Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Inarin Näätämöjoen kalastusluvat loppuivat käsiin

0
0

Metsähallituksen mukaan Näätämölle on ollut myynnissä 1 500 lupaa. Luvilla on ollut niin suuri kysyntä, että jäljellä on enää yksittäisiä lupia ensi viikolle ja muutamalle elokuun päivälle.

Metsähallitus neuvoo kalastajia varmistamaan lupien saatavuus hyvissä ajoin ennen kalareissua Ylä-Lappiin,  Näätämöjoen lisäksi myös Juutuajoelle ja Ivalojoelle.

Paikalliset luopuivat

Lupakiintiöllä halutaan turvata luonnonvarainen Näätämöjoen lohikanta, jotta lohta voidaan kalastaa myös tulevaisuudessa.

Jotta virkistyskalastajille on saatu lupia, ovat paikalliset asukkaat Sevettijärvellä ja Näätämössä vapaaehtoisesti rajoittaneet omaa kalastustaan. Myös Norja on tehnyt rajoituksia Näätämäjoella.

Luvat voi ostaa ja lupatilanteen tarkastaa nettisivuilta www.eraluvat.fi.


Sinileviä runsaasti ajankohtaan nähden – runsas kukinta Kaarinassa

0
0

Nopeasti lämmennyt sää on kasvattanut sinileväkukintojen määrää. Merialueilla sinilevää on havaittu sekä Suomenlahdella, Saaristomerellä että Perämerellä. Sisävesillä runsaita kukintoja on yli kymmenellä havaintopaikalla.

– Viikonloppuna alkaneet helteet ovat saaneet järvien pintalämpötilat nousemaan nopeasti. Sitä myöten sinilevähavainnot ovat runsastuneet selvästi sisävesillä. Valtakunnallisilla seurantapaikoilla sinilevähavaintoja on ajankohtaan nähden keskimääräistä enemmän, kertoo limnologi Sari Mitikka Suomen ympäristökeskuksesta.

Kuluneen viikon aikana sinilevää on havaittu yhteensä 60 valtakunnallisella havaintopaikalla. Runsas sinilevien pintakukinta on todettu 11 havaintopaikalla ja erittäin runsas kukinta edelleenkin Kaarinan Littoistenjärvellä. Kansalaisilta tulleista havainnoista 5 koski erittäin runsasta, 21 runsasta ja 17 vähäistä sinileväkukintaa.

Etelä-Suomesta Kainuuseen ulottuvalla alueella järvivedet ovat nyt pääosin 20-23-asteisia. Pohjoisempana lämpötilat ovat 16 ja 20 asteen välillä lukuun ottamatta selvästi kylmempää Kilpisjärveä. Monella järvellä lämpötilat ovat jo selvästi ajankohdan keskiarvoa korkeampia, päinvastoin kuin vielä viime viikolla.

Merialueilla kukinta lisääntynyt

Sään lämpeneminen on lisännyt sinilevien määrää Suomen merialueilla rauhallisen alkukesän jälkeen. Sinilevähavaintoja on kuluneelta viikolta enemmän ajankohdan pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna.

Sinilevähavaintoja on valtakunnallisilta leväseurantapaikoilta Suomenlahden, Saaristomeren ja Perämeren rannikoilta. Myös kansalaiset ovat lähettäneet sinilevähavaintoja mm. Levävahti-puhelinsovelluksen kautta. Rajavartioston lentäjien ja Ruotsin meteorologisen ja hydrologisen laitoksen (SMHI) mukaan sinilevien pintakukintoja esiintyy avomerellä Suomenlahdella ja Ahvenanmaan eteläpuolella.

Meriveden pintalämpötila Suomen merialueilla on noin 17 astetta, mutta rannikoilla ja saaristoissa lämpötila voi olla yli 20 astetta.

Suomen ympäristökeskus tiedottaa sinilevätilanteesta viikoittain kesäkuun alusta syyskuun alkuun saakka.

Kesän kalasaalis: uima-asusta löytynyt pikkukala

Tutkimus: Merilinnut havaitsevat kalastusaluksen jopa 11 kilometrin päästä

0
0

Kalastusveneet ovat tunnetusti merilintumagneetteja, sillä niiden mereen heittämät kalanjätteet ovat linnuille helppo ateria. Tuoreen brittitutkimuksen mukaan kalastusveneillä on kuitenkin aiemmin uskottua suurempi ekologinen jalanjälki, kertovat Science Daily ja National Geographic -nettilehdet.

Exeterin yliopiston tutkimuksen mukaan kalastusveneet saavat suulat muuttamaan käyttäytymistään jopa 11 kilometrin säteellä.

Irlannin lähistöllä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin suulille asennettujen GPS-paikantimien avulla, että suulat muuttavat käyttäytymistään, kun kalastusalus on tällä etäisyydellä. Niiden lentotyyli muuttuu matkaavasta ruokaa etsiväksi ja ne suuntaavat kohti alusta.

Saavuttuaan sen luo ne nappaavat laidan yli heitettyjä kaloja sukeltamalla veteen jopa 96 kilometrin tuntivauhtia.

