esimerkiksi sähkötainnutus ei olisi hiilidioksitainnutusta tuskattomampi keino kalojen lopettamisessa. Puumalan Lohen yrittäjä Timo Hagman on ollut alalla 40 vuotta ja ehtinyt kokeilla erilaisia menetelmiä.

– Kuluneiden vuosien aikana olemme kokeilleet kahta erilaista sähkötainnutusjärjestelmää. Ensimmäisessä käytettiin heikkoa virtaa, ja taintumisessa oli ongelmia. Toisessa menetelmässä, kun annettiin enemmän virtaa, kala kouristeli niin, että siltä katkesi jopa selkäranka. Silti oli merkkejä, että kala oli tajuissaan. Jos siirtyisimme käyttämään sähkötainnutusta, pitäisi kehittää uusi, Suomen oloihin sopiva teknologia, toteaa Puumalan Lohen yrittäjä Timo Hagman.

Puumalan Lohessa kalat laitetaan altaaseen, jonka vedessä on hiilidioksidia. Kirjolohi taintuu muutamassa minuutissa. Ennen perkaamista ja verenlaskua kala saa vielä iskun päähän. Hiilidioksiditainnutus on Suomen kalankasvattamoissa yleisin menetelmä.

Hagman kertoo, että norjalaiskasvattamoissa kalat tainnutetaan antamalla sähköisku päähän. Tähän on kehitelty erilaisia linjastoja, jotka sopivat suurteollisuuden käyttöön. Suomen pienemmän kokoluokan kasvattamoihin ne eivät Hagmanin mukaan suoraan sovellu.

– Ne ovat myös liikesalaisuuksia, joten jos nyt siirtyisimme sähkötainnutukseen, jokaisen kalankasvattajan pitäisi ryhtyä pellepelottomaksi ja ryhtyä kokeilemaan omaa menetelmäänsä. Ellei esimerkiksi yliopisto kiinnostuisi tällaisen teknologian kehittämisestä, sanoo Hagman.

Kun Suomessa kalaa tuotetaan noin sadassa ruokakalankasvattamoissa yhteensä 10 miljoonaa kiloa vuodessa, Norjassa yhden kalankasvatuslaitoksen tuotanto on yli 300 miljoonaa kiloa.

Suomen Kalankasvattajaliiton toiminnanjohtaja Anu-Maria Sandelin muistuttaa, että kalan matka teuraaksi on lyhyempi kuin monella muulla tuotantoeläimellä.

– Kalat lopetetaan siellä, missä ne kasvatetaankin. Pyrkimyksenä on, että kalalle ei tule fyysisiä ruhjeita. Kaikki stressi myös heikentää lihan laatua, ja haluamme, että lopetuskeino on mahdollisimman nopea ja kivuton. Muutaman minuutin tainnutusaika ei ole pitkä, toteaa Sandelin.

Tutkimustietoa kaivataan lisää

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY on vaatinut, että uudessa eläinsuojelulaissa hiilidioksiditainnutuksesta luovutaan, koska menetelmä on hidas ja aiheuttaa kaloissa pakenemisreaktion ja voimakasta stressiä. Tilalle ehdotetaan sähkötainnutusta tai mekaanista tainnutusta.

– Perustamme tämän käsityksemme Eviran ja World Organisation for Animal Health -järjestön lausuntoihin. Muillakin eläimillä on todettu hiilidioksiditainnutuksen tuottavan paljon stressiä, toteaa SEY:n toiminnanjohtaja, eläinlääketieteen lisensiaatti Kati Pulli.

Myös kalankasvattajat kertovat kaipaavansa lisää tietoa asiasta.

– Olemme valmiita keskustelemaan, ja toivon, että esimerkiksi eläinsuojelijat tulisivat tutustumaan meihin toimijoihin. Ala on vielä Suomessa nuori, ja olemme valmiita kehittämään toimintaamme, sanoo Sandelin.

Ongelmana niin kalankasvattajat kuin eläinlääketieteen asiantuntijat näkevät sen, ettei yksiselitteistä tutkimustietoa vielä ole siitä, miten paljon kärsimystä eri lopettamiskeinot kalalle tuottavat.

