Omistajaohjausministerin tehtävistä maanantaina eron saava Pekka Haavisto (vihr.) muistutti edukunnan budjettikeskustelussa, että valtion omistajaohjauksen linja on ollut se, että valtio on uskonut Talvivaaraan ja sijoittanut siihen silloinkin, kun muut eivät ole yhtiöön uskoneet ja sijoittaneet. Hän ei kuitenkaan halua ottaa kantaa kaivosyhtiön tämän hetkiseen tilanteeseen.

– Talvivaarahan on sellainen, että aina kun ministeri suunsa avaa suunsa, niin pörssikurssi heilahtaa johonkin suuntaan, joten pörssiyhtiöiden kanssa pitää noudattaa varovaisuutta.

Ympäristölupien ja -risken osalta vastuu Talvivaarasta kuuluu ympäristöviranomaiselle, johon Haavisto luottaa.

– Olen varma siitä, että kaikkia määräyksiä tullaan noudattamaan ja Oulujärven seudun asukkaiden ei tarvitse olla huolissaan siitä, etteivätkö ympäristöviranomaiset tätä ympäristömääräysten toteutumista kaikin tavoin seuraisi.

Talvivaaran tilanteesta kysyi eduskunnassa torstaina jatkuneessa budjetin lähetekeskustelussa kansanedustaja Satu Haapanen (vihr.). Haapasen mielestä Talvivaaran suhteen on viime aikoina ollut pelottavankin hiljaista ja syyssateilta on säästytty. Monet oululaiset ovat Haapasen mukaan huolissaan siitä, että ovatko Oulujärvi ja Oulujoki uhatuna, jos sateet yltyvät.

Muun muassa Talvivaaraa koskeneen puheenvuoron jälkeen Haavisto hyvästeli eduskunnan, koska puheenvuoro jäi todennäköiseksi häneltä viimeiseksi Stubbin hallituksen ministerinä.

Morenia-yhtiön tarkoituksena on louhia seuraavan kymmenen vuoden aikana 600 000 kuutiota kiveä Linnusperän kylän liepeiltä Kokkolassa. Kuuden hehtaarin louhoksessa mentäisiin 16 metrin syvyyteen.

Kyläaktiivi, maanviljelijä Mats Holmqvist myöntää, että kesällä tullut kuulemiskirje oli vahingossa joutunut avaamattomana ö-mappiin. Tämä torkahdus pakottaa hänet hakemaan lautakunnan päätökseen muutosta hallinto-oikeudesta. Uuden louhoksen kuilu tulisi vain muutaman kymmenen metrin päähän tilan luomulehmien laitumesta.

– Jos Morenia saa luvan, meidän on pakko väistyä. Karja ei kestäisi läheisen louhoksen melua ja räjähdyksiä. Olemme jo aiemmin joutuneet siirtymään asutuksen tieltä kaksi kertaa. Tämä on käsittämättömän suuri asia, ei pelkästään meille, myös muille kylän asukkaille.

Myönnetyn ympäristöluvan perusteella louhoksen rekkaralli olisi sallittu aamukuudesta iltakymmeneen. Louhintaräjäytykset saisi aloittaa kello kahdeksan jälkeen aamulla.

– Reilun vuoden toiminnassa ollut toinen louhos on jo osoittanut, mistä on kyse. Se sijaitsee kilometrin päässä lähimmästä laitumesta, mutta sieltä on lennellyt kiviä jo nyt lehmien laitumelle, Mats Holqvist kertoo. 

Mats Holmqvist ja yli kuusisataa muuta henkilöä vetosi kaupunkiin keskiviikkona lautakunnan päätöksen muuttamiseksi.

Vetoomuksen jättäjien mielestä kaupungillakaan ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jos kyläläiset torkahtivat kuulutusaikaan, kaupunki on heidän mielestään laiminlyönyt tiedotuksen asiassa. Lain kirjain on ehkä täytetty, mutta henki on jäänyt toteutumatta.

– Ihmettelen, miten kaupunki voi väittää, että louhosalueen naapurustolle olisi postitettu ennen asian käsittelyä yli 50 valmistelusta kertovaa kirjettä. Olen kierrellyt kyselemässä, onko tällaisia kirjeitä tullut. Jäin siihen käsitykseen, että niitä on tullut vajaa kymmenen koko kylälle, sanoo Linnusperässä asuva Michal Bazia.

Naapuri ei ole välttämättä lähiasukas

Kokkolan kaupungin ympäristöpäällikkö Michael Hagström huomauttaa, että kirjeet ovat menneet  henkilöille, jotka omistavat maata lähinaapurustossa.

– Tämä tarkoittaa sitä, että kirjeitä on mennyt eri puolille maata, ei pelkästään Linnusperälle.

Hagström myöntää tiedotuksen puutteet.

– Täytyy myöntää, että pelkän tilan numeron perusteella on vaikea suunnistaa. Ehkä meidän pitää harkita jatkossa karttaliitteiden lisäämistä tiedotuskirjeisiin. Se toki nostaa kustannuksia.

Louhoksen lupa-asian kelvottomasta valmistelusta kaupunkia syyttänyt lähetystö sai myös lupauksen, että kaupunki ottaa luvan myöntämisperusteet uudelleen tutkittaviksi.

– Tässä on tullut esiin parikin uutta asiaa eli Eteläväylän tielinjavaraus ja luontoarvot ja tyypit. Lautakunta voi ottaa asiaan uudelleen kantaa, ympäristöpäällikkö Michael Hagström vastasi lähetystölle.

Hagströmin lupauksista huolimatta asia etenee lain mukaisesti valitusasiana hallinto-oikeuteen. Lautakunta ei voi ottaa asiaa uuteen käsittelyyn, se voi ilmoittaa mahdollisesta muuttuneesta kannastaan vasta lausunnossaan hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeus käsittelee asiaa laillisuusperustein eli onko asian valmistelu edennyt lain kirjaimen mukaan.  Jos kaupunki myöntää, että asian valmistelussa on jäänyt huomioimatta joitakin päätöksen kannalta merkittäviä asioita, hallinto-oikeus voi kumota päätöksen.

