Pidä Saaristo Siistinä -yhdistys aikoo jatkaa Itämeren roskaantumisen seurantaa. Kaksivuotinen EU-rahoitteinen seurantahanke päättyi vuodenvaihteessa, mutta yhdistys aikoo jatkaa rantaroskien seurantaa omalla rahoituksella.

Syynä on se, että erillishankkeen tulokset olivat Suomen kannalta hälyttävät. Suomen rannoilta löytyi enemmän roskia kuin muista tutkimusmaista eli Ruotsista, Virosta ja Latviasta.

Kahden vuoden aikana tutkimussiivouksia tehtiin yhdeksällä suomalaisella rannalla kolmesti vuodessa.

Pidä Saaristo Siistinä ry. on valtakunnallinen ympäristöjärjestö, joka toimi saaristo- ja rannikkoalueilla sekä Järvi-Suomessa.

Sääksitutkijat odottavat, että Afrikasta kohti Hämettä ja Hattulaa muuttomatkaa tekevä satelliittisääksi Ilmari on kotikonnuilla pääsiäisenä, runsaan kahden viikon kuluttua. Matkaa on silloin takana yli 7 000 kilometriä.

Ilmari on pyydystetty ja valjastettu elokuussa 2012, ja koska se on rengastettu jo pesäpoikasena, sen lähes koko historia tunnetaan. Ilmarin 30 gramman satelliittilähetin lähettää muuttomatkan aikana seurantatiedon joka toinen tunti.

Kamerunissa talvehtinut sääksi kuuli kotimaan kutsun 26. maaliskuuta. Viikko sitten Ilmari ylitti jo Kamerunin ja Nigerin rajan, mutta sitten sille tulikin mutka matkaan. Satelliittisääksiä seuraava professori Pertti Saurola ei tiedä selitystä sille, mikä on saanut sen poikkeamaan viime vuoden reitiltään. Ainakaan tuulitiedot eivät mutkia selitä.

Mikä sai mestarisuunnistajan mutkittelemaan?

- Kun jokin aika sitten katsoin, lintu oli Nigerin puolella. Kilometrejä oli aamulla karttunut noin 1 800-1 900. Tullessaan Nigerin puolelle se lähti kummallisesti kaartamaan kohti länttä ja on oikaisemassa kohti pohjoista. Saharassa ei oikein kannata lentää ylimääräisiä matkoja. Lento on nyt mutkittelevampaa kuin viime keväänä kun lintu oli jo satelliittiseurannassa.

– Nigerin pääkaupungin tuulitiedot eivät viittaa tuuliin harhailun syynä. Nyt alkuun se oli liikaa idän puolella ja korjasi länteen, mutta liikaa. Ilmari on mutkitellut viime kevään reitin ympärillä, summaa Pertti Saurola.

- Miksi Ilmarin kaltainen suunnistuksen ammattilainen on joutunut mutkittelemaan, siihen minulla ei ole vastausta.

Tarkkaa tietoa suojelun tueksi

– Muutossa on jännittävää, että kevätmuuton aikana linnut pitävät kunnon lepotauot vasta Välimeren ylityksen jälkeen. Niillä on kaksi hankalaa ylitettävää, Sahara ja Välimeri. Yleensä ne ovat lähteneet suoraan ylittämään Välimerta jopa yön selkään, Saurola toteaa.

– Muutamalla on käytössä jo gps-lähetin, joka antaa vuorokauden ympäri tarkkaa paikkatietoa. Nyt uusilla hankittavilla laitteilla saadaan entistä tarkempaa tietoa. Ne toimivat aurinkopaneeleilla, ja jos virtaa riittää, ne antavat jopa minuutin välein sijaintitiedot. Paikka- ja korkeustiedon ansiosta hiukan liioitellen voidaan päätteeltä sanoa, että tuolla hetkellä se otti kalan Hattelmalanjärvestä.

Tuleeko lintu mutkien takia viime vuotta myöhemmin?

– Ei välttämättä. Se lähti matkaan kaksi päivää aikaisemmin kuin viime vuonna. Sillä on hyvät mahdollisuudet tulla saman aikaan.  Se riippuu kuinka paljon lintu tankkaa Euroopan matkalla. Sääkset lentävät Afrikan yli suuremmalla keskinopeudella, koska ruokaa ei ole juuri tarjolla. Euroopassa on runsaasti vesiä, joista voi tankata matkaa varten. Ennusteen mukaan se olisi perillä 20. päivän paikkeilla, jolloin meillä vedet jo saattavat jopa olla auki. Viimeksi se saapui Suomeen 24.4., josta alkoi sen pesimäkausi.

– Länsi-Lapissa Muoniossa valjastettu Heikki-sääksi on myös lähtenyt liikkeelle ja on edennyt noin 1600 km talvehtimispaikastaan Mosambikista. Se on edennyt hyvin suoraviivaisesti ja viimeksi yöpynyt Kilimandjaron etelärinteellä. Seuraavaksi on jännittävä nähdä miten se päättää jatkaa matkaa. Lintu siirtyy seuraavaksi Kenian puolelle, kertoo Pertti Saurola.

Satakuntalainen Lalli-sääksi on viimeksi tulleen tiedon mukaan edelleen talvehtimisalueellaan eikä ole aloittanut muuttoaan.

Sääkset tukevat rauhantyötä

- Nyt on aloitettu idealistinen projekti. Brittien ja israelilaisten ideoimana Britanniassa on keskus, jota käytettään yhdistämään eri maiden koululaisia. Siellä on sivut jonne kootaan mm. Ilmaria ja Heikkiä koskevat tiedot, jotka yhdistetään kartalla kolmen englantilaisen, yhden korsikkalaisen ja kolmen pohjoisamerikkalaisen sääksen kanssa, ja niistä tulee aina raportti sitä mukaa kun tietoa tulee.

