Pitkään jatkunut hellejakso on alkanut aiheuttaa harmaita hiuksia kaupunkien puutarhatyöntekijöille. Kesäkuu oli vielä viileä ja sateita tuli runsaasti, mutta heinäkuu toikin puistoihin ja istutuksille aivan toisenlaiset ongelmat.

Vettä kuljetetaan istutuksille koko ajan. Päivällä kastellut istutukset kuitenkin menettävät osan vedestä saman tien ilmaan, koska kuumuus haihduttaa.

Riihimäellä on osa kaupunkien istutusten kasteluista siirretty tapahtuvaksi yöaikaan, jolloin on viileämpää ja vähemmän liikennettä.

Forssan kaupungin puistotyönjohtaja Ismo Ojansuu ei muista omalta työuraltaan vastaavanlaista kesää, vaikka työura on kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta.

Forssan vesihuoltolaitokselta kerrotaan, että kaikesta vedestä 10-15% menee tällä hetkellä pelkästään erilaisiin kasteluihin ja kotitalouksien ylimääräisiin suihkutuksiin.

Poikkeuksellinen heinäkuu ammattilaisillekin

– Tämä on täysin poikkeuksellista. Kyllähän joka vuosi on lämpimiä päiviä, mutta ei näin pitkää hellejaksoa tule minun mieleeni, hämmästelee Ismo Ojansuu.

Erityisen koville pitkään jatkuvassa hellekaudessa joutuvat tänä vuonna istutetut kasvit, sekä ruukuissa olevat kesäkukat. Forssassa puutarhaosaston traktori on kiertänyt jo parin viikon ajan päivittäin kastelemassa istutuksia. Taivaalta kaivattaisiin lisäksi pikaista apua kasveille.

– Toistaiseksi olemme tulleet toimeen, mutta jos pian ei saada sadetta niin ihan kaikkia kasveja ei saada pidettyä niin hyvässä kunnossa kuin haluaisimme, Ojansuu kertoo.

– Monivuotiset kasvit vielä tällaiset olosuhteet kestää, mutta tämän vuoden istutukset ovat kovilla, kun ne eivät ole vielä kunnolla juurtuneet. Ne vaativat paljon vettä.

Riihimäellä on istutuksia tänä kesänä puolet vähemmän kuin aiemmin, koska kaupunkia vaivaa rahapula. Puistotyönjohtaja Jouni Sunin mukaan se onkin mahdollistanut sen, että vettä on pystytty kukille ja kasveille vielä viemään. Suurempi määrä olisi merkinnyt jo vaikeuksia veden rahtaamisessa.

Nurmialueiden leikkuut keskeytetään

Istutusten lisäksi myös nurmialueet kärsivät kuivuuden kanssa. Forssassa on yli sata hehtaaria hoidettavia nurmialueita, mikä on kaupungin kokoon nähden paljon.

Viime viikolla nurmikot vielä leikattiin, mutta tällä viikolla leikkaukset on keskeytetty. Nyt odotetaan, että muuttuisi normaaliksi suomalaiseksi kesäsääksi.

– Kyllähän osa nurmikoista varmasti palaa, mutta ne toipuvat nopeasti kun taas sataa. Kaupungin ydinkeskustassa Ankkalammen tienoilla meillä on ainoana paikkana sadetusta, jotta siellä saadaan nurmikot pidettyä kunnossa kelillä kuin kelillä, Forssan kaupungin puistotyönjohtaja Ismo Ojansuu sanoo.

Riihimäellä ovat puistojen nurmet vielä kunnossa, mutta kaistojen välissä olevat nurmialueet ovat osin jo kuivuneet. Pahoin kulottunut nurmi ei toivu kuin vasta syksyllä.

– Vielä pari viikkoa juhannuksen jälkeenkin tilanne näytti tosi huonolta ja pelättiin katastrofikesää. Lämmin kausi on kuitenkin pelastanut sadon, iloitsee toiminnanjohtaja Heikki Vartiainen Suomen Mehiläishoitajain Liitosta.

Normaali sato tarkoittaa noin 1,8 miljoonan kilon hunajamäärää. Ala on herkkä sääoloille: heikoin lukema on 800 000 kiloa vuodelta 1998. Paras sato taas saatiin vuonna 2006, kun hunajaa kertyi peräti 3 miljoonaa.

Keskisessä Suomessa eli pohjalaismaakunnissa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa sato on keskimäärin parempi kuin Etelä-Suomessa. Kaakkois-Suomen tilanne näyttää heikolta ja Uudellamaalla tilanne vaihtelee paljon alueittain.

– Riippuu siitä, miten kukinnat ovat missäkin sattuneet, muistuttaa Vartiainen. Vadelman kukinta meni pääosin ohi, koska se osui kylmään jaksoon.

– Horsma, apila ja rypsi – ne pelastivat sadon, sanoo Vartiainen.

Jälkeenpäin ajatellen Vartiainen näkee myös kylmän alkukesän hyödyttäneen hunajantuotantoa. Jos toukokuun lämmöt olisivat jatkuneet, mehiläiset eivät olisi ehtineet mukaan luonnon kehitykseen:

– Kasvit olisivat menneet alta. Nyt mehiläiset saivat kehityksen kiinni, summaa toiminnanjohtaja Heikki Vartiainen Suomen Mehiläishoitajain Liitosta.

Helsingin tuomiokirkon ympäristöstä löytyy tällä hetkellä ainakin 30 erilaista kasvilajia. Parhaimmillaan portailla ja sen ympäristössä on kasvanut yli 70 lajia.

– Kesällä 1997 laskimme, että tuomikirkon eteläportaiden ympärillä oli 74 kasvilajia, mikä oli meidänkin mielestä huima luku, kertoo Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Arto Kurtto.

