Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt luvan poiketa tekojärvien säännöstelyluvasta Kalajoella. Talvi on ollut tavallista kuivempi ja lämpimämpi eikä maastossa ole juuri lunta. Jos vettä juoksutettaisiin luparajojen mukaan, Korpisen, Iso-Juurikan ja Hautaperän tekojärvien pinnat jäisivät kesällä keskimääräistä matalammalle.

Avin mukaan vedenpinnan laskeminen haittaisi muun muassa järvien virkistyskäyttöä ja kaloja. Iso-Juurikan, Korpisen ja Hautaperän tekojärvillä on paljon loma-asutusta ja virkistyskäyttöä.

Avin mukaan esitetyn mukainen säännöstely ei aiheuta haittaa sähköntuotannolle, koska menettely ei lisää ohijuoksutusten tarvetta.

Myös esimerkiksi Perhonjoen tekojärvistä on tehty jo aiemmin samanlainen, harvinainen päätös vähälumisen talven vuoksi. Avi on myöntänyt luvan poikkeamiseen Vissaveden, Venetjoen ja Patanan tekojärvien kevätsäännöstelyluvasta.

Tavallisesti Pyynikin rannasta Jalkasaaresta Pyhäjärvelle tähyilevät lintuharrastajat voivat huhtikuun alussa nähdä tuhansia lintuja. Jäänreunalla yöpyvät niin nauru-, harmaa-, selkä-, kala- kuin merilokitkin.

Tänä vuonna jäänreuna on karannut Viikinsaaren taakse, joten lokkien havaitseminen Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen tiistaisessa Lokki-iltamat-tapahtumassa voi olla hankalampaa kuin normaalina keväänä.

Lauha talvi tarkoitti lokkien osalta sitä, että kaikki eivät lähteneet kovin kauas muuttomatkalle. Osa lokeista vietti talvea myös Tampereen ympäristössä. Tammikuun pakkaset verottivat lokkimassaa, mutta täydennystä alkoi tulla joukkoihin jo hyvin varhain, kertoo lintuharrastaja Olavi Kalkko.

Kalkon mukaan Viinikanlahti on Suomessa ainutlaatuinen lokkien kokoontumispaikka, johon kerääntyy parhaimmillaan parikymmentätuhatta yöpyvää lintua, joskus tuhansia enemmän.

– Ne tulevat tähän illalla ja aamulla lähtevät ruokailemaan. Kevään edistyessä sakki vaihtuu. Jotkut lähtevät edelleen pesimäpaikoille isoille selille pitkin Näsijärveä ja Längelmävettä, kun osa vasta muuttaa, Kalkko tietää.

Lintuharrastajan kannalta lauha talvi on hankala, koska linnut levittäytyvät laajalle alueelle. Olisi paljon helpompaa tehdä havaintoja, jos olisi lunta ja muuttolinnut kokoontuisivat pälvipaikoille etsimään ruokaa, Kalkko muistuttaa.

Suuret kurkiparvet voivat tulla jo viikonloppuna

Muuttolintuja on kaikesta huolimatta havaittu jo Pirkanmaallakin, kuten västäräkkejä, peippoja, joutsenia, töyhtöhyyppiä ja kumppaneita.

– Sastamalan puolessahan töyhtöhyyppiä on ollut ihan hurjia määriä pelloilla. Siihen keräännytään ja sitten jatketaan matkaa. Ja hanhimuutto on ollut Huittisten puolella aika mahtavaa, kehuu Kalkko satojen hanhien parvia.

Kaulushaikaroitakin on tavattu Pirkanmaalla, ainakin Vesilahdessa, Akaassa, Sastamalassa ja Lempäälässä. Kaulushaikara ei ole enää tavaton näky Pirkanmaalla.

– Noin 40 vuotta sitten kaulushaikara oli paljon harvinaisempi kuin tänä päivänä. Nyt joka paikassa, jossa on kunnon ruovikko, siellä on kaulushaikarakin. Ei se enää mikään harvinaisuus ole. Ei tarvitse mennä kauas Tampereen kaupunkialueelta, kun kuulee hyvästä ruovikosta kaulushaikaran puhalluksen, viittaa Olavi Kalkko kesäiltoihin.

Pesivien kurkien etujoukko saapuu Suomeen ensimmäisenä, mutta varsinaiset massat rantautuvat vasta huhtikuun puolella.

– Se riippuu niin keväästä. Joskus kurjet tulevat isona, hurjana ryhmänä tai sitten niitä valuu pikkuhiljaa, jolloin sitä varsinaista päämuuttoa ei huomaa ollenkaan.

Viikonlopuksi on luvattu jälleen hieman korkeampia päivälämpötiloja. Jos tuuletkin kääntyvät lounaaseen, Keski-Euroopasta on tulossa lisää lintuja sankoin joukoin. Parhaassa tapauksessa myös kunnon kurkirysäys yltää pohjoisemmille perukoille.

Ympäristölupa alueelle tulevalle jätelaitokselle ja vaarallisen jätteen kaatopaikalle on Ekokemin mukaan odotettua tiukempi. Yhtiö varautuu valitusten takia vielä vuosien odotukseen.

– Jätteen käsittelyä yleisesti aluksi vastustetaan. Niin kävi Ekokemille 1970-luvulla, kun Riihimäen laitosta suunniteltiin, joten ei tässä sinänsä mitään uutta ole, sanoo Ekokemin käsittelykeskuksista vastaava johtaja Mikko Saarinen.

Ekokemin mukaan hyödyt alueelle ovat isot.

– Kierrätysmahdollisuuksien parantaminen, jätteenkäsittelyn kehittäminen ja maaperän kunnostushankkeiden mahdollistaminen ovat suurimpia hyötyjä.

