Kukkien puhjettua täyteen loistoon ovat myös monet perhoslajit asettautuneet niityille ja puutarhoihin.

Rääkkylässä asuva Markku Halonen kasvattaa kotipaikallaan kukkia myyntiä varten. Kukkien myötä kukkapelto on ollut joka kesä myös suosittu elinympäristö useille perhoslajeille. Tänä vuonna joukossa on ollut useita eteläisiäkin lajeja.

– Alkanutta perhoskesää värittävät monet etelästä saapuneet vaeltajat. Lämpimien tuulten tuomina maakuntaan on lepattanut varsinkin ohdake- ja naurisperhosia, kaalikoita sekä gammayökkösiä.

– Myös eteläisestä, huomiota herättävän isosta ja vihertävästä lehmuskiitäjästä on tehty lukuisia havaintoja, kertoo Halonen.

Liikkeellä on Halosen mukaan ollut esimerkiksi ritari- ja amiraaliperhosiakin. Rääkkylässä on nähty myös harvinainen kannussinisiipi, joka on tavattu Pohjois-Karjalassa vasta muutaman kerran.

Retkeilyn harrastaja ja retkeilytarvikkeita myyvä Kimmo Kauppila kohtaa usein vaelluksillaan retkeilijöitä, jotka tuskailevat etsiessään tasaista paikkaa teltalleen. Kauppila itse hankki muutama vuosi sitten metsäretkilleen riippumaton ja siihen sopivan tarp-katoksen, tarpin.

– Siellä on mukava kölliä. Tuuli tuivertaa ja heiluttaa mattoa kivasti. Olen pistänyt sen tosi kivikkoiseenkin maastoon. Tarvitsee vain kaksi puuta, niin pysyt siinä ilmassa eivätkä kivet haittaa siellä alla yhtään.

Katos suojaa nukkujaa sateelta. Retkeilytarkoitukseen kannattaa valita kevyt, telttakankaasta valmistettu riippumatto sekä tarppi, jotka menevät pieneen tilaan ja ovat kevyitä kantaa. Tarppi kiristetään riippumaton yläpuolelle ja laitetaan kahdella kiilalla maahan kiinni. Kauppila vakuuttelee, että yhdistelmä toimii hyvin metsäisillä alueilla, missä puita riittää.

– Pohjoisen tuntureilla hiukan heikommin, koska vaivaiskoivuun ei tälläistä saa kiinni.

Oikea nukkuma-asento on hyvien yöunien tae

Kauppila vakuuttelee, että riippumatossa nukkujan llihakset pysyvät rentoina koko yön ajan, kunhan hyvän asennon ensin löytää. Telttailuharrastaja ohjeistaa nukkumaan riippumatossa viistottain, jolloin ei tarvitse pelätä, että kiepsahtaa yön aikana ympäri ja tippuu maahan.

– Selkä pysyy suorana, siinä on mukava kölliä ja se on vakaa. Ei keikahda mihinkään suuntaan.

Kauppila ei pelkää putoavansa riippumatossa työllä nukkuessaan.

– En ole kertaakaan tippunut, ja kerran olen herännyt siinä vatsallani eli siinä pystyy pyörimään unissaan. Se ei ole ongelma.

Tyyny ja makuualusta kannattaa edelleen ottaa mukaan riippumattoretkellekin.

– Tyyny tukee niskaa ja makuualusta on joka tapauksessa tärkeä, sillä riippumaton ohut kangas ei suojaa viileältä yöilmalta. Makuualusta suojaa selkää kylmältä.

Hyttysiä kammoavalle retkeilijälle Kauppila vinkkaa, että riippumattoihin voi kiinnittää hyttysverkon, joka suojaa öisiltä pistoksilta.

Riippumatossa nukutaan yksin

Kunnon yöunien saamiseksi yhdessä riippukeinussa voi nukkua vain yksi retkeilijä.

– Jos on kaveri retkellä mukana, sitten vain toinen riippumatto ja katos vierekkäin.

Maailmalla on saatavilla myös puuhun ripustettavia leirikäyttöön tarkoitettuja telttoja, mutta Suomessa niitä ei vielä myydä.

– Kyseessä on teltta, joka kiinnitetään kulmistaan kiinni kolmeen, neljään eri puuhun. Vähän kuin suuria riippumattoja, joissa on katos ja hyttysuoja ja siellä pääsee liikkumaan isolla auleella. Kangas kiristetään kireälle, eli se on trampoliinityyppinen ratkaisu.

Ruohosipulia, ilmasipulia, pillisipulia...tietysti. Touhun tilan puutarhassa monivuotisten yrttien maassa on jo syötävää vaikka kuinka paljon. Sipulien lisäksi satoa pukkaavat syötäväksi jo iisoppi, minttu, tarhasuolaheinä, lipstikka, hyväheikinsavikka, köynnöspinaatti...

– Ja tuossa sivummalla vuohenputki, joka on lempisalaattiainekseni, myhäilee harrastajapuutarhuri, jonka pihalle tehdään myös innokkaasti tutustumisretkiä. 

Kukoistava puutarha syntyy työn kautta. Koko haastattelun ajan Suomi kitkee rikkaruohoja ja kertoo saaneensa talvivalkosipulipenkkien kitkemiseen myös apua.

– Lahjoin lapset vanukkaiden avulla kitkemään, hän nauraa.

Vaikka suurin osa tämän kesän kasveista on maassa, on osa taimista on vielä istuttamatta, jopa koulittavakin ensin. Kaikkiaan Marko Suomi istuttaa puutarhaansa ja kasvihuoneisiin kolmisen tuhatta itse kasvatettua kasvia.