Vuosien varrella kasvilajien määrä laski portaiden kunnostustöiden takia. Nyt portaiden saumat ovat alkaneet rapautua, ja kasvilajit puskevat taas esille. Tuomikirkon portaille odotetaan ilmestyvän vielä lisää kasvilajeja.

– Portaiden tuntumassa on vielä kymmeniä lajeja odottamassa otollista hetkeä, Kurtto kertoo.

Siemenet kantautuvat portaille ihmisten ja tuulen mukana

Helsingin tuomiokirkon portaiden harvinaisimmat asukit ovat Kurton mukaan kissankita ja ketotyräruoho. Portailla kasvaa myös marjoja, esimerkiksi puutarhamansikoita. Ravintokasvit löytävät tiensä Tuomiokirkon portaille ihmisten eväiden mukana.

– 1990-luvulla täällä kasvoi kirsikkapuun taimia ja aprikooseja. Joinakin vuosina on ollut mustaherukkaa ja karviaisia, Kurtto luettelee.

Kasvilajit päätyvät tuomiokirkon portaille paitsi ihmisten eväiden myös tuulen mukana. Lisäksi siemeniä kantautuu portaille ihmisten ja lemmikkien jalkojen kautta. Turistien mukana portaille on päätynyt eksoottisiakin kasvilajeja.

– Täällä on näkynyt esimerkiksi kattokattaraa ja verihirssiä, jotka ovat saattaneet päätyä tänne hyvinkin kaukaa ulkomaalaisten vierailijoiden mukana, Kurtto kertoo.

Kasvit sinnittelevät haasteellisessa ympäristössä

Helsingin tuomiokirkon ympäristössä kasvavat lajit ovat sopeutuneet vilkkaaseen ja haasteelliseen kaupunkiympäristöön. Kurton mukaan kaikki lajit eivät selviäisi ympäristössä, joka on paahteinen ja kuiva. Lisäksi ihmiset tallaavat kasveja ja vaikeuttavat näin niiden selviytymistä. Kaupunkilaisista ja turisteista on myös hyötyä kasveille.

– Ihmiset lannoittavat kasveja erilaisten eritteiden ja jätösten avulla, joista kasvit saavat typpeä ja fosforia, Kurtto selittää.

Kurtto on tehnyt vuosien ajan merkittävää työtä Helsingissä kasvilajien kartoittamisen hyväksi. Hän sai viime vuonna Helsingin kaupungin ympäristöpalkinnon. Kurton mukaan Helsingistä on löydetty vuosien varrella yli 1100 luonnonvaraista kasvilajia. Vuosittain Helsingissä kasvaa noin 900 erilaista kasvilajia.

Hellejakso on aiheuttanut kalakuolemia keskisuomalaisilla kalankasvattamoilla. Ainakin yhdessä kasvattamossa lähes kaikki kalat ovat kuolleet helteisen sään takia.

– Vaihtolämpöisenä eläimenä kalat tarvitsevat lämpimällä säällä enemmän happea, mutta lämpimässä vedessä happea on vähemmän kuin viileässä vedessä. Hapettomuus aiheuttaa stressiä ja altistaa taudeille, kertoo Petri Heinimaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Taimen Oy:n kalanviljelylaitoksilla on tänä kesänä kerätty altaista huomattavasti tavanomaista enemmän kuolleita kaloja.

– Kalat hyytyvät helteeseen. Ne reagoivat kuumuuteen kuolemalla. Jokainen hellepäivä on liikaa, toimitusjohtaja Auli Kuusela toteaa.

Taimen-yhtiöt on keskittynyt lohikalojen, siian ja nieriän kasvatukseen ja jalostukseen. Yhtiöillä on yhteensä 30 tuotantolaitosta Manner-Suomessa, Ahvenanmaalla ja Ruotsissa. Poikastuotanto on keskitetty Keski-Suomeen.

Lohikaloille ihanteellinen lämpötila on 16 astetta

Luonnossa kala pystyy lämpimällä kelillä siirtymään syvälle, viileämpiin vesiin. Kalankasvatusaltaat ovat kuitenkin usein verrattain matalia, altailla on syvyyttä metristä kahteen metriä.

RKTL:n Laukaan yksikössä tilanne ei ole äitynyt vielä pahaksi, sillä kala-altaaseen on vedetty putki Peurunkajärven syvänteestä. Sen avulla altaaseen saadaan johdettua viileämpää vettä. Eniten helle piinaa pieniä pintavesilaitoksia.

– Tilannetta voidaan helpottaa ilmastamalla tai lisäämällä happea, mutta jos lämpötilat ovat kovin korkeat, niin sitten se lämpötila itsessään on kaloille tappava, Petri Heinimaa kertoo.

Lohikaloille optimaalinen veden lämpötila on 16 astetta. Tällä hetkellä järvien pintavedet ovat pitkälti yli 20 asteisia.

– Tällaisia hellejaksojahan on Keski-Suomessa kerran 50 vuodessa, mutta näyttää siltä, että pitkät hellejaksot ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä, Heinimaa arvioi.

Myös mädintuotanto heikkenee

Taimen Oy:n Siikakosken kalanviljelylaitoksella Konnevedellä tehdään töitä kolmessa vuorossa, jotta kalat pysyisivät hengissä.

– Kaikki keinot veden hapettamiseksi ja viilentämiseksi ovat käytössä ja kuolleet kalat pyritään keräämään mahdollisimman nopeasti pois, Auli Kuusela kertoo.

Myös kalojen ruokinta on minimoitu.