– Suomesta projektissa on neljä koulua, Iso-Britanniasta toistakymmentä ja kouluja Pohjois-Amerikasta. Verkkoa yritetään tulevina vuosina laajentaa myös Afrikan puolelle. Englantilaisilla on jo hyvää yhteistyötä gambialaisten koulujen kanssa. Tarkoituksena on saada koululaiset innostumaan luonnosta ja luonnonsuojelusta sekä tutustumaan toisiinsa niin että sääksiä voidaan käyttää rauhan ja yhteistyön lähettiläinä, toteaa Pertti Saurola.

Suomi ja Ruotsi ovat sopineet yhteisen rajajoen ja siihen liittyvän merialueen kalastuksesta. Suurin ensi kesään liittyvä muutos koskee siian pyyntiä, jonka alkamisaikaa myöhennetään kaksi viikkoa nykyisestä.

–Muutos tehdään erityisesti kesänousuisen siian suojelemiseksi siten, että siian pyynti on sallittua elokuusta alkaen, luonnehtii kalatalousjohtaja Pentti Pasanen Lapin Ely-keskuksesta.

Ensi kesänä siian pyynti kulkuverkolla ja kulteella on sallittu jokialueella elokuusta syyskuun puoliväliin saakka. Näin pyynti keskitetään siian nousukauteen ja samalla vähennetään verkkokalastusta heinäkuussa, joka on tärkeä nousukausi lohelle.

Pasasen mukaan kokonaan siianpyyntiä ei ole kielletty, sillä vaellussiikaa saa yhä lipota heinäkuussa.

Yksi kulkuverkko sallitaan

Uutta on myös se, että paikallista siikaa saa kalastaa ankkuroidulla verkolla Könkämäenon hitaasti virtaavissa vesissä, suvannoissa ja järvissä. Tämä on sallittua syyskuun puolivälistä kuun loppuun saakka.

Myös ensi kesänä Tornion-Muonionjoella kalastavilta saa löytyä veneestä tai vedestä vain yksi kulkuverkko eikä vieheeseen tai muuhun pyydykseen tarttunutta kalaa  saa nostaa varrellisella nostokoukulla.

Lisäksi maat ovat sopineet, että kulkuverkkokalastuksesta laaditaan selvitys ensi vuotta varten.

Taimen on yhä rauhoitettu

Viime kesältä tuttua taimenen rauhoitusta jatketaan Tornionjoella ja sen edustan merialueella myös tulevana kesänä.

Se tarkoittaa, että kaikki saaliiksi saadut taimenet on välittömästi laskettava takaisin veteen elävänä tai kuolleena. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan vapaa-ajankalastajat vapauttivat viime vuonna yli 3000 taimenta.

Yhteistä aloituspäivää ei saatu

Tornionjoen merialueella lohenpyynti alkaa tulevana kesänä jälleen eri aikaan molemmissa maissa. Suomalaiset eivät saaneet taaskaan läpi esitystä yhteisestä aloituspäivästä.

Näin ollen ruotsalaiset aloittavat lohenpyynnin 17. kesäkuuta, mikä on kaksi päivää aikaisemmin kuin viime kesänä. Suomalaiset pääsevät pyyntiin viikon verran myöhemmin, sillä pyynti alkaa 25. kesäkuuta.

Rajajoella kalastaminen on pääsääntöisesti kielletty syyskuun puolesta välistä vuoden loppuun saakka, mutta tänä vuonna tästä saa poiketa. Madetta saa kalastaa kieltoaikanakin jään päältä koukulla sekä maderysällä ja -merralla. Tänä aikana myös kalojen pilkkiminen on sallittua.

Metallien ja suolojen päästörajat ovat ylittymässä Talvivaaran kaivoksella kesäkuussa. Tehdasta ja tuotantoa ei voi sen vuoksi pysäyttää, koska se lisäisi vesiongelmia entisestään. Nykyjärjestelyillä Talvivaara liikavedet ovat vain lisääntymässä, laskee yksikön päällikkö Sari Myllyoja Kainuun ELY-keskuksesta.

– Alueella on noin kahdeksan miljoonaa kuutiota vettä. Keväästä selvitään, mutta loppuvuoteen on syytä varautua.

Yhtiö varautuu varastoimaan vettä entistä enemmän. Kaivosmontun sisälle on aloitettu patotyöt noin kahden miljoonan vesikuution varastoimiseksi. Lupia varastointiin ei vielä ole, eikä patokaan ole valmis. Suunnitelmissa on myös kokonaan uusi Kuljun allas, sanoo Talvivaaran patovastaava Taisto Viita.

- Altaan rakentaminen on tarkoitus aloittaa toukokuun loppupuolella. Pato tulisi lähelle kaivosta. Uudelle altaalle tulee tilavuutta miljoona kuutiota.

Uudet vedenpuhdistuslaitteet mahdollistaisivat ympäristöluvan mukaiset vesien poistot.

Talvivaaralla on taas yksi takaraja vastassa

Kainuun ELY-keskus  on antanut Talvivaaralle maanantaihin (7.4.) asti aikaa esittää hankintasopimukset  uusien vesialtaiden rakentamisesta ja vedenpuhdistuslaitteista. Talvivaaran vt.tuotantojohtaja Pertti Pekkalan mukaan paine on kova.

– Tietysti asian nopeuttaminen uhkaamalla saattaa aiheuttaa painetta ja viivettä. Tarkoitus kuitenkin on, että ratkaisuja saadaan aikaan määräpäivään mennessä.

Rahapula viivästyttää monen asian kuntoonlaittamista Talvivaarassa, mahdollisesti tämänkin. Valtio on alustavasti varannut teettämiseen vajaa 10 miljoonaa euroa. Takaisinperintä on vielä miettimättä, sanoo Sari Myllyoja Kainuun ELY-keskuksesta.

– Kulut peritään  tietyn maksusuunnitelman mukaisesti pois toiminnanharjoittajalta. Maksusuunnitelman tekee valvontaviranomainen myöhemmin päätöksessään.

Kalle Pohjola Tammelan Myllykylästä käy kalassa noin seitsemällä järvellä, enimmäkseen kolmella, kuten Kaukjärvellä ja Pyhäjärvellä. Valtaosa saaliista on ihan tarkoituksella särkeä. Sitä hän paitsi käyttää omassa taloudessa ja eläinten rehuna, myös tekee sen seitsemää sorttia erilaisia särkituotteita. Kalastus on ollut yhtenä ammateista 1970-luvulta saakka. Särjen ohella nousee isoa kuhaa ja siikaa. Mutta särki on herkkukala, vannoo Kalle Pohjola.

