Pietarsaaressa Isohiekan ja Pikkuhiekan uimarannoilla on nähty koirien ja hevosten jälkiä ja ulostetta.

– Se on kiellettyä ja pitää saada loppumaan heti, sanoo Kari Viinikka teknisestä palvelukeskuksesta. Hän muistuttaa, että järjestyslaki vaatii pitämään koirat ja hevoset poissa uimarannoilta ja lasten leikkipaikoilta.

Pikkuhiekka on erityisesti lapsiperheiden suosiosa, Isollahiekalla käy enemmän nuorisoa.

Viimeksi lantakasat saatiin kerättyä pois rannalta, mutta mahdollisen uittamisen vaikutusta on mahdoton tietää.

Uudet harrastajat eivät tiedä?

Hevoskieltokylttejä kaupungilla ei ole, vaan toistaiseksi ainoa mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen on yrittää jakaa tietoa. Hevosenlantaa ei ole ollut rannoilla vuosiin, joten kyse voi olla siitä, että uudet harrastajat eivät ole tietoisia määräyksistä, uskoo Viinikka. Siitä, mistä ratsastajat ovat tulleet, ei ole tietoa. Lähimmät tallit ovat kilometrien päässä.

– Tarvittaessa olemme yhteydessä talleihin. Valvontaan ei ole mahdollisuuksia.

Hevosia liikkuu yhä myös kuntopoluilla, missä kavioiden jättämät montut ovat turvallisuusriski lenkkeilijöille.

Kuntopoluilla kulkee yhä myös koiria irrallaan, vaikka asiaa on yritetty kitkeä. Kaupunki onkin vienyt kuntoilualueille uudet kieltokyltit parantaakseen tilannetta.

Maa- ja metsätalousministeriö on hankkinut Suomelle 5 000 lohen kalastuskiintiön Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden alueelle. Vaihdossa ministeriö siirsi Latvialle 500 tonnin kilohailikiintiön. Ministeriö kertoi asiasta perjantaina.

Kiintiövaihdolla pyritään mahdollistamaan lohenkalastuksen jatkaminen kalastuskauden loppupuolella erityisesti Perämeren rannikolla. Ilman vaihtoa vaarana olisi ollut kiintiön täyttyminen ja lohenkalastuksen päättyminen kesken tärkeän kalastuskauden.

Suomi ja Latvia tekivät vastaavan vaihtokaupan viime vuonna. Silloin Latvia siirsi Suomelle 7 000 lohen kiintiön. Suomi antoi vaihdossa 700 tonnia kilohailia.

Valkeakosken ja Pälkäneen rajalla sijaitsevassa Tykölänjärvessä runsas viikko sitten havaitulle kalakuolemalle ei ole löytynyt selitystä. Pirkanmaan Ely-keskuksen ottamien näytteiden mukaan järven pohjoispäässä vedenlaatu on erittäin heikko. Veden ravinnepitoisuus on korkea, bakteereita on paljon ja happea on niukasti.

Tykölänjärven selällä kalakuolema-alueen ulkopuolella vedenlaatu on ajankohtaan nähden edelleen normaali.

Tämän viikon sateet ovat kuljettaneet heikkolaatuista vettä kohti alapuolista Mallasveden Suolahtea. Tämä on todennäköisesti hieman parantanut Tykölänjärven tilannetta, mutta Suolahdessa vedenlaatu heikkenee.

Vedestä voi tulla maha kipeäksi

Viranomaisten mukaan Tyköjänjärven patoalueen, alapuolisen uoman ja Suolahden vettä pesu- ja uimavetenä pitäisi välttää toistaiseksi. Veden nieleminen voi aiheuttaa vatsaoireita.

Viranomaiset jatkavat vedenlaadun seurantaa ja tiedottavat, kun vettä voi taas käyttää normaalisti.

Tykölänjärven pohjoispäässä on lyhyen ajan sisällä havaittu kaksi kalakuolemaa. Toukokuun loppupuolella paikallinen lintuharrastaja havaitsi järvessä kymmeniä tuhansia kuolleita särkiä ja lahnoja. Viikko sitten havaittu tapaus oli edellistä pienempi.

Taimenistutus on osa Kalastajan Savukoski –hanketta. Hankkeeseen on saatu rahoitusta Euroopan Unionin maaseudun kehittämisvaroista.

Istutuskalat ovat yritysten ja yksityisten maksamia niin sanottuja kummikaloja, joita voi virtuaalisesti seurata Kalastajan Savukoski –hankkeen internetsivuilla.

