Metsähallituksen luontopalvelut järjesti lokakuussa yleisöäänestyksen Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnuksesta. Kisa keräsi yhteensä 2049 ääntä.

Yleisön suosikiksi nousi logo, jossa kalasääski istuu puussa ja sen takana näkyy järvimaisema. Logo sai 45 prosenttia annetuista äänistä. Tunnus sai kiitosta muun muassa tyylikkyydestä, selkeydestä ja uljaudesta. Myös taustalla näkyvää järvimaisemaa pidettiin olennaisena osana kansallispuistoa. Toiseksi eniten ääniä, 26 prosenttia, keräsi puolestaan lekutteleva kalasääski.

Etelä-Konneveden kansallispuiston alue on merkittävä pesimäalue kalasääskelle. Logot on suunnitellut muiden Suomen kansallispuistojen logojen tavoin Metsähallituksen graafinen suunnittelija Jari Kostet.

Uudessa kansallispuistossa tapahtuu lähivuosina paljon. Parhaillaan meneillään on hoidon ja käytön suunnittelu, jossa on tarkoitus parantaa alueen palveluvarustusta. Esimerkiski Enonniemen polkureitistöä laajennetaan ja vesillä liikkuville suunnitellaan uusia rantautumispaikkoja ja palvelurakenteita. Kansallispuiston reitistön, viitoituksen ja taukopaikkojen rakennustyö alkaa tulevan talven aikana.

– Paikalliset ovat olleet innokkaina mukana ideoimassa Etelä-Konneveden mahdollisuuksia ja logokilpailun kautta saimme palautetta ympäri Suomea. Ihmiset ovat ottaneet uuden kansallispuiston ja sen kehittämisen omakseen, kertoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Raimo Itkonen.

Eläimillä on usein turkissaan tai nahassaan kuvioita, joista voi tunnistaa tarkasti jokaisen eläinyksilön. Norppatutkijat näkevät eläimen kiehkuraisista läiskistä, onko kyseessä Ritva- vai Hemmo-norppa. Muutkin elukat voi tunnistaa yksilöiksi ulkonäöltä.

– Hyvin monella on joko täpliä, raitoja, arpia, kyhmyjä, muita pysyviä merkkejä. Esimerkiksi valaalla on pyrstö tai sitten evän kyhmyt ja tiikerillä on raidat, kuvailee yliopistotutkija Mervi Kunnasranta Itä-Suomen yliopiston norppatutkimusryhmästä.

Nämä merkit erottuvat paitsi eläintä luonnossa kiikaroimalla, myös valokuvista. Eri aikaan eri paikoissa otettuja valokuvia vertailemalla voidaan tutkia, onko kyseessä sama, paikasta toiseen vaeltanut yksilö. Menetelmästä on apua erityisesti uhanalaisten ja vähälukuisten lajien kannanarvioinnissa.

– Me voimme seurata yksilöiden elämänkaarta, minne ne ovat syntyneet ja minne ne ovat liikkuneet. Mitä niille tapahtuu ja pitkässä juoksussa voidaan myös arvioida eri vesistöalueiden hyljemääriä, Kunnasranta kertoo kuvatunnistuksen hyödyistä.

Tutkijat jatkavat tiedonkeruuta perinteisen menetelmin, kuten tutkimusreissuilla norppien pesimäalueille. Kuvatunnistus on kuitenkin hyvä lisä jo totuttuihin työtapoihin.

Kansalaisilta kaivataan norppakuvia

Yliopistolla on jo koottu kuvapankki, jossa on kuvat 160 saimaannorpasta. Tutkijat keräävät tietokantaansa uusia kuvia valokuvaamalla ja virittämällä riistakameroita norppien köllöttelykiville. Nyt avuksi pyydetään kaikkia luonnossa liikkujia, jotka norpasta ovat onnistuneet selkeän kuvan nappaamaan.

– Tuolla netissä näyttäisi olevan tosi paljon saimaannorppakuvia, jotka on ottanut ihan normaalit ihmiset. Toivomme, että kansalaiset lähettäisivät meidän norppatutkimusryhmälle norpan kuvan ja ilmoituksen siitä, missä ja milloin kuva on otettu. Sillä tavalla he voisivat osallistua tähän hauskaan norppaprojektiin ja tutkimukseen siitä, mitä yksilöitä milläkin alueella liikkuu, Kunnasranta kehottaa.

Kuvat ovat tällä hetkellä vain tutkijoiden käytössä, mutta myöhemmin ne on tarkoitus julkaista verkossa.

Kuvatunnistuksen kehittäjät koolla Joensuussa

Joensuussa 3.-6.11. pidettävässä työpajassa on koolla villieläintutkimuksen, suojelubiologian, kuvantunnistuksen, joukkoistamisen ja tietojenkäsittelyn asiantuntijoita kymmenestä maasta. He miettivät sitä, miten tietotekniikka voisi helpottaa kuvien vertailua. Tällä hetkellä ihminen selaa kuvia läpi, yrittäen erottaa yksilöitä toisistaan.

– Toivotaan, että saataisiin sellainen automaattiohjelma, joka vähän niinkuin ihmisen sormenjäljen tavoin tunnistaa tai ainakin ehdottaa sellaisia pareja, joista tutkija voi sitten tehdä päätöksen, että onko tämä oikea yksilö vai ei, Kunnasranta kaavailee.

