Kalastajat ovat innostuneet sitoutumaan uhanalaisten lohikalojen vapauttamiseen. Rasvaevällisten järvilohien ja -taimenten vapautussitoumuksen voi allekirjoittaa Saimaan lohikalat -hankkeen nettisivuilla. Parissa päivässä listaan on tullut viitisen sataa nimeä.

– Kestävä kalastus on päivän sana ja tällaisen sitoumuksen allekirjoittaminen on loistava tapa osoittaa vastuullisuutensa. Kalavesillä tarvitaan sääntöjä, mutta myös omaa harkintakykyä, Saimaan rannalta kotoisin oleva ja edelleen siellä mökkeilevä, näyttelijä Kari Hietalahti toteaa.

Saimaalla ja Pielisellä on viime vuosien aikana siirrytty lohikalojen eväleikkausjärjestelmään. Kalastettavaksi tarkoitetuilta lohikaloilta on leikattu poikasvaiheessa rasvaevä pois kasvatuslaitoksella. Näin kalastaja voi tunnistaa kalastettavaksi tarkoitetun kalan.

Rasvaevälliset järvilohet ja -taimenet puolestaan ovat joko luonnonkaloja tai kannanhoitoa varten istutettuja kaloja. Tällaisten kalojen vapauttamiseen kalastajat ovat nyt vapaaehtoisesti sitoutuneet kalan koosta riippumatta. Evällisten yksilöiden vapauttamisella pyritään elvyttämään lohikalakantoja.

Järvilohi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja järvitaimen erittäin uhanalaiseksi. Saimaan lohikalat -hanke on EU-rahoitteinen tiedotus- ja neuvotteluhanke.

Kansainvälistä meininkiä Juvan perukoilla. Lampolassa ollaan ja puhutaan englantia. Eikä mitä tahansa engelskaa, vaan puhdasta oxfordilaista: "come by, lie down, come by out, steady, come by, come by". Sari Heltelä se siinä antaa ohjeita Prim-koiralle, jonka työnä on pitää lammaskatras koossa.

Sari tietää mitä tekee, mutta niin tietää myös Prim. Toinen koira on Kensti, se saa ohjeensa suomeksi ja hyvin sekin hommansa hoitaa. Tosin Kenstin ohjailussa tarvitaan vähän enemmän ääntä, koska koira on jo iäkäs ja kuulo on paitsi valikoiva, myös vähän huono.

– Prim tarkoittaa "Aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan". Kensti on muinaissuomea ja tarkoittaa ahkeraa ja taitavaa, kertoo Sari Heltelä.

– Kun on kaksi koiraa, on kätevää, että toiselle puhutaan suomea, toiselle englantia. Toinen vaihtoehto olisivat tietysti pillikäskyt, mutta mä olen aika huono pillin käytössä. Ääni kuitenkin riittää vaikka naapurikylällekin.

Pattoihin kesähommiin

Putkisalon kartanon lampaat ovat hiljattain tulleet Juvalle kesälomille. Nyt ensin ne ovat Sari Heltelällä tilan lampolassa, myöhemmin ne siirtyvät kesätöihin Pattoin museotilalle. Siellä ne pitävät huolta ympäristöstä, ovat siis luonnon monimuotoistajia. Sen lisäksi, että suomenlammas on kaunis, se mahdollistaa sellaisten kasvien kasvamisen, jotka eivät rehevämmässä pärjää. Kun lammas syö rehevät kasvit, harvinaisemmatkin kasvit pärjäilevät.

Kaikissa television lammasohjelmissa lampaat aina määkivät vinhasti, mutta nämä ovat aivan hiljaa. Mikä niitä vaivaa?

– Kun lammas on tyytyväinen, niillä on oikea ruokinta ja niillä on kavereita, niillä ei ole mitään syytä huutaa, Sari kertoo.

– Ne huutavat vain, jos on nälkä tai jano tai karitsa kadoksissa tai joku hämmennys.

Siinäkö ne tämän pääsiäisen paistit touhuavat?

– Tämän vuoden paistit ovat jo lihoina, Sari Heltelä, lammastuotannon erityisasiantuntija Pro Agria Etelä-Savosta naurahtaa.

– Huomaatko nuo lampaitten takapuolen päällä olevat punaiset laikut? Ne ovat merkkinä siitä, että pässi on käynyt ja lampaat ovat nyt joutilaskaudella. Ensi vuoden pääsiäispaistit ovat niiden sisällä hyvin, hyvin pienessä muodossa.

"Villa viis"

Lammas kantaa keskimäärin 143 vuorokautta. Sanonta kuuluu "villa viis" eli viikkoa vaille viisi kuukautta. Päivien lukumäärä voi vähän heittää. Jos on oikein monta sikiötä, lammas voi kantaa 140 päivää tai saattaa mennä 145 päivää. Liharotuiset kantavat vähän pitempään kuin suomenlampaat.

Suomenlampaat ovat maailmalla kuuluisia siitä, että ne tekevät paljon karitsoita: yhdestä seitsemään, keskimäärin 2,7. Muunrotuiset suomalaiset lampaat tekevät keskimäärin 1,8, kun maailmalla tehdään vain puolitoista karitsaa.

– Suomalaiset lampaat ovat siis poikkeuksellisia ja se on hyvä, koska meillä ruokinta on tosi kallista, Sari Heltelä sanoo. - Täällähän joudutaan pitämään lampaita sisällä, ei niitä voida pitää pitkin maita ja mantuja.

Sari Heltelällä on lampolassa kahdennäköisiä lampaita: kiharaturkkisia ja sileäkarvaisia. Kaksi on rotujakin: suomenlammas ja dorset.