– Jos kala syö, se tarvitsee vielä enemmän happea. Ruokinnan rajoittamisesta seuraa se, että kalojen kasvu hidastuu ja etenkin emokalojen mädintuotanto heikkenee, Petri Heinimaa selittää.

Hellejakson seuraukset näkyvät kalankasvattamoilla pitkään. Heikosta mädistä syntyy vähemmän ja heikompia poikasia. Helle jättää jälkensä myös hengissä selvinneisiin kaloihin.

– Normaalista hellejaksosta kalat toipuvat ja kirivät kasvussa kiinni, kun vesi viilenee. Mutta kun on kyse näin pitkästä hellejaksosta, niin kestää varmasti aikansa, jos koskaan saavuttavat sitä kasvua, joka ilman hellejaksoa olisi tullut, Auli Kuusela harmittelee.

Terveydenhuollosta tehtyjen kanteluiden määrä väheni hieman vuoden alkupuoliskolla. Niitä tuli Valviraan alkuvuonna 195, kun vuotta aiemmin kanteluita tehtiin samaan aikaan 220.

Sen sijaan uusia valvonta-asioita Valviraan tuli vireille tammi-heinäkuussa 599, kun edellisvuonna luku oli 575.

Vakavammista tapauksista tehtävien, lähinnä tervedenhuollon ammattihenkilöstöä koskevien ilmoitusten määrä kasvoi. Ilmoituksia tehtiin 329, kun viime vuonna niitä oli 281. Ilmoituksissa on kyse yleensä terveydenhuollon ammattihenkilön vaikeasta päihde-, huumausaine-, tai lääkeongelmasta. Valviraan ilmoitus tehdään useimmiten silloin, kun työnantajan omat keinot on käytetty.

Ilmoituksella vireille tulleet asiat käsitellään yhä useammin terveydenhuolloin valvontalautakunnassa. Vuoden alkupuoliskolla lautakunnassa tehtiin 129 päätöstä, eli 28 päätöstä enemmän kuin vuotta aiemmin. Vuoden 2011 tammi-kesäkuuhun verrattuna päätösten määrä on lähes kaksinkertainen.

Kun kanteluista seuraa yleensä vain huomautus, lautakuntakäsittelyn seurauksena on usein ammattioikeuksien rajoittaminen tai poistaminen.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira antoi vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana myös 75 valvontaan liittyvää lausuntoa, mikä on suunnilleen saman verran kuin aiempina vuosina. Lausuntoja annetaan esimerkiksi poliisille ja tuomioistuimille sekä eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Korkeasaaren eläintarhan Tamur-tiikeri sai maanantaina häkkiinsä Von Hertzen Brothersin bändipaitoja, jotka oli täytetty lihalla ja heinillä. Raadellut t-paidat myydään myöhemmin huutokaupassa ja rahat käytetään amurintiikerien suojeluun. Von Hertzen Brothers -yhtye on nimetty Korkeasaaren tiikerikummiksi.

Hyväntekeväisyystempauksen idea lainattiin Japanista, jossa on myyty eläintarhan suurpetojen raatelemia farkkuja.

Tempaus järjestettiin maailman tiikeripäivänä. Teemapäivän tarkoitus on saada huomiota tiikerien suojelulle.

Virolahdelta hieman ennen heinäkuun puoliväliä perhospyydykseen eksyi eksoottisen näköinen laji Eversmannia exornata. Laji kuuluu Uraniidae-heimoon, jonka edustajat ovat lähes kaikki tropiikin lajeja, osa jopa isoja perhosiksi. Tunnetuin lajeista lienee perhostauluissa turisteillekin myytävä Chrysidia madagascariensis (Urania ripheus).

Uraniidae-heimon lajeja tunnetaan koko maailmasta lähes 700. Niistä viittä tavataan Venäjän itäosissa, mutta Suomestakin nyt löydetty laji on heimon ainoa eurooppalainen laji.

Odotettu tulokas

Suomesta nyt löydetyn Eversmannia exornatan parasta lentoaikaa on kesäkuun loppupuoli, mutta kylmä kesäkuu viivästytti sen lentohuipun heinäkuulle. Sen valkoisissa siivissä on ruskehtavia ja oransseja kuvioita ja takasiivissä on kaksi kannusta.

Lajin ilmaantumista Kaakkois-Suomeen osattiin odottaa, sillä Venäjällä lajin havainnot ovat alkoivat lisääntyä jo ennen vuosituhannen vaihdetta.

Itä-Latviasta laji tavattiin ensi kerran 2000-luvun alkupuolella ja Itä-Virosta reilut viisi vuotta sitten. Muualta Euroopasta lajia ei tunneta. Lajille soveliasta elinympäristöä, pajuja ja mesiangervoa kasvavia kosteita rantaniittyjä löytyy Suomessa runsaasti, joten mahdollista on, että laji vakiintuu ja runsastuu myös Suomessa.

Monet harvinaisuudet ovat runsastuneet

Jo aiemmin monet uudet tai aiemmin harvinaiset lajit ovat runsastuneet 2000-luvulla.

Esimerkiksi lehtovähämittari (Chloroclystis v-ata) oli pitkään Lohjan Karkalinniemen rauhoitettu erikoisuus ja vielä neljä vuotta sitten melkoinen harvinaisuus. Nyt se esiintyy eteläisessä Suomessa laajalti ja runsaana ainakin kahtena sukupolvena.

Hortonomi Arja Pehkosen puutarha on aurinkoisella etelärinteellä Hämeenlinnassa. Suorastaan paahteisella, jos tästä kesästä puhutaan. Puutarhaa perustettaessa hänen perheessään päätettiin, että kastelua ei tarvita muille kuin ruukuille. Toimintasuunnitelma on pitänyt kutinsa heinäkuunkin helteillä.

