Quantcast
Channel: Yle Uutiset | Luonto ja ympäristö | Tuoreimmat uutiset
Viewing all 9495 articles
Browse latest View live

Haudonta tuotti ensikertalaiselle neljä tipua – katso video untuvikoista

0
0

13-vuotiaan Olivia Koskimäen sylissä piipittää tyrnäväläisen maatiaiskanan poikanen, josta ei vielä tiedä onko se Romeo vai Julia.

– Ei niistä tiedä vielä, mutta kuuden viikon ikäisinä niistä voi sanoa, että ovatko ne kukkoja vai kanoja, Olivia kertoo.

Haudontakokeilu on opettanut perheen lapsille monia asioita. Esimerkiksi sen, että elämässä ei aina käy niinkuin toivoisi.

– Kaikista ei kuoriutunut tipua ollenkaan ja yksi kuoli heti kuoriutumisen jälkeen. Pari jouduttiin lopettamaankin, kun se kalvo oli niin paksu ja ne eivät päässeet kuoriutumaan sieltä, sanoo Olivia.

30 siitosmunan satsi tuotti vasta parven alun, mutta perhe ei tästä lannistunut.

– Ostimme uuden, vähän pienemmän hautomakoneen, jolla haudotaan lisää. Tästä näkee paremmin sen, kun alkavat kuoriutua, Olivia esittelee läpinäkyvillä seinämillä varustettua, munankeitintä muistuttavaa kojetta.

Kuuluisia kaimoja

Neljälle vahvasti elämän alkuun päässeelle kananpojalle on annettu jo nimetkin perheen lasten toimesta.

– Tämä on Bombur, kertoo 5-vuotias Ilmari, joka nimesi tipun suosikkielokuvansa mukaan.

Olivia sai antaa yhdelle tipuista lempilaulajansa mukaan nimen Niall ja tipu pitääkin välillä isointa ääntä porukassa.

Vaikka nelikko vaikuttaakin virkeiltä eläjiltä, pitää niitä silti päivittäisen huolenpidon ohessa tarkkailla.

– Täytyy katsoa, että miten ne alkaa tässä kehittyä. Onko esimerkiksi siipivikaa tai muuta sellaista, Olivia puhelee.

Nuori hoitaja kertoo alkuviikosta syntyneiden kananpoikien hakevan vielä emon kaltaista lämpöä häkin pohjalle sijoitetusta lämpölevystä, jonka alla ne myös nukkuvat.

– Välillä ne käyvät syömässä ja juomassa. Tuo yksi makailee välillä selällään ja sillä on muutenkin selvästi kukon elkeitä, Olivia pohtii.


"Saaliilla rehvastelu ei kuulu metsästäjäperinteeseen"

0
0

Suomen Riistakeskuksen julkaisemat eettiset ohjeet metsästäjille ovat nousseet esille, kun julkisuudessa on puitu muun muassa susien salakaatotapauksia. Riistakeskuksen mukaan eettisiä ohjeita tarvitaan "rakentamaan ja ylläpitämään metsästyksen yhteistä arvopohjaa". Ohjeita käydään läpi metsästäjäntutkinnossa.

– Eettisiä ohjeita on vuosikaudet tuotu esille, mutta niihin ei ole syystä tai toisesta reagoitu kuin vasta viime aikoina. Julkinen keskustelu on tuonut ohjeet esille. Lisäksi riistaorganisaation uudistuksella pyritään nyt avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, Pohjois-Karjalan riistaneuvoston puheenjohtaja Pentti Pulkkinen kertoo.

Metsästäjien eettisissä ohjeissa painotetaan esimerkiksi eläinten, luonnon ja muiden ihmisten kunnioittamista. Ohjeiden mukaan arvostettuja metsästäjän ominaisuuksia ovat luotettavuus, vastuuntuntoisuus ja osaaminen.

– Metsästäjiä on niin monenlaisia. Kaikki lähtee tietysti toisten metsästäjien kunnioittamisesta ja muiden metsässä liikkujien huomioimisesta. Siellä ovat niin maanomistajat, marjastajat ja muut luonnossaliikkujat. Kyllähän nämä viimeaikaiset ristiriidat ja kahnaukset Keski-Karjalassakin kertovat siitä, että sieltä puuttuu yhteisöllisyys. Mitä olen kuullut, niin siellä epäillään ja syytellään. Avoimuus ja läpinäkyvyys täytyisivät olla myös metsästäjien osalta olla esillä, Pulkkinen toteaa.

"Saaliilla rehvastelu ei kuulu metsästäjäperinteeseen"

Eettisten ohjeiden mukaan metsästäjän olisi vaalittava metsästystä osana suomalaista kulttuuria ja kunnioitettava vanhoja eränkäyntiperinteitä.

–  Räikeimpiähän ovat tapaukset, kun saaliiksi saatu riista jätetään lojumaan tai roikkumaan jonnekin eikä sitä käytetä hyödyksi alkuperäisen riistaperinteen mukaan. Vanhan riistaperinteen mukaan ammuttua riistaa kohdellaan kunnioittavasti. Jos karhu ammutaan, niin se laitetaan havuille ja niin edelleen. Eli riistan käsittelyssä kaatolaukauksen jälkeen on paljon oppimista tämän päivän metsästäjillä, Pulkkinen huomauttaa.

Metsästäjät ottavat saaliistaan myös kuvamateriaalia, ja tapana on ollut myös poseerata saaliin kanssa. Tänä päivänä kuvat laitetaan usein jakoon kaveripiirille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Riistan kanssa poseeraminen kuuluu jossain määrin perinteisiin, mutta kyllä se on mennyt yli. Se on mennyt sellaiseksi kehuskeluksi, jos näin voidaan sanoa. Rehvastellaan saaliilla, ja se ei kuulu vanhaan metsästäjäperinteeseen. Siinä ei perinnettä arvosteta ollenkaan, Pohjois-Karjalan riistaneuvoston puheenjohtaja Pentti Pulkkinen Nurmeksesta sanoo.

Metsästäjien ja maanomistajien yhteistyö

Pentti Pulkkinen on toiminut myös muun muassa Nurmeksen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana. Hänet on palkittu maakunnassa myös vuoden erämiehenä. Hän haluaa vielä muistuttaa metsästäjiä maanomistajien huomioimisesta:

– Maanomistussuhteet muuttuvat ja maat pirstaloituvat, jolloin maanomistajat ovat kaukana paikkakunnalta ja etäällä paikallisesta metsästysseurasta. Tällöin olisi muistettava tiedonkulku maanomistajan suuntaan. Tämä on viime aikoina tullut korostetusti esille. Metsästävien jäsenten, jotka ovat vuokranneet metsästysmaat, tulee huomioida mitä siellä maastossa tapahtuu: onko tuulenkaatoja tai hirvivahinkoja ja ilmoittaa näistä maanomistajalle. Yhteistyö on merkityksellistä, koska on metsänomistajia, jotka ovat saaneet metsät perintönä ja ovat itse jossain kaukana, eivät ole koskaan käyneetkään omalla metsäpalstalla.

Pulkkinen korostaa, että metsästysperinteet ovat kautta aikojen siirtyneet sukupolvelta toiselle. Tässä tehtävässä vanhemmilla ja kokeneemmilla metsästäjillä on hänen mukaansa edelleen tehtävää.         

