Myrkyllinen siipisimppu uhkaa levitä Välimerellä, Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN varoittaa.
Siipisimppu on alkujaan eteläisen Tyynenmeren ja Intian valtameren vesissä elävä, aggressiivisesti elintilaa valtaava petokala. IUCN:n mukaan sitä on nyt havaittu itäisellä Välimerellä Turkin ja Kyproksen lähistöllä.
– Tämä osoittaa, että kala on leviämässä, ja se antaa aihetta huoleen, UICN:n Maria del Mar Otero kertoi uutistoimisto AFP:lle.
Kalalla on piikeissään myrkkyä, joka voi aiheuttaa ihmiselle kovaa kipua, oksentelua ja hengityksen lamaantumista. Harvinaisissa tapauksissa pistos saattaa aiheuttaa kuoleman.
Siipisimpun pelätään heikentävän muita kalapopulaatioita, mikä puolestaan voi vaikuttaa alueen muiden merieliöiden elinolosuhteisiin.
Kyproksella työskentelevä meribiologi Carlos Jimenez sanoo AFP:lle, että kotoperäisten lajien heikkeneminen voi houkutella Välimerelle lisää vieraslajeja.
Akvaariokarkureita vai Suezin kanavasta puikahtaneita?
Karibianmerellä siipisimppu on jo sekoittanut vedenalaisen nokkimisjärjestyksen. Lajia tavattiin Kuuban vesillä ensi kertaa vuonna 2007, ja parin vuoden kuluttua se oli yleistynyt saaren ympäristössä.
Kuuba, Kolumbia ja Bahamasaaret ovat rohkaisseet petokalan kalastusta pitääkseen sen leviämisen aisoissa. Luonnossa jopa hait välttävät siipisimppuja.
Kuubassa järjestetään nykyään vuosittainen kalastuskilpailu, jossa jahdataan siipisimppuja.
Välimerellä ensimmäiset havainnot siipisimpuista tehtiin Israelin rannikolla vuonna 1991. IUCN:n mukaan kalaa on sittemmin nähty myös Libanonin ja Tunisian vesillä.
Välimeren siipisimput saattavat olla alkujaan akvaarioharrastajien luontoon päästämiä, tai sitten laji on voinut levitä Suezin kanavan kautta Punaiseltamereltä, missä elää menestyvä populaatio.
Korkeasaaren amurintiikerinpennut ovat varttuneet viiden viikon ikään, ja eläinlääkäri on tarkastanut ne. Kaikki kolme pentua ovat ilmeisesti naaraita. Emo suhtautui jälkeläisten terveystarkastuksen rauhallisesti ulkotarhassa ruokaillen.
Samalla pienet tiikerit punnittiin. Ne ovat nyt 4,5–5,5 kilon painoisia ja kasvavat noin puolen kilon viikkovauhtia.
Kolmevuotias tiikeriemo on hoitanut ensimmäisiä pentujaan mallikkaasti, Korkeasaari tiedotaa.
Pennut pysyvät vielä päivisin pesäluolassa emonsa seurassa yleisöltä piilossa, mutta hiljaisina aamu- ja ilta-aikoina emon on nähty kantavan niitä ulkona.
Omin tassuin pennut eivät vielä lähde ulkoilemaan. Heinäkuussa ne saattavat olla siihen jo riittävän isoja.
Pennut edustavat uutta amurintiikereiden sukulinjaa eläintarhoissa, sillä niiden isoäiti on syntynyt luonnossa Venäjällä vuonna 2007. Se pelastettiin pentuna salametsästäjiltä paikalliseen tiikerikeskukseen ja elää nykyään ruotsalaisessa Nordens Arkin eläintarhassa.
Korkeasaaren pennuilla on sen ensimmäisinä lapsenlapsina tärkeä rooli elinvoimaisen amurintiikerin tarhakannan säilyttämisessä. Tarhakantaa voidaan tulevaisuudessa käyttää luontoonpalautuksiin.
Luontoasiantuntija ja biologi, Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarisen mukaan saamme kiittää kärpäsiä muuttolintulajiemme runsaudesta. Suomessa on kärpäsiä ja muita kaksisiipisiä noin 6 000 erilaista lajia, siitä riittää syötävää muille.
– Pohjolan seisova pöytä on suurin syy siihen, miksi suomalainen metsä aamuyöllä niin kivasti helisee, Saarinen kertoo.
Miehen mielestä kärpänen on taudin levittäjän maineestaan huolimatta hyvä muistutus luonnosta vieraantuneelle ihmiselle: Emme ole täällä yksin. Jos lähiympäristömme autioituisi ja tyhjenisi muusta elämästä, meidän kävisi kalpaten. Allergiat lisääntyisivät ja pahenisivat, emmekä sietäisi enää mitään. Kiitos siis kärpäset, että pörisette vielä ympärillämme.
Kärpänen vaan onnettomuudekseen osuu usein väärään paikkaan väärään aikaan – pörisemään aamuyöllä nukkujan naamalle tai tepastelemaan kahvittelijoiden viinereille. Siitä ikuiset konfliktit ihmisen kanssa.
2. Etkö sallisi paarmatytölle äitiyttä?
Monelle meistä paarma tarkoittaa uimarannan pirulaista, joka iskee kiinni salamana ja vie kipeällä puraisullaan palankin mennessään.
– Eivät ne paloja vie, niillä on vain toisenlainen strategia kuin hyttysillä. Paarmat louskaisevat pintanahkaan ison reiän, imaisevat esiin turskahtavan veren, ja lähtevät pois, korjaa luontotutkija.
Ihmisen päälle käyvät paarmat ovat naaraita. Tytöillä tikittää biologinen kello, on pakko tankata verta, että jaksaa munia riittävästi.
– Kyllä minä mielelläni muutamille kymmenille paarmoille voin tarjota sen pienen veritipan, että saavat jälkikasvua. Suomessa on 30 lajia, paarmat ovat hienon näköisiä otuksia, luontotutkija Kimmo Saarinen kehuu.
Niin hardcore-osastoa ei Saarinenkaan ole, että antaisi tieten tahtoen paarman istua kädelle ja puraista kiinni. Noutaja tulee, jos läpsäisy osuu. Mutta jos paarma onnistuu salakavalasti yllättämään, se osoittaa Saarisen mukaan vain kelvokkuutta ja kyvykkyyttä, ja silloin veritippakin suotakoot.
Mitä tekevät paarmapojat, kun tytöt lentävät veren maku suussa? Ovat rauhallisuuden perikuvia, istuskelevat kukissa ja imeskelevät mettä...
3. Pelottavalle puutiaisellekin on paikkansa
Punkki kiinni ihossa! Pelkkä ajatus saa kylmät väreet selkäpiihin. Puutiainen pelottaa, se voi sairastuttaa ja pahimmillaan tappaa, jos pureva punkki sattuu kantamaan vaarallista virusta tai bakteeria.
Kimmo Saarinen ei vähättele vaaraa mutta ei epäröi asettua ötökän puolustusasianajajaksi:
– Jos 50 brittiläistä jalkapallohuligaania riehuu, tarkoittaako se, että kaikkia brittejä pitäisi pitää ihmisvihaajina ja huonosti käyttäytyvinä? Jos osa punkeista levittää virusta tai bakteeria, ei koko punkkien sukukuntaa voi leimata mätämuniksi.
Saarisen mukaan punkeilla on oma tehtävänsä luonnon kiertokulussa ja paikkansa maailmankaikkeudessa.
– Parinkymmenen luontotutkijavuoden aikana olen oppinut, että luonnossa sattuu ja tapahtuu, eikä kaikelle ole selitystä. Ihminen yrittää keksiä kaikelle hyötykäyttöä mutta joitakin asioita ja eliöitä on vain olemassa. Me emme aina ymmärrä, miksi luonto toimii niin kuin toimii, Saarinen pohtii.