Kaukjärven verkot ovat sulavan jään vankina

– Alkutalvesta vesi oli pitkään lämmintä, noin kuutta astetta. Sitten yhtäkkiä alkoi kylmenemään. Ajattelin, että vielä sinne ehdin, mutta yläkerran isäntä ajatteli toisin. Siellä ne ovat vieläkin, 180 metriä. Mönkijä olisi tarvinnut 10 cm teräsjäätä, jota ei taas sitten tullut. Tuli lämmin jakso, järvi lähti keskeltä jo sulamaan. Sinne ei päässyt jäälle eikä veneellä.

- Odotan, että ei siellä kauheasti ole kuollutta kalaa, koska kalojen paino painaa verkot pohjaan. Sitten mateet, ravut ja muut pohjaeläimet siivoavat osansa. Harmi vain että hyvät kalat jäävät käyttämättä. Kyllä siinä pyykkipoika nenässä saa touhuta vähän aikaa. Kova savotta se on.

– Olen ainoa kummajaisuus tällä seudulla, joka on rekisteröitynyt ammattikalastaja, joten vastaavia en paljon tunne. Muutamalla jäi verkkoja jään alle sillä, että he kalastivat jäältä, ja sinne ei enää uskaltanut mennä. Enemmän harmittelen tätä kalakannan kannalta, kun olen intohimoinen kotimaisen kalan kannattaja. Nuokin kalat olisivat voineet olla korvaamassa tuontia.

No, milloin järvelle pääsee?

– Oikea avovesikausi alkaa näillä järvillä viikon, puolentoista päästä viimeistään. Normaalisti se on vapun aikoihin. Kuoretta varten minulla on katiska jokisuussa jo tiedustelemassa milloin kuoreen kutu alkaa, mutta ei ole ketään vielä näkynyt. Siitä päätellen miten kalastuskevät ja avovesikausi alkaa, siihen menee viikko, toista.

– Mutta miten kalat käyttäytyvät, sitähän ei tiedä ennen kuin ne ovat partaan paremmalla puolella, nauraa Kalle Pohjola.

Toimittaja Tuomo Björksten ja lintuasiantuntija Jari Peltomäki ihailivat teerien soidinmenoja torstaina Limingassa Pohjois-Pohjanmaalla. Parhaat palat tallentuivat myös videolle.

Lämpimät kevättalven päivät saavat mehiläiset jo liikkeelle. Ylitorniolaisen mehiläisenkasvattajan Niilo Huhtasen mukaan tänä keväänä mehiläiset poistuivat talven jälkeen tapahtuvalle puhdistuslennolle jopa paria viikkoa tavanomaista aiemmin.

– Mehiläiset aloittavat puhdistuslennon, kun päivällä on noin seitsemän astetta lämmintä, Huhtanen sanoo.

Mehiläiset eivät poistu talvehtiessaan pesästä ollenkaan. Keväällä pörriäiset puhdistavat elimistön ja emot aloittavat munimisen.

Siitepölyä jäi syksyllä varastoon

Mehiläisenkasvattaja toivoo pajun kukkimista ja siitepölykauden alkamista pian, koska mehiläisemot munivat pian.

Ilman siitepölyä emot tuhoavat munat, mikä vaikeuttaa pesän selviämistä tulevasta keväästä.

– Viime syksynä oli siitepölyä niin paljon, että sillä siitepölyllä mehiläiset pääsevät alkuun keväällä. Toivottavasti paju alkaa pian kukkia, jotta saadaan siitepölyä pian, Huhtanen toteaa.

Huhtasen mukaan lämpimät kelit pääsivät tänä keväänä yllättämään.

– Me ehdimme tuoda noin kolmasosan pesistä ulos varastosta lämpimällä sääjaksolla. Tämä kevät näyttää nyt hyvältä ja mehiläiset ovat ajoissa liikkeellä, Huhtanen toteaa.

Mehiläisemo lähetetään kirjekuoressa

Mehiläisenkasvatukseen hurahtanut Huhtanen kasvattaa myös mehiläisemoja ja myy niitä eteenpäin. Mehiläispesän toiminnalle on tärkeää, että parittelevat mehiläiset tulevat eri sukuhaaroista.

– Muuten voi tulla äkäisiä mehiläisiä. Yleensä mehiläinen on rauhallinen ja tarkastan pesät ilman suojapukua, Huhtanen selvittää.

Emomehiläisten kasvatus vaatii tarkkuutta ja emosta maksetaan noin 35 euroa kappaleelta.

– Kuningattaret eivät itse syö, vaan niitä pitää ruokkia. Myytävä emo laitetaan muovilokeroon seuralaisten kanssa, jotka ruokkivat sitä, ja laatikko lähetetään kirjekuoressa.

– Kirjekuoreen tökitään ilmareikiä ja kirjoitetaan päälle selvitys, että sisältää mehiläisiä, Huhtanen hymyilee.

Naisvuoren näkötornin kupeessa Mikkelissä iso tammi kurottelee paljaita oksiaan kohti korkeuksia ja tornin huippua. Vielä talviasussaan oleva puu kasvaa kerrostalon sisäpihalla, mutta se on aloitellut elämäänsä avarammassa maisemassa vuosisatoja sitten, kertoo Mikkelin kaupunginpuutarhuri Viljo Muuronen.

– Tammi on 1700-luvun lopulta, joten monennnäköistä puu on elämänsä aikana nähnyt. Alunperin se kasvoi kolmisenkymmentä metriä nykyistä paikkaansa alempana työväenyhdistyksen tontilla, mutta siirrettiin tähän kerrostalojen tieltä.

Tammivanhuksen kohtalo tuli ajankohtaiseksi, kun vuonna 1985 alueen tonteille myönnettiin lisää rakennusoikeutta. Yli 300-vuotta vanha tammi oli rakennussuunnitelmien tiellä, ja vaihtoehdoiksi jäivät rakennusoikeuden pienentäminen, tontin myyminen, ison tammen kaataminen tai sen siirto muualle.