Suomenlampaan turkki laineilee upean kiharana. Niitä on neljää väriä: valkoista, mustaa, ruskeaa ja harmaata.  Suomessa on toinen harmaarotuinen lammas kainuunharmas, joka pitää vain osata erottaa harmaasta suomenlampaasta.

Sileäturkkinen dorset on englantilainen rotu. Niin suomenlammas kuin dorset ovat maailman kuuluisimpia siitä, että ne pystyvät syyskaritsointiin. Useimmat lammasrodut eivät pysty.

Suomenlammas on kuuluisa sikiävyydestään ja kyvystään ympärivuotiseen karitsointiin.

– Sitä on viety 42:een maahan, joten ei se mikään turha ole, Sari Heltelä muistuttaa.

Burgundinpata lampaasta

Sari Heltelä antaa vaivattoman ja varmasti onnistuvan lammaspadan ohjeen. Lihaksi kannattaa ostaa hitaasti kypsyvää etulapaa tai niskaa reilunkokoinen pala. Paloittele liha jo edellisenä iltana ja nosta palat liemeen, jossa on punaviiniä, laakerinlehtiä ja valkosipulia. Liemi peittää palaset. Liha saa olla marinadissaan yön yli.

Seuraavana päivänä lihapalat pyyhkäistään kuiviksi ja ruskistetaan. Jos marinadi on kovin töhnäisen näköinen, heitä se pois ja pane paistettujen lihojen seuraksi pataan uudet punaviinit,  laakerinlehdet ja valkosipulit. Lisää myös tomaattipyrettä ja pane liha lempeään lämpöön uuniin muutamaksi tunniksi.

Muutaman tunnin kypsyttelyn jälkeen pata otetaan uunista ja lisätään sinne juureksia. Pane pata takaisin uuniin. Kuutioi pekonia ja silppua salottisipulia, paista ne. Jos sinulla on pakkasessa kesällä kerättyjä herkkutatteja, lisää nekin, mutta muussa tapauksessa herkkusienetkin käyvät. Lisää kaikki uunissa muhivaan pataan. Jos padassa alkaa olla jo tungosta, nostele lihattomiksi muhineet luut pois, niitä ei enää tarvita. Jos olet hillosipulien ystävä, nekin sopivat pataan.

Tarkista onko padassa sopivasti suolaa, lisää lempiyrttiäsi, jos tahdot. Esimerkiksi timjamia tai rosmariinia tai minttua.

Keitä kattilallinen perunoita. Uunipata on valmis, kun perunatkin ovat.

Pirkanmaalla on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman eli METSOn kautta suojeltu jo 3 100 hehtaaria metsää. Kokonaismäärästä noin 1 500 hehtaaria on suojeltu ikuisiksi ajoiksi ja kymmenen vuoden ajaksi suojeltuna on 1 600 hehtaaria.

Suojeltujen metsien hehtaarimäärä tarkoittaa sitä, että yli 600 pirkanmaalaisella metsänomistajalla on metsätilallaan METSO-ohjelman mukainen suojelualue.

Pysyvästä suojelusta tekee päätökset Pirkanmaan Ely-keskus.

Ikuisesti suojellut kohteet ovat yleensä laajoja yhtenäisiä, luonnontilassa olevia luontokokonaisuuksia. Niissä voi olla esimerkiksi kuollutta puustoa, suuria lehtipuita sekä monilajista ja vanhaa puustoa. Myös ojittamattomat, rehevät suoalueet ja ravinteikkaat lehtometsät ovat luontoarvoiltaan merkittäviä alueita.

Arvokkaita elinympäristöjä suojeltu määräajaksi

Määräaikaiseen suojeluun eli ympäristötukialueiksi on kelpuutettu pääasiassa metsälain suojaamia arvokkaita elinympäristöjä ja niiden lähimetsiä. Lisäksi muita luontoarvoiltaan merkittäviä pienialaisia kohteita on voitu ottaa määräaikaiseen suojeluun, jos rahat ovat riittäneet.

Ympäristötuesta päätökset tekee Suomen metsäkeskuksen Pirkanmaan alueyksikkö.

Pysyvien suojelualueiden pinta-ala on Pirkanmaalla keskimäärin 10 hehtaaria, kun ympäristötukialueiden keskikoko on noin kolme hehtaaria.

Myös tänä vuonna metsien suojeluun on varattu rahaa, jota metsänomistajat voivat hakea arvokkaiden luontokohteiden rauhoitukseen.

Suomi on täyttänyt Kioton sopimuksen ensimmäisen kauden päästörajoitusvelvoitteensa, laskee Tilastokeskus.

Lukujen mukaan Suomen päästöt olivat kaudella 2008–2012 viisi prosenttia alle meille määritellyn ja sallitun päästömäärän. Tilastokeskus tarkisti joulukuussa annetut ennakkotiedot, ja tarkastuksen perusteella ero ennakkotietoon jäi 0,01 prosenttiin.

Tilastojen mukaan Suomen kasvihuonepäästöt laskivat vuonna 2012 vuoden 2011 luvuista 5,9 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Päästöt vastasivat 61 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Päästöjen lasketaan vähentyneen kaikilla sektoreilla, eniten energiasektorilla.

Kioton sopimuksessa teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään kasvihuonekaasupäästönsä vuoden 1990 päästöistä tietyn prosenttiosuuden alle. Päästöosuudet on määrätty valtiokohtaisesti.

Jäät ovat sulaneet eteläisen Suomen järvistä suurelta osin huhtikuun alussa. Paikoin jäidenlähtö on ollut ennätysaikainen. Järvet ovat jäässä vielä Kainuussa ja Lapissa.