4. Miksi liiskaisit hiljaisen apurisi, huonehämähäkin?
Luontotutkija Kimmo Saarinen puhkeaa lähes ylistyslauluun puhuessaan taloissa viihtyvistä hämähäkkilajeista. Apurit on syytä jättää rauhaan, eikä missään nimessä liiskata niitä.
– En keksi mitään miinusta huoneissa elävistä hämähäkeistä. Ne ovat meidän pieniä puhtaanapitoavustajiamme. Ne pyydystävät juoksemalla, hyppimällä tai verkolla pienenpieniä otuksia, joita kodin kätköissä varsinkin pimeään aikaan liikkuu.
5. Hirvikärpänen – sinnitellyt tänne asti, kunnioittakaamme sitä
Hirvikärpäsestä on vaikea löytää myönteistä sanottavaa, myöntää luontotutkijakin. Hirvet eivät pistäisi pahakseen, vaikka hirvikärpäset katoaisivat maailmankaikkeudesta, eivät ne tosin jäisi ihmistäkään kaipaamaan.
Kimmo Saarisen mielestä kannattaa nostaa hattua kaikille lajeille, jotka vielä sinnittelevät täällä. Suurin osa lajeista on jo jossakin vaiheessa kuollut sukupuuttoon. Nämä jotka vielä vahvoina porskuttavat, esimerkiksi hirvikärpäset, ovat osoitus evoluution huippukoneistosta.
– Ihminen ei ole hirvi tai poro, eikä siis oikeanlainen kasvualusta hirvikärpäsen toukalle. Väite päänahkaan kaivautuvista toukista on urbaani legeda. Hirvikärpästen kanssa on vain opittava elämään, sanoo luontotutkija Kimmo Saarinen.
Sulkavalainen Antti Laine kalastaa Puumalan Lietvedellä ja Savonlinnan Pihlajavedellä muikun kysynnästä riippuen. Pihlajavedellä muikku on alle ja Lietvedellä yli 15-senttistä.
– Muikkukanta on edellisvuosia harvempi. Muikkuja on määrällisesti vähemmän, mutta kala on kooltaan suurempaa. Näyttää, että tänä keväänä kalaa on kuoriutunut paljon. Sekin on jo 35-50-millisitä, kiitos lämpimän kevään, Antti Laine arvioi.
Puumalan ympäristössä on kärsinyt useina kesinä muikun pienestä koosta. Kun kutu on onnistunut yläkanttiin, ravinnosta on ollut pula ja kalat ovat jääneet kitukasvuisiksi
– Viime kevät oli huono poikasille, mutta se taisi tehdä kannoille hyvää. Muikut ovat kasvaneet nyt hyvin, Laine sanoo.
Laineen käsitystä tukee myös Luonnonvarakeskuksen Luken tutkija Irma Kolari. Luke on kerännyt havaintoja muikkukannoista, mutta tietojen analysointi on vielä kesken.
– Näyttäisi siltä, että viimevuotinen ikäluokka oli huono monessa paikassa, ja kalastetaan vuoden 2014 vuosiluokkaa.
Muikku kutee syksyllä ja poikaset kuoriutuvat keväällä. Tämän kevään lämmin jakso oli muikulle hyväksi. Pientä muikkua on paljon, ja lämpimässä säässä ruoka riittää.
– Kasvu on ollut todella hyvää. Puruvedelläkin tämän kevään muikku on kalastajien mukaan neljäsenttistä, joten syksyllä saataneen sitäkin saaliiksi, Irma Kolari sanoo.
Vesi saisi lämmetä
Savonlinnan pohjoispuolella kalastavan Janne Herrasen mukaan Haukiveden muikku on 13-14-senttistä kalaa, joita menee kiloon 60 kappaletta.
– Kanta on heikohko ja kylmissä vesissä vaikeasti kalastettavaa. Toivottavasti vesi lämpenee, jotta kala tulee selkävesille ja on paremmin pyydettävissä, Janne Herranen pohtii.
Puruvedellä kalastavan Auvo Pekkisen mukaan muikkukanta on hyvä. Kalan koko vaihtelee 13 sentistä 18 senttiin ison järven eri osissa. Hummonselän muikku on hieman pienempää kuin eteläisillä selkävesillä.
Kallavedellä merkkejä
Kallaveden muikkukanta on keskimääräinen, arvioi ammattikalastaja Harri Räsänen. Viimeiset vuodet ovat olleet Kallaveden muikulla heikkoja, ja kalastajan tienestistä pääosa tulee kuhasta.
- Viime vuosi oli heikko, mutta vuoden 2015 kuoriutunutta muikkua on paremmin Se on sellaista 12-13-senttistä, Räsänen kertoo.
Räsäsen mukaan Kallaveden muikkukannat ovat olleet heikkoja viimeiset kymmenen vuotta. Viimeisimmät huippuvuodet osuivat 2000-luvun taiteeseen.
– Kuhasta on tullut ylivoimaisesti tärkein saaliskala, Harri Räsänen kertoo.
Suvasveden puolella on tiettävästi selvästi vahvempi muikkukanta.
Kyläniemessä kulkee raja
Kallaveden tavoin heikosta muikkukannasta kärsitään Kyläniemen ja Lappeenrannan välisellä vesiosuudella. Kesän 2015 kylmyyden satoa niitetään nyt.
– Kyläniemen eteläpuolelta puuttuu ilmeisesti kokonaan 2015 keväällä syntynyt ikäluokka, Markku Törrönen Lappeenrannasta kertoo.
Edelliskesänä kuoriutunut ikäluokka on muodostanut yleensä pääosan muikunpyytäjän saaliista. Nyt se näyttäisi puuttuvan Kyläniemen alapuolelta kokonaan.
– Kyläniemen pohjoispuolella on myös viimevuotista muikkua. Teimme koekalastuksen Petranselällä ja siellä oli viime vuoden muikkua. En tiedä onko kylmä kesä aiheuttanut kadon, sillä tuolloin keväällä kuoriutui kuitenkin poikasia normaalisti, Markku Törrönen aprikoi.
Kesäkuun puolivälin kovat tuulet ovat sotkeneet vettä ja tuoneet harmia myös kalastajille. Pintaveden lämpötila ehti kivuta jo 20 asteeseen, mutta putosi kovien myräköiden jälkeen 12 asteeseen.
Juhannusviikolla järvivesien odotetaan lämpenevän nopeasti takaisin lähemmäs 20:tä astetta.
– Sain keväällä sähköpostiviestin ja siinä pyydettiin mukaan projektiin. Tietenkin olin kiinnostunut, koska pääsin toteuttamaan pientä unelmaani, saan tehdä videoita Suomesta ja Suomen luonnosta ulkomaalaisille ja myös muille, 22-vuotias Veka kertoo.
Vekan videot tullaan julkaisemaan ulkoministeriön maayksikön This is Finland -kanavalla elokuun puolivälistä alkaen.
– Teen videoita kerran viikossa aina tuonne viikolle 51 saakka. Olen ottanut tämän harrastuksena, teen videoita yhtä aikaa opintojen kanssa ja se on mukavaa ajanvietettä, Veka kertoo.
Samanlainen fiilis myös katsojille
Veka Tolosen vapaa-ajasta iso osa on jo pyörinyt videoiden parissa. Hän on kuvannut videoita itselleen kuuden vuoden ajan ja julkaissut niitä YouTubeen pian neljä vuotta. Kainuun taikaa -kanavalla on yli 8 000 tilaajaa.
– Tähän mennessä on tullut hyvää palautetta, mutta totta kai aina sekaan mahtuu myös rakentavaa. Se on mielestäni hyvä juttu, koska silloin tiedän, miten voin parantaa videoita ja tehdä niistä myös katsojille parempia.
