Tampereen kaupunki aikoo perustaa luonnonsuojelualueen Pyhäjärven rannassa sijaitsevaan Villilänsaaren.

Suojelualueella halutaan säilyttää lahopuista lehtoa ja monipuolista eliömaailmaa. Ulkopuolelle jätetään esimerkiksi uimaranta ja sinne johtava tie sekä alueen asuntoalueet.

Alueella on monipuolinen linnusto. Siellä on tavattu muun muassa kultarinta, sirittäjä ja pikkutikka sekä valkoselkätikka. Myös liito-oravat ja lepakot viihtyvät Villilänsaaressa.

Tampereelta Nokian suuntaan johtavan moottoritien kupeessa sijaitseva alue saa jatkossa kehittyä luonnontilassa.

Tampereen ympäristö- ja rakennusjaosto päätti tiistain kokouksessaan esittää kaupunginhallitukselle, että Villilänsaaren luonnonsuojelualueelle haetaan Pirkanmaan ELY-keskuksen rauhoituspäätös.

Lapissa on jätetty toistaiseksi vain yksi poikkeuslupa, joka koskee taimenen pyyntiä. Luonnonsuojeluliiton mukaan ELY-keskuksiin olisi jätetty kymmeniä poikkeuslupahakemuksia alamitan laskemiseksi.

- Muita poikkeuslupia ei ole meille tullut, mutta asiasta on kyllä kyselty, sanoo kalatalousasiantuntija Jouni Hiltunen. Hänen mukaansa poikkeuslupa käsitellään lähiaikoina, sillä avovesiin pääsee Lapissa jo paikoin kalastamaan.

Muualla Pohjois-Suomessa taimenen alamitan laskemiseksi on jätetty kymmenkunta poikkeuslupahakemusta, mutta suurinta osaa ei ole ehditty vielä käsitellä.

Paikallinen ELY-keskus on myöntänyt Iijoelle poikkeusluvan, joka koskee rajattua koskialuetta Taivalkoskella. Tuolla alueella sallitaan rasvaeväleikattujen taimenten pyynti siten, että kalan alamitta on 50 senttimetriä.

Saaliiden pelätään vähenevän

Lapissa alamittaisen taimenen pyyntiin halutaan Kemijokisuulla, jossa poikkeuslupahakemuksen ovat tehneet vesialueen omistajat. Kemin kirkonkylän osakaskunta pelkää, että taimenta ei saada saaliiksi, jos alamitta pysyy 60 senttimetrissä.

- 60-senttinen taimen on niin iso, että saalismäärä pienenee nykyisestä, sanoo osakaskunnan puheenjohtaja Markku Sotisaari.

Uhanalaisen taimenen alamittaa nostettiin vuodenvaihteessa kalastusasetukseen tehdyllä muutoksella. Sen myötä neljän lohikalan alamitat nousivat.

Luonnonvesistä pyydetyn meritaimenen ja järvilohen alamitta on 60 senttimetriä, mutta Napapiirin pohjoispuolella saa pyytää taimenta, jonka alamitta on 50 senttimetriä.

Meritaimenen suojelua lisättiin Tornion-Muonionjoella ja sen edustan merialueella jo vuosi sitten, jolloin maa- ja metsätalousministeirö päätti, että kaikki saaliiksi saadut taimenet tulee vapauttaa. Määräys on voimassa myös tulevalla kalastuskaudella. 

Koivulle odotetaan runsasta kukintaa koko maahan, Metsäntutkimuslaitos (Metla) kertoo. Paikoitellen kukinta voi olla hyvin runsasta.

Runsaan kukinnan taustalla ovat viime kesän lämpimät ja aurinkoiset säät. Ne loivat erinomaiset edellytykset kukka-aiheiden syntymiselle.

Viimevuotisen ennätyksellisen heikon kukinnan myötä puiden energiavarastot ovat myös täydentyneet. Se on osaltaan mahdollistanut tämän kevään suuret norkkomäärät.

Metlan mukaan kotimaiset koivut aloittavat kukinnan tavallisesti toukokuun alussa. Huhtikuussa esiintyvä koivun siitepöly kulkeutuu Suomeen Baltiasta ja Venäjältä.

Silmälläpidettäväksi luokitellun metsäpeuran rotupuhtautta pyritään vaalimaan Kainuussa peuraesteillä.

Peuraesteaidan rakentaminen aloitettiin vuonna 1994. Kokonaisuudessaan se saatiin pystyyn kolmen vuoden aikana. Nykyään aidassa on myös peuraestesiltoja parantamassa aidan toimivuutta.

