Kevättalvella esimerkiksi hirvet liikkuvat vain pienellä alueella. Kun hirvilehmät valmistautuvat vasontaan, yllättävä häiriö voi voi vaarantaa niiden lisääntymisen.

Esimerkiksi Kittlässä ja Kolarissa luvaton kelkkailu umpihangessa on lisääntynyt kevättalvisin. Lunta on edelleen paljon pohjoisessa: Metsä-Lapissa vielä vyötäröön saakka ja käsivarressa kainaloihin.

Pehmeässä lumessa temppuiluun tarkoitetuista niin sanotuista mountain-kelkoista on tullut jonkinlainen muoti-ilmiö.

Metsähallituksen erätarkastaja Mika Seurujärvi kertoo, että umpihankikelkkailusta on tullut ylimääräinen kiusa eläimille juuri vasonta-aikaan. Hän muistuttaa, että kelkkailijalla on oltava maastoliikennelupa ja riistan hyvinvointi ja muut luonnossa liikujat on otettava huomioon.

Myyrien talvella tekemä ahkera työ paljastuu keväällä. Lumien sulattua esimerkiksi joensuulaisilla pihoilla ja niiden liepeillä näkyy paikoin runsaasti myyrien, todennäköisesti vesimyyrien, aiheuttamia jälkiä ja tuhoja. Multakasoja voi olla lähes puolen metrin välein. Kasat voivat olla myös rauhoitetun kontiaisen tekosia.

Botanian kasvitieteellisessä puutarhassa myyrille ovat kelvanneet herkullisimmat antimet; juurisikurin ja isotakiaisen juuret. Vahingot ovat onneksi rajoittuneet pienelle alueelle. Ylipuutarhuri Yrjö Vähäkallio kehottaa ottamaan pihoille ilmestyneet multakasat rauhallisesti.

– Jos kyse on nurmikosta, niin ei muuta kuin haravoi alueen tasaiseksi. Myyrien työtä voi ajatella eräänlaisena ilmastuksena. Mutta jos myyrät ovat syöneet nuorten hedelmäpuiden juuria, niin siinä ei ole enää paljon tehtävissä. Puu on aika lailla menetetty.

Puutarhurin kotona ei myyrä viihdy

Myyrätuhojen estämiseksi jatkossa on olemassa joitain konsteja. Metsäntutkimuslaitoksen professori Heikki Henttosen mukaan vesimyyrän torjunnassa on saatu aikaan hyviä tuloksia loukulla. Myös erilaisia karkottimia on markkinoilla. Myös erilaiset heinä- ja lehtikasat kannattaa poistaa pihoilta. Puutarhurilla on omat konstinsa.

– Kotona ei ole myyräongelmaa, sillä meillä on kaksi kissaa pihapiirissä. Jos asuu kauempana keskustasta, niin voi laitaa pöllöpönttöjä, ylipuutarhuri Yrjö Vähäkallio Botaniasta vinkkaa.

Metsäntutkimuslaitos on käynnistämässä myyräkantojen arviointiin liittyviä kevään pyyntejä. Metlan professori Heikki Henttonen arvioi, että myyrien määrä vaihtelee runsaasti eteläisessä Suomessa; paikoittelen kanta on romahtanut ja toisaalla myyriä on hyvin runsaasti.

Metlaa kiinnostavat erityisesti metsätaloudelle haitalliset otukset, kuten pelto- ja metsämyyrät.

Yli 16 prosenttia Kiinassa tutkitusta maaperästä on saastunut, ilmenee Kiinan ympäristöministeriön raportista, joka on tähän saakka pidetty salassa.

Tutkimuksia on tehty vuosina 2005–2013 noin kahdesta kolmasosasta Kiinan maaperää. Tulosten perusteella saastunutta maata on enemmän kuin kolmen Suomen pinta-alan verran.

Kiinan ympäristöministeriön verkkosivulla julkaistussa raportissa syytetään saastumisesta muun muassa kaivostoimintaa ja maataloutta. Tutkitusta viljelymaasta saastuneeksi havaittiin yli 19 prosenttia.

Viime vuonna ministeriö sanoi, että tutkimusten tulokset ovat valtionsalaisuus. Viranomaisiin on kuitenkin kohdistunut ilman saastumisen vuoksi ja muissa ympäristökysymyksissä niin paljon painostusta, että he ovat alkaneet antaa aiempaa tarkempia tietoja ympäristön tilasta.

Viime vuonna ympäristöministeriö myönsi ensi kertaa, että Kiinassa on niin sanottuja syöpäkyliä, joissa syöpää esiintyy enemmän kun muualla. Kiinan tiedotusvälineet olivat alkaneet kertoa noista noin sadasta kylästä jo vuosia aiemmin.

Kaivosyhtiöiden kirjava käytäntö esityksistä uuden kaivosvakuuden tasosta hämmästyttää. Esimerkiksi Pyhäsalmen kaivos esittää noin miljoonan ja Suurkuusikon kultakaivos noin 1,5 miljoonan euron vakuutta. Sen sijaan Kemin kromikaivoksen ja Talvivaaran mielestä 50 000 euron vakuus on riittävä. Mondo Mineralsin Sotkamon kaivos tyytyy vielä pienempään summaan, 20 000 euroon. Kaivosvakuudet asettavan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston yli-insinööri Terho Liikamaa muistuttaa, etteivät nyt esillä olevat luvut ole muuta kuin yhtiöiden esityksiä.

- Kaivosvakuuden suuruus perustuu kaivoslaissa säädettyihin tehtäviin, mitä vakuudella tulee kattaa. Vakuuden määrää turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Yhtiöillä on oikeus esittää kuulemuisessa oma näkemyksensä.