Elokuu on ollut maailman mittaushistorian lämpimin, kertoo Yhdysvaltain sää- ja valtamertentutkimusorganisaatio NOAA. Mantereilla ja merillä mitatut ilman lämpötilat ylittivät 1900-luvun elokuiden keskimääräisen lämpötilan, 15,6 astetta, 0,75:llä asteella.

Edellinen ennätys oli vuodelta 1998. Vertailukelpoiset tilastotiedot alkavat vuodesta 1880, NOAA kertoo. Mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä elokuusta yhdeksän on osunut 2000-luvulle.

Kun ilman lämpötiloja mitattiin vain mantereilla, elokuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin.

Tavanomaista lämpimämpää oli lähes kaikilla manneralueilla, lukuunottamatta osia Yhdysvalloista sekä Länsi-Euroopassa, Pohjois-Siperiassa, Australian keskiosissa, sekä osissa Itä-Aasiaa.

Meret lämpenevät

Valtamerten pintalämpötilat olivat mittaushistorian korkeimmalla tasolla. Tämän vuoden lukemat olivat 0,08 astetta korkeammat kuin edellisenä ennätysvuonna 2005.

Tämän vuoden elokuussa merten keskimääräisten lämpötilojen ero 1900-luvun elokuiden keskiarvoon on 0,65 astetta, mikä on suurin ero keskiarvoon, mitä millekään kuukaudelle koskaan on mitattu, NOAA uutisoi.

Ennätys syntyy myös, kun mitataan lämpötiloja maalla ja merillä kesäkuukausina, eli kesä-elokuussa. Ne olivat korkeimmat, kuin koskaan on kyseisenä ajanjaksona mitattu. NOAA arvioi, että merivesien lämpeneminen on merkittävä tekijä globaalien lämpötilojen nousussa.

Tämä vuosi tammikuusta elokuuhun taas on ollut mittaushistorian kolmanneksi lämpimin.

Asiakas oli kipannut jäteöljypönttönsä ja pesukoneensa pienmetallin keräysastiaan Suomussalmella tiistaina. Suurten tavaroiden pudottaminen astiaan luonnistui, sillä suuri kansi on mahdollista avata. Ekopisteelle pääsee yötä päivää kierrättämään muun muassa pienmetallia.

Ekokymppi kertoi asiasta Facebook-sivullaan:

Tänään tapahtui Suomussalmen S-marketin ekopisteellä iso ja kallis vahinko, kun asiakas oli kipannut jäteöljypönttönsä ja pesukoneensa metallinkeräysastiaan. Nämä jätteet eivät missään tapauksessa kuulu ekopisteelle, vaan lajitteluasemalle, jossa kyseisistä jätteistä ei edes tarvitse maksaa mitään.

Paikalle saapunut Kajaanin Romun kuljettaja huomasi kierrätyspisteellä olevan sinne kuulumatonta tavaraa astiaa tyhjentäessään, jolloin öljyä rupesi vuotamaan sisäkangassäkistä. Kuljettaja soitti paikalle pelastuslaitoksen, ja suuremmilta vahingoilta vältyttiin.

Öljyvahinko oli kuitenkin Ekokympin käyttöpäällikkö Esa Kumpulaisen mukaan harmillinen.

– Kaikissa pisteissä on kyllä laput, mitä sinne saa laittaa ja mitä ei.

Kustannuksia, kustannuksia

Jäteastiassa oli vahinkohetkellä Esa Kumpulaisen mukaan maksimissaan viisi kuutiota metallia. Metallierä ei kuitenkaan vahingoittunut öljyn vuoksi, eikä sen kierrätys vaikeudu.

– Huomattavia kustannuksia syntyy muun muassa ympäristön siivoamisesta. Emme vielä tiedä pitääkö myös ostaa uusi sisäsäkki.

Jos pesukone öljyineen olisi heitetty johonkin muuhun pisteen pöntöistä, olisi kyseinen erä Kumpulaisen mukaan jäänyt kierrätyskelvottomaksi.

Tyhmää toimintaa

Urakoitsijan imuautoa ei kannattanut Ekokympin käyttöpäällikkö Esa Kumpulaisen mukaan tuoda paikalle. Pelastuslaitos käytti öljyn poistamiseen imeytysturvetta.

Kumpulaisen mielestä jokaisen tulisi ymmärtää, etteivät kodinkoneet kuulu pienmetallinkeräysastiaan. Pesukoneen vienti lajitteluasemalle olisi ollut maksutonta.

– Kyllähän sieltä kierrätyspisteeltä välillä aina pieniä sähkölaitteita löytyy, mutta ei tällaista Kainuussa ole aiemmin sattunut.

Ekokympiltä toivotaan, ettei astioihin laitettaisi ajattelemattomasti mitä vaan.

– Suoraan sanottuna tällainen toiminta on tyhmää. Todella hölmöä!

Rykimä eli porojen kiima-aika on juuri aluillaan. Rykimä alkaa syyskuun loppupuolella ja sitä kestää loka-marraskuulle saakka.

Rykimäaikana hirvaat eli urosporot piirittävät vaatimia eli naarasporoja suvunjatkaminen mielessään.

Hirvaat ovat mustasukkaisia vaatimistaan ja puolustavat niitä aggressiivisesti toisia hirvaita vastaan. Sarvien kalistelu on paitsi oman aseman vahvistamista ja puolustamista myös biologinen ase vaadinten hormonitoiminnan otolliseen virittelyyn.

Suurimmat, vahvimmat ja energisimmin voimiensa tunnossa pullistelevat uroot vievät tässä näytelmässä parhaan potin ja saavat geeninsä laajimpaan jakeluun.

