Kevät oli maaliskuun lopulla jo tulossa, ja moni kotipuutarhuri tunkikin innolla kädet multaan. Sittemmin on kuitenkin tullut hiukan takapakkia, ja kasvit joutuvat sinnittelemään kylminä öinä.

– Puutarhoissa ei tapahdu mitään järisyttävää. Luonnonkasvit kyllä kestävät tällaiset lämpötilavaihtelut, sanoo puutarhuri Sven Barkholt.

– Parvekekukat voivat kyllä hiukan ottaa itseensä yöhalloista, koska ne on kasvatettu kasvihuoneissa 20 asteen lämpötiloissa.

Parvekkeellakin esimerkiksi orvokki ja petunia kestävät muutaman pakkasasteen. Lobeliat sen sijaan ovat herkempiä.

– Eihän siinä paljon vaivaa ole nostaa kukat sisään, jos on tulossa kylmä yö. Säästyy monelta turhalta murheelta, Sven Barkholt sanoo.

Tomaatti palelee pahasti

Moni kaupunkiasujakin on ihastunut tomaatti- ja mansikka-amppeleihin. Niiden kohdalla pitää olla pakkasöinä tarkkana.

– Tomaatti on hyvin arka, ja se kannattaa nostaa sisään. Mansikka kestää sinänsä kasvina, mutta kukinta on herkkä kylmälle. Halla voi tuhota ensimmäisen sadon, vaikka kasvi itse selviääkin, kertoo puutarhuri Sven Barkholt.

Parvekelasit torjuvat vielä 5-7 asteen pakkasen riittävän tehokkaasti.

Sven Barkholtin mukaan luonto ei ole aivan niin herkkä kevään kylmille öille kuin ihmiset usein luulevat.

– Kasveilla on jonkinlainen sisäinen kello. Esimerkiksi tänä keväänä kasvit eivät pitäneet maaliskuun lämpimiä päiviä vielä varsinaisena keväänä.

– Koivutkin alkavat nyt vasta olla hiirenkorvalla. Kasvuaikataulu riippunee enemmän päivän pituudesta kuin lämpötilasta, Barkholt sanoo.

Viileys voi auttaakin

Onko viileydestä sitten mitään hyötyä kotipuutarhurin kannalta?

– Uudet istutukset voivat siitä tykätäkin. Juuristo alkaa pelata heti kun lämpötila maan alla on neljä astetta tai korkeampi, ja juuristo kehittyy viileässä ilmassa paremmin.

– Lämpimien kelien tullessa juuristo on sitten valmiina kunnon kasvuun, puutarhuri Sven Barkholt kertoo.

Kylpytynnyrissä käytetty vesi pitää johtaa jätevesiviemäriin tai imeyttää maahan omalle tontille niin, ettei siitä koidu haittaa ympäristölle.

– Jos vettä humauttaa savimaalle ison määrän, niin se voi aiheuttaa vettymishaittaa ja ulottua naapurin puolelle, jos tontti on pieni, ympäristötarkastaja Johanna Koivukoski Porin ympäristövirastosta kertoo.

Paljujen vesiin lisätään puhdistavia kemikaaleja. Toistaiseksi kylpytynnyreistä lasketuista vesistä ei ole Koivukosken mukaan aiheutunut ympäristöhaittoja.

– Tällä hetkellä ei ole annettu tarkempia säädöksiä paljujen vesille. Jos paljut yleistyvät, niin voi olla, että ympäristösuojelumääräyksissä kylpytynnyrit huomioidaan erikseen.

Pohjavesialueella jäteveden imeyttäminen kielletty

Kaavoitetulla alueella on suositeltavaa tyhjentää paljuvedet jäteviemäriin. Haja-asutusalueella vaihtoehdoks jää useimmiten maahan imeyttäminen.

– Täytyy muistaa, että pohjavesialueella kaikenlaisen talous- ja jäteveden imeyttäminen on kiellettyä, Koivukoski muistuttaa.

Ympäristötarkastaja Johanna Koivukoski kehottaa ottamaan yhteyttä ympäristövirastoon, jos ei tiedä varmasti, onko oma tontti pohjavesialueella.

Oulun Eläinklinikan eläinlääkäri Ilkka Lakovaara kohtaa punkkien kiusaamia lemmikkejä päivittäin. Kesää kohti kuljettaessa tahti ei todennäköisesti ainakaan hiljenny.

- Lähes päivittäin otamme punkkeja pois ja joka päivä tulee soittoja aiheeseen liittyen. Enimmäkseen kysellään punkkeja ehkäiseviä lääkityksiä, Lakovaara kertoo.

Kuluvan vuoden punkkikausi on alkanut hyvin varhaisessa vaiheessa kevättä.

- Ensimmäiset punkit poistettiin potilaistamme jo maaliskuussa. Lauha kevät näkyy myös sillä puolella.

Syynä lämmin sää

Punkkikanta lähtee perinteisesti liikkeelle kun ulkolämpötila kohoaa noin viiteen asteeseen. Viime aikojen yöpakkaset ovat kuitenkin hidastaneet kannan liikehdintää jossain määrin. Kokonaistilanne on muuttunut viime vuosikymmenten aikana.

- Aloitin eläinlääkärinä Oulun alueella vuonna 1993 ja silloin ei juuri ollut punkkeja. Saattoi olla ihan satunnaisia tapauksia, mutta hyvin vähän.

Tällä hetkellä niveljalkaisia tavataan eläinlääkärin mukaan jo Pellon korkeudella.

- Joko nämä kaverit ovat kehittäneet itselleen keinon selviytyä karummissa olosuhteissa, tai sitten ilmasto on todellakin lämmennyt, Lakovaara miettii.

Ehkäisykeinot on monet

Nykyään on kohtalaisen helppoa löytää ohjeita ja erilaisia välineitä punkkien irrottamiseksi lemmikin nahasta. Eläinlääkäri suosii perinteistä ratkaisua.

- Ihan yksinkertainen punkkipihti, jolla otetaan siitä punkin juuresta kiinni ja pyöräytetään pari-kolme kierrosta myötä- tai vastapäivään, niin punkki päästää otteensa irti.

Hämähäkkieläimiin kuuluvat punkit hakeutuvat yleisimmin lemmikin niskan ja kuonon alueille, joista eläin ei itse pysty rapsuttelemaan. Ennaltaehkäiseviä tuotteita löytyy laajasti.

- Erilaisia punkkikarkotteita ja -pantoja löytyy paljon. Nykyään on saatavilla myös suun kautta annosteltava tabletti, joka kestää kaksitoista viikkoa, Lakovaara kertoo.

Eläinlääkäri on kuullut myös ihmisistä, jotka ovat löytäneet apua punkkiongelmaan muokkaamalla koiran ruokavaliota.