Seuraavat kaksi työpajaa samasta aiheesta järjestetään Suomessa ensi vuonna.

– Eri puolilta maailmaa on tullut jo kiitosta tämän aivan uuden tyyppisen yhteistyömahdollisuuden järjestämisestä, mikä kertoo, että tarvetta verkostoitumiseen on, Kunnasranta kertoo.

Britannilaiset ja suomalaiset tutkijat ovat löytäneet ensimmäisenä maailmassa lepakoista ihmiselle hengenvaarallisia bakteereita.

Näistä yksi, Bartonella mayotimonensis -bakteeri, on aiheuttanut ihmisissä Yhdysvalloissa tappavaa infektiotautia. Suomessa ei ole toistaiseksi tullut ilmi tämän bakteerin aiheuttamia tautitapauksia.

Bartonella-bakteeri voi tarttua ihmiseen lepakoissa elävistä loisista, kuten kirpuista, täikärpäsistä tai luteista. Bakteerin voi saada myös koskettamalla lepakon ulosteita.

Veressä elävät Bartonella-bakteerit aiheuttavat ihmisille kroonisen infektion, joka voi olla välillä vuosiakin oireeton.

Osa Bartonella-ryhmän bakteereista voi aiheuttaa verisuonikasvaimia ihmisillä, joiden immuunipuolustus on heikentynyt voimakkaiden syöpähoitojen ja elinsiirtojen seurauksena.

Tutkijat kuitenkin rauhoittelevat, ettei lepakoista aiheudu ihmisille Suomessa merkittävää vaara, koska lepakon koskettaminen on harvinaista.

Paksut nahkakäsineet riittävät suojaksi, jos esimerkiksi sisälle lentänyt lepakko pitää siirtää ulos.

Varsinais-Suomesta Laitilasta on löytynyt uusi pohjanlepakoiden yhdyskunta. Turun yliopiston tutkija Thomas Lilley löysi lepakoita valmisbetonitehtaan pihapiiristä kesällä.

Paikalla oli myös saalistamista opettelevia nuoria yksilöitä, mistä voi päätellä, että lähellä on lisääntymisalue.

Lisäksi Lilley löysi Satakunnassa sijaitsevalta betonitehtaalta lepakoiden talvehtimispaikan.

Tutkimustulokset osoittavat, että lepakot eivät välttämättä häiriinny teollisesta tuotannosta, vaikka niitä on pidetty vaativina elinympäristönsä suhteen.

Tutkimukset jatkuvat tehtailla ensi keväänä.

ELY-keskus aloittaa jatkokeskustelut pölyämisongelmasta Kittilän kultakaivosyhtiön kanssa lähiviikkoina. Ensin ELY käsittelee Agnico Eagle -yhtiön tekemän poikkeamailmoituksen toissa viikolla tapahtuneesta pölyämisestä. Ympäristölupa kieltää rikastusheikka-altaan pölyämisen. Kaivos on tehnyt lain edellyttämällä tavalla ilmoituksen tapahtuneesta ELY-keskukselle.

Kultakaivokselta pääsi ilmaan pölypilvi rikastushiekka-altaalta. Allasta laajennetaan ja sitä varten altaan pintaa oli laskettu, jolloin se oli päässyt kuivumaan liikaa. Kuiva tuulinen ilma yhdistettynä altaan kuivuuteen nostatti pilven, jossa oli useita erilaisia raskasmetalleja. Kaivoksen mukaan pölyssä ei ollut pienhiukkasia. Tuuli vei pölyn pohjoisen suuntaan missä ei ole lähistöllä asutusta.

ELY-keskuksen ympäristönsuojeluyksikön päällikkö Eira Luokkanen selventää miten asiassa edetään.

– Tällä hetkellä poikkeamailmoitusta käsitellään ja seuraavaksi käydään jatkokeskustelut kaivoksen kanssa. Yleensä poikkeamailmoituksessa on alustavia toimenpide-ehdotuksia, sanoo Luokkanen.

Kun ympäristöluvalla toimivalla laitoksella tapahtuu onnettomuus tai jotain poikkeavaa on yrityksen oltava ensin yhteydessä valvovaan viranomaiseen tai kuntaan.

– Jos kyse on vakavammasta tilanteesta otetaan yhteys pelastusviranomaisiin.

Nivalan nikkelikaivoksella samantyyppisen pölyämisen seurauksena annettiin asukkaille kehotus pysytellä sisätiloissa. Nivalan sekä Raahen kaivosten pölyämiset saatiin kuriin kastelemalla rikastushiekka-altaat. Kittilässä yhden vuorokauden ajan tapahtunut pölyäminen loppui lumisateeseen.

Kansalaisten luottamus heikentynyt?

Talvivaaran kaivoksen aiheuttamien ympäristöongelmien vuoksi monen kansalaisen luottamus ELY-keskuksiin on heikentynyt. Luokkanen kuitenkin uskoo Lapin ELY-viranomaisten toimivan vastuuntuntoisesti.

– Kaikkien niiiden kaivosten  ja toimijoiden, joilla on ympäristölupa toimintaansa, on tarkkailtava veden- ja ilmanlaatua. Mielestäni kaikki (viranomaiset) toimivat vastuuntuntoisesti ja he haluavat noudattaa lakeja ja määräyksiä sekä suorittaa valvontaa sen mukaan mitä resurssimme mahdollistavat, sanoo Luokkanen.