– Aidalla on pituutta 87 kilometriä. Se alkaa valtakunnan rajalta ja jatkuu 5-tielle saakka, kertoo itsekin aitaa rakentamassa ollut Suomen riistakeskuksen kenttämestari (evp.) Kauko Kilpeläinen Kuhmosta.

Toimiva, mutta ei aukoton

Pieni ja siro porovaadin innostuu helposti poroa kookkaammasta metsäpeurahirvaasta ja päinvastoin. Lähes aina risteymä tapahtuukin juuri peurahirvaan ja porovaatimen kesken.

– Peuraesteet eivät toimi sataprosenttisesti. Peuraestesillan liukkaat metalliputket, ja niiden väleistä näkyvä pudotus pelottavat sekä poroja että peuroja, mutta talvella silta menee välillä lumesta tukkoon ja eläimet pääsevät siitä liikkumaan, Kilpeläinen kertoo.

Paitsi metsäpeuran rotupuhtaudelle poron ja peuran risteytymisestä on harmia porotaloudelle. Poron ja peuran risteytystä on vaikea hallita, sillä se perii peuran villiyden.

– Kun valtahirvas pääsee poronhoitoalueelle ja astuu porovaatimen, ne saavat poroa villimmän vasan. Peura porojen joukossa villitsee koko porukan, ja niitä on vaikea käsitellä, Kilpeläinen selvittää. Kilpeläinen kertoo myös, että viime syksystä lähtien poroja on kulkenut poronhoitoalueelta Venäjän puolelle, josta ne rajaa myötäillen ovat ajautuneet viimein peurojen matkassa Kuhmoon.

– Täällä on tällä hetkellä yksittäisiä poroja useasta paliskunnasta, pohjoisimmat Hossasta saakka, Kilpeläinen selittää.

Este ansanakin

Poroja kulkeutuu Kilpeläisen mukaan kuitenkin hyvin vähän metsäpeuran asuinalueille, mutta rohkeampia peuroja livahtaa poronhoitoalueille aika ajoin. Peurahirvas pitää poroa kookkaampana myös hyvin puolensa aidan toisella puolella.

Vaikka peuraesteitä tarvitaankin erottamaan muuten kiihkeään suhteeseen pyrkivät porot ja peurat, on peuraesteistä toisinaan koitunut haittaa muille eläimille. Esimerkiksi hirviä on juuttunut jaloista kiinni siltoihin ja sarvistaan aitaan.

– Sellaisia tilanteita on ollut, että hirvi on laukannut paniikissa peuraesteelle koiran tai suden ajamana ja jäänyt jumiin. Joskus hirviurokset ovat ottaneet toisistaan mittaan myös aidan läpi ja sotkeutuneet siihen. Silloin ollaan jouduttu sahaamaan sarviakin, jotta eläimet on saatu vapautettua, Kilpeläinen. 

Toisinaan peuraesteelle jumiin jäänyt eläin toki on menehtynytkin, kun apuun ei ole ajoissa ennätetty.

Peurat jäi laskematta

Metsäpeuroja ei päästy tänä talvena lumen vähyyden vuoksi laskemaan. Viime vuonna niitä oli Kainuussa noin 800. Pitkään metsäpeuroja seurannut Suomen riistakeskuksen evp kenttämestari Kauko Kilpeläinen arvelee, että suuria muutoksia metsäpeurakannassa ei edellisen laskennan jälkeen ole tapahtunut.

– Viime kesä oli poikkeuksellisen hyvä vasakesä ja vasat säilyivät, joten uskoisin, että kanta ei ainakaan ole pienentynyt, sanoo Kauko Kilpeläinen.

Metsäpeuroja verottavat suurpetojen lisäksi liikenneonnettomuudet ja hukkumiset.

– Kainuun suurpetokanta on maamme suurin. Karhut ja sudet ottavat osansa peurakannasta aina. Toistakymmentä peuraa menehtyy vuosittain autojen alle ja joitain hukkuu. Vuonna 2010 laskettiin, että peuroja kuoli yhteensä 60. Se on melkoinen määrä, Kilpeläinen kertoo.

Salametsästystäkin tapahtuu, mutta Kilpeläisen mukaan niin harvoin, että sillä ei peurakannalle ole suurta merkitystä.

Innostus metsäpeurojen seurantaan kulkee isältä pojalle

Kauko Kilpeläinen ei seuraa metsäpeuroja enää työkseen, mutta evp kenttämestarin jalanjälkiä käy nykyään hänen poikansa, kenttämestari Pekka Kilpeläinen. Molemmat uskovat, että vähälukuiseksi käynyt metsäpeura kuuluu Kainuun metsiin.