Tutkimuksessa havaittiin niin ikään, että suulat havainnoivat kalastusaluksen toimintaa. Ne eivät lähde ruoanhakumatkalle, jos alus ei ole aktiivisessa kalastuskäytössä, vaan ajelehtii.

Thomas Bodey kertoo heidän yllättyneen, että suulat pitivät kannattavana lähtemisen ruoanetsintämatkalle niinkin kaukaa kuin 11 kilometrin päästä. Kalastusaluksista ei kuitenkaan aina heltiä linnuille ruokaa.

Kalastusveneet muuttavat eläinten käytöstä - vaikutuksista kiistellään

Bodeyn mukaan tutkimus viittaa siihen, että kalastusalukset kykenevät merkittävästi vaikuttamaan suulien ja muiden merten saalistajien esiintymiseen ja saalistuskäyttäytymiseen.

Evoluution kannalta veneet ovat uutuus, mutta linnut kykenevät täysin sopeutumaan uuteen mahdollisuuteen, hän toteaa.

Tutkijat keskustelevat edelleen siitä, onko kalastusjätteiden syöminen suulille haitallista. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että se on kuin helppoa pikaruokaa, joka ei ole pitkän päälle hyväksi. Toisaalta suulapopulaatio on lisääntymässä, Bodey toteaa.

Bodeyn mukaan kalastusjätteiden syöminen olisi kuitenkin syytä rajoittaa minimiin niin kauan kuin vaikutusta ei tiedetä. Hän uskookin tutkimuksen voivan auttaa hallituksia suunnittelemaan paremmin meriensuojelua ja kalastuspolitiikkaansa.

Sääntöjä voitaisiin esimerkiksi muuttaa niin, että kalastusalukset laskisivat jätteensä mereen alueilla, joissa suulat käyvät harvemmin.

Tutkimus on julkaistu Current Biology -lehdessä.

ELY-keskus: Kokemäenjoen veteen pääsi muitakin metalleja

0
0

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen mukaan Harjavallan sunnuntaisen nikkelipäästön vaikutukset eivät ole ohi, vaikka Kokemäenjoen nikkelipitoisuudet ovat edelleen alentuneet.

Nyt 66 000 kilon nikkelipäästö on jakautunut joen ja Porin edustan merialueen ekosysteemiin.

Varsinais-Suoomen ELY-keskus saamien tietojen mukaan Norilsk Nickelin päästö sisälsi nikkelin lisäksi muun muassa kobolttia. Kaikki vesistöön päässeet metallit ovat olleet liukoisessa muodossa, mikä lisää niiden haitallisuutta.

Uusia näytteitä otettu tänään

ELY-keskus on ottanut tänään iltapäivällä joen alajuoksulta Porin keskustan alapuolelta lisänäytteitä. Näytteistä analysoidaan nikkelin lisäksi muiden metallien pitoisuuksia. Tulokset saataneen ensi viikon alussa.

Norilsk Nickel on lisäksi tilaamassa pohjaeläin- ja sedimenttiselvitykset, jossa on mukana koko jokialue laitokselta alaspäin. Lisäksi tutkitaan Porin rannikon edusta eli Pihlavanlahti.

Ämpärin kansi avittaa Itämeren havainnoinnissa

0
0

Navakka tuuli sekoittaa sinilevän näkymättömiin Harakan saaren rannassa, Helsingin edustalla. Vielä edellisenä päivänä laiturin kupeessa näkyi selvästi poukamaan pakkautunutta levää. Myös veden näkösyvyys on heinäkuussa kevään kirkkaita vesiä heikompi.

Ryhmä naisia seisoo laiturilla käsissään nippu narua, jonka toiseen päähän on kiinnitetty mustavalkoinen metallilevy ja toiseen mehukanisteri kellukkeeksi. Tarkoituksena on mitata meren näkösyvyyttä Harakan saaren laiturin nokasta.

Ryhmää on opastamassa ympäristökasvattaja Asta Ekman Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta. Hän kertoo, ettei näkösyvyyden mittaamiseen välttämättä tarvita virallista ns. Secchi-levyä, vaan mittauslaitteen voi helposti tehdä valkoisesta muoviämpärin kannesta.

– Kannen alla pitää olla paino, että se painuu veteen ja kannen yläpuolella pitää olla mittalanka. Kansi lasketaan niin syvälle veteen, että se juuri ja juuri erottuu. Sitten mittalangan avulla katsotaan kuinka syvällä se kansi on siitä veden pinnasta, Ekman opastaa.

Levävahdin voi ladata omaan älylaitteeseen

Suomen ympäristökeskus kerää kansalaisten Itämerihavaintoja Levävahti-palveluunsa. Havainnot rakkolevästä, sinilevästä tai veden näkösyvyydestä voi tallentaa älypuhelimeen tai tablettitietokoneeseen ladattavan ilmaisen sovelluksen kautta. Kansalaishavainnot ovat Levävahdissa kaikkien tarkasteltavissa ja ne täydentävät viranomaistietoja.