Porot väistävät yleensä ihmistä. Rykimäaikaan on silti syytä pysyä poissa hirvaiden tieltä ja erityisesti hirvaan ja naarasporojen välistä. Poroja havaitessa on viisainta kiertää ne rauhallisesti mahdollisimman kaukaa.

Porojen yllättämisen voi välttää taputtamalla käsiään ja pitämällä muuten ääntä. Näin myös porot huomaavat ajoissa väistää kulkijaa.

Jos hirvas hyökkää

Poroja kohti käveleminen on syysaikaan ehdottomasti syytä unohtaa. Hirvas voi ahdisteltuna kokea ihmisen uhkaavan asemaansa ja tulla päälle.

Valokuvaaminen ja muu porojen syksyinen ihastelu kannattaa siis hoitaa turvallisen etäisyyden päästä.

Mikäli joutuu hirvaan hyökkäyksen kohteeksi, kannattaa ottaa jalat alle ja poistua mahdollisimman nopeasti paikalta. Jos tämä ei onnistu, voi suojaa hakea puista tai muista suojaavista maanmuodoista tai rakenteista.

Hyökkäilevästä hirvaasta kannattaa ilmoittaa paliskunnalle tai Paliskuntain yhdistykseen, jotta tilanteeseen voidaan tarpeen mukaan puuttua.

Paliskuntain yhdistys korostaa, että pohjoisen luonnossa voi liikkua rykimäaikaan huoletta, kunhan huomioi luonnonlait ja eläinten käyttäytymisen.

Karva- ja kangasrousku alkavat kärsiä yöhalloista pohjoisessa.

Rouskuja on vielä kuitenkin löytynyt, sillä karvarouskun ja muiden rouskulajien satokausi käynnistyi tänä vuonna myöhässä.

Ensi viikolle luvatut yöhallat ja -pakkaset heijastuvat nopeasti sienten kasvuun, joten tuleva viikonloppu lienee viimeisimpiä, jolloin sienestäjät vielä löytävät luonnosta runsaammin kerättävää, arvioidaan Arktiset aromit -järjestöstä.

Lehmäsaareen suunnitellaan tasokasta etappisatamaa. Kymenlaakson virkistysalueyhdistyksen ja Kotkan kaupungin suunnitelmissa etappisatamassa on jopa 150 venepaikkaa, saunat ja ruuanlaittotilat.

Toinen vaihtoehto etappisatamalle on Kirkonmaa, mutta saaren myyntiaikeet haittaavat sataman suunnittelua sinne.

Lehmäsaareen rakennetaan parhaillaan kolmea uutta taukorakennusta ulkoilupolkujen varrelle.

Senaattikiinteistöt etsii saarelle parhaillaan uutta omistajaa, eikä uuden omistajan suopeuden varaan voida laskea. Lehmänsaari halutaan siis muuttaa biletyspaikasta veneilijöiden ja perheiden ulkoilualueeksi.

Satamaa hoitaisi satamakapteeni.

Koivun irtoilevat siemenet ovat kiusanneet pitkin loppukesää ja alkusyksyä. Multasormi Seija Säkkinen kertoo suurimman syyn riesalle olevan mennyt kuiva kesä.

Vettä tarvitseva koivu ei ole kuivuudesta johtuen pystynyt kypsyttämään siemeniä täysin aikataulussa, joten vielä syksyllä siemenet kulkeutuvat autojen konepelleille ja kenkien kanssa sisälle.

Myös sää on osasyyllinen, sillä lämpimät ilmat eivät ole antaneet koivulle signaalia, että olisi aika aloittaa siementen levitys.

– Kun on ollut lämmintä, kasvilla ei ole ollut kiirettä siementen levitykseen, Säkkinen summaa.

Osa siemenistä on kypsynyt ajallaan, mutta mattimyöhäiset ovat alkaneet levitä vasta myöhemmin. Siksi siemeniä tuntuu leviävän pitkällä aikavälillä paljon.

Säkkinen neuvoo siemenistä kärsiviä näkemään asiassa myönteisiäkin puolia: koivun siemenet ovat erinomaisia kompostin kuivikkeena tai vaikkapa koristeena askartelussa.

Maria Ruokojärvi / Yle

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Omena on sitrushedelmien ja banaanin ohella syödyin hedelmä maassamme. Omenan suosiota selittää muun muassa se, että sitä on saatavilla ympäri vuoden.

Omenan suurimmat tuottajamaat ova Kiina, Yhdysvallat ja Puola, mutta myös kotimaista omenaa on tarjolla – tänä syksynä haaskuuseen asti.

Kotimaisen omenan  maku on kehittynyt vuosikymmenten saatossa huimasti. Syynä ovat uudet laijkkeet, joita on kehitelty huolella.

– Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskus Piikkiössä on parinkymmenen vuoden keskittynyt kotimaisiin omeniin, ja sieltä on saatu arvokasta tietoa ja uusia lajikkeita. Heidän toimintansa  on vienyt kotimaisen omenan laatua paljon eteenpäin, kertoo kajaanilainen puutarhuri Ari Partanen.

– Hyvänä esimerkkinä voisi mainita heidän kehittämänsä Pirja-lajikkeen, josta on tullut todella huippulajike. Iihmiset kasvattavat sitä todella paljon. Pirjan ainoa huono ominaisuus on se, että se on kestävyydeltään heikko. Mutta sepä onkin kesälajike, joka syödään suoraan puusta, Partanen jatkaa.

Omenatietämys lisääntynyt pohjoista myöten

Kainuun korkeudellakin omenoita on vilejeltu jo vuosikymmeniä, mutta lajikkeiden luonteesta johtuen kysyntä oli pitkään todella vaatimatonta.

– Meillä ei ollut tietoa siitä, mitkä lajikkeet menestyvät. Oli vain näitä erittäin väkeviä ja vanhoja lajikkeita kuten Punakanelia, Sokerimironiaa ja Tsaarinkilpeä.