– Metsäpeura on tavallaan Kuhmon symboli. Kuhmohan tunnetaan kamarimusiikista ja metsäpeurasta, Kilpeläiset muistuttavat.

Pirkanmaan käräjäoikeus käsitteli keskiviikkona vuosi sitten Nekalassa tapahtunutta siilin yliajoa. Taksinkuljettajan epäillään ajaneen tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta siilin päälle sillä seurauksella, että siili kuoli.

Auton kuljettajalle vaaditaan sakkorangaistusta. Tapaus on erittäin harvinainen, sanoo päivystävä syyttäjä Antti Virtanen.

– Olen tehnyt näitä töitä lähes parikymmentä vuotta enkä ole vastaavaan törmännyt. Yleensä käräjille päätyvät sellaiset tapaukset, joissa eläimen yliajon lisäksi on ollut jonkin sortin kolarointia, Virtanen kertoi.

– Toisaalta, kun joku epäilee luonnonsuojelurikosta ja ilmoittaa siitä poliisille, se myös tutkitaan. Käräjille mennään jos syytekynnys ylitttyy.

Siili on luonnonsuojelulaissa rauhoitetuksi määrätty eläin.

Kun pelastuslaitoksen yksikkö saapui Tampereen Laukontorille, joutuivat palomiehet myöntämään, että nuori aikuinen mäyrähän se peloissaan porttikongissa piilotteli.

Päivystävä paloesimies Ville Varjoranta kertoo, että mäyrää yritettiin ensin ottaa kiinni haavilla. Veijari luikahti karkuun ja lähti Laukontorilta kohti Hämeenkatua, mutta livahtikin piiloon läheisen liikkeen tuulikaappiin.

Palomiehet pistivät oven kiinni ja kehottivat myös liikkeen myyjää pysymään sisällä, jotta mäyrä ei pujahda sisään liikkeeseen.

Varjoranta kertoo, että apua mäyrän kiinniottamisessa kysyttiin myös Särkänniemestä. Sieltä olisi saatu metallinen häkki, johon mäyrä olisi voitu pyydystää.

– Häkin saaminen olisi vienyt liikaa aikaa, joten päätimme pyydystää mäyrän kahteen muovilaatikkoon.

Laatikot sidottiin kiinni nippusiteillä.

Sitten mäyräpakettia lähdettiin kuljettamaan metsään Kauppiin, jossa mäyrä vapautettiin. Pirkanmaan pelastuslaitoksen video mäyrän vapauttamisesta löytyy täältä.

Mäyrä katseli hetken ympärilleen, loikkasi sitten iloisesti laatikosta polulle ja polkua pitkin metsän kätköihin.

– Tämä oli poikkeuksellinen tapaus. Kukaan pelastuslaitoksella ei muista, että olisi koskaan pelastanut mäyrää kaupungista. Lintuja ja matelijoita kyllä on ollut, nauraa Varjoranta harvinaiselle keikalle.

Monet suomalaiset kotipuutarhurit ovat tavanneet hakea Virosta edullisia taimia pihaansa.

Puutarhaneuvos  Marketta Uosukainen muistuttaa, että ennen kuin lähtee Viroon ostosreissulle, on syytä käydä tarkistamassa mahdolliset tuontirajoitukset Eviran sivuilta.

Esimerkiksi omenapuun taimia ei Suomeen saa tuoda.

- Virosta on löydetty tulipoltetta, joka on omenapuille äärimmäisen vaarallinen bakteeritauti, Uosukainen kertoo.

Koska tulipolte on moni-isäntäinen, niin myöskään muita isäntäkasveja ei saa tuoda Suomeen.

- Sellaisia ovat aivan erityisesti päärynä, aroniat ja tuomipihlajat. Niitä ei missään nimessä saa tuoda Virosta Suomeen.

Uosukainen painottaa, että tuontirajoitukset eivät koske pelkästään ammattiviljelijöitä vaan ihan jokaista puutarhaharrastajaa.

- On nolo tilanne, jos tauti lähtee leviämään. Kaikilta naapureiltakin pitää sitten kaataa kaikki omenapuut ja näitä isäntäkasveja pois pihoilta. Vihamiehiä sillä saa kyllä sitten ihan varmasti itselleen.

Pähkinäpensas voi pelastaa punkeilta

Tulipoltteen lisäksi omenasatoa uhkaa lisäversoisuustauti. Se heikentää sadon laatua ja voi aiheuttaa isoja rahallisia tappioita.

Tautia on tavattu laajalti Euroopassa ja Suomeenkin se on levinnyt omenanlehtikemppien välityksellä.

-Nämä pienet siivekkäät leijailevat tuulten mukana helposti meillekin. Ainakin Ahvenanmaan omenatarhoissa tautia on jo ollut, Uosukainen tietää.