Taimenet molskahtivat Puulaveteen - uusi, iso osakaskunta syntyi kivutta

0
0

Kolmevuotiaita yli puolikiloisia taimenia polski uuteen kotiinsa Puulalla vappuaattona. Yhdeksän tuhannen euron arvoinen lasti sisälsi 1300 taimenta.

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishankkeen projektipäällikkö Teemu Hentinen Etelä-Savon ELY-keskuksesta seurasi tyytyväisenä taimenien istutusta.

– Puulavesi soveltuu hyvin lohikaloille, koska täällä on paljon muikkua ja isot syvännealueet. Lohikalat kasvavat ja viihtyvät hyvin. Aika näyttää, minkälaisia tuottoja tulevaisuudessa näistä saadaan. Taimenen alamitta on 60 senttiä, joten jonkin aikaa pitää odottaa, ennen kuin saadaan ihan saalistakin.

Takana on työläs prosessi uuden osakaskunnan perustamiseksi.

– Työläs siinä mielessä, että osakkaita osakaskunnassa on paljon. Tässä Itä-Puulan - Korpijärven osakaskunnassakin on osakaskiinteistöjä jo 2800. Prosessin aikana järjestettiin 30 kokousta, lähetettiin kolmisen tuhatta kokouskutsua ja siihen kaikki neuvottelut päälle. Kyllä se pitkä prosessi oli, mutta kannattava. Tämän jälkeen kalavesien hoito ja kalastus on paljon helpompaa, toteaa Hentinen.

Kivuton yhdistyminen

Yhdistyminen sujui hyvin ja soraääniäkin kuului vain kahdesta asiasta.

– Yhtenä pelkona oli se, että kalastajamäärät lisääntyvät. Tämä ei pidä paikkaansa, koska kalastajamäärät päinvastoin tippuvat koko ajan. Toinen asia oli se, että vieläkin kuvitellaan, että meillä on ne omat kalat ja omat kalavedet, joissa on niin sanotusti omia kalakantoja. Näinhän se ei ole. Kalat on yhteisiä tuolla järvessä ja sitä kautta tulevaisuutta on se, että syntyy isompia osakaskuntia, painottaa Hentinen.

Yhdistyminen keventää myös hallintoa.

– Tässäkin on ennen tarvittu 30 eri hallintoa ja nyt mennään yhdellä isommalla porukalla eteenpäin. Kaikki kalaveden hoito, lupamyynnin järjestämiset ja muut tiedottamisasiat on paljon helpompi toteuttaa.

– Yksi keskeinen juttu oli tässäkin se, että pieniä osakaskuntiahan ei enää monesti hallinnoida ollenkaan. Innokkaita vetäjiä ei löydy. Tällaiseen isoon osakaskuntaan löytyy hallintoonkin niitä pyörittäjiä. Kaikenkaikkiaan yhdistyminen on otettu positiivisesti vastaan, sanoo Hentinen.

Itä-Puulan - Korpijärven osakaskunnalla on kokoa. Sen pinta-ala on 6000 hehtaaria.

– Kyllä tämä on iso alue. Etelä-Savon mittakaavassa se on toiseksi tai kolmanneksi suurin osakaskunta. Heinävedeltä löytyy 8000 hehtaarin osakaskunta, mutta yleisesti ottaen liikutaan 100-500 hehtaarin pinta-aloissa, sanoo Hentinen.

ELY-keskus tiiviissä yhteistyössä kaikkien osakaskuntien ja kalastusalueiden kanssa

– Yleisesti näistä tapahtuneista osakaskuntien yhdistymisistä voi sanoa, että perästä ei ole kuulunut mitään negatiivista, päinvastoin. Ne, jotka ovat jääneet ulkopuolelle, ovat jälkikäteen harmitelleet, etteivät lähteneet mukaan. Yksittäisen osakaskunnan liittyminen isompaan osakaskuntaan maksaa useampia tuhansia euroja. Mieluummin niin, jos yhdistämisiä tapahtuu, niin sitten kerralla paljon, toteaa Hentinen.

Nykyisen hankkeen puitteissa yritetään saada vielä Ryökäsvesi-Liekune -alueen osakaskuntia yhdistymään.

– Tämänkin hankkeen jälkeen on suunnitteilla uusi hanke, jossa nimenomaan erikoistutaan vesialueiden omistuspohjan yhtenäistämiseen. Sitä kautta kalavesien hoitoa ja kehittämistä voitaisiin viedä eteenpäin.

Järvi-Suomessa lohikalojen alamitta järvilohen ja taimenen osalta on kaikkialla 60 senttiä. Puulan kalastusalue on lisäksi nostanut myös nieriän alamitan 60 senttiin.

– Puulalla kaikkien lohikalojen alamitta on siis 60 senttiä ja tästä menee semmoinen puolitoista vuotta, kun nämä taimenet rupeavat olemaan mitan täyttäviä. Silloin ne painavat suurinpiirtein kaksi ja puoli kiloa. Puulaanhan istutetaan joka vuosi kaloja suuria määriä, joten kyllä sieltä jatkuvasti löytyy myös mitallisia kaloja, huomauttaa Hentinen.

Verkkokalastusta rajoitetaan uusien tulokkaiden takia

Itä-Puulan - Korpijärven osakaskuntalainen Tenho Pulkkinen oli seuraamassa taimenien istutusta.

– Siellä ne lähtivät uusia koteja katsomaan. Toivottavasti ne siellä pari vuotta selviävät. Sitten pyytimet järveen ja uistelemaan niitä pois. Joitakin hätäisiä soittoja verkkokalastuksen rajoittamisesta on tullut. Sitä on juuri rajoitettu näiden taimenien takia. Annetaan näille nyt mahdollisuus kasvaa, sitten hyöty on hyvä, kun ne ovat täysimittaisia, painottaa Pulkkinen.

Pulkkisen mukaan osakaskuntien yhdistyminen yhdeksi suureksi kävi ilman suurempia kipuiluja.

– Vuosi sitten aloitettiiin nämä yhdistymisneuvottelut ja viime syksytalvesta me päätettiin siihen liittyä. Siinä vaiheessa oli noin puolet tämän alueen osakaskunnista jo liittynyt tähän, joten se oli jo aikalailla itsestäänselvyys. Yksi kokous siinä järjestettiin ja siellä sitten hävitettiin aiemmat osakaskunnat  ja liittyttiin tähän Puulan itäiseen kalastusalueeseen, muistelee Pulkkinen.

– Toistaiseksi osakaskunnan tulevaisuus näyttää hyvin valoisalle, tuntuu että tämä on hyvä asia. Myös yhteishenki on hyvä.

Osakaskunnat käyttävät tänä vuonna kalaistutuksiin Puulalla lähes 20 000 euroa.

Lisää Puulasta  

Kun luonnonsuojelijat itsensä kahlehtivat – Koijärvelle kokoonnutaan taas

0
0

Koijärvellä on 35 vuotta kuuluisien tapahtumien jälkeen myös Ville Komsi, jonka kasvot tulivat tutuiksi tuon ajan uutiskuvista. Kuvista, joissa luonnonsuojelijat köyttivät itsensä Koijärven patoa purkamaan tuotuihin puskutraktoreihin kettingeillä. Kuvista, joissa poliisit irrottavat mielenosoittajia väkisin kettingeistä.