Havainnointi-iltapäivään osallistunut helsinkiläinen Irina Svaetichin aikoo kertoa kurssin annista myös Porvoon saaristossa asuville vanhemmilleen.

– On tosi hyvä, että myös tavalliset ihmiset ymmärtävät mitä eroa näillä levillä on. Että mikä on hyvä levä ja mikä paha levä, Svaetichin sanoo.

Samaa mieltä on helsinkiläinen Hannele Hakanpää-Laitinen, joka on mökkimaisemissaan huomannut Itämeren huonon tilan.

– Ajattelin kyllä on SYKEn Levävahdin ladata ja voisin mökillä muutamia mittauksia tehdä, Hakanpää-Laitinen tuumaa.

Outotecille synninpäästö Pien-Saimaan raskasmetalleista

0
0

Lappeenrannan Pallonlahdesta löytyneet raskasmetallit johtuvat alueen vanhasta teollisuustoiminnasta. Vanhat, pohjaan kertyneet raskasmetallit ovat pääasiassa eri aineita kuin Outotecin päästöt. Tehtaalla huomattiin viime joulukuussa vuoto, jonka seurauksia ja riskejä tutkittiin.

Pallonlahden rannoilla olleen vanhan toiminnan seurauksena pohjasedimenttiin on kertynyt kuparia, lyijyä, elohopeaa sekä sinkkiä.   Näytteiden perusteella pitoisuudet ovat selvästi kohonneita. Raskasmetallien aiheuttama riski on arvioitu merkittäväksi.

Päästöt tutkittiin koko toiminta-ajalta

Outotecin (ent. Larox) päästöt ovat koko 20 vuoden toiminta-ajan olleen pääosin nikkeliä ja kromia. Vuosien aikana metalleja on päässyt vesistöön enintään muutamia kiloja.

Nikkelistä ja kromista löytyi kohonneita pitoisuuksia viime talvisen päästökohdan välittömästä läheisyydestä. Suurimpina määrinä löytyneet metallit eivät näin ollen ole peräisin Outotecin jätevesistä.

Vesialueen käyttöä ei rajoiteta

Vesialueen käyttöä ei ole tarvetta rajoittaa. Kalat ja ravut ovat syömäkelpoisia. Vedellä ei ole haitallisia vaikutuksia.

Vesialuueen rakennus- ja ruoppausrajoitukset jäävät vielä ympäristöviranomaisten harkittavaksi. Pohjasedimentin raskasmetallit voivat aiheuttaa riskin, jos pohjaa liikutellaan. Vastuu kunnostuksesta ei kuitenkaan lankea Outotecille, koska raskasmetallit ovat peräisin vanhemmasta toiminnasta.

Luontoa voi suojella myös polttamalla metsää

0
0

Metsähallituksen metsänhoitoesimies Unto Karttunen tartuu kaasupolttimeen ja sytyttää mättäikön tuleen. Tulipesäkkeitä tehdään koko pitkä rivi ja tuli lähtee pikkuhiljaa etenemään.

Savu nousee korkealle Tervolan Kätkävaaralta torstaina. Metsähallituksen toteuttama kulotus on valmisteltu hyvin jo edellisenä päivänä ja aamulla.

Vettä on pumpattu reuna-alueille ja joka puolella on pumppuja ja vesilätäköitä, joista ruiskutellaan vettä kulotuksen reunoille pitkin päivää.

– Tuli tehdään vastatuuleen, jolloin se etenee ihan rauhallisesti kulotettavalle alueelle, kertoo kulottamisen konkari Karttunen.

Tervolassa kulotetaan yhteensä 13 hehtaaria. Tuli päästetään irti myös pystymetsään. 2,6 hehtaarin metsä poltetaan, jotta metsäpaloalueilla eläville eliöille olisi paremmat olot.

– Tähän voi jo parin viikon päästä tulla eri lajeja. Ne haistavat savun ja löytävät kyllä tänne, kyllä niitä elelee tässä ympäristössä, kertoo Karttunen.

Kulottaminen on kallista metsänhoitoa

Kulotus on hyvä, vaikkakin kallis maanparannuskeino. Kulotuksen jälkeen alueelle voi kylvää puun siemeniä, jotka kasvavat hyvin puhtaalla, poltetulla maaperällä.

– Metsähallitus on oikeastaan ainoa taho, joka osaa kulotuksen. Se maksaa hehtaarilta noin viidestä sadasta yli tuhanteen euroa, riippuen alueesta ja siihen tarvittavasta työmäärästä, Karttunen sanoo.

ELY-keskuksen käynnistämän NATNET Life+ -hankkeen toimesta on tarkoitus kulottaa Lounais-Lapissa kahdeksan eri kunnan alueella. Tavoiteena on kulottaa yksityismaata noin sadan hehtaarin verran.

Tulta hallitaan parhaiten tulella

Tuli leviää hitaasi mutta varmasti kulotusalueella. Tuuli kieppuu jonkin verran, mutta tuli pysyy hallinnassa.