– Nautin videoiden tekemisestä ja se on tosi mukavaa, että joku muukin saa samanlaisen fiiliksen niistä – että tulee hyvä fiilis siitä katsomisestakin, Veka jatkaa.
Veka haluaa esitellä videoillaan suomalaista elämänmenoa. Harrastukset kuten kalastus, vanhat autot ja mopot tulevat todennäköisesti näkymään myös uusilla videoilla.
– Varmasti Suomen luonto on nyt tärkeimpänä osana siellä. Sehän on tosi hieno, edes suomalaiset eivät ymmärrä sitä, miten hieno luontomme on.
– Monet tänne tulevat ulkomaalaiset näkevät sen ihan eri tavalla kuin me, se on niille ihan uskomatonta. Olen huomannut, että varsinkin Kainuussa luonto on erityisen hienoa, tällaista ei joka paikasta löydy, Veka lisää.
Kainuu peittosi Savon
Veka Tolonen kuvaa videoitaan usein tilanteen mukaan ilman tiukkoja käsikirjoituksia. Uusilla videoilla kieli tosin vaihtuu englanniksi.
– Esimerkiksi kalastusta on vaikea kuvata käsikirjoittamalla, joten pitkälti se menee fiiliksen mukaan silloin. Tarkoitus olisi englanniksi tehdä, mutta varmasti tulee joitakin suomenkielisiä kohtia kuvattua, joten niitä pitää sitten tekstittää. Vähän fiiliksen mukaan, mutta englanniksi yritetään nyt sitten alkuun, Veka kertoo.
Luonnosta on tullut Vekalle yksi tärkeä osa elämää. Myös opinnot liittyvät luontoon, sillä hän opiskelee ympäristötieteitä Kuopiossa Itä-Suomen yliopistossa.
Vaikka opinnot vievätkin muualle, Veka aikoo kuvata videonsa Kainuussa. Oma maakunta peittosi Savon, Veka naurahtaa.
– Tämä on kotiseutua ja tosi lähellä itseäni, joten kuvaan täällä videoita. Niin oma YouTube -kanavakin syntyi, eli tein ensin blogia Kainuusta ja sen jälkeen aloin tekemään videoita täältä. Savo ei oikein käy tähän formaattiin, joten halusin, että Kainuu on edelleen mukana siellä, Veka kertoo.
Britanniassa sijaitseva Twycrossin eläintarha pyrkii luomaan tarhassa eläville simpansseille mahdollisimman luonnonmukaisen elinympäristön, jotta ne eivät masentuisi ja laiskistuisi. Erityisen sovelluksen avulla on selvitetty, millaisessa ympäristössä simpanssit viihtyvät.
Moni ulkomaalainen saapuu näihin aikoihin Suomeen verovapaan tienestin perässä. Mansikkatiloille rekrytoitujen ja välittäjien kautta tulleiden ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden lisäksi rajan ylittää jatkuvasti myös omin avuin maahan tulleet marjanpoimijat, jotka myyvät keräämäänsä marjaa esimerkiksi marjatukkureille ja myös suoraan kuluttajille.
Tuoretukku Kuopion Marja & Vihannes ostaa jatkuvasti metsämarjoja eteenpäin myytäväksi kerääjiltä lähinnä Pohjois-Savon alueelta. Toimitusjohtaja Timo Hoffrénin mukaan ulkomaalaisia myyjiä ovella näkee jo melko usein. Parina viime vuonna tuojien joukossa on ollut myös läheisille mansikkatiloille usein Itä-Euroopasta rekrytoituja työntekijöitä.
– He voivat kerätä päivän mansikoita ja lähteä illaksi vielä mustikkaan. Siitä saa vähän lisätienestiä, varsinkin jos mansikkaa on vähän, Hoffrén tietää.
Metsässä käynti täytyy tapahtua vapaa-aikana
Pienimuotoinen metsämarjojen myynti on Suomessa verovapaata myös ulkomaalaisille, kertoo Verohallinnon ylitarkastaja Jarno Vestervik.
– Kansallisuudella ei ole tässä asiassa väliä. Samalla jokamiehenoikeudella myös ulkomaalaiset saavat kerätä ja myydä metsämarjoja verottomasti.
Vestervik arvioi, että suurin osa marjanpoimijoista tulee Suomeen kuitenkin edelleen toiselle osapuolelle töihin, jolloin poimijan saamasta tulosta tulee maksaa myös vero.
Tilanne, jossa esimerkiksi mansikkatilalla päivällä työskentelevä käy ilta-aikaan marjassa metsässä ja toimittaa marjat esimerkiksi tukkuun, tulkitaan myös työntekijän eduksi.
– Jos hän käy metsässä vapaa-aikanaan, eikä se liity mitenkään hänen työntekoonsa, saatava tulo on verovapaata.
Marjat tekevät kauppansa myös Facebookissa
Viime vuosina erilaisia metsien keruutuotteita, lähinnä mustikoita ja sieniä, on alettu välittämään myös verkon kautta. Esimerkiksi mustikat tekevät kauppansa paitsi monenkirjavilla nettikirpputoreilla, myös erilaisissa Facebookin myynti- ja alueryhmissä.
Kuopiolaisessa Kuopionkirppari.fi-verkkopalvelussa on jo heti mustikan satokauden ensimmäisinä päivinä vajaat kymmenen mustikanmyyjää. Joukossa on välillä ulkomaalaisiakin myyjiä, tietää palvelun perustaja ja ylläpitäjä Mikko Hopia.
Hopian mukaan esimerkiksi mustikan myynti suoraan kuluttajalle on usein kannattavampaa kuin tukkuun vienti. Moni ottaa tilaukset vastaan jo ennen metsään lähtöään, ja toimittaa marjat jopa suoraan kotiin.
– Hyvää palautetta olen näistä myyjistä saanut. Tietysti jos ilmoitus on tosi huonolla suomella kirjoitettu, kauppa voi olla vähän vaikeampaa.
Suomen kaikkien aikojen suurin EU:n rahoittama LIFE- luonnonsuojeluhanke on käynnistynyt Puruvedellä.
Geologian tutkimuslaitos on tehnyt Hummonselän alueella syvyysluotausta. Luonnonvarakeskus kerää tietoa etenkin siian ja muikun poikasalueista.
Metsähallituksen sukeltajat ja kartoittajat keräävät puolestaan tietoa kasvillisuudesta, pohjanlaadusta ja vedenalaisista kulttuuriperintökohteista, kuten hylyistä.
Puruvedellä liikkuvien veneilijöiden toivotaan noudattavan varovaisuutta sukeltajien sinivalkoisen lipun läheisyydessä. Sukeltajat ovat Puruveden syvyyksissä heinäkuun ja syyskuun aikana.
Seitsemänvuotisessa Freshabit -hankkeessa sisävesien tilaa ja luonnon monimuotoisuutta parannetaan konkreettisilla kunnostustoimilla. Esimerkiksi Puruvedellä veden laatua parannetaan rinnan tutkimusten kanssa muun muassa hoitokalastuksen avulla.
Luonnonsuojeluhankkeeseen kuuluu eri puolilta Suomea kahdeksan eri luontokohdetta, ja työtä tekee yli kolmekymmentä eri toimijaa. Suomen suurimman EU-rahoitteisen luonnonsuojeluhankkeen budjetti on noin kaksikymmentä miljoonaa euroa.
Forssan jätevedenpuhdistamon rakentaminen lähes uuteen kuosiin merkitsee ainakin sitä, että jatkossa ei puhdistamo lupaehtoja riko.
Muutama vuosi sitten typpeä pääsi vanhalta puhdistamolta Loimijokeen enemmän kuin koskaan.