Se, että Mallusjärven rannan rinteessä näyttää jo heinäkuiselta, johtuu kolmesta asiaasta: esikasvatus, harsojen käyttö suojana ja suotuisa kasvupaikka etelärinteessä. Ja lannoitteet tulevat omien eläinten jätöksistä, koska tilalla elävät muun muassa kyytöt, ahvenanmaanlampaat ja vuohet.

Satokausi jatkuu puutarhassa talveen asti, sillä lehtikaalia voi kasvaa vielä lumenkin alta, elleivät jänikset ehdi apajille ensin. Navetan seinällä kasvavassa säleikköomenapuussa on jo luumun kokoisia pieniä omenoita turpoamassa hyvänmakuiseksi sadoksi.  Säleikköomenapuulla on ihanteellinen kasvupaikka.

– Tavallaan harmittaa, että tuli istutettua tämä tähän, sillä vaikka tämä on suosikkipuuni, tällä paikalla olisi voinut viihtyä vaikka päärynäpuu.

Sai valita kuusi suosikkiaan, valitsi seitsemän

Puutarhuri valitsee talvivalkosipulin, jalosyreenin, lapinvuokon ja keltakurjenmiekan säilekköomenapuun ohella suosikeikseen puutarhansa kasveista. Tomaattia ja basilikaa hän ei suotu erottamaan, vaan haluaa valita ne yhdessä suosikiksi. 

– Basilika kasvaa tomaattien kavereina, nehän kuuluvat lautasellakin yhteen, Marko Suomi perustelee.

Tänä vuonna tomaatteja on "vain" 30 lajiketta kumppanuuskasviensa basilikojen kanssa samassa kasvihuoneessa. Basilikan lehdet näyttävät ihan tavallisilta, mutta kasviharrastajan puutarhassa kaikki ei ole sitä miltä aluksi näyttää.

– Näihin tulee kämmenen kokoiset lehdet. Tämä on mammuttibasilika.

Jo muutama tuhat ihmistä on ilmoittautunut Maa- ja kotitalousnaisten tempaukseen, jossa halataan puita yhtä aikaa keskiviikkoiltana kello 20. Metsän tärkeyttä korostavassa ennätystempauksessa puita syleillään niin maaseudulla, kansallispuistoissa kuin kaupunkimetsissä.

Maa- ja kotitalousnaiset kampanjoivat tänä ja ensi vuonna metsän arvostuksen lisäämiseksi. He kannustavat nauttimaan metsän vaikutuksesta, keräämään sen antimia, tutustumaan puusta tehtyihin tuotteisiin ja oppimaan lisää metsänhoidosta.

Toiminnanjohtaja Johanna Hylkilä Keski-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisista pitää vaikkapa hopeapajua ihan hyvänä halauspuuna, vaikka runko onkin sen verran paksu, ettei siro nainen sitä kerralla saa kääräistyä.

Varustukseksi kysyville Hylkilä on suositellut asuksi tuulipukua ja tarvittaessa vaikka esiliinaa, jos haluaa syleillä sotkuisempaa puuta.

– Kelin mukaan. Hienostelemaan ei lähdetä metsään, vaan rennolla vaatetuksella!

Hyvä halausote on reilu:

– Ei mikään kevyt taputtelu, vaan kunnolla kiinni. Kavereita voi ottaa useammankin, jolloin saadaan mukava piiri.

Halata voi silmät kiinni tai sitten vaikka katsella puun latvaa – ja nautiskella.

– Siitä ei ole mikään kiire pois.

Kainuulaiset olisivat valmiit julistamaan Sotkamon Vuokatinvaaralta avautuvat näkymät Suomen kansallismaisemaksi. Virallista kansallismaiseman titteliä niille ei ole myönnetty, mutta yksi pala upeaa maisemaa koristi aikoinaan 500 markan seteliä presidentti Kekkosen takana.

Heti kyseisen setelin tultua käyttöön vuonna 1975 alkoi keskustelu siitä, kumpaan suuntaan Vuokatinvaaralta aukeavasta maisemasta on kyse. Yksi koulukunta vannoo sen olevan näkymä Nuasjärvelle, toinen uskoo kuvassa komeilevan Sapsojärven.

– Minulla on vahvasti se käsitys, että setelin kuvassa on Sapson puoleinen maisema. Olen saanut vahvistusta kannalleni myös useilta paremmin tietäviltä, kertoo Vuokatin Ladun puheenjohtaja Aarno Peltonen.

Taiteilijan vapaus vaikeuttaa tunnistamista

500 markan UKK-setelin suunnitteli graafikko Paavo Huovinen työryhmineen. Presidentti Kekkosen takana näkyvää maisemaa on muokattu taiteilijan vapautta käyttäen, eikä se siksi ole yksi yhteen todellisen maiseman kanssa. Tunnistettava se on silti.

– Maisema on muuttunut hyvin paljon vuodesta 1975. Taiteilija on jotain maisemaan lisännyt ja jotain ottanut poiskin. Ja eihän tuossa setelissä ole hiihtohissiä, rinteitä tai puhelin- ja sähkölankoja, naurahtaa Peltonen.

UKK-setelin maisema on piirretty valokuvan perusteella.

– Aivan varmaa johtopäätöstä maisemasta ei voi tehdä. Voisimme yhtä hyvin kysyä, ovatko seepran raidat valkoiset vai mustat, kuin onko näkymä itään vai länteen. Kaunein maisema Vuokatinvaaralta avautuu kuitenkin Sapsojärvelle, ja uskon, että alkuperäisen valokuvan ottajakin on sen oivaltanut, Peltonen miettii.

Suurlähettiläiden vaimoille muistilapuksi

Vuokatin Ladun puheenjohtaja Aarno Peltonen on kiivennyt Vuokatinvaaran huipulle arvioidensa mukaan lähes 2000 kertaa. Hän on opastanut kauniisiin maisemiin lukuisia kävijäryhmiä. Yhdelle ryhmälle hän luovutti myös kopiot 500 markan seteleistä.

