Pellervon taloustutkimuksen mukaan tarhaus on viime vuosina kasvanut useilla sadoilla työpaikoilla vuodessa.

Kunnat Vaasan ja Raahen välillä ovat Pellervon taloustutkimuksen mukaan saaneet tarhauksesta noin 60 miljoonaa euroa verotuloja. Suurin verohyötyjä on Uudenkaarlepyyn kaupunki.

Työpaikat vastaan eettisyys

Turkistarhaus herättää työllisyysvaikutuksistaan huolimatta myös kielteisiä tunteita Suomessa. Aloite turkistarhauksen kieltämiseksi käsiteltiin eduskunnassa kesäkuussa, mutta se ei saanut tuekseen riittävää määrää kansanedustajia. Kansalaisaloitteen takana oli noin 70 000 ihmistä.

Eläinsuojeluliitto Animalia on pitkään toiminut tarhauselinkeinon lopettamiseksi Suomessa. Toiminnanjohtaja Kati Pulli toteaa, ettei työllisyysvaikutus voi määrätä sitä, onko jokin ala eettisesti hyväksyttävä vai ei.

Pulli myöntää, että jos tarhaus lopetettaisiin, kaikki eivät heti löytäisi uutta työtä, mutta vähitellen kyllä.

– Tarkoitus olisi, että tarhaus loppuisi ylimenovaiheen jälkeen. Tarhoja ei lopetettaisi yhtäkkiä. Työpaikkojen syntymiseen tarvittaisiin esimerkiksi valtion tukea.

Yaran Uudenkaupungin lannoitetehdas hakee lupaa kipsikasan pesuun. Huuhtelun tarkoitus on saada veteen liuennut fosfori pois kipsikasasta, ettei se päätyisi mereen.

Kipsikasan ympäristölupa määrää vähentämään mereen päätyvää fosforia. Kasassa on 5 miljoonaa tonnia kipsiä ja 3 800 tonnia fosforia.

- Pesuveden fosfori voidaan käyttää tehtaalla. Samaa vettä myös kierrätetään pesussa, jolloin fosfori jää kiinteässä liukenemattomassa muodossa kasaan, kertoo tehtaanjohtaja Jyri Rantanen.

Vastaavan kasan huuhtelu on tehty Yaran tehtaalla ruotsissa. Siellä saadun kokemuksen mukaan kasan huuhtelu saattaa kestää parikymmentä vuotta.

- Vaikea nähdä, että huuhtelussa olisi mitään riskejä, koska meillä on kokemusta Ruotsista. Pitkällä aikavälillä meillä on tarkoitus saada kipsikasojen fosforipäästöt nollaan, Rantanen sanoo.

Pesun aloittaminen odottaa ympäristölupaa Etelä-Suomen Aluehallintovirastosta.

Tutkija Jouni Salonen nappaa tottuneesti noin 150 gramman painoisen taimenen haavista käsiinsä. Salonen kurkkaa varovasti kalan hengityselimiin. Kirkkaan punaiset kidukset näyttävät maallikon silmään samalta kuin minkä tahansa kalan kidukset.

– Tyhjältä näyttää... Mutta jos täällä on juuri kiinnittyneitä toukkia, niin niitä ei kyllä silmällä näe.

Salonen käärii kalan pieneen muovipussiin, johon on kirjoitettu Nuottijoki. Ristijärven ja Paltamon rajalla mutkitteleva Nuottijoki on yksi Kainuun yhdeksästä joesta, josta on löydetty raakkua. Kolmen vuoden aikana maakunnassa on kartoitettu yhteensä 116 virtaavaa vettä. Kainuun raakut keskittyvät Hyrynsalmen vesireitille.

Salonen ja Jyväskylän yliopiston laboratoriopäällikkö Olli Nousiainen ovat tulleet Nuottijoelle tekemään seurantaa sähkökalastamalla. Lohikalojen kiduksista tutkitaan jäänteitä jokihelmisimpukan toukista. Aiemmin sähkökalastamalla, sukeltamalla ja vesikiikaroimalla on todettu, että joesta löytyy raakkua.

Iso huolenaihe raakun kohdalla on sen lisääntyminen. Suurin osa simpukoista on vanhoja, jopa yli satavuotiaita. Vain yhdestä Kainuun raakkujoesta on löydetty nuoria raakkuja.

Tutkimuksilla mystisestä raakusta saadaan lisää tietoa

Erittäin uhanalainen raakku elää kirkasvetisissä puroissa ja joissa. Syyskuun alussa se purskauttelee toukkia kuorensa sisältä veteen. Toukka hakeutuu taimenen tai lohen kiduksiin ja loisii siellä talven yli. Toukka kasvaa 70 mikrometristä puoleen milliin. Kesän aikana raakun poikanen pudottautuu kalan kiduksista joen pohjaan ja kaivautuu soraan vähintään yhdeksi vuodeksi. Tämän jälkeen toukka aloittaa simpukkaelämänsä.

Miljoonia vuosia vanha laji on kokenut menneinä aikoina kovia. Viime vuosisadan alussa simpukoiden tuottamat helmet rohmuttiin silloiselle eliitille. Sitten Pohjois-Suomessa perattiin puroja ja jokia tukkien uittamista varten.

1950-luvulla ryhdyttiin rakentamaan voimaloita, ja vain vuosikymmen myöhemmin alettiin urakalla ojittamaan suomalaisia soita. Humuksen valuminen vesistöihin tukehdutti osan raakuista.

Lisääntyminen turvattava isäntäkaloilla

Nyt monet joet ja purot vaativat kunnostusta ja simpukan isäntäkalojen kannat elvytystä.

– Jos lohi tai taimen jostain purosta katoaa, raakuilta katoaa lisääntymiseen välttämätön isäntäkala. Myös vieraslajit, esimerkiksi puronieriät, ovat syrjäyttäneet taimenta monissa puroissa. Puronieriä ei näyttäisi sopivan isäntäkalaksi raakulle, Jyväskylän yliopiston tutkija Jouni Salonen kertoo.

Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella yritetään selvittää, miksi raakun isäntäkalat vähenevät. Professori Jouni Taskisen tutkimusryhmässä on kehitetty tekniikkaa, jossa raakun toukkia kokeillaan istuttaa viljelylaitoksien kaloihin. Toukat ovat talven yli kalanviljelylaitoksella. Keväällä toukat isäntäkaloineen viedään vesistöihin ja toivotaan, että raakun poikanen tippuu oikeanlaiseen ympäristöön.

Kiintoaineksen kulkeutuminen jokiin ja puroihin esimerkiksi metsien ojituksen takia on kohtalokasta erityisesti nuorille simpukoille. Käytännössä pohjan lietteet tukahduttavat pienet simpukat hengiltä. Kartoittamalla raakkukohteita yritetään ohjata maankäytön suunnittelua niin, etteivät raakun elinolot enää huonone. Myös jokia ja puroja, joissa simpukoita on, kunnostetaan.

Jokihelmisimpukalla on kulttuurihistoriallista arvoa

Kaupallista arvoa jokihelmisimpukalla ei ole, mutta ekosysteemille raakku on tärkeä. Se puhdistaa vettä ja houkuttelee lohikaloja jokiin. Lajilla on myös kulttuurihistoriallinen arvonsa.

– Kerrotaan tarinoita, kuinka kainuulaiset helmet olisivat päätyneet vaikka Englannin kruunun jalokiviin, sanoo Metsähallituksen projektipäällikkö Outi Isokääntä.

Nuottijoella vietetyn päivän päätteeksi muovipusseissa komeilee yhdeksän kalaa.

Jyväskylän yliopiston laboratoriossa tehtyjen tutkimusten jälkeen selviää, ettei kaloista tällä kertaa löytynyt raakun toukkia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Nuottijoen raakkukanta olisi tyrehtynyt. Tutkija Jouni Salosen mukaan viime kesän toukat ovat pudonneet jo pois. Parin viikon kuluttua alueelle tehdään uusi reissu. Salonen uskoo, että silloin kalojen kiduksista löytyy jo toukkia.

Se on askeleen lähempänä ainutlaatuisen lajin säilyttämistä Suomen luonnossa.

Porilainen Toni Pitkälä oli saada sydänkohtauksen törmättyään lauantaina siivousta tehdessään jättimäiseen perhoseen. Kaupunkialueella talon porraskäytävästä löytyi yli 10-senttinen kuollut perhonen, jonkalaista löytäjä ei ollut nähnyt koskaan.

Pitkälä kiikutti perhosen rikkalapiolla naapurinsa Ossi Saihan arvioitavaksi. Luontoharrastaja Saiha ei ollut koskaan nähnyt vastaavanlaista perhosta.

Saiha otti hyönteisestä kuvan ja lähetti sen perhosharrastajien nettifoorumille. Lajitunnistus tuli pian: kyseessä oli Suomessa äärimmäisen harvoin nähty oleanterikiitäjä eli Daphnis nerii.

– Nuoresta saakka olen luontoa seurannut, mutta tämän kokoluokan perhosta ei ole koskaan tullut vastaan. Mittasin perhosen, siivet levitettynä se on tarkalleen 11 senttiä, Saiha sanoo.

Erittäin harvinainen Suomessa

Oleanterikiitäjästä on Suomessa tehty varma havainto viimeksi 1995 Karviassa Pohjois-Satakunnassa. Varmoja havaintoja näyttävästä perhosesta on tehty aiemmin viisitoista.

Perhosasiantuntija, luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Jaakko Kullberg kertoo, että kyseessä on Suomessa erittäin harvinainen perhonen.

– Oleanterikiitäjä on hyvin näyttävä. Suuren osan aiemmista löydöistä ovat tehneet maallikot. Jos tuollainen perhonen makaa ketarat ojossa kaupungilla, on aika todennäköistä, että se korjataan talteen. Yhtä harvinaista kaksisenttistä perhosta ei huomattaisi. Kyseisen eläimen löytyminen Suomesta on hyvin harvinaista, Kullberg sanoo.

Perhonen elää tavallisesti subtropiikissa. Suomeen tulevat yksilöt ovat yleensä Afrikasta, Saharan eteläpuolelta. Oleanterikiitäjää elää Euroopan lähialueilla myös Lähi-idässä.

Nopea ja raskas vaeltaja

Kullbergin mukaan laji on tyypillinen vaeltaja: kuivilla alueilla sen on ollut pakko sopeutua siirtymään paikasta toiseen.

Kiitäjä onkin hyvin vahvarakenteinen ja nopea. Laji on myös painava, ja museomestari vertaa sen painoa pikkulintuun.

– Oleanterikiitäjä on vaativa otus. Jos lämpötila laskee alle kahdeksan asteen, kaikki oleanterikiitäjät, munat, toukat ja kotelot kuolevat.

Lajina oleanterikiitäjällä ei ole Suomessa elinmahdollisuuksia. Suomeen joutuminen ei silti ole sille aina kuolemantuomio.

– Perhonen voi liikkua pitkiä matkoja: tulla pohjoiseen ja jos sää heikkenee, lähteä takaisin etelämmäs. Olen itse päästänyt muutaman oleanterikiitäjän lentoon Madagaskarilla. Perhonen lähti käsistä arvioni mukaan ainakin 80 kilometrin tuntivauhdilla, Kullberg arvioi.

Yksi mahdollinen syy perhosen päätymiseen Suomeen on myös kulkeutuminen esimerkiksi laivan kuljettamassa kontissa. Lentomatka Suomeen ei ole kuitenkaan mitenkään mahdoton, koska oleanterikiitäjä pystyy Kullbergin mukaan lentämään viikon ilman pysähdyksiä.

– Tämä on nyt sensaatiomaisen harvinainen löytö, mutta Suomen lajiston kannalta kyse on nyanssista. On se silti hurjaa, että perhonen lentää etelästä tänne Suomeen, Kullberg sanoo.