Uuden puhdistusteho on paljon parempi kuin vanhassa, vakuuttaa Forssan vesihuoltojohtaja Kimmo Paakkonen.
– Teho on paljon parempi. Miten paljon parempi, sitä on kuitenkin vaikeaa vielä tietää, koska laitos on varsin uusi. Ensi vuoden alusta voimaan astuviin lupaehtoihin kyllä pääsemme joka tapauksessa kirkkaasti.
Työntekijät pitivät vanhan puhdistamon kasassa
Niihin ei aikaisemmin vanhalla laitoksella aina päästy. Toisaalta lupaehdot toisaalta myös tiukkenevat huomattavasti, sanoo Kimmo Paakkonen.
– Typen osalta tämä laitoksen puhdistusteho tulee olemaan se, mitä ympäristöluvassa sanotaan.
Vanha, osin jopa neljäkymmentä vuotta pyörinyt jätevedenpuhdistamo toi henkilökunnalle paljon päänvaivaa ja kuormitti henkilökuntaa.
Paakkonen sanoo, että ilman työntekijöiden asiantuntevuutta ja ammattitaitoa ei vanha puhdistamo olisi toiminut lainkaan.
– Vuosi 2013 oli äärettömän hankala. Silloin meille tuli laitokselle jotakin ravinnetta, joka aiheutti meille sellaisen ilmiön, että selkeytysaltaissa pintaan nousi maitokahvin väristä tavaraa.
Kiisselimäinen tavara sitoi kiintoainetta. Sitä valui purkuvesistöön ja se aiheutti kuormituspiikkejä Loimijokeen.
Lihateollisuus tuottaa kolmanneksen jätevedestä
Forssassa lihateollisuus tuottaa noin kolmanneksen puhdistamolle menevästä jätevedestä. Myös Kiimassuon jätealueen jätevedet ovat merkittävät.
– Siellä on ympäristöalan toimijoita. Alueelta tulevat jätevedet ovat aiheuttaneet meille haasteita takavuosina. Minulla on vahva käsitys, että nyt Kiimassuon yrityksetkin pääsevät omiin ympäristölupaehtoihinsa ja kuormitus on näin pienentynyt.
Paakkonen uskoo, että saneeratulla kokonaisuudella Forssa pystyy vastaamaan jatkossa tiukempiikin puhdistusvaatimuksiin.
Seinäjoella sijaitsevan Hirvijärven tekojärven täyttökanavaan on ryhdytty rakentamaan sulkuluukkua. Sillä voidaan poikkeuksellisissa sääolosuhteissa säännöstellä tekojärveen virtaavan veden määrää eli pato voidaan sulkea esimerkiksi silloin, kun tekojärvi on täynnä. Tulevalla rakennelmalla voidaan ohjata vettä myös vanhaan Nurmonjoen uomaan.
– Uuden padon pitäisi olla valmiina elokuun puolessa välissä ja viimeistelytyöt sitten elokuun loppuun mennessä. Kustannusarvio on 450 000 euroa, kertoo vesitalousasiantuntija Tomi Mäki Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.
Nyt rakennettava sulkuluukku on jatkoa patoturvallisuuden parantamiselle eteläpohjalaisilla tekojärvillä. Viime vuonna vastaavanlainen sulkuluukku rakennettiin Peräseinäjoella sijaitsevaan Kalajärven täyttökanavaan. Myös Seinäjoen Kyrkösjärvessä on vastaava mekanismi, jota on käytetty tekojärven säännöstelyyn aktiivisesti.
– Toivottavasti näitä Kalajärven ja Hirvijärven sulkuluukkuja tarvitsee käyttää mahdollisimman vähän, koska ne ovat poikkeusrakenteita, joita tarvitaan hätätilanteessa, toteaa Tomi Mäki.
Patotyömaan takia tulovirtaama Hirvijärveen on tänä kesänä tavallista pienempi, joten sillä voi olla vaikutusta järven happitilanteeseen. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus seuraa Hirvijärven vedenlaatua tehostetusti ja tarvittaessa ELY-keskus hapettaa järveä.
Pienen laskettelurinteen kupeessa Keminmaan Kallinkankaalla on maan pohjoisin perhospyydys, jonka sisällä naaraspuolinen täpläsiilikäs houkuttelee lajinsa koiraita. Asialla on Jyväskylän yliopisto, joka haluaa selvittää täpläsiilikkään värimysteerin.
Pyydyksiä on ympäri Suomen, ja lisäksi joitakin maan rajojen ulkopuolellakin. Tutkimus on kestänyt jo seitsemän vuotta, ja toiveissa on jatkaa vielä muutama vuosi.
Kyseessä on yökkösmäinen, värikäs perhonen, joka liikkuu päivällä. Kirkkaat värit ovat varoitusvärejä perhosia syöville linnuille – täpläsiilikäs on pahanmakuinen ja aavistuksen myrkyllinenkin.
Väritys on mysteeri
Täpläsiilikkään väritys vaihtelee paitsi sukupuolen mukaan, myös alueittain ja vuosittain jopa saman populaation sisällä, mikä saa tutkijat ymmälleen. Varoitusvärit nimittäin ovat yleensä perin samankaltaisia, jotta saalistajat oppisivat ne.
– Tämä onkin yksi tutkimuksen päämielenkiinnon kohde, että miten me selitämme sen, että ne ovat eri värisiä, vaikka niiden pitäisi kaiken järjen mukaan kehittyä saman värisiksi, kertoo evoluutio-ekologian professori Johanna Mappes Jyväskylän yliopistosta.
Ilmastonmuutos näkyy ehkä perhosten siivissä
Yksi kiinnostavimmista tutkimuskohteista liittyy ilmastonmuutokseen. Tarkoituksena on selvittää miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa perhosiin, ja värit ovat siitä yksi indikaattori.
– Minulla on sellainen aavistus, että nämä ovat vaalentuneet. Näyttäisi siltä, että kun ilmasto muuttuu, vaaleat yksilöt saa jonkinlaisen valintaedun, Mappes arvelee.
Tässä vaiheessa sitä ei vielä voi kuitenkaan varmaksi sanoa, mutta toiveissa on, että tämän kesän jälkeen kasassa olisi tarpeeksi aineistoa, jotta mahdollisesta muutoksesta voitaisiin tehdä johtopäätöksiä.
–Toivoisin, että voitaisiin jatkaa tätä vielä muutama vuosi. Pitkäaikaisseuranta on ainoa keino, jos halutaan päästä kiinni lämpenemisen aiheuttamiin evolutiivisiin muutoksiin luonnonpopulaatioissa, Mappes toteaa.
Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton mukaan mansikkasato on keskivertoa huonompi koko maassa tänä vuonna.
Mansikanviljelijä on luonnon armoilla. Kymppitien kupeessa sijaitsevan Kankaisten tilan emäntä Pirkko Kämäri muistuttaa, että huonoja vuosia tulee aina aika-ajoin ja se kuuluu alalle.
– Tammikuussa oli kolme viikkoa kovaa pakkasta ja se teki tuhojaan mansikkapelloilla. Talvi on meidän oma erityispiirteemme, eikä kovinkaan moni mansikkalajike kestä talven kylmää, Kämäri sanoo.
Lammilaisen Kuusamon mansikkatilan emännän Johanna Mettälän mukaan talvituhot ovat heidän tilallaan suurin syy marjojen vähäisyyteen.
– Itsepoimintaa ei ole enää ollut vähään aikaan meidän tilalla, Mettälä kertoo.
– Kankaisten tilalla mansikanpoiminnassa pidettiin tiistaina välipäivä – annettiin mansikalle rauha kasvaa, Kämäri sanoo.
