Oulun yliopiston maantieteen laitos ja Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut selvittivät Kuusamon, Taivalkosken ja Syötteen asukkaiden asenteita matkailua ja luonnonsuojelua kohtaan.

Tutkimukseen vastanneet Koillismaan asukkaat kokivat alueen luonnolla olevan aineetonta arvoa, jonka vuoksi luontoa tulisi suojella myös tuleville sukupolville. Luonnonsuojelun koettiin vaikuttavan erityisen myönteisesti maiseman kauneuteen, ympäristön viihtyisyyteen, luonnon monimuotoisuuteen sekä edistävän matkailuelinkeinoa. Toisaalta luonnonsuojelun koettiin osin rajoittavan jokamiehenoikeuksia ja taloudellisen toiminnan harjoittamista.

Asukkaat olivat halukkaita kehittämään matkailua entisestään ja lisäämään matkailijoiden määrää alueella. Rukan ja Syötteen matkailukeskusten koettiin hyötyvän matkailuelinkeinosta eniten. Matkailun koettiin vaikuttavan erityisen positiivisesti alueen talouteen lisäten työllisyyttä. Matkailun arvioitiin myös edistävän palveluiden ja infrastruktuurin säilymistä ja kehittymistä alueella. Matkailun negatiivisten vaikutusten koettiin kohdistuvan fyysiseen ympäristöön lisäten ympäristön saastuneisuutta, roskaisuutta ja kuluneisuutta.

Asenteissa tapahtunut muutosta

Vertailu kymmenen vuotta sitten toteutettuun tutkimukseen osoitti, että kymmenen vuoden aikana luonnonsuojeluun liittyvissä asenteissa on tapahtunut muutoksia myönteiseen suuntaan. Merkittävimmät muutokset liittyivät luonnonsuojelun myönteisiin vaikutuksiin työllisyyttä, taloudellista kehitystä ja ympäristön arvostusta kohtaan.

Tutkimuksen mukaan nuoret, korkeasti koulutetut ja matkailukeskuksessa asuvat suhtautuvat Koillismaan alueen muuta väestöä positiivisemmin sekä matkailua että luonnonsuojelua kohtaan. Vaikka tutkimuksessa ei suoraan selvitetty paikallisten asenteita kaivostoimintaa kohtaan, kuvastivat useat vastaukset paikallisten huolta kaivostoiminnan mahdollisista vaikutuksista Ruka-Kuusamon alueen matkailulle ja luonnolle.

Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään muun muassa Oulangan ja Syötteen kansallispuistojen kehittämisessä.

Valtamerten keskellä kelluvien muovijätemassojen siivoamista valmistellaan kansainvälisessä hankkeessa. Hollantilainen opiskelija käynnisti kaksi vuotta sitten hankkeen, joka työllistää nyt jo sata ihmistä.

Merissä kelluu valtaisia määriä muovijätettä, joka on peräisin niin rannoilta kuin laivoiltakin. Arviot jätteen määrästä vaihtelevat puolesta miljoonasta tonnista useaan miljoonaan tonniin. Jäte haittaa merkittävästi merten ekosysteemejä.

Jätettä on niin paljon, ettei sitä ole järkevää yrittää kerätä laivoihin.

19-vuotias hollantilainen Boyan Slat on suunnitellut mallin, jolla valtamerten virtaukset otetaan hyötykäyttöön vesien siivoamiseksi. Hänen suunnitelmansa mukaan mereen sijoitetaan V-kirjaimen muotoon kaksi "käsivartta", joiden molempien pituus on 50 kilometriä. Varret kelluvat pinnalla ja niissä on kiinni kolmen metrin syvyyteen ulottuva verhokangas. Varret kiinnitetään merenpohjaan, jotta ne pysyvät paikallaan.

Idea on, että meriveden virtaus työntää jätteen varsien muodostaman suppilon pohjalle. Siellä on aurinkovoimalla toimiva liukuhihna, joka nostaa muovinkappaleet vedestä ja työntää ne murskaimen kautta 3 000 kuutiometriä suureen konttiin, joka aika-ajoin tyhjennetään rahtilaivaan.

Slatin mukaan systeemin avulla meren siivoaminen tapahtuu valtavan paljon nopeammin kuin jos jäte kerättäisiin laivoihin, ja myös erittäin edullisesti. Hän aikoo kerätä hanketta varten kaksi miljoonaa dollaria avustuksina. Ensimmäinen miljoona on jo koossa.

Laaja eri alojen tutkijoista koostuva joukko on selvittänyt suunnitelman toimivuutta.

Hanke on kohdannut kritiikkiä. Pitkien varsien pelätään jo itsessään haittaavan merieläimiä ja varsinkin laivojen liikennöintiä. Eräät tutkijat ovat myös sanoneet, että järjestelmä tulisi sijoittaa jokisuistoihin tai rannikoiden lähelle, mistä jätettä pääsee meriin eniten.

Slatin aikomuksena on, että ensimmäinen järjestelmä rakennetaan pohjoiselle Tyynellemerelle, missä se poistaisi puolet meressä kelluvasta muovijätteestä kymmenen vuoden aikana.

Slat sai kimmokkeen merien puhdistamiseen, kun hän oli sukeltelemassa Kreikan saaristossa.