- Ovat lisänneet valkosipulia koiran ruokaan, niin punkkeja ei ole kuulemma näkynyt.

Taneli Kärki / Yle Oulu

Heinäjoen luontoreitti Pihtiputaan kirkonkylän laidalla on Martti Koljosen ja rotaryaktiivien voimannäyte. 2007 kesällä Martti rakensi yksin reitin alkuosan. Reitin laajennus sinetöityi, kun Martti kutsui rotaryklubin ahkerat miehet savusaunomaan Heinäjoelle.

Laajennettu luontoreitti avataan virallisesti 2.8.2014. Silloin on takana 2.000 tunnin ja 65.000 euron talkoourakka.

Heinäjoki on tunnettu kalanpoikastuotantoalueena sekä harvinaisen kaulushaikaran kotipaikkana.

Betonirakenteita Muurasjärveltä koko Suomeen

Keski-Suomen Betonirakenne Pihtiputaan Muurasjärvellä ei pidä meteliä itsestään, vaikka on miltei markkinajohtaja alallaan. Yhtiö on erikoistunut paikallavalettuihin rakenteisiin. Tällä hetkellä pääpaukut on ohjattu tuulivoimaloiden rakenteisiin.

KSBR urakoi koko Suomessa Helsingistä Inariin. Euromääräisesti suurin urakka on ollut Saamelaiskulttuurikeskus Inarissa. Inarin kirkonkylään Juutuanjoen rannalle rakennettu kulttuurikeskus Sajos on Suomen saamelaisten hallinnon ja kulttuurin keskus. Yhtiö on urakoinut myös paljon pysäköintitaloja.

2004 perustettua yritystä luotsaa ilman pukuja ja solmiota Tuomas Skantz. Auton mittariin kertyy parhaimmillaan vuodessa 12.000 työkilometriä. Pääkopan hän tyhjentää harrastamalla ralliautoilua.

Muurasjärven kylässä jo kolme bändikerhoa

Pihtiputaan musiikkiyhdistys PoPi laajeni syskyllä 2012 pienelle sivukylälle, Muurasjärvelle. Paluumuuttajat Tiia ja Teppo Jämsen perustivat koululaisille kaksi bändikerhoa. Keväällä 2014 aloitti jo kolmas kerho. Nuoria soittajia bändeistä löytyy yli 20.

Tiia Jämsenin mukaan bändikerhot ovat osoitus pienen kylän yhteisöllisyydestä. Nuorien on helppo tulla kerhoon, joka tarjoaa tilat, soittimet ja välineet musisointiin.

Harrikkaporukkaa yhdistää ääni ja yhteisöllisyys

– Sitä tuntee olevansa vapaa, kun menee tiellä ja tuuli suhisee korvissa, kuvaa moottoripyöräharrastustaan pihtiputaalainen Lassi Koskenvuori. Nykyisin Lassi ajaa Harley Davidsonilla, mutta vakuuttaa japanilaisilla pyörilläkin ajaneena, että pyörä kuin pyörä toimii.

Lassi muutti 2006 Pihtiputaalle "ruuanlaittajan" perässä. Armeijasta eläkkeelle jäänyt Koskenvuori viihtyy Putaalla. Rönnynkylällä onnistuu hyvin myös auringon pilvikerroksissa aiheuttamien haloilmiöiden kuvaaminen.

Elämäjärven kyläkirja keräsi muistitiedot talteen

Elämäjärvi Kolmesataa savua -kirja kokosi kansiin kylän vanhimman polven muistitiedot. Kirjan nimi juontaa juurensa Elämäjärven, Peningin ja Rönnin noin 300 asuttuun taloon eli savuun. Tarinat kerättiin haastattelemalla ikäihmisiä savusta savuun.

Tuija Siidorow toimitti aineistosta 240-sivuisen kirjan. Tarinoiden lisäksi kirja kurkottaa kylän kivikautiseen historiaan sekä sisältää runsaasti kuvia ja karttaliitteen. Titta Puurunen ja Mikko Maasola haastattelivat Siidorowia ja kirjatoimikunnan vetäjää Kari Parkkosta Pihtiputaan kirjastossa.

Pihtiputaan Pelimannit taltioi paikallisia kansansävelmiä

Pihtiputaan Pelimannit julkaisi huhtikuussa 2014 levyllisen paikallista kansanmusiikkia. Edesmenneiden kansanpelimannien sävellykset taltioitiin livenä ja ulkomuistista ilman nuotteja Kari Parkkosen kotona.

Levyltä löytyy mm. useita Eemil Koljosen sävellyksiä. Hän oli vuonna 1969 perustamassa Pihtiputaan Pelimanneja. Livelevyllä Pelimanneissa musisoivat Seppo Argillander, Jorma Pasanen, Pauli Kananen, Kari Pakkonen ja hänen poikansa Ville ja Pete Parkkonen.

– Poikien vastuulle annettiin pimpparauta ja pyykkilauta, kertoo isä-Kari Titta Puurusen ja Mikko Maasolan haastattelussa.

Terttu leiponut ruislimppuja torille kohta 30 vuotta

Terttu Kinnunen on liki 30 vuotta myynyt leipää perjantaisin Pihtiputaan torilla. Ruisleivät, pullat ja Hanna-tädin kakut hän leipoo kotona leipähuoneessa Keihärinkoskella ja paistaa ne puu-uunissa.

30 vuoden aikana torimyyjien määrä on vähentynyt. Asiakkaita on onneksi riittänyt. Etenkin kesäaikana on vilkasta, kun kesäasukkaat saapuvat mökeilleen. Titta Puurunen ja Mikko Maasola tapasivat Tertun kesken toripäivän.

Katso kuvagalleria Pihtiputaalta

Kokkolan asevarikko on vaihtanut omistajaa. Usean yrityksen muodostama osakeyhtiö LSK Business Park suunnittelee alustavasti alueelle asuntojen rakentamista. 80 hehtaarin alue sijaitsee ohikulkutien varressa ja rajoittuu muun muassa Santahaan ulkoilualueeseen.

Alue on ollut pitkään lähinnä varastokäytössä. Varikko lakkautettiin vuonna 2006. Sittemmin allue on puhdistettu puolustusvoimien toiminnan jäljiltä. Päärakennuksen alta maaperästä voi Kokkolan ympäristöpäällikön arvion mukaan vielä löytyä jotain puhdistettavaa, mutta muuten alue on turvallinen.

Uuden omistajan ajatus asuinrakentamisesta sen sijaan on ympäristöpäällikkö Michael Hagströmin mahdoton:

– Kaupungin viesti on ollut selkeä. Alue on äärimmäisen tärkeä sille pohjaveden muodostumiselle, josta kokkolalaiset saavat juomavetensä. Saanti on jo pienenemässä, koska alueelle on rakennettu tietä ja rakennuksia.

