Elokuun alusta puoliväliin asti on paras aika tarttua saksiin ja lannoitepussiin, jotta omenakääpiöpuu kukoistaa ensi vuonna.

– Leikkaus täytyy tehdä nyt, jos haluaa keväälle uusia oksia, puutarhuri Leif Blomqvist Blomqvistin taimistolta Pedersörestä ohjeistaa.

– Kääpiöomenapuista ja vanhoista isommista omenapuista kannattaa karsia ylimääräiset versot pois seuraavien kahden viikon aikana. Jos karsimisen hoitaa nyt, puuhun ei synny vesiversoja. Niitä tulee valtavasti, jos leikkaamisen jättää keväälle.

Taudeille ja tuholaisille alttiit vesiversot nousevat puun rungosta tai vanhojen oksien piilevistä silmuista. Ne kehittyvät usein myös leikkaamisen seurauksena.

Blomqvist neuvoo leikkaamaan puun runkoa päin kääntyneet versot ensimmäisenä, sillä ne tekevät puun liian tuuheaksi. Leikkaus on erityisen suositeltavaa helteillä.

– Karsiminen auttaa puuta, koska silloin siinä on vähemmän pintaa, josta neste haihtuu.

Kääpiöomenapuun latvaa ei Blomqvistin mukaan saa leikata ollenkaan sen heikon kasvuvoimakkuuden vuoksi.

Lannoitus kuntoon

Blomqvist neuvoo tekemään myös syyslannoituksen mahdollisimman pian, jotta ravinteet ehtivät vaikuttaa. Lannoitteen sulaminen ja juureen asti meneminen eivät tapahdu hetkessä.

– Jos lannoituksen tekee elokuun alussa, se ehtii vaikuttaa. Kääpiöomenapuu tekee nyt kukkaa ensi vuodeksi ja se tarvitsee syyslannoitteesta saatavaa kaliumia ja fosforia. Lannoitteessa ei saa olla typpeä.

Lannoitus tulee tehdä yhtä pitkälle alueelle kuin puun oksat yltävät. Blomqvist tietää konstit, joilla lannoitteen saa imeytymään nopeasti.

– Se kannattaa sekoittaa kuumaan veteen ja kaataa kastelukannulla. Nyt on niin kuivaa, että muuten kaikki ravinteet jäävät maanpinnalle.

Mikäli haluaa parhaan sadon ensi vuodelle, on jokaisen kotipuutarhurin ryhdyttävä Blomqvistin mukaan toimeen.

– Oli puussa omenoita tai ei, sakset pitää kaivaa esille.

Porin Yyterin ja Mäntyluodon rajamailla on tehty harvinainen perhoslöytö. Perhosharrastaja Lauri Friman pyydysti keskiviikkona hietaheinäperhosen, jollainen on Satakunnassa havaittu viimeksi 50-luvun lopulla.

– Kerään Porissa perhosia ensimmäistä kertaa, ja havainto on täysin puhdasta sattumaa. Kiitos havainnon merkittävyyden huomaamisesta kuuluu kavereilleni, jotka ihmettelivät hietaheinäperhosen poikkeuksellisen pohjoista esiintymisaluetta, Friman kertoo löydöstä.

"Hieno löytö!"

Perhostutkija, luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Jaakko Kullberg on löydöstä innoissaan. Viime vuosikymmeninä hietaheinäperhonen on esiintynyt vain Suomen etelärannikolla ja Ahvenanmaalla.

– Kyseessä on erittäin hieno löytö. Hietaheinäperhonen on aiemmin ollut paljon laajemmalle levinnyt, mutta pimeillä 50-60-luvuilla harvinaistunut. Levinneisyys keskittyi vain lounaisimpaan Suomeen. 90-luvulta alkaen levinneisyys on pikku hiljaa laajentunut, Kullberg sanoo.

Kullberg kertoo, että hietaheinäperhonen on hyvin kuivien ja lämpimien kallio- ja hietikkoalueiden laji. Yyteriä lähin havainto on viime vuosikymmeninä tehty sadan kilometrin päästä etelämpää. Perhonen on löytynyt viime vuosina myös Saimaan rannoilta.

Laidunmaat tärkeitä perhosille

Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Jaakko Kullberg sanoo, että Yyteristä löytynyt yksilö kertoo lajin runsastuneen ja voivan aiempaa paremmin.

– Laji on levittäytymässä ja sillä on levittäytymispainetta. Hietaheinäperhosen suurin ongelma on ollut laidunmaiden merkittävä väheneminen. Nyt kun ilmasto lämpenee, perhosen elinmahdollisuudet paranevat. Laji voi levitä merenrantaa pitkin huomattavasti pohjoisemmaksikin, Kullberg sanoo.

Kullbergin mukaan tarkkaa syytä perhoslajin leviämiselle on vaikea sanoa. Yleensä syynä on hyvin sujunut edellinen vuosi, jolloin lajin kanta runsastuu aiemmilla esiintymisalueillaan ja syntyy leviämispainetta.

– On hienoa, että jälleen yksi päiväperhoslaji ottaa vahinkoa takaisin, Kullberg sanoo ja viittaa siihen, että erilaiset elinympäristöt ovat vähentyneet ja perhosten lajirunsaus on heikentynyt aiempina vuosikymmeninä.

Seitsemänvuotiaalla Eemeli Mäenpäällä on takanaan elämänsä ensimmäinen koulupäivä Metsolan koulussa Jalasjärvellä. Päivä on ollut jännittävä, mutta koulunaloitusta enemmän ekaluokkalaisen mieli halajaa sunnuntaina alkavaan kyyhkyjahtiin.