- Näin enemmän muovijätettä kuin kaloja, hän totesi.

Vaijerihissin ämpärissä sujahtaa näppärästi sorakuorma alas jokivarteen, kun Vantaanjoen Nukarinkoskella kunnostetaan joenpohjaa taimenten syksyisiä kutupuuhia varten. Joki on täynnä koskia, mutta vaelluskalat ovat valikoivia lisääntymisen suhteen.

– Monessa koskessa on kutupaikoista huutava pula eli tällaiset sorapatjat puuttuu koskialueilta. Silloin kun vaelluskalat lisääntyvät, nämä sorapatjat ovat ratkaisevassa asemassa tässä lisääntymisessä, kertoo Virhon työllisyyshankkeen vetäjä Olli Toivonen.

Toivonen tietää mistä puhuu. Mies on kunnostanut jokia Virhon mukana jo kahdeksan vuotta. Yleensä sora tuodaan koneella mahdollisimman lähelle jokea, mutta usein loppumatka viimeistellään käsiparien avulla. Vaaditaan ruista ranteeseen, kun joen pohjaan kipataan tonneittain soraa.

– Vaelluskalat ovat hyvinkin tarkkoja näistä kutupaikka vaatimuksistaan. Siinä täytyy olla oikeanlaista soraa, oikeanlainen virtaus näillä sorakoilla ja myös suojapaikkoja pitää löytyä läheltä.

Vuosien työ taustalla

Virho on tehnyt jokikunnostuksia Uudellamaalla jo parisenkymmentä vuotta. Tässä mittakaavassa, työllisyysprojektin voimin, jokia ei muualla Suomessa kunnosteta, talkoovoimin kylläkin. Työllisyysprojektin työntekijät kunnostavat jokea yli puoli vuotta kolme päivää viikossa.

– Noin kymmenen vuotta on tämä työllisyysprojekti pyörinyt Vantaanjoella. Meillä on nyt jonkin verran yli puoli hehtaaria kutusoraikkoja monessa paikassa ja uomassa, kertoo Vantaanjoki-vastaava Kari Stenholm Virtavesien hoitoyhdistyksestä.

Työllisyysprojektissa kunnostetaan joenpätkiä, jotka ovat vaativia kohteita. Talkoissa keskitytään helpommin saavutettaviin paikkoihin. Molemmat tavat ovat silti kokonaisuutta ajatellen tärkeitä.

Virhon vuosien työ, viranomaiskunnostukset sekä nousuesteiden purkaminen ja kalatiet ovat luoneet valoisan tulevaisuuden Vantaanjoen vaelluskaloille. Nukarinkoskella, 60 kilometrin päässä merestä meritaimenet ovat varmuudella kuteneet kymmenen vuotta, esimerkiksi viime syksynä kutevia meritaimenia oli kymmeniä.

Yli 80 kilometrin päässä merestä meritaimenet ovat kuteneet vuodesta 2006 alkaen.

– Ylimmät meritaimenten kutuhavainnot on tehty 95 kilometrin päässä merestä, Stenholm taustoittaa.

Pallo ei ole silti maalissa

Uhkia on silti. Jätevesipäästöt, rakentaminen ja Vantaanjoen edustan verkkokalastus ovat Stenholmin mukaan pahimmat uhat. Silti, hyvällä suunnittelulla uhkien riskejä voidaan pienentää. Virho rakentaakin kutusoraikot paikkoihin, jotka on valittu tarkkaan jätevesipäästöjä silmällä pitäen. 

– Tilanne ei ole Vantaanjoella kovin vakaa. Vaikka kolmena viime vuotena on ollut erittäin hyvä kehityssuunta, niin muutamat pahat jätevesipäästöt voivat muuttaa tätä tilannetta, vaikka ne meidän varsinaiset kutusoraikot ovatkin suojassa, Stenholm lopettaa.

Kolmisen viikkoa ministerinpestiä hoitanut Orpo on kuitenkin vakuuttunut siitä, että lohen riittävä pääsy lisääntymisjokiinsa on turvattava. Aiotteko ministerinä edelleen jatkaa pyyntirajoitusten ja kiintiöiden tiukentamista?

- Kyllä eli haluan pitää huolen siitä , että saalismäärät eli kiintiöt ovat Itämeren altaassa kestävällä tasolla niin että lohta nousee tai riittää nousemaan jokeen, joka on kaikkein tärkein, jotta se pääsee luontaisille lisääntymisalueilleen. Jokeen nouseva lohi on tietenkin sitten kaikkein arvokkainta tällä seudulla elinkeinojen ja virkistyskalastuksen näkökulmasta. Minusta pitää ehdottomasti jatkaa tätä nyt  harrastettua hyvää lohipolitiikkaa.

Metsähallituksesta neuvotellaan elokuussa

Orpon ministerinpöydällä on myös lakiluonnos Metsähallituksesta. Luonnos on ollut lausunnoilla ja niiden sato on hyvin ristiriitainen.

-Haluan tutustua lausuntoihin ja muutosesityksiin hyvin huolellisesti. Lisäksi haluan käydä keskusteluja eri poliittisten ryhmien kanssa elokuun aikana ja sen jälkeen sitten muodostaa lopullisen oman kantani siihen, että missä muodossa metsähallituslaki sitten lopulta annetaan valtioneuvosto-käsittelyyn.