– Opastin kerran EU:n suurlähettiläitä perheineen Vuokatin maisemissa. Kun toin suurlähettiläiden vaimot viimein vaaran huipulle, kaikuivat heidän ihastelevat huokauksensa varmasti vielä seuraavaankin päivään. Lopulta annoin heille pahvikopiot 500 markan setelistä, että muistaisivat Kainuun maisemat ja pitäisivät paikan kauneuden mielessään tehdessään päätöksiä EU-rahojen jakamisesta, Aarno Peltonen kertoo.

Kauneudestaan huolimatta Vuokatinvaaran maisema ei ole saanut virallista kansallismaiseman titteliä.

–  Sen jälkeen, kun Vuokatinvaaraa alettiin rakentaa 1960-luvulla, ja metsään tehtiin reikiä, louhittiin kalliota ja tehtiin hiihtohissit, niin tittelin hakeminen oli jo myöhäistä, harmittelee Peltonen.

500 markan seteli sen sijaan valittiin vuonna 2011 Suomen kaikkien aikojen kauneimmaksi seteliksi.

Juvan taajamassa, aivan lähellä asutusta taipuneet ruohokorret ja etenkin niiden alta näkyvä leveä tassujen ura kertoo karhun vierailleen aivan omakotitalojen lähistöllä.

– Tuossa on leveä ura, karhulla on niin leveät tassut, että siitä jää ura. Tämä on ollut aikuinen iso uroskarhu. Sen jälki on mitattu peräti 16 senttiseksi, mikä kertoo heti paitsi sukupuolen, myös sen että tämä on urokseksikin iso köllikkä, Suomen Riistakeskuksen Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen tutkii tassun jälkiä.

– Taajamassa ollaan, mutta hyvin harkitusti se on kuitenkin mennyt. Tiheikköjä hyödyntäen se on kiertänyt taajaman miten vain on pystynyt, mutta sitten on ollut pakko mennä lähelle ja silloin alkoikin näköhavaintoja tulemaan. Sulkavan tieltä tuli ilmoitus poliisille ja valmiutta vähän nostettiin. Jos karhu menee taajamaan, se pyritään hätistelemään sieltä pois, Vartiainen kertoo.

Etelä-Savo ei ole Suomen tiuhinta karhuseutua, mutta viime viikkoina karhuhavaintoja on tehty melkoinen määrä. Kesäkuun alusta alkaen havaintoja on tullut kuutisenkymmentä eli useita päivässä. Syynä on karhujen kiima-aika.

– Karhut ovat nyt hulluina kiimasta. Kiima-aika alkaa olla nyt kukkeimmillaan ja uroskarhut liikkuvat nyt päättömästi yötä päivää etsien morsiamia itselleen. Karhun kiima-aika on selvästi kiivain karhujen havainnoinnin jakso kesäkuun puoliväliin mennessä suurinpiirtein, Vartiainen kertoo.

Uroskarhu etsii morsianta niin määrätietoisesti, että parinsadan kilometrin matkakaan ei ole sille este, jos naaras löytyy matkan päästä.

– Karhuilla on hyvä muisti ja ne muistavat kyllä miltä seutukunnalta naaras löytyy, mutta aistiensa varassa uros lopulta tunnistaa naaraan.

Karhunuoriso hortoilee itsenäistyessään

Todennäköisimmin karhuun alkukesästä törmäävä kohtaa nimenomaan uroskarhun, mutta myös naaraat ovat kiima-aikaan aktiivisempia. Jos ne ovat sukukypsiä ja pennuttomia, ne haeskelevat uroskarhuja, kun taas pentujen emokarhu liikkuu pyrkiäkseen piilottamaan pentunsa uroskarhulta.

– Uros saattaa vaikka tappaa pennut erityisesti siinä tilanteessa, jossa naaraalla viime talvena syntyneet pennut. Silloin naaras ei ole kiimassa, ja uros voi yrittää saada naaraan kiimaan uudelleen tappamalla pennut etenkin jos ne eivät ole sen omia.

Sukukypsien uroskarhujen kiima-ajan alkukesän karhujen liikettä lisäävät erauspennut eli noin vuoden ikäiset pennut, jotka emo on laittanut omille teilleen. Ne etsivät jopa kokonaan uusia elinalueita, eikä näille nalleille ole vielä aivan selvää, missä kannattaa kuljeskella.

– Ne ovat vähän orpoina yksin maailmassa, eivätkä osaa vielä kulkea tiheikköjä myöten vaan  voivat eksyä herkemmin asutuksen keskelle kuin kokenut ja viisas karhu.

Massoittain tänä vuonna esiintyvä kaalikoi tuhoaa viljelyskasveja ympäri Suomea. Toukokuun leudot kaakkoisvirtaukset toivat mukanaan miljardeja kaalikoita.

Viime vuosina kaalikoin massaesiintymiä on tavattu yhä useammin. Laji yleistyy etenkin siksi, että ilmasto lämpenee.

Kaalikoi käyttää ravinnokseen kaaleja ja niiden sukulaislajeja.

Ympäristöjärjestö WWF:n ja brittiläisen öljy-yhtiön Socon sopimus voi säästää Kongon demokraattisessa tasavallassa sijaitsevan Virungan kansallispuiston öljynporaukselta.

Virungassa elää noin 200 erittäin uhanalaista vuorigorillaa. Se on YK:n kasvatus- tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon maailmanperintökohde ja Afrikan vanhin kansallispuisto.

Sopimuksen mukaan öljy-yhtiö lupaa, ettei se järjestä puistossa koeporauksia, elleivät hallitus ja Unesco ole sitä mieltä, että öljynporaamisesta ei ole haittaa puiston asemalle maailmanperintökohteena.

Unesco on aiemmin ilmoittanut, ettei se kannata öljyn etsintää Virungasta.