Jäät lähtivät ennätysaikaisin, 13. huhtikuuta, esimerkiksi Näsijärvestä. Se on kolme päivää aiemmin kuin aikaisempina ennätysvuosina: 1921, 1990 ja 2007 jäät lähtivät Näsijärvestä 16. huhtikuuta. Näsijärvellä jäidenlähtöä on tilastoitu vuodesta 1836.

Koko Suomen kattavia jäänlähtötilastoja on 50 vuoden ajalta, kertoo johtava hydrologi Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta. Tilastollisesti jäidenlähtö on aikaistunut tuona aikana 8–15 vuorokautta.

– Etelä- ja Keski-Suomessa en jäille lähtisi, Kuusisto kuvaa tämänhetkistä tilannetta.

Keski-Suomen pohjoisosissa jäätä vielä on.

– Mutta virtapaikat ovat taatusti sulia ja petollisia, Kuusisto muistuttaa.

Pohjois-Suomessa jäät ovat vielä turvallisia kulkea. Esimerkiksi Kilpisjärvessä on mitattu viime havaintokerralla 10. huhtikuuta 94 senttiä jäätä. Kuusiston mukaan useilla pohjoisen järvillä on edelleen puoli metriä jäätä.

– Se on vähän alle ajankohdan keskiarvon, Kuusisto kuvailee.

Jäät jäivät kaiken kaikkiaan tänä talvena ohuiksi Etelä- ja Keski-Suomessa. Esimerkiksi Päijänteen jään paksuudeksi mitattiin paksuimmillaan runsaat 20 senttiä.

– Useammalta järveltä Etelä- ja Keski-Suomesta on vastaavia lukemia, Kuusisto kertoo.

Talvi 2007–08 oli liki yhtä heikko jäätalvi kuin mennyt talvi.

Lehtokotilojen valtaamilla alueilla käydään jatkuvaa taistelua pihojen virkistysarvoa vähentäviä nilviäisiä vastaan. Lahden puutarhaseuran puheenjohtaja Heli Kiander kertoo kotipihallaan metodeistaan.

– Aamuin illoin kerätään lehtokotilot tyhjiin maitopurkkeihin, joissa on etikkaa. Joskus illalla saattaa olla monta purkillista kasassa.

Lehtokotiloiden kerääminen on keskeisin hävityskeino, sillä kotiloita on valtavasti.

– Jos näet yhden, lähellä on monta, Kiander kertoo.

Puutarhaharrastajien nettipalstoille ilmoitettiin kevään ensimmäisistä havainnoista vast'ikään. Lehtokotilot leviävät ihmisten mukana ja paikallisesti ne vaeltavat uusille alueille.

Kiander muutti nykyiselle asuinpaikalleen Asikkalan Vääksyssä kymmenen vuotta sitten, lehtokotilot saapuivat kolmisen vuotta sitten.

– Niitä oli oikein rintama tuolla muutaman sadan metrin päässä, ja nyt ne ovat tässä, hän harmittelee. 

Sodassa on monet konstit

Taistelussa kasveja syövää ja puutarhassa liikkuvan jalkojen alla ikävästi raksahtelevaa lehtokotilokantaa vastaan kokeillaan kaikenlaisia keinoja. Heli Kianderkin on kokeillut vaikka mitä.

– Keräily, tuhka, kalkki, kaikkea on kokeiltu. Uusimpana olen kuullut kuparilangasta, mutta siitä ei ole kokemuksia.

Lehtokotiloiden poimiminen pois on tehokasta, mutta jostakin niitä tuntuu tulevan lisää ahkerienkin kerääjien pihoille. Aineista tehoo ainakin rautafosfaatti, jota myydään Ferramol-nimellä.

– Ferramol tehoaa, mutta sitä pitää olla koko ajan laittamassa.

Keräilemistä voi helpottaa asettamalla pihaan ansoja, kuten laudankappaleita, vanerinpalasia tai pahvia.

– Tärppeinä voi käyttää pahveja, joiden alle kosteaan lehtokotilot hakeutuvat ja ne voi poimia sieltä. Mutta kun ei viitsisi koko pihaa peittää pahvipaloilla, Heli Kiander naurahtaa.

Luontainen vihollinen toiveissa

Antautuminen ei tule tässä sodassa kuuloonkaan, sillä lehtokotilot veisivät samalla voiton puutarhasta nauttimisesta.

Puutarhaharrastajat toivovat, että lehtokotilolle löytyisi ihmisen lisäksi luontainen vihollinen. Siilien, sammakoiden ja joidenkin lintujen on nähty otuksia syövän.

Joitakin kasveja lehtokotilot välttelevät, esimerkiksi kurjenpolvesta on senkaltaisia kokemuksia. Ruusukemaisesti kasvavissa taas on niille turvapaikkoja.

Pengomme kukkapenkkiä vielä osittain lepotilassa olevien kasvien varsien ja kuivien ruskein lehtien alta. Ensin löytyy monta tyhjää kuorta, sitten ensimmäinen elävä lehtokotilo.

– Siinä se kevään ensimmäinen on, etikkaan vaan. Viimeistään pääsiäisenä, jos lämpenee niin kuin on luvattu, on pakko aloittaa keräilykierrokset, Heli Kiander huokaa.

Kalanpyydysrajoitukset saimaannorpan suojelemiseksi astuvat voimaan tänään tiistaina. Esimerkiksi verkot ja löysänieluiset katiskat ovat kiellettyjä saimaannorpan poikasten elinalueella kesäkuun loppuun saakka. 