Orpo pyrkii edelleen siihen, että laki saataisiin voimaan ensi vuoden alusta.

Metsähallituksen metsätalouden yhtiöittämistä on voimakkaasti ajanut ministeriönne ylijohtaja Juha Ojala. Hän on hakenut Metsähallituksen toimitusjohtajaksi. Onko hän ollut rakentamassa omaa hiekkalaatikkoa leikkipaikakseen?

-En halua enkä voi ottaa ollenkaan kantaa tähän asiaan, että hän on omalla virkavastuullaan, omassa virassaan, toimensa puolesta valmistellut lakia ja hänellä  on oikeus hakea uutta tehtävää siinä kuin muillakin. En minä osaa tämäntyyppiseen kysymykseen vastata. Orpo aikaa ratkaista Metsähallituksen toimitusjohtajan valinnan elokuussa.

Hänen mukaansa syksyllä ministeriön pöydällä on myös kannanotto Suomen liittymisestä  alkuperäsikansojen oikeuksia turvaavaan ILO-sopimukseen.

-Tämä on pitkä prosessi ja minun ja ministeriöni näkökulmasta vielä ristiriitainen ja vaikea kysymys.

Oikeus 60 euron kausilupaan koskee Utsjoen pääuomaa sekä sivujokia. RKTL:n tutkijan Eero Niemelän mukaan vaarassa ovat vesistön lohikanta sekä paikallisten perinteinen lohenpyynti.

Huolestuttavaa Niemelän mukaan on se, että luvan saavat kaikki riippumatta kalastusoikeuden suuruudesta ja luvassa ei rajoiteta lohimääriä millään tavalla.

- Tämä on ristiriidassa Tenojoen kalastussopimuksen kanssa, jossa määrätään, että lohikannat tulee säilyttää ja niitä tulee lisätä tarkoituksenmukaisin toimenpitein, Niemelä sanoo.

Tilanne on hänen mielestään kiusallinen käynnissä olevien Tenonjoen kalastussopimusneuvotteluiden kannalta. Norja vaatii kalastuksen voimakasta säätelyä.

Taustalla laki

Osakaskunnan on pakottanut muutokseen Suomen kalastuslaki, jonka mukaan kaikilla asumispaikasta riippumatta tulee olla oikeus kalastamiseen.

Utsjoen kirkonkylän hoitokunnan jäsenen Veikko Porsangerin mukaan Niemelän pelko on aiheeton. Porsangerin mukaan tähän mennessä hoitokunnan alueelle on myyty tänä kesänä vain kymmenisen lupaa.

Pohjanmaan rannikon happamat sulfaattimaat ovat alueen vesistöjen suurin riskitekijä. Maitten ja metsien ojitukset saavat happamuuden ja metallit liikkeelle maaperästä valumavesien mukana.

Vaasan lähellä, Söderfjärdenin peltoaukealla haetaan koekentillä ratkaisuja huuhtoutumisen estämiseksi. Ja nyt on saatu ensimmäisiä lupaavia tuloksia.

– Alustavia näkemyksiä on siitä, että muun muassa alumiinipitoisuudet salaojien vesissä ovat koelohkoilla alenemaan päin, kertoo vanhempi tutkija Jaana Uusi-Kämppä maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta.

Tutkimuksessa ei vielä ole saatu näyttöä itse maaperän happamuuden muutoksista. Tutkijan mukaan muutokset tapahtuvat vasta vuosien saatossa.

Koekentillä maaperän vesitasapainoa ylläpidetään säädettävillä salaojilla ja pumppaamalla tarvittaessa peltoon vettä.

Söderfjärdenillä tutkimushanke jatkuu vielä tämän vuoden loppuun. Happamuuden ja metallien irtoamisen lisäksi selvitetään maaperän vesitasapainon sääntelyn vaikutukset satotasoihin.

Kun seuraa Hämeenlinnan Aulangolla asuvaa Eeva Palmia pientä kinttupolkua läpi lehtomaisen, tiheän ja villin metsän, ällistyy tullessaan yllättäen aukeaan puutarhaan, jossa kasvaa omenapuita, erilaisia marjapensaita, koristepensaita, perennoja, keittiökasveja ja kesäkukkia. Puutarha on vanhan Aulangon alueen talonpaikka pihoineen. Luonnon valtaama puutarha on säilyttänyt elinvoimaisina hienoja aulankolaisia perinnekasveja.

Ykis näistä on Aulnagon paratiisiomena. Paratiisiomenalla on jopa hieman tarunhohtoinen maine. Se säilöttiin jo Karlbergin aikaan ja myöhemmin Aulangolla reksaamalla eli umpiosäilömällä.

– Paratiisiomena oli erityinen herkku ja kaunis koriste riista- tai muiden liharuokien lisukkeena. Se oli samalla työläs herkku. Se piti käsityönä keräillä puista, puhdistaa ja reksata, mutta sitten sitä olikin koko talveksi. Pari puuta on vielä elinvoimaisia ja lisää on tuotettu varttamalla, kertoo Eeva Palm.

– Tärkeintä näissä lajeissa on ehkä se, että ne ovat hyvin vahvoja lajeja. Ne ovat osoittaneet miten ne ovat säilyneet ja kestäneet ryteikön keskelläkin. Ne ovat maultaan hyviä lajeja, jotka ovat hyvin luontoomme sopeutuneet ja kestävät hyvin mm. tuholaisia.