Kaivokset yleensä ulkoistavat vesistön, maaperän sekä ilman tarkkailun.

– Käytännössä tarkkailuohjelmat ovat viranomaisen hyväksymiä. Valvonnan kattavuus riippuu valvonnan resurrseista. Aivan samalla tavalla kuin poliisi ei voi estää tapahtumasta liikenneonnettomuuksia tai etteikö siellä olisi rattijuoppoja. Tapahtuu onnettomuuksia ja tehdään rötöksiä. Valvojatkaan ei ole ihmeidentekijöitä, muistuttaa Luokkanen.

Siperialaiset pähkinänakkelit ovat vaeltaneet joukolla Itä-Suomeen.

Lintulaudoilla vierailevista nakkeleista on tehty noin sata havaintoa eri puolilta Pohjois-Karjalaa viimeisen kuukauden aikana. Lintuharrastajien mukaan näin voimakasta vaellusta nähdään hyvin harvoin.

– Pähkinänakkeli herättää helposti huomiota ulkonäöllään ja käytöksellään. Se on hyvin eloisa ja äänekäs ja lisäksi se osaa kiivetä puun runkoa pää alaspäin. Sukkulamainen lintu on alta valkea ja päältä harmaa. Terävän nokan tyveltä silmän taakse kulkee kapea musta juova, rääkkyläläinen lintuharrastaja Markku Halonen kuvailee.

Nakkelivaelluksen odotetaan edelleen jatkuvan. Todennäköistä on, että hyvälle ruokintapaikalle jo asettuneet linnut viihtyvät paikalla koko talven.

Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys kokoaa maakunnan nakkelihavaintoja yhteen. Havaintoja voi ilmoittaa esimerkiksi valtakunnalliseen Tiira-lintuhavaintopalveluun.

Golfkentällä Kotkan Mussalossa tapahtui syksyllä varsin erikoinen episodi, kun Pyhtään lintuhoitolan väki jahtasi kentällä siipirikkoa hanhea.

– Saimme ilmoituksen hanhesta, kun eräs valveutunut golfaaja ilmoitti siitä meille, kertoo Pyhtään lintuhoitolan isäntä Arto Hokkanen.

Hokkanen kävi työkavereineen kentällä useampaan otteeseen hanhijahdissa, mutta tuloksetta.

– Kaksi kertaa se jymäytti meitä. Se meni keinolampeen uimaan ja nauroi ja ilkkui meille kiven päällä, Hokkanen sanoo.

Lintuhoitolan väki luovutti sillä erää, mutta golfaajat jatkoivat soittelua Hokkaselle pitkin syksyä. Lokakuun lopulla, golf-kauden jo hiljennyttyä, Hokkanen keräsi isommat joukot ja suuntasi jälleen Mussaloon.

– Meitä oli kolme työtekijää, vaimoni, tyttäreni ja yksi golfari. Muodostimme hienon ketjun, mutta hanhi pääsi taas veteen.

Lopulta lintu jäi kuitenkin nalkkiin.

– Se ui lammen toiselle puolelle ja nousi sieltä sillalle. Siitä työharjoittelija koppasi sen haaviin.

Hanhi vietiin Pyhtäälle lintuhoitolaan. Selvisi, että sen siipi ei ollut kovin pahasti vaurioitunut.

– Siipi on aika hyvin asennossaan. Voi olla, että se saadaan kuntoon pelkällä levolla ja sitten se ehkä pääsee lentämään. Varmasti ei voi sanoa.

Hätää hanhella ei tosin ollut golf-kentälläkään.

– Sillä oli ruokaa ja vettä. Se ilmeisesti yöpyi jollakin kivellä, ettei kettu tai muu peto vienyt sitä. Linnun saaminen hoitoon oli kuitenkin iso asia meille, koska ihmiset soittelivat linnusta jatkuvasti.

Keskiviikkoaamuna Ilmatieteen laitoksen virallisilla mittauspisteillä Kainuussa oli lunta eniten koko Suomessa. Puolangan Paljakassa on mitattu 28 senttimetriä lunta,  Kajaanin Petäisenniskassa 23, Kuhmossa 21, Suomussalmella 20 ja Sotkamossa 15 senttimetriä.

– Noin 15 senttimetriä löytyy lunta kapealta alueelta Kainuusta Keski-Pohjanmaalle, mutta esimerkiksi Oulussa lunta on seitsemän senttimetriä ja Pyhäjärvellä kuusi. Pohjois-Savossa ei lunta ole juurikaan mitattavaksi, ja Lapissa lumisade oli tiistain vastaisena yönä. Lapissa lunta on noin 15 senttimetriä, kertoo päivystävä meteorologi Jari Tuovinen.

Sää poutaantuu ja kylmenee, ja torstain vastaisena yönä pakkanen voi kiristyä huomattavasti.

– Kainuussa lämpötila voi laskea reilusti alle –20 asteen. Sää on poutainen loppuviikon ajan, mutta perjantaina saattaa etelästä saapuva sadealue yltää Kainuuseen asti. Se tosin heikkenee liikkuessaan, ja voi olla, että Kainuuseen tulee vain heikkoa sadetta, Tuovinen ennustaa.