Yhtiön tavoitteena on tuoda Kokkolaan käsiteltäväksi enimmillään 170.000 tonnia jätteitä 150 kilometrin säteellä Kokkolasta. Suunnitelmat tuoda jätteitä Kokkolaan ulkomailta Saarinen kiistää.

Sekä jätteen käsittelylaitoksen että vaarallisten teollisuusjätteiden loppusijoituspaikan rakentaminen meren rantaan on yhtiön mielestä perusteltua.

- Alue on kaavoitettu loppusijoituskäyttöön, siellä on jo olemassaolevia loppusijoitusalueita, se on paras mahdollinen paikka loppusijoitusalueelle, painottaa Saarinen.

Hänen mukaansa myös pelot vedenpinnan noususta jätealueelle ovat turhia.

– Loppusijoitusalueen pohjarakenteet ovat merkittävästi ylempänä kuin mihin meri tulee nousemaan.

Asukkaat aikovat valittaa

Ykspihlajan asukasyhdistys aikoo valittaa ympäristöluvasta. Suurinta huolta herättää kaatopaikan sijoitus alle sadan metrin päähän merestä. Yksi alueen asukkaista, Pirita Kylmä, ei ymmärrä lainkaan aluehallintoviraston ratkaisua. Hän on asunut vuodesta 2008 lähtien Ykspihlajassa. Perheessä on kaksi lasta.

– Loppusijoituspaikka aivan meren rantaan on aivan käsittämätön, sen ei luulisi olevan mitenkään mahdollista, ja todennäköisesti siinä on monta EU-säädöstäkin mitkä sen estävät, hän epäilee.

Uusimpia ovat uhkakuvat merenpinnan noususta säiden ääri-ilmiöiden myötä.

– Siitä on aivan mahdotonta ennakoida, ylittääkö vai alittaako se maanpinnan kohoamisen, eli se on tavallaan jatkuvaa kilpajuoksua, sanoo Pirita Kylmä.

Pirita Kylmä huomauttaa, että Ekokem on saanut vasta ympäristöluvan. Hän panee toivonsa siihen, että Kokkolan kaupunki voi päättää rakennusluvasta.

Varsinkin eteläisen Suomen riistakeskukset tuskailevat rauhoittamattomien lintujen poikkeuslupahakemusten kanssa. Suomen riistakeskus Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas kertoo, että häneltä on mennyt koko kevät hakemusten käsittelyyn.

EU:n lintudirektiivi antaa rauhoittamattomille linnuille kuten varikselle, harakalle ja räkättirastaalle suojan pesimäajaksi. Tälle suojeluajalle osuu myös esimerkiksi mansikan kypsyminen. Sen vuoksi monet mansikanviljelijät hakevat poikkeuslupia näiden lintujen hävittämiseen mansikkapelloiltaan myös pesimäaikaan.

Kiukas kertoo, että poikkeuslupahakemuksia on tehty tänä vuonna Kaakkois-Suomessa yhteensä neljäkymmentä. Kiukas kertoo, että työpäivänsä aikana hän ehtii käsitellä korkeintaan kaksi hakemusta. Kiukkaan mukaan käsittelyssä tulee selvittää esimerkiksi pyyntipaikan etäisyys lähimpää Natura-alueeseen.

Lisäksi poikkeuslupapäätöksessä rajataan pyyntiajasta pois se aika kun linnuilla on poikaset pesässä. Tämä poikaspesävaihe saadaan selville kulloisellekin lajille ja alueelle rengastustietojen perusteella. Kiukas kertoo, että pisin hänen tekemänsä lupaselvitys on ollut seitsemäntoista sivun mittainen. Poikkeuslupapäätös koski räkättirastasta, varista, harakkaa ja harmaalokkia.

- Hirvilupapäätökset ovat yleensä 2 - 3 sivun mittaisia, Kiukas vertaa.

Lintujen poikkeuslupapäätös ei koske yksittäistä eläintä. Yhdellä luvalla voi pyytää yleensä kymmenestä muutamiin kymmeniin tietyn lajin yksilöä tietyltä alueelta.

Jokainen valitus poikii lisää työtä

Kiukas kertoo, että kaikki tämä luparuljanssi on poissa varsinaisesta metsästäjien hyväksi tehtävästä työstä. Poikkeuslupaselvityksiin käytetyn ajan olisi Kiukkaan mukaan voinut käyttää esimerkiksi tulevien hirvitalousalueiden ja hirvikannan verotuksen suunnitteluun.

-  Suurpetoasioita, vesilintujen laskentoja, riistakolmiolaskentojen kehittämistä ja riistakantoja elvyttämisen suunnittelua, Kiukas listaa pöydällä odottavia töitä.

Työ ei tietenkään riistakeskuksessa lopu tehtyyn päätökseen, jos päätöksestä valitetaan. Valitukseen pitää antaa vastine. Kaikkien Riistakeskusten poikkeusluvista on tällä hetkellä sisällä kymmenkunta valitusta Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa. Kaakkois-Suomen alueelta valituksia on neljä. Valituslautakunnasta arvioidaan, että valitusten määrä kasvaa vielä kevään mittaan. Joitakin poikkeuslupa-asioita on käsitelty korkeinta hallinto-oikeutta myöden.

Luonnonsuojelijat eivät katso poikkeuslupia hyvällä. Esimerkiksi Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin mielestä tappolupia myönnetään liian heppoisin perustein.