Näyttävä laji

Vakiintuneilla esiintymisalueillaan oleanterikiitäjä on suhteellisen yleinen laji. Sen suosimat oleanterit kasvavat muun muassa purojen varsilla autiomaissa ja puutarhoissa.

– Porista löydetty yksilö on jo vähän haalistunut. Vastakuoriutuneena oleanteriperhonen on lähinnä smaragdinvihreä ja violetti. Täytyy sanoa, että ei siitä perhonen paljon koreammaksi tule, on se aikamoinen komistus, Kullberg sanoo.

Viikonloppuna Porista löytynyt oleanteriperhonen on nyt päätynyt porilaisen perhosharrastajan kokoelmiin.

Sienimaailma on laaja ja hyvin heterogeeninen. Eri lajit vaativat menestyäkseen hyvin erilaisia olosuhteita. Niinpä sienisadon yleisennusteen antaminen on mahdotonta.

– Melkeinpä joka laji on vähän erilainen. Siksi sitä onkin mielenkiintoista seurata, kertoo sienitutkija ja -harrastaja Esteri Ohenoja.

Hellekausi oli joillekin sienille hyvä asia.

– Rihmasto vaatii lämpöä ja itiöemät tulevat esiin kun vähän viilenee, Ohenoja kertoo.

Sateita pidetään sienien ystävänä, mutta liika sade voi olla haitaksi.

– Maa voi vettyä liikaa ja se syrjäyttää happea. Se voi haitata kasvua.

– Jatkuvat kylmät yöt voivat tyrehdyttää sienien kasvun. Nyt kannattaisi ruveta seuraamaan jäkäläkankaita, jota ovat aika hitaita elpymään kuumuudesta ja kuivuudesta.

"Uudet" sienet tekevät tuloaan

Kantarelli ja suppilovahvero tekevät tuloaan Oulun seudulle.

– Ilmeisesti ilmastonmuutokseen liittyen, miettii kokenut sienitutkija.

– Aikaisemmin meillä oli ihan muutama paikka joita ei kerrottu kenellekään.

Ohenoja on varovaisen optimistinen sienisadon suhteen. Sienisadon voi ennustaa vain muutamaksi päiväksi eteenpäin.

Kotimaiset kasvikset ry ja kauppapuutarhaliitto nimesivät tämän vuoden vihanneksiksi erikoistomaatit. Tasalan kasvitarhalla Keminmaassa yrittäjä Auli Tasala halusikin laittaa kasvamaan myös itselleen entuudestaan tuntemattomampia lajikkeita.

Maaliskuussa Tasalan kanssa siemenestä kasvamaan laitettu suklaakirsikkatomaatti otettiin erityisseurantaan ja nyt radion nimikkotomaattia pääsee jo maistelemaan.

Yle Perämeren toimittajat Kati Siponmaa ja Jari Vesa sekä puutarhayrittäjä Auli Tasala kattoivat pöytään iloisen värisiä pallukoita ja alkoivat maistella.

– Mustilla tomaateilla ei ole varsinaista nimeä, vaan se kulkee tämmöisellä KP105 -koodilla, kertoo Tasala.

Ensimmäiseksi suuhun napattu musta tomaatti miellettiin luumumaiseksi.

– Vai onkohan se niin, että silmä valehtee. Kun tämä näyttää vähän luumulta, Vesa pohtii.

Amppeli ampaisee kärkeen

Suklaakirsikka maistuu aavistuksen makeammallle kuin musta kaverinsa, mutta amppelissa kasvaneet kirsikkatomaatit veivät voiton molemmista.

– Amppeli on kyllä paras tähän mennessä, maistelijat tuumaavat.

Amppelitomaatin kanssa samaa makumaailmaa edustaa tavallinen kirsikkatomaatti ja "viherasioiden keltanokat" miettivätkin, kuinka yrittäjä erottaa ne toisistaan?

– No toinen on puolitoista metriä pitkä runkotomaatti ja toinen kasvaa amppelissa toinen ja voihan sitä laittaa nimilaput, Tasala hekottaa.

Välillä kaupan tuote kitusiin

Raati nappaa ennen viimeistä lajiketta maisteluun kaupan hyllyltä löytyviä, kotimaisia kirsikkatomaatteja. Siponmaan suussa ne olivat vielä edellisenä päivänä maistuneet ihan makealle, mutta nyt tuomio tuli kaikista suista yhtäaikaa:

– Puisevia. Makeus puuttuu täysin!

Tasala selvittää, että makeutta ei ehdi muodostua, kun tomaatit poimitaan myyntiin "ei ihan kypsinä". Hänen mielestään itsekasvatetun ja kaupan tomaatin maussa on suuri ero juuri makeuden vuoksi.

"Turbo-tyrni" vie voiton

Viimeisenä lajikkeena Tasala tarjoaa maisteltavaksi oransseja sun gold -kirsikkatomaatteja.

– Näyttää turbo-tyrniltä, Vesa lohkaisee.

Toimittajakaksikko myhäilee tyytyväisenä suu täynnä oranssia makeaa. Yrittäjän oma suosikki kohoaa myös heidän ykköseksi.

– Sun gold on tämän kesän suosikkini. Se on kuin karkkia söisi, Tasala kiteyttää kaikkien ajatukset.

Petoeläimistä kiinnostuneita ulkomaalaisia turisteja on ollut Kainuun karhunkuvauskojuilla tänä kesänä viime vuotta enemmän. Jo viime vuonna tehtiin kävijäennätys esimerkiksi Suomussalmella.

– 80 prosenttia kävijöistä  tänä vuonna oli ulkomaalaisia, jotka saattavat viipyä Suomessa esimerkiksi viikon. Suomalaiset kesämatkailijat viipyvät bongausreissuilla selkeästi lyhyempiä ajanjaksoja, selventää Markku Määttä Suomussalmen Martinselkoselta.

Ari Sääski kertoo Kuhmon Wild Brown Bearista, että heidän asiakkaistaan lähes 95 prosenttia tulee ulkomailta. Kaukaisimmat vieraat Kainuuseen saapuivat Australiasta, Uudesta-Seelannista, Japanista, Kiinasta ja jopa Etelä-Afrikasta.