Edessä on kolmas syksy, kun Eemeli lähtee isänsä Ari-Pekka Mäenpään kanssa kyyhkymetsälle. Mukana ovat myös ainakin kummisetä ja serkkujen isä.

Silloin mentävä, kun kyyhkyset nukkuvat

Herätyskello soi sunnuntaiaamuna varhain, sillä Eemeli aikoo olla asemissa aamuviideltä.

– Kyyhkyset nukkuvat silloin, joten ne eivät tiedä, missä ollaan, nuori mies perustelee aikaista lähtöä.

Eemeli tietää, miten kyyhkynen narrataan.

– Mennään johonkin ojaan maastovaatteet päällä, kun siinä on muutakin pystyssä niin kuin kukkia, karroja ja nokkosia. Siihen tallataan kohta, mihin voi jäädä, ja kun kyyhkyset lentävät yli, niin ne saa sitten ampua, Eemeli selittää. Hän toimii kyyhkymetsällä isänsä ja tuttaviensa "neuvonantajana".

– Niillä ei oo kenelläkään kiikaria mukana, ja mä oon niin tarkkasilmäinen, että mä näen, Eemeli tietää vahvuutensa.

Saalistavoite "jotain kakskymmentä"

Eemelillä on suuret saalisodotukset.

– Kyllä niitä luulis tulevan jotain kakskymmentä!

– Toivotaan nyt, että se yksi saadaan. Siitä on hyvä lähteä, isä Ari-Pekka Mäenpää tasoittelee. Mutta kyllä ovat toiveet korkealla isälläkin.

– Kyllä nytkin taitaa tulla aika hyvä kyyhkysyksy. Peltoja alkaa olla puituna jo täälläkin. Saamme näin hyviä kyyhkypaikkoja, joten eiköhän niitä jostain löydy.

Ensin perataan ja sitten pannulle

Eemeli kantaa isänsä kanssa vastuun myös siitä, että kyyhkysistä loihditaan maittavia ruokia.

– Ne menevät koko perheen vatsaan, Eemeli nauraa ja kertoo parhaat kokkivinkkinsä.

– Ensin ne perataan ja seuraavana päivänä laitetaan pannulle. Kyllä siitä hyvää tulee!

"Sorsanmetsästys päin vohvelia"

Ekaluokkalainen Eemeli Mäenpää on monipuolinen metsästäjä.

– Kyllä sitä on tullut käytyä jo hirvimetsälläkin. Ei siellä paljon tarvinnut istua.

Mitä eläimiä metsästät?

– Kyyhkysiä, sorsia, jäniksiä, kettuja, hirviä, variksia ja välillä ollaan isän kanssa käyty lintumetsälläkin. Isällä oli viimeksi huono jänistuuri; ei saatu yhtään.

– Sorsanmetsästyksen aloitus menee tänä syksynä ehkä päin vohvelia, kun se on keskiviikko. Pitää mennä kouluun, Eemeli tuumasi koulunaloituspäivän aamuna.

Myöhemmin nuori metsästäjä tuli toisiin ajatuksiin. Hän marssi opettajansa puheille ja pyysi saada olla pois koulusta keskiviikkona 20. elokuuta.

Joka päivä oppii uutta

Ken mielii kunnon metsästäjäksi, Eemelillä on hänelle hyvä neuvo.

– Kun rupee käymään isän kanssa metsällä, niin joka päivä oppii uutta, Eemeli on huomannut.

Vastikään Kempeleessä rottapopulaatio on kasvanut niin, että niistä on päivittäistä haittaa Santamäen ja Niittyrannan asukkaille. Rottien hävittäminen kuuluu kunnan terveysviranomaisten tehtäviin, eikä myrkytystä voi jättää pelkästään asukkaiden harteille.

Yhteistyötä rottien hävittämiseksi tarvitaan Oulun Jätehuollon johtaja Markku Illikaisen mukaan kunnan, sen asukkaiden ja paikallisten yrittäjien kanssa.

– Ei riitä, että rotanloukkuja on siellä täällä. Myrkkylaatikoita pitää olla kymmeniä, Illikainen kertoo.

Jos laajempi haittaeläinpopulaatio pääsee yllättämään, se vaatii kunnan terveysviranomaisten toimenpiteitä. Hävittämistä ei voi lagettaa pelkästään asukkaiden harteille. Rotista päästää eroon vain myrkyttämällä.

– 1990-luvulla Oulussa Kuivasrannan alueella aloitettiin rottasota. Syöttilaatikoita sijoitettiin alueelle kymmenittäin. Näin päästiin toivottuun lopputulokseen, jatkaa Illikainen.

Oulun Jätehuolto kustansi rottasodassa tarvittavat myrkyt. Syöttilaatikoita sijoitettiin Oulun terveystarkastajien kanssa Kuivasrannan alueelle. 

Pirstaleinen vesialueiden omistus hidastaa Vesijärven hoitoa. Vesialueiden omistajien lupa tarvitaan, jos vesialuetta halutaan esimerkiksi niittää tai hapettaa. Kun omistajia on runsaasti, luvan hakeminen on työlästä ja pahimmillaan estää kunnostustyöt.

Vesijärvellä hankalin tilanne on Paimelanlahdella ja Vähäselällä, jossa noin 700 hehtaarin alueella on 70 yksityisomistuksessa ja 40 yhteisomistuksessa olevaa vesialuetta. Yksityisomistuksessa olevat alueet ovat noin puolen hehtaarin kokoisia.

Paimelanlahti ja Vähäselkä ovat pilottikohteina keväällä alkaneessa hankkeessa, jossa selvitetään mahdollisuuksia vesialueiden hallinnon ja omistuksen kehittämiseen.

Suunnitelmia kunnostustöiden helpottamisesta tehdään syksyn aikana. 