Uusi liittymäkin maksaisi satoja tuhansia

Lisäksi Geologian tutkimuskeskus GTK on tehnyt viimeistelyvaiheessa olevaa pohjaveden suojelusuunnitelmaa varten geologisen rakenneselvityksen ja virtausmallin. Lähtökohtana on Hagströmin mukaan varikon pysyminen viheralueena.

Hagström muistuttaa myös, että rautatien kohdalle on tulossa ylikulkusilta, jolloin nykyinen liittymä alueelle poistuu. Pelkästään uuden liittymän rakentaminen valoristeyksestä maksaisi ankaran suojelutason vuoksi 300 – 500 000 euroa.

– Meillehän syntyy nyt mielenkiintoinen neuvottelutilanne tässä asiassa, pohtii Hagström.

Kaupunki onkin neuvotellut pitkään alueen ostamisesta viheralueeksi, käytännössä Santahaan urheilualueen laajennukseksi.

Ostajien pääkiinnostus on Kauhavassa

Uudella omistajalla ei ole Kokkolan varikkoalueen suhteen kiireellisiä suunnitelmia. Hallituksen jäsenen Jouko Pihlajamaan mukaan kaupan pääkohde oli Kauhavan lentosotakoulu, jonka kehittäminen tarjoaa yrityksille paljon mahdollisuuksia.

Kokkolan näkemykset asevarikon alueesta ovat Pihlajamaan mukaan olleet ostajien tiedossa. Varikko tulikin ostajille lähinnä kylkiäisenä:

– Se miksi Kokkola tuli mukaan, oli lähinnä myyjän halu niputtaa nämä kaksi asiaa.

Kiirettä asevarikon suunniteltelussa ei ole, mutta neuvotteluyhteys kaupungin kanssa aiotaan avata:

– Totta kai kaupungin kanssa keskustellaan. Varikko on hyvällä alueella, lähellä keskustaa ja lähellä teollisuusaluetta. En usko, että se jää ihan vain piikkilangalla ympäröidyksi alueeksi, sanoo Pihlajamaa.

LSK Business Park Oy koostuu aikanaan yhdessä Vaasassa opiskelleista yrittäjistä, jotka ovat pitäneet yhteyttä 30 vuoden ajan. Mukana on pääasiassa yrittäjiä Pohjanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta muun muassa muovi- ja metallialalta, huonekalubisneksestä ja turkistuotannosta. Yritykset työllistävät yhteensä noin 1500 henkeä.

Ranskan Alsacen alue on luvannut ryhtyä toimiin lähes sukupuuton partaalle ajautuneen villihamsterin pelastamiseksi. EU-tuomioistuin moitti jo vuonna 2011 Ranskaa siitä, ettei se ole suojellut tarpeeksi Alsacen hamstereita, mutta toimiin ryhdytään kunnolla vasta nyt.

Alsacen viranomaiset ovat julkistaneet viisivuotisen ohjelman, jonka tavoitteena on nostaa villihamsterien määrä nykyisestä 500 – 1 000 yksilöstä noin 1 500 yksilöön. Kolme miljoonaa euroa maksavan ohjelman aikana alueen maanviljelijöitä kannustetaan huolehtimaan siitä, että alueella on riittävästi lisääntymisalueita hamstereille.

Osana pelastusohjelmaa alueen viljelijät ovat luvanneet kasvattaa pelloillaan muiden lajikkeiden ohella vehnää ja sinimailasta, joihin hamsterit voivat perustaa lemmenpesiään. Hamsterien määrä alueella on vähentynyt muun muassa sen vuoksi, että lajin suosimat lajikkeet, kuten sinimailanen, ovat laajalti korvautuneet hamsterien hylkimällä maissilla.

Hamstereita on myös tapettu tuhoeläiminä. Asutuksen leviäminen on osaltaan tuhonnut hamstereiden elinalueita, joita on nykyisin vain 14.

Mustavatsainen, ruskeaturkkinen ja valkeanaamainen ja -tassuinen Alsacen hamsteri saattaa kasvaa jopa 25 sentin pituiseksi.

Ilmastonmuutoksesta johtuva veden suolapitoisuuden muutos vaikuttaa odotettua vähemmän Saaristomeren silakkakantaan. Turun yliopiston tutkimuksissa on selvinnyt, että Saaristomeren silakka on vastoin odotuksia oppinut syömään makean veden hankajalkaisia.

Silakan aiemmin ravintona käyttämät suolaisen veden isokokoiset hankajalkaiset ovat vähentyneet ilmastonmuutoksen seurauksena. Uusi tieto on yllättänyt tutkijat.

– Aikaisemmin ei ole ollut tietoa, että selvästi merellinen laji olisi oppinut käyttämään ravintonaan puhtaasti järvipuolen eliöstöä. Ruokavalion muutos on näkynyt silakan koon pienenemisenä ja on arveltu, että kehitys jatkuisi samanlaisena, kertoo Saaristomeren tutkimuslaitoksen silakkatutkimusryhmän vastuullinen johtaja Jari Hänninen.

Airistolta pyydetyn silakan koko on kutistunut neljänneksellä viimeisen 30 vuoden aikana. Koon pieneneminen on ollut selvimmin nähtävissä Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakannoissa. Saaristomerellä kutevat ja Selkämerellä syönnillä käyvät silakat ovat muuttamassa tilannetta.

– Selkämerellä silakan kääpiöitymistä ei ole tapahtunut yhtä selvästi kuin Suomenlahdella tai Itämeren pääaltaalla, sillä siellä silakat ovat oppineet toisenlaiseen ravintoon. Ne syövät makean veden isokokoista hankajalkaista Limnocalanusta, Hänninen sanoo.

Tiedot pohjaavat tänä vuonna 50-vuotista toimintaansa juhlivan Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen pitkäaikaisseurantoihin.

Haavi tekee laajan kaaren Kuivajoessa ennen kuin tutkija Erkki Jokikokko nostaa sen ylös ja tarkistaa tilanteen. Saaliiksi pitäisi saada tutkimusta varten vastakuoriutuneita siianpoikasia, mutta heikolta näyttää.

– Kevät on aikaisessa, joten siianpoikaset eivät ole välttämättä vielä kuoriutuneet. Mutta odotellaan ja käydään täällä toistamiseen vähän myöhemmin, pohtii Jokikokko.

Tietoja päivitetään

Riista- ja kalalouden tutkimuslaitos kerää siiasta perustietoa, sillä esimerkiksi loheen verrattuna siiasta tiedetään vähän.

– Näin kattavasti siian poikastuotantoa ei ole selvitetty varmasti koskaan. Mukana on myös pikkujokia, joiden siikakannasta on lähinnä arvailuja, tai tietoja ei ole päivitetty vuosikymmeniin, luonnehtii Jokikokko.

