Israelilainen myyrätutkija sai tartunnan Konneveden tutkimusasemalla suojavälineistä huolimatta.

Tutkimusaseman johtajan Hannu Ylösen mukaan on erittäin todennäköistä, että menehtyneen tutkijan perimässä oli tekijöitä, jotka altistivat hänet myyräkuumeelle.

– Toinen mahdollisuus on, että tämä virus olisi ärhäköitynyt. Tai henkilön perimässä on jotain, joka altistaisi erityisesti myyräkuumeelle. Ja nyt tiedämme aika vakuuttavasti, että tää viruskanta on ihan normaali keskisuomalainen, konnevetinen viruskanta.

Myyristä ainoastaan metsämyyrä kantaa myyräkuumetta aiheuttavaa Puumala-virusta. Myyräkuume on yleinen erityisesti Keski-Suomessa ja osassa Savoa. Myyriä tutkivat sairastavat taudin lähes poikkeuksetta. Myyräkuumekuolemat ovat kuitenkin erittäin harvinaisia Suomessa.

Konneveden tutkimusasemalla on tiukennettu turvaohjeita kuolemantapauksen vuoksi. 

Kalatien rakentaminen Kotkan Korkeakoskelle etenee. Kaakkois-Suomen ELY-keskus on tehnyt poikkeamispäätöksen, jonka nojalla kalatielle voidaan hakea rakennuslupaa. Rakennusluvan myöntää Kotkan kaupunki.

Poikkeusmenettelyyn jouduttiin, koska nykyinen kaava ei mahdollista mittavaa rakentamista alueelle. Rakentamiseen tuovat haastetta erityisesti Korkeakosken voimalaitosrakennukset, jotka ovat suojelukohteita. Valitusaika poikkeamislupapäätöksestä päättyy 5. lokakuuta.

Kalatien tarkoituksena on mahdollistaa lohen nousu padon yläpuolella oleville kutualueille. Lohen lisääntymisalueiden pinta-ala voisi täten moninkertaistua. Kalaportaan rakentamisen on arvioitu maksavan lähes kaksi miljoonaa euroa.

Sata vuotta vanhan tamperelaisen talon matalassa kellarissa on pääasiassa maalattia. Ammattilaisen silmin kellari vaikuttaa otolliselta paikalta hiirille ja rotille.

– Iso riski on, että täällä näkyy monenlaista jyrsijää. Rotat ja hiiret hakevat mielellään suojaa tällaisesta syksyn tullen, sanoo asiakaspäällikkö Hannu Peltonen tuholaisia torjuvasta Raksystems Anticimexistä.

Vanhaa taloa on vaikea täysin tilkitä, joten jyrsijöille on paljon kulkureittejä. Silti voi yrittää; aluksi voi käydä kiinteistön läpi ulkopuolelta.

– Seinien läheltä kannattaa poistaa kaikki, mikä tarjoaa suojaa jyrsijöille, kuten irtotavara ja pensaat, Peltonen sanoo

Tämän jälkeen voi tarkistaa, millaisia kulkureittejä jyrsijöille voisi olla ovien raoissa. Tuuletusreikiin voi asentaa metalliverkot.

Avokompostit houkuttelevat jyrsijöitä

Rakennuksen lisäksi mahdolliseen jyrsijöiden invaasioon vaikuttaa suuresti ympäristö. Esimerkiksi omakotitaloalueen avokompostit houkuttelevat terävähampaisia vierailijoita. Myös erilaiset ihmisiltä jälkeen jääneet herkkupalat, kuten hedelmät ja pähkinät vetävät jyrsijöitä puoleensa. 

Taloon tunkeutunut rotta voi aiheuttaa isoakin tuhoa. Rotta voi tulla läpi jopa vanhasta betonista. Niitä kiinnostavat myös sähköjohdot.

– Tämä voi aiheuttaa tulipaloriskin tai sitten tietysti sen, että menee sähköyhteys poikki, Peltonen sanoo.

Lisäksi rotat voivat levittää tauteja, jos kulkevat ensin vaikka viemärissä ja tulevat seuraavaksi talon keittiöön.

Rotta on erinomainen kiipeilijä ja pystyy sukeltamaan viemäreissä pitkiä matkoja. Kerrostaloissa rotta voi kiivetä ylimpiin kerroksiin putkia pitkin ja vaikkapa kurkistaa WC-pöntöstä.

Jätteenkäsittelykeskuksessa rottia tuhotaan säännöllisesti

Rotat voivat olla ongelma myös kaatopaikalla. Tampereen Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksessa rottia torjutaan nykyään noin sadalla syötillä, jotka käydään tarkistamassa kerran kuussa. Kuluvan viikon tarkistuksessa rottia ei näkynyt.