Myös sateet ovat verottaneet mansikan laatua ja määrää. Tosin Hämeessä sateita on saatu vähemmän kuin esimerkiksi Suonenjoella, missä sade muutti pahimmillaan mansikkapellot lammikoiksi.
Jälkisato kaipaa nyt poutaa
Sekä Pirkko Kämäri että Johanna Mettälä ovat kuitenkin toiveikkaita, sillä loppukuusta on odotettavissa uutta satoa talven tappamien tilalle istutetuista mansikoista.
– Tänä vuonna istutetuista taimista saadaan kyllä satoa, jos sää poutaantuu. Lisäksi pääsatoalueilla on vielä jonkin verran raakileita, jotka kyllä kypsyvät, Pirkko Kämäri sanoo.
Mutta jos jatkossakin sateelee samalla lailla kuin tähän mennessä, niin toiveet jälkisadonkin suhteen ovat huonot.
– Kypsä mansikka on herkkä, joten se, miten marjan saa pysymään ehjänä ja homeettomana, on iso haaste viljelijöille.
Kaalikoit aiheuttavat tänä vuonna mittavat vahingot kaalitiloille. Historiallisen suuri määrä kaalikoita rantautui keväällä Suomeen, ja nyt niiden aiheuttamat tuhot näkyvät reikäisissä varhaiskaaleissa.
– Ne on ihan rei'illä nuo lehdet. Ja täältä lehden alta paljastuu useita kotiloituneita toukkia, kertoo viljelijä Niko Jokinen Keuruun Haapamäeltä.
Taatilan tilalla kaalia on viljelty pian parikymmentä vuotta. Kaalikoista on ollut harmia aiemminkin, mutta Jokisen mukaan tämä vuosi on historiallisen huono.
– Vuodesta 1997 saakka on meidän tilalla kaalia ollut, eikä koskaan vielä näin kovia kaalikoivioituksia ole ollut.
Maalaisjärkeä kuluttajille
Reikäistenkin kaalien sisältä löytyy kuitenkin syövätää, kauppaan kelpaavaa kaalia. Vialliset lehdet voidaan poistaa kuorimalla ne pois, mutta se vaatii toki tavallista enemmän työtä ja lisää siten myös kustannuksia.
– Kun normaalisti pystytään kesäkaali nostamaan suoraan pahvikonttiin, millä se toimitetaan kauppaan, niin tänä vuonna ei kyllä siihen pystytä.
Sinällään reiät ja toukat kaalissa ovat lähinnä esteettinen haitta – ne eivät tee kaalista syömäkelvottomia – mutta kuluttaja haluaa virheettömiä yksilöitä ja reikäiset kaalit jäävät myymättä.
Taatilan tilan viljelijä Saara Kässi-Jokinen toivoo kuluttajilta maalaisjärkisyyttä.
– Aina kun tuotteet kasvatetaan pellolla, niin joku kaverikin voi mahdollisesti mukaan tulla, mutta ne ei ole vaarallisia. Sitten vain poistetaan ne ja ehkä pesastaan kaali ja pistetään salaattiin.
Silti reikäinen kaali harmittaa viljelijääkin.
– Ikävähän se on, että sinne tulee tällaisia vioituksia. Mutta nyt on haasteelliset olosuhteet ja sen mukaan on vain elettävä.
Syys- ja talvikaalien kohtalo on auki
Varhaiskaalin reikäinen pinta voi kuitenkin vielä olla pieni murhe verrattuna syys- ja talvikaalien tuhoihin. Niko Jokisen mukaan on vielä täysi yllätys, miten kasvupiste on kärsinyt.
– Sen näkee sitten, kun nämä myöhäisemmätkin lajikkeet alkaa kunnolla kerimään.
Syys- ja talvikaalien sadonkorjuu on säistä riippuen edessä joko syyskuun lopussa tai lokakuun alussa. Silloin selviää, mikä on niiden kohtalo.
– Aika lailla avoin on tämä peli, että kumpi voittaa, kaailikoi vai me.
Nyt jo kuitenkin tiedetään, että taloudelliset tappiot ovat tänä vuonna suuret.
– Tässä on jo olliut muutama haasteellinen vuosi, olisi toivonut, että olisi tulllut vähän normaalimpi vuosi. Mutta maatalous ei ole kvartaalitaloutta, meidän on elettävä pidemmällä aikavälillä. Ei tässä oikein auta muuta kuin uskoa tulevaan.
Taatilan tilan viljelijöitä haastatteli Matleena Ylikoski.
Tuomiopäivän holviksi kutsutun varaston ideana on säilyttää maailman kasvien biodiversiteetti ja ylipäätään ruokakasvien perimä erilaisten alueellisten tai maailmanlaajuisten katastrofien varalta. Kyse on loppupeleissä maailman ruokaturvallisuudesta.
Lähellä Pohjoisnapaa sijaitseva holvi on suunniteltu säilömään maailman kaikkien eri viljelykasvien siemeniä laajojen luonnonkatastrofien, tuhoisan ilmastonmuutoksen, globaalin ydinsodan ja muiden maanviljelyksen maailmanlaajuiseen tai alueelliseen täystuhoon johtavien tilanteiden varalta.
– Huippuvuorten siemenholvi on koko maailman siemenholvien varaholvi, eräänlainen varmuuskopioiden varmuuskopio, toteaa arktisen biologien apulaisprofessori Pernille Bronken Eidesen Huippuvuorten yliopistokeskuksesta.
Holvista löytyvät esimerkiksi suomalaisten viljakasvien kaikki talteen otetut maatiaiskannat tulevia tutkimus- ja kehitystyön tarpeita sekä odottamattoman tuhon varalta.
Ikiroutaan rakennettu tallelokero
Huippuvuorilla on toiminut vuodesta 2008 lähtien Svalbard Global Seed Vault -siemenholvi, jossa ikiroudan sisässä -18 asteessa säilytetään näytteitä maailman tärkeimmistä maatalouskasvilajikkeiden siemenistä. Jos automaattinen jäähdytysjärjestelmä pettää, holvi on silti ikiroutaisessa kalliossa.
Holvissa on tilaa 4,5 miljoonan kasvin siemennäytteille. Pelkästään vehnälajikkeita on 156 000.
Kaukana maailman melskeistä sijaitseva Huippuvuorten holvi on ikiroutaan rakennettu jäinen pankkiholvi, jossa kasvit ovat maakohtaisissa tallelokeroissaan.
Koivikon tilan puna-apila Muhokselta löytyy Huippuvuorilta
Huippuvuorilta löytyy esimerkiksi vuonna 1966 Muhokselta Koivikon maatalousoppilaitoksen pelloilta kerättyä puna-apilan maatiaiskannan siementä.
Muhokselta puna-apilan siemenet päätyivät Huippuvuorille Ruotsin Alnarpissa sijaitsevan Pohjoismaisen geenivarakeskuksen NordGenin kautta.
– Apila niitettiin, laitettiin seipäille, annettiin kuivua syysmyöhään ja puitiin leikkuupuimurilla, muistelee tilanhoitajana silloin toiminut Kalevi Leskelä.
Koivikon tilan pellot ovat jo aikaa sitten jääneet valtatien, meluvallien, asutuksen ja liikerakentamisen alle, mutta yhä vielä sinnittelee sitkeä puna-apila rikkaruohojen seassa tien pientareella ja asutuksen viereen jääneellä kesantopellolla.
– Sitä oli juuri silloin alettu näillä seuduilla viljellä eläinten rehuksi. Rasvaprosentti nousi apilalla selvästi, ja se antoi maitoon oman tunnusomaisen makunsa, kun lehmät pääsivät uuteen apilikkoon, Leskelä kertoo.
Siemenpankin rakentamisen on kustantanut Norjan valtio. Sen toiminnasta vastaa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön ja useiden tutkimusjärjestöjen yhdessä perustama säätiö. Toimintaa hallinnoi kansainvälinen asiantuntijaneuvosto.