Norppa-alueilla voi kuitenkin onkia, heittokalastaa sekä uistella. Saimaan alueen maakunnissa jaetaan lisäksi nielurajoittimia katiskoihin.

Suomen luonnonsuojeluliitto pelkää, että kalanpyydykset voivat olla tänä keväänä aiempaa kohtalokkaampia kuuteille. Luonnonsuojeluliiton arvion mukaan tämän talven huonot pesimäolosuhteet ovat saattaneet vaikuttaa norpan imetykseen niin, että kuutit ovat itsenäistyttyään tavallista heiveröisempiä.

Verkkokalastuskiellolla suojellaan saimaannorppaa.

Kevättulvat jäävät ilman loppukevään runsaita sateita hyvin pieniksi. Jäät olivat heikkoja koko talven ja jäät lähtivät useita viikkoja etuajassa maan eteläosassa. Pohjois-Suomessa lumitilanne on normaali ja kevättulvat ajoittuvat pääosin toukokuulle.

Lumen maksimivesiarvo jäi tänä talvena alle 20 millimetrin eli alle viidesosaan tavanomaisen talven lukemista laajoilla alueilla Etelä- ja Keski-Suomessa.

Lumen vesiarvo eli lumikuorma kertoo lumessa olevan veden määrän neliömetrillä.

Tänä vuonna luonnontilaisten järvien vedenkorkeudet eivät kevään aikana enää juuri nouse Oulu-Joensuu -linjan eteläpuolella, vaikka tavallisesti Etelä- ja Keski-Suomen järvivedet nousevat huhti-toukokuussa. Joidenkin järvien vedenkorkeudet ovat nyt kääntymässä laskuun, puoltatoista tai kahta kuukautta tavanomaista aikaisemmin. Jotkut järvet ovat jäämässä kesällä poikkeuksellisen alhaiselle tasolle, jos loppukevät ja alkukesä eivät ole selvästi tavallista sateisempia.

Ei pelkästään ilmastonmuutosta

Hydrologi Noora Veijalaisen mukaan lauha talvi ei ole pelkästään ilmastonmuutoksen seurausta.

– Luonnollisen vaihtelun vaikutus säässä on yhä selvästi ilmastonmuutosta suurempi.

Jo toteutuneen ilmaston lämpenemisen on kuitenkin arvioitu lisäävän poikkeuksellisen lauhojen talvien todennäköisyyttä.

– Tulevaisuudessa tällaisia lauhoja talvia koetaan ilmastoskenaarioiden mukaan selvästi nykyistä useammin, arvioi Veijalainen.

Näyttää varmalta, että satelliittisääksi Ilmari ei koskaan palaa kotipesälleen Hämeeseen ja Hattulaan. Viimeisin GPS-paikannus on yli viikon takaa maanantailta Libyasta. Tuolloin lintu lähti ylittämään Välimerta. Seuraavalta päivältä on epävarmempia Doppler-paikannuksia, jotka kaikki yhtäpitävästi viittaavat siihen, että  Ilmari on pudonnut mereen ja ajelehtinut Kreikan vesillä Peleponnesoksen niemimaan tuntumassa.

Projektin tieteellinen johtaja, professori Pertti Saurola pitää lähes 100% varmana, että lintu menehtyi mereen. Se vaikuttaa ajelehtineen meressä harmillisen lähellä Kreikan rannikkoa, vain runsaan 20 kilometrin päässä. Syy putoamiseen on mysteeri. Saurola pyysi professori Juhani Rinnettä selvittämään alueen sääoloa viimeisiltä havaintohetkiltä. Sää saattaa olla syypää.

Syy tuskin selviää koskaan

Tuolloin Ilmari lensi vastatuuleen ja merellä oli sadetta. Kokonaan ei voi sulkea pois ukkosenkaan mahdollisuutta. Sääksen muuttomatkalla on kaksi raskasta osuutta, Saharan ylitys ja Välimeri. Ilmari oli tehnyt ylimääräisen mutkan Nigerin yllä, ja se saattoi olla jo matkan väsyttämä. Toisaalta Pertti Saurola muistuttaa, että noin 9-vuotias lintu oli konkari, jolla oli kokemusta Välimeren ylityksistä. Täysin ei voi sulkea pois salametsästyksenkään mahdollisuutta, että joku oli veneestä ampunut kohdalle sattuneen linnun.

Muutenkin seurantasääksien kevät kertoo siitä, miten riskialtis pitkä, noin 7 000 kilometrin matka Afrikasta pohjoiseen on. Kolmesta sääksestä vain yksi on varmuudella jatkanut matkaa. Heikki-niminen lintu on valinnut muuttoreitikseen Itä-Afrikan, mistä se on löytänyt tankkauspaikkoja mm. Niilin varrelta. Se löysi sopivan joen vielä ennen lähtöä Välimeren ylitykseen.

Ilmari menehtyi, Lalli on hukassa ja Heikki jatkaa matkaa

Kohti Satakuntaa muuttomatkaa tekevästä Lallista ei ole kuulunut maaliskuun viimeisen päivän jälkeen. Pertti Saurola toivoo kuitenkin vielä jotakin elonmerkkiä. Lallin lähetin käyttää matkapuhelintekniikkaa, joka ei pysty lähettämään sille tallentuneita paikkatietoja kuin matkapuhelinkentissä. On vielä toivoa, että lintu voisi olla elossa ja kenttien ulkopuolella.