Kiukas ei syytöstä niele. Hakemuksessa täyttyy tulla esiin esimerkiksi vahingon laatu ja sen rahallinen arvo. Kiukkaan mukaan hakemuksessa täytyy selvittää myös, miten hakija on yrittänyt torjua vahinkoja ennen kuin on päätynyt hakemaan tappolupaa. Kiukkaan mukaan jokaisen myönnetyn luvan perusteet löytyvät nykyisestä lainsäädännöstä.

Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC varoittaa entistä kovemmin sanoin ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Suomella on hyvät mahdollisuudet sopeutua, mutta mahdollisiin ongelmiin pitää varautua. Suomessa kasvukausi todennäköisesti pidentyy, mutta toisaalta sään ääri-ilmiöt lisääntyvät.

Mitä ilmastonmuutos Suomessa muuttaa?

Kukaan ei tiedä tarkalleen, mihin kaikkeen ilmastonmuutos vaikuttaa ja millä tavalla. Muutoksiin sopeudutaan kuitenkin paremmin, jos vaihtoehtoja on pohdittu etukäteen.

Mitä meidän pitää tehdä sopeutuaksemme ilmastonmuutokseen? Mikä ilmastonmuutoksessa sinua pohdituttaa ja pelottaa?

Asiantuntijat vastasivat yleisökysymyksiin tänään klo 11.30.-13.00 Ylen verkkosivuilla.

Asiaintuntijakeskustelu on edelleen nähtävissä. Yleisökeskustelu ilmastonmuutoksesta jatkuu alla.

Chat-asiantuntijoina olivat:

• Jaana Husu-Kallio, kansliapäällikkö, MMM
• Mikko Alestalo, johtaja, llmatieteen laitos
• Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-liitto

Luonto-liiton pääsihteerin Leo Straniuksen mukaan on mahdollista, että ruoantuotantomme ei sopeudukaan muutokseen. 

Tulvat ovat Ilmatieteen laitoksen johtajan Mikko Alestalon mukaan yksi suurimmista uhkista esimerkiksi juuri ruoantuotannolle. Ne voivat tuhota oraat tai valmiit sadot, tai sekoittaa puhtaat käyttövedet ja viemärivedet.

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikön Jaana Husu-Kallion mielestä keskeinen kysymys Suomen kannalta on, "miten turvata yhteiskunnan ja ihmisten arjen kannalta kriittiset toiminnot riittävän pitkällä aikajänteellä".

13.58. tieto livechatin päättymisestä lisätty.

Muun muassa Valio on ottanut käyttöönsä maitotölkeissään valkoisen kierrekorkin, joka on aiheuttanut hämmennystä kotitalousjätteensä kierrättävissä kuluttajissa.

Kainuusta Ekokympiltä neuvoja-tiedottaja Sari Komulainen kertoo, että purkit voi kierrättää entiseen tapaan ja lajitella ne kartonginkeräysastiaan.

– Tyhjennyksiä tulee varmaan lisää, koska purkkeja ei saa enää niin paljon sisäkkäin ja tiivisti. Ne vievät enemmän tilaa, mutta muuten korkki ei haittaa. Se saa olla paikoillaan tai sitten korkin voi irroittaa ja laittaa energiajätteeseen, Komulainen opastaa.

Komulainen tietää, että kierrättäminen ei ole itsestäänselvyys eikä aina helppoakaan.

– Nämä eivät ole aina ihan yksiselitteisiä asioita. Me haluaisimme tehdä helpot ohjeet, mutta aina ei pystytä. Ihmisistä taas toiset eivät välitä ja toiset eivät tiedä.

Kaatopaikat häviävät

Komulainen kertoo, että EU-maista jätteet kierrätetään tehokkaimmin Saksassa, Ruotsissa ja Belgiassa. Suomi on sijalla yhdeksän.

– Kaikilla EU-mailla on sama lainsäädäntö, jota sovelletaan kansallisella tasolla. Kärkimaat ovat lähteneet heti noudattamaan lainsäädäntöä, Komulainen selittää.

Kierrätysprosentti ei ole Sari Komulaisen mukaan noussut Suomessa viime vuosina, mutta tilanne ei ole huono. Vuonna 2012 jätteiden kokonaishyödyntämisaste oli Suomessa 66 prosenttia. Tästä kolmasosa kierrätetään, kolmasosa hyödynnetään energiana ja kolmasosa päätyy loppusijoitukseen kaatopaikalle.

Kainuussa Ekokympin jätteiden loppusijoituspaikka on Majasaaren jätekeskus.

– Siellä on kaatopaikka, joka pienenee koko ajan. Koska jätteet käsitellään, kaatopaikkoja ei ole kohta enää ollenkaan, Komulainen uskoo.

Pakkasyöt ovat virittäneet järvien jäät konserttivalmiuteen. Lumi ei vaimenna eikä pehmennä jääkantta, joka vahvistuu öisin ja sulaa keskipäivän auringossa.

Järven pinta on alituisessa liikkeessä, railoja syntyy ja alhaalla oleva veden pinta saa jään taipumaan. Jäiden ääntely innosti ihmisiä myös kertomaan Yle Tampereen lähetysikkunassa oman tarinansa tältä keväältä.

"Aika aavemaiselle kuulosti jään ääntely viime viikolla illansuussa Längelmävedellä, kumeaa laulua se on. Aavemaisuutta lisäsi pimeys ja hetkittäinen kuunvalo. Ellei tietäsi mistä ääni tulee saattaisi hyvinkin pelottaa, niin voimakasta se oli." Kassu

"Tänä talvena jäiden konserttia on voinut riittää päivällä lämpötilan noustessa ja jään laajetessa iltapäivään asti. Yöllä, kun ilma on alkanut jäähtyä ja jää kutistua, jääkenttä on puolestaan kumissut ja paukahdellut rajojen ja railojen syntyessä!" Patse

Laulu, kumahtelu, moukuaminen – Oikea sana ääntelylle on vielä hakusessa

Salaperäiseltäkin kuulostavan jään laululle on vaikea keksiä yhtä kuvaavaa sanaa. Ehdotuksia keskustelussa riitti.