Kalojen istuttamisesta vastaa Kalastusseura Savukoski r.y.

Perjantaina julkaistun kansainvälisen selvityksen mukaan salametsästäjät tappoivat vuonna 2013 yli 20 000 afrikannorsua. Uhanalaisten lajien kauppaa säätelevän Cites-sopimuksen valvojat keräsivät tiedot.

Norsujen tappaminen väheni hiukan kahdesta edellisestä vuodesta, mutta pysyi huolestuttavan korkealla tasolla, selvityksessä sanotaan. Norsulaumat ympäri Afrikkaa pienenevät edelleen salametsästyksen takia.

Afrikannorsuja arvioidaan olevan noin 470 000–690 000, mutta tarkkojen määrien laskeminen on vaikeaa.

Afrikassa kansallispuistoja ylläpitävä järjestö ilmoitti perjantaina olevansa hyvin huolissaan siitä, että norsujen tappaminen kongolaisessa Garamban kansallispuistossa on yltynyt viime kuukausina. African Parks -järjestön mukaan siellä on kahden viime kuukauden aikana tapettu 68 norsua, mikä tarkoittaa neljää prosenttia kaikista puiston norsuista.

Norsuja on ammuttu jopa helikopterista käsin. Järjestön mukaan salametsästäjien joukossa on Kongon armeijasta lähteneitä kapinallisia, sissejä väkivaltaisesta Herran vastarinta-armeijasta (LRA) sekä eteläsudanilaisia metsästäjiä, joista osa käyttää armeijan univormua.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Koe-eläiminä eläneet kissat ja koirat yleensä lopetetaan testauksen jälkeen, mutta Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa on päätetty toisin. Toukokuussa voimaan tullut laki mahdollistaa koe-eläiminä käytettyjen kissojen ja koirien adoptoimisen sen jälkeen, kun niitä ei enää tarvita kokeissa.

Eläinsuojelujärjestö Beagle Freedom Projectin mukaan Yhdysvalloissa on noin 65 000 koiraa, jotka elävät vankeudessa esimerkiksi lääke- tai kosmetiikkatestejä varten. Yksi suosituimmista koe-eläinkoiraroduista on beagle, jonka koetaan sopivan hyvin koe-eläimeksi säyseän luonteensa vuoksi.

Eläintestauksen rajoittamista suunnitellaan myös ainakin Kalifornian ja Nevadan osavaltioissa.

Kämmekkäkasvien heimoon kuuluva valkolehdokki, joka viihtyy kuivissa lehdoissa, hikevillä, tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla, tuoreilla niityillä ja lehdesniityillä. Valkolehdokki kukkii juhannuksen tienoilta heinäkuun puolelle saakka, kertoo biologi, filosofian tohtori Heli Jutila.

– Valkolehdokki on yksi yleisimpiä kämmeköitämme, joka  Soikeista lehdistä sen erottaa silloinkin, kun se ei kuki. Kukat muodostavat tähkämäisen kukinnon, jossa yksittäisessä kukassa on pitkä huuli ja ohut kannus.

Valkolehdokin kukat ovat valkoiset ja valoa heijastavat, ja ne näkyvät hyvin myös hämärässä. Valkolehdokin tuoksu voimistuu hämärällä houkutellen yöpölyttäjiä, kuten kiitäjiä ja muita yöperhosia.

– Imukärsän pitää olla pitkä kuten kiitäjillä, joten hyönteinen ylettyy meteen kannuksen pohjalla. Lyhytkärsäiset eivät tähän pysty. Kasvin kannuksen pituus vaihtelee geneettisesti. Hyönteisillä on myös keinonsa ryöstää mettä, eli ne saattavat puraista kannukseen reiän.

Lisääntymisapua sienirihmastolta

Kukka houkuttelee pölyttäjiä tuoksullaan ja tarjoaa mettä palkinnoksi, jotta siitepöly kulkeutuisi kasvista toiseen. Siitepöly tarttuu heteistä hyönteisen imukärsään ja siirtyy hyönteisen mukana emin luotille toisessa kukassa. Tämä on millimetripeliä. Lisäksi valkolehdokki tarvitsee sienirihmaston apua lisääntyäkseen.

– Kämmeköillä on itiömäisen pienet siemenet, joita syntyy paljon. Siemenkodassa on suippoja, ruskeita hedelmyksiä, jotka aukeavat ja ravistelevat siemenet ilmaan. Siemenet tarvitsevat sienirihmojen apua itääkseen, koska niillä ei ole vararavintoa. Sienirihmaston avulla siemen saa ravintoa ja vettä käyttöönsä.