– Kyllä tämä tietenkin on ikävä asia. Linnut ovat tietenkin ennen kaikkea kallisarvoisia, mutta laitteetkin ovat vielä kalliita. Menetyshän se aina on. Ja varsinkin nyt tässä tapauksessa, kun nythän on käynnissä tämä kansainvälinen koululaisprojekti, jossa aika monen maan koululaiset seuraavat näitten sääksiemme edesottamuksia, että tällainen murhe siihen sitten tulee mukaan.

- Mutta toisaalta se antaa realistista tietoa siitä, että näillä kaukomuuttajilla on aika kova urakka muutossa, ja että riskit ihmiset taholta Välimeren maissa ovat vallalla, sanoo Pertti Saurola.

Korjattu 16.4. Lallin "kotipaikka" ja Ilmarin ikä

Mikkelin seudulla useampi koiranomistaja on ollut tänä keväänä huolissaan koiransa äkillisestä oksentelusta ja ripuloinnista. Eläinklinikalla puhelimet ovat viime päivinä pirisseet omistajien kysellessä kotihoito-ohjeita koiriensa oloa helpottaakseen.

Jokaiselle koiranomistajalle satunnaiset oksentelut ja ripuloinnit ovat varmasti tuttuja, mutta pidemmät vatsataudit ajoittuvat yleensä keväisiin ja syksyihin. Tähän liittyy looginen selitys.

– Keli on kostea ja luonnossa mätänevät kaikki, se on mehukas ympäristö bakteereille ja viruksille kasvamiseen. Ja etenkin näin keväällä, kun lumen alta paljastuvat koirankakkaläjät, joissa vatsatautia aiheuttavat kolibakteerit muun muassa viihtyvät. Ne sitten kiinnostavat monia koiria ihan suuhun pistettäväksi asti, kertoo mikkeliläisen eläinklinikka Kurjen eläinlääkäri Eeva Kurki-Huttunen.

Oksennustauti tekee koiralle ihan yhtä huonon ja vetämättömän olon kuin ihmisillekin. Riittävästä juomisesta on omistajan huolehdittava, sillä ärhäkkänä tauti kuivattaa elimistön nopeasti.

– Etenkin pentukoirat ja vanhat tai perussairaat koirat on pidettävä tarkasti silmällä oksentelun ja ripulin alkaessa. Vettä tulisi tarjota pieniä annoksia kerrallaan, useita kertoja päivässä. Apteekista saa ostettua veteen sekoitettavaa elektrolyyttiliuosta, joka parantaa nesteen imeytymistä elimistöön. 

Paasto jakaa mielipiteet

Vanhan käsityksen mukaan koira tulisi pitää paastolla ensimmäisen ripuli- ja oksenteluvuorokauden ajan, mutta nykyään suositukset ovat muuttuneet. Etenkin pennuille ja perussairaille koirille tulisi tarjota sairaudenkin aikana pieniä annoksia hyvin sulavaa ruokaa. Eläinlääkärin suositus on antaa pieniä annoksia keitettyä riisiä, lihalientä ja vaikkapa keitettyä kanaa.

– Paastottaminen jakaa edelleen koiraihmisten mielipiteitä, mutta vuorokautta pidempään en suosittele koiraa ruoatta pitämään. Oma kokemukseni on se, että pienen paaston aikana koiran elimistö pääsee pöpöistä eroon ja paraneminen nopeutuu, Kurki-Huttunen kertoo. 

Koirille on myös saatavilla omia vatsaa rauhoittavia maitohappobakteerivalmisteita sekä muita käsikauppatavarana myytäviä lääkkeitä, jotka usein edistävät paranemista. Yksi kotikonsti on antaa koiralle vatsaystävällistä piimää. Vatsatauti voi kestää koirilla useitakin päiviä, ja perusterve koira kestää tautia hyvin useita päiviäkin kotihoidossa, jos vain saa nestettä riittävästi. Eläinlääkäriin on syytä olla yhteydessä, jos koiran yleiskunto heikkenee huomattavasti.

– Jos havaitaan, että koira on oikeasti väsynyt ja siinä on kuivumisen merkkejä, laitetaan koira klinikalla tiputukseen. Yksi oleellinen asia oksenteleville potilaille on saada se oksentelu loppumaan, siihen on olemassa oma lääke. Silloin saadaan juurikin ne nesteet pysymään sisällä. Eläinlääkäri voi myös antaa muita suoliston bakteerikannan tasaavia ravintolisiä. Pahimmissa tapauksissa myös antibioottikuuri voi tulla kyseeseen.

Vettä ja lepoa

Eläinlääkäri muistuttaa nesteytyksen lisäksi levon merkityksestä koiran toipumiseen.

–  Vaikka koira tuntuisi jaksavan lenkkejä ja riehumistakin, on rankkaa liikuntaa syytä välttää oksennustaudin aikana. Tautihan voi tarttua myös koirasta toiseen lähikontaktissa, joten senkin vuoksi koira on hyvä pitää erillään muista koirista. 

Koirien vatsatauti leviää myös ulosteiden kautta, joten koirapuistoja on syytä välttää sairaan koiran kanssa. Viruksen aiheuttamissa tautitapauksissa on mahdollista, että tauti siirtyy jopa ihmiseen. Myös ihmisten vatsatauti voi pahimmassa tapauksessa tarttua koiraan. 

–  Periaatteessa viruksen aiheuttama vatsatauti voi tarttua koiralta ihmiseen tai ihmisestä koiraan, mutta ei se ihan jokapäiväistä ole, eläinlääkäri Kurki-Huttunen sanoo. 

Vatsatautia voi yrittää ehkäistä samoin keinoin kuin ihmisilläkin.