– Joskus tulee yllätyksiä. Tuli saadaan parhaiten taltutettua tulella, eli tehdään tulen eteen vastatuli, joka niin sanotusti kerää tulen ylöspäin ja estää leviämisen, Karttunen sanoo.

Suurin osa Tervolan kulotusalueesta sijaitsee METSO -suojelualueella. Kulottamisella parannetaan metsän monimuotoisuutta ja luontoarvoja.

Välillä kulottajat istahtavat metsätien reunalle. Makkaratikut löytyvät metsästä ja nuotionkin voi kulotusalueelle turvallisim mielin tehdä.

– Kyllä sitä mieluummin makkaran paistaa pienemmällä nuotiolla, vaikka tulta onkin joka puolella. Saattaa tulla kuuma jos menee liian lähelle, naurahtaa Karttunen.


Etelä-Afrikassa salametsästetty ennätysmäärä sarvikuonoja

0
0

Etelä-Afrikassa on tänä vuonna tapettu jo 558 sarvikuonoa. Maan viranomaisten mukaan luku viittaa uuteen ennätykseen salametsästettyjen sarvikuonojen määrässä. Viime vuonna samaan aikaan tapettuja eläimiä oli 100 vähemmän.

Etelä-Afrikassa elää noin 80 prosenttia maailman sarvikuonoista, joita arvioidaan olevan noin 25 000.

Sarvikuonon sarvia pidetään statussymboleina Aasiassa ja niiden uskotaan parantavan jopa syövän.

Ministeri valmis tiukentamaan saimaannorpan suojelua

0
0

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) on valmis harkitsemaan kalastusrajoitusten tiukentamista, mikäli saimaannorpan suojelu sitä vaatii. Ministeri olisi tarvittaessa valmis pidentämään niin sanottua kuuttiasetusta, joka kieltää kalaverkkojen käytön saimaannorpan tärkeimmillä lisääntymisalueilla huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun.

– Kysymys on esimerkiksi parin viikon jatkosta, jotta kuutit pääsevät kasvamaan ja vahvistumaan sen verran, että ovat paremmin suojassa verkoilta. Minusta tämä olisi nimenomaan yksi keskeisiä asioita, joita työryhmän pitää syksyllä miettiä, ministeri sanoo.

Toinen saimaannorpan suojelua varten säädetty asetus, pyydystyyppiasetus, on ministerin arvion mukaan toiminut nykyisellään hyvin. Ministeri kuitenkin painottaa, että varsinaisen arviotyön tekee työryhmä ensi syksynä.

Ministeri toivoo työryhmään paikallista asiantuntemusta

Maa- ja metsätalousministeri nimeää syksyllä työryhmän, joka arvioi nykyiset saimaannorpan suojelutoimet ja ryhtyy valmistelemaan asetuksille jatkoa. Pohjatyön olisi määrä olla valmiina viimeistään alkuvuodesta 2015, jotta varsinaiset asetukset saadaan valmiiksi ennen kevättä 2016. Ministeri pitää tärkeänä, että asetuksia tarkastetaan aika ajoin, jotta norpan suojelu pysyy ajan tasalla.

– Vähintään nykyisillä rajoituksilla tullaan jatkamaan. Nyt on päästy hyvään suuntaan saimaannorpan suojelussa. Syksyllä arvioidaan ja pohditaan huolella, onko tarvetta lisätoimenpiteille, Orpo sanoo.

Työryhmään ministeri toivoo laajaa asiantuntijaryhmää, jossa kuullaan myös paikallista asiantuntemusta. Työryhmään tullaan nimeämään niin ministeriön, luonnonsuojelujärjestön kuin kalastajien edustajia.

– Toivoisin, että löytyisi mahdollisimman suuri yhteisymmärrys sille, että saadaan kanta suojeltua, ministeri sanoo.

Suojelubiologi huolissaan kannan kehityksen pysähtymisestä

Metsähallituksen asiantuntijan mukaan nykyiillä asetuksilla norppakannan koko ei vaikuta kasvavan. Saimaannorpan suojelustrategian tavoitteena on, että vuonna 2025 Suomessa olisi 400 hylkeen kanta, jolloin välitön sukupuuton uhka olisi estetty.

Tällä hetkellä kanta on noin 310.

– Nykyiset asetukset ovat kompromisseja. Norpan suojelun kannalta ne eivät ole riittävän laajoja alueellisesti eivätkä ajallisesti. Tulevia asetuksia säädettäessä täytyy tarkoin käydä läpi mihin aikaan vuodesta ja missä norppia on jäänyt kalanpyydyksiin, sanoo suojelubiologi Jouni Koskela.

Koskelan mukaan vaarana on, että kanta junnaa nykyisellä kehityksellä suurin piirtein paikoillaan.

– Jos sattuu huono vuosi väliin, siinä pitää olla pari hyvää vuotta, että kanta toipuu, sanoo Koskela.