Lisäksi Soco sitoutuu lopettamaan kansallispuiston tutkimisen sen jälkeen, kun se saa seismiset kokeensa päätökseen. Vastineena WWF on luvannut vetää takaisin valituksensa siitä, että öljy-yhtiö on pimittänyt tietoa hankkeen ympäristöriskeistä ja siten rikkonut teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:n toimintaohjeita.

Soco löysi öljyä Virungasta vuonna 2010 sen jälkeen, kun se sai etsintöihin luvan Kongon demokraattisen tasavallan hallitukselta.

Turun kaupungissa pesii kymmenkunta kanahaukkaparia. Lähimmät pesät ovat vain muutamien kilometrien päässä ydinkeskustasta. Pesiltään haukat tekevät ruuanhakumatkoja kauppatorille ja kirkolle.

– Esimerkiksi Turun tuomiokirkon päällä oleva risti on yksi kanahaukkojen päivystyspisteistä. Siellä kanahaukan näkee varsinkin talvisin päivittäin, kertoo Turun lintutieteellisen yhdistyksen petolintuvastaava Seppo Pekkala.

Kaupungissa syödään eri tavalla kuin maalla

Pekkalan mukaan kanahaukat ovat keksineet tuomiokirkon ristin, koska sieltä käsin haukkojen on helppo verottaa tuomiokirkon runsasta naakkayhdyskuntaa.

Toinen kanahaukkojen mieliruokapaikoista Turussa on kauppatori.

– Kauppatorin lokit ja kyyhkyset ovat kanahaukoille mieluista ravintoa. Samoin esimerkiksi rastaat ja oravat, joita Turussakin on runsaasti, kelpaavat mainiosti haukoille, Pekkala sanoo.

Kanahaukkojen perinteinen ruokavalio koostuu metsäkanalinnuista. Niiden vähentyminen metsähakkuiden myötä on ollut yksi syy siihen, miksi kanahaukat ovat hakeutuneet kaupunkeihin uudenlaisten lihapatojen ääreen. Pesäpuiden vähentyminen on myös edesauttanut muuttovirtaa.

Kanahaukat yleistyneet myös muissa kaupungeissa

Vaikka Turussa onkin eteläisen Suomen kaupungeista runsain citykanahaukkojen keskittymä, Turku ei ole suinkaan yksin uuden ilmiön kanssa.

– Kaikissa Etelä-Suomen kaupungeissa on tämä sama ilmiö menossa. Tämä alkoi runsaat kymmenen vuotta sitten, Pekkala kertoo.

Pekkala arvelee, että kanahaukkojen lisääntyminen kaupungeissa tulee jatkumaan.

– Voisi ajatella, että kanahaukka on löytänyt tällaisen selviytymiskeinon kaupungeista, ja näissä kaupunkipesissä poikastuotot ovat olleet aika hyviä.

– Esimerkiksi Vantaalle ja Espooseen, joissa on asutusten välissä isoja metsäalueita, mahtuisi useitakin kanahaukkapareja.

Vainoaminen on loppunut

Aiemmin kanahaukka oli hyvin vainottu lintu. Usein sen pesä hävitettiin, jos kohdalle satuttiin. Nykyään kanahaukka on rauhoitettu, ja sen vainoamisen loppuminen on yksi keskeinen syy siihen, miksi kanahaukat ovat uskaltautuneet kaupunkeihin.

– Minun tietooni ei ole tullut viime vuosina yhtään tahallista häirintää Varsinais-Suomesta. Tästä täytyy kyllä antaa kiitosta ihmisille, Pekkala sanoo.

Yölaulajien konsertit ovat tänä vuonna soineet tavallista komeammin. Lämmin toukokuu toi jo Hämeeseen runsaasti laulajia.

Idän ja kaakon puolelta puhaltaneet tuulet ovat tuoneet tullessaan tavallista enemmän mm. satakieliä ja käkiä. Hämeenlinnan seudulla niitä kuulee selvästi enemmän kuin edellisvuosina.

– Näinä päivinä eletään parasta laulukautta. Se alkoi jo toukokuun puolella, kun kelit olivat lämpimiä kaakon puoleisten ilmavirtausten myötä. Parhaimpia paikkoja ovat mm. rantalehdot, lähes koko Vanajaveden laakso. Hämeenlinnassa rehevän Kutalanjoen varren raivaus saattaa olla maisemallisesti perusteltua, mutta linnut kyllä kaikkoavat noilta seuduilta, miettii lintuharrastaja Juhani Koivu.

– Eri keväinä Hämeessä kannat vaihtelevat paljonkin. Se johtuu siitä, että olemme monen lajin levinneisyysalueen pohjois- tai länsirajoilla. Kantoihin vaikuttaa paljon se, kuinka näitä lämpimiä ilmavirtauksia sattuu toukokuun loppupuolella tulemaan. Tämä kevät näytti hyvältä.

Persoonallisimmat laulajat on helppo oppia

Osittain epäonnistuneet pesinnät ovat edelleen pidentäneet iltaöiden ja varhaisaamujen konsertteja. Kanta-Hämeessä on runsaasti puoliavoimia rantoja ja lehtoja, joita esimerkiksi kerttuset, sirkkalinnut ja satakielet suosivat. Rannoilla äänessä ovat mm. luhtahuitti, luhtakana ja kaulushaikara.

Yölaulajien laulukausi on parhaimmillaan, sanoo myös Jouko Alhainen.

– Yön äänet ja äänimaailma ovat olleet mahtavat tässä jo kaksi viikkoa, ja tuntuu edelleen jatkuvan. Se antoi siihen lisää pontta, että tässä oli paikallinen ankara ukonilma, jolloin kaikki hennot maanrajassa tai -pinnassa olleet varpuslintujen pesät tuhoutuivat, niin että ne joutuivat aloittamaan uudestaan.