– Jos tietää, että käy paikassa, jossa on paljon koiria paikalla, esimerkiksi koirapuistossa tai näyttelyissä, olisi hyvä antaa koiralle jo ennakoivasti vatsaa suojelevaa maitohappobakteeria. Sairastunutta koiraa ei tule päästää muiden koirien läheisyyteen ja pari päivää on hyvä olla omissa oloissa oireiden loputtuakin, eläinlääkäri vinkkaa. 

Lentoyhtiö British Airwaysin hanke tuottaa lentopolttoainetta kaatopaikkajätteestä on ottanut askeleen eteenpäin, kertoo sanomalehti The Guardian.

British Airways kertoo löytäneensä tuotantolaitokselle sijaintipaikan. Energiayhtiö Solena Fuelsin laitos rakennetaan entiseen Corytonin öljynjalostamoon, Essexin kreivikuntaan.

British Airways lupaa ostaa GreenSky-hankkeensa puitteissa tuotantolaitoksen koko 50 000 tonnin vuosituotannon ainakin seuraavien 11 vuoden ajan. Uusiutuva energia vähentää lentokoneiden aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä yhtä paljon kuin 150 000 auton vähentäminen liikenteestä, yhtiö lupaa.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kaatopaikoille viedystä jätteestä tuotetaan polttoainetta lentokoneille.

Tuotantolaitos on määrä ottaa käyttöön vuonna 2017 ja se tuo alueelle 150 pysyvää työpaikkaa.

Viime vuonna löydettiin maastosta yli 5 400 maasuurpetojen tappamaa poroa, mikä oli uusi ennätys porovahinkotilastojen mukaan. Paliskuntain yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Knuuti arvioi, että tänä talvena luku jää pienemmäksi, sillä lumi ei ole upottanut ja hidastanut poroja edellistalven tapaan.

Maasuurpetoja on kuitenkin harvennettava tavalla tai toisella, vaatii Knuuti.

- Lähtökohta on se, että vahinkoja aiheuttavat yksilöt on poistettava eli käytännössä tapettava. Tappaminen on tietysti ensisijainen vaihtoehto, ja se on tehtävä yleensä lumikelien aikaan, koska ahmaa ei juuri pysty kesämaassa metsästämään.

Karhun, ilveksen ja susien aiheuttamat porovahingot ovat vakiintuneet viime vuosina tai joillakin alueilla jopa vähentyneet lievästi. Ahma taas on lisännyt aktiviteettiaan vahinkojen aiheuttajana, Knuuti sanoo.

- Porotaloudelle riittää se, että valtio poistaa vahingontekijät, mutta jos se jää vahingonkärsijän eli porotalouden vastuulle, ei se varmaankaan aiheuta meille sen kummempaa tuskaa. Mutta kyllähän se koko homman uskottavuutta ja läpinäkyvyyttä kuitenkin lisää, jos se on viranomaisten vastuulla.

Pääkaupunkiseudulla joutuu liikennekolareihin vuosittain noin kolmesataa sorkkaeläintä eli hirveä, kaurista ja valkohäntäpeuraa. Ja pieneläimiä sitäkin enemmän.

- Laki velvoittaa avuttomassa tilanteessa olevan luontokappaleen kärsimysten lopettamista, mutta siihen ei pidä ryhtyä itse, jos ei tiedä miten toimia. Parasta on, että osaava henkilö lopettaa eläimen minimoimalla siitä aiheutuvan tuskan, sanoo Espoo-Kauniainen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Fredrik Eklundh.

Toisinaan voi olla myös vaarallista lähteä katsomaan loukkaantunutta eläintä.

- Jos kyseessä on koira tai susi, kaikki eivät ehkä erota niitä toisistaan. Voi olla jopa vaarallista mennä ulos ja yrittää tehdä eläimelle jotain, Eklundh sanoo.

Eklundhin mukaan vain asian osaava henkilö voi itse lopettaa eläimen takaraivoon tai niskaan suuntautuvalla iskulla tai teräaseella.

- Yhdellä oikein suunnatulla pistolla voidaan eläin tuskaa aiheuttamatta lopettaa, mutta harva sen osaa.

Eläimen tilan arviointi on vaikeaa

Autoilijan voi olla myös vaikea arvioida, onko eläimen lopettaminen tarpeellista. Siksi kannattaa hälyttää paikalle apua yleisestä hätänumerosta 112.

- Siellä tiedetään, kuka asian voi hoitaa. Eläimen voi tosin itsekin toimittaa hoitoon esimerkiksi Korkeasaaren eläintarhaan. Tilanteesta riippuen myös poliisi hoitaa näitä tehtäviä, kertoo Espoon poliisin eräyhdyshenkilö Sami Söder.

Jos olosuhteet antavat myöten, poliisi voi auttaa pienissäkin asioissa.

- Hyvin erilaisia eläimiä on tuolla autettu. Pienin eläin taitaa olla tervapääsky, jonka kiikutin Korkeasaaren eläintarhaan, Söder muistelee.

Isompien eläinten kanssa poliisi saa apua vapaaehtoisjoukoilta. Espoo-Kauniainen riistanhoitoyhdistys auttaa poliisia jäljestämään ja lopettamaan liikenteessä loukkantuneet sorkkaeläimet. Lisäksi yhdistys on mukana suurpetoetsinnöissä ja siivoaa raatoja teiden varsista sekä metsistä.

- Mieleenpainuva tapaus oli tyhjään uima-altaaseen eksynyt supikoira, joka piti hakea pois ja lopettaa, Eklundh kertoo.

Pelastuslaitoksen mukaan isoja railoja on Inarinjärvessä muun muassa Satapetäjäselällä, Sammakkoselällä ja Kasarinselällä. Jää on myös sulanut laajasti useiden saarten välillä.