Boliden Harjavalta tarkentaa Porin tuotantolaitokseltaan Kokemäenjokeen joutuneen kuparipäästön määrää.

Yhtiön mukaan jokeen on päässyt vain 114,8 kiloa kuparia, kun alun perin keskiviikkona puhuttiin 122 kilosta.

Kuparia on päässyt jokeen useina päivinä. 1. elokuuta jokeen pääsi noin 65 kiloa ja 2. elokuuta noin 43 kiloa. Pintaveden kupariarvot ylittivät ely-keskuksen mukaan hetkellisesti viisinkertaisesti sallitut normit.

Hidasta tiedotusta?

Kupari on vesieliöstölle huomattavasti haitallisempaa kuin Kokemäenjokeen aiemmin heinäkuussa päässyt nikkeli. Nikkelipäästön määrä oli kuitenkin huomattavasti suurempi, 66 tonnia.

Bolidenia on arvosteltu hitaasta tiedottamisesta. Viime viikolla sattuneesta vuodosta kerrottiin julkisuuteen vasta keskiviikkona. Ely-keskus oli saanut asiasta tiedon tiistaina. Porin ympäristöjohtaja kuuli asiasta Yle Satakunnalta keskiviikkona.

– Heti kun asia tuli tietoomme, otimme yhteyttä viranomaisiin. Arviomme oli alkuun, että päästö jää luparajojen alapuolelle. Siksi katsoimme, että ei ollut syytä enempään tiedottamiseen, toimitusjohtaja Timo Rautalahti Boliden Harjavallasta selittää.

Rautalahti korostaa, että kyse oli joka tapauksessa vakavasta poikkeamasta tehtaan toiminnassa. Vuonna 2011 Bolidenilta pääsi Kokemäenjoen veteen 140 kiloa kuparia.

Omenasato näyttää jäävän normaalia pienemmäksi Kaakkois-Suomessa. Syynä tähän ovat kylmä kesäkuu ja alkukesän rankkasateet. Erityisesti rankkasateet kurittivat kukintoja, mikä tuhosi omenasatoa. Näin tapahtui esimerkiksi Järvenpään Marjat ja Omenat -puutarhalla Lappeenrannassa.

– Olemme silti toiveikkaita. Laadullisesti sato näyttää hyvältä, vaikka helle aiheuttaa pintavaurioita omenille, sanoo puutarhan emäntä Pirjo Dahlman.

Osalla puutarhoista kesäomenat ovat jäänet pieniksi. Sen vuoksi ne eivät ole kelvanneet myyntiin, vaan omenista on täytynyt tehdä mehua tai ne on viety peuroille ruoaksi.

– Omenoiden määrä on varmaan pienempi, kun sää oli oikukas, sanoo Seppo Holopainen Holopaisen puutarhalta Lemiltä. Holopaisen puutarhalla kesäomenasadosta neljännes ei kelvannut ykkösluokkaan, mikä on huomattavasti normaalia heikompi tulos. 

Vain ykkösluokan laatuomenat kelpaavat esimerkiksi kauppoihin myyntiin. Normaalisti Holopaisen omenista noin 90 prosenttia on priimalaatua.

Kuivalla säällä omenia tulee kastella

Kaikilla tiloilla ei kuitenkaan kärsitty sateista ja kylmästä yhtä pahasti. Sen sijaan kuivuus teki tenän esimerkiksi Pyhtäällä.

– Määrällisesti omenasato on keskinkertainen, mutta laadullisesti se on heikko, sanoo pyhtääläinen Rune Drockila, jonka tila on erikoistunut mansikan viljelyyn. Drockila ei ehtinyt kuivalla säällä kastella omenapuita tarpeeksi, mikä heikensi sadon laatua.

– Yleisesti omena kyllä tykkää tämmöisestä lämpöisestä säästä.

Omenan satokausi jatkuu aina lokakuulle saakka, jolloin kypsyvät myöhäislajikkeet.

Suurimmat kyyhkysaaliit saadaan Etelä- ja Länsi-Suomessa. Metsästyssaalis on vuosittain yli 200 000 lintua. Kainuun sepelkyyhkysaalis oli viime vuonna lähes 4 000 yksilöä.

Sepelkyyhkyn metsästys on kulttuurimaiseman metsästysmuoto. Linnut metsästetään peltojen laidoilta tai metsiköistä peltojen läheisyydestä. Metsästäjä on hiljaa piilossa ja sepelkyyhkyt houkutellaan ampumaetäisyydelle houkutuslinnuilla.

Muuhun metsästykseen verrattuna kyyhkysten jahtaaminen on helppo metsästysmuoto. Jahti ei vaadi laajoja erämaita, veneitä tai muuta kallista kalustoa, ja hyviä houkutuslintuja on saatavilla helposti.

Sepelkyyhkyt saalistetaan ennen muuttoa

Metsästyksen alkaessa osalla sepelkyyhkyistä pesintä on kesken, koska sepelkyyhky saa useita poikueita kesän aikana. Metsästys tulisi kohdistaa kyyhkyparviin, jotka koostuvat pääosin saman vuoden poikasista ja pesinnän jo lopettaneista aikuisista linnuista.

Elokuun kymmenentenä päivänä alkava metsästyskausi päättyy lokakuun lopussa. Sepelkyyhkysaalis saadaan pääosin metsästyskauden alussa, koska muutto alkaa jo syyskuussa.

Joskus sepelkyyhkyparvissa on myös uuttukyyhkyjä, jotka ovat rauhoitettuja. Uuttukyyhky on sepelkyyhkyä pienempi. Sen siivistä puuttuvat sepelkyyhkylle tyypilliset valkoiset laikut.

Hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun ELY-keskuksesta kertoo, että sääsket kuuluvat isoon kaksisiipisten heimoon. Hyttysten ohella sääski-sanan alle kuuluu siis myös muita kaksisiipisiä hyönteisiä.

Kaikki hyttyset kuuluvat puolestaan sääskiin, ja Suomessa on Leinosen mukaan noin 40 hyttyslajia.

– Suomalaisia kiusaavat alkukesästä erityisesti aedes-suvun hyttyset taiga-, korpi ja metsähyttyset. Loppukesästä ovat liikkeellä aikuisena talvehtivat kirsi- ja horkkahyttyset, Leinonen kertoo.

Psyykelääkkeet pidentävät ahvenen elinikää, ruotsalaiset tiedostusvälineet väittävät uumajalaiseen tutkimukseen viitaten. Tutkijoiden mielestä huoli lääkkeiden päätymisestä vesistöihin on yksipuolinen.

– Meidän pitää muuttaa käsitystämme saastumisesta, ympäristötieteen dosentti Jonatan Klaminder Uumajan yliopistosta sanoo.

Lääkkeiden vaikutuksia arvioidaan niiden myrkyllisyyden perusteella yhteiseurooppalaisin perustein. Uumajalaistutkijat kuitenkin huomauttavat, että eurooppalaisissa kokeissa ei huomioida lääkkeiden mahdollisia hyviä vaikutuksia ympäristöön. Tutkijat osoittivat, että psyykelääkkeet pidensivät ahvenen elinikää.

– Niistä tuli kovempia, vähemmän sosiaalisia, ja ne uskalsivat liikkua suuremmalla alueella ja syödä kaikkea mahdollista. Puhtaassa vedessä niiden käytös oli varovaisempaa ja stressaantunutta.

Jonatas Klaminder varoittaa kuitenkin, että koko ekosysteemin kannalta ahvenien kasvanut rohkeus ei välttämättä ole myönteinen asia.

– Se voi vaikuttaa tavalla, jota emme ole ajatelleet, Klaminder sanoo.

Maailman vanhin ankerias on kuollut, väittää sanomalehti Ystads Allehanda. Ankerias eli perimätiedon mukaan Tomas Kjellmanin kaivossa 155 vuotta.

– Olen surullinen. Muistan sen pienestä pitäen. Nyt se on poissa, Tomas Kjellman kertoo.

Paikallisen kertomuksen mukaan 8-vuotias Samuel Nilsson heitti ankeriaan kaivoon vuonna 1859. Tarina ei kerro syytä tekoon.

Ankeriaasta kehittyi Ruotsissa julkkis. Se esiintyi vuosikymmenien aikana niin lastenkirjassa, sanomalehdissä kuin televisiossakin.

– Ei ole epäilystäkään siitä, että se oli täysin ainutlaatuinen, Thomas Kjellman sanoo.

Ankeriaan kuolema havaittiin tiistaina, kun Thomas ja hänen vaimonsa olivat kutsuneet ystäviään rapujuhliin. Pariskunnan vieraat halusivat nähdä julkkisankeriaan.

– Nostimme kaivonkannen ja näimme, että se on kuollut, Thomas Kjellman kuvailee.

Kjellman tyhjensi kaivon ystävänsä avustuksella, ja he nostivat kuolleen ankeriaan kaivosta. Sen jälkeen Kjellman pisti sen pakastimeensa, josta asiantuntija tulee hakemaan sen tutkimuksia varten laboratorioon Tukholmaan. Tarkoituksena on määritellä ankeriaan tarkka ikä.

– On henkeäsalpaavaa, että se on elänyt kaivossa niin pitkään. Se on ollut siellä kahden maailmansodan ajan, Thomas Kjellman huomauttaa.

Syksyisen jokiherkun nahkiaisen mahdollinen kärsiminen Kokemäenjoen nikkelivuodosta on vielä epäselvää.

Ely-keskus kertoo, että tutkimukset nikkelipäästön vaikutuksista nahkiaisiin on vasta saatu alulle. Suurimman kärsijät tähän mennessä ovat olleet simpukat, joita kuoli Norilsk Nickel Harjavallan päästön jälkeen runsaasti.

Kalojen ja rapujen tilanne vaikuttaa ely-keskuksen mukaan normaalilta. Tutkimuksia jatketaan edelleen, ja esimerkiksi jokiveden uusia nikkelipitoisuustuloksia saadaan ensi viikolla.

Norilsk Nickelin tehtaalta pääsi Kokemäenjokeen 66 tonnia nikkeliä heinäkuussa.

Pomarkunjoen yläjuoksulla on hämmästelty jokiveden poikkeuksellisen matalaa pintaa. Mökkiläiset ja jokivarren asukkaat kertovat veden pinnan laskenee ja myös kaivojen kuivuneen.

Pomarkun kunnan virkamiehet joutuvat levittelemään käsiään ongelman edessä. Vaikutus näkyy joessa Inhottujärvelle saakka.

– Syynä vedenpinnan laskuun on kuiva kesä mutta myös koskioikeudet: Joen pinnan säätely on täysin yksityisen omistajan käsissä. Hänelle on asetettu joenpinnan maksimikorkeus, mutta minimikorkeutta ei ole määritelty, Pomarkun kunnanrakennusmestari Jouni Koskinen sanoo.

Ongelman juuret historian hämärässä

Koskinen toivoo, että tilanne normalisoituisi mahdollisimman nopeasti. Hän kertoo, että koskioikeudet on annettu yksityisille todennäköisesti jo yli sata vuotta sitten. Pomarkunjoessa on ennen sotia ollut myös sähkövoimalaitos, mutta nykyään voimalaitos ei ole toiminnassa.