Suuri vaihtelu sekä tehtävien jälkihoitotöiden arvioinnissa on monen tekijän summa. Liikamaa vakuuttaa, että jokainen kaivos tutkitaan tarkkaan erikseen.

- Siinä katsotaan, miten yhtiö on arvioinnin tehnyt. Jos käy niin, että joudumme tekemään tai teettämään arvioinnista johtuen ylimääräistä työtä, kustannukset tulee kuultavan yhtiön maksettavaksi. Esimerkiksi vaikkapa katselmukset paikan päällä tai ulkoa otettava lisäasiantuntemus voivat aiheuttaa kustannuksia.

Kaivosyhtiön taloustilanne ei vaikuta vakuuden suuruuteen

Useilla kaivosyhtiöillä on taloudellisia vaikeuksia maailmanmarkkinahintojen laskettua. Eri yhtiöiden erilaisella taloudellisella tilanteella ei ole merkitystä, sanoo Liikamaa.

- Viranomaisen tulee noudattaa lakia ja tehdä lainmukainen päätös. Mitä siitä seuraa, se on taas uusi tilanne, sanoo Liikamaa.

Yhtiöt tarvitsevat vakuuden asettamiseen rahoitusta.

- Jos ei ole tilillä rahaa, asia on järjestettävä lainalla tai vakuutuksella. Silloin tietenkin yhtiö tarvitsee luottamusta markkinoilta.

Vakuuden suuruus vaihtelee kaivos kaivokselta. Vakuuden suuruuteen vaikuttaa muun muassa se, mitä töitä tulee tehdä ja missä ajassa jälkitoimet ovat realisoitumassa.

- Kaivoksen arvioitu toiminta-aika otetaan huomioon. Kaivokset ovat eri elinkaaren vaiheessa, jotkut vasta aloittelevat, joku on jo lähempänä sulkemista. Vakuuden täytyy mukautua siihen tilanteen mukaisesti.

Viranomainen voi jopa kieltää purkamisen

Suljetun kaivoksen rakennukset voivat sijaita sellaisessa paikassa, että niiden purkamien jopa kielletään.

- Kaivoksilla on monesti merkittävä määrä hyvin rakennettua teollisuustilaa. Jos ne sijaitsevat lähellä kaupunkia, ei ole poissuljettua, etteikö sinne voisi syntyä kaivoksen sulkemisen jälkeen vaikkapa konepajatoimintaa.

- Toisaalta rikastamo ja murskaamo voivat sijaita sellaisella paikalla, että lähistöllä on toisilla yhtiöillä merkittäviä esiintymiä, jotka voivat tulla hyödynnettäväksi lähivuosina. Esimerkiksi Luikonlahden rikastamo Pohjois-Karjalassa käynnistettiin uudestaan, kun Kylynlahdesta löytyi esiintymä.

Kaivosvakuus on uusi, kesäkuussa ensi kertaa annettava vakuus, joka varmistaa kaivosalueen turvallisuuden toiminnan loppuessa. Kaivosvakuudella ei ole kytkentää ympäristövakuuden suuruuteen, vaan se määrätään erikseen kaivoslain perusteella.

Varhain lauantaiaamuna eläintenhoitaja Pertti Saarijärvi valmistaa karhunpennulle aamupalaa. Pentua syötetään maitokorvikkeella ja kauravellillä. Vähitellen pennulle on annettu myös jauhelihaa, omenaa ja porkkanaa.

– Heti aamusta laitetaan aamupalaa karhunpennulle. Keitän vellin, laitan pulloon koiranmaitovastikkeen ja lämmitän. Tässä on nyt muun muassa desi maitovelliä. Ruoka maistuu kun laitetaan vielä mausteeksi hunajaa, Saarijärvi hymyilee.

Kokkailun jälkeen Saarijärvi ottaa astiat sekä tuttipullon ja suuntaa karhunpennun luo.

Tuttipullo tänne ja äkkiä!

Paksun rauta-aidan välistä pilkistää tassu ja iloinen tuhina paljastaa, että aamupalaa odotetaan jo. Oven auettua karhunpentu suorastaan hyppää hoitajan syliin.

– On sillä kauhea nälkä. Tämä pullo alkaa olla jo tyhjä. Pentu ei arastele yhtään - se on täysin kesy ja suorastaan rakastaa minua, eikä päästäisi millään pois. Poskipusu tulee, että pölisee, Saarijärvi nauraa.

Karhunpentua syötetään kuusi kertaa päivässä. Ensimmäisen kerran pentu saa ruokaa heti aamuseitsemältä ja seuraavan kerran kolmen tunnin kuluttua.

– Pentu vaatii kovasti työtä ja täällä pitäisi olla koko ajan yksi hoitaja. Viimeisen kerran illalla käymme syöttämässä sitä yhdeksän aikaan.

Karhunpentu syntyi Ranuan eläinpuistossa tammikuussa. Malla-emo ei kuitenkaan välittänyt pennusta vaan käyttäytyi jopa agressiivisesti sitä kohtaan ja pentu jouduttiin ottamaan eläintenhoitajien hoiviin.

Teeriurokset kokoontuvat vuosittain kilpailemaan naaraiden suosiosta samoille paikoille.

Piiri on aluksi laaja, kun urokset mittelevät voimiaan ja taistelevat tietään eteenpäin kohti naaraita. Kestää päiviä ennen kuin vahvimmat urokset saavuttavat naaraat. Lopulta naaraat valitsevat vahvimman uroksen parittelukumppanikseen.