Jouko Alhainen kehottaa opettelemaan ensin tunnistettavimmat linnut. Äänet saattavat laulun runsaudessa sekoittua toisiinsa, mutta vaikka luhta- ja viitakerttusen pystyy kyllä erottamaan pienellä harjoittelulla.

Tenon kalastusmatkailijoiden saalisseuranta jatkuu kalastuskauden 2014 loppuun saakka.

Verkkopalvelusta löytyy Tenojoen kalastusturistien lohisaaliit viikottain ja kuukausittain eri painoluokkiin jaeoteltuna. Sivuilla on myös kalastusmatkailijoiden ilmoittamien lohisaaliiden yhteenveto viime vuosilta sekä tietoa viime kauden lohestuksesta, saaliista ja saaliittomuudesta.

Tenon lohisaaliita on seurattu internetissä vuodesta 2009 asti. Kalastaja ilmoittaa saaliinsa tai saaliittomuutensa kalastusluvassa olevalla palauteosalla, joka palautetaan täytettynä Tenon luvanmyyntipisteisiin uutta lupaa lunastettaessa tai kalastuksen päätyttyä. Saalispalautteet yritetään tallentaa järjestelmään luvanmyyntipaikoissa päivittäin.

Saalisilmoituksen voi nykyään tehdä myös sähköisellä lomakkeella, mikäli saalistiedot jäivät ilmoittamatta luvanmyyntiin.

Lopullisesta Tenon lohisaaliista saadaan tieto tilastomenetelmien avulla, koska kaikilta kalastajilta ei saada saalispalautetta. RKTL muistuttaa, että saaliita ei tarvitsisi arvioida, jos mahdollisimman moni täyttää ja palauttaa saalispalautteen. RKTL:n mukaan myös tieto siitä, että saalista ei saanutkaan on yhtä tärkeää kuin tieto saaliista.

Tutkimustietoa lohisaaliista hyödynnetään muun muassa Tenon lohikantojen hoitamisessa ja kalastuksen säätelystä päätettäessä.

Tapahtuma on osa Maa- ja kotitalousnaisten Metsästä voimaa -järjestökampanjaa, joka innostaa esimerkiksi retkeilemään metsissä ja kokkaamaan metsäaiheista ruokaa. Vuoden kestävän järjestökampanjan tavoitteena on lisätä metsän ja metsän käytön arvostusta ja tarjota yhteisöllistä toimintaa.

– Haluamme, että metsän arvostus nousisi. Metsä on meille suomalaisille tärkeä asia ja haluamme korostaa, että metsä on taloudellisestikin erittäin tärkeä. Toivomme, että niillä kenellä metsää on, myös hoitaisivat sitä, sanoo Sari Paajanen Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisista.

Puita halataan ympäri Suomen Helsingistä Rovaniemelle ja paikallisyhdistykset järjestävät tempauksia niin maaseudulla, kansallispuistoissa kuin kaupunkimetsissäkin. Yhteinen puun halaus -hetki alkaa keskiviikkona kello 20.00. Tempaukseen on eri puolilta Suomea ilmoittautunut jo noin 4000 henkilöä ja tapahtumaan voi edelleen osallistua.

– Torstain aikana voi vielä ilmoittaa, että on halannut puuta kanssamme samaan aikaan. Halaaminen voi tapahtuma kotipihalla, läheisessä puistossa tai missä vain, kertoo Sari Paajanen.

Metsällä on Paajasen mukaan myös voimauttava vaikutus ihmisiin.

– Metsä on tärkeä ruoan lähde ja metsä tuo tutkimustenkin mukaan hyvinvointia ihmisille. Metsä on myös tärkeä virkistys -ja rentoutumispaikka. Siinä on jo monta juttua, miksi tänään kannattaa halata puita.

Monet paikallisyhdistykset järjestävät puun halaus -tapahtumien oheen ohjelmaa, kuten esimerkiksi metsäliikuntaa, -retkiä tai metsälaulua nuotion ääressä.

Ennätystapahtuman Facebook-sivu.

Susien pannoitus on epäonnistunut täysin lumettoman talven vuoksi, kerrotaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Susien pannoituskausi ajoittui tammikuun lopun ja huhtikuun lopun väliselle ajalle, mutta tuona aikana ei sopivia lumikelejä saatu. Susien onnistunut pannoitus vaatii riittävän paksua lumipeitettä, joka kantaa moottorikelkkaa.

Tämä on ensimmäinen vuosi, kun yhtään sutta ei saatu pannoitettua. Aikaisemmin pannoitettuja, seurannassa olevia susia on tällä hetkellä neljä. Pantojen toiminta lakkaa kuitenkin kesän kuluessa patterien keston loppuessa.

Pannoituksen epäonnistuttua erityisesti koiravahinkojen vähentämiseen tarkoitettua pantaseuranta-verkkopalvelua ei voida avata metsästyskauden alussa.

Lähetinpantatietojen puuttuessa susikannan arvioinnissa korostuvat nyt petoyhdyshenkilöiden kirjaamat susihavainnot ja maastotyö. Ilman pantoja ei saada tietoa myöskään nuorten susien levittäytymisestä, vaelluksista ja asettumisesta uusille alueille.

Tempauksen tavoitteena ei ole ainoastaan kerätä mahdollisimman monta puiden halaajaa. Tarkoituksena on painottaa metsän merkitystä, niin virkistyksellisesti kuin taloudellisestikin, kertoo Hanna Hautamäki Petäjäveden maa- ja kotitalousnaisista.

- Etenkin se taloudellinen puoli tahtoo monesti unohtua, vaikka suomalaisista moni omistaa metsää, Hautamäki kertoo.