Kainuun karhut ovat jälleen päätyneet myös kansainvälisen lehdistön sivuille. Esimerkiksi Iso-Britannialainen Daily Mail julkaisi kuvia kainuulaisesta karhuperheestä. Karhunpoikaset saatiin ikuistettua kiipelemässä puissa emon päiväunien aikaan. Kuvaaja Jules Cox oli Daily Mailin mukaan yllättynyt pienten karhujen kiipeilytaidoista. Daily Mailin nettisivulla kommentoijat ovat haltioissaan karhukuvista, ja kehuvat niitä suloisiksi.

Heinäkuussa uutisoitiin tuotantoyhtiö Off the Fencen kuvaavan National Geographicille kolmiosaista luontodokumenttia Kainuun korpimaisemissa.

Kausi oli poikkeuksellinen

Kainuulaisissa eräkeskuksissa on ollut ennätyksellisen vilkasta tänä kesänä.

– Kausi alkoi poikkeuksellisesti jo maaliskuun puolivälissä, sillä karhu pääsi kulkemaan hankia pitkin jo silloin. Karhu liikkuu hangella nopeammin, kertoo Kuhmossa sijaitsevan Wild Brown Bearin yrittäjä Ari Sääski.

Sääsken mukaan ahmat ovat olleet erityisen vilkkaita tänä kesänä, mutta suden kuvaaminen on ollut vaikeaa.

– Ulvontaa on kuulunut, mutta kuvattavaksi niitä ei juuri ole kojuille tullut. Sen sijaan karhut ruukasivat helteiden aikaan uida lammessa, mitä ei aina pääse näkemään, Sääski sanoo.

Kausi Kuhmossa Wild Brown Bearilla jatkuu syyskuun loppupuolelle saakka.

– Toivotaan, ettei tule tuulista syksyä, jotta kuviin saadaan ikuistettua ruska, Ari Sääski kertoo.

Mustikka maistuu karhulle

Viileä kesäkuu ei vaikuttanut karhujen liikkumiseen, eivätkä helteet nekään suoranaisesti vähentäneet karhujen bongausmahdollisuuksia.

– Mustikkasato kypsyi tavallista aiemmin, mikä sai karhut jäämään mustikka-apajille, eikä otsoja kuvauspaikoilla heinä-elokuun vaihteessa siksi niin paljoa tavattu, sanoo Arcticmedian Lassi Rautiainen.

Eräkeskukset Kainuussa työllistävät keskimäärin 6–8 työntekijää vilkkaan kesän aikana.

– Resurssit kyllä riittävät suuremmillekin vierailijamäärille. Täällä on niin paljon tilaa, sanoo Lassi Rautiainen.

Turussa on tiistain aikana satanut vettä 11 millimetriä, mutta Somerolla ja Salossa on satanut runsaammin. Somerolla on vajaan kahden vuorokauden aikana tullut vettä yhteensä yli 70 millimetriä.

– Se on paljon vettä vajaassa kahdessa vuorokaudessa. Jos mietitään, että kesäkuukausina kuukauden keskimääräinen sademäärä on tuo 70 millimetriä, niin näin lyhyessä ajassa se on paljon, sanoo Yle Uutisten meteorologi Toni Hellinen.

Lähivuorokausina sateet jatkuvat Varsinais-Suomessa.

– Loppuviikon sää näyttää samanlaiselta. Pohjois-Euroopan säähän vaikuttaa tuollainen laaja, hidasliikkeinen matalapaineen alue, eli sadetta tai sadekuuroja tulee oikeastaan päivittäin Varsinais-Suomessa loppuviikon ajan. Toki poutaisiakin jaksoja viikkoon mahtuu, mutta yleisilmeeltään sää on sateista, kertoo Hellinen.

Viljan puinnit ovat vaikeutuneet sateista

Epävakaisiksi muuttuneet sääolot haittaavat sadonkorjuuta Lounais-Suomessa. ProAgrian mukaan puinnit ovat vaikeutuneet voimakkaiden ja kuuroluonteisten sateiden seurauksena.

Syysviljojen puinti on Varsinais-Suomessa loppusuoralla, mutta kevätviljojen korjuu on edennyt hitaammin. Mikäli sateet jatkuvat, vaarana on kasvustojen ränsistyminen, homeiden lisääntyminen ja sadon laadun heikkeneminen, kerrotaan ProAgriasta.

Kemin Uleninranta on valittu vuoden vierassatamaksi ja puitteet ovat kunnossa myös Tornion venesatamissa. Purjehtivat toivovatkin nyt, että Metsähallitus kantaisi kortensa kekoon ja kohentaisi rantautumismahdollisuuksia Perämeren kansallispuistossa, sanoo Kemin Purjehdusseuran kommodori Matti Ylipiessa.

– Kun kaupungit ja yksityiset ovat pistäneet paikkoja kuntoon niin Metsähallitus saisi nyt aktivoitua ja laittaa tänne esimerkiksi yhden retkisataman lisää. Nythän Kemin lähellä on ainoastaan Sarvi, Ylipiessa kertoo.

Ylipiessan mukaan Selkä-Sarven kapasiteetti on tällä hetkellä hyvin rajoitettu.

– Veneet ovat nykyään suurempia ja jos Sarveen tulee esimerkiksi kymmenen purjevenettä niin se on jo täynnä.

Hirville ominainen laidunpaikalta toiselle liikkuminen hankaloittaa hirvikannan laskemista ja metsästyksen suunnittelua.

Liikenteen sekaan eksynyt hirvi voi aiheuttaa vakavia onnettomuuksia.

Hirvikolareiden määrä ja hirvikannan koot ovat yhteydessä toisiinsa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Jyrki Puseniuksen mukaan.

– Vuosituhannen alussa hirvikanta oli huipussaan. Hirviä oli Suomessa vajaat 150 000 ja kolareita tuli reilusti yli 3000 vuodessa.