– Ensi viikon aikana on olemassa riski, että lauhempaa ilmaa yltäisi Kainuun korkeuksille saakka. Useiden päivien lauhaa jaksoa ei ole näköpiirissä, vaan enemmän näyttäisi siltä, että voi olla päivän verran lauhaa, ja sitten taas kylmenee. Parikymmentä senttiä lunta maassa varmaankin kestää sen.

Lintujen talviruokinta on helppoa ja sillä saa elämää kylmyyden hiljentämälle pihamaalle.  Lintuharrastajien yhdistys Birdlife Suomi jakaa neuvoja siivekkäiden ystävien ravinnosta. Ylen Aamu-tv:n sohvalla Jan Södersved kertoi muutamia tärppejä.

Yksinkertaiset rasvaiset ruoat tutuimpien talvilintujen suosiossa

Eräs tavallisimmista talvilinnuista, keltasirkku, ei välitä rasvaisia perusherkkuja hienommasta ravinnosta. Sama maku on esimerkiksi tali- ja sinitiaisella.

– Maapähkinät, auringonkukansiemenet, tali. Niitä tarjolle rohkeasti. Viljoissa on vähemmän energiaa kuin rasvaisissa siemenissä. Maaseudulla, peltojen reunalla, missä keltasirkut liikkuvat, kannattaa toki laittaa kauraakin tarjolle.

Södersvedin mukaan pähkinänakkelia ei meillä joka talvi näy, mutta nyt niitä on vaeltanut idästä runsaasti. Sellainen voi pähkinätarjoilun lähettyville jäädä koko talveksi.

– Talipalloista on syytä irrottaa verkko, etteivät lintujen jalat sotkeudu siihen kiinni.

Puhtaanapito pitää pikkujyrsijät loitolla

Siemenrasvapalloista varisee siemeniä väistämättä maahan. Lintulaudoiltakin makupaloja pääsee linnuilta putoamaan. Aina jää hankeen jotain, mitä pikkunisäkkäät käyvät syömässä.

– Lintujen ruokintapaikan alue kannattaa puhdistaa ainakin kerran viikossa tai vähintään peittää maahan pudonnut ravinto lumella. Kun maassa ei ole syötävää, hiiriä vilisee öisin vähemmän.

Linnut ihmettelevät, jos ruokinta ei jatkukaan

Birdlifen Jan Södersved muistuttaa, että lintuja on Suomessa ollut talvisin myös ennen talviruokinnan  yleistymistä. Kuitenkin esimerkiksi tali- ja sinitiaisten nykyinen määrä on nimenomaan talviruoan ansiota.

– Taajamassa linnut pärjäävät, vaikka tietyn ruokintapaikan palvelu ei pelaisikaan läpi talven. Linnut lentävät lähinaapuriin syömään. Mutta maaseudulla tai kesämökillä talviruokinnan katkeamista, esimerkiksi lomareissun vuoksi, kannattaa pehmentää hankkimalla hieman kookkaampi ruokinta-automaatti, josta syömistä riittää pidemmäksi aikaa.

Saimaan Pihlajavedeltä kuolleina löytyneiden norppien kuolinsyyksi on todettu maksavika. Saimaan Pihlajavedellä löydettiin syyskuussa kaksi kuollutta norpan kuuttia. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira  määritti molempien kuolinsyyksi maksavian ja totesi, että taustalla on todennäköisesti ollut ravinnon puute.

Molemmat kuutit painoivat löydettäessä noin 15 kiloa.

– Tähän aikaan vuodesta 15 kiloinen kuutti on todella laiha, kun sen pitäisi painaa 25-30 kiloa. Mutta ei ne kuitenkaan niin laihoja olleet, että olisivat nälkään kuolleet, kertoo Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä.

Toinen oli pyydystetty radiolähetinseurantoihin toukokuun alussa, jolloin se oli painanut 28 kg. Radiolähetinkuutin kunto huonontui niin paljon, että se otettiin kiinni. Eläinlääkärin hoidosta huolimatta kuutti kuitenkin kuoli vielä samana päivänä. Toisesta kuutista ilmoitti koiran ulkoiluttaja, joka löysi ulkoisesti terveen näköisen kuutin kuolleena rantavedestä.

Maksavikaan altistavia tekijöitä voivat olla myös virukset, bakteerit tai myrkyt, mutta niistä ei löydetty merkkejä.

– Hyvä puoli tässä on, että norppien tautiepidemia voidaan nyt sulkea pois, koska siitä ei ole kyse, toteaa Sipilä.

Maksavika on varsin harvinainen norpan kuolinsyy. Edellisen kerran maksavikaan kuollut norppa löydettiin 15 vuotta sitten.

– Tämä näyttäisi olevan vain huonoa sattumaa, että näin lyhyen ajan sisällä löydettiin kaksi maksavikaan kuollutta norppaa, toteaa Sipilä.

Ruotsin rannikoilla elävien lintujen kannat ovat vähentyneet dramaattisesti viime vuosina. Ruotsin television SVT:n haastattelemat asiantuntijat eivät tiedä, mikä on syynä lintumäärien nopeaan laskuun.

Pahin tilanne lienee Ruotsin länsirannikolla elävillä haahkoilla. Niitä oli vielä 15 vuotta sitten noin 100 000. Nyt määrä on huvennut 40 000:een.

Kaikkien eläinlajien kannat vaihtelevat luontaisesti koko ajan. Tutkijoita huolettaa se, että lähes kaikkien lintulajien kannat ovat laskeneet nopeasti ilman näkyvää syytä.