– Biojätealueella ja syöttöhallissa on havaittu jälkiä, mutta muuten on ollut hiljaista, sanoo käsittelyinsinööri Riitta Lehtonen.

Jätteenkäsittelykeskuksessa tehdään monenlaisia asioita rottakannan pitämiseksi kurissa. Esimerkiksi penkanreunat ja luiskat on pantu louheelle, koska rotat eivät viihdy niissä. Jatkuva seuranta on tärkeää.

– Jätekuormien mukana tulee joskus rottia. Silloin otamme yhteyttä ympäristökuntien ympäristövalvojiin ja kerromme, että kuormassa on ollut rottia, Lehtonen sanoo.

Myös lähimetsässä asuu oma rottakantansa, josta voi tullla vierailijoita jätteenkäsittelykeskukseen.

Metlan erikoistutkijan Risto Jalkasen mukaan ruska on kaunis ja vielä paranemassa Lapissa Saariselkä – Menesjärvi -rajan pohjoispuolella: lehtipuissa on kellertävät lehdet, ja maaruska hehkuu kauniina.

Hieman etelämpänä, aina Kittilän, Kolarin ja Sodankylän korkeudelle asti lehtipuut ovat jo lehdettömiä. Niissä on esiintynyt syyskesän aikana runsaasti sienitauteja, ja tautien ruskeaksi värjäämät lehdet ovat jo varisseet. Maaruska on tälläkin alueella kaunis.

Pohjois-Suomessa Kolari–Kittilä–Sodankylä -linjan eteläpuolella puissa on vielä lehtiä, mutta ne ovat monin paikoin sienitautien ruskeiksi värjäämiä.

Esimerkiksi yleensä kauniiseen ruskaan tuleva haapa on kärsinyt männyn versoruosteesta ja varistanut lehtensä monin paikoin. Hieskoivu on kärsinyt pahoin ruostesienistä. Sen sijaan rauduskoivun tilanne on parempi, ja se erottuukin maisemassa keltaisena.

Etelä-Suomessa sienet vaivaavat puita

Etelä-Suomessa hies- ja rauduskoivuja vaivaavat sienitaudit, mikä heikentää väriloistoa ja aikaistaa lehtien varisemista, Jalkanen kertoo. Etelä-Suomessa varisemisen aiheuttavat muut sienet kuin koivunruoste. Etelä-Suomen sisällä on suuria eroja koivujen kunnossa. Ruskaa heikentäviä tekijöitä on eniten lännessä ja etelässä ja vähiten idässä ja kaakossa.

Normaalisti hyvän ruskan antava pihlaja on etelässä monin paikoin täysin sienitautien runtelema.

Varsinkin idässä ja kaakossa haapa on kärsinyt lehtiä syövistä hyönteisistä ja koko maassa männynversoruosteesta.

Tavallisesti lehtensä vihreänä pudottava leppä on kärsinyt ankarasti lepänruosteesta etelärannikolta Oulu – Kajaani -linjalle.

Puut valmistautuvat talveen

Ruskaa esiintyy maapallolla alueilla, joissa on selvät vuodenajat. Lehtien kellastuminen ja variseminen on puiden valmistautumista talviseen lepokauteen.

Syksyllä ilman lämpötilan laskiessa ja päivän pituuden lyhetessä lehtien lehtivihreä alkaa vähitellen hajota ja hajoamistuotteet siirtyvät puun runkoon seuraavaa kasvukautta varten. Kun lehtivihreä häviää, lehtien muut väriaineet tulevat näkyviin.

Muista väriaineista karotenoidit tuottavat lehtiin keltaisia ja oranssinpunaisia värisävyjä ja antosyaanit punaisia värisävyjä.

Lehtien ennenaikainen kellastuminen johtuu sienitaudeista, kuivuudesta tai ravinteiden puutteesta. Kaikkien puiden lehdet eivät kellastu syksyllä. Esimerkiksi harmaa- ja tervaleppä varistavat lehtensä vihreinä.

Toissa talvena Orivedellä tapahtunutta karhunampumista käsitellään keskiviikkona hovioikeudessa. Turun hovioikeuden istunto käydään Tampereella.

Pirkanmaan käräjäoikeus määräsi viime vuoden marraskuussa tekemässään päätöksessä kahdelle miehelle sakko- ja metsästyskieltorangaistukset. Tuomitut valittivat päätöksestä hovioikeuteen.

Käräjäoikeus ei pitänyt metsästysrikosta kokonaisuutena arvioiden törkeänä. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, että tekoa ei ollut suunniteltu pitkään, vaan korkeintaan samana päivänä.