Ari Partanen kertoo itsekin yllättyneensä kokeiltuaan uusia lajikkeita.

– Kun näitä uusia lajikkeita ryhdyttiin viljelemän niin huomatiin, että nehän kestävätkin yllättävän hyvin täällä. Minullakin on puutarhalla noin kahdeksankymmentä lajiketta koeviljelyssä, ja eipä niissä paljon talvivaurioita ole, puutarhuri Partanen kertoo.

Tarjolla on myös paikallisia erikoisuuksia

Omenenviljelyssä pitää ottaa tietyt lainalaisuudet huomioon, mutta ajoittain tapahtuu jotain sellaista, mitä ammattilaisetkaan eivät osaa selittää. Syntyy täysin uusi lajike, jonka syntymekanismia ei täysin saada selville. Näin on käynyt esimerkiksi Kajaanista, Purolan kupunginosasta löydetyn Minnan punainen -lajikkeen kohdalla.

– Esimerkiksi kaksi paikallista erikosuutta Heikkilän Liisa ja Minnan punainen ovat lajikkeita, joiden synnystä ei ole ihan täyttä varmuutta. Ne ovat kahden lajin risteytyksiä, joista esimerkiksi Minna punaisessa toinen on Sokerimirona, mutta toista pölyttäjälajiketta  ei tiedetä. Mutta se tiedetään, että maultaan molemmat ovat erinomaisia.

Paikallisia erikoisuuksia voidaan myös mallintaa.

– Puusta otetaan jaloverso ja varrennetaan se sitten perusrunkoon. Se on ainoa mahdollisuus saada uutta omenapuulajiketta. Esimerkiksi Minnan punaista olen myynyt jo muutaman vuoden ajan, toteaa Ari Partanen.

Kemi isännöi ensi keväänä kansainvälistä öljyntorjuntakonferenssia.

Kolmipäiväisen konferenssin aikana järjestetään laaja öljyntorjuntaharjoitus, jossa on mukana toistakymmentä suurta alusta. Konferenssin järjestelyistä vastaa Suomen ympäristökeskus yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa.

Konferenssiin odotetaan noin paria sataa vierasta ja myös ministeritason vieraita kutsutaan paikanpäälle.

Tapahtumassa esitellään muun muassa jäänmurron ja merivartioston kalustoa.

Lämmin ja vähätuulinen sää on saanut sinilevät lisääntymään Lounais-Suomessa. Varsinkin sisävesissä sinilevät ovat runsastuneet.

Sisävesissä runsaasti levää oli Kokemäen Sääksjärven ja Köyliönjärven havaintopaikoilla.

Vähän sinilevää Kemiönsaaren Dragsfjärdenissä, Rymättylän Kirkkojärvessä, Kaarinan Littoistenjärvessä, Säkylän Pyhäjärvessä Katismaan uimarannalla, Isojärvessä Vähäselän havaintopaikalla Pomarkussa ja Siikaisten Valkjärvessä.

Merellä havaittiin vähän levää Kaarinassa Harvaluodon uimarannalla ja Kemiönsaaressa Genbölen uimarannalla.

Leväseurannan ulkopuolelta ely-keskukseen on ilmoitettu runsaista ja laajoista sinileväesiintymistä Louhisaarenaukolla Mynälahdessa ja Hermankarin itäpäässä Askaistenlahdessa.

Ely-keskus ennustaa, että sinilevien määrä lähtee laskuun, kun sää muuttuu viikonloppuna viileämmäksi.

Korkeasaaren eläintarhaan on päätynyt kesän aikana noin sata orpoa siilinpoikasta. Määrä on poikkeuksellisen suuri.

Reilusti yli puolet niistä selviytyy hengissä, arvioi eläintenhoitaja Andrea Kurten.

– Ehkä alkukevät oli hyvä ja silloin tuli paljon poikasia. Kesä oli kuitenkin hyvin kuiva, joten ne eivät ole löytäneet ruokaa.

Sijoitussiilit ovat haluttuja

Vantaalainen Kirsi Vettenranta löysi heinäkuussa kotinsa lähettyviltä heikkokuntoisen pikku-siilin. Hän vei sen Korkeasaaren eläintarhaan ammattilaisten hoiviin.

– Siilit yrittävät elää kaupunkilaisten kanssa ja välillä ne tarvitsevat apua. Olen ollut eläinihminen ihan pienestä pitäen. En voi olla auttamatta, Vettenranta toteaa.

Löytöhetkellä siili painoi vain seitsemänkymmentä grammaa. Korkeasaaressa eläimen paino on noussut kymmenkertaiseksi ja siili on valmis palaamaan luontoon.

Eläintarhaan tulee niin paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka haluaisivat kotiuttaa siilin omaan pihapiiriinsä, että niitä ei edes riitä kaikille.

Siili vaipuu pian horrokseen

Vettenranta palauttaa siilin takaisin omaan pihapiiriinsä. Eläin tarvitsee kuitenkin vielä ihmisen apua, koska se ei ole tottunut etsimään ruokaansa itse.

– Olen ostanut siilille viljatonta kissanruokaa ja jauhelihaa. Minä veikkaan, että se alkaa nyt nukkumaan, kun koittaa talvehtimisaika. Kaikki muut siilit ovat jo menneet tässä meidän seudulla nukkumaan.

Vettenranta on tilannut siilille pienen puumökin, jonka suojissa se voi vaipua horrokseen. Mökki on kooltaan 50 cm x 50 cm. Siinä on eteinen ja makuukammari. Sisäänkäynti ei ole suora, jotta petoeläimet eivät pääsisi helposti siiliin käsiksi.

Hygienia on tärkeää

Vettenranta muistuttaa, että myös siili on villieläin, eikä sitä pidä kesyttää.