Itämisen jälkeinen maanalainen elämä voi valkolehdokilla kestää useita vuosia, jopa kymmenenkin vuotta, ennen kuin se kehittää maanpäällisen verson, kertoo Heli Jutila.

– Siemenen pitää melko nopeasti löytää sienirihmasto, jonka kanssa se elää maan alla pitkään, ennen kuin on valmis kehittymään kasviksi. Lisääntymisen vaiheista kaikkea ei vielä tarkkaan tiedetäkään.

Jätä Jeesuksen kämmen rauhaan

Kaunis valkolehdokki kasvaa varreltaan jopa puolimetriseksi. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla valkolehdokkia myytiin yleisesti kaduilla ja toreilla, mutta vuonna 1956 se liitettiin niukennuttuaan myyntikieltokasvien ryhmään.

Nykyään se on kokonaan rauhoitettu kannan taantumisen takia. Rauhoitettua kasvia ei saa poimia eikä vahingoittaa, muistuttaa Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntijana työskentelevä Heli Jutila.

– Hämeen seudulla sen kohtaamista ei voi pitää ihmeenä, mutta aina se on ihastuttava näky. Ahvenanmaalla ja Turun seudulla se on yleisin, ja Etelä-Suomessa etenkin rehevillä seuduilla sen tapaa, ruohoisesta ympäristöstä, missä kasvaa ruohovartisia kasveja.

Wikipedian mukaan kansanperinteessä valkolehdokkia on pidetty pyhänä Kristuksen kukkana. Valkolehdokin on kerrottu syntyneen pitkäperjantaina Jeesuksen ristin juurelle pudonneesta verestä. Kasvin juuren huomattiin muistuttavan kättä, minkä vuoksi valkolehdokkia on kutsuttu kansanomaisesti Jeesuksen kämmeneksi. Lajilla on pitkänomainen versojuurimukula, jonka mahdollistaa verson nopean kasvun seuraavana kasvukautena.

Luonnonkukkia voi bongata oikeastaan missä vain. Kaupunkien säästötoimien seurauksena myös urbaaneista ympäristöistä voi löytää harvinaisempiakin luonnonkukkia.

Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen Henrik Wreden katse löytää alkukesän runsaasta vihreydestä ja vehreydestä nopeasti monta tuttua kasvia. Munkvikin luontopolulla lehtometsän kauneuden voi tuntea kaikilla aisteilla. Tuoksu huumaa ja vihreän eri sävyt kietovat metsässä kulkevan raikkaaseen vaippaansa.

– Katso, tässä on heti tällainen kaunis ruoho, Wrede esittelee hentovartista lehtonurmikkaa.

Hentoisinkin luonnonkukka saa huomiota Wredeltä, joka silminnähden nauttii luonnonkasvien tuntemisesta. Hän toivoo, että mahdollisimman moni hakisi tietoa luonnonkukista.

– Siksikin kannattaa tietää, että tietäminen on niin mukavaa! Wrede naurahtaa.

Luontosuhde koetuksella

Wrede jakaa omaa kasvituntemustaan usein. Sunnuntain Luonnonkukkien päivänä opastettuja retkiä on tarjolla ympäri Suomen melkein sata. Wrede opastaa tuolloin ihmisiä Paraisilla, Lenholmassa.

Punkit, hirvikärpäset ja muut metsän tunteita herättävät hyönteiset ovat melkein päivittäin otsikoissa. Wrede toivoo, että ihmiset eivät niiden takia lopettaisi luontoretkillä tai metsässä käymistä.

– Lähtekää vain mukaan ja tehkää esimerkiksi se kunnon punkkisyyni sitten myöhemmin, hän kannustaa.

Kämmekät puheenaiheena

Paraisten Munkvikin luontopolulla puut muodostavat pään ylle viileän, vihreän kujan. Amatöörinkin katse löytää maasta nopeasti kieloja ja lemmikkejä. Wrede osoittaa pian polun varrelta terttuseljoja ja soikkokaksikkoja.

Jälkimmäinen on kämmekkäkasvi, joita on koitettu viime vuosina tehdä enemmän tunnetuiksi. Vuoden teemakasvikin on kämmekkä eli valkolehdokki. Sen voi Wreden mukaan tunnistaa jo tuoksustakin.

– Jos niitä on paljon ja on illalla liikkeellä, niin tuoksun tuntee varmasti.

Wrede odottaa itse jo kovin Paraisten nimikkokasvin kukintaa.