Hirvikanta on puoliintunut 15 vuoden aikana. Hirvien aiheuttamia liikenneonnettomuuksia tapahtuu nykyään alle 1500 vuodessa.

– Pohjois-Karjalan hirvikanta on tällä hetkellä asetettujen tavoitteiden mukainen. Täällä elää noin 5000 hirveä, kertoo Pusenius.

Ihminen voi kohdata hirven myös ollessaan marja- tai sienimetsässä. Yleensä hirvestä ei ole ihmiselle uhkaa.

– Tuskin ne kimppuun provosoimatta hyökkäävät. Kiima-aikana hirvi voi käyttäytyä arvaamattomasti ja en neuvoisi hakeutumaan niiden lähelle silloin, toteaa Pusenius.

Hirvien kiima-aika alkaa syyskuussa ja päättyy lokakuun puolella.

Naarashirvet voivat antaa sorkillaan koviakin tällejä vasoja suojellessaan.

Maapallon uusiutuvat luonnonvarat on tämän vuoden osalta syöty tänään, ilmoittaa Maailman luonnonvarojen tilaa tutkiva järjestö. Global Footprint Network kerää joka vuosi valtavan tietomäärän maailman luonnonvarojen tilasta ja kulutuksesta.

Tietojensa perusteella Järjestö suorittaa monimutkaisen laskelman, jonka avulla saadaan selville, milloin vuoden uusiutuvat luonnonvarat loppuvat ja ihmiskunta siirtyy ylikulutukseen. Tänä vuonna päivämäärä oli 19.8. Tämän vuoden loppuun saakka maapallolla eletään uusiutuvien luonnonvarojen osalta velaksi, laskee Global Footprint Network.

Ylikulutus kiihtyy, vuonna 2000 laskettiin luonnonvarojen riittäneen parisen viikkoa pitempään.

Järjestön laskelmissa seurataan maapallon tilaa kuuden tekijän kautta. Ne ovat ilmastopäästöt, viljelysmaa, laidunalueet, kalastus, metsämaa ja rakennetut alueet.

Ylikulutuksen seurauksena Global Footprint Network toteaa ihmiskunnan kaiken aikaa heikentävän omia tulevaisuudennäkymiään. Tämä tarkoittaa käytännössä mm. ilmastonmuutoksen etenemistä, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien sukupuuttoja, viljelysmaiden laadun heikkenemistä ja kalakantojen hupenemista.

Maapallo ja sen luonto tuottavat kaiken aikaa uusiutuvia luonnonvaroja. Laskelmissa niiden määrä arvioidaan ns. globaalihehtaareissa (ts. biokapasiteettihehtaareissa), mikä tarkoittaa hehtaarin kokoista aluetta, jonka uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto vastaa maapallon keskiarvoa. Tutkijoiden mukaan jokaiselle maapallon asukkaalle riittää keskimäärin noin 1,7 biokapasiteettihehtaaria.

Suomen tilanne hyvä, mutta synnit ulkoistettu ulkomaille

Myös suomalaiset käyttävät luonnonvaroja runsaasti. Suomen talojen lämmitys, liikenne ja teollisuus aiheuttavat runsaasti ilmastopäästöjä, ja Suomeen tuodaan ulkomailta paljon tuotteita, joiden tuotanto kuluttaa luonnonvaroja. Suomi on siis tavallaan ulkoistanut ongelmansa.

Suomalaiset ovat maailman eniten käyttävien kansojen joukossa. Suomen ekologinen jalanjälki on kestämättömällä tasolla, tutkijat toteavat.

Jos Suomi irrotettaisiin muusta maailmasta, eli jos Suomen ulkomaankauppa ja turismi jätettäisiin huomioimatta, tilanne olisi paljon parempi. Suomi tuottaa itse jokaista asukastaan kohden 12 biokapasiteettihehtaaria. Niistä asukkaat kuluttavat vain kuusi. Tämä johtuu siitä, että Suomi on laaja ja harvaan asuttu.

WWF: Suomen siirryttävä sähköautoihin

Ympäristöjärjestö WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen pitää Suomen olennaisimpana ongelmana kasvihuoneilmiötä kiihdyttäviä ilmastopäästöjä. Noin puolet Suomen ekologisesta jalanjäljestä on seurausta ilmastopäästöistä.

Yle Uutiset kysyi Luukkoselta kommentteja Global Footprint Networkin käyttämän selvityksen osa-alueisiin.

Viljelysmaat ja metsät ovat Luukkosen mielestä Suomessa melko hyvin hoidettuja. Metsät sitovat runsaasti hiilidioksipäästöjä, eikä metsäkatoa ole nähtävissä. Viljelysmaita ei ylikuormiteta. Jos viljelysmaasta halutaan lisää tuottoa, olisi lannoitusta lisättävä, mikä aiheuttaisi muunlaisia ongelmia.

Laidunmailla ei ole ekologisen jalanjäljen osalta juuri merkitystä Suomessa. Luukkosen mukaan laitumia voisi olla enemmänkin, koska monet niillä viihtyvät eliöt ovat harvinaistuneet laidunmaiden metsittymisen takia.

Myös kalastus on Luukkosen mielestä hoidettu Suomessa hyvin. Kotimaisen kalan ja eritoten järvikalan käyttöä tulisi lisätä. Suomessa on käyty kiistaa lohen pyyntikiintiön koosta, mutta globaalilla mittarilla tämä ongelma on pieni, Luukkonen toteaa.

Rakennetut alueet laajenevat yhtä lailla Suomessa kuin muuallakin Maapallolla, mikä kaventaa luonnontilaisen ympäristön elintilaa. Tämä on asia, johon on kiinnitettävä huomiota, mutta kokonaisuudessa ongelma on suhteellisen pieni, arvioi Luukkonen.

Suomen osalta Luukkosen mielestä on olennaista vähentää ilmastopäästöjä. Tässä ratkaisu on siirtyä uusiutuvaan energiaan, kuten aurinko- ja tuulivoimaan, suojelujohtaja painottaa.