Miljoonavahingot perunapelloille aiheuttanut tulva pisti tulvasuojeluun vauhtia Kristiinankaupungissa

0
0

Härkmeren järven kunnostus- ja tulvasuojelusuunnitelma on valmistunut ja etenee seuraavaksi viranomaisten käsittelyyn. Tulvasuojeluhankkeessa on mukana Kristiinankaupungin ja ELY-keskuksen lisäksi maanomistajat sekä jakokunnat.

Parin vuoden takainen tulva peitti alleen laajoja alueita ja aiheutti Kristiinankaupungissa miljoonavahingot.

– Tarvitsimme sen yhden ison tulvan, että saimme kaikki kyläläiset mukaan vetämään samaa köyttä suunnitelman eteenpäin saamiseksi. Hanke on mittava, ja sisältää Härkmeren suntin syventämisen ja leventämisen sekä pohjapadon, kertoo Härkmeren vesialueiden tulvasuojelutyöryhmän jäsen Tomi Öström.

Tulvasuojelutyöt pyritään aloittamaan kesällä 2015.

– Haluamme ehkäistä näitä mittavia tulvia, jotka ovat rasittaneet Härkmeren järven vesialuetta jo vuosikymmeniä. Kustannukset ovat satoja tuhansia euroja, ja mukana on ulkopuolisia suunnittelijoita, Öström kertoo.

Linnuille ei riitä tarpeeksi hyönteisiä

0
0

Kesäkuun kylmät säät ovat olleet kohtalokkaita hyönteisiä syöville linnuille.

Pakkasöiden ja ravinnonpuutteen vuoksi esimerkiksi tiaisten poikueet ovat olleet normaalia pienempiä ja poikaskuolemat tavallista yleisempiä.

Paikallisten lintuhharastajien mukaan kylmistä säistä näyttävät kärsineen myös kahlaajat, kuten kuovit, sekä metsäkanalinnut. Sen sijaan muuta kuin hyönteisiä ravintona käyttävät linnut, kuten pöllöt, ovat pesineet normaalisti.

Lokkien pesintä on Meri-Lapissa tänä kesänä ollut noin viikon normaalia edellä.

Ilves tappoi Sotkamossa lampaita poikkeuksellisen paljon

0
0

Ilves on tappanut Sotkamossa poikkeuksellisen paljon lampaita. Naapurinvaaran perinnelaitumelta löytyi keskiviikkona kaikkiaan kymmenen lampaan raatoa. Lampaista suurin osa oli karitsoita.

Naapurinvaaran perinnebiotooppilaitumelle lampaat olivat saapuneet Saramon luomulammastilalta Nurmeksesta. Tilan parisataapäinen lammaskatras laiduntaa kesäisin eri puolilla Itä-Suomea. Naapurinvaaralla lampaita oli reilu 30. Ilvesvahinkoihin ei aiemmin ole törmätty, sanoo lammastilallinen Kalle Ruokolainen.

– Ensimmäinen kerta tämä oli. Hämmentävää tässä on se, ettei ilves ollut syönyt kuin pikkuisen yhden lampaan paistia ja toiselta avannut mahan. Muut oli vain tapettu.

Henkiin jääneistä lampaista kaikki karitsat ja niiden emät on siirretty pois Naapurinvaaralta. Kotiin lähtivät myös ne emät, joiden karitsan ilves tappoi.

– Ne täytyy lypsää, kun karitsa ei ole enää imemässä maitoa. Naapurinvaaralle jäi laiduntamaan 13 uuhta aiempaa lähemmäs asutusta.

Hoitosopimuksessa on tiukkoja pykäliä muun muassa siitä, kuinka paljon tietyllä paikalla pitää olla lampaita. Nyt lampaita on hieman liian vähän.

– ELY-keskus valvoo sopimusta, pitää nyt olla yhteydessä sinne ja katsoa mitä tehdään. Ne kyllä ovat aiemmin puuttuneet varsin pieniinkin asioihin, sanoo Ruokolainen.

Saramon lampailla on laidunmaita monessa eri paikassa. Osa laiduntaa kotipihassa, osa vanhoilla nautalaitumilla sekä osa perinnebiotooppilaitumilla hoitosopimuksella eri puolilla.

– Lampaita on sopimuksilla Kuopiossa, Nurmeksessa, Sotkamossa parissakin paikassa. ELY-keskus tekee sopimuksia ja heillä on ollut vähän vaikeuksia löytää kohteisiin eläimiä, toteaa Ruokolainen.

Tappaja on varmuudella ilves

Petovahinkoja korvataan Sotkamossa muutama vuodessa, toteaa Sotkamon maaseutupäällikkö Jari Korhonen.

– Kyllä tässä tapauksessa lampaita on tapettu kerralla aivan poikkeuksellinen määrä. Tavallisesti ilves tappaa vain pari-kolme lammasta.

Selvää syytä ilveksen käyttäytymiseen ei ole saatu selville, sanoo Korhonen.

– On kylläkin spekuloitu sillä, että olisiko tässä ollut käynnissä jonkinlainen opetustapahtuma. Toisaalta tähän aikaan vuodesta ilveksen pennut ovat vielä kovin pieniä.

Tappaja on ollut varmuudella ilves, sanoo Korhonen.