Naaras munii noin kuukauden kuluttua 6-10 munaa. Poikaset kuoriutuvat reilun kolmen viikon hautomisen jälkeen.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä

Sastamalalaisen Jan Suttlen tilalla elämä palailee jälleen uomiinsa. Lampolassa pääluku lisääntyi kevään aikana melkein viidelläkymmenellä, ja isäntä on viettänyt pitkiä päiviä synnyttävien uuhien kanssa. Ihan jokaiseen synnytykseen hän ei kuitenkaan ole ehtinyt mukaan.

– Meillä on lampaiden kanssa sopimus, että jos apua tarvitsevat niin synnyttävät silloin, kun olen paikalla. Se on pääsääntöisesti toiminut hyvin näiden neljäntoista vuoden aikana.

Englannin lammasnummilta Suomeen muuttanut Suttlea pidetään kotimaassaan harrastelijana. Ystävien hyväntahtoisista virnuiluista huolimatta hän ei kuitenkaan halua kasvattaa lampaiden määrää.

– Niitä pitää olla sen verran, että jaksaa kaikki hoitaa hyvin. Ei kaikkea voi mitata rahassa ja voitoissa.

Teuraspäivä on lampurille synkkä päivä

Suttlen tilalla asuu texel-rotuisia lihalampaita. Tilalta lähtee lampaita teuraaksi sitä mukaa, kun tilauksia tulee. Yhtään lammasta ei teurasteta turhaan tai varastoon.

Lampaat matkaavat teurastamoon seitsemän minuuttia, eikä erillisiä teurastuspäiviä ole. Lampurille on tärkeää, että lampaat haetaan tilalta vasta teurastuspäivän aamuna.

– Olen ajatellut sen niin, ettei ole kiva odottaa yötä jossain vieraassa paikassa. Varsinkin kun lampaat aavistavat, mitä on tulossa, Jan Suttle sanoo.

Teurastamolle päätyvien lampaiden valinta on lampurin mielestä ammatin vaikeimpia asioita.

– Kun näitä hoitaa päivittäin, niistä tulee kuin työkavereita. Minä sitten joudun jakelemaan tuomioita kuka saa jäädä ja kuka lähtee, ja se on sellainen lampurin musta päivä, sanoo lampuri Jan Suttle.

Suuret pakkauskoot vieraannuttavat kuluttajan luonnollisesta koosta

Supermarkettien loputon tuotetarjonta ja suuret pakkauskoot hämärtävät kuluttajan käsitystä siitä, millaisina paloina ruoka oikein kasvaa.

Suttlen mukaan tilauksia tehdessä ei aina ymmärretä, että elävän eläimen ja pöytään tuotavan paistin välissä tehdään monta työvaihetta. Aina ei myöskään ymmärretä sitä, ettei lihaa ole aina tarjolla.

– Kerran eräs mies soitti ja tilasi kymmenen kiloa sisäfilettä. Kun yksi sisäfile painaa 300 grammaa, minun olisi pitänyt teurastaa tilauksen takia koko lauma, muistelee Suttle.

Kiinan maaperästä 16,1 prosenttia on saastunut, kertoo maan ympäristönsuojeluministeriö, joka on tehnyt asiasta laajan tutkimuksen vuosina 2005 - 2013. Kiinan viljelymaasta saastunutta on peräti 19,4 prosenttia.

Ympäristönsuojeluministeriön raportista kertoo uutistoimisto Xinhua.

Ministeriö on ottanut maanäytteitä 6,3 miljoonan neliökilometrin alueelta, mikä vastaa kahta kolmasosaa maan pinta-alasta.

Saastumisen syy on maan nopea teollistuminen, joka on johtanut valtaviin päästöihin. Yleisimmät saasteet ovat kadmium, nikkeli ja arseeni.

Saastepitoisuudet ovat nousseet verrattuna edelliseen tutkimukseen, joka tehtiin vuosina 1986 - 1990.

Pahimmin saastuneet alueet ovat Jangtzejoen suisto Kiinan itäosassa, Helmijoen suisto Etelä-Kiinassa sekä maan koillisosa, jonne on keskittynyt paljon raskasta teollisuutta.

- Tutkimus osoittaa, ettei maaperän laadun suhteen ole syytä optimismiin missään osassa maata, rapotissa todetaan.

Saastuminen kasvattaa pelkoa, että maan ympäristö on pilaantunut peruuttamattomasti. Kansalaiset järjestävät yhä useammin mielenosoituksia erityisesti ilmansaasteita ja kemiantehtaita vastaan.

Kristillisessä pääsiäisperinteessä muna on vertauskuva jälleensyntymiselle. Pääsiäisenä maalataan munia, niitä syödään ja niistä löydetään yllätyksiä.

Keminmaalaisen Olivia Koskimäen pääsiäismunissa yllätys piilee siinä, kuinka haudonta onnistuu. Munista on tarkoitus saada ihan oikeita tipuja.

Haudontakone pitää munat niin ihanteellisissa olosuhteissa kuin vain ilman emoa homman voi tehdä. Koneita voi löytyä vuokrattavaksi netistä selaamalla, mutta Olivian perheeseen kone saatiin lainaan tuttavan tuttavalta.

– Kone lämmittää munia ja on niille emona eli pitää sopivan kosteuden. Mittareista näen lämpötilan, kosteuden, haudonta-ajan ja sen, milloin kone kääntää munia, Olivia esittelee.

Untuvikot huonekavereina

Ihan pääsiäiseksi ei vielä tipujen piipitystä ole luvassa. Myöhemmin kun tiput alkavat kuoriutua, ne saavat muuttaa Olivian kanssa samaan huoneeseen.

– Ne ovat aluksi tuossa minun huoneessa ja sitten, kun kasvavat isommiksi, niille laitetaan paikka joko navettaan tai autotalliin.

Olivia kertoo, että kanoille "jöötä" pitämään hankitaan myös kukko ja sen hankkimisessa luulisi olevan jo naapureillakin sananvaltaa.