– Ruukkukasveja täytyy kesähelteillä tietenkin kastella, mutta muita istutuksia en ole kastellut. Asiaa auttaa, jos kasveille käyttää kosteutta sitovaa kunnollista multaa ja tekee istutusalustasta tarpeeksi syvän. Kasvit pitää myös osata valita oikein, ja jos paikka on oikein paahteinen, voi harkita vaikka pienen puun tuomaa varjoa kasveille, opastaa Etelä-Hämeen Marttoja luotsaava Arja Pehkonen.

Ruukun valinnalla on merkitystä

Ruukkuistutukset tarjoavat rajoitetun kasvualustan, ja tällöin kasvi saa vedestä suuremman hyödyn.

– En enää juurikaan laita kasveja muualle kuin ruukkuihin, sillä haluan helpottaa kesäkastelua ja hoitoa. Toisaalta ruukku kuivuu nopeammin, mutta ruukun valinnallakin on merkitystä. Huokoinen saviruukku hengittää, mutta lasitettu tai muoviruukku pitää paremmin kosteutta.

– Tumma väri kuivuu nopeammin ja juuristo lämpiää, kun taas vaaleampi ruukku kuivuu hitaammin. Ohut ruukku kuivuu nopeasti, kun taas paksu ruukku pitää kosteutta paremmin, vinkkaa Arja Pehkonen.

Varaudu helteisiin jatkossakin

Pehkonen uskoo rajujen sääilmiöiden ja pitkien helteiden yleistyvän tulevaisuudessa. Pihojen suunnitteluun kannattaa tässä mielessä kiinnittää huomiota.

– Tärkeintä on kasvien oikea sijoittelu ja kasvivalinnat. Kannattaa suunnitella myös se, kuinka vedet ohjautuvat suoraan kasvualustoihin luonnollisena kasteluna. Rajut sateet lisäävät pinnoitettujen materiaalien tuottamaa vettä, joten hulevesistä täytyy huolehtia oikein.

Arja Pehkonen kertoo, että hellettä kestäviksi lajeiksi sopii esimerkiksi lamohietakirsikka, katajat, maksaruohot ja monet rikot. Kosteutta sietävät parhaiten muun muassa kurjenmiekat ja rantakukat.

Helle on ankaraa monille kasveille, mutta kuumuudessa kärvistelevä ihminen voi ammentaa iloa vaikka tästä tiedosta:

– Kotilot ja etanat eivät lisäänny helteillä entiseen tahtiin, iloitsee hortonomi Arja Pehkonen.

Oulujärven Martinlahdessa vetouisteleva jääliläinen Kari Raatesalmi sanoo kuhien viihtyneen alkukesän aikana pari metriä normaalikesiä syvemmällä. Kuhmon Lentualla kymmeniä vuosia kalastaneen Keijo Kilposen mukaan kuhasaaliit ovat olleet tänä vuonna heikot.

Totuttua pienemmät kalasaaliit eivät ole yksinomaan Kainuun vitsaus. Samanlaisia viestejä on tullut eri puolilta maata.

– Kalat ovat olleet säiden takia sekaisin koko vuoden, sanoo Risto Kuoppala Sodankylästä.

Kuoppalan mielestä tänä kesänä mikään ei ole mennyt niin kuin pitäisi. Alkukesän kylmyys pilasi siikasaaliit. Juhannuksena piti olla siian pyynnin huippukausi, mutta mitään ei tullut, koska kylmyys pysäytti hyönteisten kehityksen. Kalat eivät tulleet totutuille ruokapaikoilleen, koska ne olivat tyhjät.

– Nyt keskikesällä kalastuksen sotkevat helteet. Ei tämmöisenä kesänä tule kalastuksesta mitään, Risto Kuoppala sanoo.

Keijo Kilposen mielestä oikukkaiden säiden lisäksi saaliita heikentää Lentualla rajusti lisääntynyt kalastus.

– Lisääntynyt kalastus näkyy väistämättä pienentyvinä saaliina. Uusi kuhakanta on kasvamassa, mutta siihen menee vielä muutama vuosi.

Uusia kalastajia toi Kuhmoon muutama vuosi sitten järjestetty ammattikalastajakurssi. Kuhmon kalavedet houkuttelevat myös kalastajia muualta Kainuusta. Kilposen mukaan parhaillaan on vireillä muutamia lupahakemuksia.

Keski-Pohjanmaan uimavedet ovat erittäin hyvässä kunnossa. Heinäkuussa tehtyjen laatumittausten mukaan vesistöjen e-kolibakteeriarvot ja suolistoperäisten enterokokkien arvot ovat matalalla. Ainoastaan Kruunupyyssä Norrbyn uimarannalla e-kolibakteeriarvo on yli 300:n. Keski-Pohjanmaan korkeimmasta tuloksesta huolimatta uimarannan vesi luokitellaan hyvälaatuiseksi.

Norrbyn uimarannalla on myös maakunnan lämpimin vesi, 23,7 astetta. Kylmintä on Kokkolassa Valkohiedan uimarannalla, jossa on mitattu 15,9 astetta. Keski-Pohjanmaan vesistöjen keskilämpötila on 21,1 astetta.