– Lehtoneidonvaippa kukkii myöhemmin kesällä tuolla kallion päällä, kertoo Wrede ylöspäin viittilöiden.

Se täytyy tulla Munkvikin polulle ehdottomasti loppukesällä katsomaan. Ja kokemisen arvoinen tulee taatusti olemaan myös metsän siimeksessä vellovan valtavankokoisen kielomeren puhkeaminen kukkaan.

Luonnonkukkien tarjoamat elämykset ovat toista kuin käynti taimimyymälässä.

Paraisten luonnonsuojeluyhdistys järjestää opastetun retken Lenholmassa Luonnonkukkien päivänä eli sunnuntaina 15.6.2014. Kokoontuminen Lenholman parkkipaikalla klo 9. Oppaana on Henrik Wrede.

Merenkurkku on Suomen ainoa luontokohde Unescon maailmanperintölistalla, jolle se hyväksyttiin vuonna 2006 yhdessä Ruotsin Korkearannikon kanssa. Alueen matkailupalveluja on pyritty siitä saakka kehittämään systemaattisesti.

Tänä kesänä aloittavat säännölliset bussiretket, joihin kuuluu kuljetuksen lisäksi myös opaspalveluja. Bussi kulkee juhannusviikosta alkaen kaksi kertaa viikossa Vaasan torilta maailmanperintöalueelle. Keskiviikkoisin ajetaan Södra Vallgrundiin ja sunnuntaisin Björköbyhyn.

– Bussissa saa maailmanperintötietoa ja perillä käydään useissa kohteissa. Esimerkiksi Björköbyn Mårteksen museolla oppaat kertovat elämästä saaristossa ennen vanhaan ja lisäksi Björköbyn retkeen liittyy risteily vesillä, kertoo Merenkurkun maailmanperintö ry:n toiminnanjohtaja Samuli Kaivonen.

Retket kestävät useita tunteja ja niihin sisältyy myös jonkin verran omaa aikaa. Aikuisilta peritään retkestä 30 euroa ja lapsilta 20 euroa. Bussiretkiä on alueelle ollut aiemminkin, mutta ei säännöllisiä ja nyt järjestäjinä on useita toimijoita yhdessä.

– Tämä on sekä turisteille että myös paikallisille helppo tapa lähteä tutustumaan maailmanperintöalueeseen, sanoo Kaivonen.

Bussi tai polkupyörä

Maailmanperintöalueelle tulee tänä kesänä myös vuokrattavia polkupyöriä. Maailmanperintöhenkeen stailatut pyörät ilmestyvät juhannuksen jälkeen kolmeen eri kohteeseen, joista niitä voi vuokrata muutamalla eurolla. Pyöriä tulee esimerkiksi Björköbyhyn.

– Pyöräily on mukava ekologinen tapa nauttia maailmanperintöalueesta. Voi käydä tutkimassa pieniäkin teitä ja ottaa vaikka eväät mukaan, sanoo Kaivonen.

Kaivonen uskoo, että maailmanperintöalueen palvelut alkavat vähitellen olla kunnossa. Hän kehottaa esimerkiksi kokeilemaan myös maailmanperintöristeilyjä. Lisätietoja löytyy osoitteesta merenkurkku.fi.

Torniosta kotoisin, mutta Oulussa opiskellut Suvi Tuokko on pyörittänyt omaa ympäristönsuunnitteluyritystä pari vuotta. Oulussa ja Hollannissa majapaikkoja pitävä nainen pitää yritykselläänkin laajaa työkenttää.

– Talviaika Suomessa painottuu suunnitteluun ja niihin vihertöihin pääsee talvella Suomen ulkopuolella ja sehän tietysti rikastuttaa ammatillisesti ja muutenkin omaa mieltä, toteaa Tuokko.

Kotiseudullaan Torniossa hän on tekemässä uuden omakotitalon pihasuunnitelmaa ihan käytännössäkin, sillä viherurakointikin Tuokolta luonnistuu. Lannoitetun mullan tasoituksen jälkeen alkaa siirtonurmen paikoilleen asentaminen, sillä asiakas on toivonut pääsevänsä omalle nurmelle käyskentelemään jo juhannuksena.

Tuokko tuumaa kohteen olevan hänen yritykselleen tyypillinen ja tekijälleen mieluinen, sillä pääseehän uudiskohteessa luomaan jotain ihan puhtaalta pöydältä.