– Paljon piti kättä vääntää tammen puolesta. Silloinen luonnonsuojeluyhdistys esimerkiksi oli aktiivinen ja puhui puun säilyttämisen puolesta. Kaikkiaan puun kohtaloa puitiin kuutisen vuotta, kunnes kaupunki, tontin rakentamisesta vastaava rakennusliike ja maanrakennusurakoitsija jakoivat kustannukset. Niin saatiin päätös puun siirtämisestä lähemmäs Naisvuoren kalliota, kertaa Muuronen vanhoja tapahtumia.

Tammivanhuksen siirto sai kansalaiset liikkeelle

Tammen siirto 1991 oli merkittävä yleisötapahtuma, ja sadat ihmiset seurasivat operaatiota, muistelee siirrossa mukana ollut kaupunginpuutarhuri.

 Siirtotyöt autonosturien kanssa kestivät valmistelujen lisäksi pari päivää, ja epäilijöitä paikanvaihdon onnistumisesta riitti. Puun valmistelutyöt muuttoa varten jäivät vähäisiksi, ja varmuutta ei ollut siitäkään, pysyykö juuripaakku juuriston ympärillä siirron yhteydessä.

–  Oli epäilyillä perustansa, sillä juuripaakun halkaisijaksi arvioitiin kahdeksan metriä ja kokonaispainoksi noin 70 tonnia. Eihän Suomessa näin valtavia yksilöitä oltu aikaisemmin siirretty. Asiantuntemusta saatiin Helsingin kaupungin puisto-osastolta.

–  Tammivanhuksen siirto kuitenkin onnistui, ja yli 300-vuotiaalla on hyvässä lykyssä vielä toinen mokoma vuosia edessään.

Entä mikä oli Mikkelin vanhimman tammipuun siirtohinta? Kaupunginpuutarhurin mukaan noin 20 000 euroa silloisen rahanarvon mukaan laskettuna.

Mikä on vanhan puun arvo?

Vanhoilla isoilla puilla on Viljo Muurosen mielestä jo kaupunkikuvallisesti iso merkitys. Oppia voidaan hakea Keski-Euroopasta.

– Siellä on tyypillistä, että katutilassa on pieni aukea, ja siinä yksi ainoa elementti - iso puu. Se tuo ryhtiä ja kolmiulotteisuutta tilaan.

Suomessa puita ei tarvitse usein rakennusten tieltä siirtää, sillä viherrakentamisessa yleisesti käytetyt puulajit ovat tammea lyhytikäisempiä.

– Kun puu on lähellä elinkaarensa loppua tai siinä on muuta vikaa, se yleensä korvataan toisella. Meillä tyydytään sellaiseen pikkunatikkaan, ja vie sukupolven, ennen kuin sellainen puu on minkään näköinen. Pitäisi rohkaista enemmän käyttämään kookkaita puita.

– Monasti ajatellaan, että Suomessa kasvaa puita pilvin pimein, haittaako yhden puun poistaminen mitään. Siinä meillä on sellainen kulttuurikysymys ja mietiskelyn paikka. Naisvuoren tammivanhus on esimerkki siitä, mikä on vanhan puun arvo ja hinta, pohdiskelee Muuronen Naisvuoren näköalatasanteella ikitammen oksien yläpuolella

Pohjois-Savon maakuntahallitus on ollut kansallispuiston nimestä yhteydessä ympäristöministeri Ville Niinistöön, ja vedonnut Rautalammen lisäämistä nimeen.

Ministeri ei ole toiveeseen taipunut, sillä ympäristöministeriön ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander vahvistaa, että nimenä säilytetään Etelä-Konneveden kansallispuisto.

Lakiesitys uudesta kansallispuistosta on ollut jo lausuntokierroksella, ja se ehtinee eduskunnan käsittelyyn vielä ennen kesää.

Kiveen hakattuna nimiasiaa ei Metsähallituksen erikoissuunnittelija Raimo Itkosen mukaan voi vielä pitää.

- Eduskunta säätää lain, ja lopullinen nimi ratkeaa vasta siinä vaiheessa. Eduskunta voi  halutessaan muuttaa kansallispuiston nimen, hän sanoo.

Itkosen mukaan uuden kansallispuiston lausuntojen jälkeinen hallituskäsittely on ensi viikolla.

Seinäjoen koiratarha vastaanottaa Seinäjoen alueen löytöeläimet eli useimmiten kissat ja koirat. Tarhalla eläin pyritään tunnistamaan ja toimittamaan sitten takaisin kotiin.

– Katsotaan siru ja siitä omistajatiedot. Ellei niitä ole, niin rekisterissä saattaa olla kasvattajatiedot - ja tämä sitten tavallisesti tietää, minne eläin kuuluu, sanoo Reijo Mäki-Maunus Seinäjoen koiratarhalta. Mäki-Maunus muistuttaakin, että sirut ja pannat omistajatietoineen ovat tärkeitä löytöeläinten kotiin toimittamisessa.

Myös luonnonvaraisia eläimiä tarjotaan löydökeiksi aina silloin tällöin joko tietoisesti tai vahingossa.

– Kyllä tulee kyselyjä oravista ja jäniksenpojista. Mutta ne kannattaa näin keväällä jättää siihen, missä ovat. Yleensä niillä on emo lähellä, Reijo Mäki-Maunus sanoo.

– Kerran meillä oli lintu, josta kun oikein tutkittiin, huomattiin että se olikin tilhi. Se oli niin komea, että kädessä ollessaan se näytti hyvin eksoottiselta, Mäki-Maunus naurahtaa.

Luonnonvaraisten paikka luonnossa

Pohjanmaan Villieläinhoitola Nordic Wildlife Caren omistaja Markku Harju saa yhteydenottoja luonnonvaraisista, hylätyiksi arvelluista eläimistä. Kevään ja alkukesän poikasaikaan yhteydenottomäärä kasvaa perinteisesti.

– Niiden yhteydenottojen perusteella voisi kyllä vaikka päivän kiertää niitä tarkistamassa, sanoo Markku Harju.