– Tunnelmat tuolloin olivat lähinnä huvittuneen ärtyisät. Me vain menimme ja teimme sen, mitä olimme sopineet tekevämme: tukimme ojan ja jäimme vartioimaan sitä, kertoo Ville Komsi.

Syntynyt luonnonsuojelutaistelu kokosi luontoihmiset yhteen, mutta jakoi koijärveläiset kahteen leiriin. Oli niitä, jotka kannattivat Forssan Koijärven kuivaamista, ja heitä, jotka eivät asiasta niinkään välittäneet ja olivat jopa luontoaktivistien puolella.

– Yöllä, pimeydestä, tuli meidän luoksemme niiden pienviljelijöiden vaimoja, jotka eivät halunneet Koijärven kuivatusta. Rouvat toivat meille vastaleivottua pullaa, kertoo Komsi.

– Toiset sen sijaan eivät ottaneet todellakaan ystävällisesti vastaan. Meillä oli puolijoukkueteltat. Niissä oli kamiinat, ja me vahdimme tulta sisällä. Joku kävi katkaisemassa jopa teltan narut, mikä oli kyllä harkitsematon teko. Ei siellä mitään rintamasotaa käyty, mutta yllättäviä eleitä saatiin kokea silloin tällöin.

– Viikon  kuluttua tapahtumien alkamisesta paikalle kyllä tuli kuivatushenkisiä isäntiä purkamaan padon ja me yritimme parhaamme mukaan olla hyvin ystävällisiä heitäkin kohtaan.

Kesä kului Koijärvellä

35 vuotta sitten Koijärvelle kerääntyneet luontoaktivistit olivat varautuneet siihen, että ovat paikalla viikon, pari. Mutta tosiasiassa he olivat Koijärvellä toukokuun alusta elokuuhun.

– Tuolloin me totesimme, että asioiden käsittely poliittisesti ja virastoissa on lähtenyt hyvin käyntiin. Sovimme pois lähtemisestä. Sovimme myös, että Koijärvelle palataan seuraavana keväänä uudestaan, mikäli asiat eivät etene. Palasimmekin, sanoo Ville Komsi.

Luonnonsuojelu tunnustetaan

Ville Komsi harmittelee sitä, ettei Koijärviliike vaatinut lintujärven pakkolunastuksia, jotka olisivat lain mukaan olleet mahdollisia jo tuolloin.

– Kun menimme Koijärvelle, muistan miettineeni, että jos jollakin hyvin harkitulla ja hyvin toteutetulla eleellä pystyttäisiin nostamaan ihmisten ajatuksissa ja keskusteluissa luonnonsuojelu seitsemännen tärkeysluokan kysymyksestä kuudennen tärkeysluokan kysymykseksi, niin se olisi jo jotakin. Oli vain kirotun inhimillisen typerä juttu, että me halusimme olla liian rehellisiä, emmekä vaatineet enempää kuin on aiheellista!

– Jo vuonna 1923 astuneen luonnonsuojelulain mukaan oli periaatteessa mahdollista pakkolunastaa maata luonnonsuojelutarkoituksessa. Pakkolunastamista oli käytetty juuri ennen sotia Äyräpäällä, mutta sen jälkeen siitä oli tullut kuollut kirjain. Vaikka se oli lain mukaan mahdollista, niin se ei ollut sitä poliittisesti.

– Meille kaikki sanoivat, ettei maiden pakkolunastaminen Koijärveltä nyt vain käy. Mutta jo vuonna 1980, samaan aikaan kuin me lähdimme pois Forssan Koijärveltä, valtio pakkolunasti Leivonmäen Haapasalon. 

Tänä päivänä juhlii Koijärviliikkeen syntyä koko Koijärven kylä. Kyläläiset ovat koonneet näyttelyn Koijärven tapahtumista 35 vuotta sitten, kulkevat vihreissä Koijärvi-paidoissa ja suunnittelevat kylälle vihreän aatteen nimissä uutta koulua.

Lapin linnusto muuttuu

0
0

Torneissa taistellaan taas huomenna lintuhavainnoista. Lintuharrastaja, Lapin lintutieteellisen yhdistyksen jäsen Ismo Kreivi kumartuu kaukoputkensa ääreen Rovaniemen Harjulammen lintutornilla. Telkkäkoiraat kisailevat naaraan huomiosta, kauempana liitää lokkiparvi.

Kevät on ollut tänä vuonna aikaisessa, ja se näkyy myös lintujen määrissä.

– Jo toistasataa lajia on Lapissakin kirjattu tälle keväälle. Sorsalintuja on paljon. Kahlaajia on tullut jonkin verran: töyhtöhyyppä ja kuovi tulivat hyvissä ajoin. Odotettavissa on myös muita vikloja ja esimerkiksi suokukkoja.

Varpuslinnuista on isompina parvina mahdollista nähdä esimerkiksi järripeippoja ja vihervarpusia.

– Suurin osa torneista on vesistöjen äärellä, joten sulasta vedestä löytyy aina vesilintuja ja lokkeja: kalalokkeja, naurulokkeja, harmaalokkeja. Pikkulokkikin saattaa jo näkyä, Kreivi arvelee.

Lapin linnusto murroksessa

Aikaisen kevään lisäksi pidempi ilmaston lämpenemisen kaari näkyy Lapin linnustossa. Osa arktisista linnuista lentää kauemmas pohjoiseen ja eteläiset lajit valtaavat alaa. Erityisesti ensisaapujien muutto on aikaistunut Suomessa ja Lapissa viime vuosikymmeninä.

Kiurut ja töyhtöhyypät saapuvat jopa kolme viikkoa aikaisemmin Rovaniemelle kuin viisikymmentä vuotta sitten. Vastaavasti naurulokkien ja haarapääskyjen muutto on aikaistunut noin pari viikkoa. Lintujen kevätmuutto näyttää varhaistuneen enemmän aikaisin napapiirille saapuvilla lajeilla kuin tänne myöhään saapuvilla lajeilla.

Eteläisen Suomen lajeista esimerkiksi naakka on viime vuosina levittäytynyt myös Lappiin.

– Naakka on viimeisin isosti paikalle tullut pesivä laji. Muutamia kymmeniä pareja pesii jo täällä Rovaniemelläkin, Kreivi kertoo.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset lintulajeihin riippuvat lintujen kyvystä sopeutua uusiin tilanteisiin. Pohjoisen arktisen alueen reunalla eläville linnuille sopeutuminen voi olla vaikeaa. Ilmastonmuutoksen oletetaan olevan liian nopea esimerkiksi monille kahlaajalintulajeille.

Pukeudu torniin lämpimästi

Kreivi rohkaisee lintuhavainnoinnista kiinnostuneita ihmisuntuvikkoja Tornien taistoon ja ohjatuille linturetkille. Esimerkiksi BirdLife, jota Lapissa edustaa Lapin lintutieteellinen yhdistys, järjestää linturetkiä keväisin.  