Tulipoltteelle tai lisäversoisuustaudille ei torjuntakeinoa ole, mutta joitakin muita tauteja voi yrittää torjua istuttamalla pähkinäpensas omenapuiden sekaan tai ympärille.

-Pähkinäpensaassa asuu petopunkkeja, jotka syövät pienempiä omenapuun hedelmäpuupunkkeja. Näin kauhun tasapaino säilyy. Ja kaiken lisäksi pähkinäpensas on todella kaunis pensas.

Ylä-Savossa sijaitsevan Laakajärven syvänteiden vedenlaatu on heikentynyt merkittävästi. Pohjois-Savon ely-keskuksen mukaan pahin tilanne on Laakajärven pohjoisosassa ja järven pohjasyvänteissä, joissa on viime kuussa mitattu suurimpia sulfaatti- ja metallipitoisuuksia vuoden 2012 jälkeen. Mangaanipitoisuus on niin korkea, että se voi olla myrkyllinen joillekin eliöille.

Pohjois-Savon ELY-keskuksen limnologi Taina Hammarin mukaan ilmiö liittyy Talvivaaran nikkelikaivoksen aiheuttamaan kuormitukseen.

- Muutos näkyy sulfaattipitoisuudessa ja nikkelissä, sinkissä, natriumissa, mangaanissa ja kalsiumissa. Ne ovat sellaisia muuttujia, jotka liittyvät (Talvivaaran) kuormitukseen. Yleensäkin talviaikaan jätevesi on raskaampaa ja se painuu syvemmälle veteen.

Pintavesissä tilanne on täysin päinvastainen: Laakajärven päällysveden laatu on nyt parempi kuin koko sinä aikana, kun Talvivaaran kaivos on kuormittanut vesistöä. Sulfaatti- ja metallipitoisuudet Laakajärven eteläosissa ovat pienentyneet.

Kaivosyhtiö Talvivaaran jätevuodot ovat kuormittaneet toistuvasti kaivosalueen eteläpuolella, Vuoksen vesistön suunnassa, sijaitsevaa Laakajärveä.

Vesistöreitin alemmissa järvissä, Kiltuanjärvellä ja Syvärillä, veden laatu on parantunut. Molemmissa järvissä maaliskuun 2014 lopulla tehdyissä mittauksissa sulfaattipitoisuus on puolittunut vuodesta 2012.

Pirkanmaan käräjäoikeus määräsi keskiviikkona sakkoa siilin yliajosta. Teko tapahtui vuosi sitten Tamperen Nekalassa. Siili on luonnonsuojelulaissa rauhoitettu eläin.

Luonnonsuojelurikoksesta annettu tuomio on suuruudeltaan kaksikymmentä päiväsakkoa. Taksinkuljettaja joutuu siis maksamaan siilin yliajosta 400 euroa.

Päivystävän syyttäjän Antti Virtasen mukaan keskiviikkona oikeudessa käsitelty juttu on erittäin harvinainen. Yleensä käräjille päädytään, kun eläimen yliajon lisäksi on ollut jonkin sortin kolarointia.

Noin kaksi miljoonaa matkustajaa vaihtaa konetta Euroopan ja Aasian välisessä liikenteessä Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosittain.

Lentokenttä jää heidän ainoaksi muistikuvakseen Suomesta, joten portille 32 pystytettiin huhtikuun alussa Suomen luontoa kuvaava Luonnos-näyttely.

- Jos kiinalainen matkustaja lähtee ensimmäistä kertaa Eurooppaan ja lentää Helsingin kautta, niin käytännössä hän on täällä vain lentoasemalla. Haltian näyttely saa aikaan positiivisen muistijäljen tälle matkustajalle, että hän seuraavallakin kerralla toivottavasti matkustaa Helsingin kautta ja haluaa ehkä pysähtyäkin täällä, kertoo Finavian lentoasemajohtaja Ville Haapasaari.

Luontoa ei markkinoida tarpeeksi

Luonnos-näyttely tuli tutuksi sadalletuhannelle kävijälle Espoossa sijaitsevassa Luontokeskus Haltiassa. Kun näyttely purettiin sieltä maaliskuussa, sille keksittiin uutta käyttöä lentoasemalla.

Näyttävät valokuvat Lapin maisemista tuovat Helsinki-Vantaan lentoasemalle laajan perspektiivin Suomen luonnosta, jota voitaisiin markkinoida nykyistä paremmin.

- Luonto on suurin syy matkustaa Suomeen, olipa kyse vaikka kokousmatkailijoista, niin he haluavat kokea ja nähdä luontoa, sanoo Suomen luontokeskus Haltian johtaja Timo Kukko.