Karhun ampuminen Orivedellä tuli ilmi tammikuussa 2013, kun kaksi miestä kertoi jänismetsällä ollessaan kohdanneensa koirien haukkuun heränneen karhun. Karhu oli miesten mukaan hyökännyt toisen miehen kimppuun, jonka jälkeen karhu oli ammuttu.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Tassu-järjestelmään ilmoitetut suurpetohavainnot ovat nyt kaikkien nähtävissä verkossa osoitteessa riistahavainnot.fi.

Tiedot suurpetohavainnoista on tarkoitettu koiran kanssa metsästävien ja muiden luonnossa liikkuvien avuksi.

Palvelussa ovat nähtävissä suurpetoyhdyshenkilöiden Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään tallentamat karhu-, susi, ilves- ja ahmahavainnot. Havaintoja on näkyvillä liukuvasti kahden kuukauden aikajaksolta. Palvelu on auki ympäri vuoden.

Pientä tulkintaa tarvitaan

Havainnot esitetään kartalla ruutuina, jotka vastaavat 10x10 kilometrin aluetta. Ruutujen väritys ilmaisee lajia ja havaintojen lukumäärää ruudun alueella: mitä tummempi ruutu sitä enemmän ruudun alueella on tehty havaintoja. Havainnot eivät kerro suurpetojen määrästä: samasta yksilöstä voidaan tehdä runsaasti havaintoja, mutta silti havaintojen kohteena on vain yksi yksilö. Toisaalta, jos joltain alueelta ei tule havaintoja, se ei vielä tarkoita, ettei alueella voisi olla suurpetoja.

Ruutua klikkaamalla saadaan näkyviin tarkemmat tiedot havaintojen lukumäärästä. Lisäksi siitä ilmenee, onko kyseessä näkö- tai jälkihavainto vai muu havainto. Palvelussa näkyy myös suurpetoyhdyshenkilöiden tarkistamien havaintojen määrä ja se, milloin viimeisin havainto on tehty.

Palvelun tiedot päivittyvät kerran vuorokaudessa. Suurpetoyhdyshenkilön Tassu-järjestelmään kirjaama havainto näkyy palvelussa seuraavana päivänä.

Pantasusipalvelu tauolla olosuhteiden pakosta

Syksyllä 2013 RKTL toi susien pantaseurantatiedot kaikkien saataville verkon kautta. Tätä tietoa ei pystytä tarjoamaan metsästyskaudella 2014–2015, sillä susia ei onnistuttu pannoittamaan viime talven aikana huonon lumitilanteen vuoksi.

Mikäli tulevan talven pannoitukset onnistuvat, pantaseurantatietoa on seuraavan kerran tarjolla metsästyskauden 2015–2016 alussa. Pantaseurantatiedot tulevat osaksi Riistahavainnot.fi-palvelua. Palvelua kehitetään edelleen, kertoo RKTL tiedotteessaan.

Lintujen syysmuutto huipentuu syys-lokakuuhun. Lämpimän kesän jälkeen arki tuli vastaan myös Samu-sääksellä, joka jätti Eurajoen pesänsä suunnatakseen etelään. Samun lähtö saa kuitenkin erityisen piirteen lintuun asennetun satelliittipaikantimen myötä.

Länsisuomalainen satelliittityöryhmän kesällä laittama lähetin tallentaa sääksen matkan kartalle. Samun muutosta kiinnostuneet pääsevät seuraamaan retken etenemistä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilla www.luomus.fi/satelliittisaakset

Samu-sääksen valjastaminen satelliittilinnuksi on toteutettu Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Sääksisäätiön yhteistyönä. Lintu on nykyaikaisena siivekkäänä aktiiivinen myös sosiaalisessa mediassa. Samun päivityksiä voi seurata Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/samusatelliittisaaksi

Samu aloitti muuttonsa pitkällä siivulla ja lensi Eurajoelta 600 kilometriä yöpyen Latviassa. Tällä hetkellä lintu liihottelee Puolan yllä.

Ylen sääsivuilla kerrotaan, että sää viilenee lähipäivinä. Pohjoisessa sää kylmenee jo torstain ja perjantain kuluessa, etelässä viimeistään alkuviikolla.

Voimakas matalapaine liikkuu sateineen lauantain ja sunnuntain kuluessa Lapin yli itään. Aluksi sateet ovat pääasiassa vettä, mutta viikonloppuna sateet muuttuvat ainakin osassa Lappia lumeksi tai rännäksi.

Etelässä sää kylmenee merkittävämmin sunnuntain ja maanantain kuluessa. Ensi viikolla sateet voivat olla osin räntää maan keskiosaa myöten.

Ennusteisiin liittyy kuitenkin vielä melko paljon epävarmuutta. Matalapaineen reitti ja aikataulu voivat muuttua lähipäivien kuluessa suuntaan jos toiseenkin.