Eeva Palm arvelee, että esiin kaivetun puutarhan historia alkaa noin 140 vuoden takaa. Omenapuut ovat noin satavuotiaita, eli Karlbergin ajalta. Ruusut ovat vanhaa Aulangon perua. Lähes kaikki puutarhan kasvit ovat paikalla elpyneitä. Vain joitakin Eeva Palm on kerännyt lähiympäristöstä tai tuonut sinne kokeeksi.

Nyt hyvin harvat tietävät paikan ja ovat aina hämmästyneitä sinne eksyessään, mutta Eeva Palm toivoo, että kaupungin myötävaikutuksella pelastetusta perinteisten lajien puutarhasta voi tulla vaikkapa lapsiperheiden retkikohde.

Vanha puutarha on perinnekasvien metsästäjien paratiisi

Eeva Palm muutti Aulangolle vuonna 1964. Perinteestä ja historiasta kiinnostuneena hän kuunteli mielellään vanhojen asukkaiden kertomuksia ja tarkkaili paikkoja. Kun luonnossa tuli vastaan kasveja, jotka olivat selvästi karkulaisia puutarhoista ja lajeina erikoisia, jossakin vaiheessa Palmille tuli mieleen ajatus perata esiin hänen tietämänsä puretun talon paikka ja puutarha.

Eeva Palm selvitti maan nykyisen omistajan, joka on Hämeenlinnan kaupunki. Kaupungin suostumuksella ja avulla alkoi alueen raivaus ja muutaman vuoden kestänyt hoito. Kasvien ystävällekin oli yllätys, mikä määrä maassa oli jäljellä elinvoimaista siemenpankkia ja ylle kasvaneen tiheikön kätkössä sinnitelleitä lajeja.

Samalla kun kasvit ryhtyivät kukoistamaan, heräsi muidenkin kasviharrastajien kiinnostus. Aulankoa edeltänyt Hugo Standertskjöldin Karlberg oli kuuluista puutarhoistaan ja kasvihuoneistaan sekä omavaraisesta hedelmien, marjojen, muiden hyötykasvien ja kukkien kasvatuksestaan. Unohtuneesta puutarhasta löytyi monia kiinnostavia lajikkeita ja vielä lisää alueen luonnosta.

Eeva Palm mainitsee esimerkkeinä mm. maukkaat omenat, 1900-luvun alkupuolen tulokkaan kanadanpunaisen herukan, erilaiset vadelmalajit, suuria marjoja tuottavat karhunvatukat, hyväsatoiset mustaherukat ja Aulangon paratiisiomenan.

Rovaniemelle on määrätty veneilijöille nopeusrajoituksia Saarenputaalle, Kulpinväylälle ja Keinuvuopajalle. Näillä vesillä saa ajaa korkeintaan yhdeksän kilometrin tuntivauhtia. Lapin vesistöissä harvinaisilla rajoituksilla pyritään estämään törmäyksiä, melua sekä aaltoja, jotka haittaavat melojia ja muita pienillä veneillä liikkujia.

- Rajoitukset ovat tarpeen ainakin vilkkailla ja kapeilla väylillä. Veneilyn suosio on koko ajan kasvussa ja vesillä on kokemattomia kuskeja. Joskus myös hirvittää uimareiden puolesta, sanoo Rovaniemen veneilijät ry:n perustajajäsen Pekka Muhojoki.

Muhojoen mukaan ihmiset ovat vasta nyt löytämässä Rovaniemen seudun mahtavat jokien rantahietikot, saaret ja uimapaikat. Joillakin saarilla on kesäisin lampaita ja hevosia. Siellä täällä on hienohiekkaisia luonnontilaisia rantoja. Veneily alkoi kiinnostaa ihmisiä muutama vuosi tukinuiton jälkeen, uitto loppui 1991.

Yhdistys haluaa edistää hyvää veneilykulttuuria, missä tunnetaan säännöt ja otetaan muut huomioon. Väistämisvelvollisuus virtapaikoissa on aina sillä joka menee vastavirtaan.

- Vesillä liikkujan on osattava arvioida nopeuksia ja etäisyyksiä. Esimerkiksi uistelijalla saattaa olla monta siimaa vedessä yhtä aikaa, kyllä siihen menee aikaa ja tilaa kun venettä pitäisi liikuttaa, muistuttaa Muhojoki.

Veneessä olijoiden täytyy tietää kuka on päällikkö, jotta etenkin vaaratilanteessa osataan toimia päällikön ohjeiden mukaisesti.

Lapissa moottoriveneilyä rajoitetaan harvoin. Yleisimmin vesialueelle määrätään nopeusrajoitus, mutta täyskiellot ovat erittäin harvinaisia.

Vierasvenesatama keskustaan?

Rovaniemen veneilijät on tyytyväinen siihen, että reitit on merkitty. Reittejä on merkitty keskustasta Ounasjoella Sinetän laavullle ja Kemijoella Oikaraiseen saakka.

- Hyvin on kaupunki merkinnyt. Se on tärkeää, sen verran vaativia väyliä joilla on. Varsinkin Kemijoki on vaativa, sanoo yhdistyksen jäsen Juha Jaakola.