– Naapurit ovat tähän suostuneet ja lisäksi piti laittaa ilmoitus myös terveystarkastajlle, tietää Olivia.

Jos haudonta onnistuu, munista kuoriutuvista untuvikoista kasvaa tyrnäväläisiä maatiaiskanoja.

Mielenkiintoisinta tähän mennessä Olivian mielestä on ollut kehityksen seuraaminen.

– Me olemme läpivalaisseet niitä ja siellä näkyy semmonen hämähäkkiä muistuttava verisuonisto. Kyllä siellä kehitystä näkyy. Eiköhän sieltä jonkinlainen parvi tule, Olivia uskoo.

Taimien esikasvatus alkaa Touhun tilalla tammikuussa. Puutarhan kasvattaminen vaatii paljon työtä. Kylvöksiä laitetaan ikkunan eteen kahden viikon välein.

Siemenpussit on niputettu kuukausittain kylvöajan mukaan. Viimeiset kylvöt tehdään suoraan avomaahan.

- Nämä ovat myöhässä. Ehkä nuo munakoisot, paprikat, chilit ja tomaatitkin voisivat olla jo suurempia, mutta kun matkustelin tammikuussa, ensimmäiset kylvöt jäivät jälkeen, tuskailee puutarhuri Marko Suomi kylvösten ääressä.

Kasvun ihme, kokeilunhalu ja varsinkin ulkona koettu ilo kukista ja kasveista ovat vieneet puutarhaharrastusta eteenpäin.

- Pimeällä ei tarvitse pihavaloja, kun 400 watin kasvilamppu antaa lisävaloa. Kyllä nämä tästä kasvavat. On ihanaa, kun voi kokeilla kaikenlaista. Olisi tylsää kasvattaa joka vuosi samoja kasveja. Voi huvikseen laittaa vaikka latva-artisokkaa, joka ei ratkaise nälänhätää, mutta siitä voi, vähän rapujuhlien tapaan, tehdä ruokaa kerran vuodessa, iloitsee Marko Suomi.

Satoa tulee, vaikka lampaat söis'

Vuosi vuodelta silmänruuan osuus viljelyssä on kasvanut. Syötävää satoa on tullut niin paljon, että talon lampaatkin ovat pääseet osingoille. Siksi kukkia on nyt enemmän, hyötykasveja vähemmän.

- Siemenpusseista voi laskea, montako lajiketta tulee. Täksi kesäksi valitsin vielä sateenkaari-teeman, eli kun yleensä välttelen siemensekoituspusseja, nyt laitan paljon niitäkin.

Kylvöruukuissa on valkoiset liuskat, joissa on merkintä lajista.

- Nämä laput seuraavat kasveja ulos kasvimaahan saakka. Syksyllä pesen ja kumitan tekstit, sillä käytän samat laput vuodesta toiseen uudelleen, kertoo järjestelmällinen puutarhuri.

Lantavoimaa lampaista ja kuivakäymälästä

Kun Marko Suomi ja hänen puolisonsa Jukka Lehtinen muuttivat Karkkulaan, puutarhan hoito alkoi "ehkä kymmenesosalla siitä lajimäärästä, mitä täällä on nyt." Joka vuosi kasveja on tullut lisää, sekä itse kasvattamalla, että pysyvinä istutuksina taimivaihtojen ja kasvireissujen seurauksena.

Virpi Suutarin elokuvassa esiintyvän pariskunnan nihkeähkösti puutarhan hoidon riemuihin osallistuva Lehtinen sanoo kutakuinkin, että "tänä vuonna olet rampannut mummojen kanssa taimenvahdoissa, sekin on lähtenyt ihan lapasesta." Suomi myöntää asian.

- Mikä keneltäkin lähtee lapasesta. Joku kuntoilee 10 tuntia viikossa, tämä puutarhahoito on minun kuntoiluani.

Taustalla pienikokoisena syntynyt ahvenanmaanlampaan karitsa vaatii lisäruokintaa. Suomi antaa sille vuohenmaitoa tuttipullosta.

Puutarha kasvaa omien eläinten, kyyttöjen, lampaiden ja vuohien jätöksistä voimaa saavalla kompostilla.

- Myös omat jätöksemme päätyvät kuivakäymälään, mutta sillä kompostilla kasvatetaan vain koristekurpitsoja.

Kasvejakin voi keräillä

Nälkä on kasvanut syödessä, myöntää Marko Suomi.

- Olen keräilijäluonne, tekee mieli kokeilla koko ajan uusia lajikkeita. Yhtenä vuonna pelkästään tomaatteja oli yli 40 erilaista. Nyt syötävien kasvien määrää on vähennetty, koska emme saa syötyä kaikkea satoa. Tilalle ovat tulleet koristekasvit ja kukat.

Suomi huomauttaa, että paratiisi ei synny ilman työtä. Järjestelmällisyys ulottuu kylvöpurkin reunalta monivuotisten kasvien penkkeihin saakka. Ulkona metallisiin liuskoihin on painettu kasvin nimi ja tieteellinen nimi. 

Puutarhuri esittelee maasta tunkeutuvia kasveja. Huhtikuun toisella viikolla kukista on jo nautittu.

- Tuossa on jo lopettelemassa kukintaansa unkarinsinivuokko ja tuossa aloittelee punainen jouluruusu. Täällä ulkona saan puutarhasta ilon, joka pitää jakaa myös muille samanmielisille, heti pitää kuvia ottaa someen, nauraa Marko Suomi.

Ranuan eläinpuiston eläintenhoitaja Pertti Saarijärvi on työskennellyt puistossa sen rakentamisesta lähtien. Eläinpuiston rakentaminen aloitettiin 1980-luvun alkupuolella.