Metsää omistavat paljon myös naiset ja kaupunkilaiset. Kampanjalla halutaan havahduttaa siihen, että maaseudulla on muutakin kuin karjataloutta, joka itse asiassa on viime vuosina vähentynyt. Nyt elinkeino otetaan muualta.

Metsästä on moneksi

Hautamäen mukaan ajatusta metsästä halutaan muotoilla ja myös tuotteistaa.

- Voidaan esimerkiksi ottaa ryhmä mukaan ja mennä metsään. Otetaan eväät mukaan ja luonto rauhoittaa meitä kiireisessä elämässä.

Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että jo 20 minuutin oleskelu metsässä alentaa stressihormonia.

- Kun meillä on jokamiehen oikeudet, niin sehän ei maksa mitään mennä metsään, Hautamäki painottaa.

Puunhalaus televisiossa leimasi

Kirjailija ja toimittaja Aino Suhola muistetaan vieläkin Iltalypsy-ohjelmasta, jossa hän halasi puita. Halausleima on edelleen tiukasti Suholan otsassa.

 - Kyllä leima jäi otsaan ja asia muistetaan ainakin silloin, kun minua halutaan vähätellä, mitätöidä tai pitää höpönä.

Suhola sanoo, että asenne on kauhean surullinen, koska puun halaaminen on viisasta. Siitä saa energiaa.

Pääasia puun halaamisessa on Aino Suholan yksinkertainen.

- Se on kuin toisen ihmisen palvelemista eli jos teet toiselle jotain hyvää, niin saat sen moninkertaisena takaisin. Säästöjen aikana hyvyyttä sopii tuhlata.

Maa- ja kotitalousnaisten järjestämä puidenhalaustempaus järjestetään tänään keskiviikkona klo 20. Keski-Suomessa ennakkoon ilmoittautuneita on ollut parisen sataa.

Lisätty Hanna Hautamäen haastattelu klo 14:56

Lisätty Aino Suholan haastattelu klo 15:42

Peippoharjun ja Matovaaran hakkuut on tehty viime vuoden lopun ja kevään aikana. Greenpeacen mukaan ne tulivat ilmi satelliittikuvista ja Greenpeacen teettämistä maastotutkimuksista.

Metsähallituksen Suomussalmen tiimiesimies Heikki Juntunen on yllättynyt poliisille jätetystä tutkintapyynnöstä. Hänen mukaansa Matovaaran hakkuualueelta ei ole tehty liito-oravahavaintoja. Lähimmät ovat useiden satojen metrien päässä.

Matovaarassa on hakattu metsää 21 hehtaaria kuudelta eri alueelta. Yhtenäiset hakkuualueet ovat kolmesta neljään hehtaaria.

Tiimiesimies ihmettelee tutkintapyyntöä

Peippoharjussa on hakattu 6,5 hehtaaria viidestä eri kohteesta. Alun perin hakkuusuunnitelma oli yli kaksinkertainen.

– Hakattavat kohteet katsottiin yhdessä Kainuun Ely-keskuksen asiantuntijan kanssa, joten ihmettelen Greenpeacen tekemää tutkintapyyntöä, Juntunen sanoo.

Poliisin tutkittavana on nyt neljä Metsähallituksen hakkuuta. Kainuun Ely-keskus teki viime vuonna kaksi tutkintapyyntöä Suomussalmelta.

Kainuussa arvioidaan olevan noin 1400 liito-oravaa. Ylä-Kainuu ja Lapin eteläisimmät kunnat ovat liito-oravan pohjoisinta esiintymisaluetta.

Korjattu 11.6. klo 14.52 Murtovaara Matovaaraksi.

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta haluaa, että Suomi pyrkii tulevissakin neuvotteluissa pienentämään Itämeren lohenpyyntimäärää. Suomen tavoite on saada kiintiö kansainvälisen merentutkimusneuvoston suosituksen alarajalle, noin 80 000 loheen.

Suomi onnistui viime vuonna pienentämään kiintiötä Ruotsin tukemana kahdella prosentilla, reiluun 103 000 loheen. Valiokunnan mielestä tähtäimen pitäisi kuitenkin olla lähempänä kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICESin suosituksen alarajaa.

Suosituksen haarukka on 79 000 - 116 000 kappaletta. Valiokunnan mielestä kiintiössä pitää kuitenkin ottaa huomioon väärin raportoitu saalis esimerkiksi Puolan lohenpyynnissä.

Kansanedustaja Simo Rundgren (kesk.) on tyytyväinen eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan linjaukseen.

– Valiokunta on nyt pysynyt johdonmukaisesti tällä linjalla jo kolmen vuoden ajan. Tämä antaa uskoa siihen, että pohjoisen kutujokiin Tornion-Muonionjokeen ja Simojokeen saadaan pysyvästi runsas lohikanta, toteaa Rundgren tiedotteessaan.

Marjapuhelin otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2009. Vuosittain marjapuhelimeen tai sähköpostilla tehtyjen ilmoitusten määrä on vaihdellut vajaasta 40 noin sataan. Lappilaiset Kylät ry:n aloittama palautejärjestelmä siirtyi

vuonna 2012 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen hallinnoimalle LAPPI LUO -työohjelmalle. Viime vuosi oli tavallista vilkkaampi, kertoo MTT:n vanhempi tutkija Rainer Peltola.

- Viestejä tuli satakunta eli enemmän kuin edellisenä ja sitä edellisenä vuotena. Viestien kokonaismäärä on suoraan verrannollinen siihen miten paljon poimijoita maakunnassa on. Viime vuosi oli sellainen, että poimijoita Lapissa oli aika paljon kun taas edellisinä vuosina etelässä enemmän jossa oli parempi marjasato.

Kyliin tulevat poimijat harmina

Yhteensä palautteita tuli tekstiviestillä marjapuhelimeen ja sähköpostiin tuli 102.