– Vaihtoehtoina on koira tai ahma, mutta puremajäljistä ja tappotavasta voi päätellä että kyseessä on ilves. Esimerkiksi ahma irrottaa pään ja voi viedä sen mukanaan, mutta kaikkien lampaiden päät olivat tallella. Samoin olemme voineet mitata kulmahampaiden etäisyyden.

Toistaiseksi ilves ei ole palannut samalle laitumelle. Se on mahdollista, sanoo Korhonen.

- Kesällä ilves hyödyntää tappamiaan raatoja muutamia päiviä, kun se pysyy sulana. Ja sanotaan nyt näin, että laidunkautta on pitkästi jäljellä.

Kävikö karhu lampaiden vieraana, pohtii Närängän lammaspaimen

0
0

- Lampaat löytyivät ladon alta arkoina. Kävi mielessä, että josko siinä karhu olisi vieraillut, espoolainen Hanna Pesonen pohtii.

Lampaita ehkä pelottaa Kuusamon Närängänkorvessa, mutta lampaita kaitsevaa Pesosta ei. Hän viettää viikon yksin Metsähallituksen Närängän tilalla maksua vastaan.

Siis paimen maksaa Metsähallitukselle viikon kesätyöstään?

- Kyllä, 400 euroa tämä maksaa. Kaverit pitävät tätä hieman hulluna ideana, mutta voiko kesälomaa paremmin viettää, Pesonen naurahtaa.

Paimenen pestiin tunkua

Hanna Pesonen on yksi noin 600:sta suomalaisesta, joka haki tänä kesänä Metsähallituksen lammaspaimeneksi. Paimenkohteita löytyy Kuusamon Närängän luonnonmetsän lisäksi Kolilta, Kuhmoisten Isojärveltä sekä Saarijärven Pyhä-Häkin kansallispuistoista.

Pelkästään Kuusamoon haki 90 paimenta, joista yhdeksän sai viikon mittaisen pestin tänä kesänä. Koko maan 600:sta hakijasta vajaat sata on pestattu kesätöihin lammaspaimeneksi.

- Helppo työ. Aamuin ja illoin lasken lampaat. Sen lisäksi vaihdan niille juomaveden ja pesen juoma-astiat.

- Ja iltapuhteeksi lämmittelen saunaa, Hanna Pesonen kehuu.

Viikon jokaisena aamuna lampaita on löytynyut Närängän niityltä yhtä monta kuin iltalaskennassa.

Paimeniltaan saamat rahat Metsähallitus käyttää tilojen ylläpitokulujen ja luonnonhoidon kustannusten kattamiseen.

Mustikoiden etsintä on alkanut

0
0

Tänä vuonna jalkojen nopeutta ja kestävyyttä saatetaan mitata, mikäli mustikoita mielii saada ensi talveksi pakkaseen. Vaikka kevään pelko mustikoiden niukkuudesta on  hieman helpottanut, Metsäntutkimuslaitos ennustaa valtakunnan tämän vuoden mustikkasadon jäävän alle keskiarvon. Lumeton talvi sekä alkukesän kylmä ja sateinen sää ovat häirinneet mustikan kypsymistä.

Vaasan Martat ry:n entinen puheenjohtaja Kerttu Hautala kävi katselemassa mustikanvarpujen mahdollisuuksia Kitriikun kylässä Karijoella.

– Tänä kesänä näihin ei tule marjoja. Kyllä kevät ja kylmyys ovat vaikuttaneet niiden kukintaan, Hautala kertoo.

Poimijan kannattaakin varautua siihen, että jokavuotisesta tutusta paikasta ei tänä kesänä löydy marjoja.

– Tässäkin on sellainen kosteikko, jossa ennen on ollut hyvinkin marjoja. Nyt minulla on sangossa kolme kypsää marjaa, neljä punaista ja yksi raakile, ja olen tässä jo hetken kiertänyt, kertoo Kerttu Hautala.

– Oli myös kohtia, joissa ei ollut yhtäkään raakiletta, Hautala jatkaa.

Marjasato vaihtelee vuosittain

Marjanpoimijoiden keskuudessa kuhiseva mustikkakeskustelu ei ole turhaa. Toukokuu oli kylmin 50 vuoteen. Kerttu Hautala näki keväällä mustikan kukkivan.

– Kyllä mustikka kukki aurinkoisilla paikoilla hyvinkin, ja ajattelin, että tulee hyväkin sato, mutta kylmyyttä mustikka ei kestä, kertoo Hautala.

Jo kauan mustikoita poiminut Kerttu Hautala lohduttaa, että yksi vuosi ei välttämättä kerro tulevista vuosista.

– Ei joka kesä tule yhtä hyvin. Toisena kesänä tulee enemmän, toisena vähemmän. Sato on aina marja- ja aluekohtaista, sanoo Hautala.

Vaikka tänä kesänä saattaa olla haastavaa etsiä sinisiä mustikkamättäitä, kokenut konkari ei luopuisi toivosta marjojen suhteen.  

– Se on vain mentävä itse metsään ja katseltava, vinkkaa Kerttu Hautala.