Jaakola toivoo keskustaan siltojen väliin vierasvenesatamaa, nykyisin siinä on lähinnä pelastusviranomaisten käyttöön tarkoitettu pieni laituri.

- Safariyrityksillä on siinä laituri, mutta ei siihen muiden sovi parkkeerata tietenkään. Toivottavasti saamme kunnon laituripaikat, toivoo Jaakola.

Yhdistys haluaisi myös tankkauspisteen, jotta polttoaineita ei tarvitsisi kantaa kanistereissa.

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannelle Pokka sanoo, että nyt on varsin tarpeellista selvittää miten tällainen onnettomuus pääsi yleensä tapahtumaan.  Hänen mukaansa päästöstä aiheutuvia kaikkia seuraamuksia joudutaan selvittämään varmaan pitkään.

Talvivaaran onnettomuutta tarkkaan seurannut Pokka sanoo, että nyt olosuhteet ovat selvästi erilaiset kuin Kainuun pienissä vesistöissä:

– Tässä on nopeasti virtaava joki, joka kuljettaa nikkeliä vauhdikkaaasti eteenpäin. Se on tietysti hyvä puoli näin isossa onnettomuudessa, että se nikkeli sieltä ilmeisesti liukenee joesta melko nopeasti ja sitten kerääntyy sinne Porin edustalle mereen, aprikoi kansliapäällikkö Hannele Pokka:

– Syy Harjavallan suureen nikkelipäästöön pitää tutkia perin juurin. Pokan mukaan asiasta on tehty tutkintapyyntö poliisille.

Ihmiset kulkevat Suomen ja Ruotsin rajan yli päivittäin.  Tornion ja Haaparannan raja ylittyy lähes huomaamatta ihmisillä, mutta ei koirilla.

Rajalla asuva koira joutuu noudattamaan esimerkiksi tiukkoja lääkemääräyksiä.

Suomeen tulevilla koirilla tulee olla eläinlääkärin antama matolääkitys ekinokokkia vastaan ennen maahan saapumista. Aktiivisesti maiden välillä liikkuva koira tulisi siis olla jatkuvasti lääkitty.

Tornion eläinlääkäri Kirsten Köpke sanoo, että vastaanotolla käy noin kymmenen koiraa kuukaudessa ottamassa lääkettä. Aktiivisesti lääkettä ottaa puolenkymmentä koiraa.

– Useat hakevat matolääkkeen ulkomailta ennen Suomeen tuloa. Valitettavan monet eivät tiedä lääkepakosta, Köpke sanoo.

Helpompi jättää koira kotiin tai viedä hoitoon

Rajalla asuvat koiranomistajat joutuvat miettimään päivittäin,  onko käyntiä Ruotsin puolella ja minne koiran siksi ajaksi laittaisi. Lähellä asuvien on hellpo viedä koira asioinnin ajaksi kotiin, mutta kauempaa tuleville koiranomistajille vapaa raja onkin este

– Itse vien koirat kotiin. En ala sen takia lääkitsemään jatkuvasti, että asun tässä rajalla ja käyn silloin tällön Ruotsin puolella, miettii torniolainen Jani Kantola.

Monet käyttävät myös koirahoitoloiden palveluita Ruotsin reissuillaan. Tornion Liakassa sijaitsevassa Juntin koirahoitolassa käy kesällä paljon muun muassa Ikeaan menossa olevia perheitä, jotka tuovat karvatassun siksi ajaksi päivähoitoon.

– Päivähoidossa käy paljon koiria ja omistajat käyvät monesti Ruotsin puolella. Jos lääkettä ei ole Ruotsiin mennessä, se pitää ottaa Haaparannan puolella ja siitä pitää olla eläinlääkärin todistus, yrittäjä Erkki Juntti sanoo.

Suomi halutaan pitää taudista puhtaana

Tornion kaupungin eläinlääkäri Kirsten Köpke sanoo, että ekinokokki on ihmiselle hengenvaarallinen.

– Koiralle se aiheuttaa vain pahaa oloa, mutta ihmisellä se on vakava. Joitakin vuosia sitten Sveitsissä tautiin kuoli kymmenkunta ihmistä, Köpke sanoo.

Pari vuotta sitten ekinokokkia löydettiin Etelä-Ruotsista ketuilta. Pohjoisessa tautia ei ole toistaiseksi havaittu. Matolääkettä on siitä huolimatta otettava, koska Suomi halutaan pitää puhtaana taudista. Rajalla ei voida tietää mistä päin Ruotsia koira tulee.

– Rajalla asuvien tulee harkita, tarvitseeko koiraa tosiaan aina viedä rajan yli. Onneksi tauti on harvinainen. Mutta se tarttuu ihmiseen hyvin helposti ja leviää niin koirien kuin esimerkiksi marjojen kautta, Köpke sanoo.

– Mielestäni raja-alueelle voitaisiin harkita lempeämpää suhtautumista nimenomaan nopeisiin vierailuihin. Esimerkiksi Tornion Matkahuoltoon ei voi koiran kanssa poiketa ilman matolääkitystä, koska Matkakeskus on Haaparannan puolella, Kantola tuumaa.