Suomenkin ruokaturvallisuus tuomiopäivän holvissa
Suomi on mukana hankkeessa NordGenin kautta. Suomalaisia lajeja holvissa on kaikkiaan lähes 2 000.
– Hyväksyttyjä ja väliaikaisesti hyväksyttyjä näytteitä on noin 1 800. Viljoja niistä on noin 52 prosenttia, nurmikasveja 30, palkokasveja 7, vihanneksia 4, yrttejä ja rohdoksia 3, öljykasveja 3 prosenttia, sekä marjoja ja juurikkaita noin prosentin verran, kertoo erikoistutkija ja kansallisen kasvigeenivaraohjelman koordinaattori Elina Kiviharju Luonnonvarakeskuksesta.
Holvissa säilötään Muhoksen ja Hailuodon puna-apilan ohella esimerkiksi Raahen Luohuasta peräisin olevaa maatiaisohraa, Puolangan Pikariniemestä kotoisin olevan nauriin siemeniä, Siikajoen Ruukista lähtöisin olevaa ruokohelpiä, punanataa Haukiputaan Hietalanmäeltä, timoteitä Muhokselta ja Tyrnävän Kolmikannasta.
Sieltä löytyy myös Koskenkorvan valmistamisessa käytettyä Botnia-ohraa.
Kaikki Suomen tallessa olevat maatiaisviljakannat on säilötty Huippuvuorille.
Tuomiopäivän holvista löytyy samoja viljalajikkeita kuin Koivikon maatalousoppilaitoksen hienosta viljakokoelmasta, joka jonkun uudistuksen yhteydessä päätettiin heittää menemään. Eläkkeelle jäänyt Leskelä pelasti kuitenkin kokoelman roskiksesta Muhoksen kotiseutumuseoon.
– Kävivät tätä Helsingin yliopistostakin kuvaamassa ja hämmästelemässä, että tämä on ainutlaatuinen kokoelma nykymaailmassa, tiivistää Leskelä.
Pohjoissuomalaisilla lajikkeilla on aikaisuusominaisuus
Pohjois-Suomen oloihin sopeutuneille lajikkeille on ominaista, että ne eivät vaadi niin pitkää kasvuaikaa kuin eteläisemmät viljat. Niillä on aikaisuusominaisuus eli ne tuleentuvat ja tuottavat satoa nopeammin.
Kokoelmaan kuuluu näytteitä erilaisista viljalajien maatiaiskannoista jopa lähes sadan vuoden takaa, niiden ominaisuuksista kertovia tekstejä ja rasialliset jyviä, joista näitä joskus ehkä hyvinkin arvokkaita kantoja olisi mahdollista uusintaa. Dna on tietysti kaikista tallella.
– Tammiohra oli esimerkiksi semmoinen, että sen saattoi jo heinäkuun lopulla ottaa puintiin, kun tavallisesti puitiin vasta elokuun puolivälissä, toteaa Leskelä.
Luontaistalouden aikakaudella oli hyvin tärkeää, että satoa tuli. Sen saaminen saattoi olla elämän ja kuoleman kysymys, kuten suurista nälkävuosista 1800-luvulta tiedetään. Vuosina 1866–1868 kuoli kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä nälkään.
– On niitä viljalajikkeita ollut ennenkin, toki nykyisillä lajikkeilla sadot ovat moninkertaiset. Nämä ovat sellaisia, että aina on tullut jotakin satoa, mutta koskaan ei kovin paljon, jatkaa Leskelä.
Holvin maatiaiskannoilla voi olla suuri merkitys
Maatiaiskannoilla saattaa olla jossakin tilanteessa olosuhteiden muuttuessa suurikin merkitys kasvinjalostukselle. Niistä voi löytyä joitakin tarvittavia ominaisuuksia, joihin ei nykylajikkeilla enää päästä käsiksi ollenkaan.
Loputtomiin ne eivät kuitenkaan ilman pakastusta säilyisi.
– Siemeniä täytyy pitää pakastettuna, jotta ne säilyvät. Vaikka sähkövirta katkeaisi holvista, ikirouta pitää siemenet pakastettuna siitä huolimatta.
– Tämä on riittävän korkealla merenpinnasta, eli veden nouseminen tänne asti on hyvin epätodennäköistä. Myös sotatoimialueeksi joutumisen riski on täällä pieni, listaa Eidesen siemenholvin sijainnin etuja.
Huippuvuorten siemenholvi on myös vakuutus erilaisten koko maailmaa tai jotakin aluetta koskevan katastrofin varalle.
– Kasvit ovat sopeutuneet tietynlaisiin ympäristöihin eri puolilla maailmaa. Kasvit, jotka ovat sopeutuneet kasvamaan Suomessa tai Norjassa, eivät välttämättä kasva kovin hyvin Etiopiassa, toteaa Eidesen.
Eli jos kasvit tuhoutuvat jostakin syystä jossakin päin maailmaa, tällaisen varmuusvaraston avulla voidaan kasvattaa uudelleen sinne sopiva viljelykasvikanta.
Syyrian sisällissota ja Tuomiopäivän holvi
Ensimmäisen kerran Tuomiopäivän holviin jouduttiin turvautumaan Syyrian sodan vuoksi 2015.
Siemeniä tarvitsi Syyrian Aleppossa sijainnut kansainvälinen kuivien alueiden kasveihin erikoistunut maataloustutkimuslaitos ICARDA, joka evakuoitiin Syyriasta.
– Aleppon geenipankki jäi sisällissodan jalkoihin, ja sen toiminta siirrettiin Marokkoon ja Libanoniin. Tässä tilanteessa Huippuvuorten ikiroutaan säilöttyjä siemeniä tarvittiin. ICARDA tilasi siis oman kokoelmansa kopiot Huippuvuorilta, kertoo Huippuvuorten siemenholvin toiminnan koordinaattori Åsmund Asdal.
Huippuvuorten siemenholvi on turvallinen paikka säilöä maailman eri geenipankkien kokoelmien kopiot. Jos Syyrian tapaisiin ongelmiin joudutaan muualla, pohjoisnavan suunnalla on viimeinen turva.
– Huippuvuorten holvilla on todella suuri merkitys viljelykasvien geenivaran säilyttämisessä varmuusnäkökulmasta, kun maailma käy koko ajan levottomammaksi, toteaa Boreal Kasvinjalostus Oy:n jalostusjohtaja Marja Veteläinen, joka on aiemmin toiminut sekä kansallisen kasvigeenivaraohjelman koordinaattorina että NordGenin johtajana.
Levotonta on muuallakin kuin Syyriassa
Hyvin monet tärkeistä viljakasvien geenipankkikokoelmista sijaitsee nyt levottomilla alueilla.
– On tärkeää, että kaikkien geenipankkien on mahdollista säilyttää arvokkaista viljelyskasvikannoistaan varmuuskopio. Jos jotain sattuu, tulee sota tai tulipalo tai muu luonnonkatastrofi, ne ovat säilössä varmemmassa paikassa. Näin ihmiskunnan viljelyskasvien perinnöllinen muuntelu säilyy tulevaisuuden kehittämis- ja jalostustyötä varten ja tutkimusta varten.
– Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, muotoilee Veteläinen.
Siemeniä toimitettiin ICARDA:n toimipisteisiin Libanoniin ja Marokkoon, ja ne kuuluivat Lähi-idän kuiviin olosuhteisiin sopiville vehnän, ohran ja ruohokasvien lajikkeille.
– Vielä 2014 Syyrian geenipankki täydensi geeniaineskokoelmaansa Huippuvuorille. Yllättävän nopeasti tuli siis ensimmäinen tarve palauttaa siemeniä. Nyt ne on kylvetty siellä ja siemenainesta ollaan uudelleen lisäämässä, kertoo Kiviharju.