Keski-Pohjanmaan uimavesien lämpötilat paikkakunnittain

Kokkola:  Laajalahti 21,4, Lahdenperä 17, Vanha satama 18,8, Öja 22,7, Ohtakari 18,5, Palmahovi 20, Punakallio 19,4, Valkohieta 15,9
Lohtaja: Hietaperä 21, Karhukorvenjärvi 21
Ullava: Ryöpäs 21,3
Kannus: Eskolan maauimala 20,2, Kaukalonranta 18,8, Korpelanpato 19,2, Leppilampi 20,8
Kaustinen: Tastulan lomakylä 23,3, Nuolinen 23,6
Veteli: Räyringin järvi 21,3, Karjalankoski 21,2
Halsua: Kalettomanjärvi 22,2, Halsuanjärven keskustan uimaranta 21,9, Masalan lomakylä 21,5
Perho: Keskustan uimaranta 19,6, Komanne 21,3 Korpijärvi 21,2
Kruunupyy: Hästösgatan 23
Teerijärvi: Heimsjö 23,5, Prästlandsstranden 23,2, Högnabba simstrand 23,5, Seljesin lomakylä 23
Alaveteli: Murik 22,3, Norrbyn uimaranta 23,7

Lounais-Suomen vieraslajitilanne on käynyt erittäin huonoksi. Eniten ongelmia aiheuttaa jättipalsami. Myös jättiputki on vallannut uusia alueita lounaassa. Kurtturuusu puolestaan haittaa Saaristomeren kansallispuistossa. Sitä kuitenkin torjutaan ahkerasti.

Jättipalsamia  tavataan laajoina peltoina mm. Kaarinassa Hepojoen ja Satakunnan puolella Kokemäenjoen varella. Myös Paraisilla ja Turussa jättipalsamia on runsaasti mm. teiden varsilla.

Paikoin jättipalsamia on niin runsaasti, että sen poistaminen on jo mahdotonta, kertoo ylitarkastaja Leena Lehtomaa Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta.

– Jättipalsamin osalta täytyy monin paikoin nostaa kädet pystyyn. Ei oikeastaan ole enää sellaista paikkaa, missä sitä ei olisi. Menet minne vain, näet sitä.

Vieraslajeja torjutaan pääasiassa vapaaehtoisvoimin, mutta myös osa kunnista kitkee kasvustoja. Turun kaupunki kitkee vuosittain Ely-keskuksen tuella mm. jättipalsamia. Vieraslajien perässä on kuitenkin vaikea pysyä. Tällä hetkellä Varsinais-Suomen Ely-keskuksella ei ole käynnissä ainuttakaan vieraslajiprojektia.

Lehtomaan mukaan ihmiset eivät ymmärrä sitä, että viranomaiset eivät myöskään voi mennä kitkemään kasveja aivan mistä hyvänsä ilman maanomistajan lupaa.

– Minulle soitti yksi ihminen, joka kertoi, että naapurin tontilla on jättiputkea. Sen kukinot pitäisi korjata nyt, ettei se leviä, mutta naapuri suuttuu, jos hänelle mainitsee asiasta eikä suostu tekemään mitään. Ihmisten pitäisi olla omatoimisempia näissä asioissa. Jo luonnonsuojelulaki kieltää vieraslajin levittämisen luontoon.

Jättiputkea kitkemään lähtiessä kannattaa suojata iho hyvin, siilä kasvin sisältämässä nesteessä on myrkyllisiä kemikaaleja, jotka yhdessä auringonvalon kanssa aiheuttavat palovammoja. Muiden vieraslajien kitkeminen ei vaadi erityistä suojavarustusta.

Ohjeita ja tietoa vieraslajeista löytyy osoitteesta www.vieraslajit.fi. Osoitteeseen voi myös ilmoittaa omista vieraslajihavainnoistaan.

Ampiaisen pisto säväyttää aina, sillä se on sen verran kivulias, että sen varmasti huomaa.  Moni lähtee saman tien sotajalalle hävittämään pesää. Amattilainen suosittaa malttia matkaan.

- Kyse on kuitenkin hyötyeläimestä. Ampiainen on pölyttävä hyönteinen ja käyttää ravinnokseen monia ei-toivottuja hyönteisiä. Pesää hävittäessä kannattaa miettiä sitä, onko pesä todella sellaisessa paikassa, että se pitää hävittää, pohtii yksikönjohtaja Juha Aro Raksystems Anticimexistä.

Pesän hävittäminen on perusteltua, jos se sijaitsee kulkureitillä, vaikkapa ulko-oven vieressä, tai talon rakenteissa, jolloin siitä voi olla muunkinlaista haittaa.

- Hylätty pesä saattaa houkutella haaskakuoriaisia, jotka saattavat ravinnon loputtua siirtyä sisätiloihin, muistuttaa Aro.

- Mikäli pesä on rakennettu esimerkiksi omakotitalon seinän sisään, se saattaa estää rakenteiden tuulettumista ja tällaisissa oloissa pesä saattaa myös kasvaa hyvin suureksi, täydentää pitkän linjan tuholaistorjunnan ammattilainen, Taisto Eronen.

Helle on hyönteisille hyväksi

Moni saattaa ihmetellä sitä, että miksi hyönteiset tuntuvat niin ärhäköiltä kovilla helteillä, vaikka luulisi, että eläintenkin tahti hidastuisi.

- Kyse on ravinnosta. Lämpö saa hyönteiset lisääntymään, eli esimerkiksi ampiaisille on tarjolla enemmän ravintoa, mikä johtaa toukkien määrän ja pesien nopeaan kasvuun, selvittää Aro.

Helteestä huolimatta pesää hävitettäessä olisi syytä suojautua, sillä ärsytetyt ampiaiset käyvät kärkkäästi kimppuun.

Lippis ei ole suojavaruste

Kun mökkiläinen lähtee hävittämään pesää, saattaa suojavarustuksena olla lippis ja näppylähanskat, vaikka ammattilainen vetää ylleen täyden suojavarustuksen.