Tornien taistoon on tänä vuonna ilmoittautunut toistakymmentä lappilaista joukkuetta. Torniin saa kuitenkin kivuta myös ilman ilmoittautumista ja joukkuetta. Kiikareita ja kaukoputkia saa konkareilta lainata.

Kreivi ohjeistaa tornilaisia pukeutumaan lämpimästi.

– Kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja vaimolta vielä lainaan jotakin. En muista, että koskaan olisi ollut liikaa vaatetta päällä. Ja hyvät eväät kannattaa ottaa mukaan. Niiden voimalla jaksaa vaikka koko kahdeksan tuntia tornissa.

Tämänvuotinen Tornien taisto käydään lauantaina 3.5. klo 5–13. Viime vuonna ykkösenä oli Hanko, perässä Helsinki, Virolahti ja Kristiinankaupunki.

Ennätysmäärä lintutorneja käy taistoon

0
0

Mukana on harrastajia muun muassa Kalajoelta, Kokkolasta, Toholammilta, Uudestakaarlepyystä ja Nivalasta. Lauantaina järjestettävä lintujen tarkkailupäivä kerää koko maassa yli 300 lintutornia. Tarkoituksena on nähdä mahdollisimman monta lintulajia aamuviiden ja kello 13 välillä.

Lintutorneille uskaltautuville tehdään samalla tutuksi lintuharrastusta. Yli 90 tornilla innokkaat voivat osallistua opastetuille linturetkelle.

Taisto käydään jo 21. kerran.

Kautta aikojen ensimmäinen Tornien taisto järjestettiin vuonna 1994, toteuttajana oli tuolloin Eläinmaailma-lehti. Kuusi vuotta myöhemmin tapahtuman otti järjestysvastuulleen BirdLife Suomi.

Tapahtuman eteläisin tornipaikka on Hankoniemen kärki Uddskatanilla. Pohjoisin löytyy taas Toivoniemen lintutornista Inarin Kaamasesta noin 1 000 kilometrin päässä.

Tutkimus: Turvepäästöt eivät täytä Martinjärveä – vaikutus veden laatuun epäselvä

0
0

Geologian tutkimuskeskus ja Jyväskylän yliopisto selvittivät turvetuotannon vaikutuksia Keuruun Martinjärveen kaksi vuotta kestäneessä vertailututkimuksessaan. Kiistellyn Martinjärven valuma-alueella on viisi turvesuota, kun taas läheisen Iso-Kivijärven alueella turvetuotantoa ei ole. Kun järvien pohjasedimenttejä tutkittiin ja verrattiin, suuria eroja ei löytynyt.

– Kiintoaineksen ja hiilen kertymä on kasvanut Iso-Kivijärvessä nelin–viisinkertaiseksi ja Martinjärvessä kolmin–nelin kertaiseksi, kertoo Geologian tutkimuskeskuksen johtava tutkija Tommi Kauppila.

Lopullista vastausta turvetuotannon vaikutuksista tulokset eivät Kauppilan mukaan kuitenkaan anna.

– Siitä voidaan oikeastaan päätellä ainoastaan se, että tälläisiä merkittäviä, suurisuuntaisia vaikutuksia ei ole, mutta esimerkiksi turvetuotannon muut vaikutukset vedenlaatuun pitäisi tutkia muilla menetelmillä, Kauppila toteaa.

Vaikutusten erottelu on vaikeaa

Vertailua vaikeuttaa se, että järvien virtaamissa on eroja. Martinjärvessä vesi vaihtuu tiuhaan, joten kiintoaines virtaa läpi, sen sijaan että jämähtäisi järveen pohjaan. Lisäksi sedimenttiin ovat tallentuneet niin metsäojitukset kuin ilmansaasteetkin. Tarkempia tuloksia varten tarvittaisiin selvitys sekä Kalmunevan turvesuolla että valuma-alueiden metsäpalstoilla tehdyistä toimenpiteistä.

–  On aika haastavaa itse asiassa erottaa turvetuotannon vaikutus muista vaikutuksista. Mittaukset pitäisi aloittaa jo useampi vuosi ennen tuotannon alkua, jotta nähtäisiin se todellinen muutos, Tommi Kauppila sanoo.

Jokaisella tutkimustuloksella on kuitenkin merkitystä, sillä turvetuotanto on ollut kiistakapula jo pitkään. Keuruulla kättä ovat vääntäneet Vapo ja Martinjärven suojeluyhdistys. Molemmat tahot olivat kiinnostuneita myös sedimenttitutkimuksesta. Lopulta tutkimuksen rahoitti Geologian tutkimuslaitos omilla varoillaan.

Lintutorneissa katse hamuaa harvinaisuuksia

0
0

Kanta-Hämeessä on reilut puolenkymmentä lintutornia, joihin on näinä päivinä tungosta. Lintubongari tahtoo nähdä lintutulokkaat mahdollisimman läheltä, mutta häiritsemättä siivekkäiden soidinta tai pesintää.

Hyviä lintutorneja ovat esimerkiksi Hausjärvellä Piirivuori, Hämeenlinnassa Hattelmalanjärvi, Janakkalassa Toivanjoki, Kalvolassa Muulinjärvi ja Jalavanniemi sekä Lopella Loppijärvenranta.

– Lintutornit ovat keskenään vähän erityyppisiä, kertoo innokas lintuharrastaja Ari Lehtinen Kanta-Hämeen lintutieteellisestä yhdistyksestä. Esimerkiksi Muulijärven tornista voi mainiosti tarkkailla paitsi järvellä uivia lintuja myös kaukomuuttoa, koska torni on korkealla paikalla ja itse tornikin on korkea.

Jalavanniemen torni sijaitsee Kalvolassa Heinunlahden pohjukassa ja lähellä karavaanarialuetta. Se on syksyisin erityisen mainio paikka joutsenien tarkkailulle. Toivajoen torni on Janakkalassa lähellä Tervakoskea ja se soveltuu Lehtisen mukaan hyvin luhdan tarkkailuun.

– Toivanjoelle on myös tehty lisää avovesialuetta, joten nyt sieltä on entistä parempi tarkkailla kahlaajia, Lehtinen vinkkaa.

Hyvä torni ei huoju

Ari Lehtisen mukaan kantahämäläiset lintutornit ovat melko hyväkuntoisia, ne eivät horju eivätkä huoju. Kelvollisen tornin tuntee, siitä, että kun kaukoputkella ryhtyy tiirustamaan, niin putki pysyy vakaana eikä tutise.

– Hyvän tornin on myös kestettävä suuremmankin bongaajaporukan läsnäolo. Yksi tärkeä seikka on myös se, että liikenteen melu ei kuulu kovin kovaa tornille eli melu ei häiritse lintuja eikä tarkkailijoita.

Selkävesien tarkkailuun lintutorni?

Lintuharrastaja Ari Lehtinen sanoo, että lisääkin lintujen tarkkailutorneja voisi rakentaa sitä mukaa, kun lintukosteikkoja saadaan paranneltua. Erityisen suuri puute on Kanta-Hämeen selkävesien bongailupaikoista.

– Meillä ei ole yhtään tornia, josta voisi tutkailla ja tiirailla esimerkiksi Vanajaveden linnustoa. Hattulan Ruskeenkärki olisi oiva paikka tiirustella selkävesien lintuja, Lehtinen sanoo.