– Kun ei ole mitään valmista, niin se on mahdollisuuksien tontti. Uudiskohteissa joudutaan monesti pieniltä tonteilta raivaamaan puusto ensin pois rakennusten alta.

Asiakkaiden näköisiä pihoja

Tuokko on huomannut kotona viihtymiseen satsattavan, olipa kohde sitten ulkomailla tai vaikka Suomen lapissa.

– Pohjoisin kohde tällä hetkellä on Sodankylässä ja nyt suunnitteluvaiheessa olevan pihan omistaja on kokeileva puutarhuri, että sinne on tulossa upea, kunnon puutarha.

Kasvillisuuden suhteen täytyy olla tietysti tarkkana siitä, mihin suunnitelmaa ollaan toteuttamassa.

– Pitää valita oikeat kasvuvyöhykkeet, että pärjäävät talven yli. Muutenhan sitten voi toteuttaa melkein mitä vaan asiakas haluaa, vaikka harrastuksiin sopivan pihan.

Pihoihin panostaminen näkyy Tuokon töissä.

– Viime kesänä teimme golffausgreeniä erään terassin yhteyteen ja rantalentopalloa harrastavalle asiakkaalle teimme pihaan rantalentopallokentän, antaa Tuokko esimerkin.

Pientä pintaehostusta tai isompi satsaus

Tuokko on huomannut yrityksensä nettisivujen kävijämäärissä hurjaa kasvua edelliseen vuoteen verrattuna. Sivuilla surffaajista yhä useampi ottaa myös yhteyttä suunnittelijaan. Halvimmillaan Tuokko liikahtaa paikkakunnasta riippuen muutaman kympin pihakäynnille, mutta pihasuunnitelman hinta määräytyy tietysti työn laajuudesta.

Tuokkoa työllistävät uudiskohteet ovat usein sisällyttäneet pihasuunnitelman jo suunnitteluvaiheessa vihertöihin ja Tuokon mukaan suunnittelun hinta koko toteutuksesta on noin 5 prosenttia.

Lisäksi ympäristönsuunnitteluyritystä työllistävät vanhat pihapiirit, joita halutaan uudistaa. Aina ei vanhaakaan pihaa tarvitse laittaa kokonaan uusiksi.

– Pihakäynti on meidän pienin palvelu eli asiakkaan kanssa kierrellään tunnin verran pihaa läpi. Toiveena voi esimerkiksi olla, että haluaisi kasvihuoneen, mutta ei tiedä mihin sen voisi sijoittaa. Tai asiakas voi sanoa, että haluaisi katsella ikkunasta jotain kivaa istutusta ja haluaisi ideoita perenna-alueeseen, Tuokko kuvailee.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama arvostelee ankarasti henkilöitä, jotka kiistävät ilmastonmuutoksen. Californian yliopistolla lauantaina pitämässään puheessa Obama sanoi ilmastonmuutosskeptikoiden muodostavan "melko vakavan uhan meidän jokaisen tulevaisuudelle", kertoo uutiskanava CNN.

Obama kertoi opiskelijoille alkukuusta tekemästään päätöksistä varata miljardi dollaria ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen korjaamiseen ja niiden ennakointiin. Hänen johdollaan Yhdysvalloissa on päätetty tiukentaa energialaitosten päästömääriä 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Politiikanteossa juututaan usein pikkuasioihin, Obama totesi. Hänen mielestään Yhdysvalloissa pitäisi keskittyä hoitamaan isoja asioita, kuten ilmastonmuutoksen estämistä, huolimatta siitä, että Yhdysvaltain kongressissa ilmastoasiat kohtaavat vastustusta.

Obama jatkoi samasta aiheesta Anaheimin Angel-stadionille kokoontuneille kymmenille tuhansille ihmisille.

- Tämän päivän kongressi on täynnä ihmisiä, jotka itsepäisesti ja automaattisesti kiistävät ilmaston lämpenemistä koskevan tieteellisen todistusaineiston. He sanovat, että se on huijausta tai muoti-ilmiö, Obama kertoi.

Ankarimmat moitteet Obamalta saivat ne päättäjät, jotka väistävät ilmastonmuutoskysymykset vedoten puutteellisiin tietoihinsa sekä tiedotusvälineet, jotka eivät kerro asiasta. Obaman mielestä jopa ilmastonmuutoksen kiistävät ovat siinä mielessä parempia, että heillä on ainakin kanttia sanoa, mitä ajattelevat.

Presidentti vertasi ilmastonmuutoksen kuriinsaamista haasteeseen, jonka Yhdysvallat kohtasi 1960-luvulla valmistautuessaan kuumatkailuun. Tuolloinkin oli joukko ihmisiä, joiden mielestä avaruusmatkailu ei olisi järkevää.