Harju muistuttaa kuitenkin, että luonnonvaraisten eläinten poikasten paikka on luonnossa.

– Esimerkiksi rusakko jättää poikasensa päiväksi eri puolille maastoon ja käy niitä kerran-pari päivän aikana ruokkimassa. Muun ajan poikaset ovat yksin. Ne voivat siis vaikuttaa orvoilta, mutta eivät ole, Harju tietää.

– Poikasesta ei voi oikeastaan sanoa, onko se hylätty, paitsi jos se on oikeasti loukkaantunut ja sillä on joko raajavaurio tai se valuu verta.

Vanha ohje siitä, että luonnossa oleviin poikasiin ei kannata - tai saa - koskea, on yhä pätevä.

– Ainoa, missä voi auttaa ja mitä tehdä on se, että jos eläin on vaikka ajotiellä, sen voi siirtää varovasti pois vaara-alueelta. Ja mieluummin niin, että ohjaa omilla liikkeillään poikasen siirtymään itse pois. Esimerkiksi rusakolla on sen verran hyvä hajuaisti, että emo saattaa hyljeksiä ihmisen hajua poikasessa, Markku Harju muistuttaa.

Kangasalan luonto ry on huolissaan lukuisista kunnan alueelle tehdyistä kaivosvarauksista. Lähes kolmasosa kunnan pinta-alasta on kaivosvaltausten piirissä. Pirkanmaalla ainoastaan Akaassa on varauksia enemmän kunnan pinta-alaan suhteutettuna.

Kangasalan luonto pitää kaivosvarauksia hankalina erityisesti luonnonkauniin kunnan imagon kannalta, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Jorma Mäntylä.

– Kunnan elinkeinopolitiikassa ei tule suosia tämän tyypistä toimintaa. Se on kunnalle haitallista, Mäntylä sanoo.

– Meidän käsityksemme on, että kaivostoiminnan taloudellinen hyöty on mitätön sen aiheuttamaan ympäristöhaittaan verrattuna.

Viimeisimmän varauksen malminetsintäluvan hakemiseen Kangasalla ja Tampereella on tehnyt Fennoscandian Investment Group.

Hämeenlinnan Verkatehtaalla on aloitettu naakkojen torjunta valoefekteillä.

– Vanajasalin katolla olevaa torjuntaa kokeiltiin ensimmäistä kertaa perjantain vastaisena yönä ja alustavat tulokset olivat lupaavia, kertoo Verkatehtaan toimitusjohtaja Jouko Astor.

Verkatehtaalla on parveillut jopa viitisensataa naakkaa, jotka likaavat paikkoja. Viime talven jälkien puhdistaminen maksaa viisinumeroisen luvun, harmittelee Astor.

Naakkojen torjuntajärjestelmässä voimakas valo suunnataan liikkuviin heijastimiin. Torjuntavaihtoehtona harkittiin myös ultraäänen käyttämistä, mutta naakkojen lisäksi sen kuulisivat myös muun muassa koirat.

Jatkossa Verkatehtaalla seurataan, säilyykö valojärjestelmän torjuntateho, vai tottuvatko naakat siihen ja viihtyvät kulttuurikeskuksen rakenteissa entiseen tapaan.

Tuimien tuulien Saanan juurella lunta riittää. Kilpisjärvellä lunta on talvella tuiskunnut niin rajusti ja nopeasti, että valtatie Kilpisjärveltä Norjaan on ollut pari kertaa suljettuna. Tien avaamiseen eivät täällä tavalliset aurat pysty, vaan siihen tarvitaan usein suuria kauhakuormaajia.

Kilpisjärven biologisella asemalla mitataan myös lumen syvyyttä ja routaa. Lunta on nyt noin puolitoista metriä. Se on puolisen metriä enemmän kuin Ilmatieteen laitoksen tilastojen huhtikuun keskiarvo viimeisen kuudenkymmenen vuoden ajalta.

Kymmenen vähäroutaista vuotta

Sitä vastoin routaa on alle kymmenen senttiä, joka on vain murto-osa pitkänajan lukemista. Helsingin yliopiston biologisen aseman laboratoriomekaanikko Oula Kalttopää kirjaa mittatikkujen lukemat hangen paksuudesta ja maan jääkerroksesta eli roudasta.

– Roudan osalta on ollut aika heikkoa, viimeiset kymmenen vuotta routaa ei ole paljoa ollut, se on jäänyt siihen kymmenen sentin tienoille, normaalisti tähän aikaan vuotta pitäisi olla lähemmäs metri routaa, sanoo Kalttopää.

Keli Käsivarren suurtuntureilla muuttuu nopeasti. Keskiviikkona toinen huhtikuuta päivän auringonpaiste vaihtui alkuillasta lumituiskuksi. Saanajärven päivätuvan nurkalla kolmimetrinen kinos kasvaa.

Hirmumyrskyjen talvi

Metsähallituksen suunnittelijan Antti Ohenojan mukaan talvi on ollut ankara. Saanan huipulla on mitattu yli neljänkymmenen metrin hirmumyrskylukemia. Myrsky repi joulun alla Meekojärven varaustuvan katon juurineen päivineen. katto lensi parinkymmenen metrin päähän kämpästä. Onneksi tuvassa ei ollut ketään tuolloin.

Nyt Meekojärven tupaan on tehty uusi katto. Ohenoja kävi keskiviikkona viemässä sinne kuivat patjat ja vuodevaatteet ja tupa on jälleen retkeilijöiden käytössä. Ohenoja on lapsesta lähtien kokenut näillä Yliperän tuntureilla monet tuulet ja tuiskut.

– Kyllä näin runsaslumisia talvia harvemmin on, muistuu nyt mieleen se vuosi 1997, jolloin oli ne ennätykset, jolloin lunta oli metri yhdeksänkymmentä senttiä, sanoo Ohenoja

Paksun lumen alla myyrät ja sopulit voivat lämpimässä iloisesti lisääntyä, mutta hangen päällä eläimillä kuten poroilla on ollut kova vuosi.