- Ampiainen pistää hajujen ja tuoksujen perusteella, eli kasvot kannattaisi suojata huolella vaikka tällaisella hyönteishatulla, jossa on verkko. Kädessä pitäisi olla vähän paksummat hanskat, sillä ampiainen pistää helposti ohuen kankaan läpi. Nilkkojen suojaus on myös tärkeää, sillä ampiaiset ryömivät helposti lahkeiden alle, muistuttaa Aro.

Mikäli on hyönteisten puremille ja pistoille allerginen, kannattaa tarkkaan harkita, ryhtyykö pesänhävitykseen, sillä esimerkiksi kaulan seudulle tuleva pisto saattaa turvottaa hengitystiet umpeen.

- Maapesä on sitten oma lukunsa. Sen saa hävitettyä parhaiten kaivamalla koko pesä auki, jolloin voi olla varma, että sen saa hävitettyä, selvittää Aro.

Ammattilainen hoitaa hankalimmat tapaukset

Mikäli kyseessä on pieni pesä, johon on helppo sumuttaa myrkkyä, voi pesän hävittää vallan mainiosti itse. Maatalous- ja rautakaupoissa on tarjolla monenlaisia aineita hyönteispesien hävittämiseen. Oikean tehoaineen ja myrkyn valinta selviää asiantuntevan myyjän avulla.

Vaativampien tapausten ollessa kyseessä, kannattaa turvautua ammattilaisten apuun.

- Tällaisia tapauksia ovat vaikkapa poikkeuksellisen korkealla olevat pesät tai poikkeuksellisen suuret pesät. Hankalia tapauksia ovat myös sellaiset, joissa pesä ei ole näkyvissä, vaan se on esimerkiksi talon peltikaton alla. Tällaisissa tapauksissa saatetaan myrkky joutua levittämään kulkureiteille, joista se sitten kulkeutuu pesään ja tuhoaa yhdyskunnan, sanoo Aro.

Oulun yliopisto tutkii jäteveden tyyppipäästöjen vaikutusta Perämeren rannikkovesiin. Kokkola ja Kalajoki ovat mukana tutkimassa, tulisiko jätevedenpuhdistamoiden tehostaa typenpoistoaan. Typpi aiheuttaa muun muassa vesistöjen rehevöitymistä.

Näytteet kerätään kesän aikana ja tutkimustulokset valmistuvat viimeistään ensi talvena. Kokkolassa tuloksia käytetään seuraavan ympäristöluvan hakemisessa. Luvalle on tarkat ohjeistukset. Mikäli Oulun yliopiston tutkimustuloksista selviää, että typenpoistoa on syytä tehostaa, tietää se jätevedenpuhdistamoille isoja investointeja ja jätevesimaksun nousua.

– Meidän täytyisi saneerata ja lisätä kemikaalien käyttöä. Siitä tulee lisää kustannuksia, eikä meillä ole muita tuloja kuin asiakkaiden jätevesimaksut, joten niitä täytyisi korottaa, Kokkolan Veden käyttöpäällikkö Risto Lauri kertoo.

Tällä hetkellä Kokkolan Veden typen poistoteho on noin 20 prosenttia. Hetkellisesti poistoteho on saatu nostettua jopa 50 prosenttiin.

Jätevesien lisäksi suurteollisuus kuormittaa rannikkovesiä Kokkolassa. Laurin mukaan suurin kuormittaja on Perhonjoki, joka tuo jätevesien lisäksi luontaisia ravinteita mereen.

– Perhonjoen kuormalle ei oikein voi mitään, sieltä tulee maa- ja metsätalouden, jätevedenpuhdistamoiden sekä luontaisia päästöjä. Vaikka jätevedenpuhdisrtamot sekä maa- ja metsätalous saisivat kaikki päästönsä Perhonjoesta pois, tulisi sieltä vielä paljon luontaisiakin päästöjä.

Keski-Suomessa, Kuhmoisissa, on tehty havainto äärimmäisen harvinaisesta ja uhanalaisesta kovakuoriaisesta, punahäröstä.

Laji on rauhoitettu. Aiemmin sitä on tavattu laajemmin eteläisessä Suomessa, muun muassa Vantaalla ja Mäntsälässä, mutta tätä nykyä se elää Suomessa ainoastaan kahdella alueella: Kuhmoisten Kärppäjärvellä sekä Hämeenlinnan Evolla.

Molemmat alueet ovat Metsähallituksen hoitamia suojelualueita.

- Punahäröhavainto kertoo, että harvinainen laji on säilynyt alueella ja suojelutoimet ovat tepsineet, iloitsee lajilöydön tehnyt Teemu Rintala Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluista.

Punahärö toimii ympäristön tilan kuumemittarina

Punahärö elää vanhoissa järeissä haapapuissa, joita on Suomessa hyvin vähän. Haapojen uusiutumista häiritsevät kuusettuminen ja hirvien taimille aiheuttamat vauriot.

Kuhmoisten alueella on kuitenkin tyvihalkaisijaltaan lähes metriä hipovia jättiläishaapoja, jotka tarjoavat punahärön lisäksi monelle muullekin harvinaisuudelle kodin. Rintalan mukaan Kuhmoisten lajilöytö kertoo, että vaateliaan punahärön elinympäristö voi hyvin.

- Uhanalaisten lajien esiintymien löytymistä ja säilyttämistä ei pidä mieltää koskaan yhden ainoan lajin suojelutyönä. Punahärö toimii ikään kuin kuumemittarina kookasta haapaa kasvaville elinympäristöille ja paljastaa niiden tilan.

Jotta punahärö voisi elää Kuhmoisissa tulevaisuudessakin, tulee haapavanhuksille syntyä jatkoa koko ajan.