Lapissa tutkijan urakka etenee Kuivajoelta Simojoelle, Viantiejoelle, Kemijoelle, Kaakamojoelle ja viimeisenä Tornionjoelle sitä mukaa, kun viimeisetkin joet vapautuvat jäistä ja tulvavesi kääntyy selvään laskuun.

– Suurin ongelma on se, että siian luonnontuotannon suuruutta ei tiedetä, mutta toivottavasti tämäkin työ osaltaan auttaa näiden tietojen kartuttamisessa.

Vaellussiian poikastuotannon kartoitus tehdään erityisellä poikashaavilla. Selvitys kohdennetaan jokien alajuoksun virtapaikkoihin. Esimerkiksi Iin Kuivaniemellä koepyyntiä tehtiin kymmenessä paikassa ja yhdestä kohtaa poikasia yritettiin pyytää useamman haavin vedon verran.

Tornionjoki on ainutlaatuinen

RKTL:n mukaan jokialueiden elinympäristöissä tapahtuneet muutokset, kuten perkaukset ja veden laadun huononeminen, ovat yleisesti heikentäneet joissa ja niiden edustoilla lisääntyvien siikakantojen tilaa.

Kartoitustyö on osa laajempaa siian tutkimushanketta, joka sai alkunsa maa- ja metsätalousministeriön asettaman siikatyöryhmän mietinnöstä. Työryhmän tehtävänä oli antaa esityksiä siian kestävästä kalastuksesta ja siikakantojen vahvistamisesta. 

Nyt kerättävää tutkimustietoa aiotaan käyttää lähivuosina tarvittaessa siikakantojen säätelyyn. Siikatyöryhmän mietintö herätti tuoreeltaan huolta esimerkiksi Tornionjokivarressa, jossa vaellussiikaa pyydetään lippoamalla.

Siikakantojen säätelyä pohtinut työryhmä ehdotti, että Merenkurkussa siikaa saisi pyytää muita alueita tiheämmillä verkoilla. Tutkija Erkki Jokikokon mukaan Tornionjoella lippoamalla pyydettävä kesäsiika on ainutlaatuinen.

–  Kukkolankoskella päästään pyytämään kesäsiikaa jo juhannuksen jälkeen. Vastaavia siikakantoja on ollut myös muissakin isommissa joissa ennen niiden patoamista, mutta ne on jokien patoamisen vuoksi menetetty, muistuttaa Jokikokko.

– Tämän takia Tornionjoen siikakannan arvo on monessakin suhteessa erittäin tärkeä - jopa mittaamaton.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on ottanut käyttöön uuden aseen erittäin uhanalaisen järvitaimenen kannan elvyttämisessä eteläisessä Suomessa.

RKTL istuttaa tällä viikolla Kymijoen vesistöön kuuluvalle Rautalammin reitille, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rajalle, 20 000 järvitaimenen vaelluspoikasta. Kaksivuotiaat kalat on hankittu arvokalojen sopimuskasvatusmenetelmällä, mikä tarkoittaa, että RKTL on ostanut poikaset yksityisiltä kalanviljelylaitoksilta.

Arvokalojen sopimuskasvatusistutuksia on tehty jo 35 vuotta. Aluksi istutettiin vain lohta, myöhemmin myös meritaimenta, järvilohta ja saimaannieriää. Nyt RKTL istuttaa samalla menetelmällä ensimmäistä kertaa järvitaimenta, kertoo yksikönjohtaja Petri Heinimaa.

– Rautalammin reitin taimenta tullaan hankkimaan yrityksiltä ainakin kaksi seuraavaa vuotta. Niitä voi istuttaa tarpeen mukaan muuallekin. Se on ainoa kunnon vaellustaimen Kymijoen vesistössä, Heinimaa kertoo.

"Huomattava osa saaliista perustuu istutuksiin"

Järvitaimenta istutetaan huomattavasti enemmän esimerkiksi Lapissa ja muun muassa Inarissa ja Kuusamossa kannat lisääntyvät varsin hyvin.

Rautalammin reitillä on eteläisen Suomen tärkein järvitaimenkanta, mutta siellä ihmisen toiminta on muokannut lajin elinympäristöä ja vaikeuttanut lisääntymistä. Taimen kutee virtapaikoissa, ja alueen koskien kunnostusten myötä taimenilla on edellytyksiä lisääntyä luonnossa.

– Täällä lisääntyvät, kookkaat järvitaimenet ovat kuitenkin varsin harvinaisia, Heinimaa sanoo.

Heinimaan mukaan istutettu järvitaimen lisääntyy hyvin suotuisissa olosuhteissa.

– Monesta kohteesta ei ole tuloksia, mutta Inari kuvaa sitä parhaiten. Siellä oli 20 vuotta aikamoinen taantuma taimenkannoissakin, mutta tällä hetkellä se on varsin hyvä kalastuskohde. Huomattava osa saaliista perustuu tälläkin hetkellä istutuksiin.

Toiset jäävät lähikoskeen, toiset vaeltavat kauas

Rautalammin reitillä istutukset alkoivat tiistaina Rautalammin Konnekoskella viiden tuhannen kalan erällä ja loppuviikosta jatketaan Konneveden puolella Korholankoskella, jonne muuttaa peräti 15 000 kaksivuotiasta järvitaimenta. Tavoitteena on, että osa vaelluspoikasista uisi kauas.

– Konnekoskelta järvitaimenet voisivat vaeltaa kasvamaan Konneveteen. Korholankosken kalat voisivat vaeltaa Päijänteelle saakka. Toivon mukaan ne sitten palaisivat kierroltaan lisääntymisalueilleen. Osa kaloista voi jäädä matkan varrelle, jos siellä on kasvuedellytyksiä.

Heinimaan mukaan järvitaimen on mukautuvainen kala. Osa niistä voi viettää koko elämänsä paikallisessa koskessa, osa elää vaeltaakseen.

– Järvitaimenen perimässä on paikallista tyyppiä, toisessa äärilaidassa on laajasti vaeltava tyyppi ja kaikkea siltä väliltä. Kalat hyödyntyvät niitä mahdollisuuksia, mitä niille tulee vastaan. Toisten strategia toimii paremmin kuin toisten, Heinimaa selittää. 

Kahden vuoden ikäinen järvitaimen painaa noin 150 grammaa ja on reilut 20 senttimetriä pitkä. Poikasen kasvaminen kalastuskokoiseksi eli 60 senttimetrin pituiseksi vie istutushetkestä RKTL:n arvion mukaan 2–4 vuotta. Samassa ajassa kala saavuttaa myös sukukypsyyden.

Keskisessä Suomessa on istutettu jo kymmenen vuoden ajan lähes pelkästään järvitaimenia, joilta on leikattu rasvaevä. Tarkoituksena on helpottaa luontaisen järvitaimenen menestymistä.