– On päivän selvää, että salametsästäjät käyttävät hyväkseen kaikkea mahdollista saatavilla olevaa tietoa. Se porukka ei ole tyhmää, eikä ole koskaan ollutkaan, sanoo petotutkija, professori Erik S. Nyholm.

Petotutkimusta seurantajärjestelmä ei Nyholmin mielestä juuri palvele. Samanarvoista tietoa saadaan talvella metsässä hiihdellen.

– Kalliskin tämä järjestelmä on, mutta jos kansalaisille halutaan tällainen palvelu tarjota niin kai se on paikallaan.

Nyholmin mielestä luvallinen ja luvaton metsästys eivät ole susien ainoa uhka. Hän sanoo olevansa hyvin huolestunut suden ja koiran risteytymien yleistymisestä ja ammatilaisten ongelmista tunnistaa, mikä on aito susi ja mikä koiran ja suden sekoitus.

Nyholm hämmästelee ihmisten innostusta pitää suden ja koiran jälkeläisiä kotieläiminä.

– Niitä näyttävät haluavan lemmikeikseen varsinkin naiset.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen keräämät tiedot susien, karhujen, ilvesten ja ahmojen liikkumisesta Suomen alueella on nyt nähtävissä riistahavainnot-nettipalvelussa.

Suomen luonnonsuojeluliitto pitää järjestelmää kaksiteräisenä miekkana, siitä on niin hyötyä kuin haittaakin, sanoo liiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Järjestelmä on hyvä, sillä sen avulla koirien omistajat voivat varoa samalla alueella liikkuvia petoja. Esimerkiksi sudet voivat joskus ottaa saaliikseen ulkona olevan koiran.

– Tällä tavalla järjestelmä on toiminut hyvin, Sulkava sanoo.

Järjestelmässä on kuitenkin haittapuoli. Laittomat salametsästäjät voivat käyttää päivittäin päivittyviä petotietoja hyväkseen. Tästä syystä järjestelmä suljettiin viime vuonna.

Tämä ei Sulkavankaan mielestä saa toistua.

– Jos järjestelmää käytetään väärin, on se suljettava.

Luonnontutkijat ovat todenneet susien määrän romahtaneen Suomessa muutaman viime vuoden aikana. Tutkijoiden mukaan tälle ei ole muuta selvitystä kuin salametsästys.

Lappajärvelle suunnitellaan kalatietä, joka mahdollistaisi kalan kulun ja vapaa-ajan veneilyn Lappajärven ja Välijoen välillä. Kalatie kulkisi Niskan säännöstelypadon ohi.

Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen suunnitelmien mukaan kalatie koostuu Kalettomanlahdesta Välijokeen kaivettavasta uomasta ja uoman laskupäähän rakennettavasta monitoimikanavasta. Uomasta tulee reilun kilometrin pituinen.

Miljoonan euron uoma

Jos kalatie toteutuu, se vähentää Kalettomanlahden rehevöitymistä. Kun kalatien suunnitelmat valmistuvat, Lappajärven kunta hakee sen rakentamiselle lupaa aluehallintovirastosta. Väylän kustannukset nousevat noin miljoonaan euroon. Rahoitus on vielä epäselvä.

Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus kirjoittaa tiedotteessaan, että vesisyvyys ja virtaama väylässä ja monitoimikanavassa vaihtelevat Lappajärven säännöstelyn mukaan.

– Monitoimikanava on mitoitettu siten, että se toimii kalatienä toukokuusta loka-marraskuuhun ja veneellä kulku siitä on mahdollista kesä-elokuussa. Kesä-elokuun säännöstelyn tavoitevyöhykkeen mukaisella vedenkorkeudella vesisyvyys monitoimikanavassa vaihtelee 0,55-0,8 metrin välillä.

– Monitoimikanavasta voidaan ajaa veneellä, kun vesisyvyys kanavassa on vähintään noin 80 senttiä. Tätä pienemmillä vesisyvyyksillä vene voidaan siirtää kanavaa pitkin vinssin avulla, Ely-keskus kertoo suunnitelmista.

Söderfjärdenin meteoriittikraateri ja sen suuri peltoaukea on kevät- ja syysmuuttoa tekevien kurkien levähdysalue. Kurjet saapuvat pellolle ruokailemaan, ja pari päivää sitten paikalla laskettiin kaikkien aikojen kurkiennätys, peräti 8174 lintua.

– Kurkien määrä on lisääntynyt koko Suomessa tavattomasti. 1960- ja -70-luvulla alettiin kuivata soita, ja silloin pelättiin, että kurki häviää suolintuna kokonaan, mutta näin ei käynytkään. Kurki on osoittautunut todelliseksi selviytyjäksi ja joustavaksi linnuksi, joka pesii nykyään melkeinpä missä vain, kertoo Merenkurkun Lintutieteellisen yhdistyksen tiedottaja ja lintuharrastaja Ari Lähteenpää.