Kansainvälinen tutkimusryhmä testasi tuoreessa tutkimuksessaan, miten eri lopetusmenetelmät vaikuttavat nieriään. Tutkimusryhmän tulosten mukaan nieriän taintuminen kesti liian kauan ja aiheutti huomattavan stressireaktion, joka näkyi niin kalojen fysiologiassa kuin käyttäytymisessä. Puoli minuuttia kestävä sähköaltistus taas aiheutti suuren verenpaineen nousun ja lamaannutti hengityksen.

Lyhyestä sähkötainnutuksesta nieriä saattoi vielä toipua eloon, mutta stressiä osoittava kalan plasman kortisolipitoisuus nousi huomattavasti enemmän kuin hiilidioksiditainnutuksessa. Kalojen tainnutustutkimusta esiteltiin tänä syksynä Ranskassa järjestetyssä kongressissa.

Tutkijat kiistelleet kalan kyvystä kokea kipua

Viimeisen kymnenen vuoden aikana kalan tietoisuutta ja tuntemista on tutkittu paljon.

– Tuoreimpien tutkimusten mukaan kalat tuntevat kipua samalla tavoin kuin muutkin eläimet, koska niillä on sama kipua välittävä hermojärjestelmä. Vielä on yksi tutkimusryhmä, joka edustaa vastakkaista näkemystä, mutta kyllä vanha käsitys on nyt väistymässä, sanoo farmakologian ja toksikologian professori Outi Vainio Helsingin yliopistosta.

Aiempi käsitys oli, että kala ei voi yksinkertaisen aivorakenteensa takia tuntea kipua samalla tavalla kuin esimerkiksi nisäkkäät. Käsitykseen on aikanaan vaikuttanut sekin, ettei kalalla ole kasvonilmeitä, joilla se osoittaa tuntevansa kipua.

– Kalojen kipukäyttäytymistä eli sitä, miten kala toimii, kun siihen sattuu, on tutkittu esimerkiksi ruiskuttamalla etikkahappoa huuliin. Silloin kala ryhtyy kuopimaan suullaan tutkimusaltaan pohjaa. Se voi myös käyttäytyä muutenkin erittäin epänormaalisti ja kuopia myös evillään pohjaa. Eli kaloillakin tapahtuu niin, että kun aivot käsittelevät tietoa kivusta, siihen liittyy tietoisuus ja tuntemus, että apua, tuo on kipua, ja siitä tulee se kärsimys, toteaa Vainio.

Vainion mukaan vielä ei ole varmaa tietoa siitäkään, miten kalojen kylkiviiva-aisti vaikuttaa sen tapaan kokea kärsimystä. Vainio sanoo, että tutkimuksellista perustietoa tarvittaisiin vielä jopa siitä, mitä eroa kalalajien välillä on kivun kokemisessa.

– Kalojen kipukäyttäytymisessä voi olla eroa kalalajienkin välillä.

Lapin luonnonsuojelupiirin mukaan Skandulv-hankkeen pannoittaman suden liikkeet antavat hyvin arvokasta tietoa susien liikkumisesta ja elintavoista, jota voi hyödyntää niin susitutkimuksessa kuin porotalouden ja susikannan yhteensovittamisessakin.

Luonnonsuojeluväen mukaan susi on jo nyt tehnyt pantasusien vaelluksen maailmanennätyksen. Se on nuori koiras ja pannotettu helmikuussa lähellä Osloa, joten se on kulkenut nyt jo lähes toista tuhatta kilometriä. Susi näyttää menevän kohti Venäjän rajaa.

Eduskunnan ympäristövaliokunta ehdottaa, että Teijon kansallispuisto perustetaan ja näin säilytetään salomaita keskellä varsinaissuomalaista kulttuurimaisemaa. Valiokunta antoi asiaa koskevan mietinnön perjantaina.

Valiokunta toteaa, että puiston perustamisen ensisijaisena tavoitteena on turvata alueen monipuoliset luonnonarvot ja ekologiset toiminnot. Näin voidaan myös elvyttää alueen salomaaluonnetta, jota on metsätalouskäytön takia osin menetetty.

Valiokunnan mietinnössä todetaan, että kansallispuiston perustamisella saadaan Teijon alueelle pysyvän suojelun piiriin arvokkaita kallioalueita, soita, lintuvesiä sekä lehtoja, pikkujärviä, puroja ja lähteitä. Kansallispuistoon kuuluu myös yksi suurehko meren saari.