Koskinen kertoo, että kunnalla ei ole asiaan mitään ratkaisua. Jos ihmisten kaivot kuivuvat kokonaan, paloasemalta saa vettä.

– Lounais-Suomen ely-keskus valvoo lupaehtoja, mutta todennäköisesti sekään ei pysty vaikuttamaan joen pinnan alarajoihin. Viranomaisten on tähän vaikea vaikuttaa, kunnanrakennusmestari Koskinen sanoo.

Niin sanotun operantin ehdollistamisen workshopin tavoitteena on kehittää eläintenkouluttajan taitoja kanojen avustuksella.

Eläintenkouluttaja ja koulutusneuvoja Tommy Wirénin mukaan maailmalla niitä on pidetty 1940- tai 50-luvulta lähtien. Wirén tutustui aiheeseen 90-luvulla, ja kursseja hän on vetänyt kohta 10 vuotta. Opastusta ovat saaneet esimerkiksi Korkeasaaren eläintenhoitajat.

– Kurssilla kouluttajat opiskelevat koulutustekniikkaa. Niitä järjestetään erityisesti silloin, kun kouluttajien pitää oppia nopeasti muokkaamaan käytöstään ja keskittymään oikeisiin yksityiskohtiin.

Wirén kuvaa opetusta eläinkoulutuksen ala-asteeksi tai peruskouluksi.

– Kana on nopea ja yksinkertainen, joten se laittaa kouluttajan uudenlaiseen tilanteeseen. Opettajani sanoi aikanaan hyvin: jos osaat kouluttaa kanaa, osaat kouluttaa auttavasti mitä tahansa eläintä.

Koiraa huomattavasti nopeampi oppija

Vaikka sana yksinkertainen toistuu Wirénin puheessa, se ei tarkoita tyhmää. Esimerkiksi koira on kanaa monimuotoisempi eläin, mutta kana puolestaan oppii koiraa nopeammin. Kanat kykenevät oppimaan ja omaksumaan nopeasti, jos asiat puristetaan tarpeeksi yksinkertaiseen muotoon.

– Saman asian oppimiseen menee kanalla kolme päivää ja koiralla viitisen viikkoa.

Wirén ei siis niele väitettä kanojen tyhmyydestä.

– Se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Olen käynyt jopa satoja kertoja läpi tätä samaa keskustelua, kun kurssilaiset huomaavat kanojen taidot sekä niiden välillä olevat yksilölliset erot.

Oppimisnopeudessa on eroja, mutta kaikki Wirénin kohtaamat kanat ovat oppineet samat asiat.

– Tyhmyys-väitettä kumoaa myös se, että ne muistavat oppimansa varsin hyvin. Kanat eivät ole välttämättä kuukausiin tai jopa vuosiin tehneet tiettyä tehtävää mutta alkavat mahdollisuuden tullen sitä oitis suorittamaan.

Koulutuksessa keskeisessä osassa on ruoka.

– Kanat ovat aina ahneita, jos niillä ei ole kupu täynnä tai seisovapöytä edessään. Näin se tahtoo olla kaikkien eläinten kanssa, jotka ovat oppineet tekemään töitä ruuan eteen.

Mitä kana saa kurssista?

Wirén toteaa, että työpajassa kanojen suorittamat tehtävät ovat varsin haastavia ja moninaisia.  Ne ovat pääosin joko monivalintatehtäviä tai tehtäviä, joissa asioita liitetään toisiinsa.

– Esimerkiksi ensimmäisellä tasolla viidestä opetellaan sitä, miten eläin saadaan erottamaan oikea asia väärästä. Tätä harjoitellaan eri muotoisilla tai eri värisillä esineillä.

Kurssien päätarkoituksena on siis kouluttaa ihmisiä. Hyötyykö kana jollakin tapaa kurssista?

– Ne tykkäävät siitä. Pään aktivoiminen on osa niiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ne saavat virikkeitä, älypelejä ja seuraa. Nämä kanat ovat eläneet varsin pitkään ja terveinä todennäköisesti siksi, että niillä on ollut paljon virikkeitä.

Elokuulle jatkuvat helteet eivät vaikuta lintujen käyttäytymiseen. Haarapääskyt ovat jo eri puolilla Pohjois-Suomea alkaneet kerääntyä parviksi ja valmistautua syysmuuttoon.

– Muutolle lähtö tapahtuu yhtäkkiä: Jonain aamun pihapiirit vain hiljenevät, kertoo luonnonsuojelun aluepäällikkö Pirkko Siikamäki Metsähallituksen luontopalveluista.

Pääskysiä voi nyt nähdä ruokailemassa usein pihapiirien ja peltojen lisäksi tiheissä ruovikoissa. Pääskyperheet lentevät huolettoman oloisina hyönteispyynnissä ja syyskesän ääniin kuuluvat iloinen visertely ja hätääntyneet varoitusäänet.

Siikamäki kertoo, että pääskyn sisäinen muuttovire nousee, kun perhe on saatu siiville, sulkasato ohi ja päivät alkavat lyhentyä. Syysmuutto ajoittuu yleensä elo-syyskuun väliselle ajalle ja paluumuutto huhti-kesäkuussa.

Pääskyset muuttavat Pohjois-Suomesta trooppiseen Afrikkaan Saharan eteläpuolella. Muuttomatkaa kertyy 15-25 grammaa painavalle linnulle jopa yli 10 000 km yhteen suuntaan.

Haarapääsky on yleisin pääskylajimme. Sitä esiintyy yleisesti Peräpohjolan eteläosiin asti, pohjoisempana se on harvalukuinen. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 130 000–180 000 paria.

Lounais-Suomessa on havaittu kaksi susipentuetta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL löysi pentueet kesän tutkimuksissaan.