Luonto ilmenee käyttöesineissä

Näyttely heijastaa suomalaisen luonnon suhdetta muotoiluun. Luonto ilmenee erilaisten käyttöesineiden, kuten astioiden, puukkojen ja korujen muodossa.

Kukko näkee monia viitteitä luontoon, kun hän katselee hopeakoruja.

- Tässä on pohjoisen valo, eläimiä, kasvin osia. Luonto on tärkeä muotoilun ja korutuotteiden innoittaja. Se on ollut sitä jo Tapio Wirkkalalle, jonka töissä näkyy jää tai revontulet ihan samalla tavalla kuin näissä nykymuotoilijoiden töissä.

Luonto on ehtymätön lähde myös uusille muotoilijoille, jotka ovat saaneet töitään esille näyttelyssä.

Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa muotoilijaksi opiskeleva Pasi Pietari Hornamo sai idean hopeakorumalliinsa Lapin matkalta.

- Samoillessani Lapissa melkein kompastuin näihin ideoihin eli kompastuin torvijäkälään. Siitä minä inspiroiduin eli torvijäkälästä tein hopeakorun.

Hyötykasviyhdistyksen Oulun alajaoston puheenjohtaja Tanja Ijäksen kodin pihamaalla olevalla verstaalla vihertää jo. Sadat pienet taimet ovat puskemassa päätään mullan pinnalle.

- Tällä hetkellä on kylvetty vasta tomaatti, chili ja rosmariini, jotka tarvitsee kylvää tosi aikaisin, kertoo Tanja Ijäs.

Seuraavaksi listalla ovat basilika ja kaalit. Viimeisimpänä Ijäs kylvää kurkut, avomaankurkut ja kesäkurpitsan.

- Tämä verstas on lottovoitto tällaiselle hörhölle. Täällä saa rauhassa sotkea, eikä ole keittiönpöydät täynnä ruukkuja. On sekin nähty entisessä kodissa, Ijäs nauraa.

Siemenluettelosta löytyy innoitusta

Hyötykasviyhdistyksen alajaosto on toiminut Oulussa puolitoista vuotta. Yksi valtakunnallisen yhdistyksen tunnetuimmista tuotteista on siemenluettelo, joka on kulunut myös Tanja Ijäksen käsissä jo tammikuusta lähtien.

- Tämän kanssa ehtii monet aamukahvit juoda ja miettiä mitä ihanaa me ensi kesänä syötäisiin.

Uusia mielenkiintoisia löytöjä tulevalle kesällekin on jo tehty.

- Sitruuna- ja viidakkokurkku sekä vaaleanpunainen perunalajikekin olisi kiva kokeilla, että syövätkö kaverit meillä enää sen jälkeen perunasalaattia.

Kasviholistin taival kulki koristekasveista hyötytarhaan

Tanja Ijäs teki omassa elämässään täyskäännöksen, kun pitkä työrupeama hoitoalalla vaihtui puutarhurin työhön. Kasvit ovat kiinnostaneet aina ja kasviholistiksi itseään kutsuvalla naisella on pihallaan noin 500 koristekasvin kokoelma.

Sitten alkoivat kiinnostaa hyötykasvit ja hän päätti opiskella alaa Haapavedellä.

- Sairaanhoitajaksi valmistuin 1994 ja puutarhuriksi 2012. Hoitoalalle voin palata myöhemmin, mutta tällä hetkellä piha ja luonto vetävät niin, että en ole päivääkään katunut. 

Ensi kesänä Ijäs viljelee kasveja kolmen hehtaarin alueella ja kasvihuoneessa. Verstas muuttuu kesän ajaksi pieneksi tilamyymäläksi.

Roisimmanpuoleinen chili itää jo

Huomio kiinnittyy lopuksi Tanja Ijäksen verstaan pöydännurkalla olevaan siemenpussiin. Kuva tuo mieleen jotain muuta kuin chilipippurin, mutta lajikkeen nimi on kerrankin osuva. Tuttava toi tuliaisia Espanjasta.

- Täysi nauru minulta pääsi, kun tämän pussin näin. Lajike on Penis pepper ja jokainen voi mielessään kuvitella miltä se näyttää.

Lajikkeen mausta ei vielä tiedä, mutta oiva keskustelunaihe se on tulevalle suvelle.

- Se on aika voimakas laji. En vielä ole maistanut, mutta ensi kesänä nähdään. On ne ainakin nyt itäneet, Ijäs virnistää.