Esimerkiksi kyhmyjoutsenen, harmaalokin, kalatiiran ja meriharakan kannat ovat huvenneet.

Hämmästyttävää on erityisesti se, että lintumäärien laskun alku voidaan ajoittaa melko täsmällisesti vuoteen 2007.

On olemassa joitakin lajeja, joiden määrät ovat nousseet. Näitä ovat merimetso ja merihanhi.

Lintujen määrän lasku ei johdu ainakaan tietyn lintujen käyttämän ravintoaineen vähenemisestä, toteaa Göteborgin yliopiston biologi Kjell Wallin. Tämä on vakava asia, sillä lintujen vähenemisen syy täytyy olla jokin yleisempi tekijä luonnonoloissa.

Syyt saattavat liittyä esimerkiksi meriluonnon muuttumiseen tai kalojen käyttäytymiseen, pohtii Länsi-Götanmaan lääninhallituksen biologi Hans Alexandersson.

Tutkijat pitävät tärkeänä, että luonnon tilaa alettaisiin tarkkailla johdonmukaisesti. Esimerkiksi saariston lintukannoista on aikaisemmin tehty inventointeja, mutta ei enää, sillä ympäristön tilan seurantaan osoitetut resurssit ovat niukat.

Alexandersson vaatii, että tärkeimpiä luonnonilmiöitä seurattaisiin ainakin Ruotsin länsirannikolla systemaattisesti. Jos niin ei tehdä, tutkijoilla ei ole juuri keinoja löytää syitä lintukadolle.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tavoitteena on pannoittaa Kuhmossa 5–10 metsäpeuraa ensi viikon alkuun mennessä. Pannoituksissa käytetään apuna helikopteria.

Tutkija Antti Paasivaara on varannut pannoitukseen kymmenkunta uutta pantaa.

– Olen tyytyväinen, jos saamme pannoitettua viisi peuraa, mutta kymmenen olisi aina parempi. Tällä hetkellä Kainuun peuroilla on parikymmentä panta, jotka vielä toimivat. Vanhat pannat hiipuvat käytössä noin kolmessa vuodessa.

Tarkoituksena on pannoittaa laumoja, jotka viettävät kesät Suomessa.

– Noin puolet nykyisistä pantapeuroista menee kesäksi Venäjän puolelle, jolloin emme pääse seuraamaan vasatuottoa.

Helikopteri apuna pannoituksissa

RKTL on aiemmin tänä vuonna pannoittanut neljä metsäpeuraa Pyhännällä. Pannoitusten aikana käsitys Pyhännän metsäpeurakannan koosta tarkentui. Pyhännällä arvoidaan olevan vähintään 100 metsäpeuraa.

Pyhännän lisäksi pannoituksia oli tarkoitus tehdä Suomenselällä, mutta hyvien lumiolosuhteiden ja metsäpeurojen otollisen sijainnin vuoksi pannoituksia jatketaan kuitenkin Kainuussa.

– Kainuussa kelit sattuivat kohdalleen, koska lunta on tarpeeksi. Meidän ei kannata jäädä odottamaan, koska kalusto on nyt käytössä, tutkija Antti Paasivaara kertoo.

Tarkka nuppiluku selviää talvella

GPS–GSM-pannoilla kerätään tietoa muun muassa metsäpeurojen levinnäisyydestä, liikkeistä, kuolleisuudesta ja vasatuotannosta. Tietoja käytetään riistanhoidossa, tutkimuksessa ja suojelussa. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat suurpetojen vaikutukset metsäpeurojen kuolleisuuteen ja vasatuottoon.

Kokonaiskuva Kainuun metsäpeurakannasta selviää maaliskuun lentolaskennoissa.

– Takana on pari kohtuullisen hyvää vasatuottokautta, mutta tarkan nuppiluvun saamme selville talvella. Silloin kuvaamme kaikki peurat. Pannoitus auttaa tässä, koska mitä enemmän pantoja on, sitä paremmin tiedämme, missä laumat liikkuvat, sanoo Antti Paasivaara.

Toissa vuoden lentolaskennoissa Kainuussa havaittiin 793 metsäpeuraa.

Merenkurkun lintutieteellisen yhdistyksen tiedottaja Ari Lähteenpää tietää, että jäiden päällä lepäilevät joutsenet herättävät huomiota ja huolestumista. Joutsenista saattaa syntyä vaikutelma, että ne ovat jääneet kiinni jäihin varsinkin kun ne usein ovat hyvin rauhassa paikallaan.

– Yleensä on kysymys siitä, että linnut ovat käyneet jossain pellolla ruokailemassa ja tulevat siten veden äärelle lepäilemään ja sulattelemaan ruokaa. Yleensä niillä ei ole mitään hätää, selvittää Ari Lähteenpää.

Jossakin tilanteessa joutsen saattaa jäätyä kiinni, mutta se on erittäin harvinaista.

– Jos sairas tai vahingoittunut huonokuntoinen lintu on hyvin pienellä vesialueella, niin se saattaa äärimmäisessä tapauksessa jäätyä kiinni. Se on kyllä todella harvinaista varsinkin kun ottaa huomioon, kuinka paljon meillä joutsenia on.

