Heikki Syrjälä on myynyt vihanneksia Savonlinnan torilla lähes 50 vuotta. Koju on 10 metrin päässä Saimaan rannasta, aivan kuulujen kalakojujen tuntumassa.

Syrjälä kertoo, ettei kalajuttuja juuri kuule.

- En ainakaan paina niitä mieleeni.

Omin silmin Syrjälä todisti erästä kalan väsytystä kojunsa takana.

- Entinen pienyrittäjä, sittemmin suuryrittäjä ja myöhemmin ei yrittäjä ollenkaan myi valmistamiaan vaappuja täällä. Asiakas sai koeuittaa niitä tuossa rannassa. Sitten eräs poika ei malttanut pelkästään uittaa vain heitti vaapun virtaan.

- Ensin kuului lliuta ärräpäitä, että jäi pohjaan. Kohta pohja alkoi liikkua ja siimasta paljastui 11,5 kilon hauki. Se saatiin nuijittua rautatangolla tuohon rantaan, Syrjälä kertoo.

- Mutta pojalle tuli hätä viranomaisista, sillä kalastus on tällä kohdin kielletty. Senaikuinen kuulu torikauppias pelasti pojan ostamalla kalan tiskiinsä.

- Mutta kun kala nostettiin tiskiin niin se peitti koko tiskin leveyden. Vaikka alla oli kaikki muikkulaatikot, kalan häntä ja pää jäivät vielä ulkopuolelle.

Olisiko kalalle myyty bussissa se kuulu lastenlippu?

- Tuskin olisi riittänyt. Sen verran kookas yksilö olisi tarvinnut aikuisten lipun, Syrjälä aprikoi.

Puumalan hauesta tehdyt lapikkaat

Puumalassa pyydettiin aikoinaan niin iso hauki, että sen selkäruodosta tehtiin soutuveneen köli ja nahkasta valmistettiin saappaita. Kalajuttu ei ole kiirinyt Savonlinnaan saakka.

- Mutta niitä lapikkaita myytiin täällä, Syrjälä tietää.

Savonlinnan sijaitsi Saimaan kala-apajien keskiössä näkyy myös kaupungin lääkäripäivystyksessä. Koukkuja irroitellaan ihon alta joka kesä.

- Olin kerran itse vastaanotolla kun sinne tuli pikkupoika uistimen koukku silmäkulmassaan. Mutta niin tärkeä virveli oli pojalle, että se kantoi sitä mukanaan kun ei raaskinut katkaista siimaa. Varmaan harmitti, kun lääkäri joutui kuitenkin katkaisemaan koukun, Syrjälä pohtii.

Ukkonen rikkoo nykyään enemmän kodin sähkölaitteita kuin aikaisemmin. Nykytekniikan herkät komponentit ovat alttiita salaman aiheuttamille ylijännitteille ja ukkosen aiheuttamat laitevahingot ovat viime vuosina olleet kasvussa.

– Nykyään monet kodin sähkölaiteet sisältävät jo hienompaa elektroniikkaa. Esimerkiksi omalla mökilläni oleva sähköpatterin termostaatti on jo semmoinen, joka voi hajota ukkosella, koska se sisältää erilaisia piirilevyjä ja pientä elektroniikkaa, sanoo tekninen asiantuntija Henrik Rousku Sähkö- ja teleurakoitsijaliitosta.

Nyrkkisääntönä voi ajatella, että mitä enemmän laitteessa on elektroniikkaa, sitä herkempi se on ukkosella esiintyville jännitepiikeille.

Erityisesti kannattaa varjella muun muassa tietoverkkoon kytkettäviä modeemeja, langattomia tukiasemia sekä verkkovirrassa olevia tietokoneita ja televisioita. Salaman aiheuttama ylijännite voi siirtyä sähkölaitteisiin sähkö- tai televerkon välityksellä, vaikka ukkonen mylvisi kilometrien päässä.

Toimivin varokeino on edelleen sähkölaitteiden irrottaminen pistokkeesta rajuilman lähestyessä. Nykyään linjoja pitkin tulevilta jännitepiikeiltä voi myös suojautua.

– Ylijännitesuojien avulla kenenkään ei tarvitse kiirehtiä vetelemään johtoja irti seinästä ukkosen lähestyessä. Suojan voi asentaa sähkökeskukseen tai vaikka suoraan pistorasiaan, sanoo Rousku.

Rajuilma voi kaataa myös matkapuhelinverkon

Teoriassa myös vanhat autot ovat nykyautoja kestävämpiä salamaniskuille. Uusissa autoissa salama voi iskiessään hajottaa tai sekoittaa elektroniikkaa sisältäviä ajotietokoneita.

– Se on kyllä teoriassa mahdollista, että salama voisi näin tehdä, mutta itselle ei ole tullut tällaista tapausta vastaan. Autot ovat edelleen melko turvallisia paikkoja ukkosella ja aika harvoin niihin salama iskee, sanoo ajoneuvotekniikan professori Matti Juhala Aalto yliopistosta.

Yleisesti ottaen uskotaan, että auton rungon muodostama niin sanottu Faradayn häkki suojaa myös ajolaitteita salamaniskuilta. Myös vakuutusyhtiöstä kerrotaan, että yleensä autolle aiheutuneet ukkosvauriot ovat peräisin kaatuneista puista.

Kännykkä on puolestaan vanhaa lankapuhelinta huomattavasti turvallisempi vaihtoehto ukkosella. Rajuilma voi kuitenkin kaataa paikallisesti myös nykyisen matkapuhelinverkon.