– Oikeastaan tulin rakentamaan eläinpuistoa, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen siirryin hoitamaan eläimiä. Tietenkin ensimmäiset vuodet ovat jääneet erityisinä mieleen kun Ranualle alettiin ottaa eläimiä. Aloitettiin erittäin vähällä tiedolla ja siinä opeteltiin, harjoiteltiin ja epäonnistuttiinkin välissä. Kolme ensimmäistä vuotta puisto kasvoi koko ajan, Saarijärvi muistelee.

Eläintenhoitajan työ on monipuolista. Hoitajan on taivuttava aina kokista siivoojaksi ja myös juttukaveriksi.

– Ruokinta on pääasia ja tietenkin pitää tunnistaa kaikki eläimet. Lisäksi tarhojen siivoaminen ja tarkkailu kuuluu toimenkuvaan. Minä olen petopuolen hoitaja ja minulla on hoidettavana oikeastaan puolet eläinpuiston eläimistä. Pääasiallisesti eläimet ruokitaan aamupäivästä eli puoleen päivään mennessä ja sen jälkeen alkaa ruokien valmistus ja siivoaminen, Saarijärvi kertoo.

Eläimet syövät monipuolisesti, jotta ne pysyvät hyvässä kunnossa. Jokaiselle lajille on määriltelty oma ruokavalio.

– Ruokavalion pitää olla kunnossa, että eläimet pysyvät kunnossa, kasvavat ja kehittyvät. Esimerkiksi karhuille annetaan omenaa, porkkanaa, erilaisia vihanneksia, lihaa, kalaa ja leipää. Tällä hetkellä aikuiset karhut syövät 5-7 kiloa vuorokaudessa.

Ranzon syntymä sykähdytti

Saarijärvi kertoo, että erityisen hyvin mieleen ovat jääneet eläinten syntymiset. Muistoissa ovat esimerkiksi jääkarhun, karhunpentujen, sudenpentujen ja ilvesten syntymät.

– Ehdottomasti yksi tähtihetki on kun Suomen ensimmäinen jääkarhunpentu eli Ranzo syntyi meille. Kolmannella yrityskerralla se lopulta onnistui. Ympäristön paineet olivat jo kovat, ja väläyteltiin jo, että "ette te ossaa".

Pertin ääni on ruoan ääni

Saarijärvi kertoo, että vuosien varrella eläimiin kehittyy kaveruussuhde.

– Nehän on kavereita. Puhun niille samalla tavalla kuin ihmisille. Tervehdin niitä ja kysyn vointia. Niille puhutaan eikä kävellä ohi.

Saarijärven mukaan eläimet tunnistavat tutun äänen.

– Ne tunnistavat minut äänestä. Jos niitä kutsuu nimellä, niin se ei niinkään vaikuta vaan tuttu ääni. Kun tuolla on ihmisiä katsomassa eläimiä ja tulen paikalle, niin eläimet tunnistavat juuri äänestä. Esimerkiksi ilvekset tulevat katsomaan heti kysyen, että "olisko tipuja?!", Saarijärvi hymyilee.

Sanontoja puntaroi lammastuotannon erikoisasiantuntija Sari Heltelä, joka on tutustunut lampaisiin vuosikymmenten aikana ennen ProAgriaa niin MTT:n jalostuksen, konsulentin kuin lampurin työn kautta.

"Lauhkea kuin lammas" – onko lammas lauhkea?

– Kyllä se mieluummin väistää kuin hyökkää. Lammas on myös älyttömän lempeä: jos menet lampolaan ja on huono olla, niin kun olet syöttänyt lampaat, ne tulevat ja puhaltelevat korvaan... Täytyy myöntää, että nälkäisinä ne ovat vähän raivostuttavia, mutta niinhän me monet olemme, nauraa Heltelä.

"Viedään kuin pässiä narussa" viittaa helppoon hommaan – onko se?

– Kyllä pitää olla opetettu pässi tai tulee ennemminkin ongelmia. Jos ei ole ammattitaitoinen, niin kun satakiloinen pässi saa päänsä ylös, se kyllä vie iloisesti. Ehkä ennen on ollut tosi paljon pienemmät pässit...

"Tyhmä kuin pässi"?

Hetelä nojaa ranskalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan lammas tuntee 50 laumatoveriaan kuvista 3 vuotta. Lampaat tuntevat myös koirat ja hoitajat. Samoin esimerkiksi vanhat uuhet ovat nokkelia ja osaavat esimerkiksi kulkiessaan hyödyntää käteviä oppimiaan reittejä.

– Käsken aina lampureita ottamaan pienen taskupeilin. Kun lammas tuntuu käyttäytyvän tyhmästi, kannattaa katsoa taskupeilistä, kuka on syyllinen. Kyllä lampuri on tehnyt virheen, jos lampaan käytös tuntuu tyhmältä, heittää Heltelä.

Kun jotain on paljon, sitä on niin paljon, että "vaikka lampaat söis". Syökö lammas paljon?

– Lammas on valikoiva syöjä. Sillä on maine sellaisena, että se syö koko ajan, mutta itse asiassa se on niipokas siitä, että se keräilee herkut. Lammas on pieni eläin eikä kovin hyvä kuidunkäyttäjä, joten se tarvitsee sulavaa ja väkevää ruokaa. Lammas kerää heinistä pehmeät lehtiosat ja jättää tylsät tikut, kuvaa Sari Heltelä.

Hän arvelee sen juontavan käytäntöön: pienikokoisena lammas on aina kyennyt kulkemaan ja etsimään herkummat syötävät, kun taas vaikkapa naudan kokoisen ei kannata juuri ruuan perässä kulkea, vaan syödä sitä mitä kohdalle osuu.