Hiihtäville ja kelkkaileville ihmisille paksu lumi tietää hyviä retkikelejä, kunhan muistaa varautua lumimyrskyjen ja lumivyöryjen varalle. Paksu lumi on muodostanut tunturijyrkänteiden kanteille tavanomaista massiivisempia lumilippoja, joiden lähistölle ei ole turvallista mennä.

Saanatunturin pohjoislaidan yläosan tumma kalliopahta häämöttää sakenevan pyryn läpi, kun lähdemme paluumatkalle alas maantien varteen. Kilpisjärvellä on tänä keväänä kaikki mahdollisuudet yltää 190 sentin lumiennätykseen, joka mitattiin huhtikuun 19 päivä vuonna 1997.

Yle Keski-Suomi julkaisee yleisön ottamia sääkuvia sekä alueellisissa tv-uutisissa että netissä.

Lähetä kuva osoitteella keskisuomi@yle.fi ja katso tarkemmat ohjeet täältä.

Kuvagallerian otokset saat näkymään suurempina klikkaamalla hiirellä kuvan päällä

Luonnonsuojeluliiton arvostelu kohdistuu viisitoista vuotta käytettyyn turvesoiden ominaispäästöjen mittaukseen. Mittaus on turvetuottajille pakollinen ja siinä mitataan typen ja fosforin lisäksi turvesoilta vapautuvia kiintoaineita ja humusta. Nämä kaikki enemmän tai vähemmän rehevöittävät ja muuttavat vesistöjä.

Liitto näkee mittaustavan muutoksessa 2000-luvun alussa huijauksen makua. Mittaus ei liiton mukaan huomioi moninkertaisia sateiden aiheuttamia ravinnepäästöjä soilta. Yhtenä esimerkkinä liitto käyttää paljon julkisuudessa ollutta Kalmunevan suota Keuruulla Keski-Suomessa. Kun Kalmunevan kiintoainesta ja humuspitoisuuksia asukkaiden pyynnöstä mitattiin normaalista kahdesta viikosta poiketen joka viikko muutama vuosi sitten, kiintoainesta irtosi suosta lähes kymmenkertainen määrä turvetuottaja Vapon ilmoittamiin lukuihin verrattuna. 

Liiton kaivamien asiakirjojen mukaan Vapo on itse tilannut mittauksia Kalmunevalla. Nämä kertovat saman suuruisista tai suuremmista päästöistä jo 90-luvulla. Vanhat luvut eivät ole näkyneet enään suon päästöissä sen jälkeen kun mittaustapaa muutettiin. 

Vesi vie nopeasti ravinteet

Tilanne voi olla sama sadoilla turvesoilla eri puolilla maata. Liitto on käynyt tarkemmin läpi muutama kymmenen suota Länsi-Suomessa. Pitoisuudet ovat niissä liiton mukaan niin pieniä, että niissä ei voi olla mukana lukuisten sateiden kuljettamia kiintoainehiukkasia. Kenttäkäynneillä tilanne oli jotain ihan muuta kuin sen olisi pitänyt olla.

- Vesimassojen virtauksen mittaaminen on periaattessa helppoa, mutta tulva-aikana vesi menee sieltä mistä aita on matalin ja karkaa erittäin yleisesti virallisen mittauspadon ohi, kertoo luonnonsuojleuliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Mitä kovemmat ovat virtaamat, sitä enemmän kiintoaineita liikkuu. Liiton selvitysten mukaan ennen mittaustavan muutoksia oli jo tiedossa se, että kiintoaineet lähtevät nopeasti liikkeelle virtausten kasvaessa. Tämä on ongelma säännöllisin väliajoin tehtävissa ominaispäästöjen mittauksissa. Piikit ravinteissa näkyvät vain lyhyen ajan.

Vapo kiistää

Maan suurin turvetuottaja Vapo puolustautuu sillä, että mittaustekniikka on muuttunut ihan viime vuosina.

- Soilla on paikallisia vaihteluita, mutta oikeat virtaamatulokset saadaan uusilla jatkuvatoimisilla mittareilla. Parin viikon välein mitattavilla soilla on olemassa käsimittarit, joista virtaamat saadaan myös talteen,  kertoo ympäristöjohtaja Mia Suominen Vaposta.

Jatkuvatoimisia mittareita on asennettu vain yksittäisille turvesoille.

Ympäristöjohtaja Suomisen mukaan liiton väite kymmenkertaisesta todellisesta kiintoainepäästöstä ei pidä paikkaansa.

- Jatkuvatoimiset mittaukset kertovat sitä, että tulokset ovat heittäneet jonkin verran joko ali tai yli aikaisemmista käsimittauksista. Toiminnasta annetut ravinnetiedot kuvaavat aika hyvin oikeata tilannetta, ympäristöjohtaja Suominen täsmentää.

Luonnonsuojeluliiton Sulkava ihmettelee silti, miten lupiin asti päätyneissä tuloksissa näkyy lähes täysin kuivia soita, joilta ei tulisi vettä oikeastaan lainkaan.

- Virtaama saattaa usein jäädä hukkateille kokonaan mittauksissa, kun vesi virtaa mittauspisteiden ohi alapuoliseen vesistöön, Sulkava havainnollistaa.

Ohivirtaama pitää arvioida

Turvetuottajien uuden velvoitteen mukaan heidän pitää arvioida jo nykyään, kuinka paljon vettä virtaa voimakkaiden virtausten aikana ohi mittauspisteiden.

- Jos saadaan poikkeustilanteiden näytteitä, kuva tarkentuu. Sen lisäksi käytössä on kahden viikon mittausväli. Kovien sateiden aikaan mittauksia tehdään lisää, kertoo ympäristöjohtaja Mia Suominen viime vuonna tulleista ministeriön ohjeista.   

Luonnonsuojeluliitossa ei uskota, että uudet velvoitteet muuttavat kovin nopeasti soiden luvituksessa käytettäviä kuormitustietoja ja tiukentaisivat luvitusehtoja.