- Yleisin yksittäinen syy oli se, että poiminta tapahtui liian lähellä kylää tai sitten sellaisilla alueilla jotka kyläläiset kokivat omiksi poiminta-alueiksi, tällaisiksi perinteisiksi marjamaiksi.

Vuonna 2009 myös suurimmat marjanostajayritykset sopivat ensimmäistä kertaa marjanpoimijoille tarkoitetuista yleisistä toimintaperiaatteista. Rainer Peltolan mukaan vuosien aikana onkin nähtävissä selvä suuntaus parempaan ainakin tietyiltä osilta.

- Kun palautteen vastaanottaminen alkoi 2009 niin sellainen asia oli merkittävin asia josta oltiin yhteydessä niin poimittiin liian lähellä pihapiirejä tai ihan pihan tuntumassa. Niiden palautteiden määrä tai osuus palautteista on kyllä vähentynyt kyllä merkittävästi.

Viime vuonna kylien lähellä olevista poimijoista tuli 52 ilmoitusta ja liian lähellä pihaa olevista poimijoista 12 ilmoitusta. Vuosina 2009 - 2011 pihapiirissä olevista poimijoista tehtiin noin 25 ilmoitusta.

Vuonna 2013 ilmoituksia tehtiin muusta syystä 39 kappaletta. Näissä syinä oli muun muassa roskaaminen, liikennekäyttäytyminen, pyyntöjä alueiden rauhoittamisesta, yksityisteiden käyttö, tulistelu ja marjojen poiminta raakoina.

Yhteiset toimintaperiaatteet jo kuudetta kertaa

Marjanostajayritykset ovat myös tänä vuonna sopineet yhteisistä toimintaperiaatteista. Kymmenkohtainen lista noudattelee aiempien vuosien listaa, mutta joitakin lisäyksiä listaan on tehty viime vuoden palautteiden perusteella.

Tänä vuonna listalle on nostettu muun muassa yksityisteiden ja metsäurien käyttösäännöt. Lapin liiton kyläkoordinaattorin Juha Kutunivan mukaan on lisäksi myös hieman hiottu suurimmat ongelmat aiheuttavaa kylärajan tulkintaa.

- Aikaisemmin oli, että poiminnan tulisi tapahtua kaksi kilometriä kyläkyltistä, mutta tämän määrittely on tuottanut ongelmia. Nyt tänä vuonna on sitten muutettu se niin, että vähintään kaksi kilometriä kyläalueesta on tämä eli poiminta tapahtuu sen ulkopuolella.

Viidennes haluaa vahvasti rajoittaa jokamiehen oikeuksia

Kärkevimmät keskustelut on käyty siitä, koskevatko jokamiehen oikeudet myös kaupallista marjanpoimintaa. Asiasta on tehty kysely johon on vastannut noin 500 eritasoista suomalaista. Lappilaisia vastaajista oli noin 60 prosenttia.

Tehdyssä kyselyssä kysyttiin muun muassa sitä pitäisikö jokamiehen oikeuksia rajata kun poiminta tapahtuu organisoidusti, ja kun poimijoina ovat paikalliset tai ulkomaalaiset poimijat.

- Kaiken kaikkiaan keskimääräinen mielipide siitä, että pitäisikö jokamiehen oikeuksia rajoittaa ulkomaisten poimijoiden osalta silloin kun poimintaa tehdään kaupallisesti niin noin 30 prosenttia oli sitä mieltä, että ei pitäisi rajoittaa. 20 prosenttia oli sitä mieltä, että pitäisi rajoittaa erittäin paljon ja loput sitten jotain siltä väliltä. keskimäärin oltiin sitä mieltä, että pitäisi rajoittaa jonkin verran, tulkitsee MTT:n vanhempi tutkija Rainer Peltola kyselyn tulosta.

Paikallisten organisoitua kaupallista poimintaa ei rajoittaisi yhtään noin 65 prosenttia kun taas jonkin verran tai erittäin paljon rajoittaisi vastaajista noin kymmenen prosenttia. Vastaavasti noin puolet vastaajista haluaisi jokamiehen oikeuksiin jonkin verran rajoituksia ulkomaalaisten organisoidun poiminnan ollessa kyseessä ja noin 20 prosenttia vastaajista haluaisi kovasti rajoituksia jokamiehen oikeuksiin.

Kyykäärmeitä esiintyy erityisen paljon Lounais-Suomessa ja saaristoissa. Asutuksen leviäminen on kuitenkin pienentänyt kyyn elinaluetta ja riski tulla käärmeen puremaksi on pienentynyt, kertoo Myrkytystietokeskuksen ylilääkäri Kalle Hoppu.

Mikäli kyy kuitenkin puraisee, kannattaa oireiden ilmestymistä seurata tarkkaan.

– Olemme ohjeistaneet, että aina kannattaa hakeutua hoitoon, jos oireita ilmenee. Oireet voivat vaihdella puremakohdan turvotuksesta hengitysvaikeuksiin ja shokkitilaan, Hoppu kertoo.

Lapset aina lääkäriin

Hopun mukaan ainakin lapset on syytä viedä lääkäriin, vaikka oireita ei ilmenisikään. Pelkkä epäily kyyn puremasta riittää. Pureman tunnistaminen voi ajoittain olla vaikeaa.

– Tyypillisimmin puremakohdan ympärille ilmestyy lähekkäin kaksi pientä, lähes neulanpistomaista reikää. Tämä ei kuitenkaan ole luotettava tunnusmerkki, koska välillä reikiä on vain yksi. Ja jos tapahtumaa ei ole huomattu, niin se voi olla vaikeasti varmistettavissa, Hoppu toteaa.

Puremakohtaa ei saa liikuttaa

Hoppu muistuttaa, että purematilanteessa kannattaa käyttää yksinkertaista ensiapukeinoa.