Huonona pidetyn laulajan voi sanoa määkivän – onko lampaan ääni todella ruma?

– Täytyy myöntää, ettei lampaan ääni ole maailman kaunein. Mutta ei ole kyllä siankaan. On kauniitakin lampaan ääniä, mutta yleensä ääni on tiukka ja ikävä, myöntää Heltelä.

Unentuloa odotellessa on kehotettu laskemaan lampaita - jopa aidan yli hyppiviä. Onko se mahdollista?

– No jos kokeilet laskea sadan lampaan laumaa, niin kyllä 50:n yli mentäessä tarvitaan jo taitoa. Tulee mieleen ne ihanat hetket, kun EU-tarkastajat yrittävät laskea niitä, Heltelä hekottaa.

Sinänsä lampaat eivät niinkään mielellään hypi yli, vaan menevät alta tai läpi. Pomppiminen on toinen juttu; leikkisä lammas harrastaa nelijalkapomppua:

– Poing - poing - poing! Tosi naurettavan näköistä, kun satakiloinen tantta hyppii!

Jääkiekossa pelaajat jaetaan leijoniin ja lampaisiin – onko se reilua?

Tähän lammastuotannon erikoisasiantuntijalla ei ole suoraa kantaa. Hän muistuttaa, että lampaat ovat toki laumaeläimiä. Toisaalta leijonat syövät lampaita. Mutta kannattaa myös muistaa, että lammas tulee toimeen ilman leijonaakin – leijona sen sijaan ei kauan ruoholla pärjää... sanoo Heltelä.

Lämmin kevätsää on vauhdittanut lintujen kevätmuuttoa. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Esa Aalto arvioi, että muutto on noin kaksi viikkoa edellä normaaliaikataulusta. Etelässä jo aiemmin tavattuja pääskyjäkin on havaittu myös Pohjois-Pohjanmaan korkeudella saakka. Oulussa on tehty havainto räystäspääskystä ja Taivalkoskella haarapääskystä. Peippoja ja västäräkkejä on nähty jo jonkin aikaa.

Oulun Haukiputaalla merenrantamaisemissa tiistaina jo aamutuimaan havaintoja kirjanneen Esa Aallon lintupäiväkirjaan kertyi nopeasti pitkälti yli viisikymmentä eri lajia.

- Kyllä nyt on parasta aikaa linturetkelle. Lintuja on tosi paljon liikkeellä. Kellonlahdellakin oli toista tuhatta vesilintua, sanoo Esa Aalto, jonka päiväkirjasta löytyi jo puoli seitsemän aikaan aamun saldona 57 lajia. Joukossa on muun muassa silkkiuikkuja, mustalintuja, tiltaltteja, rautiaisia, monia rastaita, ristisorsia sekä jouhisorsia, joita Kellonlahdella oli liki 300.

- Nyt on kyllä muutto aivan parhaimmassa vauhdissa, sanoo Aalto.

Jättimäinen joutsenparvi Limingassa

Limingan suunnalla on pääsiäsienä nähty suuri joukko joutsenia ja hanhia. Esimerkiksi pääsiäisen aikaan laskettiin Limingassa runsaan 1200 laulujoutsenen parvi. Limingan peltoaukeilla levähti ja ruokaili myös satoja hanhia.

Puutarhanhoito lähtee haravoinnista. Samalla voi hoitaa perennakasvuston siistimisen, jotta kasvit saavat valoa ja ilmaa.

– Mikäli on tarvetta leikata omenapuita, niin viime hetket ovat nyt käsillä. Leikkaustyöt kannattaa tehdä ennen kuin silmut puhkeavat, ohjeistaa Mikkelipuiston ylipuutarhuri Reeta Vaha.

– Esimerkiksi kirsikka- tai luumupuita ei pidä vielä leikata. Niiden aika on vasta syksymmällä, muistuttaa puutarhuri Johanna Vuorinen.

Istutuksien vuoro tulee, kun maassa ei ole enää routaa. Kun kasvu saadaan käyntiin, on kevätlannoituksen aika.

– Nyt on myös hyvä aika laittaa kalkkia, jotta lannoite sitten tarttuu paremmin. Jos viime vuonna on istuttanut havupuita, kannattaa niille antaa lämmitä vettä. Tänä vuonna tulee niin vähän lumiensulamisvesiä, sanoo Vuorinen.

Kompostori käyntiin lämpökanistereilla

Lämpökompostorit toimivat vuoden ympäri, mutta normaalit kompostorit voivat olla talven jäljiltä umpijäässä.

– Minulla on sellainen kikka, että täytän kanistereita kiehuvalla vedellä ja laitan ne mahdollisimman syvälle ja kannen kiinni. Kanistereiden lämpö sulattaa kompostorin, joten sitten kun sitä möyhii, niin siitä se lähtee käynnistymään. Myös multaa voi laittaa, sillä siinä on sellaisia bakteereja, jotka edesauttavat hajoamista, neuvoo Johanna Vuorinen.

Nurmikko voi tarvita uutta multaa tai siemeniä, joten kuntotarkastus ennen kesää on paikallaan.

– Voi katsoa, millaisia tuhoja talvi on tehnyt. Huonoihin kohtiin voi heitellä vähän uusia siemeniä, sekä painaumiin uutta multaa. Myyrätuhoja ei ainakaan Mikkelipuistossa ole liiemmin ollut, mutta olen myös kuullut, että jossakin myyräkannat olisivat lähteneet kasvuun. Se on niin paikkakuntakohtaista, toteaa Reeta Vaha.

Kaupunkiviljelyä helpoilla yrteillä

Varsinaista lähiruokaa saa, jos kasvattaa ruoka-ainekset itse. Lasitetulla parvekkeella voi päästä jo pian istutuspuuhiin.