"Olemme mökillämme Luopioisten Haltian selällä. Lauantain vastaisesta yöstä aina tähän asti Haltian selän jää on äännellyt kaiken aikaa. Mietimme oikeaa sanaa äänelle ja päädyimme, että selän jää kumahtelee. Pakkasella jää jäätyessään paukkuu." Peikonkallion väki

"Olin Lautsiassa viime viikon ja katselin järvelle. Railojen repeämät ja siitä ääni vaimeni aina rantakivikoihin asti. Välillä molskahduksia ikäänkuin kala olisi hypähtänyt veteen. Suuri järvenselkä tosiaan musisoi: voimakkaita ja vaimeita ääniä ja eri äänitaajuksin." Anonyymi

"Jään äänelle on monta sanaa. Paukkuminen, kumahtelu, ryskyminen, moikuminen tai moikaaminen ..." Anonyymi

Komeat äänet eivät kutsu jäälle ja hyvä niin. Heikosti käy, jos ei tunne järveä ja sen ehkä muuttuneitakin virtauksia.

Retkiluistelija varautuu pahimpaan

Ei ihme, että retkiluistelijat ovat kulkeneet korvat höröllään. Pirkanmaan retkiluistelijat ovat tänä talvena saaneet nauttia lumettomasta jäästä niin syksyllä kuin nyt yöpakkasten jälleen saavuttua.

– Olen pulahtanut muutamankin kerran sulaan, mutta hallitusti, sanoo retkiluistelijoita kouluttanut Jyrki Makkonen. Yllättävää sulaan joutumista harjoitellaan kun retkiluistelua opetellaan.

– Jään ääntä ei luistelija kuule itse niin hyvin kuin kauempana viilettävä kaveri. Äänestä voi päätellä miten paksua jää on. Mitä korkeampi ääni, sen ohuempi jää.

Selässään Makkosella on reppu, jossa on kuivat vaatteet ja heittoliina. Sen toinen pää pitää heittää kaverille, mikäli avantoon on pudonnut. Hihnan toinen pää on kiinni kellumista helpottavassa repussa. Ja tietenkin ne oikeat jäänaskalit ovat kaulassa. Pillikin roikkuu, sillä voi varoittaa kavereita.

Teerien soidin on monelle varma kevään merkki. Tänä keväänä soidin on käynnistynyt paikoitellen tavallista aikaisemmin.

Ylen aamu-tv on torstaiaamuna kahdeksan uutisten jälkeen paikalla teerisuolla. Seuraamme suorassa lähetyksessä, miten soidin etenee. Asiantuntijanamme on ammattiluontokuvaaja Jari Peltomäki.

Mitä haluat kysyä teeristä tai niiden kuvaamisesta?

Vastaamme yleisökysymyksiin lähetyksessä. Voit jättää kysymykseksi tämän artikkelin kommenttikenttään tai lähetä sähköpostia toimittajalle osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi.

BarentsObserverin mukaan lumirapua alettiin kalastaa viime vuonna kansainvälisillä vesillä. Venäjä aikoo aloittaa lumiravun kaupallisen pyynnin tänä vuonna omilla aluevesillään. Lumirapuja huomattavasti suurempia kuningasrapuja on kalastettu Barentsinmerellä jo vuosien ajan.

Lumirapu näyttää löytäneen oman ekologisen lokeronsa Barentsinmeressä, toisin kuin kuningasrapu, joka on aiheuttanut suurta vahinkoa niin meriekosysteemille kuin kalastajillekin.

Kuningasrapu istutettiin tarkoituksella Neuvostoliiton luoteisrannikolle, mutta Barentsinmeren lumirapukannan alkuperä on arvoitus. Lumirapuja löydettiin ensi kertaa vuonna 1996 Novaja Zemljan läheltä.

Molemmat rapulajit ovat kotoisin Beringinsalmen alueelta, mutta lumirapua esiintyy myös Jäämerellä aina Grönlannin länsirannikolle asti. DNA-testien mukaan Barentsinmeren lumiravut ovat kuitenkin todennäköisesti lähtöisin Beringinsalmesta.

Muuttomatkallaan olevat joutsenet ovat aiheuttaneet useita sähkökatkoja viime päivinä Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajamailla. Katkoja on ollut aiempia keväitä enemmän.

Alueella toimiva Sallila Energia kertoo, että Alastaron ja Vampulan välillä on ollut useita puolen minuutin katkoja. Katkot näkyvät asiakkaille valojen räpsymisenä.

– Jos joutsen osuu suurjännitejohtoon, se kuolee. Olemme nähneet kuolleita joutsenia johtojen alla, verkkojohtaja Olli Eskola Sallila Energiasta kertoo.

Torjunta vaikeaa

Normaalisti talvikuukausina lyhyitä sähkökatkoja on hyvin vähän.

Joutsenten lentämistä sähköjohtoihin yritetään estää asentamalla ilmajohtoihin niin sanottuja joutsenpalloja. Niiden hyödystä ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta.

Lisäksi joutsenet parveilevat eri vuosina eri paikoissa, mikä vaikeuttaa joutsenien aiheuttamien sähkökatkojen torjuntaa.