– Valitettavasti kännykkäverkko on vielä haavoittuvainen ukkoselle sähkönsyötön takia. Jos rajuilma katkaise sähköt alueelta, jonka sisällä meidän tukiasema on, pimentää se myös sen alueen kännykkäverkon. Tukiasemilla on kyllä olemassa varavoimaa, mutta senkin kesto on rajallinen, sanoo johtaja Tommi Säilä puhelinoperaattori TeliaSoneralta.

Säilän mukaan sähkön katkeaminen on suurin ukkosen aiheuttama haaste nykyiselle puhelinverkolle. Nykytekniikan avulla katkenneet yhteydet kuitenkin saadaan yleensä palautettua suhteellisen nopeasti.

Ukkonen saa vakuutusyhtiön puhelimet soimaan

Viimeaikoina riehuneet ukonilmat ovat näkyneet vakuutusyhtiöissä ympäri Suomea. Useimmiten korvausta haetaan juuri ukkosen hajottamalle sähkölaitteelle.

– Kyllä meillä aina ahkerasti puhelimet pirisee, jos edeltävänä päivinä on jossain riehunut ukkosmyräkkä. Yleisin ukkosen hajottama laite on tavallinen kodinkone, joka ei ole kestänyt virtapiikkiä, sanoo korvausjohtaja Minna Kiiso Op-Pohjolasta.

Kiiso kuitenkin muistuttaa, että salamaniskun lisäksi yllättävää vahinkoa voi aiheuttaa myös voimakas sadekuuro.

– Kova sade saattaa esimerkiksi nostaa isojakin lammikoita tien pinnalle, mistä sitten surutta ajetaan yli. Vakuutus ei kuitenkaan korvaa, jos moottoriin pääsee tässä yhteydessä vettä ja se hajoaa, Kiiso muistuttaa.

Metsästyslehti Jahdissa.fi on luotu elämään vain verkossa ja internetin ehdoilla. Sitä ei ole tarkoituskaan julkaista perinteisessä paperimuodossa.

– ­Uudenlainen esitystapa sekä verkko antavat paljon enemmän mahdollisuuksia, iloitsee päätoimittaja Jussi Lähdesmäki.

Aivan tyhjästä ei ideaa ole kuitenkaan ponkaistu vaan malli on otettu Ruotsista. Siellä on pari vuotta toiminut verkossa julkaistu metsästysaiheinen lehti Min Jakt. Kun lehti tavoitti hyvin lukijansa, sai lehden perustaja Mats Gyllsand idean laajentaa konseptia muihinkin maihin.

Yhteistyö antaa voimaa

Tällä hetkellä yhteistyöringissä on Suomen lisäksi kuusi maata. Lehdet ilmestyvät verkossa jo Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa sekä nyt ensimmäisen julkaistun numeron myötä myös Suomessa. Loppuvuoden aikana lehti ilmestyy vielä Saksassa, Puolassa sekä Englannissa. Laajeneminenkin on mahdollista.

Eri maiden toimitukset tekevät tiivistä yhteistyötä ja juttuja tuotetaan yhteisesti sovitulla tavalla kaikkien käyttöön.

– Esimerkiksi jos tehdään asetesti, niin sovitaan missä maassa se testataan ja sama juttu jaetaan kaikissa yhteistyölehdissä. Tämä tuo antaa meille mahdollisuuden hankkia laadukasta aineistoa kustannustehokkaasti, pohtii Jahdissa.fi -lehden päätoimittaja Jussi Lähdesmäki.

Käsiteltävät aiheet liittyvät tavalla tai toisella metsästykseen ja käsittelytapa on ilon kautta, naurahtaa Lähdesmäki.

Miten ilmainen lehti saadaan kannattavaksi?

Lehti jaetaan ilmaiseksi lukijoille internetissä, mutta tekeminen ei kuitenkaan ole ilmaista. Kannattavuutta tavoitellaan perinteisen ilmaisjakelulehden periaatteiden mukaisesti eli ilmoitustuloilla katetaan kulut.

– Kumppanit Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ovat siinä onnistuneet niin hyvin, että ovat voineet kehittää palveluitaan ja me uskotaan, että me voidaan tehdä se sama myös Suomessa, pohtii päätoimittaja Jussi Lähdesmäki.

Ruotsissa pari vuotta sitten aloittanut Min Jakt tavoittaa nyt satatuhatta lukijaa per numero, Tanskassa on julkaistu kolmas numero ja sillä on noin 40 000 lukijaa numeroa kohti.

Punaisen hirven arvoitus

Jahdissa.fi –verkkolehden sivuilla vilahtelee pieni piirretty ja punaiseksi väritetty hirvi. Kyseessä on päätoimittajan tyttären käsialaa oleva lehden logo, jonka malli on otettu ikiaikaisesta suomalaisesta kalliomaalauksesta. Musta piste hirvessä osoittaa osumakohtaa, mihin saaliseläimessä täytyy osua.

– Logossa yhdistyy mielestäni se arvokas ikiaikainen suomalainen metsästysperinne ja nykyaikainen moderni metsästystapa, pohdiskelee Jussi Lähdesmäki.

Sadat puolukanpoimijat joutuvat tänä syksynä etsimään uudet markkinat marjoilleen Keski-Pohjanmaalla. Aiemmin marjat on ostanut 4H, joka pitää nyt paussia. Tarkoitus on välittää marjaa taas ensi vuonna.

4H on myynyt puolukkaa eteenpäin sotkamolaiselle Polaricalle. Sen varastot ovat nyt kuitenkin täynnä viime vuoden marjaa, koska Keski-Euroopan markkinat ovat olleet tukossa halpamarjan vuoksi.