Liitto vaatii, että todelliset päästöluvut saataisiin myös soiden valvontaraportteihin, koska ne vaikuttavat turvetuotannon uusiin lupaehtoihin. Siksi liitto vaatii muutosta mittausmenetelmiin. Soita voitaisiin myös luvittaa myös turvelaadun mukaan, koska erilaisten soiden koostumuksen päästöt tiedetään melko hyvin. Isompi muutos olisi tuotantotavan muuttaminen selvästi kalliimpaan pystylouhintaan, jolla päästäisin pieniin tuotantoalueisiin.

Tuhoisa sienitauti uhkaa koko maailman banaanisatoa, kertoo brittiläinen sanomalehti The Independent. Panaman taudin uusin, neljäs muunnos (TR4) leviää nopeasti monien maiden banaaniviljelmillä.

Panaman tauti TR4 on jo hävittänyt banaanisatoja Kaakkois-Aasiassa. Nyt tautia on havaittu Mosambikissa ja Jordaniassa. Lehden haastattelemien asiantuntijoiden mukaan tauti on melko varmasti jo levinnyt banaanin tärkeimmille viljelyalueille Latinalaiseen Amerikkaan.

Panaman tauti muuttaa banaanin sisuksen mustaksi mössöksi. Tautia aiheuttavat sieni-itiöt leviävät erittäin herkästi vesipisaroiden tai mullan välityksellä. Itiöt voivat pysyä elossa maaperässä jopa 30 vuotta. Tauti on vastustuskykyinen torjunta-aineille.

Taudin leviäminen on todennäköistä, koska globaalien hedelmäyritysten työntekijät matkustelevat viljelmiltä toiselle eri maissa. Banaanin maailmanmarkkinoita hallitsee kolme yritystä, Chicuita, Dole ja Fyffes.

Erään arvion mukaan Panaman taudin TR4-muunnos voi tuhota pahimmillaan jopa 85 prosenttia maailman banaanisadosta. Pahimmin uhanalainen on banaanin Cavendish-lajike, joka on lähes ainoa vientikaupassa käytetty lajike.

YK:n maatalousjärjestö FAO on hyvin huolissaan tilanteesta, sillä banaanit ovat noin 400 miljoonan ihmisen tärkein ravinnonlähde.

Cavendish korvasi maailmanmarkkinoilla aiemman ykköslajikkeen Gros Michelin 50-luvulla. Gros Michelin kohtaloksi koitui niin ikään Panaman taudin aiempi muoto, joka tuhosi sen sadot laajalti. Gros Micheliä viljellään nykyisin vielä vielä mm. Malesiassa ja Thaimaassa.

 Janakkalan Pyhän Laurin kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka on otettu käyttöön 1502. Sen ympäristö on ollut hämäläisille pyhä paikka jo paljon aiemmin. Kirkonmäen läheisyydessä sijaitsee muinainen Laurin lähde, joka yhä pulppuaa kirkasta vettä.

Kirkon kupeessa on vanha hautausmaa, jonka rajoille sekä tien varteen istutettiin oletettavasti 1920-luvulla peräti 80 pihtakuusta.

Kuusista 34 on todettu niin lahoiksi, että ne täytyy kaataa. Lahojen kuusien kaato puurivistön väleistä olisi samalla heikentänyt pystyyn jätettävien puiden mahdollisuutta kaatua myrskyn osuessa kohdalle. Muutama lahokuusi onkin jo kaatunut tuulen voiman alla.

Niinpä seurakunta on päättänyt kaataa kaikki.

Suurten, lähes 30 metristen puiden kaato alkoi maaliskuun lopulla ja urakkaa riittää huhtikuun loppuun. Isojen puiden kaato on kerännyt myös jonkin verran yleisöä paikan päälle.

Janakkalan historiaa nähneistä puista jäävät jyrsityt kannot jäljelle, sillä niiden ylös ottaminen ei olisi enää mahtunut 8 500 euron kaatobudjettiin.

Janakkalan seurakunnasta kerrotaan, että kuusijättien kaataminen on kevään mittavin urakka. Hautausmaan ympärille aiotaan istuttaa ensi vuonna uusia puita, mutta niiden lajista ei ole vielä tehty päätöstä.

Puutarhuriksi aikovan ensimmäinen tehtävä on etsiä kasvimaalle sopiva paikka. Valo on kasvimaalle ehdoton edellytys, sillä kaikki kasvit tarvitsevat valoa.

– Mihinkään varjoisaan paikkaan sitä on turha laittaa. Kannattaa myös valita mahdollisimman lämmin ja suojainen paikka, mutta se ei ole ehdoton edellytys, neuvoo puutarhaharrastaja ja Imatran puutarhanystävien puheenjohtaja Ellen Helo.

Uutta multaa pussista

Maapohjalla on myös omat vaatimukset. Kasvimaa tarvitsee 20-30 cm hyvää multaa. Huonot maat tulisi poistaa ja panna tilalle kunnon multaa. Jos perustettava ala on pieni, kannattaa suosia säkkimultaa, jossa ei ole rikkaruohoja, eikä kasvitauteja. Mullan sijaan hiekkaviljely on myös yksi vaihtoehto.

Pelkkään hiekkaankin voi kylvää, mutta se vaan vaatii katteet. Katteen kautta kasvit saavat ravinteita. Hiekassa kasvatetaan paljon porkkanaa ja muita juurikasveja sekä salaattia.

– Joka tapauksessa kasvimaa vaatii perustamisen. Ei voi vain lyödä kuokalla keskelle nurmikkoa ja sanoa, että KASVA!, muistuttaa Ellen Helo.

Tomaatti ja basilika ovat kavereita

Toiset kasvit viihtyvät toistensa kanssa paremmin kuin toiset. Esimerkiksi porkkana ja sipuli viihtyvät yhdessä kasvimaalla. Myös basilika ja tomaatti ovat hyvä yhdistelmä niin salaatissa kuin kasvimaallakin. Purjosipuli taas viihtyy melkein kaikkien kanssa.

– Se mitkä kasvit viihtyvät keskenään ei ole oleellinen asia aloittelijalle ja pienellä kasvimaalla. Paras on ajatella, mitä syö ja mitä haluaa.