Toinen pentueista on Köyliössä Satakunnassa ja toinen Pöytyällä Varsinais-Suomessa. Samoilla reviireillä oli pennut 2013, ja Köyliössä syntyi pentuja 2012.

Pentujen tarkkaa määrää ei ole pystytty arvioimaan, mutta reviireillä elävien laumojen koko tarkentuu RKTL:n mukaan syksyn ja talven aikana. 

Lounais-Suomesta on lisäksi saatu kahden susireviirin reuna-alueelta riistakamerakuvaa aikuisesta sudesta ja pennusta. Vielä on epävarmaa, liittyykö havainto aikaisemmin varmennettuihin pentueisiin. Kyseessä voi olla myös kolmas tämän kesän pentue.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Kaliforniaa ja Yhdysvaltojen länsirannikkoa koettelee ankara kuivuus, joka Stanfordin yliopiston tutkijoiden mukaan on pahin sitten 1800-luvun puolivälin kultakuumeen. Sademäärät ovat jääneet keskimääräistä alhaisemmiksi jo kolmantena vuotena peräkkäin.

Pahiten kuivuudesta kärsivät Kalifornian etelä- ja keskiosat. Yhdysvaltain kuivuutta tarkkailevien viranomaisten mukaan koko Kalifornian osavaltion alue on vakavan tai poikkeuksellisen pahan kuivuuden vallassa.

Kaliforniassa asuu lähes 40 miljoonaa ihmistä ja sen talous on maailman yhdeksänneksi suurin. Kalifornian yliopiston tutkimuksessa kuivuuden osavaltiolle aiheuttamien kokonaistappioiden määrän arvioidaan tänä vuonna nousevan jopa yli kahden miljardin dollarin. Jos kuivuus jatkuu vielä ensi vuonnakin, taloudelliset tappiot saattavat nousta jopa viiteen miljardiin dollariin.

Kuivuus on uhka paitsi taloudelle, myös ihmisille. Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA:n mukaan kuivuus ja helle aiheuttavat luonnonkatastrofeista eniten kuolemantapauksia Yhdysvalloissa.

”Meillä ei ole aavistustakaan, milloin sataa seuraavan kerran”

Kalifornian kuvernööri julisti osavaltioon hätätilan jo tammikuussa, ja liittovaltio on julistanut koko osavaltion luonnontuhoalueeksi kuivuuden vuoksi.

Aiemmilla vapaaehtoisuuteen perustuvilla rajoituksilla vedenkäyttö väheni vain noin viidellä prosentilla. Heinäkuun lopulla osavaltion viranomaiset asettivat lopulta pakollisia rajoituksia vedenkäytölle. Esimerkiksi autojen ja jalkakäytävien peseminen ja istutusten kastelu kiellettiin lähes kokonaan. Rajoitusten rikkomisesta seurauksena voi olla jopa tuhansien dollareiden sakko.

– Olemme keskellä yhtä modernin ajan pahinta kuivuutta. Tuhannet pellot, virrat ja joet kuivuvat, ihmiset ja eläimet kärsivät vedenpuutteesta, eikä meillä ole aavistustakaan, milloin sataa seuraavan kerran. On siis viisasta toimia tiukasti, sanoi osavaltion vesihallinnon puheenjohtaja Felicia Marcus, kun rajoitukset julkistettiin.

Stanfordin yliopiston ilmastotutkijan Daniel Swainin mukaan kuivuuden ajatellaan yleensä olevan kausi, jolloin sataa normaalia vähemmän.

– Emme kuitenkaan ajattele, että sateet loppuisivat tyystin. Se on tässä kuivuudessa merkittävää, kyse on monivuotisesta kuivuudesta, joka pahenee ajan kuluessa, Swain sanoi.

Nasan vesitutkija Jay Famiglietti varoitti Los Angeles Times -lehdessä heinäkuun alussa kuivuuden vaaroista.

– Jos normaalia voimakkaampia talvisateita ei tule, vesi loppuu vuodessa tai puolessatoista. Yleisön on ymmärrettävä, että kaikki osavaltion vesilähteet ovat kuivumassa. Kyse on hätätilasta ja siihen on myös reagoitava siten, hän sanoi.

– Jos toimeen ei ryhdytä ja kuivuus jatkuu, vedestä vastaavat viranomaiset eivät voi tehdä juuri mitään. Käyttövettä olisi tulevaisuudessa tarjolla Etelä-Kaliforniassa hyvin rajoitetusti ja paitsi veden, myös elintarvikkeiden ja energian hinta moninkertaistuisi. Samoin edellytykset maataloudelle häviäisivät lähes täysin, Famiglietti jatkoi.

Ilmanlaatu on kuivuuden vuoksi heikentynyt paikoin jopa vaaralliselle tasolle, kun kuivuuden pölyksi muuttama pintamaa pölyää tuulten mukana. Viranomaiset ovat kutsuneet kuivuutta ”lamauttavaksi” ja pyytäneet ihmisiä olemaan valmiita poikkeuksellisiin toimiin veden säästämiseksi.

Vaikka kuivuus ei ole mikään uusi asia Kaliforniassa, vedensäästötoimien hitautta ja myöhäisyyttä on silti ihmetelty laajastikin.

– Kuivuus jatkuu nyt kolmatta vuotta, emmekä tehneet mitään kahtena ensimmäisenä. Käyttäydyimme kuin mitään erikoista ei olisi ollut meneillään, sanoi ympäristöongelmiin erikoistuneen kansalaisjärjestön tutkija Peter Gleick.