- Mutta kukaan ei kiistänyt tieteen tuloksia! En muista kenenkään sanoneen, ettei kuu olisi siellä tai että se olisi tehty juustosta, Obama painotti.

Mustan ja Valkeisen virkistyskalastusalueelle on rakennettu parinkymmenen vuoden aikana melkoinen palveluvarustus, muun muassa useita laavuja, tulipaikkoja ja vessoja.

Outokummun kaupungin omistamalla alueella on kymmenisen lampea, joista puoleen istutetaan kaloja. Istutuksista vastaa virkistyskalastusalue. Alueella on myös luontopolkuja ja yli 10 kilometrin pituinen melontareitti.

Alueen helmi on lasten kalapaikka, joka on valmistunut 2000-luvun alkuvuosina. Se pitää sisällään yli hehtaarin kokoisen, eristetyn onkialueen. Rannalle on rakennettu yhteensä 300 metriä vajaat 2 metriä leveää kulkuväylää ja laitureita. Näin ollen myös pyörätuolilla pääsee hyville ottipaikoille.

"On helpompi heitellä"

Lasten kalapaikka todistaa esteettömyyden epäitsekkään filosofian: helppokulkuiset väylät ja maastot koituvat kaikkien iloksi. Pitkähkön laiturin päästä lippaansa virvelillä heittelevä nuori kalamies ja jääkiekon harrastaja Niklas Lehikoinen on samaa mieltä.

– Ihan hyvä, kun nämä laiturit vievät aika pitkälle tätä vesistöä, niin tästä on helpompi heitellä.

Niklas on saanut aiempina kesinä lasten kalapaikalta muutaman yli kiloisen kirjolohen. Hän kalastaa virvelillä, mutta niin sanotulla ootto-ongella tulee eniten kalaa.

– Värikäs pallo pannaan oottamaan. Sitten kun siihen tullee lohi, se vapa alkaa silleen taipumaan niin näkkee, että siinä on kala. Sitten se vaan otetaan siitä.

Sehän on helppoa hommaa?

– Joo, Niklas Lehikoinen todistaa.

Noin 3 000 kiloa lohikaloja

Alueelle istutetaan vuosittain noin 3 000 kiloa lohikaloja, enimmäkseen kirjolohta.  Mustan ja Valkeisen virkistyskalastusalueen puuhamiehiin kuuluva Voitto Saloniemi kertoo, että lampien kalakannoissa on kuitenkin eroja.

 – Esimerkiksi Lampiketjun alapäässä sijaitsevaan Matolampeen on istutettu nieriää, siikaa, säynettä.

Myytyjen lupien perusteella alueella käy vuosittain reilut 2 000 kalastajaa. Pitkään toiminnassa mukana ollut Niilo Soininen jatkaa, että lisäksi on laskettava mukaan yritysluvat.

– Meillä on käytössä firmojen vuotuiset luvat henkilökunnalle. Kun ne lasketaan mukaan, niin kalastajia on karkeasti arvioiden noin 3 000.

Kävijöitä on vieläkin enemmän, kun lasketaan mukaan kaikki marjastajat, sienestäjät, metsästäjät, retkeilijät ja satunnaiset makkaranpaistajat.

Lasten kalapaikassa alle 12-vuotiaat lapset ja liikuntarajoitteiset saavat kalastaa ilmaiseksi. Taustalla on halua innostaa nuoria kalastuksen pariin.

– Nuorten saaminen tänne on ensiarvoisen tärkeää, Niilo Soinen sanoo.    

Itä-Suomen yliopiston biologian laitoksen tutkijat ovat löytäneet uuden täplärapunaaraita vaivaavan taudin. Pyrstöjalkatauti syö naaraiden pyrstöjalat, heikentää lisääntymistä ja voi lisätä emorapujen kuolevuutta.

Rapukannan taantumiset ja äkilliset romahdukset voivat osin selittyä tutkimuksissa havaitulla pyrstöjalkataudilla. Tautia on havaittu jo muutaman vuoden koeravustuksissa sekä Suomessa että Ruotsissa.

Tautia on tutkittu tarkemmin pari vuotta ja tutkimukset osoittavat, että rapuruton heikentämät naaraat voivat sairastua pyrstöjalkatautiin. Pyrstöjalkoja syö ja taudin oireet aiheuttaa Furasium-suvun sieni. Rapunaaras käyttää pyrstöjalkoja hedelmöittyneen mädin kiinnittämiseen pyrstön alle hautomisen ajaksi. Usean pyrstöjalan puuttuminen voi estää lisääntymisen.