Aloittelevaa puutarhuria Ellen Helo neuvoo aloittamaan kesäkurpitsasta, erilaisista salaattilajikkeista, tillistä, persiljasta ja muista yrteistä.

– Porkkanasta ei kannata aloittaa. Se on kaikista vaikein minun mielestä, sanoo puurahaharrastaja Ellen Helo.

Kokenut rakentaja kasaa pöntön valmiista lautavärkeistä viidessätoista minuutissa. Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Hannila antaa aloittelevalle pöntönrakentajalle nasevan alkuohjeen.

– Kokoaminen käy melko nopeasti, kunhan aihiot ovat valmiina. Seinä- ja kattoelementit kannattaa sahata valmiiksi ja mitata osat mahdollisimman tarkasti. Hyvät ohjeet löytää BirdLife Suomen -nettisivuilta, Hannila vinkkaa.

Pönttövärkeistä käy terve, maalaamaton ja noin 10–12-senttinen lauta.

– Jos haluaa hifistellä voi käyttää valmiiksi harmaantunutta lautaa. Kattoon käy vesivaneri, koska se ei päästä vettä läpi, ohjeistaa Hannila.

Yleisimmät kotipihojen pönttöpesijät ovat kirjosieppo, talitiainen, sinitiainen ja kottarainen.

– Sellaisen pöntön lentoaukoksi sopii 32-millinen reikä. Siitä esimerkiksi kirjosieppo mahtuu juuri ja juuri sisään. Jos reiän tekee liian suureksi, kuten kymmenensenttiseksi, eivät pikkulinnut sellaiseen pesi. Siitä menevät oravatkin heittämällä sisään.

Älä unohda sydänpuuta

Pöntön kasaus käy sekä ruuveilla että nauloilla. Hannila suosii itse ruuveja.

– Ne eivät yleensä halkaise lautaa. Lisäksi voi porata ruuvi- tai naulakohtaan valmiin reiän ja tuplavarmistaa asian.

Akkuporakoneella osien yhdistely käy sutjakasti. Osat tulevat limittäin, jolloin pöntöstä tulee tavallaan neliö.

Yksi lautaan liittyvä yksityiskohta on hyvä muistaa –  se saa pöntön elämään pidempään. Laudan päässä oleva sydänpuoli pitää olla aina ulospäin pöntön seinässä.

– Muutoin kastuessaan ja kuivuessaan lauta käpristyy ja pönttö alkaa ikävästi irvistellä.

Tyhjennä talvella – vältät loiset

Kattoon tarvitaan pönttöä hieman leveämpi lauta. Jos katto naulataan kiinni, on pöntön puhdistus lähes mahdotonta.

– Katon reunan alle pöntön sivuille voi porata nauloille reiät. Naulat saa kiinni katon lautaneliöön, jolloin katon saa myös helposti pois, Hannila kertoo.

Ripustukseen lintuaktiivilta löytyy yleispätevä ohje, vaikka eri linnuille pitäisikin ripustaa pönttö eri korkeudelle.

– Jos paikka on rauhallinen, eikä ole pelkoa häiriöistä tai ilkivallasta, niin sen voi laittaa aika alaskin kahden tai puolentoista metrin korkeuteen. Silloin se on helppo puhdistaa.

Ilman huoltoa pönttöä ei kannata jättää. Linnut pesivät siellä niin kauan kuin sisälle vain sopii.

– Mieluiten pöntön voisi tyhjentää pesäpehmikkeistä jo syksyllä, sillä linnut tarvitsevat pesää myös talvella lämmittelyyn.

Kuitenkaan kesällä operaatioon ei pidä ryhtyä.

– Sinne kertyy rutkasti loisia. Vasta syksy tai talvi on turvallinen tyhjennysaika, Hannila muistuttaa.

Susialueilla asuvien ääni halutaan paremmin kuuluviin susikannan hoidossa.

Riistakeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos avasivat pari viikkoa sitten avoimen nettikeskustelun susista. Keskustelusta  saatavaa tietoa käytetään pohjana syksyllä perustettavissa alueellisissa työpajoissa ja edelleen vuoden lopussa valmistuvan susikannan hoitosuunnitelman tekemiseen.

Riistakeskuksen projektipäällikkö Mikael Luoman mukaan suden ja ihmisen rinnakkaiseloon liittyviä ongelmia ei voida ratkaista ilman susialueilla asuvien hyväksyntää.

– Haemme susikannan hoitoon uutta, innovatiivista otetta. Maailmalta on monta esimerkkiä siitä, ettei eläinkonfliktien ratkaiseminen onnistu ilman paikallisten hyväksyntää.

Verkossa tuhat käyntiä päivässä

Verkon keskustelusivu sudenhoitosuunnitelmasta on lähtenyt vilkkaasti käyntiin. Sivulla on keskusteltu muun muassa siitä, miksi sudet käyttäytyvät ongelmallisesti. Projektipäällikkö Mikael Luoman mukaan sivulla on noin tuhat käyntiä päivittäin. Suurimmaksi huoleksi on koettu suden tottuminen ihmiseen. 

–  Ongelmiksi koetaan muun muassa susien liikkuminen asuinpiirissä ja niiden aihuttamat vahingot koirille ja muille kotieläimille. Vastauksista näkee myös, että jo pelkkä tieto siitä, että alueella liikkuu susia, aiheuttaa pelkoa.  Kaiken kaikkiaan keskustelu on ollut hyvin rakentavaa, kertoo Luoma.

Susityöpajat alkavat syksyllä

Susikysymysten pohdintaa jatketaan syksyllä paikallisissa susityöpajoissa.

– Työpajoissa susialueella asuvat miettivät, miten susikantaa tulisi kyseisellä reviirialueella hoitaa. Pajoihin kutsutaan ihmisiä, joiden elämään sudet jollain tavalla vaikuttavat. Tavoitteena on löytää uusia ideoita susikannan hoitoon, sanoo projektipäällikkö Mikael Luoma Riistakeskuksesta.

Riistakeskus Satakunnan alueella liikkuu RKTL:n helmikuun arvion mukaan 10-12 sutta.

Keskustelua susista käydään osoitteessa sudenhoitosuunnitelma.fi.