Toisaalta kuivuus on luonut uusiakin liiketoimintamahdollisuuksia. Eräs kalifornialaisyhtiö tarjoaa puutarhojen omistajille mahdollisuuden saada ruskeaksi kuivuneet nurmikkonsa jälleen vihertämään: luontoystävällisellä maalilla.

Pahin metsäpalokausi on vasta tulossa

Rutikuivassa maastossa nopeasti leviävät maastopalot ovat polttaneet länsirannikon osavaltioissa jopa tuhansia neliökilometrejä metsää ja lukuisia rakennuksia.

Pelkästään heinäkuun lopulla syttynyt Yosemiten kansallispuistossa riehuva maastopalo on polttanut yli 120 neliökilometriä metsää ja useita rakennuksia. Nyt palo uhkaa jopa kuuluisia punapuumetsiä.

Kalifornian palokunnat oli kesäkuun puoleenväliin mennessä hälytetty sammuttamaan maastopaloja jo yli 2 100 kertaa. Hälytysten määrässä on nousua edelliseen vuoteen nähden 70 prosenttia.

Kaliforniassa varsinainen maastopalokausi, joka sijoittuu yleensä loppukesään ja alkusyksyyn, ei ole edes vielä alkanut. Silti metsäpalot ovat jo nyt yhtä voimakkaita kuin normaalin palokauden lopulla.

Tuhannet maatalouden työpaikat uhkaavat hävitä

Yksi suurimmista vedenkuluttajista Kaliforniassa on maatalous, joka kuluttaa yli 80 prosenttia kaikesta vedestä. Kaliforniassa kasvatetaan lähes puolet Yhdysvaltain hedelmä-, pähkinä- ja vihannessadosta, ja osavaltio tuottaa lähes neljänneksen maan maidosta ja juustosta.

Kalifornian yliopiston selvityksen mukaan kuivuuden aiheuttamat maataloussektorin suorat tappiot voivat nousta jopa 1,5 miljardiin dollariin. Lähes 18 000 maatalouden työpaikkaa voi olla uhattuna.

Kovimmin kuivuus on kohdellut juuri osavaltion tuottoisimpia maanviljelysmaita, eli San Joaquinin laaksoa, joka tuottaa 70 prosenttia osavaltion maatalouden tuotoista.

Neljäs perättäinen kuiva vuosi olisi osavaltion maataloudelle tuhoisa. Maatalousjärjestöjen mukaan jopa tuhansia neliökilometrejä laidun- ja peltomaata saattaisi muuttua käyttökelvottomaksi.

Maanviljelijöiden vaatimukset tilustensa vedensaannin turvaamiseksi kuivuudesta huolimatta herättävät kritiikkiä. Esimerkiksi paljon vettä vaativat manteliviljelmät kuluttavat lähes yhdeksän prosenttia kaikesta maatalouden osavaltiossa käyttämästä vedestä. Vesimäärä riittäisi koko Los Angelesin ja San Diegon alueen vuosittaiseen kulutukseen ja kyseisellä alueella asuu kolme neljännestä koko osavaltion asukkaista.

Tekojärvien pinnat historiallisen alhaalla

Kalifornian vedenjakelu perustuu pitkälti tekojärviin. Lähes kaikkien pinnat ovat laskeneet alle puoleen kokonaiskapasiteetista ja reilusti alle historiallisten keskiarvojen.

Suuren osan Etelä-Kalifornian käyttövedestä tuottavan Yhdysvaltain suurimman tekojärven Lake Meadin pinta on alimmalla tasolla sen rakentamisen jälkeen. Liittovaltion vesihuollosta vastaavan viraston viestintäjohtaja Rose Davis ilmaisi huolensa Lake Meadin vesimääristä Reutersille.

– Tilanne on huolestuttava, sillä miljoonat ihmiset saavat vetensä järvestä. Yksi sademäärältään normaali vuosi ei riitä tilanteen korjaamiseen, pelkästään tänä vuonna järven pinta on laskenut yli kuusi metriä.

Kun kuivuus tyrehdyttää tekojärviin virtaavat joet, yhä enemmän pohjavettä pumpataan asukkaiden tarpeisiin. Normaalisti pohjaveden määrä veden kulutuksesta on noin 40 prosenttia. Nyt joillain alueilla kaikki käyttövesi tulee pohjavesilähteistä ja liiallisen käytön myötä pumppauskustannukset kasvavat ja käyttöön saatavan veden määrä vähenee. Joillain alueilla asukkaat ovat kertoneet pohjavesikaivojenkin pinnan laskeneen kolmanneksella vuoden aikana.

Heinäkuussa oikeuksia kasteluveteen myytiin kymmenen kertaa tavallista kalliimmalla. Vesivarantojen hupeneminen tekojärvissä ja pohjavesialueilla saattaa jopa tyrehdyttää täysin joidenkin pienten asutuskeskusten vedensaannin kuivan kauden lopulla.

Syypää on Naurettavan sinnikäs korkeapaine

Kaliforniassa on välimerellinen ilmasto, mikä tarkoittaa vuotuista lokakuusta maaliskuun loppuun kestävää sadekautta, jota seuraa pitkä lämmin ja kuiva jakso, jolloin ei sada juuri lainkaan. Kolmeen vuoteen kausisateita ei Kaliforniassa ole saatu juuri yhtään. Vuoden 2013 keskimääräinen sademäärä oli alin tilastoitu lukema 118 vuoteen.

Ainakin tammikuusta 2013 Tyynellä merellä paikallaan pysynyt korkeapaine on pitänyt pintansa kuukaudesta toiseen niin sinnikkäästi, että Stanfordin yliopiston ilmastotutkija Daniel Swain antoi sille lempinimen Naurettavan sinnikäs korkeapaine (Ridiculously Resilient Ridge).