– Puremakohta olisi pidettävä liikkumattomana. Sen voi esimerkiksi lastoittaa niin, että lihakset pysyvät paikoillaan puremakohdan ympärillä. Kyypakkausta ei enää nykyään suositella. Sen hyötyjä pidetään hyvin epätodennäköisinä, Hoppu kertoo.

Keski-Suomi tarjoaa Suomen mittakaavassa monipuoliset puitteet erä- ja kalastusmatkailuun, erityisesti koskikalastuskohteissa. Koskistakin pyydetty järvitaimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi.

– Viime vuosina on ollut kysyntää koskikalastuskohteille Keski-Suomessa. Palvelut ovat täällä lähellä, kalastajat ja matkailijat ovat tykänneet. Kalaa tulee vielä kohtuullisen hyvin, tuumaa hankasalmelainen erä- ja kalastusmatkailuyrittäjä Petri Korhonen.

Korhonen tietää, että Keski-Suomen maakuntakalan tila on huonoilla kantimilla.

– Jos järvitaimenen kanta saataisiin kasvamaan ja kestämään omakantaisesti, se olisi hyvä myyntivaltti myös ulkomaillla.

Neljän lohikalan alamitat nousivat kuluvan vuoden alussa. Alamitalla tarkoitetaan kalojen alinta sallittua pyyntimittaa. Luonnonvesistä pyydetyn järvitaimenen alamitta on meritaimenen ja järvilohen tavoin 60 senttimetriä napapiirin alapuolelta kalastettuna.

– Kärkkäälän ja Konneveden kalastuskunnissa luonnontaimen vapautetaan aina, oli se 60 senttinen tai ei. On verkkorajoituksia, uistelurajoituksia. Koskilla on aika tiukat kalastussäännökset siltä osin, että saadaan vapautettua tämä luonnonkala vahingoittumattomana.

Suurin ongelma on liikakalastus

Järvitaimenen liikakalastus aiheuttaa sen, että kutevien kalojen määrä jää pieneksi.

– Meidän pitäisi suojella järvitaimenta niin, että emokalat pääsisivät edes kerran elämänsä aikana lisääntymään ja tätä kautta järvitaimenen luonnollinen elinkierto palautuisi, sanoo Keski-Suomen Ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Matti Sipponen.

Kalatalouspäällikkö kertoo, että kalastusalueet ovat laatineet vesilleen käyttö- ja hoitosuunnitelmat.

– Varmaan olisi mahdollista terävöittää järvitaimenen hoitoa koskevia tavoitteita.

Koskien arvostettu saalis

Petri Korhonen kehuu maakuntakalaa kauniiksi ja pulskaksi taimeneksi, se on ollut kautta aikojen koskissa arvostettu saalis. Järvitaimenen suojeleminen kovalla kädellä voi osiltaan vaikuttaa matkailijoiden kinnostukseen alueella.

– Jokainen kalastaja lähtee koskelle se iso taimen mielessä. Nykykalastajat ovat pääosin valteutuneita ja he kunnioittavat tällaisia projekteja, joten kyllä tässä ollaan hyvillä jäljillä. Kyllä tämän pitäisi olla kaikkien yhteinen tavoite saada taimenkanta paranemaan.

Korhosen mukaan suurin työ tulisi tehdä järvialueilla.

– Esimerkiksi verkkokalastusta voisi siirtää pois taimenen kulkureiteiltä. Siihen varmaan löytyy järkevämpiä ratkaisuja, kunhan kalastuskunnat niistä keskutelevat keskenään.

Yhteistyötä järvitaimenkannan pelastamiseksi tulisi Korhosen mielestä tehdä ammatinharjoittajien, tutkijoiden ja matkailuyrittäjien yhteistyössä. Korhonen toteaa, että pitkästä aikaa töitä kannan eteen tehdään ja konkreettisia tuloksiakin varmasti saadaan.

– Suunta alkaa olla oikea. Nykykoskikalastus, jos sitä ajatellaan vain taimenen puolesta, sen ruokakalan saa kalatiskiltä paljon halvemmalla. Se on ehkä enemmän tällainen elämyksellinen taistelija, mikä meitä siellä koskessa odottaa. Toivotaan, että nuo kosket alkavat pursuamaan taimenta jatkossa.

Keski-Suomen maakuntakalan, järvitaimenen, tilasta kokoontuu tänään keskustelemaan joukko asiantuntijoita. Järvitaimenkannat kasvuun Keski-Suomessa -seminaarissa Laukaassa keskustellaan kalatalouden piirissä toimivien kanssa kalan suojelemisesta ja vastuullisesta kalastustoimialasta.

Simojoella RKTL:n kaikuluotaimen on ohittanut 10.6. jo peräti 719 lohta, kun viime vuonna nousijoita oli samaan aikaan 180. Ajankohdan ennätys on 290 lohta.

Myös Tornionjoella ollaan menossa ennätystahtia.

Kattilakosken kaikuluotaimen ohittaneita lohia on 10.6. mennessä laskettu jo 3549, kun viime vuonna päästiin 2200:een loheen.

Tornionjoen ennätys on bongattu vuonna 2009, tuolloin 10.6. mennessä kaikuluotaimessa oli nähty 3000 lohta.

Tiistai 10.6. oli Tornionjoella poikkeuksellisen vilkas lohennousupäivä, koskaan ennen ei ole näin aikaisin laskettu yli 500:ttä nousulohta. Nyt tiistain saldo oli lähes 550 lohta.

Lohikesää ei voi vielä ennustaa

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan kovista nousuluvuista ei kuitenkaan kannata vielä lähteä ennustamaan joille huippuvuotta.

- Nyt ollaan kyllä selvästi edellä aikataulusta, mutta voi olla että lohen nousu on vain aikaisessa ja nousu tasoittuu aikaisempien vuosien määriin, sanoo suunnittelija Ville Vähä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.