Söderfjärdenin suosio kurkien keskuudessa selittyy sillä, että peltoaukealla on runsaasti syötävää ja alue osuu kurkien muuttoreitin varrelle.

– Nämä kurjet ovat niin sanottuja läntisiä kurkia, jotka kulkevat länsirannikkoa pitkin etelään ja jatkavat talvehtimaan Ranskaan ja Espanjaan. Kurkien määrä vaihtelee tällä alueella vuodesta toiseen ja riippuu myös säistä ja tuulista, Lähteenpää kertoo.

Kurkien ennätyksellinen lukumäärä laskettiin Söderfjärdenissä tekniikan avulla.

– Ne ihmiset, jotka lintuja laskevat, ovat puoliammattilaisia, jotka ovat tehneet tätä jo vuosikymmeniä. Käytännössä he seisovat tuolla Öjbergetin näkötornissa ja kuvaavat lintuja videokameralla, ja laskevat lukumäärän sitten kotona tietokoneen näytöltä, kertoo Ari Lähteenpää.

Kurkisesonki nyt parhaimmillaan

Ari Lähteenpään mukaan ihmiset osaavat jo arvostaa sekä Söderfjärdenin historiallista meteoriittikraatteria että kurkien läsnäoloa pellolla.

– Ainakin siitä päätellen, kuinka moni täällä käy katsomassa kurkia, tuntuu siltä, että ihmiset ovat ottaneet tämän alueen ja linnut omakseen ja osaavat arvostaa niitä. Sitä kannattaisi vielä miettiä, pystyisikö tätä hyödyntämään esimerkiksi matkailussa jotenkin, Lähteenpää pohtii.

Kurkien muutto jatkuu vielä ainakin viikon ajan, joten muuton seuraaminen kannattaa aloittaa heti. Parhaiten sen pääsee kokemaan iltaisin ennen auringon laskemista, jolloin kurjet siirtyvät suurissa parvissa merelle viettämään yötä.

Ari Lähteenpää haluaa kuitenkin muistuttaa kävijöitä kahdesta asiasta.

– Pellolle ei saa mennä, vaikka kuinka haluaisi ottaa kännykkäkameralla lähempää kuvia kurjista. Toisekseen tässä tiellä on taskuparkkeja, jotka on tehty pysäköimistä varten, eli maanviljelijöiden kulkemista ja työrauhaa ei saa myöskään häiritä.

Simpansseilla on luontainen taipumus väkivaltaan, todetaan Nature-lehdessä julkaistussa laajassa tutkimuksessa. Tulos kumoaa vallalla olleet teoriat siitä, että simpanssien aggressiivisuus kumpuaisi ihmisten sekaantumisesta eläinten oloihin.

Ihminen ja simpanssi ovat niitä harvoja lajeja, joiden edustajat hyökkäävät järjestelmällisesti lajikumppaneitaan vastaan. Koska lajit ovat geneettisesti läheistä sukua, on simpanssien käyttäytymistä havainnoimalla pyritty ymmärtämään myös ihmisten taipumusta väkivaltaan.

Kädellisiä tutkivat tiedemiehet ovat väitelleet vuosikausia siitä, mikä saa simpanssin hyökkäämään lajitoverinsa kimppuun. Monet ovat olleet sitä mieltä, että aggressiivisuus johtuu meistä: kun ihmiset tuhoavat simpanssien elinoloja tai säännöstelevät niille annettavaa ruokaa, eläimistä tulee väkivaltaisia.

Toiset ovat esittäneet, että väkivaltaisuus selittyy luonnonvalinnan kannalta oleellisella ominaisuudella: hyökkäämällä kilpailijoiden kimppuun simpanssit pääsevät käsiksi tärkeisiin resursseihin, kuten ruokaan ja parittelukumppaneihin.

Uuden tutkimuksen perusteella jälkimmäinen kanta on vahvoilla.

Väkivalta edistää kelpoisuutta

Nature-lehdessä julkaistu artikkeli perustuu viideltä vuosikymmeneltä haalittuun aineistoon, jonka kokosi 30 apinatutkijan ryhmä. Tietoa kertyi 18 afrikkalaisesta simpanssiyhteisöstä, ja niihin kohdistuva ihmisen läsnäolon vahvuus vaihteli laidasta laitaan.

Aineistoon sisältyi kaikkiaan 152 tapausta, joissa simpanssi kuoli lajitoverinsa hyökkäyksen seurauksena. Tutkijoiden havainnot tukevat sitä käsitystä, että aggressiivisuus on yksilön sisäsyntyinen keino pyrkiä edistämään kelpoisuuttaan.