Kuhmoisten Kärppäjärven haapajatkumoa on varmistettu EU:n tuella Luonnonhoito-LIFE-hankkeessa, jossa hoidetaan uhanalaista luontoa Natura 2000 -alueilla Saaristomereltä Kuusamoon. Hankkeessa hoidetaan yhteensä lähes 1 000 hehtaaria niittyjä, ketoja, puustoisia perinneympäristöjä, lehtoja ja valkoselkätikan asuttamia vanhoja lehtimetsiä.

Lämmin sää on näkynyt Kuusamon patikointireiteillä. Esimerkiksi Karhunkierroksen vaellusreitin kävijämäärät ovat kasvussa.

Pienellä Karhunkierroksella kävi kesäkuussa lähes 6400 patikoijaa, mikä on noin kolmesataa enemmän kuin viime vuoden kesäkuussa. Heinäkuun kävijämääristä ei ole vielä tietoa, mutta helteiset viikot ovat vilkastuttaneet reittiä edelleen.

Kaikkiaan Karhunkierroksella retkeilee noin 60 000 ihmistä joka vuosi. Pienellä Karhunkierroksella kävelee keskimäärin neljäsataa retkeilijää päivässä.

Luontokeskuksessa kävijäennätys

Myös muut retkikohteet ovat olleet kesällä Kuusamossa suosittuja. Oulangan luontokeskuksesta kerrotaan, että kesä on ollut tavanomaista vilkkaampi. Luontokeskuksessa kävi kesäkuussa yli 10 000 vierailijaa.

Esimerkiksi FIN5-suunnistusviikolla heinäkuun toisella viikolla keskuksessa oli vipinää ja yhtenä päivänä keskus teki kävijäennätyksensä, yli 1500 ihmistä.

Myös esimerkiksi Rukan Valtavaaran luonnonsuojelualueen patikointireitin kävijämäärä on tänä kesänä kasvanut.

Metsistä löytyy mustikkaa poikkeuksellisen huonosta satovuodesta huolimatta, arvioi kokemäkeläinen marjanvälittäjä Tommi Anttila Hernerengas Oy:stä.

– Kokenut ja paljon metsiä kiertänyt marjastaja tietää kosteat paikat, joista mustikoita löytyy, Anttila arvioi.

Mustikkasatoa on arvioitu vuosikymmeniin heikoimmaksi. Kylmä kevät ja lumeton talvi olivat kasvustoille tuhoisia. Anttilakin kertoo, että poimijoilta tulee marjoja vähemmän kuin tavallisesti.

– Eilen meillä oli viikonlopun jälkeen marjaa hyvin, mutta välillä mustikoita ei ole myytäväksi. Odotan, että ensi viikonloppuna mustikkaa taas tulee, Anttila arvioi.

Hinnat korkealla

Anttilan mukaan on alueita, joilla mustikan lehdet ovat täysin ruskeita. Osalla ihmisistä on kuitenkin tiedossa hyviä mustikkapaikkoja, joista marjaa saattaa löytyä erittäin hyvin.

– Joka tapauksessa ostohinnat ovat korkeammat kuin koskaan ennen, ja samoin myyntihinta on korkealla, Anttila sanoo.

Hernerengas-yhtiön Tommi Anttila lohduttaa kuitenkin marjojen ystäviä sillä, että puolukkasadosta näyttäisi tulevan hyvä.

– Mikä mustikassa menetetään, se puolukassa voitetaan, Anttila arvioi.

Merimetsojen määrä kasvaa edelleen, joskin kasvu on huomattavasti hidastunut.

Merimetson pesimäkanta oli vahvin Suomenlahdella, jossa pesiä oli noin 8 000. Pesämäärät myös runsastuivat eniten Suomenlahdella, jossa kasvua oli yli 1 000 pesää. Saaristomerellä lisäys oli noin 450 pesää, joista suurin osa Uudenkaupungin edustalta.

Eteläisellä Selkämerellä merimetsojen pesämäärät vähenivät voimakkaasti Luvialla ja Porissa, mutta runsastuivat Raumalla ja Merikarvialla. Merikarvian yhdyskunta on Suomen suurin 3 000 pesällään.

Uusia merimetsoyhdyskuntia löytyi yhdeksän. Kaiken kaikkiaan pesivien merimetsoparien määrä ylitti koko Suomessa jo 20 000.

Merimetsojen kokonaismäärää on vaikea arvioida, mutta Suomen ympäristökeskuksesta kerrotaan, että määrä on noin 100 000 linnun tietämillä. Merimetsoparit saavat keskimäärin kaksi poikasta ja lisäksi on nuoria lintuja, jotka eivät ole vielä itse pesimäiässä.

Merimetsojen määrä kasvaa edelleen. Suomen ympäristökeskuksen mukaan merimetsojen pesiä laskettiin tänä kesänä yhteensä noin 20 350, mikä oli yhdeksän prosenttia enemmän kuin edelliskesänä. Pesimäkanta oli vahvin Suomenlahdella, missä laskettiin noin 8 150 pesää.

Pesämäärät runsastuivat eniten Suomenlahdella Porvoon ja Virolahden välillä, missä lisäys oli yli 1 000 pesää. Saaristomerellä lisäys oli noin 450 pesää, joista suurin osa Uudenkaupungin edustalta.

Ympäristökeskuksen mukaan merimetsokannan kasvu on hidastunut huomattavasti 2000-luvun aikana. Vuosina 2005–2009 vuotuisen kannankasvun keskiarvo oli vielä 41 prosenttia, mutta vuosina 2010–2014 enää viisi prosenttia.

Heinäkuun helleaallon aiheuttamat kalakuolemat vaikuttavat kala- ja mätitoimituksiin ensi vuonna. Esimerkiksi Tervossa RKTL:n kalanviljelylaitoksella on kuollut viime päivinä poikkeuksellisen paljon kaloja, pääasiassa kirjolohia.