– Yöpakkaset vielä vähän pelottavat, joten ihan avoimella parvekkeella kannattaa vielä odottaa, toteaa Reeta Vaha.

Viherpeukalon työmäärä määräytyy kasvien mukaan. Kesähelteillä kasvit vaativat paljon vettä.

– Sitä helpommalla puutarhuri pääsee, mitä enemmän on kasvilla on multatilaa. Kannattaa siis valita isoja ruukkuja, vinkkaa Johanna Vuorinen.

Aloittelijalle puutarhurit suosittelevat yrttejä. Hyötykasvien joukkoon voi myös istuttaa piristeeksi kukkia.

 – Yrttejä ei tarvitse lannoittaa. Ne pärjäävät hyvässä mullassa, kunhan muistaa kastella, kannustaa Vuorinen.

Valitse lajike kasvatusympäristön mukaan

– Joillakin ihmisillä on todella kuumia parvekkeita. Jos tila on todella kuuma, siellä eivät pärjää mitkään kasvit. Monet yrtit ovat auringonpalvojia. Myös monet tomaatit viihtyvät auringossa. Varjoisammalle parvekkeelle voi sitten laittaa krassia ja muita kukkia, Vuorinen toteaa.

– Mikäli haluaa runsasta satoa pitkin kesää, kannattaa valita pienempiä, runsassatoisempia lajikkeita, kuten kirsikkatomaatteja. Pihvitomaattia voi joutua odottamaan syyssateisiin saakka, naurahtaa Vaha.

Tästä keväästä on muodostunut poikkeuksellisen hyvä salaojitusten tekoon. Osa urakoitsijoista on jo pelloilla. Pellot ovat tällä hetkellä sen verran kuivia, että ne kantavat urakointikoneita. Normaalisti salaojien teko käynnistyy vasta viljanpuintien jälkeen.

Tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaan pelloista noin 1500 hehtaaria kaipaa salaojitusta. Salaojitustarve tulee yleensä silloin kun tila hankkii tuotantoon lisämaata ja maapohja halutaan tuottavaksi. Salaojitus tasapainottaa myös maaperän kosteuden.

Aina on tekemistä, pelloista kolmasosalta puuttuvat salaojat

– Salaojitus on maatilan perusinvestointi, jotta saadaan maa tuottamaan. Lisäksi salaojien myötä saadaan noin kymmenen prosentin pinta-alakasvu yhdelle peltolohkolle, muistuttaa ProAgria Etelä-Pohjanmaan rakennusmestari Juha Laakso.

Maatalousvaltaisella Etelä-Pohjanmaalla peltoalasta kolmasosalla puuttuvat salaojat.

– Aina on tekemistä. Täällä Etelä-Pohjanmaaalla kaksi kolmasosaa on vasta salaojitettu eli vielä työmaata riittää, muistuttaa Laakso.

Maakunnassa laajamittaiset ojitustyöt aloitettiin Ilmajoen Alajoella jo 1700-luvun lopulla. Silloin Pohjanmaan rykmentin sotamiehet valjastettiin raivaustöihin. Tätä perua on muun muassa Alajoen peltoja halkovan suuren valtaojan nimi. Se on Sotaoja.

Ely-keskus toivoo kalastajia välttämään verkkokalastusta Kokemäenjoessa Harjavallan voimalaitoksen ja meren välillä. Syynä ovat kalanpoikasten istutukset.

Kokemäenjokeen istutetaan pääsiäisen jälkeisellä viikolla yli 100 000 meritaimenen ja merilohen poikasia. Tavoitteena on saada kalakannasta elinvoimaisempi.

2-vuotiaita meritaimenen poikasia istutetaan 31 000 kappaletta. Merilohen poikasia istutetaan 64 000 kaksivuotiasta ja 12 500 yksivuotiasta yksilöä.

Poikaset kuolevat verkkoihin

Suuri osa poikasista suuntaa heti istutuksen jälkeen Kokemänejoesta Itämerelle vaellukselle. Tavoitteena on, että poikaset leimaantuvat Kokemäenjokeen, jolloin ne palaisivat vaellukseltaan takaisin jokeen lisääntymään.

Kalastajia pyydetään välttämään verkkokalastusta joessa toukokuun puoliväliin asti, koska kalanpoikaset voi jäädä kiinni verkkoihin ja kuolla. Poikaset ovat vasta 11–22-senttisiä.

Jos kalanpoikasia kuitenkin jää kiinni, ely-keskus toivoo, että ne päästettäisiin vapauteen.

Kevät tuo kuhinaa Hanka-Taimenen kasvatusaltaisiin. Vanajan hautomolaitoksella mäti kuoriutuu ja Venekosken poikaslaitoksella parivuotiaat kalanpoikaset odottelevat kyytiä eteenpäin. Tänä vuonna tohina on aikaisen kevään vuoksi käynnistynyt jo muutamaa viikkoa tavallista aiemmin.

– Kevät on kalanpoikasten toimitussesonkia. Lähtölaukaus sille, että uudet ikäpolvet saadaan kasvuun ja tuotanto käyntiin, kertoo yrityksen biologi Yrjö Lankinen.

Yrityksen altaissa kasvavat lohen, kirjolohen, siian sekä meri- ja järvitaimenen poikaset. Hankasalmelaiskalat viedään pääosin istutuksiin sekä kalavesien kunnostuksiin, osa myös jatkokasvatukseen ruokakalatuotantoon.

Ympäristövaikutuksiin tartuttu

Viime vuosina kalankasvatuslaitoksissa on tehty runsaasti työtä ekotehokkuuden parantamiseksi ja ympäristökuormituksen vähentämiseksi.