Lokkien ruokatarjoilusta ongelma Kokkolassa – viranomaiset voimattomia

0
0

Terveysvalvonta on saanut useita valituksia iltaisin torilla huutavista lokeista kesä- ja heinäkuun aikana. Ruoka-apajat ovat tuoneet keskustaan myös rottia ja minkkejä, mutta selvästi eniten ovat lisääntyneet ruokaa kärkkyvät linnut.

Terveystarkastaja Jouni Määttä kummastelee ihmisten ajattelemattomuutta.

– Niistä tulee entistä aggressiivisempia ja röyhkeämpiä, kun ne oppivat, että torilla ja Suntin varrella on tarjolla ruokaa. Kiukkuisesti ne hyökkivät ainakin kaupungintalon katolta, kun katsastin tilannetta eräänä iltana.

Lisäksi lokkien epäillään pesineen kaupungintalon ja virastotalon katoille. Varmuutta asiasta ei ole saatu.

Viranomaiset ovat ongelmassa aseettomia, sillä nauru- ja kalalokit ovat rauhoitettuja, eikä niitä voi tappaa tai pesiä tuhoja. Terveysvalvonta suunnitteleekin keskustaan lintujen ruokkimisen kieltäviä -kylttejä.

– Odotellaan syksyä ja lokkien lähtöä. Toivottavasti ensi kesä ei ole samanmoinen, huokaisee Määttä.

Lokeille suikaloitua kinkkua

Lähistön asukkailla on tietoa ainakin kahdesta henkilöstä, jotka ruokkivat lintuja säännöllisesti Suntin varressa jopa lihalla.

– Kerran ihmettelin, miksi Suntin varren nurmikolla parveili niin paljon lokkeja. Menin katsomaan ja  löysin nurmikolta tarjottimellisen verran kinkkua suikaloituna pieniksi palasiksi, kertoo Englanninpuistoa vastapäätä asuva nainen.

Lintuja kinkulla ruokkinut nainen oli jopa valittanut asukkaalle, kuinka paljon hänellä menee rahaa lintujen ruokkimiseen.

– Ei ihme, että täällä on niin paljon lokkeja, rottaongelmaa ja viime talvena oli minkki. Sen ymmärrän, että lapset käyvät heittelemässä vähän pullanmuruja sorsille, mutta eihän lintuja saisi  tässä mittakaavassa kesällä ruokkia, päivittelee asiasta terveysvalvonnalle ilmoittanut nainen.

Pidä siestaa – UV-säteily on nyt voimakasta

0
0

Jokioisten mittausaseman mukaan ultraviolettisäteily on ollut voimakasta keskipäivällä jo usean päivän ajan. Ennusteen mukaan UV-säteily heikkenee lauantaina hieman, mutta palaa sunnuntaina voimakkaaksi. UV-indeksi voi nousta lukemaan kuusi.

Korkein Suomessa mitattu UV-arvo on seitsemän.

Pilvinen taivas ei suojaa, sillä UV-säteily läpäisee pilvet helpommin kuin näkyvä auringonvalo. Vain matalalla olevat paksut pilvet vaimentavat UV-säteilyä tehokkaasti.

Asiantuntijat suosittelevat välttämään oleskelua auringossa ilman suojaa keskipäivällä, kun säteily on voimakkainta. Parhaiten ihon suojaa vaatetuksella ja hakeutumalla varjoon. Siestan viettäminen on monella tapaa hyvä asia kesällä.

Aurinkovoiteet suojaavat ihoa palamiselta, mutta ne eivät pysty täysi estämään soluvaurioita aiheuttavaa säteilyä pääsemästä iholle. Erityisesti lasten ihon suojaamiseen tulee kiinnittää huomiota, sillä se on herkempi UV-säteilyn haittavaikutuksille.

Luonnonsuojelijat pettyneitä Kevitsan laajennuslupaan

0
0

Varapuheenjohtaja Seppo Aikion mukaan Kevitsan kaivokselle saatiin hyväksyntä sillä periaatteella, että kaivos työllistää ihmisiä 30 vuotta ja päästää jätevesiä Kitiseen vain suuren virtaaman aikaan. Nyt Kevitsa laajentaa toimintaansa niin, että se toimiikin vain 15 vuotta ja päästää luontoon alkuperäistä lupaa enemmän jätevesiä.

Kaivosyhtiö First Quantum Minerals haki lupaa Kevitsan kaivoksen laajentamiselle jo ennen kuin kaivos aloitti toimintansa kaksi vuotta sitten.

Uuden luvan ansiosta kaivoksen jätevesipäästöt kasvavat ja muun muassa vahingot kalavesille lisääntyvät. Pohjois-Suomen Avin mukaan vesistölle ei kuitenkaan tule olennaisesti lisääntyvää haittaa.

Perämeren puskasavotta kiinnostaa ympäri maailman

0
0

Raivaussakset heiluvat vinhaa vauhtia Perämeren kansallispuiston Selkä-Sarven saaressa. Villiintynyt katajapusikko on raivattava pois kivien päältä.