Vaalalainen Stig Andersen kävelee Kainuun mereksi kutsutun Oulujärven keskeisen matkailukohteen Happy Beachin venelaiturilla tympääntyneenä.

– Nämä lokkien ja tiirojen jätökset saavat laiturin sateella niin liukkaaksi, että pitää kulkea kumisaappaat jalassa. Sanoisin jopa, että on tämä saastunut pilalle.

– Tästä on kyllä ilmoitettu terveystarkastajalle, mutta mitään ei ole tapahtunut, Stig Andersen jatkaa.

Eri linnut, erityisesti lokit ja hanhet, ovat useana kesänä närkästyttäneet ihmisiä ympäri maan. Myös Oulujärven kivikkoiset rannat houkuttelet lintuja puoleensa. Vaalan Säräisniemellä kärsitään alueelle pesiytyneistä tiiroista ja lokeista.

– Lokit ja tiirat ovat olleet mökkiläisten, veneilijöiden ja uimareiden riesana jo monen kesän ajan, laskeskelee Stig Andersen ja saa mielipiteelleen hyväksyvää nyökyttelyä lukuisilta tarinointia kuuntelevilta.

Erityisesti tiirojen hyökkäävä tapa puolustaa reviiriään ja pesiään on saanut veneilijät varuilleen. Veneilijöiden, vaunumatkailijoiden ja uimareiden suosimaa rantaa vallassaan pitävien lintujen häätämiseen etsitään parhaillaan keinoja.

– Tuntuu, että ongelma pahenee. Veneellä kun lähtee tuosta hiljakseen, niin tiirat käyvät päälle. Tietysti, kun ne puolustavat pesiään ja reviiriään poikasten ollessa pieniä.

Yhteistuumin ongelmia ratkaisemaan

Vaalalaisilla on tieto, että he eivät paini yksin ongelmiensa kanssa. Vaalan mökkitoimikunta onkin lähtenyt hakemaan lintuongelmaan vinkkejä esimerkiksi Kalajoelta, missä on jo kokeiltu erilaisia lääkkeitä vaivaan. 

– Tuo suojaava vesakko pitäisi sahata pois, ja jotenkin pitäisi saada lintujen huomio muualle, summailee Vaalan mökkitoimikunnan jäsen Antero Saukkonen.

Oulujärvellä veneilevä Jussi Moilanen esittelee venettään suojaavaa pressua, joka on täynnä linnun jätöksiä.

– Joka paikanhan ne sotkee, veneen ei tarvitse olla kuin yhden päivän tässä, niin se on pestävä, Moilanen harmittelee.

Antero Saukkonen kertoo lokkiliikenteen olevan melkoinen, syksyllä mukaan liittyvät poikaset.

– Silloin se menee mahdottomaksi. Olemme ottaneet myös kunnan tähän mukaan selvittämään vaihtoehtoja.

– Emme suhtaudu näihin mitenkään vihamielisesti, mutta asia nyt vaan on niin, että me ihmiset ja nuo linnut emme voi olla samassa paikassa yhtä aikaa, muotoilee Antero Saukkonen.

Ensimmäisiä yksittäisiä mustikoita pääsee poimimaan aurinkoisilta paikoilta esimerkiksi Etelä-Savossa jo tulevana viikonloppuna. Mustikan satokausi käynnistyy kuitenkin toden teolla vasta heinäkuun puolivälin jälkeen.

Hankala alkuvuosi on tehnyt tehtävänsä ja mustikkasadosta odotetaan tälle vuodelle heikohkoa. Syynä on se, että Etelä- ja Keski-Suomessa oli lumeton talvi, jonka aikana mustikanalut paleltuivat. Myös mustikan kypsymistä viivästytti kesäkuun kylmä ja sateinen sää.

– Jokaisella kasvilla on energiatase, jota ne ylläpitävät. Mustikka yritti paikata hankalaa alkuvuotta. Mielenkiintoista on, että kuolleita ja ruskistuneita varpuja on, mutta mustikka on kasvattanut uusia versoja juuristosta. Tämän vuoksi mustikan energiataso on laskenut, eikä muuhun riitä energiaa. Satotaso tulee laskemaan, metsäntutkimuslaitos Metlan vanhempi tutkija Kauko Salo arvioi.

Valtakunnan tämän vuoden sadon ennustetaan jäävän alle keskiarvon. Sato jää tänä vuonna alle 20 kilon hehtaarisadon.

– Lumen tarjoama suoja on ollut kiistaton Lapissa. Sielläkin on tänä vuonna ongelmasatoa osittaisen lumettomuuden vuoksi. Voi olla, että Lapissa keskisato tulee olemaan hiukan suurempi kuin muualla.

Norjan tulli takavarikoi turisteilta viime vuonna Finnmarkenin ja Tromssan raja-asemilla viisi tuhatta kiloa kalafilettä.

Tänä vuonna takavarikkomäärä on jo 2 300 kiloa filettä, mikä on pyöreänä kalana jopa 7 000 kiloa.

Norjan tullin mukaan paitsi salakuljetusyritysten määrä niin myös kerralla salakuljetettavan kalan määrä on selvässä kasvussa.

Tullin haaviin on jäänyt jopa 500 kalafilekilon saalis. Yksityishenkilö saa viedä Norjasta kerralla 15 kiloa kalafilettä.