Keski-Pohjanmaalta 4H välitti viime vuonna neljännesmiljoona kiloa puolukkaa.

Pohjalaismaakuntien ja Keski-Suomen aluejohtaja Riitta Huhtala toivoo, että löytyy ostajia ja poimijoita, jotka saavat yksityisesti vältettyä marjat eteenpäin.

– Meillä osto on niin massiivista ja sitä pitää suunnitella pitkään, joten emme ihan hetkessä pysty liikahtamaan suuriin vaihdoksiin. Toivottavasti löytyy jokin reitti, jota pitkin puolukka metsästä pois saadaan, sanoo Huhtala.

Helteiden alussa kuoriutui paljon paarmoja. Nopea lämpiäminen kylmän kesäkuun jälkeen kiihdytti paarmojen kuoriutumista, joten niitä syntyi paljon tavallista lyhyemmässä ajassa. Kainuun Ely-keskuksen suunnittelija Reima Leinosen mukaan paarmat voivat tuntua agressiivisilta, koska suuri määrä taistelee samasta elintilasta.

–  Paarmoja on nyt paljon yhtäaikaa lennossa, mikä aiheuttaa kilpailua. Voi tuntua, että ne ovat vähän ärhäkkäämpiä, koska niiden kaikkien pitää saada veriaterioita mahdollisemman nopeasti. Mitään kiukkusempia paarmoja ei ole olemassa. Paarmojen kokonaissaldo on suurin piirtein sama kuin edellisinä vuosina, täsmentää Leinonen.

Paarmalle riittää kertapuraisu päivässä

Suomessa on noin 40 paarmalajia. Yleisimmin ihmisten riesana ovat esimerkiksi sokkopaarma, suppupaarma ja lehmipaarma. Paarman puraisu sattuu, koska sillä on viiltävät suuosat.

– Se viiltää kaksi vinoa viiltoa peräkkäin. Ihan niin kuin alikersantin natsat tulee ihoon, jos sitä katsoo mikroskoopilla. Iholle tulee vähän niin kuin v-kuvio kaksi kertaa peräkkäin ja sitten se imeskelee siitä.

Ihmisten veren lisäksi paarmoille kelpaa mikä tahansa lämminverisen eläimen, esimerkiksi hevosen, poron tai peuran, veri. Helteestä nauttiva ötökkä elää noin pari viikkoa lajista riippuen. Veriateria nautitaan jälkeläisten vuoksi.

– Veri parantaa jälkeläisten määrää ja laatua. Kerta veriateria riittää päivässä, jos se saa sen kunnolla, niin kyllä se sitten keskittyy munintaan. Mutta totta kai, jos tarjolla on, niin tankiinhan otetaan niin paljon, että tankki on täynnä.

Naaraiden ja koiraiden ruokavalio on hyvin erilainen.

– Naaraathan haluaa sen veriaterian ja pörräävät sitten ihmisten ympärillä. Koiraat tykkäävät mieluummin kukkien medestä ja kastepisaroista.

Heinäkuun lämpöaalto tuntuu myös uimavesissä. Järvien pintavedet ovat monin paikoin yli 25-asteisia, ja 20 asteen raja rikkoutuu Lappia myöten.

Erityisen lämmintä pintavesi on nyt esimerkiksi Päijänteellä Sysmässä, jossa mittari näytti tänään 26,4 astetta. Lukema on 5,6 astetta keskiarvoa korkeampi.

Päijänteellä ollaan jo todella lähellä järven 26 vuoden takaista lämpöennätystä. Kesäkuun lopussa vuonna 1988 Sysmässä mitattiin pintaveden lämpötilaksi 26,7 astetta.

Koko maan kaikkien aikojen lämpöennätykseen on kuitenkin vielä matkaa pari astetta. Suomen ympäristökeskuksen mukaan pintaveden lämpötilaennätys Suomessa on mitattu Pirkanmaan Jalantijärvestä 30. kesäkuuta vuonna 1988. Veden lämpötila oli tuolloin 28,8 astetta.

Porin ympäristöterveydenhuollon perjantaina Kokemäenjoesta ottamat nikkelinäytteet olivat tältä erää viimeiset.

Näytteiden perusteella talousvedelle määritetty raja-arvo 20 mikrogrammaa litraa kohden ylittyi enää Reposaaressa, missä nikkelipitoisuus oli 28 mikrogrammaa litrassa.

Jatkossa nikkelinäytteitä otetaan joesta tarvittaessa ja siitä tiedotetaan erikseen. Myös kalojen haitta-ainepitoisuuksia seurataan edelleen.

Kuha-aika on nyt meneillään. Yksi pohjalaismaakuntien – ja jopa maankin – parhaista kalastusjärvistä on Kuortaneenjärvi. Helsingin Sanomat listasi viime viikolla sata parasta kalajärveä, ja Kuortaneenjärvi oli yksi listaan päässeistä.  Kuortaneen kalastusseuran puheenjohtaja Tauno Lampinen ei ole asiasta yllättynyt.

– Ei se ollut mikään yllätys. Tutkimuksissakin on osoitettu, että Kuortaneenjärven kalakanta on erinomainen, kehuu Lampinen.

– Hoitotoimenpiteet ovat vaikuttaneet kalakantaan. Niin sanotulla hoitokalastuksella on poistettu toisarvoista kalaa, jolloin on annettu tilaa arvokaloille, hän jatkaa.

Hoitotoimet ovat vaikuttaneet esimerkiksi kuhan kasvuun. Kuortaneenjärvellä kuhan alamitta on noin 40 cm, mikä on kolme senttimetriä suurempi kuin valtakunnallinen alamitta.