Vapaaehtoisten raivaajien joukosta kantautuu iloinen puheensorina. Keskustelua käydään enimmäkseen englanniksi, sillä parinkymmenen hengen joukkoon mahtuu talkoolaisia ympäri maailmaa.

Yksi vapaaehtoisista on Uudesta-Seelannista saapunut Sybill Ritter, joka on ensimmäistä kertaa leirillä.

– Halusin tehdä jotain merkittävää suomalaisen luonnon hyväksi. Samalla olen tutustunut suomalaiseen kulttuuriin ja uusiin ihmisiin, Ritter iloitsee.

"Miten te pystytte elämään hyttysten kanssa"

Talkooleirille osallistuu ensimmäistä kertaa myös Etelä-Koreasta tullut Se Ryoon Kim. Hän oli etsinyt jo kauan sopivaa tilaisuutta päästäkseen tutustumaan kansallispuistoon.

Maalaustöiden ohessa Kim kertoo ihmettelevänsä valoisia öitä.

– On todella ihmeellistä, että kesällä voi mennä illalla ulos! Etelä-Koreassa ei voi tehdä niin, koska on niin pimeää, Kim pohtii.

Ritteriä ja Kimiä yhdistää meitä suomalaisiakin vihastuttava kesäinen ilmiö, hyttyset.

– Miten te pystytte elämään niiden kanssa? Olen peittänyt ihoni kauttaaltaan ja suihkuttanut älyttömästi hyttysmyrkkyä! Miten sinulla ei ole hyttysen puremia? Vai maistuuko niille paremmin ulkomaalainen veri, Ritter naurahtaa.

Vapaaehtoiset puskanraivaajat on Perämeren saareen tuonut Pidä Lappi siistinä ry ja Metsähallitus. Talkoolaisille ei makseta työstä, mutta osallistuminen ei myöskään maksa heille mitään.

14-vuotias kuopiolaispoika opetteli ohjelmoimaan Youtubesta ja teki sienioppaan älypuhelimille

0
0

Mitä tehdä, kun innokas sienestäjä ei löydä kaipaamaansa älypuhelinsovellusta mistään? 14-vuotias Niklas Ansamaa päätti ohjelmoida sellaisen itse.

Pikkulapsesta saakka äitinsä kanssa sienimetsässä käynyt kuopiolaispoika innostui ohjelmoinnista kaksi vuotta sitten. Motiivina oli Ansamaan mukaan mammona.

– Luin netistä, miten saa jostain rahaa. Siitä (ohjelmoinnista) voi saada aika paljon. Kun ohjelmien tekijöitä ei hirveästi ole, ajattelin liittyä siihen joukkoon, Ansamaa kertoo.

Ohjelmoimisen poika kertoo oppineensa Youtube-videoista.

– Siellä kerrotaan niitä juttuja vähän niin kuin pätkissä, että mistä voi tehdä mitäkin, Ansamaa selventää.

Tuhansia latauksia, rahaa tullut "jonkin verran"

Niklas Ansamaan luoma Sienikirja-sovellus on ollut muutamien kuukausien ajan ladattavissa Applen älypuhelimiin ja tabletteihin. Kyseessä on sienten tunnistusopas, josta on tarjolla suppeampi maksuton versio ja yli sadan sienen tiedot sisältävä maksullinen sovellus. Latauksia on jo tuhansia.

Maksullisen sovelluksen lataaminen maksaa muutaman euron, josta Apple tilittää sovitun prosenttiosuuden Ansamaalle. Bisnesmiehen alku ei paljasta, kuinka tuotollinen sovellus on ollut.

– Ei sitä pysty paljastamaan, mutta on se kuitenkin tuonut rahaa jonkun verran.

Ohjelmointi ei välttämättä ole halpaa puuhaa. Niklas sanoo Sienikirja-projektiin uponneen joitakin tuhansia euroja. Muun muassa tietokone piti vaihtaa uuteen ja ohjelmistohankinnat nielivät myös rahaa.

Ansamaa haki ja sai rahoitusta urakkaan muun muassa Pelastakaa lapset ry:ltä ja evankelis-luterilaiselta kirkolta. Sienten kuvat ja tunnistetiedot poika sai pitkäaikaiselta sieniharrastajalta.

Vanhemmat tukeneet, kaverit ihmetelleet

Ansamaa kertoo, että vanhemmat ovat tukeneet projektia koko ajan. Kaverit ovat Niklaksen mukaan "vähän ihmetelleet, että semmosta olet sitten mennyt tekemään".

– On se palaute kuitenkin ollut ihan positiivista.

Nuori ohjelmoija paljastaa, että hänellä on parhaillaankin työn alla uusia projekteja. Esimerkiksi Sienikirjasta on jo tekeillä versio Android-pohjaisiin käyttöjärjestelmiin. Tulevaisuus näyttää minne tie vie, mutta ala kiinnostaa ammatiksi asti.

– Kun tarpeeksi tulee rahaa, voisin lähteä opiskelemaan ohjelmointia Amerikkaan, Ansamaa suunnittelee.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live