Lähes neljännestä Euroopan kimalaisista uhkaa tuhoutuminen, varoittaa tuore tutkimus. Sen mukaan pääsyitä ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamat lämpötilojen nousu ja pitkät kuivuusjaksot  sekä tehomaatalous. Myös saasteet ja ihmisasutuksen laajeneminen vievät kimalaisilta kelvollista elintilaa.

EU-komission rahoittamassa, luonnonsuojelujärjestö IUCN:n tekemässä tutkimuksessa tarkasteltiin 68 eurooppalaisen kimalaislajin nykytilaa. Monet lajeista elävät vain pienellä alueella ja keskittyvät tiettyihin kasveihin, mikä tekee niistä äärimmäisen haavoittuvia ympäristön muutoksille.

Euroopan peltojen viidestä tärkeimmästä pölyttäjistä kolme on kimalaislajeja. Kaikkiaan pölyttäjien lasketaan hyödyttävän Euroopan maanviljelystä 22 miljardilla eurolla vuodessa.

Luonnonkukkakaistale auttaisi

IUCN:n tutkimuksen johtajan Ana Nieton mukaan kimalaisten joukkotuho on erittäin huolestuttava uutinen Euroopan ruoantuotannolle.

– Kimalaislajien ja niiden elinympäristöjen suojeleminen, rapautuneen ekosysteemin korjaaminen ja viljelyn monimuotoisuuteen kannustaminen ovat välttämättömiä, jos suunta halutaan kääntää, Nieto sanoo.

EU:n ympäristökomissaari Janez Potoċnik jakaa IUCN:n huolen. Ongelmaan tartuttiin äskettäin kieltämällä tai rajoittamalla EU:ssa joitakin pölyttäjille vaarallisia torjunta-aineita, mutta se ei riitä, Potoċnik sanoo.

– Ponnisteluja on lisättävä, eikä vähiten niin, että viljelyn monimuotoisuus otetaan huomioon muidenkin alojen kuin maatalouden päätöksenteossa. Meidän on myös levitettävä tietoa pölyttäjien tärkeydestä.

IUCN ehdottaa kimalaisten ensiavuksi muun muassa luonnonkukkavyöhykkeitä peltojen ympärille.

Jotta Suomen ruokatase saataisiin tasapainoon tarvitsisimme viljelykäyttöön yli 200 000 hehtaaria peltoa ulkomailta, käy ilmi Helsingin yliopiston tutkimuksesta. Tämä vastaa pääkaupunkiseudun, Keravan, Mäntsälän, Sipoon ja Tuusulan yhteispinta-alaa. Määrä tulee tutkijoiden mukaan kasvamaan tulevaisuudessa.

– Viimeisimmät tietomme ovat vuodelta 2007, joten luultavasti nykyisin tarvitsemme jo 300 000–400 000 hehtaaria ulkomaista viljelysalaa, arvioi ympäristösuojelun professori Pekka Kauppi.

Esimerkiksi väkirikkaassa Kiinassa on herätty asiaan, ja maan on raportoitu ostavan ja vuokraavan viljelysmaata käyttöönsä Afrikasta. Pitäisikö Suomen toimi ennakoivasti samoin?

– Minun mielestäni ei. Tuntuu ettei ole tarvetta, koska maailmanlaajuisesti peltoala edelleen laajenee ja paremman viljelytekniikan ansioista satotasot kohoavat. Tähän mennessä ei ole tarvinnut erikseen vuokrata, vaan kaikki on tapahtunut normaalin maailmankaupan yhteydessä. Ulkomaiden viljelijät ovat mielissään, kun pystyvät viemään tuotteitaan, sanoo Kauppi.

Ukrainan maatalouden tukeminen hyödyttäisi Eurooppaa

Eri puolilla maailmaan otetaan käyttöön jatkuvasti uutta viljelysmaata väestönkasvun ja elintason nousun takia. Uudet pelllot raivataan usein metsistä ja alueilta, joissa on arvokasta metsäluontoa. Tämä ei voi jatkua loputtomiin, jossain vaiheessa on tultava toimeen jo raivatuilla pelloilla.

Varsinkin Etelä-Amerikassa metsistä muokataan uutta peltoa, vaikka Euroopan tarpeisiin löytyisi poliittisen kriisin runtelemasta Ukrainasta erinomaista hylättyä viljelysmaata.

Professori Kaupin mielestä EU voisi auttaa Ukrainan maatalouden takaisin jaloilleen ja samalla auttaa Euroopan ruokahuoltoa. Molemmat osapuolet hyötyisivät. Nyt esimerkiksi sikojen rehuksi tuodaan Brasiliasta soijaa, jota voitaisiin viljellä lähempänäkin.

– Kaikki muutkin Euroopan maat ovat samassa tilanteessa kuin Suomi. Kukaan ei tule toimeen omillaan. Miksi emme toisi elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita tuosta läheltä, kun siellä tarvitaan uusia elinkeinoja. Ukrainassa ja Etelä-Venäjällä on erittäin hyviä peltoja. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen viljelyjärjestelmä on rappeutunut. Siellä olisi reservissä maata, painotti Kauppi.

Kolottava kahvihammas näkyy peltomäärissä

Suomalaisetkaan eivät ole tulleet toimeen vuosikymmeniin kotimaisella peltoalalla, vaikka kotimaisten satojen taso onkin kohonnut. Suomi on ollut riippuvainen ruokatuonnista jo 1960-luvulta lähtien. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tilanne on vain huonontunut. Suomalaiset tarvitsevat ruokatarpeen tyydyttämiseen yhä enemmän ulkomaalaista viljelyalaa.

Tuontitilastoja kasvattavat elintarvikkeet, joiden raaka-aineita ei vielä voi viljellä Suomessa kuten kahvi, tee ja viini.