Nopeita tuloksia järvien hoidolla ei kuitenkaan saada. Hoitokalastuksen lisäksi Kuortaneenjärvellä on tehty jo vuosia muitakin toimia, eikä työ lopu koskaan.

– Hoitotoimenpiteet ovat alkaneet 15 vuotta sitten. Alunperin lähdettiin kartoittamaan valuma-alueille syntyviä ravinnekuormia. Lisäksi meillä on yli 90 % näistä peltoaloista suojakevyöhykesopimusten piirissä. Sen avulla saadaan eliminoitua, ettei järveen joudu kohtuutonta ravinnekuormaa. Myös metsätalouden kanssa on tehty erinäköisiä toimenpiteitä, joiden avulla on saatu vähennettyä metsäojista tulevia ravinnekuormia, kertoo Tauno Lampinen.

Kuhaa löytyy oikeasta paikasta oikeaan aikaan

Jos kuhaa mielii päivällispöytään, paljastaa Kuortaneen kalastusseuran puheenjohtaja Tauno Lampinen ohjeet pyyntiin:

– Paras aika kalastukseen on auringonlaskun aikaan, kun kuha nousee pinnan tuntumaan ruokailemaan. Kala pyrkii viileään veteen, joten lämpömittarin kohotessa päivällä hellelukemiin, kuhan saanti on hankalaa.

– Myös oikeanlainen kalastuspaikka on tärkeä. Kuhaa tulee usein syvänteiden reunassa olevista harjanteista. Kuhien uintikorkeus riippuu lämpötiloista. Kuortaneenjärven itäpuoli on varsinkin semmoinen, jossa on hiekkaharjuja ja syvänteitä, niin sieltä varmasti tulee kalaa, Lampinen vinkkaa.

Osa Polson tilan emolampaista on laiduntanut Sykäräisissä Lestijoen varrella. Lampaiden omistaja Eero Polso löysi yhden raadellun emolampaan torstaina aamupäivällä ja loput iltapäivällä. Kaksi emolammasta ja yksi karitsa oli kuollut, seitsemän muuta oli verissään, mutta elossa. Ne lopetettiin poliisin ja eläinlääkärin suosituksesta.

Raatelijaksi epäillään ilvestä tai sutta. Samoihin aikoihin Toholammilla on nähty susi, ja joen toisella puolella olleet naudat ovat pelästyneet jotain petoa. Poliisi ja riistakeskus ovat raatelujälkien perusteella kuitenkin päätelleet, että kyseessä on ilves.

Lampaiden omistaja Eero Polso kertoo, että muut samalla laitumella Lestijoen varressa olleet lampaat on jouduttu kokoamaan sisätiloihin lampolaan. Tilalla on ollut yhteensä 220 emolammasta kahdessa eri lampolassa ja niillä karitsoita. Toisella laitumella ne pääsevät itse lampolaan.

– Joen varrella laiduntaneita lampaita ei petojen takia enää uskalla jättää laitumelle. Tila on luomutila, ja se velvoittaisi pitämään lampaita laitumella pitkiä aikoja kesäisin, kertoo Eero Polso.

Polson tila on ainoa lammastila Toholammilla. Alueella on tehty runsaasti ilveshavaintoja ja myös sudesta on tehty havaintoja viime päivinä. Aiemmin pedot eivät ole kuitenkaan tehneet lammastilalla vahinkoa.

Joutsalaisen vapaa-ajankalastajan Anssi Saaren pieni perusnuotta on noin 15 metriä korkea ja 140 metriä leveä. Pienen nuotan käsittelyyn riittää kaksi ihmistä. Nuotta lasketaan vesille veneestä ja voidaan vetää veneeseen tai rantaan.

Perinteisessä nuottakalastuksessa ei käytetä moottoreita vetoapuna, vaan homma on käsityötä ja vaatii lihasvoimia.

Nuotanveto ei ole kiireisten ihmisten laji. Kalareissuun pitää varata useampi tunti, eikä saaliista ole takeita. Hyvältä kala-apajalta voi kuitenkin nousta nuotan avulla vaikkapa muikkua jopa satoja kiloja kerralla.

ELY-keskuksen ottamissa vesinäytteissä fysikaalis-kemialliset arvot ovat normaalit ajankohtaan nähden lukuun ottamatta veden lämpötilaa. Vesi on kolmesta kuuteen astetta normaalia lämpimämpää.

Kuluvan heinäkuun jälkipuoliskolla Tornionjoen veden lämpötila on kohonnut reilusti yli 20 asteen, korkein lämpötila mitattiin Lappeassa, 24.3 astetta. Yleensä veden lämpötila jää alajuoksullakin alle 20 asteen ja esimerkiksi Pellon mittauspisteellä tähän aikaan kesästä veden keskimääräinen lämpötila on noin 16-18 astetta. 

Eviran tekemissä tutkimuksissa ei ole havaittu bakteereista johtuvia kalatauteja. Virustutkimukset ovat vielä kesken.

Tornionjoen lohikuolemiin liittyen Lapin ELY-keskus otti vesinäytteitä Tornion- ja Muonionjoelta yhteensä seitsemältä näytteenottopisteeltä  22.-23. heinäkuuta.

Hollolan ojiin päässeen haisevan lietejätteen alkuperä näyttää selvinneen. Lahden ympäristöpalvelujen arvion mukaan ojiin on kulkeutunut eläinten lantaa ja rehun valmistuksessa syntyvää puristenestettä läheisen maatilan salaojakaivojen kautta. Liete on aiheuttanut hajuhaittaa alueen asukkaille.