Kylmä alkukesä ehti verottaa pahan kerran telkän pesintää. Vesiilintujen pesintää vuosikymmenien ajan tarkasti seurannut maaninkalainen Pentti Runko arvioi, että telkänpoikasia kuoriutui tänä kesänä noin kolmannes tavallista vähemmän.

Hän epäilee, että epäonnistuneen pesinnän taustalla saattaa olla lämmin kevät: koskaan aiemmin 31-vuotisen seurannan aikana telkät eivät ole munineet näin aikaisin. Ajankohta saattoi olla jopa liiankin varhainen. Rungon mielestä naaraiden olisi kannattanut vielä kerätä ravintoa: nyt punnitut naaraat olivat selvästi keskimääräistä hoikemmassa kunnossa.

– Ne ovat munineet puolet painostaan parissa viikossa ja ovat ehkä tulleet sitten katumapäälle: ei oikein jaksa ja jättäneet paukut tulevaan vuoteen, lintumies veikkaa.

Heikentyneet lintuemot joutuivat käyttämään muninta-aikaan liian paljon aikaa ruokailuun. Lämpimillä säillä se ei olisi ollut ongelma, mutta nyt munat pääsivät jäähtymään. Erityisen tuhoisaksi telkille on todennäköisesti koitunut kahden päivän raju viistosade, joka kasteli ja kylmetti munat.

– Kylmällä munat jäähtyvät ja sikiöt kuolevat: pesintä jää kesken, kertoo Runko.

Uutta putkeen

Vesilinnut eivät yleensä pesi kahta kertaa. Rungon mukaan tänä vuonna siihen olisi varmasti ollut aikaa, mutta todennäköisesti naaraat olivat liian heikkoja toiseen pesintään. Ensi kesän pesintää tämän vuoden vaikeudet tuskin haittaavat.

– Linnut ovat jo nyt paljon paremmassa kunnossa kuin pesinnän jälkeen. Jos säät ovat ensi vuonna kohtuulliset, pesintä voi onnistua hyvinkin. Luulen, että linnut ovat sitä hakeneetkin – ne voivat pesiä 10–15 kertaa elämänsä aikana.

Runko toimittaa aineistonsa Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistoon, joka antaa rengastusluvat ja kerää rengastuksen avulla koottua tietoa lintujen muutosta ja muusta ekologiasta.

Telkät eivät ole ainoita alkukesän säistä kärsineitä vesilintuja. Rungon mukaan varsinkin pellolle munivat sorsalinnut kärsivät toukokuun lopun sateista, jotka muuttivat pesimäpaikat "riisipelloksi".

Helle on nostanut järvien pintaveden lämpötilan pariinkymmeneen asteeseen. Vielä kesäkuun loppupuolella vesi oli vuodenaikaan nähden kylmää.

Heinäkuun alkupäivinä järvivesien lämpötila oli maan etelä- ja keskiosassa noin 15 astetta, mutta nyt vesi on lämminnyt 22 asteen tienoille muun muassa Pirkanmaalla Virtain Kitusjärvellä, Längelmävedellä Kaivannossa, Näsijärvellä Kyrönlahdessa sekä Tampereen Peltolammilla ja  Tohlopissa.

Suomen ympäristökeskuksen nettisivun mukaan lämpimintä vesi on tällä hetkellä Närpiön Hinjärvessä, 23,8 astetta. Pielaveden Säviässä ja Säkylän Pyhäjärvessä mittarilukema on molemmissa 23,1 astetta.

Lämpötilat nousevat vielä päivän mittaan. Oman alueesi järvien pintavesien lämpötilan voit tarkistaa täältä.

Maakotkan pesintä on onnistunut hyvin tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla. Metsähallituksen tekemissä pesätarkastuksissa maakunnasta on löytynyt lähes 20 poikasta.

Koko Suomessa pesätarkastuksissa on löydetty kaikkiaan noin 190 rengastusikäistä poikasta. Pääosa pesistä on Pohjois-Suomessa ja noin 80 prosenttia maakotkan reviireistä on Lapissa.

Tämän kesän pesätarkastuksissa löydettiin koko maassa yli 300 asuttua kotkareviiriä.

Leuto viime talvi ja hyvä ravinnon saatavuus ovat taanneet maakotkan hyvin onnistuneen pesinnän.

Metsähallitus maksaa ilmoittajalle aiemmin tuntemattomasta maakotkan pesästä sadan euron löytöpalkkion.

Suurimman osan pesätarkastuksista ja muista maastotöistä tekevät vapaaehtoiset lintuharrastajat.

Jätteenkäsittely on muuttunut vuosien mittaan paljon. Erikseen kerättyä ruokajätettä ei enää nykyäänkään helpolla pääse nokkimaan.

Muutama vuosi, niin melkein kaikki jäte menee kiertoon tai energiapolttoon. Se vaikuttaa eläimistöön, veikkaa Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin.  

– Tulevaisuus toden näyttää, mutta selvää on, että kaatopaikkojen lintumäärät vähenevät, koska ravintoa tulee vähemmän.

– Suomesta on jo joitakin kokemuksia: esimerkiksi Lahden suunnalla Kujalan jäteasemalla ravinnon saanti on vähentynyt ja niin myös lokkien määrä.