Tällä hetkellä Vanajaveden selkävesien lintuja tiirataan Kalvolan Verhonkulman laiturilta, mutta havainnot jäävät Lehtisen mukaan aika suppeiksi.

– Olisi hauska nähdä kauemmaksi.

Lntujen bongaus on Kanta-Hämeessäkin kasvava harrastus ja torneihin kiipeää eri ikäistä ja kokoista porukkaa. Yksi yhteinen piirre heillä taitaa ainakin olla; tarkkailijalla on pitkä pinna. Toinen yhdistävä juttu lintuharrastajilla on se, että vaikka ihan tavalliset tirpat ja hyypät ilahduttavat, niin todellista hehkua tuovat lintumaailman harvinaisuudet.

Jos ja kun sellainen eksyy tarkkailijan putkelle, niin se aiheuttaa ainakin hiljaista hyrinää pitkäksi aikaa ja joskus jopa riemun kiljahduksia.

Tornien taisto on BirdLife Suomen järjestämä leikkimielinen kilpailu, jossa pyritään havaitsemaan lintutornista mahdollisimman monta lajia kahdeksassa tunnissa. Tänä vuonna taistoa käydään 3. toukokuuta kello 5-13.


Kuvagalleria: Järjetön särkisaalis ja paleleva peippo

Näkökulma: Nakkaanko naakkaa?

0
0

Naakka, Corvus monedula, keskikokoinen mustahko varislintu. (Lähde: Luontoportin nettisivut.)

Naakka – tuo viheliäinen kiusankappale. (Lähde: Jyrki Utriainen, osallistuva havainnointi, Liperi, Kylänsärkkä, Itä-Suomi.)

Sano mulle naakka – niin alan hyppiä seinille, revin paidan ja pelihousut ja jään lopuksi kyhjöttämään täristen tuvan nurkkaan, kuten nyt kääminsä käräyttänyt kyhjöttää.

Kävi pari vuotta sitten niin, että aloittelimme pihasaunakautta keväällä pääsiäisen aikoihin. Kun astelin saunan pukuhuoneeseen, havaitsin, että savupiipun ilmahormin vanhoista teräsritilöistä törröttää ruokoa.

Tarkempi tarkastelu paljasti, että ilmahormi on täynnä kortta ja muuta tavaraa. Hormi oli täynnä tavaraa myös saunan puolella. Naakka tuntui rakentelevan sinne pesää.

Ei kun metalliritilät irti, ja putsaamaan paikat. Sitten pistin saunan lämmitä.

Meni viikko, ja tuli lauantain saunapäivä. Tepastelin sisään, ja kas: kortta pukkaa taas ilmahormista. Hormi on vähintään yhtä täynnä tavaraa. Verenpaine alkoi jo nousta.

Ritilät irti, putsaus, ja sauna lämpiämään.

Tuli seuraava viikonloppu, ja kolmas kerta. Hormi oli täydempi kuin koskaan. Ja metalliritilän kiinnitysruuvikin katkesi kuin erään saunan lämmittäjän kireäksi virittynyt hermon kieli.

Saunassa viha viilenee, saunassa sammuu sappi, sanoo kalevalainen sana. Ei viilennyt naakkaviha, eikä sammunut tämän pojan sappi.

Seuraavana päivänä rakentelin kanaverkosta esteen piipun päähän ilmahormin ylle. Sen jälkeen katselin jännitysnäytelmää ”Naakkapariskunta hakkaa nokallaan kanaverkkoa päästäkseen ilmahormiin takasin”. Tätä draamaa kesti pari viikkoa.

Varustauduin jo metsämieheksi, mutta nämä linnuthan ovatkin rauhoitettuja. Kävi kolumnia kirjoitellessani ilmi, että myös niiden pesät ovat koskemattomia pesimiskauden aikana. Pesän saa  purkaa vasta , kun naakan poikaset ovat jättäneet pesänsä. Eli joskus kesä-heinäkuussa.

Kiistänkin siis kaiken edellä sanomani, sillä tämä tarinahan on tosiasiassa fiktiota.

Pihapiirimme naakat siitä kuitenkin hiljalleen rauhoittuivat. Ovat vain kaarrelleet uhkaavan näköisinä tontin liepeillä.

Pari viikkoa sitten alkoi tämänvuotinen ulkosaunakausi. Deja vu: korsia törrötti kahden vuoden tauon jälkeen jälleen ilmahormista. Miten tämä on mahdollista? Siellähän on se kanaverkko.

No, verkko oli tökitetty rikki, ja siinä ammotti naakan mentävä reikä.

Vielä 1900-luvun puolivälissä naakkoja oli pääasiassa Lounais-Suomessa. Niitä oli arviolta 17 000 paria. Nykyinen parimäärä on noin 110 000. Ja niitä löytyy aina Lappia myöten. Puhumattakaan Itä-Suomesta.  (Lähde: Suomen lintuatlas.)

Kulmakunnallamme, Liperin Kylänsärkällä, naakat näyttävät myös lisääntyvän. Pari vuotta sitten saunamme ilmahormia täytti yksi pariskunta. Nyt olen laskenut niitä olevan tontillamme ainakin viisi yksilöä.

Naapurissa, Sorsan pariskunnan pihapiirissä nämä epelit päättivät iskeä  taannoin ilmastointikanavaan. Eikä siinä vielä kaikki. Nyt ne olivat tehneet pesänsä leivinuunin savuhormiin. Siinä naakka kyykytti Sorsaa, kun savut tupsahtivat tupaan uunia lämmittäessä.

Minnekähän ne seuraavaksi iskevät kylällämme?

Mitä tästä kaikesta voimme oppia? Paitsi, että menetän hermoni naakan kanssa ja luonto tuntuu kostavan edellistenkin sukupolvien pahat teot paitsi meikäpojalle myös naapureillenikin.

No sen, että kun Naakka saa jotakin päähänsä, se toteuttaa sen, vaikka henki menisi. Se on sitkeä, rasittava pirulainen.

Eli jos ihan tarkkoja ollaan, sillä on samoja ominaisuuksia kuin talon isännälläkin.

Peiliin katsominen – sehän se tekee joskus kipeää – vai miten se meni?

Suomalainen mahlabisnes vetää maailmalla: "Ihan kaikkea ei keretä itse juomaan"

0
0

Kuopion Karttulassa Poijaksen tilan tuntumassa olevassa sekametsässä voi törmätä erikoiseen näkyyn: jokaisen koivupuun alla on muovipussi, jossa on kirkasta nestettä. Neste on mahlaa, jota on kerätty tilalla myytäväksi jo yli kolmekymmentä vuotta.

Periaate mahlan juoksutuksessa on pysynyt samana koko ajan. Puun kylkeen, kannon korkeudelle porataan noin puolitoista senttimetriä syvä reikä, johon laitetaan pilli. Pillin pää laitetaan muovipussiin.

Muutaman kymmenen litran mahlapussit täytyy tyhjentää joka päivä. Tyhjentämisessä täytyy olla ripeä, sillä mahla pilaantuu helposti.

– Se on vähän kuin maito. Parhaiten säilyy, kun laittaa pakastimeen heti kun puusta ottaa, kertoo yrittäjä Tuomo Korhonen.