– Niitä ei pitäisi ruokkia terassilla, vaan jossain suojaisammassa paikassa, mistä haukat eivät niitä näe. Myös puhtaus on tärkeää. Joka päivä, kun ruoka on annettu, haravoin sen alustan ja laitan siihen hietaa päälle, etteivät sairaudet pääse leviämään. Astiat pestään tai vaihdetaan joka päivä.

Jos muistaa pestä kätensä sen jälkeen, kun on käsitellyt siilin ruoka-astioita, tautien ei pitäisi levitä, kertoo Korkeasaaren eläintenhoitaja Andrea Kurten.

– Siileillä voi olla tauteja, joten kannattaaa olla tarkkana hygienian kanssa. Salmonella on hyvin yleinen siileillä, ja niillä voi olla myös punkkeja sekä sisäloisia.

Suomen sääksitutkimus sai kovia kolauksia kevään muuttoaikana. Hattulassa pesinyt Ilmari-sääksi joutui Välimereen ja aaltojen kuljettamaksi hieman ennen Kreikan rannikkoa. Satakuntalaisen Lallin lähetin reistailee niin, että sen seuranta ei onnistu.

Mutta nyt on taas tutkittavaa. Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Sääksisäätiön projekti sai kesällä koko joukon uusia lähetinreppuja ja satelliittisääksiä.

Helena ampaisi Afrikkaan, muut ovat hajallaan

Uudet hämäläiset satelliittisääkset ovat Helena, Ilpo ja Birgit, saman pesän sääksipariskunta ja niiden naaraspoikanen. Kaikki ovat jo jättäneet Hämeen kalavedet ja matkaavat toistaiseksi onnellisesti kohti talvehtimisalueitaan. Tosin perhe on hajaantunut kuin viuhka omille teilleen, ja kaikilla on oma tapansa tehdä matkaa.

Viimeisin havainto koiras Ilposta on Tšekistä. Projektin tieteellinen johtaja Pertti Saurola kertoo, että se on ilmeisesti löytänyt kalanviljelylaitoksen, josta se käy saalistamassa ja tankkaamassa ennen matkan jatkamista. Sääksi on koko Euroopassa rauhoitettu, mikä saattaa suojella sitä kalavarkaissa.

Puoliso Helena lähti perheen ensimmäisenä ja ehti jo Afrikan puolelle. Pertti Saurolan mukaan sen käyttäytyminen on sikäli poikkeavaa, ettei se jatkanutkaan samaa lentoa Saharan yli vaan jäi toistaiseksi Tunisiaan.

Nuori Birgit lensi pitkin Itämerta yli Tanskan ja on viimeksi viipyillyt Hollannissa. Saurola arvelee, että se väsyi merimatkallaan ja lepäilee sopivan kalastusjärven äärellä.

Seurannassa on lintuja Hämeestä Lappiin ja idästä länteen

Tutkijoiden seurattavana on nyt kaksikin perhettä. Utsjoella reput selkäänsä saivat Seija, Tero ja Agle. Seija oli viimeksi Puolassa matkalla etelään samaan aikaan, kun puoliso Tero myöhäisempänä lähtijänä jäi vielä pesäpaikalleen.

Sen sijaan poikanen Aglan kävi huonosti. Sen seuranta hävisi Urho Kekkosen kansallispuistossa. Pertti Saurola ei osaa sanoa, pimenikö tekniikka vai joutuiko poikanen vaikka kotkan tai huuhkajan saaliiksi.

Vanhoista sääksistä lappilainen Heikki on kesän jälkeen taas matkalla kohti Afrikkaa. Viime havaintojen mukaan se on valinnut itäisen reitin ja matkaa Valko-Venäjän kautta etelään. Uusi länsisuomalainen satelliittisääksi Samu oli viimeksi Unkarissa. Kainuulainen uusi seurattava Jaska uhkaa levottoman Ukrainan ilmatilaa ja jatkaa sitä kautta etelään.

Uutta tarkkaa tekniikkaa

Nyt satelliittilähettimet saaneet sääkset kantavat mukanaan uutta tekniikkaa. Niin kauan kuin aurinkopaneeli saa valoa ja lintu on gsm-kentissä, lähetin lähettää Pertti Saurolan mukaan niin tarkkaa tietoa, että lintua voidaan seurata vaikka minuutin välein ja paikantaa kymmenen metrin tarkkuudella, jollei vieläkin tarkemmin. Tämä mahdollistaa aiempaa paremmin myös elintapojen seurannan pelkän muuton seurannan ja paikantamisen lisäksi.

Professori Pertti Saurola muistuttaa, että kansainvälinen lintu ja pitkän matkan muuttaja tekee myös rauhantyötä ja asenteen muokkausta luonnon puolesta. Satelliittiseuranta on samalla osa kansainvälistä projektia, jossa eri maiden koululaiset seuraavat paikantimia kantavia lintuja sekä hankkivat tietoa niistä ja lintujen suojelusta.

Nyt haluttiin mukaan sääksiä eri puolilta maata, koska Suomessa lennettävät välimatkatkin ovat jo suuria. Lintujen matkaa ja niiden elämää voi seurata kuka tahansa Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta. Milloin kukin on perillä, sitä Saurola ei lähde arvailemaan. Kullakin on oma strategiansa selvitä pitkästä muutosta ja löytää sopiva kala-apaja, kunnes kevät taas kutsuu pohjoiseen pesimään.

Ympäristöjärjestöt 156 maassa järjestävät tänään sunnuntaina historian suurimman ilmastotapahtuman, jossa vaaditaan poliitikoilta todellisia toimia ilmastonmuutoksen estämiseksi.

Tapahtumia järjestään lähes 3 000 eri kaupungissa tai kylässä ympäri maailmaa, myös Helsingissä.

Mielenosoittajat kohdistavat sanomansa YK:n ilmastokokoukselle, joka alkaa tiistaina New Yorkissa. 