– Huonoina satovuosina tuotiin paljon viljaa, samoin esimerkiksi kahvinjuontikulttuuri näkyi tilastoissa vahvasti. Suomalaisten kulutusta varten on ollut koko ajan käytössä 70 000–90 000 hehtaaria kahviviljelyksiä, kertoo tutkija Vilma Sandström.

Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksen tutkimuksessa selvitettiin tuonnin ja viennin vaikutusta viljelysmaan käyttöön Suomessa vuosina 1961-2007. Tutkimuksen ohjasi professori Pekka Kauppi ja tutkijoina toimivat Vilma Sandström, Laura Saikku, Riina Antikainen ja Laura Sokka.

– Vuorokautinen ilman lämpötilavaihtelu siirtyy suoraan jääpeitteeseen, kun jää on lumeton. Jäästä lähtee ääniä sekä sään kylmetessä että sen lämmetessä. Molemmilla on oma äänimaailmansa, joten konserttia riittää suurimmaksi osaksi vuorokautta, ihastelee johtava hydrologi Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta.

Tänä keväänä jäät ovat metelöineet kovempaa kuin aiemmin, sillä ohut lumipeite on aiheuttanut sen, että päivän lämpötilavaihtelut ovat siirtyneet suoraan jäähän.

Rantakalliolla seisova talokin voi värähdellä

Ääni-ilmiöt ovat jättäneet jo etelän järven ja siirtyvät jos Keski-Suomen yli pohjoista kohden. Kylmällä jää kutistuu ja lämmetessä laajenee.

– Kun pakkanen kiristyy, jää napsahtelee, pieniä halkeamia ja rakoja syntyy. Se on tyypillistä kutistumisvaiheessa. Aamupäivällä jääpeite sitten pyrkii laajenemaan.  Silloin eniten ääniä kuuluu rannan tuntumassa. Jää pyrkii työntymään rantaa vasten, syntyy korkeita jäävalleja, josta syntyy helinää, kilinää ja pikku pauketta.  Paine puskee ulapalta jäätä rantaa kohti, ylimmät jäät putoilevat alaspäin, kuvailee Kuusisto. 

Juuri tässä paineen alla äänet voivat olla niin mahtavia, että rantakalliolla seisova talokin tärähtelee. Jään alla ilmiö korostuu entisestään.  Tutkijat ovat kuunnelleet kiinnostuneita tätä äänien maailmaa. Asia kiinnosti myös suurvaltioiden merivoimia, sillä äänet häiritsivät tutkasignaaleja. 

Hyväkuntoinen jää paukkuu – huono ei

Konsertin hienoimpia osioita ovat juhlavat jään halkeamisäänet, jotka kaiunomaisesti pakenevat.

– Syntyvät railot voivat olla aika pitkiä, ehkä kilometrejä, ei pidempiä. Suomen järvillä sopivaa ulappavettä ei peninkulmaa ole. Kovin leveitä railoja ei synny, ehkä muutaman kymmenen sentin levyisiä korkeintaan. Merellä näitä ei edes kutsuta railoiksi, siellä pitää olla useita metrejä.

Turvallisuutta mittaava tekijä keväinen konsertti ei ole. Mutta voi siitä jotain päätellä.

– Jää on vielä hyväkuntoista, jos se pystyy paukkumaan. Heikentynyt jää ei enää pysty ääntelemään. Mutta ei sitä voi niinkään ajatella, että jos paukkuu, jää on turvallista, varoittelee Kuusisto.

Jääkonsertti on jo loppusuoralla

Keväinen lämpö, jään hapertuminen ja puikottuminen syövät siis pikkuhiljaa äänen tältä upealta elämykseltä.

– Konserttiaika alkaa olemaan ohitse. Etelä- ja Keski-Suomessa ei enää ole riittävän rankkoja yöpakkasia. Mutta pohjoisemmassa konsertti jatkuu.

Ensimmäisenä ulkoilupäivänä emo ja pentu haluttiin pitää pienessä ulkoiluaitauksessa, jotta pentu tottuu uudenlaiseen maailmaan ja että se varmasti jaksaa seurata emoaan. Malla-emo ei kuitenkaan tyytynyt tähän järjestelyyn, vaan halusi levottomana isoon aitaukseen unohtaen pennun hoivan ja jopa hyökäten sen kimppuun.

Yöksi emo pentuineen otettiin tuttuun ja turvalliseen talvipesään, jotta tilanne rauhoittuisi. Seuraavana aamuna Mallalle tarjottiin tilaisuus päästä isoon aitaukseen. Karhuemo käytti tilaisuuden hyväkseen ja jätti pentunsa mennäkseen itse isolle puolelle.

Päivän mittaan sen nähtiin uudelleen hyökkäilevän pennun kimppuun, joten pentu otettiin sisälle talvipesään turvaan. Emokarhu ei ole osoittanut sen jälkeen mitään mielenkiintoa jälkikasvuaan kohtaan, vaan on oleillut isossa aitauksessa omissa oloissaan.

Karhunpentua joudutaan nyt ruokkimaan eläintenhoitajien toimesta, sillä emon seuraan sitä ei uskalleta enää päästää.  Nyt edetään pennun hyvinvoinnin mukaan ja mikäli kaikki menee hyvin, niin pentu tulee ulkoaitaukseen alkukesän aikana.

Aikainen kevät näkyy kalojen kutunousussa. Nousu on jo ehtinyt alkaa ja se on luontopedagogi Vesa Heinosen mukaan tavallista nousuaikataulua noin kuukauden edellä. Esimerkiksi Mustasaaren Björköbyssä kalat nousevat jo merestä pikkupuron kautta järveen. Tavallisesti Björköbyssä kalat nousevat vasta huhtikuun puolen välin jälkeen ja ensimmäisenä nousevat hauet.