– Tämä mahdollistaa kantojen kehityksen arvioinnin ja myös valikoivan kalastuksen, jossa rasvaevälliset kalat vapautettaisiin.

Lohikalojen uudet alamitat ovat herättäneet runsaasti arvostelua kalaosakaskunnissa. Ennen vedestä sai pyytää 40 senttimetrin mittaisen järvitaimenen, mutta nyt uusi mitta on pohjoisessa 50 senttimetriä ja etelämpänä 60 senttimetriä.

– Totta on, että aika moni alamittainen kala käy jatkossa pyydyksissä. Alamitta on signaali, että kalastajien pitäisi miettiä miten kalastuksensa toteuttaa. Tämä vaatii esimerkiksi tarkempaa kohdennusta pyyntivälineiden valintaan, esimerkiksi minkä harvuisia verkkoja käyttää.

Konnekoskeen taimenta myös mäti-istutuksella

Rautalammin Konnekoskella paikalliset osakaskunnat ovat istuttaneet taimenta pienemmissä määrin käytännössä joka vuosi.  Tavoitteena on istuttaa koskeen myös muita kalalajeja, ja taimenen osalta kokeillaan myös niin sanottua mäti-istutusta.

– Poikaset kuoriutuvat siellä koskessa. Toivotaan, että leimautuminen koskeen olisi vielä parempaa kuin istuttamalla isoja kaloja, osakakaskunnan puheenjohtaja Tuure Savolainen kertoo.

Yksi seurantakohteista on Etelä-Savossa Rantasalmella. Muut seurantakohteet sijaitsevat Säkylässä, Sastamalassa, Jyväskylässä ja Rautjärvellä. Seurantaan tarkoitetut pyydykset käydään kokemassa keskimäärin joka toinen päivä.

– Parveilua voi seurata nyt netissä ensimmäistä kertaa. Tuholaisen liikkeet ovat herättäneet yleistä mielenkiintoa ja samalla tällä lisätään tietoutta metsänomistajille, sanoo Metsäkeskuksen valtakunnallinen metsätuhovastaava Yrjö Niskanen.

Rantasalmen kohteella ei ole vielä tullut havaintoja parveilun alkamisesta. Kylmä sää pitänee kuoriaiset pois liikekannalta vielä ainakin viikon ajan. Muilla kohteilla liikehdintää on jo havaittu.

Kevätkiireet jätekeskuksilla ovat alkaneet. Kajaanin kaupungin Auralan kompostilla kevätkiireet ovat alkaneet tavallista aikaisemmin, ja haravointijätettä ja risuja on tuotu jo parisen viikkoa.

Tavallisesti kevätsesonki alkaa helatorstain tietämillä.

– Parhaana päivänä pelkästään haravointijätettä tulee semmoinen 300–400 kuutiota, siihen päälle risuja ja oksia samanlainen mokoma, kertoo Auralan urakoitsija Arja ja Eero Juntunen Oy:stä yrittäjä Eero Juntunen.

Haravointijätettä sekä risuja ja oksia voi viedä Auralaan maksutta ympäri vuorokauden. Pari vuotta sitten Auralaan asennettiin myös valvontakamerat, koska kompostille tuotiin sinne kuulumatonta jätettä.

– Onhan se niin, että kun ihmiset siivoavat pihoja ja siellä on jokin häkkyrä, vanha aita tai naulaiset lahonneet portaat, niin se mieli tekee nakata ne samaan kärryyn, Juntunen selvittää.

Kameroiden asentaminen on kuitenkin auttanut Juntusen mukaan paljon.

– Ne valvovat meidän puolesta, jos on hyvin törkeää toimintaa, että aletaan tuoda rautaa ja betonilohkareita. Ei me pikkuisista välitetä, mutta katsomme kamerat, mitä on tullut ja kyllä asiakas joutuu sen täältä hakemaan pois.

Mullan valmistus tälle keväälle aloitettu

Muualla Kainuussa haravointijätteet sekä risut ja oksat saa viedä maksutta Ekokympin lajitteluasemille.

Hyrynsalmen, Kuhmon, Paltamon ja Sotkamon lajitteluasemille puutarhajätettä voi viedä ympäri vuorokauden, koska keräyspaikat ovat lajitteluasemien porttien ulkopuolella.

Haravointitähteet pitää lajitella erikseen oksista ja risuista, sillä haravontitähteet käytetään kompostoinnin seosaineena Majasaaren jätekeskuksesa Kajaanissa. Oksat ja risut sen sijaan haketetaan ja hyödynnetään energiantuotannossa.

Kajaanissa Auralan kompostilla kevätkiire laantuu urakoitsija Eero Juntusen mukaan pikkuhiljaa juhannukselle, kunnes hiljaisemman ajan jälkeen taas elo–syyskuulla alkavat syyskiireet.

– Mehän tulemme aamulla aikaisin jo kello 4–5 aikoihin töihin, koska tavaraa tulee myöhään illalla. Laitamme paikat kuntoon, että sopii taas uutta tulemaan.

Maanantaina seulakoneet laitettiin ensimmäistä kertaa pyörimään, ja Auralassa aloitettiin mullan valmistus tälle keväälle.

– Pystyisimme tekemään multaa toistakymmentä kuutiota vuotta kohden, mutta se on vielä pikkuisen vieras tuote ja sitä vierastetaan. Evira valvoo toimintaa, joten tämä on tarkkaan valvottua, Eero Juntunen kertoo.

– Helsingin liepeillä tällaisesta mullasta on periaatteessa puutetta. Kainuussa sen käyttöön ei ole vielä totuttu.

Kotkan Korkeakoskeen suunniteltua kalatietä on odotettu varsinkin kalamiespiireissä kuin kuuta nousevaa. Rakennustyöt oli tarkoitus käynnistää syyskuussa, mutta nyt aikatauluun on tulossa takapakkia.

Syy töiden mahdolliseen viivästymiseen on, mikäpä muukaan, kuin byrokratia. Hanketta hoitavat viranomaiset pitivät töiden aloittamista läpihuutojuttuna ja kaikki oli valmista rakennuslupa-anomuksen jättämistä varten.

Nyt kuitenkin Kotkan kaupunki joutuu hakemaan niin kutsuttua poikkeamislupaa Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta. Siis samalta viranomaiselta, joka on ollut suunnittelemassa kalaportaan rakentamista. Poikkeamisluvan myöntää toisin eri osasto, kuin kalatien suunnitelleet virkamiehet. Kalaporrasta suunnitelleille virkamiehille lisämutkat tulivat yllätyksenä.

– Kyllähän tämä byrokratian määrä yllätti, tunnustaa kalatalousasiantuntija Kauko Poikola Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta.