Geenipankkeja tarvitaan ilman katastrofejakin
Geenipankkeja tarvitaan myös vaikka mitään katastrofia ei olisikaan. Tuomiopäivän siemenholvi on takuu viljelykasvien geneettisen monimuotoisuuden säilymisestä ympäri maailmaa.
On hyvin tärkeää suojella viljelykasvien monimuotoisuutta, koska se on ainoa tapa kehittää uusia kasvilajikkeita, jotka pärjäävät olosuhteiden muuttuessa. Jos vain jatketaan samojen lajikkeiden viljelemistä uudestaan ja uudestaan, monimuotoisuus menetetään ja se olisi tuhoisaa maailman muuttuessa.
– Tarvitsemme geneettistä monimuotoisuutta uusien ominaisuuksien kehittämisessä kasveihin. Ilman monimuotoisuutta me emme pysty vastaamaan maailman muuttumisen mukanaan tuomiin haasteisiin, tiivistää Eidesen.
Hyvin paljon kasvinjalostustyössä käytetään modernia lajikeaineistoa ja pitkälle kehitettyjä kasvikantoja, mutta eteen tulee tilanteita jolloin tarvitaan alkuperäisempää perimää, kun tarvitaan jalostustyöhön jotakin kestävyyslähdettä.
– Haetaan esimerkiksi kestävyyttä jollekin kasvitaudille, jota meillä Suomessa ei ole aikaisemmin esiintynyt, mutta joka jostain syystä, esimerkiksi ilmaston lämpenemisen takia on lähtenyt leviämään tänne. Sitä ei aina ole olemassa siinä meidän omassa jalostusmateriaalissa. Silloin me lähdemme selvittämään, löytyisikö sellaista jostain geenipankista jostakin maatiaiskannasta, Veteläinen.
Maatiaislajeissa asuu monimuotoisuus
Ennen tieteellistä kasvinjalostusta kasvinjalostus perustui olosuhteiden ja viljelijän maatiaiskannoilla tekemiin valintoihin. Kun tieteellinen jalostus alkoi ja saatiin paljon satoisampia lajikkeita, iso osa maatiaisista katosi.
– Vasta 1960-luvulta lähtien alettiin ymmärtää, että on tärkeää ottaa maatiaisten monimuotoisuus talteen. Niillä on erityisiä ominaisuuksia, kuten taudinkestävyyttä, makuominaisuuksia ja ilmastonmuutosta ajatellen hyviä saman geenin vaihtoehtoisia muotoja. Ominaisuuksia, jotka eivät nyt ole tärkeitä, mutta jossakin vaiheessa voivat olla, tiivistää Kiviharju.
ICARDAN ohrakokoelma on maailman arvokkain ja tärkeä suomalaisillekin.
– Siellä voi olla sellaisia geenimuotoja, joita me tarvitsemme täällä ja joita meille valikoituneessa kapeassa aineistossa ei ole mukana, jatkaa Kiviharju.
Huippuvuorten omat luonnonkasvitkin pääsivät holviin
Varsinaisesti Huippuvuorten siemenholvi on viljelykasveja varten, mutta Huippuvuorten osalta tässä tehtiin poikkeus. Eidesen oli mukana säilömässä holviin kaikkien Huippuvuorilla esiintyvien luonnonvaraisten kasvien siemeniä.
– Tänne kerättiin runsaan 130 kasvin siemenet. Vuoden kuluttua me otimme ne ulos tarkistaaksemme kuinka hyvin ne itävät. Täällä on edelleen Huippuvuorten luonnonkasvien siemeniä ja niiden on määrä olla siellä ainakin 10 vuotta, kertoo Eidesen.
Tarkoitus on selvittää voidaanko holviin säilöä pidemmäksi aikaa myös Huippuvuorten luonnonvaraisten kasvien siemeniä. Kaikkien holviin pakastettujen luonnonvaraisten kasvien siemenet eivät itäneet hyvin.
– Ne jotka eivät itäneet, ovat tulokaslajeja eivätkä ne ole kovin hyvin sopeutuneet Huippuvuorten olosuhteisiin. Tämä takia ne eivät tuota ensiluokkaisia siemeniä. Se tarkoittaa myös sitä, että tämänkaltainen varasto ei sovi kaikenlaisille kasveille, arvioi Eidesen.
Suomalaisen perunan turva on Ruotsissa
Joillekin kasveille täytyy soveltaa toisenlaisia säilöntämenetelmiä. Viljelykasveista tämä koskee varsinkin perunaa.
– Suomalaisen perunan perimä on säilötty mikrotaimina Ruotsin Alnarpissa, kertoo Tyrnävällä sijaitsevan Suomen siemenperunakeskuksen toimitusjohtaja Paula Ilola.
Suomalaisten metsäpuiden siemeniä vietiin Huippuvuorille ensimmäisen kerran vuonna 2015. Tarkoitus on turvata metsäpuiden geenivarojen äärimmäisen pitkäaikainen säilyvyys katastrofin varalta ja seurata luonnonmetsien geneettistä muuntelua sekä metsänjalostuksen vaikutuksia geneettiselle monimuotoisuudelle.
Luonnonvarakeskus vei Suomesta ensimmäisenä Puolangan ja Lapinjärven kuusen siemeniä sekä Vilppulan ja Loviisan männyn siemeniä Tuomiopäivän holviin.
Siemennäytteitä kaikkialta maailmasta
Huippuvuorten holvissa on nykyään yhteensä vajaat 870 000 eri viljelyskasvin siemennäytettä lähes kaikista maailman maista. Holvi on suunniteltu säilömään siemenet turvallisesti ja täysin automaattisesti.
Holvin arvioidaan toimivan ilman sähköäkin jopa 200 vuotta.
Tulevaisuudessa kokoelman vakiinnuttua holvi tulee tarvitsemaan hyvin vähän ihmisiä. Täysipäiväisiä työntekijöitä ei enää ole ja paikan päällä käydään vain kerran vuodessa tarkistamassa tilanne, koska vastaava pahimpaan varautunut laitos ei voi olla ihmisistä riippuvainen.
Hankalin lintujen pesimätilanne on tänä vuonna merialueella Merenkurkusta pohjoiseen, jossa Salomo-myrsky aiheutti tuhojaan. Suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta sanoo, että eteläisemmillä merialueilla ja saaristoissa vastaavanlaisia tuhoja ei ole.
Lintujen pesintätulosta on toistaiseksi vaikea määritellä, mutta Lehtiniemen arvion mukaan joitakin lajeja on ollut tänä vuonna keskimääräistä vähemmän.
"Katastrofaalinen kesä"
Kesäkuisen Salomo-myrskyn päävoima osui Pohjanlahden rannikolle, mutta seuraukset ovat tuntuneet myös pohjoisempana Perämerellä sekä sisämaan suurimmilla järvillä, arvioi Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Hannila.
– Saaristossa on ollut katastrofaalisen huono kesä. Tämä oli jo kolmas kerta peräjälkeen, kun pesintä epäonnistui pahasti. Parhaiten selvisi harmaalokki, joka aloittaa muita aiemmin, siksi poikaset pärjäsivät jo.
Jos kesä jatkuu loppua kohti suotuisampana, toivoa poikasista on myös nyt hautovilla myöhäisemmillä lajeilla. Esimerkeiksi Hannila nimeää tukkakoskelon ja tukkasotkan.
Myös suuret linnut vaikeuksissa
Hänen mukaansa eniten kärsivät lokkilintujen, tiirojen ja monien vesilintujen pesinnät. Poikkeuksellista tilannetta kuvaa myös suurempien kohtalo.