Metsähallituksen ympäristöseurannan mukaan metsätalous on säilyttänyt hyvin luontokohteita, kuten puronvarsia ja lehtoja. Sen sijaan riista voitaisiin ottaa metsätaloudessa huomioon paremmin.

Riistatiheikköjen määrä on lisääntynyt, mutta ympäristöseurannan mukaan määrä voisi olla vielä suurempi. Metsähallitus on tehnyt ympäristöseurantoja vuodesta 1994.

Siimat ja koukut aiheuttavat suurta vaaraa eläimille. Lintutieteellinen yhdistys saa säännöllisesti tietoja linnuista, joiden jalkoihin, kaulaan tai nokkaan on takertunut siimoja tai koukkuja. Jalan ympärille pahasti kietoutunut siima katkaisee jalan kokonaan. Nokkaan tai kurkkuun takertunut koukku puolestaan estää lintua saamasta ravintoa.

Myös muita kalastusvälineitä tulee säilyttää huolella, muistuttaa Pirkanmaan Lintutieteellinen yhdistys. Esimerkiksi katiskat ovat kuivalla maalla tehokkaita lintupyydyksiä.

Siimoihin ja koukkuihin tarttuneet linnut ovat jokavuotinen ilmiö. Lintuharrastajat haluaisivat lisää valistusta, koska suurin osa siimoja ja koukkujen hylkäämisestä maastoon johtuu välinpitämättömyydestä tai tietämättömyydesta.

Katse kääntyy kalastusyhdistyksiin, jotta asiaan puututtaisiin tehokkaasti ja näkyvästi. Vastuuntuntoinen käyttäytyminen vähentäisi myös pelastuslaitoksen työtä, muistuttaa Pirkanaan lintutieteellinen yhdistys kannanotossaan.

Tietoa kerätään myös siitä, kuinka paljon poroja pedot tappavat ja mikä on porojen kunto paliskunnissa, joissa ahmavahinkoja tapahtuu eniten.

Aineistoa vahingoista keräävät RKTL:n edustajien lisäksi riistanhoitoyhdistyksen henkilöt.

Maastosta kerätään myös ahmojen ulostenäytteitä DNA-määritystä varten. Tarkoituksena on saada tietoa ahmojen määrästä.

Petojen aiheuttamat porovahingot ovat lisääntynyt viime vuosina koko poronhoitoalueella. Ahojen osuus kaikista suurpetojen aiheuttamista porovahingoista oli viime vuonna liki 70 prosenttia.

Porvoossa bongattiin torstaina aamupäivällä harvinainen vieras, kun hylje ui kaupungin keskustassa sijaitsevan Aleksanterinkadun sillan kyljessä.

Vieraalla ei tuntunut olevan kiire minnekään, vaan se pulahteli välillä Porvoonjoen pinnan alle sukeltamaan.

Hylkeen havaitsi Yle Östnylandin toimitus.

- Tähän asti koko maailmassa on havaittu noin asteen lämpeneminen ja meillä Suomessa puolentoista asteen. Odotetaan, että jos päästökehitys jatkuu entisellään, niin vuosisadan lopussa maailma olisi noin neljä astetta lämpimämpi kuin tähän mennessä. Suomi olisi noin kuusi astetta lämpimämpi. Talvikaudella voitaisiin nähdä kymmenen asteen nousu ja kesäkaudella vähäisempi lukema, sanoo Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.

Lukemat perustuvat syyskuussa julkistettuun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n arviointiraportin ensimmäiseen osaan, jota suomalaistutkijat ovat olleet mukana tekemässä. Vaikka päästöt saataisiin nopeaan laskuun vuoden 2020 tienoilla, nousee lämpötila raportin mukaan silti asteen.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Suomessa esiintyisi entistä enemmän helleaaltoja. Taalaksen mukaan kesän 2010 kaltaiset helteet voisivat toistua 2050-luvulla kymmenen vuoden välein, 2100-luvulla jo viiden vuoden välein. Sademäärät lisääntyisivät, sillä sadetta saataisiin kerralla enemmän kuin ennen. Mennyt talvi toimisi esimerkkinä talvista 2050-luvulta eteenpäin.

- Suomessa metsien kasvu hyötyy kasvusta ja maatalouskausi pitenee. Vesivoimaa saadaan enemmän käyttöön ja lämmityskustannukset pienenevät. On myös biologisia muutoksia, esimerkiksi saimaannorpan menestyminen tulee olemaan vaikeampaa. Menneen talven kaltaisissa olosuhteissa norpan pesiminen on riskaabelia hommaa, Taalas sanoo.

Sen sijaan laskentamallit eivät osoita, että myrskyt olisivat lisääntymässä. Helleaallot tuovat kuitenkin mukanaan rajuilmoja, jotka katkovat puita ja niiden mukana sähkölinjoja.