Laitoksella uskotaan, että ilmiöllä on merkittäviä vaikutuksia ensi vuoden toimituksiin. Laitoksella ei osata vielä arvioida kuolleiden kalojen tarkkaa määrää tai sitä, kuinka laajoja vaikutuksia kuolemilla on. Tarkempaa tietoa saadaan arviolta parin viikon kuluttua tai kun ilmat viilenevät.

– Nyt on ollut niin lämpimiä vesiä, että kalat paistattelee joka paikassa auringossa. Jos ne eivät pääse syvempiin ja viileämpiin vesiin, ne kuolevat. Kyllä se jännittää, että millaisia vaikutuksia tällä on ensi vuodelle, kertoo Tervon kalanviljelylaitoksen suunnittelija Heikki Koskinen.

Vesien lämpötilat ovat olleet viljelylaitoksella viime päivinä ennätyslukemissa. Kirjolohia kasvatetaan kattamattomalla uoma-allasalueella, jossa tulevan veden lämpötila oli sunnuntaina korkeimmillaan jopa 28,8 astetta.

– Meillä on työntekijöitä, jotka ovat olleet täällä töissä vuosikausia. He muistelivat, että edellisen kerran tämänsuuntainen lämpöaalto on ollut vuonna 1985, mutta sunnuntain korkeisiin lämpötiloihin ei ole kyllä ennen päästy, Koskinen kertoo.

Kalojen vointia kohennetaan viileällä vedellä

Tervon kalanviljelylaitoksella kasvatetaan pääasiassa kirjolohta, mutta myös siikaa, jonka osuus on noin kymmenen prosenttia. Korkea vedenlämpötila ei vahingoita siikaa yhtä helposti kuin kirjolohta, joka kärsii, kun lämpötilat nousevat yli 20 asteeseen.

Tervossa kalojen vointia on pyritty kohentamaan esimerkiksi johtamalla tuloveteen puhdasta happea ja pumppaamalla uomiin viileämpää vettä. Tuotantohalleissa olosuhteet ovat olleet paremmat, sillä altaiden lämpötilaa on voitu hallita viileämmän syvännevesityksen avulla.

Tervon kalanviljelylaitokselta lähtee vuosittain noin 150–200 kala- tai mätitilausta. Asiakkaita laitoksella on noin 70. Tilaukset lähtevät eri puolille Suomea ja osa erityisesti mätitilauksista myös ulkomaille. Kapasiteetti mädintuotannolle on noin 1 000 litraa vuodessa, mikä tarkoittaa 13 miljoonaa mätimunaa.

Jan Backman ei edes tiennyt permakulttuurin nimeä siinä vaiheessa, kun jo eli sen mukaan. Permakulttuuri tarkoittaa ympäristön suunnittelua luontoa kunnioittaen. Se on kokonaisvaltainen filosofia,  joka ulottuu puutarhasta arkkitehtuuriin ja yhteisösuunnitteluun. Maanviljelyssä tavoitteena on ollut säästää maaperää.

Backman koki pitkään, että pitäisi tehdä paljon töitä ja tienata paljon rahaa ollakseen hyvä ihminen.

– Koko elämäni olen tiennyt, että tässä on jotain ihan väärin. Mikä se hyvä ihminen oikeastaan on, sitä rupesin miettimään, mies pohtii.

Hän oli ruvennut kiinnittämään huomiota siihen, mitä söi ja päätyi lopulta raakaravintoon. Myös turhan tavaran välttäminen tuli elämäntavaksi. Nyt hän myös kompostoi ja kasvattaa pian itse kasviksensa luonnonmukaisesti.

Backman pitää yksin autoiltuja kauppareissuja käsittämättöminä. Yhtenä aamuna hän istui ikkunassa, katsoi ohi ajavia autoilijoita – ja itki.

Kun autojen tyhjäkäynti rajoitettiin kahteen minuuttiin, Backman kävi välillä muistuttelemassa kuskeja rajan ylittymisestä.

– Se ei ollut oikein hyvä. Jouduin silloin tällöin juoksemaan pakoon.

Pieniä tekoja tai täysi remontti

Backman on muuttanut elämänsä askel kerrallaan. Pian hän muuttaa asumaan pikkumökkiin, jonka on itse rakentanut. Kun aikaa löytyy, hän rakentaa suuremman – ekologisesti senkin. Sähköä ja vettä mies ei sinänsä karsasta, kunhan kaikki hoituu ekokologisesti. Sähkön hän aikoo ottaa auringosta tai tuulesta, vaikka vieressä olisi tolppakin. Vesi taas päätyy aina kasvien iloksi.

Backman sanoo itse alkaneensa voida paremmin permakulttuuriin siirryttyään. Hänellä elämänmuutos on ollut täydellinen. Se voi kuitenkin olla myös pieniä tekoja.

– Kun ostaa jotain, miettii onko se tärkeää, vaan onko minulla vain huono olo. Että jos ei halua miettiä, miksi on huono olo, käy ostamassa vähän vaatteita tai uuden auton, pohtii Backman.

Hän pitää kuluttamisella hankittua hyvää oloa lyhytaikaisena ilona.

– Sitten on taas huono olo ja pitäisi taas vaihtaa jotain... Pitäisi miettiä, mikä on tärkeää.

Backman sanoo, että ihmiset omistavat liikaa. Pienestäkin voi saada tarpeeksi, esimerkiksi pienelläkin parvekkeella voi kasvattaa kasvikset omiin tarpeisiin. Omavaraisuudesta haaveilevaa miestä tavara ahdistaa:

– Jos on liikaa tavaraa, ei jää energiaa. Tavara vie liikaa.