Teijon kansallispuisto muodostaa geologisen puistoparin Saaristomeren kansallispuiston kanssa. Puiston perustaminen tarjoaa hyvät mahdollisuudet kehittää lisää matkailua.

Kansallispuistoon sisältyy yhteensä 3 385 hehtaaria valtion omistuksessa olevia maa- ja vesialueita, joista pääosa kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Alueesta valtaosa on tällä hetkellä valtion retkeilyaluetta.

Mietintöön sisältyy 2 vastalausetta, jotka koskevat hirven ja valkohäntäpeuran metsästyksen järjestämistä.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa TV-uutisissa että nettisivuillaan.

Lähetä kuva osoitteeseen keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Ympäristöluvan tarvitseville yrityksille on tulossa uusi maksu. Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee ympäristölupien valvonnan muuttamista maksulliseksi jo tammikuusta 2015 alkaen. 

Saatavat valvontaeurot käytettäisiin valtiolla ja kunnissa valvonnan resurssien lisäämiseen ja palvelun parantamiseen.

Maksuun on kaavailtu kolmea maksuluokkaa, jotka määräytyisivät viranomaisen käyttämien tuntien mukaan. Jatkossa maksullista olisi suunnitelmien mukainen valvonta, rikkomusepäilyjen ja hallintapakon käyttöön liittyvä valvonta.

Maksut voivat nousta tuhansiin euroihin

Maksua voitaisiin periä viranomaisten valvontaohjelmassa olevista toimenpiteistä, sanoo ylitarkastaja Juha Lahtela ympäristöministeriöstä.

– Tällaisia olisivat esimerkiksi laitoksiin kohdistuvat määräaikaiset tarkastukset, säännöllisen raportoinnin tarkastaminen ja sitten tarkastukset poikkeuksellisissa ja häiriötilanteissa. Ja sitten jos on jouduttu antamaan hallinnollinen määräys, niin sen noudattamisen valvominen olisi myös maksullista, Lahtela kertoo.

Euromääräisesti maksut voisivat nousta tuhansiin euroihin valvontatoimenpiteittäin.

– Sadoista euroista kenties yli kahteen tuhanteen euroon. Tulot tulisi lyhentämättömänä suunnata valvonnan resursseihin, sanoo Lahtela.

Lahtela kertoo, että yritysten näkemyksiä on kuultu, kun ympäristölupien valvontamaksuja suunniteltiin.

– Teollisuuden näkemys on, että maksulle pitää saada vastinetta. Odotuksena on, että ympäristön valvonnan laatu on jatkossa korkealla, Lahtela sanoo.

Kontiolahtelainen Teuvo Timonen koki keväällä yllätyksen, kun hän kävi kokemassa katiskoitaan.

– Semmoinen harvinaisuus sattui, että majava oli mennyt katiskaan. Sitä on ole kuullut hyvin monelle tapahtuneen, mutta meille se sattui. Illalla laskettiin katiskat ja aamulla siellä oli majava. Ahvenen kutuaikaan se oli. Majavahan ei syö kaloja, mutta olisiko tässä sattunut semmoinen, että se on ahvenen perässä kisannut tai jotain muuta, ja siinä sotkeutunut katiskaan, Timonen arvelee.

Kalareissulta jäi käteen myös sitä, mitä Timonen vaimonsa kanssa lähti pyytämäänkin.

– Oli meillä kyllä toisessa katiskassa neljän kilon hauki, että oli meillä huippureissu kaiken kaikkiaan, Timonen muistelee nauraen.

Kala on jo syöty, mutta majavan tarina jatkuu vielä.

– Kysyin nahkurilta, että saisiko tästä hatun. Ja näyttää siltä, että hattuhan sitä tulee! Ensi talvena mene ja tiedä, ensi talvena kävellään mummon kanssa pyydetty majavahattu päässä, Timonen odottaa.

Nahkuri kolmannessa polvessa

Kaltimon Nahka ja Turkis on toiminut samassa rakennuksessa jo kolmen sukupolven ajan. Paikalla aloitti nahkurina Liisa Tirronen-Variksen isoisä. Hänen jälkeensä nahkojen ääressä jatkoi Tirronen-Variksen isä ja nyt Liisa itse jatkaa suvun perinnettä.