Lisäselvitysten tarve jäi huomaamatta

Rakennusluvan hakee Kotkan kaupunki. Jotta hakemus voidaan laittaa vireille, sen on pyydettävä lausuntoja useilta eri tahoilta. Yksi niistä on Museovirasto. Sen edustaja oli jo suunnitteluvaiheessa mukana puuhaamassa kalatietä, mutta silti lisäselvittelyn tarvetta ei nähty ajoissa.

Museoviraston lausuntoa varten Korkeakoskelle joudutaan tekemään arkeologisia tutkimuksia, jotka pyritään saamaan käyntiin kesällä. Kosken rantamilla on muun muassa vanhoja puunuittoa varten tehtyjä rakenteita, joiden kohtaloa puntaroidaan.

– Vastaavia rakenteita on Kymijokivarressa useampia, joten en usko niiden olevan este kalatien rakentamiselle, Poikola sanoo.

Kalaportaan rakennustöiden aloittamisen uskotaan viivästyvän pari kuukautta. Itse kalatiellä ei ole mitään kiirettä, mutta hankkeeseen on varattu määrärahoja, muun muassa kalatalousmaksuja, jotka on käytettävä tämän vuoden aikana. Töiden uskotaan pääsevän käyntiin marras - joulukuussa.

– Toivomme, että asiat ratkeisivat jo ennen kesälomia, jotta voimme aloittaa rakennustöiden kilpailuttamisen. Asiaan vaikuttaa myös se, miten nopealla aikataululla asiaa saadaa käsiteltyä Kotkassa poliittisessa päätöksenteossa, huokaa kalatalousasiantuntija Poikola.

Monen pihalla kasvaa ei-toivottuja kasvilajeja. Puutarhan kevättöissä kannattaa pitää mielessä, että yksikin pieni siemen tai juuren kappale mullassa voi muodostaa uuden vahvan vieraslajikasvuston.

Ylitarkastaja Leena Lehtomaa Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta sanoo, että omaa puutarhaa kannattaa varjella vieraslajeilta.

– Paras keino on tietenkin se, ettei itse sellaisia pihaansa tieten tahtoen istuta. Toisaalta jos ostaa vaikka vanhan talon ja sen mukana vanhan puutarhan, niin vieraslajeja voi siellä olla jo valmiina. Silloin pitää huolehtia siitä, etteivät lajit leviä omasta pihasta muualle.

Riippuu lajista, että mitä leviämisen estämiseksi on tehtävissä.

– Esimerkiksi jättiputkea ei saa päästää kukkimaan. Jos nyt tykkää niin kovasti niistä kukinnoista, niin ne pitää kyllä hävittää hyvissä ajoin ennen kuin siemenet kypsyvät. Jättipalsamin kohdalla taas kitkeminen monta kertaa kesässä se paras konsti torjua kasvustoja, Lehtomaa sanoo.

Jos mekaaninen torjunta ei tepsi, niin voi ottaa järämmätkin konstit käyttöön.

– Jos ei olla vesistöjen äärellä, niin torjunta-aineita voi käyttää lehtipinnoille.

Puutarhajätteen ja taimivaihtojen kanssa tarkkana

Vieraslajien jäämät pitäisi pitää erillään muusta puutarhajätteestä ja kompostista. Jätteen paras loppusijoituspaikka riippuu sisällöstä.

– Jos se sisältää esimerkiksi vieraslajien siemeniä tai juurakoita, niin ne pitäisi polttaa. Muuten jäte on parasta kompostoida normaalisti.

Kasvinvaihtotoreilla kannattaa olla tarkkana myös haitallisten vieraseläinlajien takia.

– Esimerkiksi Turussa lehtokotilo on jo aika hankala, vaikkei sitä olekaan listattu miksikään haitalliseksi vieraslajiksi. Kotiloiden munat on niin pieniä, että vaikea on sellaisia havaita pienestä taimesta, Lehtomaa sanoo.

Hain tappamat ihmiset nousevat aina uutisaiheiksi ja myös leijonan hampaisiin tai norsun jalkoihin joutuneista ihmisistä kerrotaan toisinaan uutisissa.

Kun maailman tappavimmat eläinlajit pannaan järjestykseen, ei edellä mainittu kolmikko kuitenkaan sijoitu lähellekään kärkeä, malarianvastaista taistelua tukeva Bill Gates muistuttaa blogissaan.

Kansainvälisiä haihyökkäyksiä tilastoivan International Shark Attack Filen mukaan hait tappoivat viime vuonna eri puolilla maailmaa kymmenen ihmistä. Leijonat ja norsut aiheuttavat kumpikin keskimäärin sadan ihmisen kuoleman vuosittain.

Ylivoimaisesti tappavin eläin on hyttynen, jonka levittämät taudit, kuten malaria ja keltakuume, tappavat vuosittain noin 725 000 ihmistä. Toiseksi vaarallisimmaksi lajiksi paljastuu ihminen. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan ihmiset tappoivat esimerkiksi vuonna 2011 lähes 573 000 lajitoveriaan. Luvussa ovat mukana niin henkirikoksen uhrit kuin sodissa ja terrori-iskuissa kuolleetkin.

Ihmisen jälkeen tappavimmat eläimet ovat käärmeet, rabiesta tartuttavat koirat ja unitautia levittävät tsetsekärpäset.

Gates mainitsee blogissaan susien tappavan vuodessa kymmenen ihmistä, mutta tälle ei ole löytynyt tilastoista luotettavaa vahvistusta.

Yle Perämeren toimittajat päätivät kokeilla kaiken kansan harrastusta, johon riittää innostuksen lisäksi hyvät kiikarit ja lintukirja.

Lisäksi kaksikko Kati Siponmaa ja Jari Vesa oli pukeutunut viileään kevätsäähän sopivasti ja suuntasivat sellaisille apajille, jossa tavallisimmin lintuja tapaa.

Tornion Raumolla Hakaniityn lintutornissa oli muitakin kulkijoita. Peräpohjolan Opiston opiskelijat olivat tornissa koulutehtävän vuoksi.

–  Meidän pitää kartoittaa Tornion luonto- ja elämystoimintapisteitä, niin tulimme ottamaan täältä kuvia, kertovat vapaa-ajan ohjaajiksi kouluttautuvat  Katja Pulkkinen ja Tuomas Sanaksenaho.

Kurpitsa havaittu!

Torniin kipusi myös Raumon kyläyhdistykseen kuuluva Raimo Oinonen, joka kertoi lintutornilla aloitetun jo kunnostustyöt.

– Risukkoa on tuosta laitettu jo matalaksi ja tätä tornia pitäisi alkaa kunnostaa, Oinonen kertoilee.

Mies on pistäytynyt tornilla myös bongausmielessä ja kertoo tehneensä jo monia havaintoja tälle keväälle.