Pohjanlahden rannikolla meriveden pinta jatkaa laskuaan

Uusien tutkimustulosten mukaan yli 90 prosenttia lisääntyneestä lämpöenergiasta on varastoitunut meriin. Näin ollen suurin syy meriveden pinnan kohoamiseen ei ole jäätiköiden sulaminen vaan veden lämpölaajeneminen.

Pohjanlahden rannalla maanpinta kohoaa edelleen jääkauden seurauksena, ja tutkijat arvioivat, että länsirannikolla meriveden pinta laskee 40 senttimetriä vuosisadan loppuun mennessä. Etelärannikolla sen sijaan arvioidaan merenpinnan nousevan 40 senttimetriä nykyisestä.

- Valtamerillä odotetaan, että meriveden pinnan nousu tulee olemaan metrin luokkaa, mikä on merkittävä asia alaville maille, kuten Bangladshille ja Hollannille tai suurille kaupungeille kuten New Yorkille. Nousu pahentaa merivesitulvia, joita tulee esimerkiksi myrskytilanteissa.

Ilmastomuutoksen kielteiset vaikutukset heijastuvat myös Suomeen

Taalas on kehityksestä huolissaan. Ilmaston lämpeneminen tulee heikentämään maapallon ravinnontuotantokykyä. Samanaikaisesti väkimäärä kasvaa ja keskiluokkamisen myötä väestön ruokailutottumukset muuttuvat lihansyönnin suuntaan. Vesivarat hupenevat keskeisillä alueilla.

- Matalilla leveysasteilla, esimerkiksi Välimeren alueella, tapahtuu sekä kuivumista että lämpötilan nousua. Maatalouden tilanne muuttuu hankalaksi ja ihmisten elinolosuhteet tukaliksi. Näin on myös Afrikassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Australiassa, jos tätä muutosta ei pystytä torjumaan.

Jos Suomi olisi muusta maailmasta erillinen saareke, maata voitaisiin Taalaksen mukaan pitää ilmastomuutoksen voittajana.

- Nykyisin me ollaan sekä ravinnontuotantojärjestelmässä että taloudessa sidoksissa koko maailman talouteen. Kaiken kaikkiaan, koko maailmassa, vaikutus tulee olemaan kielteinen.

Happamuusongelmista väitelleen filosofian tohtori Janne Toivasen mukaan ojitustavan valinta helpottaisi happamien sulfaattimaiden ongelmia. Toivasen mukaan Turun ja Oulun välisellä rannikolla on metallipäästöjen vuoksi jo monta niin sanottua kuollutta jokea, joissa ei ole esiintynyt kaloja neljäänkymmeneen vuoteen.

– Nyt meneillään on muutama projekti, jossa käytetään niin sanottua säätösalaojitusta. Siinä maanviljelijä voi itse säätää salaojituksen ojitussyvyyttä. Tällöin voidaan välttää se, että pohjaveden pinta laskee kesällä liian alas, Toivanen selventää.

Toivanen muistuttaa, että happamat sulfaattimaat ovat sinänsä arvokas resurssi. Ne ovat Suomen tuottavimpia maanviljelysmaita, kunhan viljelijä kalkitsee maan.

– Tärkeää olisi vähentää ongelmia, mutta maankäyttöä ei saisi rajoittaa.

"Kymmenen kertaa enemmän metalleja kuin Talvivaaran tapauksessa"

Happamien sulfaattimaiden raskasmetallipäästöt ovat vaikeuttaneet kalojen lisääntymistä ja aiheuttaneet kalakuolemia esimerkiksi Luodon-Öjanjärvellä Pohjanmaalla. Esimerkiksi mateen poikasia ei ole ollut happamuuden takia parina kesänä lainkaan.

– Kalakuolemien takana on varsinkin alumiini, Toivanen sanoo.

Hänen mukaansa alueelle ei pitäisi enää luoda uusia sulfaattimaita.

– Joka vuosi Luodon-Öjanjärveen huuhtoutuu purojen ja jokien kautta karkeasti sanottuna vähintään kymmenen kertaa enemmän metalleja kuin Talvivaara-tapauksen yhteydessä. Tätä on jatkunut noin neljäkymmentä vuotta. Tämä ei ole vain kyseisen järven ongelma, vaan tilanne on tavallinen Turun ja Oulun välisellä rannikolla, Toivanen sanoo.

Metallit tulevat happamista sulfaattimaista, jotka ovat tavallisia Pohjanmaan jokilaaksoissa. Alun perin ne ovat olleet vanhaa merenpohjaa.