Myös asiakkaat tietävät paikan pitkältä ajalta. Näin myös majavan tuonut Teuvo Timonen.

– Kun tulin tähän niin katselin, että luojan kiitos tämä on säilynyt suurin piirtein samanlaisena kuin silloin kun olin pikkupoika. Tässä käytiin ja ihmeteltiin kun isä toi nahkoja. Tämä oli synkkä ja pimeä paikka, mutta ei enää se ei pelota. Silloin se vähän pelotti, Timonen muistelee.

Nahkurin työtilat ovat Pielisjoen rannalla olevassa vanhassa, korkeassa hirsirakennuksessa. Sen betonisessa alakerrassa on suuria paljuja ja koneita. Täällä tehdään niin sanottu likainen työt, kuten rasvojen irrottelu ja nahkojen liottaminen sammioissa. Hirsisessä yläkerrassa säilytetään nahkoja ja tehdään ompelutyöt.

– Tällä hetkellä tuodaan hirveä ja peuraa, kaurista ja majavaa. Tammi-helmikuussa on pienemmät nahkat kuten ketut, supikoirat, näädät. Ja karhut on sitten elokuussa. Jokainen eläin on erilainen ja jokainen nahka on erilainen. Luonnonturkiksissa on myös paljon virheitä, joita korjataan, Tirronen-Varis kuvailee työn haastavuutta.

Isommat eläimet päätyvät usein taljoiksi ja pienemmistä tehdään rukkasia, hattuja, korvaläppiä ja liivejä. Usein metsästäjä tuo nahan ja toivoo, mitä siitä tehtäisiin. Tirronen-Varis myös ostaa nahkoja tarpeen mukaan. Vuosikymmenten kokemuksella hän tietää, kenelle soittaa, kun tiettyä karvaa tarvitaan.

Nahkurilla on huoli alan jatkosta

Moni uusi tekijä alalle tulee esimerkiksi oppisopimuskoulutusten tai kurssien kautta. Ammatillista tutkintoon johtavaa koulutusta nahkurin töihin ei ole.

Euroopan ainoa korkeakoulutasoinen koulutus alalle on Centria-ammattikorkeakoulussa. Koulutus järjestetään Pietarsaaressa englanninkielisenä aikuiskoulutuksena, jossa tradenomin tutkintoa vastaavan BBA-tutkinnon suuntautumiseksi voi erikoistua turkisalaan.

– Opiskelijoista puolet on suomalaisia ja puolet ulkomailta kuten Kreikasta, Virosta, Unkarista ja Itävallasta, kertoo yksikönjohtaja Hannele Teir.

Liisa Tirronen-Varis on oppinut paljon perimätietona ja sen lisäksi hän on suorittanut kursseja sekä nahanvalmistajan ammattitutkinnon. Hän harmittelee, että alan koulutusta on vähän.

– Toivottavasti pystyn eläkkeelle asti tekemään tätä työtä, jos vain töitä riittää. Sellainen kymmenkunta vuotta. Perinne olisi hyvä säilyttää, että ei kuolisi kokonaan tämä ammatti. Sitä olen yrittänyt pitää tässä yllä, Tirronen-Varis kertoo.

– Toivoisin näin, että luonnonnahka tulisi uudelleen arvoon arvaamattomaan. Aito on aito ja keino on keino. Nahkahan oli ennen käyttötarvike, josta tehtiin kaikki. Toivon mukaan nahkuri säilyisi tässä. Tämä on huippujuttu, Timonen luonnehtii.

Edellinen talvi oli poikkeuksellisen lauha monin paikoin. Esimerkiksi helmikuussa maan keski- ja pohjoisosassa oli harvinaisen lauhaa. Monilla alueilla lunta oli myös vähemmän kuin aikaisempina vuosina.

Monet toimijat ja tahot odottavat kiihkeästi talven tuloa. Pakkaset ja lumi vaikuttavat tavallisten ihmisten arkeen, esimerkiksi talviharrastukset kärsivät. Luistelemaan ei pääse ulkojäille, kun pakkaset puuttuvat. Viime talvena hiihtokelit jäivät lyhyiksi ja ladut heikkokuntoisiksi. Muun muassa hiihtoseurat harmittelivat luonnonlumen puutetta. Myös laskettelukeskukset kärsivät leudoista talvista.