Liikenteessä on edessä merkittävä muutos, Luukkonen uskoo. Hänen mielestään biopolttoaineella ei voida koskaan kunnolla korvata tavanomaisia liikennepolttoaineita. Tästä syystä on tärkeää siirtyä henkilöautojen osalta sähköautoihin, joiden akut ladataan uusiutuvaa energiaa käyttävien voimaloiden sähköllä. Polttomoottoriautot ovat harvaan asutussa maassa suuri ilmasto-ongelma, mutta ongelma poistuu, jos autot eivät aiheita ilmastopäästöjä, Luukkonen muistuttaa.

Viljapelloilla on hiljaista. Osa pelloista on jo sängellä, toisilla taas vilja vielä lainehtii.

– Tämä alkaa olla puitavissa. Nyt se on sateesta märkää, mutta lähellä rupee olemaan, hollolalainen maanviljelijä Kalle Sipilä sanoo ja hienontaa juuri pellosta nyppäämäänsä vehnäntähkää kämmeniensä välissä.

Sipilä viljelee toistasataa hehtaaria viljaa. Tänä vuonna pelloissa kasvaa vehnän lisäksi ruista ja mallasohraa.

Viljelijä odottaa kohtuullisen hyvää satoa. Se miten käy, riippuu kuitenkin ilmoista.

– Viikon päästä on tarkoitus puida. Nyt toivon kuivia säitä, jotta puiminen on ylipäänsä mahdollista.

Peltoja vielä puimatta

ProAgrian kasvutilannekatsaus kertoo, että pääosa rukiista on jo puitu koko maassa. Syksyllä kylvetystä vehnästä vain Hämeessä on saatu lähes koko sato korjattua.

Muualla maassa syysvehnäpelloista on puimatta vielä noin viidennes.

Kevään myöhäiskylvöt toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa kärsivät kosteasta alkukesästä. Sipiläkin sanoo, että kesä olisi voinut olla viljoille parempi.

– Jos peltojen ojat olivat vähänkin huonossa kunnossa, se näkyi pellolla. Varsinkin ohra kärsi märästä ja kylmästä aika paljon.

Kesän viljasato näyttää vielä hyvältä. ProAgria Etelä-Suomen asiantuntija Jari Keräsen mukaan sadosta on tulossa normaalin tasoinen.

Kalle Sipiläkin on tyytyväinen tähän mennessä korjatun viljan määrään ja laatuun, mutta seuraa huolestuneena tulevien päivien sääennusteita.

– Sato näyttää tähän asti näyttää laadullisesti ja määrällisesti kelvolliselta, mutta tulevat säät ratkaisevat paljon. Monta päivää sadetta ei enää kärsisi. Sitten laatu alkaa huonontua.

– Pahimmillaan vilja alkaa itää peltoon, se saadaan korjattua huonosti ja tulee laatutappiota. Se on rehuviljaa sen jälkeen. Jos ennusteet toteutuvat niin kuin ne on pahimmillaan laitettu, surkealta rupeaa näyttämään. Nyt se on luvannut vähintään viikon vettä ja sitä ei tässä vaiheessa kaivattaisi ollenkaan, Sipilä sanoo.

Lestijärven ympäristöyhdistyksen kunnalle lähettämän kirjeen mukaan hakevoimala on pilannut keskustaajaman ja aiheuttanut korvaamatonta vahinkoa ympäristölle. Kunta on hakevoimalan suurin asiakas.

Ympäristöyhdistyksen mukaan hakeosuuskunta haaskaa rahaa epävarmoihin kokeiluihin ja viimeisimpänä kokeiluna "veden polttaminen" on osoittautunut fiaskoksi. Yhdistyksen mukaan hakeosuuskunta polttaa vanhoilla ja alimitoitetuilla kattiloilla haketta ylikierroksilla, jolloin palaminen on epätäydellistä. Sen seurauksena noki ja puoliksi palanut hake likaavat ympäristöä. Yhdistys kuvailee, että kesälläkin kirkonkylän asukkaiden pitää asua savuavan nuotion ympärillä.

Ympäristöyhdistyksen kritiikin mukaan hakevoimalan kaksi kokeilua on päättynyt epäonnistumiseen. Mikäli investoinnit olisi käytetty perinteiseen polttotekniikkaan savukaasujen puhdistukseen, ei päästöongelmia yhdistyksen mukaan nyt olisi.

Lestijärven hakeosuuskunta on laatinut selvityksen haittojen vähentämiseksi. Siinä korostetaan muun muassa säännöllistä tuhkanpoistoa ja nuohousta, mahdollisimman hyvien polttoaineiden ja kovilla pakkasilla öljykattiloiden tukikäyttöä.

Kunta aikoo selvittää asiaa seuraavan kunnanhallituksen kokoukseen mennessä ja neuvottelee asiasta hakeosuuskunnan kanssa.

Sinisorsan poikastuotto on hyötynyt leudosta talvesta. Sen sijaan jouhisorsan, heinätavin ja tukkasotkan kannat ovat taantuneet jo useita vuosia.

Vesilinnut viihtyvät monimuotoisilla kosteikoilla, joilla on linnuille sekä hyviä ruokailumahdollisuuksia että suojaa.

Suomen yli 300 000 metsästäjästä reilut 100 00 osallistuu sorsastukseen, joka kestää elokuun 20. päivästä joulukuun loppuun.

Vesilintuja ammuttiin vuonna 2013 yli 500 000 yksilöä. Yleisin saalislaji oli sinisorsa, joita saatiin saaliiksi noin 282 000 yksilöä.

Valvontaa Oulujärvellä

Poliisi ja Metsähallituksen erätarkastajat valvovat jahdin sujumista. Oulun poliisilaitoksen alueella valvontaa suunnataan erityisesti suosituille jahtialueille Hailuotoon,
Liminganlahdelle ja Oulujärvelle. Valvonnassa kiinnitetään erityisesti huomiota metsästyslain ja rauhoitusalueiden yleiseen noudattamiseen sekä veneilyn turvallisuuteen.