– Ihmisen vaikutus ei lisää aggressioita simpanssiyhteisöjen sisällä eikä niiden välillä, sanoo tutkija David Morgan chicagolaisesta Lincoln Parkin eläintarhasta Science Daily -julkaisulle.

Tutkimusta johti Minnesotan yliopistossa työskentelevä Michael L. Wilson. Hän korostaa Science Dailyssä, että uudet tulokset auttavat panemaan pisteen vanhalle väittelylle.

– Jos käytämme simpansseja yrittäessämme ymmärtää ihmisten väkivaltaa, meidän on tiedettävä, mikä saa simpanssit käyttäytymään väkivaltaisesti.

Kuluva vuosi on ollut perhosille erittäin poikkeuksellinen. Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin perhosten vakioseurantapaikalla Joutsenossa tullaan kirjaamaan vähiten päiväperhoslajeja 25 vuoteen.

– Esimerkiksi tavallisesti havaittavia auroraperhosta tai mansikkakirjosiipeä ei ole nähty tänä kesänä lainkaan, sanoo Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen.

Mittausolosuhteet ovat olleet lämpimämmät kuin koskaan aiemmin. Tämän olisi pitänyt suosia perhosia.

– Tämä epäsuhta lajimäärän ja lämpimän sään suhteen on hämmentävää. Tämä outous alkoi hyönteisten osalta jo viime talvena. Jotkut perhoset aloittivat lentonsa lumettomana kevättalvena, pohtii Saarinen. 

Perhoset kertovat paljon

Joitakin lajeja taas on nyt poikkeuksellisen paljon tähän aikaan vuodesta. Esimerkiksi pieniä valkoisia lanttuperhosia havaitaan tavallisesti tähän aikaan syksystä Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutin laskennoissa vain yksi, mutta tällä viikolla niitä oli 34.

– En ole 25 vuoteen nähnyt vastaavaa. On vaikea sanoa ovatko nämä vain myöhään syntynyttä toista sukupolvea, vai jo kolmatta.  Yleensä vain jos alkukesä on lämmin, syntyy ylimääräisiä sukupolvia. Nyt niin ei ollut, sanoo Saarinen.

Saarisen mukaan on tärkeää, että lämmin loppukesä esti täydellisen katastrofin perhosten kannalta. Perhoset ovat yksi merkki luonnon monimuotoisuudesta ja hyvinvoinnista.

– Perhoset ovat hyvä mittari siitä, että luonnossa on vielä kaikki hyvin. Kun perhoset alkavat kaikota, luonto ei tue ihmisen hyvinvointia ja sitä mihin ihmisen immuunijärjestelmä turvaa luonnossa. Kyse on luonnon monimuotoisuudesta. Kun perhosilla on hyvä olla, niin ihmisillä hyvä olla, sanoo Saarinen. 

Kajaanin Planeetan puheenjohtajan Jari Heikkisen mukaan aurinko on monelle ihmettelyn aihe.

– Uskaltaisin väittää, että ihmiset tuntevat aurinkoa aika huonosti. Jokainen on varmaan koulussa kuullut tai lukenut siitä kuinka aurinko toimii, ja millaisia reaktioita siellä on. Mutta yleisesti ottaen tietoisuus siitä, että aurinko vaikuttaa kaikkeen mitä täällä on, on varmasti harvempien tiedossa.

Kajaanin Planeetta heijastaa kuvan auringosta valkoista taustaa vasten. Kuvasta tarkkaillaan erityisesti auringonpilkkuja.

– Avaamme esimerkiksi sitä kuinka auringonpilkut vaikuttavat auringon toimintaan ja sen myötä koko maapallon ilmastoon.

Tarkkailua tutuissa maisemissa

Kajaanin Planeetan tarkkailupaikalta, Kajaanin Vesitornin huipulta, avautuu näkymät pohjoiselle tähtitaivaalle, josta useimmat voivat tunnistaa tutuimmat tähdet ja tähtikuviot, kuten Pohjantähden, Otavan, Orionin ja Pegasuksen neliön.

Kajaanista käsin tarkkailtavat taivaan kappaleet sijaitsevat jopa tuhansien valovuosien päässä meistä. Mittasuhteen luomiseksi noin 400 000 kilometrin päässä sijaitseva Kuu on 1,2 valosekunnin päässä maasta.

– Kuu on tietysti lähin kohde joka nähdään. Yleisesti ottaen suurin osa tähtitaivaasta on nähtävissä näinkin pohjoisella vyöhykkeellä, mutta eteläisin osa tähtitaivaasta jää meiltä ikuisesti näkemättä, sanoo Jari Heikkinen.