Heti ei kannata hälyttää viranomaisia

Ari Lähteenpään mukaan joutsenia kannattaa tarkkailla pidemmän aikaa, jos alkaa epäillä, että jotain on vialla. Jos selvästi sama lintu on paikallaan hyvin pitkään, silloin kannattaa ehkä reagoida. Oikea osoite on siinä tapauksessa pelastuslaitos.

– Pelastuslaitoksella on oikeat välineet ja tarvittava asiantuntemus, mutta ennenkuin viranomaisiin otetaan yhteyttä, on syytä olla täysi varmuus siitä, että linnulla on tosi hätä, tähdentää Lähteenpää.

Pohjanmaan pelastuslaitokselta kerrotaan, että ilmoituksia jäihin jääneistä joutsenista alkaa tulla hetki, kun vedet jäätyvät.

Päivystävä palomestari Jukka Ura sanoo, että ihan heti ei paikalle lähdetä, koska pelastuslaitoksellakin tiedetään, että useimmiten linnut vain lepäilevät jäillä.

– Epäilyttäviä tapauksia on  käyty tarkistamassa ja silloinkin yleensä joutsenet ovat lähteneet liukkaasti liikkeelle heti kun palomiehet ovat tulleet paikalle, kertoo Ura.

"Jäätyneiden" joutsenten pelastaminen ei ole pelastuslaitoksen kiireellisimpiä tehtäviä, mutta palomestari Jukka Uran mukaan silloin kun tosi on kysymyksessä, siihenkiin tehtävään suhtaudutaan vakavasti.

Joutsen selviää karuissakin oloissa

Ari Lähteenpään mukaan syy joutsenia koskeviin vääriin hälytyksiin on todennäköisesti se, että joutsenten määrä on kuitenkin vasta aika vastikään lisääntynyt.

– Ihmiset eivät ole vielä oppineet, että joutsen on itse asiassa melko karaistunut lintu ja että se pärjää yllättävänkin karuissa ja kovissa olosuhteissa.

Joutsenten muutto alkaa olla kiivaimmillaan. Sitä mukaa kun vedet jäätyvät, joutsenet siirtyvät etelää kohti. Vaasan korkeudelta viimeiset joutsenet lähtevät muuttomatkalle lähiaikoina. Joitakin satunnaisia yksilöitä jää kuitenkin seudulle talvehtimaan.

Kajaanissa, Kainuun ammattiopiston Koirakeskuksessa nelijalkaiset jonottavat keskiviikkona verinäytteeseen.

– 5-vuotissynttäritapahtumamme yhteydessä kaksi klinikkaeläinhoitajaopiskelijaa tekee opinnäytetyötään, johon osana kuuluu verinäytteiden ottaminen koirilta. He keräävät näytteitä tutkimusprojekteja varten. Ne koirat, joista näytteitä otetaan, on oltava rodultaan niitä, joihin on tutkimukset auki tällä hetkellä, kertoo opettaja Teija Viljanmaa.

Koirissa esiintyy ihmisen jälkeen toiseksi eniten erilaisia perinnöllisiä sairauksia. Käynnissä olevien tutkimusten tavoitteena on tunnistaa näitä sairauksia aiheuttavia geenivirheitä.

Helsingin yliopiston professorin Hannes Lohen tutkimusryhmän kohteina ovat muun muassa koirien neurologiset sairaudet, sisäelinsairaudet, sidekudossairaudet, syövät ja autoimmuunisairaudet.

Geenitutkimus auttaa myös selvittämään erilaisia persoonallisuus- ja käytöshäiriöitä.

Apua myös ihmisille?

Geenitutkijaryhmien tavoitteena on soveltaa tutkimustuloksia tulevaisuudessa myös ihmisiin ja ihmisten sairauksiin.

– Ehkä myös meidän käyttäytymiseen ja syihin, mikä mihinkin johtaa, Kainuun ammattiopiston Seppälän toimipisteen opettaja Teija Viljanmaa valottaa tutkimusohjelman tavoitteita.

Ihmisen ja koiran geenit ovat pitkälti samat. Koirien geenilöydöt voidaan testata ihmisessä ja päinvastoin, ja näin nopeutuu myös suomalaisten kansansairauksien tutkimus ja uusien hoitomuotojen kehittäminen.

Toistaiseksi lähes kaikki koirista tunnistetut tautigeenit ovat ollet samoja myös vastaavissa ihmissairauksissa.

– Koirat ovat ihmiseen verrattuina erittäin sukusiitettyjä, ne on jalostettu jo roduiksi ja joidenkin rotujen sisällä on vielä tehty tiukkaa sukusiitosta tai linjasiitosta. Tämä mahdollistaa sen, että tutkijat pääsevät geneettisesti tutkimaan huomattavasti nopeammin, kuin se, että me ihmiset antaisimme verinäytteitä. Koiran kautta tutkimuksessa päästään paljon nopeammin eteenpäin, Viljanmaa selvittää. 

Tutkijaryhmät eivät ota enää vastaan kaikkien koirarotujen verinäytteitä, mutta harvinaisempien koirien verinäytteet ovat yhä tervetulleita. Tällä hetkellä testattavien rotujen lista on mittava, mutta oman koiran tilanteen tutkimuskäyttöä varten voi tarkastaa osoitteesta www.koirangeenit.fi.