Jari Vesa kiikaroi innokkaasti pellon laidasta jotain pyöreää, vihreähköä, kovasti pulun näköistä...

– Taitaa olla kurpitsa, Oinonen lohkaisee.

Hirveän väärässä hänen arvionsa ei ole, sillä liikkumattomalta vaikuttava kiikaroinnin kohde paljastuu pian.

– Kyllä se sittenkin taitaa olla kivi, Jari myöntää nolona.

Reissun saldo on silti aloittelijalle rohkaiseva. Varmat havainnot tehtiin sinisorsasta, töyhtöhyypästä, kuovista, kurjesta ja joutsenista. Ja "jonkunrotuisesta" lokista.

Isänsä yrityksessä työskentelevä ammattikalastaja Veli-Matti Halonen suuntaa Kotkan Kuusisen kalastamasta merelle kokemaan rysiä. Nyt saaliina on kuhaa ja lahnaa. Lohi loistaa poissaolollaan, ne ovat avomerellä tankkaamassa ravintoa kutuvaellusta varten. Kylmä sää on saanut muutkin kalat passiiviksiksi, eikä Halosten rysässä kovin montaa eväkästä ole.

Lohen merkitys Suomenlahden ammattikalastajien tulonlähteenä on laskenut pitkään, samaa tahtia lohikiintiön pienenemisen kanssa. Kiintiö on puolittunut kymmenessä vuodessa. Eikä kiintiötä kalasteta likimainkaan kokonaan. Viime vuosi oli Suomenlahden mittakaavassa hyvä lohivuosi, kiintiöstä saatiin saaliiksi hieman alle 70 prosenttia.

– Meidän toiminnassamme lohen osuus on nykyään kymmenen, viidentoista prosentin luokkaa vaikkapa liikevaihdosta, sanoo kotkalainen ammattikalastaja Antero Halonen.

Sekakantakalastus kismittää

Alkukeväästä ammattikalastajat julkaisivat selvityksen siitä, onko rannikon ammattikalastus kestävällä pohjalla. Useaan eri tutkimuksen pohjautuvan selvityksen tulos oli, että Suomenlahden rannikolla voi kalastaa melko huoletta myös merilohta.

Toisenlaisiakin mielipiteitä löytyy. Yksi selvityksen tulosta epäilevä joukko on lohen suojelua kannattavat vapaa-ajan kalastajat, tai "lohenhalaajat", kuten he itseään usein nimittävät.

Heidän suurena huolenaan on niin kutsuttu sekakantakalastus. Heidän sekä useiden kalabiologien mielestä rysä ei valikoi saalistaan ja rysään voi päätyä myös kaikkein harvinaisimpia lohia, kuten Simojoen kantaa.

Valtaosa lohisaaliista Suomenlahden rannikolla on kuitenkin istukkaita. Istutettuja lohia saaliista on kaksi kolmasosaa. Loppu saaliista on Tornionjoessa sekä Ruotsin Kalix-joessa syntyneitä lohia. Lisäksi saaliista löytyy Kymijoen kantaa.

Mahdollista toki on, että Kotkan edustalla rysään ui Simojoessa alkunsa saanut lohi. Asiantuntijat eivät pidä riskiä kovin suurena. Yksi merkittävimpiä perusteita tälle on se, että Pohjanlahden jokien yleisin lohien vaellusreitti kulkee kaukaa Kotkan rannikkovesistä.

– Lohen pyynti meidän alueellamme on hyvin vähäistä verrattuna Perämeren kalastukseen. Meidän alueemme rysistä saatavien tornionjokisten ja kalixjokisten lohien osuus on niin pieni, että sen merkitys on hyvin vähäinen, painottaa kalatalousasiantuntija Kauko Poikola Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta.

Mitä pinnan alla todella tapahtuu?

Monet lohenpuolustajat ovat pitäneet ammattikalastajien teettämää selvitystä epäluotettavana. Poikola kuitenkin on eri linjoilla.

– Selvitys on luotettava, sillä siinä on käytetty parhaita mahdollisia tieteellisiä tutkimuksia, joita aiheesta on tehty, Poikola summaa.

Kymmeniä vuosia ammatikseen kalastanut Antero Halonen puolestaan puhuu oman kokemuksensa kautta. Häneltä kalatutkimus ei kovin korkeaa arvosanaa saa luotettavuudestaan.

– On aivan mahdotonta tietää aukottomasti, kuinka paljon vaikkapa lohta Suomenlahdella on, hän sanoo.

"Ammattikalastus ei ansaitse ammattimaisuuden nimikettä"

Uhanalaisten lohien puolestapuhujat ovat usein sitä mieltä, että ammattikalastajat rosvoavat lohet rysiinsä, eikä vapaa-ajankalastajille jää pyydystettäväksi kuin rippeet. Ammattikalastaja ei kritiikkiä niele. Vaikka lohikannat ovat toipumassa, lohen ammattimainen kalastus tuskin kasvaa. Ainakaan Suomenlahden rannikkovesissä.

Halosen suvussa on kalastettu ammatillisesti useiden sukupolvien ajan. Nykyinen "isäntä" suhtautuu ammattikalastuksen tulevaisuuteen varsin synkästi. Hän jopa väläyttää nykyjärjestelmän romuttamista kokonaan ja uuden rakentamista tilalle.

Hän ehdottaa, että ammattikalastus siirrettäisiin pois maa- ja metsätalousministeriön alaisuudesta ja vastuun elinkeinon vetämisestä ottaisi elinkeinoministeriö. Vapaa-ajankalastus kuuluisi Halosen mukaan ympäristöministeriön alaisuuteen. Nyt poliittinen päätöksenteko on konkarikalastajan mukaan ajamassa yritystoiminnan tuhoon.

– Toiminta on nykyään niin pienimuotoista, että se ei kohta enää ammattimaisuutta nimikkeenä ansaitse, Halonen jyrähtää.

Korkeasaaren aasianleijonille on syntynyt kolme pentua. Pennut syntyivät jo viisi viikkoa sitten ja leijonaemo hoivaa heitä parhaillaan Kissalaakson takatiloissa. Yleisön eteen pienet tulokkaat tulevat vasta kesällä.

– Kesäkuussa pennuille avataan ovi ulkotarhaan, mutta yleensä emo huilii ensin itse ulkotarhassa ennen kuin päästää pennut sinne, sanoo eläintenhoitoyksikön päällikkö Nina Trontti Korkeasaaren eläintarhasta.

Eläintenhoitajat ovat seuranneet pentujen kehitystä etäämmältä pesäkameran välityksellä ja eläinlääkärin tarkastukseen pieni pesue pääsi maanantaina. Päälle kuukauden vanhat pennut painoivat noin viitisen kiloa.

Pieniä aasianleijonia voitiin vielä käsitellä vaaratta, kun emo houkuteltiin ensin naapuritarhaan. Se suhtautui eläinlääkärin tarkastukseen kumealla murinalla.