Poijaksen tila on yksi harvoista mahlaa ammattimaisesti vientiin tuottavista suomalaisyrityksistä. Valmista tuotetta noin viidestä tuhannesta koivusta syntyy vuodessa kymmeniä tuhansia litroja.

Yrittäjä Tuomo Korhonen vitsailee, että  "ihan kaikkea ei keretä itse juomaan".

– Joka desi on mennyt, mitä on kerätty.

Poijaksen tilalla mahla siirrettiin aikaisemmin pieniin pulloihin, mutta nykyisin kahdensadan litran sammioihin. Päävientimaa oli pitkään Italia, mutta viimeiset vuodet mahlaa on viety myös Tanskaan ja Keski-Eurooppaan, mistä mahlaa viedään eteenpäin esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan.

Tohmajärveläisyritys näkee kasvumahdollisuuden juomabisneksessä

Koivumahlasta tavoittellaankin Suomessa kasvavaa vientituotetta. Ylivoimaisesti suurin toimija on tohmajärveläinen Nordic Koivu, joka kertoo olevansa maailman suurin koivumahlan tuottaja. Nestettä kertyy satoja tuhansia litroja vuodessa.

Yhtiöllä on käytössä keruujärjestelmä, jolla neste saadaan talteen suoraan ilman lisä- ja säilöntäaineita tai pastörointia. Säilyvyysongelma on ratkaistu tekniikalla, jota varjellaan tarkoin. Tästä on etua, sillä koivumahlan keruukausi on lyhyt, se kestää noin kuukauden huhti-toukokuussa. Koivun mahlavirtaus loppuu, kun puihin tulee silmut.

– Maailmalla on alettu ymmärtää, että koivumahlaa on nyt saatavilla ympärivuotisesti. Liikevaihtomme kasvaa koko ajan, mutta yhä pyöritään alle miljoonassa eurossa, Nordic Koivun toimitusjohtaja Susanna Maaranen kertoo.

Suurin vientialue on Keski-Eurooppa, mutta mahlaa toimitetaan myös esimerkiksi Venäjälle ja Aasiaan. Tämän vuoden alussa yhtiö alkoi viedä pullotettua mahlaa myös Uuteen-Seelantiin.

Maaranen näkee kasvumahdollisuuksia etenkin juomateollisuudessa. Sillä rintamalla iisalmelainen Olvi on toistaiseksi ainoa asiakas, mutta maailmanmarkkinat siintävät yhtiön mielessä.

Tällä hetkellä Nordic Koivun ykköstuote on vielä suora kuluttajatuote eli pullotettu koivumahla, mutta teollisuuskäyttö lisääntyy koko ajan. Olvin lisäksi mahlaa myydään esimerkiksi kosmetiikkateollisuuteen.

– Kyllä se on aika selvää, että teollisuusvienti ohittaa tulevaisuudessa suoran pullotuotteen, arvioi Susanna Maaranen.

Koivumahlan kysyntä perustuu pitkälti sen perinteisiin käyttötapoihin ja uskottuihin terveysvaikutuksiin. Tieteellistä tutkimusta mahlan nauttimisen terveysvaikutuksista ei juurikaan ole.

Sen sijaan mahlan koostumusta on selvitetty esimerkiksi Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa. Se sisältää muun muassa C-vitamiinia sekä kivennäis- ja hivenaineita.

– Toivoisin lisää tutkimusta, koska mahlassa on valtava vientipotentiaali, Maaranen sanoo.

Alpakka on sopuisa ja hiljainen lemmikki

0
0

Kemiläisten Anna-Kaisa Vakkurin ja Vesa Auralan pihalla käyskentelee kolme pörröistä alpakkaa, jotka vastustamattomasti ynisten tulevat nuuhkimaan kameroin ja mikrofonein varustautuneita vieraita. Uteliaisuus voittaa arkuuden, ja eläinten omistajakin hämmästelee sitä, että tuntematon kuvaaja saa heti "alpakan kosketuksen".

– Sosiaalisuus on vähän päivästä kiinni. Joskus saa ihan nenäkosketuksen, mutta kiinnihän ne eivät anna ottaa. Eivät nämä äkäisiä ole, tosi uteliaita kyllä, Vakkuri kuvailee.

Vakkuri päätyi itse hankkimaan alpakoita tutustuttuaan niihin internetissä. Päätökseen vaikuttivat paitsi eläinten mahdollisuudet terapiakäytössä, myös niiden harvinaisuus. Niitä kun ei vielä kenelläkään paikkakunnalla ollut.

Vakkurinkin haaveena on, että jonain päivänä hänen alpakkansa voisivat olla terapiaeläimiä.

– Kyllähän ne eräänlaista terapiaa on itsellekin, kun saa käydä niiden kanssa tuulettumassa ja porisemassa. Varsinkin, kun tuota pienintä katselee, kun se oikein rupeaa esiintymään, niin ei siinä vakavalla naamalla voi olla, Vakkuri hymyilee.

Kalliita hankkia, halpoja pitää

Vakkuri hankki ensin kaksi alpakkaa, joista toinen sai vajaa vuosi sitten vasan. Nyt toinenkin on kantavana, ja mikäli kaikki sujuu hyvin, kasvaa lauma kesällä neljännellä jäsenellä. Se ei kuitenkaan ole taattua.

– Näillä voi tulla ongelmia synnytykseen, ja vasat eivät läheskään aina säily hengissä. Siinä mielessä näiden kasvattaminen on haastavaa.

Alpakat ovat hintavia hankkia. Eläimen hinta riippuu muun muassa siitä, onko kyseessä lisääntymiskykyinen emä tai orhi vai ruunattu eläin. Myös villan laatu ja eläimen suku vaikuttavat hintaan.

Niiden ylläpitäminen sen sijaan on halpaa.

– Ne syövät kuivaa heinää ympäri vuoden, ja ruoaksi ne saavat kauraa ja pororehua. Lisäksi vitamiineja ja kivennäistä. Yksi eläin syö noin kaksi desiä kauraa ja kaksi desiä pellettiä päivässä. Siinä mielessä ne haukkuvat sitä hintaansa takaisin, Vakkuri toteaa.

Villaa ja agilityä

Alpakan villa on arvostettua ja lemmikkinä pidettävätkin keritään kerran vuodessa. Vakkuri ei itse ole vielä päässyt kehräämään kasvattiensa villoista lankaa, vaikka lahjaksi saatu värttinä käyttäjäänsä odottaakin.

– Niitä villoja on tallessa, minulta vain vielä puuttuu taito kehrätä sitä. Mutta kyllä yksi tarkoitus on hyödyntää sitä, sehän on arvokasta, Vakkuri sanoo.

Vakkuri ja Aurala ovat käyttäneet alpakoitaan joskus kävelyllä, mutta enimmäkseen niiden kanssa lähinnä hengaillaan. Tosin alpakka-agilityäkin voisi harrastaa, kunhan vain on valmis itse hyppimään esteet riimussa kulkevan eläimen kanssa.

Wikipedian mukaan alpakoita voi käyttää myös lampaiden tapaan maisemanhoitajina, ja niillä on vieläpä muutamia etujakin lampaisiin nähden: alpakat yltävät korkeammalle, mutta niiden pehmeät anturat eivät jätä jälkiä maastoon.