Jahtiin lähtevien metsästjien on hyvä pitää mielessä myös rajoitukset. Esimerkiksi metsähanhen metsästys on kielletty koko maassa.

Metsästysrajoituksen tavoitteena on vähentää Suomessa pesivän taigametsähanhen kantaan kohdistuvaa metsästyspainetta sekä pesimäalueilla että muuton aikaisilla levähdysalueilla.

Suomessa poistuu vuosittain käytöstä 50 000 tonnia renkaita, mutta mihin ne päätyvät? Uudet renkaat autoonsa vaihtaneella siilinjärveläisellä Erkki Saarijärvellä on aavistus asiasta.

– Ymmärtääkseni ne murskataan ja niitä käytetään tienrakennustöihin ja täyttövalleihin, hän arvelee.

Saarijärvi arvaus osuu oikeaan. Käytöstä poistettuja renkaita on perinteisesti käytetty niin ikään räjähdemattoina ja meluvalleissa, nykyisin myös esimerkiksi urheilu- ja leikkikenttien pintarakenteissa.

Erityisen paljon renkaita on kuitenkin käytetty kaatopaikkojen rakenteissa. Ensi vuoden jälkeen se ei enää onnistu, sillä uusi kaatopaikka-asetus kieltää niiden käytön kaatopaikan sisäisissä rakenteissa.

– Se tarkoittaa sitä, että meillä on noin 35 000–40 000 tonnia rengasta, jolle pitää löytää uusi hyötykäyttökohde, sanoo Suomen Rengaskierrätyksen toimitusjohtaja Risto Tuominen.

Rengasrouhe biosuodattimena

Yksi lupaavalta vaikuttava käyttökohde on vedenpuhdistus, jota parhaillaan testataan Kiteen Kesälahdella.

Käytetyistä autonrenkaista on tehty kämmenen kokoista rouhetta, jota on pakattu kangassäkkeihin. Säkeistä on puolestaan tehty patovalli, jonka läpi peltojen valumavedet virtaavat.

Konsulttiyhtiö Apila Groupin ympäristöasiantuntijan Sanni Piston mukaan ideana on se, että rengasrouheen pinnalle syntyy ravinteita keräävien mikrobien kerros. Rengasrouheen avulla vedestä saadaan poistettua typpeä ja poikkeuksellisesti myös fosforia.

– Rengasrouhe ei sinällään puhdista, vaan sen pinnalla olevat mikrobit, hän selittää.

– Rouhe toimii hyvänä kasvualustana tälle mikrobikasvustolle.

Rouhesäkeistä padon omille mailleen rakennuttanut maanviljelijä Erkki Lindeberg on kokeilusta innoissaan.

– Tällaisella yksinkertaisella tavalla, joka ei asennuksen jälkeen vie maanviljelijän aikaa, voidaan parantaa vesistöjen laatua.

Rajana vain mielikuvitus

Rengasrouhetta on testattu aiemmin jätevedenpuhdistuksessa Heinolassa, ja syksyllä sitä tutkitaan omakotitalon maakenttäsuodattamossa Keuruulla.

Toimitusjohtaja Risto Tuomisen mukaan pelkästään vedenpuhdistus ei kuitenkaan riitä korvaamaan renkaiiden kaatopaikkakäyttöä.

– Me arvioimme siihen menevän tulevaisuudessa renkaita noin 10 000 tonnia.

Tarvitaan siis lisää ideoita. Sanni Piston mielestä yhtenä käyttökohteena saattaisi olla esimerkiksi kaaasujenpuhdistus teollisuudessa.

– Hajuhaittoja voitaisiin ehkä pystyä hallitsemaan rouheen avulla.

Piston mukaan uusien käyttökohteiden rajana on vain mielikuvitus.

– Jos ajatus tuntuu hyvältä, niin kyllä sitä pyritään kokeilemaan. Tavalla tai toisella.

Karhu huitaisi miestä kerran takareiteen ja kaatuessaan mies satutti hieman polviaan. Yhden valehyökkäyksen jälkeen karhu oli poistunut metsään. Poliisi sai Mikkelin riistanhoitoyhdistykseltä tiedon, että aiemmin päivällä samaisella alueelta oli nähty emokarhu ja kolme pentua.

Keskiviikkona alkaa puolestaan karhunmetsästys. Etelä-Savoon on myönnetty seitsemän karhunkaatolupaa, joista 4 koskee vakituista kannanhoitoaluetta ja 3 levittäytymisvyöhykkettä.

Karhunkaatolupien määrä on pienempi kuin viime vuonna, jolloin maakuntaan myönnettiin 16 karhunkaatolupaa. Syynä on kannan pienentyminen alueella.

Suomessa saa tänä syksynä kaataa yhteensä 115 karhua. Itä-Suomen vakiintuneella kannan hoitoalueella karhuja saa kaataa 49.

Hiljattain suomalaiset tutkijat ovat tunnistaneet kaksi tieteelle aiemmin tuntematonta sienilajia. Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijoiden uudessa kirjassa esitellään kuusilehdoissa kasvava pohjankimppuhaprakas ja kuivissa kangasmetsissä viihtyvä tuhtihaarakas.

– Ne ovat lajeja, jotka varmasti ovat olleet täällä siitä asti, kun metsiä on ollut, kertoo sieniasiantuntija Tea von Bonsdorff Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Esimerkiksi tuhtihaarakas ei kuitenkaan ole sienestäjille uusi tuttavuus. Suuri ja keltainen sieni vain tunnettiin aiemmin väärinymmärryksen vuoksi samankaltaisen lajitoverinsa nimellä.

– Keltaisia haarakkaita on käytetty ruokasieninäkin. Ei ole täsmälleen vain tiedetty, mitä lajia syödään, Bonsdorff selvittää.

Erilaisia sieniä on listattu Suomessa noin kaksituhatta, mutta todellisuudessa lajimäärä on tutkijoiden mukaan huomattavasti suurempi.

Tieto sienilajien kirjosta karttuu hitaasti, sillä tutkijan työ uuden lajin tunnistamiseksi ja nimeämiseksi vie yleensä vuosia.