Lisäksi Ivalojoki on sulanut poikki useista kohdista.

Valajanaavan yhteismetsä Simossa on tehnyt suojelusopimuksen 360 hehtaarin metsäalueesta.

Kyseinen Koivurovan alue on tähän asti suurin METSO-ohjelmalla suojeltu metsäalue. Koivurovan alueelle on alustavasti suunniteltu luonnonhoitotöitä ja sitä aiotaan jatkossakin hyödyntää virkistyskäytössä ja metsästyksessä.

Suojellun kohteen luonto on monipuolinen ja se sisältää muun muassa runsaslahopuustoisia kangasmetsiä. Vanhin puusto alueella on lähes 200-vuotiasta, kertoo hoitokunnan puheenjohtaja Veijo Leinonen.

Metsästys ja marjastus säilyvät

– Koivurova on merkittävä virkistys- ja metsästysalue. METSOssa maanomistus säilyy maanomistajalla ja näin myös päätäntävalta esimerkiksi metsästyksestä jää omistajalle, sanoo Leinonen.

Suojelusta saadun verovapaan korvauksen yhteismetsä aikoo sijoittaa uusien kohteiden hankintaan.

Metso-ohjelmaan kuuluva EU-rahoitteinen suojeluhanke toimii Lounais-Lapissa vuoteen 2016 saakka.

Aurinkoisena, raikkaana huhtikuun aamuna peipot, käpytikat ja räkättirastaat laulavat kevätkiireitään Kanta-Hämeessä Vanajaveden rannalla Hattulassa. Nämä lajit ovat maakunnassa vanhoja tuttuja.

Lajien kirjo on muuttunut Kanta-Hämeessä paljon sitten 1970-luvun. Esimerkiksi laulujoutsen on palannut Kanta-Hämeen pesimälajistoon ja pikkuvarpuskannat ovat voimistuneet.

Moni laji on seuduilta myös kadonnut, kertoo pitkäaikainen ja kokenut lintuharrastaja Ari Lehtinen.

– Se luettelo on hyvin pitkä. Kahlaajista esimerkiksi suokukkoja ei löydy täältä enää yhdeltäkään kosteikkoalueelta. Myöskään punajalkaviklot eivät täällä enää pesi. Vesilinnuista erittäin suuri taantuma on ollut sotkilla, varsinkin tukka- ja punasotka ovat kadonneet.

Ilmaston lämmetessä linnut suuntaavat pohjoiseen

Moni lintulaji on kärsinyt maanviljelyn ja metsätalouden tehostumisesta. Kun luontainen elinympäristö häiriintyy, linnut vaihtavat maisemaa. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa lintujen elämään, kertoo tutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

– Se aikaistaa kevätmuuttoa ja pesintää, mutta alkaa olla yhä selvempää, että lajien levinneisyysalueet siirtyvät kohti pohjoista ilmaston lämpenemisen myötä.

Suomessa lintulajien populaatiot ovat nyt 45 kilometriä pohjoisemmassa kuin 1970-luvulta. Vuosittain populaatiot siirtyvät reilun kilometrin verran pohjoisemmaksi. Lehikoisen mukaan ilmiö on maailmalta tuttu.

– Lajit siirtyvät ympäri maailmaa kohti napa-alueita tai vuoristossa kohti vuorenhuippuja. Tämäntyyppistä todistusaineistoa löytyy yhä enemmän ja yhä erilaisemmista ympäristöistä.

Uusia tulokkaita odotetaan

Ilmastonmuutos ja leudot talvet tietävät uusia tulokkaita myös Kanta-Hämeeseen. Ari Lehtisellä on arvaus siitä, mikä laji maakuntaan voisi seuraavaksi asettua.

– Pääkaupunkiseudulla puhuttaa paljon valkoposkihanhien asettuminen ihmisten sekaan. Toistaiseksi valkoposkihanhi ei ole täällä vielä pesinyt, mutta melko varmaa on, että se tulee tännekin.

Yksi asia on Lehtisen mukaan täysin varma.

– Muutos on jatkuvaa. Tilannetta on vaikea kääntää nopeasti mihinkään suuntaan. Ilmastonmuutos tulee jyräämään.

Lapualla ammutuksi epäilty laulujoutsen kuolikin sähköiskuun. Kuolinsyy on selvinnyt Eviran tutkimuksissa, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Seppo J. Ojala. Asiassa ei siis ole tapahtunut luonnonsuojelurikosta.

Sähkövalokaari oli tehnyt lintuun ampumahaavan näköisen haavan.

– Joutsenen kannalta lopputulos on sama, mutta muuten tämä on hyvä uutinen, Ojala toteaa.

Asiasta kertoi ensimmäisenä sanomalehti Ilkka nettisivuillaan.

Ensimmäiset maanviljelijät ovat aloittelemassa kevättöitä Päijät-Hämeessä. Monin paikoin pellot ovat vielä märkiä ja pehmeitä ja hallanvaara vaanii keväällä.

MTK:n aluepäällikkö Jyrki Näsin mukaan näin aikaisin ei ole päästy pelloille miesmuistiin.

– Onhan tämä todella poikkeuksellista. Harvoin – jos koskaan – on huhtikuun puolessa välissä päästy pellolle.

Näsi uskoo, että pääsiäisen jälkeen Päijät-Hämeessä kynnetään. Nurmen ja syysviljojen viljelijät ovat ensimmäisiä, sitten varhaisperuna ja sokerijuurikas, luettelee Näsi.

– Tänään kuulin sattumalta, että ensimmäinen karja oli ollut ulkona. Ei siellä kyllä paljon syötävää ole, mutta varmaan nekin siitä nauttivat.