Lisäksi ne ovat hiljaisia - hentoinen yninä tuskin ylittää kenenkään ärsytyskynnystä, varsinkaan kun se ei kuulu muutamaa metriä kauemmas.

Tornien taiston voittajat bongasivat 104 lintulajia

0
0

Lintuharrastajat ottivat mittaa toisistaan leikkimielisessä bongauskilpailussa tänään lauantaina.

Lintujärjestö BirdLife Suomen Tornien taisto -tapahtumassa oli mukana noin 330 lintutornia ympäri maan. Lintuharrastajat ilmoittivat kaikkiaan 207 eri lajia.

Voiton vei Porissa Yyterin leitteillä oleva lintutorni, jossa havaittiin 104 lajia. Yli sadan havainnon päästiin myös Kristiinankaupungin Siipyysssä, Porin Leveäkarissa ja Mynämäen Mietoistenlahdella.

Harvinaisimpia lintuja olivat muun muassa ruostepääsky Varkaudessa, amerikantavi Mustasaaressa, ruokosirkkalintu Parikkalassa, sepelsieppo Helsingissä ja keltahemppo Hangossa.

Joukkueiden tavoitteena oli havaita lintutornista mahdollisimman monta lintulajia kahdeksan tunnin aikana. Tapahtuma järjestettiin 21. kerran.

Äärimmäisen harvinainen peikkohai jäi kalastajien verkkoon Floridassa

0
0

Äärimmäisen harvinainen, vaaleanpunainen, kärsäkäs peikkohai jäi kalastajien verkkoon Meksikonlahdella Floridassa, sanomalehti The Telegraph kertoo. Lehden mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun kukaan on nähnyt kyseistä haita.

– En edes tiennyt, mikä se oli. En saanut mittanauhaa esille, koska otuksella oli niin häijyt hampaat. Niillä voi tehdä todellista vahinkoa, kalastaja Carl Moore kertoo harvinaisesta kohtaamisesta.

Kalastaja otti haista kuvia ja päästi sen takaisin mereen. Miamin yliopiston tutkija, meribiologi David Schiffman ei ollut uskoa korviaan, kun hän kuuli havainnosta.

– Aluksi en ollut varma, voiko tällaista edes tapahtua. Mutta kun näin valokuvat, totesin, että kyseessä on kiistattomasti peikkohai, Schiffman sanoo The Telegraphissa.

Hän ei ollut uskonut, että peikkohain voisi nähdä Floridan vesissä. Kyseessä on vasta toinen kerta, kun haista tehdä havainto Meksikonlahdella. Siitä on joitakin havaintoja Japanin vesiltä.

Tutkijat tietävät hailajista vähän. Se elää hyvin syvissä vesissä, ja sitä kutsutaan usein "eläväksi fossiiliksi". 

Kuvan perusteella tutkijat ovat arvioineet, että hai oli vähintään 5,5-metrinen ja naaras. Yksilö oli pidempi kuin aiemmin havaitut saman lajin edustajat. Tutkijat eivät tiedä, kuinka pitkäksi laji voi kasvaa tai kuinka vanhaksi se elää.

Meteorologi: Kannattaa suojata kevään puutarhaistutuksia

0
0

Kuurottaiset sateet ovat synkentäneet sunnuntaita miltei koko maassa. Etelässä saakka on satanut veden lisäksi räntää. Lunta on tullut taivaalta maan länsi-, itä- ja pohjoisosissa.

Eikä taivaalta tullut valkea välttämättä aamuksi sula, Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi arvelee.

- Yöllä lämpötila laskee pakkasen puolelle. Jos taivas pysyy pilvessä ja lämpötila muutamassa asteessa, ei se [lumi tai räntä] pääse sulamaan.

Kelivaroituksia on annettu monin paikoin. Tilanne on Kotakorven mukaan hankala.

- Ehkä suurimmat tiet pysyvät sulina, mutta pienemmillä teillä kannattaa tarkkaan katsoa, miltä siellä näyttää.

Sääennusteen mukaan sateita liikkuu vielä maanantaina, mutta poutaisempaan suuntaan ollaan menossa. Tiistai ja keskiviikko näyttävät aurinkoisilta.

- Vielä ei tarvitse takatalvesta puhua, kun päivisin ollaan plussan puolella. Yöt ovat kuitenkin kylmiä. Jos joku on ehtinyt tehdä kevään istutuksia, ne kannattaa suojata.


Markettien laarit pullistelevat linnunruokaa – kotiin kannetaan miljoonia kiloja evästä

0
0

Lintujen piharuokinta on yleistynyt viime vuosina - yksi lintuja ruokkiva perhe saattaa käyttää siemeniin, pähkinöihin ja talipalloihin satoja euroja vuodessa.

– Linnunruuan myynti kasvaa tasaisesti vuosittain, osa ostaa sitä kesälläkin. Ensimmäisten pakkasten iskiessä syksyllä myynti lähtee heti selkeään nousuun, kertoo myyjä Piritta Keisala Kokkolan Minimanista.

Suurin osa linnunruuan ostajista on keski-iän ylittäneitä.

– Vaikka nyt on lamaa, niin ihmisillä on kyllä eläinten ruokkimiseen laittaa rahaa. Kun asiakaskunta on vanhempaa, lintujen ja oravienkin ruokinta on heille arjen ilo.

Auringonkukansiemeniä menee eniten isoissa säkeissä, mutta hintavampaa maapähkinää ostetaan enemmän irtotavarana. Myös kauraa ostetaan linnuille paljon. Muita ovat mm. talipallot ja rasvasylinterit.

– Nyt on irtomyynnissä maapähkinälaari tyhjänä, kun sitä ei ole saatu mistään myyntiin, kertoo myyjä Piritta Keisala Minimanista.

Siemenet ulkomailta - ehdoton myyntikielto kahdelle erälle

Vuonna 2010 tuonti notkahti, mutta se on parin viime vuoden aikana kääntynyt jälleen nousuun. .

Eviran tilastointi ulottuu tällä  hetkellä  vuoteen 2012. Silloin ulkolintujen ruokia tuotiin Eviran tilaston mukaan Suomeen 8,4 miljoonaa kiloa - edellisvuodesta määrä nousi lähes 70.000 kilolla. Yksi maahantuojista, noormarkkulainen Eurotukatti tuo vuodessa miljoona kiloa auringonkukansiemeniä pääasiassa Bulgariasta.

– Bulgaria on EU-maista edullisin, mutta jos sää on kuiva ja koko maan sato heikko, se vaikuttaa hintaan heti koko EU:ssa, sanoo Miikka Rinne Eurotukatista.

Tuontimaita ovat myös Tanska, Alankomaat, Iso-Britannia, Saksa, Ruotsi ja Viro. EU:n ulkopuolelta linnunruokia on tullut Argentiinasta, Paraguaysta ja Yhdysvalloista.

Suurin osa siemenistä tuodaan ulkomailta. Evira seuraa siementen laatua ja tuontimääriä. 

Eviran markkinavalvonta ottaa näytteitä kaupoissa myynnissä olevista ja varastossa olevista auringonkukansiemenistä ja siemenseoksista. Viime vuonna 2013 siemenseoksista todettiin hukkakauraa, eläviä tuholaisia ja kiellettyjä siemeniä yhteensä kymmenessä erässä.