Ennusteet rintaman heikkenemisestä ovat osoittautuneet kerta toisensa jälkeen vääriksi. Esimerkiksi kesällä 2013 heikkenemisen merkkejä näyttänyt korkeapaine palasi entistä voimakkaampana seuraavana syksynä, niin että jopa Alaskassa ja pohjoisella napapiirillä mitattiin ennätyslämpötiloja.

Vaikka sadekausi 2013–14 olikin vasta kolmanneksi kuivin tilastoitu, se seurasi kaikkien aikojen kuivinta vuotta 2013 ja keskimääräistä kuivempaa vuotta 2012. Myös lämpötilat ovat olleet poikkeuksellisen korkeita. Viime talvi oli lämpimin tilastoitu ja tästä vuodesta on tulossa kaikkien aikojen lämpimin osavaltiossa. Kalifornian itäreunalla sijaitsevan Sierra Nevadan vuoriston lumipeite jäi vain muutamaan prosenttiin normaalista, eikä jokiin ja edelleen tekojärviin virrannut keväällä juuri lainkaan sulamisvesiä vuorilta.

Tuoko El Niño viimein helpotuksen?

Kuivuuden helpottamisesta ollaan epävarmoja. Monet toivovat El Niño –ilmiön syntyä tulevana talvena, jolloin läntisen Tyynenmeren lämmin vesi virtaisi poikkeuksellisesti itään päin, lämmittäisi yllään olevaa ilmamassaa ja muodostaisi siten ukkosia ja sateita.

Sateiden määrä riippuu kuitenkin muun muassa siitä, kuinka pitkälle itään lämmin vesimassa yltää. Jos lämmin vesi jää Tyynenmeren keskiosiin, seurauksena voi olla jälleen tavallista kuivempi sadekausi.

Tällä hetkellä itäisen Tyynenmeren vesien lämpötila on noussut nopeasti ja voimakkaasti. Tilanne muistuttaa vuosien 1997–98 tilannetta, jolloin El Niño edellisen kerran esiintyi.

Siten vaikuttaisi siltä, että El Niño on todella tulossa ja se ulottuu itäiselle Tyynellemerelle saakka aikaisempien ennusteiden mukaisesti. Kuitenkin esimerkiksi NOAA on vetänyt takaisin aiempia toiveikkaita ennusteita El Niñon saapumisesta. Vaikka El Niño muodostuisi, se olisikin huomattavasti heikompi kuin aiemmin odotettu ja toivottu, eikä toisikaan Kaliforniaan runsaita sateita.

Ja mahdollisesta El Niñosta huolimatta ilmastotutkijat kehottavat Kaliforniaa varautumaan tulevaisuudessa nouseviin lämpötiloihin sekä väheneviin sateisiin ja vesivarantoihin.

Eikä pari ukkoskuuroa riitä Kalifornian pohjavesivarantojen ja tekojärvien täyttämiseen. Ja ennen sadekauden alkua luvassa on vielä kahdesta kolmeen kuumaa ja kuivaa kesäkuukautta – ja etenevä ja voimistuva maastopalokausi.

Kemin Selkä-Sarven saaren kunnostustyöt etenevät hyvässä vauhdissa. Saaren vanhat laiturit otetaan pois ensi viikon torstaina ja uudet laiturit asennetaan sitä seuraavalla viikolla.

– Satama-altaalle ei silloin saa tulla, koska siellä on järeitä koneita töissä. Sen ulkopuolelle voi toki veneen ankkuroida, kertoo valvoja Keijo Mild Metsähallituksesta.

Kunnostustöitä pitkin saarta

Selkä-Sarvessa on kesän aikana kunnostettu rakennuksia sisältä ja ulkoa, rakennettu grillitupa ja aloitettu pitkospuiden purkaminen.

– Saareen raivataan pitkospuiden tilalle luonnonpolku, jonka varrelle tulee alueen kasvillisuudesta ja luonnonhoitotöistä kertovia infotauluja, toteaa Mild.

Saareen kunnostetaan myös rakennus museota varten. Niin sanotusta Jauholan puodista tulee kalastusvälineiden näyttelytila.

Räpin koetilalla Satakunnan Köyliössä kokeillaan uutta menetelmää sinilevää vastaan. Tähän asti nopeasti vaikuttavia keinoja sinilevien torjuntaan ei juuri ole ollut käytettävissä.

Ulkomaisissa tutkimuksissa on kuitenkin äskettäin havaittu, että järviveden vetyperoksidikäsittelyllä voidaan vähentää sinilevien määrää ilman, että muut eliöryhmät kärsivät siitä.

– Itse vetyperoksidi häviää nopeasti vedestä muuttuen vedeksi ja hapeksi., kertoo Pyhäjärvi-instituutin toiminnanjohtaja Teija Kirkkala.

Toimiiko suomalaisissa olosuhteissa?

Vetyperoksidin tehoa sinilevän hävittämisessä kokeillaan nyt myös Pyhäjärvi-instituutin, Räpin koetilalla yhdessä Åbo Akademin ja  serbialaisen Novi Sadin yliopiston kanssa.

Kokeissa Köyliönjärven vettä on otettu säiliöihin, joihin on lisätty eri määriä vetyperoksidia. Vedestä tutkitaan muun muassa sinilevälajistoa ja levässä esiintyviä myrkkyjä.

– Tarkoituksena on selvittää, estääkö vetyperoksidi sinilevien kasvua suomalaisissa olosuhteissa ja voiko se hävittää levää.

Kokeissa tutkitaan myös, poistaako vetyperoksidikäsittely vedessä esiintyvät sinilevämyrkyt ja voiko vetyperoksidilla käsiteltyä vettä käyttää viljelykasvien kastelemiseen.