Suurin rynnistys pelloille kuitenkin odotuttaa vielä itseään. Toukokuussakin on vielä hallaöiden riski. Maanviljelijät pyrkivät kuitenkin hyödyntämään aikaisen kevään, sillä Suomessa kesä on lyhyt ja peltoja ei saa pästää kuivumaan liikaa.

– Suomen kesä ei ole kovin pitkä, ja syksy alkaa olla huonompaa aikaa. Joillakin pelloilla on se riski, että pelto kuivuu, jos liikaa odottelee.

Avin mukaan ojittamattoman alueen hyödyntäminen heikentäisi alapuolisen vesistön vedenlaatua ja muun muassa haittaisi elpymässä olevaa kala- ja rapukantaa. Nevan alapuolella sijaitsee Patanan tekojärvi.

Kielteistä lupapäätöstä perustellaan sillä, että alueella on lisäksi tavattu uhanalaista rämeristihämähäkkiä. Kartoituksissa havaittiin myös yksi uhanalainen ja yksi silmälläpidettävä perhoslaji.

Loukkusaarenneva on merkitty maakuntakaavassa turvetuotannon 2-vyöhykkeelle. Avin lausunnossa todetaan, että maakuntakaavan ja alueella tehtyjen luontoselvitysten perusteella Loukkusaarenneva on eliöstöltään monipuolinen ja Keski-Pohjanmaan suoluonnon tilan huomioon ottaen luontoarvoiltaan merkittävä kokonaisuus.

Vapo on vuodesta 2010 valmistellut noin 70 hehtaarin kokoisen suon hyödyntämistä. Tarkoitus oli nostaa maasta pääasiassa jyrsinpolttoturvetta noin 46 000 kuutiota vuodessa. Turve olisi käytetty voimalaitoksissa Kokkolassa ja Pietarsaaressa.

Moni ympäristölupahakemukseen kantaa ottanut taho on vastustanut hanketta. Esimerkiksi Ely on todennut, että alueen avosoista iso osa on linnustollisesti merkittävää rimpinevaa.

Avin päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Autotallin ovi oli auki, kun hämeenlinnalainen Janne Alanoja puuhasteli omia askareitaan autotallissa laitakaupungilla Hangasmäessä. Selän takana odotti yllätys.

– Takaa kuului kummallinen kahahdus. Ihmettelin, että mikäs moinen ääni on. Kun käännyin, metso tuli vastaan autotallin ovella ja rupesi uhittelemaan. Ensin koetin harjalla hätistellä. Metso kävi ulkona kääntymässä ja siinä yritin vetää ovea kiinni, mutta se ehti takaisin.

Tilanne oli Alanojan mielestä vähintäänkin hämmentävä ja vähän pelottavakin.

– Ihmettelin, että mitä uskaltaa tehdä, kun vastassa on noin iso lintu. Samassa se lähti uudestaan tulemaan kunnolla päälle. Käteen osui vanha auton jarrukenkä, jolla heitin sitä ja siitä se sitten lopulta lähti.

Kiinni metso ei ehtinyt käydä, mutta läheltä piti. Alanoja myöntää pelästyneensä yllätystä. Kiimaisen metson lähestymisyritys ei ollut hänelle ensimmäinen.

– Pari vuotta sitten olin metsässä kaverin maastoautolla metsässä. Metso tuli vastaan ja kävi auton renkaan kimppuun. Metso nokki auton rengasta ja yritti käydä jaloilla kiinni.

Hullulle metsolle kelpaa saapaskin

Lintuasiantuntoja Ari Lehtinen Kanta-Hämeen lintutieteellisestä yhdistyksestä sanoo, että kyseessä on tuttu ilmiö.

– Se on sijaistoiminta eli kyseessä on ns. hullumetso. Se olisi kaivannut kumppaniksi metsonaarasta, mutta ne ovat valitettavan harvassa. Kun koiras tulee kevätkiimaan, siinä kelpaa kumisaapas tai mikä tahansa muu.

Ukkometso elää jopa 20 vuotiaaksi. Elinkaarensa viimeiset vuodet se elää usein ilman naarasta, sen reviiri on hävinnyt ja se on joutunut lähtemään siitä.

– Tämä on yksi osoitus siitä, että metsoilla menee heikosti. Soitimet eivät toimi normaalisti, soidin paikat ovat vähentyneet. Normaalit lisääntymistoimet eivät enää onnistu, kun kanta on mennyt pieneksi, Lehtinen sanoo.  

Ammattilainen kannattaa pyytää avuksi

Ari Lehtinen varoittelee kiimaisista ukkometsoista. Niitä voi olla hyvin vaikea saada siirrettyä pois ja ne voivat olla hyvinkin vaarallisia.

– Ukkometso on vahva lintu ja sitä on aika vaikea lähteä siirtämään. Olisi hyvä, jos saisi jonkun ammattilaisen ottamaan kiinni verkolla tai haavilla. Sitä voi toki yrittää häätää metsän suuntaan. Mutta se voi olla vaikea siirtää, jos joku vanha soidinpaikka on lähellä. Kun kevään kiima-aika ohitse, sen mieli kyllä rauhoittuu ja se palaa metsään ja ravinnon hakuun.

Lehtinen muistaa muutaman vuoden takaa tapauksen Janakkalasta, jossa metso tuli aamuisin bussipysäkille pieniä koululaisia ahdistelemaan.

– Se on vaarallinen. Metson siipipangon isku on voimakas, eikä sitä parane mennä käsittelemään, ellei ole varma. Siitä voi saada vakaviakin vammoja.