Tähtitaivaalle katsellessakaan ei tarvitse aina kurkottaa kauas, vaan tähtikuvioiden tunnistaminen paljain silmin on koko harrastuksen perusta.

– Se on ensimmäinen taito mikä kannattaa hankkia. Jos on vähänkään perillä perustähtikuvioista voi jo päätellä jotain sijainnistaan ja suunnastaan. Kokemus opettaa.

Tuikkii tuikkii tähtönen

Pilvisen taivaan ohella haasteita tähtien tarkkailulle luo myös valosaaste, joka on varsin yleistä suurien asutuskeskusten ja teollisuuslaitosten läheisyydestä. Myös ilmakehä luo omat haasteensa tähtien tarkkailuun.

– Ilmaa on useassa eri kerroksessa ja eri lämpötiloissa, ja jokainen kerros käyttäytyy eri tavalla. Tämä aiheuttaa ilmakehän väreilyä, jonka jokainen on varmasti havainnut siten, että tähdet näyttävät tuikkivan.

Syystaivaalta löytyy myös hieman vaikeampia kohteita, kertoo Jari Heikkinen.

– Iltataivaalla on kaukana planeetta Uranus näkyvissä. Kohde on erittäin himmeä, joten sen etsimiseen ja löytämiseen menee aikaa ja vaivaa. Se on kuitenkin niin harvinainen kohde, että sitä kannattaa ainakin yrittää löytää.

Oulun yliopiston hyönteistutkija, intendentti Marko Mutanen kertoo, että hyttyskesässä on ollut runsaasti alueellista vaihtelua. Aluellinen vaihtelu on muutenkin tyypilistä hyttysille.

– Yleisesti ottaen hyttysiä on huomattu esiintyvän tänä kesänä normaalia vähemmän, Mutanen kertoo.

Toinen sukupolvi porskuttaa vielä

Tänä syksynä hyttyset ovat kuitenkin liikkeellä yllättävän myöhään. Hyttysiä on useita eri lajeja ja toiset niistä esiintyvät eri aikaan kesästä. Jotkut pystyvät todennäköisesti lisääntymään lämpimän kesän aikana toisenkin sukupolven verran.

– Näissä nyt liikkeellä olevat hyttyset ovat todennäköisesti juuri toisen sukupolven yksilöitä. Ensimmäinen sukupolvi on voinut syntyä jo toukokuun helteissä, Mutanen arvioi.

Hyttysten kausi on nyt aivan lopuillaan. Hyttynen ei kestä kylmää, joten ensimmäiset kylmät ilmat koituvat niiden kohtaloksi.

Ampiaisiakin normaalia enemmän

Ampiaiset pyörivät tähän aikaan vuodesta ihmisten ympärillä. Yhdyskunnat kasvoivat pitkän hellejakson aikana normaalia suuremmiksi.

– Mitattua tietoa tästä ei ole, mutta tuntumani on, että kyllä niitä on nyt normaalia enemmän, Mutanen sanoo.

Kukkivat kasvit alkavat olla tähän aikaan sykystä vähissä, joten aikuisten ampiaisten ruokavarannot alkavat huveta. Aikuiset ampiaiset etsivät liharavintoa pesässä odottaville toukille - itse ne eivät lihaa syö.

– Aikuiset ampiaiset kykenevät leikkaamaan lihasta palasia toukkia varten, joten tämän vuoksi esimerkiksi metsästyssaalis houkuttelee ampiaisia laajaltakin alueelta, Mutanen kertoo.

Hän muistuttaa, etteivät ampiaiset ole aggressiivisia, jos ihminen ei ole sitä itse.

– Ei kannata lähteä hosumaan tai yrittää tappaa niitä, sillä silloin ne ovat nopeita tuikkaamaan piikkinsä, hän sanoo.

Myös ampaisten toimintakyky lamaantuu kylmässä, joten niitäkään ei enää pitkään nähdä lentelemässä edes herkullisimpien saaliiden perässä.

Paliskuntain Yhdistys pitää poroaitoihin kuolleiden kanalintujen määrää liioitteluna ja koko ongelmaa metsästäjien paisutteluna.

Nyt kuitenkin tuon ongelman laajuus tutkitaan, ja samalla yritetään löytää keinoja ehkäistä kanalintujen törmäilyjä poroaitoihin. EU-hanketta isännöi Lapin yliopiston Arktinen keskus. Projektikoordinaattori on Markku Vierelä.

– Hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa aitojen haitoista riistaeläimille. Tutkimuksessa muun muassa vertaillaan erilaisten merkintätapojen tehokkuutta estää törmäykset suhteessa niiden rakentamis- ja materiaalikustannuksiin ja muihin ominaisuuksiin.