Hollolan Paimelassa Tommolantien liepeillä sijaitsevista ojista liete valuu myös Vesijärveen. Maatilan omistajaa on kehotettu tarkkailemaan kaivojaan, jottei päästöjä enää aiheutuisi. Myös ojat vaativat puhdistusta.

Vesijärvelle aiheutuneen ympäristöhaitan suuruus selviää, kun vedestä otettujen näytteiden tulokset valmistuvat.

Parhaimmillaan viisisataa kiloa painava Juuso-karhu hyppää uima-altaaseen Kuusamon suurpetokeskuksessa. Myös eteläisessä Kuusamossa hellettä on riittänyt viikkokausiksi ja karhut ovat kuumissaan.

– Karhuilla on vaikeaa kuten meillä ihmisilläkin kun kova lämpö tulee. Karhut vaihtavat juuri karvoitusta ja kun suojakarvoitus on puutteellinen, lämmin ilma vaikeuttaa oloa, karhumieheksikin tituleerattu Sulo Karjalainen Kuusamon suurpetokeskuksesta kertoo.

Karhutarhalla on käynyt kesän aikana kuhina ja kävijöitä odotetaan vähintään saman verran kuin viime kesänä. Yksi vierailijoista oli maanantaina eläintenkouluttaja Tommy Wirén, joka pääsi toteuttamaan pitkän haaveensa päästä karhuja ja ennen kaikkea Sulo Karjalaista tapaamaan.

– Sulon ja karhujen vuorovaikutus näyttää juuri siltä, miltä pitääkin, tuhansia koiria kouluttanut Wirén sanoo. Hän on kouluttanut eläimiä myös esimerkiksi Korkeasaaressa.

Karhu hoksaa koiraa nopeammin

– Koiran koulutuksessa pitää olla vielä pitkäjännitteisempi ja hakea luonteenpiirteet. Sama juttu on karhulla, mutta karhu on herkempi ottamaan vastaan, Karjalainen pohtii koiran ja karhun kouluttamisen eroja.

– Ehdottomasti karhu on koiraa viisaampi. Luontokappaleiden, ovat ne sitten kanoja tai karhuja, oppimisnopeus on kolmesta viiteen kertaa nopeampi kuin koirien, Wirén kertoo.

Sulo Karjalainen kertoi Wirénille muun muassa, miten oli opettanut Juuso-karhun aikoinaan avaamaan oven. Karhu oppi taidon ensimmäisellä yrityksellä.

Karhu haistaa pelon

Ihan kaikista ei ole menemään karhun kanssa samaan häkkiin.

– Karhu tuntee ihmisen pelon hajun. Se pitää vihollisena sitä, joka haisee pelolle. Jos meinaa karhujen kanssa olla, se on päivien ja viikkojen asia ja voi jopa käydä niin, että kaikki eivät pääse siihen kiinni ollenkaan. Jos ihmisellä on herkkä mieliala ja pelon haju tulee, on parempi, ettei mene häkkiin ollenkaan, Karjalainen kertoo.

– Minulla ei ole mitään hinkua mennä tuonne häkkiin esittämään eläintenkesyttäjää. Tiedän miten eläimet reagoivat ärsykkeisiin ja miten kontrolloimatonta niiden kanssa on, Wirén naurahtaa. 

Heinäkuun lämpimät ilmat ovat jouduttaneet viljelykasvien valmistumista. Viljojen puinti alkaa viikon sisällä syysviljojen ja ohrien korjuulla. Alueellisia eroja on kuitenkin. Esimerkiksi Itä-Suomessa kasvu on noin viikon jäljessä ja Etelä-Pohjanmaalla viikon edellä.

Ensimmäisiä nurminadan siemenviljelyksiä päästiin puimaan Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla jo viikonloppuna. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa vauhtiin päästään tällä viikolla ja muualla ensi viikolla. Myös kuminan ja siemenherneen puinti on alkamassa Etelä-Suomessa.

Hämeessä odotetaan hyvälaatuista satoa, Kymenlaaksossa heikompaa

Viljasadosta on tulossa tyydyttävä, mikäli sato saadaan korjattua hyvälaatuisena talteen. Ainoastaan Kymenlaaksossa sato on jäämässä tavallista pienemmäksi.

Hämeessä odotetaan hyvälaatuista satoa. Kasvustot ovat pystyssä eikä lakoviljaa ole havaittavissa. Tälle viikolle luvatut ukkoset kovine sadekuuroineen voivat kuitenkin  aiheuttaa tuhoa ja lakoonnuttaa kasvustoja, arvioi kasvintuotannon asiantuntija Jukka Miettinen ProAgria Etelä-Suomesta.

Toista viikkoa jatkunut hellejakso ei toistaiseksi ole vahingoittanut kasvustoja, vaikka sato onkin aikaistumassa. Ainoastaan perunan mukulaluku ja sokerijuurikas ovat saattaneet hieman kärsiä kuivuudesta.

Kuivinta on ollut Uudellamaalla ja Etelä-Suomen rannikkoalueella.

Kesän vaihteleva sää on pienentänyt viljasatoja Kymenlaaksossa. Heinäkuun lämpimät ovat jouduttaneet kasvustoja, mutta kesäkuun runsaat sateet tulevat näkymään sadossa.

ProAgrian tuoreen kasvutilannekatsauksen mukaan Kymenlaaksossa on sato on jäämässä tavanomaista pienemmäksi ainakin rukiin, rypsin, rehu- ja mallasohran sekä säiliörehun osalta.