– Ihmiset ympäri maailmaa ovat kyllästyneet odottamaan, että poliitikot alkavat toimia. Niin Tyynenmeren saarilla kuin New Yorkin kaduillakin, me vaadimme toimintaa sanojen sijaan. Me näytämme, miltä todellinen johtajuus näyttää, sanoi 350.org-järjestön kampanjajohtaja Payal Parekh.

Mielenosoittajien keskeinen vaatimus on päästöttömän energiantuotannon lisääminen. Tähän liittyy kampanja fossiilisiin energiamuotoihin tehtyjen investointein purkamiseksi. Kampanjan näkyvimpiä tukijoita on Etelä-Afrikan emeritus-arkkipiispa Desmond Tutu.

– Tämä on ehdottomasti hetki, joka edellyttää ennennäkemätöntä yhteistä toimintaa. Me emme enää voi ruokkia riippuvuuttamme fossiiliseen energiaan, kuin huomista ei olisikaan. Koska huomista ei olisi, arkkipiispa totesi.

Muista ilmastokampanjaan osallistuvista kuuluisuuksista mainittakoon näyttelijä Leonardo di Caprio, laulaja Emma Bunton, jalkapalloilija Lionel Messi ja Monacon prinssi Albert II.

Järjestäjät ovat tiedotteessaan kertoneet erilaisista tempauksista, joita päivän aikana toteutetaan. Papua-Uusi-Guineassa alakoulun oppilaat kävelevät läheiselle majakalle, joka näyttää jäävän veden alle merenpinnan noustessa. Vancouverin ja Seattlen välillä Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla yuhannet ihmiset rajan molemmin puolin tarttuvat toisiaan kädestä ilmentääkseen, ettei ilmastonmuutos tunne rajoja.

Suurin tapahtuma järjestetään New Yorkissa, missä kaduille odotetaan sataa tuhatta ihmistä. Mukana on myös YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon.

Eilen lauantaina YK:n päämajarakannuksella New Yorkissa järjestettiin valtava valoshow, kun rakennuksen seinään heijastettiin 30 kerroksen korkuinen video ilmastonmuutoksesta. Valtamertensuojelujärjestö Oceanic Preservation Society OPS oli antanut show'lle nimen "illUmiNations".

Kajaanin keskustassa lehmusten alla olevat penkit ovat muuttuneet kesän ja alkusyksyn saatossa likaisiksi ja tahmaisiksi. Penkeillä ei voi istua itseä likaamatta.

Samanoloista likaa esiintyy joskus myös kävelykaduilla isojen puiden läheisyydessä. Kainuun ammattiopiston puutarha-alan opettaja Katja Moilanen kertoo syyn olevan yksiselitteinen.

– Tämä likaisuus johtuu välillisesti näistä lehmuksista, joissa on kirvoja. Ne erittävät mesikastetta, jossa elää nokihärmä, joka likaa näitä penkkejä. Toki niissä saattaa olla mukana myös katupölyä.

Nokihärmä estää lehtien yhteyttämistä. Penkkien likaantumisesta on puutarhurin helppo huomata puun tulleen kipeäksi.

– Lehmus on yksi tyypillisimpiä katujen puita. Tässä voisi miettiä, että onko penkit sijoitettu oikein vai voisiko niiden paikkaa vaihtaa, Moilanen haastaa miettimään.

Toinenkin puistoalueen tyypillinen sotkija on hienon näköinen puu. Lumen näköisen siitepölyn tuottajana tunnettu poppeli on todella yleinen katujen tahmaaja.

– Poppelit kukkivat alkukesästä. Kun lehtien silmusuojat tippuvat, tahmaavat ne maata ja tarttuvat kävelijöiden kenkien pohjiin. Tämä on toinen tahmainen puistojen yleisistä puista, sanoo puutarha-alan opettaja Katja Moilanen.

Ilmajokiselta asuinalueelta löytyy puutarha, josta löytyy – kaikkea.

– Paitsi rikkaruohoja, naurahtaa Rauno Leinonen, joka on yhdessä Jouko Kananojan kanssa rakentanut puutarhaa lähes kahdekymmenen vuoden ajan.

Tontilla on pinta-alaa 1400 neliötä ja kaikki mahdollinen siitä on hyötykäytössä.

– Täällä kaikki kasvaa kerroksittain. Esimerkiksi hedelmäpuut kukkapenkeissä, jotta saadaan tila käytettyä mahdollisimman tehokkaasti, Leinonen kertoo.

Chilejä, kaktuksia ja muuta mielenkiintoista

Ilimajoen poikien puutarhassa kasvavien kasvien määrä on melkoinen.

– Hyötykasveja on paljon erilaisia. On hedelmäpuita kuten päärynä, valkoinen kirsikka, nyt persikka viimeisin, luumu ja viinirypäle, joka on tehnyt tänä vuonna valtavan sadon. Kaikkea tälläistä erikoista, Rauno Leinonen luettelee. Ja lista jatkuu vielä:

– Neljä kasvihuonetta, joista yksi chilihuone, yksi kurkkuhuone, yksi tomaatti-paprikahuone ja yksi täynnä kaktuksia, joita harrastan.

Vaikka puutarhassa kasvaa eksoottisia kasveja, Rauno Leinonen muistuttaa, että kyseessä on silti perennapuutarha kukkasineen. Ekologisuus ja kierrätys ovatkin lähellä omistajien sydäntä.

– Idea on se, että suurin osa puutarhajätteestä kompostoidaan ja käytetään sitten penkkeihin. Vähän joudutaan laittamaan kivennäisiä ja hivenaineita, joita ei tule kompostimullasta,  Leinonen kertoo.

Runsas rypälesato

Tämän vuoden ihmetyksen aihe puutarhassa on viinirypäle, jonka sadon runsautta omistajat ovat hämmästelleet. 