Täysin uusiakin lajeja metsiin ilmestyy ilmastonmuutoksen myötä.

– Ilmaston lämpeneminen tuo etelästä sellaisia lajeja, jotka eivät ole pystyneet täällä kasvamaan ja lisääntymään aiemmin, sieniasiantuntija Bonsdorff toteaa.

Innokkaat maastopyöräilijät ovat hakeneet haamuretkeilijöiksi. Ensimmäisen päivän aikana hakemuksia tuli noin 70, mikä on reilusti odotettua enemmän.

– Odotimme kymmentä hakemusta kahdessa viikossa, mutta saimme jo aloituspäivänä seitsenkertaisen määrän, Metsähallituksen luontopalvelujen vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Eveliina Nygren kertoo.

Haamuretkeilyideaa on jo kokeiltu. Viime vuonna Metsähallituksen hallinnoimilla reiteillä seikkaili 12 mysteeriretkeilijää, joilta sitten kerättiin palautetta. Haamuretkeilijöiden tärkein tehtävä on palautteen ja kehittämisideoiden antaminen muun muassa reiteistä ja taukopaikoista. Palautetta voidaan antaa vaikkapa blogin muodossa.

– Toivomme palautteen olevan kokonaisvaltaista. Suunnittelusta alkaen kotiinpaluuseen saakka. Haamuretkeilijät voivat kertoa myös palautejärjestelmän toimivuudesta, Nygren sanoo.

Haamuretkeilijä saa valita kohteen itse, Metsähallituksen hallinnoimia reittejä on esimerkiksi Hossassa, Syötteellä ja Hämeenkankaalla. Edellisvuonna hamuretkeilijät saattoivat käydä kokeilemassa useampiakin reittejä.

Kuka tahansa voi olla haamuretkeilijä

Metsähallituksen sivuilla löytyvään hakemuksessa kerrotaan, onko hakija aloittelija, satunnainen harrastaja tai aktiivikäyttäjä.

– Aktiivinen maastopyöräilijä tai retkeilijä voi olla kriittisempi palautteenantaja. Erilaisia haamuretkeilijöitä halutaan, sillä siten saamme palautetta eri näkökulmista, Eveliina Nygren kertoo.

Oli retkeilijän kokemustaso sitten mitä tahansa, varusteet täytyy olla omasta takaa.

Metsähallitukselta odotetaan haamuretkeilijöitä reiteille pian. Retket ajoitetaan yleensä syksyyn tai kevääseen. Haamuretkeily alkaa tänä syksynä, mutta sen on tarkoitus jatkua ensi vuonnakin.

– Aktiivisimmathan saattavat käydä pyöräretkellä maastossa talvellakin, Eveliina Nygren Metsähallituksesta sanoo.

Vesilintujen metsästys käynnistyy keskiviikkona. Metsähanhen metsästys on kielletty alkavalla metsästyskaudella koko maassa.

Merihanhea saa metsästää Oulun rannikkoalueilla. Merihanhen metsästys on kielletty Haapajärven, Haapaveden, Kärsämäen, Nivalan, Pyhäjärven, Pyhännän, Reisjärven, Siikalatvan ja Utajärven sekä Koillismaan kunnissa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kannanarviointipäällikkö Pekka Helle odottaa rauhallisin mielin metsästyskauden alkua.

– Kaudesta näyttäisi tulevan kohtalaisen hyvä. Erityisesti sinisorsia on tänä vuonna erityisen  paljon, Helle toteaa.

Sinisorsia viime vuotta enemmän

Keskiviikkona puoliltapäivin käynnistyvään metsästykseen odotetaan osallistuvan tänä syksynä reilut 100 000 metsästäjää.

Viime vuodesta sinisorsamäärä on kasvanut arviolta kolmanneksen. Viime vuonna vesilintuja ammuttiin Suomessa yli puoli miljoonaa kappaletta, joista sinisorsia lähes 300 000.

Myös karhunmetsästys alkaa keskiviikkona.  Poronhoitoalueella saa kaataa enintään 42 karhua. 

Myyräkuumetapauksia on tänä vuonna todettu koko maassa eniten Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan Pohjois-Savossa on tänä vuonna ollut 244 myyräkuumetapausta, joista valtaosa todettiin tammi–helmikuussa.

Viime vuonna myyräkuumeeseen sairastui yli 1 600 suomalaista ja tapauksista puolet todettiin marras–joulukuussa. Eniten tapauksia todettiin tuolloinkin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella, yli 300.

– Itä-Suomessa myyräkuumetapauksia tulee ilmi aika paljon, ja siihenhän se liittyy, että myyriäkin on paljon. Tällä hetkellä myyriä ei ole kuitenkaan erityisen runsaasti, eikä tautitapauksissakaan ole kyse epidemiasta, Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Otso Huitu kertoo.

Myyräkuume tarttuu yleensä puuliiteristä

Myyräkantojen ennustetaan saavuttavan jonkinasteisen huipun tänä syksynä eteläisessä Suomessa, mutta myyrien määrissä on huomattavaa alueellista vaihtelua.  Metsäntutkimuslaitoksen myyräseurannat keväällä 2014 osoittivat, että Savossa myyriä esiintyy paikoin vähemmän kuin mitä viime syksynä ennakoitiin.

– Vielä en osaa sanoa tämän hetken tilanteesta tarkemmin. Syksyn myyräseuranta on vasta alkamassa. Tietoa myyräkannasta saadaan lokakuun loppuun mennessä, Huitu kertoo.

Myyräkuumeen aiheuttaa Puumala-virus, jota luonnossa kantavat metsämyyrät. Yleisin tartuntapaikka on puuliiteri tai jokin muu ulkovarasto, jossa on myyrien tuoreita eritteitä. Virus ei tartu ihmisestä toiseen.

Tauti saattaa aiheuttaa rajujakin oireita, mutta on hyvin harvoin hengenvaarallinen. Silti tauti on vakava. Israelilaistutkija kuoli myyräkuumeeseen Keski-Suomessa noin viikko sitten.