Kevätviljojen puinti on alkamassa viikon sisällä. Kymenlaaksossa ensimmäisenä puidaan ohraa. Kevätviljasadon laadusta odotetaan tyydyttävää ja kuivilla alueilla välttävää.

Kasvutilannekatsaus kertoo myös, että Kaakkois-Suomen muutamasta perunakasvustosta on löytynyt koloradonkuoriaisia.

Hukkakaurakiusa on pienentynyt Pohjois-Karjalassa. Liperissä seurannassa olevilta 40 tilalta vain puolenkymmeneltä tilalta on tarkastuksissa löytynyt jonkinlaista hukkakauraa. Suuntauksen arvioidaan samanlainen koko maakunnassa. Syyksi arvioidaan muun muassa viljelijöiden tiedon lisääntymisen kasvista.

– Kasvin torjumiseen on tarjottu neuvontaa ja tietoa. Median tiedottaminen aiheesta on vaikuttanut tietämykseen, luettelee Joensuun seudun maaseutupalveluiden maaseutujohtaja Pertti Iivanainen.

Yksi syy hukkakauran vähenemiseen pelloilta on, että kemiallista torjuntaa on käytetty aikaisempaa tehokkaammin. Myös viljelijöiden asenteissa on tapahtunut muutoksia.

– Uusi sukupolvi ottaa ihan toisella asteella huomioon asian.

– Kymmenen vuotta sitten tilanne oli päinvastainen. Jos olisi ollut 40 peltoa tarkastettavana, vain viideltä ei olisi löytynyt hukkakauraa.

Laki velvoittaa torjumaan kasvin. Mikäli tilalta on löydetty hukkakauraa aikaisemmin ja tilavalvonnan yhteydessä todetaan, ettei sitä ole torjuttu, leikkaantuvat EU:n myöntämät suorat maataloustuet.

Maailmalla lehmistä ja hevosista jalostetaan koiran kokoisia lemmikkejä. Tuotantoeläimet siirtyvät vähitellen haja-asutusalueelta taajamiin. Trendi näkyy myös Suomessa, kun yleistymässä ovat kanat, possut, alpakat ja linnut.

Varsinaista lainmukaista estettä tuotantoeläimen ottamiselle taajama-alueelle ei tunnu olevan, mikäli eläimellä on asianmukaiset ja riittävät tilat sekä hygieniasta ja jätteenhuollosta on pidetty huolta ja välit naapureihin ovat hyvät.

Mutta soveltuuko tuotantoeläimeksi jalostettu yksilö omakotitalon pihalle?

– Tärkeää on muistaa, että muutaman neliön pihahäkki ei riitä kookkaalle eläimelle. Jos eläin ei pääse liikkumaan tarpeeksi, voi esiintyä häiriökäyttäytymistä, Kokkolan kaupungin hygieenikkoeläinlääkäri Anna Jeshoi toteaa.

Jeshoin mukaan eläin kyllä näyttää stressin ja pahan olonsa. Ongelmana on kuitenkin se, että se ei osaa verrata nykytilaansa parhaaseen mahdolliseen.

Keski-Pohjanmaan MTK:n toiminnanjohtaja Jouni Jyrinki ei ole tyytyväinen siihen, että raja lemmikki- ja tuotantoeläimen välillä on hämärtymässä.

– Pitäisi muistaa, että ne ovat kaksi eri asiaa. Niillä on omat paikkansa, määräyksensä, säädöksensä sekä asianmukainen hoito ja ruokinta, Jyrinki toteaa

"Yksittäiset ja hyvin pidetyt yksilöt pärjäävät"

Hygieenikkoeläinlääkäri Anna Jeshoi korostaa perehtymisen merkitystä, mikäli tuotantoeläimen ottamista harkintaan. Lainsäädäntö täytyy tuntea sekä tuotantoeläimet rekisteröitävä ja ilmoitettava maatalousviranomaisille. Lisäksi on tutustuttava tuotantoeläimille tyypillisiin tauteihin. Hän toivoo, että myös tuotantoeläimen luovuttava taho perehdyttää ostajan hyvin.

Yksittäiset ja hyvin pidetyt yksilöt pärjäävät Jeshoin mukaan hyvin myös taajama-alueiden liepeillä.

– Varsinkin sellaisilla alueilla, joissa on tilaa ja ulkorakennuksia. Kyllähän eläimet rikastuttavat kaupunkikuvaamme monella tapaa.

Ongelmia voi syntyä erityisesti silloin, jos eläimiä on paljon.

– Jätehuollon sekä kärpästen, lintujen ja jopa rottien kanssa voi tulla hankaluuksia, Jeshoi sanoo.

Naapurille ei saa aiheutua haittaa

Esimerkiksi Kokkolan rakennuspalvelun lupapuolelle tulee aika ajoin kysymyksiä ja pyyntöjä luvista pienimuotoisiin eläinsuojiin. Asiat harkitaan aina tapauskohtaisesti, ja niistä neuvotellaan myös ympäristö- ja terveysviranomaisien kanssa.

– Kissat, koirat ja kanat tarvitsevat suhteellisen pienikokoista tilaa. Tällaisissa tapauksissa ei kovin suuria ongelmia yleensä ole, Kokkolan kaupungin johtava rakennustarkastaja Ralf Hägg.

Häggin mukaan rakennuspuoli neuvoo sijoittamaan mahdollisia häkkejä tai koppeja niin, että niistä ei aiheudu välitöntä haittaa naapureille. Huomioon tulee ottaa esimerkiksi tiettyjä etäisyysmääriä sekä jätteistä huolehtiminen.

– Eihän se tietenkään ihan keskellä kaupunkia onnistu eikä välttämättä uusille omakotitaloalueillekaan.