– Kun halusin hankkia tämän taimen, tutkin miten sitä kasvatetaan. Viinirypäle vaatii tosi hyvän maan, joten kaivoin kaksimetrisen kuopan ja täytin sen kunnon mullalla, Rauno Leinonen kertoo ja lisää, että viinirypäleellä voi olla parhaimmillaan jopa kilometrien pituiset juuret.

– Ensimmäisina talvina se paleltui ja alkoi juuresta aina uudelleen. Viidentenä vuonna leikkasin sen ensi kertaa ja tuli rypäleitä. Viime keväänä leikkasin rajusti ja se rupesi kukkimaan ja kasvoi kolminkertaiseksi. Viinirypäleelle ei riitä että lyöt seinän viereen, siinä se ei kasva, Leinonen kertoo rypäleen vaatimasta työmäärästä.

Rypälesato korjataan puutarhasta näinä päivinä ja jalostetaan sitten uuteen muotoon.

– Nämä tehdään jouluglögiksi, johon lisätään omia luumuja. Se on parasta, Leinonen sanoo ja kertoo, että myös viiniköynnöksen lehdet on hyödynnetty viininlehtikääryleiksi. Muut sadonkorjuun hedelmät myydään esimerkiksi säilykkeinä joulumyyjäisissä.

Työtä ja suuria odotuksia

Ilmajokelaispuutarha on suunniteltu niin, että siellä on uutta ihasteltavaa läpi kesän.

– Täällä pitäisi käydä parin viikon välein, että näkisi kaikki kukat. Kaikki on tarkkaan harkittua, Rauno Leinonen kehaisee.

Työtä puutarha vaatii harrastajiltaan varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.

– Siemenluetteloita alan miettiä keväällä ja silloin se alkaa. Sadonkorjuun jälkeen taas on siivottava penkit, sillä keväällä niistä nousee vuokot, jotka ovat aivan mykistäviä, Leinonen sanoo.

Leinonen on tyytyväinen tämän syksyn satoon. Näinä päivinä puutarhasta korjataan chilit, perunat, erikoisjuurikasvit kuten valkokeltajuurikas, valkokeltaporkkana ja raitapunajuuri sekä viinirypäleet. Pihlajanmarjoja unohtamatta.

Kun erikoiskasveista on kyse, aina ei voi olla varma, että satoa edes saadaan. Yksi jännityksen aihe on puutarhassa, pähkinäpensaan juuristossa toivottavasti kasvava tryffeli.

– Jos tryffelistä tulee satoa, se on takuulla ihme tällä alueella. Kun taimi on hankittu, sanottiin, että sitä pitää viisi vuotta seurata, alkaako se kasvaa. Pitää seurata multaa ja jos multa alkaa kohoilla ja halkeilla ja sieltä tulee tuoksu, tietää, että siellä on tryffeliä, Rauno Leinonen sanoo.

– Tryffeli on niin hirvittävän arvokas, että jos sitä tulee, voi olla, etten malta syödä vaan myyn sen pois. Ehkä maistaa täytyy kuitenkin, Leinonen nauraa.

Talvivaarasta tehtyjä tutkintapyyntöjä on kertynyt vuosien varrella useita. Tutkintapyyntöjä ovat tehneet Kainuun ELY-keskus, useat yksityishenkilöt ja luonnonsuojelujärjestöt. Poliisi on myös oma-aloitteisesti ottanut yhtiön tutkintaan.

Oulun poliisilaitoksen talousrikosyksikkö yhdisti tutkintoja laajaksi kokonaisuudeksi vuoden 2012 kipsisakka-altaan vuodon jälkeen. Tutkintanimikkeenä oli törkeä ympäristön turmeleminen. Esitutkinta valmistui tämän vuoden alussa.

Kahden syyttäjän voimin tehtävän syyteharkinnan piti valmistua jo keväällä, mutta aineiston laajuuden vuoksi aikataulu venyi.

Talvivaaran toiminnan aikana useiden lähijärvien kunto on heikentynyt huomattavasti ennakoituja suurempien päästöjen takia. Yhtiö ei ole myöskään saanut kuntoon vakavasti epätasapainossa olevaa vesitalouttaan.

Esitutkinta-aineistoa kertyi useita tuhansia sivuja. Esitutkinnassa epäiltyjä oli 18 henkilöä, muun muassa Talvivaaran nykyinen toimitusjohtaja Pekka Perä ja yhtiötä kipsisakka-altaan suuren vuodon aikana johtanut Harri Natunen.

Syyttäjät ilmoittavat ratkaisustaan maanantaina kello 13 lähetettävällä tiedotteella. Samaan aikaan Kainuun käräjäoikeus laittaa asiasta myös tiedotteen. Tiedotteesta selviää, ketä asiassa syytetään ja mistä.

Syyttäjinä toimivat Kimmo Vakkala Oulun syyttäjänvirastosta sekä Heikki Ylisirniö Itä-Suomen syyttäjänvirastosta.

Helsinkiläinen Juha Salonen lähtee vähintään kerran kuukaudessa kalastusreissulle, jonka tavoitteena on bongata mahdollisimman monta kalalajia. Kysymys on lajikalastuksesta eli fongauksesta. Tavoittena ei ole pyydystää kaloja syötäväksi, vaan kalat kuvataan ja päästetään takaisin vapaaksi.

Lajikalastuksessa kerätään pisteitä

Fongauksen käytännöt vaihtelevat fongaajasta riippuen. Toiset keräävät elämäpisteitä ja toiset nollaavat laskurinsa vuosittain.

– Minä menen tänä vuonna lajimäärässä numerossa 37. Joillain lähipiirini ystävillä lukumäärä on yli neljäkymmentä. Siinä saa jo jonkin verran ajella, kertoo Juha Salonen Suomen lajikalastajien liitosta.