Puutteita havaittiin yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Evira ei pitänyt ehdotonta myyntikieltoa kuitenkaan tarpeellisena kahdeksalle erälle, koska yritykset olivat vetäneet itse tuotteita markkinoilta. Ehdottoman myyntikiellon Evira määräsi kuitenkin kahdelle erälle. Toisesta siemenseoserästä löytyi eläviä tuholaisia ja toisesta hukkakauraa.

Jääkarhu Ranzon matka kohti Wieniä alkoi

0
0

Ranuan eläinpuiston jääkarhu-ulos Ranzon matka kohti uutta kotia alkoi maanantaiaamuna liikuttuneissa tunnelmissa. Ranzo itse suhtautui siirtoon ilmeisen rauhallisesti, mutta eläinpuiston väki joutui pyyhkimään silmäkulmiaan.

Nukutettu Ranzo kannettiin kuljetusautoon hellävaraisesti kuuden miehen ja yhden naisen voimin. Ennen ajoon lähtöä eläinkuljettaja odotti, että karhunköntys heräsi pökkyrästään ja kuljetushäkki oli varmasti kiinni autossa pitkää matkaa varten.

Matkaa uuteen kotiin kertyy yli 2500 kilometriä. Se taitetaan 3-4 päivän aikana. Ranualta Ranzo kuljettajineen suuntaa Helsinkiin, sieltä laivalla Saksaan ja Saksasta perille Itävaltaan.

Ranualla vuonna 2011 syntynyt jääkarhu on ollut puiston merkittävimpiä vetonauloja. Se siirtyy maailman vanhimpaan eläintarhaan Itävallan Wienissä, mihin sitä varten on rakennettu upouusi aitaus.

Wienissä Ranzoa odottaa myös "tyttöystävä", Hollannissa syntynyt jääkarhunaaras. Uhanalaisen jääkarhun lisääntymiskykyisiä pariskuntia saatetaan yhteen kannan elinvoimaisuuden ja perimän monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Heinolan lintutarha jälleen lakkautusuhan alla

0
0

Heinolan lintutarhan jatko on vaakalaudalla. Tarkastuslautakunta katsoo, että lintutarhan toiminta rasittaa edelleen kaupungin taloutta. Lautakunnan mielestä kaupungin tulisikin harkita sisäänpääsymaksujen käyttöönottoa tai etsiä yhteistyökumppaneita toiminnan rahoittamiseksi.

Mikäli muuta keinoa ei löydy, lautakunta suosittaa, että kaupunki harkitsee koko lintutarhasta luopumista.

Heinolan lintutarhan jatko on ollut vaakalaudalla ennenkin. Myös maksullisuutta on harkittu, mutta asia ei ole edennyt.

Sukupuutosta selvinnyt haukka bongattu Rovaniemellä

0
0

Muuttohaukkakanta kävi seitsemänkymmentäluvun alussa niin alhaalla, että linnun arveltiin jo kuolevan sukupuuttoon. Suomessa pesi tuolloin enää kolmekymmentä paria.

Syynä haukkojen katoamiseen olivat ympäristömyrkyt ja erityisesti kasvinsuojeluaine DDT. Myrkkyjen kieltämisen jälkeen haukkojen määrä on kasvanut tasaisesti vaikkakin hitaasti. Koko Euroopassa niitä pesii reilu 6000 paria.

Lintu oli aiemmin erittäin uhanalainen mutta kannan elpymisen myötä muuttohaukka on luokiteltu vaarantuneeksi, erityisesti suojeltavaksi lajiksi.

Muuttohaukoista on tänä keväänä Lapissa tehty vajaa parikymmentä havaintoa. Niistä kahdeksan on Rovaniemen ympäristöstä.

- Rovaniemellä on runsaasti lintuharrastajia. Lisäksi Kemijokivarsi on muuttohaukkojen ilmeinen muuttoreitti, ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksen luontopalveluista arvioi syytä Rovaniemen suhteellisen runsaisiin havaintoihin.

Pohjoinen pesijä, etelässä elvytetään

Alunperin muuttohaukkoja on pesinyt koko maassa, mutta tällä hetkellä se on Suomessa selkeästi pohjoinen laji.

- Suurin osa noin kolmestasadasta parista pesii Oulujoen pohjoispuolella. Lapin alueella pesii lähes 70 % kaikista Suomen muuttohaukoista, kertoo ylitarkastaja Tuomo Ollila Metsähallituksen luontopalveluista.

Tänä keväänä Saaristomerellä aloitettiinkin hanke, jolla haukkoja koitetaan uudelleen kotiuttaa myös entisiin maisemiinsa.

Saaristomeren kansallispuistoon rakennetaan kymmenen tekopesää, joihin muuttohaukkojen toivotaan asettuvan taloksi. Englannissa vastaavista tekopesistä on saatu hyviä kokemuksia

Eläinmaailman vauhtihirmu – nopeampi kuin formula 1

Muuttohaukka on maailman nopein eläin, jopa nopeampi kuin Kimi Räikkönen.

Haukalle on mitattu syöksyssä huima nopeus, 389 kilometriä tunnissa. Formula 1 -autojen nopeusennätys on Juan Pablo Montoyan nimissä oleva vaivaiset 372 km/t.

Yllättäviä tuloksia likaisen Eurajoen bakteeritutkimuksissa

0
0

Satakunnassa virtaavan Eurajoen bakteeripitoisuuksien uusin mittaus on tuottanut yllättäviä tuloksia.

Eurajoen veden käyttöä on suositeltu välttämään, koska joen bakteeripitoisuudet ovat jälleen nousseet.

Bakteerien on arvioitu tulevan JVP Euran jätevedenpuhdistamon purkuputkesta. Purkuputken päästä otetut näytteet ovat kuitenkin laboratoriossa osoittautuneet puhtaiksi.

Teoria: bakteerit kuolivat labramatkalla

Pyhäjärviseudun ympäristötoimiston päällikkö Jukka Reko arvioi, että poikkeuksellinen tutkimustulos ei poista käsitystä, että bakteerit tulevat jätevedenpuhdistamolta.

– Voi olla, että purkuputkesta ja sen päästä otetussa näytteessä on näytteenottohetkellä vielä runsaasti eläviä bakteereja. Ne kuitenkin kuolevat esimerkiksi permuurahaishapon vaikutuksesta näytepullossa matkalla laboratorioon. Korostan, että kyseessä on epävarma teoria, Reko sanoo.

Joessa bakteerit jäävät Rekon mukaan eloon, koska purkuputkesta tuleva neste laimenee joessa nopeasti.

Vesi käyttökiellossa

Rekon mukaan ympäristötoimistolla ei ole resursseja teettää tarkempia tutkimuksia teorian tueksi. Hän sanoo pitävänsä selvänä, että bakteerit Eurajoessa ovat joka tapauksessa peräisin JVP Euran putkista.

Eurajoki oli bakteerikannan kasvun takia käyttökiellossa noin vuoden ajan viime vuoden jälkipuolelle saakka. Uusi käyttökielto tuli huhtikuussa.

Viewing all 9495 articles
Browse latest View live