– Leijonapennut ovat emon seurassa noin puolitoistavuotiaaksi, jonka jälkeen ne lähtevät muihin eläintarhoihin.

Edellisen kerran Korkeasaaressa oli leijonan pentuja 2010. Korkeasaaren aasianleijonia elää luonnossa vain Luoteis-Intiassa Girin metsäalueella. Intian valtio lahjoitti aasianleijonia 90-luvun alussa eurooppalaisiin eläintarhoihin, jotta niistä voitaisiin kasvattaa elinvoimainen tarhakanta lajin säilymisen turvaksi.

– On hyvin tärkeää, että leijonat lisääntyvät myös vankeudessa. Jos tälle Girin metsäalueelle iskee vaikka luonnonkatastrofi tai joku tauti, niin lajin jatkuminen ei ole vaakalaudalla.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa on tällä hetkellä karanteenissa kaksi tsekkiläisen eläintarhan naarasleijonaa. Yksilöt saadaan takaisin mukaan kansainväliseen suojeluohjelmaan vuoden karanteenijakson jälkeen.

Aasianleijonat ovat Korkeasaaren vanhan leijonanaaraan pentuja vuodelta 2006. Karanteenijakson päätyttyä leijonat saavat uuden kodin toisesta eläintarhasta.

Kemiläinen Risto Viljanen on tuhansien pönttöjen mies. Hän on nimittäin 40 vuoden aikana rakentanut ainakin 2000 linnunpönttöä.

Vuosittain pönttöjä syntyy asunnon kellarikerroksessa kymmenittäin - keskiviikkona lähimetsiin ripustettiin tämän kevään pöntöt numeroilla 56 ja 57.

Viljasen mukaan linnunpönttöjä ehtii vielä laittelemaan, vaikka kevät onkin ollut varhaisessa.

– Ihme kyllä toissa päivänä kun tyhjensimme pönttöjä niin yhdessäkään ei ollut vielä tämän vuoden pesintää. Rastaat eivät ole vielä pesintäpuuhissa nekään, Viljanen sanoo.

Sen sijaan telkkä oli ehtinyt pesimäpuuhiin poikkeuksellisen varhain. Pesäpönttöä tutkimaan mennyt Viljanen koki iloisen yllätyksen: pesässä oli munia jo 11 kappaletta!

– Kyllä tämä on erittäin varhainen aika telkän pesinnälle. Rannassa on vielä jäitä ja pikkulinnuillakaan ei vielä ole pesimäviettiä, Viljanen ihastelee.

Tuhansien pönttöjen mies viihtyy luonnossa

Viljanen tietää millainen on hyvä ja kestävä pönttö. Hän on tehnyt pöntönrakennukseen myös tuotekehitystä ja viimeisin malli alkaa olla jo varsin hiottu rakennelma.

– Hyvä pönttö on sellainen, että se pysyy kuivana. Tärkein ominaisuus on, että se ei kastu eikä lahoa. Katon reunojen pitää hieman roikkua niin pönttö pysyy paremmin kuivana, neuvoo Viljanen.

– Kätevää olisi jos pöntön voisi myös avata ilman vasaraa, joten sinne voisi kurkata. Varsinkin lasten kannalta tämä on tärkeää että he voisivat tutustua lintujen elämään, Viljanen sanoo.

Viljanen muistuttaa, että pönttö tulee kiinnittää puuhun narulla, ei naulalla.

– En käytä lainkaan nauloja ja hyötypuihin niitä ei saa edes käyttää. Pöntö tulee päästä liikkumaan ja naula ei ole hyvä. Pöntön voi kiinnittää esimerkiksi vanhalla sähköjohdolla.

Luonnossa viihtyvä Viljanen on valittu vuoden 2014 erämieheksi. Veri on vetänyt metsään melkein joka päivä - kalenterin perusteella luontopäiviä on kertynyt vuodessa parhaimmillaan yli kolmesataa.

Metsästyksen rajoitukset Teijon kansallispuistossa saattavat vielä lieventyä. Asiasta kertoi ympäristöministeri VIlle Niinistö (vihr.) vieraillessaan Teijon alueella tänään.

Pohdintaan on viime metreillä tullut vaihtoehto, jossa valkohäntäkauriin ja tarpeen mukaan myös hirven metsästys sallittaisiin vuosittain päätettävillä poistoluvilla.

Laki on tarkoitus saada eduskuntaan vielä keväällä ja kansallispuisto perustettua viimeistään ensi vuoden alussa.

Intian New Delhissä on tuoreen mittauksen mukaan maailman huonoin ilma. Maailman terveysjärjestö WHO keräsi tutkimukseensa tiedot 1 600 kaupungista eri puolilta maailmaa. Ilmanlaadulla mitattuna kahdestakymmenestä pahiten saastuneesta kaupungista 13 sijaitsee Intiassa kuten neljä huonoiten sijoittunutta: New Delhi, Patna, Gwalior ja Raipur. New Delhissä pienhiukkasia on keskimäärin 153 mikrogrammaa kuutiometrissä.

Kiinan pääkaupunki Peking on pahamaineisen kuuluisa savusumustaan. WHO:n tuoreella listalla Peking on sijalla 77. Pekingin pienhiukkasluku oli 56. Yksi selittävä tekijä voi olla se, että Pekingin lukemat ovat vuodelta 2010. Sen tuoreempia tietoja järjestö ei Kiinalta käyttöönsä saanut, vaikka Pekingin kaupunki alkoi julkaista pienhiukkaslukemia tunnin tarkkuudella tammikuussa 2012. Pahin lukema on ollut 900. Pekingin viranomaisten mukaan keskimääräinen lukema oli viime vuonna 89,5 mikrogrammaa kuutiometrissä. Näin Peking olisi 17. WHO:n listalla.  

Tutkituista kaupungeista 32:ssa pienhiukkaslukema oli pienempi kuin viisi. Suuri osa näistä tutkimuksessa olleista kaupungeista sijaitsee Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Mukana on myös Islannin kolmanneksi suurin kaupunki Hafnarfjörður.

Vastaava tutkimus tehtiin viimeksi vuonna 2011. Ilmanlaatu on huonontunut silloisiin tuloksiin verrattuna. Etenkin köyhissä maissa kaupunkilaisilla on suuri riski sairastua syöpään ja sydänsairauksiin huonon ilmanlaadun vuoksi. Yleensä se johtuu hiilen polttamisesta, suurista liikennemääristä ja teollisuudesta.

Ilmansaasteiden arvioidaan tappaneen noin seitsemän miljoonaa ihmistä vuonna 2012. WHO on määritellyt, että ilmansaasteet ovat suurin yksittäinen ympäristöön liittyvä terveysriski.