– Ne ovat hapettuneet maan kohoamisen ja varsinkin maankäytön vuoksi. Maaperän pH-arvo on laskenut, minkä vuoksi metallit ovat liuenneet ja huuhtoutuneet vesistöihin.

Filosofian tohtori Janne Toivonen on väitellyt happamien sulfaattimaiden ympäristövaikutuksista Kovjoen, Purmonjoen, Kruunupyynjoen ja Ähtävänjoen alueella.

Jokien virtaamat ovat ajankohtaan nähden paikoin jopa ennätyksellisen pieniä tällä hetkellä. Esimerkiksi Lapuanjoessa Liinamaan kohdalla ei ole virrannut yhtä vähän vettä huhtikuussa kertaakaan sinä aikana, kun virtaamia on mitattu. Mittauksia on tehty 40 vuotta, joten edellisestä vähävetisestä keväästä voi olla huomattavasti pidempikin aika.

Vähälumisen talven jälkeen myöskään säännösteltyjä järviä ei tänä keväänä lasketa yhtä alas kuin yleensä keväällä, jotta niiden pinnat nousisivat normaaliin kesäkorkeuteen ajoissa.

Lappajärven pinta on nyt 50 senttiä normaalia korkeammalla, mutta sen arvioidaan laskevan tavanomaiselle kesäkorkeudelle toukokuun alussa. Näin kertoo Tulvakeskus, joka on Ilmatieteenlaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteinen palvelu.

Pelastusviranomaiset ovat saaneet Siikaisissa riehuneen metsä- ja maastopalon hallintaan. Paloalue on levinnyt 15 hehtaarin kokoiseksi ja sammutustyöt jatkuvat edelleen.

Paikalla on useita sammutusyksiköitä lähialueilta. Myös helikopteri hälytettiin Siikaisiin Turusta.

Autojen polttoainetalous on parantunut YK:n ennusteita nopeammin. Asia käy ilmi YK:n alaisen Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:nraporttiluonnoksesta, jonka on saanut haltuunsa Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Kun autot kuluttavat vähemmän polttoainetta, aiheuttavat ne myös vähemmän ilmaston lämpenemistä kiihdyttäviä päästöjä.

Autojen teknologia on kehittynyt lukuisilla tavoilla, mistä IPCC antaa kiitosta autoteollisuudelle. Nopeaa kehitystä on tapahtunut mm. renkaissa, voiteluöljyissä, aerodynamiikassa ja autojen käyttämän elektroniikan sähkönkulutuksessa. Autot ovat myös keventyneet huomattavasti.

Esimerkiksi Britanniassa uusien autojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö on laskenut 130 grammaan kilometriä kohti. Britannia on siis päässyt EU:n päästöjenrajoitustavoitteeseen kaksi vuotta ennen tavoiteaikataulua, vuotta 2015. Tosin teknologian parantumisen ohella tavoitteen täyttymiseen ovat vaikuttaneet myös talouslama ja polttoaineen hinnan nousu.

Teknologian kehittymistä on kiittäminen etenkin suurten autojen päästöjen vähenemisestä. Päästömäärä on pudonnut keskimäärin 285 grammasta kilometrillä alle 200 grammaan, eli noin 30 prosenttia, kertoo Astonin yliopiston liikenteen ympäristövaikutuksiin erikoistunut professori Julia King.

Liikenteen lisääntyminen voi viedä hyödyt

Autokohtainen päästömäärän väheneminen on hyvä asia, mutta edistys saattaa hukkua autojen määrän valtavaan lisääntymiseen, IPCC varoittaa.

Varsinkin kehittyvissä talouksissa niin kaupunkien, kuin myös liikenteen kasvu on hyvin nopeaa. IPCC:n tutkijat pitävät todennäköisenä, etteivät näiden maiden päättäjät kykene suunnittelemaan tulevia suurkaupunkeja ilman, että niiden asukkaat ovat riippuvaisia autoista. Tämä johtaa merkittävään päästö- ja saasteongelmaan.

Tällä hetkellä liikenne tuottaa 23 prosenttia energiankäyttöön liittyvistä hiilidioksidipäästöistä, mutta osuus on kasvussa.

IPCC pitää tärkeänä, että hallitukset puuttuvat voimakkain, peräti aggressiivisin ottein liikenteen määrään. Tämä tarkoittaa julkisen liikenteen kehittämistä, autoilijoiden verottamista ja kaupunkien suunnittelemista jalankulkuun ja pyöräilyyn sopiviksi.

Myös ihmisten käyttäytymisen on muututtava  siten, että autolla ajamista vältetään. Tähän mainitaan keinona mm. ostosten tekeminen internetistä kauppamatkojen sijaan.