Kuntien ympäristö- ja rakentamismääräyksissä on valtakunnallisia eroja.

– Tässä äkkiseltään näyttäisi olevan yhteystiedot paikallaan. Pitää tarkistaa onko tämä katiska vai verkko, Metsähallituksen kalastuksenvalvoja Jari Lauronen selittää tutkiessaan pyydysmerkintää Sotkamon Nuasjärvellä.

Verkossa pitää olla yhteystietojen lisäksi lupamerkki. Pyydys paljastuu katiskaksi ja Lauronen pyöräyttää merkin lippusalkoon vihreän lapun. Pyydysmerkinnät ovat kunnossa.

Kalastuslain tiukentuminen näkyy ensimmäistä kesää kalavesillä. Tähän kesään saakka pyydysmerkintöjen puuttumisesta on selvinnyt huomautuksella. Nyt huomautukset on huomauteltu, ja toistuvat laiminlyönnit pyydysmerkinnöissä johtavat katiskojen ja verkkojen poistamiseen. Yleisesti ottaen kainuulaiset ovat kuuliaista kalakansaa. Siitä huolimatta kalastuslupien puutteesta annetaan sakkoja viikoittain.

– Suurimmat puutteet ovat alueilla, joissa on vain vähän valvontaa tai ei ole aikasemmin ollut valvontaa. Siellä missä kiinnijäämisriski on suurempi, asiat ovat paremmalla tolalla, erätarkastaja Sami Kovalainen sanoo.

Suurin osa kohtaamisista on kylmiä

Vuoden 2012 kalastuslakiuudistus herätti Metsähallituksessa ajatuksen, että kalastuksenvalvonnasta tehtäisiin ammattimaisempaa. Ammattikalastuksenvalvojat kiertävät kolmatta kesää Kainuun ja Koillismaan valtion kalavesien lisäksi myös yksityisiä vesialueita.

Yhteisvalvonnassa ovat mukana Iijoen kalastus- ja koskikalastusalue sekä Hyrynsalmi–Ristijärven, Kuhmon, Sotkamon ja Suomussalmen kalastusalueet. Metsähallituksen eräpalveluiden erikoissuunnittelija Aku Ahlholm kertoo, että vastaavassa laajuudessa valvontatyötä ei tehdä muualla Suomessa.

Valvojat Jari Lauronen ja Sami Kovalainen tarkastavat kalastuksen laillisuutta ja luvallisuutta Kainuussa. Valvontakohteet riippuvat monista tekijöistä. Nuasjärvelle Metsähallituksen kalastuksenvalvojat toi kirjoittelu lehdissä, osakaskunnan omien valvojien pyynnöt ja vesillä liikkujien huolestuneet puhelut.

Kajaanilainen Heikki Määttä on tulossa pyydyksiltään, kun kalastuksenvalvojat pysäyttävät hänet Kuluntalahdessa. Aiemmin Määtän katiskaan oli ilmestynyt huomautus. Nyt hän kyselee valvojilta tarkempia ohjeita katiskan merkitsemiseen.

– Kuulin, että pyydykseni on veneilyalueella, ja sen joutuu lipulla merkkaamaan. Sitten siihen täytyy laittaa yhteystiedot ja puhelinnumero, sanoo Määttä.

Määtän kosketukset kalastuksenvalvojiin ovat olleet vähässä. Talviverkoille on tuotu joskus lappu, että pyydykset ovat kunnossa. Kerran poliisi on puhallattanut ja tarkastanut kalastusluvan ajantasaisuuden. Lauronen ja Kovalainen kertovatkin, että suurin osa kohtaamisista on pyydysten – ei kalastajien kanssa.

Alamittaista kalaa nostetaan silloin tällöin

Tämän vuoden alusta lähtien järvilohen ja taimenen alamittaraja nousi 60 senttimetriin. Metsähallituksen kalastuksenvalvojat ovat törmänneet kesän aikana liian tiheillä verkoilla pyytämiseen. Alamittaista kalaa löytyy kalastajien paljuista aika ajoin.

– Uuden asetuksen mukaan ei tullut verkkosilmärajoituksia, joten alamittaista kalaa tarttuu herkästi kalastajien pyydyksiin. Kalastajilla on suuri kynnys heittää alamittaiset saaliit kasvamaan, kertoo Lauronen.

Kesälomien loppu ja sadekuurot hiljensivät Nuasjärven maanantaiaamuna. Ammattivalvojat työskentelevät silloin, kun vesillä on kalastajiakin. Helteillä työajat painottuvat aamuun ja iltayöhön.

Porin valtuustoryhmien puheenjohtajat ovat erimielisiä siitä, kuinka hyvin tiedottaminen Norilsk Nickelin heinäkuisen nikkelivuodon jälkeen onnistui.

Yle Satakunta esitti ryhmänjohtajille seuraavan kysymyksen: "Harjavallassa sattui nikkelipäästö Norilsk Nickelin tehtaalla heinäkuussa. Kokemäenjokeen pääsi nikkeliä 66 tonnia. Tiedottamisen aloittaminen kesti kaksi päivää. Porin kaupungin ja ely-keskuksen tiedotus oli aluksi ristiriitaista. Miten hyvin asian hoitaminen mielestänne onnistui? Mitä tästä voidaan oppia?"

Näin poliitikot vastasivat:

Juha Vasama (kok.): "Ensisijassa koko asia ei ollut Porin kaupungin asia, mutta siitä huolimatta virkamiehemme tiedottivat esimerkillisellä tavalla ja kyseisen tiedotus oli tarpeellinen sekä perusteellinen."