Kun ladut ja kaukalot ovat hietikolla, urheiluvälinekauppa takkuaa. Lisäksi monet järjestäjät tekivät turhaa työtä viime talvena, kun useita laturetkiä jouduttiin perumaan lumen vähyyden vuoksi.

Monet kalastajat toivovat nyt kunnon pakkastalvea, koska viime vuonna jouduttiin perumaan useita pilkkikisoja ja monien talviverkot jäivät kokematta.

Matkailuala kaipaa lunta

Matkailualan yritykset odottavat turisteja, jotka puolestaan toivovat näkevänsä valkeita maisemia. Esimerkiksi Kolin alueen matkailun menestyksen ratkaisee lopulta lumitilanne. Myös Pohjois-Karjalan osuuskauppa myöntää, että pakkanen ja lumi ovat kriittisen tärkeitä matkailukaudelle.

Viime talvena Juukaan rakennettiin maailman suurin pykriitistä eli vesi-sahanpuruseoksesta tehty jääkupoli. Sen tekeminen oli hidasta ja työlästä. Kupoli romahti pian valmistumisen jälkeen. Tänä vuonna suunnitelmissa on rakentaa pykriitistä katedraali, mutta sekin vaatii talviset olosuhteet.

Jos talvi jää leudoksi, puunkorjuu vaikeutuu. Monet talvileimikot jäivät viime talvena hakkaamatta ja se näkyi koneurakoitsijoiden kukkarossa. Metsäautotiet menivät huonoon kuntoon ja isojenkin väylien kunnossapito mutkistui kummasti. Lisäksi leuto talvi söi autoilijoiden renkaita ja nastat teiden pintaa.

Vaikeuksia myös luonnossa

Leuto talvi aiheuttaa ongelmia luonnossa.

Esimerkiksi syysviljojen talvehtiminen vaikeutuu. Lumijälkilaskennat eivät yksinkertaisesti onnistu, jos lunta ei ole. Viime vuonna esimerkiksi ilveksen lumijälkilaskennat piti perua Pohjois-Karjalassa, Pohjanmaalla, Pohjois-Hämeessä, Rannikko-Pohjanmaalla, Oulun eteläosassa ja Uudellamaalla.

Uhanalaisille saimaannorppille on jouduttu kolaamaan lumikinoksia, jotta eläinten pesintä onnistuisi. Tänä vuonna rakennustöissä turvaudutaan jo lumitykkiin.

Isot lumimassat ja sään lämpeneminen ovat aiheuttaneet tuhoja puutarhoissa. Voimakkaat säänvaihtelut ovat lisänneet lumen painoa. Painava lumi on katkonut puiden oksia, ja pensaat ovat laonneet lumitaakan alle. Pensaiden tilanne on puita parempi, koska ne ovat joustavampia ja toipuvat raskaankin taakan alta.

– Puiden kohdalla oksat ovat saattaneet katketa, näin on käynyt muun muassa joillekin hortensioille ja syreeneille, kertoo opettaja Katja Moilanen Kainuun ammattiopiston Seppälän puutarhalta.

Pensaiden ja puiden tilannetta voi helpottaa ravistamalla lumet niiden päältä pois.

– Nyt lauhalla kelillä lumi voi pudota pois itsestään, mutta lumeen taipuneita puiden latvoja ja pensaiden oksia voi käydä lapiolla vapauttamassa, neuvoo Katja Moilanen.

Lähipäivinä sää kylmenää, mikä voi aiheuttaa puutarhoissa lisää tuhoja, esimerkiksi jääpoltetta.

– Tällaisia jäätymistuhoja voi tulla esimerkiksi perennaryhmissä. Paljon on kiinni myös siitä kuinka monta kertaa ehtii olla lauhaa ja pakkasta. Kannattaa myös muistaa, että pihalle jääneistä ruukuista kannattaa lauhalla kelillä tyhjätä multa pois, näin vältytään materiaalivaurioilta. Ja jos ruukuissa on kasveja, niin ne kannattaa sijoittaa kellariin tai autotalliin, opastaa Moilanen.