– Hauet ovat nousseet jo pari viikkoa sitten kutemaan ja viikonloppuna tässä oli ahvenia ja särkiä. Ahventen ja särkien massamuutto on vielä tulossa, mutta epäilen että se tulee olemaan huomattavasti aiemmin kuin normaalisti, pohtii Heinonen.

Sula meri ja valo vaikuttavat

Aikaisen kudun Merenkurkussa mahdollistaa se, että merestä puuttuu jääkansi. Viime vuonna samaan aikaan Heinosen mukaan jäätä oli Vaasan rannikolla metrin verran.

– Kalat saa valoa, kun ei ole jäätä. Lisäksi kutupuro on auennut jo monta viikkoa sitten ja syöttää makeaa vettä mereen. Se panee kaloihin vauhtia, selittää Vesa Heinonen.

– Kalat ovat pakkautuneet kutupuroon päällekkäin ja näyttää siltä, että siellä mennään toisten selkien yli. Toistatuhatta kalaa menee tästä ylös vuorokaudessa, laskeskelee Heinonen.

Nopeimmin puroa pitkin hurahtaa kutemaan hauki. Pienemmillä kaloilla on vaikeampaa päästä ylös puron vartta.

– Kun pienet kalat pääset nousemaan vähän matkaan, niin ne jäävät jonkin kiven taakse huilaamaan ja vetämään henkeä. Sitten matka jatkuu taas vähän matkaa ylöspäin, selittää Heinonen.

Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupaa valvovana viranomaisena Lapin ELY-keskus on antanut 2.huhtikuuta päätöksen, joka mahdollistaa Kevitsan kaivoksen puhdistettujen vesien johtamisen Vajukosken altaaseen tarpeen vaatiessa ympäristö- ja vesitalousluvassa annetusta määräyksestä poiketen.

Lupa vesien johtamiseksi on annettu, jotta veden pinnan taso pintavalutuskentän pumppaamolla saadaan pidettyä riittävän alhaisella tasolla viereiseen Mataraojaan kohdistuvan kuormituksen estämiseksi. Vesien johtamisen ei arvioida vaikuttavan Kitisen vedenlaatuun merkittävästi.

Kevitsan kaivoksen voimassa olevan ympäristö- ja vesitalousluvan mukaan vesien pumppaaminen on keskeytettävä tilanteissa, joissa Vajukosken voimalaitokselta tai tulvaluukuista ei ole juoksutusta. Tällä hetkellä Vajukosken voimalaitoksen juoksutukset kestävät vain joitain tunteja päivässä.

Nyt annetussa päätöksessä on annettu lupa johtaa puhdistettua vettä Vajukosken voimalaitoksen yläaltaaseen juoksutusvaiheen lisäksi enintään 48 tunnin pituisen juoksutusseisokin ajan.

Vettä saadaan johtaa poikkeavasti kunnes Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa vireillä oleva juoksutusta koskeva lupamuutoshakemus on ratkaistu, kuitenkin enintään 31.5.2014 saakka.

Japani on ilmoittanut virallisesti, etteivät sen valaanpyyntialukset lähde tällä pyyntikaudella Etelämanteretta ympäröiville vesialueille. Muilla valasvesillä pyynti jatkuu, kalastusvirasto sanoo. Kausi alkaa vuoden lopussa.

YK:n kansainvälinen tuomioistuin päätti tällä viikolla, että Japanin on lopetettava valaanpyyntilupien myöntäminen Etelämantereen vesille, kunnes pyyntiohjelman ehtoja on muutettu.

Pääministeri Shinzo Abe kuvasi tuoreeltaan Haagin oikeuden päätöstä syväksi pettymykseksi, mutta sanoi Japanin taipuvan siihen. Japanin kalastusvirasto vahvisti päätöksen torstaina.

Kaupallinen valaanpyynti on ollut kielletty kansainvälisellä sopimuksella vuodesta 1986. Japanin mukaan sen pyynti on ollut tieteellistä. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, että valaskannat kestäisivät myös kaupallisen pyynnin, Japani sanoo.

Pyyntiä on vastustettu niin maalla kuin merellä. Siellä valaansuojelijat ovat häirinneet pyyntialuksia, maalla ratkaisua on haettu oikeudesta. Haagin tuomioistuimeen asian vei Australia, jonka mielestä tieteellinen peruste on valetta.

Tuomioistuin katsoi, että saaliiden koko ei puhu tutkimuksen puolesta: vuodesta 2005 lähtien on tapettu 3 600 valasta. Saalis on pääasiassa lahtivalaita, mutta Etelämantereen vesillä on pyydetty myös silli- ja ryhävalaita.

Liha on myyty ravintoloihin ja kotikeittiöihin, joskin viime vuosina se on kasaantunut yhä enemmän kylmävarastoihin, sillä kysyntä Japanissa on romahtanut.

Valaanliha ei enää kelpaa kuluttajille

Japanin pienillä rannikkoyhteisöillä on kansainvälisen yhteisön hyväksymä lupa pyydystää valaita omaan kulutukseensa. Sitä perustellaan vakiintuneella perinteellä. Japanissa rannikkokylät ovatkin ainoita paikkoja, joissa valaanlihaa yhä syödään normaaliravintona.

Muutoin valaanpyynnistä on tullut lähinnä symboli kansalliselle kulttuurille, ja vaatimukset pyynnin kieltämisestä on koettu kulttuurisen itsemääräämisoikeuden rajoittamiseksi. Vaikka valaanliha ei japanilaisille enää maistukaan, mielipidekyselyissä kansalaisten enemmistö on tukenut valaanpyyntiä.