Esa J. Wahlman (sd.): "Olin ulkomailla lomalla, kun päästö tapahtui. Seurasin asiaa netistä. Kun tulin takaisin, ympäristöpäällikkö oli kaupunginhallituksessa selvittämässä asiaa. Tiedottamisen tällaisessa asiassa on oltava ajan tasalla. Yhteys Harjavaltaan ja Norilskiin ei välttämättä ole toiminut niin hyvin kuin pitäisi. Norilsk on maakunnalle tärkeä yhtiö. Asian hoitamisessa on kuitenkin onnistuttu suht'koht hyvin."

Janne Salonen (ps.): "Alkuvaiheen tiedotus epäonnistui täysin! Eri tahojen yhteistyö ei vain toiminut, ainakaan ulkopuolisen silmin. Yhteistyöstä pitää saada saumatonta ja nopeaa tällaisissa tilanteissa, joita toivottavasti ei enää tule! Tiedotusvastuu pitää olla selkeästi yhdellä taholla, mutta kuitenkin kaikki muut toimivat taustalla toisiaan auttaen ja tukien."

Tapio Furuholm (vas.): "Norilsk Nickel on valtavassa selitysvelassa kaikille satakuntalaisille, erityisesti porilaisille. Yrityksen toiminta oli surkeata. Porissa pitää – jälleen kerran – käydä läpi menettelytavat tällaisissa tilanteissa. Tiedottaminen pisti ihmisten päät sekaisin."

Viveka Lanne (kesk.): "Asia on toki vakava, mutta aiheuttaja löydettiin nopeasti ja kaikki osapuolet, tehtaan väestä viranomaisiin, olivat keskusteluyhteydessä keskenään. Verrattuna Eurajoen pitkään jatkuneeseen tilanteeseen asia on minusta hoidettu vähintään kohtuullisesti. Aina on varmasti opittavaa ja yhteisen näkemyksen löytyminen viranomaisten kesken ja samansuuntainen tiedotus nopealla aikataululla on haastavaa."

Anne Liinamaa (vihr.): "Tiedottamisen hitauteen vaikutti onnettomuuden sattuminen pahimpaan kesäloma-aikaan, jolloin asianomaiset piti tavoittaa kesälomiltaan töihin. Tämän jälkeen piti tehdä tilannearvio siitä kuinka vakavasta onnettomuudesta oli kysymys. Ymmärrän nämä inhimilliset tekijät, mutta näistä huolimatta tiedotus tapahtui liian hitaasti. Sen jälkeen, kun tiedotus odottelun jälkeen käynnistyi, olen ollut tyytyväinen Porin kaupungin ympäristöviraston säännölliseen raportointiin. Porin kaupungin vastuulla pitäisin sitä, että kaikki johtavat viranhaltijat saavat riittävän koulutuksen kriisitiedottamiseen. Yksittäinen henkilö voi joutua kohtuuttoman paineen alle, jos hänet nopeasti vedetään mukaan keskelle sekavaa tilannetta, jossa tiedonhaluisia on valtavat määrät, mutta jaettavaa tietoa vasta vähän.Tiedottamisen hitaus mahdollisti näennäistiedon kulkemisen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja sai aikaan epävarmuutta. Tiedon kulun esteenä on ollut myös tutkimustiedon puute. Tutkimuksen tekeminen vie aina jonkin aikaa ja puutteellista tietoa ei ole haluttu jakaa. Pidän kuitenkin parempana ratkaisuna tiedottaa välittömästi tapahtuneesta onnettomuudesta, vaikka tieto perustuisikin vain senhetkisiin havaintoihin. Tämä lisäisi ihmisten turvallisuuden tunnetta siitä, että asia on otettu vakavasti ja sitä selvitetään."

Simo Korpela (kd.): "Olen itse matematiikan opettaja. Siltä pohjalta ajattelen, että vaikka päästö oli valtava, sillä tuskin on hirveitä seuraamuksia. Tiedottamisessa toki on parantamisen varaa."

Pekka Satomaa (Ryhmä Satomaa): "Kritiikki on ollut yliampuvaa. Tilanne oli yllättävä eikä vaikutuksia tiennyt varmuudella kukaan. Varmuuden vuoksi tehtäviä kieltoja ja rajoituksia tulee tällaisissa tilanteissa väistämättä – ja myös eri tahojen kannoissa ristiriitaisuuksia. Kansalaiset taas vaativat heti lopullisia ratkaisuja ja ovat erityisen kriittisiä omien etujensa tilapäiseenkin rajoittamiseen, vaikka se tehtäisiin heidän etujensa nimissä. Oppia? Tapahtumatiedotuksen pitäisi alussa olla nopeampaa mutta yleisluonteista kunnes eri tahojen yhteistyönä annettaisiin julkisuuteen mahdollisimman yhtenäistä faktatietoa. Miten? Tiedotuksen pitäisi kuulua hyväksyttyihin katastrofisuunnitelmiin viranomaisyhteistyötahoineen ja niiden mukaan pitäisi myös toimia."

Mitä roskaamiselle voi tehdä? Miten roskaajat saadaan kuriin? Miten itse käyttäydyt?

Lähetä meille roskien täytteisiä kuvia. Aiheesta puhutaan Ylen aamu-tv:ssä myöhemmin tällä viikolla.

Voit lähettää kuvan alla olevalla lomakkeella tai jakaa sosiaalisessa mediassa!

(Twitter, Instagram) osallistu aihetunnisteella #stoproskaaminen

Lähetäthän vain kuvia, joihin sinulla on oikeudet. Emme maksa kuvista palkkiota.