– Tauti on yksi lisä surulliseen tarinaan vieraan rapulajin kotiuttamisesta Eurooppaan ja pohjoismaihin. Havaitut täpläravun luonnonkantojen taantumiset ja niiden heikko toipuminen romahduksista ja taantumisista on osittain pyrstöjalkataudin aiheuttamaa, tutkija Japo Jussila sanoo.

Tautia on havaittu toistaiseksi Saimaalla, Säkylän Pyhäjärvellä, Tampereen Pyhäjärvellä ja Päijänteellä. Täplärapu on haluttu rajoittaa eteläiseen Suomeen. Luvattomia istutuksia tehdään yhä täplärapualueen ulkopuolelle.

Kesän kohokohtaa juhannusta kohti mennään Lapissa viileässä säässä. Keski- ja Pohjois-Lapissa hierastiin maanantaiaamuna silmiä, kun lumi verhosi kesäkukkia ja terassikalusteita. Jos lumi jaksaa sinnitellä päivän muutaman plusasteen lämmössä, se tuskin sulaa yölläkään.

Ilmatieteen laitoksen mukaan maanantain ja tiistain välisenä yönä lämpötila painuu Lapissa nollaan, Käsivarressa voi olla kuutisen astetta pakkastakin. Käsivarressa sataa monin paikoin lunta myös tiistaiaamuna.

BirdLife Suomi haluaa tänä vuonna selvittää vuoden linnuksi valitun laulujoutsenen kannan. Kymmenen vuotta sitten kannaksi arvioitiin 4 600 – 6 000 pariin. Nyt joutsenia lähdetään laskemaan jo kymmenentuhannen parin mutupohjalta, kerrotaan BirdLife Suomesta.

– Kymmenen vuotta sitten Lounais-Hämeessä pesi arvioiden mukaan 30 laulujoutsen paria. Muun Suomen tavoin me oletamme kannan vahvistuneen myös täällä, kertoo Lounais-Hämeen Lintuharrastajien eli LHLH ry:n vuoden lintu -vastaava Keijo Nurmiranta.

Lounais-Hämeen Lintuharrastajat toivovat kaikkien luonnossa liikkujien tarkkailevan laulujoutsenia. Erityisesti tietoja kaivataan lounaishämäläisistä pesimäpaikoista ja pesinnän onnistumisesta.

Nurmiranta muistuttaa, että havainnot laulujoutsenista voi ilmoittaa joko lintutietopalvelu Tiiraan tai Lounais-Hämeen Lintuharrastajien kotisivuilta löytyvän lomakkeen kautta.

Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmä on löytänyt uuden, täplärapunaaraita vaivaavan taudin. Tauti syö naaraiden pyrstöjalat, heikentää lisääntymistä ja voi lisätä kuolleisuutta.

– Rapunaaras käyttää pyrstöjalkoja hedelmöittyneen mädin kiinnittämiseen pyrstön alle hautomisen ajaksi. Pyrstöjalkataudin on todettu alentava naaraan hautoman mädin määrää ja usean pyrstöjalan puuttuminen voi estää lisääntymisen täysin, toteaa tutkija Japo Jussila Itä-Suomen yliopistosta.

Tutkijoiden mukaan useissa suomalaisissa täpläravun luonnonkannoissa havaitut rapukannan taantumiset ja äkilliset romahdukset voivat osin selittyä tutkimuksissa havaitulla pyrstöjalkataudilla. Ruotsissa pyrstöjalkatautia esiintyy erityisen runsaana äkillisesti romahtaneissa täplärapukannoissa.

Pyrstöjalkatautia on havaittu jo muutaman vuoden ajan koeravustuksissa sekä Suomessa että Ruotsissa. Pyrstöjalkoja syö ja taudin varsinaiset oireet aiheuttaa Fusarium-suvun sieni. Tauti iskee erityisesti rapuruton heikentämiin yksilöihin.

Tautia on Suomessa havaittu toistaiseksi Saimaalla, Säkylän Pyhäjärvellä, Tampereen Pyhäjärvellä ja Päijänteellä.

Täplärapu on haluttu rajoittaa eteläiseen Suomeen, mutta luvattomia istutuksia tehdään yhä täplärapualueen ulkopuolelle. Uhkana on, että täplärapu ja sen kantama rapurutto leviävät terveisiin täplärapukantoihin tai jokirapuihin.