Kaatopaikkojen ekosysteemi muuttumassa

Lokit ovat hyviä lentäjiä. Ne muuttavat äkkiä satoja kilometrejä vaikka Venäjälle ruuan toivossa. Tai, ne voivat oppia uusia syömätapoja, Jukka T. Helin muistuttaa.

– Esimerkiksi harmaalokkien ravinnonhankinta saattaa painottua muiden pesivien lintujen, kuten vesilintujen, munien syömiseen. Tässä mielessä siitä olisi haitallisia vaikutuksia.

Tamperelaisille ovat tuttuja isot naakkaparvet, jotka yöpyvät mm. Sorsapuiston puissa. Naakatkin ovat pitkään ruokailleet kaatopaikoilla, sillä erityisesti talvisin laji on  varsin riippuvainen siitä, mitä ihmiseltä jää yli. Todennäköisesti kaatopaikkojen hiljeneminen näkyy myös naakkojen elintavoissa ja ehkä määrissä.

Jätteenkäsittelyalueilla elää yllättävän monipuolinen kasvi- ja eläinlajisto. Siellä viihtyvät myös petolinnut sekä rikkakasvien siemenillä elävät pikkulinnut. Tämäkin ekosysteemi voi olla kymmenen vuoden kuluttua eri näköinen kuin nyt.

Porin kaupungin mukaan Harjavallan nikkelivuoto ei aiheuta käyttörajoituksia Kokemäenjoen vedelle. Norilsk Nickelin tehtaalta pääsi jokeen viikonloppuna 66 000 kiloa nikkeliä. Mittaustulosten mukaan päästö on sekoittunut jokiveteen ja laimentunut nopeasti kulkeutuessaan Harjavallasta jokisuistoon päin.

Pitoisuudet laimentuivat matkalla

Joen nikkelipitoisuuksia on seurattu maanantaista lähtien useissa mittauspisteissä. Mittaustulosten perusteella selvästi kohonneita nikkelipitoisuuksia oli maanantaina Harjavallan patoaltaalla ja padon alapuolella. Tiistaina aamupäivällä kohonneita pitoisuuksia havaittiin Nakkilassa ja myöhemmin iltapäivällä myös Ulvilassa ja Porissa. Keskiviikkona iltapäivällä päästö oli ohittanut Porin keskustan, ja pitoisuudet olivat pudonneet koko matkalta.

Ei käyttörajoituksia

Porin ympäristöviranomaisten mukaan jokivedelle ei ole tällä hetkellä perusteltua syytä asettaa käyttörajoituksia Harjavallan, Nakkilan, Ulvilan tai Porin alueilla. Rajoituksia ei aseteta myöskään Porin edustan merialueelle.

Päästön vaikutuksia ja jokiveden laatua seurataan edelleen.

Poliisi tutkii rauhoitetun lapintiiran pesän ja yhdyskunnan hävittämistä Vaalan Mananmansalossa. Rikosilmoituksien mukaan pesän hävitys on tehty kesäkuun alussa ja yhdyskunnan hävitys kesäkuun lopulla Martinlahden venesatamassa.

Poliisin mukaan yhdyskunta on hävitetty venesataman aallonmurtajan päästä 27. - 29.6 välisenä aikana. Pesän hävitys puolestaan on tehty jo kesäkuun alussa.

Poliisi uskoo, että tapauksilla on silminnäkijöitä, koska venesataman välittömässä läheisyydessä on leirintäalue. Poliisi pyytääkin molemmista tapauksista vihjeitä ja havaintoja Oulun poliisin vihjenumeroon 0295 41 61 94.

Maakotkien pesintä on onnistunut tänä vuonna hyvin. Koko maassa löydettiin ainakin 190 rengastusikäistä poikasta. Valtaosa Suomen maakotkakannasta sijaitsee poronhoitoalueella. Parhaiten pesintä onnistui Itä- ja Etelä-Lapissa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.

Metsähallitus on suorittanut kesän aikana pesätarkastuksia ympäri maata. Kainuun paristakymmenestä tunnetusta maakotkareviiristä viidestä tai kuudesta pesästä on löydetty poikasia.

– Tarkkaa poikasmäärää ei tiedetä, mutta ainakin pesätarkastajat ovat raportoineet minulle kahdeksasta poikasesta, sanoo ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallitukselta.

Yksi poikanen pesässä on maakotkalle normaalia. Onnistuneista pesinnöistä 20 prosentissa samassa pesässä varttuu kaksi poikasta. Tavallista on myös se, että kaikilla asutuilla reviireillä ei aloiteta pesintää.

Metsähallitukselta kerrotaan, että Kainuun maakotkareviirien tuntemus on huono. Maakotkia asunee kuitenkin ympäri Kainuuta. Parhaiten Kainuussa tunnetaan Sotkamon ja Suomussalmen reviirit.

– Jos tietäisimme Kainuun maakotkareviirit yhtä hyvin kuin vaikkapa Etelä-Lapin reviirit, poikasluvut olisivat täysin toiset, Ollila jatkaa.

Metsähallitukselta muistutetaan, että maakotkan uusien reviirien ilmoittaminen on tärkeää. Maakotkan pesän paikan ilmoittamisesta Metsähallitukselle maksetaan 100 euron palkkio, mikäli reviiri ei ole aiemmin Metsähallituksen tiedossa.