– Tutkimustulosten perusteella laaditaan suositukset uusien ja vanhojen aitojen merkitsemistarpeesta ja merkitsemistavasta. Tuloksia voidaan hyödyntää tulevien aitojen rakentamisvaiheessa sekä jo olemassa olevien aitojen kehittämisessä riistaturvallisemmiksi.

Riistaeläimet, kuten metsäkanalinnut sekä sorkkaeläimet, ovat alttiina törmäyksille maastossa sijaitseviin aitarakennelmiin. Hirvieläimet myös vahingoittavat aitoja törmäyksissä ja lisäävät aitojen korjaustarvetta.

Poronhoitoalueella aitarakenteet liittyvät useimmiten porotalouden tarpeisiin. Niiden kokonaismäärä on arviolta yli 10 000 kilometriä.

Astronomy Photographer of the Year 2014 –kilpailun järjestää Englannin Greenwichin kuninkaallinen observatorio. Kilpailuun osallistui tänä vuonna yli 2500 kilpailijaa yli 50 eri maasta.

Metsävainion palkittu kuva esittää Harsosumuna tunnetun supernovajäännöksen yksityiskohtaa ja otos on kuvattu Oulusta syksyllä 2012.

Jukka-Pekka Metsävainion kuvia on julkaistu mm. NASAn ja National Geographic lehdessä.

Syksy on sitä aikaa, kun meteorologien sääennusteissa kuulee usein Suomen kauneimmaksi tituleeratun lauseen ”alavilla mailla hallan vaara”. Mutta miksi vaara vaanii juuri alavilla mailla?

Ilmatieteen laitoksen meteorologin Asko Hutilan mukaan maaston muodot vaikuttavat hyvin paljon lämpötilaan selkeinä ja heikkotuulisina öinä.

– Tämä liittyy siihen, että kylmä ilma on lämmintä raskaampaa. Hallayönä ilma jäähtyy ja kylmä ilma valuu alaville maille.

Hallaa, ankaraa hallaa vai yöpakkasia?

Hutila sanoo, että hallasta puhutaan, kun lämpötila laskee pakkasen puolelle muutaman kymmenen sentin korkeudella maanpinnasta.

– Yleensä lämpötilat mitataan kahden metrin korkeudessa. Jos lämpötila laskee pakkaselle parin metrin korkeudessa, puhutaan jo yöpakkasista.

Ankarasta hallasta on kyse, jos lämpötila laskee maanpinnan läheisyydessä -4:n asteen alapuolelle.

Perinteistä sääsanastoa

Meteorologi Asko Hutilan mukaan ”alavilla mailla hallan vaara” on hyvin perinteistä sääsanastoa.

– Kyllä sillä on hyvin vanhat perinteet. Ilmatieteen laitos on antanut säätiedotuksia niin kauan kuin Yleisradio on ollut toiminnassa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan hallaa esiintyy Etelä-Suomessa kasvukaudella eli toukokuun ja syyskuun välisenä aikana keskimäärin yli kaksi kertaa useammin kuin yöpakkasia.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen työntekijät kahlaavat Ala-Koitajoen koskissa. Tutkijat sähkökalastavat äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen poikasia.

Ensin poikaset nukutetaan vesivadissa, jossa nukutusaineena neilikkaöljyä ja alkoholia.

– Kun kala nukkuu, otetaan pituus ja paino, DNA ja laitetaan ID-merkki, RKTL:n tutkimusmestari Markku Gavrilov kertoo.

Kalaan tehdään pieni viilto vatsaevän etupuolelle ja reikään laitetaan noin 10 millimetrin mittainen ID-merkki eli siru.

– Sillä on tavallaan omanlaiset henkkarit. Samalla tavalla kuin koiria sirutetaan. Niin se tunnistetaan seuraavalla kerralla, kun se tulee vastaan, Gavrilov selittää.

Saimaan järvilohen pyrstöstä leikataan pieni palanen, josta saadaan kalan DNA.

– DNA otetaan talteen RKTL:lle ja aikoinaan määritetään. Siitä saadaan sukulaissuhteet selville, RKTL:n tutkimusmestari Ari Savikko sanoo.

Tutkimusta tehdään vielä vuosia

Ala-Koitajoella on tehty muun muassa mäti-istutuksia ja koskia on soraistettu. Vielä on liian aikaista sanoa, miten suojelutyö on onnistunut.

– Poikasia on jonkun verran, ei kauheasti. Joiltakin alueilta löytyy ihan kohtalaisesti, toisilta alueilta tuntuvat olevan hukassa. Siemen on kuitenkin tallella, Savikko toteaa.

RKTL tekee tutkimusta Saimaan järvilohesta vielä ainakin lähes 10 vuoden ajan. Tutkimusta rahoittaa ELY-keskuksen lisäksi voimayhtiö Vattenfall.