– Yleensähän isot linnut pärjäävät paremmin huonossakin säässä, mutta nyt myös hanhien pesinnät ovat pahasti epäonnistuneet saaristossa. Kanadanhanhilla ei ole oikeastaan poikasia ollenkaan, merihanhipoikueita näkee erittäin vähän, niillä ja valkoposkihanhilla on paljon tuhoutuneita pesiä. Jopa joutsenten ja kyhmyjoutsenten pesiä on tuhoutunut jonkin verran.
Hannilan mukaan myrsky tuli pahaan aikaan, linnuilla oli pieniä poikasia, tai pesintä oli juuri aloitettu. Monien tiirojen, lokkien, sorsalintujen pesät huuhtoutuivat aallokon mukana tai poikaset kylmettyivät.
– Myrskyn jälkeen alkoi uusintapesintä, silloin poikuekoko on perinteisesti pienempi. Poikastuotto jää tänä vuonna erittäin huonoksi.
Sateinen heinäkuun ensimmäinen viikko täydensi varsinkin saaristossa Salomon tuhoja, Hannila löysi viikonloppuna saaristosta kuolleita poikasia ja kallioilta huuhtoutuneita pesiä.
Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipaikassa Kaarinassa on jalostettu uusi punaherukkalajike.
– Vielä nimeämätön lajike on miellyttävän makuinen ja soveltuu hyvin marjaviiniksi, sanoo Luonnonvarakeskuksen professori Saila Karhu.
Herukkaa on testattu Lepaan viinitilalla. Uuden lajikkeen marjat ovat keskikokoisia, mutta niitä tulee runsaasti.
Punaherukalla ei ole vielä nimeä. Nimiehdotuksia kysytään muun muassa herukanviljelijöiltä.
Herukan kasvatusta viiniköynnösten tapaan
Uusi punaherukkalajike kasvaa hyvin uudella kasvatustavalla. Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipaikassa kokeillaan kasvattaa terttuherukoita viiniköynnösten tapaan.
– Lukessa jalostettu uusin, vielä nimeämätön punaherukka oli vähällä tulla hylätyksi liian rennon kasvutapansa vuoksi. Lajike on kuitenkin osoittautumassa erinomaiseksi valinnaksi tähän kasvatusmenetelmään, kertoo Luonnonvarakeskuksen professori Saila Karhu.
Tavoitteena on saada herukoista mahdollisimman pitkiä ja suurimarjaisia terttuja.
– Kasvi pitää ohjata tuottamaan vähemmän mutta täydellisempiä marjaterttuja. Tähän päästään, kun kasveja leikataan voimakkaasti. Ne tuetaan ja leikataan kuin viiniköynnökset.
Tällä tavalla herukoita on kasvatettu jo muun muassa Hollannissa ja Norjassa.
Uusi lajike on odotettu
Suomessa käytetään paljon 400 vuotta vanhaa lajiketta Punaista hollantilaista.
– Se on erittäin hapokas marja, joten uusi lajike on odotettu, sanoo professori Saila Karhu.
– Punaherukkalajikkeita on muutamia muitakin, mutta niiden talvenkestävyys on huonohko.
Japanin meteorologinen laitos JMA on julkaissut tuoreimmat ennakkotiedot maapallon pintalämpötilasta. JMA:n mukaan lämpötila oli kesäkuussa yhtä korkea kuin viime vuonnakin, jolloin tehtiin uusi ennätys. Kolme korkeinta lämpötilaa on mitattu kolmena viime vuotena.
Vuoteen 1891 ulottuvien mittausten mukaan kesäkuussa 2016 maapallon pintalämpötila oli 0,76 °C enemmän kuin 1900-luvun keskiarvo. Kesäkuun tilastojen mukaan maapallo on lämmennyt keskimäärin 0,7 °C vuosisadassa.
Napajää sulaa ennätysvauhtia
Kesäkuussa myös pohjoisen napa-alueen merijää teki uuden ennätyksen. NSIDC-tutkimuslaitoksen mukaan arktinen merijää oli kesäkuussa laajuudeltaan pienin mitä on mitattu vuonna 1979 alkaneen satelliittiseurannan aikana.
Napajäätikkö on ollut poikkeuksellisen pieni koko alkuvuoden ajan. Tänä vuonna uusi pienuusennätys on tehty joka kuukausi – paitsi maaliskuussa, jolloin jäätiin hivenen viime vuonna tehdystä ennätyksestä.
Kesäkuussa mitattuna arktisen alueen merijää on pienentynyt keskimäärin 3,7 prosenttia vuosikymmenessä.
Parikymmentä vuotta sitten Kivijärven Ytsaarenselällä Luumäellä lillui sinilevää inhottavina lauttoina. Se havahdutti lähirantojen asukkaat toimimaan järvensä puhtauden puolesta. Perustettiin Pro Kivijärvi -yhdistys.
– On tärkeää, että vesialueella elävät ja vesialueen omistajatkin ovat kiinnostuneita oman järvensä tilasta. Itseasiassa Kivijärvi-liike on hyvin aktiivinen, oikeastaan meidän alueella yksi näitä aktiivisimipia liikkeitä, että se on kyllä potkinut eteenpäin järven kunnostushankkeita, sanoo hydrobiologi Jouni Törrönen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta.
Pro Kivijärvi -yhdistys viettää nyt 20-vuotisjuhlia. Työ järven rehevöityneiden osien kunnostamiseksi jatkuu.
Hidasta työtä
– Kivijärven eteläinen osa eli Ala-Kivijärvi on edelleen erinomaisessa tilassa. Se on karu ja vähäravinteinen järvi. Sen vesi on kirkasta ja humuspitoisuus matala.
Järven pohjoisosa sen sijaan herättää huolta. Kuuksenenselän alueelle laskee useita jokia, joiden ravinnelaskeumat heikentävät veden laatua. Vesialueen ekologinen tila on arvioitu vain välttäväksi.
– Siellä on itseasiassa ollut ongelmia jo pitkään, rehevöitymisen vuoksi. Hankkeitakin tilanteen parantamiseksi on ollut käynnissä. Silti tilanne ei ole kovin hyvin edennyt, ainakaan jos tarkastelee veden laatua, Jouni Törrönen sanoo.
– Ehkä aivan viime aikoina kehitys on kääntymässä parempaan suuntaan.
Järvien humuspitoisuus nousee
Hydrobiologi Jouni Törrönen ottaa esiin paljon Kivijärveä laajemman kehityssuunnan, joka liittyy järvien humuspitoisuuden nousuun. Humuspitoisuuden on huomattu lisääntyneen vesistöissä Pohjoismaissa ja laajemmin koko pohjoisella pallonpuoliskolla.
– Järvet ovat tummumassa koko eteläisessä Suomessa. Kun happamat laskeumat ilmasta on saatu vähenemään, on se vastaavasti aiheuttanut orgaanisen hiilen vapautumista maaperästä vesiin.
Osansa tekee myös lämpenevä ilmasto.
– Sään ääri-ilmiöt ovat lisänneet kovia sateita, jolloin maaperän humusta lähtee liikkeelle ja liukenee vesiin, sanoo hydrobiologi Jouni Törrönen.
Yhdysvaltain Coloradossa sijaitsevan Jeffersonin piirikunnan seriffi joutui heinäkuun 12. päivänä erikoisen tehtävän eteen. Lainvalvojaa pyydettiin vapauttamaan henkilöautoon lukittautunut karhunpentu.
Videolla näkyy, miten karhu juoksee lopulta ulos auton tavaratilasta. Eläin ehti repiä osan auton sisusteista erittäin huonoon kuntoon ollessaan jumissa autossa.
Viranomaiset eivät tiedä, miten se oli joutunut autoon ja saanut vielä oven suljettua sisään mennessään.