Suomen Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri suhtautuu varauksellisesti Metsä Fibren sellutehtaan ympäristövaikutusten arvioinnin nopeuttamiseen. Liitto epäilee lausunnossaan, että kiire voi heikentää YVA-selvityksen laatua.

Piirin mukaan suunnitelma-alueelta on YVA-ohjelmassa muun muassa esitetty liito-oravan ja linnuston osalta vanhentuneita luontotietoja.

Liitto toteaa myös, että tehdas lisäisi toteutuessaan kuitupuun käyttöä Suomessa noin kymmeneksellä, mikä heikentäisi luonnon monimuotoisuutta. Metsä Fibren toimitusjohtaja Ilkka Hämälä on todennut kaiken tehtaan tarvitsevan puun tulevan talousmetsistä, mutta tämä ei vakuutapiiriä.

Kasvava metsien käyttöpaine vaikuttaisi negatiivisesti luonnon monimuotoisuuteen, vaikka vaikutukset olisivatkin tavanomaisen metsätalouden vaikutusten kaltaisia. Lajien uhanalaistumista kokonaisuudessaan ei päinvastaisista lupauksista huolimatta ole saatu edes pysäytetyksi. Maakunnassa on ainakin 18 Suomessa äärimmäisen uhanalaista, ja ainakin 33 Suomessa erittäin uhanalaista metsien eliölajia,  Suomen Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiri toteaa tiedotteessaan.

Piiri on huolissaan myös tehtaan ilmastopäästöistä. Sen mukaan tehdas vastaisi yksin noin kahdesta prosentista Suomen typpioksidipäästöistä. Typpioksidi lisää rehevöitymistä ja happamoitumista laskeuma-alueellaan.

Tehdashanke saa piiriltä myös kiitosta. Tehdas tuottaisi uusiutuvaa energiaa noin prosentin Suomen nykyisestä sähköntuotannosta, mikä pienentäisi ilmastopäästöjä.

Samoin tehdas vähentäisi päästöjä tuotettua sellutonnia kohden, piirin mukaan jopa ennätysalas. Koska tehdas tuottaisi sellua selvästi nykyistä tehdasta enemmän, muun päästöt kuitenkin kasvaisivat.

Kun kalamies lähtee reissuun, toiveissa aina siintää, josko se unelmasaalis tärppäisi tällä kertaa. Usein käy niin, ettei koukkuun tartu yhtään mitään, mutta Yle Satakunnan toimittaja Jari Pelkoselle kesäloman kalareissu osoittautui jättipotiksi.

– Painettiin kovaa vauhtia taas ulkomerelle Porin edustalle. Kun sitten tärppäsi, meinasi usko loppua kesken. Lopulta kuitenkin 18-kiloinen lohi saatiin vedettyä paattiin. Se oli aika painava saada myös veneestä maihin, Pelkonen naurahtaa.

Kohdalle osunut vonkale on suurin mitä Jari Pelkonen on koskaan napannut, eikä hän usko ennätyksen menevän rikki kotivesillä pitkään aikaan, jos koskaan.

– Merilohen mitta-asteikolla tämä on kyllä isommasta päästä, mutta ei missään nimessä niitä kaikkein suurimpia. Itse todistin juuri vähän aikaa sitten, kuinka samalta alueelta nostettiin 19,8 kiloinen lohi.

Palkinto sadan tunnin työstä

Kalajutuilla kehuskelu ja toisen hyvä tuuri ei herätä kalamiesten keskuudessa kateutta.

– Se antaa pelkästään motivaatiota jos toinen saa suuremman vonkaleen. Oma kalaporukkani on vetänyt sata tuntia tyhjää, mutta myös pelkästään meren aalloilla lilluttelu ja meriluonnosta nauttiminen on mahtavaa. Siinä sivussa odotellaan sitä isoa kalaa, ja jos kaveri sen saa, jaksaa seuraavanakin viikonloppuna lähteä kokeilemaan onneaan.

18-kiloinen merilohi pistää yleensä hyvin hanttiin, kun se napsahtaa koukkuun. Jari Pelkosta vonkale ehti huijaamaan hetken.

– Se ei aluksi tuntunut yhtään niin isolta, koska se tuli aika helposti veneen vierelle ensimmäisen kerran. Kun se näki veneen, se päätti näyttää että voimia löytyy. Sitten mentiin ylös, alas ja joka suuntaan. Lopulta se päätyi meidän pöytään juhannuskalaksi, Pelkonen myhäilee.