– Kalanviljelyllä on ympäristövaikutuksia siinä missä muullakin ruoantuotannolla, mutta laitoksilla on tehty teknisiä toimenpiteitä jo 1990-luvulta lähtien. Paljon on tehty etenkin rehunkehitysrintamalla. Nykyrehu kuormittaa ympäristöä vähemmän ja kasvattaa kalaa paremmin, Lankinen sanoo.

– Samoin kalamateriaalin geneettinen valinta eli jalostus, auttaa kasvatustehokkuuden parantamisessa ja sitä myöten kuormituksen vähentämisessä.

Kalatase Suomelle negatiivinen

Tulostakin on saatu aikaan, sillä esimerkiksi luonnonsuojelujärjestö WWF on noteerannut alan toimet. Järjestö nosti maaliskuussa kasvatetun kotimaisen kirjolohen kalaoppaansa suositeltavien lajien listalle.

– Ala on ollut jonkin verran supistuva, etenkin tiukkojen ympäristölupaehtojen vuoksi, mutta uskotaan, että kasvun mahdollisuuksiakin on, Lankinen arvioi.

Lankinen huomauttaa, että kalatase on suomalaisten kannalta negatiivinen. Leijonanosa ruokapöytiin päätyvästä kalasta on norjalaista tuontilohta.

– Suomessa käytetään yli 40 miljoonaa kiloa lohikaloja kulutukseen vuodessa ja siitä vain vähän yli 10 miljoonaa kiloa, tänä vuonna taitaa olla noin 12 miljoonaa, tuotetaan Suomessa. Siihen pitäisi pyrkiä, että täällä pystyttäisiin kasvattamaan enemmän elintarvikekalaa. Sen kasvatusolosuhteet ovat kunnossa ja sillä on pieni hiilipyrstönjälki, Lankinen summaa.

Lämmin kevät on tuonut monet muuttolintulajit Suomeen tavanomaista aikaisemmin. Etelä-Karjalassa on jo nähty mm. västäräkkejä, haarapääskyjä ja pajulintuja. Määrät ovat kuitenkin vielä pieniä, eli afrikasta muuttavien lintulajien pääjoukot ovat vasta tulossa.

Osa linnuista on kuitenkin jo aloittanut pesinnän. Esimerkiksi monet lokkilajit ovat jo tehneet pesiä Parikkalan Siikalahdella ja Simpelejärvellä.

Kuivilla pelloilla ei ole ravintoa

Lämpimän ja kuivan kevään vuoksi monen pelloilla sijaitsevan bongauspaikan, kuten Konnunsuo Lappeenrannassa, lintumäärä saattaa jäädä hyvinkin alhaiseksi. Normaalisti tähän aikaan vuodesta pelloilla on kosteaa ja ne jopa tulvivat. Nyt, kun pelloilla on kuivaa, ei siellä ole myöskään ravintoa muuttomatkalla oleville linnuille.

– Jos on kuivaa, niin siellä ei ole ruokaa, eikä lintujen ole siis järkeä pysähtyä, sanoo hankekoordinaattori Timo Metsänen Bird Life Suomesta.

Monet pitkäikäiset linnut, kuten kurjet ja hanhet tuntevat perinteiset pysähdyspaikat ja jos ne on kuivia, ne lentävät ohi. Toisaalta suuria parvia voi nyt bongata aivan uusissa paikoissa levähtämässä, kun ne joutuvat etsimään vaihtoehtoisia levähdyspaikkoja kosteikoista tai järvien rannoilta.

Helsingin Meilahdessa Leo Reenpään asunnon kupeessa sähkömuuntajan takana odottaa lohduton näky. Maastoon on kipattu yksiön kokoisen asunnon verran huonekaluja.

– Kyllä tämä vähän vastuutonta on. Meitä on aika hyvin valistettu siitä, että missä näitä paikkoja on mihin tällaisia jätteitä voidaan jättää. Kyllä tämä suoraan sanoen aika kummallista on, Reenpää puistelee päätään.

"Ihan arkipäivää"

Yle Uutiset pyysi katsojia ilmoittamaan luvattomista kaatopaikoista. Ilmoituksia tuli kymmenittäin ympäri Uuttamaata. Ympäristövalvojaa tulos ei yllättä.

– Meille tulee ilmi vuosittain kymmeniä paljon tämän tyyppisiä asioita. Erilaiset metsään jätetyt jätteet ovat ihan arkipäivää meidän työssä, huokaa Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristövalvontapäällikkö Katariina Serenius.

Ilmaiset keräyspisteetkään eivät auta

Luvattomat kaatopaikat alkoivat yleistyä 1990-luvun loppupuolella, kun jätemaksut lähtivät nousuun ja virallisia kaatopaikkoja vähennettiin. Sereniuksen mukaan luvattomia kaatopaikkoja on nykyisin vähemmän kuin ennen, mutta ongelma on ja pysyy.

Sereniusta kummastuttaa etenkin elektroniikkajätteen heittäminen luontoon, koska ilmaisiakin romun vastaanottopisteitä olisi tarjolla.

– En kyllä tiedä minkä takia joku viitsii nähdä niin ison vaivan, että kuljettaa jätteen jonnekin salaa ja vaivihkaa, koska vastaanottopisteitäkin on olemassa, Serenius ihmettelee.

Maanomistaja tai kunta maksaa

Metsiin päätyvien jäteläjien siirto kaatopaikalle jää yleensä lopulta maanomistajan tai kunnan huoleksi, jos oikeaa roskaajaa ei saada kiinni. Keinot luvattomien kaatopaikkojen karsimiseen ovat vähäiset.

– Valistus ja se, että tiedotetaan, että yksittäiset ihmiset joutuvat maksamaan toisten kustannuksia tällä tavalla, Serenius sanoo.