Japanin lisäksi valaita pyytäviä maita ovat vain Norja ja Islanti. Norja ilmoitti tällä viikolla pitävänsä pyyntikiintiönsä ennallaan, vaikka todelliset saalit eivät ole viime vuosina yltäneet kiintiön kokoisiksi. Viime vuonna pyydettiin 594 valasta.

Toisin kuin Japani, Norja ja Islanti eivät kiistä pyyntinsä kaupallisuutta. Myös Norjassa valaanlihalla on kuitenkin markkinointivaikeuksia. Norjalaiset pitävät sitä köyhän miehen proteiinina. Kansalaiset haluavat pizzaa, tuumitaan ympäristöjärjestö Greenpeacen Norjan osastosta.

Parin viime vuoden aikana yleistyneet syvän lumen kelkat ovat aiheuttaneet päänvaivaa moottorikelkkailua maastossa valvoville viranomaisille.

Muun muassa Koillismaalla syvän lumen kelkoilla ajavat ovat yhä useammin siirtyneet virallisilta kelkkareiteiltä muun muassa puistoalueille ja yksityisille maa-alueille, missä kelkoilla ei saa ajaa ilman lupaa.

Metsähallituksen erätarkastaja Pertti Kurtti sanoo, että muutoin kelkkailutalvi on sujunut Koillismaalla rauhallisesti.

- Tietenkin kun on semmoiset vehkeet hankittu niin tekee mieli vähän kokeilla rajoja - että mistä sillä pääsee.

-  Muun muassa luonnonsuojelualueet rinteineen ja vanhoine metsineen ovat houkuttaneet kelkkailijoita tänä talvena. Tämä ilmiö on muuten mukavasti sujuneen talven piikki meidän valvojien lihassa, Kurtti toteaa.

Kurtin mukaan maastoliikennettä valvovat ovat välttyneet tänä talvena suurpetoselkkauksilta. Useina viime vuosina viranomaiset ovat selvittäneet muun muassa laittomia karhujahteja.

Kelkkailukelit erinomaiset

Kelkkailukelit ovat tällä hetkellä Koillismaalla Pertti Kurtin mukaan hyvät sekä maastossa että jäällä.

- Maastossa pääsee kelkoilla missä vaan, koska lunta on paljon. Järvien jäillä oli vielä pari viikkoa sitten huono tilanne, kun lumi suli ja jäätyi jään pinnalle kaljamalle. Kelkkojen telat eivät sellaisesta tykkää.

- Nyt lunta on tullut taas hieman jään päälle ja telatkin saavat voitelua, Kurtti kertoo.

Viime päivien aurinkoiset säät ovat saaneet yhä enemmän hyönteisiä liikkeelle, ilmenee Luonto-Liiton perinteisestä kevätseurannasta. Esimerkiksi sitruunaperhoset ovat liikkeellä selvästi normaalia kevättä aikaisemmin.

Kevätseurannan toinen seurantaviikonloppu maaliskuun lopussa oli aurinkoinen, mikä näkyi runsaina havaintoina. Viime viikolla tehtiin paljon havaintoja muun muassa kevätkukista ja matelijoista, kuten sinivuokoista ja kyykäärmeistä.

Muuttolinnut ovat saapuneet Suomeen ennätysaikaisin, keskimäärin jopa kolme viikkoa etuajassa. Esimerkiksi peippoa on havaittu jo koko eteläisessä Suomessa, ja niistä on tehty kaikkiaan yli 250 havaintoa. Myös kurkia on saapunut vuodenaikaan nähden runsaasti.

Kevätseurannassa on yhteensä 47 teema- ja vakiolajia. Tänä keväänä havaintoja tehdään perinteisten kevätseurantalajien lisäksi kevään äänistä kuten sammakon kurnutuksesta.

Kuka tahansa voi ilmoittaa havaintoja kevätseurannan verkkosivuilla. Lajien runsautta arvioidaan joka toinen viikonloppu, seuraavan kerran 12.–13. huhtikuuta.

Ylen aamu-tv uutisoi kevään aikana seurannan tuloksia joka toinen torstai.

Joensuulainen rockfestivaali Ilosaarirock tukee uhanalaisten järvilohien kutupaikkojen kunnostamista Pohjois-Karjalassa sijaitsevalla Ala-Koitajoella.

Ilosaarirock lahjoittaa järvilohen suojeluun 2075 euroa.

Järvilohelle "pussauskoppeja"

Ilosaarirockin lahjoittamalla rahalla kunnostetaan Pielisjoen sivuhaaran Ala-Koitajoen koskialueita ja rakennetaan järvilohille kutupaikkoja.

- Rakennamme lohille pussauskoppeja, joka sopii meille mainiosti.  Kutusoran levitys on jo aloitettu Ala-Koitajoen Tyltsynkoskeen. Koskenpohjaa ennallistetaan ja toivotaan, että lopputuloksena syntyy pikkuisia järvilohia. Ehkä vielä pitää tehdä soittolistallinen kutumusiikkia, kertoo Ilosaarirockin tuottaja Katri Kilpiä festivaalin tiedotteessa.

Tavoitteena pienemmät päästöt

Ilosaarirock toteuttaa järvilohien suojelun yhdessä Saimaan lohikalat-hankkeen, Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa.

- Lahjoitus luonnonsuojeluun on näkyvin osa ympäristötyötämme, mutta tärkein tapahtuu kuitenkin päästöjen pienentämisessä ja kierrätyksen tehostamisessa, Katri Kilpiä toteaa tiedotteessa.