– Uusia projekteja voidaan aina aloittaa tarpeen mukaan. Koiranomistajat ja kasvattajat voivat ehdottaa tutkijaryhmälle myös uusia tutkimuskohteita, kuten perinnöllisiltä vaikuttavia sairauksia, ominaisuuksia tai piirteitä. Saammekin aktiivisiltä koiranomistajilta kiitettävästi yhteydenottoja ja kyselyjä, joko jokin sairaus on tutkittavana, kommentoi Helsingin yliopiston tutkijatohtori Lotta Koskinen.

Padasjoella sijaitsevan kierrätyslaitoksen Oy PP-Recycling Ltd:n toiminta on edennyt syyteharkintaan. Hämeen poliisi sai tutkinnan päätökseen. Epäilty rikos liittyy ympäristön törkeään turmelemiseen.

Ympäristöluvan mukaan jätteitä olisi saanut olla varastoituna korkeintaan 160 tonnia, mutta jätevaraston koko kasvoi vuonna 2011 yli 500 tonniin. Ensimmäisen kerran Hämeen Ely-keskus huomautti jätemäärän ylityksestä jo kesällä 2010.

Yhtiö ajautui konkurssiin syyskuussa 2012. Tähän mennessä veronmaksajille on aiheutunut jätteiden hävittämisestä noin 1,7 miljoonan euron kulut. Ympäristöministeriö on varannut urakkaan kahden miljoonan euron määrärahan.

Epäillyt kiistäneet syyllistyneensä rikokseen

Esitutkinnassa kuulusteltiin rikoksesta epäiltynä neljää ihmistä, joista kahden asema muuttui todistajaksi. Syyteharkintaan asia etenee yhtiön hallituksen puheenjohtajan ja yhtiön toimintaa rahoittaneen GT-Trading Finland Oy:n edustajan osalta.

Samoja henkilöitä epäillään myös lämpöenergian anastamisesta. Padasjoen kunta vaatii vahingonkorvauksia yli 62 000 euroa.

Esitutkinnassa epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen.

Analyysien mukaan maaperä tehdasrakennuksen alla on pilaantunut ja myös pohjavesi on pilaantunut metalleilla Valutie 4:n kaakkoispuolella.

Poliisi selvitti myös, minkälaisia vaaratilanteita olisi voinut aiheutua, mikäli puhdistustoimiin ei valtion toimesta olisi ryhdytty. Riskianalyysin mukaan esimerkiksi tulipalon sattuessa ilmaan olisi vapautunut niin paljon myrkyllisiä kaasuja, että lähiseutu olisi pitänyt evakuoida.

Uutista korjattu 6.11. kello 9:06. Jätevaraston koko kasvoi yli 500 tonniin ei yli 5 000 tonniin.

Suomen riistakeskus on myöntänyt Keski-Karjalaan luvan yhden suden tappamiseksi. Poikkeuslupa kohdistuu Tohmajärven ja Kiteen alueelle, jossa sudet ovat raadelleet seitsemän lammasta ja koiran.

Lammastilojen vahingot ovat tapahtuneet petoaidoista huolimatta. Lisäksi sudet ovat toistuvasti liikkuneet talojen pihoissa ja yrittäneet mennä koiratarhaan. Viimeisimmät pihakäynnit tapahtuivat viime kuun lopussa.

Kaikkiaan sudet ovat tehneet pahojaan Tohmajärven ja Kiteen alueella neljällä lammastilalla ja yhdellä nautatilalla. Petojen suihin on päätynyt yksitoista lammasta ja yksi nauta. 

Pyyntilupa on voimassa kolme viikkoa. Pyynti voidaan aloittaa vasta sitten, kun susi on tullut sata metriä lähemmäksi asutusta rakennuksesta. Toinen lupa suden kaatoon voi olla se, että ammuttu yksilö voidaan varmuudella osoittaa pihapiirissä ennenkin liikkuneeksi pedoksi.

Pohjois-Karjalan lisäksi Suomen riistakeskus myönsi yhden suden kaatoluvan Kainuuseen.

Taimen uiskentelee kaikessa rauhassa pitkin Vuoksea. Virta tuntuu hiukan liian nopealta lisääntymispuuhiin, mutta muuten päivä on leppoisa.

Vuoksen pohjaprofiililtaan lähes kanjonimaisessa keskustassa vesi virtaa pelottavalla vauhdilla. Tuossa pyörityksessä ei ole mädille paikkaa. Täplikäs eväkäs kallistaa itseään ja ohjaa kohti rantaa.

Taimen on syntynyt Vuoksessa, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Jokeen on istutettu paljon juuri järvitaimenta ja jonkin verran kirjolohta. Luonnossa syntyneet poikaset ovat arvokaloja.

Lähellä rantaviivaa, pari metriä maasta, lohikalaa odottaa mukava paikka. Vettä on vain 30 senttimetriä ja virtakin on sopivan rauhallinen. Taimen hidastaa ja törmää lajitoveriinsa.

Pohja on peitetty vastustamattomalla kutusoralla. Kivet ovat kananmunan kokoisia. Ne muodostavat loistavan piilopaikan tuoreelle mädille. Kevyt virtaus pitää mädin puhtaana, muttei huuhdo sitä pois.

Alueelta löytyy kuin ihmeen kaupalla myös päänkokoisia kiviä pienten poikasten piilopaikoiksi. Taimen on löytänyt Vuoksen suurimman kutupaikan. On onnenpäivä.

