Leuto, jopa lämmin, kevät on saanut luonnon heräämään tavanomaista aikaisemmin. Samaan lämpöön ovat heränneet punkit. Vaikka punkit ovat melko aikaisia liikkujia, on maaliskuu silti – jos ei poikkeuksellista, niin harvinaista.
– Joinakin aikaisempinakin vuosina koiranomistajat ovat kertoneet, että maaliskuussa puutiaisia jo löytyy. Sinänsä, kun maa on lumeton ja maaperän lämpötila on noin +4 astetta, niin sieltä isoimmat puutiaismuodot, aikuiset lähevät liikkeelle, kertoo professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta.
Aikuiset puutiaiset kestävät hyvin viileämpääkin säätä, mutta aikuisen esiaste, nymfi tarvitsee +7 astetta ja toukat 10 asteen lämpötilan lähteäkseen liikkeelle. Kun maa lämpenee riittävästi, lähtevät punkit etsimään ruokaa eli veriateriaa. Sitä, miten tällainen punkkien aikainen esiintyminen vaikuttaa tulevan kesän kantaan, on vaikea ennustaa.
– Ainakaan minä en osaa sitä ennustaa, koska puutiaisten määrään vaikuttaa vuoden ja kahdenkin takaiset jyrsijöiden määrät. Jyrsijäthän ovat tärkeintä ravintoa toukka- ja nymfimuodoille. Toki tällainen suotuisa sää voi niitä lisätä, Vapalahti sanoo.
Punkit leviävät, mutta kukaan ei tiedä, millaista vauhtia
Puutiaiset valloittavat koko ajan uusia alueita, mutta tarkalleen niiden esiintymisalueita ei tunneta. Tässä parhaita asiantuntijoita ovat ne ihmiset, jotka asuvat tietyllä alueella ja havaitsevat niitä, professori Olli Vapalahti sanoo. Järjestelmällistä tutkimusta punkkien levinneisyydestä ei ole tehty sitten -60-luvun, jolloin esiintymisraja kulki Kokkola–Ilomantsi-linjalla.
– Nyt tiedetään toki, että puutiaisia esiintyy kautta Pohjanlahden rannikkoseutujen, myös Tornionjokilaaksossa ja Etelä-Lapissa. Esiintymisrajahan ei olekaan tarkka, koska linnutkin kuljettavat punkkeja. On kuitenkin todettu, että viime vuosikymmeninä puutiaiset on selkeästi siirtyneet pohjoisemmaksi.
Erityisesti Venäjältä Suomeen levinnyt taigapunkki eli siperianpuutiainen viihtyy pohjoisemmilla alueille.
– Siellä, missä tutkijaryhmämme on käynyt Pohjanlahden rannikolla, niin laji on ollut juuri tätä siperianpuutiaista. Kokkolassa ja Simossa ollaan tehty isompia keräyksiä. Voi olla, että tämä koskee Pohjois-Suomea enemmänkin eli voi olla, että se on juuri siperianpuutiainen, joka siellä lisääntyy.
Tutkimusresurssit pieniä
Punkit saattavat levittää myös vaarallista puutiaisaivokuumetta. Lisäksi Suomessa yleistynyt taigapunkki levittää paikoin puutiaisaivokuumeviruksen ns. siperialiasta muotoa, joka aiheuttaa ilmeisesti ankarampia oireita kuin tavallisen puutiaisen levittämän viruksen eurooppalainen alamuoto.
Tutkimusta tarvittaisiin lisää, mutta resursseja ei tahdo löytyä koko Suomen läpikäymiseen.
– On uusia alueita, missä riski on havaittu, Pyhäjoella esimerkiksi. Siellä varmasti tutkimukset olisivat tarpeen ennen kaikkea rokotustarpeen arvioimiseksi ja suositusten antamiseksi – mieluiten ennen kuin tartuntoja tulee, toteaa professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta.
Selvästi puutiaisaivokuumetta aiheuttavaa virusta yleisempi on borrelia eli bakteeriperäinen taudinaiheuttaja, joita punkit levittävät. Borrelioositapauksia on satakertaisesti enemmän kuin puutiaisaivokuumetapauksia, kuvailee Vapalahti tautien yleisyyttä.
– Varmasti olisi hyvä luoda tähän joku järjestelmä Suomessakin, miten näitä alueita tutkitaan ja kartoitetaan.
Punkit pysyvä seuralaisemme
Tavallista puutiaista ja taigapunkkia on mahdoton erottaa toisistaan ilman mikroskooppia ja geenitutkimusta, niin samanlaisilta ne ulkoisesti näyttävät. Työtä ja aikaa niiden tutkiminen siis vaatii.
Vaikka puutiaisaivokuume on borrelioosia varallisempi tauti, on myös borrelioosin tunnistaminen on tärkeää: jos sen hoitaa antibiootilla ajoissa, säästyy pidemmälle meneviltä taudeilta, Vapalahti muistuttaa. Puutiaisaivokuumetta vastaan voi suojautua vain punkkirokotteella.
– Puutiaisaivokuumetta ei esiinny kaikkialla, vaan vain tietyillä riskialueilla, joissa on jostain syystä sopivat olosuhteet virustaudille. Juuri nämä viruksen esiintymisalueet siirtyvät koko ajan pohjoisemmaksi, mikä johtuu hyvin todennäköisesti ilmastonmuutoksesta.
Puutiaisten kanssa on eletty jo pitkään. Esimerkiksi puutiaisaivokuume löydettiin jo -30-luvulla ja Ahvenanmaallakin -50-luvulla. Borreliabakteeri puolestaan on löydetty 80-luvun alussa. Mitään merkkejä punkkien vähenemisestä ei ole.
– Kyllähän monilla alueilla tämän kanssa eletään, ja on hyvä tunnistaa riskit. Ongelma on lisääntymässä jatkossakin Suomessa uusilla alueilla. Ainakin, mitä viime vuosien tilastot näyttävät, näitä uusia alueita, joissa puutiaisaivokuumetta ei ole aikaisemmin havaittu, tulee koko ajan lisää, kuvaa tilannetta Helsingin yliopiston professori Olli Vapalahti.