Pyynnin käytännöt vaihtelevat

Toiset lajikalastajat laskevat pisteiksi ainoastaan suusta koukutetut ja mitat täyttävät kalat. Osa taas laskee onnistuneeksi fongaukseksi myös alamittaiset ja esimerkiksi lapiolla tai haavilla pyydetyt kalat. 

Hyväntahtoista kilpailua

Fongausta harrastavat suhtautuvat toisiinsa kannustavasti. Laji onkin tutustuttanut kaloista innostuneita ihmisiä toisiinsa ympäri Suomen.

– Tämä on todella yhteisöllinen harrastus. Reissujen kautta tutustuu uusiin paikkoihin ja uusiin ihmisiin.

Kalamaratonissa lähes kaikki keinot on sallittuja

Lajin harrastajat tapaavat vuosittain kalamaraton-kilpailussa. Parhaimmillaan mukana on ollut 70 joukkuetta. Kisassa yritetään saada vuorokauden aikana mahdollisimman monta kalalajia. Kisassa saa liikkua vapaasti millä tahansa kulkuvälineellä. Veneestä ei saa kalastaa, mutta veneellä saa vaihtaa paikkoja.

– Me voitimme viime vuonna 32 kalalajilla. Kalastimme yli 20 eri paikassa. Kyllä siinä pitää tuntea vedet, että miten kalastaa missäkin.

Lintujen syysmuutto alkaa olla vilkkaimmillaan ja syksyn paras aika lintujen tarkkailijan kannalta on nyt käsillä.

Lintuasiantuntija Pirkka Aallon mukaan säiden viileneminen saa yhä useammat muuttolinnut suuntaamaan kohti lämpimämpiä leveysasteita. Jo aiemmin Lapin ovat Aallon mukaan ehtineet jättää ainakin suurinosa lokkilinnuista, kahlaajista ja hyöteissyöjävarpusista.

Nyt lähtöä tekevät varsinkin peipot ja rastaat sekä hanhien, kurkien ja haukkojen kaltaiset isot linnut, Aalto kertoo.

– Vielä aivan viime päiviin asti on alueellamme nähty monia ”kesälintujakin”, kuten pajulintuja, sinirintoja ja haara- ja räystäspääskyjä.

Myös lintuvesillä huomaa syksyn tulon. Kemijärvelläkin voi Pirkka Aallon mukaan yhdeltä seisomalta nähdä toista tuhatta laulujoutsenta.

– Joutsenia ja sorsia on alkanut kerääntyä parhaille lintuvesillemme, ja viime päivinä on laskettu myös suuria isokoskelokerääntymiä.

Lämpimään suuntaavia lintuja voi nyt tarkkailla ympäri vuorokauden.

– Vaelluslinnuista tiaiset ovat aloittaneet liikehdintänsä ja öiseen aikaan liikkeellä ovat etenkin helmipöllöt. Runsas pihlajanmarjasato tulee puolestaan houkuttelemaan taajamiin lähiviikkoina niin rastaita kuin tilhiäkin, Pirkka Aalto sanoo.

Kylmän yön jälkeen moni nostaa kytkintä

Lapissa syksy on ollut verraten pitkä ja lämmin. Siitä on ollut etua muuttosiivekkäille.

– Pitkä lämmin syksy on ollut muuttolinnuille erittäin hyvä, sillä ne ovat voineet kerätä rauhassa energiaa muuttomatkansa rasituksia varten.

Nyt pohjoisessa on kuitenkin siirrytty kylmien öiden aikaan, mikä näkyy vipinänä lintutaivaalla.

– Nyt viimeistään starttaavat sellaiset linnut, jotka vielä ovat sinnitelleet täällä pitkän lämpimän syksyn turvin.

Maanantain vastaisena yönä lämpötilat laskivat Lapissa laajalti pakkasen puolelle. Tänään se näkyy yhä kohonneena muuttoaktiivisuutena.

– Juuri tällaiset yöt kuin viime yö ovat niitä, jotka sitten käynnistävät sen muuton. Ja sittenpä alkaakin tuolla luonnossa tapahtua, kun tuhannet ja tuhannet linnut suuntaavat kohti etelää.

Muuttomatka on rankka, mutta välttämätön

Tuhansien kilometrien muuttomatka on linnuille toisaalta rutiinipuuhaa, toisaalta rankka puristus, josta läheskään kaikki eivät selviä.

– Tiettyjen lajien osalta puhutaan aika isoistakin kuolleisuusprosenteista. Joillakin lajeilla kolmanneskin nuorista voi kuolla ensimmäisen muuttomatkan aikana, Pirkka Aalto toteaa.

Jos nuori lintu selvittää muuttomatkan kerran, on sillä Aallon mukaan parempi ennuste tehdä onnistunut muutto myös toistamiseen.

– Kyllä se niin on. Nuoret on kuitenkin niitä tapaturma-altteimpia niin meillä ihmisillä kuin eläinmaailmassakin. Siinä ne sitten oppivat, kun kerran ovat etelässä käyneet muuttomatkalla. Osaavat sitten välttää ainakin osan niistä vaaroista.

Mutta miksi pohjoisen linnut edes tulevat pohjoiseen, tuhansien kilometrien lentomatkan päähän? Eikö niillä olisi mukava elellä lämpimässä etelässä ympäri vuoden?

Muuttolinnut tulevat, koska niiden kannattaa tulla. Pirkka Aallon mukaan kesä kuumassa etelässä ei helpottaisi linnun eloa, koska eteläisemmillä leveysateilla on jo valmiiksi omat pesivät paikkalintunsa.

– Siellä kyllä mahtuvat talvehtimaan meidänkin muuttolinnut, mutta pesimäaikaan siellä tulisi kiistaa pesimäpaikoista ja ruuasta. Se on johtanut siihen, että osa linnuista eteläisimmiltä leveysasteilta tulee tänne, missä on tarjolla hyvät pesimäpaikat ja ruokaa.