Virtausnopeus on haaste

Vuoksen virtaama vaihtelee voimalaitosten lyhytaikaissääntelyn vuoksi, mikä on haaste lisääntymisvalmiille lohikaloille. Käytännössä Vuoksen virtausnopeuden ja vedenkorkeuden muutokset jarruttavat lohikalakannan luontaista kasvua.

Voimakas virta pyyhkii mädin pois pohjasta ja heittelee lohikalanpoikaset pois luontaisista piiloistaan. Seisova vesi taas kerää humusta ja tukehduttaa mädin.

– Kutupaikoilla saamme parannettua poikasten selviämismahdollisuuksia. Luonnossa syntyneet poikaset ovat hyvin arvokkaita. On selvä asia, että taimenet kyllä lisääntyvät Vuoksessa. Näyttää, että luonnossa syntyneet poikaset hakeutuvat nopeasti näille rakennetuille kutupaikoille, kertoo hydrobiologi Markus Tapaninen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta.

Vuoksen suurin lohikalojen kutupaikka valmistui pari viikkoa sitten. Nopeasti syvenevää rantaa on mataloitettu ja lähelle maarajaa on kaivettu syvä uoma.

Kun virta on sopiva ja pohjasta löytyy taimenille mieluista kutusoraa, voi paikalle odottaa luonnossa lisääntyviä taimenia.

Vuoksenvarren voimalaitosrakentaminen ja rantaviivan perkaukset ovat muuttaneet joen luontoa peruuttamattomasti. Projektipäällikkö Tomi Menna Imatralta kertoo, että Vuoksen kalakantaa tuetaan pieni askel kerrallaan.

– Käännämme virran lähelle rantaviivaa ja yritämme tarjota lohikaloille soveltuvia kutupaikkoja. Tavoitteena on ennallistaa Vuoksen luontoa. Työtä on mahdotonta saada lopullisesti valmiiksi, mutta nyt saamme sentään taimenille ja harjuksille sopivia lisääntymispaikkoja.

Tavoitteena on kerätä tietoa rakennetuista lisääntymispaikoista ja samalla parantaa Vuoksen taimenkantaa.

Sudet ovat tappaneet tai vahingoittaneet Sotkamossa ainakin kuutta koiraa, ja tapauksista kolme on ollut päätöksessä myönnetyllä poikkeuslupa-alueella. Viimeisin vahinko on todettu tiistaina, jolloin susi raateli suomenajokoiraa. Lisäksi sudet ovat toistuvasti liikkuneet asuttujen talojen pihoissa.

Poikkeuslupa on myönnetty rajatulle alueelle, jossa vahinkoja ja ongelmia on eniten tapahtunut. Lupa on voimassa kolme viikkoa.

Poikkeuslupaan on sisällytetty ehto, jonka mukaan pyynti voidaan aloittaa vasta sitten, kun susi on tullut päätöksen antamisen jälkeen lähemmäksi kuin 100 metriä asuttua rakennusta, tai kun katkeamattomalla jäljityksellä voidaan varmistaa pyynnin kohdistuminen juuri siihen suteen, joka on liikkunut asuinrakennuksen tuntumassa.

Sotkamon lupahakemus on jätetty jo syyskuun lopussa. Lumen puuttuessa lupaa ei ole voitu ratkaista aikaisemmin, vaan vahinkoa aiheuttavan suden yksilöimiseksi on hakijakin nähnyt tarpeelliseksi odottaa lumikelejä.

Maa- ja metsätalousministeriön antamassa asetuksessa on säädetty suurin sallittu saalismäärä. Metsästyskaudella 2014–2015 poronhoitoalueen ulkopuolella saa pyytää kymmenen sutta.

Runsaat sateet ovat nostaneet pienet joet tulvalukemiin Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla.

Vettä on satanut jopa 45 mm vuorokaudessa, ja  virtaamat ovat nousseet pohjanmaan pienissä joissa. Tulvakeskuksen mukaan virtaamat ovat nostaneet vedenpinnat selvästi keskimääräistä kevättulvaa suuremmaksi.

Kävelysilta lähti liikkeelle Finbyssä

Asuintaloja vesi uhkaa Närpiössä ja Maalahdessa. Rakennusvahinkoja saattaa syntyä Närpiön keskustassa, jos Närpiönjoen vedenpinta edelleen nousee.  Myös Maalahdessa Petolahdenjoen vedennousu uhkaa asuinrakennuksia. Finbyn kävelysilta on lähtenyt liikkeelle Närpiönjoen tulvavesien mukana.

Vesi on korkealla myös Teuvanjoella, Maalahdenjoella, Laihianjoella ja Kauhajoella. Vesi on noussut monin paikoin Etelä-Pohjanmaalla pelloille ja paikallisteille. Vesi on yhä nousussa ainakin parissa Maalahdenjoen sivu-uomassa.

Tilanteen uskotaan helpottavan

Tulvakeskuksen arvion mukaan vedenkorkeudet kääntynevät laskuun vuorokauden kuluessa sateiden väistyttyä ja sään viiletessä.

Lähipäivien sääennusteiden mukaan seuraavat sateet torstaista alkaen painottuvat etelään. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla mahdollinen sade tulee lumena.

Viikonloppuna suurimmat tulvariskit ovat Etelä-Suomessa, mikäli vesisateet ovat ennustettua runsaampia.